perjantai 6. joulukuuta 2013

Uruguayn valtio alkaa myymään kannabista dollarilla gramma

Uruguayn valtio alkaa myymään kannabista yhden dollarin grammahintaan vuoden 2014 lopulla maan huumepolitiikasta vastaavan Julio Calzadan ilmoituksen mukaan. Uudistuksen tarkoitus on viedä laittomilta markkinoilta kilpailuetu. Parlamentin alahuone hyväksyi lakialoitteen kesällä 2013 ja senaatin odotetaan hyväksyvän se 10.12. järjestettävässä äänestyksessä. Uruguaylla on pitkät perinteet päihdekaupan valvonnasta, mikä tekee siitä hyvän maan kokeilla kannabiksen valvottua kauppaa.

Jose Mujica ja Lucia Topolansky”Uruguaysta tulee maailman ensimmäinen täysin itsenäinen valtio, joka valvoo kannabiksen tuotantoa, jakelua, myyntiä, kulutusta ja tieteellistä tutkimusta”, selittää lakiluonnosta laatimassa ollut kansanedustaja Julio Bango.

Valtio on varautunut siihen, että se häviää alussa häätäessään laittomat kauppiaat markkinoilta mutta monopoliaseman saavutettuaan valtiolla on luvassa huomattavat tulot. Arvioiden mukaan 10% maan 3,3 miljoonasta asukkaasta käyttää kannabista. Nykyinen laki sallii käytön ja ”järkevän määrän” hallussapidon mutta kieltää myymisen. Uusi laki korjaa tämän ristiriidan.

Hallitus perustaa kannabiksen tutkimusinstituutin valvomaan kannabiskauppaa, jakelemaan siemeniä, luomaan tutkimuskäytännöt ja säätelemään teollisuutta. Kannabismarkkinoiden arvoksi on laskettu 30$ miljoonaa vuodessa Martin Fernándezin mukaan, joka on Association of Cannabis Studies -järjestön lakiasiantuntija. Hänen mukaansa 20% uruguaylaisista on kokeillut kannabista mutta hän myöntää kaikkien lukujen olevan arvioita.

”Laittomien markkinoiden arvioiminen on vaikeaa aivan kuten ihmiskaupan tai asekaupan arviointi. Laillistamisen myötä saamme selkeän kuvan tilanteesta.”

Uusi talous nousussa

Monilla tahoilla seurataan liiketoiminnan mahdollisuuksia. Katutasolla lain läpimeno lisää kasvatuskauppojen myyntiä. Montevideossa toimivassa UruGrowssa on jo koettu mullan, kasvatustelttojen, lannoitteiden ja muiden oheistarvikkeiden myynnin reipas kasvu.

”Laajennamme nopeasti. Puoli vuotta sitten myimme 200 litraa multaa viikossa mutta nyt jo yli 1000 litraa. Meidän pitää muuttaa pian isompiin tiloihin”, kaupan edustaja Juan Andrés "Guano" Palese kertoo.

Lääketeollisuus aikoo sijoittaa suuria summia, koska Uruguayssa kannabislääkkeiden kehittäminen ja testaaminen on helpompaa kuin muissa maissa. Bangon mukaan useat kansainväliset tutkimuslaboratoriot ovat käyneet neuvotteluja yhteistyöstä tai rahoituskuvioista.

”Meiltä löytyy pohjaa hampputeollisuudelle, bioteknologialle ja marihuanan viljelyyn. Olen juuri palannut konferenssimatkalta USA:sta, jolla käsiteltiin näitä aiheita. On paljon tuotteita, joilla on markkinapotentiaalia: voiteita, öljyjä, makeisia, kapseleita sekä lääkkeitä MS-tautiin ja syöpään. Näitä pitää tutkia tieteellisesti, mikä on rajoitettua muissa maissa. Meillä ei enää ole tätä haittaa. Tämä on kokonaan uutta taloudellista toimintaa”, Bango jatkaa.

Halpa, laillinen ja korkealuokkainen marihuana houkuttelisi varmaan paljon turisteja mutta viranomaiset ovat tiukkoina siitä, että viimeisenä he haluavat Uruguayn muuttuvan ”Latinalaisen Amerikan Amsterdamiksi”. Ainoastaan kansalaiset voivat ostaa kannabista ja jälleen myynti on kielletty.

”Yritämme oppia muiden maiden tekemistä virheistä”, Fernandez selittää.

Uruguayn valtion kannabismonopoli

Vielä käsittelyssä olevan lain mukaan valtion virasto alkaa myöntämään lupia kannabiksen kasvattajille ja valvoo sen jakelua ja myyntiä niiden samojen apteekkien kautta, joista ihmiset hakevat myös pääsärkylääkkeensä ja hammastahnansa. Luvan saaneet ostajat voivat ostaa sitä enintään 40 grammaa kuukaudessa. Hallitus kannustaa kannabisosuuskuntia ja ihmisiä kasvattamaan omia kasvejaan hallituksen hyväksymistä lajikkeista. Yksi henkilö saa kasvattaa enintään 480 grammaa kannabista vuodessa.

Yhdysvalloissa kaksi osavaltiota, Washington ja Colorado, laillistavat kannabiskaupan alueellaan mutta liittovaltion laissa kaikki tekomuodot ovat edelleen laittomia. Hollannissa ja Portugalissa huumeiden käyttö on dekriminalisoitu ja muut tekomuodot ovat edelleen virallisesti laittomia. Espanjan kannabisklubitoiminta perustuu politiikassa tehtyihin priorisointeihin eikä hallitus ole virallisesti laillistanut kannabista.

Uruguayn laki erottuu kaikista muista kannabiksen valvontakokeiluista siinä, että hallitus valvoo koko kannabistuotantoa kasvatuksesta kulutukseen. Yksittäiset ihmiset, osuuskunnat ja yksityisyritykset saavat kasvattaa tietyn määrän kannabista kuukaudessa mutta yritykset saavat myydä sitä kuluttajille vain valtion omistamien apteekkien kautta. Kuluttajien pitää rekisteröityä valtiolle ja kulutus rajoitetaan korkeintaan 40 grammaan kuukaudessa.

Laillistamisen tärkein elementti on hintataso

Tällainen valvonta saattaisi ehkäistä Uruguayn kannabiksen käyttäjiä jättämästä laittomia markkinoita mutta hintataso on tässä ratkaiseva tekijä. Hallituksella on kaksi keinoa houkutella käyttäjät laillisille markkinoille: hintataso ja laatuvalvonta. Tällä hetkellä kannabiksen hintataso vaihtelee alueittain ja voi nousta jopa 5 dollariin grammalta.

altUruguayn kansallisen huumekomitean pääsihteeri Julio Calzada kertoo tämän hetkisen hintatason laittomilla markkinoilla olevan 2,50 dollaria grammalta. Galdaza ilmoitti lokakuussa valtion alkavan myymään kannabista dollarin grammahintaan. Tämän hinnan uskotaan olevan tarpeeksi houkutteleva ja vievän laittomien markkinoiden kilpailukyvyn, mikä on uudistuksen päätavoite.

Lakialoitteessa on mukana selkeät ohjeet kannabiksen kasvattamiseksi, joilla aiotaan eliminoida huumeiden salakuljettajien käyttämät keinot muuttaa kannabiksen vahvuutta. Laillisesta kannabiksesta tulee siten kuin maalaisjuusto: tuoretta ja lähituotantoa. Hallituksella on oikeastaan kolmaskin houkutin: mahdollisuus liittyä sosiaaliseen kannabisklubiin.

Eikä tämä ole pelkkä mahdollisuus vaan lakialoitteella jopa kannustetaan omaehtoiseen kannabiksen tuotantoon. Jokainen täysi-ikäinen saa kasvattaa kotonaan kuusi kasvia tai liittyä osuuskuntaan, joiden sallitaan kasvattaa 99 kannabiskasvia.

Neljäntenä laillistetaan kannabiksen lääkekäyttö.

Lain rajoitukset liittyvät ikään ja autolla ajamiseen. Alle 18 vuotiaiden ei edelleenkään sallita käyttää kannabista ja autolla ajaminen kannabiksen vaikutuksen alaisena pysyy laittomana.

Uruguaylla on päihdevalvonnan perinteitä

Kannabiksen laillistamista puolustaessaan presidentti Jose Mujica on vedonnut maansa päihdemarkkinoiden valvontaan: Uruguayn valtio on valmistanut ja myynyt rommia, vodkaa ja konjakkia jo sadan vuoden ajan. 1900-luvun alussa presidentti Jose Batlle y Ordonez halusi valtion monopolisoivan alkoholin tuotannon.

“Don Jose Batlle y Ordonezilla oli rohkeutta tähän. Valtio otti sen tehtäväkseen ja monopolisoi alkoholin, koska se ei kyennyt lopettamaan sen käyttöä. Ordonez sanoi, ettei ainakaan myrkytetä ihmisiä: alkoholin tulee olla hyvää”, Mujica kertoi suositussa radio-ohjelmassaan.

Batlle y Ordonez oli muutenkin edellä aikaansa sosiaalisten olojen kehittämisessä Latinalaisessa Amerikassa. Hän mm. erotti valtion kirkosta, sääti kahdeksan tunnin työpäivän ja äitiysloman. Alkoholilla oli hänelle muutakin merkitystä: hän halusi sen tuottavan hallitukselle rahaa ja taata maanviljelijöille vakaan tulolähteen rahoittamalla kansallisen polttoaineen tuotannon.

Batlle y Ordonez kuoli vuonna 1929 näkemättä kaikkia unelmiansa toteutuneena mutta kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen Uruguayn hallitus perusti Ancap nimisen valtion monopolin, joka yhä jalostaa ulkomailta tuotua öljyä ja tislaa viinaa vierekkäisissä tehtaissa Montevideossa. Ancapin viskin myynnin huippuna vuonna 1970 se myi 332 000 litraa mutta vuonna 1996 se menetti alkoholimonopolinsa.

Vuonna 2002 presidentti Jorge Batlle loi uuden yksityistetyn Ancapin hoitamaan valtion omistamaa tislausyhtiötä, joka työllistää 60 ihmistä ja tuottaa miljoona dollaria voittoa vuodessa ilman mitään valtion tukiaisia. Valtaa pitävän puolueen senaattori Lucia Topolansky on samaa mieltä siitä, että viskin valmistus on ollut hyvä malli kannabisprojektille.

”Silloin aikoinaan ihmiset tislasivat itse viinaa saaden välillä aikaan myrkyllisiä sekoituksia. Tällöin hallituksessa tajuttiin se, että ihmiset vain jatkavat juomista mutta meidän pitää tarjota laadukas tuote, jolla ei ole vaarallisia haittavaikutuksia. Näin hallitus otti tuotannon hoitaakseen”, Topolansky selittää.

Hänen mielestään heidän piti nyt tehdä sama kannabiksen kanssa, joka on ollut pitkään laillista käyttää muttei myydä. Tämä asettaa ihmiset rikollisten armoille.

”Kannabiksen käyttäjät saavat kannabiksensa diilereiltä, jotka voivat sekoittaa siihen muita riippuvuutta aiheuttavia aineita tai myydä heille jotakin aivan muuta. Tämä tapahtuu lain selän takana, minne meillä ei ole pääsyä. Valtion pitää valvoa näitä markkinoita kuten teimme aikaisemmin alkoholin kanssa.”

Hallituksen tavoitteena on vähentää kannabiksen kulutusta valvomalla tiukasti sen laillisia markkinoita ja rankaisemalla niitä, jotka kasvattavat, myyvät ja käyttävät laittomasti. Alkoholin valvonta auttaa tässä Uruguayn huumetsaarin Julio Calzadan mukaan. Hänen virastossaan alkoholia pidetään porttiaineena kannabiksen käyttöön ja niinpä toinen laki kongressin työpöydällä rajoittaisi alkoholin mainontaa ja kieltäisi sen myymisen yöllä muualla kuin baareissa ja ravintoloissa.

Calzada kertoo liian monen opiskelijan juovan vaarallisia määriä alkoholia ja kehitys on huolestuttavaa: vuonna 2006 joka neljäs oli ollut vakavassa alkoholimyrkytystilassa ja viime vuonna jo joka kolmas. Calzada ei syytä valtion alkoholimonopolia näistä käytösongelmista. Päinvastoin hän antaa sille kunnian vaarallisten alkoholijuomien eliminoimisesta.

”Valtio sai pontikantekijöiden aiheuttamat kuolemat loppumaan aivan kuten Mujica sanoi. Nyt meidän pitää toimia kannabiksen suhteen, koska ihmiset eivät tiedä mitä he ostavat aivan kuten ihmiset eivät tienneet alkoholia 1930-luvulla ostaneet.”

Tupakanvalvonta toinen esimerkki

Uruguayn hallituksen harjoittama tupakanvalvonta on toinen esimerkki, joka osoittaa sen kykenevän hoitamaan myös kannabiksen laillistamisen. Vuonna 2006 hallitus sääti vallankumouksellisen tupakanvastaisen lainsäädännön, joka sai korkeimman mahdollisen tupakanvalvonnasta myönnettävän palkinnon, Philip Morrisin haasteen oikeuteen.

Laki kielsi julkisen polttamisen, mainonnan, peitti 80% tupakka-askista varoituksilla, nosti veroja 70%:iin ja kielsi termien ”mieto” tai ”kevyt” käyttämisen. Tulokset olivat huomattavia: vuoteen 2011 mennessä enää 25% uruguaylaisista tupakoi (32% vuonna 2006) ja nuorison tupakointi on vähentynyt joka vuosi 8%:lla. Sydänkohtaukset vähenivät 17%.

Silloinen presidentti Tabare Vazquez oli lääkäri, jonka äiti ja sisko kuolivat syöpään joten hän tiesi, mitä oli tekemässä.


Niin tietää myös nykyinen presidentti Jose Mujica. Uruguay sai piintyneen tupakoinnin vähenemään siirtämällä vuoden 2006 lailla täysin valvomattomat tupakkamarkkinat valtiovallan tiukkaan valvontaan. Tämä valvontakokeilu osoitti, että valtio on kykenevä myös kannabiksen käytön valvontaan, tuotteen, jonka kauppa on rehottanut kansainvälisillä laittomilla markkinoilla täysin valvomattomana.


Kannabiksen valvonta helpompaa kuin tupakan valvonta


Kannabiksen valvonta voi itse asiassa olla helpompaa kuin tupakan. Uruguayssa tupakka on tärkein ehkäistävissä olevien tappavien tautien aiheuttaja vastaten 14%:sta aikuisväestön kuolleisuudesta.

Kannabis puolestaan ei aiheuta syöpää ja alle 10% kannabiksen käyttäjistä tulee riippuvaiseksi verrattuna tupakoijien 32%:iin ja alkoholin käyttäjien 15%:iin. Kannabiksen käyttö ei aiheuta yliannoskuolemia kuten vaikkapa reseptilääkkeet. Ja vain murto-osa uruguaylaisista käyttää kannabista verrattuna tupakoijiin (850 000) tai alkoholisteihin (400 000).

Kannabiksen käyttäjien määräksi arvioidaan 10% väestöstä, joista päivittäiskäyttäjiä arvioidaan olevan vain 20 000. 


Kannabiksen laillistamisessa on muuallakin vedottu kansalaisten turvallisuuteen: laittoman kaupan tuominen julkiseen valvontaan murtaa laittomia markkinoita ja vähentää väkivallan syitä. Tämä argumentti pätee varsinkin Meksikossa. Uruguayssa väkivallan taso on alhainen mutta kansanterveydellinen argumentti on aivan yhtä pätevä syy laillistamiselle.


Ilman luotettavaa tietoa ei voida luoda vaikuttavaa politiikkaa

Hallituksen ottaessa markkinat monopolikseen saa se kaiken tiedon siitä, kuinka paljon markkinoilla on tuotetta, mistä se tulee ja kuka sitä ostaa. Tämän tiedon varassa voidaan estää kannabiksen ajautuminen ulkomaille tai lasten käsiin. Tieto auttaa viranomaisia myös kohdistamaan käytön ehkäisykampanjoitaan, luomaan tehokkaita houkuttimia lopettaa käyttö ja tarjoamaan terveyspalveluita sinne, missä niitä tarvitaan.


Valvonta auttaa hallitusta pitämään huumemarkkinat erillään, mikä suojelee kannabiksen käyttäjiä kovien aineiden kaupalta. Valvonta mahdollistaa laadun valvonnan, mikä vähentää käyttäjien riskiä saada jatkettuja tuotteita.


Presidentti Vazquezin ilmoitettua tupakanvastaisesta suunnitelmasta arvostelijat sanoivat, ettei latinalais-amerikkalaisella valtiolla ole institutionaalista kykyä toteuttaa niin laajaa uudistusta. Uruguayn menestys osoitti kriitikoiden olevan väärässä. Se osoitti, että kunnianhimoinen ja uusia ajatuksia kokeileva kansanterveyspolitiikka voi valvoa päihteitä ja kohentaa kansanterveyttä, ja tämä pisti liikkeelle tupakanvastaisen politiikan aallon maanosassa.

Kannabiksen laillistamalla Uruguay astuu Latinalaisen Amerikan valtioiden johtoon kehityksessä kohti järkevää, vastuullista ja vallitsevan todellisuuden huomioon ottavaa huumepolitiikkaa, jossa kansanterveys on tärkeämpää kuin rankaiseminen, ihmiset tärkeämpiä kuin politikointi.  

Vielä mahdollisuus kansanäänestykseen

Uruguayn yleinen mielipide on edelleen laillistamista vastaan. Kesäkuussa 2012 66% mielipidekyselyyn haastatelluista vastusti hanketta, mikä on tippunut elokuuhun 2013 mennessä 61%:iin. Samana aikana laillistamisen kannatus on noussut 21%:sta 28%:iin.

Mutta kysyttäessä mistä ihmiset haluaisivat kannabiksen käyttäjien hankkivan kannabiksensa 78% puolsi hallituksen valvomaa myyntipaikkaa ja vain 5% laittomia huumemarkkinoita.

Suuri yleisö on edelleen epätietoinen laillistamisen merkityksestä mutta kuitenkin hyvin kiinnostunut aiheesta, koska 90%:lla haastatelluista oli esittää mielipide. Hallituspuolue Frente Amplion, ”laaja rintama”, kannattajien keskuudessa laillistamisen kannatus on saanut niukan enemmistön kannatuksen 47%:n kannattaessa ja 40%:n vastustaessa.

Senaatin päätöksen ja presidentin hyväksymisen jälkeen on vielä mahdollista järjestää kansanäänestys jos 25% äänestäjistä antaa kannatuksensa sille. Kyselyyn vastanneista 54% kannattaa kansanäänestystä ja 11% ilmoitti ”ehkä kannattavansa” eli jopa 65% äänestäjistä voisi haluta kansanäänestyksen. Mielipidemittaukset ovat kuitenkin eri asia kuin todellinen käyttäytyminen. Aborttioikeudesta taannoin pidetyssä kansanäänestyksessä vain murto-osa äänestäjistä vaivautui äänestyspaikalle.

Laillistamisen kannatus nousee koko ajan

Uruguayn entinen presidentti Tabare Vazquez, josta povataan vuoden 2014 presidentinvaalien voittajaa, on siirtynyt presidentti Mujican laillistamishankkeen kannattajiin.

Steven Taylor ylisti Mujican kannabiksen laillistamishanketta Aerosmithin Latinalaisen Amerikan kiertueella”Kannatan lainsäätäjien hyväksymää lakialoitetta", sanoi hän parlamentin alahuoneen hyväksyttyä lakialoite.

Vazquesin kannatuksella on suuri merkitys, koska se muuttaa lakialoitteen ympärillä vallitsevaa ilmapiiriä huomattavasti. Hän ei ollut kommentoinut asiaa sen jälkeen, kun hän viime vuoden syyskuussa lausui, ettei kannabiksen käytölle ole mitään perusteita.

Mielipidemittauksen mukaan 43% kansalaisista kannattaa Frente Amplio -puolueen presidenttiehdokasta kun taas oppositiossa olevien National ja Colorado puolueiden ehdokkaat ovat saaneet vain 25%:n ja 14%:n kannatuksen.

Vazquezin tuella on suuri merkitys kannabiksen laillistamisen kannattajille, koska se vähentää paineita saada laki voimaan ja käytäntöön ennen presidentinvaaleja. Toisaalta kannabiksen laillistamisesta tulee väistämättä keskeinen vaaliteema vuonna 2014, koska National-puolueen presidenttiehdokas Jorge Larranaga vastustaa kiivaasti laillistamista. Colorado-puolueen kongressiedustaja puolestaan kampanjoi kansanäänestyksen järjestämiseksi.

Vastuullinen valvonta

Uruguayn monet kansalaisjärjestöt ja merkittävät julkisuuden henkilöt ovat liittoutuneet kansalaisliikkeeksi nimeltään Regulación Responsable eli vastuullinen valvonta.

Siihen kuuluu naisasia-, terveys-, opiskelija-, ympäristö-, seksuaalipoliittisia ja ihmisoikeusjärjestöjä, ammattiyhdistyksiä sekä lääkäreitä, muusikkoja, oikeusoppineita, urheilijoita, kirjailijoita, näyttelijöitä ja tutkijoita. Tukea lakialoitteen hyväksymiselle tulee myös ulkomailta.

Yli 100 kansainvälistä organisaatiota julkaisi kannatuksensa lakialoitteelle. Entiset Brasilian ja Kolumbian presidentit, 65 meksikolaista kansanedustajaa sekä OAS:n pääsihteeri Jose Miguel Insulza ovat myös julkistaneet kannattavansa Uruguayn kansanterveyteen, yleiseen turvallisuuteen ja ihmisoikeuksiin perustuvaa lakialoitetta.

Lähteet: Guardian 18.10.2013Huffington Post 21.10.2013Espectador 1.10.2016Washington Post 1.9.2013British Medical Journal 6.8.2013Huffington Post 6.8.2013  Cifra 2.9.2013Huffington Post 2.12.2013 

Regulación Responsablen tietopaketti Uruguayn kannabiksen laillistamisesta


tiistai 3. joulukuuta 2013

Kannabisklubeja nousee Kanarian saarille

Kanarian saarille suuntaavan pössyturistin ei kannata enää haksahtaa ostamaan peruslätkää katudiilereiltä, koska saarilla on espanjalainen kannabiskulttuuri ja viime aikoina sinne on perustettu muun Espanjan tyyliin kannabisklubeja. Hintataso on edullinen, laatu taattua ja tunnelma taatusti leppoisaa eli pohjoismainen paukkuparanoia kannattaa jättää Turun lentokentän lähtöselvitykseen.

Kannabisklubeilla marihuanaa voi käyttää avoimestiMoganin kaupungissa Gran Canarian saarella toimii Andres Ibarran isännöimä Sibaritas Med Can -kannabisklubi. Klubin terassilla asiakkaat polttelevat sätkiä ja vesipiippuja Ibarran trimmatessa kuivia latvakukintoja lasipurkkiin säilöön.

”Aloin käyttämään kannabista 14-15-vuotiaana kapinoidakseni kieltämistä vastaan”, klubin 40-vuotias puheenjohtaja Ibarra muistelee saksiessaan kukkalehtiä pois aromaattisista kukkapähkylöistä.

”Aika pian aloin kasvattamaan omaan käyttöön, koska sain aina jatkettuja tuotteita kadulta ja vielä korkeaan hintaan verrattuna laatuun”, selittää Ibarra, joka pitää itseään ”viihdekäyttäjänä”.

Kannabisklubit ovat toimineet Espanjassa jo viisitoista vuotta ja Espanjaan kuuluvilla, mutta autonomisilla Kanarian saarilla kuusi vuotta. Espanjan laki kieltää kannabiksen käytön sekä hallussapidon julkisella paikalla ja sen kasvatus ja kauppa voiton tekemiseksi on laitonta. Laki kuitenkin sallii kasvatuksen omaan käyttöön ja käytön yksityistiloissa. Espanjassa toimiikin kymmenittäin yksityisiä kannabisklubeja, jotka käyttävät juuri tätä lain porsaanreikää palvellakseen käyttäjiä, jotka eivät halua ostaa kannabista katukaupasta.

Sibaratas Med Can aloitti toimintansa vuonna 2012 hivenen syrjäisessä, mutta rauhallisessa kiinteistössä, joka on aidan ympäröimä ja kahden saksanpaimenkoiran vartioima.

”Emme tavoittele voittoa. Olemme hyvin läpinäkyvä järjestö ja tilimme ovat kunnossa”, Ibarra vakuuttaa.

”Täällä tuotetulla kannabiksella ei ole mitään tekemistä nuoruuteni sätkien kanssa. Me tuotamme omaan kulutukseen ympäristöä kunnioittaen ilman kemiallisia lannoitteita.”

Klubiin kuuluu viihdekäyttäjien lisäksi erilaisista taudeista kärsiviä ihmisiä, jotka käyttävät kannabista lääkkeenä.

”Loukkaannuin auto-onnettomuudessa, mikä jätti monia tuskallisia vammoja. Minua neuvottiin korvaamaan käyttämäni kemikaalit jollakin luonnonmukaisella, koska lääkitykseni vei minulta sosiaalisen elämän”, 40-vuotias Isaac Candelaria Martin kertoo.

DuTsi Social Club toimii Gran CanariallaLääkitseminen on klubien keskeistä toimintaa

Toinen kannabisklubi Gran Canarialla, DuTsi Social Club, toimii pienessä huoneistossa, joka on puoliksi toimisto ja puoliksi chillaushuone. Päivän menu koostuu viidestä eri lajikkeesta ja huoneistossa leijuu huolellisesti säilötyn kuivan kannabiskukan makea tuoksu. Tuotantotilat ovat ulkopuolisilta suljetut ja jokainen myyty gramma viedään kirjanpitoon.

Liittymiseen tarvitaan suositus joltakin klubin jäseneltä, passi tai henkilökortti, 30 euron jäsenmaksu ja passikuva jäsenkorttia varten. Jäseneksi liittyvä saa klubin säännöt, joita pitää noudattaa tarkasti. Klubin säännöt ovat tiukat ja selkeät. Ensimmäinen ja tärkein on se, että laittomien huumeiden käyttö klubilla on kielletty. Klubilta ostetun kannabiksen jälleenmyynti on kielletty. Kieltojen rikkoja erotetaan välittömästi.

Klubin perustaminen vaati pitkän valmistelun. DuTsin 70 jäseneltä vei kolme vuotta saada kaikki byrokratian vaatima kirjallinen materiaali kasaan. He tekivät yhteistyötä muiden Kanarian saarilla toimivien klubien, kuten Lanzarotella toimivan CannaPharmacian ja Fuerteventuralla toimivan AcmeFuer:in sekä kannabisklubien liiton, Federacion de Asociaciones Cannabicas, FAC, kanssa.

Klubit toimivat yhteistyössä myös kasvatuskauppojen kanssa ja jäsenet saavat alennuksia höyrystimien ja muiden oheistarvikkeiden hankinnoissa.

Klubien keskeinen toiminta on lääkitseminen ja siksi DuTsissäkin törmää vanhempiin ihmisiin. Klubi tuottaa erilaisia lääkinnällisiä tuotteita, kuten kannabiskakkuja ja -keksejä, sekä kannabisvoidetta reumaan ja iho-oireisiin.

Klubit pitävät esikuvanaan kanadalaista Rick Simpsonia. Hän alkoi ensimmäisenä valmistamaan kannabiksesta erikoisöljyä, joka on kymmenen vuoden aikana osoittautunut loistavaksi vaihtoehdoksi syövän hoidossa. Tämä on rohkaissut klubeja kehittämään kannabisöljyn valmistusta.

Keskimäärin tarjolla on kerrallaan 5-6 eri lajiketta viiden euron grammahintaan. Jäsen saa ostaa kuukaudessa 90 grammaa, mutta kerrallaan vain muutaman gramman.

Klubin johdolla on suuria suunnitelmia: he haluaisivat luoda isomman, hyvin toimivan ryhmän, joka loisi työpaikkoja, järjestäisi erilaista koulutusta ja luentoja, jotta klubista kasvaisi oikea sosiaalinen klubi.

Gran Canarialla toimii jo 8-10 samanlaista klubia, joiden jäsenmäärät vaihtelevat muutamasta sataan. Järjestelmä toimii hyvin. Espanjalaiset ovat todiste siitä, ettei tällaisesta toiminnasta tarvitse kantaa huolta, koska nämä ihmiset eivät aiheuta mitään yhteiskunnallisesti haitallista toimintaa. Itse asiassa yhteisöllisyyden luomisen ja yhteistoiminnan pitäisi olla esimerkkinä koko maailmalle.

Vapauden tuulahduksia Teneriffalla

Kannabisklubien tuotteet ovat katukauppaa laadukkaampiaTeneriffalla Los Cristianosin kaupungissa Club Social de Consumidores de Cannabis TFS -klubin kyltti loistaa kauppakeskuksen katolla irlantilaisen pubin yläpuolella. Klubin tilat ovat kompleksin kolmannessa kerroksessa rautaportaiden päässä. Ovisummeria soittamalla pääsee sisälle klubiin, joka kutsuu tuoksullaan kannabisturistit sisään.

Vastaanotossa tarkistetaan henkilötiedot passista ja täytetään espanjankielinen jäsenlomake. Sitten maksetaan 50 euron jäsenmaksu, jota vastaan saa jäsenkortin. Tämä on ehkä yksi kannattavimmista turistiostoksista, koska jäsenkortilla saa ostaa klubin valikoimista korkealuokkaisia ulkona orgaanisesti kasvatettuja lajikkeita korkeintaan kuuden euron grammahintaan.

Teneriffan mikroilmasto sopii täydellisesti kannabiksen kasvatukseen. Valikoimista löytyvät mm. Sweet Tooth, Happy Kush, Double White, Big Bang II, Meduzze ja Critical Bilbo -lajikkeet.

Kannabisklubien avautuminen Kanarian saarille tekee lomakohteesta entistä turvallisemman kannabisturisteille.

Lähteet: UKCSC 14.11.2013UKCSC 25.9.2013Raw Story 19.4.2013


lauantai 30. marraskuuta 2013

Hollannissa paikallisaloitteet vievät kannabispolitiikkaa eteenpäin

Asiantuntijoiden mukaan Hollannin kannabiskahvilat ostavat kannabista 600 miljoonalla eurolla vuodessa. Kaksikymmentäkuusi suurimmasta hallintoalueesta kannattaa julkisesti valvottua kannabiksen kasvatusta. Loput 12 joko vastustaa tai ei ole vielä päättänyt kantaansa. Kannabispolitiikan uudistaminen tapahtuu tällä hetkellä paikallistasolla ja vastahakoinen oikeusministeri Ivo Opstelten onkin sivuutettu monissa asioissa.

Ivo Opstelten vastustaa kannabiksen kasvatuksen laillistamista.Edellisen konservatiivihallinnon jälkeensä jättämä kannabispoliittinen jumitus aiheuttaa ongelmia paikallishallinnoille, jotka yrittävät selvitä kaksijakoisen politiikan aiheuttamalla harmaalla vyöhykkeellä. Aikoinaan niin liberaalina pidetty Hollanti on hitaasti tukahduttamassa vallankumouksellisen kannabispolitiikkansa - ironisesti liberaalipuolueen ollessa vallassa tällä hetkellä.

Kannabiskahviloiden määrä on vähentynyt turistien jäätyä niiden ulkopuolelle Hollannin eteläisissä maakunnissa luoden uusia edellytyksiä katukaupalle. Kotikasvattajia on häädetty asunnoistaan ja kohdeltu rikollisina ja myös kannabiskasvin maine on tahriintunut.

Oikeusministeri Ivo Opstelten vastustaa kannabiksen kasvatuksen laillistamista, mutta hän on aikonut päivittää tilanteen parlamentissa vuoden loppuun mennessä. Oikeusministeriö on vastaanottanut jo 18 aloitetta kannabiksen valvotun kasvatuksen aloittamiseksi. Opstelten muistetaan mm. vuonna 2010 käyttöönotetusta ns. ruohopassista.

Kannabisaloitteiden määrä kasvaa

Hallituksen kannabispolitiikan osoittauduttua epäonnistuneeksi ovat yhä usemmat paikallishallinnot ottaneet asiat omiin käsiinsä. Nyt alkaa näyttää siltä, että paikallishallinnot ovat yhä lisääntyvässä määrin kääntämässä selkänsä valtion hallinnolle aivan kuten Yhdysvalloissa. Seuraako Hollanti tässä siten Yhdysvaltojen mallia, uudistusta joka lähtee ruohonjuuritasolta?

Utrechtin kaupunki on tällä hetkellä uudistusten johdossa. Kaupunki ilmoitti aloittavansa kannabisklubin nimeltään Cannabis Social Club Domstad (SCCD). Siitä tulee voittoa tavoittelematon noin sadan jäsenen klubi, joka tuottaa valvotusti kannabista jäsenilleen henkilökohtaiseen käyttöön. Tämä takaa tarkan laadunvalvonnan, jota ei tehdä kannabiskahviloiden tuotteille, vaikka nämä saavatkin myydä laillisesti myös turisteille.

Toisena kokeiluna kaupunki alkaa jakamaan Bedrocan-yhtiön kehittämää CBD-pitoista kannabislajiketta 80:lle mielenterveysongelmista kärsiville narkomaaneille, joilla on diagnosoitu myös kannabisriippuvuus. Tällä halutaan vähentää heidän kokemiaan psykoottisia oireita, ahdistusta ja unettomuutta. Kokeilu toteutetaan yhteistyössä mielenterveyshoidon ja valtion kannabisviraston kanssa.

Kokeilun puuhamiehenä toimii Utrechtin kunnanjohtaja Victor Everhardt. Everhardtin suunnitelman hienous piilee siinä, että hän sivuuttaa oikeusministerin. Poikkeuslupahakemus Hollannin huumelakiin on lähetetty terveysministerille, mikä näyttää syrjäyttävän Opsteltenin. Poikkeuslupa takaa klubin kasvattajille ja jäsenille immuniteetin syyttäjän vaatimuksia vastaan.

”Varsinkin oikeusministeri Opstelten on ilmoittanut monta kertaa, että hän aikoo kehottaa syyttäjänvirastoa puuttumaan kannabisklubien toimintaan. Utrechtin hallinnon tarkoitus ei ole sallia sellaisia tekoja, joita ministeri voisi viedä oikeuteen. Hallinnon vakaumus, että kannabisklubien perustaminen on mahdollista toteuttaa kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön puitteissa, ei ole muuttunut, vaan useat asiantuntijat ovat samaa mieltä tästä analyysista.”, Everhardt kirjoitti hakemuksessaan syyskuussa.

”Huumelain perusta oli ja on edelleen kansanterveyden ensisijaisuuden korostaminen. Vuodesta 1976 lähtien tämä periaate on pysynyt muuttumattomana huumepolitiikan perustana aivan kuten liittohallitus toi sen julki selkeästi huumehoitoja koskevassa kirjeessään parlamentin alahuoneelle. Tämä periaate nostaa terveysministerin tärkeimmäksi paikallisaloitteiden välittäjäksi sekä tekee Hollannin huumelaista kannabisklubikokeilun laillisen viitekehyksen. Lain kahdeksannen artiklan mukaan terveysministeri voi kansanterveydellisin perustein myöntää poikkeuksia huumelakiin”, Everhardt jatkaa.

Leiden, Rotterdam, Eindhoven, Tilburg ja Leeuwarden harkitsevat tai ovat jo pitkällä suunnitelmissaan kannabiksen kasvatuksen laillistamiseksi.

Haarlemin kannabiskahvilat saavat sertifikaatin

Haarlemin kaupunki aloitti uuden projektin, joka nostaa kannabiskahviloiden statusta Opsteltenin hyökkäysten jälkeen. Projektin keskiössä on kannabiskahviloiden sertifiointijärjestelmä, jota perustamassa ovat olleet niin poliisi, kunta kuin kannabiskahviloiden omistajat.

Kahdeksan kannabiskahvilaa sai ensimmäiset sertifikaattinsa kaupungintalolla lokakuussa järjestetyssä tilaisuudessa Haarlemin pormestarin Bernt Schneiderin ojentamana. Sertifikaatin myöntää erillinen komitea, jossa istuu edustajia poliisista, eri järjestöistä - kuten Stichting Drugsbeleid -säätiöstä - paikallisesta terveyshallinnosta sekä käyttäjien järjestöstä We Smoke.

Yksi sertifikaatin saamisen kriteerinä on se, että kahvilaan päästetään valvotusti vain yli 18-vuotiaita asiakkaita. Tämä tekee tyhjäksi oikeusministerin asettaman etäisyysehdon, jonka mukaan kannabiskahvilan ja lähimmän koulun välillä pitää olla vähintään 350 metriä. Työntekijöiden täytyy suorittaa viisi kurssia, joista yhdessä opetellaan käsittelemään väkivaltatilanteita.

Sertifioitu kannabiskahvila saa pitää suurempaa varastoa ja sääntöjen rikkomisesta seuraavat rangaistukset ovat läpinäkyvämpiä kuin aiemmin. Myös Hilversumin kaupunki aikoo aloittaa kannabiskahviloidensa sertifioimisen.

Kasvatuksen laillistamisen kannatus kasvaa

Frits Bolkestein puhuu laillisen kannabiskaupan puolesta.Epicurus-säätiö on koonnut yhteen arvovaltaisen joukon entisiä poliitikkoja, paikallistason vaikuttajia, tutkijoita ja akateemikkoja, joiden yhteinen tavoite on Hollannin kannabispolitiikan uudistaminen. Säätiön tavoitteena on luoda kannabiksen tuotantoon kasvattajalta kannabiskahvilaan ulottuva läpinäkyvä tuotantoketju.

Frits Bolkestein on eläkkeelle siirtynyt People’s Party for Freedom and Democracy -puolueen kansanedustaja sekä entinen EU:n sisämarkkinoiden komissaari, josta on tullut Epicuruksen puhemies. Hänen mielestään nykypolitiikka on luonut uudestaan edellytykset laittomille markkinoille ja aiheuttanut rikollisuutta.

”Kannabiskahvilat saavat virallisesti myydä huumeita, mutta eivät ostaa niitä. Siksi heidän täytyy aina käydä laitonta kauppaa. Tämä ruokkii rikollisuutta. Yli puolet meidän rikollisuudesta liittyy huumekauppaan.”

Bolkestein ehdottaa, että hallitus myöntäisi kannabiksen kasvattajille lupia, mikä sallisi sekä laadunvalvonnan, että laillisen kaupan. Kannabiskahviloille pitäisi myöntää lisää resursseja ja heidän työntekijänsä kouluttaa paremmin työhönsä.

”Myytävän kannabiksen laatu on usein ala-arvoista. Tuottajia ei valvota lainkaan. Läpinäkyvässä tuotantoketjussa hallitus säätelee kannabiksen ja myyjien laatua. Laittomat kasvattajat menettäisivät markkinansa.”

Global Commission on Drug Policy -järjestön jäsen Richard Branson on antanut tukensa projektille. Hän ei usko uuden lupajärjestelmän toteuttamisen olevan läpihuutojuttu: projektin yksinkertaisen logiikan tielle nousee usein politikointi.

”Vaatii rohkeutta tehdä kannabiksen kasvatuksesta julkista ja ammattimaista toimintaa. Juuri tämä rohkeus puuttuu tällä hetkellä. Nykyisen hallituksen toimintaa leimaa symbolinen politikointi.”

Lähteet: Leaf Science 9.10.2013, Dutch News 15.11.2013Sensi Seeds 21.9.2013

Tuottamassaan lyhytelokuvassa Richard Branson näyttää, miltä kannabiksen laillinen tuotantoketju voisi näyttää:


perjantai 29. marraskuuta 2013

Britanniassa kannabisklubien aalto

Kannabisklubien aalto on saavuttanut Britannian. Siellä toimii tällä hetkellä 49 kannabisklubia, joissa jäsenet keskustelevat kasvatuksesta, lääkekäytöstä, laillistamisesta ja pajauttelevat siinä sivussa. Lontoon kannabisklubilla on Facebookissa jo yli 39 000 tykkääjää ja huhtikuussa 4/20-tapahtumaan Hyde Parkissa osallistui yli 10 000 ihmistä.

Cannabis Clubs Are Public 011”Tämä on verrattavissa viinien maisteluun, mutta maistelemme kannabista. Ihmiset tulevat vaihtamaan lajikkeita, kokeilemaan uusia ja keskustelemaan”, Lontoon kannabisklubin (LCC) johtaja selittää.

Klubin pöydällä on erilaisia suurennuslaseja, vaporisaattoreita ja nimilapuilla varustetuissa purkeissa eri kannabislajikkeiden kukintoa kuin tutkimuslaboratorion ja kukkakaupan kombinaatiossa.

”Tämä lajike voitti Lontoon underground-kannabiskisan”, kertoo klubin johtaja kädessään pieni lasiastia, jonka etiketissä lukee K3M.

Tuore jäsen haistelee purkkia: ”Olen vakavissani harkinnut alkavani kasvattaa ystävieni kanssa. Itsekasvatettu on niin paljon paremman makuista kuin se kukka, jota ostan kadulta ja josta ei lainkaan tiedä, mitä siinä on."

Kannabisklubit ovat alkaneet kukoistaa Britanniassa viimeisten parin vuoden aikana. Niitä on nyt 49 ympäri saarivaltakuntaa ja niiden kattojärjestö, UK Cannabis Social Club, perustettiin vuonna 2011 edustamaan kannabiksen käyttäjiä.

Klubit toimivat pääasiassa Facebookin kautta ja LCC:llä on yli 39 000 tykkääjää. Klubit ovat yhdistäneet kannabiksen käyttäjiä kautta Britannian keskustelemaan keskenään lannoituksesta ja itselääkinnästä aina kampanjointiin kannabiksen käytön dekriminalisoimiseksi. Klubit järjestävät tapaamisia, kuten huhtikuun Hyde Park -tapahtuma, sekä intiimimpiä tapahtumia, joissa eläkeläiset, opiskelijat, duunarit ja pankkiirit voivat jutella yhdestä rakkaimmasta harrastuksestaan.

LCC:n johtajan työ julkisen terveydenhoidon parissa ajoi hänet perustamaan kannabisklubin.

”Olen työni takia paljon ulkomailla, missä olen voinut seurata, kuinka tehokas lääke kannabis onkaan erilaisiin vaivoihin. Tiedän, että kannabiksella voi myös olla haittavaikutuksia ja sitä voidaan käyttää väärin - aivan kuten mitä hyvänsä. Mutta se on aivan eri juttu oikein käytettynä. Muuttaessani Lontooseen opin tuntemaan paljon sellaisia ihmisiä, jotka käyttivät kannabista lääkkeenä salaa, mikä ei ole oikein. Siksi perustin Facebook-ryhmän normalisoidakseni kannabiksen käyttöä ja saattaakseni käyttäjiä yhteen.”

Yksi kannabisklubin mantra on käyttäjien rohkaiseminen käyttämään kannabista terveellisillä tavoilla.

”Käytän kannabista enää höyrystämällä, se vaikuttaa paljon paremmin ja maku on niin paljon puhtaampi”, selittää yksi jäsen asettaen nipin höyrystimeen ja vetäisten sitten höyryt henkeen.

Kannabiksen kasvatus ja hallussapito ovat edelleen laittomia tekoja Britanniassa, mutta tämä ei ole estänyt kannabisklubeja käyttämästä sosiaalista mediaa tapaamisten mainontaan. Avoimuus on osa normalisointikampanjaa. Toisaalta jäsenet haluavat pitää osallistumisensa yksityisasiana.

”Kannabiksesta puhuminen ei ole laitonta. Mutta monella jäsenellä on perhe, hyvätuloinen työpaikka, asuntolainat ym. ja he pelkäävät menettävänsä tämän kaiken”, klubin johtaja selittää.

”Päätavoitteemme tällä hetkellä on seurata amerikkalaisten esimerkkiä ja laillistaa kannabis lääkekäyttöön. Olisin onnellinen heppu kun tämä toteutuu.”

Lähde: Guardian 17.11.2013


tiistai 26. marraskuuta 2013

Voiko YK estää kannabiksen laillistamisen Yhdysvalloissa?

YK:n yleiskokouksen 68. istunnon avajaisviikolla syyskuussa New Yorkissa Latinalaisen Amerikan valtioiden presidentit nostivat joukolla kansainvälisen huumesodan yhdeksi puheenaiheista. Tämä nostaa esille sen, estävätkö YK:n huumesopimukset kannabiksen laillistamisen ja mikä on paras strategia konkreettisten tulosten saavuttamiseksi YK:n vuoden 2016 erikoisyleiskokouksessa? Suomea kokouksessa edusti ulkoministeri Erkki Tuomiojan johtama valtuuskunta.

Syyskuun yleiskokouksessa käsiteltiin YK:n vuosituhattavoitteiden toteutumista ja Syyrian kriisiä. Huumesota on suuri uhka ihmisten terveydelle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle ja sen täytäntöönpanossa kuolee kymmeniä tuhansia ihmisiä kautta maailman eli vähintään yhtä paljon kuin ns. normaaleissa sodissa.

YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon kehotti kesäkuussa antamassaan lausunnossa valtioita tuomaan kaikki vaihtoehdot esille YK:n valmistautuessa vuonna 2016 toteutettavaan erikoisyleiskokoukseen huumeongelmasta. 

Presidentit ja pääministerit laillistamisen puolesta

Tähän tilaisuuteen tarttui ensiksi Kolumbian presidentti Juan Manuel Santos tiistaina 24.9. pitämässään puheessa. ”Huumesotaa ei ole voitettu”, Santos lausui yleiskokouksen osanottajille kehottaen YK:n organisaatiota terästäytymään vuoden 2016 erikoisyleiskokoukseen mennessä.

562317 Colombia”Tässä samassa YK:n päärakennuksessa hyväksyttiin 52 vuotta sitten sopimus, joka oli huumesodan lähtölaukaus. Tänään meidän täytyy tunnustaa, ettei tuota sotaa ole voitettu”, Santos kertoi maailman johtajille viitaten vuoden 1961 Single Convention on Narcotic Drugs -sopimukseen.

”Kerron tämän sellaisen maan presidenttinä, joka on kärsinyt tappamisesta, verenvuodatuksesta ja sodan uhreista, mutta joka on myös saanut paljon aikaan tämän vitsauksen ja siitä hyötyvien mafioiden vastaisessa taistelussa.”

Santos kertoi tämän aseellisen konfliktin tappaneen Kolumbiassa yli 220 000 ihmistä kuluneiden 50 vuoden aikana.

”Jos toimimme yhdessä huumeongelman ratkaisemiseksi kaikenkattavan näkemyksen varassa ilman ideologisia rasitteita, pystymme ehkäisemään paljon haittoja ja väkivaltaa.”

Costa Rican presidentti Laura Chinchilla ilmoitti omassa puheenvuorossaan, että ”Costa Rica yhtyy alueen muiden valtioiden vetoomukseen arvioida uudelleen kansainvälisesti sovitut politiikan muodot haettaessa tehokkaampia toimintamalleja huumeiden salakuljetukseen terveyden näkökulmasta kunnioittaen ihmisarvoja ja pyrkien haittojen vähentämiseen.”

Laura Chinchilla 68th Session UN General Assembly McwAUgH FQnlTämä kannanotto perustuu Kolumbian, Costa Rican, Guatemalan ja Meksikon presidenttien yhdessä sopimaan lausuntoon. Meksikoa edusti presidentin sijaan pääministeri Jose Antonio Meade Kuribena, joka kertoi Chilen, Paraguayn ja monien muiden Latinalaisen Amerikan valtioiden olevan lausunnon takana.

Guatemalan presidentti Perez Molina tuli viime vuonna YK:n istunnossa maailman ensimmäisenä virassa olevana presidenttinä julkisuuteen vaatimaan huumekaupan laillistamista. Tänä vuonna hän jatkoi saman sanoman levittämistä:

”Valtakauteni alusta saakka olemme selkeästi tuoneet esille sen, että huumesota ei ole tuottanut toivottuja tuloksia. Me emme voi jatkaa saman toistamista odottaen eri tuloksia.”

Uruquayn presidentti Jose Mujica ei omassa puheessaan maininnut kannabiksen laillistamisesta, onhan se prosessi vielä kesken. Presidentti Molina sen sijaan ylisti Mujican aloitetta kannabislainsäädännön kehittämisessä ”epäonnistuneen mallin seuraamisen sijaan”. Presidenteillä oli myöhemmin kahden keskinen tapaaminen.

Presidentti Molina ylisti myös Coloradon ja Washingtonin äänestäjiä heidän ”visionäärisestä päätöksestä” laillistaa kannabis ja presidentti Obamaa ”Coloradon ja Washingtonin kansalaisten mielipiteen kunnioittamisesta sallimalla heidän kokeilunsa tuottaa tuloksia”.

Latinalaisen Amerikan valtioiden päämiesten tarmo käsitellä kansainvälisesti herkkää aihetta herättää toiveikkaita odotuksia YK:n vuoden 2016 erikoisyleiskokouksen varalle.

Voiko YK estää kannabiksen laillistamisen USA:ssa?

YK:n yleiskokous on jo hyväksynyt erikoisyleiskokouksen järjestämisen huumepolitiikasta, mutta YK:n huumevalvontabyrokratiassa aiheesta vallitsee hyvin ristiriitaisia käsityksiä. Voiko YK estää kannabiksen laillistamisen USA:ssa?

YK:n alainen huumevalvontalautakunta, INCB, ilmaisi viimeisimmässä raportissaan tyytymättömyytensä kannabiksen laillistamista kohtaan USA:n kahdessa osavaltiossa, Coloradossa ja Washingtonissa, ja kehotti ”Yhdysvaltain hallitusta ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin taatakseen kansainvälisten sopimusten täydellinen noudattaminen koko valtion alueella”. Tästä lausunnosta kirjoitettiin monta uutista, joissa kerrottiin USA:n rikkovan allekirjoittamiaan YK:n huumeiden vastaisia sopimuksia. Näiden sopimusten asettamat velvoitteet USA:lle sekä laajemmin kannabiksen laillistamisen tulevaisuus ovat monimutkaisia asioita.

1. Rikkooko Yhdysvallat allekirjoittamiaan YK:n sopimuksia hyväksymällä kannabiksen laillistamisen osavaltioissaan?

Marijuana FieldEi, koska USA:n liittovaltio on sopimusten allekirjoittaja, mutta Colorado ja Washington eivät ole. Valtiot, joilla on liittovaltio muotoinen hallintojärjestelmä, kuten USA tai Saksa, voivat tehdä kansainvälisiä sitoumuksia vain valtakunnallisen politiikan tasolla. Perustuslain mukaan osavaltioita ei vaadita tekemään kannabiksesta laitonta vaikka se on sitä liittovaltion laissa. Siten USA ei ole tehnyt sitoumuksia 50 osavaltion puolesta hyväksyessään YK:n huumesopimukset.

Joidenkin YK:n virkamiesten mielestä näiden sopimusten henki edellyttää USA:n liittohallinnolta edes yritystä haastaa osavaltioiden kannabiksen laillistaminen. Mutta sopimuksen kirjaimen mukaan oikeusministeri Holderin kieltäytyminen haastaa Washingtonin ja Coloradon kannabispolitiikka on sopimuksen rajoissa.

2. Voiko YK rangaista kannabiksen laillistavia valtioita?

Vain rajoitetusti. INCB on näiden sopimusten ylin valvoja ja se rankaisee säännöllisesti sopimuksien asettamia sitoumuksia rikkovia hallituksia. Se voi olla noloa kansainvälisissä diplomaattisissa piireissä, mutta yksikään valtio ei ole vielä luhistunut nolostumiseen.

Koska INCB:llä on valta valvoa lääkeaineina käytettyjen huumeiden tuotantoa ja kuljetusta, voi se teoriassa rangaista kannabiksen laillistanutta maata langettamalla rankaisevia rajoituksia kipulääkkeiden saantiin. Mutta tällainen aiheuttaisi valtavan kansainvälisen humanitaarisen skandaalin. Lisäksi opiaattien raaka-aineita tuottavia maita (esim. Intia, Australia ja USA) ei pysty helpolla komentelemaan. Siksi voi arvioida, että lääkeaineiden saatavuuden rajoittaminen ei tule olemaan INCB:n kiristysruuvi.

3. Pitääkö koko YK:n huumevalvontajärjestelmä lopettaa, jotta valtiot voisivat laillistaa kannabiksen viihdekäytön?

Ei. Kannabis on vain yksi YK:n huumesopimuksilla kielletty psykoaktiivinen aine. Jotkut laillistamisaktivistit toivovat, että jos kannabiksen laillistamisen kannatus kasvaa kansainväliseksi, vaatisi tämä YK:n huumesopimusten tarkistamista tarjoten tilaisuuden laillistaa kokaiini, heroiini ja kaikki muutkin huumeet. Tässä tulkitaan kansainvälistä poliittista tahtoa ja YK:n protokollaa väärin.

Jopa kannabiksen laillistamiseen myönteisesti suhtautuvien valtioiden keskuudessa on vain vähän intoa sallia vaikkapa Phillip Morrisin alkaa myymään kokaiinia kautta maailman kuten tupakkaa. Jos kannabiksen laillisen aseman muuttamisen hintana on kaikkien huumeiden laillistaminen, tulee moni muuten myötämielinen valtio vastustamaan tätä kiivaasti.

Mutta tämä on keskustelua herättävä kysymys, koska YK:n protokollan mukaan uudet sopimukset korvaavat vanhat. Niinpä jos maailman valtiot pääsevät joskus yksimielisyyteen kannabiksen laillistamisesta, he voivat kirjoittaa uuden vain siihen keskittyvän sopimuksen. Tämä korvaisi kaikki kannabikseen liittyvät YK:n huumesopimusten säädökset jättäen muiden laittomien huumeiden aseman silleen.

4. Eikö YK:n uusi kannabissopimus olisi USA:lle uusi väline pakottaa sen tiukka kannabispolitiikka kansainväliseksi normiksi?

Tämä onkin yllätys. Kansainvälinen kannabiksenvalvonta lievenisi merkittävästi jos kaikki valtiot omaksuisivat USA:n tämänhetkisen politiikan. Ennen Obaman hallintoa Rand Corporation havaitsi tutkimuksessaan USA:n kannabispolitiikan olevan hyvin samankaltainen kuin Länsi-Euroopassa. Obaman valinnan jälkeen kannabislakien täytäntöönpanon intensiteetti on laskenut ja liittovaltio ei enää vastusta osavaltioiden laillistamis- ja dekriminalisointipyrkimyksiä.

Lopuksi kannattaa muistaa, että ainoat lailliset kannabiksen viihdekäyttömarkkinat maailmassa eivät ole Hollannissa eivätkä Portugalissa, vaan Yhdysvalloissa. Asettamalla USA:n nykyinen kannabispolitiikka maailmanlaajuiseksi uuden YK:n sopimuksen normiksi aiheuttaisi Eurooppaan jonkin verran nykyistä liberaalimman kannabispolitiikan, mutta suurimpaan osaan muita maailman maita dramaattisesti rennomman politiikan.

Kaiken kaikkiaan kannabiksen laillistamisen kannattajien ei tarvitse huolehtia YK:n huumevalvontasopimuksista. Se pyyhkäiseekö kannabiksen laillistamisaalto maailman yli vai ei, riippuu jostakin paljon perustavammasta: minkä ihmiset ympäri maailman päättävät parhaaksi lähestymistavaksi tähän huumeeseen.

Reformi valtaa myös YK:n

Laillistajat eivät ole pelkästään sitä rastatukkaista porukkaa, jota kerääntyy mielenosoituksiin YK:n rakennusten eteen paukuttamaan djembe-rumpujaan. Heitä löytyy nykyään myös YK:n byrokratiasta ja jotkut merkittävissä asemissa olevat uskaltavat puhua avoimesti mielipiteistään.

Kofi 2297702bYksi huumehaukkojen suurimmista tappioista YK:n sisällä käytävässä huumesodassa oli entisen pääsihteerin Kofi Annanin loikkaaminen laillistajien riveihin liittymällä Global Commission on Drugs Policy -järjestöön. GCDP on nykyään merkittävä lobbari kansainvälisen huumevalvonnan tasolla, koska sen aktiivit ovat itse maailman politiikan huippuja.

Nykyinen pääsihteeri Ban Ki-moon peräänkuulutti kesällä 2013 avoimempaa keskustelua YK:n kokouksissa. Mutta hän totesi jo vuonna 2008 AIDS-raporttia kommentoidessaan, että ”laajamittainen nuorten huumeidenkäyttäjien vangitseminen huumeiden vastaisten ohjelmien varjolla voi olla haitallista ja estää laajoja riskiryhmiä saamasta edes sitä rajallista hoitoa, mitä heidän maissaan on tarjolla. Meidän pitää tarkistaa sellaiset lainsäädännöt, joilla kriminalisoidaan haavoittuvaisia väestönosia heidän elämäntyylinsä perusteella.”

YK:n huumetoimisto, UNODC, on kuulunut myös perinteisesti huumehaukkojen mandaattiin. Sen uusin johtaja, venäläinen Yuri Fedotov on yllättäen antanut dekriminalisointia puoltavia lausuntoja. Tämän vuoden YK:n huumekomission, CND, kokouksen yhteydessä järjestetyssä kansalaisjärjestötapaamisessa Fedotov vastasi kysymykseen ihmisoikeuksien noudattamisesta YK:n sopimusten noudattamisessa: 

”Ongelmat eivät aiheudu itse huumevalvontajärjestelmästä, vaan kansallisista lainsäädännöistä. Meidän pitää tutkia sitä, mitä me voimme saavuttaa kansallisten lainsäädäntöjen puitteissa ihmisten oikeuksien ja terveyden suojelemiseksi niin ettei ihmisiä kohdeltaisi rikollisina, vaan potilaina kunnioittaen heidän kaikkia ihmisoikeuksiaan.”

Fedotovin edeltäjä Antonio Maria Costa edusti YK:n huumeiden vastaisuutta puhtaimmillaan: häntä pidettiin uradiplomaattina, jolle byrokratian jatkuvuus ja sopimusten seremoniallinen kunnioittaminen olivat tärkeämpiä kuin käytännön tulokset. Costa yllätti vuonna 2008 raportilla Making drug control 'fit for purpose': Building on the UNGASS decade, jossa hän analyyttisesti luetteli järjestelmän aiheuttamat ei-aiotut haittavaikutukset ja summasi tilanteen:

”Ilmassa on muutoksen tuulia YK:n huumesopimusten saamiseksi paremmin vastaamaan tarkoituksiaan ja mukautumaan siihen kentällä vallitsevaan todellisuuteen, joka on tyystin erilainen kuin silloin, kun nämä sopimukset laadittiin.”

YK:n ihmisoikeuksien erikoisraportoija Anand Grover kehotti vuonna 2010 pääsihteerin tilaamassa huumesodan arviointiraportissa maailman valtioita harkitsemaan huumepolitiikan liberalisointia: 

”Erikoisraportoijan mukaan jatkuva rikosoikeudellisten rangaistusten soveltaminen huumeiden käytöstä ja hallussapidosta pitää yllä monia niistä pahimmista haitoista, jotka liitetään huumeiden käyttöön. Hän suosittelee vähemmän rajoittavien lähestymistapojen harkitsemista huumevalvontaan mukaan lukien dekriminalisoinnin ja depenalisoinnin.”

Lähde: Reuters 24.9.2013Drug Policy AllianceHuffington Post 25.9.2013 ja YLE 27.9.2013

Kannabiksen kieltolain kasvot: INCB:n puheenjohtajan Raymond Yansin kanta laillistamiseen:


lauantai 16. marraskuuta 2013

Marokon parlamentti käsittelee kannabiksen laillistamista

Vielä hieman aikaa sitten kannabis herätti Marokossa ainoastaan epäluuloja hallitsevan luokan keskuudessa. Kannabiksen lääketieteellisen ja teollisen käytön laillistamista ajava verkosto, Collectif marocain pour l’usage médical et industriel du kif (CMUMIK), on kuitenkin saanut poliitikot ja puolueet vakuuttumaan asiastaan: laillistamista aletaan tutkimaan Marokon parlamentissa.

ChabikRifin alueen ihmisoikeusaktivisti Chakib el-Khayari nauttii nykyään vierailusta pääkaupungissa Rabatissa, missä hän tapailee puolueiden edustajia.

”Vielä hieman aikaa sitten kannabisjutut olivat hullujen ja meidän rifiläisten juttuja. Kaikki tämä on nyt muuttunut.”

Vuonna 2009 Khayari sai kahden vuoden vankeustuomion kun hän syyllistyi mm. Marokon viranomaisten huumeidenvastaisen sodan halventamiseen. Lokakuussa tämä entinen vanki kutsuttiin CMUMIK:n edustajana Authenticity and Modernity -puolueen vieraaksi pääkaupunkiin. Khayarin tehtävänä on auttaa parlamentin käyttöön laadittavan kannabistutkimuksen tekemisessä.

CMUMIK:ssa toimii noin 15 aktivistia sekä tutkijoita, lääkäreitä ja opiskelijoita. Verkosto luotiin vuonna 2007 pienen Rif Association for Human Rights -kansalaisjärjestön (ARDH) aloitteesta, jonka johtajana Khayari toimii. Useat kansainväliset järjestöt kuten World Amazigh Congress, the World Mountain People Association (WMPA) ja European Coalition for Just and Effective Drug Policies (ENCOD) ovat tukeneet tämän verkoston toimintaa.

CMUMIK julkaisi toukokuussa 2013 lakialoitepaketin, joka tähtää kannabiksen kasvatuksen laillistamiseen lääkinnällisiä ja teollisia tarkoituksia varten. Lakialoitteessa on perusteluosa ja 109 artiklaa.

Lakialoite perustuu kattaviin kenttätutkimuksiin ja tiedon keruuseen, ja hollantilaiset asiantuntijat hioivat esityksen valmiiksi lakialoitteeksi.

Tämän prosessin perusteellisuus vakuutti kahden puolueen edustajat ja he ottivat heinäkuussa yhteyttä verkoston jäseniin. Heinäkuun puolivälissä kansanedustajat julkaisivat tiedotteen, jonka mukaan puolueiden ja verkoston välillä käydään keskusteluja.

Puolueet ovat ottaneet asian omakseen

”Kaksi merkittävää puoluetta poliittisen kentän eri laidoilta ovat ottaneet meihin yhteyttä, eikä kumpikaan ole ollut siitä pahoillaan, että järjestömme tekee yhteistyötä molempien puolueiden kanssa. Tämä todistaa minulle sen, että kannabiskysymys ei ole yhden puolueen asia”, Khayari kertoo hyvin innoissaan.

Pelto

CMUMIK:n tavoite on selkeä: muuttaa kannabiksen kasvatuksen ja käytön kieltänyttä lakia vuodelta 1954.

”Kaikki hyötyvät tästä Rifin alueen pienviljelijöistä alkaen. Suurin osa verkoston jäsenistä asuu tuolla alueella, joten he tuntevat nämä ihmiset hyvin.”

”Surkeiden elinolojen lisäksi he ansaitsevat vain vähän ja pidätysten pelossa he pakenevat virkamiehiä. Siksi heillä ei ole henkilökortteja, ei sosiaaliturvaa, eivätkä he saa valtiolta perusturvaa. Suuri osa heistä on käytännössä salakuljettajien panttivankeja”, Khayari selittää.

Verkosto on varmistanut sen, että maanviljelijät ymmärtävät laillistamisen periaatteet.

CMUMIK haluaa ensiaskeleena laillistaa kannabiksen teollisen käytön, mikä tarkoittaisi eristeiden ja tekstiilien tuotantoa. Tähän soveltuvat kannabislajikkeet sisältävät vain vähän THC:tä, jolloin niitä ei voi käyttää hasiksen valmistukseen.

Kannabiksen lääkekäytön soveltaminen on hieman monimutkaisempaa. Lääkinnällisiä tarkoituksia varten kasvatetuissa kannabislajikkeissa on runsaasti THC:tä.

Verkoston laatimassa lakialoitteessa ei käsitellä kannabiksen viihdekäyttöä, joten osa kannabiksen käyttäjistä saa vielä odottaa parempia aikoja.

Verkosto ehdottaa kansallisen kannabislautakunnan perustamista hallinnoimaan kannabiksen kasvatusta ja kauppaa. Lautakunta olisi ainut taho, jonka kanssa perustettavat kannabiksen kasvatusosuuskunnat saisivat tehdä kauppaa. Lautakunta myisi sadon paikallisille ja kansainvälisille markkinoille.

”Tällä hetkellä valtio käyttää rahaa kannabiksen vastaiseen taisteluun. Meidän ehdotuksemme mukaan kannabis tuottaa rahaa. Tämä pitää nähdä yrityksenä korjata budjettialijäämä”, Khayari tähdentää.

Sadon tuhoamisen ponnettomuus

Verkosto ei väitä pystyvänsä lopettamaan laitonta kannabiksen kasvatusta ja kauppaa. Khayari on pragmaatikko:

”Kannabista kasvatetaan ja kaikki ratsaaminen on epäonnistunut tähän saakka. Lakialoitteemme sisältönä on saattaa mahdollisimman moni laittoman tuotteen kasvattaja mukaan lailliseen toimintaan.”

KitkentaaKhayari viittaa kansainvälisen huumevalvontalautakunnan (INCB) raporttiin, joka osoittaa kannabiksen peltojen hävittämisen ja vaihtoehtoisten maataloustuotteiden kasvattamisen epäonnistuneen. Tästä nousi CMUMIK:n keskeinen ajatus: valvotaan kannabiksen kasvatusta sen sijaan, että yritettäisiin tuhota sitä.

Lakialoitteen saaman mielenkiinnon motivoimana verkosto on laatimassa ”strategista suunnitelmaa” tukemaan kannabiksen laillistamista. Suunnitelmassa on mukana kannabissiementen myynnin valvonta, kannabiksen verottaminen sekä näiden lakien yhteensovittaminen EU:n lainsäädännön kanssa.

Authenticity and Modernity -puolue aikoo toteuttaa marraskuussa lakialoitteen käsittelypäivän parlamentissa.

”Aiomme kutsua paikalle ulkomaisia asiantuntijoita keskustelemaan taloudellisista ja terveydellisistä eduista. Keräämme kansanedustajien suositukset yhteen ja otamme verkoston esittämille seikoille perustuvan lakialoitteen käsittelyyn”, puolueen edustaja Mehdi Bensaid selittää.

Bensaid uskoo, että on täysin mahdollista saavuttaa ”yhteisymmärrys koko poliittisen kentän sisällä” keskustelun viemiseksi eteenpäin. Hän tuo esille useiden kansanedustajien esittämän mielenkiinnon vasemmalta ja oikealta. Kansanedustajat Abdelhalim Allawi ja Nourdin Moudiane sekä Agadirin pormestari Tariq Kabbage ovat innokkaasti mukana prosessissa. Lähiaikoina nähdään onnistuuko poliittinen luokka vihdoinkin kokoontumaan rauhanpiipun ympärille sopiakseen kannabiksen valvonnasta ja verotuksesta.

Lähde: Al Monitor 27.10.2013 ja Tel Quel 21.10.2013


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Irlannin parlamentissa äänestettiin laillistamisesta

Kansanedustaja Luke "Ming" Flanagan esitti Irlannin parlamentille torstaina 6.11. lakialoitteen, jolla olisi luotu valvontajärjestelmä kannabiksen kasvatukselle ja kaupalle. Kansanedustaja Flanagan esitti viime vuonna arvion, jonka mukaan Irlannin valtio voittaisi 400 miljoonaa euroa laillistamalla kannabis.

IrlantiLakialoitteen mukaan aikuinen ihminen olisi saanut kasvattaa kuusi kasvia kotonaan ja pitää hallussaan unssin eli 28 grammaa kannabista henkilökohtaiseen käyttöön. Ihmiset saisivat myös perustaa kannabisklubeja, joissa he voisivat käyttää kannabista pubin kaltaisissa puitteissa, mutta klubit eivät saisi olla voittoa tuottavia.

Lakialoite hävisi äänestyksessä selvin numeroin 8 - 111, mutta se oli tärkeä aloite kannabiksen laillistamiseksi EU:n alueella. Irlannin parlamentissa käytiin aiheesta hedelmällinen keskustelu, jossa laillistajien ja kieltolain kannattajien argumentit tuotiin tasa-arvoisesti julkisuuteen äänestäjien punnittaviksi.

Flanagan esitteli parlamentille keräämiään tutkimuksia, jotka osoittavat sen, ettei kannabis ole niin haitallista ihmisten terveydelle kuin väitetään. Hän kehotti edustajatovereitaan äänestämään aloitteen puolesta, koska ”se olisi suurenmoinen mahdollisuus tälle maalle”.

Ruotsalaiset skitsofreniajutut edelleen vastustajien retoriikassa

Hallituspuolue Fine Gaelin kansanedustaja Paul Connaughton kannatti puheessaan keskustelua aiheesta ja piti virheenä sitä, etteivät kansanedustajat ymmärrä kannabista olevan saatavilla Irlannin joka kylässä ja kaupungissa. Connaughton sanoi kannattavansa lääkekäytön laillistamista, mutta ei vielä laillistamista kaiken kansan saataville. Hänen mielestään alkoholi on myös iso ongelma, johon pitäisi keskittyä.

Sinn Féin -puolueen Aengus Ó Snodaigh kertoi Irlantiin aseita, kokaiinia ja heroiinia tuovien ihmisten olevan myös kannabiskaupan takana. Hänen mielestään poliisin huumeyksikkö ei ole saanut tarpeeksi resursseja.

Fine Gael -puolueen Michelle Mulherinin mielestä pitkäaikainen kannabiksen käyttö aiheuttaa sydän- ja keuhko-ongelmia. Hänen mukaansa kannabiksen laillistamisessa on kyse ”oman käytön puolustamisesta esittämällä huolestumista sairaista tai maan taloudesta”.

ClaremingLabour -puolueen Eamon Maloney sanoi: "Meidän pitää hoitaa maamme kansallishuume, alkoholi, ennenkuin tuomme tänne toisen”.

United Left Alliance -puolueen Clare Daly piti keskustelua tervetulleena ja hyväksyy väistämättömänä sen, että kannabis tullaan laillistamaan. Hän toivoi keskustelun nostavan esille kannabiksen lääkekäytön tärkeyden.

Sosialistisen puolueen puheenjohtaja Joe Higgins piti aloitetta tervetulleena ja sanoi uskovansa olevan mahdollista lainsäädännöllä poistaa ”kurkunleikkaajaroistot” markkinoilta.

Terveysministeri James Reilly vastusti Flanaganin yritystä laillistaa kannabis, koska sillä on vaikutuksia terveyteen. Reilly siteerasi ruotsalaisia tutkimuksia, joiden mukaan kannabiksen käyttö nostaa riskiä sairastua skitsofreniaan.

Lähde: Irish Examiner 24.10.2013 ja RTE News 6.11.2013


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...