Kanada: mikä laillistamismalliksi ?

Kannabis on jo laillistunut kansalaisten keskuudessa viranomaisten yrittäessä ratkaista vähittäismyynnin ongelmia. Kansalaisten enemmistön hyväksyessä kaupan valvonnan ja verotuksen on sen käyttäjillä oikeus päättää, miten he haluavat hankkia kannabiksensa. 

Kanadan hallitus perusti kesällä työryhmän kannabiksen laillistamiseksi, Task Force on Marijuana Legalization and Regulation. Anne McLellan toimii työryhmän puheenjohtajana. Hän on toiminut aiemmissa liberaalihallituksissa oikeus- ja terveysministereinä. Vuonna 2005 antamassaan haastattelussa hän sanoi kannabiksen olevan “vaarallinen aine”.

“Tiedämme se olevan poltettuna pahempi karsinogeeni kuin tupakka. Tämän tiedämme tieteellisen tutkimuksen perusteella eikä sitä voi kiistää. Tämä on tiedettä,” hän laukoi vuonna 2005.

Kaikki valtaa haluavat poliitikot ovat vuosikymmenien ajan joutuneet virassa ollessaan laukomaan näitä huumevalistuksen älyttömyyksiä. Nyt McLellanin tehtävänä on saada aikaan hallitukselle esitys kannabiksen vähittäiskaupan järjestämisestä marraskuuhun mennessä. Hallituksen lakiesitys on odotettavissa vuoden 2017 keväällä.

Kannabiksen vähittäismyyntiin on useita eri vaihtoehtoja, onpa ehdotettu jopa kannabiksen myyntiä alkoholikaupoissa, ja perusteluna käytetään ikärajan valvontaa.

Kanadan lääkäriliiton, Canadian Medical Association, CMA, jäsenistön keskuudessa tehdyn kyselyn mukaan enemmistö suosittelee viihdekäyttöön tarkoitetun kannabiksen THC pitoisuuksien valvontaa. CMA ei ota kantaa laillistamiseen mutta kannattaa 21 vuoden ikärajaa. CMA:n jäsenet eivät halua kannabiksen myyntiä apteekkiin, koska heidän mielestä se lähettää väärän viestin rinnastamalla kannabis lääkeaineisiin. Lääkäreiden mielestä parempi paikka olisi alkoholikaupat, joilla on jo kokemusta ikärajavalvonnasta.

Kanadan poliisipäälliköiden liitto, Canadian Association of Chiefs of Police, ei esitä omaa kantaa ikärajakysymykseen vaan jättää sen lääkäriliiton arvioitavaksi. Liiton mielestä ikärajan on oltava yhtenevä kautta Kanadan.

Kansalaisjärjestöt kuten The Arthritis Society, Canadians for Fair Access to Medical Marijuana ja Canadian AIDS Society jättivät yhteisen esityksen, jossa korostetaan viihdekäytön ja lääkekäytön erottamista toisistaan niin että yli 67 000:n kroonisesti sairaan potilaan turvallinen ja valvottu kannabiksen saanti voidaan taata. Järjestöjen mielestä lääkekannabis pitää vapauttaa veroista kuten muutkin lääkkeet. Tällä hetkellä siitä peritään veroja.

Kansalaisjärjestöjen mukaan hallituksen tulee sallia useita vaihtoehtoja kuten kannabisklubit, apteekkijakelu, postimyynti ja kotikasvatus, koska yksi malli ei pysty tyydyttämään kaikkia ihmisiä, jotka asuvat haja-asutusalueilla. Liian byrokraattinen valvonta pitää yllä pimeitä markkinoita.

Kansalaiset laillistivat jo 

Kysymys ei ole pikkurahoista: arvioiden mukaan kannabiksen vähittäismyynti tulee kasvamaan 10 miljardin dollarin bisnekseksi, joidenkin arvioiden mukaan jopa 20 miljardiin dollariin. Kannabismarkkinoiden arvo ylittäisi jopa olutmarkkinat.

Tällä hetkellä ainoa laillinen tapa hankkia kannabista on saada sitä postitse luvan saaneelta kasvattajalta. Ostajalla täytyy olla lääkärin kirjoittama resepti.

Tämän lisäksi on harmaa alue - jota toiset pitävät pimeinä markkinoina - eli kannabiskaupat, dispensaries, joihin voi poiketa ostoksille kunhan sinulla on resepti, joiden hankkimisesta on tullut hyvin helppoa.

Kannabis on yhä virallisesti laitonta Kanadassa mutta Vancouverissa ihmiset käyttäytyvät jo kuin se olisi laillista tai ainakaan lait eivät näytä enää pätevän. Kannabista pystyy ostamaan lukemattomista kaupoista, joista osalla on kaupungin lupa. Jokavuotinen 420 tapahtuma siirrettiin tänä vuonna kaupungin toivomuksesta keskustasta laajalle ranta-alueelle, jonne sadat yrittäjät pystyttivät telttansa ja katoksensa ja alkoivat myymään kannabista ja kannabistuotteita tuhansille halukkaille. Mitkään säädökset eivät rajoita tuotteiden vahvuutta eikä kerralla ostettavaa määrää.

Kannabiksen jakelupisteet, kannabiskaupat eli dispensaries ovat yleistyneet Torontossa viime aikoina mutta mielipidemittauksen mukaan tämä ei huoleta asukkaita: 57% Toronton asukkaista hyväksyy ne ja vain 30% vastustaa.

Laillistamisen kannatus on edelleen vahva: 62% kannattaa sitä ja vain 18% vastustaa. Tuoreen mielipidemittauksen mukaan 36% kanadalaisista kannattaa erillisten kannabiskauppojen sallimista, 29% kannattaa kannabiksen myyntiä apteekeissa ja vain 16% kannattaa sen myyntiä alkoholimyymälöissä. 

Kanadalaisista 9% on säännöllisiä käyttäjiä, kerran kokeilleita 14% ja satunnaiskäyttäjiä 16%. Tällä hetkellä käyttäjien suurin osa, 51%, hankkii kannabiksensa “ystäviltä” ja vain 14% kannabiskaupasta. Merkittävä enemmistö, 57%, kannabiksen nykyisistä käyttäjistä aikoo siirtyä luvallisen kannabiskaupan asiakkaaksi kunhan ne tulevat laillisiksi. 

Kannabiksen käyttö on yleisintä New Democrat puolueen kannattajissa: 29% puoluetta äänestäneistä oli kannabiksen satunnais- tai säännöllisiä käyttäjiä, 60% ei ole koskaan kokeillut ja 12% oli kokeillutkerran.

Liberaaleja äänestäneistä 57% ei ole koskaan kokeillut, 16% on kokeillut kerran ja 27% oli säännöllisiä tai satunnaiskäyttäjiä.

Konservatiiveja äänestäneistä 73% ei ole koskaan kokeillut kannabista, 14% kerran, vain 1% oli säännöllisiä käyttäjiä ja 11% satunnaiskäyttäjiä.

Mielipidetutkimuksen yllättävin havainto tulee niiden keskuudesta, jotka eivät ole käyttäneet kannabista: alle 10% heistä aikoo kokeilla kannabista, kunhan se laillistuu. Tämä jakautuu puoluekannan mukaan: 16% liberaaleista, jotka eivät ole aikaisemmin käyttäneet kannabista, aikoo kokeilla sitä laillistamisen jälkeen, konservatiiveista 3% ja sosiaalidemokraattista New Democrat puoluetta äänestäneistä vain 2%.

Tämä sama havaittiin rajan toisella puolella Washingtonin osavaltion laillistettua kannabis: vain 5% aikuisista kokeili kannabista ensimmäisen kerran sen tultua laillisesti kauppoihin. Tällä on vaikutusta käytävään laillistamiskeskusteluun, koska laillistamisen vastustajat pelottelevat sillä, että kaikki alkavat blaadaa, kunhan se laillistuu. 

Lähde: Cannabis Life Network 2.6.2016, National Post 18.10.2016, The Star 7.9.2016, National Post 24.8.2016, National Post 24.3.2016, National Post 20.4.2016

 

Kanadan ensimmäinen askel kohti laillistamista: työryhmän perustaminen.

 

Uutinen työryhmän työstä.

 

Marc Emeryn mielipiteet hallituksen laillistamissuunnitelmista, kuinka kansalaisten oikeudet pitää ottaa huomioon. 

 

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/748-kanada-mika-laillistamismalliksi-

USA: kannabiksen laillistaminen marraskuun vaaleissa

Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa kansalaiset saavat äänestää kannabiksen laillisesta asemasta yhdeksässä osavaltiossa. Varsinkin Kalifornian tuloksella on laajat seurausvaikutukset.

Yhdysvalloissa järjestetään presidentinvaalit tiistaina 8.11. Sen yhteydessä äänestetään kannabiksen laillistamisesta kokonaan Kaliforniassa, Nevadassa, Arizonassa, Mainessa ja Massachusettsissa. Kannabiksen lääkekäytön laillistamisesta äänestetään Floridassa, Arkansasissa ja Pohjois-Dakotassa. Lisäksi Montanassa äänestetään lääkekannabiksen valvonnan helpottamisesta.

Näistä äänestyksistä Kalifornia on tietenkin se tärkein. Kalifornia on suunnannäyttäjä koko maailmalle sekä Yhdysvaltojen suurin osavaltio: laillistaminen siellä kolminkertaistaa kannabiksen kokonaan laillistaneissa osavaltioissa asuvien amerikkalaisten määrän liki 60 miljoonaan.

Kaliforniassa mielipidemittaukset ovat antaneet laillistamisen kannatukselle lukemia 52%:sta aina 64%:iin. Mainessa ja Nevadassa kannatus ei ole aivan niin selvä, näiden osavaltioiden laillistaminen toisi 4 miljoonaa amerikkalaista turvallisen kannabiksen jakelun piiriin.

Nevada on väkimäärästä huolimatta tärkeä osavaltio, koska Las Vegasissa vierailee yli 40 miljoonaa turistia vuosittain. Mielipidemittausten mukaan Nevadassa laillistamisaloite voittaisi 53% - 33%, Massachusettsissa 53% - 40%, Mainessa 53% - 38% ja Arizonassa 50% - 40%.

Floridassa lääkekäytön laillistaminen näyttää mielipidemittausten mukaan varmalta. Florida on väkimäärältään iso, 20 miljoonaa asukasta, ja tärkeä esimerkki muille etelän osavaltioille, joissa harjoitetaan edelleen ankaraa huumepolitiikkaa. Floridan lakien mukaan laillistamisaloitteen pitää ylittää 60% raja, mistä kaksi vuotta sitten jäätiin kaksi prosenttia.

Voitto näissä osavaltioissa nostaisi lääkekäytön laillistaneiden osavaltioiden lukumäärän 25:sta 28:aan ja turvaisi miljoonien ihmisten lääkkeen. 130 miljoonaa Yhdysvaltojen kansalaista asuu tällä hetkellä sellaisissa osavaltioissa, joissa lääkekäyttö on sallittu. Reseptin saaneita potilaita on yli miljoona ja määrän arvioidaan nousevan yli kahden miljoonan kunhan kaikki osavaltiot ovat laillistaneet lääkekäytön.

Montanan äänestys on esimerkkinä siitä, että tiukkoja lakeja halutaan höllentää. Lainsäätäjät tiukensivat lääkekäytön ehtoja vuonna 2011 ja kansalaiset haluavat eroon ankarasta politiikasta potilaita kohtaan. Lääkekäytön laillistaminen sai vuonna 2004 taakseen 62%:n kannatuksen, joten muutos näyttää varmalta.

Kieltolaki ja valehtelemisen kulttuuri

Laillistaminen ei ole silti itsestään selvyys, koska vastustus on organisoitunut edellisiä vaaleja paremmin. Tätä kampanjointia rahoittavat mm. lääketeollisuus, päihdeteollisuus ja vankilateollinen kompleksi. Tämän sekalaisen sotajoukon pääideologi on entinen valkoisen talon huumepoliittinen neuvonantaja Kevin Sabet ja hänen johtamansa järjestö Smart Approaches to Marijuana, SAM. Sabet selittää edustavansa vaihtoehtoa kieltolaille ja laillistamiselle, kolmatta mallia valvoa kannabiksen käyttöä.

Sabet osallistui syyskuussa laillistamiskeskusteluun Bostonissa, Massachusettsissa. Faktatiedon esittämisen sijaan hän vetosi ihmisten pelkoihin nostamalla esille kaksi karkkipussia, joista toisen hän väitti sisältävän kannabismakeisia.

“Vanhempien tulisi kysyä itseltään, osaavatko he erottaa huumekarkkeja sisältävän pussin tavallisista karkeista”, hän hehkutti.

Keskustelun jälkeen hän jätti karkkipussit vartioimatta takahuoneeseen, mistä paikallinen kannabisaktivisti nappasi ne ja vei tutkittaviksi. Kokeissa paljastui, ettei kummassakaan pussissa ollut kannabiskarkkeja, mikä olisikin osavaltion lakien mukaan ollut rikos. Jälkikäteen Sabet joutui julkisesti myöntämään huijanneensa yleisöä.

Sabet ja SAM ovat jäänne siitä kieltolain luomasta valehtelun kulttuurista, joka rapauttaa yhteiskuntaa heikentämällä yleisön luottamusta siihen, että julkisen keskustelun osapuolet käyttävät rehellisiä ja tarkistettavia argumentteja. Vuosikymmeniä kestäneestä valehtelemisesta on vaikeampi päästä eroon kuin huumeriippuvuudesta, koska sillä on saatu rahaa ja valtaa.

Kolmannen vaihtoehdon sijaan Sabet edustaa vanhaa huumesotaideologiaa, mistä kertoo hänen osallistumisensa vankilateollisen kompleksin lobbausfirman World Federation Against Drugs, WFAD, toimintaan, mistä hänelle myönnettiin vuonna 2014 Nils Bejerotin palkinto.

Sabetin ja SAM:n keskeinen argumentti on se, että kannabiksen laillistaminen on suuryritysten vedätys luoda uusi miljardibisnes ihmisten heikkouksista. Kieltolakilobbya ei huoleta se, että meksikolaiset huumekartellit ovat vuosikymmeniä tehneet miljardien voittoja ilman ikärajoja.

Samoin heitä ei ole huolettanut lainkaan se, että kieltolaki on tehnyt vankilateollisen kompleksin toimijoista rikkaita. Huumesota on ollut niin iso bisnes ja tärkeä tekosyy valtioiden sortokoneistoille tunkeutua ihmisten yksityisyyteen kaikkien ihmisoikeuksien ja perustuslakien yli, etteivät ne tahot hevillä luovu saavuttamistaan valta-asemista ja eduista.

Tämä Sabetin esille nostama sotapropaganda näkyy myös tutkimuksissa, jotka nostavat laillistamisen ongelmia esille liioittelemalla tilastoja ja toisaalta sivuuttamalla selkeitä tuloksia.


Rocky Mountain High Intensity Drug Trafficking Area, RMHIDTA, on yksi liittovaltion huumesotavirasto, joka toimii Utahissa, Wyomingissa ja Coloradossa. Sen pitäisi periaatteessa olla neutraali asiantuntijaorganisaatio. RMHIDTA julkaisi raportin laillistamisen seurauksista mutta siihen on poimittu tilastoista ja tutkimuksista tarkoitushakuisesti lukuja, joita jopa esitetään muunneltuina. Raportin tarkoitus on saada ihmiset epäilemään laillistamisen onnistumista ja aivan aluksi siinä valehdellaan laillistamisen kannatuksesta Coloradon asukkaiden keskuudessa. Mielipidemittauksen mukaan kannatus on noussut jo 58%:iin mutta RMHIDTA:n raportti kertoo kannatuksen laskeneen 50%:iin, koska “ihmiset ovat alkaneet epäillä uuden politiikan tuloksia”.

Yhtenä esimerkkinä laillistamisen aiheuttamista ongelmista RMHIDTA:n raportti nostaa esille liikenneonnettomuuksien lisääntymisen. Raportissa ei kyseenalaisteta lainkaan sitä, kuinka merkityksellinen kannabispositiivinen testitulos on liikenneonnettomuuksien yhteydessä. Liittovaltion tutkimuslaitos National Highway Traffic Safety Administration, NHTSA, julkaisi vuoden alussa helmikuussa raportin kannabiksen käytön ja liikenneonnettomuuksien yhteydestä eikä löytänyt mitään linkkiä laillistamisen ja liikenneonnettomuuksien lisääntymisen välillä.

Itse asiassa poliisi aloitti järjestelmällisen kannabiksen testaamisen onnettomuuksien tutkinnassa laillistamisen jälkeen sekä Coloradossa että Washingtonissa. Tämän takia laillistamista edeltävän ajan luvut on pitänyt päätellä jälkikäteen, mikä ei suinkaan lisää tutkimusten luotettavuutta. Liikenteessä on paljastunut enemmän kannabispositiivisia tuloksia, mutta liikenneonnettomuudet vähenevät pitkällä aikavälillä, eikä laillistaminen ole siten johtanut mihinkään onnettomuuksien piikkiin, minkä pitäisi olla se pääasia.

Kieltolakilobbyn toimintatapa alkaa muistuttaa taistelua tuulimyllyjä vastaan. Tuoreimman Pew-mielipidemittauksen mukaan 57% amerikkalaisista kannattaa kannabiksen laillistamista ja enää vain 37% vastustaa sitä.

Bob Dylanin sanoin emme enää tarvitse meteorologia kertomaan tuulen suunnan kääntyneen. Tämän ovat myös osavaltioiden lainsäätäjät huomanneet ja seuraava laillistamisaalto on odotettavissa sieltä suunnalta. Kentuckyn osavaltion kongressi käsittelee senaattori Perry Clarkin tekemiä lakialoitteita, joilla pyritään laillistamaan hampun ja kannabiksen kaikki käyttö. Delawaren osavaltion senaattori Margaret Rose Henry on laatinut osavaltion kongressille lakialoitteen, jonka odotetaan tulevan käsittelyyn tammikuussa 2017. Lääkekäytön laillistaneet osavaltiot höllentävät liian tiukkoja rajoituksiaan, ja mm. Connecticutin osavaltion kuvernööri Dannel P. Malloy hyväksyi lokakuussa kannabiksen lääkekäytön alle 18 vuotiaille sallivan lain. Paikallistasolla yhä useammat maakunnat ja kaupungit dekriminalisoivat käytön ja hallussapidon omaan käyttöön.

Kieltolaki on vielä vahvoilla: yli puolet ns. huumepidätyksistä koskee kannabista, ja vuonna 2014 Yhdysvalloissa pidätettiin yli 700 000 ihmistä kannabiksesta, heistä 90% pienen määrän hallussapidosta. Afroamerikkalaisilla ja latinoilla on paljon suurempi todennäköisyys joutua pidätetyksi kuin angloamerikkalaisilla. Vuonna 2015 lainvalvojat pidättivät yli 570 000 ihmistä pienimuotoisesta kannabiksen hallussapidosta omaan käyttöön, mikä on enemmän kuin kaikki väkivaltapidätykset (murhat, tapot, raiskaukset, pahoinpitely) yhteensä. Tämä on koko ongelman ydin: vääriin uhkakuviin perustuva lainvalvonta on vienyt yhteiskunnan resurssit vääriin kohteisiin.

Lähde: New York Times 13.10.2016, Human Rights Watch 12.10.2016, Reason 6.10.2016, NORML 3.10.2016, Weed News 23.9.2016, Forbes 17.9.2016, Reason 16.2.2015

 

Reason TV 23.8.2016: Drug Policy Alliance, DPA, Kalifornian osaston johtaja Lynne Lyman.

 

 

CBS 12.10.2016: myös 
kieltolain kannattajilla on asiaa!

 

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/747-usa-kannabiksen-laillistaminen-marraskuun-vaaleissa

Hollannissa keskustellaan kasvatuksen laillistamisesta

Hollannin ristiriitainen kannabispolitiikka saattaa ratketa parlamentin käsitellessä kasvatuksen sallivaa lakialoitetta.

Hollannin liberaalin D66 puolueen kansanedustaja Vera Bergkamp laati lakialoitteen, joka laillistaisi kannabiksen kasvatuksen valtion valvomana. Aloitteella on useiden puolueiden kannatus ja enemmistö kansanedustajista aikoo äänestää sen puolesta. Äänestys pitäisi järjestää ennen ensi kevään parlamenttivaaleja.

“Ihmiset voivat ostaa kannabista mutta sitä ei saa kasvattaa eikä kuljettaa. Tämä on väärin. Sen valvonta edistää terveyttä ja ehkäisee rikollisuutta. Kansalaisten ja paikallishallintojen enemmistö kannattaa aloitetta,” Bergkamp selitti aloitettaan.

Vastikään julkaistu Radboudin yliopiston tutkimus tukee kansanedustajan perusteluja: laillistaminen edistäisi kansanterveyttä ja ihmisoikeuksien toteutumista Hollannissa.

Tutkimuksen mukaan laiton kannabiksen kasvatus levittää rikollisväkivaltaa, tulipaloja, ympäristön saastumista, melua ja legionella bakteeritartuntoja.

Uusi laki asettaa myös laadunvalvonnalle kriteerit.

“Ihmiset eivät oikeasti tiedä, mitä he polttavat,” Bergkamp jatkaa.

Hollannin oikeusministerin Ard van der Steurin mukaan tutkimuksen tulokset eivät ole mikään syy muuttaa lakia eikä rikollisuuden vähenemiselle laillistamisen myötä löydy mitään todisteita. Hän kuuluu konservatiiviseen Volkspartij voor Vrijheid en Democratie puolueeseen, VVD, jolla on enemmistö parlamentissa. Oikeusministerin lausunto kuulostaa satiirilta maassa, missä lailliset kannabiskahvilat saavat kannabiksensa laittomilta viljelmiltä.

Lakialoitteen mukaan kannabiskahvilat saisivat ostaa kannabiksensa valtion lisenssin saaneilta kasvattajilta, joiden pitää tuottaa kannabis suljetussa järjestelmässä. Näille asetetaan laatuvaatimukset, joiden toteuttamista virkamiehet valvovat.

Utrechtin, Eindhovenin ja Heerlenin kaupunkien vetämä kannabiksen kasvatusaloite on saanut taakseen yli 50 paikallishallintoa. Näiden edustajan, D66 puolueen “alderman” Victor Everhardtin mukaan kannabiksen kasvatuksen laillistaminen antaa paikallishallinnolle mahdollisuuden “nähdä näkymätön”.

“Haluamme vain tietää, kuinka laillistaminen toimii ja kuinka se voi parantaa nykyistä tilannetta. Kannabis ei ole haitaton päihde. Jatkamme sen käytön ehkäisyä. Mutta todellisuudessa ihmiset käyttävät sitä. Eli ongelma on se, kuinka paikallishallinnon tasolla voidaan toteuttaa kannabispolitiikkaa. Kaikki järki kertoo, että haluamme valvoa kaikkea mitä tapahtuu.”

Lähde: Dutchnews 23.9.2016, NLTimes 30.5.2016

 

Vera Bergkampin laillistamisaloite uutisissa:

 

 

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/746-hollannissa-keskustellaan-kasvatuksen-laillistamisesta

Elefantti olohuoneessa

Huumesopimuksien kriminaalivalvonnan takana oleva kansainvälinen konsensus on hajonnut ja kannabiksen laillistaminen on mahdollista kansainvälisen sopimusjärjestelmän puitteissa. Kannabiksen laillistaminen edistää sekä ihmisoikeuksia että yhteistä hyvää, ja siksi kansainvälisen huumevalvontajärjestelmän uskottavuus edellyttää sen uudistamista.

Tusky on uutisoinut UNGASS 2016 prosessia ja kannabiksen laillistamista ihmisoikeusnäkökulmasta. Kannabiksen käsittelyä kansainvälisessä huumevalvontabyrokratiassa kutsutaan elefantiksi olohuoneessa. Kannabiksen käyttö ja kauppa muodostavat suurimman osan ns. kansainvälisestä huumeongelmasta, mutta kansainvälisessä huumevalvontabyrokratiassa asiasta ei puhuta oikealla nimellä vaan yhtenä huumeena huumeiksi määriteltyjen aineiden koko ajan kasvavassa joukossa. UNGASS 2016 kokouksen virallinen loppuasiakirja oli esimerkki tästä virallisen keskustelun joustamattomuudesta käydä analyyttista keskustelua tämän määrittelyn perusteluista.

Kannabis tuli kansainvälisesti valvottujen aineiden listalle heroiinin ja kokaiinin rinnalle aikakautena, joka eroaa ratkaisevilta osin nykyajasta. YK:n edeltäjä Kansainliitto suoritti nykyisen huumevalvontajärjestelmän perustana olevan tutkimuksen kannabiksesta vuonna 1935. YK:n alaisen maailmanterveysjärjestön, WHO, huumeriippuvuuskomitea, ECDD, ei ole antanut virallista arviota kannabiksen luokittelusta sen jälkeen.

Tätä kannabiksen tieteellisesti kestämätöntä luokittelua on arvosteltu aivan kansainvälisen kieltolain alusta saakka vuonna 1961. Valtiot, osavaltiot, kaupungit ja muut hallintoalueet ovat sen jälkeen eriasteisesti poikenneet vallitsevasta kieltolaista. Vuonna 2008 YK:n huumevalvontatoimiston, UNDCP, pääsihteeri Costa totesi raportissaan kannabiksen valvonnan olevan kansainvälisen sopimusjärjestelmän heikoin kohta. Dekriminalisointi, coffee shopit ja kannabisklubit edustavat ns. kilttiä erimielisyyttä huumevalvonnan konsensusta kohtaan, mikä ei kyseenalaista sopimuksien perustelua.

Kannabiksen kieltolaki perustuu väitteeseen, ettei sillä ole lääkinnällistä käyttöä. Kannabiksen lääkekäyttö leviää ja sen saatavuutta helpotetaan yhä uusissa valtioissa. Se on muuttumassa ns. välttämättömäksi lääkeaineeksi, essential medicine.

Paineita kannabiksen laillistamiseen tulee myös markkinoilta. Paradoksaalisesti kieltolaki on tehnyt kannabiksen kasvatuksesta miljardibisneksen. Kannabiskaupan siirtyessä laittomasta laillisen piiriin on syntymässä uudet miljardien arvoiset markkinat. Nykyään kannabiskauppa on laillista jo viidessä osavaltiossa Yhdysvalloissa ja Uruguayssa. Mm. Kanada, Jamaika, Italia, Israel, Intia, Britannia, Saksa ja Marokko pohtivat laillistamista, ja yhdeksässä osavaltiossa Yhdysvalloissa äänestetään marraskuun alussa laillistamisesta. Yhdysvaltojen laillisten kannabismarkkinoiden arvioidaan kasvavan kymmenessä vuodessa 50 miljardiin dollariin, onpa esitetty jopa 300 miljardia. Tämä lisäksi tulee vielä jatkojalosteiden markkinat.

YK on siinä tilanteessa, että sen ylläpitämä kieltolaki rikkoo ihmisoikeuksia, kehitystavoitteita ja rauhaa sekä heikentää turvallisuutta ja lain kunnioitusta. UNGASS 2016 ei pystynyt ratkaisemaan ristiriitaa asiakirjassaan, mutta kokouksessa elefantti nousi julkisuuteen kun puhujapönttöön nousi laillistamista ajavien maiden edustajia kertomaan perustelunsa. Vuosikymmenien yksimielisyys on julkisesti murtunut mutta uutta yhteisymmärrystä ei löydetty. Kokouksessa nostettiin esille sopimusten joustavuus tilapäisenä ratkaisuna jatkaa nykyistä politiikkaa ja sallia yhä suurempi jousto laillistamisen suuntaan. Tämä joustamisen politiikka sallii myös pakkohoidon ja kuolemanrangaistuksen niitä soveltavissa maissa. Filippiinit on esimerkki siitä, kuinka huumesota ja ihmisoikeudet eivät sovi yhteen, vaan joustamisen politiikka on lyhytaikainen umpikuja.

Valtioiden esittämä kritiikki kansainvälistä huumevalvontaa kohtaan alkoi nousta 1990-luvulla, ja INCB sekä kansainväliset huumehaukat alkoivat tällöin kokouksissa korostaa huumesopimuksilla luotua konsensusta. INCB:n uuden johtajan Werner Sippin puheenvuorossa UNGASS2016 neuvotteluissa tuli selväksi se, että huumesopimukset eivät INCB:n tulkinnan mukaan velvoita rankaisemaan käyttäjiä eivätkä toisaalta salli valvottua kauppaa ei-lääkinnälliseen käyttöön.

Tämä keinotekoinen konsensus hajosi jo ennen UNGASS2016 kokousta, eikä huumesopimuksien muuttaminen tai uudelleentulkinta edellytä konsensusta, tästä on esimerkkinä Bolivian ratkaisu laillistaa koka-lehden hyötykäyttö. Kansainvälisen valvonnan ongelmaa ei tarvitse ratkaista kokonaan uudella sopimuksella vaan nykyinen järjestelmä on mahdollista uudistaa vastaamaan muuttuvia olosuhteita.

Uruguay ei ole eronnut huumesopimuksesta eikä se ehdota sen muuttamista vaan se on valinnut strategiakseen sopimusvelvoitteiden uudelleentulkinnan. Se väittää, että kannabiksen kaupan laillistaminen palvelee huumesopimuksien perimmäisiä velvoitteita, mikä on ihmiskunnan terveyden ja hyvinvoinnin turvaaminen. Uruguayn virkamiehet korostavat sitä, että täysi-ikäisille kansalaisille tarkoitettujen kannabismarkkinoiden säätäminen perustuu kansanterveyden ja turvallisuuden takaamiselle ja on täten ihmisoikeusasia. Tässä Uruguay vetoaa YK:n asettamiin ihmisoikeusvelvoitteisiin, jotka ylittävät huumesopimuksien asettamat velvoitteet.

Uruguay tiedostaa toimivansa vastoin huumevalvontajärjestelmän säädöksiä, mikä vaatii sopimusjärjestelmän uudistamista. Yhdysvallat vetoaa siihen, että vaikka yhä useampi osavaltio laillistaa kannabiksen, on se laitonta liittovaltion lainsäädännössä ja siten USA noudattaa sopimuksia. Tällainen selitys ei ole myöskään pitkäikäinen yhä uusien osavaltioiden livetessä yhteisestä rintamasta.

Joka tapauksessa vuoteen 2019 mennessä yhä useampi valtio ja osavaltio lipeää kannabiksen kriminaalivalvonnasta vaikka se onkin vastoin kansainvälisten huumesopimusten joitakin vanhentuneita velvoitteita. Kannabis voidaan laillistaa nykyisten sopimusten puitteissa valtio tai valtioblokki kerrallaan. Seuraava etappi on vuonna 2019 YK:n huippukokous, jolloin seuraava realiteetti voi hyvin olla tällainen laillistajablokki tai blokkeja. Muun kansainvälisen lainsäädännön tavoin huumesopimusjärjestelmä pitää avata sen uudistamiselle, koska ilman uudistamismekanismeja kansainväliset sopimukset menettävät merkityksensä. Kannabiksen kaupan laillistaminen on keino pitää kiinni huumesopimuksien muista velvoitteista.

EU:ssa kannabiksen aiheuttama uhkakuva on muuttunut



Myös Euroopan valtioissa kannabiksen vastaisen politiikan ankarimpien sovellusten takana on ollut ajatus kannabiksen uhasta länsimaiselle yhteiskunnalle. Tällä hetkellä kansanterveydellinen ajattelu saa yhä enemmän suosiota käyttäjien kokemia ongelmia kohtaan, mutta EU:n huumesotaa perustellaan laittoman huumausainekaupan vaikutuksella yhteiskuntien turvallisuuteen.

“Huumeet” eivät uhkaa yhteiskuntien turvallisuutta vaan järjestäytynyt rikollisuus, joka on sekaantunut myös kannabismarkkinoille. Käyttäjien rankaiseminen on tästä näkökulmasta täysin tarpeetonta, se on vienyt vuosikymmeniä resursseja vääriin toimintamalleihin. Portugalin mallista on tulossa huumepolitiikan "käypähoitomalli". Dekriminalisaation ajatus näkyy EU:ssa myös siten, että kriminaaliviranomaiset alkavat priorisoida muita tehtäviä eli depenalisoida kannabiksen käyttöä ja kotikasvatusta kuten Britanniassa tapahtui 2015.

Kannabiksen kieltolain toisena perusteena käytetään sen lääkinnällisten vaikutusten kiistämistä. Vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa lääkekäyttö rajataan sen ulkopuolelle ja nykyiset rajoitukset ovat keinotekoisia ja pitää poistaa ensi tilassa. Saksa ilmoitti aloittavansa kannabiksen lääkekäytön normalisoinnin ja syyskuussa 2016 yksi potilas sai oikeudelta luvan kasvattaa omat lääkkeensä, kunnes vakuutusyhtiö alkaa korvaamaan apteekkilääkkeen. Tästä on tulossa "uusi normaali" suhtautumisessa kannabiksen lääkekäyttöön.

Kieltolain perusteena käytetty ajatusmalli riippuvuudesta on muuttumassa ainekeskeisestä terveysnäkökulmaan, kun on ymmärretty, että sosiaalinen deprivaatio aiheuttaa riippuvuutta. Laillistaminen nykyisen sopimusjärjestelmän puitteissa johtaa valvontajärjestelmään, jossa valtiollinen virasto tekee sopimuksia yritysten kanssa ja pyrkii rajoittamaan kotikasvatusta. Tällaisessa valvontajärjestelmässä piilee monopolisoinnin riski. Kannabisklubit ovat uusi ja kasvava ilmiö laillistaa kannabiksen käyttö ja hankinta omaan käyttöön sekä luoda kieltolain jälkeistä uutta sosiaalista valvontaa. Vaikka kannabisklubimalli ei ole saanut missään EU-valtiossa vallanpitäjien varauksetonta hyväksyntää, soveltaa Uruguay sitä osana valvontajärjestelmäänsä, jossa kansalaisilla on kolme vaihtoehtoa hankkia kannabiksensa.

Huumesodan säädökset vastaan ihmisoikeudet ja perustuslaki

Suomen kohdalla voidaan kysyä samaa kuin kaikkien muiden valtioiden osalta: jos kieltolaki ei ole pystynyt ehkäisemään viihdekäyttöä niin miksi lääkekäyttö on joko kielletty tai ankarasti rajoitettu ? Miksi vanhukset ja sairaat eivät saa lääkettä samalla kun uutisten mukaan jopa alaikäiset kasvattavat, käyttävät ja kauppaavat sitä?

Kannabiksen ei-lääkinnällisen käytön kriminalisoinnille ei myöskään löydy tukea sopimuksista. Suomi on tässä poikkeus Euroopassa, ja vuonna 1972 toteutettu käytön kriminalisointi oli oma keksintö, eikä perustunut vuoden 1961 huumesopimuksen velvoitteisiin. Käytön kriminalisoinnin taustalla vaikutti vallan vaihtuminen eduskuntavaaleissa: kriminalisointi perustui puoluepolitikoinnille eikä kansanterveydelliselle pohdinnalle.

25 gramman raja syyttäjien ohjeistuksessa kotikasvatuksen käsittelyssä sekä erityisiin huumetesteihin pakottaminen eivät nekään perustu huumesopimuksiin eivätkä ne ole lakeja vaan virkamiessäädöksiä. Säädökset ovat peräisin siitä ajatuksesta, että kannabiksen käytön leviäminen rapauttaa yhteiskuntajärjestyksen ja virkamiesten toimintaa pitää helpottaa epäiltyjen tutkinnassa, koska kyseessä on uhriton rikos, johon viranomaistoiminnalla on vaikea puuttua.

Oikeus tavoitella mielihyvää oikeuttaa huumeiden laillistamisen mutta riippuvuus ja itselle aiheutettu haitta eivät oikeuta huumeiden kieltämistä. Valvontajärjestelmän toiminta aiheuttaa lukuisia ihmisoikeusloukkauksia, joille ei löydy perustetta kansainvälisistä sopimuksista eikä perustuslaista. Kannabiksen kieltolaki on luonut meillä sellaisen tilanteen, jossa asetuksilla, säädöksillä ja ohjeistuksilla voidaan sivuuttaa perustuslaki ja ihmisoikeudet viranomaistoiminnan helpottamiseksi! 

On vielä yksi mahdollinen perustelu vapauden rajoittamiseksi ja huumeiden kiellon säilyttämiseksi. Tämä perustelu on yhteinen hyvä. Jos huumelakien liberalisointi aiheuttaa vakavaa haittaa yhteiskunnalle, voisi tämä ääritapauksessa oikeuttaa huumeiden kieltämisen. Mutta kokemukset osoittavat päinvastaista. Hollanti on onnistunut rajaamaan huumeongelmansa säätämällä suhteellisen liberaalit huumelait ”mietojen” huumeiden, kuten marihuanan valvontaan lisäämättä näiden huumeiden käyttöä. Portugali ja USA:n osavaltiot ovat antaneet samanlaisia kokemuksia. Kieltolaki on yhteistä hyvää vastaan, koska se pitää huumekunkut bisneksessä ja heikentää käyttäjien ja muiden ihmisten turvallisuutta.

UNGASS2016 prosessi ei ollut se lopullinen läpimurto kannabiksen laillistamiseksi kansainvälisesti, mutta sen myötä on tiivistynyt käsitys siitä, kuinka kannabis voidaan laillistaa nykyisen sopimusjärjestelmän ja kansainvälisen lainsäädännön puitteissa:

1. Laillistamisen tavoitteena tulee olla ihmisoikeuksien turvaaminen.

2. Valtion pitää osoittaa, että kannabiksen valvottu kauppa tehostaa ihmisoikeuksien turvaamista.

3. Päätöksellä pitää olla yleinen kannatus ja se täytyy tehdä kansallisen demokraattisen prosessin kautta.

4. Laillistaminen pitää toteuttaa suljettuna järjestelmänä niin että muut valtiot eivät koe siitä haittaa.

5. Valtion pitää aktiivisesti ehkäistä kannabiksen väärinkäyttöä.

Kannabis voidaan laillistaa kansalaisaloitteen pohjalta tai lainsäätäjien toimesta. Valtio tarvitsee liiketoiminnan ammattilaisten apua yrittäessään hallita kehittyviä markkinoita. Mitä tiukempia säädöksiä laaditaan, sitä enemmän laillistaminen hyödyttää vakavaraisia yrityksiä ja vahvaa hallintoa. Tässä kehityksessä uhkana on kannabiksen monopolisointi, "Big Marihuana". Itselääkinnän, kotikasvatuksen ja kannabisklubien salliminen osana valvontajärjestelmää takaa ihmisoikeuksien ja yhteisen hyvän toteutumisen laillistamisprosessissa. Tämä edistää ihmiskunnan terveyttä ja hyvinvointia.

Lähde:  Piet Hein van Kempen ja Masha Fedorova: International law allows for the legalisation of cannabis. Radboud University 30.5.2016, ScienceDaily 30.5.2016, Models for the legal supply of cannabis: recent developments. EMCDDA 31.5.2016, Cannabis Regulation and the UN Drug Treaties: Strategies for Reform. TDPF June 2016.

 

 

 

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/745-elefantti-ykssa

Ylen kysely: Viidennes suomalaisista ei rankaisisi kannabiksen käytöstä

 

YLE uutisoi 6.8.2016 Kotimaan uutisten verkkosivuilla, että (vain!) viidennes suomalaisista poistaisi kannabiksen käytön rangaistavuuden. Niinikään YLE uutisoi toisessa samana päivänä julkaistussa jutussa, että Vihreiden ja Perussuomalaisten kannattajista jopa kolmannes luopuisi kannabiksen käytöstä rankaisemisesta.

 

---

 

Ylen kysely: Viidennes suomalaisista ei rankaisisi kannabiksen käytöstä

Kannabiksen käyttörankaisusta luovutaan Suomessa "jossain vaiheessa", muotoilee talous- ja sosiaalihistorian dosentti Mikko Salasuo. Politiikan tutkija Erkka Railo ei pysty tällä hetkellä kuvittelemaan, että suomalaiseen huumepolitiikkaan löydettäisiin jokin uusi linjaus. Hänen mukaansa se vaatisi, että jokin suuri puolue ottaisi kantaa politiikan lieventämisen puolesta.

Viidennes suomalaisista luopuisi kannabiksen käyttörangaistuksesta, selviää Ylen Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä. 60 prosenttia vastanneista kannattaa rangaistuksen säilyttämistä.

Puhelinhaastatteluihin vastasi heinäkuussa 1 004 15–79-vuotiasta. Tutkimuksen virhemarginaali on noin 2,5 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Kuva: Yle Uutisgrafiikka

 

Huumausaineen käyttörikos on kyseessä silloin, jos käyttää, pitää hallussaan omaa käyttöä varten tai yrittää hankkia pienen määrän huumausainetta. Yleensä seurauksena on kannabiksen kohdalla sakko. Tosin alaikäisiä ei sakoteta, vaan puhutellaan ja ohjataan hoitoon.

Väitöksessään huumekulttuuria tutkinut talous- ja sosiaalihistorian dosentti Mikko Salasuo Helsingin yliopistosta kuvailee suomalaisen kannabislainsäädännön olevan nyt odotustilassa. Hän uskoo, että kannabiksen käytöstä seuraavia rangaistuksia tarkastellaan Suomessa tulevina vuosina.

– Luulen, että käytöstä rankaisemisesta luovutaan jossain vaiheessa. Meillä ei rankaista humalassa olemisesta tai tupakanpoltosta, vaikka väestö suhtautuu niihin huomattavasti kriittisemmin kuin yksittäisiin kannabiskokeiluihin. Moraalisena viestinä sakkorangaistus, joka siitä tulee, on aika lailla menettänyt voimansa, Salasuo kuvailee.

Kuva: Yle Uutisgrafiikka

 

Turun yliopiston erikoistutkija Erkka Railo huomauttaa, että huumepolitiikasta keskustelu on Suomessa vaikeaa ja mielipiteet jakautuvat helposti kahtia. Julkinen keskustelu aiheesta kääntyy herkästi kärkeväksi ja leimaavaksi.

– Politiikot kokevat, että siinä on hirveän vähän mitään voitettavaa ja todella paljon menetettävää. Poliitikon tai puolueen leimautuminen huumemyönteiseksi on hyvin helppoa, Erkka Railo kuvailee.

"Vaatisi suuren puolueen kannanoton"

Railo ei usko suomalaisessa huumepolitiikassa tapahtuvan merkittävää muutosta lähivuosina, vaikka esimerkiksi useissa Yhdysvaltain osavaltioissa kannabiksenkäyttö on hyväksytty viime vuosina.

Mikko Salasuo puolestaan arvioi merkitystä olevan syyttäjän ja poliisin toiminnan painopisteissä. Kannabiksen käyttäjän syyttämättäjättäminen olisi mahdollista nykyisinkin, mutta vaihtoehto on jäänyt käyttämättä.

– Uskon, että mennään lähemmäs tilannetta, jossa oltiin, kun ensimmäinen huumausainelaki säädettiin vuonna 1972. Lainsäätäjien tahto oli, että ensisijainen tavoite olisi toimenpiteistä luopuminen, jos kyse on käyttörikoksesta tai hyvin pienen määrän hallussapidosta, Salasuo muistuttaa.

Railo muotoilee, ettei hän pysty tällä hetkellä kuvittelemaan, että suomalaiseen huumepolitiikkaan löydettäisiin jokin uusi linjaus.

– Ei riitä, että yksi tai kaksi puoluetta ajaisi asiaa jotenkin. Se vaatisi jonkin suuren puolueen kannanoton politiikan lieventämisen puolesta.

Railo kuvailee, ettei kannabiskysymys ole kansalaisoikeuskysymys, kuten esimerkiksi tasa-arvoinen avioliittolaki.

– Siinä poliittinen mielipide on kääntynyt aika nopeasti toisenlaiseen asentoon, kuin mitä se oli vaikka vain 15 vuotta sitten, Railo arvioi.

Salasuo kuvailee Suomen olevan nykyisin huumepolitiikan keskitien kulkija.

– Suomen huumausainepolitiikka on varsin käytännöllistä. Kahden tien politiikka, jossa toisaalta rangaistaan, toisaalta pyritään ennaltaehkäisemään ja vähentämään haittoja, on ihan toimiva malli, Salasuo kuvailee.

 

URL: http://www.suomenkannabisyhdistys.org/index.php/uutiset/kotimaan-uutiset/1113-ylen-kysely-viidennes-suomalaisista-ei-rankaisisi-kannabiksen-kaeytoestae

Suomenlinnan piknik 7.8.2016

Suomen kannabisyhdistys ry:n Suomenlinnan piknik pidetään sunnuntaina 7.8.2016. Kokoontuminen Suomenlinnan kirkon edustan nurmikolla klo 14, josta menemme rannalle piknikille.

URL: http://www.suomenkannabisyhdistys.org/index.php/uutiset/1111-suomenlinnan-piknik-7-8-2016

Bhang, Mezz, kukka ja Sativex - kannabiksen vapautuksen historia

 

Osta kirja kustantajan verkkokaupasta! 

 

 

URL: http://www.suomenkannabisyhdistys.org/index.php/uutiset/kotimaan-uutiset/1110-uusi-kannabista-kaesittelevae-kirja-suomeksi