Katsaus Latinalaisen Amerikan huumejengikuvioihin

InSight Crime -ajatushautomo julkaisi alustavan raporttinsa Game Changers 2011 Latinalaisen Amerikan järjestäytyneistä huumeiden salakuljetuksen ja kaupan laittomista organisaatioista, huumekartelleista. Raportin kertomukset kartellien toiminnasta ylittävät moninkertaisesti alkoholin kieltolain aikaiset salakuljetussaagat väkivallallaan, aseistuksellaan ja vaikutuksillaan yhteiskuntien elämään.

Vuosi 2011 on ollut vauhdikas: Meksikosta Guatemalan kautta Kolumbiaan hallituksien joukot ovat kaapanneet tai tappaneet muutamien alueen voimakkaimpien huumekartellien johtajia. "Huumekingi-strategiaksi" nimetty lähestymistapa on jättänyt useita kartelleja hajaannuksen tilaan ilman johtajaa, mikä on sytyttänyt rajuja taisteluja paikan täyttämisestä. Monet epäilevät sitä, että onko tämä paras strategia puuttua järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Meksikon hallituksen agressiivinen lähestymistapa sai monet kartellit muuttamaan toimintansa eteläisiin naapurimaihin, joissa ei ole ollut valmiuksia käsitellä hyvin kouluttautuneita ja aseistettuja meksikolaisia kartelleja. Yksi muuttaneista on Zeta-järjestö, joka erosi kumppanistaan Gulf-kartellista ja toimii nykyään itsenäisesti kautta Väli-Amerikan. Sen pääasiallinen toiminta-alue näyttää olevan Guatemala, missä se on liittoutunut tai taistellut paikallisten rikollisjärjestöjen kanssa. Myös kolumbialaiset ryhmät ovat siirtyneet tälle alueelle saadakseen hengähdystaukoa oman maansa hallituksen operaatioilta. Tämän suuntauksen seurauksena Guatemalan, Hondurasin ja El Salvadorin murhaluvut ovat nousseet neljä kertaa suuremmiksi kuin Meksikossa, mikä tekee alueesta maailman vaarallisimman paikan, missä ei ole sotaa.

Zetojen alueen laajeneminen ja sen käyttämät taktiikat saivat muut ryhmät solmimaan uusia kumppanuuksia Zetoja vastaan, mikä loi Meksikon salaperäisimmän puolisotilaallisen ryhmän Mata Zetas, Zetojen tappajat. Zetojen vahvuus on ollut heidän saamansa sotilaskoulutus ja heidän tapansa ottaa valtaamansa alueen kaikki rikollinen toiminta hallintaansa: ihmissalakuljetus, sieppaukset ja kiristys. Tämän takia lukemattomia laittomia maahanmuuttajia on tapettu heidän matkustaessaan pohjoiseen Zetan hallitseman alueen kautta. Huolimatta kasvavasta paheksunnasta ja yrityksistä rajoittaa heidän toimintaa, on Zeta osoittautunut sitkeäksi, mikä voi johtaa siihen, että tulevaisuuden kartellien organisaatiot muistuttavat enemmän Zetojen kuin sen edeltäjien mallia: organisaatioita, jotka eivät ole enää perhekeskeisiä ja joilla on laaja rikollisuuden kirjo.

Monet alueen hallituksista ovat epätoivoisina näiden ongelmien edessä ottaneet armeijan mukaan taisteluun järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Meksikon presidentti Felipe Calderon on lähettänyt 45 000 sotilasta väkivaltaisille alueille. Myös sen eteläiset naapurit ja varsinkin Guatemala ovat seuranneet esimerkkiä. Guatemala julisti sotatilan kahteen väkivaltaiseen maakuntaan ja antoi armeijalle hätätilavaltuudet, joita sillä ei ole ollut verisen sisällissodan jälkeen, joka aiheutti 200 000 ihmisen kuoleman usein saman armeijan käsissä. Honduras ja El Salvador ovat myös laajentaneet armeijan valtuuksia huumepolitiikassa. Brasilia käytti väliaikaisesti sotilasvoimaa Rio de Janeiron slummien puhdistamiseen, jotta poliisi saisi pystytettyä omat toimistonsa alueille. Näiden toimenpiteiden tulokset ovat olleet ristiriitaisia ja seurauksista käydään kiivasta keskustelua.

Näiden hallitusten toimien esikuva tulee Kolumbiasta. USA:n tukema ja rahoittama Plan Colombia nimellä tunnettu strategia kuristi monien rikollisryhmien rahalähteet ja pakotti isot rikollis- ja kapinallisryhmät siirtymään maan syrjäseuduille ja naapurimaihin kuten Ecuadoriin ja Venezuelaan. Meksikolla ja Väli-Amerikalla on käytössä tämän strategian omat versiot. Sen menestys Kolumbiassa on kuitenkin edelleen avoin kysymys. Vuonna 2011 syntyi uusia ja yllättäviä liittolaissuhteita: Kolumbian kapinalliset tekevät yhteistyötä ja kauppaa aikaisempien äärioikeistolaisten paramilitaarien kanssa, jotka olivat heidän kiivaimpia vihollisia.

Kolumbian operaatiot siirsivät toimintaa naapurimaihin. Kolumbian huumekartellit näyttävät siirtävän operaatioitaan Väli-Amerikkaan. Peru ja Bolivia joutuvat myös ottamaan vastaan Kolumbian "onnistumisen" seuraukset. Perusta tuli YK:n arvion mukaan kokalehden päätuottaja ensimmäisen kerran sitten 1990-luvun puolivälin. Myös Boliviassa kokan tuotanto on noussut ja molemmat maat joutuvat taistelemaan meksikolaisia, kolumbialaisia, brasilialaisia ja jopa itä-eurooppalaisia järjestöjä vastaan, jotka ovat tulleet ostamaan ja taistelemaan kasvavan tuotannon tuloksista.

Vuonna 2011 WikiLeaksin paljastukset antoivat tilaisuuden tutkia USA:n hallinnon toimintaa, mikä on muokannut alueen taistelua organisoitua rikollisuutta vastaan. USA on ollut välillä onneton kumppani, välillä haluton naapuri ja usein piiritetty valtio. WikiLeaksin paljastukset auttoivat hahmottamaan niitä menetelmiä, joilla huumeet ja ihmiset menevät pohjoiseen ja aseet ja raha etelään. Paljastukset aiheuttivat myös kahden suurlähettilään pikaisen eron.

Vuonna 2011 esille nousi yhä hienostuneempi internetrikollisuus. Varsinkin Braliasta ja Meksikosta leviävä kyberrikollisuus pitää useita hallituksia ja suuryrityksiä hälytystilassa. Myös rikoksista kärsivät ovat alkaneet käyttää internettiä, vaikka usein kovin tehottomasti. Kansalaisyhteisöjen turhautuminen hallitusten riittämättömiin toimiin järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan on synnyttänyt kansalaisten omia valvontaryhmiä, mikä sekin on lisännyt verenvuodatusta.

Meksikon presidentinvaalit tulevat olemaan yksi vuoden 2012 merkittävimmistä tapahtumista, mutta mikään ei osoita siihen suuntaan, että seuraava presidentti riippumatta puoluetaustasta pystyy pysäyttämään rikollisryhmien hajaantumisen ja lisääntymisen, mikä tekee "neuvottelemisen" rikollisten kanssa mahdottomaksi. Koska mukautuminen niiden olemassaoloon on mahdoton vaihtoehto, presidentillä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin käyttää nykyisen presidentin politiikkaa rikollisia vastaan. Kysymys onkin, kuinka riippuvainen uusi presidentti on armeijasta ja kuinka paljon hän keskittää valtaa, mikä on toiminut muissa maissa kuten Kolumbiassa?

Väli-Amerikassa tunnetaan näiden päätösten seuraukset selvimmin. Alueen suurin maa Guatemala valitsi entisen armeijan kenraalin presidentikseen, joten se on valmis kovakätiseen lähestymistapaan. Presidentin suhteista järjestäytyneeseen rikollisuuteen liikkuu runsaasti huhuja mutta hänen ensimmäiset ratkaisunsa tukea taistelunhaluista ja toistaiseksi tehokasta oikeusministeriä on ollut myönteinen alku. Jos hän onnistuu, saavat Guatemalan naapurit Honduras ja El Salvador lisäpaineita järjestäytyneestä rikollisuudesta. Nämä ryhmät ovat siirtämässä infrastruktuuriaan pohjoiseen, missä he saavat jalostaa kokapastaa kokaiiniksi turvallisemmaksi kokemassaan ympäristössä. Vuonna 2012 näistä kehityslinjoista saadaan enemmän todisteita.

Alueen merkittävimmälle kapinallisryhmälle, Revolutionary Armed Forces of Colombia (FARC), vuosi 2012 tulee myös olemaan ratkaiseva. FARC on menettänyt kolmen vuoden aikana kaksi johtajaansa, joista toisen hyvin organisoidussa hyökkäyksessä Etelä-Kolumbian vuoristossa. Ryhmän uuden johtajan, Rodrigo Londoño Echeverryn, lempinimeltään Timochenko, arvellaan oleskelevan enimmäkseen naapurimaassa Venezuelassa. Siellä pysyessään hän on turvassa, mutta voi menettää joukkojensa tuen. Jos hän palaa toimintaan mukaan Kolumbiassa, voi hänestä tulla taas uusi tapettu FARC:n johtaja, mikä voi muuttaa Kolumbian kuviot lopullisesti. Tuloksena ei olisi hallituksen voitto, vaan jotakin samanlaista mitä nyt koetaan Meksikossa: hajaantumista, kaaosta ja lisää rikollista toimintaa.

Perun kapinalliset ovat häviämässä poliittisessa mielessä, vaikka he ovatkin voimistumassa sotilaallisesti. Tällainen kehitys on mahdollista vain huumekaupan seurauksena. Perun laiton liiketoiminta kasvaa, joten on odotettavissa Loistavan Polun kasvavan sen mukana. Muut eteläisen Andien rikollisryhmät kasvavat samalla tavalla. Tällaisten ryhmien syntyminen aiheuttaa uusia suoria konflikteja hallitusten joukkojen kanssa Ecuadorista Boliviaan ja Brasiliaan. Ecuadorissa ja Boliviassa hallitusten vastatoimet ovat olleet vaimeita. Näiden maiden hallituksien voi olettaa lisäävän retoriikan voimaa, mutta ne eivät välttämättä lisää resursseja tämän toiminnan ja laittomien aineiden kaupan hillitsemiseen.

Ainoa maa Etelä-Amerikassa, jolla on resursseja todella vaikuttaa, on Brasilia. Siksi kannattaa tarkkailla sitä, miten hallituksen kokeiluprojekti Rio de Janeirossa kehittyy. Toistaiseksi tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Näin voi odottaa jatkossakin. Hallituksen projekti voi kärsiä niiden ryhmien toiminnan takia, jotka ovat olleet hallituksen kumppaneita tähän saakka: kansalaisten valvontaryhmät, joissa on mukana entisten turvallisuusjoukkojen jäseniä ja joilla on valtaa Rio de Janeiron slummeissa.

 

Lähde: InSight, joulukuu 2011

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/248-katsaus-latinalaisen-amerikan-huumejengikuvioihin

Suojelevatko huumesopimukset hyvinvointiamme?

Arvostettu brittiläinen lääketieteellinen julkaisu The Lancet julkaisi vuoden 2012 aluksi teemanumeron kansainvälisestä huumeongelmasta. Lancetin mukaan mikään ei todista, että laittomien huumeiden tuotanto tai käyttö olisi laskenut, mutta huumekieltojärjestelmällä on runsaasti haittavaikutuksia ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille.

Harva sairaus synnyttää aineriippuvuuden lailla vääriä tietoja, vääriä tuomioita ja väärinkäsityksiä. Laittomia huumeita on käytetty niin kauan, kuin näitä aineita on ollut olemassa, mutta niistä riippuvuuden näkeminen sairautena ennemmin kuin henkilökohtaisena valintana on nykyaikaisempi käsitys. Vuonna 1996 Lancet julkaisi kuusiosaisen kirjoitussarjan riippuvuudesta. Nyt kuusitoista vuotta myöhemmin Lancet julkaisi kolmiosaisen kirjoitussarjan riippuvuudesta maailmanlaajuisesta näkökulmasta.

Ensimmäinen osa hahmottaa laittomien huumeiden käytön aiheuttamien sairauksien maailmanlaajuista rasitetta ja siinä arvioidaan 200 miljoonan ihmisen käyttävän huumeita vuosittain. Louisa Degenhardt ja Wayne Hall käsittelevät eri aineiden aiheuttaman riippuvuuden haittavaikutuksia ja vertaavat niitä tupakkaan ja alkoholiin. Suurin osa laittomien huumeiden aiheuttamasta sairausrasitteesta koskee ongelmaisia huumeita suonensisäisesti käyttäviä ihmisiä.

Toisessa osassa John Strang ja hänen kollegansa käsittelevät eri huumevalvonnan toimenpiteiden vaikutuksia ja selvittävät todistusaineistoon perustuvia huumeiden käytön ehkäisyaloitteita, joilla pyritään ehkäisemään nuorten huumeiden käyttöä ja vähentämään huumeiden käyttöä vakituisten käyttäjien keskuudessa.

Kolmannessa osassa professorit Robin Room ja Peter Reuter käsittelevät sitä, suojelevatko vai uhkaavatko kansainväliset huumesopimukset kansanterveyttä ja päätyvät siihen, että tarvitaan kansallisia huumepolitiikan muotoja, jotka ottavat paremmin huomioon eri aineiden erilaiset haitat.

Sopimuksien tavoite on ihmisten terveys ja hyvinvointi

Vuoden 1961 huumausaineyleissopimus, Single Convention on Narcotic Drugs, pyrki eliminoimaan kannabiksen, kokaiinin ja opiaattien laittoman tuotannon ja ei-lääketieteellisen käytön. Kuluneen 50 vuoden aikana kansainväliset huumesopimukset eivät ole ehkäisseet näiden huumeiden laittoman tuotannon ja käytön globalisoitumista eivätkä toisaalta ole saaneet näitä aineita riittävästi saataville lääkinnälliseen käyttöön kehittyneiden maiden ulkopuolella. Tämä järjestelmä on myös heikentänyt huumeiden käyttäjien terveyttä ja hyvinvointia lisäämällä huumeiden käyttäjien vangitsemista, estämällä ruiskuaineiden käyttäjien keskuudessa leviävän HIV-infektion ehkäisyn ja luomalla sellaisen ympäristön ja ilmapiirin, joka on sallinut huumeiden käyttäjien ihmisoikeuksien rikkomisen. Kansainvälinen yhteisö on myöhässä hyväksynyt toimenpiteitä ruiskuhuumeiden käytön haittojen vähentämiseksi, mutta kansalliset yritykset lieventää rangaistuksia ja samalla pitää kiinni sopimuksista on lisännyt rikoslaillisen järjestelmän piiriin joutuneiden käyttäjien lukumäärää. Kansainväliset sopimukset ovat rajoittaneet kansallisia kokeiluja, koska ne velvoittavat valtioita kriminalisoimaan käytön. Sellaisten kansallisten politiikan muotojen omaksuminen, jotka perustuisivat enemmän eri aineiden erilaisille haitoille sekä toimenpiteiden todetulle vaikuttavuudelle, vaatii olemassa olevien sopimuksien muuttamista, uusien sopimuksien laatimista tai valtioiden vetäytymistä sopimuksista ja liittymistä niihin uudelleen tekemällä niihin varauksia.

Kansainväliset sopimukset rajoittavat kansallishallitusten kokeilun vaihtoehtoisilla huumevalvontajärjestelmillä vaatimalla kaikkia kriminalisoimaan huumeiden ei-lääketieteellisen käytön. Tällä rajoituksella on erilainen vaikutus ruiskuhuumeiden, kuten heroiinin ja kokaiinin, valvontaan kuin eniten käytetyn huumeen, kannabiksen valvontaan.

Ei ole mitään todistetta siitä, vaikuttaako rikoslaillisten rangaistusten olemassaolo merkittävästi kannabiksen käyttöön tai sen aiheuttamiin terveyshaittoihin. Rikosoikeudellisia rangaistuksia käytetään usein diskriminoivasti yhteiskunnasta syrjäytyneisiin vähemmistöihin. Siksi kannabiksen käytön kriminalisoinnin oikeuttaminen käytön vähentämiseksi on vaikeaa.

Kannabiksen hallussapidosta ja käytöstä langetettavien rangaistusten vähentämisellä ja kansainvälisten sopimusten noudattamisella on usein seurauksena ns. rankaisemisen laajeneminen. Koska lievempien rangaistusten jakaminen ei vie paljoa poliisin aikaa, saavat yhä useammat ihmiset pikasakkoja ja yhä usemmat saavat merkinnän myös sakkojen maksamatta jättämisestä kuin jos rangaistukset olisi jätetty ennalleen. Pohjois-Amerikassa ja monissa Euroopan maissa pidätykset kannabiksen käytöstä ovat lisääntyneet samaan aikaan kun rankaisemista on lievennetty.

Hollanti on lieventänyt eniten rankaisemista laillistamalla de facto (ei de jure) pienten kannabismäärien vähittäismyynnin kannabiskahviloissa. Näyttö siitä, että tämä olisi lisännyt haittoja tai käyttöä, on vähäistä, mutta kannabiksen kaupallistaminen on voinut näin tehdä. Kannabiksen käyttö Hollannissa on alhaisemmalla tasolla kuin Britanniassa, Ranskassa ja USA:ssa, joissa rangaistukset on pidetty voimassa.

Yksikään kehittynyt valtio ei ole laillistanut kannabiksen tarjontaa ratkaistakseen Hollannissa tunnetun ns. takaoven ongelman, mikä tarkoittaa sitä, että vaikka kannabiksen myynti etuovesta on de facto laillista, kannabiksen ostaminen takaovelta ei ole. Joissakin Intian osissa kuitenkin on kannabiskauppoja valtion luvalla, mihin INCB:n valvova silmä ei ole vielä yltänyt.

Kaliforniassa tehty lääkekannabiksen liberaali määritelmä on kiistämättä yksi kannabiksen myynnin de facto laillistamisen muoto. Kalifornian osavaltion ja paikallistason viranomaiset ovat osittain ratkaisseet takaoven ongelman sallimalla ei-voittoa tavoittelevien osuuskuntien myyvän kannabista lääkkeen jakelupisteisiin. Saadakseen laillisesti kannabista on potilaalla oltava lääkärin suositus siitä, että hän voisi hyötyä kannabiksen käytöstä. Yli 200 000 potilaalla arvioidaan olevan tällainen suositus, mikä on noin 8 prosenttia arvioduista 2,5 miljoonasta ihmisestä, jotka ovat käyttäneet kannabista kuluneen kuukauden aikana. Kalifornialaiset lääkärit mainostavat myöntävänsä suosituksia alle 100 dollarilla usein sellaisiin vaivoihin (esim. ahdistus, unettomuus ja kipu), joihin saatavasta hyödystä on olemassa vain hyvin vähän tutkimuksellista näyttöä.

Ovatko huumesopimukset kohentaneet terveyttä ja hyvinvointia?

Huumesopimusten tavoitetta terveyden ja hyvinvoinnin lisäämisestä eliminoimalla huumeiden käyttöön liittyvät haitat ei ole saavutettu. Heroiinin ja muiden opiaattien, amfetamiinien ja kokaiinin ruiskukäyttö on harvinaisin huumeiden käytön tapa, mutta se aiheuttaa eniten haittoja yliannosten, HIV-tartunnan leviämisen ja vammojen syntymisen kautta. Vaikka kannabiksen käytön maailmanlaajuista haittakuormituksen arviota ei ole, voidaan runsaasti kannabista käyttävien maiden (Australia ja Kanada) tilanteesta arvioida, että kannabis muodostaa vain pienen osan laittomien aineiden aiheuttamista haitoista. Reseptilääkkeiden osuus kasvaa koko ajan laittomassa huumekaupassa, eikä niiden osuutta maailmanlaajuisista huumehaitoista tiedetä. Lääkkeiden huumekäytön leviämiseen liittyy monissa maissa laittomien huumeiden hinnan lasku ja huumeiden puhtauden nousu. Tämä tapahtuu huolimatta huumeiden vastaisen rikoslain täytäntöönpanon kustannusten noususta useissa kehittyneissä maissa (selvimmin kehitys on havaittavissa USA:ssa, jossa pidetään hyvin yllä tilastosarjoja hintojen ja puhtauden vaihteluista).

Todistusaineisto osoittaa, että vangitseminen on tehoton tapa lisätä huumeiden hintaa ja vähentää käyttöä

Kansainvälisen kieltojärjestelmän pääperustelu on se, että huumeiden laiton tuotanto ja käyttö olisi isompi ongelma, jos järjestelmää ei olisi olemassa. Väitettä on vaikeaa arvioida kahdesta syystä. Ensiksikin on mahdotonta ennustaa, millaiset kansalliset politiikan muodot korvaisivat olemassa olevan järjestelmän ja moni valtio jättäisi lainsäädännön entiselleen. Kuitenkin uskomme, että jotkin valtiot kokeilisivat kriminalisoinnin vähentämistä ainakin huumeiden käytön osalta. Jos kokeilut onnistuvat, yhä useampi valtio seuraisi esimerkkiä. Toiseksi on haastavaa yrittää arvioida, millainen olisi käytön ja sen aiheuttaman haitan taso uudessa järjestelmässä. Tutkimukset osoittavat, että kriminalisoinnin lisäämisellä on olematon vaikutus huumeiden käytön yleisyyteen. Väitettä, että kansainvälisellä huumevalvontajärjestelmällä olisi ollut myönteinen vaikutus ihmiskunnan terveyteen ja hyvinvointiin, on vaikea puolustaa, vaikkakin järjestelmän kokonaisvaikutuksen tarkka arviointi on mahdoton.

Kuinka aloitetaan kannabiksen valvottu kauppa ilman, että loukataan kansainvälistä valvontajärjestelmää?

Kaikki sellaiset järjestelmät, jotka sallivat valvottujen aineiden säädellyn saatavuuden ei-lääkinnälliseen käyttöön, ovat ristiriidassa kansainvälisten huumesopimuksien kanssa. Siksi jokaisen hallituksen, joka haluaa kokeilla tällaista järjestelmää, täytyy jättää huomiotta kansainväliset lailliset velvoitteet tai ohittaa sopimukset yhdellä seuraavista tavoista:

Sellainen valtio, kuten USA, jonka perustuslain mukaan kansallinen lainsäädäntö on saman tasoinen kansainvälisen lain kanssa, voi säätää uutta kansallista lainsäädäntöä, joka on ristiriidassa sopimusten kanssa. Perustuslain mukaan tämä uusi laki on etusijalla. Tämän vaihtoehdon valinnut valtio joutuu kestämään kansainvälistä paheksuntaa.

Säädellyn kannabisjärjestelmän aloittava valtio voi irtisanoutua asiaa koskevasta sopimuksesta ja sitten liittyä siihen takaisin tehden sopimuksessa vaadittavat varaukset. Tämä on kansainvälisen lainsäädännön mukaista (Bolivia on tällä hetkellä tekemässä näin saadakseen kokapensaan lehden valvontaansa).

Valtioiden muodostama ryhmä voi ottaa käyttöön uuden sopimuksen, joka on ristiriidassa olemassa olevan kanssa. Kansainvälisen lain mukaan tämä sopimus on ensisijainen kyseisten valtioiden välillä. Kannabista koskeva viitesopimus on laadittu tämän mukaisesti tupakan valvontaa koskevan viitesopimuksen mallin mukaan.

Johtopäätös

Kansainvälisten sopimusten voimassaoloaikana on kansainvälisen järjestelmän ankaruus ja monimutkaisuus kasvanut ja sen avulla valvottavien aineiden määrä lisääntynyt huomattavasti. Mikään ei todista, että laittomien huumeiden tuotanto tai käyttö olisi laskenut, mutta järjestelmällä on runsaasti haittavaikutuksia ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille.

Lancetin mukaan tulisi sallia kansalliset käytön ehkäisyn ja huumeisiin liittyvien haittojen vähentämiskokeilut. Nykyisessä muodossaan kansainväliset huumesopimukset rajoittavat hallitusten kykyä aloittaa tällaisia kokeiluja. Ne rajoittavat vapautta muuttaa henkilökohtaisen käytön rankaisemista, mikä on aiheuttanut sen, että rangaistusten lieveneminen lisää rangaistujen nuorten lukumäärää. Maiden, joissa halutaan kokeilla erilaisia tapoja valvoa huumeiden käyttöä ja vähentää huumeisiin liittyviä haittoja, täytyy harkita irtisanoutumista olemassaolevien huumevalvontasopimusten asettamista ehdoista.

Eri aineiden kulttuurinen asema vaihtelee niin paljon, että se sulkee pois yleismaailmallisen politiikan, joka määrittelee kuinka käsitellä kaikkia laittomia tai jopa laillisia aineita. Kansanterveyden näkökulmasta meidän tulee muuttaa valvontajärjestelmäämme sen mukaan, miten erilaisia haittoja eri aineilla on käyttäjilleen sekä ymmärtäen erilaisten valvontatoimenpiteiden vaikutukset huumeiden käyttöön ja haittojen syntymiseen.

Lähde: The Lancet 7.1.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/245-suojelevatko-huumesopimukset-hyvinvointiamme-

Kannabis on keuhkoille lähes vaaratonta

USA:n lääkäriliiton, JAMA:n, lehdessä julkaistiin 20 vuotta kestäneen tutkimuksen tulokset, joiden mukaan kannabiksen käyttäminen polttamalla ei heikennä keuhkojen kuntoa mitattuna keuhkojen tilavuudella ja uloshengityksen virtausnopeudella.

Kannabissavussa on samoja aineita kuin tupakansavussa, mutta tähän asti on ollut epäselvää, onko sen aiheuttamat haitat samankaltaisia. Tätä varten tutkijaryhmä seurasi 5115 miehen ja naisen terveydentilaa vuodesta 1985 vuoteen 2006 neljässä kaupungissa USA:ssa. Heidän keuhkojensa tilaa seurattiin ja kerättiin tietoja muista vaikuttavista tekijöistä, kuten tupakoinnista.

Kannabiksen käyttö oli melkein yhtä yleistä kuin tupakan, mutta se oli enimmäkseen satunnaista, keskimäärin 2 - 3 kertaa kuukaudessa tapahtuvaa käyttöä.

Tulosten mukaan tupakan käyttö on suoraan yhteydessä keuhkojen kunnon heikkenemiseen. Sen sijaan kannabiksen käytön yhteys keuhkojen kuntoon oli epälineaarinen siten, että satunnainen käyttö jopa paransi keuhkojen kuntoa. Useammin käytettynä kannabis ei parantanut, mutta ei myöskään huonontanut keuhkojen kuntoa. Vasta erittäin runsas käyttö vaikutti keuhkojen toimintaan kielteisesti.

Johtopäätöksenä tutkimuksessa todetaan, ettei satunnainen tai vähäinen kannabiksen käyttö polttamalla heikennä keuhkojen kuntoa.

Tutkimuksesta on uutisoitu laajalti ja Suomessakin Tohtori.fi-sivusto kirjoitti aiheesta otsikolla "Kannabiksen poltosta ei haittaa keuhkoille".

Lähde: The Journal of American Medical Association 11.1.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/250-kannabis-on-keuhkoille-laehes-vaaratonta

Kannabis ei poltettunakaan vahingoita keuhkoja

Maltillinen kannabiksen käyttäminen edes poltettuna ei vaikuttaisi vahingoittavan keuhkoja, toteaa yksi laajimpia asiaa selvittäneitä tutkimuksia. Yli 20 vuotta kestänyt tutkimus kumoaa harhaluuloja kannabiksen haittavaikutuksista.

Jointti viikossa tai hiukan useammin ei ilmeisesti vahingoita keuhkoja. Tähän tulokseen päätyi 20 vuotta kestänyt laaja tutkimus, joka tukee todisteita, että kannabis ei tee keuhkoille samanlaista vahinkoa kuin tupakka tekee. Runsaasti polttamalla käyttäville tulokset ovat hiukan usvaisemmat.

Yksi laajimpia ja pisimpään kestäneitä kannabiksen terveysvaikutuksia selvittäneitä tutkimuksia osoittaa, että kahden tai useamman jointin polttaminen päivittäin usean vuoden ajan voi aiheuttaa heikkenemistä keuhkojen toimintaan. Valitettavasti reilun 5000 tutkimukseen osallistuneen nuoren aikuisen joukossa ei ollut riittävästi näin paljon käyttäviä jotta asiasta voitaisiin tehdä tilastollisesti päteviä johtopäätöksiä.

Tutkijat suosittelevat kuitenkin “malttia ja varovaisuutta kun harkitaan kannabiksen käyttämistä”. Kannabis on laiton huume Yhdysvaltojen liittovaltion lakien mukaan, mutta monet osavaltiot sallivat sen lääkinnällisen käytön. Myös Suomessa kannabis luokitellaan laittomaksi huumausaineeksi, mutta sen lääkekäyttö on mahdollista erikoisluvalla, joita on tällä hetkellä myönnetty 42.

Kalifornian yliopiston tutkijoiden San Franciscosta ja Birminghamissa sijaitsevan Alabaman yliopiston tutkijoiden tekemä tutkimus julkaistiin tiistaina Journal of the American Medical Association -julkaisussa. Tutkimuksen havainnot tukevat aikaisemmin suoritettujen pienempien tutkimusten tuloksia, joiden mukaan palavan kannabiksen savu sisältää samoja myrkyllisiä kemikaaleja kuin tupakassa, se ei kuitenkaan lisää samalla tavalla keuhkosairauksien riskiä. Höyrystettynä tai syötynä myrkyllisiä kemikaaleja ei synny lainkaan ja polttamista on vaikea suositella kenellekään.

Ei ole selvää miksi kannabis ei aiheuta samankaltaista riskiä, mutta on mahdollista, että kannabiksen tunnetuin ainesosa tetrahydrokannabinoli, THC, on ratkaiseva tekijä. THC on kannabiksen ainoa tunnettu psykoottinen ainesosa ja se aiheuttaa käyttäjien tunteman “pilven”. Se myös auttaa taistelemaan tulehduksia vastaan ja voi torjua kannabiksen polttamisessa syntyneiden kemikaalien haitallisia vaikutuksia, sanoo kannabista tutkinut lääketieteen professori tohtori Donald Tashkin Kalifornian yliopistosta Los Angelesista. Tashkin ei ollut osallisena uudessa tutkimuksessa.

Tutkimuksen toinen kirjoittaja tohtori Stefan Kertesz sanoi, että kannabiksessa on muitakin puolia, jotka voivat auttaa selittämään tuloksia. Toisin kuin tupakan polttajat, kannabiksen käyttäjillä on tapana hengittää syvään sisäänhengittäessään ja tämä voi joidenkin tutkijoiden mielestä vahvistaa keuhkojen kudoksia. Tutkimuksessa käytetyssä yleisessä keuhkojen toimintakokeessa vaaditaan kuitenkin samankaltaista pitkää ja syvää hengittämistä mihin kannabiksen käyttäjät ovat jo tottuneet, joten heidän hyvät tuloksensa voivat osittain heijastaa harjoituksen määrää, sanoi huumeiden väärinkäytön tutkija ja ennaltaehkäisevän lääketieteen asiantuntija Kertesz Alabaman yliopistosta.

Tutkimuksen tekijät analysoivat tutkimukseen osallistuneiden nuorten aikuisten tietoja 20 vuotta kestäneestä liittovaltion rahoittamasta tutkimuksesta, joka alkoi vuonna 1985. Tutkimusaineiston analyysin rahoitti kansallinen huumeiden väärinkäytön instituutti NIDA.

Tutkimukseen otettiin satunnaisotannalla 5115 iältään 18-30 vuotiasta miestä ja naista neljästä kaupungista, jotka olivat Birmingham, Chicago, Kalifornian Oakland ja Minneapolis. Mustia ja valkoisia osallistui suunnilleen saman verran, mutta muita vähemmistöjä ei ollut mukana. Osallistujilta kysyttiin säännöllisesti kannabiksen tai tupakan viime aikaisesta käytöstä ja heille tehtiin tutkimuksen aikana useita keuhkojen toimintaa mittaavia kokeita.

Kaikkiaan noin 37 prosenttia ilmoitti vähintään satunnaisesta kannabiksen käytöstä ja suurin osa ilmoitti myös polttavansa tupakkaa. 17 prosenttia osallistuneista sanoi polttavansa tupakkaa, mutta ei kannabista. Tulokset ovat samankaltaisia kansallisten arvioiden kanssa. Keskimäärin tupakoitsijat polttivat yhdeksän tupakkaa päivässä. Kannabista käytettiin keskimäärin jointti tai kaksi muutaman kerran kuukaudessa, joka kuvastaa Kerteszin mukaan hyvin tyypillistä yhdysvaltalaista käyttäjää.

Tutkimuksen tekijät laskivat tupakan ja kannabiksen vaikutukset erillään, molemmat ihmisillä, jotka käyttivät vain tupakkaa tai kannabista, sekä ihmisillä, jotka käyttivät molempia. He ottivat huomioon myös muita keuhkojen toimintaan vaikuttavia tekijöitä, kuten kaupunkien tutkitut ilmansaasteet. Analyysit osoittivat, että kannabis ei vaikuttanut vahingoittavan keuhkojen toimintaa, mutta tupakka vahingoitti.

Tupakoitsijoiden tulokset heikkenivät tasaisesti tutkimuksen edetessä. Kannabiksen käyttäminen niinkin usein kuin jointti päivittäin seitsemän vuoden ajan, tai jointti viikottain 20 vuoden ajan, ei vaikuttanut heikentävästi tuloksiin. Vain hyvin harvat tutkimukseen osallistuneet polttivat tätä enemmän. Kannabiksen polttajille voi syntyä kurkun ärsytystä ja yskää aivan samalla tapaa kuin tupakoitsijoille, mutta tutkimus ei keskittynyt niihin. Se ei myöskään tutkinut keuhkosyöpää, mutta muissa tutkimuksissa ei ole havaittu mitään merkittävää yhteyttä kannabiksen ja keuhkosyövän välillä. Esimerkiksi Donald Tashkinin laaja tutkimus aiheesta ei havainnut yhteyttä kannabiksen polttamisen ja keuhkösyövän välille vaan päinvastoin tulokset viittasivat suojaaviin ominaisuuksiin.

JAMA – The Journal of the American Medical Association: http://jama.ama-assn.org

NIDA – National Institute on Drug Abuse: http://www.nida.nih.gov

Lähde:

AP

URL: http://kannabisuutiset.wordpress.com/2012/01/11/kannabis-ei-poltettunakaan-vahingoita-keuhkoja/

Kohtaaminen mafian kanssa

Salaperäinen calabrialainen mafia, 'Ndrangheta, on yksi läntisen maailman vahvimmista rikollisoganisaatioista, koska se hallitsee Euroopan kokaiinimarkkinoita. Saksalainen Spiegel-lehti onnistui luomaan kontaktin yhteen järjestön päämiehistä Saksassa. Hän selittää, miksi hänenlaisensa miehet eivät koskaan joudu vankilaan, vaikka he tuovat kokaiinia Saksaan tonnikaupalla.

Kesällä ja uuden vuoden tienoilla, jolloin kysyntä on suurinta, tuomme tonnin kokaiinia parin päivän välein". Vaikka hän tietää koko ajan, mitä huumemarkkinoilla tapahtuu, hän ei koske aineeseen sormellakaan, vaan antaa muiden tehdä likaiset työt.

Saksan keskusrikospoliisi, BKA, on seurannut pitkään 'Ndranghetaa. Se on vastuussa liki kaikista suuren yleisön huomion saaneista mafiarikoksista Saksan maaperällä. BKA:n raportin mukaan Saksa on Euroopan kokaiinikaupan keskus "kauttakulkumaana".

Italiassa vasikkaa kutsutaan sanalla pentiti eli katuva. He ovat mafian jäseniä, jotka pidätettäessä rikkovat omertan eli vaikenemislupauksen. Heistä tulee syyttäjien avaintodistajia. Italian oikeuslaitoksen tilastojen mukaan vuoteen 2008 Sisilian Cosa Nostrasta oli tullut noin 1000 pentitiä, Napolin Camorrasta noin 2000, mutta 'Ndranghetasta ainostaan 42. 'Ndranghetan jäsenet eivät tahraa perheidensä verta petturuudella.

"Asiakkaamme Saksassa ovat enimmäkseen sutenöörejä ja pyöräjengejä. Myymme 50 - 70 kilon erissä usein bordelleihin. Me emme myy huumeita Saksan kaduilla." 'Ndrangheta ei ota riskejä tekemällä mitään tavallisia rikoksia.

BKA:n raportti vahvistaa Spiegelin kontaktin kertomukset: sen mukaan 'Ndranghetalla on "syvälle ulottuvat rakenteet" Saksassa, mihin kuuluu "jokaisen klaanin johtajat sekä tappajat". Brittiläisen sotilas- ja tiedustelualan ammattilaislehden Jane's Intelligence Review'n mukaan Saksa on luultavasti 'Ndranghetan tärkein reviiri Euroopassa.

'Ndranghetan synty

Alussa organisaatio oli maalaisklaanien löyhä liittouma. Heidän toiminta keskittyi kylien hallintaan, suojelurahan keräämiseen ja julkishallinnon avustusten huijaamiseen.

Klaanit saivat mainetta Italian ulkopuolella 1970-luvulla. San Lucan lähellä toimineet klaanit alkoivat siepata rikkaita ja heidän perheiden jäseniä. Vuonna 1973 'Ndrangheta kidnappasi John Paul Getty III:nen, öljypohatta John Paul Gettyn pojanpojan. Näistä kidnappausrahoista saadut rahat - 2,7 miljoonaa dollaria Gettyn tapauksessa - olivat alkupääoma, jolla tunkeuduttiin kansainväliseen kokaiinikauppaan. Huumekauppa tuotti paljon isompia ja varmempia voittoja. Mutta sen takia organisaatiosta piti rakentaa tiukempi ja tehokkaampi.

BKA:n raportin mukaan 'Ndrangheta ei enää perustu horisontaalisesti erillisiin perheklaaneihin, vaan Cosa Nostran tavoin on nykyään pyramidin mallinen. Reggio Calabrian maakunnassa 'Ndrangheta on jakautunut kolmeen alueelliseen niin kutsuttuun mandamentiin. Alueellinen komissio, joka hallitsee koko organisaatiota, valitsee puheenjohtajan, capo criminen, joka vuosi.

Luhistunut valtio

Vaikka 'Ndrangheta toimii maailmanlaajuisesti, tehdään kaikki tärkeät päätökset Calabriassa. Nykyisenä globalisaation aikakautena huumekauppa on yhä jotenkin vanhanaikaista. Etelä-Amerikasta saapuva kokaiini tulee Etelä-Italiaan ennen kuin se jaetaan ympäri Euroopan. Klaanit tuntevat olonsa turvalliseksi kotioloissaan, jota he pitävät omana reviirinään.

Vuonna 2008 Napolin konsulaatista USA:n ulkoministeriöön lähetetyn diplomaattisähkeen mukaan "kukaan ei usko keskushallinnon valvovan Calabriaa". Sähkeessä sitä verrattiin Somaliaan, Haitiin ja Afganistaniin: "Jos Calabria ei olisi osa Italiaa, sitä pidettäisiin luhistuneena valtiona".

"Luhistuneen valtion" termin käyttö ei ole niin hassunkurista kuin ensi lukemalta voisi tuntua. Gioia Tauron kaupunki Tyrrhenanmeren äärellä on yksi Välimeren alueen suurimpia konttisatamia. Koska satama sijaitsee strategisesti tärkeässä paikassa Suezin kanavan ja Gibraltarin salmen välissä, on Gioia Tauro 60:n sataman välillä käytävän kaupan keskus Euroopan ja Itä-Aasian välillä.

Diplomaattisähkeen mukaan kaksi tullivirkailijaa, jotka olivat töissä Gioia Tauron satamassa osana kansainvälistä terrorisminvastaista operaatiota, piti kutsua pois vuonna 2008. Toista kohti oli ammuttu ja toinen sai kaksi luotia sisältäneen kirjeen kotiosoitteeseensa.

Bisnes

Huumeiden tuonti on periaatteessa hyvin yksinkertaista. Tuontivastaava odottaa kunnes hän on saanut tarpeeksi tilauksia eri klaaneilta. Niitä pitäisi olla vähintään 200 - 300 kiloa, mutta mieluiten 500 - 1000. Sitten yksi mies lentää Etelä-Amerikkaan tapaamaan sukulaisia ja tuontivastaava lähettää rahat perässä. Yleensä se naamioidaan huonekalujen tai koneiden maksuksi, koska kirjanpidon pitää näyttää puhtaalta. Joskus huumeraha on voitu naamioida lahjoitukseksi esimerkiksi avustusohjelmaan jonnekin viidakkoon. Joskus myyjät haluavat aseita rahan sijaan, mikä ei ole ongelma, koska välittömässä läheisyydessä Balkanilla niitä on paljon.

Suhteet Etelä-Amerikkaan on loistavat. Fratellanza eli "veljeys" takaa hyvät hinnat ja hyvän laadun. Se takaa myös pakkaamisen ja laivaamisen Etelä-Amerikassa sekä reitin Euroopan satamien kautta aina salaisiin varastoihin Calabriassa.

'Ndrangheta maksaa kokaiinikilosta 1200 euroa Venezuelassa tai Perussa, mutta Calabriaan saapuessaan kustannukset ovat nousseet jo 17 000 euroon. Suurin osa siitä menee virkamiesten lahjontaan. Jos joku erä joutuu joskus takavarikoiduksi, johtuu se liian pienistä lahjuksista. Tukkukaupassa kilo puhdasta kokaiinia maksaa 27 000 - 32 000 €.

Klaani saa miljoonia jokaisesta lastista. Vaikein osa onkin tietää, kuinka sijoittaa raha. Nykyään ei ole pulaa pätevistä liikemiehistä. Huumemiljoonillaan klaanin jäsenet ovat pystyneet ostamaan lapsilleen parhaan koulutuksen ja nykyään heistä on tullut lakimiehiä, pankkiireja ja lääkäreitä. He pesevät rahaa korkeimmilla mahdollisilla tasoilla.

Koska Cosa Nostra on menettänyt valtaansa 1990-luvulla rikostutkimuksien paineissa, päättelee BKA 'Ndranghetan olevan nyt vahvempi kuin koskaan. BKA:n mukaan järjestö on laajentanut rikollista vaikutusvaltaansa ja täyttänyt Pohjois-Italian maakunnissa väkivallattomasti Sisiliasta peräisin olevien ryhmien jättämän aukon.

Huumerahan sijoittaminen

'Ndrangheta sijoittaa osakkeisiin ja kiinteistöihin. Ihmisiä, joilla ei ole aikaisempia tuomioita eikä rikosrekisteriä, käytetään tähän tarkoitukseen, ja usein he ovat myös talousasiantuntijoita, jotka kykenevät siirtämään rahaa ja joilla on yhteyksiä veroparatiiseihin.

Nicola Gratteri on Calabrian maakunnan mafian vastainen syyttäjä. Hän uskoo, että valtion heikkous on 'Ndranghetan voima. 'Ndrangheta tarjoaa työpaikkoja, auttaa ihmisiä heidän ongelmissaan valtion byrokratian kanssa ja värvää nuorisoa työttömien ja toivottomien armeijasta. Gratterilla ei ole harhakuvaa poliisista, joka 'Ndranghetan soluttama tiukkojen perhesiteiden takia.

Vaikka syyttäjä on saanut aikaan muutamia huomattavia voittoja viime aikoina, näkee Gratteri tulevaisuuden yhtä synkkänä kuin oman toimistonsa, missä hän tapaa ihmisiä kaihtimet alhaalla. Diplomaattiviestin mukaan hän kertoi USA:n lähettiläälle, että 'Ndrangheta elää niin kauan kuin ihmiskunta.

Gratterin ennustus voi pitää paikkansa, koska rikollisorganisaatiot uusiutuvat koko ajan ja sopeutuvat vaivatta uusiin olosuhteisiin. 1990-luvun loppuun asti 'Ndrangheta teki 75% voitoistaan kokaiinilla. Koska huumevoitot alkoivat kutistua ja poliisin paine kasvaa, alkoi 'Ndrangheta etsiä uusia bisnesmahdollisuuksia. "Me haluamme hallituksen sopimusten ja avustuksien alkulähteille, politiikkaan", kertoo tiedonantaja.

Vuonna 2010 paljastunut tapaus osoittaa, kuinka 'Ndrangheta tekee tämän. Saksassa asuvat italialaiset saavat äänestää Italian vaaleissa. Yksi klaani lähetti jäseniään Baden-Württembergiin vuonna 2008 laukut täynnä rahaa, millä he ostivat italialaisten ääniä parlamenttivaaleissa.

Tällä tavalla 51-vuotiaan, pääministeri Silvio Berlusconin puolueen jäsenen Nicola Di Girolamon arvellaan saaneen paikkansa senaatissa. Hänet pidätettiin vuonna 2010 syytettynä 'Ndranghetan kahden miljardin euron pesemisestä Italian puhelinyhtiöiden kautta. Girolamo sopi oikeudessa menevänsä viideksi vuodeksi vankilaan ja maksavansa 5 miljoonaa euroa valtiolle.

Lähde: Der Spiegel 4.1.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/246-kohtaaminen-mafian-kanssa

Keski-ikäisillä kannabiksen käyttäjillä verrokkeja parempi muisti

Brittitutkimuksen mukaan keski-ikäiset aikuiset, joilla on muistiongelmia, eivät voi enää syyttää kannabiksen käyttöä huonomuistisuudestaan. Lontoon King's College -yliopiston tutkijat havaitsivat satunnaisen kannabiksen käytön jopa parantavan koehenkilöiden kognitiivisia kykyjä.

American Journal of Epidemiology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa testattiin 9000:n 50-vuotiaan britin psyykkistä toimintakykyä ja erityisesti muistia. Tulosten mukaan henkilöt, jotka olivat käyttäneet laittomia päihteitä 40-50 vuotiaina, pärjäsivät testeissä yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin henkilöt, jotka eivät olleet koskaan käyttäneet huumeita.

Kannabis oli selvästi yleisin koehenkilöiden käyttämä huumausaine: joka neljäs koehenkilö kertoi käyttäneensä sitä. Alkuhaastattelu tehtiin koehenkilöiden ollessa 42-vuotiaita ja muistia mittaava koe suoritettiin heidän täytettyä 50 vuotta. Kuusi prosenttia oli käyttänyt kannabista kuluneen vuoden aikana ja 3-8 prosenttia kertoi myös käyttäneensä joskus ns. kovia huumeita, kuten amfetamiinia, LSD:tä, sieniä, kokaiinia ja ekstaasia.

Tutkimusta johtaneen tohtori Alex Dregan mukaan tulokset paljastivat ettei aiempi tai edes nykyinen laittomien huumeiden käyttö välttämättä liity heikentyneeseen kognitiiviseen toimintakykyyn keski-ikäisenä. Dregan ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, että pitkäaikainen ja raskas huumeiden käyttö voisi aiheuttaa haittaa joillakin yksilöillä.

Pieni koehenkilöiden joukko, jota oli hoidettu huumeongelmien takia, pärjäsi testeissä keskimääräistä heikommin, mutta tällaisia tapauksia oli niin vähän, ettei tuloksista voi vetää varmoja johtopäätöksiä. Huumeita käyttäneiden paremmat testitulokset voivat tutkijoiden mukaan selittyä heidän keskimäärin korkeammalla koulutustasolla.

Vaikka joidenkin aiempien tutkimusten mukaan huumeet, kuten kannabis ja kokaiini, voivat vaikuttaa ajattelu- ja keskittymiskykyyn sekä muistiin lyhyellä aikavälillä, uusimmat löydökset tukevat sitä käsitystä, että nämä vaikutukset ovat ohimeneviä.

Harvadin yliopiston psykiatri John Halpern huomautti jo aiemman tutkimuksen osoittaneen kannabista vuosia paljon käyttäneiden testituloksien palaavan normaalille tasolle kuukausi käytön lopettamisen jälkeen.

Lähde: Daily Mail 5.1.2012 ja American Journal of Epidemiology

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/244-keski-ikaeisillae-kannabiksen-kaeyttaejillae-verrokkeja-parempi-muisti

Laillinen lääkekannabis vähensi liikennekuolemia

Uusi tutkimus paljastaa lääkekannabiksen laillistamisen olevan yhteydessä liikennekuolemien vähenemiseen. Montanan osavaltion yliopiston tutkija, taloustieteiden professori D. Mark Anderson ja Denverin yliopiston professori Daniel Rees huomasivat keskimääräisen 9 prosentin vähenemisen liikennekuolemissa niissä osavaltioissa, jotka olivat laillistaneet lääkekannabiksen.

"Olimme melko yllättyneitä että ne vähenivät", Rees kertoi Denver Post -lehdelle.

Reesin arvion mukaan syynä saattaa olla lääkekannabislait, jotka ovat todennäköisesti vähentäneet nuorten alkoholin käyttöä: "Saamme uudelleen ja uudelleen tuloksia, joiden mukaan nuoret juovat vähemmän kun kannabis on laillista ja samalla liikennekuolemat vähenevät".

Anderson kertoi Missoulian-lehdelle, että vaikka tutkimus ei todista kannabiksen käytön haittaavan autolla ajamista vähemmän kuin alkoholi, on se silti mahdollista. Se voisi Andersonin mukaan selittää nämä tulokset.

Discover suhtautui selitysmalliin nihkeästi, koska ei ole todistusaineistoa, joka osoittaisi lääkekannabislakien lisäävän kannabiksen käyttöä. Esimerkiksi lääkekannabiksen laillistaneissa Montanan, Rhode Islandin ja Vermontin osavaltioissa kahdessa kannabiksen käytön määrä nousi joissakin ikäluokissa, mutta nousu ei ollut merkittävää.

Tutkimus julkaistiin Institute for the Study of Labor -sivustolla ja se on nyt vertaisarvioitavana Journal of Law and Economics -julkaisussa.

Lähde: Huffington Post 30.12.2011

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/243-laillinen-laeaekekannabis-vaehensi-liikennekuolemia