YK:n järjestelmän muutos ja vuonna 2015 päätetyt 2030 kestävän kehityksen tavoitteet ovat muuttamassa kansainvälistä huumepolitiikkaa. Jopa huumesodan pimeä ydin, INCB, kannattaa dekriminalisaatiota ja ihmisoikeuksien palauttamista huumeiden käyttäjille Portugalin mallin mukaan. Huumepolitiikan muutos vapauttaa kannabiksen huumesopimuksien yksipuoliselta tulkinnalta.
Tusky on seurannut UNGASS 2016 prosessia, joka tiivistyy YK:n erityisyleiskokouksessa New Yorkin päämajassa 19. - 21.4.2016
Vuonna 1998 YK:n yleiskokous julisti kunnianhimoisen Drug Free World - We Can Do It! ohjelman, jonka puitteissa huumepolitiikan tavoitteeksi asetettiin huumekasvien kitkeminen kokonaan maan päältä kymmenessä vuodessa.
Tämän ohjelman toteutuminen piti tarkistaa vuoden 2008 kokouksessa, mutta jo silloin oli selvää, ettei tällaista utopistista tavoitetta kyetä ikinä saavuttamaan. YK:n huumetoimiston, UNODC, johtaja Antonio Costa julkisti tuolloin tiedon, jonka mukaan huumeraha pelasti useita pankkeja vuoden 2008 finanssikriisissä. Huumesodan epäonnistuminen saavuttaa yhtäkään julkituoduista tavoitteistaan on tullut kiusallisen selväksi kaikille osapuolille, mutta siitä hyötyvät tahot haluaisivat jatkaa riippumatta kustannuksista ja ihmisten kärsimyksistä.
Drug Free World politiikka on käytännössä lietsonut huumeongelmia ja huumekauppaa aivan uusille tasoille. Niinpä yhden ylimääräisen vuoden mietinnän seurauksena vuonna 2009 päädyttiin ohjelmaan, jolla tavoiteltiin “yhtenäistä ja tasapainotettua” huumepolitiikkaa. Tämän ohjelman toteutuminen oli alunperin tarkoitus tarkistaa vuonna 2019.
YK:n huumevalvontajärjestelmään kohdistuu paineita YK:n ulkopuolelta, mutta kasvava paine tulee YK:n sisältä, sen muilta järjestöiltä sekä YK:n järjestelmän kehittämisestä, minkä ulkopuolelle sen huumevalvontabyrokratia ei voi jäädä. Vuonna 2012 YK:n yleiskokous päätti Latinalaisen Amerikan maiden vaatimuksesta järjestää erikoisyleiskokouksen huumeongelmasta, UNGASS 2016.
UNGASS 2016:sta on muodostumassa kansainvälisen huumepolitiikan kulminaatiopiste, jonka tärkeyttä korostaa se, että YK päätti aikaistaa kolmella vuodella aiemmin sovitun huippukokouksen. Huumepolitiikan muutoksen pakottavaa tarvetta korostaa se, että vuonna 1998 YK:n pääsihteerinä toiminut Kofi Annan on yksi näkyvimpiä laillistamisen vaatijoita.
Kofi Annan toimi YK:n pääsihteerinä silloin kun Drug Free World toimintaohjelma hyväksyttiin vuonna 1998. Hän liittyi valtiojohtajien vuonna 2011 perustaman huumepoliittisen komission, GCDP, jäseneksi ja kampanjoi säätiönsä tuella huumepolitiikan muuttamiseksi. Saksalainen Der Spiegel uutisoi hänen tuoreimman vetoomuksensa maailman huumepolitiikan muuttamiseksi.
“Ensiksi meidän pitää dekriminalisoida huumeiden käyttö. Toiseksi meidän pitää tunnustaa, että huumeeton maailma on illuusio. Kolmanneksi meidän pitää tutkia säätelyä ja suuren yleisön valistamista huumeiden totaalisen tukahduttamisen sijaan, koska se ei toimi. Neljänneksi meidän pitää ymmärtää, että huumeita täytyy valvoa, koska niiden käyttöön voi liittyä riskejä. Meidän pitää ymmärtää se, että ne ovat vielä vaarallisempia rikollisten käsissä, jotka eivät välitä terveydestä eikä turvallisuudesta. Hallitusten pitää pystyä valvomaan myyjiä ja kauppoja sen mukaan, kuinka paljon jokin aine voi aiheuttaa haittoja. Laillinen valvonta suojelee terveyttä.”
Herrasmiesten kerhosta avoimeen keskusteluun
Suomalainen sosiologi Kettil Bruun julkaisi vuonna 1975 tutkimuksen YK:n huumevalvontabyrokratiasta ja hän otsikoi kirjansa “The Gentlemens Club”, herrakerho. YK:n huumepolitiikan kolmiyhteys (CND-UNODC-INCB) on toiminut vuosikymmeniä irrallaan muusta YK:n toiminnasta ja toimintansa kohteena olevasta kansalaisyhteiskunnasta.
WHO, UNESCO (MOST-ohjelma, management on social transformation), UNAIDS, UNDP ja tärkeimpänä ihmisoikeusvaltuutettu, Office of the United Nations High Commissioner for Human Rights, OHCHR, ja sen nimittämät tarkkailijat ja raportoijat ovat nostaneet esille sen, kuinka YK:n ajama huumepolitiikka rikkoo sen perusperiaatteita eli ihmisoikeuksia, köyhdyttää köyhien maiden maanviljelijöitä, levittää AIDS-epidemiaa, marginalisoi ja kriminalisoi ihmisiä kautta maailman, luo väkivaltaisia huumejengejä, estää kipulääkkeiden saannin ja on tehnyt huumeista halvempia ja vahvempia kuin koskaan.
YK:n toiminta perustuu vuonna 1948 julkistetulle ihmisoikeusjulistukselle. Ihmisoikeusvaltuutetut ja -erikoisraportoijat ovat raporteissaan kritisoineet huumepolitiikan aiheuttamia ihmisoikeusrikoksia. Suomessa näitä ovat mm. laittomat kotietsinnät, pidätykset, lääkkeiden evääminen niitä tarvitsevilta, mielipiteen tukahduttaminen kansallisilla huumeohjelmilla ja Suomen kannabisyhdistyksen rekisteröinnin evääminen yli 20 vuoden ajan.
Tällä on ajettu politiikan kohteet eli käyttäjät, kasvattajat ja kauppiaat politiikan tekemisen ulkopuolelle, mikä on vastoin YK:n perusperiaatteita. Kansalaisyhteiskunnan yhä kasvava merkitys YK:n toiminnassa 2000-luvulla on tunnustettu, mutta keskustelu ja toimenpiteet yhteistyön tiivistämiseksi ovat jääneet vähäisiksi.
Järjestelmän johdonmukaisuus -käsite, “system wide coherence”, tuli YK:n järjestelmän periaatteeksi vuonna 2000 annettujen vuosituhattavoitteiden eli koko maailman kehitystavoitteiden myötä. Järjestelmän johdonmukaisuuden tehostamisen tarkoituksena on yhtenäistää YK:n työtä yhdistämällä organisaation toimintaa siellä, missä YK on aktiivinen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että YK:n eri toimistojen ja ohjelmien pitää pyrkiä samoihin tavoitteisiin sen sijaan, että huumepolitiikalla rikottaisiin ihmisoikeuksia, lapsen oikeuksia ja oikeutta terveyteen, jotka ovat keskeisiä YK:n arvoja.
YK:n huumevalvontabyrokratia on 2000-luvulla ottanut toimintansa kriteeriksi ihmisoikeuksien noudattamisen. Tämä yhtenäistää YK:n järjestöjen tavoitteet huumeongelman käsittelyssä ja tekee toiminnasta periaatteessa johdonmukaista. Ihmisoikeuksien toteutumiselle huumepolitiikassa pitää kuitenkin pystyä asettamaan selkeät kriteerit ja uskottava valvonta.
Kansainvälisen terveysjärjestö, WHO, toimii tässä järjestelmässä tieteellisenä neuvonantajana, joka antaa tieteellisiä arvioita huumausaineiden luokittelusta. WHO:n vuonna 2014 julkaisemassa HIV:n leviämisen ehkäisyä käsittelevässä raportissa kehotetaan “valtioita dekriminalisoimaan huumeiden käyttö ja siten vähentämään ihmisten vangitsemista sekä kieltämään huumeita käyttävien ihmisten pakkohoito”. (WHO, Consolidated guidelines on HIV prevention, diagnosis, treatment and care for key populations)
WHO on vuosikymmenien mittaan julkaissut kannabista käsitteleviä raportteja, joiden sisältö on ollut ristiriidassa kansainvälisen huumevalvontajärjestelmän kanssa, mutta tämä ei ole vaikuttanut kannabiksen luokitteluun. WHO:n asiantuntijaelin Expert Committee on Drug Dependence, ECDD, antaa lausuntoja aineiden luokittelemisesta huumeiksi, ja se on tuomassa UNGASS 2016 kokoukseen arvionsa kannabiksen uudelleenluokittelemisesta.
YK:n järjestelmässä yleiskokous on tärkein päätöksiä tekevä elin ja sen operatiivista toimintaa johtaa pääsihteeri. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon kehotti vuonna 2013 huumeiden vastaisena päivänä pitämässään puheessa “laittamaan kaikki vaihtoehdot pöydälle”:
“Kehotan jäsenvaltioita käyttämään tämän tilaisuuden kattavan ja avoimen keskustelun käymiseen kaikista vaihtoehdoista.”
Vuonna 2014 hän toisti kehotuksensa: “Meidän pitää harkita vaihtoehtoja huumeita käyttävien ihmisten kriminalisoinnille ja vangitsemiselle”.
Kestävän kehityksen ohjelma
YK täytti 70 vuotta vuonna 2015, ja tähän liittyy järjestelmän muutos, mistä huumebyrokratian muutos on yksi osa. YK:n yleiskokouksessa 25. - 27.9.2015 hyväksyttiin 2030 kestävän kehityksen ohjelma, “Transforming Our World: The 2030 Agenda for Sustainable Development”. Sen tavoitteisiin kuuluu “ihmiskunnan vapauttaminen köyhyyden tyranniasta sekä planeettamme parantaminen ja turvaaminen”. Agendalla halutaan saada kehitys “kestävälle perustalle”. Siinä julistetaan juhlallisesti, että “Aloittaessamme tämän yhteisen matkan, vetoamme siihen, ettei ketään jätetä jälkeen”.
Miten ihmisten kriminalisointi, kuolemantuomiot, pakkohoito, korruptio ja myrkkyruiskutukset viljelyalueilla sopivat tähän kehykseen, jos otetaan huomioon YK:n järjestelmän johdonmukaisuus ja ihmisoikeuksien toteutuminen ? YK:n järjestelmän muutos ja uudet kehitystavoitteet edellyttävät huumepolitiikan muuttamista, mistä kannabiksen laillistaminen on yksi merkittävä osa.
YK:n oikeus terveyteen ihmisoikeuden erityisraportoija Dainius Pūras lähestyi joulukuussa 2015 UNODC:n pääsihteeriä Yuri Fedotovia kirjeellä, joka oli hyvin suorasanainen. Erityisraportoija nosti ensimmäiseksi esille ihmisoikeuksien kunnioittamisen huumevalvontabyrokratiassa:
“Erityisraportoijana ilmaisen huoleni selkeiden ihmisoikeusstandardien puuttumisesta tällä hetkellä käytävissä neuvotteluissa, joissa käsitellään UNGASS kokouksen loppuasiakirjaa. Ihmisoikeudet ovat mukana yhtenä teemana, mutta sen käsittely on saanut vain vähän aikaa neuvotteluissa, jolloin uhkana on sen jääminen ontoksi julistukseksi, josta ei käydä mielekästä keskustelua, ihmisoikeusstandardeja ei kehitetä eikä niiden toteutumista seurata.”
YK:n huumetoimiston, UNODC, johtaja Yuri Fedotov puhui 8.2.2016 maailman parlamenttien liitolle, IPU. Parlamentit ja kansanedustajat ovat keskeisessä asemassa toteuttamassa kansainvälisiä velvoitteita säätäessään kansallisia lakeja ja jakaessaan resursseja niiden toteuttamiseksi.
Fedotov rinnasti puheessaan välttämättömien lääkeaineiden pulan huumeongelman pahenemiseen, jotka ovat kaksi toisiinsa kytkeytyvää suurta ongelmaa. Tähän liittyy vaihtoehtojen tuominen ihmisten tuomitsemiselle ja rankaisemiselle erityisesti vähäisten huumeisiin liittyvien tekojen osalta.
Ban Ki-moon julisti diplomaattisesti 11. helmikuuta 2016 julkistetussa kannanotossaan UNGASS 2016 prosessia vetävälle UNODC:lle, että huumeongelma on este maailman kehitystavoitteiden toteutumiselle. Hän kehotti osapuolia tutkimaan kaikkia olemassa olevia vaihtoehtoja ongelman ratkaisemiseksi. Hän pystyi kokoamaan keskeiset ongelmat yhteen vaatimatta dekriminalisaatiota tai laillistamista, koska ne ovat tällä hetkellä kansainvälistä yhteisöä jakavia käsitteitä.
Ki-moon korostaa huumeongelman molempia puolia: huumeiden käytön vaikutuksia yhteisöön ja yksilöön sekä korruption, terrorismin ja rahanpesun vaikutuksia kansainväliselle kehitykselle.
“Laittomien huumeiden käyttö lietsoo väkivaltaa, estää kestävää kehitystä, vaarantaa yhteisöjen elämän ja heikentää ihmisten terveyden. Tähän maailmanlaajuiseen haasteeseen sekoittuu korruptio, terrorismi ja laittomat rahavirrat.”
“Mutta maailman huumeongelmaan kuuluu myös terveysongelma, yliannoksia, huumeriippuvuuden aiheuttamia vaurioita sekä HIV:n ja hepatiitin leviäminen.”
Ban Ki-moon vakuutti, että Kestävän kehityksen päämäärien toteuttaminen vaatii jäsenvaltioilta “kaikkien yhteistyötä ja tiukkaa sitoutumista”.
“UNGASS 2016 antaa kansainväliselle yhteisölle mahdollisuuden aloittaa tietoon perustuva ja laaja-alainen keskustelu huumepolitiikan kaikista osa-alueista. Se auttaa kehittämään tavoitteita, jotka perustuvat ihmisoikeuksiin ja huoleen ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista, mikä tukee 2030 kestävän kehityksen ohjelman toteuttamista.”
Huumesota on ohi
Kansainvälinen huumevalvontalautakunta, INCB, julkaisi joulukuussa 2015 arvionsa "The Portuguese Approach and the International Drug Control Conventions." Portugalin vuonna 2001 toteuttamasta uudesta huumepolitiikasta, kaikkien huumeiden käytön dekriminalisoinnista. Dekriminalisaatio on maailmalla jo yleinen malli, mutta INCB nostaa esille Portugalin järjestelmän ainutlaatuisuuden siinä, että ongelmaisten käyttäjien asioita käsittelee kokonaan kriminaalivalvonnan ulkopuolella toimiva moniammatillinen toimielin, ns. varoituslautakunta. Tämä ratkaisu perustuu käyttäjien ihmisoikeuksien täydelliseen kunnioittamiseen. Portugalin viranomaisten mukaan YK:n huumevalvontabyrokratia suhtautui maan huumeongelman ratkaisumalliin vuosia vihamielisesti, mutta INCB luonnehtii tuoreessa arviossaan Portugalin mallia “parhaiden käytäntöjen mallina”.
INCB:n uusi johtaja Werner Sipp antoi virkansa alussa lausuntoja, etteivät huumesopimukset edellytä käyttäjien automaattista rankaisemista. Nämä kertovat INCB:n ajaman huumepolitiikan selkeästä muutoksesta. INCB on vuoden 1961 huumesopimuksessa asetettu sopimuksien noudattamista valvova riippumaton asiantuntijaelin, jolle pitää palauttaa sen perustehtävä. Tämä liittyy valvontajärjestelmän perustehtävään, mikä on taata narkoottisten aineiden saatavuus lääkinnälliseen käyttöön.
INCB:n arvion mukaan 5.5 miljardilla ihmisellä ei ole saatavilla "narkoottisia aineita sisältäviä lääkkeitä". WHO arvioi, että 40 miljoonaa potilasta jää joka vuosi vaille riittävää kipulääkitystä. YK:n arvioiden mukaan 250 miljoonaa ihmistä käyttää huumeiksi luokiteltuja aineita ja vähintään yhtä paljon osallistuu niiden kasvattamiseen, jalostukseen ja kauppaan. Lisäksi arviolta 250 miljoonaa ihmistä käyttää kipulääkkeitä päihtymistarkoituksissa. Vuodessa rekisteröidään noin 200 000 huumeisiin liittyvää kuolemantapausta - liittyen samaan huumesotaan, joka estää välttämättömien kipulääkkeiden saatavuutta.
Ja kannabikseen ei ole kuollut kukaan. Kannabiksen uudelleenluokittelussa on kyse sadoista miljoonista käyttäjistä, kasvattajista, pienviljelijöistä ja kauppiaista sekä potilaista ja vanhuksista vailla pätevää ja halpaa kipulääkitystä joka vuosi. Ihmisoikeudet täytyy ulottaa kaikkiin näihin ihmisiin.
INCB julkaisi 2.3. vuoden 2015 vuosiraporttinsa, jonka liitteessä INCB:n uusi johtaja Werner Sipp painottaa sitä, etteivät huumesopimukset velvoita “huumesotaan” mutta ne eivät myöskään salli kaikkien aineiden laillistamista ei-lääkinnälliseen käyttöön. INCB:n linja on tästä eteenpäin tulkita huumesopimuksia terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Yhdistettynä lausuntoon Portugalin mallin onnistumisesta on tämä hyvin vallankumouksellinen lausunto, koska se tulee huumesodan pimeästä ytimestä.
INCB käyttää termiä “ei-aiotut seuraukset” puhuessaan huumesodan aiheuttamista vahingoista. INCB:llä ei asiantuntijalautakuntana ole mitään omaa väkivaltakoneistoa mutta se on auliisti antanut asiantuntijavaltansa vankilateollisen kompleksin tueksi. Huumekuolemat, väkivalta, tartuntataudit, rikollisuus ja korruptio ovat suoraa seurausta siitä, että INCB on vuosikymmeniä lietsonut raporteillaan ja kannanotoillaan huumesotaa ja sivuuttanut ihmisoikeudet.
Pohjois-Amerikkaa käsittelevässä osassa INCB väittää DEA:n tietoihin nojaten, että kannabiksen THC pitoisuus on noussut ja alaikäiset saavat kannabiksensa kannabisapteekeista. Nämä lainaukset kertovat siitä, kuinka syvälle huumesodan retoriikkaan ja ongelma-asetteluun INCB on vajonnut. INCB sivuuttaa ne tilastotiedot, jotka osoittavat, ettei kannabiksen lääkekäytön laillistaminen ole lisännyt nuorten kannabiksen käyttöä. DEA:n ja INCB:n mielestä Sinaloan kartelli olisi parempi kannabiksen myyjä alaikäisille kuin valvottu ja veroja maksava kannabisapteekki. INCB sivuuttaa myös sen, että lääkekäytön laillistaminen on radikaalisti vähentänyt opioidilääkkeisiin liittyviä yliannoksia USA:ssa.§
Drug Free World ohjelma oli INCB:n ja kansainvälisten huumehaukkojen yhteisprojekti, tätä INCB ei pysty kiistämään millään retoriikalla. Kun Thaimaassa tapettiin ihmisiä huumesodan nimissä 2000-luvun alussa, INCB pysyi hiljaa. Samoin se on ollut hiljaa kaikista muistakin teloituksista ja väkivallasta huumeiden vastaisen taistelun nimissä. Viime vuonna DEA:n johtaja jouduttiin vaihtamaan korruptioskandaalissa, siitäkään INCB ei raportoi.
Sen sijaan INCB arvosteli vuonna 2013 Uruguyan päätöstä laillistaa kannabis. INCB on ottanut itselleen vallan arvostella suvereenien hallituksien tekemiä dekriminalisointi- ja laillistamispäätöksiä samalla kun se on pitänyt kuolemantuomioita ja pakkohoitoa valtioiden suvereniteettiin kuuluvina asioina.
INCB nostaa vuosiraportissaan esille oopiumin käytön ja viljelyn radikaalin vähentämisen ainoana esimerkkinä valvontajärjestelmän onnistumisesta 100 vuoden aikana. Kunnia tästä kuuluu puhemies Maolle eikä INCB:lle!
Oopiumin käytön ja kasvatuksen vastainen taistelu on esimerkki huumesodan Pyrrhoksen voitosta: länsimaisten lääkeyhtiöiden opiaatti- ja psyykenlääkkeiden tuotanto ylittää tämän roimasti ns. oopiumekvivalentteina laskettuna, ja niiden yliannoksiin kuolee enemmän ihmisiä kuin ns. laittomiin huumeisiin. Perinteisillä viljelyalueilla puolestaan kärsitään välttämättömien lääkeaineiden pulasta. Lisäksi kriminaalivalvonta on synnyttänyt kokonaan uuden ilmiön eli ns. lailliset huumeet tai muuntohuumeet kuten muuntokannabinoidit! Kantaako kansainvälinen valvontajärjestelmä vastuun tästä muutoksesta? Eipä tietenkään!
Vankilateollisen kompleksin ideologiseen huumesotaan lähteminen kadotti INCB:ltä sen keskeisen tehtävän ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen. INCB ja UNODC ovat varoittavia esimerkkejä asiantuntijavallasta. Ilman kansalaisyhteiskunnan aktiivista osallistumista myös se on altis vaikutusvaltaisten eturyhmien korruptiolle.
INCB valittaa raportissaan sitä, kuinka huumesota on korruptoinut kriminaalivirkamiehiä ja poliitikkoja kuten Suomessa Aarnio-keissin yhteydessä on noussut esille. Laiton huumekauppa tuottaa vuodessa arviolta 300 miljardia dollaria järjestäytyneelle rikollisuudelle ja siihen kytkeytyneelle pankkisektorille. Huumeiden kriminaalivalvontaan käytetään maailmassa vuosittain 100 miljardia dollaria, joka hyödyttää ainoastaan vankilateollista kompleksia. Tällaisilla rahasummilla on korruptoitu valtioiden virkamieskuntia, pankkeja ja tunkeuduttu yritystoimintaan. Tämän kylmän totuuden paljastuminen huumesodasta tulee aiheuttamaan vielä useita kognitiivisen dissonanssin kohtauksia huumevirkamiehissä, heihin uskoneissa toimittajissa sekä huumeongelmaa keppihevosena käyttäneissä poliitikoissa.
INCB:n uusi johtaja Werner Sipp joutuu tasapainoilemaan historian synkän painolastin ja perinpohjaisen muutoksen ristiaallokossa. Huumehaukkojen asema on edelleen vahva YK:n huumevalvontabyrokratiassa mutta INCB:llä on vielä ylempi taho, YK:n yleiskokous.
Kannabiksen laillistaminen ei ole marginaalinen asia, itseisarvo eikä lopullinen päämäärä vaan osa globaalia muutosta, joka toteutuu YK:ssa kestävän kehityksen ohjelmana. Huumepolitiikan muutos korkeimmalla tasolla on vapauttanut kannabiksen huumesopimuksien yksipuoliselta tulkinnalta. Kansalaisyhteiskunnan tehtävä on toteuttaa tämä muutos.
Tusky on aiemmin uutisoinut 
Apollossa on samanlainen teräksinen pesä kuin Venuksessa. Sitä pitää paikallaan lasinen hengitysputki, joka liikkuu kolossaan sitä kevyesti sormilla pyörittäen. Nosta putkea, jolloin pesä vapautuu ja sen voi ottaa ulos. Nosta pesän kansi ja laita siihen tarvitsemasi määrä kuivaa materiaalia. Aseta kansi paikalleen ja sijoita pesä laitteeseen. Kierrä lasiputki alas niin, että pesä jää tiiviisti paikalleen.
Teksasin yliopiston tutkijat julkaisivat vuoden 2016 alussa Journal of Addiction Medicine tiedelehdessä tutkimuksen laillistamisen vaikutuksista ensimmäisinä vuosina. Siinä nousee esille neljä asiakokonaisuutta.
Drug and Alcohol Dependence lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan suurin osa kannabista lääkkeenä käyttävistä on 40 - 50 vuotiaita. Kahdeksan osavaltiota velvoittaa pitämään kannabista käyttävistä potilaista potilasrekistereitä, joihin tämä tutkimus perustuu. Alaskassa puolet lääkekäyttäjistä on yli 50-vuotiaita, Oregonissa 40%, Nevadassa 58% on yli 45 vuotiaita ja Vermontissa puolet on yli 55 vuotiaita. Alaikäisiä on alle prosentti.
YK:n huumetoimiston, UNODC, kanta dekriminalisointiin tai sen puute on noussut tänä syksynä jopa suomalaisiin tiedotusvälineisiin. Kysymys on YK:n valmistautumisesta ensi kevään UNGASS2016 kokoukseen, jota varten useat YK:n järjestöistä ja ohjelmista ovat antaneet lausuntonsa.
Uruguayn kannabiksen kasvatusta ja jakelua valvova kansallinen huumelautakunta, Junta Nacional de Drogas, ilmoitti 5.12., että uruguaylaiset voivat ensi vuonna valita apteekeissa kolmesta erilaisesta kannabislajikkeesta. Lajikkeet eroavat toisistaan THC/CBD suhteiltaan lautakunnan pääsihteerin Milton Romanin mukaan.
Kannabiksen laillistamisen vastustajat ovat nostaneet ongelmaksi myös sen, että kaupalliset yritykset tulevat mukaan kannabisnekseen. Tämä ei ole automaattisesti huono asia. Alkoholi- ja tupakkapolitiikka ovat suosineet suuryrityksiä, jotka ovat lahjoneet avokätisesti tutkijoita ja poliitikkoja saaden vastalahjaksi vapaat kädet mainontaan ja ostajien houkuttelemiseen.
Helsingin huumepoliisin johtajaa Jari Aarniota vastaan nostetut rikossyytteet tulivat sokkina niille toimittajille, järjestöille ja huumevirkamiehille, jotka ovat vuosikymmeniä tottuneet kirjoittamaan liturgiaa huumepoliisin pyyteettömästä itsensä uhraamisesta nuorison parhaaksi. Oikeudenkäynti on nostanut esille sen laillisen ja laittomuuden pimeän välimaaston, jonka huumepolitiikkamme on luonut. Assassiinien doktriini, mikään ei ole totta, kaikki on sallittua, onkin huumepolitiikkamme arkipäivää.
DEA:n operaatioissa yhden kasvin kitkeminen on tullut maksamaan keskimäärin 4.20$, joissakin osavaltioissa jopa 60$ per kasvi! Lisäksi on paljastunut, että huumepoliisi on niittänyt myös villiintyneitä kuituhamppupensastoja, ns. ditch weediä, millä on saatu näyttäviä tilastoja ikäänkuin tehokkaasta toiminnasta.
YLE:n toimittaja Sari Valto puolestaan nostaa ohjelmassaan “Nuori kannabiskoukussa” esille 25 vuotiaan Heikki Hirvosen tapauksen:
Blogitekstit (Atom)