Taloustieteen professori kertoo miksi huumeet pitää laillistaa

Jeffrey Miron on Harvardin yliopiston taloustieteen professori, joka on suositellut huumeiden laillistamista jo vuosikymmeniä. Vuonna 2005 hän julkaisi tutkimuksen The Budgetary Implications of Marijuana Prohibition in the United States, jossa hän arvioi kannabiksen laillistamisen säästävän USA:ssa lain täytäntöönpanokustannuksia 7,7 miljardia dollaria. Lisäksi kannabiksen laillistaminen tuottaisi verotuloina vuodessa 2,4 miljardia jos kannabista verotettaisiin kuten muita kulutustavaroita, ja 6,2 miljardia jos kannabista verotettaisiin kuten alkoholia ja tupakkaa.

Pelkkä kannabiksen laillistaminen säästäisi USA:ssa yhteensä 13,9 miljardia dollaria ja yli 300 taloustieteilijää onkin pistänyt nimensä vetoomukseen, jossa vaaditaan kannabiksen laillistamista. 

Der Spiegelin haastattelussa Miron kertoo, miksi kieltolaki on paljon vaarallisempaa kuin kaikkien huumeiden myynti marketeissa.

Kysymys: Miksi heroiinin, kokaiinin ja kannabiksen pitäisi olla laillisia?

Miron: Huumeiden kieltolaki on huonoin ratkaisu väärinkäytön ehkäisemiseksi. Ensiksikin se luo laittomat markkinat, joka korruptoi ja tappaa ihmisiä. Toiseksi se rajoittaa niiden ihmisten oikeuksia, jotka eivät käytä huumeita. Kolmanneksi huumeiden kieltolaki on kallista pitää yllä.

Kuinka kallista?

USA voisi säästää 85-90 miljardia dollaria vuodessa laillistamalla kaikki huumeet. Puolet tästä summasta kulutetaan nykyisen huumepolitiikan toteuttamiseen ja toinen puoli menetetään huumeiden verotuottona, jonka hallitus voisi muuten asettaa kaupalle.

Yhtälön toisella puolella on paljon huumeisiin riippuvaiseksi joutuvia.

Oletetaan, että huumeiden käyttö lisääntyisi laillistamisen seurauksena. Olisiko se huono asia? Jos sovellamme tässä talousteorian ehtoja, olisi tämä ainakin osittain hyvä asia. Mikä hyvänsä politiikka, joka rajoittaa minua tekemästä sitä mitä haluan tehdä, rajoittaa minun onnellisuuttani.

Huumeet aiheuttavat riippuvuutta. Ne vievät ihmiseltä onnellisuuden.

Riippuvuus ei ole ongelma. Monet ihmiset ovat riippuvaisia kahvista, eikä ketään huoleta. Moni on riippuvainen urheilusta, oluesta tai ruuasta. Se ei huoleta edes valtiota.

Tulisiko valtion kohdella urheilua ja kokaiinia samalla tavalla?

Kokaiinin vaikutuksia on liioiteltu. Wall Streetillä toimii pankkiireita, jotka käyttävät kokaiinia; heillä on korkea palkkataso, hyvät terveydenhoitojärjestelmät, toimiva avioliitto ja vakaa elämäntilanne. Monet heistä lopettavat kokaiinin käytön vanhetessaan. Minulla on sellainen käsitys, että nämä ihmiset nauttivat sen käytöstä. Mutta sitten meillä on crackia polttavia ihmisiä, joiden elämä poikkeaa täysin noiden pankkiirien elämästä; alhainen tulotaso, ei työtä eikä paljoa terveyttä. Monille heistä käy huonosti. Mutta siitä ei voi syyttää kokaiinia, vaan huonoja elinolosuhteita.

Yritätkö sanoa crackinkin olevan haitatonta?

Eli voiko käyttää crackia pitkiäkin aikoja ja lopettaa sitten? Kyllä, tutkimukset tukevat tätä. Kieltolakilobby liioittelee rankasti pitääkseen kiinni saavuttamistaan eduista. Huumeet ovat haitattomampia kuin mitä ihmiset yleensä luulevat. Ei ole osoitettu kovinkaan selvästi, että marihuana tai kokaiini vaikuttaisivat kovin kielteisesti, jos tuote on edullinen, meidän ei tarvitsisi ottaa riskejä sen hankkimiseksi eikä tuotteeseen ole sekoitettu rotanmyrkkyä.

Yritätkö sanoa, että heroiinin suonensisäinen käyttö ei ole vaarallista?

Suonensisäinen käyttö on levinnyt siksi, koska kieltolain takia heroiini on niin kallista, että pistoskäyttö tulee halvemmaksi. Jos huumeet olisivat halvempia, suurin osa käyttäjistä polttaisi heroiinia, eikä pistäisi suoneen.

Olisiko mielestäsi siis hyvä, jos laillistaminen lisäisi huumeiden käyttöä?

Jos me lainkaan uskomme Amerikan perusarvoihin - vapaus, yksilöllisyys, henkilökohtainen vastuu - on huumeet pakko laillistaa. Sinulla on täysi vapaus kunhan et vahingoita toista ihmistä. Vallalla on sellainen oletus, että huumeen käyttäminen vahingoittaa jotakin toista, mutta tieteellinen näyttö ei tue tätä oletusta.

Kokaiini tekee ihmisistä agressiivisia.

Tieteellinen näyttö on hyvin heikkoa. Merkittävää näyttöä on oikeastaan alkoholin ja väkivallan suhteesta. Pitäisikö alkoholi siis kieltää? Kaikkien huumeiden laillistaminen vähentäisi väkivaltaa USA:ssa.

Kuinka?

Kieltolaki luo väkivaltaa. Laittomien markkinoiden luominen aiheuttaa väistämättä väkivaltaa, koska kiistan osapuolien konfliktia ei voida ratkaista laillisin menetelmin. Heidät on työnnetty varjomaailmaan, missä pitää ampua sen sijaan, että palkattaisiin asianajaja.

Arvioiden mukaan USA:ssa murhien lukumäärä alenisi 25% jos huumeet laillistettaisiin

Valtion tulisi siten antaa kartelleille toimintavapaus?

Tutkimusten mukaan väkivallan taso laskee jos valtio antaa huumekaupan olla ja selitys on se, että kauppiailla on vähemmän ongelmia selvitettävänään. Meksikon antama tuore esimerkki tukee tätä. Siellä on ollut kauan huumeisiin liittyvää väkivaltaa mutta se eskaloitui presidentti Calderonin julistettua huumesota vuonna 2006. Arvioiden mukaan USA:ssa murhien lukumäärä alenisi 25% jos huumeet laillistettaisiin.

Kuinka laillistaminen muuttaisi hintatasoa?

Kannabiksen hinnat tuskin muuttuisivat. Jos vertaamme laittomien markkinoiden hintatasoa niiden paikkojen hintatasoon, missä kannabis on käytännössä laillista, kuten Hollannissa, niin ne ovat aikalailla tasoissa. Kokaiinin hinnat tulisivat tippumaan.

Sen jälkeen koko valtakunta vetäisi viivaa.

Haitattomampien huumeiden kulutus tulisi lisääntymään. Ja lisäksi olisi paljon satunnaiskäyttäjiä. Mutta eihän kieltolain jälkeen viskin laillistuttua kaikista amerikkalaisista tullut viskisieppoja.

Eikö meillä demokratiassa ole velvollisuus suojella ihmisiä heiltä itseltään?

Uskon siihen, että itseään huumeilla vahingoittavat ihmiset tekisivät niin joka tapauksessa laillisilla tai laittomilla aineilla.

Eikö meillä ole moraalista velvollisuutta?

Jos ystäväsi tekee jotakin tyhmää, etkö mietikin sitä, että tekeekö sekaantumisesi hyvää vai huonontaako se tilannetta? Ehkä ystäväsi sysääminen vankilaan tai pakottaminen terapiaan ei olekaan paras ratkaisu. Ehkä olisi paras puhua ystävällesi rauhallisesti ja rakentavasti.

Olisiko keskustelu ratkaisu huumeongelmaan?

Kieltolaki ei ainakaan ole.

Miksi huumeet ylipäänsä kiellettiin?

Lapselliset ihmiset uskovat siihen, että jos jokin kielletään lailla, ihmiset eivät enää tee sitä. Tämä ei selvästikään pidä paikkaansa. Jotkut ajattelavat, että jos jokin kriminalisoidaan, sen hinta nousee ja harvempi ihminen käyttää sitä. Mutta joillekin ihmisille hinta ei ratkaise.

Millainen maailma olisi jos huumeet olisivat laillisia?

Kuten Portugal. Siellä käyttö on ollut laillista jo vuosia eikä huumeiden käytössä ole tapahtunut juuri mitään muutoksia. Laillistaminen ei lisää käyttöä paljoakaan. Ja jos ihmiset alkaisivat käyttää enemmän kannabista niin se olisi aivan oikein. Se olisi heidän oma asia.

Haluatko tosissaan huumeet myyntiin supermarketteihin?

Kyllä.

Olisiko huumeiden myynti reseptiä vastaan mahdollista?

Sellainen hyvin löysä reseptijärjestelmä, kuten Kaliforniassa, ei aiheuttaisi ongelmia koska jokainen voi saada reseptin. Mutta mitä hyötyä siitä olisi? Jos luot tiukan reseptijärjestelmän, luot laittomat markkinat uudestaan.

Mitä laittomille markkinoille tapahtuisi jos huumeet laillistettaisiin?

Sinä voit valita. Voit ostaa kokaiinisi supermarketista tai tuntemattomalta meksikolaiselta diileriltä kadunkulmassa, joka voi ampua sinut. Tämä tyrehdyttää laittomat markkinat.

Mitä tapahtuisi huumekartelleille?

Jos huumeet laillistettaisiin niin Meksikon isot kartellit voisivat yrittää hyötyä kokemuksistaan perustamalla laillisen yrityksen. He haluaisivat olla ensimmäisten joukossa, heillä on hyvät tuotteet ja jakeluverkostot valmiina. Maailman voimakkaimmalla kartellipomolla tällä hetkellä, El Chapo Guzmánilla, on luonnollinen etu siinä, että hän on niin taitava rikollinen - siksi hän on niin rikas. Jos laittomat markkinat häviävät, menettäisi Guzmán etunsa.

Pitäisikö huumeita verottaa?

Korkea vero on huono ajatus, koska se lisää laittomien markkinoiden houkutusta.

Miksi sinun ajatuksiasi ei toteuteta?

Tuhannet valtioiden virkamiehet menettäisivät työnsä laillistamisen seurauksena. Vieroitushoidot menettäisivät asiakkaitaan, koska monet ihmiset pakotetaan vieroitukseen oikeuslaitoksen päätöksellä. Vankilalaitoksella on etunaan pitää paljon vankeja. Lisäksi kirkko ei pidä huumeista ja kirkolla on paljon valtaa USA:ssa.

Käytätkö itse huumeita?

En. Käytin hieman kannabista opiskeluaikoinani, mutta se oli silloin se. Jos huumeet laillistettaisiin huomenna niin voisin käydä kokeilemassa. En uskoisi käyttäväni niitä useammin kuin kerran; kaiken tutkimuksen jälkeen olen kuitenkin utelias.

Lähde: Der Spiegel 1.3.2013

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/510-taloustieteen-professori-kertoo-miksi-huumeet-pitaeae-laillistaa

Coloradon laillistamisprojektilla käynnistämisvaikeuksia

Coloradossa äänestäjien hyväksymä kannabiksen laillistaminen etenee tällä hetkellä vitkaan lainsäätäjien venyttäessä valvontaa koskevien lakien laatimisen aikarajoja. Lakeja laatinut komitea ajautui ristiriitoihin ja lykkäsi päätösten tekemistä myöhemmäksi.

Kannabiksen myymisen pitäisi alkaa vuoden päästä tammikuussa ja poliittisten johtajien mukaan aikaa on siten riittävästi. Komitean riitely alkoi Coloradon lääkekannabisohjelmaa tutkineen raportin osoitettua lääkekannabista valvoneen viraston, Medical Marijuana Enforcement Division (MMED), toiminnan olevan huonossa jamassa rahojen väärinkäytön ja huonon johtamisen takia. Lääkekannabisviraston olisi pitänyt alkaa valvomaan myös kannabiksen viihdekäyttöä, mutta tämä päätös on nyt auki.

Lääkekannabiksen valvonnassa vaikeuksia

Coloradon osavaltion suorittaman tutkimuksen mukaan osavaltion lääkekannabiksen valvonta on epäonnistunut melkein kaikessa: kannabiksen seurannassa, oman budjetin valvonnassa ja "ikävien ihmisten" poissapitämisessä lääkekannabisbisneksestä. Aikaisemmin Coloradon lääkekannabiksen valvontajärjestelmää pidettiin jopa esikuvallisena muiden osavaltioiden kannabiksen laillistamiselle, mutta tuoreen raportin mukaan tämä tiukaksi tarkoitettu, siemenestä kaupan hyllylle -valvontajärjestelmä ei toimi.

MMED:tä on vaivannut paha rahoitusongelma, koska toimiluvista ei ole tullutkaan odotetun kaltaista tulonlähdettä, mutta raportin mukaan ongelmat ovat syvemmällä.

Tutkijoiden mukaan MMED ei ole pystynyt ottamaan johtavaa roolia tässä asiassa, eikä se ole tehnyt tarpeeksi työtä ohjelman ja rahoituksensa hallinnoimiseksi.

"Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että meillä on vielä opittavaa kannabiksen valvonnan soveltamisessa. Me ymmärrämme, että soveltamisessa on ongelmia, mutta emme pysty kehittymään, ellei meillä ole selviä perustietoja. Tässä meillä nyt on sellainen perusta", tutkimusryhmän johtaja Barbara Brohl kertoi tiedotustilaisuudessa.

Coloradon lain mukaan kannabisbisnekseen mielivien pitää antaa selvityksiä lukuisista asioista, kuten omasta rikostaustastaan. Lisäksi vaaditaan omien taloustietojen avaamista tarkastuksille ja edellytetään valvontajärjestelmien hankkimista ja tuotteiden tarkistuttamista. Tutkimuksen mukaan osavaltio ei ole hoitanut omaa osuuttaan tässä asiassa.

Colorado oli esimerkiksi maksanut miljoona dollaria yksityiselle yritykselle valvontajärjestelmän suunnittelusta, mutta sitten sen asentamiseen ei löytynytkään rahoitusta. Tutkijat huomasivat myös, ettei virasto käynyt läpi kasvattajilta vaatimiaan seurantalomakkeita.

"Meillä näyttää olevan epätäydellisesti toimiva kannabiksen seurantajärjestelmä", senaattori Steve King totesi.

Seuranta on ratkaisevan tärkeää

Tutkimuksen tekijät ehdottivat, että kannabiksen "mikrotason" valvonnasta luovuttaisiin nyt kun jokainen aikuinen saa alkaa kasvattamaan ja pitämään hallussaan kannabista.

MMED:n toiminnanjohtaja Ron Kammerzell kuitenkin kertoo, että valvontajärjestelmä aiotaan laittaa toimintakuntoon vuoden loppuun mennessä ilman lisäkustannuksia. Hän piti järjestelmää ratkaisevan tärkeänä, jotta lääkekannabiksen vuotaminen muille markkinoille tai jopa muihin osavaltioihin voitaisiin estää.

Lisäksi yli 40% yrityksistä, jotka olivat jättäneet toimilupahakemuksensa ajoissa kesällä 2010, eivät olleet saaneet asiaansa käsitellyksi. Näiden yritysten annettiin kuitenkin aloittaa toimintansa ilman hyväksyttyä toimilupaa.

Tutkijat pitivät joitakin myönnettyjä lupia myös kyseenalaisina. Tutkijat löysivät puutteellisia tietoja 13 tapauksessa kaikkiaan 35 hakemuksesta. Viidestä hakemuksesta löytyi taustalta aikaisempia rikostuomioita, rahoituspuolelta "sopimattomia henkilöitä" osavaltion ulkopuolelta tai hakijoiden läpikäymiä huume- ja päihdehoitoja.

Kymmenestä hyväksytystä hakemuksesta tutkijat pitivät neljää kyseenalaisina.

Joitakin yrityksiä oli perustettu liian lähelle kouluja, eli lähemmäs kuin laissa asetetun 1000 jalan etäisyydelle.

Työtekijöiden valvonnassa myös puutteita

Myös työntekijöiden lisensoiminen lääkekannabisbisnekseen on puutteellista. Vaikka lain mukaan työnhakijoiden pitää osoittaa "hyvää moraalista luonnetta", osoitti 25 satunnaisesti valitun työhakemuksen käsittelyn tutkinta, että 22 työskentelylupaa oli myönnetty ennen kuin MMED oli saanut sormenjälkiin perustuvan rikollistaustan tarkistuksen suoritettua.

Tutkijat ehdottavat, että tästä käytännöstä luovutaan ja sen sijaan yritykset velvoitetaan tutkimaan työntekijöidensä rikollistausta. MMED:n johtajan Laura Harrisin mukaan lainvalvontaviranomaiset kuitenkin kannattavat työntekijöiden lisensointikäytäntöä.

MMED oli samaa mieltä ehdotettujen suositusten kanssa, joihin kuuluu hakemusprosessin, valvonnan, kulunseurannan sekä takavarikointien ja takavarikoitujen tuotteiden hävittämisen kehittäminen.

Kannabiksen tuottajia edustavan Medical Marijuana Industry Group'n johtajan Michael Elliottin mukaan osavaltion valvonta toimii, mutta se tarvitsee rahoitusta. Vaikka osavaltion valvonnassa onkin puutteita, niin Elliottin mukaan suurin osa yritysten omistajista noudattaa tiukasti osavaltion lakeja.

MMED puolestaan kertoo, että sen on pitänyt venyttää yhden vuoden toimintamäärärahat kahdelle vuodelle, koska sen päärahoituslähde - uusien yrityshakemusten käsittely - ei tuottanut tarpeeksi rahaa. MMED oli joutunut vuonna 2012 sulkemaan kolme sivutoimistoa ja supistamaan henkilökuntaansa yli puolella.

Viihdekäytön valvonta tarvitsee pysyvän rahoituksen

Coloradon osavaltion apulaisoikeusministeri David Blake selitti lainsäätäjille, että Coloradon lääkekannabisohjelman ongelmat osoittavat sen, millaisia vaaroja seuraa siitä jos kannabiksen viihdekäytön valvontaan ei anneta tarpeeksi rahoitusta. Lainsäätäjien tulee luoda yhtenäinen rahoituskanava tulevan kannabiksen viihdekäytön valvontajärjestelmälle.

"Jos tämän kaupanalan valvontaa ei rahoiteta tarpeeksi, seuraa siitä suuria ongelmia osavaltiolle", Blake korosti lainsäätäjille. Ilman riittävää rahoitusta säädösten noudattamiseksi viihdekannabiksen pitäminen pois alaikäisten ulottuvilta tai laittomilta markkinoilta voi epäonnistua.

"Opetus on se, että jos haluamme luoda legitiimin teollisuuden alan, niin sille täytyy luoda kestävä ja pitkäjänteinen rahoitusmekanismi", korosti Blake.

Lähde: Denver Post 26.3.2013 1 ja 2, Denver Post 28.3.2013, Coloradon toimintasuunnitelma kannabiksen laillistamiseksi viihdekäyttöön ja raportti Coloradon lääkekannabisprojektista

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/509-coloradon-laillistamisprojektilla-kaeynnistaemisvaikeuksia

Laillistaminen etenee kansainvälisellä tasolla

Maailmassa on YK:n arvion mukaan 300 miljoonaa laittomien huumeiden käyttäjää, joista 225 miljoonaa on kannabiksen käyttäjiä. Kannabis on siten maailman eniten käytetty laiton huume ja sen kulutus on pysynyt tasaisena. Tämän takia kaikki huumepolitiikasta käytävä keskustelu koskettaa suoraan kannabiksen käyttäjiä, joiden tulisi olla tietoisia heidän asemaansa käsittelevästä keskustelusta.

YK:n huumepolitiikan ja kansainvälisen huumevalvonnan keskeinen toimielin huumepoliittinen komissio, CND, piti vuosikokouksensa Wienissä 11. - 15.3. CND:n kokous on eturivin paikka havainnoida huumepolitiikan tekemistä kansainvälisellä tasolla ja tänä vuonna useampikin tarkkailija havaitsi selviä merkkejä muutoksesta.

Kansainvälisen huumepolitiikan tärkein toimija on USA, mutta valkoisen talon huumetoimiston johtaja, "huumetsaari" Gil Kerlikowske loisti tänä vuonna poissaolollaan. Hänen olisi ollut ehkä vaikea muotoilla tiukkaa politiikkaa kannattavia puheenvuoroja kun päivän keskusteluaiheena on USA:n kahdessa osavaltiossa äänestäjien hyväksymä kannabiksen laillistaminen.

Bolivian presidentti Evo Morales kiitti puheessaan komissiota siitä, että Bolivian sallittiin liittyä uudelleen vuoden 1961 huumesopimuksen allekirjoittajavaltioksi sillä varauksella, että kokapensas on siellä perustuslain suojaa nauttiva kulttuuriperinne. Hän jatkoi kysymällä, onko kokoussalissa jännitteitä ilmassa ja johtuuko se siitä tiedosta, että huumeiden vastainen sota on epäonnistunut maailmanlaajuisesti. Sitten hän syytti USA:ta siitä, että se pakotti Boliviaa lopettamaan kokan viljelyn ja kiristi kytkemällä koulujen rakentamisen kokapensaiden kitkemiseen. Moralesin mielestä yritykset huumekaupan valvontaan kietoutuvat geopoliittiseen hallintaan ja valvontaan. Näin rohkea puhe on ollut harvinaista CND:n kokouksissa.

YK:n huumetoimiston, UNODC:n, pääsihteeri Yuri Fedotov yhdisti omassa puheenvuorossaan mielenkiintoisesti perinteistä huumesota-ajattelua uusiin ajatuksiin. Hän toi esille sen, ettei kansainvälinen huumevalvonta voi toimia eristettynä HIV-epidemian ehkäisystä, eikä se voi sivuuttaa huumeiden käyttäjien syrjäyttämistä ja tutkittuun tietoon perustuvien hoitomuotojen puutetta. Fedotov oli aktiivisesti mukana kansalaisjärjestöjen kanssa käydyssä dialogissa ja osoitti avoimmuutta huumepolitiikan uudistamisesta käydyssä keskustelussa.

Uuden-Seelannin tulliministeri Peter Dunne esitteli komissiolle uuden aloitteen uusien psykoaktiivisten aineiden eli ns. muuntohuumeiden valvontaan. Näitä aineita ilmestyy markkinoille nykyään melkein päivittäin, eivätkä ne kuulu nykyisen valvonnan piiriin. Uuden-Seelannin uuden lain mukaan aineen valmistajalle langetetaan vastuu osoittaa aineen haitattomuus. Sen sijaan, että hallitus kieltäisi aineet sitä mukaa kuin niitä tulee markkinoille, pitää teollisuuden taata tuotteidensa laatu ja turvallisuus. Jos aine läpäisee tämän testin, voidaan sen myynti sallia tietyin rajoituksin. Uuden-Seelannin kokeilua tullaan varmasti seuraamaan tarkasti.

Kansalaisjärjestöt mukaan huumepolitiikan tekemiseen

Open Society Foundations -säätiön edustaja Kasia Malinowska-Sempruch on osallistunut CND:n kokouksiin jo kymmenen vuoden ajan ja todistanut muutoksen ihmisoikeuksista piittaamattomasta huumesotapolitiikasta tämän vuotiseen kansalaisjärjestöjen monipuoliseen osallistumiseen.

Kasia Malinowska-Sempruch oli ollut aikaisemmin mukana YK:n AIDS:ia käsittelevässä yleiskokouksessa, eikä hän nähnyt lainkaan samanlaista täydellistä tietämättömyyttä tosiasioista ja kansainvälisen politiikan standardeista, mikä on puolestaan ollut vallitseva asiaintila huumekokouksissa. Vielä vuonna 2003 valtio toisensa jälkeen kehui itseään, kuinka ponnekkaasti he ovatkaan käyneet laittomien huumeiden tarjonnan ja kysynnän kimppuun. Huumekeskustelua käytiin valtiokeskeisessä umpiossa.

Vuonna 2013 hallitukset pitävät edelleen kiinni vanhoista politiikan muodoista, mutta keskusteluun on tullut mukaan poikkeavia puheenvuoroja. Yhä useampi valtio nosti esille huolen siitä, ettei järjestelmä toimi. Muutama valtio vaati nykyisen järjestelmän aiheuttamien kustannusten ja haittojen arviointia.

Kansalaisjärjestöt ovat kymmenessä vuodessa tulleet aktiivisesti mukaan tähän keskusteluun. Vaikka kaikki hallitukset eivät ole toivottaneet heitä tervetulleiksi, on muutama valtio ottanut järjestöjä mukaan kansainvälisen politiikan muotoiluun.

Lisäksi kansalaisjärjestöt ovat tuoneet läpinäkyvyyttä tähän huumepolitiikan tekoprosessiin, joka on perinteisesti tapahtunut peitellysti, melkein salaillen.

CND on edelleen 1900-luvulle jämähtänyt ja itse itseään kiittelevä ja palkitseva byrokratia. Miljoonille vankiloihin ja pakkohoitolaitoksiin suljetuille huumeiden käyttäjille sen prosessi on aivan liian hidas.

Kansainvälisen haittojen vähentämistä ajavan järjestön, IHRA:n, edustaja Damon Barrett tiivisti ihmisoikeuksien aseman huumepoliittisessa keskustelussa: huumeiden käyttö ei ole itsessään ihmisoikeus, mutta valvontajärjestelmän nykyinen toteutustapa loukkaa ihmisoikeuksia niin, että järjestelmän on muututtava.

CND:n tulee muuttua, ettei vuoden 2016 YK:n huumeyleiskokousta käytäisi enää 1900-luvun hengessä.

YK:n kehitysohjelma: huumesota on epäonnistunut

Ei edes YK seiso yhtenäisenä huumesodan takana. Sen huumevalvontabyrokratia ja varsinkin INCB alkavat jäämään yksin tiukkapipoisen kumpujen yöstä -linjansa kanssa. YK:n kehitysohjelman, UNDP:n, johtaja Helen Clark arvosteli sangen tiukasti huumesotaa vuosiraporttinsa julkistamistilaisuudessa.

"Yhä lisääntyvä määrä todistusaineistoa osoittaa, että huumesota on epäonnistunut kriminalisoinnin aiheuttaessa enemmän ongelmia kuin mitä sillä ratkaistaan", hän sanoi Reutersin haastattelussa.

"Olen toiminut aiemmin Uuden-Seelannin terveysministerinä, eikä ole epäilystäkään siitä, että terveysnäkökulmasta tarkasteltuna huumeiden käyttöä tulisi pitää terveys- ja sosiaalialan kysymyksenä, eikä kriminaaliasiana."

Clarkin mielestä Latinalaisen Amerikan johtajia tulisi rohkaista kehittämään erilaisia politiikan muotoja huumeongelman ratkaisemiseksi.

"Huumeiden kriminalisointi nostaa niiden kaupan tuottamia voittoja. Olemme tietenkin kehittyneet niistä olosuhteista, joissa kriminalisointi oli ainoa lähestymistapa", hän lisää.

Uusimmassa UNDP:n raportissa tuodaan esille sitä, että aikaisemmin köyhässä etelässä varallisuuden kasvu hyödyttää inhimillistä kehitystä. Tämän seurauksena "yhä voimistuvin äänenpainoin vaaditaan lisää edustusta kansainväliseen hallintoon". Näiden vaatimusten joukossa on huumesodan rintamalinjojen uudelleenmäärittely.

"Huumeongelman käsittely yksiulotteisena laki-ja-järjestyskysymyksenä sivuuttaa pääasiat", Clark sanoi.

Clark ei vaadi laillistamista, mutta hän sanoi, että keskiössä pitäisi olla laittomien tulovirtojen pitäminen poissa rikollisten käsistä.

"Huumekauppa pitää yllä väkivaltarikollisuutta, joten meidän pitää ottaa rahat pois huumekapausta. Huumekartellien aseellisen väkivallan piinaamilla alueilla sijaitsevat maat ovat alkaneet pohtimaan erilaisia menettelytapoja ja heitä tulisi rohkaista tässä. Heidän tulisi toimia todistusaineistoon perustuen", hän jatkoi.

Myöhemmin UNDP:n edustaja Christina LoNigro antoi lausunnon, ettei Clark kritisoinut USA:n politiikkaa ns. huumesodassa.

"Hän puhui huumekaupan aiheuttamista negatiivisista vaikutuksista joissakin Latinalaisen Amerikan maissa UNDP:n raportin kontekstissa", hän lisäsi.

Laillistaminen muilla kansainvälisillä areenoilla

Amerikan valtioiden organisaatio, OAS, käynnisti viime vuonna läntisen pallonpuoliskon huumepolitiikkaa tarkastelevan tutkimuksen, jonka tulokset tullaan julkistamaan vielä vuoden 2013 kevään aikana. OAS:n seuraavan huippukokouksen teemana on huumepolitiikka ja siksi tutkimuksen tuloksia tullaan tarkastelemaan kansainvälisesti huolella.

IPU on parlamenttien välinen liitto, jonka 128. kokouksessa Ecuadorin pääkaupungissa Quitossa 22. - 27.3.2013 oli puheenaiheena myös huumekaupan laillistaminen siitä näkökulmasta, että voitaisiinko sillä vaikuttaa järjestäytyneeseen rikollisuuteen. IPU on perustettu jo vuonna 1898, se oli alunperin parlamentaarikkojen organisaatio, mutta siitä on kehittynyt itsenäisten valtioiden parlamenttien kansainvälinen järjestö, jolla on YK:ssa tarkkailijan asema.

IPU:n kokouksessa järjestettiin 25.3. paneelikeskustelu huumepolitiikasta ja siinä keskityttiin seuraaviin kysymyksiin:

• kuinka huumekauppa ruokkii järjestäytynyttä rikollisuutta ja mitä sille voidaan tehdä?
• ovatko nykyiset huumelait saavuttaneet tavoitteensa kohentaa kansanterveyttä ja vähentää rikollisuutta?
• mitkä ovat huumeiden kieltolain vaihtoehdot ja kuinka niitä voidaan soveltaa?
• millaisia riskejä niihin sisältyy?
• millaisia muita politiikan muotoja pitää liittää laillistamiseen tai dekriminalisointiin, jotta voitaisiin tehokkaasti puuttua järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamiin ongelmiin?
• kuinka voidaan tasapainottaa kansanterveysongelmat huumeiden laillistamisen vastustamisen kanssa?
• mikä on kansanedustajien osuus lainsäätäjinä ja mielipiteen muodostajina?

Vuoden 2013 tammikuussa Sveitsissä Davosissa pidettiin vuosittainen Maailman talousfoorumin kokous, jossa maailman talousmahdit pohtivat maailman tilaa. Tänä vuonna yhtenä puheenaiheena oli kansainvälinen laiton huumekauppa ja sen aiheuttamat ongelmat.

Guatemalan presidentti Otto Pérez Molina toi kokoukseen ehdotuksensa huumekaupan säätelystä ja valvonnasta huumekartellien demokraattiselle yhteiskuntajärjestykselle aiheuttaman uhan torjumiseksi.

Davosissa miljardöörisijoittaja George Soros vaati länsimaita lopettamaan huumesotansa. Soros asetti arvovaltansa Guatemalan presidentti Perez Molinan tueksi, joka on julistanut useissa yhteyksissä sitä, että kieltolakiajattelu tulisi hylätä.

Talousfoorumissa Soros painotti, että huumekauppa uhkaa useiden maiden vakautta. Valtioiden nykyinen säästöpolitiikka vaatii uutta lähestysmistapaa huumepolitiikkaan, koska ihmisten vangitseminen tulee todella kalliiksi.

Lähde: IDPC Blog maaliskuu, Huffington Post 25.3.2013, BBC 23.1.2013, Guardian 19.1.2013, Reuters 14.3.2013, Kansalaisjärjestöjen ylläpitämän blogi, jossa seurattiin CND:n kokousta ja UNODC:n vuosiraportti 2012

HCLU:n videoreportaasi CND:n kokouksesta 2013:

Harm Reduction International -edustajan Damon Barrettin haastattelu CND:ssa:

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/508-laillistaminen-etenee-kansainvaelisellae-tasolla

Saksa: Huumesota on epäonnistunut

Saksassa huumelakien täytäntöönpanoon uhrataan suuria rahasummia. Käyttäjät ovat kuitenkin aina askeleen edellä ja lainlaatijoilla ei näytä olevan halua tutkia vaihtoehtoja epäonnistuneelle järjestelmälle.

Mechthild Dyckmans on Saksan hallituksen huumekomissaari, jonka jokaisen saksalaisen tulisi tietää. Huumekomissaari esiintyy joka lokakuussa TV:ssä esittelemässä maan huumetilannetta, mutta tämä unohdetaan yleensä hetimmiten.

Viime lokakuussa Dychmans esitteli huumesodan tämän hetkistä tilaa liittovaltion lehdistökeskuksessa, mutta vain parikymmentä toimittajaa saapui paikalle tehden salin tyhjänoloiseksi. Dychmansilla oli edessään papereita täynnä lukuja, joihin hän olisi halunnut yleisön osoittavan mielenkiintoa. Tuhdin opettajan tyylillä hän kertoi kuin levottomille oppilaille, ettei edellisvuodesta ole tapahtunut mitään muutoksia.

Ainoa todellinen haaste tällä hetkellä on "ongelmainen" huumeiden käyttö, Dychmans kertoi. Hänen mukaan kannabis on eniten käytetty huume Saksassa. Lehdistötilaisuus on ohi puolessa tunnissa yleisön heitettyä muutama kysymys. Saksan huumepolitiikka näyttää olevan suhteellisen menestyksekäs. Valtio käyttää 3,7 - 4,6 miljardia euroa vuodessa huumesotaan, joka työllistää lainvalvontaviranomaisia, syyttäjiä ja tuomareita. Heitä yhdistää huumeettoman yhteiskunnan tavoite. Mutta onko tuo enää saavutettavissa?

Valvontaviranomaiset - suuria kustannuksia pikkurikoksesta

Huumesota työllistää kokonaisia tuomioistuimia, joissa huumetuomioita luetaan kuin liukuhihnalta. Berliinissä oikeuslaitoksen salit C 106, 138 ja D 107 tekevät tätä joka työpäivä. Heitä kutsutaan pikatuomareiksi: he lukevat vain poliisiraportin, johon kuluu 20 minuuttia, ja 45 minuutissa juttu on saatu päätökseen. Tämän jälkeen tuomari kirjoittaa tuomion muistiin, josta avustaja kopioi sen ja ojentaa tuomitulle.

25-vuotias vaaleakutrinen Marcel myöntää poliisin löytäneen hänen hallustaan 17,8 grammasta hasista, mistä hän saa 20 päiväsakkoa á 15€.

Kannabis on ollut Saksassa laitonta aina vuodesta 1972. Sortoon perustuva laki suunniteltiin kitkemään kannabiksen käyttö, joka oli lisääntynyt 1960-luvulla. Mutta näin ei käynyt, vaan uusia huumeita alkoi tulla mukaan markkinoille. Huumelakeja kiristettiin sen myötä.

Kannabiksen hallussapitoa koskevia lakeja lievennettiin 1990-luvun alussa erityisesti ympäristöpuolue Vihreiden painostuksesta. Sen jälkeen syyttäjät ovat saaneet jättää joissakin tapauksissa syytteet nostamatta varsinkin kannabiksen "pienten määrien" kohdalla. On siis vieläkin vähäisempiä tapauksia, kuin mitä oikeussaleissa käsitellään.

Poliisin pitää silti kirjoittaa näistäkin tapauksista raportit, jolloin prosessiin kuluu helposti pari tuntia. Syyttäjälaitoksen pitää näissäkin tapauksissa käynnistää prosessi.

Näitä tapauksia lojuu mappipinoissa erään syyttäjän toimistossa. Hän noutaa niitä päivittäin lisää eri toimistoista kärryillä.

Yhdessä tapauksessa on kyse 1,5 grammasta kannabista erillisissä pikkupusseissa. Tämäkin määrä työllistää syyttäjää ja sen hylkääminen vie vielä lisää aikaa.

Tässä tapauksessa ei ole myyjää ja hallussapitäjä tunnusti tekonsa. Hänellä ei ole aikaisempaa rikosmerkintää. Syyttäjän pitää täyttää kaksi lomaketta: toisella lopetetaan syytteen ajaminen ja toisella pyydetään tuhoamaan huume-erä. Syyttäjä kirjoittaa molempiin jotakin kuulakärkikynällä, leimaa ne ja tarkistaa ajan: 5 minuuttia ja 13 sekuntia.

Yhdellä syyttäjällä on keskimäärin 40 tällaista tapausta kuukaudessa vieden vuodessa yhteensä 35 tuntia virastoaikaa, minkä voisi hyödyntää jonkun merkittävän rikoksen selvittämiseen.

Oikeudenkäynnin jälkeen Marcel kertoo olevansa töissä elektoniikkaliikkeessä ja käyttävänsä kannabista viikonloppuisin. Hän poistuu oikeusrakennuksesta tuomarien jatkaessa tapausten kuuntelemista ja syyttäjän yrittäessä pitää paisuvia raporttipinoja järjestyksessä.

17,8 grammaa oli vajaa kolme grammaa yli sallitun rajan Berliinissä. Baijerissa määrä olisi 12 grammaa yli sallitun rajan. Saksan lakiin kirjattu "pieni määrä" vaihtelee osavaltioittain. Berliinissä se on 15 grammaa, Nordhein-Westfalenissa 10 ja Baijerissa 6.

Vuonna 1994 Saksan liittotasavallan perustuslakituomioistuin määräsi, että kaikkien osavaltioiden tulisi keskittyä isoihin juttuihin. Tämän ns. kannabispäätöksen tarkoitus oli luoda järkeä järjestelmään. Siinä vaadittiin osavaltioita "luomaan yhtenäinen käytäntö syytteiden hylkäämisessä. Lisäksi joukko osavaltioita laati tavoitteen, jonka mukaan "laintäytäntöönpanovirkamiehille luodaan mahdollisuudet keskittyä järjestäytyneen huumekaupan vastaiseen toimintaan helpottamalla pienten määrien käsittelyä".

19 vuoden kuluttua tuosta päätöksestä Saksin ja Baijerin osavaltioissa ei välttämättä hylätä yli 6 gramman tapauksia. Huumerikosten määrä ei ole vähentynyt Saksassa, vaan itse asiassa se on peräti kolminkertaistunut.

"C 106 edustaa tyypillistä Saksan huumepolitiikkaa. Riippuvaiset on kriminalisoitu ja köyhät luuserit siivotaan näkyvistä, koska kenelläkään ei ole hajua siitä, mitä oikeasti tapahtuu", selittää yhden syytetyn oikeusavustaja.

Huumesota autobahnilla

Baijerissa kaksi siviilipukuista huumepoliisia varustautuu illan partiointia varten pukeutumalla luotiliiveihin, laittamalla taskuun pippurisumutetta ja ottamalla konetuliaseet mukaan. He ajelevat neljänä iltana viikossa 10 tuntia pitkin moottoriteitä siviili BMW:llä tarkkaillen vastaantulijoita ja ohittamiaan autoja. Heidän suurin saaliinsa oli 37 kilon kokaiinierän löytäminen autosta vuonna 2009.

Moottoritiellä BMW kiihtyy helposti 220 kilometrin tuntinopeuteen. Poliisit pysäyttelevät autoja ilman tulosta kunnes spottaavat pysähdyspaikalta nuoren pariskunnan, jotka näyttävät epäilyttäviltä: miehellä on huppari ja lävistyksiä. Heidän autostaan löytyy puoliksi poltettu jointti, grinderi sekä 0,75 grammaa maria.

Leppoisa kissanhakureissu muuttuu poliisiauton kyydiksi asemalle. Määrän vähäisyydestä huolimatta mies joutuu poliisiasemalla antamaan tunnistetiedot ja sormenjäljet. Poliisi joutuu täyttämään kaksiosaisen lomakkeen. Murhatapauksesta menettely poikkeaa ainoastaan siinä, ettei DNA-näytettä oteta.

Yöllä poliisit kirjoittavat loppuraportin: illan huumesaalis oli 0,75 grammaa marihuanaa. Yleensä he eivät löydä yhtään mitään.

Vaihtoehtoja etsimässä

Berliinissä syyttäjä kertoo voivansa kuvitella Saksaan sellaisen järjestelmän, jossa valvotusti myytäisiin kannabista aikuisille. Ongelmana on sekä poliittisen painostuksen että muutosta haluavan huumetsaarin puuttuminen.

Toisaalla Meksikossa on kuollut ainakin 60 000 ihmistä huumesodan alettua vuonna 2006. Näiden uhrien ja jokaisen huumeiden käyttäjän välillä on yhteys. Mikä olisi ratkaisu?

Ethan Nadelman on huumepolitiikan asiantuntija New Yorkista ja hän on vielä tarkempi liberalisointiehdotuksissaan kuin syyttäjä Berliinissä. Hänen mielestään huumeita ei pidäkään vapauttaa kaikista rajoitteista. Marihuanan tai kokaiinin saatavuudelle pitää asettaa ikärajat. Toiseksi valtion pitää valvoa huumeiden tuottajia. Kolmanneksi huumesotaan nyt käytetyt miljardit - sotilaat, poliisit, oikeuslaitokset, vankilat - pitää käyttää neuvontaan ja ehkäisyyn.

Siitä tulee valtavan suuri kokeilu.

Mutta mikä on vasta-argumentti? Pelko.

Ehkä tuntemattoman pelko ei ole niin paha kuin varmuus siitä, että jos mitään ei tehdä, ei mikään muutu.

Lähde: Der Spiegel 21.3.2013

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/506-saksa-huumesota-on-epaeonnistunut

Chilen senaatti dekriminalisoi kannabiksen kotikasvatuksen

Chilen senaatti hyväksyi kannabiksen kotikasvatuksen dekriminalisoivan lain 20.3.2013 äänin 18 puolesta ja 11 vastaan. Senaattorien Fulvio Rossin ja Ricardo Lagos Weberin laatiman lakialoitteen mukaan kannabiksen kasvatus sallitaan henkilökohtaiseen viihde- ja lääkekäyttöön.

Fulvio Rossi perusteli viime elokuussa vireille pantua lakialoitetta sillä, että "kannabiksen kotikasvatuksen salliminen omaan käyttöön on keino käydä laitonta huumekauppaa vastaan, koska saamme asiakkaat pois laittomilta markkinoilta."

Lakialoite on itse asiassa vain yksi artikla, jolla kannabiksen kotikasvatuksen sallimisesta omaan käyttöön tai lääkkeeksi säädetään poikkeus nykyiseen huumelakiin. Tarkemmat säädökset esimerkiksi sallituista määristä laaditaan myöhemmin.

Kysyttäessä porttiteoriasta Rossi vastasi, että "mikään ei osoita kannabiksen olevan portti kovempien huumeiden käyttöön. Chilessä portti ihmisen elämän tuhoutumiseen on alkoholi, mutta se on laillista. Nuoria täytyy opettaa ja varoittaa, mutta meidän mielestä portti on laittomuus eikä kannabis."

Lähde: El Patanico 20.3.2013

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/507-chilen-senaatti-dekriminalisoi-kannabiksen-kotikasvatuksen

Kööpenhamina kertoi laillistamisaikeistaan julkisessa konferenssissa

Historian vuorovesi on nyt kannabiksen kieltolakia vastaan. Kööpenhamina aikoo liittyä laillistamisliikkeeseen aloittamalla kolmivuotisen kokeilun kannabiksen dekriminalisoimiseksi.

Kööpenhaminan päättäjät aikovat käynnistää yhden maailman kunnianhimoisimmista laillistamisprojekteista: sekä kannabiksen tuotanto että myynti laillistettaisiin. Mutta tämän Kööpenhaminan mallin toteuttamisen tiellä on vielä suuria kysymyksiä. Perjantaina 15. maaliskuuta kaupungintalolle kokoontui noin 150 osanottajaa kuuntelemaan kaupunginhallituksen suunnitelmia.

Tässä on ristiriita: toisaalta kaupunki haluaa viedä miljardin kruunun bisneksen pois rikollisten käsistä mutta pelkona on se, että laillistaminen lisää käyttöä. Jos tutkimuksissa esille tulleet yhteydet kannabiksen käytön ja mielenterveysongelmien välillä pitävät paikkansa, merkitsee käytön lisääntyminen lisää mielenterveysongelmia Kööpenhaminalle. Ongelmana on se, voidaanko kannabis dekriminalisoida ja samalla vähentää sitä käyttävien määrää.

Kokeilun päätarkoitus on ottaa kannabiskauppa pois rikollisilta. Tähän tarvitaan kilpailukykyinen tuote kilpailukykyiseen hintaan ostettavaksi yhtä helposti kuin laittomilta markkinoilta.

Kaupunki on avoin sen suhteen, tuleeko tuote kotimaiselta vai ulkomaiselta tuottajalta, mutta sitä myytäisiin apteekin kaltaisten myymälöiden kautta. Tällainen järjestely voi olla helpompi kokeilukautta ajatellen kuin se, että rakennettaisiin erikoisliikkeitä tai odotettaisiin yksityistä sektoria, jonka kehittäminen veisi vielä kauemmin.

Kaupunki ei ole vielä päättänyt lopullisesta mallista, sillä ei ole suunnitelmaa kannabisturismin torjumiseksi eikä ongelmaisten käyttäjien auttamiseksi.

Kauppa valtion haltuun

Asiantuntijoilla on kuitenkin paljon hyviä neuvoja. Oslon yliopiston sosiologian professori Willy Pedersen pitää parhaana Ruotsin ja Norjan alkoholimonopolin kaltaista laillistamista. Tämän avulla hänen mielestään voidaan rajoittaa käyttöä.

Pedersen varoitti, että jos valtio ei ota kauppaa valvontaansa, yksityinen sektori voi käyttää "kannabiskulttuuria" ihmisten yllyttämiseen käyttää lisää kannabista ja lisätä voittojaan.

Mutta väheneekö rikollisuus jos kannabis otetaan valtion valvontaan? Tämä on yksi Kööpenhaminan kokeilun päätavoitteista, koska lisääntynyt aseväkivalta on liitetty rikollisjengien kilpailuun tuottoisista kannabismarkkinoista.

Kim Møller Århusin yliopiston alkoholi- ja huumetutkimuskeskuksesta sanoi rikollisuuden vähenevän vasta pidemmällä aikavälillä, koska lyhyellä aikavälillä samat jengit vain siirtyvät taistelemaan muista tulonlähteistä.

Mielenterveysongelmat

Monet pitävät mielenterveysongelmien ja kannabiksen käytön suhdetta laillistamisen ongelmakohtana. Kaupunki on kuitenkin sitä mieltä, että kannabismyymälöiden verkosto tarjoaa uuden kosketuspinnan sosiaalityöntekijöiden ja vaaravyöhykkeeseen kuuluvien käyttäjien välillä. Oletetaan, että laillistamisen myötä yhä useampi käyttäjä saisi hoitoa.

Dan Orbe kaupungin anonyymiä huumeneuvontaa tarjoavasta U-Turn-palvelusta oli sitä mieltä, että kaupungin pitää antaa lisää rahaa neuvontaan ja ehkäisypalveluihin. Orbe oli myös sitä mieltä, että kaupungin pitää kokonaan harkita uudestaan sen nykyinen strategia ehkäistä huumeiden käyttöä nuorten keskuudessa.

Lait ja sopimukset

Poliisin ja sosiaalipalvelujen sovittaminen kannabiksen laillistamiseen ei ole kuitenkaan suurin ongelma. Tanska on myös allekirjoittanut vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen, joka valvoo kannabiksen tuotantoa ja myyntiä.

Hollanti ei halunnut aikoinaan rikkoa sopimusta ja sen ratkaisu oli pitää kannabis laittomana, mutta tietyissä olosuhteissa jättää sen käyttäjät ja myyjät rankaisematta. Tämä täytäntöönpanon sivuuttava politiikka on tehnyt kannabiksen käyttämisen kannabiskahviloissa lailliseksi, vaikka näiden kahviloiden pitää hankkia tuotteensa laittomilta markkinoilta.

Kööpenhaminan malli haastaa sopimuksen suoremmin dekriminalisoimalla kannabiksen hallussapidon ja myymisen. Tämä lähestymistapa on lähempänä Washingtonin osavaltion strategiaa, jossa äänestäjät vuoden 2012 lopulla hyväksyivät lain, jonka mukaan kannabiksen hallussapito ja kasvatus tulivat laillisiksi.

Seattlen kaupungin lakimies Peter Holmes selitti kokouksessa, kuinka aloite sai äänestäjät puolelleen lupaamalla verottaa ja valvoa kannabista ankarasti.

Kannabiksen hallussapito ja kasvatus on USA:ssa edelleen laitonta liittovaltion lain mukaan, mikä aiheuttaa sen, että Washington sekä kannabiksen myös laillistanut Colorado ovat nyt hankalassa asemassa pääkaupungin Washington DC:n kanssa.

Mutta Holmes väittää, ettei jäljellä ole enää muuta vaihtoehtoa kuin kannabiksen laillistaminen.

"Kannabiksen kieltolaki ei ole saavuttanut tavoitettaan, koska sen kysyntä on niin korkealla", Holmes sanoo haastattelussaan. Hän myös arvioi, että USA:n painostus on ollut syynä siihen, että Tanskan hallitus on toistuvasti hylännyt kaupungin yritykset laillistaa kannabis, viimeksi viime vuonna. USA:n hallitus painostaa muita maita pitääkseen yllä omaa kovaa politiikkaansa.

Holmesin mielestä yhä uusien maiden laillistaessa kannabis on USA:n pakko jossakin vaiheessa myöntää, että kieltolaki ei ole toiminut.

"Kannabiksen laillistaminen ei ole aiheuttanut maailmanloppua. Olemme nyt nähneet padon halkeavan ja yhä useampi osavaltio tulee seuraamaan meidän esimerkkiä laillistamisessa. Kannabiksen henki on nyt vapautettu", hän sanoi.

Holmes kertoo myös, että Kööpenhamina tarvitsee oman ratkaisumallinsa koska se, mikä toimii Seattlessa, ei välttämättä toimi Kööpenhaminassa.

"Konferenssi osoitti, että Kööpenhamina tarvitsee oman suunnitelmansa. Meidän pitää lopettaa epäonnistunut politiikka ja kantaa tässä asiassa vastuu. Kaupungin johdon pitää ottaa johto myös tässä asiassa", totesi Kööpenhaminan sosiaalidemokraattinen pormestari Frank Jensen loppupuheenvuorossaan.

Lähde: Copenhagen Post 15.3.2013

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/503-koeoepenhamina-kertoi-laillistamisaikeistaan-julkisessa-konferenssissa

Kööpenhaminassa pohditaan dekriminalisointia

HS 14.3.2013 13:38

Kööpenhaminassa harkitaan hasiksen laillistamista 

STT–TT

KÖÖPENHAMINA. Kööpenhaminassa esitetään taas hasiksen laillistamista kokeiluluontoisesti, vaikka Tanskan valtakunnanpoliitikot ovat selkeästi ampuneet alas ehdotuksen.

Kööpenhaminan ylipormestari  Frank Jensen kirjoittaa Sydsvenskan-lehdessä, että hasiksen laillistaminen voisi iskeä tehokkaasti rikollisverkostoihin, jotka ansaitsevat miljoonia myymällä hasista.

Asiaa on tarkoitus puida Kööpenhaminassa perjantaina. Kokoukseen osallistuva Ruotsin ympäristöpuolueen skånelaisedustaja Monika Ekström vastustaa ajatusta, kuten lähes kaikki muutkin skånelaispoliitikot.

"Hanke herättää kovin suurta huolta", hän kommentoi asiaa uutistoimisto TT:lle torstaina.

Juutinrauman silta yhdistää Tanskan Etelä-Ruotsiin. Maiden välinen liikenne on vilkasta. 

---

The Copenhagen Post 15.3.2013

 

http://cphpost.dk/national/life-after-cannabis-prohibition-city-announces-its-ambitions

 

Life after cannabis prohibition: The city announces its ambitions

The Copenhagen Model will see the production, sale and consumption of cannabis legalised, but many questions remain 

The tide is turning against the criminalisation of cannabis. Portugal, the Netherlands and several US states have to varying degrees decriminalised its use and now Copenhagen has decided to join the movement with a three-year trial to decriminalise the drug.

But while city officials envisage Copenhagen undertaking the world’s most ambitious decriminalisation project – both the production and sale would be legalised – large questions remain about what shape the so-called 'Copenhagen Model' would actually take.

Today around 150 attendees gathered in the City Hall’s banquet room to hear the City Council’s plan.

“We would like to have fewer smokers, a lower incidence of cannabis psychosis and less crime,” the deputy mayor for social affairs, Mikkel Warming (Enhedslisten), told the audience. “But criminalising cannabis doesn’t work. It’s here to stay. Legalisation won’t be a miracle cure, but it will open up solutions to some of the problems that cannabis creates.”

The conflict is this. One the one hand, the city wants to take the one billion kroner cannabis trade out of the hands of criminals. But the fear is that legalisation could increase consumption. Given the documented connections between mental illness and cannabis use, more users could mean higher rate of mental health problems in Copenhagen.

So the question becomes whether it is possible to decriminalise cannabis while also minimising the number of people who use it.

One of the primary goals of the trial is to take the cannabis trade out of the hands of criminals. This would require offering a competitive product at competitive prices from locations in the city that are as accessible as the illegal market.

The city is open to both external and domestic suppliers for its product, which would most likely be sold through an established chain of stores, such as pharmacies. This would be easier to implement during a trial period as having to construct new specialist outlets or expecting the private sector to step up would likely take much longer to get running.

The city has not settled on a final model, however, nor has it established a concrete plan for preventing cannabis tourism and ensuring that vulnerable users get the help they need.

 

Let the state control it

There was plenty of advice to be heard from experts today, however. Among them was Willy Pedersen, a professor of sociology at the University of Oslo. He argued that that the best way to legalise cannabis, while also minimising its use, would be to establish state-run dispensaries similar to the Swedish and Norwegian alcohol monopolies.

Pedersen argued that if weren’t state controlled, the private sector would seek to use ‘cannabis culture’ to encourage more people to consume cannabis and boost its profits.

“What we all want is a reduced consumption of cannabis,” Pedersen told The Copenhagen Post. “But the cannabis culture romanticises cannabis use and encourages people to consume it, while privatised sale creates an incentive for businesses to sell as much product as possible.”

But if pot were in the hands of the state, would crime really be reduced? This is one of the major goals of the trial as Copenhagen's increase in gun crime has been attributed to gangs fighting over a share in the highly lucrative illegal cannabis trade.

Speaking to the conference, Kim Møller from the Centre for Alcohol and Drug Research at Aarhus University said that while crime may drop in the long-term after decriminalisation, in the short-term the gangs would simply move to fighting over other sources of income.

 

Mental health issues 

The connection between mental health problems and cannabis use is seen by many as the most troubling aspect of legalising cannabis. The city argues, however, that a legal network of cannabis outlets would provide new points of contact between social workers and at-risk users. Their hope is that more users would find treatment if legalisation were to be enacted.

Dan Orbe from the council’s anonymous drug counselling organisation, U-Turn, argued that the city needed to recognise that it might need to set aside more funding for counselling and preventative programmes. Orbe also added that the city would probably have to completely overhaul its current strategy for preventing drug use among young people.

 

Laws and conventions

Gearing the police and social services to deal with changes brought about by legal cannabis may not be the most pressing problem facing the city, however. Denmark is a signatory of the 1961 Single Convention on Narcotic Drugs that controls the production and sale of cannabis. 

Not wanting to break their commitment to the convention, the Netherlands’ novel solution was to make cannabis illegal but not punishable under certain conditions. This non-enforcement policy makes consumption in coffee shops legal, even though the coffee shops still have to source their products from illegal sources.

The Copenhagen Model will challenge the convention more directly, however, by decriminalising the possession and sale of cannabis. This approach more closely follow the strategy of the US state of Washington, where in November 2012, voters passed a law that legalised the possession and cultivation of cannabis.

Seattle's city attorney, Peter Holmes, explained that the initiative passed by promising voters that cannabis would be heavily taxed and regulated.

Cannabis possession and cultivation in the United States is still highly illegal under federal law, however, meaning that the state of Washington - along with Colorado, which also passed legalisation in November - has placed itself in a tricky position with Washington, DC.

But Holmes argues that there is no option left except legalising cannabis.

“The prohibition of cannabis has not achieved its stated objectives because the demand is too strong,” Holmes told The Copenhagen Post, adding that pressure from the US to maintain Draconian legislation on cannabis may be a reason why the Danish government has repeatedly turned down the city’s attempts to legalise the drug, most recently last year.

But as more countries move to legalise the drug, Holmes argues that the US will have to accept that prohibition has not worked

“The world hasn’t ended [after cannabis was legalised]. What we are witnessing now is just the crack in the dyke and more states will soon follow our lead with legalisation," he said. "The genie is out of the bottle.”

Holmes was careful to state that Copenhagen needed to find its own solution, however, and that what works in Seattle may not work in Copenhagen.

“The conference has confirmed that we need to find our own plan for Copenhagen,” Mayor Frank Jensen (Socialdemokraterne) said in his closing statements. “We need to end a failed policy and take responsibility. City Hall now needs to take the lead.”

 

 

URL: http://www.suomenkannabisyhdistys.org/artikkelit-mainmenu-27/ulkomaan-uutiset/946-koeoepenhaminassa-pohditaan-laillistamista.html