Amerikan mantereiden valtioiden järjestö, OAS, julkaisi 17.5.2013 raporttinsa kansainvälisestä huumeongelmasta ja sen ratkaisumalleista. Raportissa kehotetaan kiirehtimään kannabiksen dekriminalisointia tai laillistamista, "koska ennemmin tai myöhemmin tässä asiassa on pakko tehdä ratkaisuja".
OAS:n pääsihteeri José Miguel Insulza piti alkupuheenvuoron raportin julkistamistilaisuudessa, jossa hän kertoi toivovansa raportin olevan alku pitkään kaivatulle keskustelulle.
Ensimmäinen keskustelu tullaan käymään OAS:n kokouksessa 4-6. kesäkuuta ja sitä varten raportti lähetetään kaikille järjestön 33 jäsenvaltiolle. Ensimmäisenä raportin sai luettavakseen Kolumbian presidentti Juan Manuel Santos.
"Tämä OAS:n raportti on tärkeä osa sitä yhteistä jälleenrakennusta, jolla me aiomme kohdata ongelman. Tätä raporttia ei pitäisi lukea ja tutkia vain tässä maailman kolkassa, vaan kautta maailman. Olemme todella tyytyväisiä raportin poikkeuksellisen korkeaan laatuun. Juuri tätä me olemme kaivanneet; tieteellistä todistusaineistoa, joka ei perustu ennakkoluuloihin. Nyt alkaa se todellinen työ eli keskustelu poliittisella tasolla. Tehtäköön nyt selväksi se, että kukaan ei tässä puolustele mitään tiettyä kantaa, ei laillistamista, ei säätelyä, eikä sotaa. Meidän tulee käyttää vakavissamme ja harkitusti näitä tutkimuksia, kuten tätä OAS:n tutkimusta, parempien ratkaisujen hakemiseen. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että meillä on sama tavoite, mutta olemme välillä eri mieltä siitä, kuinka sen saavuttaisimme. Tämä raportti auttaa meitä saavuttamaan yhteisymmärryksen, siitä tulee perusta liian pitkään lykätylle keskustelulle", Santos lausui julkistamistilaisuudessa.
Kannabiksen dekriminalisoinnilla on kiire
Raportissa siteerataan presidentti Richard Nixonin asettaman ns. Shaferin komitean vuonna 1972 julkaisemaa raporttia Marijuana, A Signal of Misunderstanding, jonka ohjeita hän ei kuitenkaan noudattanut, vaan aloitti juuri sen huumesodan, josta nyt pyritään eroon:
"Komitea uskoo siihen, että USA:n nykyinen huumeongelma on osittain syntynyt valtiovallan institutionaalisesta reaktiosta huumeiden käyttöön. Jollei nykyistä politiikkaa muuteta, me jatkamme samojen ongelmien kanssa, joudumme kestämään samoja yhteiskunnallisia kustannuksia ja havaitsemme olevamme aivan yhtä kaukana rationaalisesta ja sosiaalisesta lähestymistavasta kuin 1914."
Samoin kuin vuoden 1972 Shaferin raportti kehotti dekriminalisoimaan kannabiksen käytön ja hallussapidon, niin myös OAS:n raportissa vaaditaan suurempaa joustavuutta huumeongelman käsittelyssä.
"Tämä saattaa johtaa kotimaisen lainsäädännön tai kansainvälisten lakien muuttamiseen".
Raportti kehottaa "arvioimaan näkyviä signaaleja ja trendejä, jotka osoittavat kohti kannabiksen tuotannon, myymisen ja käytön dekriminalisointia ja laillistamista. Nämä ratkaisut pitää tehdä ennemmin tai myöhemmin."
Neljä ratkaisumallia
Arviolta 45% maailman kokaiinin kuluttajista, puolet heroiinin kuluttajista ja neljäsosa kannabiksen kuluttajista elää Amerikan mantereen valtioissa. Kokaiinipastan, crackin, liuottimien, amfetamiinien ja laillisten lääkkeiden väärinkäyttö on lisääntynyt. Yhteensä näiden aineiden vähittäiskauppa tuottaa 150 miljardia dollaria vuodessa. Tästä 65% jää vähittäiskauppiaille ja vain 1% maanviljelijöille.
Huumeiden käyttö on 15. yleisin kuolinsyy OAS:n pohjoisissa valtioissa, mutta vasta 40. Andien valtioissa ja 52. Väli-Amerikassa. Tämä tosiasia puoltaa sitä argumenttia, että USA:n ja Kanadan tulisi kantaa suurempi vastuu laittomien huumeiden kysynnän vähentämisestä.
Raportti on kaksiosainen ja siinä on yhteensä 400 sivua. Ensimmäinen osa on analyyttinen raportti, jossa selitetään ne syyt, jotka ovat aiheuttaneet yhteiskunnissa huolta huumeiden käytöstä ja johtaneet yrityksiin valvoa huumeiden vaikutuksia ihmisten terveyteen. Toisessa osassa tutkitaan niitä kehitysmalleja, joita ongelman käsittely voi aiheuttaa maanosassa tulevina vuosina.
Toisessa osassa esitetään neljä erilaista kehitysmallia, joista kolme kuvailee erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja, joissa polttopisteenä on instituutioiden rakentaminen, kokeilu erilaisilla laillisilla vaihtoehdoilla ja yhteisön kyky vastata ongelmaan. Neljäs, malli varoittaa meitä siitä, mitä saattaa tapahtua, jos emme kykene nopeasti saavuttamaan yhteistä näkökulmaa, joka sallisi meidän yhdistää voimamme ongelman hoitamiseen samalla kun kunnioitamme lähestymistapojen moninaisuutta.
Huumeongelman tuomiin haasteisiin voidaan vastata monilla lähestymistavoilla, jotka eivät ole toisiaan poissulkevia malleja. Ensimmäisen skenaarion mukaan OAS:n jäsenvaltiot ymmärtävät huumeongelman olevan oire laajemmasta turvattomuusongelmasta. Valtiot alkavat yhdessä rakentaa ja uudistaa vahvempia instituutioita voidakseen "valvoa järjestäytynyttä rikollisuutta ja sen aiheuttamaa väkivaltaa ja korruptiota".
Vai huomaavatko valtiot nykyisen politiikkansa riittämättämyyden ja etsivätkö ne eri reittejä ongelmien hoitamiseksi? Toisen skenaarion mukaan OAS valtiot huomaavat kieltolain ja rikoslain sanktioiden aiheuttavan enemmän haittaa kuin hyötyä ja alkavat kokeilla vaihtoehtoisia valvontamalleja aloittaen kannabiksen dekriminalisoinnista ja siirtäen resursseja rikosvalvonnasta ongelmakäytön ehkäisyyn ja hoitoon.
Kolmantena skenaariona OAS:n valtiot näkevät huumeongelman sen alla olevien, väkivaltaa ja riippuvuutta aiheuttavien yhteiskunnallisten ja taloudellisten ongelmien ilmentymänä. Tällöin valtiot turvautuvat yhteisöihin perustuvaan lähestymistapaan, jossa huumeongelmaan pyritään tarttumaan vahvistamalla yhteisöjen vastustuskykyä parantamalla yleistä turvallisuutta, terveydenhoitoa, koulutusta ja työllistymistä ruohonjuuritasolta ponnistavilla ohjelmilla.
Neljänneksi on tärkeää ymmärtää ja tutkia sitä vaihtoehtoa, mikä syntyy kun tuottaja- ja läpikulkuvaltiot huomaavat kärsivänsä liikaa ja epäoikeudenmukaisesti huumesodan aiheuttamasta väkivallasta. Niinpä ne päättävät irtisanoutua yksipuolisesti maanosan yhteistyöstä hyläten "huumesodan" ja tavoitellen jopa yhteistyötä kartellien kanssa. Ne joutuvat tasapainoilemaan toisaalta väkivallan vähentämisen ja toisaalta omien instituutioidensa uskottavuuden ja kansainvälisen yhteistyön välillä.
Kansainväliset tiedotusvälineet innostuneita
USA:n vaikutusvaltaisimman huumepoliittista reformia ajavan järjestön Drug Policy Alliance´n johtaja Ethan Nadelmann arvioi "tämän olevan ensimmäinen kerta, kun monikansallinen järjestö tekee jotakin tällaista".
"Jo pelkästään se, että OAS oikeasti kokoaa yhteen 50 ihmistä, joista monet ovat liittolaisiamme ja ihmisiä, jotka ovat ajamassa huumepolitiikan uudistamista, aloittaa avoimen keskustelun ja tuottaa tämän pohjalta raportin, jota ei ole yritetty ohjata eikä sensuroida poliitikkojen toimesta, on todella ainutlaatuista."
Kansainväliset tiedotusvälineet ovat huomanneet saman ja lehdet brittiläisestä The Guardian´ista amerikkalaiseen Christian Science Monitor´iin ovat uutisoineet, kommentoineet ja käsitelleet sitä uutisissa ja pääkirjoituksissaan.
The Guardian julkaisi 18.5. Maailmanlaajuisen huumepoliittisen komission (Global Commission on Drug Policy) avoimen kirjeen Breaking the taboo about drugs, joka päättyy arvioon:
"Tämä raportti on vasta alku. Amerikan mantereen johtajien tulee ottaa tämä tutkimus vakavasti ja arvioida sitä, kuinka heidän omaa politiikkaa voidaan kehittää. Tällä tavalla he voivat murtaa väkivallan, korruption ja liikakansoitettujen vankiloiden noidankehän ja asettaa ihmisten terveys ja turvallisuus etusijalle".
Guardian-lehden päätoimittaja vaatii Euroopan johtajia osallistumaan tähän keskusteluun:
"Näkyvissä on selviä merkkejä siitä, että yksi tai useampi Latinalaisen Amerikan maista voi yksipuolisesti lopettaa huumeiden salakuljettajien viemisen oikeuteen. Euroopan ja USA:n johtajien on aika osallistua tähän keskusteluun, joka on saamassa taakseen yhä lisää voimaa. Jos he lykkäävät osallistumistaan, voi käydä niin ettei kukaan Latinalaisessa Amerikassa enää kuuntele heitä".
Lähde: OAS 17.5.2013, Raportin 1. ja 2. osa, Washington Post 17.5.2013, Christian Science Monitor 17.5.2013, Guardian 18.5.2013 uutinen, avoin kirje, pääkirjoitus, Reuters 17.5.2013 ja Internationalist 22.5.2013
Kannabinoidien ja metabolisten prosessien yhteyksistä on vain vähän tutkimustietoa. Epidemiologinen tutkimus on havainnut kannabiksen käyttäjillä vähemmän ylipainoisuutta ja diabetesta verrattuna kannabista käyttämättömiin. Mutta tähän saakka ei ole tutkittu kannabiksen käytön ja insuliinin, glukoosin sekä insuliinivasteen yhteyttä.
Belgian lain mukaan kasvattaja saa pitää hallussaan yhtä kasvia, mutta sosiaalisissa kannabisklubeissa jäsenet voivat pistää kasvinsa yhteen ja antaa ammattimaisen kasvattajan hoitaa kasvatus jäsenten puolesta. Klubeissa kasvatetaan korkealaatuista kannabista orgaanisesti ja se jaetaan jäsenten kesken. Klubit ovat osoittautuneet menestyksekkääksi tavaksi jakaa kustannuksia ja lisätä hyötyjä. Mambo-klubi aikoo viedä tämän vielä yhden askeleen eteenpäin ja perustaa klubitalon, jossa jäsenet voivat tavata toisiaan, jakaa yhteistä satoaan ja antaa aidon yhteishengen kasvaa jäsenten keskuudessa.
Päätöksellä vahvistettiin lääkekannabiksen jakelun laillisuus, mutta samalla todettiin paikallishallinnolla olevan oikeus päättää jakelupisteiden toiminnasta. Korkein oikeus korosti kuitenkin sitä, että "mikään ei estä lainsäätäjiä tai kansalaisia omaksumasta toisenlaista lähestymistapaa tulevaisuudessa".
Lainsäätäjille hetki oli enemmän vavisuttava kuin hullaannuttava osavaltion astuessa aikaan, jolloin jokainen yli 21-vuotias voi kohta ostaa marihuanaa erikoiskaupoista.
Blogitekstit (Atom)