Saksa perustaa kannabisviraston, pistää sairausvakuutukset maksamaan potilaiden kustannukset ja aloittaa kannabiksen kasvatuksen lääkekäyttöön. Kannabisviraston perustaminen on ainoa vuoden 1961 huumesopimuksessa valtiolle asetettu velvoite kannabiksen kasvatuksen laillistamiseksi.
Saksan liittovaltion huumekomissaari Marlene Mortler haluaa helpottaa kannabiksen saatavuutta potilaille ja taata sille halpa hinta pistämällä sairausvakuutukset maksamaan se. Terveysministeri Hermann Gröhe haluaa aloittaa kannabiksen kasvatuksen sen saatavuuden ja potilaiden aseman turvaamiseksi.
Tällä hetkellä Saksassa 400 potilasta saa käyttää kannabista lääkkeenä omalla kustannuksellaan, ja välillä potilaat ovat saaneet odottaa kannabislääkettään jopa viikkoja. Lääkekäyttöön tarkoitettu kannabis tuodaan Hollannista, missä tuotanto ei ole pysynyt mukana kysynnän kasvussa. Kannabista lääkkeenä käyttävien potilaiden määrän ennustetaan kasvavan radikaalisti.
Kannabiksen kasvatuksen salliva lakialoite on Saksan liittokanslerin käsittelyssä ja sen odotetaan menevän seuraavaksi Saksan parlamentin käsittelyyn niin, että se astuisi voimaan vuoden 2016 alussa.
Ongelma on synnyttänyt oudon liiton: terveysministeri Hermann Gröhe edustaa kannabikseen liberaalisti suhtautuvia vihreitä ja huumekomissaari Marlene Mortler edustaa kristillisdemokraatteja, jotka ovat suhtautuneet asiaan kielteisesti. Ongelman ratkaisumalli yhdistää nämä poliittiset suuntaukset: on parempi antaa valtion valvoa kannabiksen kasvatusta kuin antaa potilaiden itsensä kasvattaa kannabista, jonka määrää ja laatua valtio ei voi valvoa.
Kannabiksen kieltolain on vuosikymmeniä kuviteltu merkitsevän lääkekäytön kieltämistä. Vuoden 1961 huumesopimuksessa tämä kuitenkin rajataan sopimuksen ulkopuolelle. Tämän sopimuksen kuvitellaan myös kieltävän kannabiksen kasvatuksen kokonaan ikuisiksi ajoiksi. Tällaista väittävät ihmiset eivät ole koskaan lukeneet itse sopimusta.
Sen kannabiksen valvontaa koskevassa 28. artiklassa todetaan, että “jos osapuoli (valtio) sallii kannabiskasvin kasvatuksen kannabiksen tai kannabishartsin tuotantoon, tulee sen soveltaa 23. artiklassa säädettyä oopiumunikon valvontaan tarkoitettua järjestelmää”.
Artikla 23 määrää lyhyesti, että valtion tulee perustaa yksi tai useampi virasto hoitamaan niitä toimenpiteitä, joista tässä artiklassa säädetään.
Saksan hamppujärjestö, Deutscher Hanfverband, DHV, julkaisi aiheesta kannanottonsa:
“Kannabiksen saamisen helpottamista lääkkeeksi ja kustannusten kattamista sairausvakuutuksella on odoteltu aivan liian kauan. Olemme iloisesti yllättyneet siitä, että liittovaltio on pohtinut asiaa perin pohjin ja aikoo sallia kannabiksen kasvatuksen Saksassa. Vihdoin Saksa liittyy mukaan kansainväliseen kehitykseen ja alkaa kehittämään omaa kannabisteollisuutta. Yhä useampi yrittäjä on ollut meihin yhteydessä lääkekannabiksen tuottamiseksi. Uskomme lääkekannabiksen kysynnän kasvavan voimakkaasti”, toteaa DHV:n puheenjohtaja Georg Wurth.
DHV vaatii edelleen potilaille oikeutta kasvattaa omat lääkkeensä. Tämä helpottaisi sairausvakuutusten rasitusta ja takaisi potilaille sellaisen lajikkeen, joka sopii parhaiten heidän tilanteeseen.
Uruguayn kannabiksen laillistamiskokeilu etenee ensi vuonna apteekkimyyntiin. Politiikka voi jopa vähentää kannabiksen viihdekäyttöä samalla kun lääkekäyttö ja hampun teollinen hyötykäyttö hyötyvät laillistamisesta.
Uruguay valitsi lokakuussa kaksi kannabiksen tuottajaa, Symbiosys SA ja Iccorp, kasvattamaan aluksi molemmat kaksi tonnia kannabista vuodessa. Kaikkiaan yksitoista yritystä on hakenut toimilupia kannabiksen kasvattamiseksi Uruguayssa, mm. kanadalainen lääkekannabiksen tuottaja Tilray.
Uruguaylaisten ja argentiinalaisten rahoittajien perustama Symbiosys aikoo sijoittaa kaksi miljoonaa dollaria kannabiksen kasvatukseen.
“Tämä on historiallinen muutos maassa, joka on joissakin suhteissa konservatiivinen. Uruguay on ottanut haasteen kokeilla erilaista politiikkaa järjestäytyneen huumerikollisuuden torjunnassa”, Symbiosys yrityksen edustaja Gaston Rodriguez kertoo.
Kannabiksen tulisi olla apteekeissa vuoden 2016 alkupuoliskolla hintaan 1,40 US$ grammalta. Kannabista ei saa tuotteistaa eikä mainostaa, ja sen myynnistä peritään 10% - 13% vero. Yli 18 vuotiaat Uruguayn kansalaiset saavat ostaa enintään 40 grammaa kuukaudessa tai kasvattaa kuusi kasvia.
Tuotantoa aiotaan myöhemmin nostaa ja sallia uusien tuottajien tulo markkinoille. Uruguayssa arvioidaan olevan 160 000 kannabiksen kuluttajaa, jolloin tuotannon pitäisi olla 6 - 10 tonnia vuodessa.
Osa tästä määrästä tulee jatkossa myös klubeista. Uruguayn huumeviraston pääsihteeri Milton Romani kertoo kahden klubin saaneen toimintaluvat ja viidentoista luvat ovat käsittelyssä. Kannabiksen kasvattajia on rekisteröity jo 3100.
Presidentti Jose Mujica esitteli aikoinaan Uruguayn kannabiksen laillistamista “kokeiluna”. Romani kertoo tämän hengen jatkuvan kannabiksen myynnin toteuttamisessa ja selittää järjestelmän olevan ainutlaatuinen maailmassa mutta myös “varma”. Turisteille kannabiksen myyminen säilyy edelleen rikoksena.
“Jos Uruguay pystyy poistamaan voiton tavoittelun ja ehkäisemään nykyaikaisten myyntitekniikoiden glorifikaation kannabiksen myynnistä, voi tällä olla myönteinen vaikutus siinä, ettei käyttö enää kasva ja se voisi jopa vähetä”, Connecticutin yliopiston huumetutkija Thomas Babor aprikoi.
Kannabiksen lääkekäyttö ja hampun viljely teolliseen hyötykäyttöön ovat myös hyötyneet laillistamisesta ja niistä odotetaan uusia kasvualoja.
Kannabiksen laillistamisen vastustajien viimeinen argumentti kuuluu, ettei kannabista pidä laillistaa, koska se tulee aiemmin käytettyjen päihteiden lisäksi ja siten lisää kansanterveydellistä rasitetta. Laillistaminen muuttaa käyttötapoja, ja tämän muutoksen tutkiminen on tärkeää kansanterveyden kannalta.
Löytyykö väitteelle perusteita? Näitä ei esitetä ainakaan huumekeskustelussa. Miksi väitettä ei käytetä tupakan ja alkoholin kieltämiseen? Kuinka kannabiksen käyttö korvaa päihteiden ja lääkeaineiden käyttöä?
Drug and Alcohol Review julkaisi tutkimuksen, jossa selvitettiin 473:n kanadalaisen kannabista lääkkeenä käyttävän potilaan muiden lääkkeiden ja päihteiden käyttöä.
Potilaista 87% ilmoitti korvanneensa kannabiksella yhden tai useamman lääkkeen ja päihteen käyttöä, 80,3% korvasi kannabiksella reseptilääkkeitä, 51,5% alkoholin käyttöä ja 32,6% laittomien huumeiden käyttöä. Korvaaminen oli yleisintä 18 - 40 vuotiaiden keskuudessa. Kipupotilaat korvasivat useimmin reseptilääkkeitä.
“Tutkimushavainto, että kannabis korvaa alkoholin ja laittomien huumeiden käyttöä, nostaa esille sen seikan, että kannabiksella voidaan vähentää näiden aineiden käyttöön liittyviä haittoja. Tällä tuloksella voi olla vaikutuksia muiden aineiden vieroitushoitokäytäntöihin, joissa edellytetään myös kannabiksen käytöstä luopumista.”
Arizonassa, Kaliforniassa ja Rhode Islandissa tehdyissä tutkimuksissa on saatu samanlaisia tuloksia, että potilaat korvaavat kannabiksella erityisesti opioidilääkitystä.
Tupakka
Yhdysvalloissa Centers for Disease Control and Prevention, CDC, julkaisi raportin “Cigarette, Cigar, and Marijuana Use Among High School Students—United States—1997-2013”, jonka mukaan lukiolaisten tupakan käyttö on laskenut 64% vuodesta 1997 vuoteen 2013. Vuonna 1997 20,5 % lukiolaisista käytti tupakkaa mutta vuonna 2013 enää 7,4 %. Tähän ei tarvittu kieltolakia eikä satunnaista rankaisemista!
Tänä ajanjaksona kannabiksen käyttö lukiolaisten keskuudessa nousi 4,2 %:sta 10,2 %:iin ja osalla päihteiden käyttäjistä päihteet kasautuvat.
Tupakoinnin vähentyessä kannabiksen käyttö tupakoivien keskuudessa nousi 51,2 %:sta 62.4 %:iin. Tämä korostui vielä etnisen jakautumisen tarkastelussa: Latinalaisamerikkalaisten lukiolaisten keskuudessa kannabiksen käyttö tupakoivien keskuudessa pysyi samana vuoteen 2007 saakka mutta nousi sen jälkeen 54,9 %:sta 73,6 %:iin vuonna 2013. Afroamerikkalaisten lukiolaisten keskuudessa tilanne pysyi ennallaan vuoteen 2009 saakka mutta nousi sen jälkeen 66,4 %:sta 82 %:iin vuonna 2013.
Kannabis on tullut osaksi päihdekirjoa jo kieltolain olosuhteissa, Coloradossakin kannabista alettiin myymään kaupoissa vasta 2014. Tupakan korvautuminen osittainkin kannabiksella vähentää tupakoinnin aiheuttamia fyysisiä ja mielenterveydellisiä ongelmia. Tutkimusten mukaan kannabiksen laillistaminen lääke- tai viihdekäyttöön ei ole lisännyt nuorten kannabiksen käyttöä mutta laillistamisen myötä siitä tulee yhä useammalle ensimmäinen päihdevalinta tupakoinnin vähetessä.
Opioidilääkkeet
Opioidikuolemista on tullut Yhdysvalloissa epidemia tuhansien ihmisten kuollessa opioidilääkkeisiin sekä heroiiniin lääkäreiden alettua kiristämään reseptikäytäntöjään.
JAMA julkaisi vuonna 2014 tutkimuksen, joka osoitti opioidilääkekuolleisuuden laskeneen merkittävästi, jopa yli 30%, niissä osavaltioissa, joissa kannabiksen lääkekäyttö on laillista. Kuolleisuus väheni suoraan suhteessa siihen, kuinka kauan osavaltiossa oli ollut sallittua käyttää kannabista lääkkeenä.
The Journal of Pain julkaisi vuonna 2015 pitkäaikaisen tutkimuksen, jonka tarkoituksena oli selvittää kannabiksen turvallisuutta kipupotilaiden käytössä. Tutkimuksessa kannabiksen käyttö lääkkeenä aiheutti joillekin haittavaikutuksia mutta kroonisen opioidilääkityksen haittoihin verrattuna nämä olivat lieviä. Tutkimuksessa nousi esille se, että kannabiksen käyttö lääkkeenä vähensi opioidilääkitystä, millä on myönteinen vaikutus opioidiriippuvuuden ja yliannoskuolemien vähenemisenä.
Kannabiksen lääkekäytön laillistaminen ei yksin riitä. Tämä lääkekannabislakien vähentävä vaikutus näkyi vain niissä osavaltioissa, joissa sallittiin kannabismyymälät. Tulokset osoittavat, että kannabiksen lääkekäytön helpottaminen saatavuutta lisäämällä vähentää vahvaa riippuvuutta aiheuttavien kipulääkkeiden väärinkäyttöä.
Alkoholi
Aivot ovat erityisen herkät alkoholin aiheuttamalle oksidatiiviselle stressille, koska aivoissa on runsaasti monityydyttämättömiä rasvoja mutta vain vähän antioksidantteja. Antioksidantit ehkäisevät siten ryyppäämisen aiheuttamaa solukuolemaa. Rottakokeissa alkoholin on todettu vähentävän endokannabinoidijärjestelmän toimintaa ja haittaavan uusien hermosolujen syntymistä, neurogenesistä, mikä vaikuttaa aivojen rakenteeseen ja toimintaan. Puhutaan alkoholin aiheuttamasta aivorappeumasta.
Frontiers in Cellular Neuroscience lehdessä julkaistussa tutkimuksessa rotille annosteltiin alkoholia 10% liuoksena ja niihin ruiskutettiin erilaisia kannabinoidijärjestelmään vaikuttavia aineita URB597, ACEA sekä JWH133. CB1 reseptorin osittaisvaikuttaja ACEA sekä CB2 reseptorin vaikuttaja JWH133 vähensivät alkoholin aiheuttamia aivovaurioita koe-eläimillä.
Tutkimus antaa osviittaa, että CB2 reseptoriin vaikuttavat aineet ovat hyödyllisiä alkoholin aiheuttamien haittojen ehkäisyssä ja korjaamisessa. Tulos on yhdenmukainen aikaisemmin erilaisilla CB1 ja CB2 reseptoreihin vaikuttavilla aineilla tehtyjen tutkimusten kanssa. Tutkimusta pitäisi laajentaa koskemaan muiden alkoholin aiheuttamien rappeumien hoitoon ja ehkäisyyn.
Farmakologian professori David Nutt esitti vuonna 2012 Britannian parlamentin asettaman komitean kuulemistilaisuudessa, että Hollannin kannabiskahvilatyyppinen järjestelmä vähentäisi alkoholin käyttöä 25 %. Tämä tuottaisi merkittäviä säästöjä yhteiskunnalle: kannabiksen kriminaalivalvonta maksaa 500 miljoonaa puntaa ja alkoholin aiheuttamat haitat 6 miljardia puntaa vuodessa.
Mikä on kannabiksen rooli sekakäytössä? Tutkimukset osoittavat sen vähentävän muiden päihteiden käyttöä ja suojelevan keskushermostoa varsinkin alkoholin suurkulutuksen rappeuttavilta vaikutuksilta.
Kannabiksen väärinkäyttö ja laillistaminen
JAMA Psychiatry julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan Yhdysvalloissa kannabiksen käyttö vuositasolla kasvoi vuosina 2002 - 2012 4,1%:sta 9,5%:iin. Kannabiksen käytön aiheuttamat haitat kasvoivat myös kyseisenä aikana mutta käyttäjien kokemat haitat vähenivät käytön kasvun myötä.
Kannabiksen käytön kasvu kyseisenä ajanjaksona johtuu osaltaan myös siitä, että ihmiset rohkaistuvat kertomaan avoimemmin kannabiksen käytöstään yhteiskunnan ilmapiirin muutoksen takia. Kyseisenä ajanjaksona yli 10 osavaltiota laillisti lääkekäytön, käyttö dekriminalisoitiin useissa osavaltioissa ja kaksi osavaltiota laillisti sen kokonaan.
Kannabiksen käytön aiheuttamia haittoja mitataan edelleen DSM-IV käsikirjan kriteerien mukaan. Näitä kriteerejä ovat mm. “aineisiin liittyvät lailliset ongelmat”, “käyttö tilanteissa, joissa on fyysisen haitan riski”, “käytön jatkaminen huolimatta sosiaalisista tai henkilökohtaisista ongelmista” ja “käytön aiheuttama kyvyttömyys täyttää velvoitteitaan kotona, koulussa tai työpaikalla”.
Tämä haittojen kirjo ulottuu siten kannabiksen hallussapidon takia tehdyistä pidätyksistä vaikeuksiin suoriutua elämästään liiallisen kannabiksen käytön takia. Tutkimuksessa haittoja ei kuitenkaan laskettu luokittelun mukaisesti. Sen mukaan 30% kannabiksen käyttäjistä on kokenut ongelmia käytöstään, mutta vain 9%:llä on todettu jossakin elämänvaiheessa kannabisriippuvuutta.
Merkittävin huomio tässä tutkimuksessa on kuitenkin se, että kannabiksen käyttäjien kokemat haitat vähenevät vaikka kannabiksen käyttö kasvaa. Tämä on loppujen lopuksi looginen seuraus, koska kieltolaki on aiheuttanut monella tasolla niitä haittoja, joita on laskettu kannabiksen syyksi. Kieltolain sijaan yhteiskunnan kannattaa laillistaa kannabis ja tuoda sen käyttöä esille turvallisena vaihtoehtona päihteiden ja lääkeaineiden väärinkäytölle.
Helposti kuvitellaan, että kannabiksen laillistuessa kieltolain aikana syntyneet käyttömuodot ja -tavat jatkuvat sellaisenaan uusissa olosuhteissa. Tämä ei selvästikään päde, vaan nykyään väärinkäytöksi luokiteltu käyttötapa vähenee. Väärin- ja viihdekäyttö ovat virkamieslähtöisiä ja moralisoivia termejä, joilla käyttäjien kokemusmaailma on pakotettu byrokratian luomiin lokeroihin. Kannabiksen laillistumisen ja vapautumisen myötä käyttäjät voivat itse määritellä käyttönsä omien kokemustensa kautta mm. palautuminen, rentoutuskäyttö, biletys ja itselääkintä termien avulla.
Valtion rooliksi jää paternalistisen ja tuhlaavan huumepolitiikan sijaan luotettavaan tietoon perustuvan valinnanvapauden turvaaminen. Lakien ja asenteiden muutoksen takia lainsäätäjille, alan ammattilaisille ja suurelle yleisölle tarvitaan tasapuolinen arvio kannabiksen käytön aiheuttamista haitoista.
YK:n huumetoimiston, UNODC, dekriminalisointia käsittelevän asiakirjan “vuotaminen” julkisuuteen kertoo poliittisista intohimoista UNGASS2016 prosessin takana. Vuoto kertoo myös siitä, että kansainvälinen huumepolitiikka on menossa kohti dekriminalisaatiota ja laillistamista.
Richard Branson “vuosi julkisuuteen” maanantaina 19.10.2015 UNODC:n asiakirjan, jossa kehotettiin valtioita dekriminalisoimaan huumeiden käyttö ja hallussapito.
YK:n huumetoimisto UNODC on paitsi YK:n huumekomission, CND, sihteeristö myös keskeinen kansainvälisen huumepolitiikan toimija. UNODC:n HIV/AIDS osaston johtaja, tohtori Monica Beg laati Malesian pääkaupungissa Kuala Lumpurissa 18. - 21. 10. pidettävää kansainvälistä haittojen vähentämistä käsittelevää konferenssia varten asiakirjan dekriminalisoimisesta. Siinä kehotettiin YK:n jäsenvaltioita “harkitsemaan huumeiden käytön ja hallussapidon dekriminalisoimista”.
“Huumeiden käytön ja hallussapidon kohteleminen rikoksina on aiheuttanut kansanterveydellisiä ongelmia ja negatiivisia seurausvaikutuksia ihmisten ja yhteiskunnan turvallisuudelle sekä ihmisoikeuksille”, asiakirjassa todetaan.
Kokouksen alla Amnesty vetosi Malesiassa 19 vuotiaana kuolemaan tuomitun Shahrul Izanin puolesta.
Asiakirjan sanoma ei ole enää radikaali, koska UNODC on eri yhteyksissä tuonut esille kriminaalipolitiikkaa arvostelevia lausuntoja ja dekriminalisaation ajatus on saavuttanut useimmat YK:n järjestöt. YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon lausui jo vuosi sitten, että “Meidän pitää harkita vaihtoehtoja huumeita käyttävien ihmisten kriminalisoinnille ja vangitsemiselle”.
Lisäksi monet YK:n järjestöistä ovat asettuneet kannattamaan huumepolitiikan muutosta, mm. YK:n kehitysjärjestö UNDP, WHO ja ihmisoikeusneuvosto.
Richard Branson on GCDP jäsen ja sitä kautta selvillä huumepolitiikan valtakuvioista. Hän halusi omien sanojensa mukaan julkaista raportin joidenkin valtioiden painostaessa UNODC:tä. Bransonilla on julkisuus käsissään ja raportista uutisoitiin useissa tiedotusvälineissä. Suomessa vain Uusi Suomi bongasi “uutispommin”, mistä propsit Herlinille!
UNODC julkaisi kannanoton, ettei asiakirjaa ole voitu sensuroida, koska sitä ei oltu julkaistukaan. Kannanoton mukaan asiakirja oli keskeneräinen eikä edustanut toimiston linjaa, joka “perustuu edelleen tasapainoiseen lähestymistapaan, joka erityisesti suosittelee rankaisemiselle sellaisia lähestymistapoja, jotka ovat sopusoinnussa kansainvälisten ihmisoikeussäädösten kanssa”.
UNODC:n korkea virkamies oli lisäksi luokitellut tohtori Begin “keskitason johtajaksi, joka vain tarjosi asiantuntijanäkökulmaa”.
YK:n huumevalvontabyrokratia on ollut omien skandaaliensa keskellä ennenkin. New Scientist -lehden vuonna 1998 julkaiseman uutisen (NS 21.2.1998) mukaan WHO sensuroi vuonna 1995 raportin, joka käsitteli alkoholin, kannabiksen, nikotiinin ja opiaattien terveydellisten ja psykologisten vaikutusten vertailevaa arviota.
Siinä esitettiin johtopäätös: ”Tämän hetkisillä käyttömuodoilla kannabis aiheuttaa paljon vähemmän kansanterveydellisiä ongelmia kuin alkoholi ja tupakka länsimaissa”.
New Scientist lehden mukaan osa virkamiehistä oli tullut hulluksi nähtyään tämän. Lopullisessa vuonna 1997 julkaistussa raportissa kerrottiin, että ”tällaiset vertailut ovat enemmän spekulatiivisia kuin tieteellisiä”.
Vuoden 2016 erikoisyleiskokouksessa nämä asiat tulevat olemaan avoimesti pöydässä. Parin viime vuoden aikana GCDP:n kehotus rikkoa huumepoliittinen tabu on haihtumassa länsimaissa.
Laillistamisen ajatus leviää - Kanada johtoon?
Kroatia, Australia ja Chile ovat viimeisimmät kannabiksen lääkekäytön laillistaneet valtiot. Lääkekäytön kiistäminen on ollut yksi kieltolain perustelu, vaikka samalla huumesopimukset ovat rajanneet sen sopimusten toimivaltuuksien ulkopuolelle.
Maanantaina 12.10.2015 Britannian parlamentti keskusteli yli 200 000:n allekirjoittaneen kannatuksen keränneestä kansalaisaloitteesta, jossa vaaditaan kannabiksen tuotannon, myynnin ja käytön laillistamista.
Nykyinen konservatiivihallitus kieltää jyrkästi kaikki muutokset, mutta valtiovarainministeriö julkisti teettämänsä laskelman, että valtio voittaisi satoja miljoonia puntia vuodessa kannabiksen verotuksella ja säästäisi kymmeniä miljoonia puntia rikosvalvontakuluja.
Kanadassa 19.10. käydyissä parlamenttivaaleissa Liberaalipuolue voitti Justin Trudeaun johdolla selkeästi yhdeksän vuotta vallassa olleet konservatiivit. Bushin hallinnon viimeiseksi reliikiksi leimautunut Stephen Harper ei onnistunut työntämään Kanadan vahvaa kannabisliikettä maton alle. Justin Trudeau on jo kauan luvannut laillistaa kannabiksen valtaan päästyään.
Kannabiksen laillistaminen Kanadassa tulee olemaan merkittävä esimerkkitapaus kansainvälisten huumesopimusten muuttamiseksi. Yhdysvalloissa neljä osavaltiota ja pääkaupunki DC ovat laillistaneet kannabiksen mutta liittovaltio kieltää sen edelleen. Uruguay on pieni perifeerinen valtio, mutta Kanadan antamaa esimerkkiä on vaikea vähätellä kansainvälisillä areenoilla.
UNGASS2016 kokouksessa Kanadan esimerkki kertoo siitä, että jos kansainvälisiä sopimuksia ei muuteta vastaamaan todellisuutta, niitä voidaan kiertää merkityksettöminä. Tämä voi innostaa valtioita vapaasti kokeilemaan uusilla huumepoliittisilla toimilla.
Dekriminalisaation ja laillistamisen kannatus on leviämässä myös vaikutusvaltaisten henkilöiden keskuudessa. Facebookin omistaja Mark Zuckerberg julkisti 13.10.2015 fb-postauksen vierailustaan San Quentinin vankilassa ja kertoi kannattavansa huumepolitiikan järkeistämistä ja ihmisten vangitsemisen lopettamista:
“US jails hold around 2.4 million people -- about 25 percent of the world’s prisoners. Blacks and Hispanics are significantly more likely than whites to be arrested for possession and sale of marijuana and to receive a conviction and criminal record, even though the majority of marijuana users are non-Hispanic whites. Almost 40 percent of prisoners are black. More than half the people entering prison live below the poverty line. Our entire society pays the price for an unfair, broken system.”
Huumeiden vastainen politiikka polkee ihmisoikeuksia mutta ei ratkaise maailman huumeongelmaa. Ihmisoikeuksien päävaltuutettu haluaa ihmisoikeudet mukaan UNGASS2016 kokouksen loppuasiakirjaan rakentavalla tavalla ja valtioiden huumepolitiikan perustaksi.
Amnesty International kampanjoi 19-vuotiaana kannabiksen hallussapidosta pidätetyn malesialaisen Shahrul Izani Shahrul Izanin kuolemantuomion kumoamiseksi. Shahrul Izani pidätettiin syyskuussa 2003 kannabiksen hallussapidosta. Poliisi löysi häneltä 622 grammaa kuivattua kannabiksen lehteä. Kuuden vuoden tutkintavankeuden jälkeen hänet tuomittiin ensikertalaisena kuolemaan vuonna 2009. Shahrul Izani vetosi vuonna 2014 tuomionsa kumoamiseksi sen perusteella, että hän oli pidätettäessä vain 19 vuotias, hänen isänsä on kuollut tällä välin ja hänen äitinsä tarvitsee hoitajaa. Tätä kirjoitettaessa päätöstä ei ole vielä tullut ja siksi Amnesty vetoaa tuomion kumoamiseksi.
Malesia on yksi 33:sta valtiosta, joissa huumerikoksista voidaan langettaa kuolemanrangaistuksia. Malesian oikeuskäytäntö on salaileva eikä tiedossa ole tarkkoja lukuja teloitetuista, mutta arvioiden mukaan noin puolet kuolemanrangaistuksista langetetaan huumerikoksista. Vuonna 2013 47 kuolemantuomiota 76:sta ja vuonna 2104 16 38:sta langetettiin huumeisiin liittyvistä rikoksista. Amnesty Internationalin tietojen mukaan vuonna 2013 Malesiassa teloitettiin yksi huumerikoksesta tuomittu.
Paneelikeskustelussa tutkitaan suosituksia ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi, suojelemiseksi ja edistämiseksi maailman huumeongelman yhteydessä. Keskustelu syventää ymmärrystä siitä, miten huumevalvonta ja ihmisoikeusloukkaukset ovat yhteydessä toisiinsa, millaista kehitystä on nähtävissä ja millaisia haasteita tässä asiassa on.
Paneelikeskustelun yksi tavoite oli syventää ymmärrystämme siitä, miten huumeongelma vaikuttaa erilaisiin kansalais-, poliittisiin, taloudellisiin ja kulttuurisiin oikeuksiin huumepolitiikan kohteena olevien ja varsinkin haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten kohdalla.
Tämä keskustelu on tilaisuus ymmärtää ihmisoikeuskysymyksiä maailman huumeongelman kontekstissa ja miten niihin voidaan vaikuttaa maailmanlaajuisesti.
Paneelin puheenjohtajana toimi ihmisoikeusneuvoston presidentti Joachim Ruecker. Raportin esitteli ihmisoikeuksien varavaltuutettu Flavia Pansieri. Global Commission on Drug Policy -järjestön, GCDP, edustaja, entinen Sveitsin presidentti Ruth Dreifuss ohjasi keskustelua ja esitti sen aluksi GCDP:n kannanoton.
Paneeliin osallistuivat Kolumbian huumeiden vastaisen ohjelman johtaja Javier Florez (Kolumbian oikeusministeri Yesid Reyes joutui jäämään äkillisiin rauhanneuvotteluihin sisällissodassa, jota huumekauppa on lietsonut); International Drug Policy Consortium -järjestön, IDPC, toiminnanjohtaja Ann Fordham; West African Commission on Drugs -järjestön komissaari, professori Mohammad-Mahmoud Ould Mohamedou; WHO:n mielenterveys- ja aineiden väärinkäytön osaston johtaja, tohtori Shekhar Saxena sekä YK:n huumetoimiston, UNODC, varatoiminnanjohtaja Aldo Lale.
“Yksi nykyisen huumepolitiikan vakavimmista haitoista on se, etteivät huumeiksi luokiteltuja aineita eniten tarvitsevat eli sairaat ihmiset saa niitä riittävästi tai lainkaan. Käytön ja hallussapidon kriminalisoinnilla on myös paljon muita haittoja, joiden takia ihmisten oikeus terveyteen ei toteudu”, Pansieri aloitti
“Huumerikokset eivät ole täytä vakavimman rikoksen kriteerejä, jotta niistä voitaisiin langettaa kuolemanrangaistuksia”, korostaa Pansieri.
“Rikosrekisterimerkintä voi olla nuorelle paljon haitallisempi kuin satunnainen huumausaineiden käyttö”.
“On tullut täysin selväksi, että maailman huumeongelma vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumiseen hyvin laaja-alaisesti aiheuttaen vakavia ihmisoikeusrikoksia”, Pansieri tiivisti raportin annin.
“Kuitenkin positiivista on se, että ihmisoikeudet ovat saaneet lisääntyvissä määrin huomiota vuoden 2016 huhtikuussa järjestettävän erikoisyleiskokouksen, UNGASS2016, valmisteluissa”.
Pansieri toivoo, että kokouksen loppuasiakirjassa tullaan käsittelemään ihmisoikeusongelmia rakentavalla tavalla ja että ne otetaan paremmin huomioon valtiollisessa lainsäädännössä.
Joissakin maissa huumetuomioista langetetaan suhteettoman ankaria vankilatuomioita suhteellisen pienistä rikoksista. Nämä tuomiot vaikuttavat monien oikeuksien tai etujen toteutumiseen Pansierin nostaessa esille “etniset vähemmistöt ja naiset, jotka erityisesti joutuvat lainvalvontatoimenpiteiden syrjimiksi”.
“Lapsia pitää suojella käytön ehkäisyn keinoin ja heidän pitää saada asiallista ja objektiivista tietoa huumeista lapsille suunnattuna ja ikäryhmälle sopivana”, Pansieri kommentoi lapsen oikeuksien toteutumista.
Pansieri sanoi raportin kehottavan jäsenvaltioita dekriminalisoimaan huumausaineiden käyttö ja hallussapito, “koska niiden kriminalisointi luo merkittäviä esteitä oikeus terveyteen -normin toteutumiselle”.
Ruth Dreyfuss nosti esille YK:n järjestöjen yhteistyön tässä asiassa sekä sen, ettei ihmisoikeuksien kunnioittaminen ole itseisarvo vaan meidän pitää arvioida myös harjoitetun politiikkamme tehokkuutta.
Ruth Dreyfuss huomautti, ettei huumesodan aiheuttamista haitoista pidä puhua ei-aiottuina seurauksina, koska ne ovat suoraan seurausta siitä, ettei politiikassa ole otettu huomioon ihmisoikeuksia.
IDPC:n osallistuminen yhtenä paneelin pääpuhujista on osoitus siitä, että ihmisoikeusneuvosto on tosissaan ihmisoikeuksista. IDPC on huumesotaa arvosteleva kansalaisjärjestö, jollaisia ei vielä pari vuosi sitten hyväksytty kuin lehdistötilaisuuksiin ja muihin sivutapahtumiin yleisöksi.
Fordham esitti ihmisoikeusneuvostolle pysyvän, vuosittain kokoontuvan foorumin perustamista, jossa käsiteltäisiin huumepolitiikan luomia ajankohtaisia ongelmia.
Huumeiden vastaiset järjestöt osa ongelmaa, ei ratkaisu
Harm Reduction International, HRI, julkaisi torstaina 8.10.2015 raportin “Death Penalty for Drug Offences 2015”. HRI:n raportti on neljäs vuoden 2007 jälkeen. Se julkaistiin sopivasti juuri ennen 10.10. pidettävää kuolemanrangaistusten vastaista päivää sekä 18. - 21.10. Malesian pääkaupungissa Kuala Lumpurissa pidettävää 24:ä kansainvälistä haittoja vähentävää konferenssia.
Huumerikoksista teloitettujen määrä on pysynyt korkeana, arviolta 550 vuodessa. Kuolemaantuomittuja on satoja enemmän mutta monessa kuolemanrangaistuksia langettavassa maassa tuomioita ei ole käytännössä pantu täytäntöön. Hyvin pieni joukko valtioita vastaa suurimmasta osasta teloituksia: Kiina, Iran ja Saudi-Arabia ovat maailman agressiivisimpia teloittajia.
Useat valtiot ovat viime vuosina rajoittaneet huumeiden vastaista yhteistyötä sellaisten maiden kanssa, jotka langettavat kuolemantuomioita huumerikoksista. Vielä tärkeämpää on ollut useiden valtioiden vetäytyminen asekaupoista kuolemanrangaistusten langettamisen takia kuvastaen sitä, kuinka vakavana asia on alettu kokemaan.
“Huumerikosten takia tappavat hallitukset edustavat kansainvälisen yhteisön äärilaitaa”, Harm Reduction International järjestön toiminnanjohtaja Rick Lines toteaa.
Suurista lupauksista ja miljardeista dollareista ja euroista huolimatta huumeiden vastainen politiikka ei ole onnistunut vähentämään huumeiden käyttöä eikä siihen liittyviä ongelmia vaan luoneet yhä uusia ja entistä isompia ongelmia. Siksi kaikki huumeiden vastaiset organisaatiot ovat osa ongelmaa eivätkä ratkaisu.
Kuolemanrangaistusten vastaisuus on noussut viimeisten parin vuoden aikana jopa YK:n huumevalvontabyrokratian keskuudessa. YK:n huumetoimisto, UNODC ja kansainvälinen huumevalvontalautakunta, INCB, ovat alkaneet painostamaan kuolemanrangaistuksia langettavia valtioita. Tämä asia tullaan puimaan perinpohjin UNGASS2016 kokouksessa.
Ruotsin huumehaukat ja lapsen oikeudet
Ruotsalaiset huumehaukkajärjestöt ovat vuosikymmenien ajan tottuneet päsmäröimään kansainvälisen huumepolitiikan areenalla. Siksi parin viime vuoden kehitys on ollut niille kiusallisia ja viimeisin kolaus on tämä YK:n ihmisoikeusvalvonnan kääntyminen huumesotaa vastaan. Paneelikeskustelussa ei ollut edustettuna yhtään huumehaukkaa jopa YK:n huumetoimiston, UNODC, edustajan puhuessa rohkeasti uudistamisen tarpeesta.
World Federation Against Drugs, WFAD ja European Cities Against Drugs, ECAD, järjestöjen edustajat tuomitsevat ihmisoikeuskomissaarin raportin lapsen oikeuksien sivuuttamisena. Heidän mielestä ihmisoikeusvaltuutettu asettaa huumeiden käyttäjät lapsen edelle. Lapsen oikeuksista on tullut näiden järjestöjen käsissä keppihevonen brutaalin huumepolitiikan jatkamiseksi mm. kuolemantuomioita langettavissa maissa.
WFAD:n pääsihteeri Linda Nilsson asettaa ideologisesti vastakkain haittoja vähentävät toimenpiteet lapsen oikeuksien julistuksen 33:nnen artiklan kanssa, joka velvoittaa takaamaan lapselle huumeettoman ympäristön. Kylmä totuus on se, ettei kriminaalivalvonnasta ole tätä artiklaa täyttämään eli pitämään huumeita pois lasten ja nuorten käsistä. Suomessa Aarnio-keissi alleviivaa huumehaukkojen politiikan onttouden.
ECAD:n Erik Lejonmarck jopa vaatii ihmisoikeusvaltuutettua vetämään raporttinsa takaisin ja korjaamaan se!
On hyvin outo asetelma laittaa lapsen oikeudet ja ihmisoikeudet vastakkain ECAD:n ja WFAD:n tavalla. Siinä ei ole mitään logiikkaa. Lapsen etu on se, että huumeita myydään valvotusti ikärajojen puitteissa. Lapsen etu on myös se, etteivät vanhemmat ole vankilassa, pakkohoitoleirillä eikä hirressä!
Tämä retoriikka peittää alleen sen, että WFAD ja ECAD tukevat kuolemanrangaistuksia sellaisista rikoksista, jotka eivät täytä vakavan rikoksen kynnystä eli uhkaa toisen hengelle tai terveydelle.
Drugnewsin julkaisema artikkeli huipentuu valitukseen siitä, kuinka “Huumeiden rajoittamiseen pyrkivien ja liberaalien voimien välinen lämpötila kohoaa ennen UNGASS2016 kokousta New Yorkissa huhtikuussa 2016”.
Tällainen kommentointi paljastaa huumehaukkojen agendan määritellä toiset ihmiset vähemmän arvokkaiksi kuin toiset. Heille ihmisoikeudet ovat kauppatavaraa siinä missä huumeetkin.
Saudi-Arabia ja ihmisoikeuksien toteutuminen
Saudi-Arabia on yksi maailman eniten huumerikollisia teloittava maa, jonka muukin ihmisoikeustausta on synkkä. Sen ihmisoikeustulkinnat nousivat syyskuussa otsikoihin sen vaatiessa LBGT-ihmisten oikeuksien poisjättämistä YK:n kehitystavoitteista, koska “ne ovat vastoin Sharia-lakia”.
Saudi-Arabian edustaja, YK:n suurlähettiläs Faisal bin Hassan Trad valittiin ihmisoikeusneuvoston puolueettomien asiantuntijoiden paneelin puheenjohtajaksi, mikä tuntuu heikentävän ihmisoikeusneuvoston arvovaltaa. Tuskin mikään muu maa vaikuttaa niin ihmisoikeuskielteiseltä kuin Saudi-Arabia.
Wikileaksin paljastuksista tiedämme, kuinka Britannia ja Saudi-Arabia kävivät kauppaa tästä paikasta ihmisoikeusneuvostossa. Saudi-Arabia sai paikan nyt, koska se oli kannattanut Britannian valintaa edellisellä kaudella 2014 - 2015. Kaupankäynti paljastaa sen, kuinka paljon valtiot arvostavat ihmisoikeuksia. Tapaus on myös esimerkki siitä, miten huumeongelmalla on käyty poliittista kauppaa vuosikymmenien mittaan.
Ruotsi on yksi Saudi-Arabian liittolaisista mm. asekauppojen takia eikä liiemmin arvostele sen ihmisoikeusrikoksia varsinkaan huumetuomioiden täytäntöönpanossa.
Historia on opettanut, etteivät ihmisoikeudet ole syntymälahjoja ja ne voidaan peruuttaa poliittisen tilanteen muuttuessa. YK:ssa tämä on poliittinen prosessi, jossa ihmisoikeuksien kunnioittamisen alaa neuvotellaan koko ajan laajemmaksi.
Arkipäivän tasolla ihmisoikeuksien kunnioittaminen tarkoittaa jatkuvaa neuvottelua ympäröivän yhteiskunnan ja valtion suuntaan. Euroopan pakolaisongelma on nostanut tämän kouriintuntuvasti esille.
Miksi kannabiksen käyttäjien oikeudet olisivat sitten muita ongelmia tärkeämpiä? Ja onhan meillä jo tarpeeksi päihteiden aiheuttamia ongelmia, kuten huumehaukkojen viimeinen argumentti kuuluu. Päihdeyhtiöt vastustavat huumeiden ja erityisesti kannabiksen laillistamista kilpailusyistä.
Ihmisoikeudet pitää ottaa jakamattomina, koska jokaisen vapaus on kiinni siitä, että kaikki ovat vapaita. Siksi ihmisoikeusperiaatteesta on pidettävä kiinni!
Ruotsin huumeiden käyttäjien yhdistys, Svenska Brukarföreningen, on hyvä esimerkki siitä, kuinka huumeiden käyttäjät voivat puolustaa ihmisoikeuksiaan ja vallata heille kuuluvaa sosiaalista tilaa. Se on tuonut ulkomaisia puhujia, mm. Richard Bransonin, esiintymään Ruotsiin saaden hyvää julkisuutta vaatimuksilleen.
Svenska Brukarföreningen toi International Centre on Human Rights and Drug Policy -järjestön johtajan Damon Barrettin puhumaan Tukholmaan 23.9.2015. Barrett kysyy, että kumpaan ryhmään Ruotsi haluaa liittoutua huumepolitiikassa kansainvälisesti, USA:n vai Venäjän kanssa? Venäjä on kokoamassa huumeliberaalien vastaista valtioliittoa UNGASS2016:een. Barrettin mielestä Ruotsilla on kuitenkin enemmän yhteistä vaikkapa Portugalin kanssa.
Joukko Britannian kannabisjärjestöjä ja -aktivisteja on perustanut uuden järjestön, jonka johtoon nousi entinen poliisipäällikkö. Hallitus vastustaa julkisesti laillistamista, mutta asiasta käydään jo hyvin myönteistä keskustelua, mikä kulminoituu parlamentin keskustelussa lokakuun 12. päivä.
Britanniassa on perustettu uusi kannabiksen laillistamista ajava järjestö, National Cannabis Coalition, NCC, jota johtaa entinen poliisijohtaja Tom Lloyd.
Tom Lloyd kertoo katuvansa huumeiden käyttäjien pidättämisiä ollessaan poliisina Lontoossa ja Cambrigdessä.
“Pidätämmekö me oikeita rikollisia silloin kun me pidätämme jonkun hallussapidosta? Lain valvonnan kannalta aiheutin sillä enemmän vahinkoa kuin hyötyä”, Lloyd arvioi.
“Huumepolitiikan uudistamisen yksi suuri ongelma on siinä, että suuren yleisön silmissä heroiinin tai kannabiksen käyttäjät näyttävät hyvin paljon samalta”.
Lloydin mielestä perinteiset keinot, kuten 420 piknikit Hyde Parkissa, eivät juuri muuta tätä näkemystä. Hänen mielestään näihin kannabislakien uudistamiseen tähtääviin kampanjoihin osalliset ihmiset ovat tuoneet vahvaa todistusaineistoa julkiseen keskusteluun.
“Heillä on syvällinen viesti, mutta tämä viesti jää erilaisten eturistiriitojen varjoon ja sitä myös halvennetaan. Mielestäni meillä on nyt tilaisuus osoittaa, että olemme rehellisiä ja uskottavia ihmisiä, joilla on paljon uskottavaa tietoa hallussa”.
Suurin haaste on muuttaa kannabiksen käytön ympärille luotu narratiivi. Hän uskoo tämän olevan mahdollista sen työn kautta, mitä lääkekäytön puolesta kampanjoineet ovat tehneet.
“On vaikea erottaa toisistaan lääkekäyttö ja viihdekäytöksi luokiteltu käyttö. Kannabista käyttävä käyttää sitä yleensä stressitasonsa laskemiseen, mikä hyvin todennäköisesti kohentaa terveyttä. Mielestäni näiden kahden käyttötavan välillä ei ole eroa”, Lloyd määrittelee kantansa.
CLEAR ei mukana
Britannian suurimman kannabisjärjestön Clearin johtaja Peter Reynolds selittää, miksi hänen järjestönsä ei liittynyt NCC:hen tällä erää. Clearillä on 500 000 seuraajaa sosiaalisessa mediassa.
“Meillä on joitakin vaikeita mielipide-eroja siitä, kuinka kampanjaa tulisi toteuttaa”, Reynolds selittää.
“Me kritisoimme häpeilemättä huonosti käyttäytyviä, koska mielestämme panoksemme tämän asian puolesta kampanjointiin on osoittautunut toimivaksi. Tämä stonerien tapa mennä julkisuuteen polttamaan päin poliisien kasvoja on epäonnistunut.”
“Tämä ei ole vallankumous. Hallitus ei julkisesti myönnä epäonnistuneensa ja tunnusta meidän olevan oikeassa vaan edistymme pikkuhiljaa. Luotan siihen, että lääkekäyttö saa kannatusta parlamentissa”, Reynolds arvioi.
NCC:n taival on alussa eikä sillä ole vielä nettisivuja mutta Englannin tilanne vaikuttaa lupaavalta.
Britannian huumepolitiikan uudistamista ajava parlamenttiryhmä, All-Party Parliamentary Group for Drug Policy Reform, esitti kesällä, että ihmisoikeusvelvoitteet ylittävät huumelainsäädännön säätämät velvoitteet. Poliisivoimat ilmoittivat kesällä toteuttaneensa käytännön dekriminalisaation lopettamalla pienimuotoisen kannabiksen kotikasvatuksen ratsaamisen. 10. helmikuuta aloitti toimintansa uusi kannabispuolue, Cannabis is Safer than Alcohol, CISTA. Puolueen perustaja ja rahoittaja on Paul Birch. Parlamentissa keskustellaan 12.10.2015 kannabiksen laillistamisesta kansalaisaloitteen saatua yli 200 000 kansalaisen tuen.
BBC:n keskustelu parlamentaarisen ryhmän, APPG, raportista. APPG:n varapuheenjohtaja paronitar Molly Meacher esittelee raportin pääkohdat. Jopa kovimman linjan keskustelija sallisi lääkekäytön.
Britannian parlamentissa keskusteltiin vuosi sitten 30.10.2014 huumepolitiikasta vihreiden kansanedustaja Caroline Lucasin aloitteesta. Lucas kertoi valtion käyttävän huumesotaan 3 miljardia puntaa vuodessa ja siksi on korkea aika selvittää, onko nykyinen huumepolitiikka kaiken tuon rahan arvoista. Ohessa keskustelun huippukohdat.
Kansainvälisten ihmisoikeuksien kunnioitus on jäänyt huumesodan jalkoihin. UNGASS2016 on tilaisuus korjata tilanne ja aloittaa ihmisoikeuksien kunnioittamiselle perustuva 2000-luvun huumepolitiikka.
San Franciscossa allekirjoitettiin 26.6.1945 YK:n peruskirja, jolla haluttiin “uudelleen vakuuttaa uskovamme ihmisen perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen”. Vuonna 1948 tästä periaatteesta syntyi Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus.
Richard Nixon, Ronald Reagan ja muut ns. huumehaukat saivat nostatettua huumehysterian länsimaissa väittämällä mm. länsimaisen yhteiskunnan romahtavan, jos kannabiksen käyttö leviää yhtä laajalle kuin alkoholin ja tupakan käyttö. Tämä mielikuvituksellinen uhkakuva on saanut länsimaat murentamaan ihmisoikeuksia ja perustuslain turvaamia ihmisten tasavertaisuutta ja yksityisyydensuojaa.
YK:n yleiskokous päätti Reaganin kaudella vuonna 1987 tehdä YK:n perustamispäivästä kansainvälinen huumeiden ja laittoman huumekaupan vastainen päivä, jota monien maiden hallitukset juhlistavat ihmisoikeusrikoksilla huumeiden kieltolain varjolla. Iranissa ja Kiinassa päivää juhlistetaan teloituksin. Meksikon huumesodan uhriluku on yli 100 000 ja kasvaa.
YK:n ihmisoikeusneuvosto pyysi 2. huhtikuuta 2015 tekemällään päätöksellä ihmisoikeusraportoijaa laatimaan raportti neuvoston 30:nnelle kokoukselle maailman huumeongelman vaikutuksista ihmisoikeuksien toteutumiseen. Neuvosto pyysi myös toimenpidesuosituksia ihmisoikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi. Neuvoston on tarkoitus viedä nämä suositukset eteenpäin kansainvälistä huumeongelmaa käsittelevälle YK:n erikoisyleiskokoukselle vuonna 2016, UNGASS2016.
Ihmisoikeusraportoijan raportissa kerrotaan aluksi ihmisoikeuksien kunnioittamisen tilanne YK:n huumevalvonnan hierarkiassa:
YK:n yleiskokous vahvisti päätöksellään 69/201, että maailman huumeongelma pitää ratkaista YK:n peruskirjan säädöksiä noudattamalla ihmisoikeuksia täydellisesti kunnioittaen. YK:n huumekomissio, CND, vaati päätöksellään 51/12 ihmisoikeuksien edistämistä kansainvälisten huumesopimusten noudattamisessa. Kansainvälinen huumevalvontalautakunta, INCB, on päättänyt, että ihmisoikeudet pitää ottaa huomioon huumesopimuksien tulkinnassa. Ihmisoikeuksien toteutumisen erityisraportoija on nostanut esille sen, että huumevalvonnan ja ihmisoikeuslakien ollessa ristiriidassa, ovat ihmisoikeuksien asettamat velvoitteet määräävässä asemassa.
Lapsen oikeudet ja huumesota
Syrjinnän kieltämistä käsittelevässä IV luvussa nostetaan esille erityisryhmät: etniset vähemmistöt, naiset, alkuperäiskansat mutta erityisesti lapset ja lapsen oikeuksien sopimuksen toteutuminen.
Lapsen oikeuksien sopimus on ollut huumehaukkojen keppihevonen, jolla he ovat yrittäneet puolustaa rankaisevaa politiikkaa hoidon rinnalla, ns. tasapainoinen huumevalvontamalli. Tämä kanta ei saa kannatusta YK:ssa: raportoija kertoo, että lapsen oikeuksien sopimuksen noudattamista valvova komitea suosittelee haittoja vähentävää politiikkaa ratkaisuna alaikäisten ja lasten kohtaamille kärsimyksille huumesodan jaloissa.
Komitea arvostelee lasten asettamista oikeuteen tuomittavaksi huumeiden käytöstä, lapsille ja alaikäisille suunnatun hoidon ja haittoja vähentävien toimenpiteiden puutetta sekä huumeviljelmien myrkkyruiskutuksia, jotka vaikuttavat pahiten lapsiin. Lasten vieminen pakkohoitokeskuksiin ja vieroituslaitoksiin saa komitean tuomion. Lasten pitää myös saada objektiivista tietoa huumeista. Huumeita käyttäviä lapsia ei saa alistaa rikosoikeudellisille toimenpiteille ja huumeiden hallussapito pitää dekriminalisoida.
Raportissa annetaan seitsemän suositusta, jotka käsittelevät kuolemanrangaistusten kieltämisestä ja toisaalta alkuperäiskansojen oikeuteen noudattaa perinteisiä tapojaan ja uskomuksiaan vaikka näiden osana olisikin huumeiksi luokiteltujen aineiden käyttöä. Aineista riippuvaisille pitää tarjota haittoja vähentäviä toimenpiteitä ja korvaushoitoa erityisesti vankiloissa ja muissa pidätystiloissa.
Ihmisoikeusraportoija painottaa ylipäänsä syrjinnän kieltämistä. Ihmisten oikeus terveyteen pitää taata poistamalla kaikki esteet sen toteuttamiseksi, mikä onnistuu parhaiten dekriminalisoimalla huumeiden käyttö ja hallussapito.
Ihmisoikeudet ja dekriminalisointi
Ihmisten moralisoivat asenteet perustuvat inhon tunteisiin narkomaaneja ja ylipäänsä erilaiseksi leimattuja kohtaan. Vanha moraalisääntö kuuluu, että inhosta ei ole moraaliksi. Henkilökohtaisista tunteista ei voida johtaa moraalia eikä lainsäädäntöä. Portugalin vuonna 2001 toteuttaman dekriminalisoinnin keskeinen osa on huumeiden käyttäjien ihmisoikeuksien palauttaminen, mikä on vaikuttavampi ratkaisu kuin pelkkä aineiden hallussapidon dekriminalisointi.
Brasilia on viimeisiä Etelä-Amerikan valtioita, jossa huumeiden hallussapito on vielä kriminalisoitu. Vuonna 2006 siellä toteutettiin osittainen dekriminalisaatio siten, että rankaisemiselle luotiin vaihtoehtoja kuten yhteisöpalvelu. Brasilian korkein oikeus pohtii tällä hetkellä valtion oikeutta puuttua ihmisen tekemiin valintoihin silloin, kun ne eivät vahingoita ketään muuta.
Dekriminalisointia perustellaan yleensä sillä, että huumeiden käyttäjän rankaiseminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin huumeiden käyttö. Dekriminalisointia voidaan perustella myös siten, että on väärin rangaista ihmistä hänen terveysongelmastaan.
Brasilian korkeimmalla oikeudella on käsittelyssä tapaus, jossa tutkitaan erilaista ja vielä mielenkiintoisempaa kriminalisoinnin kieltävää perustelua. Oikeus tutkii sitä, että estääkö perustuslain takaama yksityisyyden suoja valtiota rankaisemasta aikuista ihmistä, joka päättää käyttää huumeeksi luokiteltua ainetta. Tämä on libertaarinen argumentti kieltolakia vastaan: valtiolla ei ole laillista oikeutta rangaista aikuista ihmistä sellaisista valinnoista, jotka kuuluvat yksityisyyden piiriin eivätkä aiheuta vahinkoa toisille.
Britannian parlamentissa keskustellaan lokakuussa kannabiksen laillistamisesta. Britannian huumepolitiikan uudistamista ajava parlamenttiryhmä, All-Party Parliamentary Group for Drug Policy Reform, APPG, esitti elokuussa julkaisemassaan raportissa, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen kahdeksatta artiklaa voidaan soveltaa syytteeseen asetettujen huumeiden käyttäjien aseman arvioinnissa. Tämä kuuluu: “Jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta.”
UNGASS2016 voi palauttaa YK:n perustamispäivämäärän ja ihmisoikeuksien kansainvälisen kunnioituksen kieltämällä huumepolitiikan varjolla tehdyt ihmisoikeusrikokset.
Saksan liittovaltion huumekomissaari Marlene Mortler haluaa helpottaa kannabiksen saatavuutta potilaille ja taata sille halpa hinta pistämällä sairausvakuutukset maksamaan se. Terveysministeri Hermann Gröhe haluaa aloittaa kannabiksen kasvatuksen sen saatavuuden ja potilaiden aseman turvaamiseksi.
Uruguay valitsi lokakuussa kaksi kannabiksen tuottajaa, Symbiosys SA ja Iccorp, kasvattamaan aluksi molemmat kaksi tonnia kannabista vuodessa. Kaikkiaan yksitoista yritystä on hakenut toimilupia kannabiksen kasvattamiseksi Uruguayssa, mm. kanadalainen lääkekannabiksen tuottaja Tilray.
Löytyykö väitteelle perusteita? Näitä ei esitetä ainakaan huumekeskustelussa. Miksi väitettä ei käytetä tupakan ja alkoholin kieltämiseen? Kuinka kannabiksen käyttö korvaa päihteiden ja lääkeaineiden käyttöä?
Opioidikuolemista on tullut Yhdysvalloissa epidemia tuhansien ihmisten kuollessa opioidilääkkeisiin sekä heroiiniin lääkäreiden alettua kiristämään reseptikäytäntöjään.
Frontiers in Cellular Neuroscience lehdessä julkaistussa tutkimuksessa rotille annosteltiin alkoholia 10% liuoksena ja niihin ruiskutettiin erilaisia kannabinoidijärjestelmään vaikuttavia aineita URB597, ACEA sekä JWH133. CB1 reseptorin osittaisvaikuttaja ACEA sekä CB2 reseptorin vaikuttaja JWH133 vähensivät alkoholin aiheuttamia aivovaurioita koe-eläimillä.
Richard Branson “vuosi julkisuuteen” 
Lisäksi
Maanantaina 12.10.2015 Britannian parlamentti keskusteli yli 200 000:n allekirjoittaneen kannatuksen keränneestä kansalaisaloitteesta, jossa vaaditaan kannabiksen tuotannon, myynnin ja käytön laillistamista.
Amnesty International kampanjoi
Harm Reduction International, HRI, julkaisi torstaina 8.10.2015 raportin “
World Federation Against Drugs, WFAD ja European Cities Against Drugs, ECAD, järjestöjen edustajat tuomitsevat ihmisoikeuskomissaarin raportin lapsen oikeuksien sivuuttamisena. Heidän mielestä ihmisoikeusvaltuutettu asettaa huumeiden käyttäjät lapsen edelle. Lapsen oikeuksista on tullut näiden järjestöjen käsissä keppihevonen brutaalin huumepolitiikan jatkamiseksi mm. kuolemantuomioita langettavissa maissa.
Ruotsi on yksi Saudi-Arabian liittolaisista mm. asekauppojen takia eikä liiemmin arvostele sen ihmisoikeusrikoksia varsinkaan huumetuomioiden täytäntöönpanossa.
Britanniassa on perustettu uusi kannabiksen laillistamista ajava järjestö, National Cannabis Coalition, NCC, jota johtaa entinen poliisijohtaja Tom Lloyd.
San Franciscossa allekirjoitettiin 26.6.1945 YK:n peruskirja, jolla haluttiin “uudelleen vakuuttaa uskovamme ihmisen perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen”. Vuonna 1948 tästä periaatteesta syntyi Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus.
YK:n yleiskokous vahvisti päätöksellään 69/201, että maailman huumeongelma pitää ratkaista YK:n peruskirjan säädöksiä noudattamalla ihmisoikeuksia täydellisesti kunnioittaen. YK:n huumekomissio, CND, vaati päätöksellään 51/12 ihmisoikeuksien edistämistä kansainvälisten huumesopimusten noudattamisessa. Kansainvälinen huumevalvontalautakunta, INCB, on päättänyt, että ihmisoikeudet pitää ottaa huomioon huumesopimuksien tulkinnassa. Ihmisoikeuksien toteutumisen erityisraportoija on nostanut esille sen, että huumevalvonnan ja ihmisoikeuslakien ollessa ristiriidassa, ovat ihmisoikeuksien asettamat velvoitteet määräävässä asemassa.
Blogitekstit (Atom)