Kansalaisaloite.fi-palveluun avattiin 23.1.2013 aloite, jossa kerätään kannattajia kannabiksen käytön ja hallussapidon rangaistavuudesta luopumiseen. Aloitteeseen on ensimmäisen vuorokauden aikana tullut jo yli tuhat kannattajaa.
Oikeusministeriön ylläpitämään kansalaisaloitepalveluun on lisätty aloite kannabiksen käytön ja hallussapidon rangaistavuudesta luopumisesta. Aloitteessa esitetään kannabiksen ja sen eri jalostusasteiden käytön sekä hallussapidon rangaistavuuden poistamista Suomen laista. Voit kannattaa aloitetta kansalaisaloite.fi palvelussa. Tunnistautuminen palveluun tapahtuu verkkopankkitunnuksilla, tilivarmenteella tai sirullisella henkilökortilla. Kannattajien nimet eivät tule näkyviin kansalaisaloite.fi palveluun.
Mikäli aloite saa kuuden kuukauden aikana vähintään 50 000 äänioikeutettua kannattajaa, se päätyy eduskunnan käsiteltäväksi. Kannatusilmoituksia voi kerätä myös paperille ja siihen on käytettävä oikeusministeriön vahvistamaa lomaketta, joka täytyy tulostaa A4-kokoisena valkoiselle paperille. Paperiversio kannatusilmoituksesta tulee toimittaa aloitteen vastuuhenkilöille.
Laillisesta lääkekannabiksesta on tullut Coloradon osavaltiossa vuosittaiselta liikevaihdoltaan 200 miljoonan dollarin teollisuudenala, mikä tulee kalpenemaan viihdekäytön laillistamisen myötä syntyvän kassavirran rinnalla.
Kukoistavan lääkekannabisteollisuuden laillistaminen ja sääntely Coloradossa antavat tällä hetkellä parhaan kuvan siitä, mitä Washingtonin osavaltioon on luvassa sen aloittaessa äänestäjien hyväksymän kannabiksen myynnin viihdekäyttöön. Coloradon lait sallivat kapitalismin pääsemisen valloilleen jatkuvan videovalvonnan, viivakoodattujen kasvien ja alan toimijoiden tiukkojen taustaselvitysten ehdoilla.
Colorado on sallinut 739 sisäkasvatustilaa lääkekannabikselle viimeisen parin vuoden aikana vaatien tuotantotilojen jatkuvaa HD-tasoista videovalvontaa ja tuotteiden viivakoodittamista aina siemenestä myytävään kannabikseen asti. Poliisit myös saavat piipahtaa tarkastuskäynnille niissä koska tahansa. Coloradon kokeilussa osavaltion valvovat viranomaiset myös tutkivat alan yrittäjien taustat järjestäytyneen rikollisuuden varalta, sekä pitävät tiukkaa vahtia, ettei tuotteita päädy katukauppaan.
Kaupan päästyä käyntiin lääkekannabiksesta tuli 200 miljoonan dollarin teollisuudenala jälleenmyyntihinnan ollessa keskimäärin 7,5 dollaria grammalta, mikä on USA:ssa halvimmasta päästä.
Liittovaltio on toistaiseksi pysynyt asiasta erossa kannabiksen liittovaltiotasoisesta kieltolaista huolimatta. Yhtäkään suurta kasvatustilaa ei ole ratsattu Coloradossa. Vielä on epäselvää, miten USA:n liittovaltion oikeusministeriö suhtautuu äänestäjien hyväksymään kannabiksen viihdekäyttöön laillistamiseen Washingtonin ja Coloradon osavaltioissa.
Coloradon ainutlaatuinen järjestelmä syntyi, kun sille tuli välttämätön tarve. Vuonna 2000 Coloradossa ja Washingtonissa sallittiin lääkekannabis, mutta vuoteen 2009 mennessä niin Denverissä kuin Seattlessakin huomattiin luvattomia myyntipisteitä ilmestyvän ympäri kaupunkia. Tämän jälkeen senaattori Chris Romer ajoi Coloradossa vuonna 2010 läpi lääkekannabissäädökset, joiden tavoitteena oli olla vähintään yhtä tiukat kuin alkoholilla.
Viisinumeroiset lisenssi- ja hakemusmaksut sekä turvallisuuskulut ja vaatimus siitä, että myyntipisteet kasvattavat suurimman osan tuotteistaan itse, vaativat yksistään yli 500 000 dollarin investoinnit. Romerin mukaan se oli tarkoituksellista.
"Jos riman nostaa tarpeeksi ylös, niin he eivät vaaranna miljoonan investointejaan myydäkseen kannabista ala-ikäisille", sanoi Romer.
Uuden lain tultua voimaan entinen alkoholiviranomainen ja huumepoliisi Matt Cook sai hoitaakseen viiden kuukauden mittaiset neuvottelut, jossa oli hänen omien sanojensa mukaan "huumekauppiaat toisella puolella, lainvalvojat toisella ja minun henkilökuntani siinä välissä".
Cookin ensisijainen tavoite oli estää laillisesti kasvatetun kannabiksen päätyminen katukauppaan.
Lopputuloksena oli valtavasti säädöksiä: jatkuva videovalvonta kasvatustiloihin sekä myyntipisteisiin, jota viranomaiset pääsevät katsomaan internetin kautta jatkuvasti, viivakoodit jokaiseen kasviin, rikostaustojen selvitys ja rahtikirjan faksaus joka kerta kun paunakin kannabista siirretään.
"Järjestelmä toimii. Se tavallaan asetti esimerkin muille osavaltioille. Tämä hyödyke on täällä jäädäkseen ja sitä voidaan säädellä", sanoi Cook, joka toimii nykyisin lääkekannabisteollisuudessa konsulttina.
Coloradon osavaltion 2,9 prosentin myyntivero tuotti viime vuonna 5,3 miljoonaa dollaria lääkekannabiksen myynnistä. Kaupungit, jotka voivat määrätä huikeita lisenssimaksuja ja ylimääräisiä myyntiveroja, ovat saaneet paljon enemmän.
"Kaikki väitteet siitä, että nyt ollaan luomassa hätäinen sääntelyjärjestelmä, pohjautuvat liittovaltion viranomaisten pelkoon", sanoi senaattori Chris Romer. "Ymmärrän sen, mutta suurempi riski on alaikäisten käyttö kontrollin puuttuessa".
Washingtonissa suuremmat markkinat
Coloradossa vallitsee selkeästi kilpailutetut markkinat, joista kamppailee 520 jakelupistettä ja 150 kannabiselintarviketuottajaa. Teollisuuden käytössä on jo 100 000 neliömetriä tuotantotilaa Denverin alueella ja jopa 10 000 kasvin puutarhoja.
Tämä kaikki tulee kalpenemaan Washingtonin uusien marihuanamarkkinoiden rinnalla.
Osavaltio arvioi 360 000 kuluttajan käyttävän 90 tonnia kuivaa marihuanaa vuodessa. Tämä arvio voi olla reilusti alakantissa, koska siinä ei ole mukana kannabiselintarvikkeiden tuotantoa; Coloradossa puolet marihuanan tuotannosta menee "lääkinnällisten elintarvikkeiden" tuotantoon. Näiden laskelmien mukaan Washingtonissa pitää perustaa 1000 Coloradon suurimman kasvattajan kaltaista yritystä.
Teoriassa Coloradon lääkekannabiksen valvontaviraston piti palkata kymmeniä tarkastajia valvomaan jokaisen kasvin taivalta siemenestä kuluttajalle. Tämä kunnianhimo sammui taloudellisiin laskelmiin. Tällä hetkellä kymmenen valvojaa valvoo 200 miljoonan dollarin teollisuutta. Tavaran siirrosta raportoivat faksit ovat lukematta ja yli 860 lupahakemusta odottaa käsittelyä.
Tällä hetkellä virasto karsii säädöksiä yhteistyössä teollisuuden johtohahmojen, kuten Norton Arbelaezin kanssa. Hän on asianajaja, joka omistaa River Rock -nimisen yrityksen, joka on yksi osavaltion suurimmista jakelupisteistä. Hänen yhtiönsä maksaa vuodessa miljoona dollaria veroa tuotteliaimpien kasvattajien ansaitessa jopa 100 000 dollaria vuodessa.
"Vapaat markkinat ovat tehneet hyvää asialle. Eikö tämä olekin parempi tilanne kuin pimeät ja laittomat markkinat? Eikä ole hyvä asia Denverin kaupungille, että lääkekannabiksen kustannuksella pidetään julkiset puistot hyvässä kunnossa?" Arbelaez huomauttaa.
Colorado ja Washington ovat vasta aloittamassa viihdekäytön kannabismarkkinoita. Molemmat osavaltiot aikovat avata vähittäiskaupat vuoden kuluessa.
Washingtonin osavaltion alkoholivalvontalautakunnan varajohtaja Rick Garza sanoo toimistonsa tarvitsevan aluksi perustiedot: kuinka monta asiakasta on odotettavissa? 363 000 asiakasta, kuten ensiksi arvioitiin vai tuleeko heitä laillistamisen jälkeen kaksi kertaa enemmän? Kuinka paljon he kuluttavat? Puoli kiloa vuodessa, kuten osavaltio arvioi vai kaksi kertaa enemmän, kuten Coloradon kannabispotilaat?
Washingtonin markkinoita tullaan valvomaan sekoittaen Coloradon lääkekannabiksen valvontaa ja osavaltion alkoholimyynnin valvontaa.
"Kunhan saamme jonkinlaisen tuntuman markkinoista niin kaikki muu hoituu sitten aikanaan", Garza tyynnyttelee.
Säädöksien alettua muotoutua on odotettavissa yrittäjien kultaryntäys. Tripp Keber on Dixie Elixirs -elintarvikeyhtiön omistaja. Hänen 2700 neliömetrin tuotantotiloissa Denverissä on töissä 35 työntekijää tuottaen 70 erilaista tuotetta, kuten esimerkiksi hänen merkkituotettaan THC-pitoista virvoitusjuomaa.
Valmistautuessaan Coloradon ja Washingtonin kannabismarkkinoille Keber sijoitti 200 000 dollaria THC:n uuttamislaitteeseen tehostaakseen toimintaa, koska THC:n uuttaminen tehtiin aiemmin käsin.
"Jos et usko alkoholi-, tupakka- ja lääketeollisuuden seuraavan markkinoiden kehitystä, olet hullu. Vielä ei ole kirjoitettu tumpeloille tarkoitettua opasta lääkekannabiksen kasvattamisesta. Jos olisin voinut hankkia sellaisen alussa, olisin säästänyt tuhansia dollareita", selittää Keber.
Työryhmä harkitsee valvontakeinoja Coloradossa
Kun Coloradon äänestäjät hyväksyivät lakialoitteen 64, jäi osavaltion hallinnon määritettäväksi, miten marihuanan myyntiä säännellään. Tätä varten on perustettu työryhmä, jonka tehtävänä on kehittää suosituksia kuvernöörille ja lainsäädäntöelimelle.
Työryhmä tutkii erilaisia valvontamalleja, joihin kuuluu mm. asuinpaikkavaatimus kannabiksen kasvattamiseen, myymiseen ja käyttöön.
"Me emme halua osavaltiotamme tunnetuksi marihuanaturismistaan. En usko kellään Coloradossa olleen sellaista tarkoitusta, että marihuanaturismi tulisi lakialoite 64:n sivutuotteena, joten uskoisin sen olevan oikein, soveliasta ja oikeudenmukaista rajoittaa tämä Coloradon osavaltion asukkaille", sanoi kansanedustaja Mark Waller.
Muut osavaltion lainsäätäjät hakevat osviittaa nykyisistä lakipykälistä ja säännöistä.
"Puntaroin vielä asiaa. Meillä on asuinpaikkavaatimuksia joillekin asioille, kuten lääkekannabikselle, mutta ei kuitenkaan alkoholille ja uhkapeleille", pohtii kansanedustaja Dan Pabon, joka on yksi jäsen 24 henkisessä työryhmässä.
Vaikka asuinpaikkavaatimus on vasta keskustelun asteella, niin sen vastustajat pohtivat jo sen lakiteknisiä haasteita.
"Myynnin rajoittaminen vain Coloradon asukkaille tulisi olemaan perustuslain vastaista ja johtaisi väistämättä osavaltion toivottomaan oikeudenkäyntiin, joka tultaisiin häviämään, mikä puolestaan tulisi veronmaksajille hyvin kalliiksi", väittää Mason Tvert, yksi Coloradon lakialoite 64:n laatijoista.
Asuinpaikkavaatimuksen vastustajat sanovat sen myös johtavan pois lakialoitteen päämäärästä, joka oli eroon pääseminen marihuanan katukaupasta Coloradossa.
"Jos marihuanan ostaminen, myyminen ja kasvatus sidotaan ihmisen asuinpaikkaan, niin tällä luodaan laittomat markkinat, joista me juuri yritämme päästä eroon", kommentoi Tom Tancredo, Coloradon entinen kongressiedustaja ja lakialoite 64:n kannattaja.
Washington vs liittovaltio 1 - 0
Washingtonin osavaltion kuvernööri Jay Inslee oli tiistaina 21.1. pääkaupungissa tapaamassa oikeusministeri Eric Holderia ja muuta liittovaltion virkamieskuntaa. Ensimmäisen tapaamisen jättämä vaikutelma oli se, että liittovaltio pystyy tulemaan toimeen osavaltion hyväksymän kannabiksen laillistamisen kanssa.
"Me haluamme välttää oikeustaistelun", oli Washingtonin oikeusministeri Bob Ferguson kertonut Holderille korostaen sitä, että osavaltio on valmistautunut puolustamaan lakiaan jos liittovaltio päättää asettaa sen kyseenalaiseksi.
Poliittisesti kuumin kysymys on marihuana "vuotaminen" osavaltion rajojen yli. Inslee lupasi oikeusministeriölle ja Holderille, että osavaltio selvittää edelleen sitä, miten estetään marihuanan leviäminen osavaltion ulkopuolelle ja taataan se, että laillisesti kasvatettu marihuana käytetään vain osavaltion sisällä.
Washingtonin osavaltion onkin hyvä pitää kiinni tunnuslauseestaan "Keep Washington Green" ja säädellä kannabiskauppaa niin että laillinen marihuana tulee pajauteltua, leivottua ja muutoin nautittua osavaltion rajojen sisällä. Vaikka liittovaltion laki voi astua osavaltion lainsäädännön yli, käytännössä oikeustaistelujen välttämiseksi on hyvä antaa Washingtonin laillistamiselle mahdollisuus.
Ferguson sanoi tiedotteessaan tiistaina, että "olemme koonneet osavaltion oikeusministeriöön lainopillisen ryhmän ja tehneet tämän lain täytäntöönpanosta tärkeimmän tehtävämme. Osavaltio jatkaa neuvotteluja liittovaltion oikeusministeri Holderin kanssa lähikuukaudet."
Kuvernööri Inslee vastusti alun perin lakialoitetta, mutta hän sanoi noudattavansa sitä, jos se hyväksytään. Inslee piti tästä lupauksestaan kiinni neuvotteluissa.
"Minun velvollisuuteni on toteuttaa Washingtonin osavaltion äänestäjien tahto. Menin näihin neuvotteluihin uskoen siihen, että osavaltion täytyy mennä eteenpäin uuden lain toteuttamisessa, eikä mikään näiden neuvottelujen aikana saanut minua muuttamaan mieltäni."
Ranska tarjoaa tuoreen esimerkin asenteiden muuttumisesta kannabista kohtaan. Kannabiksen käyttö ja kasvatus omaan käyttöön eivät ole Ranskan rikoslain mukaan rikoksia, mutta kasvatus myyntiin on. Ranskalaiset kannabiksen kasvattajien klubit ovat päättäneet kertoa toiminnastaan avoimesti viranomaisille, vaikka lain mukaan huumausaineiden tuottajia voi uhata kymmenien vuosien vankeustuomio.
Ranskassa kannabiksen kasvattajat ovat vuodesta 2009 saakka alkaneet järjestäytyä "sosiaalisiksi kannabisklubeiksi", joita Ranskassa on jo 150 - 200. Nämä klubit aikovat nyt helmikuussa ilmoittautua paikallishallinnolle "kansalaistottelemattomuuden" osoituksena. Kannabisklubien pääargumenttinsa laillistamisen puolesta on se, että kannabiksen kasvatus ja myynti luvanvaraisesti on paras tapa taistella rikollisuutta vastaan.
"Tämä on kansalaistottelemattomuuden osoitus. Haluamme tuoda toimintamme päivänvaloon. Me tuotamme kannabista yhteiskunnan suojelemiseksi mafian vaikutuksilta, joka tunkee tuottamaan kannabista suuressa mittakaavassa myydäkseen sitä lapsillemme", kertoo projektin tiedottaja Dominique Broc. Kasvojaan peittelemättä hän esittelee muutaman neliömetrin kokoista kasvatusprojektiaan kotonaan.
Jaetut kustannukset - halpa hinta
Tässä kollektiivisessa tuotantomallissa kuusitoista henkilöä jakaa kustannukset.
"Jokainen maksaa osuudestaan oman vuosikulutuksensa mukaan (puolesta kilosta kolmeen kiloon) ja saa sitä tuotantokustannuksien hinnalla. Me emme aio rahastaa tuotteella, vaan jokaisella meistä on päivätyö. Me voimme kertoa tarkkaan sen, kuinka paljon me tuotamme", Broc selittää.
Brocin mukaan klubia yhdistävä luottamuksen ilmapiiri eliminoi jälleenmyymisen riskin, eikä klubiin oteta alaikäisiä.
"Kustannukset jakamalla tulee tuotteen hinnaksi 25 senttiä grammalta, joskus jopa vähemmän, kun sama tuote maksaa laittomilla markkinoilla 10 - 15 euroa ja on laadultaan usein hyvin epäilyttävää", Broc jatkaa.
Klubin jäsenistössä on mm. sähköteknikko, lääkäri, taksikuski sekä nainen, joka käyttää kannabista MS-taudin oireiden lievittämiseen lääkärinsä hyväksymänä. Tourainessa kolme vuotta sitten perustettu klubi tuottaa 23 kiloa marihuanaa vuodessa. Brocin mukaan poliisi tietää asian.
"Poliisi seuraa toimintaamme ja näkee suoraan, ettemme myy tuotettamme. Me taistelemme poliisin kanssa huumeiden salakuljetusta vastaan, mutta omalla tavallamme ja ilman veronmaksajien rahoja."
Samalla kun nämä kannabiksen dekriminalisointia kannattavatklubit jakavat tuotteensa tuotantokustannukset, jakavat he myös ne ongelmat, joita tästä toiminnasta voi koitua. Ranskan huumelakien mukaan huumausaineen tuotannosta voidaan langettaa jopa 20 vuoden vankeustuomio ja 7,5 miljoonan euron sakot. Jos tätä tehdään kollektiivisesti, voi rangaistus olla jopa 30 vuotta vankeutta sakkojen lisäksi.
Saadakseen asiansa julkisuuteen aikovat klubit ilmiantaa itsensä paikallishallinnoille helmikuussa. Broc sanoo taistelevansa "kieltolain syöpää" vastaan, jonka hän tuntee hyvin. Hän sai vuonna 1990 18 kuukauden vankeustuomion kannabiksen hallussapidosta.
"Haluamme saada toiminnallemme tunnustusta julkisena palveluna", selittää Farid Ghehioueche, joka on kannabisklubiaktivisti ja Kannabis ilman rajoja -järjestön (Cannabis sans frontières) jäsen.
"Haluamme saada julkisen tunnustuksen toiminnallemme, luoda keskustelua erilaisista toimenpiteistä ja vaatia strategiaa kannabiksen kieltolain lopettamiseksi. Me emme tee tätä rahan takia, vaan voidaksemme elää ilman laittomien markkinoiden aiheuttamia riskejä ja saadaksemme valtiolta tunnustuksen täysivaltaisina kansalaisina", kertoo Farid Ghehioueche.
"Odotamme nykyiseltä hallitukselta tunnustusta sen sijaan, että se jatkaisi laittoman talouden kannattamista. Meidän päävastustajia ovat laittomat kauppiaat. Me haluamme kertoi toiminnastamme suurelle yleisölle. Asuinalueiden pikkudiilerit ovat meidän kimpussamme, koska toimintamme horjuttaa juuri heidän talouttaan", täsmentää Dominique Broc.
Hollannissa kannabiksen myynti ja käyttö ovat laillisia ns. kannabiskahviloissa, mutta ranskalaiset kannabisklubit ovat hakeneet mallinsa Espanjasta, missä laki sallii kannabiksen pienimuotoisen kasvatuksen yksityiseen käyttöön. Tämän lain varjolla Espanjaan on syntynyt suuri joukko kannabisklubeja, joiden mukaan suhteellisen pienet kasvatusjärjestelmät takaavat tehokkaimman tavan valvoa markkinoita, tuotteen laatua, hintatasoa sekä ikärajojen noudattamista.
Myös Portugalissa suunnitellaan siirtymistä Espanjan malliin.
Hollannissa astui 1. tammikuuta voimaan uudet säädökset, joiden mukaan ainoastaan Hollannissa vakituisesti asuvat saavat ostaa kannabista. Laissa kuitenkin sallitaan "paikallisten olosuhteiden" ottaminen huomioon lakia sovellettaessa.
Tuoreen kyselyn mukaan suurin osa Hollannin kaupungeista ei aio kieltää turisteilta pääsyä kannabiskahviloihin huolimatta tästä vuoden alussa voimaan tulleesta asuinpaikkavaatimuksesta.
Kysely lähetettiin kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa toimii vähintään yksi kannabiskahvila. Sadasta kaupungista 56 vastasi kyselyyn ja näistä 27 vastasi, ettei kaupungilla ole mitään suunnitelmaa pitää turisteja poissa kahviloista. Hollannissa toimii tällä hetkellä 650 kannabista myyvää kahvilaa.
Amsterdam ja muut suurkaupungit aikovat sallia turistit
Amsterdamin pormestari Eberhard van der Laan on jo aiemmin kertonut, ettei Hollannin pääkaupungissa valvota turistien pääsyä kaupungin kannabiskahviloihin. Arviolta 1,5 miljoonaa Amsterdamissa vuosittain käyvistä seitsemästä miljoonasta turistista vierailee kaupungin 220:ssä kannabiskahvilassa.
Lisäksi Rotterdam, Haarlem, Leeuwarden ja Amersfoort aikovat sallia turistien pössyttelyn. Utrecht ja Haag eivät vastanneet, mutta ne ovat jo aiemmin ilmaisseet tyytymättömyytensä uuteen lainsäädäntöön. Rajakaupungit Arnhem ja Enschede eivät myöskään aio toteuttaa kieltoa.
Suurimmalla osalla niistä kaupungeista, jotka aikovat noudattaa lakia, ei ole mitään suunnitelmia sen toteuttamiseksi.
Edellinen hallitus loi ruohopassiksi nimetyn järjestelmän Hollannin eteläisiin maakuntiin viime vuoden toukokuussa ja sen on tarkoitus laajeta tänä vuonna koko maahan. Uusi hallitus hylkäsi asiakkaiden rekisteröimisen, mutta se haluaa yhä pitää turistit poissa kahviloista.
Kansainvälisten huumehaukkojen kattojärjestön World Federation Against Drugs´in (WFAD) tuore kannanotto paljastaa huumesodan suurimman haitan olevan valtion ja yhteiskuntien taloudellinen ja henkinen korruptio. WFAD julkaisi oman kannanottonsa Britannian parlamentin huumepoliittisen komitean raportista, joka kertoo huumehaukkojen olevan häviämässä oman sotansa, niin katkeraa tekstiä ja niin karkeita valheita tuo kannanotto sisältää.
Tärkein ja törkein WFAD:n valheista on se, kuinka iso raha on korruptoimassa huumepolitiikan ja sitä kautta maailman nuorison. "Laillistajat ovat oppineet lobbareiden toimintatavat", tilittää WFAD katkerana. Esimerkkinä he nostavat esille Britannian parlamentin komitean raportin, jossa suositellaan dekriminalisointia ja laillistamista. Katkeruus tiivistyy vuodatukseen, että "seuraavaksi nämä laillistajat haluavat murtovarkauden lailliseksi"! Huumehaukkojen ajatuksen juoksu on aina ollut sumeaa ja vailla logiikkaa ja silti valtiot ovat noudattaneet sitä huumepolitiikassa.
Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen (EMCDDA) tuore tutkimus huumepolitiikan rahankäytöstä EU:ssa kertoo lahjomattomasti siitä, kuinka huumehaukat saavat valtiovallalta edelleen miljardeja vuodessa surkeasti epäonnistuneen huumesotansa sotimiseen. Tutkimus on ensimmäinen laatuaan ja siinä kehotetaan suhtautumaan esitettyihin lukuihin enemmänkin suuntaa-antavina kuin tarkkoina lukuina, koska huumesodan kustannukset jaetaan eri maissa eri tavoin.
Suomessa 128 380 000 euroa jaetaan seuraavasti: 54,5% eli noin 70 miljoonaa euroa menee huumesotaan, 11,2% menee tarveydenhoitoon ja 8,3% sosiaaliturvan kustannuksiin eli sairaspäivärahoihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin ja lopuistakin valtaosa ns. huumeiden vastaiseen työhön ja propagandaan.
Ruotsi on ollut huumesodassa niin innovatiivinen valtio, että sen huumepolitiikan kustannuksista ei edes EMCDDA näytä saavan selvää. Kokonaismenojen arvioidaan olevan 449 miljoonaa euroa - miljardi euroa. Huumesotaan tuosta määrästä menee 70% - 79% eli 300 - 800 miljoonaa euroa. Ei ihme, että Suomen huumehaukat tuovat propagandansa sieltä.
Britanniassa huumepolitiikka maksaa liki 9 miljardia euroa, mistä 60% käytetään huumesotaan ja 13% terveydenhoitoon. Saksassa kustannukset ovat kokonaisuudessaan 5 - 6 miljardia euroa, mistä 60% menee huumesotaan. Ranskassa huumepolitiikkaan käytetään virallisen ilmoituksen mukaan vain 1,8 miljardia euroa ja huumesotaan 47% eli 855 miljoonaa euroa. Jopa liberaalina tunnettu Hollanti käyttää 2 miljardin euron budjetista 75% huumesotaan ja hoitoon vain 13%. Näistä esimerkeistä voidaan todeta EU:n käyttävän valtaosan huumepolitiikkaan tarkoitetuista rahoista huumesotaan eli yhteensä useita miljardeja euroja vuodessa. Hoito ja haittojen vähentäminen ovat jääneet huumesodan varjoon kaikesta tutkimuksesta ja ylevästä retoriikasta huolimatta.
Huumesota, yhteiskunnan viides kolonna
Tavallisen kansalaisen näkökulmasta kyseessä on valtavat summat rahaa, jolla voitaisiin rakentaa kaikkea hyödyllistä, hoitaa vanhuksia ja helpottaa sairaiden elämää. Ranskan huumepolitiikkaan uhrataan kuitenkin vain 0,1% bruttokansantuotteesta ja Suomessa 0,07% BKT:stä ja 0,25% koko valtion budjetista. Rahasumma on valtiovallan ja yhteiskunnan kokonaisuuteen verrattuna marginaalinen ja aiheesta keskustelu on marginalisoitu samalla tavalla kuin huumeiden käyttäjät. Poliitikot ovat käytännössä ummistaneet silmänsä yhteiskunnan huumeongelmilta tai käyttäneet aihetta kampanjatäkynään.
On paljastettava ne huumepolitiikan rakenteet ja puhetavat, jotka marginalisoivat ja kriminalisoivat juuri sitä nuorisoa, jota huumesoturit ovat pelastavinaan
WFAD pitää nyt ongelmana sitä, että poliitikot ovat alkaneet kiinnostumaan "heidän reviiristään". Huumepolitiikkaa onkin tehty vuosikymmeniä siten, että se on jätetty YK:n tasolta paikallistasolle pienen "moraalisen enemmistön" puuhasteluksi, jonka äänitorvena WFAD toimii. Huumesota on kuin se legendaarinen "viides kolonna" yhteiskuntamme rakenteissa, jota voi olla vaikea hahmottaa kokonaisuudessaan, mutta joka imee yhteisiä varojamme omaan turhaan taisteluunsa.
Dekriminalisoinnista mainetta saanut Portugali näyttää EU:n ainoana valtiona esimerkkiä käytännön muutoksesta: se käyttää vain 123 miljoonaa euroa (0,03% BKT:stä) huumepolitiikkaansa, mistä reilu puolet menee hoitoon ja alle puolet huumesotaan. Halvin ratkaisu ei ole välttämättä huonoin jos se perustuu tutkittuun tietoon ja demokraattiseen päätöksentekoon. Paitsi WFAD:n mielestä, joka näkee Portugalissa lähinnä salaliiton!
Huumeongelmia ei voida ratkaista sulkemalla politiikka ja poliitikot pois huumepolitiikasta, vaan päinvastoin tämä huumepolitiikan omavaltainen "viides kolonna" on tuotava päivänvaloon ja demokraattisen keskustelun piiriin.
Usual suspects
WFAD asettaa kannanotossaan laillistajien maineen ja aseman kyseenlaiseksi, koska huumehaukat eivät kykene järkevään ja demokraattiseen keskusteluun. Rankaisevan huumepolitiikan perusteluksi ei ole esittää yhtä ainutta tieteelliset kriteerit täyttävää tutkimusta tai muuten WFAD olisi esittänyt sen viimeistään tässä kannanotossa. Siksi Suomessakin huumepolitiikka perustuu sensuuriin ja pakkovaltaan mm. kannabisyhdistyksien rekisteröinnin kieltämisenä.
Erityisen huvittava on heidän luonnehdintansa, että Global Commission on Drug Policy'ssä (GCDP) ovat mukana ns. "usual suspects". Poliisikielen käyttö kertoo militaristisen poliisikulttuurin olevan WFAD:n ja yleensä kansainvälisen huumepolitiikan kova ydin. WFAD pitää GCDP:n syntipukkina George Sorosia ja hänen Open Society Institute -järjestöä, mutta se jättää mainitsematta Kofi Annanin, Bill Clintonin, muut entiset presidentit tai Richard Bransonin, koska tämä aiheuttaisi akuutin kongitiivisen dissonanssin huumehaukkojen keskuudessa.
Richard Nixon julisti vuonna 1971 huumesodan ja irrotti dollarin kultasidonnaisuudesta sysäten liikkeelle kaksi kehityslinjaa, jotka leimaavat aikamme polttavimpia ongelmia, finanssikriisiä ja huumesotaa. Dollarin kultasidonnaisuuden poistamista pidetään ns. uusliberaalin talouspolitiikan lähtölaukauksena. USA:n huumesota on osa uusliberaalin talouspolitiikan projektia, jossa nuorison suojeleminen huumeiden orjuudelta on mainoslause ja todellinen tavoite on yhteiskuntien militarisoiminen ja kansalaisten lisääntyvä valvonta. Huumesodalla USA:n kansalaiset totutettiin siihen ajatukseen, että raskaasti aseistetut joukot saattoivat murtaa kansalaisten kotiovet, tunkeutua ihmisten koteihin ammuskellen, takavarikoida omaisuuden - ja heittää nuoren vuosiksi vankilaan pelkästä kannabiksen hallussapidosta.
Huumesodan aloittamisen jälkeen Yhdysvalloista on tehty vankiloiden saaristo: vuonna 1970 USA:ssa oli 300 000 vankia kerrallaan vankilassa, vuonna 2012 peräti 2 300 000 eli eniten maailmassa. Huumesodan aloittamisen jälkeen USA:ssa on huumeiden takia pidätetty yli 45 miljoonaa ihmistä, joista yli 20 miljoonaa pelkästä kannabiksen hallussapidosta. USA:sta on tehty miljoonien vankien gulaggi, jossa vangeilla voidaan teettää pakkotyötä halvemmalla kuin kehitysmaiden hikipajoissa ja tuomitulta viedään jopa äänioikeus. Erityisesti tämä on kohdistunut etnisten vähemmistöjen nuoreen miesväestöön.
Huumesodan tavoitteena on huumeeton yhteiskunta, mutta käytännössä sillä on luotu joka yhteiskuntaan "Lumpen proletariaatti", nuoresta saakka huumetuomioilla syrjäytetty ja marginalisoitu väestönosa, jolta on viety ihmisoikeudet ja joka on tuomittu tekemään uusliberaalin talouspolitiikan luomat pimeät ja pätkätyöt, "paskaduunin". 1970-luvun hyvinvointiyhteiskunnasta on siirrytty jatkuvan kriisin yhteiskuntaan, jossa tuloerot on palautettu 1930-lukua edeltävälle tasolle
Huumeiden käyttäjistä on kaikissa maissa luotu syntipukki, johon kansalaiset voivat kohdistaa yhteiskunnan palvelujen eli ns. hyvinvointivaltion yksityistämisen ja laajojen irtisanomisten luoma katkeruus ja viha. Huumesodan varjolla poliisille annettaan koko ajan lisää erityisoikeuksia kaventaa toisessa maailmansodassa saavutettuja vapauksia.
1970-luvulta saakka länsimaiset valtiot ovat sijoittaneet huumepolitiikan resurssejaan yhä uusiin vankiloihin, poliisijoukkoihin, sotilasteknologiaan, Just say No -kampanjoihin ja virtsatesteihin. Kieltolaki inflatoi huumeiden hinnat tuottaen ennennäkemättömät voitonmahdollisuudet ja uusliberaali talouspolitiikka nosti kansainvälisen huumerikollisuuden aivan uudelle tasolle huumekaupan ollessa jo kolmanneksi arvokkain teollisuudenala öljyteollisuuden ja maatalouden jälkeen.
Huumesodasta huolimatta - tai mitä ilmeisimmin juuri sen takia - huumeita on tarjolla enemmän ja ne ovat halvempia ja vahvempia kuin koskaan aiemmin. Niiden kaupasta saatavat voitot ovat synnyttäneet maailman historian rikkaimpia ja julmimpia huumekartelleja, joiden toiminta rapauttaa yhteiskuntien rakenteita ja luo turvattomuutta.
Rahanpesu osoittaa huumesodan olevan rivo vitsi
Uusliberaalin talouspolitiikan ja huumesodan kohtalonyhteys nousi julkisuuteen vuonna 2008, jolloin YK:n huumetoimiston johtaja Antonio Costa ilmoitti kansainvälisen huumerahan pelastaneen länsimaisia pankkeja ns. finanssikriisissä samalla kun länsimaiset valtiot joutuvat karsimaan hyvinvointipolitiikastaan pelastaessaan samoja pankkeja huumebudjettejaan huomattavasti isommilla summilla.
HSBC-pankin huumerahan pesusta USA:n valtiolle vuonna 2012 langetettu korvaussumma 1,9 miljardia dollaria on valtava: se vastaa parin keskiverto EU-maan huumebudjettia. Pankille se vastaa viiden viikon liikevaihtoa, se maksetaan leikkaamalla hieman johdon saamia bonuksia ja on todellisuudessa pieni summa verrattuna huumekaupan verimiljardeihin, joita pankki pesi. Käytännössä tällä päätöksellä USA:n oikeusministeriö ottaa huumekaupasta omat lahjuksensa samalla kun se on käynyt kannabiksen lääkekäyttäjien kimppuun.
HSBC-pankin rahanpesuskandaali paljasti sen, että huumesota on rivo vitsi huumehaukkojen ja huumekunkkujen ollessa samassa veneessä. Nuoren urasuunnitelmat voidaan tuhota yhden kannabissätkän takia samalla kun oikeuslaitos ja huumepoliisit ovat käytännössä suurimpien huumekauppiaiden ja näiden rahojen pesijöiden suojelijoita. Huumesotaa ei ole tarkoitettukaan voitettavaksi, koska niin monella taholla on siinä mukana omia peiteltyjä tai julkisia etuja aina CIA:sta aseteollisuuden ja pankkien kautta huumeiden vastaisiin järjestöihin.
Huumepolitiikka aiheuttaa yhteiskunnille suuremmat kustannukset kuin huumeiden käyttö
USA:ssa on neljänkymmenen vuoden aikana käytetty huumesotaan biljoona dollaria ja muissa maissa lukemattomia miljardeja, jotka ovat pois valtioiden muista menoista ja projekteista. YK:n arvion mukaan 300 miljardia dollaria vuodessa valuu rikollisten käsiin, mikä on pois yhteiskuntien kehittämisestä ja hyvinvoinnista. Tämän lisäksi kansalaisyhteiskunta joutuu kantamaan huumesodan aiheuttamat kasautuvat vahingot.
Huumesotaa ei ole perusteltu millään tieteelliset kriteerit täyttävällä tutkimuksella, vaan valtiovalta pitää sitä pystyssä väkivallalla, sensuurilla, propagandalla ja toisinajattelijoiden mustamaalaamisella. Huumesota on korruptoinut tieteellisen tutkimuksen uskottavuuden tarkoitushakuisilla tutkimuksillaan ja niiden propagoimisella. Taloudellisen korruption lisäksi huumesota aiheuttaa henkistä korruptiota yhteiskunnallisten ongelmien syy-seuraussuhteiden hämärtyessä.
Huumesodan traagisin vahinko on se, kuinka ns. suuri yleisö on antanut vetää itseään nenästä luullessaan huumeiden aiheuttavan kaikki nykyajan ongelmat samalla kun yhteiskuntaa kehitetään poliisivaltion suuntaan huumeongelman varjolla. Huumeiden vastaisuus on tehnyt ihmisistä tyhmiä asiantuntijoiden, järkevien kansalaisten ja poliitikkojen joutuessa vaikenemaan leimautumisen pelossa. Korruptoituneen virkamiehen tai poliitikon tunnistaa siitä, että tämä "vastustaa huumeita".
Miljardien dollareiden, puntien ja eurojen tuhlaamisen jälkeen ongelma ei ole 40 vuodessa kadonnut eikä edes pienentynyt, vaan huumeongelma ja uusien huumeina käytettävien aineiden määrä vain kasvaa. Huumesodan perustelemisen sijaan WFAD yrittää turvautua huumesodan liberalismin isän John Stuart Millin ajatuksiin, mutta Mill uskoi ihmisen vapauteen, ja kieltolaki on vastoin hänen esittämänsä liberalismin ideaa. Liberalismin sijaan huumesota edustaa kyynistä nihilismiä, jossa huumehaukkojen ajamat edut, propagandan uskottavuus ja kansalaisten valvonta ovat hyvinvointia ja ihmisoikeuksia tärkeämpiä.
Uusliberaalien ideologi Milton Friedmankin kannatti huumeiden laillistamista. Hän havaitsi sen, kuinka kieltolain kannattajilla oli kannettavanaan vuosikymmenien mittaan aiheuttamiensa onnettomuuksien, rikollisuuden ja kärsimyksen taakka. He tulevat häviämään, koska historian vuorovesi on heitä vastaan, eikä heidän puhemiehillään ole mitään hyödyllistä tarjottavanaan.
Huumesodan aiheuttamat vahingot valtioille, yhteiskunnille ja kansalaisille:
valtion verovarojen ja resurssien tuhlaaminen ilman toivottuja tuloksia
yhteiskunnan resurssien valuminen tuloksettoman politiikan seurauksena huumerikollisille ja huumesotaan
huumehoidon ja haittojen vähentämisen laiminlyönti
huume- ja päihdevalistuksen uskottavuuden mureneminen
virkamiesten ja poliitikkojen taloudellinen ja henkinen korruptio
Miten lääkekannabis eroaa pössyttelykannabiksesta?
1 Mitä lääkekannabis on?
Lääkekannabis sisältää Cannabis sativa -kasvista saatuja tai synteettisiä kannabinoideja. Se vaikuttaa keskushermoston kannabinoidireseptoreiden kautta muun muassa lihasjänteyteen, motoriikkaan, kivun aistimiseen ja ruokahaluun samalla lailla kuin elimistön omat välittäjäaineet. Lääkekannabis Sativex, joka sai juuri myyntiluvan Suomessa, sisältää kahta kannabinoidia. Niitä uutetaan kahden eri kannabislajikkeen lehdistä ja kukista.
2 Mihin sairauksiin lääkekannabis tehoaa?
Sativexille haettiin myyntilupaa Suomessa vain MS-taudin lihasjäykkyyden hoitoon. Kanadassa sillä hoidetaan myös hermo- ja syöpäkipua.
3 Kenelle lääkekannabista voidaan määrätä?
Sativex on tarkoitettu MS-taudin oireiden helpottamiseen silloin, kun muut lääkkeet eivät tehoa. Lääkettä saavat määrätä vain neurologian erikoislääkärit ja neurologisen yksikön lääkärit. Muut lääkärit saavat jatkaa hoitoa. Sativexia on tähän asti käyttänyt noin kymmenen potilasta vuodessa Fimean erikoisluvalla. MS-tautia sairastaa Suomessa 7 000 ihmistä.
4 Miten lääkekannabista otetaan?
Suihkeena suuhun. Hoito aloitetaan pienellä annoksella, jota kasvatetaan asteittain. Siten löytyy kullekin potilaalle oikea annostaso. Lääke auttaa vain osaa potilaista. Jos lääke ei vaikuta neljän viikon aikana, sen käyttö pitää lopettaa.
5 Kehittyykö lääkekannabikseen riippuvuus?
Sitä on tutkittu yli 1 500 potilaalla. Heille ei tullut riippuvuutta. Riippuvuuden vaaraa ei silti voida varmasti sulkea pois, jos annos on suuri ja lääkettä käytetään kauan. Siksi on tärkeää, että lääkettä saavat määrätä vain asiantuntijat. Lisää tietoa pitkän ajan vaikutuksista saadaan, kun lääkkeen käyttö yleistyy.
6 Miten lääkekannabis eroaa pössyttelykannabiksesta?
Jos kannabista otetaan sumutteena suuhun, kannabinoidien määrä veressä pysyy matalana ja niitä on veressä kauemmin. Siksi lääkekannabis vaikuttaa tasaisesti eikä päihdytä. Kun kannabista poltetaan, kannabinoidien pitoisuus nousee nopeasti ja korkeammalle. Sen vuoksi vaikutuskin on voimakkaampi. Se on lääkekannabiksen ja poltettavan kannabiksen tärkein ero.
7 Voiko lääkekannabista käyttää väärin?
Se on epätodennäköistä. Lääkkeen päihdyttävät vaikutukset ovat harvinaisia. Lisäksi sitä on käsittääkseni vaikeampi hankkia väärään käyttöön kuin laitonta, poltettavaa kannabista.
Kysymyksiin vastasi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen Fimean ylilääkäri Eeva-Sofia Leinonen.
Israel kehittää kansainvälistä julkisuuskuvaansa lääkekannabiksen avulla. Hallituksen luvalla toimivalla lääkekannabistilalla Israelin pohjoisosissa Galilean maakunnassa kasvatetaan yhtä maailman psykoaktiivisesti vahvimmista kannabislajikkeista sekä toista, joka tihkuu tulehduksia parantavia kannabinoideja ilman päihdyttäviä vaikutuksia.
Kannabis on Israelissa laitonta, mutta tämän kaltaiset maatilat ovat tällä hetkellä lääkekannabiksen laillistamisesta, hyödyistä ja haitoista käytävän keskustelun keskiössä.
Israelin suurin lääkekannabistila on teknisesti huippuvarusteltu ja sen sijainti ikivanhan Safed-temppelin läheisyydessä heijastelee korkeampia hengellisiä tavoitteita, mistä kielii myös maatilan nimi, Tikkun Olam, viittaus maailmanparantamiseen juutalaisessa kulttuurissa.
Kannabis on edelleen laitonta Israelissa, eikä sen lääkekäyttöä ole säädelty laissa. Silti Israelin terveysministeriö myöntää tuhansille potilaille lupia kannabiksen lääkekäyttöön ja jotkin hallituksen virkamiehistä ovat alkaneet käyttämään maan edistyksellisyyttä lääkekannabiksen kohdalla esimerkkinä maan pioneerihengestä ja innovatiivisuudesta.
"Toivon voivamme ylittää lailliset esteet Tikkun Olamin ja muiden yhtiöiden toiminnan jatkamiseksi", kertoi Israelin tiedotus- ja diasporaministeri Yuli Edelstein toimittajille hallituksen järjestämällä tutustumismatkalla. Ministeri lisäsi, että potilaiden auttamisen lisäksi yritys on esimerkki siitä, mitä me israelilaiset edustamme. PR-matka oli osa hallituksen ohjelmaa esittää Israel muunakin kuin pysyvänä kriisialueena.
Israelilaiset ovat olleet kannabiksen lääkinnällisten ominaisuuksien tutkimuksen kärjessä jo vuosikymmeniä. Vuonna 2009 Israelissa oli 400 lääkekannabispotilasta ja tällä hetkellä lukumäärä on yli 11 000.
1960-luvulla Raphael Mechoulam ja Yechiel Gaoni eristivät, tutkivat ja syntetisoivat kannabiksen vaikuttavan ainesosan tetrahydrokannabinolin eli THC:n. Myöhemmin Mechoulam löysi sisäsyntyiset kannabinoidit ja Gaoni jatkoi toisen kannabinoidin, CBD:n, tutkimista.
Kannabista on käytetty lääkkeenä tuhansia vuosia ja nyt tiede kertoo meille, kuinka se toimii. Israelilaistutkijoiden mukaan kannabiksesta voi olla hyötyä monenlaisissa taudeissa ja vaivoissa syövästä posttraumaattisiin stressioireisiin ja hermosairauksiin. Kannabiskasvin ainesosat auttavat ruuansulatuksessa, tulehduksissa ja sydänkohtauksesta toipumisessa.
Korjattu kannabissato pakataan Tikkun Olamissa myyntirasioihin ja valmissavukkeisiin. Niiden lisäksi tehdään kakkuja, keksejä, hunajasekoituksia, voiteita ja öljyjä. Eran Almog -lajike sisältää runsaasti THC:tä ja sitä suositellaan koviin kipuihin. Avidekel puolestaan sisältää runsaasti CBD:tä eikä juuri lainkaan psykoaktiivisia aineita, mikä sopii potilaille, joiden pitää ajaa autoa tai käydä töissä. Kannabiksen sisältämät vaikuttavat ainesosat voidaan pakata myös kapselimuotoon, mikä helpottaisi vientiä jos vain laki sen sallisi.
Jo 82-vuotias professori Mechoulam kertoi haastattelussa, että hän on pyytänyt viljelijöitä jo vuosia kasvattamaan lajikkeita, joissa olisi vähemmän THC:tä, mutta enemmän CBD:tä.
Hänen mukaan tutkimus Israelissa edistyy vauhdilla, mutta hän huomautti, ettei "tiede ole kuin 100 metrin Olympiafinaali; nopeus ei ole tärkein asia."
Yhä laajaa kansainvälistä yhteistyötä tekevä professori Mechoulam kertoo, että muutaman vuoden aikana lääkkeen muotoon kehitetyt ja perusteellisesti tutkitut yhdisteet tulevat korvaamaan nykyisen lääkemarihuanan käytön.
Tätä odotellessa Tikkun Olamin tavoin eri vahvuisia lajikkeita tarjoamalla edistytään kohti personoitua, henkilökohtaisesti annosteltua lääkitystä.
Asiantuntijoiden mukaan lääketieteen ammattilaisten keskuudessa vallitsee yhä skeptisyyttä ja haluttomuutta myöntää potilaalle lupa kannabiksen käyttöön konservatiivisuuden tai tietämättömyyden takia. Luvan saaminen terveysministeriöstä vaatii lääkäriltä ponnisteluja ja voi viedä joskus kauemmin aikaa kuin mitä potilaalla on enää jäljellä.
Onnettomien tapausten lisäksi on nähtävissä merkkejä muutoksesta parempaan. Eräs Israelin keskiosissa olevan hoitokodin asukas aloitti kannabiksen lääkekäytön tehden siitä trendin:
"Muutama vuosi sitten huomasimme olevamme väärillä jäljillä. Olimme oppineet pidentämään elämää, mutta emme nostamaan sen laatua", kertoo hoitaja Inbal Sikorin.
Asukkaat alkoivat kokeilemaan Tikkun Olamin tuotteita ja sen seurauksena ruokintaletkut ovat nyt poissa ja potilaista on tullut paljon rauhallisempia. Sikorin kertoo 97-vuotiaasta keskitysleiriltä selvinneestä naisesta, jonka käsivarret olivat vääntyneet toimintakyvyttömään kuntoon. Lääkekannabiksen käytön aloitettuaan hän on voinut osallistua Tai chi -kurssille. Sikorin mielestä lääkekannabis on kuin taivaan lahja.