maanantai 23. heinäkuuta 2012

Gabriel Nahas, huumesodan Göbbels, in memoriam

Reefer Madness -kampanjassa 1930-luvulla korostettiin marihuanan erikoislaatuisuutta mielenterveysongelmien aiheuttajana ja tällä väitteellä saatiin USA:n kongressissa läpi Marihuana Tax Act, joka oli alku kannabiksen kansainväliselle kieltolaille. Tämän propagandan menetettyä uskottavuuttaan Harry Anslingerin propagandakoneisto keksi 1950-luvulla porttiteorian korostamaan kannabiksen käytön yhteyttä kovien aineiden käyttöön.

Img 2734781 620USA:n presidentti Richard Nixon (vuosina 1969 - 1974) oli rasisti ja militaristi ja hän keksi käyttää kannabispolitiikkaa näiden molempien asioiden edistämisessä. Nixon julisti huumesodan 17.7.1971 ja hän värväsi kolme miestä ideansa levittämiseen: itävaltalaisen entisen natsin Kurt Waldheimin YK:n pääsihteeriksi, DuPont kemianteollisuussuvun edustajan Robert DuPontin johtamaan metadonin levitystä huumeriippuvaisille sekä Columbian yliopiston anestesiologian professorin Gabriel Nahasin tuottamaan kieltolain tarvitsemaa "tieteellistä todistusaineistoa", kuten mm. antamaan porttiteorialle tieteelliseltä vaikuttavaa tukea.

Nixon oli vuonna 1972 määrännyt Pennsylvania kuvernöörin Raymond P. Shaferin kokoamaan sellaisen raportin, joka oikeuttaisi liittovaltion käymään kannabiksen käyttäjien kimppuun. Käytyään läpi valtavan todistusaineiston ja kuultuaan lukuisia asiantuntijoita hänen kokoama komitea päätyi täysin päinvastaiselle kannalle päätellessään marihuanan olevan haitattomampaa kuin alkoholi. Raportti oli otsikkoaan (Marihuana, a signal of misunderstanding) myöten täydellinen tyrmäys kannabiksen kieltolakipolitiikalle. Siinä mm. kiistettiin porttiteorian tieteellinen pätevyys ja Shafer kehotti Nixonia vähintään dekriminalisoimaan kannabiksen käytön.

Samana vuonna Gabriel Nahas julkaisi ensimmäisen kirjansa Marihuana: Deceptive Weed. USA:n lääkäriliiton lehdessä (The Journal of the American Medical Association, 4/30/1973, s. 631) kirja sai murskaavan arvostelun: "Vinoutunut tutkimusten valikoiminen ja tulkinta sekä tosiseikkojen sivuuttaminen leimaa jokaista kirjan lukua... Niin paljon kirjan sisällöstä on virheellistä, että lukijan pitää tuntea koko marihuanakirjallisuus voidakseen arvioida kaikkia kirjassa esitettyjä väitteitä."

Ristiriitaiset tutkimustiedot

Vuonna 1974 Nahas ilmoitti löytäneensä todisteita kannabiksen vaikutuksista ihmisen immuunijärjestelmään. "Löydöt ovat ensimmäinen suora todiste kannabiksen aiheuttamista soluvaurioista ihmisellä", hän julisti tiedotteessaan.

Kalifornian yliopiston tutkijat olivat samaan aikaan tutkimassa marihuanan polttamisen vaikutuksia ihmisen kromosomeihin, eivätkä he olleet havainneet mitään muutoksia kromosomeissa tai immuunijärjestelmässä. Silti Nahas väitti, että hänen löydöksensä asettavat hallituksen eli Shaferin raportin esittämät suositukset kyseenalaiseksi.

41hexo0ewhl. Sl500 Robert DuPont toimi USA:n huumetutkimuslaitoksen (NIDA) johtajana vuosina 1973 - 1978, missä asemassa hän pystyi vaikuttamaan liittovaltion rahoittamaan kannabistutkimukseen. Vuonna 1974 Tulanen yliopiston psykiatri Robert Heath alkoi tekemään tutkimuksia, joissa todettiin kannabiksen aiheuttavan aivovaurioita. Nämä tulokset hän sai annostelemalla marihuanan savua kasvonaamareilla reesusapinoille niin kauan, että nämä saivat aivovaurioita hapen puutteesta eikä marihuanasta. Koetta arvosteltiin koe-eläinten pienellä määrällä (neljä apinaa), koeolosuhteiden vaikutuksella sekä tärkeimpänä sillä, että apinoiden aivojen normaaliolotilaa raportoitiin "vahingoittuneena".

Vuonna 1976 julkaisemassa kirjassa Keep Off the Grass Nahas kirjoittaa porttiteoriasta: "Näyttää siltä, että marihuanan aiheuttamat aivomuutokset johtavat huumeiden etsimiskäyttäytymiseen, huumeiden käyttöön, mikä usein saa käyttäjät kokeilemaan muita mielihyvää aiheuttavia aineita. Marihuanan käytöstä siirtyminen kokaiinin ja heroiinin käyttöön on nyt hyvin dokumentoitu."

Hallitukset käyttävät edelleen porttiteoriaa perusteluna kieltolain jatkamiselle. Näistä väittelyistä sai alkunsa kannabiskeskustelua vuosikymmeniä rasittanut argumentti ristiriitaisista tutkimustiedoista: koska kannabiksen haitoista on ristiriitaista tietoa, ei sitä voida laillistaa.

Kirjassa hän myös väittää jokaisen pilvenpolttajan olevan pilven myyjä, mikä paljasti hänen taipumuksensa esittää hyvin vahvoja poliittisia ja yhteiskunnallisia tuomioita. Hänen poliittinen agenda oli tullut esille jo vuonna 1970, jolloin hän julkisesti arvosteli Vietnamin sodan vastustajia.

Nahas oli ruotsalaisten huumehaukkojen aseveli

Nahas itse oli toisen maailmansodan ranskalaisen vastarintaliikkeen veteraani, joka oli auttanut maahan pudonneita brittilentäjiä pakenemaan natsiarmeijaa. On suurta historian ironiaa, että 1970-luvulla toisen maailmansodan kaksi veteraania vastakkaisista juoksuhaudoista, Waldheim ja Nahas, päätyy kansainvälisen huumesodan airueiksi.

Nixon värväsi Kurt Waldheimin YK:n johtoon ja tämä värväsi Nahasin YK:n huumesopimuksien noudattamista valvovan INCB:n jäseneksi, mistä asemasta käsin hän pystyi käyttämään YK:n huumevalvontabyrokratian tutkimusmäärärahoja väitteidensä tukemiseen ja tuottamansa tutkimustiedon välittämiseen tälle byrokratialle.

Jopa Nahasin yliopisto teki pesäeron häneen puutteellisten tieteellisten ansioiden takia, mutta se ei hidastanut hänen ristiretkeään. Nahas sai Uppsalan yliopiston kunniatohtorin arvonimen vuonna 1988. Samana vuonna solmittiin YK:n kolmas kansainvälinen huumesopimus, ns. Wienin sopimus, jolla ns. Reaganin opista eli huumesodasta tuli kansainvälisen huumepolitiikan kulmakivi.

Reaganin hallintokausi 1980-luvulla olikin Nahasin uran huippuaikaa hänen esiintyessä asiantuntijana erilaisille komiteoille, ja ns. vanhempien yhdistykset levittivät hänen tutkimuksiaan huumevalistuksena ympäri maailman. Hurmoksellisessa huumeiden vastaisuudessaan nämä tahot antoivat mm. HI-viruksen levitä ympäri maailman. Huumesodassa ideologia voitti paitsi tutkitun tiedon niin myös inhimillisyyden: mitkään ihmisuhrit eivät ole liian suuria tämän ideologian alttarille.

Ruotsalainen huumesodan ideologi Nils Bejerot täydentää tätä huumesodan militaristista taustaa: Bejerot oli 50-luvulla stalinisti, josta tuli vallankumoushaaveiden lysähdyttyä 60-luvulla maolainen. Ruotsalainen huumesoturi Jonas Hartelius käyttää laatimassaan Nahasin muistokirjoituksessa termiä "aseveljeys" kuvatessaan Nahasin ja ruotsalaisen huumesodan ideologin Nils Bejerotin suhdetta.

Hartelius kirjoittaa: "Nahasin kirja Keep off the Grass (1976) oli hänen henkilökohtainen kertomuksensa kannabistutkimuksista. Se ilmestyi vuonna 1979 ruotsiksi otsikolla Hasch & Marijuana, jonka esipuheen oli kirjoittanut hänen läheisin ruotsalainen aseveljensä Nils Bejerot."

Tämä kuvaa tyhjentävästi huumesodan militaristista luonnetta: pinnallisista ideologisista eroista huolimatta jokainen näistä huumehaukoista oli militaristi henkeen ja vereen.

Jonas Harteliuksella itsellään ei ole minkäänlaista tieteellistä koulutusta taustanaan, mutta silti hänen "asiantuntijuuttaan" on Ruotsissa käytetty jopa syyttäjien tukena oikeudenkäynneissä, mikä on puolestaan herättänyt tutkijoiden kritiikkiä. Mm. huumeasiantuntija Björn Fries on arvioinut Harteliuksen Ruotsin oikeuslaitokselle tekemiä huumeiden vaarallisuusarviointeja "humpuukina".

Huumesota korruptoi tieteen ja ihmisoikeudet

Tieteellisen uskottavuuden puute ei estänyt Nahasia, Bejerotia ja DuPontia jatkamasta uraansa ja kannabiksen vastaisen liikkeen organisoimista. Nahasin ja Bejerotin tutkimukset levisivät kriminaalivalvonnan virkamiesten keskuudessa, joille tieteelliset kriteerit eivät merkinneet paljoa kunhan johtopäätökset tukivat militaristista ideologiaa.

New England Journal of Medicine luonnehti Gabriel Nahasin kirjoja "psykofarmakologiseksi mccarthyismiksi, minkä takia hänen täytyy käyttää puolitotuuksia, vihjailuja ja väitteitä, joita on mahdoton todentaa". Tieteelliset tutkimukset ovat kuitenkin olleet voimattomia hallituksen ja vanhempien yhdistyksien propagandakoneiston edessä. Tieteellisiä julkaisuja lukee vain kourallinen ihmisiä kun taas sensaatiolehtien lööpit tavoittavat miljoonia.

WaldheimHuumesota on korruptoinut tieteen: tieteellisellä näytöllä ei ole ollut mitään väliä jos väite on sopinut huumepolitiikkaan. Waldheim, Nahas, Bejerot ja DuPont ovat varoittavia esimerkkejä tieteellisen tiedon häikäilemättömästä käytöstä ihmisoikeuksien romuttamisessa. Nykyään heidän työtään jatkavat kansainvälisesti mm. DEA, WFAD, Eurad ja ECAD ja Suomessa IHRY, YAD ja muut ns. huumeiden vastaiset järjestöt sekä huumepoliisi.

Kansainväliset huumehaukat yrittävät peitellä huumesodan militaristisia juuria ja väittävät nykyään olevansa lapsen oikeuksien puolustajia. Huumesota on vienyt kaiken uskottavuuden raittiuden ideaalilta ja samalla on kadonnut ns. huumevalistuksen uskottavuus aiheuttaen lukemattoman määrän turhia nuorten ihmisten kuolemia ja vammautumisia turvallisiksi luulemiensa päihteiden, lääkkeiden ja dopingaineiden kokeilujen seurauksena. Huumesodissa kuolee nykyään vähintään yhtä paljon ihmisiä kuin oikeissa sodissa ilman, että YK:n turvallisuusneuvostoa olisi kutsuttu hätäkokoukseen. Nahasin osuus tämän sodan sotapropagandan luojana oikeuttaa kutsumaan häntä huumesodan Göbbelsiksi.

Nahasin siirtyminen Eleusiin kentille muiden huumesodan veteraanien rinnalle merkitsee uuden ajan alkamista huumepolitiikassa. Tämän maailmanlaajuisen katastrofin korjaamiseksi joukko maailman johtajia ja muita merkittäviä henkilöitä perusti kaksi vuotta sitten Global Commission on Drugs Policy -järjestön ja useissa maissa kansalaiset ovat lähteneet kaduille tuhansien joukkoina vaatimaan parempaa huumepolitiikkaa ja YK:n julistamien ihmisoikeuksien kunnioittamista.

Lähde: New York Times 7.7.2012 ja Celebstoner 8.7.2012


keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Oregon äänestää kannabiksen laillistamisesta

Oregontaxact

Oregonista tulee kolmas USA:n osavaltio, jossa äänestetään marraskuun presidentinvaalien yhteydessä myös kannabiksen laillistamisesta. Oregonin viranomaiset ilmoittivat 13.7., että lakialoite Oregon Cannabis Tax Act of 2012 (OCTA) on saanut taakseen riittävän määrän hyväksyttyjä allekirjoituksia tullakseen hyväksytyksi lakialoitteeksi marraskuun vaaleihin. Lakialoite saa vaaleissa nimen Measure 80.

Lakialoitteen tekijät saivat kerättyä 88 887 hyväksyttyä allekirjoitusta, yli 1000 enemmän kuin mitä tarvittiin aloitteen hyväksymiseen. Lakialoitteen mukaan kannabiksen ostamisen ikärajaksi tulee 21 vuotta ja kannabista myydään osavaltion luvan saaneissa myymälöissä. Kannabiksen myynnin tuottamista arviolta 140 miljoonan dollarin verotuloista 90% menee osavaltion kassaan yleisten menojen hoitamiseen, 7% erilaisten hoito-ohjelmien rahoittamiseen ja loput 3% käytetään hampputeollisuuden edistämiseen hamppuelintarvikkeiden, -kuidun ja -bioenergian tuottamiseksi.

Kesäkuussa tehdyn mielipidemittauksen mukaan Oregonin asukkaat ovat suhteellisen tasan jakautuneita laillistamisen suhteen: 43% kannattaa laillistamista, 46% kannattaa kieltolain jatkamista ja 11% ei ole vielä päättänyt kannastaan.

Lähde: NORML 13.7.2012


tiistai 17. heinäkuuta 2012

Dekriminalisointi ei lisää kannabiksen käyttöä

Huumesodan kannattajien yksi perusväitteistä on se, että liberalisointi lisää huumeiden käyttöä ja nuorten pitämiseksi erossa niistä tarvitaan jokin pelote. Brittiläisen Release-kansalaisjärjestön tekemän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, ettei huumelakien lieventäminen ja huumepolitiikan inhimillistäminen lisää huumeiden käyttöä.

Release1Raportissa (A Quiet Revolution: Drug Decriminalisation Policies in Practice Across the Globe) tarkastellaan 20 maan tai Yhdysvaltojen osavaltion tilannetta sen jälkeen kun kaikkien huumeiden tai vain kannabiksen käyttö ja/tai hallussapito omaa käyttöä varten dekriminalisoitiin. Raportin nimi "Hiljainen vallankumous" tulee siitä, että näitä uudistuksia ei olla uutisoitu lainkaan niin näyttävästi kuin huumeiden vastaisia lausuntoja sekä huumesodan aiheuttamia haittoja ja katastrofeja.

Raportissa tuodaan esille dekriminalisoinnista tehtyjä tutkimuksia, joiden perusteella voidaan luotettavasti todeta, etteivät lakien muutokset ole aiheuttaneet huumeiden käytön lisääntymistä. Tämä johtaa väistämättä kysymykseen, että jos lakien täytäntöönpanolla ei ole vaikutusta huumeiden käytön tasoon, niin miksi sitten jatketaan rikoslakien soveltamista, mistä aiheutuu huomattavan paljon vahinkoa ihmisille?

Release aloitti kampanjansa huumelakien uudistamiseksi vuonna 2011 lähettämällä Britannian pääministeri David Cameronille kirjeen pyytäen nykyisen huumelainsäädännön tarkistamista ja huumeiden dekriminalisoimista. Aloite sai kannatusta lukuisilta julkisuuden henkilöiltä ja poliitikoilta. Mm. Sting, Richard Branson, paronitar Meacher ja kansanedustaja Caroline Lucas antoivat sille kannatuksensa.

Releasen kampanjaa jatketaan tämän raportin jälkeen vielä kahdella raportilla: tämän vuoden syksyllä julkaistaan raportti Britannian epäsuhtaisesta huumeiden hallussapidosta syyttämisestä ja rankaisemisesta ja vuonna 2013 julkaistaan kolmas raportti huumelakien aiheuttamista taloudellisista kustannuksista.

Dekriminalisointi on jo vanha keksintö

Huumelakien dekriminalisointivaatimus ei ole mikään uusi juttu. Joissakin maissa dekriminalisointi toteutettiin jo 1970-luvulla, eikä kaikissa maissa kriminalisoitu käyttöä ja siihen liittyvää hallussapitoa alun alkaenkaan.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana kriminalisoinnin epäonnistumisen paljastuminen on synnyttänyt dekriminalisoinnin uuden aallon ja vahvistanut suuntausta kohti historiallista paradigman vaihtamista huumesodasta laillistamiseen.

Sting2Dekriminalisointimallit vaihtelevat lakiin tehdyistä muutoksista käytännön menettelytapojen muutoksiin ja poliisien toiminnan priorisointeihin.

Tämä uusin aalto ei rajoitu enää yhdelle mantereelle, vaan niinkin erilaiset maat kuten Armenia, Belgia, Chile, Tsekin tasavalta, Eesti, Meksiko ja Portugali ovat dekriminalisoineet huumepolitiikkaansa kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Dekriminalisoineiden maiden lukumäärä on 25 - 30 välillä riippuen käytetyistä määritelmistä.

Dekriminalisoinnin vaikutusten tarkastelu on tuottanut vasta joitakin yleisiä johtopäätöksiä, mutta erityisesti nähtävillä on se, että kaikki tuomiopäivän ennustukset ovat menneet pieleen.

Dekriminalisointi ei ole yleislääke kaikkiin huumeiden ongelmakäytön aiheuttamiin haittoihin. Valtioiden harjoittamalla huumepolitiikalla on ollut vain vähäinen vaikutus siihen, mitä huumeiden käyttö vaikuttaa yhteiskuntaan. On kuitenkin voitu todeta selvästi se, että kriminalisoinnin aiheuttamat haitat ylittävät dekriminalisoinnin haitat.

Keski- ja Etelä-Amerikka on tämän uudistusliikkeen keskus. Tällä pragmaattisella ja tieteelliseen näyttöön perustuvalla lähestymistavalla on merkittävä vaikutus miljoonien ihmisten elämään sen lopettaessa erityisesti nuorten ja haavoittuvaisten kansanryhmien kriminalisointi.

Huumesodan jatkuttua jo yli 50 vuotta kannattaa muistaa, että joissakin maissa on jo 40 vuoden ajalta kokemuksia huumeiden dekriminalisoinnista. Näillä valtioilla on yhtä paljon kerrottavana huumepolitiikasta kuin agressiivista huumesotaa käyvillä mailla. Nyt on tullut aika kuunnella heidän kokemuksiaan.

Lähde: Release


maanantai 16. heinäkuuta 2012

Alkoholi on porttihuume

Vuosikymmenien mittaan lukemattomia ihmisiä on syyllistetty kannabiksen käytöstä sillä väitteellä, että kannabis aiheuttaisi muiden huumausaineiden käyttöä, vaikka tälle väitteelle ei ole pystytty osoittamaan mitään tieteellistä näyttöä. Laajaan vuoden 2008 Monitoring the Future -tutkimusaineiston analyysiin perustuvassa tutkimuksessa todettiin, että alkoholin käytön aloittaminen johtaa muihin ainekokeiluihin. Eli alkoholi on se oikea porttihuume, eikä kannabis.

OlviAineiston tilastoanalyysi osoitti, että alkoholin käytön aloittaminen johti myöhemmin tupakan, marihuanan ja edelleen muiden huumeiden käyttöön. Lisäksi alkoholia käyttävät opiskelijat käyttivät muita selvästi todennäköisemmin sekä laillisia että laittomia päihdyttäviä aineita.

Tulokset osoittavat, että koulujen päihteiden käytön vastaisessa valistuksessa pääpainon pitäisi olla alkoholissa, koska muiden päihteiden käytön aloittamista voidaan viivyttää tai jopa estää ehkäisemällä alkoholin käytön aloittaminen. Viranomaisten tulisi nyt kohdistaa ponnistelunsa, politiikkansa ja rahansa järkevästi teini-ikäisten alkoholin käyttöä vastaan.

Suomessahan huumevirkamiehet ovat 1970-luvulta saakka edistäneet alkoholin käytön aloittamista ehkäistäkseen nuorison kannabiskokeiluja. Tämän kokeilun hintaa maksetaan nyt päihde- ja huumeongelmina huumeidenvastaisten yhdistyksien saadessa mm. valtion uhkapelirahaa ja päihdeyhtiöiden tukea kannabiksen käytön vastustukseen.

Lähde: Journal of School Health vol. 82, 8/2012


sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Britannia: huumeiden laillistaminen saa jo enemmistön kannatuksen

The Sun -sensaatiolehden teettämän mielipidemittauksen mukaan kuusi kymmenestä haastatellusta kannattaa kokeiluja, joissa huumeiden käyttäjät vapautettaisiin syytteistä, mutta heille tarjottaisiin sen sijaan hoitoa. Portugalissa jo toteutetun radikaalin suunnitelman mukaan diilerit ja salakuljettajat saisivat edelleen rangaistuksia.

1234567890123Edellisellä viikolla oikeusministeri Ken Clarke tunnusti parlamentin komitean kuulemistilaisuudessa, että huumesota on hävitty.

The Sun -lehden tutkimuksen mukaan 56% vastanneista haluaa, että kaikki mahdolliset vaihtoehdot mukaan lukien huumeiden laillistaminen tutkitaan.

78% on edelleen sitä mieltä, että vaarallisten huumeiden, kuten heroiinin ja crack-kokaiinin myynti ja hallussapito pysyisivät rikoksina. Kahdeksan vuotta sitten 89% oli tätä mieltä. Kovien huumeiden laillistamista kannattavien joukko on kaksinkertaistunut 5:stä 10 prosenttiin.

Suurin osa ajattelee nyt, että rikollisuus vähenee jos kannabis laillistettaisiin.

Punklegenda Johnny Rotten kannattaa laillistamista

BBC:n Question Time -ohjelmassa keskusteltiin 5.7. huumeista. Konservatiivien kansanedustajan Louise Menschin vastustettua laillistamista mukana ollut Sex Pistols -yhtyeen laulusolisti Johnny Rotten eli John Lydon kannatti kansalaisten oikeutta päihtyä halutessaan.

"En ymmärrä, miksi näiden pitää olla laittomia, jos niistä jaettaisiin luotettavaa tietoa. Tässä on selvä ongelma - kaksi ruokalusikallista pöytäsuolaa voi tappaa ihmisen. Aiotaanko pöytäsuola kieltää lailla? Annettakoon meille ihmisille oikeus päättää omasta kohtalostamme."

Lähde: The Sun 8.7.2012


Britannian oikeusministeri: huumesota on hävitty

Britannian oikeusministeri Ken Clarke tunnusti huumepolitiikkaa tutkivalle parlamentin komitealle, että huumesota on hävitty ja riippuvuuden vähentämisen eteen 30 vuotta työtä tehneet ovat pettyneet kuluneiden vuosien aikana saavutettuun kehitykseen. Samalla hän kuitenkin ilmoitti, että hallitus jatkaa huumesotaa, koska virkamiehet ovat oppineet toimimaan yhdessä paremmin kuin koskaan.

Smoking GunClarke perusteli huumesodan jatkamista sillä, että kriminalisointi ehkäisee nuorten huumeiden käyttöä - vaikka hän oli juuri kertonut sen epäonnistuneen. Clarken esille tuoma ristiriita on hyvä esimerkki byrokratiassa elävästä edistyksen harhasta: on opittu tietty toimintatapa, vaikka tulokset eivät olisikaan toivottuja eivätkä oikeuttaisi jatkamaan toimintaa.

Clarke on itse ollut mukana konservatiivihallitusten ministerinä 1980- ja 1990-luvuilla tuomassa amerikkalaista huumesotaa brittiläiseksi huumepolitiikaksi.

"Sanon rehellisesti, etten ole tavoittanut sitä suurta sisäistä ahaa-elämystä, kuinka me voisimme parantaa tuloksia. Olemme käyneet tätä sotaa 30 vuotta. Olemme yksiselitteisesti häviämässä sen. Emme ole edistyneet lainkaan."

"Samat ongelmat tulevat vastaan yhä uudestaan, mutta en aio vaipua epätoivoon. Kokeilemme kaikkia keinoja voittaaksemme yhden yhteiskuntamme pahimmista ongelmista ja suurimmasta rikollisuuden aiheuttajista."

"Eri ministeriöiden välinen yhteistyö on parantunut. Minä sain aikoinaan tehtäväkseni koordinoida hallituksen toimet huumeita vastaan saattamalla eri ministeriöiden tätä asiaa käsittelevät virastot yhteen."

"Se oli täysin ajan hukkaa. Minulla ei ollut tarpeeksi arvovaltaa hallituksessa saadakseni huomiota osakseni."

Mutta sitten Clarke toteaa: "Hallituksella ei ole minkäänlaisia aikomuksia muuttaa huumelakeja".

Byrokratian jatkaminen on siten tärkeämpää kuin kansalaisten hyvinvointi ja turvallisuus tai resurssien käyttäminen toimivampiin vaihtoehtoihin. Poliisi tietää itse, että "poliisineitsyyden" voi menettää vain kerran. Sen jälkeen on enää vankilan uhka, minkä neitsyyden voi menettää senkin vain kerran.

Oikeusministeri on kansainvälinen tupakkalobbari

Kenneth Clarken tapaus paljastaa myös huumesodan taustalla vaikuttavat peitellyt edut. Clarke on toiminut British American Tobacco -yhtiön johtokunnan varapuheenjohtajana.

Vaikka Clarke oli tunnettu tupakkalobbari, nimitettiin hänet vuonna 1988 terveysministeriksi ja myöhemmin opetusministeriksi Thatcherin hallituksen loppuaikana.

Hän toimi maailman toiseksi suurimman tupakkayhtiön British American Tobaccon (BAT) johdossa vuosina 1998 - 2007, minä aikana yhtiötä syytettiin kehitysmaiden painostamisesta hylkäämään varoitusmerkinnät tupakka-askeissa, tupakan salakuljetuksen edistämisestä, yhteistyöstä Pohjois-Korean kanssa tupakan tuottamisesta kansainväliseen salakuljetukseen sekä tupakan mainostamisesta lapsille.

Clarke on myös loistava esimerkki esivallan korruptoituneisuudesta länsimaissa. Isopalkkainen Clarke nyhti Britannian veronmaksajilta vielä 480 puntaa kuukaudessa siitä, että hän ilmoitti asuvansa muualla kuin Lontoossa.

Clarke on esimerkki laillisen esivallan korruptiosta ja samanlaiset esimerkit toistuvat Suomen poliitikkojen lahjusskandaaleissa, THL:n rokotussotkuissa tai huumepoliisien kaveeraamisessa järjestäytyneen rikollisuuden kanssa, eli hyvin pienillä summilla ollaan valmiita myymään kansalaisten luottamus.

Laillistaminen tarkoittaisi yhteiskunnan valvontaan ottamista, mutta kuinka kannabiksen valvonta voidaan antaa näin helposti lahjottavissa olevien poliitikkojen ja virkamiesten käsiin?

Lähde: BBC 3.7.2012 ja Clear 4.7.2012


torstai 12. heinäkuuta 2012

Neljä raporttia huumesodan turhuudesta

YK:n 66. yleiskokous keskusteli 26.6. kansainvälisenä huumeidenvastaisena päivänä aiheesta huumeet, rikollisuus ja kehitys. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon julkaisi tilaisuutta varten lausuntonsa, jossa tiivistyy huumeettoman maailman tavoittelun luomat ongelmat:

Ban Ki Moon2"Laittomat huumeet ja niihin liittyvät rikollisverkostot heikentävät lainsäädännön valtaa. Se että heidän liiketoimintansa pystyy jatkumaan vailla laillista rankaisemista, levittää pelkoa ja heikentää laillisen esivallan uskottavuutta kaikilla tasoilla."

Ban Ki-moon kertoo suoraan, että huumeettoman maailman toteuttamiseen kulutetut miljardit dollarit ovat kuluneiden 51 vuoden aikana luoneet juuri ne olosuhteet, missä rikollisjärjestöt voivat toimia lain yläpuolella.

Julma kohtalo toi samana päivänä uutisiin esimerkin siitä, kehen tämä huumeettoman maailman projekti kohdistuu suurten rikollisten ja rahan pesijöiden selvitessä rankaisematta. Abu Dhabissa 21-vuotiaalle brittinuorelle langetettiin kuolemantuomio tämän jäätyä kiinni 20 gramman kannabiserän myymisestä peitepoliisille. Tämä julma kohtalo pääsi lööppeihin länsimaissa sen takia, että nuori oli britti. Tuhannet muut ympäri maailman kuolevat täysin vailla julkisuutta tässä turhassa sodassa.

Tämän keskustelun eväiksi 26.6. ilmestyi neljä raporttia huumeongelman eri näkökulmista: YK:n huumetoimiston UNODC:n vuosiraportti, kansalaisjärjestöjen Count the Costs -vaihtoehtoraportti, Euroopan huumeseurantakeskuksen EMCDDA:n kannabisraportti sekä Maailmanlaajuiden huumekomission raportti huumesodan aiheuttamasta AIDS-pandemiasta.

Kaksi raporttia maailman huumetilanteesta

UNODC:n vuosittainen maailman huumeraportti dokumentoi vuodesta toiseen huumeiden väärinkäytön aiheuttamia kustannuksia ja näitä kerrataan lukuisissa korkean tason poliittisissa kokouksissa ja konferensseissa. Sen sijaan huumeettoman maailman tavoitteluun käytettyjen kriminaalivalvonnan kielteiset vaikutukset jäävät jatkuvasti arvioiden ja keskustelun ulkopuolelle - vaikka tämä kriminaalivalvonta on epäonnistunut niin reippaasti, että jopa YK:n pääsihteeri puhuu siitä. UNODC on esimerkki siitä huumesodan vastuun ulkoistamisesta, mitä kaikki lainvalvontaviranomaiset harrastavat.

Kansalaisjärjestöjen Count the Costs -projekti julkaisi tänä vuonna vaihtoehtoisen maailman huumeraportin täydentämään UNODC:n antamaa kuvaa. Kansainvälisen kieltolain toteuttamisen arvioidaan maksavan jopa yli 100 miljardia dollaria vuodessa. Kaikilla mittareilla huumeiden käyttö, tarjonta ja tuotanto ovat vain kasvaneet dramaattisesti kuluneiden yli 50 vuoden aikana: 270 miljoonaa ihmistä kautta maailman käyttää laittomia huumeita luoden maailman suurimmat laittomat kulutustavaroiden markkinat, jotka ovat YK:n mukaan arvoltaan 330 miljardia dollaria vuodessa.

Cover Wdr 2012 ThumbnailVuonna 2008 UNODC toi julki raportissaan tärkeän havainnon, että kriminaalivalvontaan perustuvalla huumepolitiikalla on suuria "ei-aiottuja seurauksia". Huumeettoman utopian tavoittelu on luonut maailman suurimmat laittomien kulutustavaroiden markkinat, laittoman huumekaupan, se siirtää niiden tuotantoa ja salakuljetusta yhä uusille alueille (ilmapallovaikutus), se vie resursseja terveydenhoidosta rikosvalvontaan, siirtää kulutusta yhä uusiin kemikaaleihin (muuntohuumeet ja lääkeaineiden huumekäyttö) sekä leimaa ja syrjäyttää huumeita käyttävät ihmiset. Järjestelmän aikoinaan suunnitelleet ihmiset eivät pystyneet kuvittelemaan aiheuttavansa nykyisen kaltaista huumeongelmaa.

Vaikka YK:n huumevalvontajärjestelmässä tiedostetaan nämä huumevalvonnan aiheuttamat ongelmat, ei YK eikä yksikään järjestelmässä mukana oleva valtio ole yrittänyt arvioida sitä, että ylittävätkö järjestelmän tuottamat hyödyt näiden ei-aiottujen seurausten aiheuttamia kustannukset. Näitä kustannuksia ei käsitellä UNODC:n raportissa, mikä on seurausta YK:n tiedonhankinnan perusvirheistä.

YK:n huumevalvontajärjestelmä kertoo julkisuuteen siksi vain puolet koko tarinasta ja tätä aukkoa paikkaamaan sadan kansalaisjärjestön Count the Costs -projekti julkaisi oman vaihtoehtoisen maailman huumeraporttinsa.

Lainvalvontaan käytetyillä resursseilla on käyty huumeiden tarjonnan kimppuun samalla kun kysyntä koko ajan kasvaa. Tämän seurauksena huumeiden hintataso on niin korkea, että huumekaupan suunnattomat voitot ovat luoneet laajan laittoman kaupankäynnin, joka on rikollistoimijoiden valvonnassa.

Tällä on laajoja kielteisiä vaikutuksia paikalliseen ja kansainväliseen talouteen:

1. Kansainvälisen lainvalvonnan kaikkia kustannuksia on vaikea arvioida, mutta ne voivat ylittää 100 miljardia dollaria vuodessa. Laittoman huumekaupan arvoksi arvioidaan 330 miljardia dollaria vuodessa. Tämän kaupan voitot haittaavat laillista kauppaa korruption, rahanpesun ja paikallistason konfliktien kautta ja nämä ongelmat pahentavat varsinkin kehittyvien maiden tilannetta. Laiton kauppa tuottaa taloudellista voittoa enimmäkseen kehittyneissä maissa ja sielläkin rikollisen toiminnan ylimmälle johdolle. Huumesodan päähyötyjiä ovat sotilas-, poliisi- ja vankilateollisuus ja niiden toimintaan liittyvät teollisuudenalat.

CountthecostsMuita huumesodan kielteisiä vaikutuksia ovat:

2. Kehityksen ja ja turvallisuuden heikentyminen, konfliktien ruokkiminen

3. Metsien tuhoutuminen ja ympäristön saastuminen

4. Rikollisuuden luominen ja rikollisten vaurastuminen

5. Kansanterveyden heikentäminen, tautien leviäminen, kuolemat

6. Ihmisoikeuksien heikentäminen

7. Leimaaminen ja eristäminen yhteiskunnasta

Maailmalla leviää yksimielisyys siitä, että nykyinen järjestelmä pitää uudistaa ja tähän on luotu erilaisia vaihtoehtoja, jotka painottavat terveydenhoidon lisäämistä, käyttäjien dekriminalisointia ja nykyisin kiellettyjen aineiden valvottua saatavuutta.

EU: kotikasvatettu kannabis valtaa markkinoita

EU:n huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus, EMCDDA, raportoi kansalaisten omaehtoisen huumeiden ja huumesodan merkittävimmän haittojen vähentämisen eli kannabiksen kotikasvatuksen valtaavan koko ajan enemmän markkinoita Euroopan maissa.

Ihmisen ja kannabiksen yhteinen evoluutio ulottuu aina kivikaudelle, mutta kannabiksen kansainvälinen kieltolaki syntyi vasta modernilla kaudella 1900-luvulla ja huipentui toisen maailmansodan jälkeen kansainväliseksi kieltolaiksi vuoden 1961 YK:n huumesopimuksella.

Emcddainsights12Sen jälkeen kannabiksen lehdestä on tullut symboli mm. nuorison kapinoinnille ja rauhanliikkeelle ja se esiintyy nykyään hyvin monenlaisissa yhteyksissä elokuvista graffiteihin. Joka vuosi arviolta 22 miljoonaa eurooppalaista käyttää tai kokeilee sitä. Näistä 9 miljoonaa on 15-34 -vuotiaita nuoria.

Eurooppalaiset kannabismarkkinat ovat hyvin suuret ja kannabiksen tarjonnan ylläpito tuonnin, tuotannon ja jakelun tasoilla vaatii organisointia ja logistiikkaa, ihmisresursseja sekä tulojen ja voittojen jakamista. Kaikki tämä toimii piilossa, vaikka itse tuote vie paljon tilaa, se on helppo tunnistaa ja havaita. Kauppa kuitenkin toimii niin tehokkaasti, että monissa maissa kuluttajat kertovat kannabiksen saatavuuden olevan vakaata.

Silti kannabismarkkinat ovat yksi vähiten tunnetuista yhteiskunnallisista ilmiöistä Euroopassa ja kannabiksen käyttäjät joutuvat myös useimmin lainvalvonnan kanssa tekemisiin. Tämä on kansainvälisen huumekieltolain aiheuttama ongelma, eikä sitä voida palauttaa kannabiksen farmakologiaan, kuten kieltolain kannattajat yrittävät väittää.

EMCDDA:n uusin kannabisraportti on laaja katsaus kannabiksen historiasta nykypäivien keskusteluun ja kannabiksen valvonnan vaikeuksiin. Raportissa kerrotaan valaiseva esimerkki YK:n arvioista. Vuonna 2003 YK arvioi kannabista kasvatettavan maailmassa 231 000 hehtaarilla, mistä yli puolet oli Marokossa.

Tässä arviossa ei kuitenkaan ollut mukana muita Afrikan maita, Albaniaa, Boliviaa, Brasiliaa, Kanadaa, Intiaa, Jamaikaa, Kazakstania, Libanonia, Nepalia, Hollantia, Pakistania eikä Thaimaata.

Vuoden 2008 raportissa UNODC varoitti, että kannabiksen levinneisyys kaikkialla maailmassa teki tyhjäksi yritykset arvioida luotettavasti sen tuotantoa maailmassa, mutta yritti kuitenkin. Yhdistämällä valtioiden antamia arvioita takavarikkotietoihin UNODC nosti arvion 520 000:een hehtaariin, mutta villit kasvustot mukaanlukien tämä saattoi olla jopa 1,5 miljoonaa hehtaaria.

Tämän arvion mukaan vuonna 2006 maailmassa olisi tuotettu 41 400 tonnia marihuanaa ja 6000 tonnia hasista.

UNODC:n uusin arvio julkistettiin vuoden 2009 raportissa ja siinä arvioitiin tuotantoa antamalla pienimmät ja suurimmat mahdolliset tuotantoalat. UNODC arvioi täten, että vuonna 2008 kannabista olisi viljelty 200 000 - 641 800 hehtaarin alueella, mikä olisi tuottanut 13 300 - 66 100 tonnia marihuanaa ja 2 200 - 9 900 tonnia hasista.

Tällaisten arvioiden perusteella on mahdotonta pystyä arvioimaan lainvalvonnan toimenpiteiden vaikutuksia tuotannon vähentämisessä. Tällä hetkellä on mahdotonta arvioida kannabiksen tuotantoa siten, että siitä olisi jotakin käytännöllistä hyötyä.

Se kuitenkin tiedetään, että marihuanan kasvatus lisääntyy koko ajan kautta Euroopan, mikä syrjäyttää hasiksen osuutta markkinoista. Kannabismarkkinat ovat "pysyvässä kehitystilassa" ja Euroopassa tuotetaan jo merkittävä osa täällä kulutetusta kannabiksesta. Kannabiksen laiton tuotanto synnyttää oheisvahinkoja rikollisuuden ja siihen liittyvän väkivallan muodossa.

Yli 78 miljoonaa 15-64 -vuotiasta eurooppalaista on ainakin kokeillut kannabista ja 9 miljoonaa 15-34 -vuotiasta nuorta on käyttänyt sitä kuluneen kuukauden aikana. Tämä on merkittävä markkina, joka on muuttunut huomattavasti sitten 1960-luvun, jolloin kannabiksen tuonnista vastasivat pääasiassa "amatöörit ja asianharrastajat". Nykyään kannabiskauppa on rikollisorganisaatioiden yksi suurimmista tulonlähteistä ja sen kauppa linkittyy muiden laittomien kulutustavaroiden, kuten kokaiinin salakuljetukseen ja kauppaan.

Kaikki kannabiksen tuotanto ei kuitenkaan ole rikollisorganisaatioiden käsissä. Kannabiksen kasvattajia on nykyään hyvin monenlaisia ja monista eri motiiveista käsin toimivia. Yksi tärkeimmistä nykyaikaisten kannabismarkkinoiden kehitykseen vaikuttavista tekijöistä on mittakaavan kasvu. Kannabista ostetaan ja myydään nykyään jokaisen asukkaan lähiseudulla ympäri Eurooppaa. Kannabisrikokset ovat suurin osa huumerikoksista Euroopassa. Kannabista takavarikoidaan EU:n alueella yhteensä 700 tonnia vuodessa. Kaikki EU:n valtiot raportoivat kannabiksen kasvatuksesta, millä on omat seurausvaikutuksensa julkiseen terveydenhoitoon ja turvallisuuteen.

Kannabistuotteiden pääluokat ovat kasvimuotoinen kannabis ja hasis. Nämä jakaantuvat lukuisiin erilaisiin alaryhmiin, joilla on erilainen koostumus ja vaikutus. EMCDDA:n raportissa todetaankin, että nykyinen politiikka on sama kuin "jos tarkastelisimme alkoholin käyttöä erottelematta oluen, viinin ja väkevien kulutusta".

AIDS-pandemia on huumesodan aiheuttama

HIV-pandemia alkoi presidentti Reaganin kaudella länsimaissa ja hänen aloittamansa huumesodan tiimellyksessä virus pääsi leviämään kautta maailman, koska huumesodan ja homofobian takia kesti liian monta vuotta ennenkuin vallan pitäjät havahtuivat pandemian leviämiseen.

Global CommissionTämä pandemia synnytti ns. haittoja vähentävän kansalaisliikkeen ja joissakin maissa on onnistuttu yksinkertaisilla ja halvoilla menetelmillä melkein kokonaan kitkemään viruksen leviäminen huumeiden pistoskäytön välityksellä. USA:n huumesodan omaksuneissa maissa, kuten Venäjällä, Kiinassa ja Thaimaassa miljoonat ihmiset saavat tartunnan aivan turhaan ja pandemia on yhä leviämisvaiheessa.

Maailmanlaajuinen huumepoliittinen komissio julkaisi toisen raporttinsa huumesodan vaikutuksesta HIV-pandemian leviämiseen. Huumesota on ollut täysi katastrofi kansanterveydellisesti eikä HIV-pandemian aiheuttamia kustannuksia pystytä edelleenkään täysin arvioimaan. Siksi komissio suosittelee valtioille huumekaupan välitöntä valvontaan ottamista, jotta HIV-tartuntojen leviäminen voitaisiin vihdoin saada kuriin.

Raportin oli määrä ilmestyä kansainvälisen AIDS-konferenssin alla, mutta komissio aikaisti julkaisua kansainväliseen huumeiden vastaiseen päivään. Kansainvälinen AIDS-konferenssi järjestetään 22.-27.7. ensimmäisen kerran USA:n pääkaupungissa Washingtonissa, mistä kansainvälinen huumesota sai aikoinaan alkunsa.

Lähde: YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin julkilausuma, BBC 25.6.2012, YK:n huumetoimiston (UNODC) huumeraportti, UNODC:n johtajan lausunto, Count The Costs - vaihtoehtoinen maailman huumeraportti, EMCDDA 26.6.2012, EMCDDA:n lehdistötiedote, EMCDDA:n raportti, Maailmanlaajuinen huumepoliittinen komissio 26.6.2012 ja Huffington Post 26.6.2012

Sveitsin entinen presidentti Ruth Dreifuss kehottaa Putinia ja Obamaa dekriminalisoimaan huumeiden käyttö:


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...