Wienissä järjestetään 13. - 15.3. huumepoliittinen huippukokous, jossa neuvotellaan kansainvälisen huumevalvonnan tulevaisuudesta. Kokoukselle taustamateriaalia toimittavan kansainvälisen huumevalvontalautakunnan, INCB, uskottavuus on kuitenkin ollut laskussa jo vuosia eivätkä päättäjät enää paljoa lotkauta korvaansa lautakunnan saarnoille.
Kansainvälinen huumevalvontalautakunta, INCB, on jo neljänkymmenen vuoden ajan mollannut Hollannin kannabispolitiikkaa eikä petä odotuksia tämän vuoden raportissaan.
INCB toteaa Hollannin ”suvaitsevan politiikan sallivan pienten kannabismäärien myymisen ja väärinkäytön”. INCB:n mukaan tällaista suvaitsevaisuutta ei voi suvaita.
”Lautakunta toistaa aiemman kantansa, että nämä ”kahvilat” ovat ristiriidassa kansainvälisten huumausainesopimuksien säädösten kanssa”.
Siksi on hyvin arvattavaa, että INCB julistaa Uruguayn, Coloradon ja Washingtonin toteuttamat kannabiksen laillistamishankkeet ”vakavaksi uhkaksi kansanterveydelle ja hyvinvoinnille”. INCB pitää kannabiksen laillisen valvonnan muotoja ”harhaanjohtavina aloitteina”.
Uruguayn presidentti Jose Mujica antoi jälleen suoraa palautetta sekä INCB:lle että yleisemmin YK:n byrokratialle.
”YK on vanhan koulukunnan edustaja yrittäessään antaa meille korvatillikan tässä asiassa. No mehän emme lotkauta korvaamme tälle kritiikille aivan kuten suurvallat niiden tehdessä omia poliittisia päätöksiään. Me voitamme tämän erän ja osoitamme tietä muutokseen”, Mujica päästeli haastattelussa viitaten mm. presidentti Bushin politiikkaan hyökätä Irakiin ja kuinka se siunattiin YK:ssa.
Reutersille antamassaan haastattelussa Mujica haastoi Yhdysvallat ja Euroopan laillistamaan kannabis.
”Teollistuneiden valtioiden tässä täytyy tehdä se muutos. Pienen valtion on mahdollista kokeilla tällaista laillistamista mutta se on aivan yhtä mahdollista myös kehittyneelle maalle, onhan heillä siihen resursseja. Mutta on hyvin vaikeaa saada aikaan muutosta muualla maailmassa jos se ei tapahdu ensiksi kehittyneissä valtioissa.”
INCB arvostelee Obaman hallintoa
INCB suoltaa kritiikkiään myös USA:n hallitusta kohtaan siitä, että tämä on sallinut osavaltioidensa rikkoa kansainvälisiä huumesopimuksia.
”INCB toistaa sen, että tämä kehitys on vastoin huumevalvontasopimuksen asettamia ehtoja, joiden tarkoitus on rajoittaa kannabiksen käyttö vain lääkinnälliseen käyttöön ja tieteelliseen tutkimukseen. INCB vaatii USA:n hallitusta takaamaan sen, että näitä sopimuksia noudatetaan koko sen valvonnassa olevalla alueella.”
Yhdysvaltojen liittovaltiojärjestelmä kuitenkin takaa sen, ettei osavaltioilla ole velvollisuutta rangaista kaikista niistä teoista, joita kongressi on säätänyt rikoksiksi.
USA:n korkein oikeus on todennut, että liittovaltio voi jatkaa kieltonsa toteuttamista niiden osavaltioiden alueella, jotka ovat päättäneet toisin. Mutta liittovaltio ei voi pakottaa osavaltioita auttamaan tässä saatikka pakottaa heitä kieltämään kannabis.
INCB:n mukaan tällä ei ole väliä. Valtio-osapuolten tulee INCB:n mukaan toteuttaa kansainvälisiä huumesopimuksia alueellaan vaikka ne olisivatkin liittovaltiomuotoisia. Sopimusvelvoitteet on sovellettava jokaisen valtio-osapuolen koko alueella mukaan lukien osavaltiot ja provinssit.
INCB mukaan esimerkiksi Yhdysvaltojen hallituksen tulee toteuttaa kannabiksen kieltolakia riippumatta siitä, mitä sen perustuslaki sanoo. Mutta onko tämä INCB:n ajama linja todella kansainvälisissä huumesopimuksissa säädettyä politiikkaa?
Kansainväliset sopimukset vs. kansallinen lainsäädäntö
Vuoden 1961 huumausaineyleissopimus sanoo sopimuksen noudattamisen riippuvan ”perustuslakeihin säädetyistä rajoituksista” ja niiden soveltamisessa ”pitää ottaa huomioon sopijaosapuolten perustuslailliset, lailliset sekä hallinnolliset järjestelmät”. Vuoden 1971 psykotrooppisten aineiden sopimuksessa ja vuoden 1988 laitonta kauppaa koskevassa sopimuksessa on samanlaiset ehdot niiden soveltamiseksi.
Voiko INCB siten väittää, ettei ”valtion lainsäädännöllä” ja ”liittovaltiorakenteella” ole mitään vaikutusta valtion velvollisuuksiin näiden sopimusten soveltamisessa?
”INCB on yksinkertaisesti väärässä väitteensä kanssa. INCB väittää, että sen kapea ja kriminalisoiva sopimusten tulkinta ylittää valtioiden perustuslain, ja tämä ei pidä paikkaansa sopimustekstin valossa”, Kanadan HIV/AIDS Legal Network -järjestön toiminnanjohtaja Richard Elliott selittää.
INCB vetoaa kansainvälisien sopimuksien soveltamisesta laaditun Wienin sopimuksen artiklaan 27, jossa todetaan, että ”osapuoli ei voi vedota omaan lainsäädäntöönsä perusteluna sille, ettei se noudata sopimusta”. INCB mainitsee myös artiklan 29, jossa todetaan, että ”sopimus sitoo jokaista osapuolta koko sen alueella, jollei sopimuksesta voida johtaa muuta tarkoitusta tai siitä on muuten sovittu”.
”Yleinen periaate sopimustulkinnoissa on se, että erityinen artikla tai käsky sivuuttaa yleisen”, Thomas Jefferson korkeakoulun huumepolitiikkaan erikoistunut professori Alex Kreit toteaa.
Tässä tapauksessa valtion perustuslain periaatteet ylittävät kansainvälisen huumesopimuksen pykälät vaikka INCB pitää niitä yhdentekevinä. Siksi Yhdysvaltojen hallitus ei riko kansainvälistä oikeutta salliessaan osavaltioidensa laillistaa kannabis.
Kenen mandaatilla INCB toimii?
INCB:n väite siitä, että valtioiden pitää alistaa omat lainsäädäntönsä ja perustuslakinsa huumesopimusten velvoitteille, ei pidä paikkaansa edes sen oman toiminnan valossa. Esimerkkinä tästä on Saudi-Arabian soveltamat kuolemantuomiot miekalla mestaamalla.
Viime vuoden raportissaan INCB ylistää Saudi-Arabiaa sen ”sitoutumisesta kaikkien kolmen kansainvälisen huumesopimuksen velvoitteiden noudattamiseen” sekä kiittelee ”valtion huumesotaan sitoutuneita virastoja niiden taistelusta huumeiden väärinkäyttöä ja salakuljetusta vastaan”.
Tämä velvoitteiden noudattaminen on Saudi-Arabiassa vuonna 2011 aiheuttanut ainakin 82 ihmisen kaulan katkaisemisen miekalla huumerikoksista Harm Reduction International -järjestön vuosiraportin mukaan.
Harm Reduction International -järjestön tiedustellessa INCB:n kantaa kuolemantuomioiden langettamiseen huumerikoksista kannattikin lautakunta yllättäen maan omien lakien kunnioittamista - minkä se aina kumoaa haittojen vähentämisen tai kannabiksen lääkekäytön kohdalla.
”Huumerikoksista langetettavien rangaistusten päättäminen on yksinomaan jokaisen valtion tehtävä ja siksi kansainvälisen yhteisön INCB:lle antaman mandaatin ja vallan ulottumattomissa”, INCB vastasi.
Vaikka INCB näyttää ottaneen itselleen piiskurin roolin valtioiden pitämisessä kieltolain kaidalla polulla, ei tämä kuitenkaan ole sen mandaatti vuoden 1961 sopimuksen mukaan.
”INCB luotiin toimielimeksi, jonka tehtävänä on valvoa huumeiden kansainvälistä liikennettä ja taata, että valtiot saavat lailliset määrät tarvitsemiaan kipulääkkeitä eikä laillisia lääkkeitä ajautuisi laittomille markkinoille”, London School of Economics korkeakoulun kansainvälisen huumepolitiikkaprojektin koordinaattori John Collins täsmentää.
”INCB:n perustehtävä on tarjota luotettavaa tilastointia kansainväliselle valvontakoneistolle yhteistyöhengessä. Sen nykyinen asema kansainvälisenä sopimusten toimeenpanijana tai ”sopimusten valvojana”, kuten he itse kutsuvat itseään, ei perustu mihinkään sopimukseen.”
1970-luvulta alkaen Yhdysvallat ja muut kieltolakiin ideologisesti suhtautuneet valtiot alkoivat muuttaa INCB:tä omaksi saarnastuolikseen, josta paasata sanomaansa.
”Tämän seurauksena INCB toistuvasti ylittää sopimuksissa annetun mandaattinsa ja tuputtaa sellaisia politiikan muotoja, jotka eivät perustu mihinkään tutkimukseen eivätkä edes sopimuksiin”, Collins esittää yhteenvetonaan.
”Itsensä ”sopimusten valvojaksi” nimittänyt INCB puolustaa sellaisia sopimuksia, jotka ovat täynnänsä laillisia ja tieteellisiä ristiriitoja, kuten jopa ristiriitoja YK:n muiden sopimusten ja normien kanssa”, Transform Drug Policy Foundation ajatushautomon ulkoasian johtaja Danny Kushlick jatkaa INCB:n kritiikkiä.
”Kannabiksen kiellon perustaksi ei ole koskaan esitetty tieteelliset kriteerit täyttävää selontekoa. INCB:n puheenjohtaja Raymond Yansin alentava ja ylimielinen käytös Uruguayn hallitusta kohtaan murentaa INCB:n uskottavuutta entisestään. Uudistuksia kehittävien valtioiden pitää vain jättää INCB:n suositukset huomiotta tai lopettaa vuoropuhelu kokonaan. Itse asiassa INCB on itse allekirjoittanut oman kuolemantuomionsa”, Kushlick pamauttaa johtopäätöksenä.
CND 2014 ja UNGASS 2016
13. - 15.3. Wienissä päätetään kansainvälisen huumepolitiikan tulevaisuudesta. Siellä pidetään YK:n huumekomission, CND, 57. kokous, jonka teemana on YK:n erityisyleiskokous järjestäminen huumepolitiikasta vuonna 2016, UNGASS 2016. Edellinen YK:n erityisyleiskokous huumepolitiikasta järjestettiin vuonna 2009, jolloin pääteemana oli huumeiden hävittäminen kokonaan maapallolta.
INCB:n raporteista, asemasta ja uskottavuudesta pitää olla kiinnostunut sen takia, koska CND:n kokouksien perustana käytetään INCB:n lausuntoja ja arvioita. Sen monopoliasema huumepoliittisena ajatushautomona on kuitenkin rapissut ja äreiden uradiplomaattien tuomioilla ei ole enää suurta pelotusarvoa.
Bolivia kävi kansainvälisen huumevalvontabyrokratian mankelin läpi ennen Urguayta laillistaessaan perinteisen kokapensaan lehtien käytön, ja maa on edelleen suvereeni valtio. Nykyään monet poliittiset johtajat ja kansalaiset ymmärtävät INCB:n ajaman politiikan olevan tehotonta ja jopa vaarallista.
Yleensä kansainvälinen keskustelu huumeista on ollut olemassaolevan järjestelmän hymistelyä. Vuonna 2016 tämä asia tulee muuttumaan.
Koskaan aiemmin ei niin moni hallitus ole tuonut julkisuuteen tyytymättömyyttään kansainväliseen huumevalvontaan. Eikä koskaan aiemmin kansalaisyhteiskunta ole asettanut huumevalvonnan uudistamista esityslistoilleen siinä laajuudessa ja painostanut hallituksia muuttamaan huumelakeja kuin tällä hetkellä. Koskaan aiemmin ei haittoja vähentävän politiikan tuottamia terveydellisiä etuja ole nähty yhtä selvästi. Ensimmäisen kerran historiassa paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ollaan selvästi tyytymättömiä.
YK:n erityisyleiskokous 2016, UNGASS 2016, on ainutlaatuinen mahdollisuus lopettaa huumesodan kauhut ja asettaa terveys, ihmisoikeudet ja turvallisuus etusijalle.
Kokouksen kulkua kansalaisten näkökulmasta seuraa eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen katto-organisaatio ENCOD. Wienin aktivistiryhmässä ovat mukana kansalais- ja laillistamisaktivisti Chakib El Khayari Marokosta, kirjailija Doug Fine Yhdysvalloista, Bolivian entinen coca-asioista vastaava ministeri Dionisio Nuñez sekä ENCOD:n edustajat Janko Belin ja Joep Oomen.
ENCOD viestittää ulkomaailmaan siitä, mitä Wienin kokouksessa tapahtuu. Wieniin on perustettu vaihtoehtoinen mediakeskus, CNDblog, joka tuottaa uutisia, lähettää haastatteluja, lehdistötiedotteita ja Twitter-viestejä.
Lähde: High Times 7.3.2014, The Huffington Post 14.2.2014, The Huffington Post 4.3.2014, Reason 5. 3. 2014, Forbes 7.3.2014, ENCOD 1.3.2014, Open Society Foundations
DC:n kaupunginvaltuusto poisti 10 - 1 äänestystuloksella vanhan lain, joka langetti alle unssin kannabismääristä tuhannen dollarin sakot tai jopa puoli vuotta vankeutta.
Virallisen valistuksen vastaisesti American Public Journal of Health -tiedelehden julkaiseman tutkimuksen mukaan kannabiksen lääkekäytön laillistaminen on vähentänyt itsemurhia 5% koko väestössä ja nuorten miesten keskuudessa peräti 10%.
Kannabiksen polttamisesta voi Ranskassa saada vuoden vankeutta ja 3750 euron sakot - ensikertalaisena. Silti 13,4 miljoonaa ranskalaista on kokeillut sitä ainakin kerran. Jopa Ranskan pääjetson, sisäministeri Manuel Valls myönsi vastikään kokeilleensa sitä ”ehkä kerran”.
Kansanedustaja Mario Oriani-Ambrosini esitteli 19.2 Etelä-Afrikan parlamentille ja presidentille lakialoitteen kannabiksen lääkekäytön laillistamiseksi. Inkatha Freedom Party -puolueen edustaja Oriani-Ambrosini piti parlamentille tunnepitoisen puheen, missä hän tunnusti käyttäneensä laittomasti kannabista vaihtoehtoisena hoitomuotona syöpänsä hoitamisessa.
Senaattori Cristovam Buarque esitteli maanantaina 17.2. Brasilian senaatille lakialoitteen kannabiksen laillistamiseksi viihde-, lääke- ja teolliseen käyttöön. Cristovam Buarque toimi presidentti Lulan kaudella opetusministerinä ja hän oli ehdokkaana vuoden 2006 presidentinvaaleissa. Häntä pidetään maltillisena pitkän linjan poliitikkona, hän pakeni sotilasvallan aikana Ranskaan, missä hän valmistui taloustieteen tohtoriksi Sorbonnen yliopistosta.
Suomessa 
Britannian huumelait joutuvat parlamentin käsittelyyn kansalaisaloitteen saatua yli vaaditut 100 000 allekirjoitusta. Russell Brand, Sting, Dame Joan Bakewell, Sir Ian Gilmore ja Richard Branson antoivat vetoapua tälle vihreiden kansanedustajan Caroline Lucasin vetämälle aloitteelle.
Blogitekstit (Atom)