keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Vancouverin ex-pormestarit vetoavat kannabiksen laillistamisen puolesta

Neljä Vancouverin entistä pormestaria poliittisen kentän eri laidoilta suosittelee yhteistyötä kannabiksen kieltolain lopettamiseksi Kanadassa. Heidän mielestään kieltolaki on syypäänä rehottavalle jengiväkivallalle.

Larry Campbell, Mike Harcourt, Sam Sullivan ja Philip Owen ovat allekirjoittaneet avoimen kirjeen Brittiläisen Kolumbian provinssin poliitikoille, väittäen lakimuutoksen vähentävän jengisurmia yleisillä kaduilla. Entiset pormestarit ovat samaa mieltä Stop the Violence B.C. -nimisen yhteenliittymän kanssa, jonka hiljattain julkaiseman kyselytutkimuksen mukaan suurin osa provinssin asukkaista tukee nykymuotoisen kieltolain lakkauttamista.

Kirjeen mukaan “kannabiksen kieltolaki on – ilman pienintäkään epäilystä – epäonnistunutta politiikkaa. Se synnyttää väkivaltaista, jengeihin liittyvää rikollisuutta yhteisöissämme, sekä pelkoa kansalaistemme keskuudessa. Lisäksi se luo taloudellisia kustannuksia kaikkiin hallituksemme osa-alueisiin aikana jolloin meillä on kaikista vähiten varaa maksaa niistä. Poliitikot eivät voi väistellä vallitsevaa asiaintilaa yhtään pidempään, ja heidän täytyy kehittää ja tuoda esiin vaihtoehtoista kannabispolitiikkaa joka poistaisi ne sosiaaliset ja rikolliset haitat, jotka johtuvat suoraan kannabiksen kieltolaista”, kirjeessä todetaan. Kirje lähetettiin parlamentin jäsenille, provinssien poliitikoille ja kaupunginvaltuutetuille, ja sen tarkoituksena on edistää keskustelua kannabislainsäädännön muuttamiseksi.

“On kohtuutonta, järjetöntä ja mahdotonta hyväksyä, että rikollisen ainesosan annetaan kasvaa ja menestyä Brittiläisessä Kolumbiassa, johtuen poliitikkojen vätystelystä”, toteaa Sullivan, joka palveli 12 vuotta kaupunginvaltuutettuna ennen kuin hänet valittiin Vancouverin pormestariksi vuonna 2005. “Poliitikkojen täytyy pelata avainroolia kun kehitetään uusia säädöksiä, jotka todella voisivat tuottaa turvallisempia ja vahvempia yhteisöjä”.

Poliisin järjestäytyneen rikollisuuden asiantuntija on todennut, että jengiväkivalta on äärimmäisen monimutkaista ja ei sinällään suoraan yhteydessä mihinkään rikollisryhmittymien myymään tuotteeseen. “Ei ole meidän tehtävämme sanoa, onko kannabiksella hyviä tai huonoja puolia, tai että tulisiko se laillistaa vaiko ei. Mutta meillä on kokemusta jengeistä ja järjestäytyneestä rikollisuudesta”, toteaa kersantti Bill Whalen Kanadan erikoisjoukoista. “Se mitä tiedämme on, että jengiväkivaltaan liittyy monia eri osatekijöitä, järjestäytynyt rikollisuus toimii taloudellisen voiton motivoimana ja se on myös suuri tekijä jengiväkivallan suhteen. Toisekseen, kauppatavarassa on vaihtelua. Viime vuosina tutkijamme ovat osoittaneet että väkivalta liittyy rahaan, ja yleisempiin tuotteisiin kuten kokaiiniin, metamfetamiiniin ja ekstaasiin”. Hänen mukaansa kannabiksen laillistaminen “ei ratkaise jengiväkivallan ongelmaa”.

Stop the Violence -järjestö kertoo, että syyskuisen kyselytutkimuksen mukaan provinssin asukkailla ei ole luottamusta poliitikkojen kykyyn suunnitella lainsäädäntöä siten, että kannabiksen laittomuudesta aiheutuvia rikoksia sekä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja voitaisiin vähentää. Tutkimuksen mukaan vain 32 prosenttia asukkaista uskoo, että paikalliset poliitikot kykenisivät kehittämään tehokasta kannabispolitiikkaa. Luottamus liittovaltion ja provinssien poliitikkoihin oli sitäkin alhaisempi: vain 28 ja 27 prosenttia.

Sekä pormestarina että provinssin pääministerinä toiminut Harcourt sanoo, että poliitikkojen tulisi työskennellä kehittääkseen vaihtoehdon kannabiskieltolaille. “Brittiläisen Kolumbian asukkaat selkeästi sanovat, että kieltolaki ei toimi ja uusilla säädöksillä olisi potentiaalia laaja-alaisen yleisön tuen saamiseksi”, hän kertoo. Owen on samaa mieltä ja totesi, että “Poliitikkojen on aika kuunnella valitsijoitaan ja herätä laillistamisen, säännöstelyn ja verotuksen tuomiin mahdollisuuksiin”. Nykyisin senaattorina toimiva Campbell haastaa poliitikkoja “todistamaan, että kansalaiset ovat väärässä”. “Poliitikoilla on valtavan hyvät mahdollisuudet tutustua tietoon, asiantuntemukseen ja valjastaa heillä käytössään olevat vallan keinot taisteluun jengiväkivaltaa vastaan kehittämällä järkiperäistä kannabispolitiikkaa”, Campbell sanoo.

Tutkimuksen oli laittanut alulle uusi yhteenliittymä, johon kuuluu akateemikkoja, viranomaisia sekä laki- ja terveyseksperttejä. “Nämä kyselyn tulokset vahvistavat sitä tosiasiaa, että provinssimme asukkaat ovat paljon edellä heitä, joita ovat vaaleissa menneet valitsemaan – ainakin kun katsotaan sitä, kuka osaa parhaiten tunnistaa kannabiskieltolain tuhoisat vaikutukset”, toteaa tohtori Evan Wood, joka toimii yhteenliittymän jäsenenä sekä HIV/AIDS-osaston johtajana paikallisessa sairaalassa. “Poliitikkojen yli puoluerajojen tulisi huomata kannabiskieltolakiin liittyvä jengiväkivalta sekä muu rikollinen toiminta, ja muokata lainsäädäntöä siten että vaihteeksi myös kansalaisten mielipiteet otettaisiin huomioon”.

Lähde:

Vancouver Sun

tiistai 29. marraskuuta 2011

Nobel-palkitut ja huippupoliitikot vaativat huumeiden laillistamista

Lech Walesa oli kaatamassa kommunistityranniaa, mistä Ronald Reagan ylisti häntä maailman merkittävimpänä ammattiyhdistysjohtajana. Nyt Walesa on mukana kaatamassa Reaganin luomaa huumesodan hirmuvaltaa.

Ennen näkemätön joukko entisiä valtioiden päämiehiä, julkisuuden henkilöitä ja vaikuttajia eri maista allekirjoitti Beckley Foundation -säätiön aloitteesta syntyneen kirjeen, joka toimitettiin Englannin pääministeri David Cameronille sekä tiedotusvälineille. Hankkeen tiedotustilaisuus pidettiin Englannin parlamentin ylähuoneessa 17.11. ja se sai laajaa huomiota maailmanlaajuisesti.

Viisikymmentä vuotta sen jälkeen, kun YK:n huumausaineyleissopimus allekirjoitettiin vuonna 1961, on maailmanlaajuinen huumesota osoittautunut epäonnistuneeksi aiheuttaen paljon ei-aiottuja ja tuhoisia seurauksia maailmanlaajuisesti.

Sopimuksella "valvottujen" huumausaineiden käyttö on lisääntynyt ja tarjonta on halvempaa ja runsaampaa kuin koskaan aiemmin. YK:n varovaisen arvion mukaan maailmassa on nyt 250 miljoonaa huumeiden käyttäjää.

Laittomien huumeiden kauppa on kolmanneksi tuottoisin kaupan ala maailmassa ruoka- ja öljyteollisuuden jälkeen ja arvoltaan 450 miljardia dollaria vuodessa, mikä kaikki on rikollisliigojen valvonnassa.

Huumesota maksaa maailman veronmaksajille miljardeja vuosittain. Arviolta 10 miljoonaa ihmistä on maailman vankiloissa tällä hetkellä, joista merkittävä osa huumeiden takia. Suurin osa heistä on pikkutekijöitä kuten käyttäjiä ja pikku diilereitä.

Lainvalvontaviranomaisten ja poliitikkojen korruptio varsinkin tuottaja- ja läpikulkumaissa leviää jatkuvasti, mikä vaarantaa demokratian ja kansalaisyhteiskunnan. Huumesodan leviäminen uhkaa yhteiskunnallista vakautta, turvallisuutta, kehitystä ja ihmisoikeuksia. Huumesodissa kuolee vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Huumesodan kannattajien niin varmana ennustama huumeeton maailma on yhä kauempana. Kieltolakiin perustuva politiikka luo enemmän ongelmia kuin ehkäisee. Meidän pitää vakavissaan harkita yhteiskunnan resurssien siirtämistä pois muuten lainkuuliaisten kansalaisten kriminalisoimisesta ja siirtää ne sellaisen lähestymistavan toteuttamiseen, joka perustuu terveydelle, haittojen vähentämiselle, kustannustehokkuudelle ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Tutkimus on osoittanut näiden terveyden kunnioittamiseen perustuvien lähestymistapojen tuottavan parempia tuloksia kuin kriminalisoiminen.

Huumepolitiikkamme kehittäminen on yksi aikamme keskeisiä poliittisia haasteita. Maailman poliittisten johtajien on korkea aika käydä perusteellisesti läpi huumeilmiön käsittelyssä käytetyt strategiat. Tätä on Maailmanlaajuinen huumepoliittinen komissio, Global Commission on Drug Policy, toteuttanut rohkeasti  entisten presidenttien, Kofi Annanin ja muiden kansainvälisten johtajien johdolla uraa uurtavassa raportissaan, joka esiteltiin viime kesän alussa New Yorkissa.

Nykyisen politiikan perustana on vuoden 1961 huumausaineyleissopimus. Tämä tulee ottaa uudelleen tarkastelun kohteeksi. Tällä hetkellä on työn alla on tutkimus Rewriting the UN Drug Conventions, joka pyrkii näyttämään sen, kuinka sopimukseen voidaan tehdä varauksia, jotka sallivat yksittäisten maiden sopeuttaa vapaasti huumelainsäädäntöä omiin olosuhteisiinsa sen sijaan, että yritetään sovittaa yhtä ja samaa mallia kaikkialle.

Koska emme kykene kitkemään huumeiden tuotantoa, kysyntää emmekä käyttöä, tulee meidän löytää uusia tapoja vähentää haittoja. Meidän tulee tukea hallituksiamme tieteelliseen näyttöön perustuvien politiikan muotojen tutkimisessa.

Allekirjoittajat:

President Jimmy Carter Former President of the United States, Nobel Prize winner

President Fernando H. Cardoso Former President of Brazil

President César Gaviria Former President of Colombia

President Vicente Fox Former President of Mexico

President Ruth Dreifuss Former President of Switzerland

President Lech Wałęsa Former President of Poland, Nobel Prize winner.

President Aleksander Kwaśniewski Former President of Poland

George P. Schultz Former US Secretary of State

Jaswant Singh Former Minister of Defence, of Finance, and for External Affairs, India

Professor Lord Piot Former UN Under Secretary-General

Louise Arbour, CC, GOQ Former UN High-Commissioner for Human Rights

Carel Edwards Former Head of the EU Commission's Drug Policy Unit

Javier Solana, KOGF, KCMG Former EU High Representative for the Common Foreign and Security Policy

Thorvald Stoltenberg Former Minister of Foreign Affairs (Norway) and UN High Commissioner for Refugees

Gary Johnson Republican US Presidential Candidate

Professor Sir Harold Kroto Chemist, Nobel Prize winner

Dr. Kary Mullis Chemist, Nobel Prize winner

Professor John Polanyi Chemist, Nobel Prize winner

Professor Kenneth Arrow Economist, Nobel Prize winner

Professor Thomas C. Schelling Economist, Nobel Prize winner

Professor Sir Peter Mansfield Economist, Nobel Prize winner

Professor Sir Anthony Leggett Physicist, Nobel Prize winner

Professor Martin L. Perl Physicist, Nobel Prize winner

Mario Vargas Llosa Writer, Nobel Prize winner

Wisława Szymborska Poet, Nobel Prize winner

Professor Sir Ian Gilmore Former President of the Royal College of Physicians

Professor Robert Lechler Dean of School of Medicine, KCL

Professor A. C. Grayling Master of the New College of the Humanities

Professor Sir Partha Dasgupta Professor of Economics at Cambridge

Asma Jahangir Former UN Special Rapporteur on Arbitrary, Extrajudicial and Summary Execution

Dr. Muhammed Abdul Bari, MBE Former Secretary General of the Muslim Council of Britain

Professor Noam Chomsky Professor of Linguistics and Philosophy at MIT

Carlos Fuentes Novelist and essayist

Sir Richard Branson Entrepreneur and Founder of the Virgin Group

John Whitehead Chair of the WTC Memorial Foundation

Maria Cattaui Former Secretary-General of the International Chamber of Commerce

Nicholas Green, QC Former Chairman of the Bar Council

Professor David Nutt Former Chair of the Advisory Council for the Misuse of Drugs

Professor Trevor Robbins Professor of Neuroscience at Cambridge

Professor Niall Ferguson Professor of History at Harvard University

Professor Peter Singer Professor of Bioethics at Princeton University

Professor Jonathan Wolff Professor of Philosophy at UCL

Professor Robin Room School of Population Health, University of Melbourne

Sir Peregrine Worsthorne Former Editor of The Sunday Telegraph

Dr. Jan Wiarda Former President of European Police Chiefs

Sting Musician and actor

Yoko Ono Musician and artist

Sean Parker Founding President of Facebook, Director of Spotify

Bernardo Bertolucci Film Director

Gilberto Gil Musician, former Minister of Culture, Brazil

John Perry Barlow Co-founder of the Electronic Frontier Foundation

Tom Lloyd Former Chief Constable of Cambridgeshire

Bob Ainsworth, MP Former UK Secretary of State for Defence

Peter Lilley
, MP Former Secretary of State for Social Security

Tom Brake
, MP

Dr. Julian Huppert, MP

Caroline Lucas, MP

Paul Flynn, MP

Dr. Patrick Aeberhard Former President of Doctors of the World

Lord Mancroft Chair of the Drug and Alcohol Foundation

General Lord Ramsbotham Former HM Chief Inspector of Prisons

Lord Rees, OM Astronomer Royal and former President of the Royal Society

Amanda Feilding, Countess of Wemyss Director of the Beckley Foundation

 

Lähde: Beckley Foundation, IDPC 21.11.2011 ja Huffington Post 24.11.2011

maanantai 28. marraskuuta 2011

Kannabis ja syöpä - jo satoja tutkimuksia

Cannabis Science Inc. on yhdysvaltalainen pörssiin listautunut lääkekehitysyhtiö, joka tutkii kannabikseen perustuvia lääkkeitä. Yritys julkaisi kotisivuillaan yhteenvedon koko ajan lisääntyvästä tutkimuksesta kannabiksen mahdollisista syöpää parantavista vaikutuksista. Listalla on jo satoja tutkimuksia alkaen 1970-luvulta, jolloin kannabiksen syöpää parantavat vaikutukset havaittiin ensimmäisen kerran laboratorio-olosuhteissa.

Cannabis Sciencen
johtaja tohtori Robert Melamede kertoo: "Tämä luettelo vertaisarvioiduista tutkimuksista antaa tukea potilaiden omakohtaisille kokemuksille onnistuneista parantumisista lääkekannabiksella. Syöpää parantavien ja syöpäkasvaimia tuhoavien ominaisuuksien tieteellinen dokumentointi on keskeistä meidän pitkäaikaiselle tavoitteelle valmistaa korkeatasoisia, tehokkaita, luotettavia ja turvallisia kannabistuotteita, jotka olisivat kaikkien saatavilla myös lääkekannabiksen hyväksyneiden osavaltioiden ulkopuolella. Tällä hetkellä kahta Cannabis Science -yhtiön tuotetta on saatavilla Coloradossa toimivassa lääkekannabiksen jakelupisteestä (Cannabis Therapeutics). Toinen tuotteista perustuu hydroponisesti eli vesiviljeltyyn ja toinen mullassa kasvatettuun kannabikseen.

Cannabis Science Inc. on lääkekannabiksen tutkimuksen ja kehityksen eturintamassa. Ensimmäiset tuotteet ovat tarkoitettu potilaille, jotka tarvitsevat konsentroituja kannabisvalmisteita sairauksiensa hoitoon. Jatkossa kaikki amerikkalaiset saavat turvallisia ja tehokkaita lääkevalvontaviranomaisten hyväksymiä lääkkeitä riippumatta siitä, missä osavaltiossa he elävät. Väite, että kannabis olisi vaarallinen ja riippuvuutta aiheuttava huume, jolla ei ole mitään lääkinnällistä käyttöä, on tieteellisesti hullu. Kannabislääkkeillä ei ole tappavaa annosta ja ne ovat paljon turvallisempia kuin aspiriini ja muut lääkeaineet, joiden käyttöön kuolee tuhansia amerikkalaisia vuosittain.

Lähde: Cannabis Science Inc. 21.11.2011 ja luettelo tutkimuksista

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Aamulehti: Kalifornian marihuanaparatiisi katoaa

Aamulehti 23.11.2011
http://www.aamulehti.fi/Ulkomaat/1194706925092/artikkeli/kalifornian+marihuanaparatiisi+katoaa.html

Kalifornian marihuanaparatiisi katoaa

Kaliforniassa kukoistanut marihuanateollisuus on vaikeuksissa. Yhdysvaltain liittovaltio uhkaa sulkea yrityksiä, jotka myyvät lääkkeellistä kannabista. Myös kyseisten liikehuoneistojen omistajia varoitetaan oikeustoimista.

Taustalla on kiista siitä, voiko liittovaltio kieltää kannabiksen, jos osavaltio on laillistanut sen alueellaan.

Kalifornia sallii marihuanan lääkekäytön, mutta liittovaltion mukaan sen myynti ja käyttö ovat lainvastaisia. Siksi liittovaltion viranomaiset voivat tehdä ratsioita.

Viranomaisten mukaan ratsioiden kohteina ovat muun muassa lääkärit, jotka kirjoittavat reseptejä löysin perustein.

– Kalifornian marihuanateollisuudessa ei ole kyse vain sairaiden hoitamisesta vaan voittojen keräämisestä. Se rikkoo liittovaltion lakeja, perustelee oikeuslaitoksen edustaja Laura Duffy lausunnossaan.

Kalifornian lain mukaan marihuanan kasvatus ja myynti lääkekäyttöön eivät saa olla voittoa tuottavaa liiketoimintaa.

Syytteitä tulossa myös rahanpesusta

Liittovaltion poliisi on tuhonnut kannabisviljelmiä ja takavarikoinut kasvattajien omaisuutta. Syytteitä valmistellaan myös rahanpesusta.

– Teemme velvollisuutemme ja toimimme liittovaltion huumelakien mukaisesti, kunnes meille annetaan uusia määräyksiä, oikeusministeriö toteaa.

Jotkut liikehuoneistojen omistajat ovat pulassa, sillä heille on lätkäisty mittavia lisäveroja. Veroviraston tulkinnan mukaan he eivät ole oikeutettuja tiettyihin verovähennyksiin, koska liikehuoneistoissa harjoitetaan laitonta toimintaa.

Myös jotkin Kalifornian kaupungit ovat nousseet marihuanateollisuutta vastaan. Reddingin kaupunki on tiettävästi ensimmäisenä kieltänyt kannabista kasvattavat ja myyvät yhteisöt.

Monissa kaupungeissa huumetta myydään sääntöjen vastaisesti liian lähellä kouluja ja leikkipuistoja. Joissain kaupungeissa halutaan kieltää katutasossa olevat näyteikkunalliset kannabismyymälät.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Kuinka vihreää ruohosi on?

Uusi, pieni osakunta yrittää myydä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ja ympäristöystävällisesti tuotettua luomulääkekannabista, mutta käyttäjät ovat “koukussa” sisäkasvatettuun kannabikseen, jonka tuotantoprosessi tuhlaa energiaa ja saastuttaa elinympäristöä. Ennen ympäristöystävälliseksi mielletyllä kannabiksella onkin tänäpäivänä toisenlainen asema.

Sen jälkeen kun kannabiksen viljely lääkinnällisiin tarkoituksiin sallittiin Kaliforniassa vuonna 1996, Humboldtin piirikunnassa nähtiin paikallisen yliopiston keräämien tietojen mukaan noin 25 % nousu sähkön kulutuksessa henkeä kohti muuhun Kaliforniaan verrattuna. Ehkä vielä sähkönjanoakin suurempi ilmiö olivat alueen niinsanotut dieselhuumekasvattamot: tuhansia kasveja kasvamassa usein maahan haudatuissa merikonteissa joiden sähkönsaantia ruokkivat dieselpolttoaineella käyvät generaattorit, samanlaiset kuin ne, joita käytetään sairaaloissa varavirran turvaamiseen hätätapauksissa. Pörisevä kaiku purouomissa muutoin öisessä hiljaisuudessa oli tuttu ilmiö, ja eräiden paikallisten pöllölajien saalistaminen estyi kyseisellä alueella, koska kovaäänisten generaattorien takia niiden oli mahdotonta paikantaa saalista. Käännekohta tapahtui toukokuussa 2008, surullisenkuuluisan Hacker-joella tapahtuneen dieselvuodon seurauksena. Kasvattajat olivat siirtämässä dieseliä suuresta tankista pienempään tankkiin kasvattamon läheisyyteen kun noin 600 gallonaa dieselpolttoainetta pääsi karkaamaan jokeen, tuhoten lähes kaiken tieltään. Kyseessä oli jo kolmas vuoto alueella. Kaunis ja puhdas luonnonympäristö oli muuttunut myrkkyjätteen kaatopaikaksi. Hyönteisiä ei näkynyt, ilma löyhkäsi dieseliltä ja päätä alkoi nopeasti särkeä.

Pohjois-Kalifornian edistyksellisiä lääkekannabismarkkinoita ei suinkaan dominoi kestävästi ja ympäristöystävällisesti ulkona tuotettu marijuana vaan fossiilisten polttoaineiden sekä ydinvoiman tarjoaman valaisutehon avulla sisällä kasvatettu kannabis. Lääkkeeksi menevä marijuana on vain pieni osa kokonaismarkkinoista. Sisällä kasvatettu kannabis kuluttaa kokonaisuudessaan arviolta noin kahdeksan prosenttia kaikesta Kaliforniassa tuotetusta sähköstä, ja yhden prosentin kaikesta sähköstä jota Amerikassa tuotetaan. Sen tuottamat kasvihuonekaasupäästöt vastaavat kuutta miljoonaa autoa. Vain yhteen jointtiin tarvittavan marijuanamäärän kasvattaminen sisällä tuottaa lähes kilon hiilidioksidia.

Kannabiksesta, jonka merkitys oli joskus lähes synonyymi ympäristöystävällisen kanssa, on tullut kaikkea muuta kuin ympäristöystävällinen alueella, joka aikoinaan oli ympäristöliikkeen syntypaikka. Liberaalin Bayn alueen asukkaat ovat tottuneet ostamaan vapaasti tepastelleiden kanojen munia ja vapaana eläneen nautaeläimen pihvilihaa sekä luomumansikoita, ja kuitenkin heidän kannabiksen käyttönsä vie Fukushiman verran sähköä joka vuosi.

Mutta Teehuoneosakunta, kasvattajajoukko johon kuuluu noin pari tusinaa henkilöä perheineen Humboldtin piirikunnasta, yrittää jälleen yhdistää lääkekannabismaailman vihreään liikkeeseen. Pitäen toimistoaan Berkeleyssä, he ovat aloittaneet “farmilta ulko-ovelle” toimituspalvelun koko Pohjois-Kalifornian alueella. Tarkoituksena on pitää yllä omaa ekologista lokeroa kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ulkona kasvatetulle, aurinkovoimalla tuotetulle tehokkaalle luomulääkekannabikselle.

Ainoa ilmassa oleva kysymys on, onnistuvatko he mainostamaan ja myymään sähköverkon ulkopuolella, luonnollisissa olosuhteissa kasvanutta marijuanaa. “Ei se ole rakettitiedettä”, he sanovat, “meillä on kuitenkin tosi hyvää marijuanaa”.

Energia savuna ilmaan

Kypsyvän, tehokkaan kannabiksen tuoksu täyttää varastotilan. Matthew Whitemyre, Bayn alueen Medi-Cone – osakunnan henkilöpäällikkö, napsauttaa päälle vihreän LED-lampun, joka valaisee kahta noin tusinan kukkivan kannabiskasvin rivistöä. Lukitun oven takana entisen poliisin vartioimassa kiinteistössä vihreä valo paljastaa pimeyden keskeltä turvonneet, mehukkaat kukinnot. Valojen tulee pysyä poissa koska viimeisillään kukintavaiheessa olevat kasvit pitävät kiinni tietystä valon ja pimeyden vuorottelurytmistä, joka saa ne kukkimaan. Tässä myöhäisessä kehityksen vaihessa jokainen nyrkin kokoinen pamppu on tahmea, tiivis ja loistaa vieraan vihreällä sävyllä LED-valon loisteessa.

Medi-Conella on valmistumassa kolmessa kasvatushuoneessa noin tusina suurta kasvia, jotka ovat lajikenimiltään Trainwreckiä, Candy Kushia, ja muutamaa muuta. Pieni osakunta kasvattaa kannabiksen ja levittää valmiiksi käärityt jointit Bayn alueen kannabisapteekkeihin. Vain vuodessa Medi-Conen asiakasmäärä on kasvanut 12 kannabisapteekista 40 apteekkiin, lajikemäärien kasvaessa lähes samaa vauhtia. “Mutta se ei ole ainoa ongelma”, muistuttaa Whitemyre. On myös sähkölasku. Kaikki nämä tuulettimet ja ilmanvaihto ja valot vievät tuhansia dollareita jokaisella syklillä. Sähkölaskujen suuruus on päässyt yllättämään kasvavan yhtiön.

Se ei yllätä Evan Millsiä, Kalifornian yliopiston Lawrence Berkeley National Laboratoryssä työskentelevää energia-analyytikkoa. Filosofian tohtori paljasti tänä keväänä itsenäisen työskentelynsä tuloksena hätkähdyttäviä statistiikkoja sisäkannabiksen kasvatuksesta ja sen kuluttamista energiamääristä. Hän arvioi kannabiksen sisäkasvatuksen tuottavan Amerikassa noin 5 miljardin dollarin edestä sähkölaskuja vuosittain. Suurin osa tuosta energiasta on hukkaan heitettyä, koska sisällä kasvattaminen on suhteellisen tehotonta esimerkiksi suurpainenatriumvalaisimien muuttaessa sähköstä noin 70 % lämmöksi ja vain 30 % valoksi.

Mills selvitteli sisällä kasvatetun kannabiksen hiilijalanjälkeä ja julkisti tuloksensa artikkelissa nimeltä “Energiaa savuna ilmaan: sisällä kasvatetun kannabiksen hiilijalanjälki”. Myös kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n jäsenenä toimiva Mills on ymmärrettävästi kiinnostunut energiatehokkuudesta. “Aloin huomaamaan miten vesiviljelyyn perustuvat kasvatusjärjestelmät sekä sisäkasvatustarvikemyymälät yleistyivät, ja miten näiden kauppojen hyllyt olivat täynnä tuulettimia, valaisimia ja ilmankosteuttajia mullan ja ravinteiden sijaan”, hän kertoo. “Koska olen toiminut pitkään energia-analyytikkona, luonnollisesti rupesin laskemaan paljonko energiaa kuluu hukkaan”.

Erään valtiollisen statistiikan mukaan vuosittainen kannabiksen tuotto Amerikassa on arvioitu olevan noin 17 000 tonnia, josta yksi kolmasosa kasvatetaan sisällä. Tämän perusteella Mills mallinsi paljonko keskikokoinen 3 x 3 metrin sisäkasvatustila tuottaisi (0,7 kg/sykli) ja paljonko sähköä se tarvitsisi (2,698 kilowattituntia sykliä kohden). Kun yksi kilowattitunti maksaa Pohjois-Kaliforniassa keskimäärin 12 senttiä, tulisi neljän kasvin sisäkasvatus viemään noin 323 dollarin edestä sähköä 90 päivän aikana. Yksin Kaliforniassa tuotettu sisällä kasvatettu marijuanasato täyttäisi 600 000 kyseessä olevaa kasvatustilaa, koko maassa tuotettu sisäkannabissato veisi 1,7 miljoonaa kyseisen kokoista kasvatustilaa. Nykyisillä virrantuottokeinoilla yksi Medi-Conen jointti vastaa lähes kiloa hiilidioksidipäästöjä.

Millsin artikkeli sai yllättävän vastaanoton erilaisten, The New York Timesin kaltaisten sanomalehtien sekä myös blogien kertoessa tutkimuksesta. Kuitenkin Millsin julkaisemaa dataa tulkittiin osittain väärin. “Yhdeksän kymmenestä lehtijutusta keskittyi ennemmin etsimään syntipukkia kuin miettimään, mitä asialle tulisi tehdä. Vastuu asetettiin vain tuottajille kuluttajien sijaan, mikä on kyseenalainen tapa menetellä”.

Sisällä kasvatetun kannabiksen puolustajat väittävät ettei sisäkasvatus ole niin paha asia verrattuna muihin tapoihin, joilla energiaa hukataan, jatkaen kannabiksen sisäkasvattamisen kuluttavan energiaa vain yhden kuudenneksen siitä mitä talouksien jääkaappien päällä pitämiseen kuluu. Mills kuitenkin vastaa väheksyntään kyllästyneenä ettei hänellä ole sympatioita ihmisille, ketkä väittävät kulutuksen olevan niin pientä ettei siitä kannata murehtia – “koska se ei ole niin pientä”.

Huvittavin reaktio kuitenkin tuli tietyiltä konservatiivisiltä, ilmastonmuutoksen kieltäviltä tahoilta, Mills lisää. He “kompastelivat itseensä yrittäessään käsittää ilmastonmuutosta jotta he pystyisivät sitten syyttämään (kannabista käyttäviä) liberaaleja (ilmasto-) ongelmasta ja väittämään että öljy-yhtiöt pitäisi vapauttaa vastuusta”.

“Ammatillisesti tämä on ollut hyvin jännittävää”, Mills kertoi lopuksi. “On harvinaista nykypäivänä ja tässä iässä törmätä energiankäyttöön jota ei ole vielä mitattu ja huomata sen edustavan noin kahdeksaa prosenttia Kalifornian asukkaiden energiankulutuksesta”.

Millsin analyysi varmasti myös käänsi ainakin muutaman Humboldtissa asuvan ympäristöihmisen vatsat ylösalaisin. Omalla tavallaan he tiesivät olleensa auttamassa ongelman kehittämisessä.

Hamppufarmin läheisyydessä

Pilven kasvattamisesta on tullut Humboldtille sen oma versio legendaarisesta Golemista: siitä mikä kerran oli alueen ylpeys, on tullut pysäyttämätön voima joka uhkaa asukkaiden elämäntapaa. Kysy vaikka Kym Kempiltä, Redheaded Blackbelt -blogin pitäjältä, jossa hän kuvaa alueen kasvavaa ja muuttuvaa kulttuuria. Kempin suku on asunut alueella 1850-luvun loppupuolelta lähtien.

Kannabiksen kasvattaminen oli osa 60- ja 70-lukujen takaisin maaseudulle -liikettä, hän kertoo. Hippipuutarhurit risteyttivät Amerikkalaisia natiiveja sativapainotteisia lajikkeita tuomiinsa Hindu Kush -indicoihin, saaden näin aikaan nopeampaa kasvua, aikaisempaa kukintaa ja  voimakkaamman pilven. Paikallisista kasvattajista tuli erittäin eteviä ja kannabiksesta tuli Mendocinon, Humboldtin ja Trinityn alueiden taloudellinen moottori. 1980-luvulla liittovaltion kampanjat marijuanaa vastaan surullisenkuuluisine helikoptereineen vain onnistuivat ajamaan kasvattajat piiloon sisälle.

Käyttäen katuvaloja auringon ja kivivillaa maaperän korvikkeina, sisätiloissa kasvatetusta kannabiksesta alkoi tulla vahvempaa. Vapaana auringon ja maaperän tarpeesta, Emerald Trianglen (Humboldtin, Trinityn ja Mendocinon muodostama alue) vahvan sisäkukan kasvatuskulttuuri alkoi levitä aggressiivisen vieraslajin tavoin.

Samalla kun vesiviljelykulttuuri liikkui Humboldtista etelään, liittovaltio sai seurata kuinka vuosikymmeniä jatkunut kannabiksen kieltäminen alkoi kääntää selkäänsä erilaisten kannabiksen laillista asemaa parantavien poliittisten liikehdintöjen muodossa. Kaiken tämän lisäksi lama yhdistettynä rakennusteollisuuden romahtamiseen on tuntunut saavan aikaiseksi saman idean syntymisen kaikkien vähintään puolivälkkyjen hamppuharrastajien päässä yhtä aikaa: Kasvata sitä.

Lähes jokaisesta Pohjois-Kalifornialaisesta naapurustosta löytyy hydroja. Mainostaulut San Fransiscosta Humboldtiin mainostavat vesiviljelytarvikkeita, kuten kemiallisia lannoitteita, muoviletkuja, spna-valaisimia, tuulettimia, ilmastointilaitteita ja vesialtaita.

Ehkä noin kymmenet tuhannet ihmiset – monet tyhjentyvältä kiinteistönvälitysalalta – ovat astuneet sisälle Kalifornialaiseen kannabiksen kasvattajien maailmaan. Yksin lääkekannabisteollisuudessa Kalifornian alueella arvellaan liikkuvan vuosittain noin 1,3 miljardia dollaria. Suunnilleen yhdessä 40 kodista on sisäpuutarha, mikäli käytetään lukuina palokunnan vuosittain kannabisfarmien takia saamia soittoja.

Se fakta, että suunnilleen kaikki kalifornialaiset ovat omaksuneet sisäkasvatuksen ei saanut kovia kokeneita Humboldtilaisia jättäytymään eläkkeelle. Päinvastoin, he latasivat piippunsa uudelleen.

Lähde:

Honolulu Weekly

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kööpenhaminan kaupunginhallitus haluaa laillistaa kannabiksen

Kööpenhamin kaupunginhallituksen enemmistö hyväksyi lakialoitteen, joka tekisi kaupungista pohjolan Amsterdamin ja jolla vastustettaisiin laitonta huumekauppaa myymällä laillista kannabista valtion kannabiskaupoista.

Vaikka aloite pitää hyväksyttää Tanskan parlamentissa, on sosiaalidemokraattien edustaja Lars Aslan Rasmussen luottavainen sen suhteen, että kansanedustajat ovat valmiita uudenlaiseen ajatteluun.

"Tämä vanhanaikainen kieltolakiin perustuva politiikka ei voi jatkua. Rikollisjoukkioiden voittojen pelkästään kannabiskaupasta arvioidaan olevan 1,5 miljardia Tanskan kruunua (200 miljoonaa euroa) vuodessa, joten olisi parempi antaa virkamiesten hoitaa jakelu kuin huumekauppiaiden."

Ehdotus tyrmättiin eduskuntatalon rappusilla sosiaalidemokraattien oikeusasioiden neuvonantajan Ole Hakkerupin varoittaessa vapaan kannabiksen houkuttavan ihmisiä koviin aineisiin. Liberaalien Martin Geertsen hylkäsi ehdotuksen "täydellisenä hulluutena" ja kehotti Kööpenhaminan pormestaria Frank Jenseniä, edellistä oikeusministeriä, puuttumaan asiaan.

Asiaa on kommentoitu tanskalaisissa tiedotusvälineissä. Toisten mukaan valtion monopoli on parempi kuin moottoripyöräjengien monopoli. Toisaalta yksityisyrittäjienkin tulisi saada avata kauppoja.

Kannabis ei ole Tanskassa ollut koskaan edes dekriminalisoitu, vaan pienen määrän hallussapidosta on voitu langettaa jopa 450 punnan sakot.

"Pohdimme 30 - 40 kannabismyymälän avaamista, joissa myyjät eivät yritä myydä ihmisille aina vaan enemmän vaan he ovat kiinnostuneita ihmisistä", selittää Mikkel Warming, joka vastaa sosiaaliasioista Kööpenhaminan kaupunginhallituksessa.

Ehdotus menee ensi vuoden alussa Tanskan parlamentin käsiteltäväksi.

"Haluamme olla hieman konkreettisempia sen suhteen, millaista dekriminalisointia haluamme: onko se julkista myymistä, tulisiko olla ikärajoja?", Warming selvitti.

Hän kertoi vastustavansa kannabiskahvilajärjestelmää, jossa sallitaan kannabiksen käyttö, mutta kannabiksen kasvatus ja maahantuonti pysyvät laittomina. Tämä jättäisi tulot kaupungin pahamaineisten moottoripyöräjengien haltuun. "Emme halua Amsterdamin mallia. Haluamme laillistaa kannabiksen maahantuonnin ja kasvatuksen".

Lakialoitteesta ovat kirjoittaneet mm. Berlingske Tidende, Politiken,TV2 ja englantilainen Daily Telegraph.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Hamppuplantaasit palaavat Venäjälle

Venäjällä suunnitellaan hampun palauttamista laajempaan teollisuuskäyttöön. Entinen teollisuushampun tuottajamahti on joutunut turvautumaan ulkomailta tuotuihin raaka-aineisiin. Nyt viranomaiset ovat kuitenkin antaneet lainsäädännöllisiä helpotuksia, joilla arvioidaan olevan työllistäviä vaikutuksia.

Hampun on suunniteltu palaavan takaisin Venäjän maisemiin osana 232 miljoonaa euroa maksavaa projektia. “Kustannusarviot on tehty ja varat saadaan kasaan ilman leikkauksia tärkeistä  menoista”, Venäjän valtion huumeidenhallintaviraston johtaja Viktor Ivanov kertoo. Huumeidenvastainen komitea on päättänyt tehdä teollisuushampun kasvattamisesta laillista. Valtion huumeidenhallintavirasto arvioi aikaisemmin yleisen hampun teollisen käytön elvyttämisen “luovan uusia työpaikkoja ja vähentävän sosiaalisia jännitteitä alueilla jotka ovat riippuvaisia laittoman kasvin viljelystä.”

Venäjä on aikaisemmin ollut maailman johtavia hampun tuottajamaita. Vuoteen 1961 saakka ruokaa, öljyä, kuituja ja rakennus- sekä teollisuusmateriaaleja tarjonneen hampun viljely oli yleistä, kunnes YK:n huumausainesopimus tuli voimaan. Vuonna 2007 Venäjän hallitus antoi pieniä lainsäädännöllisiä helpotuksia hampunkasvattajille tarjoamalla listan ei-narkoottisista lajikkeista, joita oli luvallista kasvattaa. Venäjällä arvioidaan kasvavan ainakin miljoona hehtaaria laitonta kannabista, viljelyn keskittyessä enimmäkseen Venäjän Kaukoitään ja Mustanmeren alueelle. Hampun viljelyyn käytössä on noin 2000 hehtaaria.

“Viljeltävää kannabista voidaan käyttää lääkkeiden raaka-ainena sekä tekstiileissä, joka on erittäin tärkeä käyttökohde maassa jossa ei enää juurikaan viljellä pellavaa tai puuvillaa”, kertoo Vladimir Bararaikin, Penzan maataloudellisen tutkimusinstituutin asianajaja. “Pellava tuottaa1,5 – 2 tonnia    kuitua hehtaarilta, hampun tuottaessa 5 – 7 tonnia. Lisäksi hampun kuitua voidaan käyttää esimerkiksi vettä hyvin kestävien köysien valmistamiseen puolustusteollisuudelle, sekä erinäisten raaka-aineiden ja tuotteiden tarjoamiseen polttoainesektorille sekä merivoimille. Venäjä on lopettanut näiden tuottamisen ja tuo niitä nyt Kiinasta sekä Intiasta. On laillista viljellä kannabiskasveja, joiden THC-sisältö on alle 0,1 %. Meillä täällä instituutilla kasvaa noin tusina tällaista variaatiota”. Bararaikin lisää myös, miten kannabiksen viljely ei tästä huolimatta ole aivan mutkatonta. “Venäjän lainsäädännön mukaan saat viljellä kannabista jossa on alhainen THC-sisältö. Kuitenkin joudut ongelmiin valtion huumeidenhallintaviraston kanssa, koska sadon korjaaminen ja kuljettaminen ovat huumausainelainsäädännön vastaisia toimia”.

Lähde:

RIA Novosti & 2

Moscow News

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...