Apollo - uusi suomalainen vaporisaattori

Kannabiksen käytön vapautuminen ja laillistaminen näkyy käyttötapojen muutoksessa. Yhdysvalloissa on havaittu, kuinka syötävät kannabistuotteet ja kannabiksen käyttö höyrystämällä ovat yleistymässä. Uusi suomalainen kannettava vaporisaattori tulee juuri oikealla hetkellä.

Tusky on aiemmin uutisoinut vaporoinnin eli höyrystämisen eduista sekä suomalaisesta vaporisaattorista nimeltään Venus.

Lisääntyvä mielenkiinto kannabiksen lääkekäyttöä kohtaan on saanut monet pohtimaan annostelumenetelmän tehokkuutta ja turvallisuutta. Vaikuttavat ainesosat ovat kasvimuotoisessa kannabiksessa ei-aktiivisina kannabinoidihappoina THCA ja CBDA, joiden muuttuminen aktiiviseen eli vaikuttavaan muotoon THC ja CBD edellyttää niiden dekarboksylaatiota, mikä tapahtuu käytännössä kuumentamalla kannabis. Tämä on tapahtunut perinteisesti kannabiksen polttamisen yhteydessä, mutta kasviaineksen kyteminen tai palaminen tuottaa paljon terveydelle haitallisia pyrolyysituotteita. Savu sisältää 88% muiden aineiden palamistuotteita, joista monet ovat tunnettuja karsinogeenejä.

Kannabiksen vaporoinnin eli höyrystämisen edut polttamiseen verrattuna ovat niin ilmeisiä, että yhä useampi käyttäjä siirtyy osittain tai kokonaan höyrystämiseen. Varsinkin potilaille höyrystäminen on tehokkaampi ja terveellisempi keino lääkinnällisten ainesosien annostelutapa.

Kannabinoideilla on erilaisia höyrystymislämpötiloja ja osa alkaa höyrystyä jo 140 C:n lämmössä. Suurin osa kannabinoideista alkaa höyrystyä 170 C:n lämmössä, ja 200 C:n lämmössä ne kaikki höyrystyvät. Tämän ylittävässä lämpötilassa kasvimateriaali alkaa kärventyä ja palaa, jolloin makuun tulee mukaan palaneen käryä.

Testeissä on todettu sähkökäyttöisten vaporisaattoreiden olevan luotettavampia lämpötilan hallinnassa kuin butaanikaasulla toimivat. Oikein suoritetussa vaporoinnissa 95% höyrystä on kannabinoideja ja 5% muita höyrystyneitä aineita. 95% höyryn kannabinoideista imeytyy keuhkoissa parissa sekunnissa. Vaporoitaessa paras tekniikka onkin ottaa pieniä henkosia, pidätellä höyryä pari sekuntia ja laskea höyry hitaasti ulos.

Vaporointi säästää. Suurin säästö tulee menetelmän vaikutuksesta keuhkoihin. Polttaminen mitä tahansa kasvimateriaalia kasaa karsinogeenejä keuhkoihin, millä voi olla kalliit seuraukset.

Toinen säästö tulee materiaalin eli kannabiksen säästönä. Vaporointi on tehokkaampi tapa hyödyntää kannabiksen vaikuttavat ainesosat, joita haihtuu poltettaessa ilmaan sivusavuna tai jointin epätäydellisen palamisen takia tippuu maahan. Kolmas säästö tulee välineistä. Paperit, bluntit, bongit jne. maksavat nekin vuosien mittaan, kun taas hyvä vaporisaattori kestää vuosia.

Vaporisaattorin hoito vaatii oman vaivansa, mutta se on pieni verrattuna tuhkakuppeihin, bongin pesuaineisiin ja asunnon tuulettamiseen.

Lisäksi vaporointi ei haise samalla tavalla kuin polttaminen. Polttaja ei itse yleensä edes aisti aiheuttamaansa katkua, mikä voi tunkeutua pienimmästäkin raosta ja ilmastointikanavasta rappuun ja naapuriin. Höyrystäminen sen sijaan ei lähetä samanlaisia hajupommeja ympäristöön ja tuoksu on helposti tuuletettavissa asunnosta.

Apollo

Venuksen keksijä on jalostanut keksinnöstään taskuun sopivan matkamallin, Apollon. Markkinoilla olevien mallien oheen tulee nyt suomalainen puurunkoinen malli, jolle voi ounastella kansainvälistä menekkiä. Sen verran kätevästä ja hyvännäköisestä höyrystimestä tässä uutuudessa on kysymys verrattuna muihin malleihin.

Apollossa on samanlainen teräksinen pesä kuin Venuksessa. Sitä pitää paikallaan lasinen hengitysputki, joka liikkuu kolossaan sitä kevyesti sormilla pyörittäen. Nosta putkea, jolloin pesä vapautuu ja sen voi ottaa ulos. Nosta pesän kansi ja laita siihen tarvitsemasi määrä kuivaa materiaalia. Aseta kansi paikalleen ja sijoita pesä laitteeseen. Kierrä lasiputki alas niin, että pesä jää tiiviisti paikalleen.

Apollon toimintoja säädetään toisella kyljellä olevaa kosketuspaneelia painelemalla ja hivelemällä. Paneelin alla on kosketusta ja aikaa mittaavia sensoreita, joilla laite käynnistetään ja sammutetaan, säädetään sen esilämmitysaikaa, boostin tehoa, valoja ja värinähälytystä. Laite reagoi kosketukseen ja aikaan eikä siten käynnisty vahingossa laukussa tai taskussa.

Kosketuspaneelissa on kolme punaista merkkivaloa. Apollo käynnistetään ylimmästä valopainikkeesta, joka on puupaneelin keskikohdassa pesän kohdalle. Tämä painike toimii myös boostina. Paina pari sekuntia kunnes punainen valo syttyy ja laite antaa värinämerkin käynnistymisestä.

Vedä välittömästi sormea kevyesti paneelin pintaa myöten ikäänkuin pyyhkäisten ensiksi alhaalta ylös, jolloin paneeliin syttyy kolme punaista valoa. Sitten vedät sormella takaisin alas ja esilämmityksen merkiksi syttyy kaksi ylintä valoa. Esilämmityksen loputtua alempi punainen valo sammuu boost valon jäädessä palamaan ja voit alkaa vaporoinnin. Vie lasinen hengitysputki suuhun ja vedä tasaisesti höyryä keuhkoihin.

Boostin käyttäminen voi olla vaporoinnin alussa tarpeen riippuen alkulämpötilasta. Jos et tunne saavasi tarpeeksi höyryä niin paina boostia aloittaessasi sisään hengityksen ja vapauta se ennen lopettamista.

Esilämmitysaikaa, valoja ja värinähälytystä voi säätää paneelin kautta. Boostilla on kolme tehovalintaa: pieni, standardi ja maksimaalinen. Näistä ja muista laitteen ominaisuuksista voit lukea lisää laitteen mukana seuraavassa käyttöohjeessa.

Apollon saa tilattua Venuksen kotisivuilta.
 

Lähde: Lanz, Christian et al: Medicinal Cannabis: In Vitro Validation of Vaporizers for the Smoke-Free Inhalation of Cannabis. Plos one 19.1.2016

 

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/731-apollo

Laillistamisen seuraukset ja kannabiksen vaikutukset

Kannabis laillistettiin Coloradon ja Washingtonin osavaltioissa vuonna 2012. Laillistamisen vastustajat pelottelivat katastrofaalisilla seurauksilla. Laillistamisen kannatuksen jatkuva kasvu kertoo siitä, ettei suuri yleisö ole kokenut mitään haittaa vaan päinvastoin näkee runsaasti myönteisiä kehityspiirteitä.

Teksasin yliopiston tutkijat julkaisivat vuoden 2016 alussa Journal of Addiction Medicine tiedelehdessä tutkimuksen laillistamisen vaikutuksista ensimmäisinä vuosina. Siinä nousee esille neljä asiakokonaisuutta.

1. Aikuisten kannabiksen käyttö lisääntyy, mutta tämä kehitys alkoi jo ennen laillistamista. Kannabiksen käyttö on lisääntynyt kuluneiden kymmenen vuoden aikana 18 - 25 vuotiaiden sekä 26 vuotta täyttäneiden nuorten aikuisten keskuudessa. Kasvu ei kuitenkaan ole kovin dramaattista: ensimmäisessä ryhmässä kuluneen kuukauden aikainen käyttö nousi 20,2%:sta 22%:iin. Yli 25 vuotiaiden keskuudessa kuluneen kuukauden aikainen käyttö nousi 5,8%:sta 8,3%:iin. Tämä kehitys alkoi ennen vuonna 2012 tapahtunutta laillistamista.

2. Kannabiksen käyttöön liittyvät pidätykset sekä kannabishoidon tarve vähenevät isoissa kaupungeissa. Denverissä ja Seattlessa sekä pidätykset että kannabishoidon tarve ovat vähentyneet, mikä kertoo siitä, kuinka paljon kriminaalivalvonta aiheutti erityisen kannabishoidon tarvetta rankaisemisen vaihtoehtona.

3. Alaikäisten kannabiksen käyttö ei ole lisääntynyt. Tilastojen mukaan 12 - 17 vuotiaiden kannabiksen käyttö ei ole lisääntynyt. Itse asiassa se on pysynyt vakaana kymmenen vuotta.

4. Joillakin ihmisillä on huonoja kokemuksia. Vaikka kannabishoidon tarve on vähentynyt niin toisaalta käyttöön liittyvät sairaalakäynnit, ensiaputapaukset ja yhteydenotot myrkytyskeskuksiin ovat lisääntyneet. Tapauksia hoitaneiden lääkintäviranomaisten mukaan nämä ovat enimmäkseen olleet akuutteja ahdistus- tai paniikkikohtauksia, joita saavat varsinkin nuoret, kokemattomat käyttäjät. Yleisin hoitomuoto on lepo ja rentoutuminen. Kannabiksen yliannostus voi tuntua epämukavalta ja sekavalta kokemukselta mutta se ei ole hengenvaarallinen.

Washingtonin yliopiston helmikuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan USA:n aikuisesta väestöstä 12,5% ilmoitti vuonna 2013 käyttäneensä kannabista kuluneen vuoden aikana. Tämä tarkoittaa 20% kasvua vuosina 2002 - 2013. Käytön kasvusta huolimatta kannabiksen käytön aiheuttamat ongelmat pysyivät vakaana tai jopa vähenivät tämän tutkimuksen mukaan.

Uusia tutkimustuloksia kannabiksen vaikutuksista

Kannabiksen laillistamista on vastustettu sillä perusteella, että sitä ei ole tutkittu tarpeeksi. Tämäkin on perusteeton väite. NCBI:n kautta löytyy yli 23 000 tarkistettua tutkimusta aiheesta, ja uutta pukkaa päivittäin. Tässä muutamia, jotka ansaitsevat laajempaa julkisuutta.

1. Kannabis aivovammapotilaiden kuntoutumisessa

Kannabiksen käyttö auttaa aivoverenvuotopotilaiden kuntoutumista 725:n potilaan seurantaan perustuvan tutkimuksen mukaan.

Tämä ei ole ensimmäinen tutkimus, joka osoittaa kannabinoideilla olevan hermosoluja suojaavia vaikutuksia. Vuonna 2014 ilmestyneessä tutkimuksessa havaittiin kannabispositiivisen testituloksen saaneiden potilaiden toipuvan paremmin kuin negatiivisen tuloksen saaneiden. 

2. Kannabiksen haitallisuus mielenterveydelle on myytti

Current Psychiatry Reports tiedelehden helmikuun numerossa julkaistiin tutkimus, joka osoittaa jälleen kerran, ettei kannabis aiheuta psykooseja. 

“Todistusaineisto osoittaa, ettei kannabis itsessään aiheuta psykooseja. Sen sijaan todistusaineisto osoittaa, että varhain aloitettua käyttöä sekä runsasta kannabiksen käyttöä esiintyy niillä ihmisillä, joilla on alttius psykooseihin”.

Tutkimukset osoittavat, että kannabiksen yksi vaikuttava ainesosa, CBD, on antipsykoottinen. 

JAMA psychiatry tiedelehdessä julkaistu tutkimus, jossa selvitettiin liki 35 000:n ihmisen päihteiden käyttö ja mielenterveysongelmat, havaittiin, ettei kannabiksen käyttö aiheuta masennusta eikä ahdistusta. Runsas muiden päihteiden käyttö sen sijaan liittyy myös kannabiksen runsaaseen käyttöön.

3. CBD-öljy on tehokkaampi epilepsialääke kuin perinteiset lääkkeet

CBD:n on havaittu olevan tehokkaampi lääke epilepsiaan kuin käytössä olevat lääkkeet. Israelissa tehdyssä tutkimuksessa testattiin runsaasti CBD:tä sisältävää kannabisöljyä vaikeaa epilepsiaa sairastaviin lapsiin, jotka eivät saaneet apua normaalilääkityksestä. Suurin osa lapsista sai lääkityksestä huomattavaa apua.

Vuonna 2013 USA:n lääkevalvontavirasto, FDA, myönsi kokeiluluvan CBD-lääkkeen käyttämiseksi epilepsiaa sairastaville lapsille, joiden tilanteeseen normaalilääkitys ei ollut auttanut. Lääkekokeissa potilaiden kohtaukset vähenivät keskimäärin 40%. 

4. Vanhemmat ikäluokat ovat siirtymässä kannabiksen lääkekäyttöön

Drug and Alcohol Dependence lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan suurin osa kannabista lääkkeenä käyttävistä on 40 - 50 vuotiaita. Kahdeksan osavaltiota velvoittaa pitämään kannabista käyttävistä potilaista potilasrekistereitä, joihin tämä tutkimus perustuu. Alaskassa puolet lääkekäyttäjistä on yli 50-vuotiaita, Oregonissa 40%, Nevadassa 58% on yli 45 vuotiaita ja Vermontissa puolet on yli 55 vuotiaita. Alaikäisiä on alle prosentti.

Tämä tulos kumoaa mm. SAM-kieltolakijärjestön levittämän väitteen, että suurin osa lääkekäyttäjistä olisi nuoria 20 - 30 vuotiaita. Yhdysvalloissa kaikkiaan 650 000 ihmistä käyttää kannabista lääkkeenä osavaltioiden lakien mukaisesti.

Clinical Journal of Pain tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa 274 kroonisista kivuista kärsivää potilasta sai kannabista lääkekäyttöön. Puolen vuoden jälkeen tehdyn mittauksen mukaan kannabis vaikutti selvästi kipuihin ja paransi muillakin tavoin potilaiden elämänlaatua. Potilaat vähensivät opioidien käyttöä keskimäärin 44%. Potilaskoe ei ollut kontrolloitu lääkekoe, mikä heikentää tulosten arvottamista. Vain kaksi potilasta joutui lopettamaan kesken haittavaikutusten takia.

5. Synteettinen THC, dronabinol, tappaa leukemiasoluja

BMC Cancer -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan FDA:n hyväksymä synteettinen THC, dronabinol, aiheuttaa leukemiasolujen solukuoleman ja olisi myrkytön vaihtoehto leukemiapotilaille. 

Yhdysvaltojen liittovaltion syöpäinstituutti, NCI, painostettiin vuonna 2011 vetämään sivuiltaan maininnat kannabiksen syöpää parantavista vaikutuksista. Vuonna 2015 syöpäinstituutti palautti nämä tiedot lisättynä uusilla tutkimustuloksilla. NCI:llä on tiivistetysti potilaille ja hoitohenkilökunnalle erikseen kannabiksen käytöstä kertovat sivut.

Tutkimuksissa on lisäksi havaittu THC/CBD:n annostelun tehostavan radioaktiivisen hoidon tuloksia, mikä säästää potilasta kyseisen hoitomuodon aiheuttamilta vaurioilta.

Kannabiksen kieltolain jatkamiselle on vaikea löytää perusteita tieteellisestä tutkimuksesta.

Lähde:
Washington University School of Medicine 10.2.2016, Journal of Addiction Medicine: February 2016, Salon 9.2.2016, Alternet 10.2.2016

 

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/730-laillistamisen-seuraukset-ja-kannabiksen-vaikutukset

Ihmisoikeusraportoija kehottaa UNODC:ta dekriminalisointiin

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen velvoittaa siirtymään rankaisevasta huumesotapolitiikasta haittoja vähentävään ja dekriminalisoivaan politiikkaan. YK:n ihmisoikeuden erityisraportoija vaatii UNODC:ltä selvää kantaa ihmisoikeuksien kunnioittamisesta huumepolitiikassa.

YK:n huumetoimiston, UNODC, kanta dekriminalisointiin tai sen puute on noussut tänä syksynä jopa suomalaisiin tiedotusvälineisiin. Kysymys on YK:n valmistautumisesta ensi kevään UNGASS2016 kokoukseen, jota varten useat YK:n järjestöistä ja ohjelmista ovat antaneet lausuntonsa.

UNODC on kuitenkin keskeinen toimisto YK:n huumevalvontabyrokratiassa, jonka vuosiraporteissa ei ole nähty erillistä pohdintaa ihmisoikeuksista. Tusky uutisoi aiemmin, kuinka pienistäkin vihjeistä yritetään löytää UNODC:n kannanottoa muun YK:n yhtenäistettyä kantansa ihmisoikeuksiin huumepolitiikan perustana. (Tuskyn uutisointi UNGASS2016 prosessista: 1, 2, 3 ja 4.)

YK:n ihmioikeuskomissaarin toimisto nimittää erityisraportoijia “tutkimaan, valvomaan, neuvomaan ja raportoimaan julkisesti” ihmisoikeusongelmia, jotka liittyvät tietyn oikeuden toteutumiseen. Raportoijia eivät sido hallitusten eikä toimistojen edut, koska he ovat neuvonantajan roolissa, jolloin heillä on hyvin suuret vapaudet toimia virallisesti nimettyinä kriitikoina heille annetussa tehtävässä.

YK:n oikeus terveyteen ihmisoikeuden erityisraportoija Dainius Pūras lähestyy UNODC:n pääsihteeriä Yuri Fedotovia kirjeellä, joka on hyvin suorasanainen. Erityisraportoija nostaa ensimmäiseksi esille ihmisoikeuksien kunnioittamisen tilan huumevalvontabyrokratiassa:

“Erityisraportoijana ilmaisen huoleni selkeiden ihmisoikeusstandardien puuttumisesta tällä hetkellä käytävissä neuvotteluissa, joissa käsitellään UNGASS kokouksen loppuasiakirjaa. Ihmisoikeudet ovat mukana yhtenä teemana, mutta sen käsittely on saanut vain vähän aikaa neuvotteluissa, jolloin uhkana on sen jääminen ontoksi julistukseksi, josta ei käydä mielekästä keskustelua, ihmisoikeusstandardeja ei kehitetä eikä niiden toteutumista seurata.”

Erityisraportoija jatkaa huumepolitiikan lopullisesti kriminalisoineen vuoden 1988 ns. Wienin sopimuksen, UN Convention against Illicit Traffic in Narcotic Drugs and Psychotropic Substances, käsittelyä neuvotteluissa:

“Pidän myönteisenä sitä, että neuvottelluissa käsitellään vuoden 1988 sopimuksessa mainittuja vaihtoehtoja rikosoikeudelliselle tuomiolle ja rangaistukselle, mutta haluan alleviivata sitä, että tuomion langettaminen ja rankaiseminen ovat rikosoikeudellisen prosessin viimeisiä keinoja, eikä niistä ole apua tutkintavankeudessa oleville. Huumeita käyttävien terveysongelmien takana on usein itse kriminalisointi, joka sysää ongelmat ja ihmiset yhteiskunnan marginaaliin ja heikentää sekä kansanterveyttä että yksilön terveyttä.”

“Oikeus terveyteen ihmisoikeuden toteutumista edesauttaa huumeiden käytön ja hallussapidon dekriminalisointi ja depenalisointi kun tähän liitetään resurssien lisääminen hoitoon, opetukseen sekä muihin jäljempänä käsiteltäviin toimenpiteisiin.”

Dekriminalisoinnin tärkeyden lisäksi erityisraportoija tähdentää sitä, että haittoja vähentävä politiikka ei ole vaihtoehto vaan ihmisoikeudet velvoittavat valtioita ensisijaisesti harjoittamaan vapaaehtoisuuteen perustuvaa hoitopolitiikkaa.

“Oikeus terveyteen ihmisoikeuden toteuttamisen lisääminen edellyttää riittävien budjettivarojen ohjaamisen tähän. On huolestuttavaa havaita, kuinka maailmanlaajuisesti huumeriippuvuuden hoitoon on sijoitettu aivan liian vähän resursseja verrattuna rikoslain toteuttamiseen”.

Lapsen oikeuksien toteutuminen ja huumesota

Lapsen oikeudet ovat olleet huumehaukkojen perustelu huumesodan jatkamiseksi, ja he esittävät nämä omassa retoriikassaan ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa. Mm. Ruotsin edustajat ovat olleet närkästyneitä YK:n ihmisoikeuskritiikistä ja syyttäneet ihmisoikeustarkkailijoita “aikuisten oikeuksien” ajamisesta.

Erityisraportoija pistää huumesodan vaikutukset lapsen oikeuksien toteutumiseen järjestykseen:

“Pidän lasten ja nuorten asemaa koskevaa temaattista keskustelua myönteisenä sekä siinä käsiteltäviä huumeiden käytön, huumekaupan ja hallitusten sortotoimien vaikutuksia hyvin monille lapsen oikeuksille. Olen kuitenkin huolissani siitä, että vaikka lapsen oikeuksia tuodaan esille laaja-alaisesti, näitä asioita käsitellään hyvin rajallisesta näkökulmasta nyt käytävissä neuvotteluissa.”

“Käytön ehkäisy on laajasti hyväksytty osa huumeiden käytön aiheuttamien ongelmien käsittelyssä lasten keskuudessa. Ehkäisyllä kuitenkin viitataan usein sellaisiin toimenpiteisiin, jotka eivät perustu näyttöön eivätkä ihmisoikeuksiin.”

“Yksi “huumesodan” ja nollatoleranssi-lähestymistavan oikeuttamiseksi käytetyistä argumenteista on ollut lasten suojeleminen. Historia ja todistusaineisto osoittavat kuitenkin, että huumevalvonnan sortotoimenpiteiden kielteinen vaikutus lasten terveyteen ja kehitykseen hyvin usein ylittää tämän politiikan suojelevan vaikutuksen, ja kun huumeita käyttävät lapset kriminalisoidaan, ei heille ole tarjolla haittoja vähentäviä toimenpiteitä eikä riittävää huumehoitoa ja heitä sijoitetaan pakkohoitolaitoksiin.”

Erityisraportoijan kirje UNODC:lle on jälleen yksi huumesotaa vastaan esitetty murskakritiikki, joka heijastaa kansalaisjärjestöjen esittämiä kannanottoja mutta nyt YK:n tehtävään asettaman asiantuntijan arvovallalla. Tämä nostaa esille sen, ettei UNGASS2016 kokouksesta voi tulla jälleen kerran tyhjiä poliittisia julistuksia suoltava huippukallis spektaakkeli.

 

Lähde: Erityisraportoijan kirje UNODC:lle 7.12.2015, Transform 8.12.2015

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/728-ihmisoikeusraportoija-unodc

Uruguay: kolme kannabislajiketta apteekkeihin

Vuonna 2016 Uruguayn apteekkeihin tulee myyntiin kolme eri vahvuista kannabislajiketta. Kahdessa vuodessa Uruguayn poliittiset päättäjät ovat nostaneet kannabiskaupan laittomuuden hämäryydestä normaaliksi liiketoiminnaksi, mikä näkyi kannabismessuilla Expocannabis 2015.

Uruguayn kannabiksen kasvatusta ja jakelua valvova kansallinen huumelautakunta, Junta Nacional de Drogas, ilmoitti 5.12., että uruguaylaiset voivat ensi vuonna valita apteekeissa kolmesta erilaisesta kannabislajikkeesta. Lajikkeet eroavat toisistaan THC/CBD suhteiltaan lautakunnan pääsihteerin Milton Romanin mukaan.

“Apteekkeihin tulee kolme vaihtoehtoa, joiden vaikutuksista tullaan julkaisemaan tuoteselosteet sekä ohjeistus aloittelijoille aloittaa miedoimmasta lajikkeesta”, Romani selitti tulevaa tarjontaa muttei paljastanut vielä mitään nimiä.

Uruguayn valtion kasvattajat ovat jalostaneet geneettisesti tunnistettavia lajikkeita sen valvomiseksi, ettei maasta vietäisi kannabista muihin maihin laittomille markkinoille.

Romanin arvion mukaan ensimmäinen neljän tonnin erä tulee myyntiin vuoden 2016 puolivälissä. Hinta tulee olemaan dollari grammalta ja rekisteröitynyt maan kansalainen saa ostaa 40 grammaa kuukaudessa.

Uruguay on myöntänyt toistaiseksi kasvatusluvat kahdelle yritykselle ja 3200 ihmistä on rekisteröitynyt kannabiksen käyttäjiksi. Ihmiset saavat myös kasvattaa itselleen kuusi kasvia tai liittyä kannabisklubiin.

Hallitus neuvottelee muutamien yrityksien kanssa mahdollisuudesta tuottaa kannabista lääkekäyttöön Yhdysvalloissa ja Euroopassa.

Hallituksella on ollut vaikeuksia toteuttaa kaksi vuotta sitten tehdyn laillistamispäätöksen asettamia aikatauluja.

“Haluamme tehdä tämän huolellisesti vaikka se veisi pitemmän aikaa. Meidän pitää olla huolellisia, koska mikä tahansa virhe voisi tuhota tämän ainutlaatuisen kokeilun koko maailman mitassa”, Romani korostaa.

Milton Romania haastateltiin Montevideossa 5. - 7.12. järjestetyillä Expocannabis 2015 messuilla, jotka keräsivät yhteen päättäjiä, tutkijoita, kasvattajia, käyttäjiä ja muuta yleisöä Uruguaysta sekä kautta maailman.

Lähde: Reuters 5.12.2015

EXPOCANNABIS URUGUAY 2015

 

BBC:n raportti Uruguayn tilanteesta

 

 

CNN:n espanjankielisen toimituksen raportti Uruguayn ensimmäisestä kannabisklubista

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/727-uruguya-kolme-kannabislajiketta-apteekkeihin

Laillistaminen lisää kannabiksen käyttöä, entä sitten!

Kanadan päätös laillistaa kannabis tekee harkinnan ajankohtaiseksi myös Suomessa. Kannabiksen käytön dekriminalisointi ja laillistaminen lisää sen käyttöä, mutta millainen ongelma se on?

Laatuaan ensimmäisessä tutkimuksessa vertailtiin 38:n valtion kannabispolitiikkaa ja nuorten kannabiksen käyttöä. Tutkimuksen mukaan kannabispolitiikan vapauttaminen, depenalisointi sekä osittainen laillistaminen korreloi nuorten kannabiksen käytön kasvun kanssa.

Korrelaatio vaihteli sukupuolten välillä sekä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Tutkimuksen mukaan korrelaatio tuli merkitseväksi vasta yli viiden vuoden kuluttua lainmuutoksesta.

Poikien kannabiksen käytön lisääntymiseen liberalisoituminen ei näytä vaikuttavan yhtä paljon kuin tyttöjen kannabiksen käyttöön, joka lisääntyi huumelainsäädännön lieventymisen myötä. Tytöt käyttävät kieltolain olosuhteissa vähemmän kuin pojat.

Suomessa tämän tutkimuksen mukaan pojista kannabista on käyttänyt ainakin kerran 11%, kuluneen vuoden aikana 8% ja 1,5% on säännöllisiä käyttäjiä. Tyttöjen osalta luvut ovat 8%, 6% ja 0,4%.

Portugali dekriminalisoi kaikkien huumeiden käytön vuonna 2001, ja siellä poikien vastaavat luvut ovat 17%, 14% ja 3,2% sekä tyttöjen 11%, 8% ja 1,4%. Sveitsissä vallitsee täysi kieltolaki kuten Suomessa mutta sen kulttuuri on suvaitsevampi. Sveitsin luvut pojilla ovat 40%, 31% ja 10% sekä tytöillä 30%, 25% ja 5%.

Kannabiksen laillinen asema ei siten yksin selitä kannabiksen käytön tasoa, eikä laillisen aseman vaihtelu yksin selitä kannabiksen käytön yleisyyttä tai kehitystä. Korrelaation vaihtelu viittaa siihen, että maakohtaiset kulttuurierot sekä yksilön sosioekonomiset piirteet ovat tärkeitä tekijöitä siinä, alkaako ihminen käyttää kannabista ja jatkaako edelleen säännölliseksi käyttäjäksi.

Nuorilla, joilla on vaikeuksia suhteissa vanhempiinsa, jotka viettivät enemmän aikaan kavereidensa seurassa ja joilla on psykologisia ongelmia, on suurempi todennäköisyys kannabiksen käyttöön. Perheen varallisuus oli suhteessa kannabiksen käyttöön yleensä ja kuluneen vuoden aikana tapahtuneeseen käyttöön mutta ei säännölliseen käyttöön. Bruttokansantuote korreloi ainakin kerran tapahtuneeseen käyttöön sekä säännölliseen käyttöön.

Tutkimus ei osoita suoraa syy-seuraussuhdetta lainsäädännön liberalisoinnin ja kannabiksen käytön välillä. Voidaan myös päätellä, että väestön liberaali suhtautuminen aiheuttaa politiikan liberalisoinnin.

Kanadassa tehty tutkimus kertoo mahdollisen muutoksen suuruudesta. Kieltolaista huolimatta Kanadassa on paikoitellen hyvin liberaali asenneilmapiiri. Tuoreen tutkimuksen 20% kanadalaisista käytti kannabista kuluneen vuoden aikana. Yli 30% vastasi kyllä kysymykseen, aikooko hän käyttää kannabista myös ensi vuonna, jos Kanadan hallitus laillistaa sen.

Kaikkiaan 59% vastanneista kannatti laillistamista eli melkein kaksinkertainen määrä kuin aikoo myös käyttää sitä. Tämä kertoo yhteiskunnan asenteen olevan myönteinen kannabista kohtaan.

Colorado salli kauppojen myyvän kannabista vuoden 2014 alusta, ja tuoreesta nuorisotutkimuksesta saa myös taustaa mahdolliselle muutokselle. Sen mukaan lukioikäisten kannabiksen käyttö on pysynyt vakaana vuodesta 2005. Vuonna 2013 20% lukiolaisista kertoi käyttäneensä kannabista kuluneen kuukauden aikana ja 37% ainakin kerran eläissään. Nämä ovat alle Yhdysvaltain keskiarvojen 23,4% ja 40,7%.

Sen sijaan aikuisten kannabiksen käyttö on kasvanut, mutta se on noudattanut kansallista kehitystä myös niissä osavaltioissa, jotka eivät ole laillistaneet. Vuosina 2011 - 2013 yli 26 vuotiaiden kuluneen kuukauden aikainen kannabiksen käyttö nousi 7,6%:sta 10,1%:iin. Yli 18 vuotiaiden käyttö nousi 10,4%:sta 12,6%:iin. Vuosi kauppojen aukaisemisen jälkeen tehdyssä kyselyssä 13% kertoi kannabiksen käyttönsä vähentyneen, 17% lisääntyneen ja 70% pysyneen samana.

Coloradossa on havaittu myös sen, että kieltolain aikana ihmiset eivät välttämättä kertoneet käytöstään, he vähättelivät sitä eivätkä tutkimukset tavoita kaikkia käyttäjäryhmiä. Tällöin ei voi suoraan päätellä, että käyttö kasvaa laillistamisen myötä jos yhä useampi ihminen on vain valmis tunnustamaan sen. Puhutaan myös piilevästä kysynnästä, mitä edustaa erityisesti lääkekäyttö ja itselääkintä, mutta myös aikuisten ihmisten lisääntynyt käyttö, koska kannabista saa mukavasti kaupasta ilman hankalaa “säätämistä”.

Muutos ei ole pelkästään määrällinen vaan siihen liittyy tärkeitä ympäristön muutoksia, jotka vaikuttavat käytöstä koituvien seurausten laatuun. Käytön lisääntymisestä huolimatta ongelmat eivät kasva samassa suhteessa ja ovat laadultaan erilaisia. Kieltolain voidaan ihan normaalijärjellä ajatellen aiheuttavat käyttäjien eristymistä ja traumaa. Nämä lisäävät riippuvuusriskiä sekä muiden psyykisten ongelmien esiintyvyyttä.

Lapsuuden traumat ja kannabisriippuvuus

Kannabiksen laillistamisen vastustaminen perustuu kieltolain perusteluna käytetystä yksinkertaistavasta väitteestä, että tarjonta synnyttää kysyntää ja käyttö aiheuttaa riippuvuutta. Riippuvuuden väitetään olevan aineen kemiallista vaikutusta vaikka suurin osa käyttäjistä ei koe riippuvuutta.

Tutkimukset osoittavat, että lapsuuden traumat ja varsinkin lapsena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö altistavat myöhemmällä iällä kannabisriippuvuudelle. Tutkimukset osoittavat, että lapsuuden traumat altistavat myös psykooseille myöhemmällä iällä. Kannabiksen käytöllä pyritään näissä tilanteissa lievittämään kokemusten synnyttämää stressiä ja kielteisiä tunteita.

Keskustelussa on korostettu vahvojen kannabislaatujen päivttäisen käytön osuutta mielenterveysongelmien syntyyn, mutta harvemmin tapahtuva käyttö ja perinteisemmät kannabislaadut voivat aiheuttaa psykooseja jos taustalla on vakavaa lapsuuden aikaista hyväksikäyttöä. Kannabisriippuvuudeksi leimattu käyttö on usein itselääkintää, mikä nostaa esille kieltolain oikeuttamiseksi luodun kielipelin, kontrollipuheen. Esimerkiksi skunkista on yritetty tehdä syntipukkia mielenterveysongelmille, jotta ongelmaisten rankaisemista voitaisiin yhä jatkaa.

Laillistaminen vapauttaa yhteiskunnan resursseja hoitamaan riippuvuuden takana olevia varsinaisia ongelmia, jolloin runsastunut käyttö ei näy väestön lisääntyneenä riippuvuutena. Haasteena onkin asenteellinen ja byrokraattinen muutos rankaisevasta kriminaalivalvonnasta tukevaan ja hoitavaan kansanterveyspolitiikkaan. Laillistamiseen pitää liittää vaikuttava nuorten ongelmia selvittävä ja hoitava ohjelma.

Oikea valvontamalli?

Kannabiksen laillistamisen vastustajat ovat nostaneet ongelmaksi myös sen, että kaupalliset yritykset tulevat mukaan kannabisnekseen. Tämä ei ole automaattisesti huono asia. Alkoholi- ja tupakkapolitiikka ovat suosineet suuryrityksiä, jotka ovat lahjoneet avokätisesti tutkijoita ja poliitikkoja saaden vastalahjaksi vapaat kädet mainontaan ja ostajien houkuttelemiseen.

Alkoholin ja tupakan käyttö ovat kuitenkin laskussa nuorison keskuudessa. Valvottu kaupallinen malli mahdollistaa nuorison kannabiksen käytön rajoittamisen salliessaan vastuullisten aikuisten käyttää sitä ilman kriminaalivalvonnan stressiä. Kannabis on myös todettu haitattomammaksi päihteeksi kuin alkoholi ja tupakka. Näiden kaupallinen valvontamalli sallii kymmenien tuhansien ihmisten ennenaikaisen kuoleman kun taas kannabiksen ei ole voitu osoittaa aiheuttavan yliannoskuolemia vaikka sen jakelu toteutettaisiinkin valvotun kaupallisen mallin mukaan.

Kieltolain luoma ongelma on ollut uskottavan tiedottamisen puute, koska huumepolitiikkaa on ohjattu asenteilla ja ideologialla. Esimerkin uudenlaisesta kannabispolitiikasta tarjoaa Britannian terveysviraston, NHS, tiedonanto tuoreen tutkimuksen ylitulkinnasta sensaatiolehdistössä. Nämä uutisoivat reippaasti kannabiksen aiheuttavan aivovaurioita. NHS julkaisi 27.11. tiedonannon, jossa väite kumottiin suoraan: "Tutkimuksesta ei voida päätellä, ovatko havaitut erot kannabiksen käytön seurausta vai ovatko muut tekijät syynä".

Yhdysvaltain terveysvirasto, NIH, ja sen alainen huumeriippuvuuden tutkimusinstituutti, NIDA, aloittavat laajan perustutkimuksen, jossa seurataan 10 000 nuoren päihdekäytön uraa. Projektiin kuuluu kymmenen erilaista tutkimusta, joihin värvätään 9 - 10 vuotiaita nuoria ennenkuin he ovat aloittaneet yhdenkään päihteen käytön.

Kannabiksen laillistamisen aiheuttamassa muutoksessa kannattaa ottaa huomioon päihteiden kokonaiskulutus sen sijaan, että tarkastellaan vain kannabiksen käytön kehitystä irrallaan muista päihteistä. Jos alkoholin käyttäjät korvaavat osankin kannabiksella, voidaan sillä katsoa olevan myönteinen vaikutus kansanterveydelle.

Lähde: CBC 10.11.2015, PLOS 25.11.2015, TDPF 5.11.2015, Eurekalert 16.11.2015, European Addiction Research 22:2016, Early Intervention Psychiatry 12.11.2015, National Institutes of Health, NHS 27.11.2015  

 

Ovatko kannabiksen kasvattajat valmiita laillistamiseen Kanadassa?

 

 

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/726-laillistaminen-lisaa-kannabiksen-kayttoa

Ammutaanhan lehmiäkin

Huumepoliisi on ollut vuosikymmeniä yhteiskunnan pyhä lehmä, jonka osuutta huumemarkkinoiden toimintaan ei ole saanut kyseenalaistaa. Huumeiden käyttäjä on lypsävä lehmä, joka takaa virkamiesten hulppeat vuosiansiot pimeine etuineen. Toimittajien, päihdelääkäreiden ja huumeiden vastaisten järjestöjen tehtävä on pitää yllä poliisin propagandan uskottavuutta. Huumevalistus on tämän sydämettömän maailman ydin.

Helsingin huumepoliisin johtajaa Jari Aarniota vastaan nostetut rikossyytteet tulivat sokkina niille toimittajille, järjestöille ja huumevirkamiehille, jotka ovat vuosikymmeniä tottuneet kirjoittamaan liturgiaa huumepoliisin pyyteettömästä itsensä uhraamisesta nuorison parhaaksi. Oikeudenkäynti on nostanut esille sen laillisen ja laittomuuden pimeän välimaaston, jonka huumepolitiikkamme on luonut. Assassiinien doktriini, mikään ei ole totta, kaikki on sallittua, onkin huumepolitiikkamme arkipäivää.

Huumepoliisin toimintaa voi analysoida uskoen poliisin sanaan kuin raamattuun kuten Suomessa on tapana. Tähän tarkoitukseen on ilmestynyt kaksi mainiota lähdettä: Aarnion puolustus Helsingin käräjäoikeudessa ja huumepoliisin työstä kertova uusi kirja “Huumepoliisin jalanjäljissä”.

Aarniota epäillään muiden rikosten ohella tonnin kannabiserän tuomisesta Suomen kannabismarkkinoille. Aarnio kiistää, mikä on synnyttänyt kaksi teoriaa tapahtuneista: Aarnio on poliisin valvonnan täydellisen puuttumisen takia jälleen yksi pilaantunut omena opportunistisessa huumepolitiikassa tai sitten kyseessä on Helsingin huumepoliisin ja keskusrikospoliisin, KRP, reviirikamppailu huumemarkkinoista.

Aarnio turvautui kahdesta pahasta parempi -puolustukseen: hän sai omien sanojensa mukaan hämärämaailman turva-asiantuntijana toimimisesta könttäsummana muovikassissa yli 400 000 euroa tuntemattomalta virolaiselta mieheltä. Suomalaisessa kulttuurissa tonnin hasislastia pidetään pahempana kuin sitä, että huumepoliisin johtaja toimii virka- ja vapaa-ajallaan järjestäytyneen rikollisuuden “torpedona" ja kiertää veroja.

Huumepoliisi on perustamisestaan saakka painostanut rankaisemisen lisäämiseen vaikka lainsäätäjien tahtona on ollut sen vähentäminen ja hoidon lisääminen. Myös kansainväliset huumesopimukset, joilla huumepoliisi perustelee työtään, kehottavat käyttäjien hoitoon ja kuntoutukseen rankaisemisen sijaan, mistä olemme saaneet lukea ylimmän sopimusvalvojan INCB:n tuoreesta kannanotosta. 

Huumepoliisin pitäisi lain mukaan ohjata käyttäjiä hoitoon, mutta tutkijat ovat jo vuosia sitten havainneet, että huumepoliisin keskuudessa vallitsee ns. “hoitokielteinen” asenneilmapiiri. Huumepoliisi ei ole paljoa välittänyt laissa säädetystä rankaisemattajättämispykälästäkään. Kun poliisille vuonna 2001 annettiin ns. pikasakko-oikeus, käytöstä rankaiseminen lisääntyi 44% kun poliisin tietoon tulleet huumerikokset kasvoivat vain 8%. Syyttämättä jätettyjen määrä laski 41%. Suomi on yksi harvoista maista EU:ssa, jossa rangaistaan käytöstä.

Helsingin huumepoliisin ja IHRY:n julkaisema kirjan “Huumepoliisin jalanjäljissä” (Ketonen 2015) on runsas lähde huumepoliisin historian ja arvomaailman analysointiin. Kirja todistaa myös sen, että kannabiksen vastainen järjestö Irti Huumeista ry, IHRY, on huumepoliisin propagandaosasto “Kgp:tä” ja muita huumepoliisin työtä arvostelevia vastaan.

Huumepoliisien kirjan ihannoiva kuva huumepoliisin työstä ja Aarnion puolustuksen piirtämä todellinen työnkuva ovat räikeässä ristiriidassa: Huumepoliisin työn etuihin kuuluu valvomattomia pankkikortteja, pimeää käteistä, puhelimia, autoja ja “turva-asuntoja” maksullisine naisineen.

Vuoden poliisiksi valitun Leena Kontulan kertomus nostaa esille huumepoliisin työn todellisen luonteen. Hän tunnustaa uskovaisena rehellisesti, ettei haluakaan narkomaanien raitistuvan, koska "huumepoliisi on tottunut käsittelemään käyttäjää tietolähteenä”.

“Käytön lopettamisen ehdottaminen olisi ollut lypsävän lehmän lopettamista”, avautuu Leena Kontula sivulla 138. 

Huumepoliisit kertovat useissa kohdissa järjestäytyneen rikollisuuden tulosta markkinoille sekä niiden väkivaltaistumisesta mutta eivät ymmärrä olevansa oleellinen osa tätä mekanismia, itse asiassa sen välttämätön ehto. Leena Kontulan paljastama huumepoliisin toiminnan tarkoitus ei ole lopettaa eikä edes vähentää huumeiden ongelma- eli väärinkäyttöä vaan saada se jatkumaan ikuisesti.

Huumepolitiikkamme on siten tehnyt huumeiden käyttäjästä poliisille työpaikkoja, resursseja ja urkintavaltuuksia lypsävän lehmän, jonka tietoja kieltolain luomilta pimeiltä markkinoilta poliisi käyttää sen valvontaan, kuka saa myydä huumeita markkinoilla!

Aarnion oikeudenkäynti on nostanut konkreettisesti näkyville sen ongelman, mikä liittyy uhrittoman rikoksen kriminaalivalvontaan. Huumerikollisuutta tutkittaessa pitää nojautua pääsääntöisesti kanssasyytettyjen kertomuksiin, koska rikoksella ei ole selkeää uhria. Tällöin tutkinnassa aletaan käymään kauppaa tunnustuksilla. Tämä johtaa koko oikeuden korruptioon, jolloin tunnustamalla voi jopa saada pahempia rikoksia anteeksi.

Myös Aarnio-keissin oikeudenkäynnit perustuvat kuulusteluihin. Oikeudessa kanssasyytetyt peruvat ja muuttelevat kertomuksiaan, jolloin oikeudenkäynti muuttuu farssiksi. Mikään ei ole totta, kaikki on mahdollista; huumepoliisista on tullut aikamme assassiini, oikeusvaltion tuho.

DEA - huumepoliisimme mallivirasto

Huumepoliisien kirjassa ei perustella lainkaan omaa toimintaa esim. tutkimustiedolla, mutta siinä selostetaan useaan otteeseen sitä, kuinka heidän huumeoppinsa on tuotu tänne Ruotsista ja Yhdysvalloista, ja kouluttajana on toiminut USA:n huumepoliisi, DEA.

DEA:n toiminta on Yhdysvalloissa joutunut tarkkaan syyniin viime vuosina, ja tämän vuoden keväällä johtaja Michele Leonhart joutui eroamaan korruptioskandaalin johdosta. Myös nykyinen johtaja Chuck Rosenberg on tulilinjalla lauottuaan yhdessä haastattelussa kannabiksen lääkekäytön olevan vitsi. Yli sadantuhannen ihmisen allekirjoittama adressi ja joukko kongressiedustajia Earl Blumenauerin johdolla vaatii hänen erottamistaan.

Tänä vuonna DEA:n kannabispensaiden kitkemiseen tarkoitetuista määrärahoista on päätetty leikata puolet ja ohjata säästyneet rahat sellaiseen toimintaan, joka “on hyödyllisempää Yhdysvaltain kansalaisten turvallisuuden ja taloudellisen hyvinvoinnin kannalta” kuten perheväkivallan ehkäisyyn.

DEA:n operaatioissa yhden kasvin kitkeminen on tullut maksamaan keskimäärin 4.20$, joissakin osavaltioissa jopa 60$ per kasvi! Lisäksi on paljastunut, että huumepoliisi on niittänyt myös villiintyneitä kuituhamppupensastoja, ns. ditch weediä, millä on saatu näyttäviä tilastoja ikäänkuin tehokkaasta toiminnasta.

Huumepoliisin ajama politiikka on osoittautunut yleisemminkin tehottamaksi tarkoituksessaan eli kannabiksen käytön vähentämisessä: vuonna 1977 kaksi vuotta ennen kitkemisen aloittamista alle 25% amerikkalaisista oli käyttänyt kannabista edes kerran. Vuonna 2015 eli 36 vuotta myöhemmin 44% amerikkalaisista oli käyttänyt kannabista. Tuskinpa yhteiskunnan resursseja voi tämän tehottomammin tuhlata!

Eikä kysymys ole yksittäisestä poliisijoukosta tai operaatiosta vaan järjestelmävirheestä.

Huumepoliisi mainostaa tekemiään takavarikkoja sillä, kuinka markkinoilta saatiin pois merkittävä määrä huumeita ja kuinka täten estettiin niin ja niin monen käyttäjän kuolema. Arvostettu huumepoliittinen julkaisu International Journal of Drug Policy julkaisi Australiassa tehdyn tutkimuksen, jonka mukaan huumepoliisien tekemillä takavarikoilla ei ole vaikutusta huumemarkkinoihin.

Huumeiden käytön aiheuttamat ensiapukäynnit ovat hyvä indikaattori huumeiden tarjonnasta. Tutkimuksessa yhdistettiin poliisin tekemät merkittävät takavarikot ja pidätykset ensiavusta saatuihin tietoihin kymmenen vuoden ajalta.

Tutkimustulokseksi saatiin, että “opiaattien, kokaiinin ja amfetamiinin takavarikkotietoihin ei ainakaan lyhyellä aikavälillä voi luottaa huumelakien tehokkuuden mittarina”.

Takavarikot eivät todista poliisin toiminnan tehokkuudesta vaan markkinoiden toiminnasta: mitä suurempi takavarikko, sitä enemmän markkinoilla on huumeita. Poliisi ainoastaan ohjaa sitä, mitä aineita markkinoilla liikkuu ja kuka niitä myy. Tietoisesti tai tiedostamattaan.

Ruotsi on kovan huumepolitiikan mallimaa, mistä Suomen huumepoliisi ja muut huumevirkamiehet ottavat oppia ja mallia työhönsä. Tänä syksynä ruotsalainen huumekeskustelu on ryöpsähtänyt aivan uudelle tasolle kriittisten äänien saadessa palstatilaa ja lähetysaikaa mielipiteilleen.

Expressenin pääkirjoituksessa 15.11. asetetaan kyseenalaiseksi se käytäntö, että kansainvälisissä huumekokouksissa Ruotsin edustajat ovat pääsääntöisesti kriminaalivirkamiehiä. Ruotsin epäonnistuneesta huumepolitiikasta ei kuitenkaan pidä syyttää suoraan poliiseja vaan niitä poliitikkoja, jotka ovat vuosikymmeniä uskoneet olevan tehokasta antaa poliisin yhtä aikaa jahdata ja yrittää auttaa huumeiden käyttäjiä.

“Poliisin harjoittama jahti luo viholliskuvaa, ei luottamusta. Koska poliisi on huumeiden käyttäjien ensisijainen viranomaiskontakti, tulee muistakin viranomaisista vihollisia. Ja se on suuri ongelma. Huumekuolleisuus on Ruotsissa 4,5 kertaa suurempi kuin keskimäärin EU:ssa”, Johannes Forssberg kirjoittaa.

Tutkija Osmo Kontula kehotti vuonna 1986 ilmestyneessä tutkimuksessa "Huumerikokset ja niiden kontrolli", ettei suomalaisiin kannabiksen käyttäjiin lyötäisi koviin huumeisiin ja narkomaaneihin liittyviä leimoja. Sen jälkeen poliisille on myönnetty puhelinkuunteluoikeudet ja yhä uusia tutkintavaltuuksia pahenevan huumeongelman varjolla. 

Kannabismalli ja hyödylliset idiootit

Miten meistä veronmaksajista on tullut pelkkiä sivustaseuraajia tässä spektaakkelissa, jossa Aarnion puolustuksen mukaan on kyse heidän ja “Kgp:n” reviirikamppailusta? Ja että hän on johtajavirkansa ohessa järjestäytyneen rikollismaailman "turvapäällikkö"? Eri nimillä tämä voisi olla meksikolaisen saippuasarjan juoni.

Lehdistöä on kutsuttu neljänneksi valtiomahdiksi, vallan vahtikoiraksi, ja tottahan HS:n toimittajien tutkiva journalismi potkaisikin prosessin käyntiin. Tiedotusvälineissä on esitetty Aarnio-keissin olevan esimerkki siitä, että järjestelmä toimii. Mutta kuka haluaa tällaisen järjestelmän, joka poikii aarnio-keissejä ?

Yksi kannabiskirjoittelullaan kyseenalaista kuuluisuutta saanut on Savon Sanomien Asta Tenhunen, jonka taannoinen vuodatus sai monen kannabiksen käyttäjän kupin kääntymään nurin. Hän väitti 11.11. ilmestyneessä artikkelissaan, ettei poliisin toiminta syrjäytä vaan kannabiksen käyttö.

“Sen sijaan viranomaiskontrollilla on iso ennalta estävä ja ohjaava vaikutus. Poliisin puuttuminen saa aina yhden sun toisen ihmisen havahtumaan, mitä on tekemässä”, Tenhunen tunnelmoi.

YLE:n toimittaja Sari Valto puolestaan nostaa ohjelmassaan “Nuori kannabiskoukussa” esille 25 vuotiaan Heikki Hirvosen tapauksen:

“25-vuotiaan Heikki Hirvosen elämä lähti alamäkeen kannabiksen polttamisesta.

Heikillä oli ollut ahdistusta ja masennusta, joita hän siihen asti oli lääkinnyt alkoholilla. Kun kaveriporukkaan ilmestyi kannabista, Heikki tunsi heti, että aine kolahti häneen.

"Kannabis vaikutti kätevältä: ei tullut krapulaa ja alkoholiin liittynyt häsellys ja örvellys jäi pois. Vähitellen ongelmaksi tulivat kylläkin unettomuus ja passiivisuus. Päivät kuluivat flegmaattisesti, polttelin ja tuijotin ruutua päivät pitkät.

Pahimpina aikoina polttelin viisi grammaa päivässä pilveä. Lukio jäi kesken", Heikki muistelee.”

Ollaanko Tenhusen ja Valton kirjoittelussa todella huolissaan nuorisosta? Tenhunen kirjoittaa, että “Kannabiksen käytön kannattajissa on paljon rikollismielisiä”, mikä on viholliskuvan luomista, ei puolueetonta eikä objektiivista uutisointia.

Tällainen uutisointi on luonut maahamme valehtelun ja kaksinaismoraalin kulttuurin, mikä on paljon vakavampi ongelma kuin päihteiden käyttö. Kammottavaa jutuissa on suhtautuminen nuorten mielenterveysongelmiin. Alkoholia käytetään Valton mukaan mielenterveysongelmien lääkitykseen mutta kannabiksesta alkoi Heikin huumehelvetti. Tässä on kiteytettynä suomalainen kaksoisdiagnoosiongelma: jos nuorella on mielenterveysongelmasta johtuvaa huumeiden ongelmakäyttöä, ei hän saa apua kumpaankaan. Ei varsinkaan lööpinjanoisilta tiedotusvälineiltä.

Heikki näyttää kuvassa hyvin bodanneelta ja siistiltä nuorelta mieheltä eikä lainkaan kymmenen vuotta dokanneelta rappioalkoholistilta. Voitaisiin myös tutkimustietoon vedoten väitellä siitä, olisiko kannabis parempi masennuksen hoitoon kuin alkoholi tai lääkkeet. Haittavertailua tärkeämpi on kuitenkin kysymys, että jos yhteiskunta olisi sijoittanut huumepoliisin sijaan nuorison mielenterveyshoitoon, niin olisiko tätäkään tarinaa ?

Kannabista vastustavat toimittajat ovat lanseeranneet ruotsalaisesta kannabisvalistuksesta termin kannabismalli kuvaamaan ajattelutapaa, jossa kielletään kannabiksen haitat. Mutta miten me kuvaamme toimittajan ajatusmallia, joka tulkitsee marginaalisia prosenttilukuja siten, että kannabis aiheuttaa skitsofreniaa? Tarkoitushakuisuus? 

Tutkimukset ja Portugalin dekriminalisointikokemukset kertovat, että hoito, kuntoutus ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen tehoavat huumeongelmaan tehokkaammin ja halvemmin kuin kriminaalivalvonta. Ihan noin tiedoksi toimittajille: yhden poliisin laittomasti tekemän kotiratsian pelkät oikeuskulut maksavat yli 4000€ valtiolle puhumattakaan virkamiesten menetetystä työajasta.

Huumesodan ruotsalainen kummisetä Nils Bejerot oli vallankumoushaaveissaan pettynyt stalinisti ja maolainen. Sieltä nämä huumesodan opit ovat peräisin, vankileirien saaristosta. Huumevalistus on ensimmäinen offensiivi: sillä opetetaan suuri yleisö tunnistamaan vihollinen.

Lokakuussa THL järjesti 21.10.2015 huumeseminaarin “Olemmeko samalla kartalla huumeasioissa?” , jossa alussa esiintyi päihdelääkäri Sari Leinonen. Hänen esityksensä oli pöyristyttävää huumeiden käyttäjien leimaamista ja halventamista eli just sitä perinteistä huumevalistusta. Leinonen esitti luentonsa alussa taustarahoittajansa: psyykenlääkeyhtiö Lundbeck, bentsoja, antabusta ja parasetamolia valmistava Actavis sekä kipulääkkeitä subutex ja suboxone valmistava Reckitt Benckiser. Kannabis kilpailisi näiden kaikkien kanssa lääkemarkkinoilla.

Tämä on osa vielä suurempaa skandaalia kuin Aarnion hasistonni. USA:n terveysviranomaiset helpottivat 2000-luvun alussa opioidilääkkeiden myyntiä, mistä hyvästä Reckitt Benckiser lääkeyhtiön johtaja Bart Becht ansaitsi vuonna 2010 91,5 miljoonan punnan vuosipalkkion. Tämä politiikka on vienyt tuhansien ihmisten hengen Yhdysvalloissa ja Suomessa. Kansainvälisessä mittakaavassa Aarnio, Kontula, Tenhunen, Leinonen ja THL ovat pieni mutta välttämätön lenkki siinä kansainvälisessä ketjussa, jonka lopputulemana jopa alaikäiset saavat haltuunsa laittomia huumeita valvomattomilla markkinoilla. Huumevalistus on tämän sydämettömän maailman ydin.

 

Lähde: HS 4.11.2015, HS 7.11.2015, HS 10.11.2015, Guardian 15.11.2015, International Journal of Drug Policy 14.11.2015: Do drug seizures predict drug-related emergency department presentations or arrests for drug use and possession?,  YLE 27.11.2015, Savon Sanomat 11.11.2015, Expressen 15.11.2015, Washington Post 19.11.2015, Washington Post 27.11.2015, Guardian 5.5.2010

 

Kirjalliset lähteet:
Kontula, Osmo: Huumausainerikokset ja niiden kontrolli: Tilanne Suomessa 1960 luvulta 1980 luvulle. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 76. Helsinki 1986. Valtion painatuskeskus.
Ketonen, Yrjö (toim.): Huumepoliisin jalanjäljissä - Helsingin poliisin huumerikostutkintaa viideltä vuosikymmeneltä. 2015.

 

Subukauppiaan myynninedistäjän kannabisvalistusta THL:n verovaroin järjestämässä tilaisuudessa

 

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/725-ammutaanhan-lehmiakin

YK:lla johdonmukainen kanta dekriminalisointiin

UNODC ja INCB ovat julkistaneet kannanottoja, jotka puoltavat dekriminalisaatiota. YK:n järjestöjen kanta UNGASS2016 kokousta varten on vihdoin johdonmukainen: toiminnan pitää perustua ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja tavoite on ihmiskunnan terveys ja hyvinvointi eikä huumesota. Kansalaisjärjestöt kehottavat liiallisen optimismin sijaan varovaiseen toiveikkuuteen: kriminalisoiva huumepolitiikka ajaa edelleen sortohallintojen etuja.

YK:n huumetoimiston, UNODC, “sensuroitu” raportti herätti lokakuussa laajaa julkisuutta YK:n huumevalvontabyrokratialle, mikä on harvinaista. Vaikka huumeuutiset ovat usein “lööppikamaa”, eivät tiedotusvälineet ole löytäneet huumepolitiikan tekemisestä suuren yleisön mielenkiintoa herättävää kulmaa. UNODC:n uusin kannanotto dekriminalisoinnin puolesta onkin jäänyt uutispimentoon. 

Marraskuussa julkaistiin WHO:n asiantuntijoiden valmistama ja UNAIDS:n julkaisema raportti ‘Technical brief: HIV and young people who inject drugs’. Raportti on valmisteltu yhteistyössä lukuisien kansalaisjärjestöjen kanssa ja sen johtopäätöksiä tukee 10 YK:n toimistoa ja ohjelmaa: UNODC, WHO, UNFPA, UNHCR, World Bank, UNDP, UNESCO, UNAIDS, ILO ja UNICEF.

Raportin dekriminalisointisuositus on sivulla 19: “Ponnistele huumeiden käytön dekriminalisoinnin sekä ihmisoikeuksiin perustuvan ja syrjintää ehkäisevän lainsäädännön puolesta käyttäytymisen, ennakkoluulojen ja HIV-statuksen perusteella tapahtuvaa nuorten huumeiden käyttäjien leimaamista, syrjäyttämistä ja väkivaltaa vastaan.”

Tärkeää raportissa on sisältö sekä myös se, että kaikki YK:n järjestöt UNODC:ta myöten seisovat tämän periaatteen takana. Tämä on selkein UNODC:n kanta dekriminalisointiin, kunnes se saa julkaistua oman tarkistetun kannanottonsa UNGASS2016 kokousta varten.

Kansainvälinen huumeongelma koskettaa kaikkia YK:n järjestöjä, mutta YK:n huumepolitiikka on vuosikymmeniä karsinoitu huumebyrokratian CND-UNODC-INCB kolmiyhteyteen. Kansalliselta tasolta saakka huumepolitiikan tekeminen on eristäytynyt vankilateollisen kompleksin puuhamaaksi, jonka toiminnan ymmärtämistä ei ole helpottanut tiedotusvälineiden haluttomuus tai kykenemättömyys uutisoida itse järjestelmän toiminnasta.

Järjestelmän johdonmukaisuus -käsite, “system wide coherence”, tuli YK:n järjestelmän periaatteeksi vuonna 2000 annettujen vuosituhattavoitteiden eli koko maailman kehitystavoitteiden myötä. Tarkoituksena on tehostaa ja yhtenäistää YK:n työtä yhdistämällä koko organisaation toimintaa siellä, missä YK on aktiivinen.

YK:n huumevalvontabyrokratia on vasta 2000-luvulla ottanut toimintansa kriteeriksi ihmisoikeuksien noudattamisen. Tämä yhtenäistää YK:n tavoitteet huumeongelman käsittelyssä ja tekee toiminnasta johdonmukaista.

INCB: ihmiskunnan terveys ja hyvinvointi 

YK:n huumevalvontalautakunta, INCB, julkaisi marraskuun alussa kannanottonsa UNGASS2016 kokousta varten. Siinä ei ole mainintaakaan kannabiksesta, mikä kertoo INCB:n vanhakantaisesta haluttomuudesta sekaantua aineiden välisiä eroja käsittelevään keskusteluun. Mutta kannanotto yllättää sillä, että uusi johtaja Werner Sipp kertoo INCB:n olleen oikeastaan aina kehityksen hermolla.

Kannanoton sivuilla 4 - 5 nostetaan esille suhteellisuuden periaate: kansainvälisiä sopimuksia kansalliseen lainsäädäntöön sovellettaessa pitäisi noudattaa kansainvälistä suhteellisuuden periaatetta. Valtion pitää huolehtia siitä, että rikosoikeudelliset rangaistukset eivät ole suhteettomia rikoksen vakavuuteen nähden. INCB muistuttaa, että vuoden 1988 huumesopimuksessa tehdään selkeä ero sen välillä, onko kyseessä huumekauppaan liittyvä teko vai omaan käyttöön tarkoitettu teko.

INCB kiistää sen, että sopimukset vaatisivat ankaria rangaistuksia, niitä on vain tulkittu monissa valtioissa tässä tarkoituksessa. INCB korostaa sitä, että huumeiden käyttäjien tekemiä huumerikoksia - hallussapito, ostaminen ja kasvatus - ei automaattisesti rangaistaisi.

INCB käsittelee kannabispolitiikkaa vuoden 2014 vuosiraportissaan. Siinä INCB analysoi kannabiksen viihde- ja lääkekäytön sallimista Yhdysvalloissa. Sivulla 43 INCB tuomitsee Alaskan, Oregonin ja pääkaupunki D.C:n hyväksymät lakialoitteet kannabiksen ei-lääkinnällisen käytön laillistamiseksi: ne haastavat Yhdysvaltojen hallituksen sitoutumisen noudattaa kansainvälisiä huumesopimuksia.

Vuosiraportin sivulla 55 INCB nostaa esille sen, kuinka lääkekäytön laillistaminen täytyy toteuttaa: hallituksen täytyy perustaa virasto, joka on vastuussa lupien myöntämisestä kasvatukseen, jalostamiseen, kuljetukseen ja myyntiin. Jakeessa 367 INCB suorastaan rohkaisee hallituksia noudattamaan näitä sopimuksissa säädettyjä toimenpiteitä, jotta lääkekäyttö rajattaisiin vain potilaisiin eikä kannabista ajautuisi laittomille markkinoille.

INCB on arvostellut kannabiksen lääkekäytön sallimista huumesopimuksien vastaisena, mutta tässä raportissa se kertoo laajemmin II luvun osiossa F1, kuinka tämä täytyy toteuttaa oikeaoppisesti. Kannabiksen lääkekäyttö on vuoden 1961 sopimuksen mukaista ja täyttääkseen sopimuskriteerit tulee valtion perustaman viraston hallinnoida kannabiksen kasvatuksen ja käytön kaikkia vaiheita. INCB ei lämpene potilaiden oikeudelle kasvattaa itse kasvinsa ja käyttää sitä parhaaksi katsomallaan tavalla. Samoin INCB katsoo monien maiden kannabiksen lääkekäytön valvonnan toimivan puutteellisesti. Pääasia kuitenkin on se, että INCB myöntää lääkekäytön olevan legitiimiä kunhan muodollisuudet hoidetaan.

INCB arvostelee Yhdysvaltoja viihdekäytön sallimisesta jakeessa 142: vuoden 1961 sopimus säätää, että “huumeiden valmistus, vienti, tuonti, jakelu, kauppa, käyttö ja hallussapito täytyy rajoittaa vain lääkinnällisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin”. Tämä on sitova ehto eikä sitä voi “tulkita joustavasti”. Yhdysvaltain liittovaltion hallitusta ei INCB:n tulkinnan mukaan pelasta paheksunnalta edes liittovaltiorakenne vaan valtion tulee panna sopimusvelvoitteet toimeen koko sen alueella.

Yhdysvallat on jo kaksi kertaa julkisesti todennut, ettei se enää painosta muita valtioita huumepoliittisissa ratkaisuissa kunhan he huolehtivat kansainvälisistä velvoitteistaan. Näin USA:n hallinnonkin olisi tehtävä ja silti se sallii osavaltioiden laillistaa kannabis. Tilanne on mielenkiintoinen, koska Yhdysvallat on aiemmin pitänyt kuria yllä huumepolitiikassa.

INCB arvostelee monen kappaleen verran Uruguayn uutta lainsäädäntöä samoilla perusteilla kuin Yhdysvaltoja. Yhdysvaltojen painostuksen loputtua INCB:n jakamat sanktiot eivät tosin hallituksia paljoa hetkauta: Uruguayllekin sanktioksi langetetaan uhkaus yhä uusien korkea-arvoisten virkamiesdelegaatioiden vierailuista!

Vuosiraportin kannabiksen valvontaa käsittelevän jakson lopuksi jakeessa 227 INCB uudistaa  kehotuksensa WHO:lle arvioida kannabiksen lääkepotentiaali sekä sen muodostama uhka ihmisten terveydelle vuoden 1961 sopimuksessa säädetyn mandaatin mukaan. Tämä on selkeä viittaus UNGASS2016 kokousta varten.

INCB:n tehtävä on sopimuksien noudattamisen valvominen, ei niiden muuttaminen. Tämä on YK:n jäsenvaltioiden tehtävä UNGASS2016:ssa tai seuraavassa tarkistuskokouksessa vuonna 2019.

INCB nostaa UNGASS2016 kannanoton sivulla 7 esille oman perustehtävänsä: huumeiksi luokiteltujen aineiden saatavuuden takaaminen tutkimus- ja lääkekäyttöön. 

INCB:n perustehtävä on arvioida valtioiden huumausaineiksi luokiteltujen aineiden tarvetta lääke- ja tutkimuskäyttöön. Tätä varten se julkaisee vuosittain arviointiraportin, jonka viimeisimmässä painoksessa näkyy esimerkiksi Suomen osalle varatun 80 kiloa kannabista vuodelle 2015. Tämä jos mikä on selkeä todiste siitä, että kannabis on palannut lääkkeeksi. Siksi sen luokittelu huumeeksi, jolla ei ole lääkinnällistä käyttöä, pitää lopettaa.

Kannanoton tärkein anti on siinä, että se korostaa sivulla 8 jäsenvaltioille valvontajärjestelmän tarkoituksena olevan “ihmiskunnan terveys ja hyvinvointi” eikä “huumesota”.

Tämä viesti jättää oven auki kannabiksen uudelleenluokittelulle hyväksymällä sen lääkekäyttö. Kunhan se toteutetaan INCB:n neuvomalla tavalla eli perustetaan virasto!

Uudelleenluokittelu sallisi valtioiden harjoittaa vapaampaa kannabispolitiikkaa. Huumesodan historiallinen painolasti näkyy siinä, että kannabiksen laillistamisesta puhutaan "kokeiluina" kuin kieltolaki olisi normaali asiaintila. Pitää vihdoin tunnustaa se, että kieltolaki oli yhteiskunnallinen kokeilu. Se on epäonnistunut ja nyt pitäisi ohjata valtiot normaaliin ihmisarvoa kunnioittavaan politiikkaan kannabiksen käytön suhteen.

Potilaat vaativat kannabiksen uudelleenluokittelua

Maaliskuussa Tsekin tasavallan pääkaupungissa Prahassa pidetyssä “Medical Cannabis and Cannabinoids: Policy, Research and Medical Practice” konferessissa kannabista käyttävien potilaiden edustajat perustivat kansainvälisen lääkekannabispotilaiden liiton, International Medical Cannabis Patient Coalition, IMCPC, joka lähetti UNGASS2016 kokoukselle suoran vetoomuksensa. 

Kannabista lääkkeenä käyttävät potilaat 27:stä maasta vetosivat WHO:n huumeriippuvuuden asiantuntijakomiteaan, Expert Committee on Drug Dependence, ECDD, tämän pidettyä kokouksensa Genevessä 16. - 20.11.

“Nykyinen kansainvälinen kannabispolitiikka on vanhentunut ja sillä on haitallisia vaikutuksia potilaiden asemalle Yhdysvalloissa ja koko maailmassa. Uudessa politiikassa pitää ottaa huomioon uudet tutkimustulokset, kannabiksen kasvatukselle, jalostukselle ja jakelulle luodut turvallisuusohjeet sekä potilaiden tarpeet”, Americans for Safe Access -järjestön toiminnanjohtaja ja IMCPC:n edustaja Steph Sherer tiivistää kannanoton sanoman.

Tällä hetkellä jo 2/3 Yhdysvaltain asukkaista asuu osavaltiossa, jossa kannabiksen lääkekäyttö on sallittu, ja 2,5 miljoonaa potilasta käyttää sitä. Mm. Suomessa, Kanadassa, Israelissa, Hollannissa, Tsekin tasavallassa, Kroatiassa, Meksikossa, Uruguayssa, Romaniassa, Saksassa, Jamaikalla, Australiassa, Sveitsissä ja Yhdysvaltojen 23:ssa osavaltiossa kannabiksen lääkekäyttö on laillista. Kymmenissä maissa tutkitaan tätä mahdollisuutta. 

“Tämä on ensimmäinen tilaisuus sitten vuoden 1935 jälkeen vaihtaa tieteellinen tutkimus ideologian tilalle ja sallia potilaiden käyttää tätä lääkettä maailmanlaajuisesti. Pyrimme varmistamaan Genevessä, että tämä prosessi perustuu tieteelliselle näytölle ja että ensimmäisen kerran vuoden 1935 jälkeen potilaiden ääni kuuluu kannabiksen asemaa käsittelevässä prosessissa”, kertoo Veterans for Medical Cannabis Access -järjestön johtaja Michael Krawitz. 

Kannabista lääkkeenä käyttävät potilaat toivovat ECDD:n kokouksen päätyvän antamaan YK:lle kannabiksen uudelleenluokittelemiseksi suosituksen, jossa otettaisiin huomioon sen lääkekäyttö ja kansainvälisen lainsäädännön sallima tarjonta.

Huumesodan kustannukset julki!

Huumepolitiikan julistetaan suojelevan nuorisoa, mutta marraskuussa ilmestynyt Count the Costs -projektin uusi raportti osoittaa huumepolitiikkamme aiheuttavan paljon enemmän vahinkoa kuin hyötyä nuorisolle. Propagandasta ja valistuksesta huolimatta huumevalvonta kohdistuu etupäässä nuorisoon, heitä vangitaan, kriminalisoidaan ja syrjäytetään enemmän kuin muita ikäluokkia, huumekauppa on nuoria alistavan järjestäytyneen rikollisuuden käsissä ja huumeet vahvempia kuin koskaan.

Yhteiskunta uhraa miljardeja tähän toimintaan samalla kun nuorten muut ongelmat jäävät huomiotta.

“Tämä sota, jota käydään nuorison suojelemiseksi “huumeiden aiheuttamalta uhalta”, on ironisesti altistanut nuorison vielä suuremmalle uhalle. Sota huumeita vastaan on todellisuudessa sotaa ihmisiä vastaan”, raportti tiivistää.

Count the Costs on useiden kansalaisjärjestöjen yhteinen projekti huumepolitiikan todellisten kustannusten nostamiseksi keskustelun piiriin. Tämä raportti on projektin anti UNGASS2016 kokoukselle.

Kansalaisjärjestöt pitävät yllä CNDblog tiedotuskanavaa, jonka avulla voi seurata UNGASS2016 prosessin kulkua.

Esimerkiksi kokouspöytäkirja ihmisoikeusneuvoston huumepaneelista osoittaa konkreettisesti, miten erilaisia näkemyksiä tässä prosessissa joudutaan sovittelemaan yhteen: kansalaisjärjestöt vaativat yksilön vapautta mutta diktatuurihallinnoille huumesota on tärkeä väline oman maan kansalaisten valvontaan. Ne eivät halua luopua kriminaalipolitiikan välineistä, joilla voidaan valvoa ja vangita kansalaisia ilman, että niitä voitaisiin syyttää esimerkiksi poliittisen opposition tai ammattiyhdistysliikkeen tukahduttamisesta.

Lähde: Transform 13.11.2015,  UNAIDS: Technical brief: HIV and young people who inject drugs, IDPC, INCB:n UNGASS2016 kannanotto 11.11.2015, INCB:n vuosiraportti 2014, Safe Access Now 16.11.2015,  Count the Costs 20.11.2015 

HCLU:n videoraportti "Toward a Harm Reduction Decade" -konferenssista Kuala Lumpurissa, Malesiassa, mallina siitä, miten kansalaisjärjestöt ovat organisoituneet haittoja vähentävän politiikan edistämiseksi YK:n huumebyrokratiassa.

 

International Institute of Strategic Studies, IISS, instituutin tulevaisuuden konfliktien ja kyberturvallisuuden johtaja Nigel Inkster sekä International Drug Policy Consortium, IDPC, kansalaisjärjestöjen verkoston kehitys- ja koordinointijohtaja Ann Fordham johtavat keskustelua “Improving Global Drug Policy Comparative Perspectives and UNGASS 2016”, jossa käsitellään huumepolitiikan muuttamisen mahdollisuuksia tulevassa erikoisyleiskokouksessa. Asiantuntijat varoittavat liiasta optimismista mutta uskovat sopimusten muuttamisen sijaan käytännön toimenpiteiden kehittymiseen. Vuosikymmenien sortopolitiikan jälkeen on vihdoin syytä varovaiseen toiveikkuuteen.

 

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/724-yklla-johdonmukainen-kanta-dekriminalisointiin