Ruotsalainen mies vapautettiin käräjäoikeudessa kannabiksen kasvatussyytteistä lääkekäytön perusteella. Oikeus totesi kannabiksen taanneen "siedettävän elämän". Kyseessä on ennakkotapaus ja syyttäjä aikoo valittaa hovioikeuteen.
Västmanlandin käräjäoikeus vapautti 36 vuotiaan Andreas Thörnin kannabiksen kasvatussyytteistä. Hän halvaantui onnettomuudessa 20 vuotta sitten ja on 75%:sti työkyvytön. Thörn huomasi myöhemmin kannabiksen auttavan hänen kroonisiin kipuihinsa paremmin kuin siihen astinen lääkitys, mm. vahvoja opiaatteja.
Hän kerkesi kasvattaa kotonaan lääkettä omaan käyttöönsä kaksi vuotta kunnes poliisi tuli ratsaamaan viljelyksen ja takavarikoimaan lääkevaraston.
Käräjäoikeuden päätöksen mukaan Andreas Thörn toimi hätätilanteessa, koska kokeiltuaan kaikkia mahdollisia lääkityksiä vasta kannabiksen käyttö teki hänen elämästään siedettävän.
Tuomio ei ollut yksimielinen ja syyttäjä aikoo valittaa tuomiosta. Syyttäjä Ann-Sofie Wilhelmssonin mielestä hätälauseketta pitää käyttää rajatusti. Olisikin hauska tietää, missä menee "siedettävän elämän raja" jos ihminen ei halvaantuneenakaan saisi käyttää kannabista kipuihinsa!
Tusky julkaisi pari päivää aiemmin artikkelin “Kansankoti kukkii” siitä, miten yhä useampi tavallinen ruotsalainen on noussut julkisuuteen vaatimaan kannabiksen laillistamista ja miten Yhdysvaltojen laillistamisbuumi näkyy jo Ruotsissa. Yhdysvaltojen lisäksi suomalaiset voivat ottaa pian esimerkkiä myös Ruotsista, näistä maista meidän huumepolitiikkammekin on kopioitu.
Malmön kannabisaktivistit vaativat kunnallista kannabiksen anniskelupistettä ratkaisuna huumekaupan ruokkimaan jengiväkivaltaan ja avoimeen katukaupusteluun. Kannabiksen kasvatuksen leviämisen myötä yhä useammat kyseenalaistavat rajoittavan huumepolitiikan, ruotsalaisen kansankoti-ideologian viimeisen reliikin.
Malmöstä on tullut yksi ruotsalaisen huumepolitiikan taistelukenttiä, missä kannabista myydään avoimesti kaduilla, pyssyt paukkuu ja granaatit räjähtelevät. Huumekauppa ruokkii jengiväkivaltaa, ja paikalliset kannabisaktivistit ehdottavat kunnallisen kannabiskaupan perustamista ongelman ratkaisuun.
Avoin kannabiksen katukauppa, ammuskelu ja räjähdykset ovat järkyttäneet Malmön asukkaita. Ratkaisuiksi poliitikot osaavat esittää vain puistoihin sijoitettavia kannabiksen myynnin kieltäviä kylttejä, lisää poliiseja ja ankarampia rangaistuksia.
Keskustelusta on Murrayn mielestä puuttunut kokonaan ilmiön syiden tarkastelu. Hänen mukaansa Ruotsin rajoittava huumepolitiikka yleensä ja kannabiksen kieltolaki erikseen ovat tärkeitä tekijöitä. Rikollisryhmät myyvät kannabista, koska kannabiksen kuluttajilla ei ole laillista vaihtoehtoa sen hankkimiseksi.
Laillisella kannabiksen anniskelupaikalla on lukuisia etuja tarjota. Henkilökunta voi neuvoa asiakkaita ja tarjota terapiaa sekä erilaisia hoitoja niitä tarvitseville. Paikassa noudatettaisiin ikärajoja, valvottaisiin tuotteen laatua sekä vahvuutta. Toiminnasta tulisi kaupungille verotuloja. Erittäin tärkeä seikka on se, että kannabiksen käyttäjät eivät enää tukisi granaatteja heitteleviä rikollisia.
Liam Murray pitää Malmöta sopivana kaupunkina aloittaa tällainen toiminta, koska kaupunki on ollut edelläkävijä monissa huumepoliittisissa kokeiluissa, kuten ruiskujen vaihdossa silloin kun se on ollut kiellettyä muualla Ruotsissa.
Puheenjohtaja Nelly Mathilda Fredlund kirjoittaa kannanotossaan poliisinkin tietävän väkivallan syyksi huumeita myyvien jengien reviiritaistelut.
“Kymmenen vuotta sitten Kööpenhaminassa yritettiin lopettaa kannabiskauppa Kristianiassa sillä seurauksella, että se levisi kaikkialle kaupunkiin ja jengit alkoivat taistelemaan markkinoiden rajoista.”
“Valtiovalta ei osaa esittää muuta kuin lisää poliisivoimia ja pakkotoimenpiteitä. Puolen vuosisadan kokeilun jälkeen nyt pitäisi kannabismarkkinat yrittää saada takaisin yhteiskunnan valvontaan.”
“Viisainta olisi siirtää kannabiskauppa kaduilta vakavastiotettaville laillisille toimijoille”, kiteyttää Nelly Mathilda Fredlund asian.
Tiedotusvälineet ovat alkaneet suhtautua kannabisaktivisteihin asiallisesti. Malmölainen kannabisaktivisti Wally Johnson kutsui huhtikuussa SydSvenskan lehden toimittajan Mysig Måndag -tapahtumaan, jossa oli “The Culture High” dokumentin esitys ja keskustelutilaisuus sen jälkeen.
“Koko järjestelmä perustuu sille, että kun henkilöä rangaistaan, pysyy hän häpeissään hiljaa. Kun tämä stigma saadaan kumottua, muuttuu lakikin”, Johnson selittää yhdistyksen tarkoituksesta.
Hänen kampanjansa on sekä henkilökohtainen että poliittinen. Hän oli jo 29 vuotias kokeillessaan ensimmäisen kerran kannabista, ja hänen mielestään se johdatti hänet pois monesta pahasta asiasta.
“Pelasin rahani ja juoksin naisten perässä. Voin psyykisesti huonosti ja otin siihen mielialalääkkeitä, jotka saivat minut vielä huonompaan jamaan. Nyt voin paljon paremmin.”
Kannabiksen käytön myötä hän lopetti tupakoinnin ja uhkapelaamisen sekä muutti ruokavalionsa vegaaniseksi. Siksi dekriminalisoinnin puolesta kamppailu on tullut niin merkitykselliseksi.
Wally Johnson on standup-koomikko ja tekee paraillaan dokumenttia ”Mary And I”.
“Niinpä aloitin Panttereiden toiminnan asuinkunnassani Lindängenissä. Olen feministi ja rasismin vastustaja. Mutta mistään en ole saanut näin paljon myönteistä palautetta kuin aloittaessani toiminnan kannabiskysymyksen kanssa.”
Tilaisuudessa toimittaja tapasi edustajia muistakin ruotsalaisista aktivistiryhmistä, joita Ruotsissa on jo useita.
Fria Fröet, vapaa siemen, jakelee ja levittää nimensä mukaan kannabiksen siemeniä ympäriinsä.
“Tarkoituksemme on arkipäiväistää kannabiksen maine. Hamppua on aina kasvatettu Ruotsissa. Viikingit käyttivät kannabista. Miksi meidän pitäisi kitkeä osa luonnostamme?” kysyy retorisesti ryhmän jäsen Tom Lundholm.
Kannabisnes näkyy myös Ruotsissa
Heliospectra on ruotsalainen kasvatuskäyttöön tarkoitettujen led-valaisimien valmistaja. Kannabiksen laillistaminen Yhdysvalloissa on ollut silkkaa juhlaa yritykselle.
Kannabiksen lääkekäytön laillistaminen Las Vegasissa on poikinut Heliospectralle ja sen amerikkalaiselle yhteistyökumppanille, American Cannabis Consulting, miljoonien kruunujen jättitilauksen. Nämä uutiset saivat yrityksen osakekurssin pomppaamaan ylös 43% kesällä 2015.
“Tämä ei ole pelkästään yrityksemme suurin tilaus vaan tämä on myös maailman suurin tähän saakka pystytetty sisäkasvatusjärjestelmä, jossa käytetään LED-valaisimia”, Heliospectran toimitusjohtaja Staffan Hillberg hehkuttaa.
Tällainen kurssinousu ja lupaavat markkinanäkymät saivat ruotsalaisen talouslehden Veckans Affärer julkaisemaan viikolla 25 teemanumeron kannabisneksen kasvuyrityksistä.
Kannabisaktivismi leviää
Ruotsin keskustapuolueen nuorisojärjestön puheenjohtajaHanna Wagenius tuli kesän alussa julkisuuteen lausunnollaan, jonka mukaan ihmisten vangitseminen kannabiksen takia on väärin. Hänen mielestään sen myymiseksi pitäisi perustaa systembolagetin kaltainen valtion monopoliyritys.
Ruotsin valtakunnansyyttäjä Anders Perklev valitti korkeimpaan oikeuteen kahdesta rattijuopumustuomiosta, koska tuomioiden perustana käytetty kannabistesti ei mittaa päihtymystilaa vaan hajoamisprosessin lopputuotteita, jotka eivät lukeudu kiellettyihin aineisiin.
Vuonna 2014 Angelo Grazianoilmiantoi itsensä Malmön poliisille saadakseen laboratoriotestit käyttämästään kannabisöljystä. Graziano on lääkinnyt lukuisia potilaita kannabisöljyllään, jossa on hyvin vähän THC:tä.
Hän oletti poliisin lähettävän öljypullon valtion rikostekniseen laboratorioon analysoitavaksi. Graziano haluaa varmuuden siitä, onko hänen lääkkeensä laillista vai ei. Kuukausien odottamisen jälkeen kävi selville, ettei poliisi edes halua tutkia hänen öljyjään.
Ruotsissa on kannabissuusuihke Sativex laillista mutta kukintomuotoinen Bedrocan ei. 150 potilasta saa Ruotsissa laillisesti kannabislääkkeitä. Noin 90 potilasta käyttää Sativexia, mikä hyväksyttiin ms-taudin hoitoon vuonna 2012. Noin 60 käyttää Marinolia, jota käytetään pääasiassa HIV:n aiheuttaman pahoinvoinnin ehkäisyyn.
Lääkäri Tom Flou on lähtenyt taistelemaan byrokratiaa vastaan ja haki lupaa kirjoittaa kannabista lääkkeeksi. Tom Flou antaisi Bedrocania kipupotilaille, joille käytössä olevat lääkkeet eivät auta. Lääkintöhallitus hylkäsi hakemuksen mutta taistelu jatkuu.
Tanskassa ja Norjassa lääkärit saavat määrätä Bedrocania mutta potilaat joutuvat hakemaan lääkkeensä itse Hollannista. Suomi on ollut edelläkävijämaa Pohjoismaissa siinä että Bedrocania on saanut ostaa suoraan apteekista.
Ruotsalainen poliittinen kulttuuri on keskustelevampi kuin Suomessa ja kannabiksesta debatoidaan vilkkaasti. Magnus Callmyr on noussut blogikirjoituksillaan yhdeksi ruotsalaisen kannabisskenen mielipidevaikuttajista. Hänellä itsellään on ollut lääke- ja peliriippuvuuksia, ja hän on kouluttautunut huumehoitoalalle. Callmyr käy tinkimättä ruotsalaisen lehdistön uutisiin ja ns. asiantuntijalausuntoihin kiinni, tarkistaa faktat ja taustat esittäen argumenttinsa lyhyesti ja ytimekkäästi.
Callmyr on tutkinut erityisesti ruotsalaisten huumehaukkojen organisoitumista. Näitä organisaatioita ovat mm. Riksförbundet Narkotikafritt Samhälle, RNS, European Cities Against Drugs, ECAD sekä World Federation Against Drugs, WFAD. Näitä yhdistää samat henkilöt kuten Sven-Olov Carlsson ja Per Johansson.
Ruotsin valtio tukee tätä toimintaa avokätisesti. Viimeisin huumehaukkojen keksintö on luoda vielä yksi huumeiden vastainen kattojärjestö Drug Policy Futures, DPF, tulossa olevaa YK:n erikoisyleiskokousta, UNGASS2016, varten. Callmyr on havainnut tämän toiminnan motiiviksi raha-avustusten hakemisen ja työpaikkojen luomisen organisaattoreille, Carlssonille ja Johanssonille.
Huumeettoman yhteiskuntautopian konkurssi
Ruotsin huumepolitiikka on epäonnistunutta: kymmenessä vuodessa huumekuolleisuus on kaksinkertaistunut. Ruotsin sosiaaliministeriö julkaisi elokuussa vuoden 2014 kuolinsyytilaston, jonka mukaan huumekuolemat nousivat jo 765:een. Ruotsissa kuolee ihmisiä huumeiden käyttöön toiseksi eniten EU:ssa.
Huumepoliittinen yksimielisyys ei ole ollut koskaan aukotonta Ruotsissa. Riksförbundet för Rättigheter, Frigörelse, Hälsa och Likabehandling, RFHL, on vuonna 1965 perustettu alunperin lääkeaineiden väärinkäyttäjien kansallinen järjestö. RFHL on yksi harvoista kansallisista järjestöistä Ruotsissa, jotka eivät ole jakaneet huumeettoman yhteiskunnan tavoitetta. RFHL on huumeiden käyttäjäjärjestö mutta sen toiminnassa on mukana myös terveysalan ammattilaisia, omaisia ja tutkijoita.
Puheenjohtaja Inger Forsgrenmuistuttaa kannanotossaan, että sosiaaliministeriön ilmoittama luku on puutteellinen, koska siitä mm. puuttuvat uusien muuntohuumeiden ja bentsodiatsepiinien aiheuttamat kuolemantapaukset. Yhtenä ratkaisukeinona tähän pahenevaan ongelmaan RFHL ehdottaa huumeiden käytön dekriminalisoimista.
Ruotsin vaikutusvaltaisimmaksi huumetutkijaksi mainittu Tukholman yliopiston alkoholi- ja huumetutkimuksen professori Börje Olssonarvostelee kovin sanoin Ruotsin nykyistä huumepolitiikkaa. Ruotsalainen huumepolitiikka tappaa yhä enemmän ihmisiä eikä suinkaan vähennä kuolleisuutta.
“Jos kuolleisuus olisi ollut tällä tasolla 1980- ja 1990-luvulla, olisi siitä seurannut protesteja ja mielenosoituksia. Olemme jotenkin turtuneet tähän asioiden tilaan”, Olsson täräyttää.
“Uskon tämän johtuvan siitä, että kuka kuolee. Näinhän se on kaikkien sosiaalisten ongelmien kohdalla. Jos yhteiskunnan yläluokka tai kansanedustajat kuolisivat tähän tahtiin niin siitä seuraisi aikamoinen älämölö. Mutta näinhän ei nyt ole. Suurin osa kuolleista on yhteiskuntamme marginaalia.”
“Nollatoleranssipolitiikka ei ole enää tätä aikaa eikä sillä ratkaista mitään ongelmia. Meillä on nykyään aivan toisenlainen huumeiden käyttötilanne ja aivan toisenlainen yhteiskunta, ja politiikan pitää lähteä tästä tosiseikasta”, Olsson summaa analyysinsa.
Kansankodin viimeinen reliikki
Ruotsista on tullut omavarainen kannabiksen suhteen monien eurooppalaisten maiden tapaan. Ruotsin valtio käyttää miljoonia kannabiksen vastaiseen propagandaan kotimaassa ja kansainvälisesti. Svenska Dagbladet selvitti, kuinka tässä näin pääsi käymään. Toimittaja kertoo, kuinka Stalin ja Mao inspiroivat ruotsalaiset rakentamaan kansankotiutopiansa kylkeen totalitaarisen huumepolitiikan 1900-luvun lopussa.
“Jos kannabis laillistetaan, seuraa siitä väistämättä peruuttamaton prosessi. Eikä vain tässä maassa ja tälle sukupolvelle vaan koko länsimaiselle sivilisaatiolle”, jyrisi psykiatri Nils Bejerotin tuomio “pilvivasemmistolle” 1970-luvulla.
Monien maiden päättäjät ottivat Bejerotin ennustuksen kuolemanvakavasti Yhdysvallat ja Suomi mukaan lukien. Sillä pystyttiin oikeuttamaan yhä ankarammat rangaistukset - ja huumepoliisin määrärahojen korotukset vuosikymmen toisensa perään.
1980-luvulla Nils Bejerotia pidettiin Ruotsin tärkeimpänä mielipidevaikuttajana. “Tukholma-syndrooma” oli tuonut hänet suuren yleisön tietoisuuteen. Vuonna 1988 vähän ennen hänen kuolemaa Ruotsin eduskunta päätti kriminalisoida kaikkien huumeiden käytön. Poliittinen oikeisto ja vasemmisto löysivät yhteisiä etuja huumeongelman demonisoinnissa.
Ruotsin huumepoliisi uskoo edelleen häneen kuin kiinalaiset Maon punaiseen kirjaan.
“Nils Bejerot toi esille teorian epidemian kaltaisesta leviämisestä. Kyseessä on matemaattinen malli: jos sinulla on tarjota jokin tuote, alkaa se levitä kiihtyvään tahtiin. Saatavuuden lisääminen aiheuttaa väärinkäytön lisääntymisen”, Tukholman huumepoliisin edustaja Lennart Karlsson summaa Ruotsin huumepolitiikan perusteesin.
Nils Bejerotin mielestä huumeet ovat kuin tartunta, joka uhkasi raunioittaa kansankodin. Epidemian taltuttamiseksi toimenpiteet piti kohdistaa tartunnankantajiin eli yksittäisiin käyttäjiin. Pakkotoimenpiteitä voidaan käyttää tähän tarkoitukseen kuten yhteiskunta on torjunut koleraa ja syfilistä.
Ongelma olikin se, että eristämisen sijaan sosiaalityöntekijät ohjasivat väärinkäyttäjiä terapiaan. Bejerot piti sosiaalityöntekijöitä yläluokkaisina tyttöinä, jotka olivat lukeneet liikaa Freudia.
“Huume-epidemiaa vastaan taisteleminen yksilöterapian keinoin on sama kuin taistelisi malariaa vastaan jahtaamalla hyttysiä. Se työllistää paljon ihmisiä mutta tulokset ovat mitättömiä. Meidän pitää kuivattaa itse huumesuo”, Bejerot julistaa kirjassaan "Missbruk och motåtgärder".
Bejerot oli vasemmistolaisissa vallankumoushaaveissaan pettynyt entinen stalinisti ja maolainen, mutta silti hän jatkoi Neuvostoliitossa ja Kiinassa toteutettujen “rationaalisten ratkaisujen” ihannoimista huumepolitiikassa. Maon keino pistää oopiuminkäyttäjät työleirille oli Bejerotin esikuva, kun hän ehdotti huumeiden käytöstä tuomittujen lähettämistä metsätöihin Pohjois-Ruotsiin.
Bejerotin mukaan tartunta levisi ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa varsinkin seksuaalikumppaneiden kesken niissä yhteiskunnan normeja rikkovissa ryhmissä, joita hän kutsui “yön ihmisiksi”: jazzmuusikot, boheemit ja prostituoidut. Yhdysvalloissa heistä käytettiin nimitystä hipsterit.
Bejerot oli lopulta täysin oikeassa. Hän näki hyvinvointivaltion luhistuvan huumeiden hyväksymisen myötä. Hyvinvointivaltiolla hän tarkoitti onnellista ja hyvinvoivaa sosialistista utopiaa, mistä ei ole enää paljoa jäljellä Ruotsissakaan. Rajoittava huumepolitiikka on ruotsalaisen kansankotiprojektin viimeinen reliikki.
Teflonaivot
Ruotsalaisten kannabisaktivistien yhteinen kritiikin kohde on Lundin yliopiston psykologian tutkija Thomas Lundqvist, joka käyttää asiantuntijavaltaansa ruotsalaisen eli "bejerotilaisen" huumepolitiikan ajamiseen ja kannabiksen käyttäjien epäinhimillistämiseen. Hänen pirullisin keksintönsä on “teflonaivot”, jonka suomalaiset kannabiksen vastustajat ovat suomentaneet kannabismalliksi.
Se tarkoittaa ajatusta, jonka mukaan kannabiksen käyttäjien maailmankuva muuttuu kannabiksen vaikutuksesta kaikkea negatiivista tietoa hylkiväksi. Tämän takia kannabisaktivistit eivät enää kykene tunnistamaan kannabiksen haittoja eikä heille tämän takia heille pidä antaa minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia.
Thomas Lundqvistin mukaan hänen esittämistään kannabiksen haittavaikutuksista vallitsee jo yksimielisyys tutkijoiden keskuudessa.
Yksinäisen huumehaukan valitus
Maaliskuussa 2015 ruotsalainen Per Johansson istuu yksinään tyylikkäässä hotellissa Wienissä Ruotsin veronmaksajien kustantamana YK:n huumekokouksessa. Hän haikailee Ruotsin valta-asemaa 1600-luvulla ja siinä sivussa omien maailmanvalloitustensa huippuaikoja.
Per Johansson on niin huumehaukka kuin kukaan voi olla tässä maailmassa. Hän johtaa ruotsalaisia kansainvälisiä huumeiden vastaisia organisaatioita RNS ja WFAD ja on verkostoitunut ECAD:n ja INCB:n kanssa. Hän on tottunut istumaan konferensseissa, kokouksissa, tapaamisissa ja muissa tilaisuuksissa, joissa päivitellään huumeita ja ollaan pelastavinaan maailma ja erityisesti nuoriso niiden aiheuttamalta rappiolta.
Hänellä on myös aikaa kirjoitella poleemisia pakinoita huumekielteisiin julkaisuihin, käydä debattia. Hän selailee uutta Jan Malmstedtin vuoden 2015 alussa julkaisemaa kirjaa “Idéerna som tände debatten”, jossa jälleen kerran osoitetaan ruotsalaisen huumepolitiikan etevämmyys verrattuna kaikkeen muuhun, mitä maailmassa on ikinä kokeiltu.
Johansson tuntee yksinäisyyden leviävän sisimpäänsä, koska hän on viettänyt päivän YK:n huumekomission, CND, 58:n kokouksen loppumattomissa neuvotteluissa, tiedotustilaisuuksissa ja sivutapahtumissa. Tätä hän on tehnyt vuosia mutta nyt hän on katkerana saanut huomata, että ne liberaalit ja humaanit ajatukset, joita vielä 1960-luvulla uskallettiin esittää Ruotsissa, ovat tehneet vahvan paluun YK:n huumepolitiikan arvovaltaisimmalle foorumille eli Wienin hienon kongressikeskuksen saleihin.
Hän tietää, miten kansainväliset huumekonferenssit hoidetaan. Melkein kaikissa maailman maissa sovelletaan huumeiden vastaisia lakeja samalla kaavalla: annetaan se virkamiesten ja pienen uskovaisen piirin hoidettavaksi eikä valvota heidän tekemisiä. Kansainvälisiin huumekonferensseihin on perinteisesti kokoontunut samanmielinen joukko, jota pieni INCB:n vetämä byrokraattien piiri on vedättänyt mahtipontisten julkilausumiensa taakse.
Drugfree world, we can do it!, Just say no, krossa knarket, ei enää lisätä haittoja, kaikki nämä sloganit tulevat siitä samasta huumehaukkojen sylttytehtaasta.
Johanssonin maailmankuvassa aktiivisuus tarkoittaa huumesotaa, passiivisuus hoitoa, haittoja vähentävää politiikkaa ja asiallista tiedottamista.
Johansson syyttää laillistajia kielipelistä:
“Kunhan saadaan tarpeeksi moni osallistuja puhumaan hoidosta ja kriminaalipolitiikasta toistensa vastakohtina niin useimmat osallistujat alkavat pitää tätä totena. Tässä on kyse “mainstreamin” luomisesta; yleisen totuuden luomisesta. Puhutaan samasta ongelmasta, mitään uutta ja oleellista ei ole tapahtunut, tilastot eivät ole muuttuneet millään oleellisella tavalla, mutta muutamat ihmiset näkevät ongelman toisin. Ehkä tarpeeksi moni asiaan osallinen. Tärkeät vallanpitäjät, joilla on vaikutusvaltaa huumepolitiikassa.”
Huumeongelmat eivät tosiaan ole huumesodan myötä ratkenneet vaan pahentuneet. Maailmalla leviää uusi näkökulma ongelmien hoitamiseksi niiden poliittisten päättäjien keskuudessa, jotka olivat aiemmin Johanssonin yleisönä. Siitä Johansson on niin huolissaan.
Palatessaan kotimaahansa huumehaukka Per Johansson huomaa kauhukseen Aftonbladetin kolumnistin Oisín Cantwellin kirjoittavan kriittisesti hänen lempilapsiensa ECAD:n ja WFAD:n yhteistyöstä maailman pahimpien diktatuurien kanssa huumepolitiikan saralla.
“Eikö tämä 1960-luku lopu ikinä!” päättää Johansson pakinansa.
Britanniassa kannabiksen laillistamisesta keskustellaan korkealla tasolla: arvovaltainen ryhmä esittää, että sen käytöstä rankaiseminen on ihmisoikeusperiaatteiden vastaista. Poliisi on depenalisoinut käytön ja kotikasvatuksen. Parlamentti saa käsiteltäväkseen kansalaisaloitteen kannabiksen laillistamiseksi.
Britannian huumepolitiikan uudistamista ajava parlamenttiryhmä, All-Party Parliamentary Group for Drug Policy Reform, APPG, sanoo uusimmassa raportissaan, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen kahdeksatta artiklaa voidaan soveltaa syytteeseen asetettujen huumeiden käyttäjien aseman arvioinnissa. Ryhmään kuuluu kansanedustajia kaikista parlamenttipuolueista.
8. artikla kuuluu: Jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta.
Kiellettyjen aineiden valvonnan tulee APPG:n raportin mukaan heijastaa ihmisoikeussopimuksien asemaa lainsäädännön yläpuolella. Silloin kun huumausaineen käyttö ei aiheuta haittaa toiselle osapuolelle, ei sen kuuluisi olla rikos.
Kolmekymmentäsivuisen raportin mukaan YK:n huumesopimukset, jotka ohjaavat jäsenvaltioiden huumepolitiikkaa, ovat epäonnistuneet vähentämään huumeriippuvuutta kansainvälisesti.
Sopimukset tulee muuttaa tai jäsenvaltiot lopettavat lisääntyvissä määrin niiden noudattamisen. Raportissa vaaditaan “kokeilevaa otetta” pois kieltolaista ja rankaisemisesta “tasapainoisemman huumepolitiikan saavuttamiseksi”. Vangitsemisen tulisi olla “viimeinen keino” erityisesti matalan tason huumerikollisuudelle.
Raportissa kehotetaan kokeilemaan erilaisia kannabiksen valvottujen markkinoiden malleja YK:n jäsenvaltioiden keskuudessa mukaan lukien Britannia.
Ryhmä on epävirallinen mutta siihen kuuluu vaikutusvaltaisia henkilöitä kuten entinen poliisikomentaja Sir Ian Blair, entinen oikeusministeri lordi Falconer, entinen Labour-puolueen johtaja lordi Kinnock, entinen Tory-puolueen valtiovarainministeri lordi Lawson sekä entinen M15 tiedusteluosaston johtaja paronitar Manningham-Buller.
APPG:n jäsen paronitar Molly Meacher esitti 17.6. Britannian parlamentin ylähuoneelle kannabiksen lääkekäytön laillistamista. Aloite perustuu ryhmän julkaisemaan raporttiin "Regulating Cannabis for Medical Use in the UK" kannabiksen lääkekäytöstä Britanniassa.
Konservatiivihallituksen edustaja ehätti jo kertomaan, ettei “hallituksella ole minkäänlaisia aikeita dekriminalisoida tai laillistaa huumeita”.
Dekriminalisointi takaoven kautta
Kesäkuun lopussa Durhamin poliisipiirin poliisikomentaja Ron Hogg ilmoitti, ettei poliisi pidä parin kannabiskasvin kasvattamista enää tärkeysjärjestyksessä korkealla.
Myös Derbyshiren, Dorsetin ja Surreyn poliisipiirien komentajat ilmoittivat, että kannabiksen käytöstä tai pienimuotoisesta kasvatuksesta tavatut saavat vain varoituksen. Samoin kotikasvatuksesta tulleet ilmiannot vain “merkitään tiedoksi”.
Heinäkuun lopussa yksi Britannian ylimmistä poliisijohtajista, kansallisen poliisikomentajien neuvoston puheenjohtaja Sara Thornton, ilmoitti poliisin lopettaneen kannabiksen kotikasvattajien jahtaamisen koko maassa.
“Jos joku pidätetään tällaisesta, tullaan heitä käsittelemään asteikon lievimmällä rangaistuksella. Olemme kiinnostuneita järjestäytyneestä rikollisuudesta, heistä, jotka kasvattavat teollisessa mittakaavassa”, Sara Thornton tiivisti poliisin uuden politiikan.
Nämä lausunnot vahvistavat yleiset arvelut siitä, että kannabis on Britanniassa ikäänkuin “dekriminalisoitu takaoven kautta”.
Kansalaisaloite kannabiksen laillistamiseksi
Kansalaisaloite kannabiksen laillistamiseksi on menossa Britannian parlamentin käsittelyyn. Kansalaisaloitteen ottamiseksi käsittelyyn vaaditaan 100 000 allekirjoitusta mutta aloite on saanut taakseen jo yli 200 000.
Laillistakaa kannabiksen tuotanto, myynti ja käyttö
Kannabiksen laillistaminen voi tuottaa jopa 900 miljoonaa puntaa verotuloja vuodessa, säästää 400 miljoonaa puntaa kriminaalivalvonnan menoja ja luoda yli 10 000 uutta työpaikkaa.
Kannabista on turvallisempaa käyttää kuin alkoholia, ja sillä on useita erilaisia käyttötarkoituksia. Ihmiskunnan on arvioitu käyttäneen sitä yli 4000 vuotta, ja Britanniassa se kriminalisoitiin vuonna 1925.
Kannabiksen kieltolaki on pysynyt vuosikymmeniä voimassa sensuurin ja pelottelun avulla, koska sen tueksi ei ole vahvaa tieteellistä näyttöä. Laillistamisen levitessä maailmalla on tullut aika laittaa tosiasiat järjestykseen.
Tuore tutkimus ja tuore kansainvälisen tutkijaryhmän raportti kertovat siitä, ettei vuosikymmeniä jauhettu kannabisvalistus ole perustunut tieteellisesti pätevään tutkimukseen.
Tutkijaryhmä seurasi 408:a miespuolista henkilöä kahdentoista vuoden ajan. Tutkimustulosta uutisoitiin yllättävänä: se ei löytänyt haittavaikutuksia edes paljon kannabista käyttäneiden ryhmästä.
Voiko tällä perusteella sitten kehottaa nuoria käyttämään kannabista? Ei varmastikaan mutta aikuisten ihmisten pidättämiselle ja vangitsemiselle tästä tutkimuksesta ei löydy mitään perusteita. Se kun ei ole estänyt yhä uusia nuoria sukupolvia kokeilemasta kannabista.
Raportti kannabisväitteistä
Kaikki muutkin kieltolain perustaksi esitetyt väitteet ovat saaneet tieteellisessä tarkastelussa pätemätöntä, heikkoa ja parhaimmillaan keskinkertaista tieteellistä näyttöä tuekseen. Ei edes kannabispsykoosi saa taakseen tieteellistä tutkimusnäyttöä.
The International Centre for Science in Drug Policy Society, ICSDP, on Kanadan Brittiläisen Kolumbian osavaltiossa rekisteröity kansainvälinen tutkijoiden verkosto. ICSDP:n tavoitteena on tarjota parhainta mahdollista tutkimustietoa huumepolitiikan perustaksi. Jäsenet ovat tohtoritason koulutuksen saaneita, laittomien huumeiden käyttöön liittyvien alojen tutkijoita yliopistoista ja korkeatasoisista tutkimuslaitoksista.
Vuonna 2010 ICSDP julkisti ns. Wienin julistuksen, Vienna Declaration, XVIII kansainvälisen HIV-konferenssin yhteydessä. Julistuksessa vaaditaan huumesodan lopettamista HIV-epidemian taltuttamiseksi. Huumepolitiikan tulee perustua tutkittuun tietoon, ei ideologiaan. Julistus on kerännyt jo yli 20 000 kannattajaa, joiden joukossa on mm. maailman johtavia HIV- ja huumepolitiikan järjestöjä.
ICSDP:n kokoama kansainvälinen tutkijaryhmä kävi läpi kolmetoista kannabiksen kieltolain tueksi esitettyä väitettä. Yksikään väitteistä ei saa taakseen vahvaa tieteellistä näyttöä.
"Using Evidence to Talk About Cannabis" on tutkimusryhmän kokoama yhteenveto, joka auttaa lukijoita muodostamaan vastaväitteitä kieltolain propagandalle.
Tutkijaryhmän mukaan kieltolain perustana olevissa väitteissä tutkimustuloksia tulkitaan väärin tai liioitellaan niitä. ICSDP:n tieteelliseen ryhmään kuuluva psykologian ja psykiatrian professori Carl Hart nostaa esille muutamia esimerkkejä.
“Porttiteoria sekoittaa keskenään korrelaation ja kausaation. Vielä pahempi on lööpeissäkin hehkutettu väite, että kannabis on yhtä addiktoivaa kuin heroiini”, Hart selittää.
“Vääristelevät väitteet estävät suurta yleisöä ymmärtämästä asiakokonaisuuksia ja johtavat lopulta haitalliseen yhteiskuntapolitiikkaan”, Hart summaa huumepolitiikan kehityksen.
Kaksi useimmin käytettyä väitettä laillistamista vastaan - laillistaminen johtaa käytön lisääntymiseen ja laillistaminen ei vähennä rikollisuutta - perustuvat vain hyvin heikkoon tieteelliseen näyttöön.
Myös väite siitä, että kannabis aiheuttaisi psykoosisairauksia kuten skitsofreniaa, perustuu heikolle tutkimusnäytölle.
Tupakka ja psykoosi
Sen sijaan näyttö siitä, että tupakka aiheuttaa psykooseja, vahvistuu. Peräti kaksi tuoretta tutkimusta osoittaa samaan suuntaan.
The Lancet -lehti julkaisi tutkijaryhmän tekemän meta-analyysin "Does tobacco use cause psychosis? Systematic review and meta-analysis", jossa käytiin läpi kaikkiaan 61 aiemmin julkaistua tutkimusta. Näissä tutkimuksissa oli käytetty 72 otosta, joissa oli yhteensä 14 555 tupakan käyttäjää sekä 273 162 ei-käyttäjää.
Yhteenvetona todetaan, että “tupakan päivittäinen käyttö lisää psykoosiriskiä ja varhentaa psykoottisten sairauksien alkamista”.
Yhteenveto jatkaa: “Tupakan käytön ja psykoosien välisen kausaaliyhteyden mahdollisuus vaatii lisätutkimuksia”.
Tutkimusryhmän jäsen, King’s College London yliopiston psykiatrian professori Robin Murray on aikaisemmin ollut tekemässä tutkimuksia, joissa kannabiksen käyttö on liitetty psykooseihin. Tällä hetkellä keskustellaan siitä, onko kyseessä kausaaliyhteys vai olisiko olemassa yhteisiä perintötekijöitä, jotka altistavat sekä psykooseille että kannabiksen käytölle.
Tutkimusryhmän jäsen James MacCabe sanoo tulosten “osoittavan siihen suuntaan, että todellinen syypää on tupakka eikä kannabis. Kannabistahan poltetaan usein yhdessä tupakan kanssa.”
Tutkimuksessa käytiin läpi 1413 849 naisen ja 233 879 miehen väestörekisteri- ja armeijan tiedot. Tutkimuksessa tehdään myös se johtopäätös, että tupakointi lisää skitsofrenian riskiä.
Nykyaikaisen reefer madnessin kulmakivenä pidetään ruotsalaisista alokkaista tehtyä ja vuonna 1987 The Lancet -lehdessä julkaistua tutkimusta “Cannabis and schizophrenia. A longitudinal study of Swedish conscripts”. Tutkimusta on arvosteltu siitä, ettei siinä otettu tarpeeksi huomioon muiden tekijöiden vaikutusta.
Kritiikki ei ole kuitenkaan hidastanut väitteiden toistamista yhä uudestaan vuosikymmenien mittaan. Tutkijat ja virkamiehet ovat myös tavallisia ihmisiä, jotka ovat taipuvaisia ajattelemaan, että pakkohan siinä kannabiksessa on olla jotakin hyvin haitallista. Eihän sitä muuten olisi kielletty. Tupakkateollisuus on ollut myös yhteiskuntia korruptoiva tekijä kansainvälisesti.
Laillistaminen ei lisää nuorten kannabiksen käyttöä
Tutkijaryhmä keräsi 48:sta osavaltiosta tietoja miljoonan koululaisen kannabiksen käytöstä vuosina 1991 - 2014. Vuoden 1996 jälkeen 23 osavaltiota ja Washington DC ovat laillistaneet kannabiksen lääkekäytön.
Laillistamisen vastustajat ovat väittäneet kannabiksen helpomman saannin lisäävän nuorten huumekokeiluja ja kannabiksen käyttöä. Tutkimus osoittaa, ettei kannabiksen laillistaminen lisää nuorten kannabiksen käyttöä.
Carl Hart esittää TedMed-puheessaan, kuinka huumesotaa ei voida perustella edes ns. kovien huumeiden osalta. Carl Hart on omissa tutkimuksissaan havainnollistanut sen, kuinka houkuttelevat vaihtoehdot vähentävät huumeiden käyttöä tehokkaammin kuin kriminaalipolitiikka. Vaikka huume-köyhyys-rikollisuus noidankehästä otetaan huume pois niin silti köyhyyden ja rikollisuuden noidankehä jatkuu. Huumerikollisuuden valvonta kohdistuu yhteiskunnan heikompiosaisiin, mikä edelleen ruokkii köyhyyden ja rikollisuuden noidankehää.
Israelin parlamentissa viedään eteenpäin kannabiksen dekriminalisointialoitetta useiden puolueiden kansanedustajien voimin. Kannabiksen laillistamisen kannatus leviää läpi yhteiskunnan.
Kansanedustaja Yinon Magal (Jewish Home party) johtaa aloitetta, jonka kannabis dekriminalisoitaisiin Israelissa niin että kansalaiset saisivat pitää hallussaan pieniä määriä kannabista ja siitä valmistettuja tuotteita.
Kannabiksen kauppa pysyisi edelleen laittomana kuten myös sen julkinen käyttö.
Tällaisia lakialoitteita on ollut vireillä aiemminkin mutta tällä kertaa aloitteen takana on kahdeksan Knessetin eli Israelin parlamentin kansanedustajan ryhmä, jonka jäsenet tulevat puoluekentän eri suunnilta.
Kansanedustajat Tamar Zandberg (Meretz), Shelly Yachimovich (Labor), Ofer Shelah (Yesh Atid), Yoav Kish (Likud), Jamal Zahalka (Joint Arab List), Merav Ben Ari (Kulanu) sekä Sharon Gal (Yisrael Beytenu) ovat allekirjoittaneet lakialoitteen.
Lisäksi ultraortodoksiset puolueet Shas ja United Torah Judaism ovat ilmoittaneet hakevansa aloitteelle uskonnollista hyväksyntää, halakha, voidakseen liittyä aloitteeseen. Näiden ryhmien suvaitsevaisuudesta kertonee se, että UTJ:n puheenjohtaja Yaakov Litzman kannattaa valtion tukea kannabiksen lääkekäytölle.
Israelissa kannabiksen lääkekäyttö on laajinta maailmassa jo 21 000 ihmisen käyttäessä sitä laillisesti lääkkeenä. Huhtikuussa huumeiden vastainen virasto käynnisti tiedotuskampanjan kannabiksen lääkekäytön puolesta.
Israelin poliisin johtaja Yohanan Danino tuli toukokuussa julkisuuteen lausunnollaan, jonka mukaan valtion ja poliisin pitäisi tutkia suhtautumistaan kannabiksen viihdekäyttöön. Viime toukokuussa järjestettyyn kannabismarssiin osallistui useita kansanedustajia.
Yhdysvaltain kongressi vastustaa yhä yksimielisemmin huumepoliisin, DEA, toimintatapoja ja politiikkaa. Molempien puolueiden tahtotilana alkaa olla osavaltioiden kannabislakien salliminen ilman liittovaltion sekaantumista. Huumepoliisien toimintatavat vain lisäävät heidän vastustusta.
Kesäkuun alussa kongressin edustajainhuone hyväksyi lakeja, jotka asettavat oikeusministeriölle ja sen alaisen DEA:n toiminnalle rajoituksia niissä osavaltioissa, joissa kannabiksen lääkekäyttö on laillistettu
Kongressin senaatin talouskomitea, Senate Appropriations Committee, äänesti 11.6.2015 selvin numeroin 21 - 9 edustajainhuoneen hyväksymien lakien puolesta. Lait kieltävät väliaikaisesti liittovaltion varojen käytön osavaltioiden hyväksymien kannabislakien valvontaan. Yksi komitean demokraattiedustaja äänesti vastaan ja republikaaniedustajat menivät äänestyksessä tasan 8 - 8.
Seuraavaksi senaatti tulee äänestämään laeista ja lopulta presidentti Obaman pitää allekirjoittaa nämä. Senaatin oikeuskomiteassa on käsiteltävänä CARERS Act’ksi nimetty lakipaketti, joka laillistaisi kannabiksen lääkekäytön liittovaltion tasolla pysyvästi. Tällä hetkellä prosessi näyttää etenevän myönteisesti.
“Useiden äänestyksien päädyttyä meidän kannalta myönteisiin päätöksiin ovat ne alkaneet tuntumaan jokapäiväisiltä. Olemme siirtymässä aikakauteen, jolloin kannabispolitiikan uudistaminen on valtavirtaa eikä enää ristiriitainen puheenaihe. Tämän äänestyksen jälkeen näyttää selvältä, että kongressin molemmissa kamareissa on kasvava ryhmä molempien puolueiden kansanedustajia, jotka ovat valmiita siirtämään liittovaltion pois osavaltioiden hyväksymien kannabislakien toteuttamisen tieltä. Nämä väliaikaiset määrärahaleikkaukset osoittavat poliittisen tahtotilan, mutta seuraava merkittävä askel on liittovaltion lakien pysyvä muuttaminen”, Marijuana Majority -kansalaisjärjestön puheenjohtaja Tom Angell kommentoi äänestystuloksia.
Tämä tahtotila ei ole syntynyt tyhjästä vaan juuri äänestyksen jälkeen Huffington Post ja monet muut kanavat julkaisivat valvontakameran tallentamia otoksia siitä, miten Santa Anan huumepoliisi ratsaa 27.5. Kaliforniassa Sky High Holistic jakelupisteen, kohtelee töykeästi potilaita, tuhoaa omaisuutta ja näkyypä videolla kannabisleivonnaisia, edibles, mässyttäviä huumeagentteja!
Euroopan huumevirasto on jo 20 vuotta tuottanut tutkittua tietoa eurooppalaisen huumepolitiikan perustaksi. Ruotsin ja Portugalin vertailu osoittaa, että huumepolitiikka tappaa enemmän ihmisiä kuin huumeet. Kannabikseen ei ole kuollut yksikään.
Euroopan Unionin huumeviraston, EMCDDA, vuosiraportti 2015 osoittaa, että EU maiden 1,25 miljoonasta raportoidusta huumerikoksesta 781 000 on kannabiksen käyttörikoksia eli 63%. Kaikista EU:n alueella tehdyistä huumetakavarikoista 80% oli kannabistakavarikkoja. Vuonna 2013 EU:ssa ilmoitetuista 671 000 kannabistakavarikosta 431 000, eli 64%, koski kannabiksen kukintoa ja 240 000 hasista. Tämä osoittaa kannabiksen “valvonnan” kuluttavan valtavasti yhteiskunnan resursseja ja olevan vinoutunutta kannabiksen käyttäjiä ja kotikasvatusta vastaan.
Raportin mukaan 80 miljoonaa ihmistä on kokeillut jotakin laitonta huumetta ja näistä suurin osa, 75 miljoonaa, kannabista. Vuonna 2013 19,3 miljoonaa 15-64-vuotiaista eurooppalaista käytti kannabista. Nuorista aikuisista 15-34-vuotiaista 11,7% käyttää kannabista. Alle miljoona ihmistä käyttää päivittäin tai lähes päivittäin. Kannabiksen ei voida sanoa olevan kovinkaan paljon riippuvuutta aiheuttava.
Kannabiksen takia hoitoon hakeutuneiden määrä on noussut 61 000:een vuonna 2013. Raportin mukaan 23 000 ohjautuu hoitoon rikosoikeusjärjestelmän kautta.
Eli 23 000 niistä 781 000:sta käyttörikoksesta tuomitusta. Raportti ei raota näiden ponnistelujen rahallista arvoa mutta nämä luvut kertovat juhlapuheita suoremmin EU:n huumepolitiikan painotuksista: EU:ssa kannabiksen käyttäjiä rangaistaan 13 kertaa enemmän kuin hoidetaan.
World Health Organisation, WHO, eli maailman terveysjärjestö julkaisi vuonna 2014 raportin ‘The Global status report on alcohol and health in 2014’. Sen tietojen mukaan alkoholi aiheutti maailmassa 3,3 miljoonaa kuolemantapausta vuonna 2012, joista suurin osa Euroopassa ja Venäjällä. Suomessa 2000. Kannabiksen käyttöön ei ole kuollut yksikään.
Kannabiksen kriminalisoinnin voidaan EMCDDA:n raportin tietojen perusteella sanoa aiheuttavan enemmän ongelmia kuin kannabiksen käyttö. Tässä on EU:n koko “kannabisongelma”.
Huumepolitiikka tappaa
Huumepoliittisia toimenpiteitä kutsutaan huumevalvonnaksi ja huumevalvontaa toteuttavia virkamiehiä valvontaviranomaisiksi. YK:n alaisten huumesopimuksien noudattamista valvova elin INCB käännetään kansainväliseksi huumeiden valvontalautakunnaksi.
EMCDDA on käännetty uutisissa Euroopan huumevirastoksi mutta lyhenne tulee sanoista European Monitoring Center of Drugs and Drug Addiction, mikä on virallisesti suomeksi Euroopan huumeiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus.
Käytännössä virkamiehet ja tutkijat seuraavat sivusta huumevirtaa laittomilta valmistajilta käyttäjille, joita pitäisi rangaista käytöstä ja jotka eivät sen takia halua paljastaa käyttöään tai edes sen aiheuttamia ongelmia!
EMCDDA:n raportin esipuheessa tunnustetaan, että “Ongelma on kuitenkin nykyisin paljon monimutkaisempi. Tämä näkyy siinä, että monet raportissa mainitut aineet olivat Euroopassa lähes tuntemattomia viraston perustamisajankohtana.”
Portugali erottuu EMCDDA:n raportissa selkeästi omaan luokkaansa. Portugalissa on vain kolme huumeiden yliannostuskuolemaa miljoonaa kansalaista kohden. Hollannissa luku on 10,2, Britanniassa 44,6, Suomessa 54,3, Ruotsissa 70 ja Virossa peräti 126,8 miljoonaa henkeä kohden.
Lisäksi Portugalissa käytetään vähemmän ns. muuntohuumeita kuin muissa EU-maissa.
Ruotsissa huumeisiin kuolleiden määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa kun Portugalissa se on murto-osa verrattuna dekriminalisointia edeltäneeseen aikaan. Ero tulee noudatetusta politiikasta: Portugalissa huumeiden käyttäjille palautettiin vuonna 2001 normaalit ihmisoikeudet dekriminalisoimalla huumeiden käyttö ja hallussapito omaan käyttöön. Rankaisemisen sijaan Portugalissa keskityttiin hoitamaan ongelmaisia.
Suomessa valvontaviranomaiset taputtavat toisiaan selkään Suomen onnistuneen kahden raiteen politiikan menestyksestä. Suomessa kuolemaan johtavan yliannostuksen aiheuttavat tavallisesti buprenorfiinit eli opiaattivieroituksessa käytetty subutex. Niihin kuoli noin 50 ihmistä vuonna 2013. Toiseksi vaarallisin aine oli lääkeopiaatti tramadoli, joka aiheutti noin 40 kuolemaa.
Helsingin Sanomissa terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen kertoo suomalaisesta huumekuolemasta:
"Suomi poikkeaa jokseenkin kaikista Euroopan maista. Meillä buprenorfiini on käytetyin opiaatti, viime aikoina myös lääkeopiaatit".
Uutisessa Hakkarainen pitää yllättävänä, että Ruotsissa huumeisiin menehtyy aiempaa enemmän naisia ja nuoria.
"Ruotsin huumepolitiikka on vieläkin tiukempaa kuin Suomessa. Käyttöön suhtaudutaan hyvin tiukasti, joten siksikin tämä yllättää."
Tiukemman huumepolitiikan maassa kuolee yhä enemmän ihmisiä. Yllättävää! Miksi Ruotsia sitten pidetään esikuvana?
Kalevan toimittamassa uutisessa Suomessa vieraillutta EMCDDA:n asiantuntija Danilo Ballottaa huolestuttaa se, että kannabis on enää harvoin ”vanhaa kunnon marijuanaa”, ja yhä useammin geneettisesti manipuloitua.
– Kun vanhat rastat sanovat, että marijuana ei ole enää entisensä, he ovat siinä oikeassa. Nykyään kannabisviljelijät muuntelevat kannabista siten, että THC:n määrä nousee. Vahvempi kannabis aiheuttaa suuremmalla todennäköisyydellä psykoottisia oireita ja skitsofreniaa, Ballotta sanoo.
Valvontaviranomaiset levittävät työnsä oikeuttamiseksi mm. huteralle pohjalle perustuvia väitteitä kannabiksen ja psykoosien yhteydestä. Uusien, vaikutuksiltaan tuntemattomien, aineiden kokeilu perustuu sille, että huumevalistus on vuosikymmenien systemaattisen liioittelun takia menettänyt uskottavuuttaan. Sekä sille, että ne ovat laillisia ja niitä saa netistä. Luotettavammin kuin katukaupasta, jota vastaan valvontajärjestelmä aikoinaan luotiin!
Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Elina Kotovirta antaa MTV:n uutisessa eväitä muuntohuumeiden ja nettikaupan ymmärtämiseen.
– Jotkut vetävät loppuun asti vauhtiin päästyään. Niin sanotut psykonautit etsivät uusia aineyhdistelmiä ja vetävät Pacmanin tapaan jokaisen eteen tulevan napin, Kotovirta kuvailee. MTV:n toimittajan päässä räjähtää vain muuntohuumeiden määrä....
Kalevan uutisessa päädytään huumevalvonnan paradoksiin: Ballottan mukaan viimeisen 10 vuoden aikana on luotu enemmän uusia yhdisteitä kuin sitä edeltäneinä 50 vuotena. Paradoksaalista on, että vanhat ”luonnolliset” huumeet ovat usein käytössä turvallisempia kuin uudet synteettiset versiot.
Tuoreen Global Drug Survey -selvityksen mukaan Spice-huumeet aiheuttavat 30 kertaa enemmän hoidon tarvetta kuin vanha, perinteinen kannabis vaikka se olisi sitä "skunkkia".
Valvontajärjestelmämme on luonut tilanteen, jossa kemian teollisuus saa suoltaa markkinoille yhä uusia kemikaaleja virkamiesten niittäessä indikoita ja sativoita. Ratkaisu Ballottan ongelmaan olisi saattaa vanha "luonnollinen" kannabis oikeaan yhteiskunnan valvontaan nykyisen "seurannan" sijaan.
Pelkästään Suomessa kriminaalivalvonta nielee kymmeniä miljoonia euroja vuodessa. Suomessa, kuten monissa muissakin maissa, näitä menoeriä puidaan jo oikeudessa. Onkin kummaa, ettei tämän valvontakoneiston toimintaa valvota demokraattisesti niin, että tiedettäisiin edes sen aiheuttamat kustannukset.
Uusia ja vanhoja huumeita saa nykyään luotettavasti ja turvallisesti suoraan kotiin netistä. Huumevalvonta ja valvontaviranomainen ovat uuskieltä, eufemismi sille, etteivät huumeet ole missään valvonnassa. Päinvastoin: laittomat huumemarkkinat ovat kieltolain luomat.
Toimittajien vastuu huumesodan jatkumisessa
Portugalin huumepoliittinen ratkaisu oli pieni askel maan ainoastaan dekriminalisoidessa käytön. Mutta tuolla päätöksellä oli suuri merkitys sen nostaessa huumeiden käyttäjät normaalien ihmisten joukkoon ja suuntaamalla vähäiset resurssit käyttäjien rankaisemisesta heidän hoitoon ja neuvontaan. Miksi tämä yksinkertainen viesti ei ole saanut suurempaa julkisuutta?
Helsingin Sanomien 4.6.2015 julkaistu uutinen EMCDDA:n raportista on oiva esimerkki siitä, miten toimittajat pitävät yllä huumevalvonnan harhakuvaa.
HS uutisoi : “Käytetyin huumausaine on kuitenkin yhä kannabis, johon liittyy myös pääosa huumerikoksista.”
Miten huumerikos liittyy kannabikseen? Kasvi ei luonut rikollisuutta vaan todellisuudessa huumerikollisuus on kieltolain syytä, ei kannabiksen syytä. Uutisointi jatkaa huumesodan tueksi luotua mystifioivaa kirjoittelua.
HS jatkaa: “Eniten haittoja ja kuluja yhteiskunnalle on kovista huumeista kuten heroiinista, jonka markkinat Euroopassa on kuitenkin kutistumassa.”
Toimittajat liioittelevat huumeita ja niiden vaikutuksia, mikä puolestaan perustuu sille, että päihteitä ja huumeita käsitellään yhteismitattomasti eri uutisissa ja yleensä vielä eri toimittajien toimesta. Huumeuutisoinnissa ei tarvitse välittää ristiriitaisuuksista eikä edes totuudesta.
Päihdeuutisoinnissa sen sijaan pitää ottaa huomioon teollisuuden ja kaupan edut. Koska ne sponsoroivat tiedotusvälineitä maksetulla mainonnalla. WHO:n raportti kertoo, että alkoholi aiheuttaa eniten haittoja ja kuluja niin yksilöille kuin yhteiskunnalle.
HS kertoo valvonnasta: “Uusi haaste valvontaviranomaisille ovat muuntohuumeet, joiden kirjo on räjähtänyt parissa vuodessa.”
Kirjo räjähtänyt!? Ruotsi on loistava esimerkki siitä, miten kannabiksen tiukka kieltopolitiikka on luonut Spice-markkinat ja aiheuttanut useiden nuorten kuoleman aineiden yllättäviin sivuvaikutuksiin. Näiden aineiden käyttö on vielä marginaalista, ja Portugalin esimerkin mukaisesti käytön dekriminalisointi ja kannabiksen kotikasvatuksen salliminen on paras keino torjua tutkimattomien kemikaalien tunkeutuminen markkinoille. Kannabiksen käyttöön ei ole kuollut kukaan.
Nykyistä politiikkaa perustellaan symbolisen viestin lähettämisenä nuorisolle. Se on epäonnistunut. Portugalin esimerkki osoittaa, että pieni lainsäädännöllinen muutos voi luoda merkittävän symbolisen viestin, joka puolestaan aiheuttaa merkittävän käytännön muutoksen. Lisäksi hoitopolitiikka on kymmenen kertaa halvempaa kuin kriminaalivalvonta. Sen luulisi merkitsevän jotakin leikkausten aikakaudella.
EMCDDA:n raportti tarjoaa hyvät eväät YK:n erikoisyleiskokoukseen UNGASS2016:een osallistuville EU:n virkamiehille ja poliitikoille ensi vuoden huhtikuussa. Tavallisen kannabiksen käyttäjän kannattaa ehdottomasti tutustua perustietoihin ja aktivistien ottaa mallia asioiden esille panosta. EMCDDA tuottaa nykyään hyvin monipuolista tiedotusta, mistä alla esimerkkinä videoklippien käyttö tiedottamisessa.
Västmanlandin käräjäoikeus vapautti 36 vuotiaan Andreas Thörnin kannabiksen kasvatussyytteistä. Hän halvaantui onnettomuudessa 20 vuotta sitten ja on 75%:sti työkyvytön. Thörn huomasi myöhemmin kannabiksen auttavan hänen kroonisiin kipuihinsa paremmin kuin siihen astinen lääkitys, mm. vahvoja opiaatteja.
Malmöstä on tullut yksi ruotsalaisen huumepolitiikan taistelukenttiä, missä kannabista myydään avoimesti kaduilla, pyssyt paukkuu ja granaatit räjähtelevät. Huumekauppa ruokkii jengiväkivaltaa, ja paikalliset kannabisaktivistit ehdottavat kunnallisen kannabiskaupan perustamista ongelman ratkaisuun.
Puheenjohtaja Nelly Mathilda Fredlund kirjoittaa kannanotossaan poliisinkin tietävän väkivallan syyksi huumeita myyvien jengien reviiritaistelut.
Kannabiksen lääkekäytön laillistaminen Las Vegasissa on poikinut Heliospectralle ja sen amerikkalaiselle yhteistyökumppanille, American Cannabis Consulting, miljoonien kruunujen jättitilauksen. Nämä uutiset saivat yrityksen 
“Jos kannabis laillistetaan, seuraa siitä väistämättä peruuttamaton prosessi. Eikä vain tässä maassa ja tälle sukupolvelle vaan koko länsimaiselle sivilisaatiolle”, jyrisi psykiatri Nils Bejerotin tuomio “pilvivasemmistolle” 1970-luvulla.
Se tarkoittaa ajatusta, jonka mukaan kannabiksen käyttäjien maailmankuva muuttuu kannabiksen vaikutuksesta kaikkea negatiivista tietoa hylkiväksi. Tämän takia kannabisaktivistit eivät enää kykene tunnistamaan kannabiksen haittoja eikä heille tämän takia heille pidä antaa minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia.
Britannian huumepolitiikan uudistamista ajava parlamenttiryhmä, All-Party Parliamentary Group for Drug Policy Reform, APPG, sanoo uusimmassa raportissaan, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen kahdeksatta artiklaa voidaan soveltaa syytteeseen asetettujen huumeiden käyttäjien aseman arvioinnissa. Ryhmään kuuluu kansanedustajia kaikista parlamenttipuolueista.
Heinäkuun lopussa yksi Britannian ylimmistä poliisijohtajista, kansallisen poliisikomentajien neuvoston puheenjohtaja Sara Thornton, ilmoitti poliisin lopettaneen kannabiksen kotikasvattajien jahtaamisen koko maassa.
Tuore tutkimus ja tuore kansainvälisen tutkijaryhmän raportti kertovat siitä, ettei vuosikymmeniä jauhettu kannabisvalistus ole perustunut tieteellisesti pätevään tutkimukseen.
Tutkijaryhmän mukaan kieltolain perustana olevissa väitteissä tutkimustuloksia tulkitaan väärin tai liioitellaan niitä. ICSDP:n tieteelliseen ryhmään kuuluva psykologian ja psykiatrian professori Carl Hart nostaa esille muutamia esimerkkejä.
Kansanedustaja Yinon Magal (Jewish Home party) johtaa aloitetta, jonka kannabis dekriminalisoitaisiin Israelissa niin että kansalaiset saisivat pitää hallussaan pieniä määriä kannabista ja siitä valmistettuja tuotteita.
Kesäkuun alussa 
Euroopan Unionin huumeviraston, EMCDDA, vuosiraportti 2015 osoittaa, että EU maiden 1,25 miljoonasta raportoidusta huumerikoksesta 781 000 on kannabiksen käyttörikoksia eli 63%. Kaikista EU:n alueella tehdyistä huumetakavarikoista 80% oli kannabistakavarikkoja. Vuonna 2013 EU:ssa ilmoitetuista 671 000 kannabistakavarikosta 431 000, eli 64%, koski kannabiksen kukintoa ja 240 000 hasista. Tämä osoittaa kannabiksen “valvonnan” kuluttavan valtavasti yhteiskunnan resursseja ja olevan vinoutunutta kannabiksen käyttäjiä ja kotikasvatusta vastaan.
Blogitekstit (Atom)