Kuinka pilveä verotetaan?

Coloradon ja Washingtonin kannabiksen laillistamiskampanjoiden yksi pääargumenteistä oli kannabiksen laillistamisen tuomat verotulot osavaltioille. Kumpikaan osavaltioista ei ole vielä päättänyt sitä, kuinka kannabista pitäisi verottaa. Osavaltioiden päätöksiä hankaloittaa se, että Obaman hallinto ei ole vielä ilmaissut lopullista kantaansa.

Taloustieteilijä Jeffrey Miron olettaa verokertymän jäävän mitättömäksi jos liittovaltio pitää kiinni tiukasta linjastaan.

"Luulen, että suuri osa teollisuudesta jää silloin toimimaan pimennossa. Silloin ei kerätä paljoa veroja", hän täsmentää.

Verokertymän ihmettelyn rinnalla kannabislainsäädännön inhimilliset kustannukset ovat selvät: vuonna 2011 USA:ssa pidätettiin 750 000 ihmistä kannabiksen hallussapidosta. Liittovaltio ja osavaltiot maksavat kannabiksen kieltolain ylläpitämisestä 20 miljardia dollaria vuodessa ja laillistaminen on vasta aloittamassa tämän summan kutistamista.

Tämä summa on pieni verrattuna hallituksen koko budjettiin, mutta aivan liian iso verrattuna siihen, mitä haittaa kannabis aiheuttaa käyttäjälleen. Miron huomauttaa myös, että hänen esittämänsä luku perustuu siihen ajatuskokeiluun, että kannabis laillistetaan kaikilla valtion hallinnon tasoilla.

Jos liittovaltion kieltää Coloradon ja Washingtonin "valvo ja verota -mallin", voivat muut osavaltiot päätyä "kieltolain lopettamismalliin". Tämä laillistamistapa voi aiheuttaa kannabiksen käytön ja väärinkäytön lisääntymistä, koska kieltolain tilalle ei tuoda mitään valvontaa eikä verotusta.

Julkisen mielipiteen muutos johtaa lopulta kannabiksen laillistamiseen myös koko valtakunnan tasolla tai ainakin pakottaa liittovaltion passiiviseen asemaan osavaltioiden toimenpiteiden edessä. Muissa maissa, kuten Uruguayssa, käydään jo vakavaa keskustelua kannabiksen laillistamisesta kansallisella tasolla.

Laillistamisen vaihtoehdot

Carnegie Mellon yliopiston professori Jonathan P. Caulkinsin vetämän tutkijaryhmän raportissa High Tax States pyritään laajentamaan kannabiksen laillistamisen seurauksista käytävää keskustelua.

Kannabiksen tuotannon ja myymisen laillistamista pohditaan useissa maissa ja osavaltioissa. Verotuotosta keskustellaan runsaasti, mutta tässä keskustelussa ei ole vielä täysin pystytty selvittämään mahdollisen hinnan laskun ja eri osavaltioiden erilaisten hintatasojen seurausvaikutuksia, eikä markkinoiden kykyä sopeutua tällaisiin hinnanmuutoksiin. Kannabiksen laillistamiseen sisältyy muutamia perusvalintoja.

Ensiksi hoitaako valtion monopoli kannabiksen tuotannon ja jakelun? Tämä mahdollisuus avaa selviä etuja valtion saamien tulojen ja kansanterveyden osalta, mutta tämä ei selvästikään tule toteutumaan USA:ssa, missä vastoin liittovaltion politiikkaa toimivat osavaltiot johtavat laillistamista kansalaisaloitteista alkunsa saaneiden kansanäänestyksien tukemana.

Toiseksi jos tuotanto ja jakelu annetaan valvottujen yrittäjien hoidettavaksi, asetetaanko verotus tarpeeksi korkealle, että sillä saadaan kumottua tuotantokustannusten radikaali lasku? Jos verotus saadaan pidettyä kohtuullisena, niin sillä vältetään verojen kiertoa. Mutta tällä tavalla ei ehkä saavuteta sitä verotuottoa, joka on ollut laillistajien tavoitteena. Itse asiassa kannabiskauppaan liittyvän muun toiminnan tuottamat verotulot voivat muodostua yhtä merkittäviksi.

Toisaalta jos verot asetetaan korkeaksi hinnanlaskun eliminoimiseksi, pitää verotuskäytäntö luoda sellaiseksi, että sillä estetään veronkierto. Jos verotusjärjestelmä ei toimi tällä tavalla, nimellisesti korkeat verot voivat jäädä keräämättä ja laillistaminen ainoastaan muuttaa pimeät markkinat harmaiksi markkinoiksi sen sijaan, että laittomat markkinat eliminoitaisiin kokonaan.

Verotuskeskustelun lisäksi pitäisi vielä käydä läpi tuottavuuteen ja työllistymiseen liittyviä seurauksia. Seuraukset voivat olla kielteisiä, jos kannabiksen kulutus ja väärinkäyttö lisääntyvät, ja myönteisiä, jos ihmiset eivät enää saa työnhakemista hankaloittavia rikosrekisterimerkintöjä. Positiivisia ja negatiivisia seurauksia voi syntyä myös kannabiksen laillistamisen vaikutuksista muiden aineiden käyttöön, millä on edelleen vaikutuksia työmarkkinoilla.

Kannabiksen laillistamisesta verotuloja etsivillä lainsäätäjillä on edessään joukko vaikeita valintoja. Nämä ratkaisut eivät vaikuta ainoastaan osavaltioiden tulo- ja menoarvioihin, vaan myös laittomiin tuloihin sekä siihen, millaista kannabista käytetään ja kuinka paljon. Tiedämme loppujen lopuksi aika vähän eri kannabinoidien vaikutuksista ja siitä, kuinka laillistaminen tulee toimimaan varsinkin suhteessa alkoholin kulutukseen ja liittovaltion politiikkaan. Siksi laillisen kannabiksen verottamisen hallinnointiin tulee suhtautua oppimisprosessina eikä valmiina ajatusmallina ja kannabiksen verotusjärjestelmä pitää suunnitella muuttuviin olosuhteisiin mukautuvaksi.

Lähde: Huffington Post 20.4.2013 ja High Tax States: Options for Gleaning Revenue from Legal Cannabis

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/518-kuinka-pilveae-verotetaan

Mr Kultasuihkun Kuningas

Vaikka kannabis laillistettiin kahdessa USA:n osavaltiossa ja yleisön enemmistön mielipide on kääntynyt sen puolelle, jatkuu vuosikymmeniä harjoitettu huumesota edelleen. Sen yksi suurimmista hyötyjistä ja propagoijista on lääketeollisuuteen kytköksissä oleva huumetestiteollisuus.

USA:n huumetestibisneksen liiton, Drug & Alcohol Testing Industry Association'in, DATIA:n, vuosikokous vuonna 2012 näytti samanlaiselta kuin mikä tahansa bisneskokous. 600 alan yrittäjää on tullut kuuntelemaan Robert DuPontin, presidenttien Nixonin ja Fordin huumetsaarin, pitämää pääpuhetta hörppien kahvia kertakäyttömukeista ja napsien muffinsseja ja hedelmiä. Ainoa outo asia on kokouksen sen pääaihe, virtsa.

77-vuotias DuPont on omaksunut TV-saarnaajan olemuksen julistaessaan uutta taistelurintamaa huumesotaan, joka alkaa lapsista. Puheensa huippukohdassa DuPont esittelee huumehoidon uuden paradigman: uuden ohjelman, jota eräs havaijilainen tuomari langettaa kaikille valvomilleen huumeista riippuvaisille ehdonalaisen tuomion saaville.

DuPontin ääni nousee: "Jos he saavat positiivisen tuloksen..."

Sitten hän kajauttaa: "He joutuvat samantien vankilaan! Ei mitään keskustelua! Ei mitään poikkeuksia. Vankilaan heti paikalla!"

DuPont saa seisovat aplodit. Hän on saavuttanut huippukokemuksen puheessaan. DuPont on ollut huumetestibisneksessa 1980-luvulta saakka. Hänen mielestään kaikki yhteiskunnan tukea saavat pitää testata. "Testatkaa kaikki!", hän huudahtaa.

Tämä voi kuulostaa pahalta liioittelulta, mutta republikaaniset lainsäätäjät kautta USA:n kehittelevät keskenään ajatusta tehdä puhtaasta virtsanäytteestä ehto yhteiskunnan tukien saamiselle. Seitsemässä osavaltiossa on jo säädetty lakeja sosiaaliavustusten myöntämisestä huumetestausta vastaan.

Vuonna 2012 25 osavaltiota harkitsi toimeentulotuen ja jopa ruokakuponkien sitomista huumetestin läpäisemiseen. Helmikuussa 2012 kongressi tasoitti tietä sallimalla osavaltioiden testata ne työnhakijat, jotka saavat työttömyysavustuksia sellaisilta aloilta, joissa vaaditaan huumetestaamista. Sen jälkeen 16 osavaltiossa on alettu harkitsemaan työttömyysvakuutuksen maksamien tukien sitomista huumetesteihin.

Operaatio kultasuihku

Virkamiesten virtsanhimo puhkesi Vietnamista palaavien sotilaiden testaamisesta operaatio kultasuihkussa (Operation Golden Flow) vuonna 1971. Operaation tarkoitus oli paljastaa heroiiniriippuvaiset, mutta käytetyt testit paljastivat suhteettoman paljon marihuanaa käyttäneitä. Yksi sen vaikuttavan aineen THC:n aineenvaihduntatuote, ei-psykoaktiivinen 11-COOH-THC, jonka testaamiseen kannabiksen käytön havaitseminen perustuu, viipyy ruumiissa paljon kauemmin kuin kovat huumeet, heroiini ja kokaiini, jotka huuhtoutuvat vuorokaudessa käytön jälkeen. Seuraavaksi kaikkia palveluksessa olevia alettiin testaamaan vähintään kerran kahdessa vuodessa.

Vuonna 1986 Ronald Reagan antoi toimenpideohjeen, jonka mukaan "liittovaltion tietyissä asemissa olevien työntekijöiden laittomien huumeiden käyttö muodostaa vakavan uhkan kansalliselle turvallisuudelle". Ohje valtuutti kaikki liittovaltion virastot aloittamaan huumetestaamisen "huumeettomien työpaikkojen luomiseksi". Vuonna 1988 Reagan vei asian pidemmälle hyväksymällä lain huumeettomasta työpaikasta, joka velvoitti analysoimaan jokaisen liittovaltion työntekijän ja jopa sopimussuhteisen työntekijän virtsan.

Kemiallinen vaino

Lääketieteen asiantuntijat leimasivat virtsatestit "kemialliseksi vainoksi" sekä täysin tehottomaksi, koska kokaiinia pitkin viikkoa käyttävät saattoivat läpäistä huumetestit todennäköisemmin kuin työntekijä, joka on sihauttanut edellisenä lauantai-iltana. Suurin osa testeistä ei testaa alkoholia, joka kuitenkin aiheuttaa suurimman osa työpaikkojen onnettomuuksista.

Mutta Reaganin hallinto piti huumetestaamista oleellisen tärkeänä välineenä käydä lain kouran ulottumattomissa olevien ihmisten kimppuun, eli niiden, jotka käyttivät kannabista rauhassa omassa kodissaan.

"Jokainen huumeita käyttävä voi nyt paljastua ja koska seurauksena on työpaikan menetys, moni päätyy siihen lopputulokseen, että huumeiden käytön seuraukset ovat liian kovat", perusteli valkoinen talo päätöstä tiedotteessaan vuonna 1989.

Tämän päätöksen jälkeisinä vuosikymmeninä huumetestiyritykset ovat markkinoineet virtsatestejä järkevinä sijoituksina työntekijöihin. He väittävät huumeiden käyttäjien olevan muita huonommin tuottavia, aiheuttavan muita enemmän onnettomuuksia, myöhästelevän töistä ja yksinkertaisesti irtisanoutuvan. Nämä myytit elävät edelleen, vaikka vuonna 1994 National Academy of Sciences'in tutkimus osoitti, etteivät ne pidä paikkaansa.

Yksi teknologiayrityksien työntekijöitä seurannut tutkimus havaitsi huumetestaamisen "vähentävän eikä lisäävän tuottavuutta". Suorituskykyä mittaavat testit ovat paljon parempia arvioitaessa työntekijöiden tehokkuutta kuin huumetestit. Päinvastoin kuin virtsatestit, näillä havaitaan huumeiden aiheuttama toimintakyvyn aleneminen sekä muita työtehoon vaikuttavia tekijöitä, eikä pelkästään joskus menneisyydessä tapahtunut marihuanan poltto.

Huumesodan eskalaatio oli kuitenkin merkittävämpi tekijä kuin yksi tutkimus, joka kyseenalaisti virtsatestit, koska liittovaltion virkamiesten ja yksityisten yritysten yhteenliittymä oli päättänyt vakuuttaa työnantajat heidän työntekijöidensä rakon tarkkailemisen tärkeydestä.

Lääketeollisuus mukaan testibisnekseen

Tuolloin astuivat mukaan suuret tekijät, kuten sveitsiläinen lääkejätti Hoffmann-La Roche, jonka tuotevalikoimiin kuuluu Valium sekä joukko suosittuja unilääkkeitä. Yhtiö perusti USA:han yhden suurimmista huumetestilaboratorioista ja voitti vuonna 1987 huumetestisopimuksen Pentagonilta, jonka arvo oli 300 miljoonaa dollaria. Seuraavana vuonna Hoffmann-La Roche kiihdytti myyntikampanjaansa käynnistämällä lobbauskampanjan "mobilisoidakseen yritysmaailman taistelemaan laittomia huumeita vastaan työpaikoillaan". Lääkeyhtiö kutsui kampanjaansa "Yritysmaailman aloitteeksi huumevapaiden työpaikkojen luomiseksi".

Hoffmann-La Roche järjesti lakimies David Evansin avustamana tilaisuuksia kautta Yhdysvaltojen työnantajien vakuuttamiseksi aloittaa työpaikkatestaaminen. Evans luonnehti itseään "lääkäriksi, joka tulee paikalle neuvomaan lääketieteellisen laitteen asentamisessa". Ensimmäisen kampanjan aikana 1000 työnantajaa ilmoittautui mukaan.

"Olemme todellakin kiinni tässä tilaisuudessa. Näyttää siltä, kuin olisimme löytäneet yhteisen sävelen USA:n yritysmaailman kanssa", Hoffmann-La Roche'n johtaja Irwin Lerner intoili kampanjaa käynnistäessään vuonna 1988.

Unilääketehtaan into tarttui myös Reaganiin, joka piti kampanjan avajaispuheen. Reagan ylisti yhtiötä siitä, että "kampanja osoittaa huumeiden käyttäjien olevan "porukan ulkopuolella" ja lisäksi, jos he eivät lopeta huumeiden käyttöä, joutuvat he työttömien porukkaan".

Huumetestiteollisuus kohdisti huomionsa myös lainsäätäjiin. Hoffmann-La Roche teki yhteistyötä lehdistötiedotteensa mukaan "liittovaltion ja osavaltioiden virkamiesten kanssa". Lerner kertoi tiedotusvälineille myös, että yhtiöllä on "ruohonjuuritason strategia" estää osavaltioita dekriminalisoimasta kannabista.

Vuoteen 2006 mennessä 84% USA:n työnantajista kertoi testaavansa työntekijöitään. Nykyään huumetestaus on miljardiluokan bisnes. DATIA edustaa yli 1200 yritystä ja käyttää Washington DC:ssä toimivan lobbausfirman Washington Policy Associates´in palveluita.

Hoffmann-La Rochen entisellä konsultilla David Evansilla on nykyään oma lobbausyritys ja hän on ollut kirjoittamassa useiden osavaltioiden huumetestausta käsitteleviä lakeja. Merkittävimpänä tekona Evans laati 1990-luvulla työpaikkojen huumetestausta käsittelevän lakialoitteen lobbausryhmälle American Legislative Exchange Council (ALEC), jonka yksi sponsori on Hoffmann-La Roche. Tämä lakialoite antaa työnantajalle oikeuden erottaa työntekijä, joka ei suostu yhtiön testauspolitiikkaan ja se on otettu useiden osavaltioiden lainsäädäntöön.

Koulu - huumesodan seuraava rintama

Viimeisen kymmenen vuoden ajan Evansin kaltaiset lobbarit ovat keskittyneet alaan, jota DATIA kutsuu "seuraavaksi rintamaksi" eli koululaisten testaaminen. Vuonna 2002 vaikutusvaltainen yritys Bensinger, DuPont & Associates julisti koulut "paljon suuremmiksi huumetestimarkkinoiksi kuin yritykset". Samana vuonna korkein oikeus päätti, että kouluilla on oikeus testata kaikki opetusohjelman ulkopuoliseen toimintaan osallistuvat oppilaat jalkapalloseuroista shakkikerhoihin.

David Evans auttoi kahta New Jerseyssä olevaa koulua, joissa hänen omat lapsensa kävivät, aloittamaan huumetestauksen ja alkoi itse promotoimaan kouluja mallikouluina kaikille USA:n kouluille. Vuonna 2004 presidentti George W. Bush nosti toisen kouluista "loistavaksi esimerkiksi huumetestauksen antamista positiivisista tuloksista" ja ehdotti 23 miljoonan dollarin summaa liittovaltion opetusohjelmiin tarkoitetuista varoista käytettäväksi lukiolaisten huumetestaamiseen.

Tutkimusten mukaan huumetestausta harjoittavien koulujen oppimistulokset eivät poikkea testaamattomien koulujen tuloksista. Asiantuntijat ovat olleet myös huolissaan siitä, että huumetestaaminen voi saada koululaiset käyttämään kovia huumeita tai alkoholia marihuanan sijaan, koska ne eivät näy huumetesteissä.

Kannabiksen vastustaminen huumesodan pH-testi

Kuinka testiteollisuus on kumonnut ne väitteet, että huumetestit saavat kannabiksen satunnaiskäyttäjiä kiinni tehokkaammin kuin kokaiinin tai heroiinin käyttäjät? Demonisoimalla kannabis erityisen tuhoisaksi. Ollessaan presidentti Fordin huumetsaarina DuPont kannatti kannabiksen dekriminalisointia, mutta erottuaan tehtävästä 1978 piti hän lehdistötilaisuuden, jossa hän julisti kannabiksen olevan "monella tapaa tuhoisin kaikista laittomista huumeista". Julistuksellaan hän asettui vastaan kaikkea aikansa asiantuntijatietoa, mukaan lukien omansa. Vain kolme vuotta aiemmin hänen nimensä oli mukana Fordin hallinnon tuottamassa "valkoisessa paperissa", jossa marihuanaa pidettiin "vähäpätöisenä ongelmana".

DuPont myy palvelujaan "huumetestaamisen hallintakonsulttina", joka selittää omaa kääntymystään kannabiksen suhteen:

"Ymmärsin yhteiskuntapolitiikan olevan symbolista - ainoastaan se merkitsi, että olitko kannabiksen dekriminalisoinnin puolesta tai vastaan. Pidin sitä eräänlaisena pH-testinä".

Toisin sanoen asenne kannabikseen on moraalitesti eli minkä tahansa laittoman huumeen käyttö on yhteiskunnallisesti paha asia ja USA:n eniten käytetty laiton huume on tällöin äärimmäisen paha.

Vähän aikaa sitten American Management Association julkaisi tutkimuksen, joka osoitti työpaikkojen huumetestaamisen olevan vähenemässä kovaa vauhtia. Vuonna 2006 HR Magazine lainasi asiantuntijoita, jotka selittivät tätä vähenemistä sillä, että "huumetestaaminen ei tuota vastinetta sijoitukselle". Toisin sanoen rahan käyttäminen muuten täysin työkykyisten työntekijöiden urkkimiseen ei tuota mitään.

Tämä kuulostaa täysin luontevalta Lewis Maltbyn mielestä, joka kirjoitti vuonna 1999 ACLU:n raportin Drug Testing: A Bad Investment. Hänen mielestään yksityisyrittäjien huumetestauksen väheneminen on vain osoitus siitä, että "huumetestauksella ei ikinä saatu mitään aikaan". DATIA:n tutkimuksessa vuonna 2011 liki 60% 1000 yrityksestä väitti testaavansa kaikki työnhakijat. Mutta samassa tutkimuksessa paljastui, että yhä suurempi joukko yhtiöitä ei testaa työnhakijoita useiden ilmoittaessa, että "he eivät usko huumetestaamiseen".

Testeistä sosiaaliturvan edellytys

Koulut ovat myös olleet vastahankaisia testaamisen suhteen, mutta testiteollisuuden johtohahmot kuten DuPont ovat optimistisia niistä hyödyistä, mitä saadaan kun kohdistetaan huomio valtion avustuksia saaviin. Vuonna 2011 Floridan republikaaninen kuvernööri Rick Scott - jonka vaimo omistaa huumetestejä tekevien klinikoiden ketjun - allekirjoitti lain, joka vaatii osavaltion avustuksia hakevia näyttämään huumetestin tulokset. Toimeentuloavustuksia saavia vaaditaan ottamaan 25 - 30 dollarin testi; negatiivisen tuloksen saaneet saavat rahat takaisin osavaltiolta.

Floridan laki kumottiin oikeudessa pian sen käyttöön ottamisen jälkeen ACLU:n nostettua kanne sitä vastaan. Vain 2,6% testatuista tuenhakijoista sai positiivisen tuloksen ja suurin osa niistä marihuanasta. Testit tulivat maksamaan osavaltiolle 113 000 dollaria ja lisäksi oikeudenpäätöksillä osavaltio joutui maksamaan 595 000 dollaria saamatta jääneitä avustuksia positiivisen testin tai testistä kieltäytymisen takia. Vuoden 2012 heinäkuuhun mennessä Florida oli maksanut 88 783 dollaria oikeuskuluja puolustaessaan ohjelmaansa oikeudessa. Tämä oli kallis hinta oikeustaistelusta, jonka osavaltio lopulta hävisi oikeuden päättäessä mitätöidä ko. laki.

Kongressissa useat republikaaniset lainsäätäjät ovat ajaneet pakollisia huumetestejä jokaiselle toimeentulohakijalle kaikkialla USA:ssa. Republikaanien Orrin Hatch on ollut tässä asiassa johtava poliitikko saaden vuonna 2012 8000 dollaria vaaliavustuksia huumetestausteollisuutta edustavalta ja Hoffmann-La Rochen perustamalta Laboratory Corporation of America´lta (LabCorp). Hatc sai myös 3000 dollaria toiselta LabCorp:n tukemalta poliittiselta painostusjärjestöltä American Clinical Laboratory Association PAC'lta sekä Abbott Laboratories'lta 4000 dollaria. Toinen republikaanien edustaja Charles Boustany sai vuonna 2012 15 000 dollaria Abbott Laboratories'lta. Hän ajaa myös toimeentuloavustuksia saavien testaamista.

Lainsäätäjien pakkomielle testata köyhiä ei suinkaan osoita laantumisen merkkejä, vaan 29 osavaltiossa on vireillä lakeja toimeentulotukia saavien testaamisesta.

Watts Key on LabCorpin palvelutuotannon kansallinen johtaja. DATIA:n konferenssissa hän oli luottavainen siitä, että kunhan virtsatestien laillisuus selvitetään oikeudessa, tulee toimeentulohakijoiden testaamisesta iso osa huumetestaamista.

Hän ei ole ainoa tämän teollisuusalan optimistisista johtajista. DATIA:n puheenjohtaja Philip Dubois pitää vain ajan kysymyksenä sitä milloin toimeentulohakijoiden testaaminen on laajaa. Dubois'n oma testiyritys ajaa testaamista kotiosavaltiossaan Georgiassa.

DATIA:n toiminnanjohtaja Laura Shelton haaveilee järjestelmästä, jossa avustusten saaminen huumetestit läpäisemällä "kulkee käsi kädessä hyvinvoinnin kanssa. Sehän on pohjimmiltaan sama asia, kun oikein pohdit asiaa".

"Koska monien ihmisten pitää läpäistä testit saadakseen työtä verojen maksamiseksi, niin on aivan järkevää, että jos veronmaksajien rahaa käytetään työttömyysavustuksiin tai toimeentulotukeen, niin testaaminen on osa tätä toimintaketjua".

Köyhät talouskriisin syntipukeiksi

Kongressi myötäili tätä logiikkaa muuttaessaan vuoden 2012 helmikuussa liittovaltion lakeja siten, että osavaltioit voivat aloittaa testaamaan työttömyysturvan hakijoita. Drug Policy Alliance luonnehti tätä politiikkaa "sellaiseksi, mikä laajentaa ja tukee huumetestaamista siten, ettei sitä pystytä peruuttamaan vuosiin, jos koskaan".

Republikaaninen kongressiedustaja Dave Camp painosti ankarasti tämän muutoksen puolesta ja hänellä on 81 000 dollarin edestä sijoituksia juuri niissä yhtiöissä, jotka ovat testaamisteollisuuden suurimpia: LabCorp, Abbott Laboratories ja Hewlett-Packard. Hän sai kolmen vuoden aikana LabCorpilta 5000 dollaria kampanja-avustuksia.

Teksasin republikaanienemmistöinen edustajainhuone on innokas lain toimeenpanija. Teksasin osavaltion budjetista on osoitettu 30 miljoonaa dollaria työttömien pissattamiseen, mistä 27 miljoonaa dollaria menee testiyhtiöille. Vuoden 2012 marraskuussa kuvernööri Perry ylisti ohjelmaa lehdistötilaisuudessa osavaltion senaattorien Tommy Williamsin ja Craig Estesin sekä kongressiedustaja Brandon Creightonin kanssa. Kaikki neljä ovat saaneet kampanja-avustuksia Abbott Laboratories'lta.

"Mikä onkaan parempi tapa vähän ravistaa ja hämmentää näitä työttömiä ja ajaa jotkut heistä pois sosiaaliavustusten piiristä kuin pistää pystyyn huumetestaus?" kysyy ArcPoint Labs -yhtiön varatoimitusjohtaja Chris Williams.

"Tällaiset ohjelmat tekevät perustoimeentuloa hakevista ja tarvitsevista syntipukeja, ne eivät täytä työttömyysavun tarkoitusta, ne eivät ole lainkaan yhteensopivia tämän päivän talouden todellisuuden kanssa ja ne loukkaavat niitä miljoonia, jotka joutuvat kantamaan suurimman taakan työpaikkojen menetyksistä ja ovat kykenemättömiä löytämään uusia töitä", tiivistää National Employment Law Project'in tutkija Rebecca Dixon.

Jo vuosikymmeniä huumetestaaminen on epäsuhtaisesti kohdistettu hädänalaisiin ryhmiin, kuten alipalkattuihin työntekijöihin, lapsiin ja ehdonalaista tuomiota suorittaviin. Kaikkialla, missä näistä testeistä on tehty pakollisia, ovat kansalaisoikeusaktiivit kritisoineet niitä yksityisyyden ja ihmisoikeuksien loukkauksina.

Jos republikaaniset lainsäätäjät saavat tahtonsa läpi, miljoonat lomautetut ja toimeentuloasiakkaat joutuvat yksityisyyden loukkauksien uhreiksi. Republikaanisille lainsäätäjille 1930-luvun laman jälkeen USA:n suurimman taloudellisen mullistuksen uhrien syyllistäminen näyttää olevan se varsinainen tavoite.

Lähde: The Nation 3.4.2013

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/515-mr-kultasuihkun-kuningas

Ruotsin poliisi löytää yhä enemmän kotikasvatettua kannabista

Ruotsin poliisi uskoo yhä useampien kasvattavan oman kannabiksensa kotona, kertoo Sveriges Radio. Ruotsin rikoslaboratorion, SKL, tilastot osoittavat että positiiviset kannabistestit ovat yli tuplaantuneet viimeisten viiden vuoden aikana.

Vuonna 2011 Södertörnin poliisi löysi 19 kannabiskasvattamoa ja viime vuonna 39.

SKL on ottanut näistä kasveista näytteitä analysoitavaksi, kuten tuhansista muistakin poliisin takavarikoimista kannabiskasveista.

SKL teki lähes 9000 testiä vuonna 2007. Vuonna 2012 testejä tehtiin jo 20 000 eli yli kaksinkertainen määrä. Lisääntyneiden kasvattamojen lisäksi poliisi kertoo nykyään löytävänsä enemmän marihuanaa kuin hasista.

Daniel Löfgren poliisista sanoo, että tyypillisin löytö on hyvin pieni kasvattamo, jossa henkilöllä on muutama kasvi kasvamassa kaapissa tai kasvatusteltassa.

"Itse kasvattamalla kustannukset laskevat. Lisäksi sillä voi tienata", Löfgren sanoo.

Löfgrenin mukaan kannabiksella on paljon kysyntää Ruotsissa nykyään.

"Verrattuna muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen nuoret ovat muuttaneet mielipiteitään eivätkä he näe kannabista enää vaarallisena", Löfgren toteaa.

Lähde: Sveriges Radio 23.3.2013

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/514-ruotsin-poliisi-loeytaeae-yhae-enemmaen-kotikasvatettua-kannabista

Kannabiksen laillistamisesta ei rahasampoa Washingtonin osavaltiossa

Professori Mark Kleimanin yritys BOTEC Analysis Inc. voitti Washingtonin osavaltion tarjouskilpailun kannabiksen laillisen jakelujärjestelmän suunnittelusta. Kalifornian yliopiston julkishallinnon professori Kleiman on tunnustettu huumepolitiikan asiantuntija. Vuonna 2012 hän julkaisi kirjan Marijuana Legalization: What Everyone Needs to Know yhteistyössä Jonathan P. Caulkinsin, Angela Hawkenin ja Beau Kilmerin kanssa.

Kleiman on aina kritisoinut huumesotaa, mutta samalla hän on ollut kriittinen lainuudistajien ja laillistamisaloitteiden aikomuksia kohtaan. Hän kritisoi vuonna 2010 julkisesti Kalifornian laillistamisaloitetta, minkä takia hänen valintansa Washingtonin lakialoitteen toteuttajaksi on herättänyt ihmetystä.

Kotikasvatus ja osuuskunnat olisi paras malli

Hän ei pidä mahdottomana sitä, että osavaltiot laillistavat kannabiksen ja hän kokee Washingtonin laillistamisen suurena yhteiskunnallisena kokeiluna.

"Kysykää mielipidettäni laillistamisesta viiden vuoden kuluttua ja ehkä minulla on silloin uskottavampi mielipide asiasta. Minun tämänhetkinen mielipide on se, että epäkaupallinen järjestelmä - kasvata itse -periaatteella toimivat käyttäjien osuuskunnat - olisi parempi kuin alkoholijärjestelmän kaltainen kaupallinen järjestelmä kun verrataan hyötyjä ja haittoja. Mutta tämä vaihtoehto ei ole listalla, koska se ei tuota verotuloja. Lisäksi se toimisi paremmin koko valtion kuin osavaltion tasolla. Yhdessä osavaltiossa toteutettuna kasvata omat kannabiksesi -lähestymistapa aiheuttaisi massiivisen vientikaupan. Tämä voi olla riskinä Coloradossa. Washingtonissa ei aiota sallia kotikasvatusta, eikä siitä koidu samaa riskiä."

Kannabiksen laillistaminen ei pelasta osavaltion taloutta

Washingtonin osavaltion uudella kannabiskonsultilla on yksi järkyttävä viesti lainlaatijoille ja osavaltion budjetin laatijoille: älkää pitäkö kannabista osavaltion talouden pelastajana.

"Mahdolliset verotuotot ovat todennäköisesti alle puolet siitä 450 miljoonasta dollarista vuodessa, joiksi ne arvioitiin", selittää professori Mark Kleiman.

Ja oleellisempaa on se, että turvautuminen kannabiksen myynnin tuottamaan rahaan - kuten myös uhkapelaamisen, alkoholin ja tupakan tuottamaan rahaan - tarkoittaa turvautumista väärinkäyttöön ja riippuvuuteen, jotka eivät ole toivottavia yhteiskuntapolitiikan tavoitteita.

"Brutaali tosiasia on se, että nuo ovat muutamien harvojen runsaasti käyttävien tuomia verotuloja, eikä useiden kohtuukäyttäjien. Vain 20% kannabiksen käyttäjistä kuluttaa 80% kaikesta USA:ssa kulutetusta kannabiksesta", Kalifornian yliopiston huumepolitiikan asiantuntija Kleiman selittää. Hän jatkaa vielä, että 45% kaikesta alkoholista kulutetaan osana ryyppäämistä.

"Ainoa tapa saada paljon tuloja kannabiksesta on myydä paljon kannabista. Ainoa tapa myydä paljon kannabista on myydä sitä ihmisille, jotka polttavat paljon kannabista. Eikä tämä ole hyvä asia. Poliitikot eivät välttämättä halua osavaltion "suosivan sairautta"", hän sanoo.

Kleiman korostaa, ettei hän ole osavaltion huumetsaari, eikä kinastele laillistamisesta.

"Meiltä ei kysytty, että onko tämä hyvä ajatus. Meitä pyydettiin auttamaan alkoholinvalvontavirastoa soveltamaan käytäntöön vaaleissa voittanut laki", hän lisää.

Kleiman kertoi myös tulossa olevasta pettymyksestä: valtion lisensoimat kannabiskaupat eivät ehkä aukaise oviaan ennen kuin myöhään keväällä 2014, vaikka osavaltio voi saavuttaa tavoitteensa viihdekäyttöön tarkoitetun kannabiksen sääntöjen laatimisesta joulukuuhun 2013 mennessä.

Vaikein asia tulee olemaan hintatason määrääminen. Hinnoitteluun liittyy monia tavoitteita. Korkeat hinnat vähentävät käyttöä ja siten tuottavat myös vähemmän tuloja ja lisäksi ne tukevat laittomia markkinoita. Alhaiset hinnat voivat tukahduttaa laittomat markkinat, mutta ne voivat lisätä nuorten käyttöä ja aikuisten väärinkäyttöä sekä lisätä osavaltiosta vientiä.

Tutkijana ja kalifornialaisena Kleiman kertoo olevansa iloinen saadessaan seurata tämän kokeilun kehitystä Washingtonissa ja Coloradossa. Hän on vaikuttunut osavaltion virkamiesten osaamisesta ja moraalista.

"Olemme hyvillämme siitä, että ideologiaan tarrautumattomalla huumepolitiikalla on kysyntää. Näin ei aina ole ollut asian laita", hän sanoi saamastaan osavaltion konsultointisopimuksesta.

Hän painottaa sitä, että liittovaltio voi haastaa osavaltion oikeuteen tästä kokeilusta, koska se pitää kannabista vaarallisena huumeena.

"Me yritämme luoda lailliset markkinat, koska liittovaltion hallitus hengittää niskaamme".

Muuttuuko kuluttajien käyttäytyminen laillistamisen jälkeen?

Kleimanin arviota verotuotoista on sittemmin kommentoitu laajalti tiedotusvälineissä. Mm. Oaklandissa ilmestyvän sanomalehden kommentaattori toi esille laillisen lääkekannabisohjelman ja viihdekäytön laillistamisen välisen vuorovaikutuksen:

"Osavaltion eniten kannabista käyttävät kasvattavat itse tai ostavat kannabiksensa osavaltion lääkekannabisohjelmasta, mitä taas ei veroteta viihdekäytön tapaan."

Kleimanin mukaan oletus siitä, että ihmisten kannabiksen kulutus ei muutu laillistamista edeltäneestä ajankohdasta, on epävarma. Jos alkoholia korvaava vaikutus toteutuu - jota monet laillistajista olettavat - niin silloin aikaisemmin alkoholia kuluttaneet alkavat käyttämään kannabista. Haittana olisi tietysti se, että jos asiat sujuvat hyvin, niin alkoholin tuottamat verotulot tulevat laskemaan. Tätä lievittää se, että alkoholitulot eivät ole ikinä kattaneet alkoholin käytön aiheuttamien haittojen aiheuttamia kuluja.

Jos kaikki menee pieleen, eivät alkoholin käyttäjät vähennä kulutustaan, vaan lisäävät siihen kannabiksen käytön. Tulisi varautua siihen tilanteeseen, että joidenkin kuluttajien keskuudessa näin tulee käymään.

Emme myöskään tiedä muuttuvatko kannabiksen käyttötavat laillistamisen jälkeen. Lääkekannabiksen laillinen tarjonta on lisännyt kannabiksen käyttöä niiden potilaiden keskuudessa, joilla ei aikaisemmin ollut turvattua kannabiksen lähdettä. Osa potilaista on pystynyt korvaamaan kannabiksella opioidilääkityksensä.

Lääkinnällinen käyttö on erilaista kuin ns. viihdekäyttö ja lisäksi on niitä viihdekäyttäjiä, jotka oikeastaan lääkitsevät itseään, mutta he eivät ole myöntäneet sitä toisille eivätkä aina itsellekään. "En usko, että suunnitellut lailliset kannabismarkkinat pystyvät kilpailemaan lääkekannabismarkkinoiden kanssa, jos ne pysyvät yhtä avoimina kuin nykyään", Kleiman toteaa haastattelussaan.

Lääkekannabismarkkinoita pitäisi muuttaa, jotta lailliset kannabismarkkinat aikuisille olisivat kilpailukykyisiä. Tätä Kleiman ei kuitenkaan suosittele.

"En usko osavaltion haluavan olla riippuvainen kannabiksesta riippuvaisista käyttäjistä yhtä paljon kuin se haluaa olla riippuvainen peliriippuvaisista. Tuskin kukaan haluaa kannabismarkkinoille tapahtuvan samalla tavalla kuin lottopelille, jolla valtion virasto epätoivoisesti ruokkii riippuvuussairautta. Aikuiset ihmiset haluavat käyttää kannabista vastuullisesti. Tämä ei mielestäni voi olla huono asia."

Tärkeintä on olla joustava

Kleiman myöntää, etteivät nämä asiat kuulu hänelle, vaan osavaltion päättäjät ovat näistä asioista vastuussa. BOTEC ainoastaan antaa päättäjille ne vaihtoehdot, joista voidaan valita.

"Lautakunta ei valinnut minua, vaan BOTEC-ryhmän, tähän tehtävään. Ryhmä ei ole huumetsaari, suurvisiiri, eikä edes hovihankkija. Olemme vain työntekijöitä, joilla on laskukoneet ja taulu, joilla osoitamme, että jos valitsemme X:n tai Y:n niin todennäköiset seuraukset ovat A, B ja C tai D, E ja F."

Yksi asia on kuitenkin varmaa: mitä hyvänsä tuloksia Kleiman ja hänen yhtiönsä saavat aikaan ja mitä tahansa keinoja osavaltio alkaa soveltaa, niin väistämättä näitä sääntöjä ja valvontamuotoja tullaan kehittämään kokemuksien karttuessa ja sen mukaan, halutaanko kannabiksen laillistamisen olevan järkevää yhteiskuntapolitiikkaa vai rahantekoväline.

Kleiman kirjoittaa blogissaan joustamisen tarpeesta: "Olemme ryhmänä hivenen peloissamme ja toisaalta innoissamme edessä olevasta tehtävästä. Kaikki väitteemme järkevän huumepolitiikan tekemisestä asetetaan nyt testiin ja panokset ovat isot. Kaikissa rehellisissä tilannearvioissa pitää ottaa huomioon epävarmuus ja muutos. Millaisen järjestelmän hyvänsä Washington aloittaa joulukuun 1. päivänä, joutuu se käymään läpi nopeiden muutosten ajanjakson teollisuuden ja kuluttajien opetellessa uuteen tilanteeseen. On hyvin epätodennäköistä, että ensimmäiset ohjeistukset - olivat ne vaikka kuinka huolellisesti laadittuja - tulevat olemaan täydellisiä pitkällä tähtäimellä. Tämä nostaa esille joustamisen tärkeyden. Washingtonin pitää laatia ensimmäiset säädökset siten, että niiden soveltamisessa voidaan joustaa, ja kehittää sellainen tarkkailujärjestelmä, joka auttaa valvontalautakuntaa, teollisuutta ja kuluttajia oppimaan kokemuksista."

Lähde: Celebstoner 3.4.2013 ja Seattle Times 29.3.2013

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/511-kannabiksen-laillistamisesta-ei-rahasampoa-washingtonin-osavaltiossa

Hollanti: kaupungit haluavat kasvattaa laillista kannabista

Ainakin kymmenen hollantilaiskaupunkia on hakenut tai aikoo hakea lupaa oikeusministeriltä aloittaa kaupallinen kannabiksen kasvatus. Paikallispoliitikot ovat hyvin kriittisiä hallituksen virallista kannabispolitiikkaa kohtaan ja heidän mielestä laillistettu kannabiksen kasvatus poistaisi järjestäytyneen rikollisuuden alalta.

"Kannabis ei tipu taivaasta. Jos ministeri haluaa oikeasti puuttua laittomaan kasvatukseen niin hallituksen pitää ottaa kannabiksen kasvatus hoitaakseen", Heerlenin pormestari Paul Depla kertoi tutkimuksen tehneelle Trouw-sanomalehdelle.

Venlo, Zwijndrecht, Eindhoven, Tilburg, Amsterdam, Rotterdam, Utrecht ja Haag ovat hakeneet lupaa kannabiksen kasvatukseen. Lisäksi 19 Trouwin tutkimasta 40:stä paikallishallinnosta ei sovella hallituksen politiikkaa kieltää turisteilta pääsy kannabiskahviloihin.

Tammikuun alusta saakka kannabiskahviloiden olisi pitänyt sallia ainoastaan Hollannissa virallisesti asuvien ostaa kannabista. Laissa kuitenkin sallitaan "paikallisten olosuhteiden" huomioon ottaminen.

A-luokan kannabista?

Hollannin edellinen hallitus yritti luokitella vahvan kannabiksen A-luokan huumeeksi heroiinin ja kokaiinin rinnalle osana samaa kampanjaa, jolla yritettiin saada ns. ruohopassi voimaan.

"Kovilla huumeilla ei ole sijaa kannabiskahviloissa ja tulevaisuudessa niistä saa vain kannabista, jonka THC-pitoisuus on alle 15%", oikeusministeri Ivo Opstelten julisti vuonna 2012 parlamentille. Opstelten ei kertonut, milloin THC-rajoitus aiotaan ottaa käyttöön.

Asiantuntijoiden mukaan Hollannissa kasvatetun kannabiksen THC-pitoisuus on 15% - 18%. Noin 75% kannabiskahviloissa myytävästä kannabiksesta on kasvatettu Hollannissa.

Maastrichtin kannabiskahviloiden edustaja Marc Josemans luonnehti oikeusministerin puhetta: "Hän tekee kaikkensa pitääkseen laittomat kuviot mahdollisimman laajoina. Heikkoa kannabista kahviloissa ja vahvaa kaduilla, tällöin kuluttajien valinta on ilmeinen".

"Vahva kannabis ei ole suinkaan vaarallisempaa terveydelle. Käyttäjä käyttää silloin vähemmän aivan kuten ihmiset eivät juo rommia oluttuopeista."

Asiantuntijat pitävät hallituksen suunnitelmaa luokitella vahvat kannabislajikkeet A-luokan huumeiksi mahdottomana toteuttaa käytännössä. Asiantuntijoiden mukaan tämä aiheuttaisi kannabiskahviloille mahdottomia tilanteita. Se vaikeuttaisi myös poliisin työtä.

Hollantilaiset kohtuukäyttäjiä

Trimbos-tutkimuslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan hollantilaiset ovat maltillisia kannabiksen käyttäjiä verrattuna muihin EU-maihin.

Hollantilainen suurkuluttaja käyttää vuodessa 310 grammaa, mikä on alle seitsemän tutkitun maan keskiarvon. Englanti ja Wales johtivat 374 grammalla vuodessa. Hollannissa kannabiksen käyttö on maltillista kaikissa ikäryhmissä.

"Nuorten keskuudessa käyttö on hieman EU:n keskiarvoa yleisempää, mutta aikuisten keskuudessa harvinaisempaa. Toisin sanoen meidän vapaamielinen politiikka ei yllytä käyttämään enempää. Nuorena kokeillaan, mutta monet lopettavat myöhemmin", Trimbosin edustaja Franz Trautmann kertoi.

Tutkimuksen mukaan 90% hollantilaisista kannabiksen käyttäjistä sekoittaa marihuanan tupakkaan. Bulgarialaisista, tsekeistä ja briteistä 30% polttaa marinsa raakana.

Vain 9% hollantilaisista kannabiksen käyttäjistä kertoi voivansa hankkia myös kovia huumeita kannabiskauppiaaltaan, yleensä diileriltä, joka hengailee kannabiskahvilassa. Muissa maissa 25% - 50% kannabiksen käyttäjistä kertoi vakimyyjänsä välittävän myös muita huumeita.

Lähde: Dutch News 27.4.2013 ja 26.4.2013

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/522-hollanti-kaupungit-haluavat-kasvattaa-laillista-kannabista

Hamppumarssit 4.5.2013

Vuosittainen hamppumarssi järjestetään 4.5.2013 Helsingissä ja Turussa

Lue hamppumarssitiedote! 

Helsinki

Lähtö Hesperian puistosta 4.5. klo 14. Marssin järjestävät Humaania Päihdepolittiikkaa ry (HPP) ja Suomen Kannabisyhdistys (SKY).

Turku

Marssi lähtee Puolalanpuistosta taidemuseon vierestä kello 14.00. Lisätietoja TuSKY:n sivuita!

 

 

URL: http://www.suomenkannabisyhdistys.org/index.php/hamppumarssi-2013/hamppumarssi-2013

Portugali 12 vuotta dekriminalisoinnin jälkeen

Kaksitoista vuotta sitten Portugalissa lopetettiin huumeiden käyttäjien rankaiseminen. Järjestelmän tärkein piirre on käyttäjien halventamisen ja syrjäyttämisen lopettaminen. Asiantuntijat ovat ilahtuneet tuloksista.

João Goulão toimi lääkärinä Faron kaupungissa Algarven rannikolla ennen sekaantumistaan kansainväliseen huumesotaan. 58-vuotias Goulão näyttää hieman väsyneeltä toimistossaan Lissabonissa matkusteltuaan paljon maailmalla kertomassa Portugalin huumepolitiikasta. Toimistostaan hän valvoo maailman merkittävintä huumepoliittista kokeilua.

Portugalin huumelain mukaan ihminen saa pitää hallussaan 10 päivän kulutusta vastaavan annoksen, mikä kannabiksen kohdalla tarkoittaa 25 grammaa marihuanaa ja viittä grammaa hasista. Goulão oli mukana laatimassa lakia, mikä on tehnyt Portugalista maailman eturivin valtion huumepolitiikan muotoilussa. Portugalin ratkaisussa käänteentekevää oli dekriminalisoida kaikkien huumeiden käyttö.

"Ajattelimme saavamme kaikki asiat paremmin valvontaamme. Kriminalisointi ei ainakaan ollut toiminut", Goulão selittää ratkaisua.

Kuin pysäköintirike

Portugalissa lopetettiin käyttäjien asettaminen syytteeseen ja laittomiksi aikoinaan julistetut aineet ovat edelleen laittomia.

"Olisimme muuten joutuneet vaikeuksiin YK:n kanssa, mutta näiden aineiden käyttäminen on verrattavissa pysäköintirikkeeseen", Goulão täsmentää.

Mutta miksi rajaksi asetettiin 10 päivän käyttöä vastaava annos?

"No se on ihan mielivaltainen raja", Goulão myöntää.

Nykyään hän toimii kansallisen huumeiden vastaisen ohjelman johtajana ja on Portugalin terveyspolitiikassa tärkeä henkilö. Toimiston ikkunalaudalla on valokuvia hänestä mm. brittimiljardööri Richard Bransonin ja Espanjan kuninkaan seurassa. Molemmat ovat saaneet Goulãolta luennon Portugalin uudesta huumepolitiikasta.

"Meillä ei ollut juuri mitään tutkimusta, mihin olisimme voineet vedota lakia laatiessamme. Emme olleet lainkaan varmoja siitä, että toimisiko tämä", Goulão muistelee.

Ongelmana oli se kuinka hallitus pystyy pitämään kansalaisensa erossa vaarallisista huumeista. Yksi keino on käydä myyjien eli kartellien, välikäsien ja katudiilereiden kimppuun. Toinen keino on keskittyä käyttäjiin: pidättää heitä, viedä oikeuteen ja vangita. Suurin osa maailman hallituksista on valinnut rikoslailla syyttämisen valvonnan välineeksi ja pelotteeksi.

Huumeettomasta maailmasta luopuminen

"On oleellisen tärkeää, että ehkäisemme ihmisiä ostamasta ja käyttämästä huumeita kaikilla käytössämme olevilla keinoilla", sanoo 64-vuotias Manuel Pinto Coelho, joka on viimeinen merkittävä Goulãon vastustaja. Coelho haluaa Portugalin takaisin normaaliksi valtioksi, joka kävisi kovaa huumesotaa kuten koko muu maailma.

Coelho on myös lääkäri. Hänellä oli vieroitusklinikoita ja hän on julkaissut kirjoja riippuvuudesta. Nyt hän vastustaa aikaisempia kollegojaan ja "järjestelmää", kuten hän uutta politiikkaa kutsuu.

Hänen suurin huolenaiheensa on se, että maa on luopunut huumeettoman maailman ideaalista. Kuinka voit pitää nuoret erossa huumeista jos jokainen tietää, kuinka monta pilleriä pystyy pitämään taskussa? Hänen mielestään pelotteet ovat edelleen paras keino ehkäistä käyttöä ja lääkkeetön vieroitus paras hoitokeino. Hän vastustaa myös Portugalin kattavaa metadonihoitojärjestelmää, joka tarjoaa tuhansille entisille heroinisteille korvaushoitoa.

Nykyään Coelho ansaitsee tulonsa dieettiklinikoilla, mutta hän viettää vapaa-aikansa propagoimalla maansa "hullua huumekokeilua" vastaan. Hän matkustelee maailmalla varoittelemassa sen vaaroista. Portugalissa hän on mielipiteineen yksin, mutta muualla hänet on otettu hyvin vastaan. Todisteena tästä hän näyttää USA:n valkoisen talon huumetoimiston julkaisemaa hyvin skeptiseen sävyyn kirjoitettua raporttia Portugalin kokeilusta.

Portugalin vapauden huuma

Yrittäessään selittää sitä, miksi Portugalissa päädyttiin niin omintakeiseen ratkaisuun lopettaa käyttäjien rankaiseminen, Goulãon täytyy aloittaa neilikkavallankumouksesta vuonna 1974.

Portugali vapautui liki 50 vuoden diktatuurista vuonna 1974, mitä symboloi sotilaiden kiväärinpiippuihin tungetut neilikat

"Yhtäkkiä huumeita oli markkinoilla", Goulão kertoo. Maan siirtomaista kotimaahansa palanneet portugalilaiset toivat marihuanan käytön mukanaan. Hänkin sanoo polttaneensa kannabista tuolloin kaksikymppisenä nuorena, aikana, jolloin "huumeet edustivat meille vapautta".

Goulãon aloittaessa oma praktiikkansa Farossa alkoi hänen vastaanotolleen tulla vanhempia, joiden lapset eivät enää pelkästään polttaneet kannabista, vaan he olivat siirtyneet heroiiniin.

Joskus myös nuoret tulivat itse hänen vastaanotolleen, eikä hänellä ollut mitään tietoa siitä, kuinka hoitaa heitä. Ensimmäisen valtion vieroitusklinikan aloitettua Lissabonissa Goulão meni sinne opettelemaan.

Tuolloin heroiiniepidemia oli vasta aluillaan. 1980-luvulla Eurooppaan virtasi halpaa heroiinia Afganistanista ja Pakistanista. Portugali ei ollut ainoa maa, jonne sitä virtasi, mutta Goulãon mukaan Portugali kärsi siitä erityisen paljon, koska ihmisillä ei ollut mitään ajatusta siitä, kuinka käsitellä huumeita.

"Olimme naiiveja."

Portugalissa käyttäjien määrä oli eurooppalaisessa vertailussa alhainen, mutta käyttäjistä epätavallisen suuri osa oli ns. ongelmakäyttäjiä.

Goulão näyttää tilaston, joka osoittaa huumeriippuvaisten määräksi 100 000 heroiiniepidemian huippukohdassa 1990-luvun puolivälissä. Portugalin väkiluku oli tuolloin 10 miljoonaa. Myös HIV-tartunnan saaneiden osuus käyttäjistä oli epätavallisen korkea.

Lissabonin liepeille muodostui huumeslummi, jossa narkomaanit nukkuivat pahvilaatikoissa, pistivät itseään kadulla ja kuolivat siihen kadulle. Kaikki Portugalissa seurasivat tätä ilmiötä TV:ssä, lehdistä tai suoraan ohikulkevalta moottoritieltä.

Tämä oli tilanne maassa Portugalin hallituksen kootessa huumeiden vastaisen komission, jossa oli 11 asiantuntijaa mukaanlukien Goulão. Suurin osa jäsenistä ei ollut poliitikkoja.

"Huumeiden käyttäjät eivät ole rikollisia vaan sairaita", Goulão sanoo.

Kaikki eivät olleet samaa mieltä, kuten esimerkiksi Pinto Coelho. Mutta komissio pääsi tästä asiasta yksimielisyyteen ja Portugalin kokeilun perusta on olla tekemisissä huumeiden käyttäjien kanssa ilman uhkailuja ja pelotteita. Goulão kertaa tämän asian useaan otteeseen, kuten huumeklinikoiden lääkärit. Kaikista yllättävintä on kuitenkin se, että myös Lissabonin poliisipäällikkö sanoo näin ja hänen alaisensa etsivät huumeita työkseen.

Looginen seuraus tästä periaatteesta on se, ettei ihmisiä enää kohdella rikollisina. Heitä ei saa pidättää, asettaa oikeuteen eikä pistää linnaan. Ennen dekriminalisointia huumeiden hallussapidosta voitiin langettaa vuoden vankeustuomio.

Portugalin kokeilun aloittamisesta on pian 12 vuotta ja Goulãon henkilökunta on parhaillaan arvioimassa sitä, kuinka paljon maan oikeuslaitos on siitä hyötynyt.

"Poliisi etsii edelleen huumeita", Goulão korostaa. Poliisi takavarikoi ja hävittää edelleen kaikki löytämänsä huumeet.

Ensiksi poliisin pitää kuitenkin punnita kaikki huumeet ja tarkistaa ohjekirjasta 10 päivän käyttöannoksen sallittu ainekohtainen raja. Tämän yli hallussapidosta voidaan epäillä myymisestä ja syyttää oikeudessa. Alle tämän rajan hallussaan pitäneitä kehotetaan ilmoittautumaan "huumeriippuvuuden varoituskomiteaan" 72 tunnin kuluessa.

Pakkovalta ei kuulu tähän järjestelmään

Lissabonissa komitea sijaitsee huomaamattoman virastorakennuksen ensimmäisessä kerroksessa. Kenenkään ei pitäisi tuntea itseään noloksi saapuessaan tänne. 19-vuotias poika istuu odotushuoneessa. Häneltä oli löytynyt gramma hasista viikonloppuna. Sosiaalityöntekijä on keskustellut hänen kanssaan jo puoli tuntia. Tämä on pojan ensimmäinen kerta, hän opiskelee maatalousoppilaitoksessa, asuu vanhempiensa luona ja käyttää kannabista satunnaisesti.

"Sosiaalinen käyttäjä, ei riskitekijöitä", sosiaalityöntekijä kirjoittaa lausuntoonsa.

Seuraavaksi psykologi ja asianajaja keskustelevat nuoren kanssa. He haluavat tietää, kuinka hyvin poika tuntee kannabiksen haitat.

"Meillä oli jo koulussa käytön ehkäisyä", poika kertoo.

Hänen tietonsa poistetaan ellei hän jää kiinni kolmen kuukauden sisällä.

"Me emme kerro käynnistäsi kenellekään, eikä tästä tulee mitään merkintää tiedostoihisi. Mutta toisella kerralla seuraukset voivat olla vakavia", asianajaja selittää.

Myöhemmin näitä seurauksia tarkennettaessa asianajaja ei muista mitään erityisen vakavaa. Pari päivää yhdyskuntapalvelua ehkä. Komissio voi myös langettaa sakkoja, mutta asianajajan mielestä sitä ei kannata tehdä nuorille. Sakot eivät myöskään ole tarkoitettu sellaisille, jotka komissio luokittelee riippuvaisiksi. He joutuvat jo maksamaan tapansa ylläpitämisestä.

"Tärkein tehtävämme on saada ihmisiä mukaan kuntoutukseen", hän kertoo.

Lissabonin poliisi lähettää vuosittain noin 1500 ihmistä komission eteen, keskimäärin viisi päivässä. 70% näistä tapauksista koskee marihuanaa. Ne, jotka eivät saavu komission kuultaviksi, saavat pari muistutusta, mutta pakkovalta ei kuulu tähän järjestelmään.

Dekriminalisointi eikä laillistaminen

Varoituksia, muistutuksia ja kutsuja hoitoon - Portugalin huumesota vaikuttaa lempeältä.

"Inhimillinen ja käytännönläheinen", João Goulão kuvailee uutta politiikkaa. Se perustuu dekriminalisointiin, mitä ei pidä sekoittaa laillistamiseen. Portugalissa pohdittiin myös tätä vaihtoehtoa, mutta päätettiin olla menemättä niin pitkälle.

Portugalin eduskunnan keskustellessa aikoinaan laista ennustivat oikean laidan kansanedustajat, että maahan alkaa virrata lentokoneita täynnä huumeita hakevia tyyppejä. Koko yhteiskunnasta tulee yksi huumeslummi. Vasemmistolla oli kuitenkin enemmistö.

Goulão käy läpi vuosien aikana keräämäänsä materiaalia. Tilastojen mukaan huumeita käyttäneiden ihmisten määrä kasvaa koko ajan Portugalissa. Samalla kuitenkin nuorten huumeiden ensikokeilijoiden määrä laskee. Hoidossa olleiden riippuvaisten määrä on kasvanut merkittävästi kun taas HIV-infektioiden määrä huumeiden käyttäjien keskuudessa on tippunut merkittävästi.

Mitä nämä luvut sitten tarkoittavat? Mihin niitä tarkalleen ottaen voidaan verrata? Ajalta ennen kokeilua ei ole juuri mitään tilastoa. Esimerkiksi joskus huumeita käyttäneiden aikuisten määrä kasvaa kaikissa Euroopan maissa

Rahat loppuvat

"Emme keksineet ihmelääkettä. Dekriminalisaatio ei ole myöskään pahentanut ongelmaa", Goulão summaa 12 vuoden kokemuksensa.

Tällä hetkellä suurin ongelma on Portugalin hallituksen säästöpolitiikka EU-alueen talouskriisin takia. Goulãon mukaan dekriminalisaatio on turha jos siihen ei liitetä ehkäisyohjelmia, huumeklinikoita ja suoraan kadulla toteutettavaa sosiaalityötä. Ennen talouskriisiä Portugali käytti 75 miljoonaa euroa huumeiden vastaiseen politiikkaansa vuodessa. Tähän saakka ohjelmia on leikattu parilla miljoonalla, mutta jos maan ongelmat jatkuvat, ei pian löydy tarpeeksi rahaa.

Sattumalta EU:n huumeseurantakeskuksen, EMCDDA:n, päämaja on Lissabonissa. Frank Zobel analysoi työkseen erilaisia huumeongelman hoitomuotoja ja hän voi seurata "alan suurinta innovaatiota" suoraan työpaikkansa ovelta.

Zobelin mukaan mikään huumepolitiikka ei estä ihmisiä käyttämästä huumeita tai ainakaan hän ei tiedä yhtään sellaista politiikan muotoa. Portugalista Zobel sanoo, että "Tämä toimii. Huumeiden käyttö ei ole paljoa lisääntynyt. Kaaosta ei näy. Politiikan arviointikriteerinä se on minusta todella hyvä lopputulos".

Lähde: Der Spiegel 27.3.2013

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/516-portugali-12-vuotta-dekriminalisoinnin-jaelkeen