Nevadassa laillistettiin kannabiksen lääkekäyttö kansanäänestyksellä jo vuonna 2001 mutta osavaltio salli kannabiskaupat 2013 ja paikallishallinto aloitti toimilupien myöntämisen nyt marraskuussa. Yksi luvan saaneista on pokerimiljonääri Phil Ivey, mikä herätti myös suomalaisten tiedotusvälineiden huomiota. Vuonna 2016 Nevadassa aiotaan äänestää kannabiksen laillistamisesta.
Yksi kautta aikojen menestyneimmistä pokerinpelaajista Phil Ivey sai toimiluvan lääkekannabislaitoksen perustamiselle Yhdysvaltojen Nevadan osavaltioon. Las Vegasin kaupunginhallitus myönsi luvat yhteensä 26 uuden lääkekannabislaitoksen perustamiselle 50 hakemuksen joukosta.
Tulevan laitoksen on tarkoitus kasvattaa ja jalostaa kannabista lääkinnällisiin tarkoituksiin. Lääkekannabiksella hoidetaan muun muassa pitkäaikaissairauksia ja sitä käytetään yhä enenevissä määrin kipujen lievitykseen ja hoitoon.
Käsittely kesken – päätöksiä vuoden 2015 alussa
Asiasta uutisointiin ensimmäisen kerran jo huhtikuussa, kun Ivey ilmoitti halukkuutensa lähteä mukaan kannabisliiketoimintaan juuri kun Nevadan osavaltio oli sallinut lääkekannabiksen myynnin. Ivey tunnetaan ennestään pokeriuransa lisäksi lukuisista viihdealan yrityksistään, mutta nyt miehen tavoitteena on satsata tosissaan kannabiksen valmistukseen ja myyntiin.
Seuraavaksi hakemus menee osavaltion terveysviranomaisten käsiteltäväksi, jonka jälkeen tapaus palaa Las Vegasin kaupungin viranomaisten käsittelyyn ennen kuin toimilupa myönnetään virallisesti. Lopulliset päätökset luvan myöntämiselle saadaan luultavimmin vuoden 2015 alkupuolella.
Iveyn ura pokerin parissa
Phil Iveylla on jo lähes legendan maine niin perinteisen- kuin internetpokerinkin puolella. Kulunut vuosi on mennyt jälleen voitokkaasti, ja mies ehtinyt voittaa urallaan peräti kymmenen WSOP (World Series of Poker) ranneketta ja 55 rahapalkintosijaa. WSOP-turnausvoitoissa mitattuna Ivey onkin historian viidenneksi menestynein pelaaja.
Myös pokeripelaajien vuosittaisia voittotuloja mittaavan HighstakesDB:n listoilla Ivey on tämän vuoden ylivoimaisesti eniten pokerivoittoja saavuttanut pelaaja. Kokonaisuudessaan hän on voittanut jo tähän mennessä noin 19,2 miljoonan euron edestä rahaa pokerin turnaus- ja käteispeleissä sekä nettipokerista. Toisena listalla on suomalainen Patrik Antonius yli 11 miljoonan euron voitoillaan.
Lääkekannabis Nevadassa
Nevadassa valmistaudutaan kansanäänestykseen kannabiksen laillistamisesta vuonna 2016 ottamalla oppia Coloradon kokemuksista. Nevadassa arvioidaan kannabismarkkinoiden kasvavan laillistamisen jälkeen 10 miljardiin dollariin vuonna 2018.
Yhdysvaltojen laillisilla kannabismarkkinoilla toimivat ovat vielä pikkutekijöitä. Economist -lehti varoittaa, että laillistamisen edetessä tämä saattaa muuttua ja marlboro-miehet valtaavat markkinat.
“Raikasta ja hedelmäistä, eikö totta?” hehkuttaa palavasilmäinen myyjä ja heiluttaa AK-47 lajiketta sisältävää purnukkaa asiakkaan nenän alla.
“Kun taas tämä tuo mieleen lipstikan”, hän runoilee toisesta avaamastaan purkista.
Huumekauppiaat eivät ole enää kuin ennen. Colorado laillisti maailman ensimmäisenä paikkana kannabiksen viime tammikuussa ja siellä kannabiksen ostaminen muistuttaa enemmän vierailua trendikkäässä pienpanimossa kuin huumeluolassa.
Denverin “vihermailin” alueella olevissa kaupoissa kokoontuu tusinoittain parrakkaita nuoria miehiä, jotka keskustelevat innoissaan eri lajikkeiden meriiteistä. Lajikkeita kutsutaan mm. “Bio-Jeesukseksi” tai “Death Stariksi”. Jotkut niistä inspiroivat kun taas toiset rentouttavat aiheuttaen jopa sohvajumia.
Coloradon kannabisneksen arvioidaan tuottavan jopa miljardi dollaria tänä vuonna. Koko Yhdysvaltojen kannabismarkkinoiden arvioidaan olevan 40 kertaa suuremmat. Suurin osa siitä on edelleen laitonta.
Pikkuhiljaa uudet yrittäjät valtaavat tätä kauppaa pois rikollisjengeiltä. Oregon ja Alaska liittyivät juuri tähän joukkoon.
Jos lisäksi muut valtiot Uruguayn tavoin seuraisivat esimerkkiä, merkitsisi se jopa 100 miljardin dollarin kannabismarkkinoiden avautumista. (Laittomien markkinoiden takia kaikkiin lukuihin pitää suhtautua arvauksina)
Mutta kuka alkaa hyödyntämään näitä markkinoita? Coloradon vihervyöry on synnyttänyt satoja pienyrityksiä. Mutta yksikään suuri tekijä ei ole vielä liittynyt tähän noususuhdanteeseen.
Coloradon Marijuana Industry Group -järjestön edustaja Mike Elliott kertoo, ettei yhdelläkään yrityksellä ole 7% isompaa osuutta kasvatus- tai jälleenmyyntimarkkinoista. Tämä pirstaleisuus on outoa, koska kannabiksen viljelyssä pätee sama mittakaavaetu kuin missä tahansa maanviljelyssä.
Lisäksi voisi luulla, että ihmiset suosisivat suuria tekijöitä ostaessaan tajuntaan vaikuttavaa ainetta aivan kuten tupakkaa ostaessaan.
Mikä pidättelee Mari-Marlboron ilmestymistä markkinoille? Suurin osa esteistä tulee säädöksistä. Coloradossa jakelupisteiden pitää kasvattaa vähintään 70% tuotteistaan itse, ja kasvattajien pitää itse myydä vähintään 70% kasvattamastaan kannabiksesta. Säädöksen perusteluna on valvonnan helpottaminen sekä ylituotannon estäminen.
Säädösten takia yritykset eivät voi erikoistua. Jotkut ovat hyviä kasvattajia kun taas toiset osaavat hoitaa kauppaa. Yksikään yritys ei ole kasvanut niin kuin se olisi voinut keskittymällä vain yhteen asiaan.
Kannabisnes on ollut myös taloudellisesti löysässä hirressä. Pankkitilin aukaiseminen on tehty vaikeaksi paikallisten pankkien noudattaessa liittovaltion tasolla säädettyjä lakeja, jotka perustuvat sille, että kannabis on laitonta. Tämän takia kolmasosa toimialasta toimii ilman pankkia välikätenä.
Lokakuussa sadat jälleenmyyntipisteiden pankkiautomaatit lopettivat toimintansa kun niitä hoitanut pankki vetäytyi laillisten ongelmien takia. Pankit eivät myöskään halua lainoittaa yrityksiä, jotka liittovaltion viranomaiset voisivat sulkea milloin tahansa. Myös riskirahoitus kärsii osavaltioiden säädöksistä, joissa kannabisyrityksen omistajilta edellytetään asumista osavaltiossa.
Liittovaltion lait kieltävät kannabiskaupan osavaltioiden rajojen yli. Tämä kielto rajoittaa yrityksien kasvua muihin osavaltioihin vaikka kannabis olisikin laillista kaikissa näissä osavaltioissa, koska yrityksen täytyy perustaa tehdas erikseen jokaiseen osavaltioon.
Dixie Elixir valmistaa kannabiksella terästettyjä virvoitusjuomia, suklaata ja muita makeisia. Dixie Elixir aikoo nousta kannabisneksen PepsiCo:ksi.
“Tuotteen kannattavuus pitää laskea erikseen kaikilla tasoilla Kaliforniasta Connecticutiin”, selittää yrityksen toimitusjohtaja Chuck Smith tilannetta.
Ilman hatsejakin voidaan nyt jo kuvitella, kuinka liittovaltion kielto helpottuu ja lopulta katoaa. Denverin kannabisyrittäjien luulisi tervehtivän kehitystä iloisina mutta kannattaako vielä nuolaista?
Jos ja kun liittovaltion kielto katoaa, se ei salli ainoastaan heidän laajentua. Se myös hälventää kannabiksen huonon maineen raivaten tilaa niille yrityksille, jotka ovat tähän saakka pelänneet julkisen kuvansa tahraantuvan.
Kannabisteollisuutta voi tulevaisuudessa hallita pari suuryritystä aivan kuten tapahtui tupakalle sekä alkoholille kieltolain jälkeen.
Voisivatko tutun kuuloiset nimet harkita kannabiksen myymistä? He ovat jo harkinneet. Vuonna 1969 Philip Morris pyysi oikeusministeriöltä kannabiserää omia kokeitaan varten. Vuonna 1970 British American Tobacco suunnitteli “kannabista sisältävää savuketta”.
Kannabis herättää ristiriitaisia tunteita. Niin myös keuhkosyöpä. Marlboro-miehet saattavat olla se taho, joka on parhaissa asemissa rahastamassa kannabiksella kunhan se laillistetaan koko Yhdysvalloissa.
Kansalaisaloitteilla tapahtuvan kannabiksen laillistamisen lisäksi koko Yhdysvaltojen liittovaltion huumepolitiikka on muutoksessa vuosikymmenien jarrutuksen jälkeen. Haittoja vähentävästä politiikasta on tulossa virallista huumepolitiikkaa, ja kannabiksen huumeluokitusta liittovaltion lainsäädännössä tutkitaan oikeudessa, kongressissa ja lääkevalvontavirastossa.
Kannabis- ja yleensä huumepolitiikka olivat vapautumassa Yhdysvalloissa 1970-luvulla mutta presidentti Ronald Reaganin sekä hänen seuraajansa George Bush vanhemman kaudella huumepolitiikka militarisoitiin ja huumekeskustelu tukahdutettiin. Kolmekymmentä vuotta kestäneen tukahduttavan huumepolitiikan mureneminen on nostanut keskustelun uudelle tasolle. Tuoreet esimerkit tästä ovat huumetsaarin yllättävä kannatus haittoja vähentävälle politiikalle sekä kannabiksen luokittelun käsittely liittovaltion oikeudessa.
Vielä kuusi vuotta sitten Yhdysvaltojen valkoisen talon huumetoimiston, ONDCP, johtaja eli “huumetsaari”, ei edes ottanut vastaan haittoja vähentävää huumepolitiikkaa harjoittavien järjestöjen edustajia. Kun näiden järjestöjen edustajat yrittivät ottaa yhteyttä Yhdysvaltojen hallinnon edustajiin pari vuotta sitten YK:n huumekokouksessa Wienissä, tuli vastauksena, “ettei huumetsaari ole kiinnostunut haittojen vähentämisestä”.
Tätä taustaa vasten juuri nimitetyn huumetsaarin Michael Botticellin avausta voidaan pitää merkittävänä läpimurtona Yhdysvaltain huumesodassa. Hän asteli 23. lokakuuta 10:nnen kansallisen haittojen vähentämiskonferenssin lavalle Baltimoressa.
“Läsnäoloni ei ole mikään sattuma”, hän lausui puheensa aluksi.
Hänen puheensa pysyi turvallisissa raameissa vältellen kiistanalaisimpia kohtia kuten ruiskuhuoneita ja kannabiksen laillistamiskysymyksiä mutta hän ilmaisi toiveensa yhteistyön jatkumisesta ja kehittymisestä haittoja vähentävää politiikkaa ajavien järjestöjen kanssa.
Botticelli nosti kuitenkin esille, että liittovaltion politiikassa on paljon korjaamisen varaa.
“Itsekin raitistuneena henkilönä tiedän, että kärsivällisyys on olennainen asia. Meidän pitää kohdata ihmiset siellä, missä he elävät sekä auttaa yhä useampia ihmisiä kohti parempaa terveyttä. Meidän tulee kehittää toimintaamme ja toimia yhdessä auttaaksemme ihmisiä turvallisempaan ja terveellisempään elämään. Kiitän teitä tekemästänne työstä ja ryhdytään nyt yhdessä hommiin!”
Botticellin on syytä pitää huolta hyvistä yhteiskuntasuhteista, koska hänen toimistonsa olemassaolo perustuu huumesodan uskottavuudelle ja Botticelli voi olla sen viimeinen “tsaari".
Huumeluokitus tuomiolla
Kaliforniassa Yhdysvaltojen liittovaltion tuomari Kimberly Mueller avasi lokakuussa huumelakien perustana olevan kannabiksen luokittelun oikeusjutussa, jossa käsitellään kannabista liittovaltion kansallispuistossa kasvattaneiden miesten tapausta.
Vuonna 1971 Richard Nixonin hallinto loi uudet huumelait, joiden perustana olevassa luokituksessa kannabis on I listalla yhdessä heroiinin, LSD:n ja MDMA:n kanssa. Tämä luokitus on vahvistettu viimeksi vuonna 2011 sekä liittovaltion vetoomustuomioistuimessa vuonna 2013.
Syytettyjen puolustusasianajajat vetosivat puolustuksessaan siihen, että kannabis ei täytä I listan vaatimuksia ja siksi huumelakeja ei pitäisi soveltaa heidän asiakkaisiinsa.
Tuomari Mueller antoi lokakuun lopussa viisi päivää aikaa käydä läpi todistusaineisto luokituksen puolesta ja vastaan. Oikeussaliin tuli Yhdysvaltojen huippuasiantuntijoita kertomaan kantansa oikeudelle.
“Kuulemistilaisuuden järjestäminen itsessään on käänteentekevä ratkaisu. Pelkästään se, että tuomari sallii esittää todistusaineisto oikeudessa, tarkoittaa sitä, että hän pystyy asettamaan kyseenalaiseksi DEA:n laatiman luokittelun perustuslaillisuuden”, selittää Stetson yliopiston oikeustieteellisen laitoksen professori Adam Levine.
Americans for Safe Access -kansalaisjärjestön edustaja Kris Hermes kertoo tapauksen voivan vaikuttaa niiden osavaltioiden politiikkaan, joissa osavaltio jarruttaa kannabiksen lääkekäytön sallimista. Ratkaisu voi myös vaikuttaa huumepoliisin tekemiin kannabiksen jakelupisteiden ratsioihin viemällä niiden laillisen perustan.
Hermes suhtautuu oikeustapaukseen myönteisesti, koska oikeusistuimet ovat vuosikymmeniä kieltäytyneet käsittelemästä luokittelun perusteita.
Kannabiksen huumeluokituksen muutos muuttaisi sen aseman kokonaan Yhdysvaltojen huumepolitiikassa ja siksi asiasta on esitetty myös varovaisempia arvioita.
“Tämä haaste liittovaltion kannabiksen luokitusta vastaan ei tule onnistumaan”, arvioi puolestaan Villanovan yliopiston varadekaani Michael Moreland. Jutun voittamiseksi pitäisi pystyä osoittamaan luokittelun järjettömyys.
Luokittelun järjettömyys
Kuulemistilaisuuden merkittävin hetki koettiin torstaina 30.10, jolloin yksi kannabiksen vastaisen liikkeen tämän hetken merkittävimmistä auktoriteeteista, tohtori Bertha Madras kiisti kokonaan kannabiksen lääkinnällisen arvon. Bertha Madras on toiminut Yhdysvaltojen huumetsaarina George Bush nuoremman kaudella ja on keskeinen asiantuntija huumehaukkojen uusimmassa kansainvälisessä järjestössä WFAD.
Madras väitti, ettei kannabiksen käytöstä ole riittävästi lääkevalvontaviraston FDA:n kriteerit täyttäviä tutkimuksia.
NORML:n asianajaja Zenja Gilg toi esille sen, että suurimmassa osassa FDA:n hyväksymiä lääkkeitä ei ole edes esitetty enempää kuin yksi tai kaksi tutkimusta.
Tähän Madraksen oli pakko todeta, “ettei hän tarkoittanutkaan, että pitäisi olla enemmän kuin yksi tutkimus”.
Madras vertasi kannabista heroiiniin, etteivät ihmiset enää polta oopiumiakaan kivunlievitykseen. Hän kuitenkin sivuutti sen tosiasian, että reseptilääkkeisiin kuolee nykyään yli 22 000 amerikkalaista vuodessa opioidilääkkeiden tappaessa näistä suurimman osa. Kannabiksen käytöstä ei tunneta yhtä ainutta kuolemantapausta.
Madras myös väitti, ettei kasvipohjaisen lääkkeen koostumusta voida säädellä luotettavasti.
Gilg sai Madrasin kuitenkin myöntämään, että liittovaltion omalla kannabisfarmilla Mississippin yliopistossa osataan säädellä kannabiksen kemiallista koostumusta kliinisiä kokeita varten.
“Yhdysvaltojen riippuvuuden tutkimuslaitos, NIDA, pystyy säätelemään tätä mutta valvomattomilla markkinoilla ei säädellä mitään”, Gilg lohkaisi.
“Nimenomaan”, Madrasin oli jälleen pakko myöntää.
Madras yritti puolustaa nykyistä luokittelua sillä, että absoluuttiset numerot kannabiksen käytöstä kertovat sen väärinkäyttöpotentiaalista.
Gilg vetosi samoihin tietoihin vuosilta 2002 - 2012 osoittaen, ettei mitään väärinkäytön kasvua tapahtunut tuona ajanjaksona.
Madras puolestaan vetosi siihen, että pitäisi keskittyä katsomaan kannabiksen käytön kasvua nuorten keskuudessa.
Gilg näytti Madrasin esittelemän tutkimuksen tilastot oikeudelle niiden osoittaessa kannabiksen käytön laskeneen nuorten keskuudessa kyseisenä ajajaksona.
Madras yritti kumota tämän väitteen vaatimalla lisätodisteita, minkä Gilg torjui.
“Viisi minuuttia sitten kyseinen tutkimus oli pätevää tutkimustietoa mutta nyt nämä luvut eivät kelpaakaan!”
Madrasin esitellessä rottakokeista saatuja tuloksia kannabiksen kieltolain tueksi Gilg kysyi, että “Miksi eläintutkimuksia voidaan käyttää kannabiksen osoittamiseksi haitalliseksi mutta tieteellisten kriteerien mukaan tehdyt ihmiskokeet, jotka osoittavat kannabiksen hyödyt, eivät olekaan tarpeeksi hyviä?”
“Koska nuo ihmiset ovat polttaneet kannabista ennen kokeita”, vastasi Madras.
Madras vetosi lukemiinsa lukuisiin tutkimuksiin mutta Gilgin kuulustelussa osoittautui hänen lukeneen valikoivasti tieteellistä kirjallisuutta.
Hän joutui mm. myöntämään “olevansa tietoinen” tutkimuksesta, jonka mukaan nuorten kannabiksen käyttö oli laskenut Coloradossa laillistamisen jälkeen, mutta hän “ei ollut tutkinut tutkimuksen taustoja” eikä siksi voinut kommentoida sitä.
Madras joutui tunnustamaan harjoittaneensa samanlaista tutkimusten valikoimista väittäessään kannabiksen lisäävän liikenneonnettomuuksia.
“Kannabiksesta on tehty tuhansia tutkimuksia. On hyvin vaikeaa tutkia ne kaikki”, yritti Madras vielä puolustaa kantaansa.
Liittovaltion edustajat ovat vedonneet nimenomaan siihen, ettei kannabista ole tutkittu tarpeeksi.
Päätös tästä oikeudenkäynnistä on odotettavissa joulukuussa.
Tohtori Carl Hart esiintyi myös oikeudenkäynnissä mutta alla on hänen lausuntonsa Yhdysvaltain kongressille 20.6.2014, jossa häntä kysellään yhdessä NIDA:n johtajan Nora Volkowin kanssa. Kuulemistilaisuudessa ihmetellään sitä, miksi kannabista saa tutkimuskäyttöön vain NIDA:lta, joka jo nimensä puolesta tutkii vain huumeiden väärinkäyttöä, ei esimerkiksi kannabiksen lääkinnällistä käyttöä.
Myös lääkevalvontavirasto FDA tutkii kannabiksen huumeluokitusta:
Kannabis on nyt laillista valkoisen talon takapihalla. Pääkaupunki Washington D.C:n lisäksi Oregon ja Alaska laillistivat kannabiksen 4.11. pidetyissä Yhdysvaltain välivaaleissa.
D. C:n asema on erikoislaatuinen, koska pääkaupungissa oleileva liittovaltion kongressi voi vielä estää tai jarruttaa kansalaisten tahtoon perustuvan lakialoitteen. Kongressilla on 60 päivää aikaa päättää lakialoitteen ja valvontajärjestelmän hyväksymisestä. Lakialoitteesta tulee laki, jollei kongressi käytä veto-oikeuttaan ja jollei presidentti yhdy kongressin kielteiseen kantaan.
Voittaneen Initiative 71 -aloitteen mukaan Yhdysvaltain pääkaupungissa jokainen 21 vuotta täyttänyt henkilö saa laillisesti pitää hallussaan kaksi unssia eli melkein 60 grammaa kannabista ja kasvattaa kolme kasvia kotonaan. Pääkaupungin asukkaat kannattivat kannabiksen laillistamista ylivoimaisesti 70%:n enemmistöllä.
Ainakin yksi republikaanisen puolueen edustaja on sanonut tekevänsä kaikkensa estääkseen lakialoitteen toteutumisen. Edustaja Andy Harris sanoi liittovaltion lakien edelleen pätevän liittovaltion alueella.
D. C:n pormestari Muriel E. Bowser sen sijaan äänesti aloitteen puolesta ja aikoo kannattaa sen toimeenpanemista. Kaupunginhallituksen enemmistö aikoo seuraavana tehtävänään säätää lait kannabiksen myymiseksi ja verottamiseksi.
D. C:n asukkaat hyväksyivät kannabiksen lääkekäytön laillistavan lain jo vuonna 1998 mutta kongressin republikaanit jarruttivat lain täytäntöönpanemista 11 vuotta. Republikaanit ovat myös estäneet aborttilain toteuttamisen kaupungissa samoin kuin he ovat estäneet aseiden hallussapitoa rajoittavia säädöksiä.
Kaupunginhallitus dekriminalisoi aiemmin kannabiksen hallussapidon tehden siitä 25 dollarin sakolla sovitettavan rikkomuksen.
Laillistamiskampanjan vetäjä Adam Eidinger sanoi haastattelussa, että jos republikaanivetoinen kongressi kaataa kansalaisten tahdon, on se demokratian häpäisemistä.
“Tämän aloitteen kaataminen on diktatuuria”, täsmeni Eidinger kantaansa.
Demokraattien edustaja Eleanor Holmes Norton aikoo taistella Harrisin ja muiden aloitteenkaatajien hankkeita vastaan.
“Ihmisten tahtotila on nyt selvä. Initiative 71 ei koske ainoastaan kannabiksen laillistamista. Sillä puututaan kaupunkia riivaavaan rodulliseen eriarvoisuuteen, joka on tuhonnut lukemattomien afroamerikkalaisten ja latinojen elämän.”
Muut tulokset välivaaleista
Oregon ja Alaska laillistivat kannabiksen kasvatuksen ja kaupan.
Guamin kannabiksen lääkekäytön salliva lakialoite sai 56%:n kannatuksen.
Floridassa kannabiksen lääkekäytön laillistava aloite sai taakseen 57% äänistä mutta ei kuitenkaan saavuttanut vaadittua 60%:n rajaa. Tappiosta huolimatta äänisaalis lähetti selkeän viestin päättäjille ja virkamiehille kansalaisten tahdosta.
Kaliforniassa Proposition 47 -aloite muuttaa kuusi lievää rikosta, kuten huumeiden hallussapidon, rikkomuksiksi. Kannabiksen käyttö dekriminalisoitiin vuonna 2010 ja vuonna 2012 kalifornialaiset äänestivät pahamaineiset three strikes lait kumoon.
Lakialoite 47 voi vähentää vankien lukumäärää merkittävästi: 20 000 vankia voi heti saada uuden, pienemmän tuomion; 40 - 60 000 henkilöä tulee välttymään vankeudelta vuosittain ja 500 000 - miljoona ihmistä tulee saamaan rikosrekisterinsä puhtaaksi, millä on suuri vaikutus työllistymiseen, asunnon hankkimiseen, koulutukseen ja julkiseen toimeentulotukeen.
Uudistuksen on arvioitu säästävän miljardi dollaria seuraavan viiden vuoden aikana. Säästetyt rahat voidaan sijoittaa kouluihin, rikosten uhrien tukemiseen, mielenterveyspalveluihin ja huumehoitoon.
New Jerseyssä voitti Public Question No. 1 -aloite, jolla uudistetaan osavaltion takuujärjestelmä. Uudistus vähentää pienistä huumerikoksista vankeuteen joutuvien määrää.
Mainen osavaltiossa South Portlandin kaupunki laillisti kannabiksen. Lewistonin kaupungissa laillistamisaloite hävisi 45% - 55%.
Uudessa Meksikossa Albuquerquen ja Santa Fen maakuntien asukkaat antoivat selkeän tukensa kannabiksen dekriminalisoinnille. Maakunnat edustavat kolmasosaa osavaltion asukkaista, joten lainsäätäjät saivat selkeän viestin kansalaisten tahdosta. Santa Fen kaupunki dekriminalisoi kannabiksen pari kuukautta sitten.
Nevadan osavaltiossa on kerätty 105 000 allekirjoitusta vetoomukseen osavaltion lainsäätäjille kannabiksen laillistamisen asettamiseksi kansan äänestettäväksi vuoden 2016 vaaleissa.
Kannabiksen laillinen asema Yhdysvalloissa
Yhdysvaltojen ensimmäinen kannabiksen dekriminalisoinut osavaltio oli Oregon vuonna 1973. Tässä kannabiksen laillinen asema Yhdysvalloissa tällä hetkellä:
Kannabis on laillista: Colorado, Washington, Oregon, Alaska.
Kannabis on dekriminalisoitu: Alaska, Kalifornia, Colorado, Connecticut, Maine, Maryland, Massachusetts, Minnesota, Mississippi, Missouri, Nebraska, Nevada, New York, North Carolina, Ohio, Oregon, Rhode Island, Vermont, Washington.
Kannabiksen lääkekäyttö on laillista: Alaska, Arizona, Kalifornia, Colorado, Connecticut, Delaware, Havaiji, Illinois, Maine, Maryland, Massachusetts, Michigan, Minnesota, Montana, Nevada, New Hampshire, New Jersey, New Mexico, New York, Oregon, Rhode Island, Vermont, Washington sekä Washington D.C.
CBD öljyn käyttö lääkkeenä laillista: Alabama, Florida, Georgia, Iowa, Kentucky, Mississippi, North Carolina, South Carolina, Tennessee, Utah, Wisconsin.
Hampun hyötykäyttö laillista: Colorado, Havaiji, Kentucky, Maine, Maryland, Montana, North Dakota, Oregon, Vermont, West Virginia, Washington.
Kannabiksen laillistaneet kaupungit: Breckenridge, CO; Denver, CO; Portland, ME; South Portland, ME; Washington, DC
Kannabiksen dekriminalisoineet kaupungit: Berkeley, CA; Ann Arbor, Berkley, Detroit, Ferndale, Flint, Grand Rapids, Huntington Woods, Jackson, Mount Pleasant, Pleasant Ridge, Port Huron, Saginaw and Lansing, MI; Philadelphia, PA; Santa Fe, NM; Washington, DC
Kannabiksen hallussapidosta on tehty alhaisin prioriteetti lainvalvonnassa: Columbia, MO; Eureka Springs, AR; Fayetteville, AR; Hailey; ID; Kalamazoo, MI; Oakland, CA; San Francisco, CA; Santa Barbara, CA; Santa Cruz, CA; Santa Monica, CA; Seattle, WA; Tacoma, WA; West Hollywood, CA
Vice dokumentti keski-ikäisten naisten kannabisinnostuksesta; keski-ikäisten ja vanhempien naisten mukaantulo on ollut ratkaiseva tekijä kannabiksen vapautumisessa, mitä aihetta ei ole paljoa käsitelty
Kööpenhaminan pormestari Frank Jensen on jo kolme kertaa yrittänyt laillistaa kannabiskaupan mutta samassa kaupungissa istuva Tanskan parlamentti on pistänyt hanttiin. Poliittisen skaalan molemmista päistä alkaa löytyä halua muuttaa huumausainelakeja.
Maailman terveysjärjestö, WHO, julkisti heinäkuussa raporttinsa, jossa suositeltiin huumeiden käytön dekriminalisoimista.
“Valtioiden tulisi pyrkiä kehittämään sellaisia politiikan muotoja ja lakeja, joilla dekriminalisoidaan huumeiden käyttö ja vähennetään vangitsemista”, WHO:n raportti suosittelee.
Tämän jälkeen vallassa olevat sosiaalidemokraatit, liberaalit ja vasemmistopuolue ilmoittivat Tanskan huumausainelainsäädännön kaipaavan uudistusta.
Tuorein puolueiden torstaina 30.10. tekemä sopimus koskee kannabiksen lääkekäytön tutkimusta, johon sijoitetaan kokonaisuudessaan 115 miljoonaa euroa.
“Vähintään kuusi miljoonaa euroa osoitetaan terveyden, elämän laadun ja kliiniseen tutkimiseen, jotta saataisiin enemmän kokemuksia potilasta hyödyttävistä hoidoista. Tällaisia olisivat esimerkiksi kivun hoitokokeilut kannabiksella”, sopimuksessa kerrotaan.
Liberaalipuolue päätti kesällä pitämässään puoluekokouksessa kannattaa kaikkien huumeiden hallussapidon ja käytön laillistamista, kannabiksen lääkekäytön lisäämistä julkisen terveydenhoidon piirissä sekä ruiskuhuoneohjelman jatkamista.
Sosiaalidemokraattien edustaja Flemming Möller Mortensen ilmoitti vievänsä huumeiden dekriminalisoinnin parlamentin terveyskomitean käsittelyyn syksyllä 2014.
“Kannabis on laillista 2020”
Vaikka poliitikot edelleen torjuvat täyden laillistamisen, paikalliset aktivistit pitävät laillistamista koko Tanskan alueella vain ajan kysymyksenä.
“Vuonna 2020 minun kaupasta voi tulla ostamaan vaikka paunan verran kannabista", Khodr ‘Cutter’ Mehri ennustaa.
Mehri on Foreningen Propaganja -yhdistyksen puheenjohtaja. Siihen kuuluu 400 jäsentä, joista osa on muista pohjoismaista.
Mehri on taistellut jo vuosia kannabislakien muuttamiseksi. Hän pyöritti yhdeksän kuukauden ajan hollantilaistyylistä kannabiskahvilaa Smokenhagen.
Hänen oli pakko sulkea paikka vuoden 2013 alussa talon omistajan vaatimuksesta.
Mehrin harjoittama avoin kannabiksen polttaminen ja myyminen on saattanut hänet myös oikeudellisiin ongelmiin. Hänet pidätettiin vuonna 2013 kannabiksen myymisestä. Hän suoritti kuuden kuukauden tuomiosta yhden kuukauden ja odottaa nyt päätöstä loppuosan suorittamisesta.
Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman toinen kausi on puolivälissä ja hallintoa uudistetaan viimeistä kahden vuoden jaksoa varten. Oikeusministeri Eric Holder ja apulaisoikeusministeri James M. Cole ovat eroamassa jättäen jälkeensä maailman ensimmäiset lailliset kannabismarkkinat ja ihmisoikeusmyönteisen oikeusministeriön. Neuvotteleva korkea virkamies William R. Brownfield viestittää uudesta kansainvälisestä huumepolitiikasta. Kansainväliset sopimukset pitää muuttaa vastaamaan todellisuutta.
Obaman presidenttikaudella huumepolitiikan uudistaminen on henkilöitynyt oikeusministeri Eric Holderiin, joka ilmoitti syyskuussa eroavansa piakkoin. Vuonna 2013 hän lausui asianajajaliiton kokouksessa, että “liian moni amerikkalainen menee lain täytäntöönpanon kannalta huonoista syistä liian pitkiksi ajoiksi vankilaan, joita on liian paljon”.
Holder tulee ansioillaan jäämään Yhdysvaltain historiaan oikeusministerinä, joka aloitti edellisen sukupolven luoman epäonnistuneen kriminaalivalvontaan perustuvan huumepolitiikan ohjaamisen uudelle vuosituhannelle.
Holderin kauden saavutuksia:
- Hän vaati poliitikkoja ja virkamiehiä kaikilla tasoilla vähentämään vankien lukumäärää.
- Kannatti kongressin ja vankeuskomission ponnisteluja vankilatuomioiden vähentämiseksi.
- Kannatti uudistuksia, joilla lyhennettiin tuhansien vankien tuomioita ja tehtiin niistä oikeudenmukaisempia.
- Muutti oikeusministeriön käytäntöjä siten, että pakollisten minimituomioiden langettaminen väheni.
- Loi toimintaohjeet, jotka sallivat osavaltioiden laillistaa ja valvoa kannabista ilman liittovaltion sekaantumista.
- Loi ohjeet pankeille, jotta nämä pystyisivät toimimaan osavaltioiden laillistamien kannabisyritysten kanssa.
- Kannusti ponnisteluja saada vankilasta vapautuneet takaisin yhteiskuntaan.
- Ponnisteli “koulusta vankilaan -ketjun” lopettamiseksi, mihin lukeutuu kouluissa harjoitettavan “nollatoleranssipolitiikan” purkaminen yhteistyössä opetusministeriön kanssa.
- Suositteli vankilasta vapautuneiden äänioikeuden palauttamista.
- Kehotti valvontaviranomaisia kouluttamaan henkilökuntaa toimimaan opiaattien yliannostapauksissa ja käyttämään naloxone-lääkettä yliannoskuolemien välttämiseksi.
Tuoreessa CNN:n haastattelussa hän vastasi olevansa “varauksellisesti optimistinen” toimittajan kysyessä, miten hän kokee kahden osavaltion toteuttaman kannabiksen laillistamisen onnistuneen.
Hän jatkoi laatimansa kahdeksan kohdan prioriteettilistan osoittavan liittovaltion tämän hetkisen kannan ja että pelkistä hallussapitotapauksista ei olla kiinnostuneita sillä tasolla. Liittovaltion tärkeimmät prioriteetit ovat alaikäisille myynti, osavaltioiden välinen kauppa ja väkivalta.
Ihmisoikeudet keskiöön
Holderin nimitys oikeusministeriön ihmisoikeusosaston uudeksi johtajaksi viestittää myös huumepolitiikan suunnan muutoksesta. Virkaan valittiin vaikutusvaltaisen ihmisoikeusjärjestön American Civil Liberties Unionin, ACLU, asianajaja Vanita Gupta.
Gupta otti jo vuonna 2011 kantaa huumesotaa vastaan:
“Huumesota on sotaa värillistä kansanosaa vastaan.”
Syyskuussa hän kirjoitti CNN:n julkaisemassa kirjoituksessa:
“Tämä maa on käyttänyt viimeiset 40 vuotta armottomaan ihmisten vangitsemiseen ja vankilassa vietetyn ajan pidentämiseen. Olemme hukanneet kymmeniä vuosia siihen, että kriminalisoimme huumeriippuvaisia, jaamme äärimmäisen kovia tuomioita ja käymme huumesotaa, joka ei ole vähentänyt huumeiden käyttöä.”
New York Times julkaisi viime vuonna Guptan artikkelin, jossa hän sanoi huumepolitiikan muuttamisen “aloittaen kannabiksen hallussapidon dekriminalisoimisesta” olevan tärkeä askel “luotaessa oikeudenmukainen oikeusjärjestelmä, jota rodullinen eriarvoisuus ei horjuta”.
Colen muistio jää historiaan
Myös oikeusministeriön kakkosmies, apulaisoikeusministeri James A. Cole, on vaihtumassa uuteen. Ns. Colen muistio, Cole memo, vuodelta 2013 tulee jäämään kannabiksen laillistamisen historiaan tärkeänä dokumenttina siitä, kuinka liittovaltion hallinto laittoi liian virkaintoisia liittovaltion syyttäjiä kuriin niissä osavaltioissa, joissa kansalaisten enemmistön tahtona kannabis on laillistettu lääkekäyttöön tai kokonaan.
Nyt ennen lähtöään hän puolestaan paimensi Kalifornian osavaltiota tiukentamaan kannabiksen lääkekannabisjakelua.
“Jos ette halua meidän syyttävän kannabiksen käyttäjiä teidän osavaltiossa, tulee teidän kehittää valvontajärjestelmäänne”, Cole sanoi lehtihaastattelussa.
Hänen mielestään osavaltioilla pitää olla tiukat valvontajärjestelmät kannabiksen käytölle ja myynnille, mitkä hänen mielestään selvästi puuttuvat Kaliforniasta. Kaliforniassa vallitsee edelleen vuonna 1996 hyväksytyn lain mukainen henki. Laissa jätettiin kannabiksen käytöstä päättäminen potilaan ja lääkärin väliseksi asiaksi. Tämä on aiheuttanut kirjavan käytännön osavaltiossa paikallistasolla. DEA ratsaa edelleen mielestään laittomasti käyttäytyviä kannabiksen jakelupisteitä.
Colen lista kokoaa ne seikat kannabiksen valvonnassa, joita USA pitää tällä hetkellä tärkeinä nykyisten kansainvälisten huumesopimusten toteuttamisessa.
Uuteen kansainväliseen huumepolitiikkaan
Huumepoliittisesti merkittävimmän lausunnon antoi huomaamaton liittovaltion virkamies kansainvälisessä kokouksessa. Ulkoministeriön kansainvälisen huumepolitiikan apulaissihteeri on William Brownfield, joka johtaa kansainvälisen huumepolitiikan ja lain täytäntöönpanon virastoa, on käytännössä neuvotteleva virkamies kansainvälisen huumepolitiikan huipulla. Brownfield osallistui 9.10. New Yorkissa YK:n yleiskokouksia järjestävän talous- ja sosiaalineuvoston, ECOSOC, kokoukseen, jossa käsiteltiin YK:n huumepolitiikkaa tulevaa UNGASS2016 kokousta varten.
Pitämässään lehdistötilaisuudessa Brownfield lausui, että kansainvälisen huumesopimusjärjestelmän pitää “kestää valtioiden huumepolitiikan muotojen erilaisuus ja hyväksyä se tosiseikka, että jotkut valtiot tulevat laillistamaan kokonaisia huumeryhmiä”.
“Ajat ovat muuttuneet vuoden 1961 jälkeen. Meidän pitää olla joustavia pystyäksemme sisällyttämään nämä muutokset politiikkaamme. Meidän pitää sallia erilaisten kansallisten huumepolitiikan muotojen soveltaminen, hyväksyä se, että joissakin maissa on hyvin ankara tapa joidenkin maiden laillistaessa kokonaisia huumeluokkia. Kaikkien näiden maiden pitää pystyä toimimaan yhdessä kansainvälisessä yhteisössä. Meidän täytyy muodostaa yksimielisyys siitä, että mikä tahansa meidän oma lähestymistapamme on - laillistaminen, dekriminalisointi tai depenalisointi - olemme sopineet taistelevamme kansainvälisiä rikollisorganisaatioita vastaan.”
Sitten Brownfield yllättäen kertoo, etteivät huumesopimukset velvoitakaan huumesotaan eivätkä oikeastaan edes huumeiden kriminalisointiin:
“Meidän kaikkien tulee noudattaa näitä sopimuksia, jotka me olemme ratifioineet. Mutta nämä sopimukset eivät ole tiukkoja. Ne on laadittu yli 50 vuotta sitten. Ne sallivat meidän soveltaa niitä kunhan tulkintamme on yhdenmukainen yleismaailmallisen tahtomme kanssa vähentää haitallisten aineiden väärinkäyttöä koko maailmassa.”
Brownfield kertoi Yhdysvaltain hallituksen sopineen Uruguayn hallituksen kanssa tietojen vaihtamisesta siitä, miten kannabiksen laillistaminen vaikuttaa väkivaltaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Toimittajan esittämään kysymykseen siitä, kuinka pitkälle Yhdysvaltain uusi suvaitsevaisuus nyt sitten yltää, vastasi Brownfield, että “Kuinka minä Yhdysvaltain hallituksen edustajana voisin vastustaa sellaista hallintoa, joka sallii kannabiksen laillistamiskokeilun, jos kerran kaksi Yhdysvaltain viidestäkymmenestä osavaltiosta on jo päättänyt kokeilla sitä tietä?”
Näiden lausuntojen merkittävyyttä korostaa se, että Brownfield edustaa hallitusta, joka esimerkiksi vuonna 2006 Bushin hallinnon aikaan painosti Meksikon presidenttiä Vicente Foxia hylkäämään kannabiksen dekriminalisointihanke. Tämän sijaan julistettiin huumesota, jossa kuolleiden lukumäärää ei enää kukaan tiedä yhä uusien joukkohautojen paljastuessa ympäri maata. Tästä verenvuodatuksesta on syyllistetty etupäässä Meksikon korruptoitunutta hallintoa mutta tämä huumesota on seurausta kansainvälisen yhteisön epäonnistumisesta, joka käyttää huumeita, joka pesee huumekaupasta saadut rahat eikä ole pystynyt täyttämään lupausta ihmisoikeuksien kansainvälisestä kunnioittamisesta.
Arvovaltainen Brookings instituutti järjesti Washington D. C:ssä 17.10. korkean tason seminaarin siitä, miten kannabiksen laillistaminen kahdessa osavaltiossa Yhdysvalloissa vaikuttaa kansainväliseen huumevalvontajärjestelmään.
Brookings instituutti julkaisi näistä vaikutuksista raportin ‘Marijuana Legalization is an Opportunity to Modernize International Drug Treaties’, joka toimi seminaarin pohjana. Seminaarin yhteydessä pidettyä julkista keskustelutilaisuutta isännöi toinen raportin tekijöistä, Washington Office on Latin America -laitoksen edustaja John Walsh, toinen tekijä, Brookings instituutin tutkija Wells C. Bennett, Transnational Institute - laitoksen edustaja Martin Jelsma Transform kansalaisjärjestön ja México Unido Contra la Delincuencia -laitoksen edustaja Lisa Sanchez sekä entinen YK:n huume- ja rikostoimiston tutkimusosaston apulaisjohtaja Sandeep Chawla.
Kannabis sijoitettiin I ja IV huumauslistalle vuoden 1961 ns. Single Conventionissa. Kannabis oli noussut kansainvälisen valvontakoneiston puheenaiheeksi vuonna 1912 Kansainliiton aikaan Yhdysvaltain ja Italian nostettua pöydälle “intialaisen hampun ongelma”. Vuoden 1925 toisella oopiumsopimuksella alettiin valvomaan myös “intialaisen hampun”, sen hartsin ja muiden tuotteiden kansainvälistä kauppaa. Sopimus salli kansainvälisen kaupan tieteellisiä ja lääkinnällisiä tarkoituksia varten. Vuonna 1935 Kansainliiton terveyskomitea suositteli kannabisuutteiden eli -tinktuuroiden ottamista kansainvälisen valvonnan alaisuuteen.
Toisen maailmansodan jälkeen Maailman terveysjärjestö, WHO, otti hoitaakseen Kansainliiton terveystoimet. WHO:n riippuvuutta aiheuttavien aineiden asiantuntijakomitea, ECDD, julkisti vuosina 1955, 1960 ja 1965 kielteisen kantansa kannabiksen lääkekäytölle. Näissä raporteissa ei käsitelty lainkaan kannabiksen riippuvuuspotentiaalia, mikä on kuitenkin kieltämisen toinen perustelu.
Kannabiksen sisällyttäminen vuoden 1961 Single Convention sopimuksen vaarallisimpien huumausaineiden luokkaan perustui vain ja ainoastaan P.O. Wolffin vuonna 1955 laatimaan tarkoituksenmukaisesti valikoituun kirjallisuuskatsaukseen ‘The Physical and Mental Effect of Cannabis’. Tohtori P. O. Wolff oli WHO:n riippuvuutta aiheuttavien huumeiden osaston johtaja, joka toimi WHO:n riippuvuutta aiheuttavien aineiden asiantuntijakomitean sihteerinä. Wolff toi Harry Anslingerin 1930-luvulla luoman reefer madness hysterian kansainvälisen kannabiksen valvonnan perustaksi; hän mm. väitti, että kannabiksen käyttö johtaa heroiinin suonensisäiseen käyttöön.
WHO:n asiantuntijakomitean kesällä 2014 julkaiseman raportin “Cannabis and cannabis resin. Information document.” perusteella voidaan odottaa, että kannabiksen luokittelun uudelleen arviointi tullaan tekemään vuoden 2016 YK:n erikoisyleiskokousta varten.
Kannabiksen uudelleenluokitteluun tarvitaan kokouksen yksinkertainen enemmistö, ei konsensusta. Tämä uudelleenluokittelu avaa aivan uusia keinoja käytännön politiikan tasolla. Esimerkiksi lääkekäyttö voitaisiin vapauttaa byrokraattisesta reseptipakosta.
Kannabiksen laillistaminen on avannut myös muita mahdollisuuksia soveltaa sopimuksia pitäen kiinni kansainvälisistä perusvelvoitteista. Valtio voi vetäytyä sopimuksesta ja liittyä siihen uudelleen tehden varaumia kuten Bolivia teki laillistaessaan perinteisen kokapensaan lehden käytön. Joukko valtioita voi sopia keskenään sopimuksen soveltamisesta yhteisalueella kuten EU tai Etelä-Amerikan valtiot.
Hamppupensas ja sen vaikuttava aine, THC, kuuluvat eri sopimusten piiriin. THC:llä tunnustetaan olevan lääkinnällisiä vaikutuksia kun taas hamppupensaan kieltäminen vuoden 1961 perustuu sille, ettei sillä ole minkäänlaista lääkinnällistä käyttöä. Tämä on vain yksi esimerkki koko valvontajärjestelmän sisäisistä ristiriidoista.
YK:n huumevalvonnassa pitkään toiminut Sandeep Chawla nosti esille kansainvälisen huumevalvonnan pahimman kompastuskiven, joka on kannabiksen asettaminen samaan ryhmään heroiinin, kokaiinin ja metamfetamiinin kanssa. Tämä on perusteeton ristiriita ja tulee olemaan neuvottelujen keskiössä vuonna 2016.
Chawla nostaa myös esille, kuinka vuoden 1988 sopimukselle ei säädetty minkäänlaista valvontajärjestelmää. Tämä sopimus toi virallisesti kriminaalipolitiikan huumevalvonnan keskiöön mm. velvoittamalla kriminalisoimaan huumeiden käyttö.
Kysymys ei ole enää siitä, pitäisikö järjestelmää muuttaa vaan siitä, milloin ja miten se muutetaan. Kansainvälinen huumevalvonta voidaan palauttaa hoitamaan perustehtäväänsä eli huumausaineiksi luokiteltujen aineiden kansainvälisen kaupan valvontaa. Tämän valvontajärjestelmän arvovalta voidaan palauttaa vain lopettamalle sen käyttäminen näiden aineiden käyttäjien kriminalisointiin ja marginalisointiin, mikä on itse asiassa sopimusten hengen vastaista.
Tiekartta kieltolain jälkeiseen maailmaan
Sandeep Chawla pitää kannabiksen nykyistä valvontaa “koko huumevalvontajärjestelmän heikoimpana lenkkinä, mikä on ollut selvää jo 30 vuotta”.
Suurin este järkevän uudistuksen toteuttamiselle on kansainväliselle ja kansallisille tasoille juurtuneet huumeiden valvontabyrokratiat. Näille huumeiden valvontajärjestelmien purkaminen merkitsee heidän olemassaolonsa kyseenalaistamista.
“Jos luot byrokratian jonkin ongelman ratkaisemiseksi, tuon byrokratian työ loppuu ongelman ratkettua”, Chawla tiivisti huumevalvonnan perusongelman.
Näitä byrokratioita ovat Yhdysvalloissa huumepoliisi DEA, valkoisen talon huumetoimisto ONDCP ja huumeriippuvuuden kansallinen instituutti NIDA. Nämä ovat huumelain luomia instituutioita, joiden tehtäväksi on laissa määritelty kannabiksen kielteisten vaikutusten korostaminen. Jopa tieteellisenä tutkimuslaitoksena pidetyn NIDA:n agendalla on ollut vain kannabiksen haittavaikutusten tutkiminen. Obaman viimeisen kahden vuoden aikana nämä viimeiset esteet on toivottavasti saatu uudistettua toimimaan tutkitun tiedon perustalta.
Tulee kestämään kauan laatia kokonaan uusi sopimusjärjestelmä, jossa olisivat mukana kaikki psykoaktiiviset aineet. Sopimusjärjestelmä sallii jo nyt liberaalit kokeilut ja kannabiksen kaupan laillistamisen. Tämän takia Coloradon ja Washingtonin ratkaisua laillistaa kannabiskauppa tullaan seuraamaan suurennuslasin kanssa.
Valvontajärjestelmää muutettaessa pitää alkaa harkitsemaan esimerkiksi sitä, miten kotimaisen kannabiksen tuotannon lisäksi Marokossa tuotettu hasis voidaan pitää mukana markkinoilla.
Yhdysvallat on asettumassa samaan rintamaan kansainvälisen huumepolitiikan reformoimiseksi kuin aiemmin Global Commission on Drug Policy, Amerikan valtioiden liitto, OAS, sekä WHO.
Uruguayssa pidetään presidentinvaalit sunnuntaina 26.10. Vaaleissa ratkeaa presidentti Jose Mujican alulle paneman kannabiksen laillistamisen jatko.
Uruguayn johtavan oppositiopuolueen, kansallisen keskustapuolueen, kandidaatti Luis Lacalle Pou, 41, kertoi haastattelussa, että hän aikoo voittaessaan peruuttaa uraa uurtavan kannabislain, joka laillistaisi kannabiksen tuotannon ja myynnin.
Etelä-Amerikkalainen Uruguay aikoo sallia maailman ensimmäisenä valtiona kannabiksen kasvatuksen ja jakelun. Kaksi kolmasosaa kansalaisista kuitenkin vastustaa tätä kokeilua, jolla pyritään ottamaan kannabiskauppa pois huumejengeiltä. Käyttöä ei ole koskaan kriminalisoitukaan liberaalissa Uruguayssa.
“Lupaan sallia käyttäjien kasvattaa omat kannabiksensa kotonaan sekä kannabisklubit mutta peruuttaa loput, varsinkin valtion toteuttaman kannabiksen kaupallistamisen”, Lacalle Pou kertoi haastattelussa.
Mielipidemittausten mukaan Pou on liki tasoissa vallassa olevan Frente Amplio -puolueen ehdokkaan Tabare Vazquezin, 74, kanssa, joka on luvannut jatkaa edeltäjänsä Jose Mujican hanketta. Jose Mujica on ollut presidenttinä vuodesta 2010 eikä Uruguayn perustulain mukaan saa jatkaa heti perään toista viiden vuoden kautta. Tabare Vazquez oli presidenttinä vuosina 2005 - 2010.
Kummallakaan ehdokkaalla ei mittausten mukaan ole selkeää 51%:n enemmistöä ensimmäisen kierroksen voittamiseen, joten ratkaisu voi tapahtua vasta toisella kierroksella 30. marraskuuta. Mielipidemittausten mukaan he olisivat tasoissa myös toisella kierroksella.
Oikeistolaisen Colorado -puolueen edustaja Pedro Bordaberry on julkisesti vastustanut laillistamista ja hän on ilmoittanut tukevansa opposition ehdokasta toisella kierroksella.
Kannabiksen laillistaminen ei ole ollut presidentinvaalien tärkein teema ja Lacalle Pou kertoi kantansa aivan viime hetkillä. Presidentti tarvitsee taakseen myös kongressin ja senaatin enemmistön.
Kannabiksen laillistava laki hyväksyttiin viime joulukuussa ja sen toteuttamista on seurattu hyvin tarkkaan naapurimaissa Brasiliassa ja Argentiinassa, jotka ovat paitsi mantereen suurimpia myös konservatiivisen katolisen kulttuurin leimaamia valtioita.
Yksi kautta aikojen menestyneimmistä pokerinpelaajista Phil Ivey sai toimiluvan lääkekannabislaitoksen perustamiselle Yhdysvaltojen Nevadan osavaltioon. Las Vegasin kaupunginhallitus myönsi luvat yhteensä 26 uuden lääkekannabislaitoksen perustamiselle 50 hakemuksen joukosta.
“Raikasta ja hedelmäistä, eikö totta?” hehkuttaa palavasilmäinen myyjä ja heiluttaa AK-47 lajiketta sisältävää purnukkaa asiakkaan nenän alla.
Dixie Elixir valmistaa kannabiksella terästettyjä virvoitusjuomia, suklaata ja muita makeisia. Dixie Elixir aikoo nousta kannabisneksen PepsiCo:ksi.
Kannabis- ja yleensä huumepolitiikka olivat vapautumassa Yhdysvalloissa 1970-luvulla mutta presidentti Ronald Reaganin sekä hänen seuraajansa George Bush vanhemman kaudella huumepolitiikka militarisoitiin ja huumekeskustelu tukahdutettiin. Kolmekymmentä vuotta kestäneen tukahduttavan huumepolitiikan mureneminen on nostanut keskustelun uudelle tasolle. Tuoreet esimerkit tästä ovat huumetsaarin yllättävä kannatus haittoja vähentävälle politiikalle sekä kannabiksen luokittelun käsittely liittovaltion oikeudessa.
Kaliforniassa Yhdysvaltojen liittovaltion tuomari Kimberly Mueller avasi lokakuussa huumelakien perustana olevan kannabiksen luokittelun oikeusjutussa, jossa käsitellään kannabista liittovaltion kansallispuistossa kasvattaneiden miesten tapausta.
Kuulemistilaisuuden merkittävin hetki koettiin torstaina 30.10, jolloin yksi kannabiksen vastaisen liikkeen tämän hetken merkittävimmistä auktoriteeteista, tohtori Bertha Madras kiisti kokonaan kannabiksen lääkinnällisen arvon. Bertha Madras on toiminut Yhdysvaltojen huumetsaarina George Bush nuoremman kaudella ja on keskeinen asiantuntija huumehaukkojen uusimmassa kansainvälisessä järjestössä WFAD.
D. C:n asema on erikoislaatuinen, koska pääkaupungissa oleileva liittovaltion kongressi voi vielä estää tai jarruttaa kansalaisten tahtoon perustuvan lakialoitteen. Kongressilla on 60 päivää aikaa päättää lakialoitteen ja valvontajärjestelmän hyväksymisestä. Lakialoitteesta tulee laki, jollei kongressi käytä veto-oikeuttaan ja jollei presidentti yhdy kongressin kielteiseen kantaan.
Kannabis on laillista: Colorado, Washington, Oregon, Alaska.
Maailman terveysjärjestö, WHO, julkisti heinäkuussa raporttinsa, jossa suositeltiin huumeiden käytön dekriminalisoimista.
Obaman presidenttikaudella huumepolitiikan uudistaminen on henkilöitynyt oikeusministeri Eric Holderiin, joka ilmoitti syyskuussa eroavansa piakkoin. Vuonna 2013 hän lausui asianajajaliiton kokouksessa, että “liian moni amerikkalainen menee lain täytäntöönpanon kannalta huonoista syistä liian pitkiksi ajoiksi vankilaan, joita on liian paljon”.
Holderin nimitys oikeusministeriön ihmisoikeusosaston uudeksi johtajaksi viestittää myös huumepolitiikan suunnan muutoksesta. Virkaan valittiin vaikutusvaltaisen ihmisoikeusjärjestön American Civil Liberties Unionin, ACLU, asianajaja Vanita Gupta.
Pitämässään lehdistötilaisuudessa Brownfield lausui, että kansainvälisen huumesopimusjärjestelmän pitää “kestää valtioiden huumepolitiikan muotojen erilaisuus ja hyväksyä se tosiseikka, että jotkut valtiot tulevat laillistamaan kokonaisia huumeryhmiä”.
Suurin este järkevän uudistuksen toteuttamiselle on kansainväliselle ja kansallisille tasoille juurtuneet huumeiden valvontabyrokratiat. Näille huumeiden valvontajärjestelmien purkaminen merkitsee heidän olemassaolonsa kyseenalaistamista. 
Uruguayn johtavan oppositiopuolueen, kansallisen keskustapuolueen, kandidaatti Luis Lacalle Pou, 41, kertoi haastattelussa, että hän aikoo voittaessaan peruuttaa uraa uurtavan kannabislain, joka laillistaisi kannabiksen tuotannon ja myynnin.
Blogitekstit (Atom)