Kannabisklubien aalto on saavuttanut Britannian. Siellä toimii tällä hetkellä 49 kannabisklubia, joissa jäsenet keskustelevat kasvatuksesta, lääkekäytöstä, laillistamisesta ja pajauttelevat siinä sivussa. Lontoon kannabisklubilla on Facebookissa jo yli 39 000 tykkääjää ja huhtikuussa 4/20-tapahtumaan Hyde Parkissa osallistui yli 10 000 ihmistä.
”Tämä on verrattavissa viinien maisteluun, mutta maistelemme kannabista. Ihmiset tulevat vaihtamaan lajikkeita, kokeilemaan uusia ja keskustelemaan”, Lontoon kannabisklubin (LCC) johtaja selittää.
Klubin pöydällä on erilaisia suurennuslaseja, vaporisaattoreita ja nimilapuilla varustetuissa purkeissa eri kannabislajikkeiden kukintoa kuin tutkimuslaboratorion ja kukkakaupan kombinaatiossa.
”Tämä lajike voitti Lontoon underground-kannabiskisan”, kertoo klubin johtaja kädessään pieni lasiastia, jonka etiketissä lukee K3M.
Tuore jäsen haistelee purkkia: ”Olen vakavissani harkinnut alkavani kasvattaa ystävieni kanssa. Itsekasvatettu on niin paljon paremman makuista kuin se kukka, jota ostan kadulta ja josta ei lainkaan tiedä, mitä siinä on."
Kannabisklubit ovat alkaneet kukoistaa Britanniassa viimeisten parin vuoden aikana. Niitä on nyt 49 ympäri saarivaltakuntaa ja niiden kattojärjestö, UK Cannabis Social Club, perustettiin vuonna 2011 edustamaan kannabiksen käyttäjiä.
Klubit toimivat pääasiassa Facebookin kautta ja LCC:llä on yli 39 000 tykkääjää. Klubit ovat yhdistäneet kannabiksen käyttäjiä kautta Britannian keskustelemaan keskenään lannoituksesta ja itselääkinnästä aina kampanjointiin kannabiksen käytön dekriminalisoimiseksi. Klubit järjestävät tapaamisia, kuten huhtikuun Hyde Park -tapahtuma, sekä intiimimpiä tapahtumia, joissa eläkeläiset, opiskelijat, duunarit ja pankkiirit voivat jutella yhdestä rakkaimmasta harrastuksestaan.
LCC:n johtajan työ julkisen terveydenhoidon parissa ajoi hänet perustamaan kannabisklubin.
”Olen työni takia paljon ulkomailla, missä olen voinut seurata, kuinka tehokas lääke kannabis onkaan erilaisiin vaivoihin. Tiedän, että kannabiksella voi myös olla haittavaikutuksia ja sitä voidaan käyttää väärin - aivan kuten mitä hyvänsä. Mutta se on aivan eri juttu oikein käytettynä. Muuttaessani Lontooseen opin tuntemaan paljon sellaisia ihmisiä, jotka käyttivät kannabista lääkkeenä salaa, mikä ei ole oikein. Siksi perustin Facebook-ryhmän normalisoidakseni kannabiksen käyttöä ja saattaakseni käyttäjiä yhteen.”
Yksi kannabisklubin mantra on käyttäjien rohkaiseminen käyttämään kannabista terveellisillä tavoilla.
”Käytän kannabista enää höyrystämällä, se vaikuttaa paljon paremmin ja maku on niin paljon puhtaampi”, selittää yksi jäsen asettaen nipin höyrystimeen ja vetäisten sitten höyryt henkeen.
Kannabiksen kasvatus ja hallussapito ovat edelleen laittomia tekoja Britanniassa, mutta tämä ei ole estänyt kannabisklubeja käyttämästä sosiaalista mediaa tapaamisten mainontaan. Avoimuus on osa normalisointikampanjaa. Toisaalta jäsenet haluavat pitää osallistumisensa yksityisasiana.
”Kannabiksesta puhuminen ei ole laitonta. Mutta monella jäsenellä on perhe, hyvätuloinen työpaikka, asuntolainat ym. ja he pelkäävät menettävänsä tämän kaiken”, klubin johtaja selittää.
”Päätavoitteemme tällä hetkellä on seurata amerikkalaisten esimerkkiä ja laillistaa kannabis lääkekäyttöön. Olisin onnellinen heppu kun tämä toteutuu.”
YK:n yleiskokouksen 68. istunnon avajaisviikolla syyskuussa New Yorkissa Latinalaisen Amerikan valtioiden presidentit nostivat joukolla kansainvälisen huumesodan yhdeksi puheenaiheista. Tämä nostaa esille sen, estävätkö YK:n huumesopimukset kannabiksen laillistamisen ja mikä on paras strategia konkreettisten tulosten saavuttamiseksi YK:n vuoden 2016 erikoisyleiskokouksessa? Suomea kokouksessa edusti ulkoministeri Erkki Tuomiojan johtama valtuuskunta.
Syyskuun yleiskokouksessa käsiteltiin YK:n vuosituhattavoitteiden toteutumista ja Syyrian kriisiä. Huumesota on suuri uhka ihmisten terveydelle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle ja sen täytäntöönpanossa kuolee kymmeniä tuhansia ihmisiä kautta maailman eli vähintään yhtä paljon kuin ns. normaaleissa sodissa.
YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon kehotti kesäkuussa antamassaan lausunnossa valtioita tuomaan kaikki vaihtoehdot esille YK:n valmistautuessa vuonna 2016 toteutettavaan erikoisyleiskokoukseen huumeongelmasta.
Presidentit ja pääministerit laillistamisen puolesta
Tähän tilaisuuteen tarttui ensiksi Kolumbian presidentti Juan Manuel Santos tiistaina 24.9. pitämässään puheessa. ”Huumesotaa ei ole voitettu”, Santos lausui yleiskokouksen osanottajille kehottaen YK:n organisaatiota terästäytymään vuoden 2016 erikoisyleiskokoukseen mennessä.
”Tässä samassa YK:n päärakennuksessa hyväksyttiin 52 vuotta sitten sopimus, joka oli huumesodan lähtölaukaus. Tänään meidän täytyy tunnustaa, ettei tuota sotaa ole voitettu”, Santos kertoi maailman johtajille viitaten vuoden 1961 Single Convention on Narcotic Drugs -sopimukseen.
”Kerron tämän sellaisen maan presidenttinä, joka on kärsinyt tappamisesta, verenvuodatuksesta ja sodan uhreista, mutta joka on myös saanut paljon aikaan tämän vitsauksen ja siitä hyötyvien mafioiden vastaisessa taistelussa.”
Santos kertoi tämän aseellisen konfliktin tappaneen Kolumbiassa yli 220 000 ihmistä kuluneiden 50 vuoden aikana.
”Jos toimimme yhdessä huumeongelman ratkaisemiseksi kaikenkattavan näkemyksen varassa ilman ideologisia rasitteita, pystymme ehkäisemään paljon haittoja ja väkivaltaa.”
Costa Rican presidentti Laura Chinchilla ilmoitti omassa puheenvuorossaan, että ”Costa Rica yhtyy alueen muiden valtioiden vetoomukseen arvioida uudelleen kansainvälisesti sovitut politiikan muodot haettaessa tehokkaampia toimintamalleja huumeiden salakuljetukseen terveyden näkökulmasta kunnioittaen ihmisarvoja ja pyrkien haittojen vähentämiseen.”
Tämä kannanotto perustuu Kolumbian, Costa Rican, Guatemalan ja Meksikon presidenttien yhdessä sopimaan lausuntoon. Meksikoa edusti presidentin sijaan pääministeri Jose Antonio Meade Kuribena, joka kertoi Chilen, Paraguayn ja monien muiden Latinalaisen Amerikan valtioiden olevan lausunnon takana.
Guatemalan presidentti Perez Molina tuli viime vuonna YK:n istunnossa maailman ensimmäisenä virassa olevana presidenttinä julkisuuteen vaatimaan huumekaupan laillistamista. Tänä vuonna hän jatkoi saman sanoman levittämistä:
”Valtakauteni alusta saakka olemme selkeästi tuoneet esille sen, että huumesota ei ole tuottanut toivottuja tuloksia. Me emme voi jatkaa saman toistamista odottaen eri tuloksia.”
Uruquayn presidentti Jose Mujica ei omassa puheessaan maininnut kannabiksen laillistamisesta, onhan se prosessi vielä kesken. Presidentti Molina sen sijaan ylisti Mujican aloitetta kannabislainsäädännön kehittämisessä ”epäonnistuneen mallin seuraamisen sijaan”. Presidenteillä oli myöhemmin kahden keskinen tapaaminen.
Presidentti Molina ylisti myös Coloradon ja Washingtonin äänestäjiä heidän ”visionäärisestä päätöksestä” laillistaa kannabis ja presidentti Obamaa ”Coloradon ja Washingtonin kansalaisten mielipiteen kunnioittamisesta sallimalla heidän kokeilunsa tuottaa tuloksia”.
Latinalaisen Amerikan valtioiden päämiesten tarmo käsitellä kansainvälisesti herkkää aihetta herättää toiveikkaita odotuksia YK:n vuoden 2016 erikoisyleiskokouksen varalle.
Voiko YK estää kannabiksen laillistamisen USA:ssa?
YK:n yleiskokous on jo hyväksynyt erikoisyleiskokouksen järjestämisen huumepolitiikasta, mutta YK:n huumevalvontabyrokratiassa aiheesta vallitsee hyvin ristiriitaisia käsityksiä. Voiko YK estää kannabiksen laillistamisen USA:ssa?
YK:n alainen huumevalvontalautakunta, INCB, ilmaisi viimeisimmässä raportissaan tyytymättömyytensä kannabiksen laillistamista kohtaan USA:n kahdessa osavaltiossa, Coloradossa ja Washingtonissa, ja kehotti ”Yhdysvaltain hallitusta ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin taatakseen kansainvälisten sopimusten täydellinen noudattaminen koko valtion alueella”. Tästä lausunnosta kirjoitettiin monta uutista, joissa kerrottiin USA:n rikkovan allekirjoittamiaan YK:n huumeiden vastaisia sopimuksia. Näiden sopimusten asettamat velvoitteet USA:lle sekä laajemmin kannabiksen laillistamisen tulevaisuus ovat monimutkaisia asioita.
1. Rikkooko Yhdysvallat allekirjoittamiaan YK:n sopimuksia hyväksymällä kannabiksen laillistamisen osavaltioissaan?
Ei, koska USA:n liittovaltio on sopimusten allekirjoittaja, mutta Colorado ja Washington eivät ole. Valtiot, joilla on liittovaltio muotoinen hallintojärjestelmä, kuten USA tai Saksa, voivat tehdä kansainvälisiä sitoumuksia vain valtakunnallisen politiikan tasolla. Perustuslain mukaan osavaltioita ei vaadita tekemään kannabiksesta laitonta vaikka se on sitä liittovaltion laissa. Siten USA ei ole tehnyt sitoumuksia 50 osavaltion puolesta hyväksyessään YK:n huumesopimukset.
Joidenkin YK:n virkamiesten mielestä näiden sopimusten henki edellyttää USA:n liittohallinnolta edes yritystä haastaa osavaltioiden kannabiksen laillistaminen. Mutta sopimuksen kirjaimen mukaan oikeusministeri Holderin kieltäytyminen haastaa Washingtonin ja Coloradon kannabispolitiikka on sopimuksen rajoissa.
Vain rajoitetusti. INCB on näiden sopimusten ylin valvoja ja se rankaisee säännöllisesti sopimuksien asettamia sitoumuksia rikkovia hallituksia. Se voi olla noloa kansainvälisissä diplomaattisissa piireissä, mutta yksikään valtio ei ole vielä luhistunut nolostumiseen.
Koska INCB:llä on valta valvoa lääkeaineina käytettyjen huumeiden tuotantoa ja kuljetusta, voi se teoriassa rangaista kannabiksen laillistanutta maata langettamalla rankaisevia rajoituksia kipulääkkeiden saantiin. Mutta tällainen aiheuttaisi valtavan kansainvälisen humanitaarisen skandaalin. Lisäksi opiaattien raaka-aineita tuottavia maita (esim. Intia, Australia ja USA) ei pysty helpolla komentelemaan. Siksi voi arvioida, että lääkeaineiden saatavuuden rajoittaminen ei tule olemaan INCB:n kiristysruuvi.
3. Pitääkö koko YK:n huumevalvontajärjestelmä lopettaa, jotta valtiot voisivat laillistaa kannabiksen viihdekäytön?
Ei. Kannabis on vain yksi YK:n huumesopimuksilla kielletty psykoaktiivinen aine. Jotkut laillistamisaktivistit toivovat, että jos kannabiksen laillistamisen kannatus kasvaa kansainväliseksi, vaatisi tämä YK:n huumesopimusten tarkistamista tarjoten tilaisuuden laillistaa kokaiini, heroiini ja kaikki muutkin huumeet. Tässä tulkitaan kansainvälistä poliittista tahtoa ja YK:n protokollaa väärin.
Jopa kannabiksen laillistamiseen myönteisesti suhtautuvien valtioiden keskuudessa on vain vähän intoa sallia vaikkapa Phillip Morrisin alkaa myymään kokaiinia kautta maailman kuten tupakkaa. Jos kannabiksen laillisen aseman muuttamisen hintana on kaikkien huumeiden laillistaminen, tulee moni muuten myötämielinen valtio vastustamaan tätä kiivaasti.
Mutta tämä on keskustelua herättävä kysymys, koska YK:n protokollan mukaan uudet sopimukset korvaavat vanhat. Niinpä jos maailman valtiot pääsevät joskus yksimielisyyteen kannabiksen laillistamisesta, he voivat kirjoittaa uuden vain siihen keskittyvän sopimuksen. Tämä korvaisi kaikki kannabikseen liittyvät YK:n huumesopimusten säädökset jättäen muiden laittomien huumeiden aseman silleen.
4. Eikö YK:n uusi kannabissopimus olisi USA:lle uusi väline pakottaa sen tiukka kannabispolitiikka kansainväliseksi normiksi?
Tämä onkin yllätys. Kansainvälinen kannabiksenvalvonta lievenisi merkittävästi jos kaikki valtiot omaksuisivat USA:n tämänhetkisen politiikan. Ennen Obaman hallintoa Rand Corporation havaitsi tutkimuksessaan USA:n kannabispolitiikan olevan hyvin samankaltainen kuin Länsi-Euroopassa. Obaman valinnan jälkeen kannabislakien täytäntöönpanon intensiteetti on laskenut ja liittovaltio ei enää vastusta osavaltioiden laillistamis- ja dekriminalisointipyrkimyksiä.
Lopuksi kannattaa muistaa, että ainoat lailliset kannabiksen viihdekäyttömarkkinat maailmassa eivät ole Hollannissa eivätkä Portugalissa, vaan Yhdysvalloissa. Asettamalla USA:n nykyinen kannabispolitiikka maailmanlaajuiseksi uuden YK:n sopimuksen normiksi aiheuttaisi Eurooppaan jonkin verran nykyistä liberaalimman kannabispolitiikan, mutta suurimpaan osaan muita maailman maita dramaattisesti rennomman politiikan.
Kaiken kaikkiaan kannabiksen laillistamisen kannattajien ei tarvitse huolehtia YK:n huumevalvontasopimuksista. Se pyyhkäiseekö kannabiksen laillistamisaalto maailman yli vai ei, riippuu jostakin paljon perustavammasta: minkä ihmiset ympäri maailman päättävät parhaaksi lähestymistavaksi tähän huumeeseen.
Reformi valtaa myös YK:n
Laillistajat eivät ole pelkästään sitä rastatukkaista porukkaa, jota kerääntyy mielenosoituksiin YK:n rakennusten eteen paukuttamaan djembe-rumpujaan. Heitä löytyy nykyään myös YK:n byrokratiasta ja jotkut merkittävissä asemissa olevat uskaltavat puhua avoimesti mielipiteistään.
Yksi huumehaukkojen suurimmista tappioista YK:n sisällä käytävässä huumesodassa oli entisen pääsihteerin Kofi Annaninloikkaaminen laillistajien riveihin liittymällä Global Commission on Drugs Policy -järjestöön. GCDP on nykyään merkittävä lobbari kansainvälisen huumevalvonnan tasolla, koska sen aktiivit ovat itse maailman politiikan huippuja.
Nykyinen pääsihteeri Ban Ki-moon peräänkuulutti kesällä 2013 avoimempaa keskustelua YK:n kokouksissa. Mutta hän totesi jo vuonna 2008 AIDS-raporttia kommentoidessaan, että ”laajamittainen nuorten huumeidenkäyttäjien vangitseminen huumeiden vastaisten ohjelmien varjolla voi olla haitallista ja estää laajoja riskiryhmiä saamasta edes sitä rajallista hoitoa, mitä heidän maissaan on tarjolla. Meidän pitää tarkistaa sellaiset lainsäädännöt, joilla kriminalisoidaan haavoittuvaisia väestönosia heidän elämäntyylinsä perusteella.”
YK:n huumetoimisto, UNODC, on kuulunut myös perinteisesti huumehaukkojen mandaattiin. Sen uusin johtaja, venäläinen Yuri Fedotov on yllättäen antanut dekriminalisointia puoltavia lausuntoja. Tämän vuoden YK:n huumekomission, CND, kokouksen yhteydessä järjestetyssä kansalaisjärjestötapaamisessa Fedotov vastasi kysymykseen ihmisoikeuksien noudattamisesta YK:n sopimusten noudattamisessa:
”Ongelmat eivät aiheudu itse huumevalvontajärjestelmästä, vaan kansallisista lainsäädännöistä. Meidän pitää tutkia sitä, mitä me voimme saavuttaa kansallisten lainsäädäntöjen puitteissa ihmisten oikeuksien ja terveyden suojelemiseksi niin ettei ihmisiä kohdeltaisi rikollisina, vaan potilaina kunnioittaen heidän kaikkia ihmisoikeuksiaan.”
Fedotovin edeltäjä Antonio Maria Costa edusti YK:n huumeiden vastaisuutta puhtaimmillaan: häntä pidettiin uradiplomaattina, jolle byrokratian jatkuvuus ja sopimusten seremoniallinen kunnioittaminen olivat tärkeämpiä kuin käytännön tulokset. Costa yllätti vuonna 2008 raportilla Making drug control 'fit for purpose': Building on the UNGASS decade, jossa hän analyyttisesti luetteli järjestelmän aiheuttamat ei-aiotut haittavaikutukset ja summasi tilanteen:
”Ilmassa on muutoksen tuulia YK:n huumesopimusten saamiseksi paremmin vastaamaan tarkoituksiaan ja mukautumaan siihen kentällä vallitsevaan todellisuuteen, joka on tyystin erilainen kuin silloin, kun nämä sopimukset laadittiin.”
YK:n ihmisoikeuksien erikoisraportoija Anand Grover kehotti vuonna 2010 pääsihteerin tilaamassa huumesodan arviointiraportissa maailman valtioita harkitsemaan huumepolitiikan liberalisointia:
”Erikoisraportoijan mukaan jatkuva rikosoikeudellisten rangaistusten soveltaminen huumeiden käytöstä ja hallussapidosta pitää yllä monia niistä pahimmista haitoista, jotka liitetään huumeiden käyttöön. Hän suosittelee vähemmän rajoittavien lähestymistapojen harkitsemista huumevalvontaan mukaan lukien dekriminalisoinnin ja depenalisoinnin.”
Vielä hieman aikaa sitten kannabis herätti Marokossa ainoastaan epäluuloja hallitsevan luokan keskuudessa. Kannabiksen lääketieteellisen ja teollisen käytön laillistamista ajava verkosto, Collectif marocain pour l’usage médical et industriel du kif (CMUMIK), on kuitenkin saanut poliitikot ja puolueet vakuuttumaan asiastaan: laillistamista aletaan tutkimaan Marokon parlamentissa.
Rifin alueen ihmisoikeusaktivisti Chakib el-Khayari nauttii nykyään vierailusta pääkaupungissa Rabatissa, missä hän tapailee puolueiden edustajia.
”Vielä hieman aikaa sitten kannabisjutut olivat hullujen ja meidän rifiläisten juttuja. Kaikki tämä on nyt muuttunut.”
Vuonna 2009 Khayari sai kahden vuoden vankeustuomion kun hän syyllistyi mm. Marokon viranomaisten huumeidenvastaisen sodan halventamiseen. Lokakuussa tämä entinen vanki kutsuttiin CMUMIK:n edustajana Authenticity and Modernity -puolueen vieraaksi pääkaupunkiin. Khayarin tehtävänä on auttaa parlamentin käyttöön laadittavan kannabistutkimuksen tekemisessä.
CMUMIK:ssa toimii noin 15 aktivistia sekä tutkijoita, lääkäreitä ja opiskelijoita. Verkosto luotiin vuonna 2007 pienen Rif Association for Human Rights -kansalaisjärjestön (ARDH) aloitteesta, jonka johtajana Khayari toimii. Useat kansainväliset järjestöt kuten World Amazigh Congress, the World Mountain People Association (WMPA) ja European Coalition for Just and Effective Drug Policies (ENCOD) ovat tukeneet tämän verkoston toimintaa.
CMUMIK julkaisi toukokuussa 2013 lakialoitepaketin, joka tähtää kannabiksen kasvatuksen laillistamiseen lääkinnällisiä ja teollisia tarkoituksia varten. Lakialoitteessa on perusteluosa ja 109 artiklaa.
Lakialoite perustuu kattaviin kenttätutkimuksiin ja tiedon keruuseen, ja hollantilaiset asiantuntijat hioivat esityksen valmiiksi lakialoitteeksi.
Tämän prosessin perusteellisuus vakuutti kahden puolueen edustajat ja he ottivat heinäkuussa yhteyttä verkoston jäseniin. Heinäkuun puolivälissä kansanedustajat julkaisivat tiedotteen, jonka mukaan puolueiden ja verkoston välillä käydään keskusteluja.
Puolueet ovat ottaneet asian omakseen
”Kaksi merkittävää puoluetta poliittisen kentän eri laidoilta ovat ottaneet meihin yhteyttä, eikä kumpikaan ole ollut siitä pahoillaan, että järjestömme tekee yhteistyötä molempien puolueiden kanssa. Tämä todistaa minulle sen, että kannabiskysymys ei ole yhden puolueen asia”, Khayari kertoo hyvin innoissaan.
CMUMIK:n tavoite on selkeä: muuttaa kannabiksen kasvatuksen ja käytön kieltänyttä lakia vuodelta 1954.
”Kaikki hyötyvät tästä Rifin alueen pienviljelijöistä alkaen. Suurin osa verkoston jäsenistä asuu tuolla alueella, joten he tuntevat nämä ihmiset hyvin.”
”Surkeiden elinolojen lisäksi he ansaitsevat vain vähän ja pidätysten pelossa he pakenevat virkamiehiä. Siksi heillä ei ole henkilökortteja, ei sosiaaliturvaa, eivätkä he saa valtiolta perusturvaa. Suuri osa heistä on käytännössä salakuljettajien panttivankeja”, Khayari selittää.
Verkosto on varmistanut sen, että maanviljelijät ymmärtävät laillistamisen periaatteet.
CMUMIK haluaa ensiaskeleena laillistaa kannabiksen teollisen käytön, mikä tarkoittaisi eristeiden ja tekstiilien tuotantoa. Tähän soveltuvat kannabislajikkeet sisältävät vain vähän THC:tä, jolloin niitä ei voi käyttää hasiksen valmistukseen.
Kannabiksen lääkekäytön soveltaminen on hieman monimutkaisempaa. Lääkinnällisiä tarkoituksia varten kasvatetuissa kannabislajikkeissa on runsaasti THC:tä.
Verkoston laatimassa lakialoitteessa ei käsitellä kannabiksen viihdekäyttöä, joten osa kannabiksen käyttäjistä saa vielä odottaa parempia aikoja.
Verkosto ehdottaa kansallisen kannabislautakunnan perustamista hallinnoimaan kannabiksen kasvatusta ja kauppaa. Lautakunta olisi ainut taho, jonka kanssa perustettavat kannabiksen kasvatusosuuskunnat saisivat tehdä kauppaa. Lautakunta myisi sadon paikallisille ja kansainvälisille markkinoille.
”Tällä hetkellä valtio käyttää rahaa kannabiksen vastaiseen taisteluun. Meidän ehdotuksemme mukaan kannabis tuottaa rahaa. Tämä pitää nähdä yrityksenä korjata budjettialijäämä”, Khayari tähdentää.
Sadon tuhoamisen ponnettomuus
Verkosto ei väitä pystyvänsä lopettamaan laitonta kannabiksen kasvatusta ja kauppaa. Khayari on pragmaatikko:
”Kannabista kasvatetaan ja kaikki ratsaaminen on epäonnistunut tähän saakka. Lakialoitteemme sisältönä on saattaa mahdollisimman moni laittoman tuotteen kasvattaja mukaan lailliseen toimintaan.”
Khayari viittaa kansainvälisen huumevalvontalautakunnan (INCB) raporttiin, joka osoittaa kannabiksen peltojen hävittämisen ja vaihtoehtoisten maataloustuotteiden kasvattamisen epäonnistuneen. Tästä nousi CMUMIK:n keskeinen ajatus: valvotaan kannabiksen kasvatusta sen sijaan, että yritettäisiin tuhota sitä.
Lakialoitteen saaman mielenkiinnon motivoimana verkosto on laatimassa ”strategista suunnitelmaa” tukemaan kannabiksen laillistamista. Suunnitelmassa on mukana kannabissiementen myynnin valvonta, kannabiksen verottaminen sekä näiden lakien yhteensovittaminen EU:n lainsäädännön kanssa.
Authenticity and Modernity -puolue aikoo toteuttaa marraskuussa lakialoitteen käsittelypäivän parlamentissa.
”Aiomme kutsua paikalle ulkomaisia asiantuntijoita keskustelemaan taloudellisista ja terveydellisistä eduista. Keräämme kansanedustajien suositukset yhteen ja otamme verkoston esittämille seikoille perustuvan lakialoitteen käsittelyyn”, puolueen edustaja Mehdi Bensaid selittää.
Bensaid uskoo, että on täysin mahdollista saavuttaa ”yhteisymmärrys koko poliittisen kentän sisällä” keskustelun viemiseksi eteenpäin. Hän tuo esille useiden kansanedustajien esittämän mielenkiinnon vasemmalta ja oikealta. Kansanedustajat Abdelhalim Allawi ja Nourdin Moudiane sekä Agadirin pormestari Tariq Kabbage ovat innokkaasti mukana prosessissa. Lähiaikoina nähdään onnistuuko poliittinen luokka vihdoinkin kokoontumaan rauhanpiipun ympärille sopiakseen kannabiksen valvonnasta ja verotuksesta.
Kansanedustaja Luke "Ming" Flanagan esitti Irlannin parlamentille torstaina 6.11. lakialoitteen, jolla olisi luotu valvontajärjestelmä kannabiksen kasvatukselle ja kaupalle. Kansanedustaja Flanagan esitti viime vuonna arvion, jonka mukaan Irlannin valtio voittaisi 400 miljoonaa euroa laillistamalla kannabis.
Lakialoitteen mukaan aikuinen ihminen olisi saanut kasvattaa kuusi kasvia kotonaan ja pitää hallussaan unssin eli 28 grammaa kannabista henkilökohtaiseen käyttöön. Ihmiset saisivat myös perustaa kannabisklubeja, joissa he voisivat käyttää kannabista pubin kaltaisissa puitteissa, mutta klubit eivät saisi olla voittoa tuottavia.
Lakialoite hävisi äänestyksessä selvin numeroin 8 - 111, mutta se oli tärkeä aloite kannabiksen laillistamiseksi EU:n alueella. Irlannin parlamentissa käytiin aiheesta hedelmällinen keskustelu, jossa laillistajien ja kieltolain kannattajien argumentit tuotiin tasa-arvoisesti julkisuuteen äänestäjien punnittaviksi.
Flanagan esitteli parlamentille keräämiään tutkimuksia, jotka osoittavat sen, ettei kannabis ole niin haitallista ihmisten terveydelle kuin väitetään. Hän kehotti edustajatovereitaan äänestämään aloitteen puolesta, koska ”se olisi suurenmoinen mahdollisuus tälle maalle”.
Ruotsalaiset skitsofreniajutut edelleen vastustajien retoriikassa
Hallituspuolue Fine Gaelin kansanedustaja Paul Connaughton kannatti puheessaan keskustelua aiheesta ja piti virheenä sitä, etteivät kansanedustajat ymmärrä kannabista olevan saatavilla Irlannin joka kylässä ja kaupungissa. Connaughton sanoi kannattavansa lääkekäytön laillistamista, mutta ei vielä laillistamista kaiken kansan saataville. Hänen mielestään alkoholi on myös iso ongelma, johon pitäisi keskittyä.
Sinn Féin -puolueen Aengus Ó Snodaigh kertoi Irlantiin aseita, kokaiinia ja heroiinia tuovien ihmisten olevan myös kannabiskaupan takana. Hänen mielestään poliisin huumeyksikkö ei ole saanut tarpeeksi resursseja.
Fine Gael -puolueen Michelle Mulherinin mielestä pitkäaikainen kannabiksen käyttö aiheuttaa sydän- ja keuhko-ongelmia. Hänen mukaansa kannabiksen laillistamisessa on kyse ”oman käytön puolustamisesta esittämällä huolestumista sairaista tai maan taloudesta”.
Labour -puolueen Eamon Maloney sanoi: "Meidän pitää hoitaa maamme kansallishuume, alkoholi, ennenkuin tuomme tänne toisen”.
United Left Alliance -puolueen Clare Daly piti keskustelua tervetulleena ja hyväksyy väistämättömänä sen, että kannabis tullaan laillistamaan. Hän toivoi keskustelun nostavan esille kannabiksen lääkekäytön tärkeyden.
Sosialistisen puolueen puheenjohtaja Joe Higgins piti aloitetta tervetulleena ja sanoi uskovansa olevan mahdollista lainsäädännöllä poistaa ”kurkunleikkaajaroistot” markkinoilta.
Terveysministeri James Reilly vastusti Flanaganin yritystä laillistaa kannabis, koska sillä on vaikutuksia terveyteen. Reilly siteerasi ruotsalaisia tutkimuksia, joiden mukaan kannabiksen käyttö nostaa riskiä sairastua skitsofreniaan.
Israelin kansanedustajat ovat tulleet joukolla julkisuuteen kertomaan kannabiksen käytöstään. Tuore tutkimus kertoo Israelin valtion hyötyvän satoja miljoonia dollareita kannabiksen laillistamisesta. Vasta 26% kansalaisista olisi valmis kannabiksen täyslaillistamiseen, mutta peräti 75% kannattaa sen lääkekäytön laillistamista.
Lokakuun alussa Israelin työväenpuolueen puheenjohtaja ja parlamentin oppositiojohtaja Shelly Yachimovich kertoi haastattelussa käyttäneensä kannabista useissa yhteyksissä.
”Olen sinut menneisyyteni kanssa”, hän sanoi haastattelussa.
Hänen ilmoituksen jälkeen useat Israelin eduskunnan kansanedustajat myönsivät käyttäneensä kannabista. Uutisten mukaan kymmenen kansanedustajaa paljasti kannabiksen käyttönsä mukaan lukien työväenpuolueen jäsen Eitan Cabel neljän muun puoluetoverin kanssa, Yesh Atid -puolueesta Pnina Tamanu-Shata, Adi Kol, Yoel Razvozov ja Yifat Kariv sekä kolme edustajaa vasemmistolaisesta Meretz-puolueesta.
Oikeistopuolueesta ei yksikään kansanedustaja kertonut kannabiksen käytöstään. Ehkä oikeistolaiset ovat muita paremmin kasvatettuja tai parempia valehtelemaan?
”Olen kokeillut kannabiksen polttamista nuorempana, kuten niin monet muutkin israelilaiset. Siitä huolimatta en näe mitään syytä kieltää, kriminalisoida tai vainota mietojen huumeiden käyttäjiä, enkä myöskään mitään syytä rajoittaa lääkekannabiksen saantia sairailta. Tämä on Meretz-puolueen kanta ja se on myös minun kantani”, Meretz-puolueen kansanedustaja Michal Rozin sanoi haastattelussaan.
Laillistaminen tuottaisi 450 miljoonaa dollaria vuodessa
Tuoreen tutkimuksen mukaan kannabiksen laillistaminen tuottaisi merkittäviä taloudellisia etuja Israelin taloudelle. Kannabiksen arvioidun nykyisen kulutuksen ja tupakan veroasteen perusteella laillistamisen arvioidaan tuovan valtiolle yli 260 miljoonaa dollaria. Toiseksi lainvalvonnan aiheuttamien kulujen säästämisen arvioidaan tuovan liki 200 miljoonaa dollaria. Siten laillistamisen arvioidaan tuottavan 450 miljoonaa dollaria tuloja vuodessa.
Jerusalem Institute for Market Studies -tutkimuslaitoksen raportin perustana on arvio, jonka mukaan Israelin laittomien kannabismarkkinoiden arvo on vuodessa yli 700 miljoonaa dollaria ja noin 275 000 israelilaista aikuista käyttää kannabista.
Tutkimuksessa selvitettiin myös kansalaisten mielipiteitä. Noin 75% oli sitä mieltä, että kannabiksen lääkekäytölle on päteviä syitä. Kannabiksen viihdekäytön laillistamisen hyväksyi kuitenkin vain 26%.
Jo 75% israelilaisista kannattaa kannabiksen lääkekäytön laillistamista. Tällä hetkellä 11 000 israelilaista käyttää laillisesti kannabista lääkkeenä ja määrän odotetaan kasvavan kymmeniin tuhansiin parlamentin päätettyä lisätä reseptejä kirjoittavien lääkäreiden määrää:
Meksikon pääkaupungin Mexico Cityn päättäjät ovat valmistelemassa lainsäädäntöä, joka dekriminalisoisi ja säätelisi kannabiksen käyttöä pääkaupunkiseudulla. Toteutuessaan tämä lainsäädäntö edistää kannabiksen laillistamista ympäri Amerikan mannerta.
Kannabiksen kotikasvattaja voi saada Meksikossa ankaran vankeusrangaistuksen niiden lakien perusteella, joita on säädetty maan väkivaltaisten huumekartellien taltuttamiseksi. Vuonna 2009 säädetyn lain mukaan henkilö saa pitää hallussaan viisi grammaa kannabista.
Tämä tilanne voi muuttua Mexico Cityn lainsäätäjien suunnittelemien kannabiksen laillistavien ja säätelevien lakien myötä. Lakiehdotusten mukaan perustettaisiin kannabisklubeja, jotka kasvattaisivat kannabista jäsenilleen. Lisäksi sallittaisiin kolmen kasvin kotikasvatus ja 30 gramman hallussapito.
Poliitikkojen mukaan nämä toimenpiteet vapauttaisivat poliisivoimia vakavamman rikollisuuden selvittämiseen ja olisivat askel katastrofaalisen huumesodan lopettamiseksi.
”Huumesota on epäonnistunut. Me emme sitä voita. Emme voi unelmoida huumeettomasta maailmasta. Mutta voimme vähentää vahinkoja ja viedä järjestäytyneeltä rikollisuudelta kannabiskaupan voitot”, kansanedustaja Vidal Llerenas selittää.
USA:n oltua vuosikymmeniä kansainvälisen huumekieltolain johtava valtio, on USA:ssa tapahtuvasta laillistamisesta tullut nyt esikuva muiden valtioiden laillistamishankkeille.
Mexico Cityssä järjestettiin kolmepäiväinen kansainvälinen huumepolitiikkaa ja kannabiksen laillistamista käsittelevä kokous, johon osallistui poliitikkoja ja asiantuntijoita ympäri maailman.
”Ihmisten ajattelussa on tapahtunut valtava muutos. Nyt ei enää kysellä voisiko niin tehdä, vaan kuinka se voidaan tehdä”, kertoi Washingtonin osavaltion laillistamisliikkeen johtohahmo Alison Holcomb.
Jos koko Amerikan mantereen suurin kaupunki Mexico City voi tehdä sen, antaa ratkaisu lisäpotkua laillistamisaallolle muissa Meksikon osavaltioissa ja Amerikan mantereen valtioissa Brasiliasta Kanadaan.
Julkkisvetoomus laillistamisen puolesta
Meksikolaisissa sanomalehdissä julkaistiin kannabiksen laillistamisen puolesta vetoomus, jonka allekirjoitti joukko meksikolaisia ja kansainvälisiä julkisuuden henkilöitä, näyttelijöitä, tiedemiehiä, poliitikkoja ja entisiä ministereitä. Meksikon rikkaimpiin henkilöihin lukeutuva Ricardo Salinas Pliego, näyttelijä Gael Garcia Bernal, rauhanaktivisti ja runoilija Javier Sicilia, entinen talousministeri Pedro Aspe ja kemian Nobelin palkinnon saanut Mario Molina olivat allekirjoittajien joukossa.
”Meksiko on saanut maksaa kovan hinnan kieltolaista ja rankaisevasta politiikasta”, vetoomuksessa kerrottiin.
”Me tiedämme, ettei dekriminalisointi eikä mikään muukaan yksittäinen toimenpide ole ihmelääke väkivallan, korruption ja laittomuuden lopettamiseksi. Mutta pitkälle menevä kannabiksen dekriminalisointi on askel oikeaan suuntaan.”
”Pääkaupunkiseudun asukkaat ovat suvaitsevaisia yksilöllisiä valintoja kohtaan ja tämä koskee myös kannabiksen käyttöä harkittaessa vielä pitemmälle menevää valvontaa tulevaisuudessa.”
Dalai Lama kannattaa lääkekäytön laillistamista
Meksikossa puhujamatkalla kiertävä Dalai Lama joutui kommentoimaan myös Meksikon laillistamiskeskustelua. Tiibetin henkinen johtaja oli puhumassa entisen presidentti Vicente Foxin isännöimässä tilaisuudessa.
Dalai Lama piti hyväksyttävänä poikkeuksena kieltolakiin sitä, että kannabista käytetään sen lääkinnällisten ominaisuuksien vuoksi.
”Mutta muuten, jos joku käyttää kannabista saadakseen hullun mielen, se ei ole hyvä asia.”
Tuoreen mielipidemittauksen mukaan 60% meksikolaisista kannattaa kannabiksen lääkekäytön laillistamista
Tuoreimman Gallup-mielipidemittauksen mukaan ennätysmäiset 58% Yhdysvaltain kansalaisista kannattaa kannabiksen laillistamista. Kongressissa on myös tapahtunut ratkaiseva siirtymä laillistajien puolelle. Nyt puhutaankin jo ”laillistamisen ensiaallosta”, mikä viittaa osavaltioihin, jotka tulevat laillistamaan kannabiksen ennen Obaman presidenttikauden loppua vuonna 2016.
Tuoreimman mielipidemittauksen mukaan Yhdysvalloissa 58% kannattaa kannabiksen laillistamista ja enää 39% vastustaa sitä. Jo 38% kansalaisista ilmoittaa käyttäneensä kannabista ainakin kerran, millä on suora vaikutus kannatuksen jatkuvaan kasvuun.
Demokraateista 65%, republikaaneista 35% ja sitoutumattomista 62% kannattaa laillistamista. Enemmistö kaikista ikäluokista kannattaa laillistamista lukuunottamatta yli 65-vuotiaita, mutta heidän keskuudessaan kannatuksen nousu on ollut nopeinta viimeisten kahden vuoden aikana.
Kongressin kuulemistilaisuus liittovaltion kannabispolitiikasta
Obaman kaudella kuilu virallisen politiikan ja käytännön välillä on revennyt äärimmilleen kahden osavaltion laillistettua kannabiksen viihdekäytön. Toisaalla huumepoliisi DEA on käynyt jopa kannabista käyttävien potilaiden kimppuun sen lääkekäytön hyväksyneissä osavaltioissa, ja rodullisesti eriarvoinen poliisitoimi ja oikeuskäytäntö on tehnyt USA:sta afroamerikkalaisen väestön gulagin.
Vuonna 2011 yli 750 000 ihmistä pidätettiin kannabiksen takia Yhdysvalloissa. 87% tapauksista oli pelkkiä hallussapitotapauksia. Obaman hallinto on ehtinyt käyttämään 300 miljoonaa dollaria pelkästään lääkekannabiksen vastustamiseen.
Vermontin osavaltion demokraattinen senaattori ja senaatin oikeusvaliokunnan puheenjohtaja Patrick Leahy johti tiistaina 10.9. kongressin kuulemistilaisuutta Yhdysvaltain liittovaltion kannabispolitiikasta.
Kuulemistilaisuuden ensimmäisessä osassa kuultavana oli apulaisoikeusministeri James Cole. Senaattorit Leahy, Charles Grassley (Iowa), Sheldon Whitehouse (Richmond) ja Richard Blumenthal (Cincinnat) esittivät hänelle kysymyksiä liittovaltion uudesta ohjeistuksesta kannabiksen laillistamisesta eri osavaltioissa ja vaativat selityksiä liittovaltion virkamiesten toiminnasta lääkekannabiksen hyväksyneissä osavaltioissa.
Toisessa osassa kuultavina olivat King Countyn sheriffi John Urquhart, Coloradon kuvernöörin lainopillinen neuvonantaja Jack Finlaw ja huumehaukkojen järjestön Project SAM:n edustaja Kevin Sabet.
Kuvaavaa nykyiselle tilanteelle on se, että USA:n kongressin tilaisuudessa ainoastaan kaksi osanottajaa, Iowaa edustanut republikaanien senaattori Grassley ja Project SAM:n edustaja Sabet, olivat enää selkeästi kieltolain takana. Jopa sheriffi Urquhart oli skeptinen Sabetin väitteitä kohtaan ja nosti esille huumesodan epäonnistumisen.
Perinteisen tunnekylläisen ja ristiriitaisen väittelyn sijaan kuulemistilaisuus tarjosi järkevää ja perusteltua mielipiteiden vaihtoa osavaltioiden hyväksymien lakien soveltamisesta. Suhteellisen lyhyessä ajassa kannabiksen laillistaminen on Yhdysvalloissa kohonnut tunnepitoisesta ohipuhumisesta asiallisen keskustelun piiriin ja politiikan valtavirtaan. Siksi tämä keskustelu on toisenkin katselun ja analyysin arvoinen - olisiko tämä mahdollista myös Suomessa?
Senaattori Leahy aloitti kuulemistilaisuuden toteamalla, että 21 osavaltiossa vallitsee nyt jonkinlainen kannabiksen laillistaminen, eikä hän enää usko siihen, että liittovaltion agenttien ja syyttäjien tulisi uhrata liittovaltion rikosten tutkimiseen tarkoitettuja resursseja kannabiksen käyttäjiä vastaan näiden noudattaessa osavaltion lainsäädäntöä. Leahy muistutti myös Obaman sanoneen, että ”tässä asiassa on isompiakin kaloja pyydystettäväksi”.
Senaattori Whitehouse myötäili Leahyn linjaa siinä, että osavaltioiden on järkiinnyttävä asiassa ja lopetettava kannabiksen käyttäjien jahtaaminen.
Senaattori Grassley puolusti liittovaltion huumelakia ja kritisoi oikeusministeriötä vihreän valon näyttämisestä osavaltioille lain rikkomiseksi. Hänen kommenttinsa kuitenkin keskittyivät siihen, että Coloradosta ”vuotaa” kannabista hänen osavaltioonsa. Hän ei muuten kritisoinut uutta politiikkaa, eikä kannabiksen laillistamisen perusteluja.
Pankkipalvelut laillisiksi
Ensimmäinen todistaja, apulaisoikeusministeri James Cole kertasi aiemmin julkistetun muistion antia ja siinä asetettuja liittovaltion tavoitteita.
”Olisi hyvin haastava tehtävä yrittää torjua dekriminalisointia. Meille olisi helpompaa luopua valvonnasta kokonaan, mutta mitä siitä seuraisi? Laillinen marihuana ilman minkäänlaista valvontamekanismia, mikä ei selvästikään ole järkevä tilanne. Silloin tulot valuisivat järjestäytyneelle rikollisuudelle valtion kirstun sijaan”, Cole vastasi Leahyn puheenvuoroon.
Senaattorit Leahy, Whitehouse ja Blumenthal edustavat osavaltioita, joissa kannabiksen lääkekäyttö on laillistettu. He vaativat Colea selventämään oikeusministeriön kantaa kannabiskaupan pankkipalveluihin, kuinka nämä voivat välttää liittovaltion toimenpiteet ja miten kannabiskauppa voi hyödyntää liittovaltion verovähennyksiä. Leahy arvosteli lisäksi DEA:n politiikkaa, jolla estetään turvayrityksiä käyttämästä panssaroituja rahankuljetusautoja kannabiskauppojen rahakuljetuksissa.
Cole valotti ongelmaa kertomalla, että asioista neuvotellaan liittovaltion pankkivalvonnasta vastaavien virkamiesten ja pankkialan edustajien kanssa niin että rahoitusala voi alkaa hoitamaan lakia noudattavien kannabisyritysten rahaliikennettä ilman syytteiden pelkoa.
Cole kehotti kongressia ratkaisemaan verotukselliset ongelmat lainsäädännöllä ja hän valotti DEA:n ”vain tehneen kyselyjä” kannabiskauppojen kanssa yhteistyössä olleille kuljetusfirmoille.
”Hallinto petti kansalaiset”
Toinen osa alkoi King Countyn sheriffi John Urquhartin kommenttipuheenvuorolla, jonka hän päätti arvioon, että ”sota huumeita vastaan on ollut täydellinen epäonnistuminen”. Hänen puheenvuoronsa ammensi 35 vuoden kokemuksesta kentällä, missä hän toiminut mm. huumepoliisina. Hänen hallintoalueestaan, johon kuuluu mm. Seattlen kaupunki, tulee maailman suurin kannabiksen laillistava lainsäädäntöpiiri.
”Emme ole pystyneet lopettamaan kysyntää vaan sen sijaan sukupolvien ajan pidättäneet ja vanginneet ihmisiä. Kansalaiset päättivät kokeilla jotakin aivan uutta. Me hallinnon edustajat petimme kansalaiset, ja he päättivät aloittaa jotakin uutta.”
Sheriffi John Urquhart pyysi oikeusministeriltä, että pankkien sallittaisiin hoitaa kannabisteollisuuden rahaliikennettä, koska kannabisyritykset ovat olleet pakotettuja hoitamaan kaupankäyntinsä käteiskauppana. Käteiskauppa on ryöstömagneetti ja tällaisen rikollisuuden ehkäisy kuuluu hänen työhönsä.
”Todellisuus on se, että meillä on erilaisia toisiaan täydentäviä tavoitteita ja arvoja. Olemme kaikki samaa mieltä, ettei alaikäisten pidä käyttää kannabista. Olemme samaa mieltä, ettemme halua ihmisten ajavan autoa kannabiksen vaikutuksen alaisena. Olemme samaa mieltä, ettemme halua enää rikastuttaa rikollisia. Pyydän ainoastaan, että liittovaltio sallii pankkien toimivan yhteistyössä osavaltion uutta lainsäädäntöä noudattavien kannabisyritysten kanssa.”
Toinen todistaja oli Coloradon kuvernöörin lainopillinen neuvonantaja Jack Finlaw. Hän antoi tukensa osavaltion aloitteelle, nosti esille kannabiksen laillistamista ajaneet ryhmät, joiden kanssa hän työskentelee valvonnan pystyttämiseksi ja ylisti ”heidän yrittäjähenkeä ja periaatteellisuuttaan”.
Kolmantena esiintyi kannabiksen vastaisen liikkeen edustaja, Project SAM:n Kevin Sabet, joka yritti esittää perinteistä kannabiskeskustelua vetämällä esiin sensaatiomaisia yksityiskohtia ja kauhuskenaarioita.
”Coloradon osavaltiossa kannabisreseptejä jaellaan kuin karkkeja, siellä harjoitetaan joukkomainontaa. Seattlessa 50 000 ihmistä poltti avoimesti kannabista ja juuri julkinen käyttö huolettaa minua. En näe mitään todisteita mistään vahvasta valvonnasta vastapainona teollisuudelle, joka vastustaa jokaista säädöstä. Pelkään, että maassa, jossa alkoholi ja tupakkateollisuus jo tekevät voittoa riippuvuudesta, amerikkalainen tapa laillistaa tulee olemaan kaupallistaminen, olivat valtion edut mitä hyvänsä.”
Hänen saamansa vastakaiku jäi heikoksi ja jopa sheriffi Urquhart esitti epäilynsä väitteitä kohtaan. Tämä yksityiskohta kertoi tilanteen radikaalista ja nopeasta muutoksesta, jossa pelottelutaktiikalla ei enää voida vaikuttaa lainsäätäjiin kansalaisten tahdon tultua selkeästi esille mielipidemittauksissa ja kansanäänestyksissä.
Kongressi laillistamisen taakse
Liittovaltion kannabislakien muuttaminen saa yhä enemmän kannatusta kongressissa. Viimeksi Arizonan senaattori ja republikaanien vuoden 2008 presidentinvaalien ehdokas John McCain liittyi laillistamisen kannattajiin.
”Ehkä meidän pitäisi laillistaa kannabis. Olemme selvästi menossa siihen suuntaan. Kunnioitan kansalaisten tahtoa tässä asiassa”, McCain kertoi laajalti uutisoidussa haastattelussaan.
McCain ei ole perheessään yksin mielipiteensä kanssa. Hänen tyttärensä tuli aiemmin julkisuuteen kertomalla kannattavansa kannabiksen laillistamista ja polttaneensa yhden jointin vuonna 2012.
Republikaaninen senaattori Rand Paul on ehdottanut kaikkien huumeiden käytön dekriminalisointia kannabis mukaan lukien.
Useat senaattorit molemmista puolueista kannattivat ehdotusta kieltää DEA:ta käyttämästä resurssejaan osavaltioiden hyväksymien kannabislakien heikentämiseksi.
Kongressin edustajainhuoneessa on käsittelyssä yhdeksän erilaista kannabislakien muutosesitystä, joista kaksi käsittelee liittovaltion kannabiskieltolain lopettamista. 163 alahuoneen edustajaa äänesti viime vuonna lakialoitteen puolesta, jolla oltaisiin kielletty DEA:n sekaantuminen osavaltioiden lääkekannabispolitiikkaan. Näistä edustajista 28 oli republikaaneja. Aiemmin tänä vuonna 225 edustajaa sai läpi lain, jonka mukaan kannabiksen laillistaneiden osavaltioiden yliopistot ja korkeakoulut saavat alkaa kasvattaa kannabista tutkimustarkoituksiin.
Laillistamisen ensiaalto etenee osavaltioissa
USA:n kongressissa tapahtunut painopisteen muutos on saavuttanut kriittisen momenttinsa ja puhutaan jo laillistamisen ensimmäisestä aallosta. Jopa 10 osavaltiota saattaa laillistaa kannabiksen Washingtonin ja Coloradon ohella Obaman viimeiseen virkavuoteen mennessä vuonna 2016. Mielipidemittausten mukaan enemmistö kansalaisista kannattaa laillistamista ja kannatus nousee koko poliittisella jatkumolla.
Alaskassa ollaan keräämässä nimiä laillistamisaloitteen ottamiseksi vuoden 2014 lokakuun vaaleihin. Campaign to Regulate Marijuana in Alaska aikoo kerätä 45 000 nimeä joulukuuhun 2013 mennessä. Kaliforniassa 65% kansalaisista kannattaa kannabiksen laillistamista ja The California Cannabis Hemp Initiative 2014 sai luvan kerätä nimiä helmikuuhun saakka saadakseen aloitteensa kansanäänestykseen ensi vuonna. Myös Oregonissa aiotaan viedä kannabiksen viihdekäytön laillistaminen kansanäänestykseen ensi vuonna.
Pääkaupunki Washington D.C:n valtuuston jäsenet aikoivat esitellä vielä syyskuun aikana lakialoitteen, jolla laillistettaisiin ja valvottaisiin kannabiksen viihdekäyttöä USA:n pääkaupungissa. Kymmenen valtuuston 13:sta jäsenestä on jo allekirjoittanut lain, joka dekriminalisoi kannabiksen hallussapidon omaan käyttöön.
Washington D.C:ssä säilytettiin korkeimman oikeuden päätöksellä ns. lääkinnällisen tarpeen käyttö puolustuksessa. Vaikka lääkekannabiksen käyttö on nyt laillista, voivat syytetyt vedota lääkinnälliseen käyttöön, vaikka heillä ei olisikaan lääkärin myöntämää suositusta tai reseptiä.
New Yorkin pormestarin vaaleissa kaikki kolme pääehdokasta kannattavat kannabiksen laillistamista, mikä varmistaa sen, että lainmuutos on tulossa lähitulevaisuudessa.
Michiganissa, Teksasissa ja Oklahomassa äänestäjien selvä enemmistö kannattaa kannabiksen laillistamista tuoreiden paikallisten mielipidemittausten mukaan. Arizona, Nevada, Maine, Massachusetts, Montana, Rhode Island ja Vermont tulevat myös näkemään kannabislakien muutoksia laillistamisen ensiaallossa aivan lähivuosina.
Pakollisten minimirangaistusten purkaminen alkoi
Oikeusministeri Eric Holder ilmoitti jo elokuussa, että oikeusministeriö lopettaa väkivallattomien huumerikollisten asettamisen syytteeseen siten, että heille langetettaisiin pakollisia minimirangaistuksia. Tämä rankaisukäytäntö on täyttänyt USA:n vankilat äärimmilleen.
Senaatin oikeusvaliokunta järjesti keskiviikkona 18.9. kuulemistilaisuuden pakollisten minimirangaistusten purkamisesta. Tilaisuudessa esiintynyt Holder kertoi järjestelmän purkamisen jatkuvan. Hän on ohjeistanut liittovaltion syyttäjiä soveltamaan käytäntöä nyt käsittelyssä olevissa tapauksissa, sekä myös niissä, joiden tuomio on annettu, mutta rangaistusta ei ole vielä määrätty.
Tämä kuulemistilaisuus on pohjana molempien pääpuolueiden ajamalle lainsäädännölle, joka purkaisi tämän rangaistusjärjestelmän. Sen laatijoita ovat republikaanien senaattori Rand Paul ja demokraattien senaattori Patrick Leahy.
Suurin osa rangaistuksista jaetaan osavaltioissa, joista monet ovat jo aloittaneet oman järjestelmänsä uudistamisen. Tämä on tärkeä askel koko rankaisujärjestelmän uudistamisessa vankimäärän vähentämiseksi.
”Varaamalla ankarimmat vankeusrangaistukset vakaville, korkean tason tai väkivaltaisille huumeiden salakuljettajille tai jengien johtajille pystymme paremmin turvaamaan yleisen turvallisuuden”, Holder lausui kuulemistilaisuudessa.
Senaattori Rand Paulista veikataan republikaanien presidenttiehdokasta vuoden 2016 vaaleihin. Kuulemistilaisuudessa hän vertasi huumesotaa vanhoihin rotuerottelulakeihin.
”Jos kerron teille, että kolmasosa afroamerikkalaisista miehistä ei saa lain mukaan äänestää, luulette varmaan minun viittaavan 50 vuoden takaisiin Jim Crow -lakeihin. Mutta nykyään kolmasosa afroamerikkalaisista miehistä ei saa äänestää huumesodan takia.”
”Suurin osa laittomien huumeiden käyttäjistä ja diilereistä on valkoisia, mutta kolme neljästä huumeista tuomituista vangeista on afroamerikkalaisia tai latinoja.”
Rand Paulin lausunto lupaa, ettei kannabiksen vapauttaminen eikä huumepolitiikan uudistaminen tyssää Yhdysvaltain presidentinvaaleihin vuonna 2016.
”Tämä on verrattavissa viinien maisteluun, mutta maistelemme kannabista. Ihmiset tulevat vaihtamaan lajikkeita, kokeilemaan uusia ja keskustelemaan”, Lontoon kannabisklubin (LCC) johtaja selittää.
”Tässä samassa YK:n päärakennuksessa hyväksyttiin 52 vuotta sitten sopimus, joka oli huumesodan lähtölaukaus. Tänään meidän täytyy tunnustaa, ettei tuota sotaa ole voitettu”, Santos kertoi maailman johtajille viitaten vuoden 1961 Single Convention on Narcotic Drugs -sopimukseen.
Tämä kannanotto perustuu Kolumbian, Costa Rican, Guatemalan ja Meksikon presidenttien yhdessä sopimaan lausuntoon. Meksikoa edusti presidentin sijaan pääministeri Jose Antonio Meade Kuribena, joka kertoi Chilen, Paraguayn ja monien muiden Latinalaisen Amerikan valtioiden olevan lausunnon takana.
Ei, koska USA:n liittovaltio on sopimusten allekirjoittaja, mutta Colorado ja Washington eivät ole. Valtiot, joilla on liittovaltio muotoinen hallintojärjestelmä, kuten USA tai Saksa, voivat tehdä kansainvälisiä sitoumuksia vain valtakunnallisen politiikan tasolla. Perustuslain mukaan osavaltioita ei vaadita tekemään kannabiksesta laitonta vaikka se on sitä liittovaltion laissa. Siten USA ei ole tehnyt sitoumuksia 50 osavaltion puolesta hyväksyessään YK:n huumesopimukset.
Yksi huumehaukkojen suurimmista tappioista YK:n sisällä käytävässä huumesodassa oli entisen pääsihteerin Kofi Annanin 
Rifin alueen ihmisoikeusaktivisti Chakib el-Khayari nauttii nykyään vierailusta pääkaupungissa Rabatissa, missä hän tapailee puolueiden edustajia.
Khayari viittaa kansainvälisen huumevalvontalautakunnan (INCB) raporttiin, joka osoittaa kannabiksen peltojen hävittämisen ja vaihtoehtoisten maataloustuotteiden kasvattamisen epäonnistuneen. Tästä nousi CMUMIK:n keskeinen ajatus: valvotaan kannabiksen kasvatusta sen sijaan, että yritettäisiin tuhota sitä.
Lakialoitteen mukaan aikuinen ihminen olisi saanut kasvattaa kuusi kasvia kotonaan ja pitää hallussaan unssin eli 28 grammaa kannabista henkilökohtaiseen käyttöön. Ihmiset saisivat myös perustaa kannabisklubeja, joissa he voisivat käyttää kannabista pubin kaltaisissa puitteissa, mutta klubit eivät saisi olla voittoa tuottavia.
Labour -puolueen Eamon Maloney sanoi: "Meidän pitää hoitaa maamme kansallishuume, alkoholi, ennenkuin tuomme tänne toisen”.
Lokakuun alussa Israelin työväenpuolueen puheenjohtaja ja parlamentin oppositiojohtaja Shelly Yachimovich kertoi haastattelussa käyttäneensä kannabista useissa yhteyksissä.
Tämä tilanne voi muuttua Mexico Cityn lainsäätäjien suunnittelemien kannabiksen laillistavien ja säätelevien lakien myötä. Lakiehdotusten mukaan perustettaisiin kannabisklubeja, jotka kasvattaisivat kannabista jäsenilleen. Lisäksi sallittaisiin kolmen kasvin kotikasvatus ja 30 gramman hallussapito.
Meksikossa puhujamatkalla kiertävä Dalai Lama joutui kommentoimaan myös Meksikon laillistamiskeskustelua. Tiibetin henkinen johtaja oli puhumassa entisen presidentti Vicente Foxin isännöimässä tilaisuudessa.
Vermontin osavaltion demokraattinen senaattori ja senaatin oikeusvaliokunnan puheenjohtaja Patrick Leahy johti tiistaina 10.9. kongressin kuulemistilaisuutta Yhdysvaltain liittovaltion kannabispolitiikasta.
Sheriffi John Urquhart pyysi oikeusministeriltä, että pankkien sallittaisiin hoitaa kannabisteollisuuden rahaliikennettä, koska kannabisyritykset ovat olleet pakotettuja hoitamaan kaupankäyntinsä käteiskauppana. Käteiskauppa on ryöstömagneetti ja tällaisen rikollisuuden ehkäisy kuuluu hänen työhönsä.
Blogitekstit (Atom)