Americans for Safe Access -kansalaisjärjestö (ASA) täytti 16.10. kymmenen vuotta kirjaimellisesti työnsä ääressä. ASA perustettiin vuonna 2002 takaamaan Yhdysvaltojen kansalaisille lääkekannabiksen saanti. Historiallisen sattuman kaupalla samana päivänä USA:n liittovaltion vetoomustuomioistuin Washington DC:ssä käsitteli ASA:n kymmenen vuotta sitten tekemää vetoomusta DEA:lle kannabiksen uudelleenluokittelemiseksi USA:n huumelainsäädännön perustana olevassa huumeluokituksessa.
DEA:n hallinto hylkäsi uudelleenluokitteluanomuksen kesällä 2011. Vuoden 2012 kesällä liittovaltion vetoomustuomioistuin Washington DC:ssa päätti järjestää kuulemistilaisuuden kymmenen vuotta vireillä olleesta ASA:n anomuksesta.
ASA vaatii DEA:ta luokittelemaan marihuana siten, että tämä luokitus vastaa sen lääkinnällistä vaikutusta, eli USA:n huumelain huumeluettelon ankarimmasta 1. luokasta sellaiseen, joka vastaa sen lääketieteellistä tutkimusta ja lääkinnällistä käyttöä, eli vähintään 3. luokkaan.
Kannabiksen luokittelun taustaa
Kannabis sijoitettiin vuoden 1961 huumausainesopimuksessa heroiinin ja kokaiinin rinnalle aineena vailla lääkinnällistä käyttöä. Myöhemmin löydetty THC otettiin vuoden 1971 ns. psykotrooppisten aineiden sopimuksen alaiseen valvontaan.
Presidentti Nixonin kaudella vuonna 1970 Yhdysvalloissa säädettiin liittovaltion huumelaki, Federal Controlled Substances Act (CSA), jossa marihuana kaikesta tutkimustiedosta huolimatta oli sijoitettu valvottavien aineiden 1. luokkaan yhdessä heroiinin, MDMA:n ja LSD:n kanssa. Sen vaikuttava aine THC sijoitettiin lievempään 2. luokkaan, koska sillä on "joitakin lääkinnällisiä käyttötarkoituksia". Samassa 2. luokassa ovat mm. kokaiini, oopiumi ja metamfetamiini.
USA:n huumepolitiikka aiheutti sellaisen anomalian, että huumepoliisi DEA valvoo ja päättää kannabiksen lääkinnällisistä vaikutuksista eikä lääkevalvontaviranomainen FDA. Halusipa sitten laillistaa kannabiksen lääkekäyttöön tai viihdetarkoituksiin, sen luokitus pitää muuttaa CSA:ssa.
Liittovaltion terveysviranomaiset estävät kannabiksen lääketutkimukset vedoten sen huumeluokitukseen. DEA puolestaan estää luokituksen muutokset vedoten siihen, ettei ole riittävästi tutkimusta. Tämä strategia on vuosikymmeniä estänyt liittovaltion hyväksymän tutkimuksen kannabiksen lääkinnällisistä ominaisuuksista, jotka on todennettu muissa tutkimuksissa.
Tuomari Youngin historiallinen päätös
Vuonna 1972 NORML käynnisti kannabiksen uudelleenluokitteluvetoomuksen, jonka käsittely vei kaikkiaan 22 vuotta USA:n hallinnon ja DEA:n tehdessä kaikkensa käsittelyn hidastamiseksi ja uudelleenluokittelun estämiseksi.
Monet potilaat pitävät pelkkää THC:tä marihuanaa huonompana vaihtoehtona ja siksi NORML ja muut kannabiksen uudelleenluokittelua ajavat ryhmät ovat jatkaneet yrityksiään saada marihuana vähintään yhtä lievään luokkaan kuin THC.
Vuonna 1986 DEA:n hallinto vihdoin suostui aloittamaan julkiset kuulemistilaisuudet kannabiksen uudelleenluokittelemiseksi. Käsittelyssä käytiin läpi tuhansia sivuja tutkimusmateriaalia ja kuultiin suuri joukko asiantuntijoita ja muita todistajia.
Vuoden 1988 syyskuussa DEA:n tuomari Francis L. Young antoi päätöksensä, jonka mukaan kannabis ei täytä huumeluokituksen 1. luokan kriteerejä ja se tulisi luokitella uudestaan. Tuomari Young totesi päätöksessään, että kannabiksen LD-50 (50% koe-eläimistä kuolee aineen myrkkyvaikutukseen) on 1:20 000 tai 1:40 000. Tämä tarkoittaa käytännössä, että keskivertoihmisen pitää polttaa 20 000 - 40 000 jointtia kuollakseen edes teoriassa. Hän julisti päätöksessään, että "kannabis on yksi vaarattomimpia ihmiskunnan tuntemia lääkeaineita".
Vuonna 1991 YK:n huumekomissio (CND) laski THC:n luokitusta YK:n huumesopimusten perustana olevassa huumeluokituksessa ankarimmalta eli 1. listalta 2. listalle, mikä vapautti sen huumesopimuksen rajoituksista.
Vuonna 1991 USA:n hallitus lopetti 1970-luvun lopulla aloittamansa "myötätunto-ohjelman" AIDS- ja syöpäpotilaiden alkaessa hakea lääkekannabislupia.
Vuonna 1992 DEA:n johtaja hylkäsi Youngin päätöksen "kuultuaan lukuista joukkoa lääkäreitä".
Vuonna 1994 vetoomustuomioistuin vahvisti DEA:n johtajan kannan ja NORML:n vetoomus uudelleenluokittelusta oli käytännössä hylätty. Vuonna 1995 NORML:n toiminnanjohtaja Jon Gettman ja High Times -lehti käynnistivät toisen hankkeen kannabiksen uudelleen luokittelemiseksi. DEA hylkäsi sen vuonna 2001.
Kalifornian lääkekannabislaki ja Bill Clinton
Vuonna 1996 5. marraskuuta Kaliforniassa hyväksyttiin kansanäänestyksellä marihuanan lääkekäyttö 55,6%:n äänten enemmistöllä.
Tämän voiton jälkeen presidentti Bill Clinton määräsi Institute of Medicine'n (IOM) laatimaan raportin kannabiksen lääkekäytöstä toivoen saavansa siitä tukea kannabiksen lääkekäyttöä vastaan liittovaltiotasolla. IOM julkaisi vuonna 1999 raporttinsa nimellä Marijuana and Medicine. Assessing the Science Base. Clintonin määräämä tutkimus totesi kannabiksella olevan lääkinnällisiä ominaisuuksia ja sen haittavaikutusten olevan hyväksytyille lääkkeille sallituissa rajoissa.
Bill Clinton ei noudattanut IOM:n antamia suosituksia. Vuonna 1999 Marinol asetettiin USA:n huumelainsäädännön perustana olevassa luokituksessa lievempään 3. luokkaan. IOM:n raportti nostatti kansalaisten ja poliitikkojen vaatimuksia luokituksen muuttamiseksi ja lääkevalvontaviraston, FDA:n, edustaja Susan Bro vastasi New York Timesissa vuonna 2006, että "tämän tutkimuksen esille tuomat luokittelun muutokset tulee tehdä DEA:n toimesta, koska tämä asia ei kuulu FDA:n hallinnon piiriin".
FDA:n täysin epätieteellinen kanta turhautti IOM:n raportin tekemiseen osallistuneita alansa huippututkijoita. Tohtori John Benson, joka oli raportin laatineen toimikunnan varapuheenjohtaja, sanoi "liittovaltion rakastavan raporttimme sivuuttamista".
Harvardin yliopiston lääketieteen professori Jerry Avorn puolestaan luonnehti FDA:n kantaa "jälleen yhdeksi esimerkiksi siitä, miten FDA:ta johdetaan ideologisin eikä tieteellisin perustein".
DEA antoi vuonna 2001 päätöksensä, jonka mukaan luokittelun muuttamiselle ei ole pätevää todistusaineistoa. Jon Gettman vei asian vetoomustuomioistuimeen, mutta tämä esti asian laillisen käsittelyn, koska Gettman ei ollut itse potilas, eikä DEA:n politiikka siten aiheuttanut hänelle mitään vahinkoa.
Kalifornian lääkekannabislaki sai aikaan ketjureaktion muiden osavaltioiden seuratessa perässä niin että vuonna 2012 se on laillista jo 17 osavaltiossa, pääkaupungissa Washington DC:ssä ja Kanadassa.
Huumepoliisi lääkärinä
Lokakuun 16. päivä 2012 järjestetty oikeuden kuulemistilaisuus oli ensimmäinen sitten vuonna 1994 liittovaltion oikeudessa järjestetyn kuulemistilaisuuden, joka tapahtui ennen kuin 17 osavaltiota sallivat kannabiksen lääkekäytön.
Tuon jälkeen lukuisat tutkimukset, joita myös Kalifornian osavaltion rahoittama Center for Medical Cannabis Research Kalifornian yliopistossa on tehnyt, ovat osoittaneet kannabiksella olevan lääkinnällistä vaikutusta AIDS:iin, silmänpainetautiin, syöpään, krooniseen kipuun sekä lukemattomiin muihin tauteihin ja vaivoihin. Näistä huolimatta liittovaltio pitää kiinni siitä, ettei marihuanalla ole lääkinnällistä käyttöä mukaan lukien USA:n korkeimman oikeuden päätös vuodelta 2005.
Vuonna 2003 Yhdysvaltain liittovaltion terveysviranomaiset hakivat haltuunsa patentin kannabinoidien käytöstä antioksidanttina ja hermostoa suojaavana aineena.
Vuonna 2010 DEA ilmoitti aikovansa sallia kasviperäistä THC:tä sisältävien lääketuotteiden myynnin tarkoittaen käytännössä Sativex-suusuihkeen myynnin sallimisen. Käytännössä rikoslakia valvovien virkamiesten politiikka on hyödyttänyt lääkeyhtiöitä potilaiden edun kustannuksella.
Vuonna 2011 DEA:n johtaja Michele Leonhart väitti, että kannabis täyttää kaikki 1. luokan huumausaineen kolme kriteeriä.
"Kannabiksen tehosta ei ole päteviä eikä oikein suoritettuja kokeita, eivätkä pätevät asiantuntijat ole hyväksyneet sitä.... Tällä hetkellä kannabiksen tunnetut riskit ylittävät kliinisissä kokeissa todetut hyödyt", Leonhart väitti lausunnossaan.
Sotaveteraani asianomistajana
Leonhartin väitteistä suivaantuneena ASA haastoi DEA:n oikeuteen. ASA:n oikeusjutun perusteluina on joukko vuonna 2012 julkaistuja tutkimuksia, jotka osoittavat kannabiksen lääkekäytöllä olevan niin selkeät ja vahvat perusteet, että nykyinen luokittelu ei ole enää tieteellisesti pätevä. Kesällä 2012 Kalifornian yliopiston tutkija, tohtori Igor Grant kirjoitti The Open Neurology Journal -lehdessä, että marihuanan nykyinen luokittelu "ei ole tieteellisesti pätevä".
"Tieteellisesti ei ole perusteltua sanoa, että kannabiksella ei olisi lääkinnällistä käyttöä tai tieto sen turvallisuudesta olisi puutteellista".
Toiseksi on osoitettu, ettei lääkekannabiksen laillistaminen lisää nuorten kannabiksen käyttöä, eikä jakelupisteet lisää rikollisuutta ympäristössään.
Kanteen asianomistajana on Veterans for Medical Cannabis -järjestön toiminnanjohtaja Michael Krawitz. Hän on ilmavoimien veteraani, joka vammautui Guamilla palveluksessa ollessaan. Hänestä tuli lääkekannabisaktivisti, joka on 1990-luvulta saakka toiminut mm. YK:n kansalaisjärjestöjen foorumissa ja osallistunut Virginian osavaltion lääkekannabislakien laatimiseen.
Krawitzin todistajanlausunto on tärkeä sen takia, että aikaisemmissa luokittelun oikeuskäsittelyissä ns. asianomistajuus on jäänyt uudelleenluokitusta vaatineilta puutteelliseksi: kanteen voi nostaa sellainen henkilö, jota kyseinen laki koskettaa suoraan.
Vuonna 2002 oikeus ei päässyt asian ytimeen, kun tuomarit päättivät, että silloinen asianomistaja ei ollut itse joutunut kärsimään asiassa. Krawitz käyttää lääkekannabista yhdessä tavanomaisempien lääkkeiden kanssa hallitakseen armeijan palveluksessa saamiensa vammojen aiheuttamia kiputiloja. Mutta liittovaltion veteraanien asioita hoitava virasto evää häneltä lääketieteellisen avun, koska hän on lääkekannabispotilas.
"Vaikka minulla on Oregonin osavaltion hyväksymä lääkekannabispotilaan kortti, pitää minun hankkia lääketieteellinen hoitoni muualta kuin veteraanien palveluista. Tämä on rangaistus, jolla minut yritetään saada lopettamaan kannabiksen käyttöni", Krawitz kertoo.
Krawitz kertoi oikeudelle myös, kuinka hänen tuntemiaan potilaita on vangittu, heiltä on evätty töihin pääsy, asuminen, lupa kantaa tuliasetta ja pääsy elinsiirtoleikkauksiin.
Krawitz edustaa sotaveteraaneja, jotka ovat asettaneet terveytensä ja henkensä alttiiksi sen järjestelmän puolesta, joka nyt kieltää heiltä lääkekannabiksen.
Krawitz itse on kipupotilas, mutta USA:n jatkuva sotiminen on aiheuttanut tuhansille veteraaneille posttraumaattisen stressioireyhtymän. Se tuli viralliseksi diagnoosiksi jo 1980-luvulla ja kannabiksen käyttämisen on havaittu auttavan sen hoidossa. Joissakin osavaltioissa kannabiksen käyttö on hyväksytty posttraumaattisen oireyhtymän hoitoon, mutta liittovaltion virastot ovat sekaisin tämän asian kanssa, eivätkä kykene yhdistämään kannabiksen laittomuutta veteraanien ja heidän perheidensä siitä saamaan hyötyyn.
Oikeuden päätöstä voidaan joutua odottelemaan vielä kuukausia. Asian saaminen oikeuden käsittelyyn on jo itsessään voitto ja lukuisat tiedotusvälineet ovat kertoneet tapauksesta. ASA:n edustaja ja neuvonantaja Joe Elford kertoi tiedotusvälineille kuulemistilaisuuden jälkeen: "Tässä asiassa on kyse valtiovallan tieteellisestä uskottavuudesta ja miljoonien potilaiden hädästä."
Oikeus harkitsee tapausta vakavissaan
Viikko oikeuden kuulemistilaisuuden jälkeen ASA sai vetoomustuomioistuimelta pyynnön esittää lisämateriaalia asianomistajan Michael Krawitzin tilanteesta.
"Oikeuden esittämä lisäselvityspyyntö osoittaa, että tätä tapausta harkitaan jo tosissaan. Veteraaniviraston tekemä Michael Krawitzin hoidon evääminen on todellinen kokemus ja vertauskuvallista muiden potilaiden tilanteesta, jotka ovat myös joutuneet kärsimään liittovaltion vahingollisesta lääkekannabispolitiikasta."
"Krawitzin mukaan Veterans Affairs -viraston kieltäytyminen tarjoamasta hoitoa on pakottanut hänet uhraamaan merkittävän määrän omia taloudellisia resurssejaan saadakseen lääkärinhoitoa veteraanijärjestelmän ulkopuolella", selitti Joe Elford tilannetta.
ASA:n lisäselvityksessä todetaan, että "Krawitzin kokemat vahingot ovat seurausta marihuanan pitämisestä 1. luokassa ja ne voitaisiin ratkaista myönteisellä päätöksellä tässä asiassa".
Lähde: Americans for Safe Access 30.7.2012/5.10.2012/12.10.2012/16.10.2012/17.10.2012/23.10.2012, San Francisco Weekly 31.7.2012, USA Today 18.7.2012, Atlantic 17.1.2012 ja Huffington Post 17.10.2012
Syrjityt meksikolaiset, mustat jazz-muusikot, beat-sukupolvi, hipit ja jipit olivat ensimmäisiä kansanryhmiä Yhdysvalloissa, jotka huomasivat kannabiksen olevan paljon miellyttävämpi päihde kuin alkoholi tai tupakka. Hiljalleen tämä ahaa-elämys on levinnyt yhä laajempiin kansanosiin niin että tällä hetkellä Yhdysvalloissa kansalaisten enemmistö kannattaa kannabiksen laillistamista.
Heed toimi 30 vuotta poliisina, mm. huumepoliisina sekä Länsi-Vancouverin poliisipäällikkönä ja sen jälkeen yleisenä syyttäjänä vuoteen 2009 asti, jolloin hänet valittiin liberaalipuolueen kansanedustajaksi lakia säätävään osavaltion parlamenttiin.
Dokumentti tutkii huumesodan taloudellisia, moraalisia ja muita käytännön seurauksia.
Sunnuntaina 14.10.2012 Ranskan opetusministeri Vincent Peillon kertoi julkisuuteen kannattavansa kannabiksen dekriminalisointia perustelunaan huumerikollisuuden torjuminen ranskalaisissa kaupungeissa.
Blogitekstit (Atom)