Akuutti kannabispäihtymys lisää skitsotyyppiselle persoonallisuushäiriölle tyypillisiä ajatusmalleja, joita esiintyy luonnostaan erityisesti luovilla yksilöillä. Luovuuden ja kannabiksen käytön yhteydestä on keskusteltu viime aikoina paljon ja Yhdysvalloissa on jopa ehdotettu lääkekannabiksen määräämistä ns. kirjoituskammoon (writer's block).
Aiemmissa tutkimuksissa kannabiksen vaikuttavan aineen, THC:n, on havaittu parantavan koehenkilöiden verbaalisia kykyjä annosriippuvaisesti (Curran, Brignell, Fletcher, Middleton, & Henry, 2002). Eisenman, Grossman ja Goldstein puolestaan huomasivat jo vuonna 1980, että mitä useammin henkilö kertoi käyttävänsä kannabista, sitä paremmin hän pärjäsi luovuutta mittaavassa kyselytutkimuksessa (Personal Opinion Survey).
Skitsotyyppinen häiriö tai skitsotyyppinen persoonallisuus on psykiatrian alaan kuuluva diagnoosi, joka tarkoittaa persoonallisuushäiriön ja skitsofreenisen psykoosin välimuotoa. Vaikka vielä ei olekaan täysin selvää millä mekanismilla kannabis lisää luovuutta, pidetään nyt mahdollisena, että juuri ohimenevien skitsotyyppisten häiriöiden lisääntyminen akuutin kannabispäihtymyksen aikana on tämän ilmiön taustalla.
Vahvistusta tälle olettamalle antoi Lontoon yliopiston ja Beckley-säätiön Consciousness and Cognition –lehdessä julkaistu tutkimus. Tutkimukseen otettiin mukaan 116 henkilöä, jotka testattiin ensimmäisenä päivänä kun he eivät olleet kannabiksen vaikutuksen alaisia ja seuraavana päivänä heidän poltettua kannabista. Molempina päivinä koehenkilöille tehtiin skitsotyyppistä ajattelua ja luovuutta mittaavia kokeita. Ensimmäisen päivän tulosten perusteella koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään, joista ensimmäiseen valittiin 47 luovuudeltaan matalammalla ja toiseen 43 luovuudeltaan korkeammalla tasolla olevaa henkilöä.
Tutkijoiden mukaan kannabiksen polttaminen nosti luovuudeltaan heikkolahjaisempien koetulokset luovempien koehenkilöiden tasolle. Kannabispäihtymys lisäsi akuutteja skitsotyyppisiä psykoosin kaltaisia oireita molemmissa ryhmissä, mutta korkeamman luovuustason omaavan ryhmän tulokset eivät kuitenkaan parantuneet lähtötilanteeseen verrattuna.
Tutkimuksen päälöydös oli se, että verbaalista kykyä mittaavassa testissä akuutti kannabispäihtymys todella paransi heikkolahjaisten tuloksia: ilman kannabiksen vaikutusta tämän ryhmän koetulokset olivat merkittävästi lahjakkaiden tuloksia heikompia. Koska lahjakkaiden ryhmän tulokset eivät kannabiksen käytöllä parantuneet, olettavat tutkijat että tämä ryhmä toimi molempina testipäivinä korkeimmalla mahdollisella tasolla (ceiling level).
Tutkijat pitävät mahdollisena, että koehenkilöiden parantunut verbaalinen kyky on seurausta THC:n frontaaliaivokuoren toimintaa vapauttavista vaikutuksista. Lahjakkailla ihmisillä frontaaliaivokuori saattaa toimia vapaammin jo lähtökohtaisesti, joten kannabis ei enää paranna lahjakkaiden ihmisten verbaalista kykyä.
Vaikka kannabis lisäsi heikkolahjaisten luovuutta, tutkijat huomauttavat kannabiksella olevan myös negatiivisia vaikutuksia aivotoimintaan. Kannabiksen aiheuttama poikkeava ajattelutapa, joka mahdollistaa vapaamman assosioinnin eri asioiden välillä, vaatii materialisoituakseen järkeviksi teoiksi luovuudesta riippumatonta älykkyyttä ja normaalia ongelmanratkaisukykyä. Älykkyyden määrä voikin korreloida sen kanssa, pidetäänkö poikkeavasti ajattelevan henkilön ajatuksia luovina vai psykoottisina ja miten tuottelias henkilö tosielämässä on. Kannabiksen on havaittu myös heikentävän episodista eli tapahtumamuistia, joka voi haitata luovien ideoiden muistamista kannabiksen käytön jälkeen.
Lähde: Consciousness and Cognition 7.12.2012
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Tutkimus: kannabis lisää heikkolahjaisten luovuutta
maanantai 30. tammikuuta 2012
Vasemmisto esittää laillisten kannabiskerhojen perustamista Saksassa
Saksan Vasemmisto vaatii maan parlamentissa asiantuntijoiden kuulemista kannabiksen laillistamisesta kannabiskerhojen perustamisen avulla. Ehdotus on kohdannut laajaa vastustusta.
Vasemmistopuolueen ehdotus sallisi kansalaisten perustavan erityisiä kerhoja, joiden jäsenten olisi luvallista kasvattaa kannabista. Puolue ehdottaa myös, että kannabiksen käyttäjien sallittaisiin pitää hallussaan 30 grammaa kannabista henkilökohtaiseen käyttöön nykyisen 15 gramman sijaan.
Ehdotuksen on koonnut entisen Itä-Saksan Thuringian osavaltiossa yhteistyössä poliisin kanssa toimineen huumeiden vastaisen ryhmän entinen johtaja Frank Tempel.
Nykyään Vasemmiston huumepoliittisena neuvonantajana toimivan Tempelin mukaan valtion suhtautumisessa päihteisiin on tapahduttava suunnanmuutos. “Kannabiksen kieltäminen on poliittinen malli, jolla on vähiten kannatusta”, Tempel sanoi.
Hän arvioi että 3.5 – 4 miljoonaa saksalaista käyttää kannabista, eikä sen kieltämisellä ole vaikutusta heidän päätökselleen käyttää ainetta. Saksan Kannabisyhdistyksen DHV:n mukaan maassa on vuosittain noin 100 000 kannabikseen liittyvää rikossyytettä.
Tempel uskoo että kielto itse asiassa edistää huumeiden väärinkäyttöä, koska se vähentää julkista valistusta aiheesta. Hän uskoo, että valtion tulisi asettaa ennaltaehkäisy, nuorison suojeleminen ja huumemarkkinoiden kontrollointi kriminalisaation edelle tärkeysjärjestyksessä. Tästä syystä nuorilla ei olisi pääsyä ehdotettuihin kannabiskerhoihin.
Ehdotuksen mukaan terveysviranomaiset ja lainvalvojat tekisivät yhteistyötä kannabiskerhojen kanssa.
Saksan konservatiivisen nykyhallituksen suhtautuminen ehdotukseen on ollut odotetun kielteistä.
“Kannabiskerhot voitaisiin käsittää nuorten huumeidenkäyttöön kannustamisena”, sanoi kristillisdemokraattisen CDU-puolueen kansanedustaja Karin Maag.
Vapaan demokraattisen puolueen FDP:n päihdepoliittinen tiedottaja Christine Aschenberg-Dugnus tyrmäsi idean “hyväätarkoittavana päihtymyssosialismina”.
Oppositiossa oleva sosialidemokraattinen SPD-puolue otti myös kantaa ehdotusta vastaan, mutta esitti, että kannabislait olisi syytä yhdenmukaistaa koko maassa. Tällä hetkellä henkilökohtaiseen käyttöön sallittu kannabismäärä vaihtelee eri osavaltioissa 6 – 15 gramman välillä.
SPD:n edustajan Angelika Grafin mukaan koko maahan olisi saatava sama sallitun hallussapidon määrä.
Vasemmiston kannabiskerhoehdotus ei ole saanut puolelleen juurikaan kannatusta. Edes rajoitettua kannabiksen laillistamista kannattava Vihreä Puolue ei ole ollut kannabiskerhojen sallimisen puolella.
Tämän täyslaidallisen armoilla Tempel on arvioinut uudelleen ajamiaan päämääriä, ilmoittaen yksinkertaisesti että “Tärkeintä on saada koko kannabiskysymys edistymään yhteiskunnassa”.
Lähde: The Local
1912 Haagin sopimus - kaikkien huumesotien äiti
Nykyään pidetään itsestään selvänä, että hallitukset tekevät yhteistyötä heroiini- ja kokaiinikaupan vastaisessa taistelussa. 100 vuotta sitten huumeita kuljetettiin maasta toiseen viranomaisten häiritessä tätä kauppaa hyvin vähän. Kaikki muuttui vuonna 1912 solmitulla kansainvälisellä oopiumsopimuksella, joka velvoitti valtiot lopettamaan oopium-, morfiini- ja kokaiinikaupan.
23.1.1912 Hollannin pääkaupungissa Haagissa allekirjoitettiin kansainvälinen oopiumsopimus, jota kutsutaan myös Haagin sopimukseksi. Tämän maailman ensimmäisen kansainvälisen huumesopimuksen alullepanija ja ajava voima oli USA, joka on siitä saakka ollut huumekieltolain johtava valtio. Sopimus velvoitti allekirjoittajavaltiot kieltämään oopiumin, morfiinin ja kokaiinin ei-lääkinnällisen käytön ja valvomaan tuotantoa ja jakelua. Haagin sopimus oli perustana kaikkien muiden sopimusten muodostamalle kokonaisuudelle, joka on velvoittanut USA:n ja muun maailman sata vuotta kestäneeseen huumekieltolakiin, huumesotiin ja niihin liittyviin rikoksiin ja väkivaltaan.
USA:n aloitteen taustalla vaikuttivat edistyksen aikakauden innostus hallituksen valvontaan ja nouseva raittiusliike, mikä kulminoitui myöhemmin alkoholin kieltolain aiheuttamassa katastrofissa. Se sai alkunsa protestanttisten lähetyssaarnaajien presidentti Theodore Rooseveltille lähettämästä vetoomuksesta tukahduttaa oopiumkauppa. Ulkoministeriö tuki vetoomusta, koska se näki siinä tilaisuuden lähestyä Kiinaa, joka kärsi Iso-Britannian harjoittamasta oopiumkaupasta, mitä se vei sinne Intiasta. Roosevelt myöntyi ja nimitti tohtori Hamilton Wrightin maan ensimmäiseksi huumetsaariksi ulkoministeriöön. Wright järjesti ensimmäisen oopiumkonferenssin Shanghaissa, missä hän onnistui saamaan Britannian mukaan poltettavan oopiumin kaupan lopettavaan päätökseen. Lisäksi päätettiin kutsua koolle jatkokokous Haagiin neuvottelemaan sitova kansainvälinen sopimus.
Haagissa USA painosti agressiiviseen kieltolakipolitiikkaan Britannian ja muiden maiden sovittelevaa näkökantaa vastaan. Wright johti USA:n delegaatiota ja hän oli tiukan kieltolain kannattaja. Häntä kannatti piispa Charles Henry Brent, joka johti oopiumin vastaista ristiretkeä Aasiassa. Brent oli pettynyt siitä, etteivät muiden maiden edustajat voineet hyväksyä uutta amerikkalaista ajatusmallia, joka perustui sille, että oopiumin ei-lääkinnällinen käyttö on moraalitonta. USA:n delegaation kolmas jäsen oli Kalifornian apteekkiliiton edustaja Henry J. Finger, joka oli aloittanut Kalifornian huumeiden vastaisen kampanjan, kieltäen ja ratsaten oopiumluolat ja oopiumia myyvät apteekit. Finger esitti Wrightin kannattamana myös uuden ajatuksen, että kannabis pitäisi liittää sopimukseen, mikä ei herättänyt muissa valtioissa mitään mielenkiintoa.
Haagissa sopimuksen allekirjoittivat USA, Kiina, Saksa, Ranska, Italia, Japani, Portugali, Persia (Iran), Venäjä, Siam (Thaimaa), Hollanti ja Iso-Britannia sekä sen alusmaat kuten Intia. Ensimmäisen maailmansodan lopettanut Versaillesin rauhansopimus vuonna 1919 sisälsi myös Haagin sopimuksen, jolloin rauhansopimuksen allekirjoittaneet maat joutuivat hyväksymään myös Haagin sopimuksen.
Sopimuksen varjolla USA:n kongressi sääti ensimmäisen liittovaltiotasoisen huumelakinsa, vuoden 1914 Harrison Actin. Tämä laki aloitti kohtalokkaan tapahtumaketjun, yhä laajenevan liittovaltion huumelainsäädännön.
Iso-Britannia - vastahakoinen kumppani
Silloin USA oli etulinjassa huumeita vastaan kuten nyt. Iso-Britannian asema on nykyään yksiselitteinen, mutta sata vuotta sitten se oli haluton allekirjoittaja, kertoo Mike Jay, Emperors of Dreams: Drugs in the Nineteenth Century -kirjan kirjoittaja. Sata vuotta sitten todellinen huolenaihe oli alkoholi: "Tuolloin käytiin laajaa keskustelua päihtymisestä, koska oltiin huolissaan 1800-luvun rankan ryyppäämisen kulttuurista".
Kaksijakoisuus oopiumin suhteen oli ymmärrettävää. Britannia oli käynyt kaksi oopiumsotaa 1800-luvulla musertaen kiinalaisten yritykset rajoittaa brittien oopiumin tuontia.
Oopiuminkäyttöä pidettiin 1800-luvun puolivälissä aivan erilaisena kuin nykyisiä käsityksiä huumeiden käytöstä. Kuka tahansa saattoi mennä apteekkiin ja ostaa oopiumia ja kokaiinia - tai vaikkapa arsenikkia.
Jos olisit ollut suuressa brittiläisessä satamakaupungissa 1700- ja 1800-luvuilla, olisit voinut nähdä oopiumia saapuvan maahan muun rahdin ohessa. Vuonna 1785 helmikuussa The Times kirjoitti katsauksessaan Lontoon sataman rahtiuutisissaan Smyrnasta (nykyinen Izmir) tuodusta oopiumista, Leghornista (Livorno) tuodusta öljystä ja Dantzicista (Gdanks) tuodusta hernelastista muiden tuotteiden ohella.
1800-luvun alussa Norfolkiin meneviä matkustajia neuvottiin tarkistamaan oluttuoppinsa sisältö. Olueeseen saatettiin lisätä oopiumia Fensin alueella esiintyneen malarian takia.
Unikon kuivattua mahlaa, oopiumia, käytettiin tavallisesti sen kipuja lievittävien ominaisuuksien takia. Kuningatar Viktorian hovi tilasi oopiumia kuninkaallisesta apteekista. Hänen arvellaan nauttineen kokaiinia yhdessä nuoren Winston Chuchillin kanssa. Pääministeri William Gladstonen kerrotaan ottaneen oopiumia teen tai kahvin kanssa ennen tärkeitä puheita.
Vuoden 1868 apteekkilailla luotiin rajoituksia kauppaan. Teoriassa oopiumin saaminen vaikeutui, koska käyttäjän piti antaa nimensä ja osoitteensa sekä muita tietoja apteekkarille. Mutta se tuskin vaikeutti saantia.
Oopiumin tarinalla on toinen puolensa. Sitä poltettiin myös virkistystarkoituksissa, minkä tavan kiinalaiset merimiehet toivat mukanaan asettuessaan asumaan Limehouse kaupunginosaan East Endissä. Oopiumluolista tuli oma sadunomainen maailmansa, jonne aristokraatitkin saattoivat eksyä ja löytää paheiden koko kirjon.
"Siellä oli oopiumluolia, joissa saattoi ostaa unohduksen; kauhujen luolia, joissa vanhojen syntien muiston saattoi hävittää uusien syntien hulluudella", Oscar Wilde kirjoitti kirjassaan Dorian Grayn muotokuva.
Huumemuoti oli muuttumassa oopiumin antamasta "huumauksesta" kokaiinin tarjoamaan "nostatukseen". Arthur Conan Doyle teki kirjojensa sankarista Sherlock Holmesista kokaiinin ruiskukäyttäjän. Dope Girls: The Birth of the British Drug Underground -kirjan kirjoittaja Marek Kohn väittää, että Holmes edusti aikansa tyypillistä näkemystä, että kokaiini oli "älykkäille ja herkille" ihmisille, jotka tarvitsivat jatkuvaa kiihotustilaa. Sitä pidettiin "henkilökohtaisena heikkoutena" muttei sellaisena rappion merkkinä, johon se liitettiin myöhemmin.
USA:ssa kokaiini liitettiin katujengeihin rasistisessa propagandassa, jonka mukaan kokaiini teki mustista miehistä hulluja ja saattoi valkoiset naiset vaaralle alttiiksi.
Tällaisista kotikutoisista huolenaiheista muodostettiin kansainvälinen yhteisymmärrys, joka tiivistyi vuoden 1912 Haagin sopimuksessa. Vaikka sopimus koski kauppaa, olivat virkamiehet ainakin Britanniassa hitaita käymään yksittäisen käyttäjän kimppuun.
Ensimmäisen maailmansodan puhjettua olivat oopium ja ja kokaiini vielä laillisia Britanniassa. Vasta vuosi sodan puhkeamisen jälkeen saavutettiin käännekohta. Alkoholin juomiskulttuurin pelättiin haittaavan sodankäyntiä ja vuonna 1915 tiukennettiin anniskeluoikeuksia.
Ei-aiottuna seurauksena luotiin olosuhteet ensimmäisille maanalaisille huumekuvioille Britanniassa. Laki kriminalisoi Lontoon teatterialueen pienen ihmisjoukon ja sinne kehittyi oma huumemaailmansa, missä oopium, kokaiini, seksi ja prostituutio elivät rinnakkain. Koska Lontoon läpi kulki paljon sotilaita, ei liene mikään ihme, että pian otettiin käyttöön hätätilalakeja huumeiden kieltämiseksi.
Oopiumin ja kokaiinin kaupan yhdistäminen kiinalaisiin lietsoi sodan aikaista muukalaisvihaa. "Vallitsi kiihkeä ulkomailta tuodun moraalisen turmeluksen pelko ja varsinkin saksalaisia kohtaan. Tämän keskellä syntyi huumepaniikki, missä käsitys "ulkopuolisesta" muodostui keskeiseksi", täsmentää Mareki Kohn.
Sodan jälkeisinä vuosina tämä uusi huolenaihe alkoi löytää muotonsa, mitä lietsoi tiedotusvälineiden tarve uutisoida skandaaleja. Nämä tarinat ovat tuttuja myös nykylukijoille: nuori julkisuuden henkilö kuolee huumeisiin ja sitä seuranneessa skandaalissa hänen ystäväpiirissään paljastuu huumeiden väärinkäyttöä.
Billie Carletonin kuolema vuonna 1918 oli tällainen. Näyttelijätär oli osallistunut oopiumjuhliin kuolemaansa edeltävänä yönä ja kuolinsyytutkimuksessa paljastui hänen kuolleen kokaiinin yliannokseen.
Hänen ystävänsä Reginald De Veulle sai syytteen murhasta ja salaliitosta kielletyn huumeen myymiseksi. Hän oli ostanut kokaiinin skotlantilaiselta naiselta nimeltään Ada ja hänen kiinalaiselta mieheltään Lau Ping Youlta Limehousessa.
De Veullen murhasyyte kumottiin, mutta hän sai kahdeksan kuukauden vankeustuomion kokaiinin myymisestä. Ada sai viisi kuukautta pakkotyötä ja Ping You 10 punnan sakot.
Ensimmäisen maailmansodan hätälait tehtiin pysyviksi vuoden 1920 huumelaissa Dangerous Drugs Act.
Kahden vuoden kuluttua toisessa maineikkaassa tapauksessa tiedotusvälineet kirjoittivat erään maineikkaan kiinalaisen yrittäjän "Brilliant" Changin vietelleen ja lahjoneen erään nuoren naisen.
Nuori tanssija Freda Kempton löydettiin kokaiinin yliannokseen kuolleena. Tutkinnassa selvisi hänen olleen Changin kanssa kuolinyönä. Nämä kaksi tapausta nostivat kiinalaisvastaisia tunteita ja luuloja siitä, että he käyttivät huumeita viattomien valkoisten naisten viettelemiseksi.
Tiedotusvälineet esittivät hänet naiivin haavoittuvaisena. "Oli jo vallalla huumeiden vastainen moraalinen paniikki, mutta prostituoituja ei pidetty kovin myötätuntoa herättävinä. Billie Carleton nähtiin aivan eri valossa ja hänestä tehtiin viattoman katulapsen kaltainen hahmo, mitä hän ei kuitenkaan ollut", selittää Kohn.
Nämä tapaukset toivat kokaiinin yleiseen tietoisuuteen vakavana uhkana viattomille naisille. Mutta paniikin saavutettua huippunsa Kemptonin tapauksen yhteydessä, se alkoi haihtua.
Britanniassa ei ollut mitään huumealakulttuuria noihin aikoihin. Huumeiden käyttöä esiintyi muutamilla kaduilla Sohossa ja Limehousessa oli pari diileriä. Lakien kiellettyä kokaiinin ja oopiumin, ei poliisilla ollut vaikeuksia lopettaa tätä.
"Viktoriaanisessa Britanniassa oli yltäkyllin oopiumia mutta sitä ei poltettu oopiumluolissa vaan sitä sai vapaasti apteekista. Oopiumluola oli suurimmaksi osaksi fiktiivinen kertomus, jonka Sherlock Holmesin kaltaiset kertomukset ja Oscar Wilden kirjoitukset loivat", toteaa Mike Jay.
Nykyään huumeiden vastaisia toimenpiteitä arvostellaan jatkuvasti ja voi vaikuttaa ihmeelliseltä, että vuoden 1912 sopimus oli tehokas toimenpide. Ainakin Britanniassa poliisilla oli kotimaassaan selvästi tilanne hallinnassa.
Länsimaiden asenteet huumeita kohtaan muuttuivat toisen maailmansodan jälkeen merkittävästi.
"Sodan jälkeiset suuret ikäluokat muodostivat historiamme ensimmäisen sukupolven, josta tuli globaali kuluttaja. Ihmiset saattoivat matkustaa Marokkoon polttamaan hasista tai liftata amfetamiinia käyttävien rekkakuskien kyytiin", Jay jatkaa.
Huumeiden tulva laukesi. Virkamisten taisteltua aikoinaan suhteellisen pientä huumealakulttuurin lainrikkojien joukkoa vastaan, pitää heidän nyt kamppailla miljoonia käyttäjiä ja voimakkaita maailmanlaajuisia kartelleja vastaan.
Kuinka huumesotaa lietsottiin huumesopimuksissa
Vuoden 1912 Haagin sopimus: "Sopimusosapuolet ponnistelevat kaikin tavoin valvoakseen kaikkia niitä henkilöitä, jotka valmistavat, tuovat maahan, myyvät, jakelevat tai vievät maasta morfiinia, kokaiinia ja niiden jalostettuja muotoja, sekä myös niitä rakennuksia, joissa kyseiset henkilöt valmistavat huumeita tai käyvät niillä kauppaa".
Vuoden 1961 huumausaineyleissopimus, Single Convention on Narcotic Drugs, lisäsi yhden huumeen tähän sotahuutoon mainitsemalla, että allekirjoittaneiden "pitää ottaa käyttöön sellaisia tarpeellisia toimenpiteitä, joita tarvitaan estämään kannabiskasvin lehtien väärinkäyttö ja laiton salakuljetus".
Vuoden 1988 Wienin sopimus eli UN Convention against illicit traffic in narcotic drugs and psychotropic substances varoittaa "yhä uusista huumausaineiden laittoman salakuljetuksen väylistä eri sosiaalisten ryhmien keskuuteen ja varsinkin siitä, että lapsille myydään huumeita ja lapsia käytetään huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomaan tuotantoon, jakeluun ja käyttöön useissa maailman kolkissa, mikä on mittaamattoman vakava uhka. (Esipuhe, toinen lause)
Suomen valtiovalta tietää ongelman ytimen
Vuoden 1988 Wienin sopimus tuli Suomen huumausainelaiksi vuonna 1992. Sen yleisperustelujen 1. kohdassa "esityksen tavoitteet" todetaan nykyaikaisen huumeongelman ydin:
"Kansainvälisistä ja kansallisista ponnistuksista huolimatta laiton huumausainekauppa ja siihen liittyvä järjestäytynyt rikollisuus ovat paisuneet. Osasyynä tähän kehitykseen on ollut kansainvälinen ja kansallinen kontrolli, joka on vaikuttanut huumausaineiden hinnanmuodostukseen. Huumausaineista on tullut tavara, jolla on mahdollisuus ansaita laillisten tavaroiden kauppaan verrattuna suhteettomia voittoja."
Ongelman ymmärtämisestä huolimatta ratkaisuksi Suomessakin tuli USA:n mallin kopioiminen: lisätään sitä, mikä sen ongelman aiheutti eli lisää kontrollia ja erikoisoikeuksia poliisille tunkeutua ihmisten yksityiseen elämään.
Sata vuotta kansainvälistä huumevalvontaa
- 1909 ensimmäinen kansainvälinen huumekonferenssi nimeltään Opium Commission kokoontuu Shanghaissa
- 1912 maailman ensimmäinen huumevalvontasopimus, International Opium Convention, hyväksytään Haagissa
- 1914 ensimmäinen maailmansota aiheuttaa huumeiden käytön lisääntymisen monissa maissa
- 1919/1920 International Opium Convention otetaan osaksi ensimmäisen maailmansodan rauhansopimusta, Versaillesin sopimusta, mikä lisää sen hyväksyneiden maiden lukumäärää moninkertaisesti
- 1920 Kansainliitto perustetaan ja se alkaa hallita myös oopiumsopimusta
- 1925 oopiumsopimusta laajennetaan ja kannabis otetaan myös sen piiriin
- 1931 sopimuksella The Convention for Limiting the Manufacture and Regulating the Distribution of Narcotic Drugs pyrittiin rajoittamaan huumeiden tuotantoa vain lääkinnällisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin
- 1936 sopimuksesta The Convention for the Suppression of the Illicit Traffic in Dangerous Drugs pyrittiin tekemään ensimmäinen väline joidenkin huumerikosten luokittelemiseksi kansainvälisiksi rikoksiksi
- 1939 - 1945 Toinen maailmansota. Natsi-Saksa julistaa oman huumesotansa Rauschgiftbekampfung. Toisen maailmansodan jälkeen markkinoilla on runsaasti armeijoilta ylijääneitä amfetamiinia ja opiaatteja.
- 1946 Kansainvälinen huumevalvonta siirtyi Kansainliitolta vastaperustetulle Yhdistyneille kansakunnille, YK:lle. YK:n talous- ja sosiaalineuvosto (ECOSOC) perustaa huumekomission (CND) YK:n keskeiseksi huumepolitiikan tekijäksi.
- 1948 solmitaan synteettisten huumeiden protokolla, Synthetic Narcotics Protocol, jolla asetetaan joitakin uusia aineita kansainväliseen valvontaan
- 1953 solmitaan The Opium Protocol, jolla rajoitetaan oopiumin tuotanto ja kauppa vain lääkinnällisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin
- 1961 Solmitaan nykyaikaisen kansainvälisen huumevalvonnan peruskivi huumausaineyleisopimus, the Single Convention on Narcotic Drugs, johon on koottu kaikki aikaisemmat sopimukset. Sopimuksen mukana on luettelo kielletyistä aineista ja sitä valvomaan perustettiin puolueeton, tieteellinen kansainvälinen huumelautakunta, International Narcotics Control Board, INCB.
- 1971 uusia synteettisiä huumeita vastaan solmitaan The Convention on Psychotropic Substances
- 1972 huumausaineyleissopimusta muutetaan protokollalla, joka kehottaa tarjoamaan riittävästi ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta
- 1988 The Convention against Illicit Traffic in Narcotic Drugs and Psychotropic Substances solmitaan huumekaupan aiheuttamia turvallisuusongelmia vastaan. Sopimus painottaa kriminaalivalvontaa huumeongelman ratkaisuun.
- 1991 YK perustaa Wienin päämajaan kansainvälisen huumetoimiston, jonka nimi oli aluksi The United Nations International Drug Control Programme, UNDCP
- 1998 YK:n erikoisyleiskokous vahvistaa jäsenmaiden sitoutumista huumeiden kysynnän ja tarjonnan vähentämiseen julistuksella Drug Free World - We Can Do It!
- 2002 YK:n huumetoimisto omaksuu nykyisen nimensä The United Nations Office on Drugs and Crime, UNODC
- 2003 Järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan solmittiin The United Nations Convention against Transnational Organized Crime kattaen myös huumeiden kansainvälisen salakuljetuksen
- 2008 YK:n vuoden 1998 Drug Free World -ohjelman tuloksien tarkistuskokous
Lähde: BBC, Cannabis Culture 24.1.2012 ja Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslain täydentämisestä huumausainerikoksia koskevilla säännöksillä (HE 180/1992)
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
Kannabiksen käytön ja hallussapidon asema EU-maiden lainsäädännössä
Kannabiksen hallussapidon salliminen henkilökohtaiseen käyttöön on yksi EU:n kiistanalaisimmista asioista. Vaikka kannabis on luokiteltu narkoottiseksi huumausaineeksi eli huumeeksi, joka on YK:n ja EU:n jäsenvaltioiden valvonnassa, sen valvontaan suunnatut toimenpiteet vaihtelevat maasta toiseen, mistä kertoo Euroopan huumausaineseurantakeskuksen päivittämä taulukko, jonka tiivistetty suomennos löytyy tämän artikkelin alapuolelta.
Kannabistuotteet - marihuana, hasis ja kannabisöljy - ovat luokiteltu YK:n vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa I- ja IV-huumausainelistoille. Sopimuksen 36. pykälä vaatii sopijaosapuolia "ottamaan käyttöön sellaisia toimenpiteitä, jotka takaavat sen, että sopimuksessa esitettyjen säädösten vastainen hallussapito on rangaistava teko, jos se tehdään tarkoitushakuisesti".
Kannabiksen vaikuttava ainesosa Δ9-THC, on luokiteltu vuoden 1971 YK:n psykotrooppisia koskevan sopimuksen I ja II huumausainelistoille. Tämän sopimuksen 22. artikla määrää vuoden 1961 sopimuksen tavoin, että "jokaisen sopijaosapuolen tulee kohdella rangaistavana tekona varsinkin, jos teko on tehty tarkoituksella, kaikki toimet, jotka ovat vastoin niitä lakeja tai säädöksiä, jotka on otettu käyttöön tämän sopimuksen ehtojen täyttämiseksi".
YK:n vuoden 1988 Wienin sopimus laitonta salakuljetusta vastaan vaatii 3. artiklassaan kriminalisoimaan huumausaineen hallussapidon salakuljetusta varten (Art. 3.1(a)(iii)) sekä hallussapidon henkilökohtaista käyttöä varten (Art.3.2).
Tämä viimeisin artikla on synnyttänyt runsaasti erilaisia tulkintoja ja analysointia, joita on käsitelty muun muassa EMCDDA:n julkaiseman Cannabis Reader -monografian 8:ssa luvussa.
EU:n jäsenvaltiot ovat ottaneet YK:n säädökset kannabiksen rikoslaillisesta ja hallinnollisesta valvonnasta käyttöön soveltaen niitä paikallisiin olosuhteisiin. Tämä on aiheuttanut vaihtelevan kannabisrikosten "lainopillisen kartan": joissakin maissa tai joillakin alueilla sallitaan hallussapito ja käyttö tiettyyn rajaan saakka, toisissa maissa sovelletaan hallinnollisia rangaistuksia tai sakkoja, kun taas muualla käytetään rikosoikeudellisia rangaistuksia. Pian vuoden 1961 sopimuksen laatimisen jälkeen säädetyt lait heijastavat ko. sopimuksen keskittymistä kannabikseen, kokaiiniin ja heroiiniin, samalla säätäen yleisluontoisia valvontatoimenpiteitä muita aineita varten.
Euroopan unionin neuvosto kehotti vuonna 2004 hyväksymällä päätöksellään jäsenmaitaan ottamaan käyttöön kannabiksen käyttöä rajoittavia toimenpiteitä, kuten yhteyksien parantamisen kannabiksen käyttäjiin ja varsinkin hyvin nuoriin tiedon jakamiseksi, vanhempien, opettajien, media-ammattilaisten, vanginvartijoiden ja poliisiviranomaisten kouluttaminen sekä terveys- ja koulutusalojen ammattilaisten verkostoituminen kannabikseen liittyvissä asioissa. Neuvosto kehottaa jäsenvaltioita toimenpiteisiin sellaisia internet-sivustoja vastaan, jotka tarjoavat tietoa kannabiksen kasvattamisesta ja edistävät sen käyttöä.
Vaikka EU:n jäsenmailla on erilaisia laillisia lähestymistapoja kohdella kannabista, yleinen suuntaus on ollut vaihtoehtojen kehittäminen kannabiksen pienten määrien hallussapidon rankaisemiseen silloin kun se tapahtuu omaan käyttöön eikä siihen liity mitään ankaroittavia olosuhteita. Suurin osa Euroopan oikeusjärjestelmistä käyttää sakkoja, huomautuksia, ehdonalaista, rankaisematta jättämistä sekä neuvontaa. On mielenkiintoista huomata, että hyvin yleisesti kannabis erotetaan muista huumausaineista ja sitä käsitellään eri tavalla laissa, syyttäjän ohjeissa tai lain soveltamisessa. Siitä huolimatta poliisien suorittamat pidätykset huumeiden takia - enimmäkseen kannabiksen takia ja sen käyttöön liittyvissä tilanteissa - ovat lisääntyneet monissa maissa.
Alla olevassa taulukossa maat on jaettu kolmeen eri ryhmään kannabiksen käytöstä tai hallussapidosta seuraavien rangaistusten vakavuuden mukaan. Vihreällä merkityissä maissa käytöstä ei yleensä rangaista lainkaan, keltaisella merkityissä maissa käytöstä seuraa yleensä sakkorangaistus ja punaisella merkityissä maissa käyttö johtaa pidätykseen ja mahdolliseen vankeusrangaistukseen. Jako perustuu TuSKY:n toimituksen arvioon, joten sitä voidaan pitää vain suuntaa-antavana.
Belgia. Kannabiksen hallussapito henkilökohtaiseen käyttöön on kielletty, mutta käyttäjä selviää varoituksella, jos käyttö ei aiheuta häiriöitä. Häiriötä aiheuttavasta käytöstä voi saada 3-12kk vankeusrangaistuksen. Vuonna 2003 annettu direktiivi määrittelee henkilökohtaisen käytön ylärajaksi 3 grammaa kannabista tai yhden kasvin.
Espanja. Kaikkien huumeiden hallussapidosta tai julkisesta käytöstä voidaan antaa hallinnollisia sanktioita, mutta oikeuskäytännön mukaan vasta yli 40 gramman hasismäärästä rangaistaan.
Hollanti. Huumeiden hallussapito on rikos ja alle 30 gramman kannabismäärästä voidaan teoriassa rangaista kuukauden vankeustuomiolla ja 3350€:n sakolla. Direktiivin mukaan alle 5 gramman hallussapitorikosten tutkinnalla ja syyttämisellä on alin mahdollinen prioriteetti: alle 5 gramman kannabiserien myyntiä ns. coffeeshopeista ei tutkita.
Irlanti. Kannabiksen hallussapidosta henkilökohtaiseen käyttöön voidaan antaa sakko ensimmäisellä ja toisella kerralla. Kolmannesta kerrasta eteenpäin voidaan tuomita myös vankeuteen enintään 1-3 vuodeksi.
Iso-Britannia. Teoriassa kannabiksen hallussapidosta voidaan rangaista jopa 5 vuoden vankeustuomiolla. Käytännössä ensikertalainen selviää hallussapitorikoksesta pelkällä varoituksella. Toisella kerralla voidaan antaa sakko häiriön aiheuttamisesta ja kolmas kerta voi johtaa pidätykseen ja oikeuskäsittelyyn.
Italia. Huumeiden käytöstä ja hallussapidosta henkilökohtaiseen käyttöön voidaan rangaista hallinnollisilla toimilla toisesta kiinnijäämiskerrasta lähtien. Varoituksella voi selvitä jos on ensikertalainen ja jos ei ole todennäköistä että henkilö syyllistyy rikkomukseen uudestaan.
Itävalta. Kannabiksen hallussapito- ja käyttörikoksista voidaan tuomita enintään kuuden kuukauden mittaiseen vankeusrangaistukseen. Käytännössä ensikertalaiset pienien kannabismäärien hallussapidosta kiinnijääneet jätetään rankaisematta.
Kreikka. Kaikkien huumeiden ostamisesta, hallussapidosta ja kasvattamisesta henkilökohtaiseen käyttöön voidaan rangaistaan enintään 1 vuoden vankeudella. Rangaistusta yleensä pienennetään tai sen täytäntöönpanosta luovutaan kun kyseessä on vähäinen määrä. Kreikan hallitus ilmoitti loppuvuodesta 2011 dekriminalisoivansa kaikkien huumeiden käytön, mutta uusi laki ei ole vielä voimassa.
Kroatia. Kannabiksen hallussapidosta voidaan rangaista teoriassa 140-14000 euron sakolla ja vuoden vankeustuomiolla. Käytännössä ensikertalainen selviää varoituksella tai sakolla. Julkisella paikalla tapahtuvasta käytöstä voi saada 55-200 euron sakon.
Kypros. Käytännössä ensikertalaiselle voidaan antaa pelkkä varoitus tai tuntuvat sakot, mutta kannabiksen käytöstä voidaan lain mukaan tuomita jopa elinkautinen vankeusrangaistus ja hallussapidosta 8 vuoden vankeusrangaistus (ensikertalaiselle enintään 2 vuotta jos tekijä on alle 25-vuotias). 30 grammaa kannabistuotteita tai 3 kasvia johtaa syytteeseen kannabiksen levityksestä.
Latvia. Vähäisten huumemäärien hallussapidosta tai käytöstä voidaan määrätä enintään 110 euron sakko ja pidättää enintään 15 vuorokaudeksi. Rikoslain mukaan hallussapidosta ilman myyntitarkoitusta, tai toistuvasta käytöstä vuoden sisällä voidaan kuitenkin rangaista enintään 2 vuoden vankeudella. Vähäisen määrän raja on 1 gramma marihuanaa tai 0,1 grammaa hasista.
Liettua. Vähäisten huumemäärien hallussapitoa ilman levitystarkoitusta pidetään rikkomuksena, josta voidaan antaa enintään 1800€:n sakko, pidättää 10-45 vuorokaudeksi tai antaa 3-24 kuukauden vapausrangaistus. Vähäistä suurempien määrien hallussapidosta ilman levitystarkoitusta voidaan antaa enintään 3700€:n sakko, pidättää 15-90 päiväksi tai tuomita enintään 24 kuukauden vankeusrangaistus. Vähäisenä määränä pidetään alle 3 grammaa marihuanaa tai alle 0,25 grammaa hasista.
Luxemburg. Kannabiksen käytöstä ja hallusapidosta (ilman raskauttavia asianhaaroja) voidaan rangaista 250-2500€:n sakolla. Kannabiksen käytöstä voidaan tuomita enintään 6 kuukauden rangaistukseen jos kannabista on käytetty koulussa, työpaikalla tai alaikäisen seurassa.
Norja. Syyttäjän ohjeistuksen mukaisesti alle 5 gramman kannabismääristä seuraa sakko. Suuremmat määrät tai rikoksen uusiminen saattavat johtaa syytteeseen.
Portugali. Kaikkien huumeiden käytöstä ja hallussapidosta voi seurata ainoastaan hallinnollisia toimia, kuten kuntoutusta ja hoitoa. Kannabistuotteiden osalta on rajana 25 grammaa marihuanaa tai 5 grammaa hasista.
Puola. Kannabiksen hallussapito on rikos, josta voidaan antaa jopa 3 vuotta vankeutta. Vähäisemmissä tapauksissa, joiksi kannabiksen hallussapidot yleensä lasketaan, on maksimirangaistus vuoden vankeustuomio. Teoriassa pienestä käyttörikoksesta voi selvitä kahden vuorokauden pidätyksellä ja sakolla, mutta lyhyt vankeustuomio on mahdollinen. Syyttäjän uusi ohjeistus mahdollistaa käyttäjien jättämisen kokonaan syyttämättä, mutta ohjeistuksen todelliset vaikutukset eivät ole vielä tiedossa.
Ranska. Huumeiden käytöstä voidaan rangaista sakolla tai enintään 1 vuoden vankeudella. Vuodesta 2007 lähtien satunnaiskäyttäjät on pääsääntöisesti ohjattu sakon sijaan huumevalistuskurssille, jonka kustannukset (450€) käyttäjä joutuu maksamaan itse, mikäli tuomari niin päättää.
Ruotsi. Kaikkien huumeiden käytöstä voidaan rangaista jopa 3 vuoden vankeustuomiolla. Vähäisemmissä tapauksissa käytöstä voi selvitä sakolla tai enintään 6 kuukauden vankeustuomiolla. Yleisin rangaistus on sakko.
Saksa. Kaikkien huumeiden hallussapidosta tai käytöstä voidaan lain mukaan antaa sakko tai teoriassa jopa 5 vuoden vankeustuomio. Käytännössä kannabiksen käytöstä tai pienien määrien hallussapidosta ei rangaista lainkaan edellyttäen ettei tapaukseen liity alaikäisiä, eikä siitä aiheudu muille haittaa. Saksan perustuslakituomioistuin päätti, että vaikka hallussapidon kieltävät lait olisivatkin perustuslain mukaisia, osavaltioiden tulisi luopua syyttämisestä kun kyse on kannabiksesta henkilökohtaiseen käyttöön. Jokainen osavaltio voi päättää mitä määrää se pitää henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuna. Esimerkiksi Schleswig-Holsteinin osavaltiossa raja on 30 grammaa.
Slovakia. Huumeiden hallussapito omaa käyttöä varten on rikos ja pienien alle kolmen kertoannokseen riittävien määrien hallussapito on rikos, josta voidaan langettaa teoriassa 3 vuoden vankeustuomio. Alle kahden vuoden mittaiset tuomiot suoritetaan yleensä ehdonalaisena. Joissakin tapauksissa käytöstä voi selvitä kotiarestilla tai 40-300 tunnin yhdyskuntapalvelulla.
Slovenia. Huumeiden hallussapito on rikkomus, josta voidaan määrätä n. 200-600 euron sakko tai enintään 30 vuorokauden vankeusrangaistus. Omaan käyttöön tarkoitetun kannabiksen hallussapidosta sakotetaan kuitenkin vain 42-208 euroa.
Sveitsi. (ei eu-maa, toimituksen lisäämä) Suhtautuminen kannabikseen vaihtelee huomattavasti kantonista toiseen. Kannabiksen kotikasvatuksen ja käytön salliva uusi laki tuli voimaan 1. tammikuuta 2012 Vaudin, Neuchatelin, Genevan ja Fribourgin kantoneissa. Joissakin kantoneissa kannabiksen hallussapidosta voidaan antaa varoitus tai määrätä pieni sakko.
Tanska. Huumeiden käytöstä ja hallussapidosta voidaan määrätä sakko tai teoriassa enintään 2 vuoden vankeusrangaistus. Yleisin rangaistus on sakko, mutta syyttäjä voi joissakin tapauksissa tyytyä varoitukseen mikäli kyseessä on ensikertalainen ja marihuanan määrä on alle 50 grammaa tai hasiksen alle 10 grammaa.
Tšekki. Kaikkien huumeiden pienten määrien hallussapidosta annetaan joko sakko tai varoitus. Suurempien määrien hallussapidosta voidaan määrätä 1 vuoden vankeusrangaistus jos kyseessä on THC:ta sisältävä tuote. Muiden huumeiden kohdalla maksimirangaistus on 2 vuotta. Pienenä määränä pidetään 15 grammaa marihuanaa tai 5 grammaa hasista. Käytännössä poliisi ei kiinnitä huomiota kannabiksen käyttöön, mikäli siitä ei aiheudu häiriötä.
Unkari. Vähäisten huumemäärien hallussapidosta voidaan rangaista enintään 2 vuoden vankeudella, mutta jos kyseessä on huumeriippuvainen, enintään 1 vuoden vankeudella, yhdyskuntapalvelulla tai sakolla. Rangaistuksesta voidaan luopua jos käyttäjä hakeutuu hoitoon.
Viro. Kaikkien huumeiden käyttöä ja pienten määrien hallussapitoa pidetään rikkomuksena, josta voidaan antaa sakko tai määrätä 30 vuorokauden "hallinnollinen pidätys". Yleensä seuraamuksena on sakko. Vähäistä suurempien määrien hallussapidosta maksimirangaistus on 10 vuotta vankeutta. Syyttäjän ohjeistuksen mukaan vähäistä suurempi määrä kannabista on 20 grammaa marihuanaa tai 10 grammaa hasista.
Lähde: EMCDDA
lauantai 28. tammikuuta 2012
Ratkeaako kannabiksen laillistaminen USA:n presidentinvaaleissa?
Ron Paul on vahvan kansallisen puolustuksen puolesta taisteleva merkittävä johtaja. Entisenä ilmavoimien upseerina hän tietää hyvin USA:n armeijan tarpeet ja hän asettaa ne muun edelle. Tarvitsemme häntä taistelussa maamme puolesta. - Ronald ReaganTeksasilainen republikaanipuolueen presidenttiehdokkuudesta taisteleva kongressiedustaja Ron Paul lupaa purkaa Washingtoniin kasaantuneen liittovaltion hallintokoneiston, minkä lisäksi hän on herättänyt paljon keskustelua huumepoliittisilla kannanotoillaan.
Paul on kolmenkymmenen vuoden uransa aikana esittänyt useita marihuanaa puoltavia lakialoitteita tai ollut osallisena sellaisissa. Hän on esittänyt marihuanan dekriminalisointia, teollisen hampun kasvatuksen laillistamista sekä osavaltioille perustuslaillista valtaa säätää lääkekannabispolitiikastaan.Yksikään näistä lakialoitteista ei ole päässyt edes komitea-asteelle. Silti hän on saanut ihailijoita liberaalien joukoista, jotka tuovat esille sitä, että Ron Paul on ainoa presidenttiehdokkaista, joka edes hieman ymmärtää sitä, että huumesodan lopettamiseksi tarvitaan kaksi asiaa: huumelainsäädännön hylkäämistä tai edes muuttamista sekä marihuanan uudelleenluokittelua DEA:n huumeluokituksessa.
Yhä useampi kannabisaktivisti on kääntynyt Paulin taakse kannabikselle myönteisenä vaihtoehtona presidentti Barack Obamalle, jonka oikeusministeriö on purkanut osavaltioiden hyväksymiä lääkekannabisprojekteja enemmän kuin George W. Bushin virkakoneisto koko valtakaudellaan.
Paulin kannattajat sivuuttavat pääasian: vaikka Paulista tulisi presidentti, ei hänestä ehkä tulisi sen parempaa laillistajaa kuin Obamastakaan. Etelä-Carolinassa pidetyssä vaaliväittelyssä hän sanoi suoraan huumesodan lopettamisesta: "Ei meillä ole siihen paljoakaan vaikutusvaltaa."
Liittovaltion marihuanan kieltolaki perustuu vuonna 1970 kongressin hyväksymään huumelakiin Controlled Substances Act (CSA), jonka kongressi hyväksyi presidentti Richard Nixonin painostamana. Vain kongressi voi purkaa kongressin tekemän päätöksen kuten kongressi pystyy muuttamaan perustuslakia, korottamaan veroja ja julistamaan sodan.
Liittovaltion rahoittama sota marihuanaa vastaan voi loppua CSA:n voimassa ollessa siten, että marihuana siirretään sen huumeluokituksessa johonkin haitattomampaan kategoriaan. Huumelaki sallii kansalaisten vetoamisen suoraan oikeusministeriin luokituksen muuttamiseksi ja aloitteita onkin ollut vireillä aina 1970-luvun alusta. Teoriassa presidentti voi antaa oikeusministerilleen käskyn uudelleen luokitella marihuana, mutta tämä olisi presidentin "valtaoikeuksien laajentamista" San Franciscon yliopiston valtio-opin professorin Robert Smithin mukaan.
Oaklandissa sijaitsevan maailman suurimman lääkekannabismyymälän Harborside Health Centerin toimitusjohtaja Stephen DeAngelo, joka esiintyi Discovery Channelin dokumenttisarjassa Weed Wars, pääsi otsikoihin ehdottaessaan Huffington Postissa, että kannabisaktivistit voisivat alkaa äänestämään republikaaneja. "Olemme yhden asian äänestäjiä", DeAngelo sanoi samoihin aikoihin, jolloin liittovaltio ulotti lääkekannabismyymälöiden ratsaamisen Coloradoon. Kaliforniassa niitä on tehty syyskuusta saakka. Tuskin republikaani voi olla huonompi?
Tuoreen haastattelun mukaan DeAngelo ei kannata tällä hetkellä Paulia eikä ketään muutakaan republikaania presidentiksi. "Meitä on miljoonia, jotka etsivät oikeaa osoitetta äänelleen", hän sanoi. Vaikka muut kannabisaktivistit ovat alkaneet tukea Paulia, aikoo DeAngelo tukea Obamaa kuten vuonna 2008. "Odotan ja toivon, että hän tekisi oikein ja alkaisi puolustaa meitä. En aio äänestää ketään, joka pitää minua rikollisena ja vankilaan kuuluvana."
Viimeisimmässä vaaliväittelyssä "huumeet" mainittiin kerran Fox Newsin toimittajan Juan Williamsin huomauttaessa Etelä-Carolinan mustien asukkaiden joutuvan ei-väkivaltaisesta huumerikoksesta vankilaan neljä kertaa todennäköisemmin kuin valkoiset. Hän kysyi Paulilta, mitä asialle pitäisi tehdä.
Paul vastasi: "Kyllä tässä on epäkohta. Eikä tämä ole minun mielipiteeni vaan tämä on selvä epäkohta. Huumeita käyttäviä mustia ja muita vähemmistöjä pidätetään suhteettomasti väkilukuun verrattuna. He joutuvat oikeuteen ja vankilaan suhteettoman usein. Rikkaat eivät saa kuolemantuomioita kovinkaan usein."
"Lisäksi nämä ovat rikoksia, joilla ei ole uhria. Joskus huumeita käyttävä ihminen pidätetään kolme kertaa ja vaikka hän ei ole tehnyt yhtä ainutta väkivaltarikosta, hän voi joutua vankilaan loppuelämäkseen. Vähän aikaa sitten saimme tietää, että murhaajat pääsevät vapauteen nopeammin kuin huumerikolliset. Joten tämä politiikka on todella epäoikeudenmukaista."
"En usko meidän pystyvän tekemään paljoa asialle. Järjestelmä perustuu diskriminoinnille, mutta siitä pitää syyttää huumesotaa. Huumesotaa käydään hyvin väkivaltaisesti rajoillamme. Meillä on maahanmuutto-ongelma ja minä olen tiukan maahanmuuttopolitiikan kannattaja, mutta emme voi tarkastella rajaongelmaa ottamatta huomioon huumesotaa."
"Kuluneen viiden vuoden aikana Meksikon huumesodassa on kuollut 47 500 ihmistä. Tämä on valtavan iso asia. Ja se koskettaa suhteettoman paljon vähemmistöjä."
"Tässä asiassa Martin Luther King olisi varmaan samaa mieltä kanssani. Itse asiassa hän olisi kanssani samaa mieltä yleensä sodista, koska olin aikoinaan Vietnamin sodan vastustaja. Joten mielestäni oikeusjärjestelmä on maamme pahin paikka, jossa ennakkoluulot ja erottelu ovat vielä voimissaan."
Mitä sitten kannabista kannattava äänestäjä voi tehdä? Vuoden lopussa pidettävissä vaaleissa vastakkain ovat todennäköisesti Mitt Romney ja Obama. Romney on luvannut taistella kynsin hampain lääkekannabista vastaan. Kannabiksen puolustaja voi äänestää libertaaria tai miestä, joka oli vallassa lääkekannabiksen lyhyen historian pahimman sortokauden aikana, alistua mutta toivoa parasta.
Vuonna 2007 edellisten presidentin vaalien republikaaniehdokkaaksi pyrkinyt Massachusettsin kuvernööri Mitt Romney tapasi rullatuolissa istuvan Clayton Holtonin, jonka harvinainen perinnöllinen lihasrappeumatauti aiheuttaa lopulta kuoleman ja ainoastaan lääkekannabiksen käyttö pitää taudin aiheuttamat oireet ja kivut hoidossa. Viisi lääkäriä on suositellut hänelle lääkekannabista eikä hän kannata kannabiksen laillistamista muuhun kuin lääkinnälliseen käyttöön.
Holton kysyi kuvernööri Romneyltä aikooko tämä pidättää hänet ja lääkekannabista suositelleet lääkärit.
"En ole lääkekannabiksen kannattaja", Romney vastasi, pudisteli päätään ja käveli pois.
Romney kuitenkin tietää kannabisasioista, koska hän kysyi Holtonilta, onko tämä kokeillut synteettistä kannabista. Holton selitti sen saavan hänet pahoinvoivaksi.
Lähde: San Francisco Weekly 18.1.2012
perjantai 27. tammikuuta 2012
Britannia: kannabisrikosten dekriminalisaatio
Britanniassa voimaan tulleet uudet rangaistussäädökset merkitsevät käytännössä kannabiksen käytön ja kasvatuksen dekriminalisaatiota. Uusissa ohjeissa on hylätty vanha huumeiden painoon perustuva rangaistusasteikko ja perustana on nyt teon vakavuus luokiteltuna neljään kategoriaan. Rangaistus tullaan jatkossa arvioimaan sen mukaan onko tekijä ollut rikoksessa johtavassa, merkittävässä vai vähemmän tärkeässä osassa.
Rangaistuksia määrättäessä otetaan nyt ensimmäisen kerran selvästi kantaa siihen, että kannabiksen käyttö lääkkeenä pitää ottaa huomioon tuomioistuimessa.
Merkittävä asia uusissa rangaistusohjeissa on se, että kannabiksen käytön ja omaa käyttöä varten kasvatuksen rankaiseminen on tehty niin lieväksi, että poliiseja ei enää kiinnosta lähteä ajamaan asiaa varsinkaan kannabiksen lääkekäyttäjiä vastaan. Kannabiksen käyttö ja kasvatus ovat edelleen laittomia Britanniassa, mutta pelko joutua niistä edesvastuuseen alkaa olla aiheeton.
Release-kansalaisjärjestön edustajan Niamh Eastwoodin mukaan on myönteistä, että neuvosto hylkäsi tuomioiden määräämisen pelkän huumeen määrän perusteella sekä se, että huumekuriirien tuomioita laskettiin selvästi.
"Koko huumerikosten tuomitsemisjärjestelmä kaipaa perusteellista muutosta, koska Britanniassa langetetaan huumekaupasta ankarammin kuin monissa muissa maissa", Eastwood arvioi.
Hän tuo esimerkkinä esille sen, että lähtökohtana heroiinin "keskinkertaisen määrän" maahantuonnista rankaisemiselle oli 11 vuotta vankeutta kun taas raiskaamisesta langetettavan tuomion lähtökohtana oli 5 vuotta vankeutta.
Kansalaisjärjestöt Transform ja Release ovat olleet aktiivisia uuden rangaistusohjeistuksen käsittelyssä huumerikosten osalta.
Transformin lausunto rangaistuksista päättävälle neuvostolle:
http://www.tdpf.org.uk/Sentencing_Council_Submission2011.pdf
Releasen dekriminalisaatiokampanja:
http://www.release.org.uk/decriminalisation-campaign
Lähde: Guardian, Clear 24.1.2012 ja rangaistuksista päättävän neuvoston uudet ohjeet
tiistai 24. tammikuuta 2012
Cannabis Science Inc raportoi kolmesta lääkekannabiksen avulla parannetusta syöpätapauksesta
Lääkekannabikseen erikoistunut bioteknologiayhtiö Cannabis Science Inc on raportoinut kolmesta dokumentoidusta syöpätapauksesta jotka on parannettu lääkekannabiksen avulla, ja aikookin suunnata nyt valmisteitaan enemmän syöpälääkemarkkinoille. Anekdootillisia huhuja kannabiksella parannetuista syöpäpotilaista on ollut jo pitkään, ja nyt yhtiö ilmoittaa saaneensa tapauksia dokumentoitua.
Ensimmäinen potilas on ihosyöpien yleisyydestä tunnetussa Australian Queenslandissa asuva nainen, joka kärsi ihon tyvisolusyövästä. Basaliooma on syöpien yleisimmin esiintyvä muoto, ja pelkästään Amerikassa on vuosittain 800 000 tyvisolusyöpätapausta. Potilaalla oli ollut useita kasvaimia kasvojen alueella, joita oli aiemmin poistettu leikkaushoidon avulla. Kun jälleen uusi kasvain ilmestyi posken alueelle, hän päätti kokeilla vaihtoehtoisia hoitoja, myös kannabisuutetta ulkoisesti. Uutetta levitettiin kasvaimen päälle päivittäin kunnes hänen lääkärinsä totesi ettei leikkaushoidolle ole tarvetta, sillä kasvain hänen poskestaan oli kadonnut. Tällä välin oli kuitenkin uusi kasvain päässyt ilmestymään hänen nenäänsä. Tämä kasvain hävitettiin kannabisuutteen avulla kymmenessä päivässä.
Toinen potilas kärsi okasolusyövästä, joka oli todettu koepalalla. Okasolusyöpä kuuluu yleisimpiin ihosyöpiin melanooman sekä tyvisolusyövän ohella. Potilaan kasvain kutistettiin sivelemällä siihen yli kolmen kuukauden ajan ulkoisesti kannabisuutetta, jonka jälkeen se voitiin poistaa ihon pinnalta.
Kolmas potilas kärsi myös okasolusyövästä pään alueella. Hänen päälaellaan oli 2-3 suurikokoista kasvainta aukkoineen, ja eräs lääkäri oli tituleerannut häntä pahimmaksi okasolusyöpätapaukseksi jonka oli nähnyt, toisen lääkärin kieltäytyessä hoitamasta häntä. Potilas päätti kokeilla kannabisuutetta rankkojen säteilytyshoitojen väsyttämänä. Uutehoidot ovat vielä kesken, mutta jo muutaman viikon hoidon jälkeen tulokset ovat merkittäviä: kasvaimet ovat pienentyneet huomattavasti, potilaan kipu on vähentynyt sekä unen laatu parantunut sallien hänelle ensimmäisen yön kolmeen vuoteen, jonka hän sai nukkua alusta loppuun heräämättä välillä kertaakaan. Lisäksi hän on saanut uutteen avulla helpotusta myös MS-tautinsa oireisiin.
Yhtiöllä on myös suunnitteilla dokumentti koskien lääkekannabista sekä Lynnice Wedeweriä, 34-vuotiasta filosofian tohtoria, joka on parantanut itseltään syövän seitsemän kertaa lääkekannabiksella. Lynnice on yksi anekdootillisten tarinoiden sankareista, joka on parantunut syövästä kannabiksen avulla. Lisää näitä tarinoita on syntynyt Rick Simpsonin ansiosta. Hän on valmistanut sekä jakanut Phoenix Tears -nimistä kannabisuutetta sairaille ihmisille Kanadassa, parantaen muun muassa syöpäpotilaita. Cannabis Science Inc aikookin jatkaa valmisteidensa jalostamista syöpälääkemarkkinoita silmällä pitäen, sekä yrittäen saada USA:n kansallisen elintarvike- ja lääkevirasto FDA:n hyväksynnän kannabisöljyn ulkoiselle käytölle ihosyöpien hoidossa.
Kuvalliset dokumentoinnit kannabisöljyllä parannetuista ihosyöpätapauksista on nähtävillä Cannabis Science Inc:in kotisivuilla.
Lähde:
Blogitekstit (Atom)
