USA:n liittovaltion kieltolakipolitiikka murenee jo ylätasollakin

Presidentti Obama toisti vastustavansa huumeiden laillistamista puhuessaan opiskelijayleisölle perjantaina 3.5. valtiovierailullaan Meksikossa. Obama kertoi, ettei hän rehellisesti ottaen usko laillistamisen olevan mikään ratkaisu, vaikka USA:n uudessa huumestrategiassa painotetaankin huumeongelman hoitamista kansanterveyskymyksenä tiukan kriminaalipolitiikan sijaan.

Obama jatkoi, että "Ymmärrämme yhden pääsyyn Meksikon väkivaltaan, mistä niin monet meksikolaiset ovat joutuneet kärsimään, olevan laittomien huumeiden kysyntä Yhdysvalloissa. Siksi meidän pitää jatkaa sillä rintamalla saavuttamaamme edistystä."

Obama lisäsi, että ongelma vaatii "kokonaisvaltaisen lähestymistavan, eikä pelkästään kriminaalipolitiikkaa, vaan tiedottamista, ehkäisyä ja hoitoa".

Obama ei täsmentänyt kantaansa erikseen kannabiksen suhteen. Aikaisemmin isännöimmillään lehdistöillallisilla Yhdysvalloissa hän lähinnä laski leikkiä nuoruutensa kannabiksen käytöstä. Luonnehtiessaan tiedotusvälineiden muutosta elämänsä aikana hän sanoi, että "I remember when BuzzFeed was just something I did in college around 2 A.M."

USA:n kansalaisten enemmistön kannattaessa jo kannabiksen laillistamista, voi presidenttikin jo ottaa rennosti tutussa seurassa. Mutta tilanne on kaksinaismoraalinen, koska BuzzFeed'istä kiinnijääminen voi edelleen katkaista nuoren urakehityksen. Tällainen ei paljoa naurata niitä, jotka jäävät kiinni kannabiksesta: vuonna 2009 858 408 ihmistä sai syytteen kannabisrikoksesta Yhdysvalloissa, joista 88% pelkästä hallussapidosta ja loput pääasiassa kotikasvatuksesta.

Tässä tilanteessa valkoisen talon huumetoimisto julkaisi uuden toimintasuunnitelman, jossa huumeiden viihdekäyttöä käsitellään enemmänkin kansanterveyskysymyksenä.

Uusi strategia on herättänyt myös kritiikkiä, koska siinä määritellään kannabiksen säännöllinen käyttö riippuvuudeksi, mikä on strategian määritelmän mukaan aivosairaus. Kannabiksen puolustajat eivät pidä kannabista riippuvuutta aiheuttavana.

Talous- ja turvallisuusnäkökulmat

Kannabis ei kuitenkaan ole politiikan tekemisen varsinainen syy, vaan huumepolitiikka on osa valtioiden välistä politiikkaa ja diplomatiaa.

Meksikon pääkaupungissa Obama kehotti opiskelijoille puhuessaan molempien maiden kansalaisia ylittämään yksitasoinen turvallisuuskysymyksiin keskittynyt näkökulma. Myöhemmin puhuessaan Costa Ricassa hän toi saman teeman esille valittaen sitä, että "niin paljon keskitytään turvallisuuskysymyksiin".

"Meidän pitää tunnustaa se, että ongelmat, kuten huumekauppa, kukoistavat silloin kun valtio on haavoittuvainen köyhyyden takia, koska instituutiot eivät palvele ihmisiä, koska nuorisolla ei ole tulevaisuudennäkymiä. Mitä vahvempia taloudet ja legitiimejä työtilaisuuksia luovat instituutiot ovat, sitä heikommiksi huumeita kauppaavat organisaatiot tulevat", Obama sanoi lehdistötilaisuudessa Costa Rican presidentin Laura Chinchillan kanssa.

Laillistamisen vastustamisen tilalle Obamalla on tarjota toinen näkökulma - talouskysymykset - jolla hän joko haluaa ohittaa tai korvata kiusallisesti ylikorostuneen huumesodasta puhumisen Latinalaisen Amerikan politiikassa.

Toisaalla Meksikon uusi presidentti Pena Nieto haluaa keskittää huumesodan sisäministeriön valvontaan perustettavalle uudelle santarmilaitokselle korvatakseen sillä armeijan. Hän haluaa siirtää painopisteen katuväkivallan ja kidnappausten vastaiseen taisteluun huumeiden salakuljetuksen sijaan - mikä on taas USA:n haluama painopiste.

Turvallisuuskysymysten vastuunkantamisen siirtäminen enemmän Meksikon harteille voi lisätä poliittisia riskejä USA:n kongressissa. Siellä neuvotellaan myös uudesta siirtolaislaista ja turvallisuuden heikkenemisen tunne voi aiheuttaa lainsäädännön kiristämisen.

"Jos kongressissa leviää käsitys turvallisuuden heikkenemisestä, voi se hyödyttää siirtolaisuudistuksen vastustajia", Brookings-instituutin huumeiden vastaisen toiminnan asiantuntija Vanda Felbab-Brown sanoo.

"Todellisuudessa raja on niin tiukka kuin vain voi olla ja Meksikon väkivalta ei ole loiskahdellut paljoakaan sen yli. Mutta Washington D.C:ssa mielikuvat ratkaisevat ja niitä voidaan helposti manipuloida."

"Huumeet eivät ole enää kovin tärkeä asia suuren yleisön mielipiteissä, mutta ne ovat hyvin tärkeitä vankkumattomille huumesotureille, joilla on paljon poliittista valtaa."

Järjestäytyneen huumekaupan ja kansainvälisen terrorismin aiheuttamasta turvallisuusvajeesta voi tulla huumehaukkojen seuraava hokema, jolla yritetään palauttaa narkofobia USA:n valtaväestöön.

Huumetsaari jätti kertomatta lopullisen laillistamiskannan

Valkoisen talon huumetsaari Gil Kerlikowske on ensimmäinen USA:n liittovaltion johdon edustaja, joka kommentoi kannabiksen laillistamista kahdessa osavaltiossa. Vuoden 2013 huumeohjelman tiedotustilaisuudessa Kerlikowske lausui, ettei näiden osavaltioiden ratkaisu vaikuta lainkaan hänen toimistonsa tehtävään taistella huumeongelmaa vastaan.

Hän sysäsi lopullisen lausunnon antamisen eteenpäin:

"Washingtonin ja Coloradon esille nostama laillinen ongelma kuuluu todellakin oikeusministeriölle", Kerlikowske vastasi kysymykseen kannabiksen laillistamisen vaikutuksesta liittovaltion huumepolitiikkaan.

Tämä lausunto annettiin tiedotustilaisuudessa, jonka tärkein sanoma oli kuitenkin koko USA:n huumepolitiikan uudistaminen sijoittamalla enemmän resursseja huumeriippuvaisten hoitoon.

"Huumehoidon ei pitäisi olla etuoikeus niille, joilla on siihen varaa, vaan saatavilla kaikille sitä tarvitseville", Kerlikowske tiivisti Obaman hallinnon huumepolitiikan uuden linjan vuodelle 2013.

Kriitikot ovat huomauttaneet siitä, ettei tämä puhe näy ainakaan vielä huumepolitiikan budjetissa, joka edelleen painottaa rankaisemista hoidon sijaan.

Liittovaltion huumepolitiikka ja kirjanpitovirasto

Liittovaltion kirjanpitovirasto, GAO, julkisti samoihin aikoihin arvionsa Obaman hallinnon vuoden 2012 huumepolitiikasta. Raportin mukaan se on ollut aikaansaamatonta ja tehotonta. Raportissa arvioidaan, ettei politiikalla ole saavutettu sille asetettuja tavoitteita.

"Laittomien huumeiden terveydelliset, sosiaaliset ja taloudelliset seurausvaikutukset yhdessä huonon taloustilanteen kanssa korostavat sitä, että liittovaltion ohjelmien pitää käyttää resurssejaan tehokkaasti tämän ongelman hoitamiseen. Valkoisen talon huumetoimistolla on viiden vuoden huumeohjelma laittomien huumeiden käytön vähentämiseksi, mutta neljässä strategian viidestä tavoitteesta ei ole edistytty."

GAO arvostelee erityisesti hallinnon epäonnistumista taltuttaa kannabiksen käytön kasvu nuorison keskuudessa. GAO tyrmää myös valkoisen talon esittämät väitteet siitä, että kannabiksen käytön syynä olisi lääkekannabiksen laillistaminen osavaltioissa.

"Muut tekijät, kuten osavaltioiden lakien, asenteiden ja yhteiskunnallisten arvojen muutos, voivat vaikuttaa kannabiksen käyttöön. Kävimme läpi tutkimuksia, joissa oltiin selvitetty näiden sosiaalisten tekijöiden vaikutuksia nuorten huumeiden käyttöön. Lääkekannabiksen hyväksyvien lakien vaikutus oli ristiriitainen nuorten kannabiksen käyttöön. Kannabiksen dekriminalisoimisella ei tutkimusten mukaan ole juurikaan vaikutusta nuorten kannabiksen käyttöön."

Uuteen paradigmaan liittovaltion tasolla

Obaman hallinnon uudesta huumepoliittisesta linjauksesta on annettu myös myönteisiä arvioita. Keli Goff arvioi, että "näyttää kuin hallintokoneisto olisi korvaamassa huumesodan järkeenkäyvällä huumepolitiikalla, jonka tavoitteena on hoitaminen eikä vangitseminen".

Tiedotustilaisuudessa Kerlikowske viestitti hallinnon asenteena olevan kannabiksen kriminalisoinnin lieventäminen. Strategiassa myönnetään harvinaisella tavalla, että rikosoikeudelliseen järjestelmään joutuminen kannabiksen takia voi viedä ihmiseltä elämisen mahdollisuudet. Uuden strategian tärkein osa on valkoisen talon sitoutuminen uudistamaan lainsäädäntöä ja asetuksia, jotka ovat rankaisseet käyttäjiä rajoittamalla heidän mahdollisuuksia saada työtä, asunto ja koulutusta.

Huumepolitiikka oli Obaman ensimmäisellä kaudella pinnan alla, mutta vuoden 2012 kesällä Obaman neuvonantajat vihjailivat huumepolitiikan olevan toisen kauden avainalueita. Nämä lupaukset ovat osa jo vuonna 2009 aloitettua strategiaa, jolloin valkoisen talon huumetoimiston johto annettiin entiselle Seattlen poliisijohtajalle Gil Kerlikowskelle. Hän sanoi tuolloin, että koko huumesodan käsite on harhainen ja vaati laajaa muutosta, jonka painopisteenä on hoitaminen rankaisemisen sijaan.

Julkistaessaan uuden smart on crime -lähestymistapansa ottaa Obaman hallinto askeleen kohti suurta muutosta.

USA:n vanhimman ihmisoikeusjärjestön, vuonna 1909 perustetun kansallisen "värillisten ihmisten" liiton, NAACP, puheenjohtaja Todd Jealous ylisti lausunnossaan uutta politiikkaa:

"Strategia osoittaa Obaman hallinnon olevan vakavissaan rikoslain uudistamisen kanssa. Presidentin strategia ottaa käyttöön lähestymistapa, jossa tiedostetaan se, ettemme pysty hoitamaan huumeongelmaa ihmisiä pidättämällä ja se, että meillä on velvollisuus laajentaa niitä smart on crime -keinoja, joissa yksilöt, heidän hyvinvointi ja ihmisarvo ovat huumepolitiikan keskiössä."

USA:n vaikutusvaltaisimman huumepolitiikan reformia ajavan järjestön Drug Policy Alliancen edustaja Bill Piper on kriittisempi:

"Hallinto kertoo pitävänsä huumeiden käyttöä terveysasiana, mutta silti suosii ihmisiä rikosoikeudelliseen järjestelmään sysääviä politiikan muotoja. Siihen saakka kun huumetsaari kertoo lopettavansa ihmisten pidättämisen huumeiden käytön takia, ei hän kohtele huumeiden käyttöä terveysasiana riippumatta siitä, mitä hän sanoo. En tiedä yhtään toista terveysasiaa, jossa ihmiset heitetään linnaan jos he eivät parane."

"Kannabislainsäädännön uudistamisen vastustus osoittaa sen, ettei hallitus aio tosissaan uudistaa huumepolitiikkaa. Sen tulisi vähintäänkin sallia osavaltioiden kehittää kansanterveyttä ja turvallisuutta valvomalla kannabista kuten alkoholia."

Vermontin osavaltion lainsäätäjät dekriminalisoivat 7.5. kannabiksen alle yhden unssin määrän hallussapidon ja monissa osavaltioissa on vireillä erilaisia kannabislakien muutoksia. Obama voi vastustaa laillistamista toisen kautensa loppuun. Liittovaltion ei tarvitse tehdäkään muuta kuin dekriminalisoida kannabiksen käyttö ja rajoittaa DEA valvomaan osavaltioiden rajat ylittävää kauppaa. Tämä merkitsisi USA:n kansalaisille de facto laillistamista.

Lähde: BBC 4.5.2013, Talkradionews 3.5.2013, NORML 26.4.2013, MSNBC 25.4.2013 ja Drug Policy Alliance 24.4.2013

Obama esittelee uuden huumepolitiikkansa:

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/521--usan-liittovaltion-kieltolakipolitiikka-murenee-jo-ylaetasollakin

Keuhkosyöpäriski ei ole sidoksissa poltetun kannabiksen määrään

Kannabista säännöllisesti käyttävien keuhkosyöpäriski ei ole sen korkeampi kuin satunnaisesti kannabista käyttävillä.

Keuhkosyöpäriski ei kohonnut, vaikka kannabiksen käyttäjä poltti kannabista monta kertaa päivässä, eikä riskiin vaikuttanut myöskään se, kuinka monta vuotta kannabista oli käytetty. Uudet tutkimustulokset esiteltiin American Association of Cancer Research -liiton vuosikokouksessa.

Tohtori Li Rita Zhangin tutkimuksessa analysoitiin kuuden aiemman tutkimuksen tietoja vuosilta 1999 - 2012 USA:sta, Kanadasta, Iso-Britanniasta ja Uudesta Seelannista. Yhteensä analyysi sisälsi 2159 keuhkosyöpätapausta ja 2985 kontrollitapausta.

Zhang suoritti kaksi analyysia. Ensin hän vertaili kaikkia keuhkosyöpätapauksia ja kontrollitapauksia ottamatta huomioon tupakan käyttöä. Saadakseen tupakan vaikutuksen esille hän analysoi seuraavaksi ne, jotka eivät olleet koskaan käyttäneet tupakkaa. Tähän ryhmään jäi 370 syöpätapausta ja 1358 kontrollia.

Säännöllinen kannabiksen käyttö ei lisännyt syöpäriskiä verrattuna kannabiksen käyttäjiin, jotka käyttivät myös tupakkaa. Pelkän kannabiksen käyttäjien analyysissa vertailu ei tuottanut eroja oli käyttäjä sitten säännöllinen tai epäsäännöllinen käyttäjä, poltti hän kuinka monta sätkää tahansa päivässä tai oliko hän käyttänyt kannabista yli tai alle 20 vuotta.

Keuhkotutkija Michael Albertsin mukaan kannabiksen polttamisen ja keuhkosyövän välillä on osoitettu yhteys. Mutta on jo vakiintunutta tietoa, että kannabiksen polttaminen ei ole niin vaarallista kuin tupakan polttaminen.

Ero johtuu todennäköisesti kaupallisten savukkeiden kemiallisista lisäaineista, joita ei ole kannabiksen savussa. Yleisenä neuvona voisi sanoa, että minkään aineen polttaminen ei ole hyväksi hengitysteille. Mutta lääkekannabispotilaille hyödyt ylittävät riskit.

"Asiaa voisi verrata keuhkokuvaukseen. Säteily ei ole hyväksi, mutta jos kuvauksesta on hyötyä ja riski matala, niin ihmiset hyväksyvät sen. Jos lääkäri määrää kannabista, sen käyttö on laillista ja lääketieteellinen kirjallisuus tukee lääkärin ohjeistusta, niin silloin ihminen punnitsee polttamisen riskejä ja hyötyjä ja ratkaisee asian tältä pohjalta."

Tohtori Zhang totesi esitelmässään, että "Saamamme tulokset eivät sulje pois sitä mahdollisuutta, että pitkäaikaisella ja runsaalla kannabiksen polttamisella olisi yhteys keuhkosyöpäriskin nousuun."

Lähde: Oncology Report 8.5.2013

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/525-keuhkosyoepaeriski-ei-ole-sidoksissa-poltetun-kannabiksen-maeaeraeaen

Kuinka pilveä verotetaan?

Coloradon ja Washingtonin kannabiksen laillistamiskampanjoiden yksi pääargumenteistä oli kannabiksen laillistamisen tuomat verotulot osavaltioille. Kumpikaan osavaltioista ei ole vielä päättänyt sitä, kuinka kannabista pitäisi verottaa. Osavaltioiden päätöksiä hankaloittaa se, että Obaman hallinto ei ole vielä ilmaissut lopullista kantaansa.

Taloustieteilijä Jeffrey Miron olettaa verokertymän jäävän mitättömäksi jos liittovaltio pitää kiinni tiukasta linjastaan.

"Luulen, että suuri osa teollisuudesta jää silloin toimimaan pimennossa. Silloin ei kerätä paljoa veroja", hän täsmentää.

Verokertymän ihmettelyn rinnalla kannabislainsäädännön inhimilliset kustannukset ovat selvät: vuonna 2011 USA:ssa pidätettiin 750 000 ihmistä kannabiksen hallussapidosta. Liittovaltio ja osavaltiot maksavat kannabiksen kieltolain ylläpitämisestä 20 miljardia dollaria vuodessa ja laillistaminen on vasta aloittamassa tämän summan kutistamista.

Tämä summa on pieni verrattuna hallituksen koko budjettiin, mutta aivan liian iso verrattuna siihen, mitä haittaa kannabis aiheuttaa käyttäjälleen. Miron huomauttaa myös, että hänen esittämänsä luku perustuu siihen ajatuskokeiluun, että kannabis laillistetaan kaikilla valtion hallinnon tasoilla.

Jos liittovaltion kieltää Coloradon ja Washingtonin "valvo ja verota -mallin", voivat muut osavaltiot päätyä "kieltolain lopettamismalliin". Tämä laillistamistapa voi aiheuttaa kannabiksen käytön ja väärinkäytön lisääntymistä, koska kieltolain tilalle ei tuoda mitään valvontaa eikä verotusta.

Julkisen mielipiteen muutos johtaa lopulta kannabiksen laillistamiseen myös koko valtakunnan tasolla tai ainakin pakottaa liittovaltion passiiviseen asemaan osavaltioiden toimenpiteiden edessä. Muissa maissa, kuten Uruguayssa, käydään jo vakavaa keskustelua kannabiksen laillistamisesta kansallisella tasolla.

Laillistamisen vaihtoehdot

Carnegie Mellon yliopiston professori Jonathan P. Caulkinsin vetämän tutkijaryhmän raportissa High Tax States pyritään laajentamaan kannabiksen laillistamisen seurauksista käytävää keskustelua.

Kannabiksen tuotannon ja myymisen laillistamista pohditaan useissa maissa ja osavaltioissa. Verotuotosta keskustellaan runsaasti, mutta tässä keskustelussa ei ole vielä täysin pystytty selvittämään mahdollisen hinnan laskun ja eri osavaltioiden erilaisten hintatasojen seurausvaikutuksia, eikä markkinoiden kykyä sopeutua tällaisiin hinnanmuutoksiin. Kannabiksen laillistamiseen sisältyy muutamia perusvalintoja.

Ensiksi hoitaako valtion monopoli kannabiksen tuotannon ja jakelun? Tämä mahdollisuus avaa selviä etuja valtion saamien tulojen ja kansanterveyden osalta, mutta tämä ei selvästikään tule toteutumaan USA:ssa, missä vastoin liittovaltion politiikkaa toimivat osavaltiot johtavat laillistamista kansalaisaloitteista alkunsa saaneiden kansanäänestyksien tukemana.

Toiseksi jos tuotanto ja jakelu annetaan valvottujen yrittäjien hoidettavaksi, asetetaanko verotus tarpeeksi korkealle, että sillä saadaan kumottua tuotantokustannusten radikaali lasku? Jos verotus saadaan pidettyä kohtuullisena, niin sillä vältetään verojen kiertoa. Mutta tällä tavalla ei ehkä saavuteta sitä verotuottoa, joka on ollut laillistajien tavoitteena. Itse asiassa kannabiskauppaan liittyvän muun toiminnan tuottamat verotulot voivat muodostua yhtä merkittäviksi.

Toisaalta jos verot asetetaan korkeaksi hinnanlaskun eliminoimiseksi, pitää verotuskäytäntö luoda sellaiseksi, että sillä estetään veronkierto. Jos verotusjärjestelmä ei toimi tällä tavalla, nimellisesti korkeat verot voivat jäädä keräämättä ja laillistaminen ainoastaan muuttaa pimeät markkinat harmaiksi markkinoiksi sen sijaan, että laittomat markkinat eliminoitaisiin kokonaan.

Verotuskeskustelun lisäksi pitäisi vielä käydä läpi tuottavuuteen ja työllistymiseen liittyviä seurauksia. Seuraukset voivat olla kielteisiä, jos kannabiksen kulutus ja väärinkäyttö lisääntyvät, ja myönteisiä, jos ihmiset eivät enää saa työnhakemista hankaloittavia rikosrekisterimerkintöjä. Positiivisia ja negatiivisia seurauksia voi syntyä myös kannabiksen laillistamisen vaikutuksista muiden aineiden käyttöön, millä on edelleen vaikutuksia työmarkkinoilla.

Kannabiksen laillistamisesta verotuloja etsivillä lainsäätäjillä on edessään joukko vaikeita valintoja. Nämä ratkaisut eivät vaikuta ainoastaan osavaltioiden tulo- ja menoarvioihin, vaan myös laittomiin tuloihin sekä siihen, millaista kannabista käytetään ja kuinka paljon. Tiedämme loppujen lopuksi aika vähän eri kannabinoidien vaikutuksista ja siitä, kuinka laillistaminen tulee toimimaan varsinkin suhteessa alkoholin kulutukseen ja liittovaltion politiikkaan. Siksi laillisen kannabiksen verottamisen hallinnointiin tulee suhtautua oppimisprosessina eikä valmiina ajatusmallina ja kannabiksen verotusjärjestelmä pitää suunnitella muuttuviin olosuhteisiin mukautuvaksi.

Lähde: Huffington Post 20.4.2013 ja High Tax States: Options for Gleaning Revenue from Legal Cannabis

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/518-kuinka-pilveae-verotetaan

Mr Kultasuihkun Kuningas

Vaikka kannabis laillistettiin kahdessa USA:n osavaltiossa ja yleisön enemmistön mielipide on kääntynyt sen puolelle, jatkuu vuosikymmeniä harjoitettu huumesota edelleen. Sen yksi suurimmista hyötyjistä ja propagoijista on lääketeollisuuteen kytköksissä oleva huumetestiteollisuus.

USA:n huumetestibisneksen liiton, Drug & Alcohol Testing Industry Association'in, DATIA:n, vuosikokous vuonna 2012 näytti samanlaiselta kuin mikä tahansa bisneskokous. 600 alan yrittäjää on tullut kuuntelemaan Robert DuPontin, presidenttien Nixonin ja Fordin huumetsaarin, pitämää pääpuhetta hörppien kahvia kertakäyttömukeista ja napsien muffinsseja ja hedelmiä. Ainoa outo asia on kokouksen sen pääaihe, virtsa.

77-vuotias DuPont on omaksunut TV-saarnaajan olemuksen julistaessaan uutta taistelurintamaa huumesotaan, joka alkaa lapsista. Puheensa huippukohdassa DuPont esittelee huumehoidon uuden paradigman: uuden ohjelman, jota eräs havaijilainen tuomari langettaa kaikille valvomilleen huumeista riippuvaisille ehdonalaisen tuomion saaville.

DuPontin ääni nousee: "Jos he saavat positiivisen tuloksen..."

Sitten hän kajauttaa: "He joutuvat samantien vankilaan! Ei mitään keskustelua! Ei mitään poikkeuksia. Vankilaan heti paikalla!"

DuPont saa seisovat aplodit. Hän on saavuttanut huippukokemuksen puheessaan. DuPont on ollut huumetestibisneksessa 1980-luvulta saakka. Hänen mielestään kaikki yhteiskunnan tukea saavat pitää testata. "Testatkaa kaikki!", hän huudahtaa.

Tämä voi kuulostaa pahalta liioittelulta, mutta republikaaniset lainsäätäjät kautta USA:n kehittelevät keskenään ajatusta tehdä puhtaasta virtsanäytteestä ehto yhteiskunnan tukien saamiselle. Seitsemässä osavaltiossa on jo säädetty lakeja sosiaaliavustusten myöntämisestä huumetestausta vastaan.

Vuonna 2012 25 osavaltiota harkitsi toimeentulotuen ja jopa ruokakuponkien sitomista huumetestin läpäisemiseen. Helmikuussa 2012 kongressi tasoitti tietä sallimalla osavaltioiden testata ne työnhakijat, jotka saavat työttömyysavustuksia sellaisilta aloilta, joissa vaaditaan huumetestaamista. Sen jälkeen 16 osavaltiossa on alettu harkitsemaan työttömyysvakuutuksen maksamien tukien sitomista huumetesteihin.

Operaatio kultasuihku

Virkamiesten virtsanhimo puhkesi Vietnamista palaavien sotilaiden testaamisesta operaatio kultasuihkussa (Operation Golden Flow) vuonna 1971. Operaation tarkoitus oli paljastaa heroiiniriippuvaiset, mutta käytetyt testit paljastivat suhteettoman paljon marihuanaa käyttäneitä. Yksi sen vaikuttavan aineen THC:n aineenvaihduntatuote, ei-psykoaktiivinen 11-COOH-THC, jonka testaamiseen kannabiksen käytön havaitseminen perustuu, viipyy ruumiissa paljon kauemmin kuin kovat huumeet, heroiini ja kokaiini, jotka huuhtoutuvat vuorokaudessa käytön jälkeen. Seuraavaksi kaikkia palveluksessa olevia alettiin testaamaan vähintään kerran kahdessa vuodessa.

Vuonna 1986 Ronald Reagan antoi toimenpideohjeen, jonka mukaan "liittovaltion tietyissä asemissa olevien työntekijöiden laittomien huumeiden käyttö muodostaa vakavan uhkan kansalliselle turvallisuudelle". Ohje valtuutti kaikki liittovaltion virastot aloittamaan huumetestaamisen "huumeettomien työpaikkojen luomiseksi". Vuonna 1988 Reagan vei asian pidemmälle hyväksymällä lain huumeettomasta työpaikasta, joka velvoitti analysoimaan jokaisen liittovaltion työntekijän ja jopa sopimussuhteisen työntekijän virtsan.

Kemiallinen vaino

Lääketieteen asiantuntijat leimasivat virtsatestit "kemialliseksi vainoksi" sekä täysin tehottomaksi, koska kokaiinia pitkin viikkoa käyttävät saattoivat läpäistä huumetestit todennäköisemmin kuin työntekijä, joka on sihauttanut edellisenä lauantai-iltana. Suurin osa testeistä ei testaa alkoholia, joka kuitenkin aiheuttaa suurimman osa työpaikkojen onnettomuuksista.

Mutta Reaganin hallinto piti huumetestaamista oleellisen tärkeänä välineenä käydä lain kouran ulottumattomissa olevien ihmisten kimppuun, eli niiden, jotka käyttivät kannabista rauhassa omassa kodissaan.

"Jokainen huumeita käyttävä voi nyt paljastua ja koska seurauksena on työpaikan menetys, moni päätyy siihen lopputulokseen, että huumeiden käytön seuraukset ovat liian kovat", perusteli valkoinen talo päätöstä tiedotteessaan vuonna 1989.

Tämän päätöksen jälkeisinä vuosikymmeninä huumetestiyritykset ovat markkinoineet virtsatestejä järkevinä sijoituksina työntekijöihin. He väittävät huumeiden käyttäjien olevan muita huonommin tuottavia, aiheuttavan muita enemmän onnettomuuksia, myöhästelevän töistä ja yksinkertaisesti irtisanoutuvan. Nämä myytit elävät edelleen, vaikka vuonna 1994 National Academy of Sciences'in tutkimus osoitti, etteivät ne pidä paikkaansa.

Yksi teknologiayrityksien työntekijöitä seurannut tutkimus havaitsi huumetestaamisen "vähentävän eikä lisäävän tuottavuutta". Suorituskykyä mittaavat testit ovat paljon parempia arvioitaessa työntekijöiden tehokkuutta kuin huumetestit. Päinvastoin kuin virtsatestit, näillä havaitaan huumeiden aiheuttama toimintakyvyn aleneminen sekä muita työtehoon vaikuttavia tekijöitä, eikä pelkästään joskus menneisyydessä tapahtunut marihuanan poltto.

Huumesodan eskalaatio oli kuitenkin merkittävämpi tekijä kuin yksi tutkimus, joka kyseenalaisti virtsatestit, koska liittovaltion virkamiesten ja yksityisten yritysten yhteenliittymä oli päättänyt vakuuttaa työnantajat heidän työntekijöidensä rakon tarkkailemisen tärkeydestä.

Lääketeollisuus mukaan testibisnekseen

Tuolloin astuivat mukaan suuret tekijät, kuten sveitsiläinen lääkejätti Hoffmann-La Roche, jonka tuotevalikoimiin kuuluu Valium sekä joukko suosittuja unilääkkeitä. Yhtiö perusti USA:han yhden suurimmista huumetestilaboratorioista ja voitti vuonna 1987 huumetestisopimuksen Pentagonilta, jonka arvo oli 300 miljoonaa dollaria. Seuraavana vuonna Hoffmann-La Roche kiihdytti myyntikampanjaansa käynnistämällä lobbauskampanjan "mobilisoidakseen yritysmaailman taistelemaan laittomia huumeita vastaan työpaikoillaan". Lääkeyhtiö kutsui kampanjaansa "Yritysmaailman aloitteeksi huumevapaiden työpaikkojen luomiseksi".

Hoffmann-La Roche järjesti lakimies David Evansin avustamana tilaisuuksia kautta Yhdysvaltojen työnantajien vakuuttamiseksi aloittaa työpaikkatestaaminen. Evans luonnehti itseään "lääkäriksi, joka tulee paikalle neuvomaan lääketieteellisen laitteen asentamisessa". Ensimmäisen kampanjan aikana 1000 työnantajaa ilmoittautui mukaan.

"Olemme todellakin kiinni tässä tilaisuudessa. Näyttää siltä, kuin olisimme löytäneet yhteisen sävelen USA:n yritysmaailman kanssa", Hoffmann-La Roche'n johtaja Irwin Lerner intoili kampanjaa käynnistäessään vuonna 1988.

Unilääketehtaan into tarttui myös Reaganiin, joka piti kampanjan avajaispuheen. Reagan ylisti yhtiötä siitä, että "kampanja osoittaa huumeiden käyttäjien olevan "porukan ulkopuolella" ja lisäksi, jos he eivät lopeta huumeiden käyttöä, joutuvat he työttömien porukkaan".

Huumetestiteollisuus kohdisti huomionsa myös lainsäätäjiin. Hoffmann-La Roche teki yhteistyötä lehdistötiedotteensa mukaan "liittovaltion ja osavaltioiden virkamiesten kanssa". Lerner kertoi tiedotusvälineille myös, että yhtiöllä on "ruohonjuuritason strategia" estää osavaltioita dekriminalisoimasta kannabista.

Vuoteen 2006 mennessä 84% USA:n työnantajista kertoi testaavansa työntekijöitään. Nykyään huumetestaus on miljardiluokan bisnes. DATIA edustaa yli 1200 yritystä ja käyttää Washington DC:ssä toimivan lobbausfirman Washington Policy Associates´in palveluita.

Hoffmann-La Rochen entisellä konsultilla David Evansilla on nykyään oma lobbausyritys ja hän on ollut kirjoittamassa useiden osavaltioiden huumetestausta käsitteleviä lakeja. Merkittävimpänä tekona Evans laati 1990-luvulla työpaikkojen huumetestausta käsittelevän lakialoitteen lobbausryhmälle American Legislative Exchange Council (ALEC), jonka yksi sponsori on Hoffmann-La Roche. Tämä lakialoite antaa työnantajalle oikeuden erottaa työntekijä, joka ei suostu yhtiön testauspolitiikkaan ja se on otettu useiden osavaltioiden lainsäädäntöön.

Koulu - huumesodan seuraava rintama

Viimeisen kymmenen vuoden ajan Evansin kaltaiset lobbarit ovat keskittyneet alaan, jota DATIA kutsuu "seuraavaksi rintamaksi" eli koululaisten testaaminen. Vuonna 2002 vaikutusvaltainen yritys Bensinger, DuPont & Associates julisti koulut "paljon suuremmiksi huumetestimarkkinoiksi kuin yritykset". Samana vuonna korkein oikeus päätti, että kouluilla on oikeus testata kaikki opetusohjelman ulkopuoliseen toimintaan osallistuvat oppilaat jalkapalloseuroista shakkikerhoihin.

David Evans auttoi kahta New Jerseyssä olevaa koulua, joissa hänen omat lapsensa kävivät, aloittamaan huumetestauksen ja alkoi itse promotoimaan kouluja mallikouluina kaikille USA:n kouluille. Vuonna 2004 presidentti George W. Bush nosti toisen kouluista "loistavaksi esimerkiksi huumetestauksen antamista positiivisista tuloksista" ja ehdotti 23 miljoonan dollarin summaa liittovaltion opetusohjelmiin tarkoitetuista varoista käytettäväksi lukiolaisten huumetestaamiseen.

Tutkimusten mukaan huumetestausta harjoittavien koulujen oppimistulokset eivät poikkea testaamattomien koulujen tuloksista. Asiantuntijat ovat olleet myös huolissaan siitä, että huumetestaaminen voi saada koululaiset käyttämään kovia huumeita tai alkoholia marihuanan sijaan, koska ne eivät näy huumetesteissä.

Kannabiksen vastustaminen huumesodan pH-testi

Kuinka testiteollisuus on kumonnut ne väitteet, että huumetestit saavat kannabiksen satunnaiskäyttäjiä kiinni tehokkaammin kuin kokaiinin tai heroiinin käyttäjät? Demonisoimalla kannabis erityisen tuhoisaksi. Ollessaan presidentti Fordin huumetsaarina DuPont kannatti kannabiksen dekriminalisointia, mutta erottuaan tehtävästä 1978 piti hän lehdistötilaisuuden, jossa hän julisti kannabiksen olevan "monella tapaa tuhoisin kaikista laittomista huumeista". Julistuksellaan hän asettui vastaan kaikkea aikansa asiantuntijatietoa, mukaan lukien omansa. Vain kolme vuotta aiemmin hänen nimensä oli mukana Fordin hallinnon tuottamassa "valkoisessa paperissa", jossa marihuanaa pidettiin "vähäpätöisenä ongelmana".

DuPont myy palvelujaan "huumetestaamisen hallintakonsulttina", joka selittää omaa kääntymystään kannabiksen suhteen:

"Ymmärsin yhteiskuntapolitiikan olevan symbolista - ainoastaan se merkitsi, että olitko kannabiksen dekriminalisoinnin puolesta tai vastaan. Pidin sitä eräänlaisena pH-testinä".

Toisin sanoen asenne kannabikseen on moraalitesti eli minkä tahansa laittoman huumeen käyttö on yhteiskunnallisesti paha asia ja USA:n eniten käytetty laiton huume on tällöin äärimmäisen paha.

Vähän aikaa sitten American Management Association julkaisi tutkimuksen, joka osoitti työpaikkojen huumetestaamisen olevan vähenemässä kovaa vauhtia. Vuonna 2006 HR Magazine lainasi asiantuntijoita, jotka selittivät tätä vähenemistä sillä, että "huumetestaaminen ei tuota vastinetta sijoitukselle". Toisin sanoen rahan käyttäminen muuten täysin työkykyisten työntekijöiden urkkimiseen ei tuota mitään.

Tämä kuulostaa täysin luontevalta Lewis Maltbyn mielestä, joka kirjoitti vuonna 1999 ACLU:n raportin Drug Testing: A Bad Investment. Hänen mielestään yksityisyrittäjien huumetestauksen väheneminen on vain osoitus siitä, että "huumetestauksella ei ikinä saatu mitään aikaan". DATIA:n tutkimuksessa vuonna 2011 liki 60% 1000 yrityksestä väitti testaavansa kaikki työnhakijat. Mutta samassa tutkimuksessa paljastui, että yhä suurempi joukko yhtiöitä ei testaa työnhakijoita useiden ilmoittaessa, että "he eivät usko huumetestaamiseen".

Testeistä sosiaaliturvan edellytys

Koulut ovat myös olleet vastahankaisia testaamisen suhteen, mutta testiteollisuuden johtohahmot kuten DuPont ovat optimistisia niistä hyödyistä, mitä saadaan kun kohdistetaan huomio valtion avustuksia saaviin. Vuonna 2011 Floridan republikaaninen kuvernööri Rick Scott - jonka vaimo omistaa huumetestejä tekevien klinikoiden ketjun - allekirjoitti lain, joka vaatii osavaltion avustuksia hakevia näyttämään huumetestin tulokset. Toimeentuloavustuksia saavia vaaditaan ottamaan 25 - 30 dollarin testi; negatiivisen tuloksen saaneet saavat rahat takaisin osavaltiolta.

Floridan laki kumottiin oikeudessa pian sen käyttöön ottamisen jälkeen ACLU:n nostettua kanne sitä vastaan. Vain 2,6% testatuista tuenhakijoista sai positiivisen tuloksen ja suurin osa niistä marihuanasta. Testit tulivat maksamaan osavaltiolle 113 000 dollaria ja lisäksi oikeudenpäätöksillä osavaltio joutui maksamaan 595 000 dollaria saamatta jääneitä avustuksia positiivisen testin tai testistä kieltäytymisen takia. Vuoden 2012 heinäkuuhun mennessä Florida oli maksanut 88 783 dollaria oikeuskuluja puolustaessaan ohjelmaansa oikeudessa. Tämä oli kallis hinta oikeustaistelusta, jonka osavaltio lopulta hävisi oikeuden päättäessä mitätöidä ko. laki.

Kongressissa useat republikaaniset lainsäätäjät ovat ajaneet pakollisia huumetestejä jokaiselle toimeentulohakijalle kaikkialla USA:ssa. Republikaanien Orrin Hatch on ollut tässä asiassa johtava poliitikko saaden vuonna 2012 8000 dollaria vaaliavustuksia huumetestausteollisuutta edustavalta ja Hoffmann-La Rochen perustamalta Laboratory Corporation of America´lta (LabCorp). Hatc sai myös 3000 dollaria toiselta LabCorp:n tukemalta poliittiselta painostusjärjestöltä American Clinical Laboratory Association PAC'lta sekä Abbott Laboratories'lta 4000 dollaria. Toinen republikaanien edustaja Charles Boustany sai vuonna 2012 15 000 dollaria Abbott Laboratories'lta. Hän ajaa myös toimeentuloavustuksia saavien testaamista.

Lainsäätäjien pakkomielle testata köyhiä ei suinkaan osoita laantumisen merkkejä, vaan 29 osavaltiossa on vireillä lakeja toimeentulotukia saavien testaamisesta.

Watts Key on LabCorpin palvelutuotannon kansallinen johtaja. DATIA:n konferenssissa hän oli luottavainen siitä, että kunhan virtsatestien laillisuus selvitetään oikeudessa, tulee toimeentulohakijoiden testaamisesta iso osa huumetestaamista.

Hän ei ole ainoa tämän teollisuusalan optimistisista johtajista. DATIA:n puheenjohtaja Philip Dubois pitää vain ajan kysymyksenä sitä milloin toimeentulohakijoiden testaaminen on laajaa. Dubois'n oma testiyritys ajaa testaamista kotiosavaltiossaan Georgiassa.

DATIA:n toiminnanjohtaja Laura Shelton haaveilee järjestelmästä, jossa avustusten saaminen huumetestit läpäisemällä "kulkee käsi kädessä hyvinvoinnin kanssa. Sehän on pohjimmiltaan sama asia, kun oikein pohdit asiaa".

"Koska monien ihmisten pitää läpäistä testit saadakseen työtä verojen maksamiseksi, niin on aivan järkevää, että jos veronmaksajien rahaa käytetään työttömyysavustuksiin tai toimeentulotukeen, niin testaaminen on osa tätä toimintaketjua".

Köyhät talouskriisin syntipukeiksi

Kongressi myötäili tätä logiikkaa muuttaessaan vuoden 2012 helmikuussa liittovaltion lakeja siten, että osavaltioit voivat aloittaa testaamaan työttömyysturvan hakijoita. Drug Policy Alliance luonnehti tätä politiikkaa "sellaiseksi, mikä laajentaa ja tukee huumetestaamista siten, ettei sitä pystytä peruuttamaan vuosiin, jos koskaan".

Republikaaninen kongressiedustaja Dave Camp painosti ankarasti tämän muutoksen puolesta ja hänellä on 81 000 dollarin edestä sijoituksia juuri niissä yhtiöissä, jotka ovat testaamisteollisuuden suurimpia: LabCorp, Abbott Laboratories ja Hewlett-Packard. Hän sai kolmen vuoden aikana LabCorpilta 5000 dollaria kampanja-avustuksia.

Teksasin republikaanienemmistöinen edustajainhuone on innokas lain toimeenpanija. Teksasin osavaltion budjetista on osoitettu 30 miljoonaa dollaria työttömien pissattamiseen, mistä 27 miljoonaa dollaria menee testiyhtiöille. Vuoden 2012 marraskuussa kuvernööri Perry ylisti ohjelmaa lehdistötilaisuudessa osavaltion senaattorien Tommy Williamsin ja Craig Estesin sekä kongressiedustaja Brandon Creightonin kanssa. Kaikki neljä ovat saaneet kampanja-avustuksia Abbott Laboratories'lta.

"Mikä onkaan parempi tapa vähän ravistaa ja hämmentää näitä työttömiä ja ajaa jotkut heistä pois sosiaaliavustusten piiristä kuin pistää pystyyn huumetestaus?" kysyy ArcPoint Labs -yhtiön varatoimitusjohtaja Chris Williams.

"Tällaiset ohjelmat tekevät perustoimeentuloa hakevista ja tarvitsevista syntipukeja, ne eivät täytä työttömyysavun tarkoitusta, ne eivät ole lainkaan yhteensopivia tämän päivän talouden todellisuuden kanssa ja ne loukkaavat niitä miljoonia, jotka joutuvat kantamaan suurimman taakan työpaikkojen menetyksistä ja ovat kykenemättömiä löytämään uusia töitä", tiivistää National Employment Law Project'in tutkija Rebecca Dixon.

Jo vuosikymmeniä huumetestaaminen on epäsuhtaisesti kohdistettu hädänalaisiin ryhmiin, kuten alipalkattuihin työntekijöihin, lapsiin ja ehdonalaista tuomiota suorittaviin. Kaikkialla, missä näistä testeistä on tehty pakollisia, ovat kansalaisoikeusaktiivit kritisoineet niitä yksityisyyden ja ihmisoikeuksien loukkauksina.

Jos republikaaniset lainsäätäjät saavat tahtonsa läpi, miljoonat lomautetut ja toimeentuloasiakkaat joutuvat yksityisyyden loukkauksien uhreiksi. Republikaanisille lainsäätäjille 1930-luvun laman jälkeen USA:n suurimman taloudellisen mullistuksen uhrien syyllistäminen näyttää olevan se varsinainen tavoite.

Lähde: The Nation 3.4.2013

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/515-mr-kultasuihkun-kuningas

Ruotsin poliisi löytää yhä enemmän kotikasvatettua kannabista

Ruotsin poliisi uskoo yhä useampien kasvattavan oman kannabiksensa kotona, kertoo Sveriges Radio. Ruotsin rikoslaboratorion, SKL, tilastot osoittavat että positiiviset kannabistestit ovat yli tuplaantuneet viimeisten viiden vuoden aikana.

Vuonna 2011 Södertörnin poliisi löysi 19 kannabiskasvattamoa ja viime vuonna 39.

SKL on ottanut näistä kasveista näytteitä analysoitavaksi, kuten tuhansista muistakin poliisin takavarikoimista kannabiskasveista.

SKL teki lähes 9000 testiä vuonna 2007. Vuonna 2012 testejä tehtiin jo 20 000 eli yli kaksinkertainen määrä. Lisääntyneiden kasvattamojen lisäksi poliisi kertoo nykyään löytävänsä enemmän marihuanaa kuin hasista.

Daniel Löfgren poliisista sanoo, että tyypillisin löytö on hyvin pieni kasvattamo, jossa henkilöllä on muutama kasvi kasvamassa kaapissa tai kasvatusteltassa.

"Itse kasvattamalla kustannukset laskevat. Lisäksi sillä voi tienata", Löfgren sanoo.

Löfgrenin mukaan kannabiksella on paljon kysyntää Ruotsissa nykyään.

"Verrattuna muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen nuoret ovat muuttaneet mielipiteitään eivätkä he näe kannabista enää vaarallisena", Löfgren toteaa.

Lähde: Sveriges Radio 23.3.2013

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/514-ruotsin-poliisi-loeytaeae-yhae-enemmaen-kotikasvatettua-kannabista

Kannabiksen laillistamisesta ei rahasampoa Washingtonin osavaltiossa

Professori Mark Kleimanin yritys BOTEC Analysis Inc. voitti Washingtonin osavaltion tarjouskilpailun kannabiksen laillisen jakelujärjestelmän suunnittelusta. Kalifornian yliopiston julkishallinnon professori Kleiman on tunnustettu huumepolitiikan asiantuntija. Vuonna 2012 hän julkaisi kirjan Marijuana Legalization: What Everyone Needs to Know yhteistyössä Jonathan P. Caulkinsin, Angela Hawkenin ja Beau Kilmerin kanssa.

Kleiman on aina kritisoinut huumesotaa, mutta samalla hän on ollut kriittinen lainuudistajien ja laillistamisaloitteiden aikomuksia kohtaan. Hän kritisoi vuonna 2010 julkisesti Kalifornian laillistamisaloitetta, minkä takia hänen valintansa Washingtonin lakialoitteen toteuttajaksi on herättänyt ihmetystä.

Kotikasvatus ja osuuskunnat olisi paras malli

Hän ei pidä mahdottomana sitä, että osavaltiot laillistavat kannabiksen ja hän kokee Washingtonin laillistamisen suurena yhteiskunnallisena kokeiluna.

"Kysykää mielipidettäni laillistamisesta viiden vuoden kuluttua ja ehkä minulla on silloin uskottavampi mielipide asiasta. Minun tämänhetkinen mielipide on se, että epäkaupallinen järjestelmä - kasvata itse -periaatteella toimivat käyttäjien osuuskunnat - olisi parempi kuin alkoholijärjestelmän kaltainen kaupallinen järjestelmä kun verrataan hyötyjä ja haittoja. Mutta tämä vaihtoehto ei ole listalla, koska se ei tuota verotuloja. Lisäksi se toimisi paremmin koko valtion kuin osavaltion tasolla. Yhdessä osavaltiossa toteutettuna kasvata omat kannabiksesi -lähestymistapa aiheuttaisi massiivisen vientikaupan. Tämä voi olla riskinä Coloradossa. Washingtonissa ei aiota sallia kotikasvatusta, eikä siitä koidu samaa riskiä."

Kannabiksen laillistaminen ei pelasta osavaltion taloutta

Washingtonin osavaltion uudella kannabiskonsultilla on yksi järkyttävä viesti lainlaatijoille ja osavaltion budjetin laatijoille: älkää pitäkö kannabista osavaltion talouden pelastajana.

"Mahdolliset verotuotot ovat todennäköisesti alle puolet siitä 450 miljoonasta dollarista vuodessa, joiksi ne arvioitiin", selittää professori Mark Kleiman.

Ja oleellisempaa on se, että turvautuminen kannabiksen myynnin tuottamaan rahaan - kuten myös uhkapelaamisen, alkoholin ja tupakan tuottamaan rahaan - tarkoittaa turvautumista väärinkäyttöön ja riippuvuuteen, jotka eivät ole toivottavia yhteiskuntapolitiikan tavoitteita.

"Brutaali tosiasia on se, että nuo ovat muutamien harvojen runsaasti käyttävien tuomia verotuloja, eikä useiden kohtuukäyttäjien. Vain 20% kannabiksen käyttäjistä kuluttaa 80% kaikesta USA:ssa kulutetusta kannabiksesta", Kalifornian yliopiston huumepolitiikan asiantuntija Kleiman selittää. Hän jatkaa vielä, että 45% kaikesta alkoholista kulutetaan osana ryyppäämistä.

"Ainoa tapa saada paljon tuloja kannabiksesta on myydä paljon kannabista. Ainoa tapa myydä paljon kannabista on myydä sitä ihmisille, jotka polttavat paljon kannabista. Eikä tämä ole hyvä asia. Poliitikot eivät välttämättä halua osavaltion "suosivan sairautta"", hän sanoo.

Kleiman korostaa, ettei hän ole osavaltion huumetsaari, eikä kinastele laillistamisesta.

"Meiltä ei kysytty, että onko tämä hyvä ajatus. Meitä pyydettiin auttamaan alkoholinvalvontavirastoa soveltamaan käytäntöön vaaleissa voittanut laki", hän lisää.

Kleiman kertoi myös tulossa olevasta pettymyksestä: valtion lisensoimat kannabiskaupat eivät ehkä aukaise oviaan ennen kuin myöhään keväällä 2014, vaikka osavaltio voi saavuttaa tavoitteensa viihdekäyttöön tarkoitetun kannabiksen sääntöjen laatimisesta joulukuuhun 2013 mennessä.

Vaikein asia tulee olemaan hintatason määrääminen. Hinnoitteluun liittyy monia tavoitteita. Korkeat hinnat vähentävät käyttöä ja siten tuottavat myös vähemmän tuloja ja lisäksi ne tukevat laittomia markkinoita. Alhaiset hinnat voivat tukahduttaa laittomat markkinat, mutta ne voivat lisätä nuorten käyttöä ja aikuisten väärinkäyttöä sekä lisätä osavaltiosta vientiä.

Tutkijana ja kalifornialaisena Kleiman kertoo olevansa iloinen saadessaan seurata tämän kokeilun kehitystä Washingtonissa ja Coloradossa. Hän on vaikuttunut osavaltion virkamiesten osaamisesta ja moraalista.

"Olemme hyvillämme siitä, että ideologiaan tarrautumattomalla huumepolitiikalla on kysyntää. Näin ei aina ole ollut asian laita", hän sanoi saamastaan osavaltion konsultointisopimuksesta.

Hän painottaa sitä, että liittovaltio voi haastaa osavaltion oikeuteen tästä kokeilusta, koska se pitää kannabista vaarallisena huumeena.

"Me yritämme luoda lailliset markkinat, koska liittovaltion hallitus hengittää niskaamme".

Muuttuuko kuluttajien käyttäytyminen laillistamisen jälkeen?

Kleimanin arviota verotuotoista on sittemmin kommentoitu laajalti tiedotusvälineissä. Mm. Oaklandissa ilmestyvän sanomalehden kommentaattori toi esille laillisen lääkekannabisohjelman ja viihdekäytön laillistamisen välisen vuorovaikutuksen:

"Osavaltion eniten kannabista käyttävät kasvattavat itse tai ostavat kannabiksensa osavaltion lääkekannabisohjelmasta, mitä taas ei veroteta viihdekäytön tapaan."

Kleimanin mukaan oletus siitä, että ihmisten kannabiksen kulutus ei muutu laillistamista edeltäneestä ajankohdasta, on epävarma. Jos alkoholia korvaava vaikutus toteutuu - jota monet laillistajista olettavat - niin silloin aikaisemmin alkoholia kuluttaneet alkavat käyttämään kannabista. Haittana olisi tietysti se, että jos asiat sujuvat hyvin, niin alkoholin tuottamat verotulot tulevat laskemaan. Tätä lievittää se, että alkoholitulot eivät ole ikinä kattaneet alkoholin käytön aiheuttamien haittojen aiheuttamia kuluja.

Jos kaikki menee pieleen, eivät alkoholin käyttäjät vähennä kulutustaan, vaan lisäävät siihen kannabiksen käytön. Tulisi varautua siihen tilanteeseen, että joidenkin kuluttajien keskuudessa näin tulee käymään.

Emme myöskään tiedä muuttuvatko kannabiksen käyttötavat laillistamisen jälkeen. Lääkekannabiksen laillinen tarjonta on lisännyt kannabiksen käyttöä niiden potilaiden keskuudessa, joilla ei aikaisemmin ollut turvattua kannabiksen lähdettä. Osa potilaista on pystynyt korvaamaan kannabiksella opioidilääkityksensä.

Lääkinnällinen käyttö on erilaista kuin ns. viihdekäyttö ja lisäksi on niitä viihdekäyttäjiä, jotka oikeastaan lääkitsevät itseään, mutta he eivät ole myöntäneet sitä toisille eivätkä aina itsellekään. "En usko, että suunnitellut lailliset kannabismarkkinat pystyvät kilpailemaan lääkekannabismarkkinoiden kanssa, jos ne pysyvät yhtä avoimina kuin nykyään", Kleiman toteaa haastattelussaan.

Lääkekannabismarkkinoita pitäisi muuttaa, jotta lailliset kannabismarkkinat aikuisille olisivat kilpailukykyisiä. Tätä Kleiman ei kuitenkaan suosittele.

"En usko osavaltion haluavan olla riippuvainen kannabiksesta riippuvaisista käyttäjistä yhtä paljon kuin se haluaa olla riippuvainen peliriippuvaisista. Tuskin kukaan haluaa kannabismarkkinoille tapahtuvan samalla tavalla kuin lottopelille, jolla valtion virasto epätoivoisesti ruokkii riippuvuussairautta. Aikuiset ihmiset haluavat käyttää kannabista vastuullisesti. Tämä ei mielestäni voi olla huono asia."

Tärkeintä on olla joustava

Kleiman myöntää, etteivät nämä asiat kuulu hänelle, vaan osavaltion päättäjät ovat näistä asioista vastuussa. BOTEC ainoastaan antaa päättäjille ne vaihtoehdot, joista voidaan valita.

"Lautakunta ei valinnut minua, vaan BOTEC-ryhmän, tähän tehtävään. Ryhmä ei ole huumetsaari, suurvisiiri, eikä edes hovihankkija. Olemme vain työntekijöitä, joilla on laskukoneet ja taulu, joilla osoitamme, että jos valitsemme X:n tai Y:n niin todennäköiset seuraukset ovat A, B ja C tai D, E ja F."

Yksi asia on kuitenkin varmaa: mitä hyvänsä tuloksia Kleiman ja hänen yhtiönsä saavat aikaan ja mitä tahansa keinoja osavaltio alkaa soveltaa, niin väistämättä näitä sääntöjä ja valvontamuotoja tullaan kehittämään kokemuksien karttuessa ja sen mukaan, halutaanko kannabiksen laillistamisen olevan järkevää yhteiskuntapolitiikkaa vai rahantekoväline.

Kleiman kirjoittaa blogissaan joustamisen tarpeesta: "Olemme ryhmänä hivenen peloissamme ja toisaalta innoissamme edessä olevasta tehtävästä. Kaikki väitteemme järkevän huumepolitiikan tekemisestä asetetaan nyt testiin ja panokset ovat isot. Kaikissa rehellisissä tilannearvioissa pitää ottaa huomioon epävarmuus ja muutos. Millaisen järjestelmän hyvänsä Washington aloittaa joulukuun 1. päivänä, joutuu se käymään läpi nopeiden muutosten ajanjakson teollisuuden ja kuluttajien opetellessa uuteen tilanteeseen. On hyvin epätodennäköistä, että ensimmäiset ohjeistukset - olivat ne vaikka kuinka huolellisesti laadittuja - tulevat olemaan täydellisiä pitkällä tähtäimellä. Tämä nostaa esille joustamisen tärkeyden. Washingtonin pitää laatia ensimmäiset säädökset siten, että niiden soveltamisessa voidaan joustaa, ja kehittää sellainen tarkkailujärjestelmä, joka auttaa valvontalautakuntaa, teollisuutta ja kuluttajia oppimaan kokemuksista."

Lähde: Celebstoner 3.4.2013 ja Seattle Times 29.3.2013

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/511-kannabiksen-laillistamisesta-ei-rahasampoa-washingtonin-osavaltiossa

Hollanti: kaupungit haluavat kasvattaa laillista kannabista

Ainakin kymmenen hollantilaiskaupunkia on hakenut tai aikoo hakea lupaa oikeusministeriltä aloittaa kaupallinen kannabiksen kasvatus. Paikallispoliitikot ovat hyvin kriittisiä hallituksen virallista kannabispolitiikkaa kohtaan ja heidän mielestä laillistettu kannabiksen kasvatus poistaisi järjestäytyneen rikollisuuden alalta.

"Kannabis ei tipu taivaasta. Jos ministeri haluaa oikeasti puuttua laittomaan kasvatukseen niin hallituksen pitää ottaa kannabiksen kasvatus hoitaakseen", Heerlenin pormestari Paul Depla kertoi tutkimuksen tehneelle Trouw-sanomalehdelle.

Venlo, Zwijndrecht, Eindhoven, Tilburg, Amsterdam, Rotterdam, Utrecht ja Haag ovat hakeneet lupaa kannabiksen kasvatukseen. Lisäksi 19 Trouwin tutkimasta 40:stä paikallishallinnosta ei sovella hallituksen politiikkaa kieltää turisteilta pääsy kannabiskahviloihin.

Tammikuun alusta saakka kannabiskahviloiden olisi pitänyt sallia ainoastaan Hollannissa virallisesti asuvien ostaa kannabista. Laissa kuitenkin sallitaan "paikallisten olosuhteiden" huomioon ottaminen.

A-luokan kannabista?

Hollannin edellinen hallitus yritti luokitella vahvan kannabiksen A-luokan huumeeksi heroiinin ja kokaiinin rinnalle osana samaa kampanjaa, jolla yritettiin saada ns. ruohopassi voimaan.

"Kovilla huumeilla ei ole sijaa kannabiskahviloissa ja tulevaisuudessa niistä saa vain kannabista, jonka THC-pitoisuus on alle 15%", oikeusministeri Ivo Opstelten julisti vuonna 2012 parlamentille. Opstelten ei kertonut, milloin THC-rajoitus aiotaan ottaa käyttöön.

Asiantuntijoiden mukaan Hollannissa kasvatetun kannabiksen THC-pitoisuus on 15% - 18%. Noin 75% kannabiskahviloissa myytävästä kannabiksesta on kasvatettu Hollannissa.

Maastrichtin kannabiskahviloiden edustaja Marc Josemans luonnehti oikeusministerin puhetta: "Hän tekee kaikkensa pitääkseen laittomat kuviot mahdollisimman laajoina. Heikkoa kannabista kahviloissa ja vahvaa kaduilla, tällöin kuluttajien valinta on ilmeinen".

"Vahva kannabis ei ole suinkaan vaarallisempaa terveydelle. Käyttäjä käyttää silloin vähemmän aivan kuten ihmiset eivät juo rommia oluttuopeista."

Asiantuntijat pitävät hallituksen suunnitelmaa luokitella vahvat kannabislajikkeet A-luokan huumeiksi mahdottomana toteuttaa käytännössä. Asiantuntijoiden mukaan tämä aiheuttaisi kannabiskahviloille mahdottomia tilanteita. Se vaikeuttaisi myös poliisin työtä.

Hollantilaiset kohtuukäyttäjiä

Trimbos-tutkimuslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan hollantilaiset ovat maltillisia kannabiksen käyttäjiä verrattuna muihin EU-maihin.

Hollantilainen suurkuluttaja käyttää vuodessa 310 grammaa, mikä on alle seitsemän tutkitun maan keskiarvon. Englanti ja Wales johtivat 374 grammalla vuodessa. Hollannissa kannabiksen käyttö on maltillista kaikissa ikäryhmissä.

"Nuorten keskuudessa käyttö on hieman EU:n keskiarvoa yleisempää, mutta aikuisten keskuudessa harvinaisempaa. Toisin sanoen meidän vapaamielinen politiikka ei yllytä käyttämään enempää. Nuorena kokeillaan, mutta monet lopettavat myöhemmin", Trimbosin edustaja Franz Trautmann kertoi.

Tutkimuksen mukaan 90% hollantilaisista kannabiksen käyttäjistä sekoittaa marihuanan tupakkaan. Bulgarialaisista, tsekeistä ja briteistä 30% polttaa marinsa raakana.

Vain 9% hollantilaisista kannabiksen käyttäjistä kertoi voivansa hankkia myös kovia huumeita kannabiskauppiaaltaan, yleensä diileriltä, joka hengailee kannabiskahvilassa. Muissa maissa 25% - 50% kannabiksen käyttäjistä kertoi vakimyyjänsä välittävän myös muita huumeita.

Lähde: Dutch News 27.4.2013 ja 26.4.2013

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/522-hollanti-kaupungit-haluavat-kasvattaa-laillista-kannabista