Joukko Britannian kannabisjärjestöjä ja -aktivisteja on perustanut uuden järjestön, jonka johtoon nousi entinen poliisipäällikkö. Hallitus vastustaa julkisesti laillistamista, mutta asiasta käydään jo hyvin myönteistä keskustelua, mikä kulminoituu parlamentin keskustelussa lokakuun 12. päivä.
Britanniassa on perustettu uusi kannabiksen laillistamista ajava järjestö, National Cannabis Coalition, NCC, jota johtaa entinen poliisijohtaja Tom Lloyd.
Tom Lloyd kertoo katuvansa huumeiden käyttäjien pidättämisiä ollessaan poliisina Lontoossa ja Cambrigdessä.
“Pidätämmekö me oikeita rikollisia silloin kun me pidätämme jonkun hallussapidosta? Lain valvonnan kannalta aiheutin sillä enemmän vahinkoa kuin hyötyä”, Lloyd arvioi.
“Huumepolitiikan uudistamisen yksi suuri ongelma on siinä, että suuren yleisön silmissä heroiinin tai kannabiksen käyttäjät näyttävät hyvin paljon samalta”.
Lloydin mielestä perinteiset keinot, kuten 420 piknikit Hyde Parkissa, eivät juuri muuta tätä näkemystä. Hänen mielestään näihin kannabislakien uudistamiseen tähtääviin kampanjoihin osalliset ihmiset ovat tuoneet vahvaa todistusaineistoa julkiseen keskusteluun.
“Heillä on syvällinen viesti, mutta tämä viesti jää erilaisten eturistiriitojen varjoon ja sitä myös halvennetaan. Mielestäni meillä on nyt tilaisuus osoittaa, että olemme rehellisiä ja uskottavia ihmisiä, joilla on paljon uskottavaa tietoa hallussa”.
Suurin haaste on muuttaa kannabiksen käytön ympärille luotu narratiivi. Hän uskoo tämän olevan mahdollista sen työn kautta, mitä lääkekäytön puolesta kampanjoineet ovat tehneet.
“On vaikea erottaa toisistaan lääkekäyttö ja viihdekäytöksi luokiteltu käyttö. Kannabista käyttävä käyttää sitä yleensä stressitasonsa laskemiseen, mikä hyvin todennäköisesti kohentaa terveyttä. Mielestäni näiden kahden käyttötavan välillä ei ole eroa”, Lloyd määrittelee kantansa.
CLEAR ei mukana
Britannian suurimman kannabisjärjestön Clearin johtaja Peter Reynolds selittää, miksi hänen järjestönsä ei liittynyt NCC:hen tällä erää. Clearillä on 500 000 seuraajaa sosiaalisessa mediassa.
“Meillä on joitakin vaikeita mielipide-eroja siitä, kuinka kampanjaa tulisi toteuttaa”, Reynolds selittää.
“Me kritisoimme häpeilemättä huonosti käyttäytyviä, koska mielestämme panoksemme tämän asian puolesta kampanjointiin on osoittautunut toimivaksi. Tämä stonerien tapa mennä julkisuuteen polttamaan päin poliisien kasvoja on epäonnistunut.”
“Tämä ei ole vallankumous. Hallitus ei julkisesti myönnä epäonnistuneensa ja tunnusta meidän olevan oikeassa vaan edistymme pikkuhiljaa. Luotan siihen, että lääkekäyttö saa kannatusta parlamentissa”, Reynolds arvioi.
NCC:n taival on alussa eikä sillä ole vielä nettisivuja mutta Englannin tilanne vaikuttaa lupaavalta.
Britannian huumepolitiikan uudistamista ajava parlamenttiryhmä, All-Party Parliamentary Group for Drug Policy Reform, esitti kesällä, että ihmisoikeusvelvoitteet ylittävät huumelainsäädännön säätämät velvoitteet. Poliisivoimat ilmoittivat kesällä toteuttaneensa käytännön dekriminalisaation lopettamalla pienimuotoisen kannabiksen kotikasvatuksen ratsaamisen. 10. helmikuuta aloitti toimintansa uusi kannabispuolue, Cannabis is Safer than Alcohol, CISTA. Puolueen perustaja ja rahoittaja on Paul Birch. Parlamentissa keskustellaan 12.10.2015 kannabiksen laillistamisesta kansalaisaloitteen saatua yli 200 000 kansalaisen tuen.
BBC:n keskustelu parlamentaarisen ryhmän, APPG, raportista. APPG:n varapuheenjohtaja paronitar Molly Meacher esittelee raportin pääkohdat. Jopa kovimman linjan keskustelija sallisi lääkekäytön.
Britannian parlamentissa keskusteltiin vuosi sitten 30.10.2014 huumepolitiikasta vihreiden kansanedustaja Caroline Lucasin aloitteesta. Lucas kertoi valtion käyttävän huumesotaan 3 miljardia puntaa vuodessa ja siksi on korkea aika selvittää, onko nykyinen huumepolitiikka kaiken tuon rahan arvoista. Ohessa keskustelun huippukohdat.
Kansainvälisten ihmisoikeuksien kunnioitus on jäänyt huumesodan jalkoihin. UNGASS2016 on tilaisuus korjata tilanne ja aloittaa ihmisoikeuksien kunnioittamiselle perustuva 2000-luvun huumepolitiikka.
San Franciscossa allekirjoitettiin 26.6.1945 YK:n peruskirja, jolla haluttiin “uudelleen vakuuttaa uskovamme ihmisen perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen”. Vuonna 1948 tästä periaatteesta syntyi Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus.
Richard Nixon, Ronald Reagan ja muut ns. huumehaukat saivat nostatettua huumehysterian länsimaissa väittämällä mm. länsimaisen yhteiskunnan romahtavan, jos kannabiksen käyttö leviää yhtä laajalle kuin alkoholin ja tupakan käyttö. Tämä mielikuvituksellinen uhkakuva on saanut länsimaat murentamaan ihmisoikeuksia ja perustuslain turvaamia ihmisten tasavertaisuutta ja yksityisyydensuojaa.
YK:n yleiskokous päätti Reaganin kaudella vuonna 1987 tehdä YK:n perustamispäivästä kansainvälinen huumeiden ja laittoman huumekaupan vastainen päivä, jota monien maiden hallitukset juhlistavat ihmisoikeusrikoksilla huumeiden kieltolain varjolla. Iranissa ja Kiinassa päivää juhlistetaan teloituksin. Meksikon huumesodan uhriluku on yli 100 000 ja kasvaa.
YK:n ihmisoikeusneuvosto pyysi 2. huhtikuuta 2015 tekemällään päätöksellä ihmisoikeusraportoijaa laatimaan raportti neuvoston 30:nnelle kokoukselle maailman huumeongelman vaikutuksista ihmisoikeuksien toteutumiseen. Neuvosto pyysi myös toimenpidesuosituksia ihmisoikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi. Neuvoston on tarkoitus viedä nämä suositukset eteenpäin kansainvälistä huumeongelmaa käsittelevälle YK:n erikoisyleiskokoukselle vuonna 2016, UNGASS2016.
Ihmisoikeusraportoijan raportissa kerrotaan aluksi ihmisoikeuksien kunnioittamisen tilanne YK:n huumevalvonnan hierarkiassa:
YK:n yleiskokous vahvisti päätöksellään 69/201, että maailman huumeongelma pitää ratkaista YK:n peruskirjan säädöksiä noudattamalla ihmisoikeuksia täydellisesti kunnioittaen. YK:n huumekomissio, CND, vaati päätöksellään 51/12 ihmisoikeuksien edistämistä kansainvälisten huumesopimusten noudattamisessa. Kansainvälinen huumevalvontalautakunta, INCB, on päättänyt, että ihmisoikeudet pitää ottaa huomioon huumesopimuksien tulkinnassa. Ihmisoikeuksien toteutumisen erityisraportoija on nostanut esille sen, että huumevalvonnan ja ihmisoikeuslakien ollessa ristiriidassa, ovat ihmisoikeuksien asettamat velvoitteet määräävässä asemassa.
Lapsen oikeudet ja huumesota
Syrjinnän kieltämistä käsittelevässä IV luvussa nostetaan esille erityisryhmät: etniset vähemmistöt, naiset, alkuperäiskansat mutta erityisesti lapset ja lapsen oikeuksien sopimuksen toteutuminen.
Lapsen oikeuksien sopimus on ollut huumehaukkojen keppihevonen, jolla he ovat yrittäneet puolustaa rankaisevaa politiikkaa hoidon rinnalla, ns. tasapainoinen huumevalvontamalli. Tämä kanta ei saa kannatusta YK:ssa: raportoija kertoo, että lapsen oikeuksien sopimuksen noudattamista valvova komitea suosittelee haittoja vähentävää politiikkaa ratkaisuna alaikäisten ja lasten kohtaamille kärsimyksille huumesodan jaloissa.
Komitea arvostelee lasten asettamista oikeuteen tuomittavaksi huumeiden käytöstä, lapsille ja alaikäisille suunnatun hoidon ja haittoja vähentävien toimenpiteiden puutetta sekä huumeviljelmien myrkkyruiskutuksia, jotka vaikuttavat pahiten lapsiin. Lasten vieminen pakkohoitokeskuksiin ja vieroituslaitoksiin saa komitean tuomion. Lasten pitää myös saada objektiivista tietoa huumeista. Huumeita käyttäviä lapsia ei saa alistaa rikosoikeudellisille toimenpiteille ja huumeiden hallussapito pitää dekriminalisoida.
Raportissa annetaan seitsemän suositusta, jotka käsittelevät kuolemanrangaistusten kieltämisestä ja toisaalta alkuperäiskansojen oikeuteen noudattaa perinteisiä tapojaan ja uskomuksiaan vaikka näiden osana olisikin huumeiksi luokiteltujen aineiden käyttöä. Aineista riippuvaisille pitää tarjota haittoja vähentäviä toimenpiteitä ja korvaushoitoa erityisesti vankiloissa ja muissa pidätystiloissa.
Ihmisoikeusraportoija painottaa ylipäänsä syrjinnän kieltämistä. Ihmisten oikeus terveyteen pitää taata poistamalla kaikki esteet sen toteuttamiseksi, mikä onnistuu parhaiten dekriminalisoimalla huumeiden käyttö ja hallussapito.
Ihmisoikeudet ja dekriminalisointi
Ihmisten moralisoivat asenteet perustuvat inhon tunteisiin narkomaaneja ja ylipäänsä erilaiseksi leimattuja kohtaan. Vanha moraalisääntö kuuluu, että inhosta ei ole moraaliksi. Henkilökohtaisista tunteista ei voida johtaa moraalia eikä lainsäädäntöä. Portugalin vuonna 2001 toteuttaman dekriminalisoinnin keskeinen osa on huumeiden käyttäjien ihmisoikeuksien palauttaminen, mikä on vaikuttavampi ratkaisu kuin pelkkä aineiden hallussapidon dekriminalisointi.
Brasilia on viimeisiä Etelä-Amerikan valtioita, jossa huumeiden hallussapito on vielä kriminalisoitu. Vuonna 2006 siellä toteutettiin osittainen dekriminalisaatio siten, että rankaisemiselle luotiin vaihtoehtoja kuten yhteisöpalvelu. Brasilian korkein oikeus pohtii tällä hetkellä valtion oikeutta puuttua ihmisen tekemiin valintoihin silloin, kun ne eivät vahingoita ketään muuta.
Dekriminalisointia perustellaan yleensä sillä, että huumeiden käyttäjän rankaiseminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin huumeiden käyttö. Dekriminalisointia voidaan perustella myös siten, että on väärin rangaista ihmistä hänen terveysongelmastaan.
Brasilian korkeimmalla oikeudella on käsittelyssä tapaus, jossa tutkitaan erilaista ja vielä mielenkiintoisempaa kriminalisoinnin kieltävää perustelua. Oikeus tutkii sitä, että estääkö perustuslain takaama yksityisyyden suoja valtiota rankaisemasta aikuista ihmistä, joka päättää käyttää huumeeksi luokiteltua ainetta. Tämä on libertaarinen argumentti kieltolakia vastaan: valtiolla ei ole laillista oikeutta rangaista aikuista ihmistä sellaisista valinnoista, jotka kuuluvat yksityisyyden piiriin eivätkä aiheuta vahinkoa toisille.
Britannian parlamentissa keskustellaan lokakuussa kannabiksen laillistamisesta. Britannian huumepolitiikan uudistamista ajava parlamenttiryhmä, All-Party Parliamentary Group for Drug Policy Reform, APPG, esitti elokuussa julkaisemassaan raportissa, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen kahdeksatta artiklaa voidaan soveltaa syytteeseen asetettujen huumeiden käyttäjien aseman arvioinnissa. Tämä kuuluu: “Jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta.”
UNGASS2016 voi palauttaa YK:n perustamispäivämäärän ja ihmisoikeuksien kansainvälisen kunnioituksen kieltämällä huumepolitiikan varjolla tehdyt ihmisoikeusrikokset.
Kannabiksen vastaiset tahot ovat ottaneet viimeiseksi oljenkorrekseen väitteen, että laillistaminen johtaa kannabiksen käytön yleistymiseen nuorten keskuudessa. Kannabiksen käyttö yleistyy, koska vanhemmat ikäluokat vaihtavat haitallisempien päihteiden ja lääkeaineiden käytön kannabikseen sen helpottuneen saatavuuden takia. Laillistaminen on selvä win-win-tilanne.
SAMSHA, Substance Abuse and Mental Health Services Administration, julkaisi tuoreet luvut kannabiksen käytöstä Yhdysvalloissa. Nämä tilastot todistavat jälleen kerran sen tosiseikan, että laillistaminen ei lisää nuorten kannabiksen käyttöä.
Yhdysvaltain johtava kannabiksen laillistamista vastustava järjestö Sensible Approaches for Marijuana, SAM, julkaisi tiedotteen, jossa se kertoo nuorten kannabiksen käytön lisääntyneen merkittävästi laillistamisen seurauksena. SAM uutisoi: “HHS finds heavy marijuana use soars among young people”.
Miten sitten samoista tilastoista voidaan päätyä näin erilaisiin tulkintoihin? Onneksi Washington Postin toimittaja oli rohkaissut mielensä ja ottanut yhteyttä SAM:n johtajaan Kevin Sabetiin vaatien selitystä.
Tällaisessa otantaan perustuvassa tutkimuksessa saadulle tulokselle lasketaan tilastollinen luottamusväli eli arvio, kuinka paljon todellinen luku voi poiketa tuloksesta. Säännöllisesti ja samalla menetelmällä saadut luvut muodostavat kuitenkin kattavia aikasarjoja, jolloin voidaan luotettavasti arvioida muutoksia kuten esimerkiksi kannabiksen käytön kehitystä vuodesta toiseen.
Sabetin mukaan heidän järjestönsä asiantuntijat olivat luulleet luottamusvälin lukuja todellisiksi luvuiksi ja valinneet niistä maksimiarvot. Tämä tietenkin herättää kysymyksiä SAM:n asiantuntijoiden pätevyydestä ja tarkoitushakuisuudesta. SAM julkaisi korjauksen myöhemmin kotisivuillaan.
Tällä SAM:n sutaisulla ei olisi muuten mitään merkitystä, mutta SAM tekee yhteistyötä Ruotsista johdetun kannabiksen vastaisen organisaation WFAD:n kanssa, mikä puolestaan ohjeistaa suomalaisia kannabiksen vastaisia tahoja kuten huumepoliisi, IHRY, EHYT jne. Nämä tahot kierrättävät väitteitä suomalaisessa mediassa, koska toimittajat eivät viitsi kaivaa alkuperäisiä lähteitä tai tarkistaa käytettyä tilastotietoa. Näin väitteet kiertävät huumesodan kaikukammiossa luoden sitä ilmapiiriä, ettei kannabista voida laillistaa, koska siitä liikkuu ristiriitaista tutkimustietoa.
Kolme tutkimusta osoittaa samaa
SAMHSA:n tutkimus osoittaa, ettei laillistaminen vaikuta alaikäisten kannabiksen käyttöä lisäävästi. Tutkimuksesta nousee esille se, että amerikkalaisten nuorten keskuudessa ylipäänsä päihteiden ja lääkeaineiden väärinkäyttö on vähenemässä. Tämäkin vastoin lööppien ruokkimaa hysteriaa nuoriso-ongelmasta.
National Youth Risk Behavior Survey, YRBS, on mitannut lukioikäisten kannabiksen käyttöä vuodesta 1999. Yhdysvalloissa on kuluneiden 15 vuoden aikana tehty merkittäviä muutoksia osavaltioiden kannabislakeihin. Jo yli puolet Yhdysvaltain asukkaista asuu kannabiksen jossakin muodossa laillistaneessa osavaltiossa. Silti lukiolaisten kannabiksen käyttö laskee.
Washingtonin osavaltiosta on myös saatu tuoreita tietoja kannabiksen käytön kehityksestä ensimmäisen vuoden jälkeen laillistamisesta. Ne kertovat samaa, että nuorten kannabiksen käyttö ei ole lisääntynyt.
Laillistamisen myötä kannabiksen käyttö yleistyy sen takia, että vanhemmat ikäluokat vaihtavat haitallisempien päihteiden ja lääkeaineiden käytön kannabikseen sen helpottuneen saatavuuden takia. Siksi kannabiksen laillistaminen on selkeä Win-Win tilanne!
Kolme tuoretta tutkimusta osoittaa, että kannabiksen laillistaminen täysi-ikäisille ei lisää alaikäisten kannabiksen käyttöä. Sen sijaan laillistaminen antaa mahdollisuudet vaikuttaa siihen kieltolain luomaan ympäristöön, missä alaikäiset ovat voineet ostaa vuosi vuodelta halvempaa ja vahvempaa kannabista. Tämä on juuri sitä, mitä laillistajat ovat yrittäneet selittää vuosia.
National Youth Risk Behavior Survey: Past 15-year trends in adolescent marijuana use: Differences by race/ethnicity and sex. Drug and Alcohol Dependency 2.9.2015
Ohion osavaltiosta on tulossa marraskuussa seuraava kannabiksen laillistanut Yhdysvaltain osavaltio. Kaikkiaan kahdentoista osavaltion arvellaan laillistavan kannabis kokonaan seuraavan kahden vuoden aikana.
Ohion osavaltion edustaja Jon Husted kertoi kannabiksen laillistamisaloitteen saaneen taakseen riittävän määrän allekirjoituksia niin, että siitä äänestetään marraskuun 3. päivä osavaltion paikallisvaaleissa. Mielipidemittausten mukaan enemmistö Ohion asukkaista kannattaa aloitetta.
Ohion laillistamisaloite on saanut osakseen kritiikkiä siitä, että osavaltiossa sallittaisiin kasvatusluvat vain kymmenelle yrittäjälle. Kaikki ohiolaiset voisivat perustaa yrityksiä kannabiksen jalostamiseksi ja myymiseksi mutta kasvatus monopolisoitaisiin kampanjan tekijöiden lähipiirille. Osavaltion lainsäädäntöelimet eivät tosin pidä monopolin syntymisestä tälle alalle.
Vuonna 2016 kannabiksen laillistamisesta äänestetään jopa 11:ssä osavaltiossa. Arizonassa, Kaliforniassa, Nevadassa, Massachusettsissa ja Michiganissa mielipidemittaukset osoittavat selvän enemmistön kannatusta.
Mainessa ja Missourissa mielipiteet ovat tasan. Arkansasissa, Mississippissä, Montanassa and Wyomingissa mielipiteitä ei ole vielä tutkittu.
Kesäkuussa Delawaren osavaltiosta tuli 20:s kannabiksen dekriminalisoinut osavaltio. Delawaren ensimmäinen lääkekannabiksen jakelupiste avattiin 26.6.2015.
Wisconsinin osavaltion kaupungit ovat alkaneet dekriminalisoida kannabiksen käyttöä. Peräti yhdeksän osavaltion kymmenestä suurimmasta kaupungista on jo dekriminalisoinut kannabiksen. Osavaltion pääkaupunki Milwaukee ja Madison olivat ensimmäisten joukossa. Kansanedustaja Melissa Sargent on esittänyt jo toisen kerran kannabiksen laillistavaa lakialoitetta osavaltion kongressille.
Responsible Ohion laillistamisaloitteen markkinoimiseksi on tehty sarja videoklippejä, jotka selittävät aloitteen taustan, tarkoituksen ja mitä sillä aiotaan saada aikaan:
Legalizing Ohio: An Introduction
Legalizing Ohio: What's wrong with what we do now?
Globaali huumesota yleensä ja kannabiksen kieltolaki erityisesti on paalutettu kolmeen Yhdysvaltain liittovaltion instituutioon: terveysministeriön alainen huumeriippuvuuden tutkimusinstituutti, NIDA, oikeusministeriön alainen liittovaltion huumepoliisi DEA ja valkoisen talon huumetoimisto ONDCP, jota johtaa ns. huumetsaari. Nämä instituutiot ovat alkaneet viestittää huumesodan lopusta kongressin hoputtamana.
Stara.fi -nettijulkaisu uutisoi elokuussa “Nyt se on varmaa. Kannabis tappaa syöpäsoluja”. Kannabiksen syöpää parantavat ominaisuudet ovat olleet tiedossa jo pitkään, 1970-luvulta saakka. Varsinainen iso uutinen oli se, että Yhdysvaltain liittovaltio eli tässä tapauksessa liittovaltion terveysministeriön, NHH, alainen National Institute of Drug Addiction, NIDA, myöntää tämän.
NIDA kertoi itse asiassa jo huhtikuussa kotisivuillaan kannabiksen voivan tappaa syöpäsoluja. Pari vuotta sitten Tusky uutisoi välikohtausta, jossa kansallinen syöpäinstituutti, NCI, julkaisi kotisivuillaan tietoja kannabiksen syöpää parantavista ominaisuuksista. NCI joutui painostuksen alla sensuroimaan sivustoaan. NCI:n episodin takana oli NIDA. Nyt NCI:n sivuilla on näkyvissä tämän uuden kannabisuutisen perustana oleva tutkimus.
NIDA:n johtaja Nora Volkow kirjoitti 23.7. julkaistussa puheenvuorossaan, että kannabidioli, CBD, on turvallinen lääke, jolla ei ole riippuvuutta synnyttäviä ominaisuuksia.
“NIDA rahoittaa tutkimuksia CBD:n käytöstä huumeiden väärinkäytön hoidossa, ja muut terveysministeriön alaiset virastot rahoittavat tutkimuksia, joissa tutkitaan CBD:n ja muiden kannabinoidien tutkimusta neurologisten ja psykiatristen sairauksien, immuuni- ja aineenvaihduntasairauksien sekä syövän hoidossa”, Volkow jatkoi.
Lopuksi Nora Volkow lupasi virastonsa tekevän kaikkensa esteiden purkamiseksi kannabiskasvin ainesosien tutkimukselta. NIDA:n roolina on huumesodan aikana ollut lähinnä kannabiksen haittojen tutkimuksen tukeminen. Tämä on tärkeä kannanotto, koska NIDA:n missiona on taata tieteellisen tutkimuksen tuki liittovaltion harjoittamalle huumepolitiikalle.
Heroiini on vaarallisempaa kuin marihuana
Uusi kesällä nimitetty DEA:n johtaja Chuck Rosenberg kertoi toimittajille elokuun alussa, että “heroiini on selvästi vaarallisempi kuin marihuana”.
Viikkoa aikaisemmin Rosenberg käytti vielä sanaa ehkä, mutta lisäsi siihen, ettei hän ole asiantuntija. Ehkä hän otti välillä yhteyttä asiantuntijoihin.
Lausunto voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta se tulee virastosta, joka on 1970-luvun alusta saakka pitänyt kannabista ja heroiinia yhtä vaarallisina ja kohdellut kannabiksen käyttäjiä sen mukaisesti. Edellinen DEA:n johtaja Michele Leonhart oli viimeinen, joka itsepintaisesti piti tästä väitteestä kiinni. Hän joutui eroamaan Etelä-Amerikkaan sijoitettujen huumeagenttien korruptioskandaalin takia.
Uusi huumetsaari ja hallinnon uudet asenteet
Valkoisen talon huumetoimisto, ONDCP, rahoittaa ja toteuttaa liittovaltion huumeiden vastaisen politiikan kampanjointia ja tuottaa valistusmateriaalia. Lisäksi se on arvovaltansa turvin painostanut muiden maiden hallituksia ja YK:ta USA:n huumepolitiikan taakse. ONDCP:n johtajaa kutsutaan perinteisesti huumetsaariksi. Vuoden alussa virkaansa nimitetty Michael Botticelli oli vielä senaatin kuulemistilaisuudessa varovainen kannanotoissaan mutta senaattoreiden painostaessa hän myönsi kannabiksen voivan olla haitattomampaa kuin alkoholi.
”En aio kumota tätä tosiseikkaa”, Botticelli vastasi.
Michael Botticelli otti kuitenkin heti virkakautensa alussa kantaa pääkaupunki Washington DC:n laillistamisaloitteen puolesta ja kannattaa hoitopolitiikkaa rankaisemisen sijaan. Huumetsaari on lausunnoissaan sidottu liittovaltion viralliseen politiikkaan ja lainsäädäntöön, ja siksi kongressissa on vireillä lakialoite, joka vapauttaisi huumetsaarin muodostamaan mielipiteensä tieteelliseen tutkimukseen nojautuen.
USA:ssa yleistä opiaattipohjaisten lääkeaineiden väärinkäyttöä on yritetty hillitä rajoittamalla reseptien kirjoittamista ja lääkeaineiden jakelua. Tämä on saanut käyttäjät siirtymään halvemman ja ilman reseptiä kadulta ostettavan meksikolaisen heroiinin käyttöön. Heroiinin käytön yleistymisen myötä liittovaltion huumehoidon rahoituksesta vastaava terveysministeriön alainen Substance Abuse and Mental Health Services Administration, SAMHSA, on liittänyt avustusanomuksiin uusia ohjeistuksia, jolla liittovaltion rahoja ohjataan rankaisemisesta hoitoon ja hoidossa pois täyttä raittiutta vaativista hoitomalleista korvaushoitoon.
Vuoden alussa virkaan nimitetty liittovaltion ylin lääkintäviranomainen, Surgeon General Vivek Murthy, tuli julkisuuteen myönteisellä kannanotolla kannabiksen lääkekäyttöä kohtaan.
“Löytyy alustavia tutkimustuloksia, jotka osoittavat kannabiksen voivan olla hyödyksi tiettyjen sairauksien ja oireiden hoidossa, joten mielestäni meidän tulee hyödyntää tätä tietoa ohjaamaan poliittista päätöksentekoa”, Murthy sanoi.
Viime lokakuussa USA:n ulkoministeriön neuvotteleva virkamies William R. Brownfield ilmoitti New Yorkissa YK:n ECOSOC:n kokouksessa, ettei Yhdysvallat enää painosta muita valtioita noudattamaan tiukkaa huumepolitiikkaa. Brownfieldin mukaan YK:n sopimukset eivät edes velvoita huumeiden kriminalisointia.
Pankit saavat alkaa hoitamaan kannabisneksen rahoitusta ja rahaliikennettä. Liittovaltion rahoituksen jakamisesta päättävä senaatin komitea kielsi heinäkuussa valtionvarainministeriötä rankaisemasta kannabisyritysten rahaliikennettä hoitavia pankkeja. Tämä on vain yksi kannabiksen laillistamista ajavista aloitteista, joita tällä hetkellä käsitellään kongressissa.
Pääkaupungin DC:n asukkaat äänestivät marraskuussa 2014 selkeästi kannabiksen laillistamisen puolesta 72% enemmistöllä, mutta DC:llä on erikoisasema siinä, että kongressilla veto-oikeus sen asioihin. Senaatin komitea sääti vihdoin heinäkuussa lain, joka sallii kauppojen avaamisen sekä pankkien rahoituspalvelujen tarjoamisen alan yrityksille.
Kesäkuussa kahdeksan demokraattisen puolueen senaattoria lähetti kirjeen kannabiksen tutkimusta valvoville virastoille ja virkamiehille vaatien selvitystä sille, miksi liittovaltio ei tutki enemmän kannabiksen lääkinnällisen käytön tutkimusta.
HHS, DEA, ONDCP, NIDA sekä lääkevalvontavirasto, FDA, saivat seuraavan kehotuksen:
“Tällä hetkellä 23 osavaltiota sekä DC sallivat kannabiksen lääkekäytön, ja lisäksi 15:ssä osavaltiossa sallitaan CBD:n käyttö. Liittovaltio on korostanut kannabiksen käytön mahdollisten haittojen tutkimusta mutta kannabiksen lääkinnällisistä hyödyistä on vain vähän tutkimustietoa - vaikka miljoonat amerikkalaiset saavat osavaltioiden lakien puitteissa käyttää kannabista lääkkeenä. Lääkekannabiksen kasvattajien lukumäärän koko ajan kasvaessa uskomme liittovaltion virastoilla olevan nyt mahdollisuus ja velvollisuus laatia järkevä tutkimus- ja kansanterveysstrategia, mikä mahdollistaisi tiedon ja johtopäätösten tekemisen tästä meneillään olevasta kokeilusta.”
Liittovaltion terveysministeriö, HHS, on havainnut muutoksen suunnan ja tehnyt tarvittavia muutoksia. Se ilmoitti kesäkuussa lopettavansa kannabiksen lääkekäytön tutkimukselta vaadittavat neljä ylimääräistä byrokraattista estettä, joita ei sovelleta esimerkiksi kokaiinin tai heroiinin tutkimuksessa.
JAMA ja lääkekäytön tutkimuksen esteet
YLE julkaisi 25.6. uutisen “Tutkijat: Lääkekannabista käytetään paikoin heppoisin tieteellisin perustein”, jossa kerrottiin JAMA tiedelehden julkaisemasta tutkimuksesta. JAMA:n julkaisemassa tutkimuksessa käytiin läpi tieteelliset kriteerit täyttävät tutkimukset niiden tautien osalta, joihin kannabista tällä hetkellä käytetään eniten lääkinnällisesti.
Kyseisen tutkimuksen tulokset eivät olleet niin huonoja, kuin mitä otsikko antaa ymmärtää. Artikkelissa ei kuitenkaan otettu kantaa siihen, että kannabiksen lääkinnällisten vaikutusten tutkiminen ei kuitenkaan ole ollut yhtä helppoa kuin muilla lääkeaineilla tai huumeiksi luokitelluilla aineilla. Ennen tätä vuotta kannabiksen lääkekäyttöä tutkivan piti selvittää seuraava ylimääräinen byrokratia:
1. Tutkimussuunnitelman “tieteellisyys ja eettisyys” piti tarkistaa FDA:ssa.
2. Tutkimussuunnitelma tarkistettiin Public Health Service, PHS, lautakunnassa.
3. Lupa kannabiksen saamiseksi piti saada DEA:lta.
4. Kannabismonopolia hallinnoivan NIDA:n valvoma Drug Supply Program päätti lopulta kannabiksen myöntämisestä tutkimukselle.
22.6.2015 Yhdysvaltain liittovaltion terveysministeriö, HHS, lopetti komitean Public Health Service, PHS, jonka tehtävänä on ollut valvoa muiden kuin liittovaltion rahoittamaa kannabistutkimusta.
Samalla poistettiin kannabistutkimukselta elintarvike- ja lääkevalvontaviraston, FDA, uusilta lääkeaineilta vaadittavan Investigational New Drug, IND, prosessin soveltaminen kannabistutkimukselta. Näitä byrokraattisia esteitä ei ole vaadittu miltään muulta huumelain lista I:llä olevien aineiden tutkimukselta.
Tämä presidentti Bill Clintonin kaudella vuonna 1999 laadittu lisäbyrokratia on ollut merkittävä este kannabiksen tutkimukselle.
Eikä tässä suinkaan ole kaikki kannabistutkimuksen esteet. NIDA:n johtaja Nora Volkow kertoi senaatin kuulemistilaisuudessa 24.6.2015, että kannabiksen saatavuutta tutkimustarkoituksiin pitää parantaa. Tällä hän viittasi siihen NIDA:n valvomaan kannabismonopoliin, joka on estänyt kannabiksen tutkimuksen. NIDA:n valvoma kannabiksen tuotantolaitos Mississippin yliopiston yhteydessä on ollut luvan saaneiden tutkijoiden ainoa lähde, ja tuotteen laatua ja yksipuolisuutta on kritisoitu niin kauan kuin sitä on ollut saatavana. Laitos ei ole myöskään kyennyt vastaamaan kysynnän lisääntymiseen. Samalla hän myönsi myös sen, että muita huumeita on sallittu tutkimuskäyttöön paljon löysemmin ehdoin.
Massachusettsin yliopiston kasvitieteiden professori Lyle E. Craker haki kymmenen vuoden ajan lupaa kasvattaa kannabista tutkimustarkoituksiin myös muille tutkimuslaitoksille. DEA:n hallinnollinen tuomari antoi vuonna 2007 lausunnon, jonka mukaan hakemus tulisi hyväksyä.
DEA:n silloinen johtaja Michele Leonhart ei kuitenkaan noudattanut tuomarin päätöstä, eikä myöskään oikeusmininisteri Eric H. Holderin ohjeistuksia. Julkisuudessa DEA vetoaa noudattavansa NIDA:n kantaa. NIDA:n edustaja Shirley Simson myönsi vuonna 2010 julkisesti, että NIDA:n rahoittaa kannabiksen kielteisien vaikutuksien tutkimuksia eikä tue kannabiksen käytön hyötyjen tutkimusta.
Kannabiksen vapautumisen myötä kannabiksen tutkimuskin pääsee kunnolla vauhtiin.
DARE, Reaganin huumesodan viimeinen reliikki
Presidentti Reaganin aikana luotu huumepropagandaa suoltava Drug Abuse Resistance Education Program, DARE, joutui ottamaan kantaa laillistamiseen. DARE:n laatimista kauhun levittämiseen perustuvista “tietoiskuista” on tullut Reefer Madness elokuvan tapaan kannabiksen käyttäjien kulttikamaa.
Entinen DARE:n töissä ollut varasheriffi Carlis McDerment kirjoitti DARE:n sivustolla julkaistussa kannanotossa kannattavansa laillistamista.
“Kaltaiseni kannabiksen laillistamista kannattavat ihmiset tietävät, millaisia haittoja huumeet voivat voivat aiheuttaa lapsille."
“Me tiedämme, että kannabiksen laillistaminen ja valvonta lisäävät kaikkien turvallisuutta. Kannatan laillistamista, koska haluan vaikuttaa nuorison kannabiksen käyttöön. Huumediilerit eivät välitä asiakkaan iästä."
“Ratkaisu ei ole kieltolaki ja ihmisten vangitseminen; ratkaisu on valvonta ja koulutus”, McDerment kirjoitti DARE:n sivuilla.
Jonkin aikaa uutisissa levisi tieto DARE:n muuttaneen politiikkaansa, mikä sai DARE:n poistamaan kirjoituksen ja julkaisemaan kannanotto, jonka mukaan DARE ei ole luopunut kieltolakikannastaan.
Carlis McDerment liittyi eläköidyttyään lain täytäntöönpanoa toteuttavien virkamiesten kieltolain vastaiseen järjestöön LEAP.
Laillistaminen säästää ihmishenkiä
Yhdysvaltain lääkäriliiton tiedelehti JAMA julkaisi tuoreen tutkimuksen kannabiksen lääkekäytön laillistamisen vaikutuksista opiaattikuolemien vähenemiseen.
Kannabiksen lääkekäytön laillistaneissa osavaltioissa opiaattien yliannoskuolemat vähenivät 24.8% verrattuna osavaltioiden, joissa lääkekäyttö on edelleen laitonta. Muutos oli välitön: opiaattien aiheuttamat yliannoskuolemat vähenivät 20% jo ensimmäisen vuoden aikana. Väheneminen jatkui vuosi vuodelta niin että viidentenä vuonna kuolemat olivat vähentyneet jo jopa 50%.
Tutkijoiden mukaan potilaat korvasivat opioidilääkityksen joko kokonaan kannabiksella tai sen käytön ansiosta lääkitystä saattoi vähentää, mikä vähentää yliannosriskiä.
Ruotsalainen mies vapautettiin käräjäoikeudessa kannabiksen kasvatussyytteistä lääkekäytön perusteella. Oikeus totesi kannabiksen taanneen "siedettävän elämän". Kyseessä on ennakkotapaus ja syyttäjä aikoo valittaa hovioikeuteen.
Västmanlandin käräjäoikeus vapautti 36 vuotiaan Andreas Thörnin kannabiksen kasvatussyytteistä. Hän halvaantui onnettomuudessa 20 vuotta sitten ja on 75%:sti työkyvytön. Thörn huomasi myöhemmin kannabiksen auttavan hänen kroonisiin kipuihinsa paremmin kuin siihen astinen lääkitys, mm. vahvoja opiaatteja.
Hän kerkesi kasvattaa kotonaan lääkettä omaan käyttöönsä kaksi vuotta kunnes poliisi tuli ratsaamaan viljelyksen ja takavarikoimaan lääkevaraston.
Käräjäoikeuden päätöksen mukaan Andreas Thörn toimi hätätilanteessa, koska kokeiltuaan kaikkia mahdollisia lääkityksiä vasta kannabiksen käyttö teki hänen elämästään siedettävän.
Tuomio ei ollut yksimielinen ja syyttäjä aikoo valittaa tuomiosta. Syyttäjä Ann-Sofie Wilhelmssonin mielestä hätälauseketta pitää käyttää rajatusti. Olisikin hauska tietää, missä menee "siedettävän elämän raja" jos ihminen ei halvaantuneenakaan saisi käyttää kannabista kipuihinsa!
Tusky julkaisi pari päivää aiemmin artikkelin “Kansankoti kukkii” siitä, miten yhä useampi tavallinen ruotsalainen on noussut julkisuuteen vaatimaan kannabiksen laillistamista ja miten Yhdysvaltojen laillistamisbuumi näkyy jo Ruotsissa. Yhdysvaltojen lisäksi suomalaiset voivat ottaa pian esimerkkiä myös Ruotsista, näistä maista meidän huumepolitiikkammekin on kopioitu.
Malmön kannabisaktivistit vaativat kunnallista kannabiksen anniskelupistettä ratkaisuna huumekaupan ruokkimaan jengiväkivaltaan ja avoimeen katukaupusteluun. Kannabiksen kasvatuksen leviämisen myötä yhä useammat kyseenalaistavat rajoittavan huumepolitiikan, ruotsalaisen kansankoti-ideologian viimeisen reliikin.
Malmöstä on tullut yksi ruotsalaisen huumepolitiikan taistelukenttiä, missä kannabista myydään avoimesti kaduilla, pyssyt paukkuu ja granaatit räjähtelevät. Huumekauppa ruokkii jengiväkivaltaa, ja paikalliset kannabisaktivistit ehdottavat kunnallisen kannabiskaupan perustamista ongelman ratkaisuun.
Avoin kannabiksen katukauppa, ammuskelu ja räjähdykset ovat järkyttäneet Malmön asukkaita. Ratkaisuiksi poliitikot osaavat esittää vain puistoihin sijoitettavia kannabiksen myynnin kieltäviä kylttejä, lisää poliiseja ja ankarampia rangaistuksia.
Keskustelusta on Murrayn mielestä puuttunut kokonaan ilmiön syiden tarkastelu. Hänen mukaansa Ruotsin rajoittava huumepolitiikka yleensä ja kannabiksen kieltolaki erikseen ovat tärkeitä tekijöitä. Rikollisryhmät myyvät kannabista, koska kannabiksen kuluttajilla ei ole laillista vaihtoehtoa sen hankkimiseksi.
Laillisella kannabiksen anniskelupaikalla on lukuisia etuja tarjota. Henkilökunta voi neuvoa asiakkaita ja tarjota terapiaa sekä erilaisia hoitoja niitä tarvitseville. Paikassa noudatettaisiin ikärajoja, valvottaisiin tuotteen laatua sekä vahvuutta. Toiminnasta tulisi kaupungille verotuloja. Erittäin tärkeä seikka on se, että kannabiksen käyttäjät eivät enää tukisi granaatteja heitteleviä rikollisia.
Liam Murray pitää Malmöta sopivana kaupunkina aloittaa tällainen toiminta, koska kaupunki on ollut edelläkävijä monissa huumepoliittisissa kokeiluissa, kuten ruiskujen vaihdossa silloin kun se on ollut kiellettyä muualla Ruotsissa.
Puheenjohtaja Nelly Mathilda Fredlund kirjoittaa kannanotossaan poliisinkin tietävän väkivallan syyksi huumeita myyvien jengien reviiritaistelut.
“Kymmenen vuotta sitten Kööpenhaminassa yritettiin lopettaa kannabiskauppa Kristianiassa sillä seurauksella, että se levisi kaikkialle kaupunkiin ja jengit alkoivat taistelemaan markkinoiden rajoista.”
“Valtiovalta ei osaa esittää muuta kuin lisää poliisivoimia ja pakkotoimenpiteitä. Puolen vuosisadan kokeilun jälkeen nyt pitäisi kannabismarkkinat yrittää saada takaisin yhteiskunnan valvontaan.”
“Viisainta olisi siirtää kannabiskauppa kaduilta vakavastiotettaville laillisille toimijoille”, kiteyttää Nelly Mathilda Fredlund asian.
Tiedotusvälineet ovat alkaneet suhtautua kannabisaktivisteihin asiallisesti. Malmölainen kannabisaktivisti Wally Johnson kutsui huhtikuussa SydSvenskan lehden toimittajan Mysig Måndag -tapahtumaan, jossa oli “The Culture High” dokumentin esitys ja keskustelutilaisuus sen jälkeen.
“Koko järjestelmä perustuu sille, että kun henkilöä rangaistaan, pysyy hän häpeissään hiljaa. Kun tämä stigma saadaan kumottua, muuttuu lakikin”, Johnson selittää yhdistyksen tarkoituksesta.
Hänen kampanjansa on sekä henkilökohtainen että poliittinen. Hän oli jo 29 vuotias kokeillessaan ensimmäisen kerran kannabista, ja hänen mielestään se johdatti hänet pois monesta pahasta asiasta.
“Pelasin rahani ja juoksin naisten perässä. Voin psyykisesti huonosti ja otin siihen mielialalääkkeitä, jotka saivat minut vielä huonompaan jamaan. Nyt voin paljon paremmin.”
Kannabiksen käytön myötä hän lopetti tupakoinnin ja uhkapelaamisen sekä muutti ruokavalionsa vegaaniseksi. Siksi dekriminalisoinnin puolesta kamppailu on tullut niin merkitykselliseksi.
Wally Johnson on standup-koomikko ja tekee paraillaan dokumenttia ”Mary And I”.
“Niinpä aloitin Panttereiden toiminnan asuinkunnassani Lindängenissä. Olen feministi ja rasismin vastustaja. Mutta mistään en ole saanut näin paljon myönteistä palautetta kuin aloittaessani toiminnan kannabiskysymyksen kanssa.”
Tilaisuudessa toimittaja tapasi edustajia muistakin ruotsalaisista aktivistiryhmistä, joita Ruotsissa on jo useita.
Fria Fröet, vapaa siemen, jakelee ja levittää nimensä mukaan kannabiksen siemeniä ympäriinsä.
“Tarkoituksemme on arkipäiväistää kannabiksen maine. Hamppua on aina kasvatettu Ruotsissa. Viikingit käyttivät kannabista. Miksi meidän pitäisi kitkeä osa luonnostamme?” kysyy retorisesti ryhmän jäsen Tom Lundholm.
Kannabisnes näkyy myös Ruotsissa
Heliospectra on ruotsalainen kasvatuskäyttöön tarkoitettujen led-valaisimien valmistaja. Kannabiksen laillistaminen Yhdysvalloissa on ollut silkkaa juhlaa yritykselle.
Kannabiksen lääkekäytön laillistaminen Las Vegasissa on poikinut Heliospectralle ja sen amerikkalaiselle yhteistyökumppanille, American Cannabis Consulting, miljoonien kruunujen jättitilauksen. Nämä uutiset saivat yrityksen osakekurssin pomppaamaan ylös 43% kesällä 2015.
“Tämä ei ole pelkästään yrityksemme suurin tilaus vaan tämä on myös maailman suurin tähän saakka pystytetty sisäkasvatusjärjestelmä, jossa käytetään LED-valaisimia”, Heliospectran toimitusjohtaja Staffan Hillberg hehkuttaa.
Tällainen kurssinousu ja lupaavat markkinanäkymät saivat ruotsalaisen talouslehden Veckans Affärer julkaisemaan viikolla 25 teemanumeron kannabisneksen kasvuyrityksistä.
Kannabisaktivismi leviää
Ruotsin keskustapuolueen nuorisojärjestön puheenjohtajaHanna Wagenius tuli kesän alussa julkisuuteen lausunnollaan, jonka mukaan ihmisten vangitseminen kannabiksen takia on väärin. Hänen mielestään sen myymiseksi pitäisi perustaa systembolagetin kaltainen valtion monopoliyritys.
Ruotsin valtakunnansyyttäjä Anders Perklev valitti korkeimpaan oikeuteen kahdesta rattijuopumustuomiosta, koska tuomioiden perustana käytetty kannabistesti ei mittaa päihtymystilaa vaan hajoamisprosessin lopputuotteita, jotka eivät lukeudu kiellettyihin aineisiin.
Vuonna 2014 Angelo Grazianoilmiantoi itsensä Malmön poliisille saadakseen laboratoriotestit käyttämästään kannabisöljystä. Graziano on lääkinnyt lukuisia potilaita kannabisöljyllään, jossa on hyvin vähän THC:tä.
Hän oletti poliisin lähettävän öljypullon valtion rikostekniseen laboratorioon analysoitavaksi. Graziano haluaa varmuuden siitä, onko hänen lääkkeensä laillista vai ei. Kuukausien odottamisen jälkeen kävi selville, ettei poliisi edes halua tutkia hänen öljyjään.
Ruotsissa on kannabissuusuihke Sativex laillista mutta kukintomuotoinen Bedrocan ei. 150 potilasta saa Ruotsissa laillisesti kannabislääkkeitä. Noin 90 potilasta käyttää Sativexia, mikä hyväksyttiin ms-taudin hoitoon vuonna 2012. Noin 60 käyttää Marinolia, jota käytetään pääasiassa HIV:n aiheuttaman pahoinvoinnin ehkäisyyn.
Lääkäri Tom Flou on lähtenyt taistelemaan byrokratiaa vastaan ja haki lupaa kirjoittaa kannabista lääkkeeksi. Tom Flou antaisi Bedrocania kipupotilaille, joille käytössä olevat lääkkeet eivät auta. Lääkintöhallitus hylkäsi hakemuksen mutta taistelu jatkuu.
Tanskassa ja Norjassa lääkärit saavat määrätä Bedrocania mutta potilaat joutuvat hakemaan lääkkeensä itse Hollannista. Suomi on ollut edelläkävijämaa Pohjoismaissa siinä että Bedrocania on saanut ostaa suoraan apteekista.
Ruotsalainen poliittinen kulttuuri on keskustelevampi kuin Suomessa ja kannabiksesta debatoidaan vilkkaasti. Magnus Callmyr on noussut blogikirjoituksillaan yhdeksi ruotsalaisen kannabisskenen mielipidevaikuttajista. Hänellä itsellään on ollut lääke- ja peliriippuvuuksia, ja hän on kouluttautunut huumehoitoalalle. Callmyr käy tinkimättä ruotsalaisen lehdistön uutisiin ja ns. asiantuntijalausuntoihin kiinni, tarkistaa faktat ja taustat esittäen argumenttinsa lyhyesti ja ytimekkäästi.
Callmyr on tutkinut erityisesti ruotsalaisten huumehaukkojen organisoitumista. Näitä organisaatioita ovat mm. Riksförbundet Narkotikafritt Samhälle, RNS, European Cities Against Drugs, ECAD sekä World Federation Against Drugs, WFAD. Näitä yhdistää samat henkilöt kuten Sven-Olov Carlsson ja Per Johansson.
Ruotsin valtio tukee tätä toimintaa avokätisesti. Viimeisin huumehaukkojen keksintö on luoda vielä yksi huumeiden vastainen kattojärjestö Drug Policy Futures, DPF, tulossa olevaa YK:n erikoisyleiskokousta, UNGASS2016, varten. Callmyr on havainnut tämän toiminnan motiiviksi raha-avustusten hakemisen ja työpaikkojen luomisen organisaattoreille, Carlssonille ja Johanssonille.
Huumeettoman yhteiskuntautopian konkurssi
Ruotsin huumepolitiikka on epäonnistunutta: kymmenessä vuodessa huumekuolleisuus on kaksinkertaistunut. Ruotsin sosiaaliministeriö julkaisi elokuussa vuoden 2014 kuolinsyytilaston, jonka mukaan huumekuolemat nousivat jo 765:een. Ruotsissa kuolee ihmisiä huumeiden käyttöön toiseksi eniten EU:ssa.
Huumepoliittinen yksimielisyys ei ole ollut koskaan aukotonta Ruotsissa. Riksförbundet för Rättigheter, Frigörelse, Hälsa och Likabehandling, RFHL, on vuonna 1965 perustettu alunperin lääkeaineiden väärinkäyttäjien kansallinen järjestö. RFHL on yksi harvoista kansallisista järjestöistä Ruotsissa, jotka eivät ole jakaneet huumeettoman yhteiskunnan tavoitetta. RFHL on huumeiden käyttäjäjärjestö mutta sen toiminnassa on mukana myös terveysalan ammattilaisia, omaisia ja tutkijoita.
Puheenjohtaja Inger Forsgrenmuistuttaa kannanotossaan, että sosiaaliministeriön ilmoittama luku on puutteellinen, koska siitä mm. puuttuvat uusien muuntohuumeiden ja bentsodiatsepiinien aiheuttamat kuolemantapaukset. Yhtenä ratkaisukeinona tähän pahenevaan ongelmaan RFHL ehdottaa huumeiden käytön dekriminalisoimista.
Ruotsin vaikutusvaltaisimmaksi huumetutkijaksi mainittu Tukholman yliopiston alkoholi- ja huumetutkimuksen professori Börje Olssonarvostelee kovin sanoin Ruotsin nykyistä huumepolitiikkaa. Ruotsalainen huumepolitiikka tappaa yhä enemmän ihmisiä eikä suinkaan vähennä kuolleisuutta.
“Jos kuolleisuus olisi ollut tällä tasolla 1980- ja 1990-luvulla, olisi siitä seurannut protesteja ja mielenosoituksia. Olemme jotenkin turtuneet tähän asioiden tilaan”, Olsson täräyttää.
“Uskon tämän johtuvan siitä, että kuka kuolee. Näinhän se on kaikkien sosiaalisten ongelmien kohdalla. Jos yhteiskunnan yläluokka tai kansanedustajat kuolisivat tähän tahtiin niin siitä seuraisi aikamoinen älämölö. Mutta näinhän ei nyt ole. Suurin osa kuolleista on yhteiskuntamme marginaalia.”
“Nollatoleranssipolitiikka ei ole enää tätä aikaa eikä sillä ratkaista mitään ongelmia. Meillä on nykyään aivan toisenlainen huumeiden käyttötilanne ja aivan toisenlainen yhteiskunta, ja politiikan pitää lähteä tästä tosiseikasta”, Olsson summaa analyysinsa.
Kansankodin viimeinen reliikki
Ruotsista on tullut omavarainen kannabiksen suhteen monien eurooppalaisten maiden tapaan. Ruotsin valtio käyttää miljoonia kannabiksen vastaiseen propagandaan kotimaassa ja kansainvälisesti. Svenska Dagbladet selvitti, kuinka tässä näin pääsi käymään. Toimittaja kertoo, kuinka Stalin ja Mao inspiroivat ruotsalaiset rakentamaan kansankotiutopiansa kylkeen totalitaarisen huumepolitiikan 1900-luvun lopussa.
“Jos kannabis laillistetaan, seuraa siitä väistämättä peruuttamaton prosessi. Eikä vain tässä maassa ja tälle sukupolvelle vaan koko länsimaiselle sivilisaatiolle”, jyrisi psykiatri Nils Bejerotin tuomio “pilvivasemmistolle” 1970-luvulla.
Monien maiden päättäjät ottivat Bejerotin ennustuksen kuolemanvakavasti Yhdysvallat ja Suomi mukaan lukien. Sillä pystyttiin oikeuttamaan yhä ankarammat rangaistukset - ja huumepoliisin määrärahojen korotukset vuosikymmen toisensa perään.
1980-luvulla Nils Bejerotia pidettiin Ruotsin tärkeimpänä mielipidevaikuttajana. “Tukholma-syndrooma” oli tuonut hänet suuren yleisön tietoisuuteen. Vuonna 1988 vähän ennen hänen kuolemaa Ruotsin eduskunta päätti kriminalisoida kaikkien huumeiden käytön. Poliittinen oikeisto ja vasemmisto löysivät yhteisiä etuja huumeongelman demonisoinnissa.
Ruotsin huumepoliisi uskoo edelleen häneen kuin kiinalaiset Maon punaiseen kirjaan.
“Nils Bejerot toi esille teorian epidemian kaltaisesta leviämisestä. Kyseessä on matemaattinen malli: jos sinulla on tarjota jokin tuote, alkaa se levitä kiihtyvään tahtiin. Saatavuuden lisääminen aiheuttaa väärinkäytön lisääntymisen”, Tukholman huumepoliisin edustaja Lennart Karlsson summaa Ruotsin huumepolitiikan perusteesin.
Nils Bejerotin mielestä huumeet ovat kuin tartunta, joka uhkasi raunioittaa kansankodin. Epidemian taltuttamiseksi toimenpiteet piti kohdistaa tartunnankantajiin eli yksittäisiin käyttäjiin. Pakkotoimenpiteitä voidaan käyttää tähän tarkoitukseen kuten yhteiskunta on torjunut koleraa ja syfilistä.
Ongelma olikin se, että eristämisen sijaan sosiaalityöntekijät ohjasivat väärinkäyttäjiä terapiaan. Bejerot piti sosiaalityöntekijöitä yläluokkaisina tyttöinä, jotka olivat lukeneet liikaa Freudia.
“Huume-epidemiaa vastaan taisteleminen yksilöterapian keinoin on sama kuin taistelisi malariaa vastaan jahtaamalla hyttysiä. Se työllistää paljon ihmisiä mutta tulokset ovat mitättömiä. Meidän pitää kuivattaa itse huumesuo”, Bejerot julistaa kirjassaan "Missbruk och motåtgärder".
Bejerot oli vasemmistolaisissa vallankumoushaaveissaan pettynyt entinen stalinisti ja maolainen, mutta silti hän jatkoi Neuvostoliitossa ja Kiinassa toteutettujen “rationaalisten ratkaisujen” ihannoimista huumepolitiikassa. Maon keino pistää oopiuminkäyttäjät työleirille oli Bejerotin esikuva, kun hän ehdotti huumeiden käytöstä tuomittujen lähettämistä metsätöihin Pohjois-Ruotsiin.
Bejerotin mukaan tartunta levisi ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa varsinkin seksuaalikumppaneiden kesken niissä yhteiskunnan normeja rikkovissa ryhmissä, joita hän kutsui “yön ihmisiksi”: jazzmuusikot, boheemit ja prostituoidut. Yhdysvalloissa heistä käytettiin nimitystä hipsterit.
Bejerot oli lopulta täysin oikeassa. Hän näki hyvinvointivaltion luhistuvan huumeiden hyväksymisen myötä. Hyvinvointivaltiolla hän tarkoitti onnellista ja hyvinvoivaa sosialistista utopiaa, mistä ei ole enää paljoa jäljellä Ruotsissakaan. Rajoittava huumepolitiikka on ruotsalaisen kansankotiprojektin viimeinen reliikki.
Teflonaivot
Ruotsalaisten kannabisaktivistien yhteinen kritiikin kohde on Lundin yliopiston psykologian tutkija Thomas Lundqvist, joka käyttää asiantuntijavaltaansa ruotsalaisen eli "bejerotilaisen" huumepolitiikan ajamiseen ja kannabiksen käyttäjien epäinhimillistämiseen. Hänen pirullisin keksintönsä on “teflonaivot”, jonka suomalaiset kannabiksen vastustajat ovat suomentaneet kannabismalliksi.
Se tarkoittaa ajatusta, jonka mukaan kannabiksen käyttäjien maailmankuva muuttuu kannabiksen vaikutuksesta kaikkea negatiivista tietoa hylkiväksi. Tämän takia kannabisaktivistit eivät enää kykene tunnistamaan kannabiksen haittoja eikä heille tämän takia heille pidä antaa minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia.
Thomas Lundqvistin mukaan hänen esittämistään kannabiksen haittavaikutuksista vallitsee jo yksimielisyys tutkijoiden keskuudessa.
Yksinäisen huumehaukan valitus
Maaliskuussa 2015 ruotsalainen Per Johansson istuu yksinään tyylikkäässä hotellissa Wienissä Ruotsin veronmaksajien kustantamana YK:n huumekokouksessa. Hän haikailee Ruotsin valta-asemaa 1600-luvulla ja siinä sivussa omien maailmanvalloitustensa huippuaikoja.
Per Johansson on niin huumehaukka kuin kukaan voi olla tässä maailmassa. Hän johtaa ruotsalaisia kansainvälisiä huumeiden vastaisia organisaatioita RNS ja WFAD ja on verkostoitunut ECAD:n ja INCB:n kanssa. Hän on tottunut istumaan konferensseissa, kokouksissa, tapaamisissa ja muissa tilaisuuksissa, joissa päivitellään huumeita ja ollaan pelastavinaan maailma ja erityisesti nuoriso niiden aiheuttamalta rappiolta.
Hänellä on myös aikaa kirjoitella poleemisia pakinoita huumekielteisiin julkaisuihin, käydä debattia. Hän selailee uutta Jan Malmstedtin vuoden 2015 alussa julkaisemaa kirjaa “Idéerna som tände debatten”, jossa jälleen kerran osoitetaan ruotsalaisen huumepolitiikan etevämmyys verrattuna kaikkeen muuhun, mitä maailmassa on ikinä kokeiltu.
Johansson tuntee yksinäisyyden leviävän sisimpäänsä, koska hän on viettänyt päivän YK:n huumekomission, CND, 58:n kokouksen loppumattomissa neuvotteluissa, tiedotustilaisuuksissa ja sivutapahtumissa. Tätä hän on tehnyt vuosia mutta nyt hän on katkerana saanut huomata, että ne liberaalit ja humaanit ajatukset, joita vielä 1960-luvulla uskallettiin esittää Ruotsissa, ovat tehneet vahvan paluun YK:n huumepolitiikan arvovaltaisimmalle foorumille eli Wienin hienon kongressikeskuksen saleihin.
Hän tietää, miten kansainväliset huumekonferenssit hoidetaan. Melkein kaikissa maailman maissa sovelletaan huumeiden vastaisia lakeja samalla kaavalla: annetaan se virkamiesten ja pienen uskovaisen piirin hoidettavaksi eikä valvota heidän tekemisiä. Kansainvälisiin huumekonferensseihin on perinteisesti kokoontunut samanmielinen joukko, jota pieni INCB:n vetämä byrokraattien piiri on vedättänyt mahtipontisten julkilausumiensa taakse.
Drugfree world, we can do it!, Just say no, krossa knarket, ei enää lisätä haittoja, kaikki nämä sloganit tulevat siitä samasta huumehaukkojen sylttytehtaasta.
Johanssonin maailmankuvassa aktiivisuus tarkoittaa huumesotaa, passiivisuus hoitoa, haittoja vähentävää politiikkaa ja asiallista tiedottamista.
Johansson syyttää laillistajia kielipelistä:
“Kunhan saadaan tarpeeksi moni osallistuja puhumaan hoidosta ja kriminaalipolitiikasta toistensa vastakohtina niin useimmat osallistujat alkavat pitää tätä totena. Tässä on kyse “mainstreamin” luomisesta; yleisen totuuden luomisesta. Puhutaan samasta ongelmasta, mitään uutta ja oleellista ei ole tapahtunut, tilastot eivät ole muuttuneet millään oleellisella tavalla, mutta muutamat ihmiset näkevät ongelman toisin. Ehkä tarpeeksi moni asiaan osallinen. Tärkeät vallanpitäjät, joilla on vaikutusvaltaa huumepolitiikassa.”
Huumeongelmat eivät tosiaan ole huumesodan myötä ratkenneet vaan pahentuneet. Maailmalla leviää uusi näkökulma ongelmien hoitamiseksi niiden poliittisten päättäjien keskuudessa, jotka olivat aiemmin Johanssonin yleisönä. Siitä Johansson on niin huolissaan.
Palatessaan kotimaahansa huumehaukka Per Johansson huomaa kauhukseen Aftonbladetin kolumnistin Oisín Cantwellin kirjoittavan kriittisesti hänen lempilapsiensa ECAD:n ja WFAD:n yhteistyöstä maailman pahimpien diktatuurien kanssa huumepolitiikan saralla.
“Eikö tämä 1960-luku lopu ikinä!” päättää Johansson pakinansa.
Britanniassa on perustettu uusi kannabiksen laillistamista ajava järjestö, National Cannabis Coalition, NCC, jota johtaa entinen poliisijohtaja Tom Lloyd.
San Franciscossa allekirjoitettiin 26.6.1945 YK:n peruskirja, jolla haluttiin “uudelleen vakuuttaa uskovamme ihmisen perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen”. Vuonna 1948 tästä periaatteesta syntyi Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus.
YK:n yleiskokous vahvisti päätöksellään 69/201, että maailman huumeongelma pitää ratkaista YK:n peruskirjan säädöksiä noudattamalla ihmisoikeuksia täydellisesti kunnioittaen. YK:n huumekomissio, CND, vaati päätöksellään 51/12 ihmisoikeuksien edistämistä kansainvälisten huumesopimusten noudattamisessa. Kansainvälinen huumevalvontalautakunta, INCB, on päättänyt, että ihmisoikeudet pitää ottaa huomioon huumesopimuksien tulkinnassa. Ihmisoikeuksien toteutumisen erityisraportoija on nostanut esille sen, että huumevalvonnan ja ihmisoikeuslakien ollessa ristiriidassa, ovat ihmisoikeuksien asettamat velvoitteet määräävässä asemassa.
Dekriminalisointia perustellaan yleensä sillä, että huumeiden käyttäjän rankaiseminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin huumeiden käyttö. Dekriminalisointia voidaan perustella myös siten, että on väärin rangaista ihmistä hänen terveysongelmastaan.
SAMSHA, Substance Abuse and Mental Health Services Administration, julkaisi 
Ohion osavaltion edustaja Jon Husted kertoi kannabiksen laillistamisaloitteen saaneen taakseen riittävän määrän allekirjoituksia niin, että siitä äänestetään marraskuun 3. päivä osavaltion paikallisvaaleissa. Mielipidemittausten mukaan enemmistö Ohion asukkaista kannattaa aloitetta.
Stara.fi -nettijulkaisu uutisoi elokuussa “
Kyseisen tutkimuksen tulokset eivät olleet niin huonoja, kuin mitä otsikko antaa ymmärtää. Artikkelissa ei kuitenkaan otettu kantaa siihen, että kannabiksen lääkinnällisten vaikutusten tutkiminen ei kuitenkaan ole ollut yhtä helppoa kuin muilla lääkeaineilla tai huumeiksi luokitelluilla aineilla. Ennen tätä vuotta kannabiksen lääkekäyttöä tutkivan piti selvittää seuraava ylimääräinen byrokratia:
Västmanlandin käräjäoikeus vapautti 36 vuotiaan Andreas Thörnin kannabiksen kasvatussyytteistä. Hän halvaantui onnettomuudessa 20 vuotta sitten ja on 75%:sti työkyvytön. Thörn huomasi myöhemmin kannabiksen auttavan hänen kroonisiin kipuihinsa paremmin kuin siihen astinen lääkitys, mm. vahvoja opiaatteja.
Malmöstä on tullut yksi ruotsalaisen huumepolitiikan taistelukenttiä, missä kannabista myydään avoimesti kaduilla, pyssyt paukkuu ja granaatit räjähtelevät. Huumekauppa ruokkii jengiväkivaltaa, ja paikalliset kannabisaktivistit ehdottavat kunnallisen kannabiskaupan perustamista ongelman ratkaisuun.
Puheenjohtaja Nelly Mathilda Fredlund kirjoittaa kannanotossaan poliisinkin tietävän väkivallan syyksi huumeita myyvien jengien reviiritaistelut.
Kannabiksen lääkekäytön laillistaminen Las Vegasissa on poikinut Heliospectralle ja sen amerikkalaiselle yhteistyökumppanille, American Cannabis Consulting, miljoonien kruunujen jättitilauksen. Nämä uutiset saivat yrityksen 
“Jos kannabis laillistetaan, seuraa siitä väistämättä peruuttamaton prosessi. Eikä vain tässä maassa ja tälle sukupolvelle vaan koko länsimaiselle sivilisaatiolle”, jyrisi psykiatri Nils Bejerotin tuomio “pilvivasemmistolle” 1970-luvulla.
Se tarkoittaa ajatusta, jonka mukaan kannabiksen käyttäjien maailmankuva muuttuu kannabiksen vaikutuksesta kaikkea negatiivista tietoa hylkiväksi. Tämän takia kannabisaktivistit eivät enää kykene tunnistamaan kannabiksen haittoja eikä heille tämän takia heille pidä antaa minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia.
Blogitekstit (Atom)