Israel aikoo dekriminalisoida kannabiksen käytön. Kannabis on nykyään kosher myös pääsiäisenä.
Sisäisen turvallisuuden ministeri, Likud-puolueen edustaja Gilad Erdan ilmoitti tammikuun lopussa Israelin aloittavan samanlaisen politiikan kannabiksen käytön suhteen kuin muutamissa USA:n osavaltioissa ja Euroopan maissa. Kannabiksen käytöstä julkisella paikalla voisi saada sakkoja mutta käyttö itsessään dekriminalisoidaan eli sen takia ei voi pidättää, nostaa syytettä eikä antaa rikosrekisterimerkintää. Ensimmäisestä kiinnijäämisestä langetettaisiin 250 € sakot.
“Poliisin resursseja siirretään kannabiksen käytön valvonnasta vakavampaan rikollisuuteen”, Erdan perusteli uutta politiikkaa.
Kannabiksen käyttö on suhteellisen yleistä Israelissa, YK:n mukaan 9% Israelin kansalaisista käyttää kannabista. Käytön kriminalisointia ei ole valvottu kovin ankarasti, ja vuodesta 2010 vuoteen 2015 kannabiksen käyttöön liittyvät pidätykset ovat laskeneet 30%. Lisäksi aikuisten kohdalla 54% ja alaikäisten kohdalla 60% tapauksista jätettiin käsittelemättä.
Israel on myös maailman johtavia lääkekäytön sallivia maita: Reutersin uutisen mukaan 10 000 potilasta on saanut reseptin, tosin lääkekäytön ehtoja höllennettiin hiljan ja reseptin saaneiden määrä oli vuoden 2016 lopussa jo 23 000.
Zionistisen Unionin edustaja Shelly Yacimovich kannatti Erdanin ilmoitusta.
“Kannabiksen käyttö kuuluu henkilökohtaisten vapauksien piiriin, joihin valtiolla ei ole oikeutta sekaantua, koska se ei aiheuta vahinkoa. On absurdia pitää paljon enemmän haittaa ja väkivaltaa aiheuttavaa alkoholia laillisena”, Yacimovich tiivisti.
Oikeusministeri Ayelet Shaked suositteli aikaisemmin julkaisemassaan raportissa kannabiksen käytön dekriminalisointia:
“Huolena on se, että dekriminalisointi tulkitaan käyttöön kehottamiseksi. Tähän huolenaiheeseen pitää puuttua soveliaalla tiedottamisella, mutta tämä huoli ei oikeuta jättämään kriminalisointia ennalleen”, oikeusministeri täsmensi 120 sivuisessa kannanotossaan.
Meretz puolueen edustaja Tamar Zandberg, joka on myös Knessetin huumeiden ja alkoholin väärinkäyttöä tutkivan komitean puheenjohtaja, piti Erdanin ilmoitusta “oikeana ja rohkeana”.
Zandberg piti Erdanin ilmoitusta osoituksena siitä, että “päättäväinen ja oikeudenmukainen julkinen kampanja jatkuu”. Erdan vastusti aikaisemmin dekriminalisointia ja Zandbergin mukaan tämä uusi politiikka on “merkittävä askel eteenpäin”.
Hallituksen päätöksen jälkeen uuden politiikan toteuttaminen alkaa parin kuukauden sisällä.
Kieltolain kolonialistinen tausta
Kannabiksen kieltolailla Israelissa on samanlainen tausta kuin monilla muillakin valtioilla. Sen sääti aikoinaan kolonialistinen Iso-Britannia ja se kohdistui pääasiassa syrjittyyn väestönosaan, arabeihin.
Kannabis on ollut laitonta Pyhässä maassa pitempään kuin melkein missään muualla maailmassa. Tähän ovat syyllisiä eräs brittiherrasmies nimeltään Ronald Storrs sekä egyptiläinen lääkäri Muhammad Ali Bey.
Valmistuttuaan Cambridgen yliopistosta Storrs liittyi Britannian siirtomaahallinnon palvelukseen ja hänet lähetettiin Egyptiin vuonna 1904, missä hän aloitti tullin palveluksessa tehtävänään salakuljetuksen ehkäisy. Tuohon aikaan Egypti on yksi harvoja maita koko maailmassa, jossa kannabis oli kielletty.
Ensimmäisen maailmansodan loputtua Storrs siirtyi Ottomaaneilta vallattuun Pyhään maahan kenraali Edmund Allenbyn alaisena. Hänet ylennettiin Jerusalemin sotilaskuvernööriksi ja myöhemmin Jerusalemin ja Juudean kuvernööriksi. Helmikuussa 1919 hän julisti hasiksen kielletyksi ja tämä kieltolaki on ollut voimassa siitä saakka.
Tähän maailman aikaan kannabista ei oltu kielletty juuri missään, ei Iso-Britanniassa eikä Yhdysvalloissa, ja jos Storrs olisi tullut Pyhään maahan mistä muualta hyvänsä paitsi Egyptistä, ei tuollainen ajatus olisi pälkähtänyt hänen päähänsä. Napoleon oli kieltänyt kannabiksen käytön vallattuaan Egyptin vuonna 1800, koska sotilaat alkoivat käyttää sitä alkoholin ollessa kiellettyä muslimivaltiossa. Sotilaiden mukana kannabiksen käyttö levisi Ranskaan. Ennen Napoleonia hasiksen polttamista oli yritetty lopettaa keskiajalla ilman menestystä, tällöin kohteena olivat sufi-veljeskunnat.
1860-luvulla egyptiläinen lääkäri Muhammad Ali Bey päätteli, että sangen yleisesti käytetty kannabis oli pääsyy mielisairauksiin Egyptissä. Vuonna 1868 opetusministeri Ali Mubarak vakuutti Egyptin parlamentin kieltämään hasiksen käytön. 1870-luvulla kannabis taas laillistettiin kunnes se kiellettiin uudestaan 1880-luvulla.
Vuonna 1903 Kairon mielisairaalan johtaja John Warnock julkaisi British Journal of Psychiatry lehdessä artikkelin "Insanity from Hasheesh”. Siinä hän väitti, että suurin osa mielisairauksista Egyptissä on seurausta kannabiksen käytöstä. Hänen tutkimuksensa mukaan 2564:stä potilaasta 689 poltti kannabista, mistä hän päätteli, että 27% mielisairauksista oli kannabiksen käytön syytä.
Omana aikanaan Warnockin tutkimus oli kuriositeetti, koska Britanniassa ei käytetty kannabista. Vuonna 1923 Scotland Yardin etsivä houkutteli kaksi afrikkalaista kahvinvalmistajaa myymään hänelle oopiumia. Tapauksesta nousi julkinen kohu, jota ei hillinnyt lainkaan se, että etsivälle olikin myyty hasista. Lehdistö vaati kannabiksen kieltämistä. The Royal Pharmaceutical Society otti skandaalin tosissaan ja ilmeisesti Warnockin tutkimuksen innoittamana vaati kriminalisointia. Vuonna 1925 Britannian parlamentti kriminalisoi kannabiksen.
Tämä laki astui voimaan samana vuonna Palestiinan brittiläisellä hallintoalueella. Vuonna 1936 Britannian hallitus laati uuden huumeiden vastaisen lain, joka astui voimaan myös Palestiinassa. Koska Euroopasta muuttaneet juutalaiset eivät käyttäneet kannabista, kohdistui uusi laki melkein ainoastaan arabiväestöön.
Israelin itsenäistyessä vuonna 1948 päätti uusi valtio pitää kaikki vanhat lait voimassa ja niiden joukossa myös vuoden 1936 kieltolain, joka on ollut voimassa aina nykypäiviin. Ensimmäisten vuosikymmenien aikana kannabiksen käyttö rajoittui arabiväestöön ja arabimaista muuttaneisiin juutalaisiin. Näin huumelaista tuli eurooppalaisen aškenasijuutalaisen eliitin väline valvoa ja hallita valtion arabiväestöä ja mizrahijuutalaisia. Vasta 1970-luvulla kannabiksen käyttö alkoi levitä hippikulttuurin vaikutuksesta muihin väestönosiin.
Onko kannabis kosher ?
Geriatrian tohtori ja juutalaisuuden tutkija Yosef Glassman on tutkinut kannabiksen käyttöä muinaisina aikoina juutalaisessa kulttuurissa. Mainintoja kannabiksesta löytyy Talmudista ja Tanakista, joka kristillisessä kulttuurissa tunnetaan Raamatun vanhana testamenttina. Lähteiden löytämistä on helpottanut asenteiden lieventyminen aiheen ympärillä.
Talmudin mukaan kannabiksen käyttö vaatetuksessa ja muissa tarkoituksissa on ollut hyvin tavallista. Kannabis kuului pääsiäisenä kiellettyjen asioiden joukkoon, mikä tarkoitti sitä, että sitä käytettiin mm. ruuanlaitossa muulloin vuoden ympäri.
Tanakin ensimmäisessä osassa Toorassa eli Mooseksen kirjoissa Jahve neuvoo Moosesta ottamaan käyttöönsä lääkinnällisiä yrttejä, joista yksi on "keneh bosem", "tuoksuva tai aromaattinen ruoko", joka viittaa kannabikseen. Keneh bosem on osa pyhää voiteluöljyä, johon reseptin mukaan tuli muiden yrttien ohella 3 kiloa kannabista 7 litraan oliiviöljyä. Tuoksuruoko on mukana monissa muissakin raamatun jaksoissa kuten Laulujen kirjassa eli Korkeassa veisussa, Jesajan, Jeremian ja Hesekielin kirjoissa. Voiteluöljy oli aluksi tarkoitettu vain pappiskastin käyttöön mutta myöhemmin kuninkaat ja profeetat käyttivät sitä. Neljännessä Mooseksen kirjassa ylipappi, “High Priest”, Aaron polttaa kannabista suitsukkeena “levottomina aikoina”.
Arkeologisten todisteiden valossa tiedetään, että kannabista on käytetty muinaisessa Israelissa mm. kivunlievitykseen synnytyksessä. Antiikin juutalaiset eivät olleet ainoa kulttuuri, jossa kannabista käytettiin mm. lääkkeenä. Kiinalaisessa lääketieteessä kannabis on yksi viidestäkymmenestä keskeisestä lääkeyrtistä, muinaiset egyptiläiset käyttivät sitä mm. silmäkipuihin ja antiikin kreikkalaiset liuottivat kannabista viinissä ja käyttivät tätä lääkkeenä. Muinaisten skyyttien tiedetään humaltuneen kannabishöyryistä erityisissä telttasaunoissa, joita on löydetty haudoista. Keskiaikainen juutalainen rabbi Maimonides suositteli kannabista lääkkeeksi mm. kylmettymiseen ja korvakipuihin.
“Talmudissa on monimutkaisia ohjeita kasvien sekoituksista ja niiden risteytyksistä, joita Maimonides kommentoi”, Glassman selittää.
Aika on taas kääntynyt siihen, että Israelista on tullut maailman johtava valtio kannabiksen lääkekäytössä ja lääketutkimuksessa. Itse asiassa nykyinen kannabiksen lääketutkimus perustuu kahden israelilaisen tutkijan, Raphael Mechoulam ja Yechiel Gaoni, tutkimuksiin. He löysivät kannabiksen vaikuttavan aineen, THC, vuonna 1964, mistä sai alkunsa nykyinen kannabinoiditutkimus.
Keväällä 2016 rabbi Chaim Kanievsky julisti, että kannabiksen käyttö lääkkeenä on kosher myös pääsiäisenä kaikille juutalaisille. Suuri ympyrä on sulkeutumassa.
Kannabiksen lääkekäytön salliminen etenee pitkin harppauksin Saksan ja Euroopan lääkeviraston uusien päätösten myötä.
Tusky uutisoi aiemmin, kuinka WHO:n asiantuntijakomitea arvioi kriittisesti kannabiksen huumeluokituksen. Samalla ulkoiset paineet sen muuttamiseksi kasvavat, kun Saksa uudisti lääkekannabispolitiikkansa ja Euroopan lääkevirasto päätti, että Bedrocan täyttää hyvien valmistustapojen ehdot.
Kannabista on Saksassa voinut tähän saakka käyttää poikkeusluvalla, kuten Suomessa tällä hetkellä. Maaliskuussa tämä muuttuu, kun uuden lain myötä kannabiksesta tulee normaali reseptilääke, josta saa normaalit lääkekorvaukset.
Toistaiseksi kannabista tuodaan lääkkeeksi Hollannista ja Kanadasta, mutta valtio aikoo ottaa kannabiksen kasvatuksen hoitaakseen, jota varten sen täytyy perustaa uusi virasto. Lakialoite sai parlamentissa kaikkien poliittisten puolueiden hyväksynnän.
Saksan liittovaltion parlamentin alahuone hyväksyi 19.1. lain, joka laillistaa kannabiksen lääkekäytön. Päätös oli harvinaisen yksimielinen. Kannabiksen lääkekäyttö on tähän saakka ollut erityisluvan takana kuten Suomessa tällä hetkellä. Uuden lain mukaan siitä tuli normaali reseptilääke, jota jokainen lääkäri voi määrätä ja siitä saa normaalit lääkekorvaukset.
Laki ei rajoita kannabiksen lääkekäyttöä tiettyihin sairauksiin, mutta sitä saisi määrätä vain vakavasti sairaille potilaille. Sallittuja kannabislääkkeitä ovat kannabiksen kukintona myytävä Bedrocan, kannabissuusuihke Sativex sekä THC:tä sisältävät dronabinol ja nabilone. Potilaat eivät saa kasvattaa itse kannabista lääkkeekseen. Laki astuu voimaan maaliskuussa parlamentin ylähuoneen käsittelyn jälkeen.
Terveysministeriön edustajan mukaan kannabista käytettäisiin viimeisenä hoitovaihtoehtona, jos mikään muu ei enää toimi. Hänen mukaansa koko ajan suoritetaan tieteellisiä tutkimuksia lääkityksen vaikutuksista tällaisissa tapauksissa.
“Tämä on iso saavutus niille potilaille, lääkäreille ja lakimiehille, jotka ovat vuosia yrittäneet parantaa kannabista käyttävien asemaa Saksan kannabislääkeliiton, German Association for Cannabis as Medicine, ACM, puitteissa, jota yhä useammat ihmiset, organisaatiot ja poliitikot ovat kannattaneet", kertoo ACM:n puheenjohtaja, tohtori Franjo Grotenhermen.
Henkilökohtaisen koskemattomuuden suoja
Kahdeksan potilaan liittovaltion perustuslakituomioistuimelle vuonna 1999 jättämä valitus johti nykyisen lain laatimiseen. Päätös perustui perustuslain säätämään oikeuteen elämään ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen.
“Henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaa ei loukkaa pelkästään valtioelinten toiminnan aiheuttama hyökkäys tai kipu. Tämän perusoikeuden toteutumiseen vaikuttaa myös se, jos hallitus toimenpiteillään estää tai vähentää fyysisen vaivan lievitystä ja siten aiheuttaa fyysisen kärsimyksen jatkumisen tarpeettomasti.”
Tämä oikeuden päätös pakotti liittovaltion hallituksen hyväksymään kannabiskukinnon käytön vakavasti sairaiden potilaiden hoidossa. Tällä hetkellä Saksassa erikoisluvalla kannabista käyttäviä potilaita on tuhat.
Poliittinen yksimielisyys
Kannabiksen lääkekäytön helpottamisella on laaja kannatus Saksan parlamentissa. Päätöstä pidettiin parlamentin yksimielisimpänä äänestyksenä kaikkien poliittisten leirien edustajien puoltaessa sitä.
Lisäksi parlamentin käsittelyssä lain toteutusta lievennettiin muutamilla lisäyksillä. Lääkäreiden sallitaan harkita kannabishoidon tarve myös niissä tilanteissa, joissa on muitakin vaihtoehtoja. Potilaiden tilannetta ei pitäisi päästää liian huonoksi ennen kuin kokeillaan kannabisreseptiä. Parantumattomasti sairaiden osalta otetaan käyttöön nopeutettu lupakäytäntö elämän viime vaiheiden kärsimyksiin.
Saksan kristillisdemokraattisen puolueen edustaja, valtiosihteeri Ingrid Fischbach kertoi olleensa hyvin harvoin mukana niin korkeatasoisessa ja perustellussa keskustelussa parlamentissa kuin tätä lakia säädettäessä. Hän painotti jatkoseurannan merkitystä, koska emme vielä tiedä kaikkea kannabiksen vaikutuksista.
Konservatiivisen Baijerin kristillissosiaalisen unionin edustaja Karin Maag huomatti tutkimustiedon “ohuudesta” monen taudin osalta mutta hänkin näki kannabiksen lääkekäytöllä olevan lisää käyttöä tulevaisuudessa.
Sosiaalidemokraattien Burkhard Blienert totesi satojen potilaiden odottavan kannabislääkitystä. Lain hyväksyminen on vienyt jo liian kauan. Kannabiksesta ylipäänsä pitäisi keskustella enemmän faktapohjalta kuin ideologisesti, miten toteuttaisimme dekriminalisaation.
Saksan vasemmistolla oli oma vaihtoehtoinen lakiesitys, joka äänestettiin kuitenkin kumoon. Vasemmiston edustaja Frank Tempel arvosteli lakia sen byrokraattisuudesta. Frank Tempel on kampanjoinut jo vuosia Saksan parlamentissa laillistamisen puolesta.
Bedrocan on nyt virallisesti lääke
Bedrocan sai 23.1.2017 maailman ensimmäisenä kasvimuotoisena lääkekannabisvalmisteena Euroopan lääkeviraston hyväksynnän eli Bedrocan täyttää Euroopan lääkeviraston hyvien valmistustapojen, GMP, vaatimukset. Lääkeviraston sertifikaatti on korkein lääkeaineen valmistajalle myönnettävä todiste tuotantoprosessin laadusta.
“Tämä on merkittävä tunnustus. Olemme aina pyrkineet saavuttamaan korkeimmat lääketuotannolle asetetut vaatimukset. Nyt tämä työmme sai viranomaisten tunnustuksen”, Bedrocan International yhtiön puheenjohtaja Tjalling Erkelens kertoi.
Yhtiön tuotteita käytetään tällä hetkellä Hollannissa, Australiassa, Saksassa, Suomessa, Israelissa, Italiassa, Makedoniassa ja Puolassa. Bedrocanilla on tuotantoa myös Kanadassa ja Tsekissä.
Israelilaisen Syqemedical yhtiö on suunnitellut yhteistyössä Bedrocanin kanssa ensimmäisen sairaalakäyttöön suunnitellun vaporisaattorin, joka toimii yhtä helposti kuin lääkedosetti. Kannabisrouhe on päivittäisannoksina valmiiksi ladattuna lapsiturvalliseen annoskoteloon, joka ladataan vaporisaattoriin. Syqe on todettu potilaskokeissa tehokkaaksi, vakaaksi, turvalliseksi ja helpoksi käyttää. Potilaan ja hoitajan ei tarvitse tietää kannabiksen rouhimisesta eikä annostelusta, vaan laite on yhtä yksinkertainen käyttää kuin muutkin inhalaattorit.
Suusuihke Sativex on hyväksytty lääkekäyttöön jo 29:ssä valtiossa, ja USA:n lääkevalvojan, FDA, lopullista hyväksyntää odotellaan. THC:tä sisältävät pillerit Marinol ja Cesamet ovat hyväksyttyjä lääkkeitä myös monissa maissa mutta eivät kuitenkaan suosittuja, jos niille on vaihtoehtoja. Kannabislääkityksestä on tulossa uusi normaali, ja Saksan esimerkki on tärkeä koko EU:lle.
Kannabiksen käytön ja skitsofrenian yhteydestä on polemisoitu vuosikymmeniä. Uusi tutkimusinnovaatio tuo uutta valoa vanhaan ongelmaan.
Kannabiksen käytön ja skitsofrenian yhteyttä on yleensä tutkittu ns. epidemiologisin tutkimusmenetelmin, jolloin kausaation ja korrelaation sekä muiden muuttujien vaikutuksen arvioiminen jää tutkijan intuition varaan eli mikä tuntuu uskottavalta eikä se mikä olisi objektiivisesti oikea.
On arvioitu, että kannabiksen runsas käyttö liittyy kaksinkertaiseen riskiin sairastua skitsofreniaan, mutta koska tuon liitoksen suuntaa ei ole osattu arvioida objektiivisesti niin on vain arveltu kannabiksen käytön olevan syynä, tai “takana”, kuten eräs sanomalehti otsikoi äskettäin. Hypoteesiin on helppo uskoa myös sen takia, että kannabiksen vaikutus on vahvimmillaan psykoosinkaltainen olotila. Toisaalta psykoosisairaudet eivät ole lisääntyneet kannabiksen käytön leviämisen myötä länsimaissa vaan päinvastoin skitsofrenia on jopa hieman vähentynyt.
Skitsofrenian tiedetään olevan ainakin jossakin määrin perinnöllinen. Nykyään tiedämme myös, että kannabiksen käytöllä on perinnöllistä taustaa. Tällöin perinnöllisyystutkimuksen tilastollisilla menetelmillä voidaan arvioida kausaatioita ja korrelaatioita epidemiologisia tutkimuksen objektiivisemmin.
International Cannabis Consortium on kansainvälinen tutkijaverkosto, joka on verkostoitumisensa avulla koonnut laajan aineiston. Verkoston julkaisema kannabiksen käytön geeniperimän meta-analyysi on alansa perustutkimusta. Tässä tutkimuksessa oli mukana yli 32 000:n käyttäjän tiedot.
Mendelian randomization on uusi tilastollinen analyysimenetelmä, jonka avulla epidemiologista tutkimusta voidaan tarkentaa nimenomaan kausaliteetin osalta perinnöllisyystieteen keinoin. Analyysissa havaittiin kannabiksen käytöllä ja skitsofrenian riskillä yhteys, joka näytti selvästi vahvemmalta siihen suuntaan, että skitsofrenian riski lisää kannabiksen käytön riskiä. Skitsofrenialle altistava ja kannabiksen käyttöön liittyvä perimä on osittain päällekkäistä. Skitsofrenialle alttiit henkilöt aloittavat kannabiksen käytön, käyttävät sitä säännöllisesti ja runsaasti todennäköisemmin kuin muu väestö.
Tälläkin tutkimuksella on rajoituksensa eikä se selitä kannabiksen käytön kokonaisuutta eikä toisaalta skitsofrenian kokonaisuutta, mutta se antaa lisätukea hypoteesille kannabiksen käytöstä itselääkintänä psykoottisilla ihmisillä. Sen sijaan ihmisten satunnaiselle rankaisemiselle kannabiksen käytön takia tutkimus ei anna minkäänlaista tukea.
Yhdysvaltojen liittovaltion tutkimuslaitoksen raportti kannabiksen terveysvaikutuksista vahvistaa sen, että suurin este kannabiksen lääkekäytön tieteelliselle tutkimukselle on kannabiksen huumeluokitus, joka ei perustu tieteelliseen tutkimukseen.
Tusky julkaisi joulukuussa uutisen, kuinka WHO aikoo tutkia kannabiksen huumeluokituksen tieteellisen pätevyyden YK:n huumesopimuksessa. Myös Yhdysvaltojen huumelaissa kannabis on asetettu samaan kategoriaan heroiinin rinnalle vailla lääkinnällistä käyttöä, onhan USA vaikuttanut vuosikymmeniä YK:n huumesopimuksiin ja huumepolitiikan sisältöön. Yhdysvaltojen liittovaltion National Academies of Sciences, Engineering, and Medicine julkaisi laajimman katsauksen kannabiksen terveysvaikutuksista sitten Institute of Medicine'n, IOM, vuonna 1999 julkaiseman “Marijuana and Medicine: Assessing the Science Base”.
Raportissa “The Health Effects of Cannabis and Cannabinoids: The Current State of Evidence and Recommendations for Research” käydään läpi peräti 10 000 vuoden 1999 jälkeen julkaistua tutkimusta. Tutkimuksia käydään läpi ankaralla kädellä, onhan kyseessä kannabiksen asema liittovaltion huumelaissa, CSA, vaarallisena huumeena, jolla ei ole mitään lääkinnällistä käyttöä. Silti jälleen kerran liittovaltion tutkimuslaitoksen julkaisema raportti osoittaa, ettei tuo liittovaltion luokittelu pidä paikkaansa.
Raportin mukaan löytyy selkeää näyttöä sille, että kannabis auttaa syöpähoitojen aiheuttamaan pahoinvointiin, parantaa MS-tautiin liittyvää spastisuutta ja lievittää kroonista kipua varsinkin MS-potilailla. Sen sijaan suurimpaan osaan kannabiksen tunnetuista lääkinnällisistä hyödyistä ei raportin mukaan vielä löydy tarpeeksi tutkimusnäyttöä. Kannabiksen lääkinnällisiä vaikutuksia onkin kokeiltu varmaan kaikkiin ihmiskunnan tauteihin, vaivoihin ja valituksiin ihmisen evoluution mittaan.
Varsinkin epilepsian kohdalla raportin esittämää arviota voi pitää “konservatiivisena”, jopa vääränä ottaen huomioon, kuinka paljon löytyy potilasnäyttöä eli niitä anekdoottisia todisteita. Mutta tässä piilee jutun catch: tutkimusten pitäisi olla kalliita kaksoissokkokokeita, joiden kustannuksiin tarvitaan joko iso lääkeyhtiö tai valtion varakas instituutti, kuten NIDA, National Institute of Drug Addiction, joka jo lain kirjaimen takia ei voi tukea muuta kuin haittatutkimusta.
Tässä uudessa raportissa käydään läpi 10 000 tutkimusta, ja kun vertaa lääketutkimuksen määrää haittatutkimusten määrään, selviää kuinka pahasti USA:n liittovaltion rahoittama tutkimus on vinoutunut vain haittatutkimukseen.
Toisaalta myöskään kannabiksen väitetyistä haitoista ei löydy riittävää näyttöä, mikä itsessään on merkittävä huomio vuosikymmenien kieltolain jälkeen. Jollekin tutkimukselle kun senkin pitäisi perustua. Kannabiksen polttamisen ei ole todettu aiheuttavan keuhko- tai kaulasyöpää. Sen runsas polttaminen aiheuttaa yskää, liman eritystä ja ilmatieongelmia.
Jo näillä perusteilla kannabis pitäisi siirtää paljon lievempään luokkaan sekä USA:n huumelaissa että YK:n huumesopimuksessa.
Aivovammat ovat merkittävä invalidisoiva ja kuolemaan johtava syy, joiden hoitamiseen ei ole tehokkaita lääkkeitä. Kannabiksen on voitu osoittaa aiheuttavan myönteisiä hoitotuloksia sekä laboratoriokokeissa että potilaiden seurannassa tulosten ollessa niin hyviä, että jatkotutkimusten jarrutus herättää vakavia epäilyjä tieteellisen tutkimuksen puolueettomuudesta. Samoin traumaattisten kokemusten aiheuttaman stressin, PTSD, hoidossa on saatu hyviä tuloksia, mutta kun nekään eivät riitä takaamaan liittovaltion rahoitusta - vielä!
Suomessa Tekniikan Maailma uutisoi aiheesta, ettemme vielä tiedä kovin paljon kannabiksesta ja nostaa raportista esille tärkeimmän tutkimusongelman, USA:n liittovaltion huumepolitiikan aiheuttaman tutkimusaukon:
“Kannabiksen tutkimusta on hidastanut etenkin Yhdysvalloissa DEA:n eli huumepoliisin linjaus, että kannabis kuuluu samaan luokan 1 -huumausaineiden kategoriaan kuin LSD ja ekstaasi. Tämän luokituksen saaneilla huumausaineilla ei ole katsottu olevan minkäänlaisia lääketieteellisesti hyödyllisiä ominaisuuksia, jonka vuoksi niiden tutkimus on ollut hyvin rajallista.”
Toinen tekniikan alan lehti, amerikkalainen ArsTechnica, puolestaan nostaa esille raportin pääkohdan eli sen, että tutkimus tukee kannabiksen lääkekäyttöä. Selvin tutkimusnäyttö osoittaa kannabiksen olevan tehokas kroonisen kivun lievittämisessä, ja sen nykyinen huumeluokitus muodostaa ankaran hallinnollisen esteen sen lisätutkimukselle.
Raportin johtopäätöksissä tämä todetaan seuraavasti:
Challenges and Barriers in Conducting Cannabis Research: In addition to recommending more research on the beneficial and harmful effects of cannabis and cannabinoid use, the committee emphasized several challenges and barriers in conducting such research. For instance, specific regulatory barriers, including the classification of cannabis as a Schedule I substance, impede the advancement of research. Researchers also often find it difficult to gain access to the quantity, quality, and type of cannabis product necessary to address specific research questions. The committee said a diverse network of funders is needed to support cannabis and cannabinoid research.
Kannabista käytetään nykyään monenlaisten sairauksien hoitoon ja oireiden lievitykseen, vaikka tutkimus joidenkin tautien osalta laahaisikin perässä. Tämä on pelkästään potilaiden etu, koska tutkimusaukoista huolimatta tiedämme tarpeeksi kannabiksen haitoista. Itse asiassa paremmin kuin monien käytössä olevien lääkeaineiden osalta.
Tieteellinen tutkimus ja huumepolitiikka
Kannabiksen kieltolaki ei tosiaan ole ollut tieteen riemuvoitto vaan esimerkki poliittisen vallan väärinkäytöstä. Vuonna 1954 USA:n lääkevalvontavirasto, FDA, alkoi vaatimaan lääkevalmistajilta selityksiä uusien lääkkeiden vaikutuksista ja haitoista. Aspiriinin ja morfiinin kohdalla tehtiin poikkeus, koska ne olivat olleet käytössä vuosikymmeniä. Myös kannabiksen kohdalla voidaan menetellä näin ja sivuuttaa se itse asiassa olematon ongelma, ettei kenelläkään ole intressiä kustantaa kalliita monivaiheisia potilaskokeita lääkkeelle, joka kasvaa potilaan kukkapurkissa.
Tämä uusi raportti kannattaa asettaa historialliseen kontekstiinsa eli USA:n huumepolitiikan kehitykseen. Vuoden 1937 Marihuana Tax Actin säätämisen jälkeen New Yorkin pormestari Fiorello LaGuardia asetti komitean tutkimaan kannabisongelmaa. Vuonna 1944 julkaistussa raportissa “The Marihuana Problem in the City of New York” havaittiin, ettei liittovaltion levittämät tarinat pidä paikkaansa, mutta kieltolaki jatkui. Presidentti Richard Nixon asetti 1970-luvun alussa komitean antamaan perusteet kannabiksen kieltämiseksi yhtä vaarallisena huumeena kuin heroiini. Ns. Shaferin komitean raportti, “Marijuana, A Signal of Misunderstanding”, päätyikin suosittelemaan dekriminalisointia, mutta kieltolaki jatkui.
Nixon joutui eroamaan virastaan vakavien väärinkäytösten takia. Hänen kaudellaan NIDA:n rahoittaman tutkimusryhmän piti osoittaa, että kannabis aiheuttaa syöpää, jotta voitaisiin kiistää voimistuneet vaatimukset kannabiksen dekriminalisoimiseksi. Vuonna 1974 julkaistu tutkimus “Antineoplastic activity of cannabinoids” osoittikin, että kannabis voisi jopa parantaa syöpää ja se olisi paljon haitattomampi syöpälääke kuin sillä hetkellä käytössä olevat lääkkeet ja muut hoitomuodot. Tutkimus pimitettiin eikä sen aloittamaa tutkimuslinjaa jatkettu.
Vuonna 1996 Kaliforniassa voitti kannabiksen lääkekäytön laillistanut lakialoite. Presidentti Bill Clintonin huumetsaari kenraali McCaffrey asetti tutkimusryhmän laatimaan raportin kannabiksen lääkinnällisestä käytöstä tarkoituksena kumota Kaliforniasta lähtenyt lääkekäytön innovaatioaalto. Raporttiin valikoitiin tutkimuksia ankaralla kädellä eikä siihen hyväksytty muissa maissa tehtyjä tutkimuksia. Silti se vahvisti kannabiksen olevan pätevä lääke kroonisen kivun, syöpähoitojen aiheuttaman pahoinvoinnin ja AIDS:n aiheuttaman ruokahaluttomuuden ja kuihtumisen hoidossa. Vuonna 1999 julkaistu raportti “Marijuana and Medicine: Assessing the Science Base” suositteli lisätutkimusta ja kumosi huhut kannabiksen riippuvuuspotentiaalista ja haitallisuudesta. Lähinnä raportissa kehotettiin välttämään kannabiksen käyttämistä polttamalla, siinä varoitettiin, ettei kannabis poltettuna ole tulevaisuuden lääke. Huumetsaari McCaffreyn mielestä kannabiksen lääkekäytön tueksi ei löytynyt “pienintäkään tieteellistä näyttöä”.
Tätä on kutsuttu Catch 22 tilanteeksi tunnetun Beat sukupolven kirjan mukaan. Kyseisessä kirjassa päähenkilö haluaa toisen maailmansodan aikana vapautuksen armeijasta. Vapautuksen saa vetoamalla mielenterveysongelmiin mutta vapauteen haluaminen on osoitus siitä, että henkilö on mieleltään terve!
Kannabiksen kohdalla kieltolaki on jarruttanut tieteellisesti pätevän tutkimuksen tekemistä ja kieltolakia jatketaan sillä perusteella, ettei kannabiksesta ole tehty tarpeeksi tutkimusta. Kannabiksen kieltolain yksi uhri onkin tieteellisen tutkimuksen uskottavuus.
USA:n korkeimpana lääkintäviranomaisena toiminut lääkäri Sanjay Gupta arvioi, että 94% Yhdysvaltain liittovaltion kustantamasta kannabistutkimuksesta on suunniteltu nostamaan esille haittoja
WHO:n asiantuntijakomitea päätti aloittaa kannabiksen huumeluokituksen kriittisen arvioinnin. Tämä voi johtaa luokituksen muutokseen vuoden 2019 YK:n huumekokouksessa.
Kannabis on luokiteltu YK:n vuoden 1961 huumesopimuksessa, ns. Single Convention, vaaralliseksi huumeeksi vailla lääkinnällistä käyttöä. Tätä luokitusta ei kuitenkaan koskaan perusteltu tieteellisesti, vaan sen perustana oli Kansainliiton aikana vuonna 1935 tehty arviointi.
Viimeisin vaihe kannabiksen huumeluokittelussa liittyy UNGASS 2016 kokoukseen, jonka valmisteluvaiheessa YK:n huumekomissio, CND, valtuutti maailman terveysjärjestön, WHO, asiantuntijakomitean, ECDD, arvioimaan nykyinen kannabistietämyksemme.
Kannabiksen luokittelun arviointia uutisoidessaan Tusky kertoi, kuinka ECDD päätyi kokouksessaan 14. - 18.11.2016 julkaisemaan vain kaksi päivitystä ja kuinka nykyinen luokitus kaikessa byrokraattisessa sofistikoituneisuudessaan on niin epämääräinen, että lääketeollisuuden ihmisillä testaamattomat kemikaalit päätyvät haitattomampaan luokitukseen kuin vuosituhansia käytetty kannabiskasvi. Vaikka luokituksen perusteella rangaistaan ihmisiä, ei se perustu tieteelliset kriteerit täyttävään haitta-arvioon vaan poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen.
UNGASS 2016 prosessin jälkeen CND kokoontui uudelleen 30.11.- 2.12., ja tämän kokouksen loppuasiakirjojen joukosta löytyy raportti “Extract from the Report of the 38th Expert Committee on Drug Dependence, convened from 14 to 18 November 2016”.
Raportissa ECDD kertookin aloittavansa kannabiksen luokittelun tarkistusprosessin. Syynä tähän on se, että kannabista löytyy vuoden 1961 sopimuksen I ja IV listalta vaarallisimpien huumausaineiden juokossa sekä vuoden 1971 sopimuksen I ja II listalta ei niin vaarallisten psykotrooppisten aineiden joukossa ilman sen kummempia selityksiä.
Lisäksi komitea esittää kolme lisäsyytä:
1. Kannabiksen ja sen ainesosien koko ajan kasvava lääkekäyttö
2. Yhä uusien kannabiksen kaltaisten lääkeaineiden ilmestyminen lääkekäyttöön
3. Kannabista ei ole koskaan tutkittu ECDD:n muodollisen tutkimusprosedyyrin mukaisesti!
Komitean pitää käydä läpi uusin tutkimustieto kannabiskasvista, hasiksesta, uutteista ja tinktuuroista. Komitea käy läpi myös uusimman tutkimustiedon THC:stä ja CBD:stä. Tämä vaihe edeltää kannabiksen luokittelun kriittistä arviointia, joka puolestaan suosittaa CND:lle kannabiksen lääkinnällisten vaikutusten ottamista huomioon YK:n vuoden 1961 huumausainesopimuksen kannabiksen luokituksessa.
Tämä voi kuulostaa puuduttavalta ja totaalisen turhalta inhimillisten resurssien tuhlaamiselta nollatutkimukseen, mutta prosessi on tärkeä askel kohti ihmisoikeuksia kunnioittavaa ja tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa kansainvälistä huumepolitiikkaa, joka ottaa huomioon kestävän kehityksen periaatteet.
Aikaa tähän prosessiin on 18 kuukautta eli tuloksia pitäisi näkyä 2018 vuoden keväällä ennen CND:n kokousta. Vuonna 2019 on vuorossa YK:n varsinainen huumehuippukokous, jossa lopullisesti tarkistetaan YK:n Drug Free World ohjelma, josta on jo aikoja sitten karsittu pois sen kyseenalainen We Can Do it! loppukaneetti.
Euroopan parlamentissa järjestettiin 30.11. ensimmäinen EU edustajien koolle kutsuma kansainvälinen kannabiskonferenssi, joka kokosi yhteen poliitikkoja, potilaita, lääkäreitä, tutkijoita ja alan yrityksiä keskustelemaan alan kehitysnäkymistä. Alan asiantuntijat pitivät kokousta käännekohtana EU:n lääkekannabispolitiikassa.
Kuinka tähän päädyttiin? Tilaa ensimmäinen suomalainen kirja kannabiksen laillistamisen historiasta!
Vuosi 2016 jää historiaan kansainvälisen huumepolitiikan ja kannabiksen vapauttamisen käännekohtana. Tärkeimmät tapahtumat olivat YK:n huumekonferenssi UNGASS 2016, kannabiksen laillistaminen useissa osavaltioissa Yhdysvalloissa ja Kanadan ilmoitus laillistaa kannabis vuonna 2017. Suomessa Hankkijan hamppupaalit.
Tärkein tapahtuma oli YK:n päämajassa New Yorkissa 19. - 21.4. järjestämä erikoisyleiskokous huumeongelmasta, UNGASS 2016, jota Latinalaisen Amerikan valtiot vaativat YK:n Drug Free World politiikan tarkistamiseksi nopeutetussa aikataulussa huumeongelmien kärjistyessä. Tässä kokouksessa huumepolitiikan uudistaminen sai taakseen maailman edistykselliset valtiot ja ne YK:n järjestöt, jotka joutuvat omassa työssään näkemään huumepolitiikan epäonnistumisen seuraukset. Kokouksessa mm. Kanadan, Jamaikan ja Tsekin tasavallan edustajat nostivat laillistamisen ja dekriminalisoinnin YK:n puhujapönttöön. Varsinainen tarkistuskokous pidetään vuonna 2019, jolloin laillistamisrintama kattaa kokonaisia mantereiden osia.
Maailman huippujohtajien vuonna 2010 perustama Kansainvälinen huumepoliittinen komissio, Global Commission on Drug Policy, GCDP, oli yksi keskeisistä vaikuttajista UNGASS 2016 kokouksessa. Huumesodan lobbarit pitävät YK:n huumevalvontabyrokratian keskeisiä paikkoja, mutta GCDP:n kannustamana lukuisat kansalaisjärjestöt veivät YK:n huumepolitiikkaa kohti rationaalista, tutkimustietoon perustuvaa keskustelua.
GCDP julkaisi syksyllä kolmannen raporttinsa “ADVANCING DRUG POLICY REFORM: A NEW APPROACH TO DECRIMINALIZATION”. Komission ajattelu on kehittynyt raportti raportilta: pelkkä käytön dekriminalisointi ei riitä vaan sen lisäksi pitää dekriminalisoida kannabiksen kotikasvatus ja pienimuotoinen kauppa. Järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttama ongelma voidaan kuitenkin ratkaista vain laillistamalla ja ottamalla huumemarkkinat yhteiskunnan valvontaan.
Entinen Suomen presidentti ja Nobelin rauhanpalkinnon voittanut Martti Ahtisaari nosti syksyllä julkisuuteen kannabiksen laillistamisen “tolkun ajatuksena". Martti Ahtisaari kuuluu maailman johtajien perustamaan The Elders ryhmään, jonka jäseniä on mukana GCDP:ssa.
Kolumbian presidentti Manuel Santos sai joulukuussa Nobelin rauhanpalkinnon. Hän oli yksi UNGASS 2016 kokouksen alullepanijoista Amerikan mantereelta. Puheessaan Santos otti väkevästi kantaa huumeiden vastaiseen sotaan: ”On aika muuttaa strategiaamme”.
Yhdysvaltojen väistyvä presidentti Barack Obama jatkoi johdonmukaista kannabiksen laillistamista kannattavaa linjaansa Rolling Stone lehden julkaisemassa ns. läksiäishaastattelussa marraskuussa. Siinä Obama toisti aiemman kantansa, että kannabista tulee käsitellä kuten tupakkaa ja alkoholia: valvoa ja verottaa.
Laillistaminen on noussut kansalaisyhteiskunnan ja aktivistien keskuudesta legitiimiksi puheenaiheeksi maailman johtajien tasolla, johtavissa tiedotusvälineissä sekä poliittisten ja taloudellisten päättäjien joukossa.
Bob Dylan voitti vuoden 2016 Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Dylan opetti aikoinaan Beatlesit käyttämään kannabista, mistä tuli musiikin historiaa. Dylan ei ole julkisuudessa myöntänyt käyttävänsä kannabista, mutta vuonna 1966 julkaistussa laulussa “Rainy Day Woman 12&35” kehotetaan kertosäkeessä “Everybody must get stoned”.
Vihervyöry presidentinvaaleissa
Yhdysvaltojen presidentinvaalit 8.11.2016 oli käänteentekevä: Kalifornia, Nevada, Massachusetts ja Maine laillistivat kannabiksen viihdekäytön sekä Florida, Pohjois-Dakota ja Arkansas lääkekäytön. Montana lisäksi lievensi lääkekannabispolitiikkaansa. Kannabiksen laillistaminen alkoi vuonna 1996 Kalifornian laillistettua sen lääkekäytön, vuonna 2012 Coloradon ja Washingtonin osavaltiot ja vuonna 2014 Oregon, Alaska ja pääkaupunki Washington D.C. laillistivat sen viihdekäytön.
Yli 20% amerikkalaisista asuu laillistaneissa osavaltioissa, mikä lisää liittovaltion paineita saattaa sen lainsäädäntö linjaan osavaltioiden valitseman politiikan kanssa luokittelemalla kannabis alempaan luokkaan huumelainsäädännössä tai siirtämällä sen valvonta kokonaan oman lain alaisuuteen. Mielipidemittauksien mukaan 60% amerikkalaisista kannattaa viihdekäytön laillistamista ja 90% lääkekäytön laillistamista. Kannabiskaupan arvioidaan Coloradossa saavuttavan jo 1,3 miljardia dollaria vuonna 2016.
Laillistamisen ei ole todettu lisänneen nuorison kannabiksen käyttöä. Vuoden lopussa ilmestyneen liittovaltion nuorisotutkimuksen Monitoring the Future mukaan nuoriso raitistuu kaikkien päihteiden osalta. Kannabiksen käyttö nuorten keskuudessa ylitti ensimmäisen kerran tupakan käytön, mutta sen takia, että tupakan käyttö vähenee koko ajan. Coloradossa laillistaminen on aiheuttanut sen, että alaikäisten keskuudessa kannabiksen käyttö on tippunut vuoden 2015 6,5%:sta 5,4%:iin vuonna 2016, mikä on alhaisin lukema 20 vuoteen.
Uuden presidentin Donald Trumpin hallinto ei pysty enää työntämään hampun henkeä takaisin pulloon ilman suuria sosiaalisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kongressin poliittisesta tahtotilasta kertoo se, että republikaanienemmistöinen kongressi äänesti joulukuun alussa ns. Rohrabacher-Farr asetuksen jatkamisen puolesta ensi vuoden maaliskuun loppuun saakka. Tämä yhdessä ns. Cole muistion kanssa suojaa kannabista lääkkeenä käyttäviä potilaita, kasvattajia ja kannabiskauppoja liittovaltion toimilta lääkekäytön laillistaneissa osavaltioissa.
Nimi ei kasvia pahenna jos ei DEA
USA:n huumepoliisi DEA ilmoitti joulukuussa uudesta kannabisluokituksesta, joka lähinnä hämärtää huumepolitiikan tavoitteita, vaikka se DEA:n perustelujen mukaan selventää heidän luokittelujaan. DEA loi kategorian marihuanauute, “Establishment of a New Drug Code for Marihuana Extract”, huumelain vaarallisimpien huumeiden luokkaan. Marihuana oli 30-luvulla Harry Anslingerin propagandistinen termi kannabikselle, ja nykyisen huumelain I luokassa heroiinin ja LSD:n rinnalla on kannabishuume nimeltään marijuana j:llä. Näin sekä marihuana että marijuana ovat nyt kiellettyjen aineiden luokassa. Mutta mitä tämä tarkoittaa?
Uuden kategorian perusongelma on siinä, että se näyttää kriminalisoivan hyvin leveällä pensselillä kaikki kannabiskasvista löytyvät kannabinoidit. USA:n huumelain luokituksessa on aiemmin mainittu ainoastaan THC ja sekin lievemmässä luokassa kuin marijuana. Käytännössä tämä uusi luokittelu aiheuttaa epävarmuutta CBD-öljyn tuottajille, myyjille ja käyttäjille vaarantaen mm. tuhansien epilepsiaa sairastavien lasten elämän. Eikä DEA:lla ole edes valtuuksia luoda uutta lakia!
Vuonna 2014 voimaan tullut hampun hyötykasvatuksen uudelleen laillistanut Agricultural Act laillisti koko kasvin mukaan lukien sen sisältämät kannabinoidit kunhan THC-pitoisuus on alle 0,3%. Alan edustajan Hemp Industries Associationin mukaan DEA:n hallinnollinen luokittelu ei vaikuta CBD:n valvontaan. Ainakin he ovat valmiita menemään oikeuteen asian puolesta.
Pelkkää THC:tä sisältävät lääkevalmisteet Marinol ja Cesamet on luokiteltu eri luokkiin kuin kannabiskasvi eli amerikkalaisittain marijuana. Kannabisuute Sativex odottaa tällä hetkellä lopullista lääkeluokitusta ja tämän uuden päätöksen vaikutuksia prosessille ei tiedetä.
USA:n liittovaltion Department of Health and Human Services haki vuonna 2003 patentin U.S. Patent #6630507, jonka otsikko “Cannabinoids as Antioxidants and Neuroprotectants” kertoo oleellisen: kannabinoideilla on lääkinnällisiä käyttötarkoituksia. Niitä voidaan käyttää suojelemaan aivoja mm. kirroosin tai aivoverenvuodon aiheuttamilta vaurioilta. Vuonna 2011 liittovaltio antoi patentin Kannalife Sciences Inc. yritykselle lääkekehitystä varten. Patentti raukeaa vuonna 2019, jonka jälkeen on odotettavissa lääkeyhtiöiden lääkeinnovointia ja patenttikiistoja.
Yhdysvaltojen liittovaltion politiikka suosii Big Marijuanan ja Big Pharman etuja. Suurimmat häviäjät ovat potilaat ja vanhukset, jotka voisivat hyötyä halvasta ja toimivasta kannabislääkityksestä. Vuoden 2016 lopussa kannabiksen luokittelun suuri historiallinen virhe muuttui vain absurdimmaksi tehden pilkkaa tieteellisen tutkimuksen ja lääketieteen uskottavuudesta.
Tutkimusta pukkaa
Americans for Safe Access, ASA, kansalaisjärjestö julkaisi joulukuussa raporttinsa “Medical Cannabis in America” kannabiksen lääkekäytöstä Yhdysvalloissa. Jo kaksi miljoonaa amerikkalaista käyttää kannabista lääkkeenä laillisesti. Yhteensä 44:ssä osavaltiossa on kannabiksen lääkekäyttöä koskevaa lainsäädäntöä. Kannabiksen lääkekäytön laillistaneissa osavaltioissa opioidilääkkeiden aiheuttamat kuolemat ovat vähentyneet keskimäärin 24,8%. Silti Obaman hallintokaudella on käytetty 350 miljoonaa dollaria osavaltioiden asioihin sekaantumiseen kannabisasioissa ja huumepoliisin, DEA, budjetista 5% käytetään lääkekannabistapauksiin. Raportin tarkoitus on auttaa liittovaltiota, osavaltioita, kansalaisia, potilaita sekä heistä huolehtivia eteenpäin ristiriitaisessa tilanteessa.
Tuoreen tutkimuksen mukaan kannabiksen lääkekäytön laillistaneissa osavaltioissa kuolemaan johtaneet liikenneonnettomuudet vähenivät keskimäärin 11% laillistamisen jälkeen. Näissä osavaltioissa oli 26% vähemmän kuolemaan johtaneita liikenneonnettomuuksia kuin muissa osavaltioissa. Selitykseksi on mm. ajateltu, että kannabiksen käyttö syrjäyttää ajosuoritusta huonontavien alkoholin ja lääkkeiden käyttöä. Tuloksissa oli osavaltioiden kesken ristiriitaisuutta, mikä osoittaa, ettei lääkekäytön laillistaminen yksin vaikuta kehitykseen, vaan sen tueksi pitää suunnitella myös muuta yhteiskuntapolitiikkaa.
Queenslandin yliopiston huumetutkimuksen professori Wayne Hall, joka on WHO:n käyttämä asiantuntija kannabisasioissa, julkaisi The International Journal of Drug Policy tiedelehdessä 28.11. vertailevan tutkimuksen alkoholin ja kannabiksen valvontamalleista suhteessa niiden todettuihin haittoihin. Tutkimuksessaan "Alcohol and cannabis: Comparing their adverse health effects and regulatory regimes" hän toteaa, että “tutkimusanalyysi osoittaa kannabiksen olevan riippuvuutta aiheuttava aine, mutta sillä on vähemmän ja paljon haitattomampia sivuvaikutuksia kuin alkoholilla”.
“Siksi ei ole yllätys, että kannabiksen laillistaneet osavaltiot ovat ottaneet valvonnan malliksi alkoholin eikä tupakan valvontaa, joka on tiukempi. Kun tunnetaan alkoholivalvonnan historia, niin voidaan olettaa, ettei tämä lähestymistapa vähennä kannabiksen kansanterveydellisiä haittoja.”
Wayne Hallin tutkimus osoittaa, että meidän tulee kannabiksen valvontaa laatiessa välttää eikä toistaa alkoholi- ja tupakkavalvonnan virheitä.
Dunedin Longitudinal Study, on pitkäkestoinen seurantatutkimus, jossa on seurattu 1037:n vuoden 1972 - 1973 aikana Dunedinissa, Uudessa-Seelannissa syntyneen ihmisen elämänuraa, ns. Dunedin kohortti, monitieteisesti ja myös kannabiksen käyttöön liittyen. Tästä tutkimuksesta on vuosien mittaan julkaistu monia kannabiksen haittoja selvittäviä tutkimuksia, joita on uutisoitu myös Suomessa. Keväällä 2016 julkaistiin Dunedin kohortin seurantatutkimus kannabiksen käytön terveysvaikutuksista. Tulokseksi 38 vuoden seurantatutkimuksen jälkeen saatiin se, että ainoastaan hampaiden terveys oli kannabiksen käyttäjillä huonompi kuin verrokeilla.
Sen sijaan tutkimus paljasti tupakoinnin laajat haittavaikutukset fyysiselle terveydelle. Sen käyttöön liittyy keuhkojen toiminnan heikkeneminen, kehon tulehdusreaktio, metabolinen oireyhtymä sekä terveyden huononeminen ikävuosina 26 - 38. Dunedin kohorttia pitkään tutkinut Arizonan osavaltion yliopiston psykologian professori Madeline Meier kommentoi, että “Tutkimus paljastaa tupakan polttamisen aiheuttamat fyysiset haittavaikutukset, mutta kannabiksen polttamisesta ei ole havaittavissa samanlaisia”.
Kannabiksen kieltolakia on pidetty voimassa mm. epämääräisillä väitteillä skitsofreniasta, koska ei ole koskaan perusteltu millään tieteellisellä tutkimuksella. Tuoreen tutkimuksen mukaan kannabiksen käyttö ei nosta riskiä skitsofrenian puhkeamiselle, kuten aikaisemmin on ajateltu. Korkeamman skitsofreniariskin omaavat sen sijaan kokeilevat kannabista muita todennäköisemmin.
”Tuloksemme osoittavat, että kohonnut skitsofreniariski madaltaa kynnystä kokeilla kannabista. Tutkimuksemme ei kuitenkaan pysty osoittamaan tarkasti syy-seuraussuhteen voimakkuutta. Tässä tapauksessa molemmat seikat voivat osaltaan ruokkia toisiaan”, toteaa epidemiologian tohtori Suzi Gage Bristolin yliopistosta. Tieteellinen tutkimus ei edelleenkään tue käyttäjien rankaisemista millään tavalla.
Kannabiksen laillistaminen ei ole pelkkä teoreettinen ajatusleikki, vaan vuodesta 1996 alkaen kannabis on laillistettu yhä laajemmin lääkekäyttöön ja vuodesta 2012 alkaen kokonaan Uruguayssa ja USA:n osavaltioissa. Huumepoliittinen ajatushautomo Transform päivitti laillistamisoppaansa "How to Regulate Cannabis: A Practical Guide" niillä käytännön kokemuksilla, joita on tähän mennessä kertynyt.
Eurooppa
Euroopassa vuoden 2016 vihervyöry näkyy Euroopan valtioissa ja kaupungeissa käytävänä keskusteluna kannabiksen käytön rajoista. Kannabiksen lääkekäyttö leviää ja parissa maassa aloitetaan kasvatus lääkekäyttöä varten. Kannabiksen käytön ja omaan käyttöön tarkoitetun kasvatuksen dekriminalisointi, depenalisointi ja muuten sallivampi politiikka leviää kautta mantereen. CBD:tä sisältävien tuotteiden nettikaupasta on tullut laaja ilmiö. Samoin kannabisklubimallia kokeillaan virallisesti ja epävirallisesti. Klubeja toimii tällä hetkellä Espanjan lisäksi virallisesti Belgiassa ja Sloveniassa sekä epävirallisesti mm. Britanniassa.
Tsekin parlamentin alahuone hyväksyi kannabiksen lääkekäytön sallivan lain. Tsekki aloitti myös lääkekannabiksen kasvatuksen ensimmäisen sadon valmistuttua vuoden alussa.
Saksan liittovaltio ilmoitti laajentavansa kannabiksen lääkekäyttöä niin, että siitä tulee normaali reseptilääke. Lisäksi Saksa aikoo aloittaa kannabiksen kasvatuksen lääkekäyttöön. Berliinin kaupunki puolestaan aikoo laillistaa kannabiksen myynnin, mikä on vielä suunnitelma mutta pääpuolueet ovat aloitteen takana. Myös Dusseldorfissa suunnitellaan kannabiskaupan laillistamista.
Britanniassa entinen liberaalipuolueen johtaja, entinen varapääministeri ja huumepoliittisen kommission, GCDP, jäsen Nick Glegg johtaa laillistamisliikettä. Marraskuussa Adam Smith instituutti julkaisi raportin “The Tide Effect: How the World is Changing Its Mind on Cannabis Legislation”, joka saavutti sanomallaan laajaa julkisuutta. Sanoma oli yksinkertaisuudessaan, että “laillistaminen on ainoa tapa ratkaista riippuvuuden ja huumerikollisuuden aiheuttamat ongelmat”.
Britannian poliisi on oma-aloitteisesti aloittanut omaan käyttöön luokiteltavan kannabiksen kotikasvatuksen depenalisaation niin että kannabikseen liittyvien pidätysten määrä on vähentynyt 46% vuodesta 2010.
Irlanti laillistaa kannabiksen lääkekäytön. Lakialoitteella on niin laaja kannatus Irlannin eduskunnassa, että sen odotetaan tulevan hyväksytyksi ilman suurempia väittelyitä.
Italia on laillistanut kannabiksen lääkekäytön jo aiemmin ja keskustelua sen laillistamisesta kokonaan käydään parhaillaan parlamentissa. Mafian ja terrorismin vastainen valtakunnansyyttäjä Franco Roberti kannattaa laillistamista sen takia, että he ovat nähneet näiden kahden ongelman kietoutuvan toisiinsa laittomassa huumekaupassa.
Vuoteen 2016 mennessä Euroopan valtioista Britannia, Sveitsi, Hollanti, Belgia, Itävalta, Portugali, Ranska, Espanja, Kroatia, Malta, Saksa, Tsekki, Italia, Norja, Malta, Slovenia, Serbia, Makedonia, Ruotsi, Tanska, Islanti ja Suomi ovat laillistaneet kannabiksen lääkekäytön. Maiden välillä on eroja sallivuudessa Bedrocanin saatavuuden ollessa rajoitetumpaa kuin Sativexin tai Marinolin. Joissakin maissa potilaiden sallitaan kasvattaa omat lääkkeensä.
Merkittävä kansainvälinen uutinen oli Tukholman kaupungin ilmoitus erota huumesotaorganisaatiosta European Cities Against Drugs, ECAD. ECAD on vuodesta 1994 alkaneen toimintansa aikana syyllistynyt huumesodan lietsomiseen jakamalla harhaanjohtavaa ja ihmisoikeuksia polkevaa tietoa valtioiden, kaupunkien ja kuntien päättäjille. ECAD oli YK:ssa vuonna 1998 läpirunnotun Drug Free World ohjelman merkittävä taustavaikuttaja aiheuttaen tuhansien ja taas tuhansien ihmishenkien menetykset huumesotaa käyvissä maissa. Filippiineillä on tapettu jopa lapsia huumeiden vastaisen sodan kurimuksessa. ECAD:n syntilistaan kuuluu pakkohoidon propagoiminen ja haittoja vähentävän politiikan jarruttaminen lietsoen HIV- ja hepatiittiepidemioiden leviämistä kautta maailman.
Albaniaa pidetään Euroopan suurimpana kannabiksen tuottajamaana. Albania on myös merkittävä salakuljetusliigojen keskuspaikka. Laillistamiskeskustelun sijaan maan poliitikot yrittävät välittää kuvaa innokkaasta kampanjoinnista kannabiskauppaa vastaan järjestäen toimittajille tilaisuuksia, joissa poltetaan kannabispeltoja. Maassa kiertää huhuja, joiden mukaan korkeat virkamiehet ja poliitikot ovat sekaantuneet miljardien arvoiseen kauppaan.
Portugalin viranomaisten mukaan YK:n huumevalvontabyrokratia suhtautui maan huumeongelman ratkaisumalliin vuosia vihamielisesti, mutta YK:n huumevalvontalautakunta, INCB, luonnehti UNGASS 2016 laatimassaan arviossa Portugalin mallia “parhaiden käytäntöjen mallina”, huumeongelman käypähoitosuosituksena.
Euroopan parlamentissa järjestettiin 30.11. ensimmäinen EU edustajien koolle kutsuma kansainvälinen kannabiskonferenssi, joka kokosi yhteen poliitikkoja, potilaita, lääkäreitä, tutkijoita ja alan yrityksiä keskustelemaan alan kehitysnäkymistä. Alan asiantuntijat pitivät kokousta käännekohtana EU:n lääkekannabispolitiikassa.
Kööpenhaminan kaupunginvaltuusto päätti 15.12. lähettää Tanskan hallitukselle hakemuksen, jossa se kertoo aikovansa jälleen laillistaa kannabiskaupan. Kristianian vapaakaupungin hasiskaupan tukahduttaminen poliisivoimin on levittänyt kaupan ympäri kaupunkia. Uuden ehdotuksen mukaan kaikki yli 18 vuotiaat saisivat ostaa kannabista apteekeista.
Kanadassa on laaja lääkekannabisohjelma, joka on taannut potilaille ja kasvattajille suojan lainvalvontaviranomaisia vastaan jo konservatiivien valtakaudella. Järjestäytynyt rikollisuus, kuten Hells Angels, tekee huikeita voittoja laittomilla kannabismarkkinoilla. Lailliset kasvattajat pelkäävät jengejä eivätkä sen takia halua esiintyä julkisesti tai paljastaa operaatiodensa sijaintia. Vuonna 2015 valtaan noussut liberaalipuolueen pääministeri Justin Trudeau joutuu vielä taistelemaan kannabisyhteisön kanssa siitä, kuka hoitaa uusia laillisia kannabiskauppoja.
Kanadan kannabisaktivistit ovat kampanjoineet laillistamisen puolesta vuosikymmeniä ja sen nyt häämöttäessä ovat he ottaneet aloitteen käsiinsä kannabismarkkinoilla avaamalla kauppoja kautta Kanadan. Marc ja Jodie Emeryn Cannabisculture ketjulla on jo 12 kauppaa, ja kun hallitus ehdottaa 18 vuoden ikärajaa, saa heidän liikkeistään kuka tahansa yli 19 vuotias ostaa korkealuokkaista kannabista esittämällä henkilöllisyyspaperinsa. Marc Emery haluaa antaa esimerkin siitä, kuinka kannabiskauppaa pitää hoitaa.
Pariskunta avasi Montrealissa 15.12 kuusi uutta kannabiskauppaa, mutta poliisi pidätti heidät ja muuta henkilökuntaa, takavarikoivat käteistä rahaa ja 20 kiloa kannabista. Muiden päästyä vapaiksi kuulustelujen jälkeen vapautettiin Marc vasta seuraavana päivänä syytettynä laittomasta huumekaupasta jälleen kerran.
Kannabisaktivistit syyttävätkin hallitusta suuryritysten suosimisesta. Laillistamista pohtinutta komiteaa johtaa aikaisemmin ministerinä toimiessaan kannabiskielteisiä kommentteja laukonut Anne McLellan, ja Trudeaun tiedetään suosivan Canopy Growth Corporation yritystä, jolla on hallussaan brändit Tweed ja Bedrocan Canada.
Kannabis etenee maailmalla
Meksikon korkein oikeus antoi vuonna 2015 päätöksen, jonka mukaan kannabiksen käytön ja kasvatuksen kielto rikkoo ihmisen oikeutta kehittää vapaasti omaa persoonaansa. Meksikon senaatin enemmistö puolsi 13.12. lääkekannabiksen laillistamisesta. Senaattorit äänestivät laillistamisen puolesta selvin luvuin 98–7. Lakiehdotus menee vielä alemman edustajainhuoneen käsiteltäväksi. Laillistamisen tabu on murtunut ja yli 30% meksikolaisista hyväksyisi sen.
Yhdessä kannabiksen laillistaneiden USA:n osavaltioiden kanssa on Pohjois-Amerikkaan muodostunut Meksikosta Alaskaan ulottuva viherblokki. Uruguayn ja Jamaikan lisäksi monissa muissakin Etelä- ja Keski-Amerikan maissa on laillistettu kannabiksen lääkekäyttö ja keskustelu dekriminalisoinnista ja laillistamisesta käy kiivaana. Etelä-Amerikan suurin valtio Brasilia laillisti kannabiksen lääkekäytön vuonna 2015. Uusi brasilialainen lääkekannabisyritys Entourage Phytolab aloitti tänä vuonna lääketuotannon ja aikoo saada omat lääkevalmisteensa markkinoille kahdessa vuodessa.
Israelissa on maailman ehkä kehittynein lääkekannabispolitiikka ja Israelin hallitus ilmoitti vuonna 2016 aloittavansa lääkekäyttöön tarkoitetun kannabiksen viennin, mistä se odottaa saavansa miljarditulot. Elokuussa lääkekannabiksen myöntämistä sekä saatavuutta helpotettiin ja päätettiin lisätä kannabiksen käyttöön koulutettujen lääkäreiden määrä 36:sta 100:aan. Uusi politiikka lisää kannabiksen tuottajia, tuo kannabiksen reseptimyynnin apteekeista ja antaa lisää resursseja lääkekannabiksen tutkimukseen. Tähän asti kahdeksan tuottajaa ovat myyneet kannabista potilaille erikoiskauppojen kautta tai kotiin kuljetuksella.
Israelissa potilaat maksavat palvelusta, eivät kannabiksesta. Kuukauden lääkitys maksaa 80 euroa riippumatta siitä, kuinka paljon potilas tarvitsee lääkettä. Kannabista laillisesti käyttäviä potilaita on 25 000 mutta määrän odotetaan kasvavan nopeasti.
Australiassa kannabiksen lääkäytön laillistaminen on alkanut jo osavaltioiden tasolla, ja syyskuussa 2016 Australian hallitus ilmoitti aloittavansa lääkekäytön valvonnan liittovaltiotasolla. Hallitus ilmoitti aloittavansa kannabiksen kasvatuksen ja tuotannon lääkekäyttöön.
Marokko on edelleen maailman suurin hasiksen tuottajamaa. Kannabiksen käytöllä ja kasvatuksella on pitkät perinteet ja Marokkoa on painostettu noudattamaan kieltolakia. Laillistamisesta on keskusteltu nyt muutama vuosi ja kaksi oppositiopuoluetta, Party of Authenticity and Modernity sekä Istiqlal Party, ovat jättäneet parlamentin käsittelyyn lakialoitteen tänä vuonna. Kasvava islamististen puolueiden joukko kuitenkin vastustaa aloitetta.
Ghanan parlamentin käsittelyssä on lakialoite, joka läpimennessään dekriminalisoi kaikkien huumeiden käytön ja ohjaisi ongelmaiset käyttäjät hoitoon.
Zambiassa käydään keskustelua laillistamisesta: kannabiksen kriminalisointi on täyttänyt vankilat ja kriminalisoi vuosittain tuhansia nuoria samalla kun muualla maailmassa dekriminalisointi ja laillistaminen on kasvava trendi.
Andersson, Ahtisaari ja Packalén
Suomessa keskustelu kannabiksen laillistamisesta on noussut kannabisaktivisten sisäpiireistä valtakunnan huipulle. Entinen presidentti ja Nobelin rauhanpalkinnon voittaja Martti Ahtisaari on ensimmäinen suomalainen huippujohtaja, joka nosti syksyllä kannabiksen laillistamisen "todennäköisesti ihan tolkun ajatuksena" julkisen keskustelun piiriin. Ajatus nousi esille Ahtisaaren yhdessä diplomaatti ja ministeri Jaakko Iloniemen sekä journalisti-teologi Tapani Ruokasen kanssa julkaisemassa keskustelukirjassa "Miten tästä eteenpäin". Iloniemi menee pidemmälle ja sanoo pitävänsä ideaa ”täysin järkevänä ajatuksena”. Hän myös toteaa lääkäreiden pitävän kohtuullista kannabiksen käyttöä viinaa vaarattomampana.
Tätä keskustelua ei tosin käyty pitkään mutta puheenvuoroa ei voi ohittaa pelkällä olankohautuksella. Ahtisaari kuuluu kansainväliseen entisten presidenttien ryhmään The Elders, joka on mm. ollut perustamassa kansainvälistä huumepoliittista komissiota. Martti Ahtisaari aikoo kutsua komission jäsenen Kofi Annanin Suomeen kesällä 2017!
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on ensimmäinen istuva puolueen puheenjohtaja, joka nostaa kannabiksen dekriminalisoinnin esille. Syksyllä Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa hän "ei rankaisisi pilvenpoltosta" ja aprikoi, että
”Jännää, miten keskustelu on muuttunut vuosien mittaan. Ennen tämä oli ’no go’ -aihe, johon ei kannattanut edes koskea, koska silloin leimautui automaattisesti”, Andersson totesi.
"Nythän me rahoitamme käytännössä järjestäytynyttä rikollisuutta tällä järjestelmällä, joka ajaa narkomaanit siihen, että he joutuvat tekemään rikoksia saadakseen rahaa päihteisiin. Yhteiskunnalle tulee valtavasti kustannuksia esimerkiksi viranomaisten työn rahoittamisesta ja oikeuslaitos- sekä vankeinhoitokuluista, Packalén sanoo."
SKY 25 vuotta !
Suomen kannabisyhdistys ry, SKY, täytti 25 vuotta vuonna 2016 ollen siten Suomen vanhin kannabiksen laillistamista ajava yhdistys. SKY rekisteröitiin viralliseksi yhdistykseksi vasta vuonna 2014 23:n vuoden toiminnan jälkeen. Tätä voidaan pitää suomalaisten kannabiksen käyttäjien rehabilitoinnin alkuna. Suomen patentti- ja rekisterihallitus oli valmis rekisteröimään vaikkapa uusinatsijärjestön ennen kuin kannabiksen laillista asemaa laillisin keinoin muuttamaan pyrkivää kansalaisjärjestöä. Näin syvällä Suomessa on kynnetty huumesodan kumpujen yössä.
Suomen ensimmäinen kannabiksen kieltolain ja uudelleenlaillistamisen historiaa käsittelevä kirja "Bhang, Mezz, Kukka ja Sativex. Kannabiksen vapautuksen historia" ilmestyi tiistaina 19.4. Kirjan on kirjoittanut Turun seudun kannabisyhdistyksen puheenjohtaja Risto Mikkonen.
Kannabiksesta uutisoidaan paljon ja aihe herättää runsaasti keskustelua. Harva kuitenkaan tietää, mistä kannabispolitiikkamme tulee ja ketkä siitä ovat päättäneet. Kirjan aikajana ulottuu keskiajan assassiineista ja pantagruelionista YK:n erikoisyleiskokoukseen, UNGASS 2016.
Vuonna 2016 perustettiin uusia ryhmiä ajamaan laillistamisen asiaa. Vihreä Lohikäärme, Lohari on tuonut perinteisten kannabisyhdistyksien ja satunnaisten aktivistien muodostamaan laillistamisrintamaan tuoretta räyhäkkyyttä ja verkostoitumista.
Kannabistarvikekaupan ja aktivismin onnistuneesti yhdistänyt, marijuanasta inspiraationsa saanut Marjaana on toinen uusi tulokas kannabiksen laillistamismarkinoille.
YLE 1:n marraskuussa esitetyssä huumesotaa käsitelleessä Perjantai-ohjelmassa toimittajat huomasivat lopussa suosittelevansa huumeiden laillistamista, koska edes suomalaisessa huumekeskustelussa pakollinen IHRY:n edustaja ei osannut sanoa mitään järkevää laillistamista vastaan.
Tuskyn facebook sivun suosituin uutinen syksyllä koski Sörkän vankilasta löydettyä kannabiskasvattamoa, jossa oli yksi puolen metrin mittaan "lämpölampulla" kasvatettu kannabiskasvi. Vankilan muuritkaan eivät pysty enää pysäyttämään tätä vihervyöryä!
Huumekoiria, Aarnio ja oikeusvaltion korruptio
Suomessa nousi vuoden lopulla poliittinen kohu hätäisen lainsäädännön ja perustuslain välisistä ristiriidoista. Tämä on ollut tuttua huumausaineongelman hoitamisessa, jossa suomalaisella tyylillä asetuksilla tai jopa viranomaisohjeilla puututaan ihmisten yksityisyyteen ja perusoikeuksiin ilman, että sitä pidettäisiin ihmeellisenä. Viimeisin esimerkki koskee huumekoirien käyttämistä ihmisiä vastaan julkisilla paikoilla.
Oikeusasiamies antoi poliisille 2013 huomautuksen asiasta, minkä jälkeen huumepoliisi joutui luopumaan koirien käyttämisestä yleisillä paikoilla. Marraskuussa julkisuuteen tuli tieto sisäministeriön valmistelemasta laista, joka sallisi huumekoirien käytön musiikkifestivaaleilla. Tämä koskee käytännössä ns. rokkifestivaaleja eikä Seinäjoen tangomarkkinoita tai Savonlinnan oopperafestivaaleja. Tämä kohdistuu pääasiassa kannabiksen käyttäjiin, koska koirat eivät haista esimerkiksi uusia ns. muuntohuumeita. Kyseessä on tiettyyn kansanosaan kohdistuva erityisvalvonta, joka ei herätä mitään julkista keskustelua tarkoituksenmukaisuudesta tai tehokkuudesta.
Huumekoirat otettiin käyttöön keinona puuttua järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja huumeiden salakuljetukseen, mutta kuten kriminaalivalvonnassa tuppaa käymään, tuli huumekoiristakin keino käydä marginalisoitujen ihmisryhmien kimppuun yleisillä paikoilla. Järjestäytyneen huumerikollisuuden sijaan poliisin rajalliset resurssit kohdistetaan nuoriin viihdekäyttäjiin ja syrjäytyneisiin ihmisiin.
Ihmisten yksityisyyteen puuttuminen pitäisi perustella eikä toisin päin, kyse on yleisestä ihmisoikeusperiaatteesta ja huume on sivuseikka tässä asiassa. Missään ei ole esitetty arvioita huumekoirien käytön kustannuksista ja niillä saaduista hyödyistä. Sen sijaan uutisissa esitellään päivästä toiseen käytännön esimerkkejä siitä, miten huumepolitiikkamme on epäonnistunut. Uusia ja yhä vahvempia huumeita tunkee markkinoille ja niitä saa turvallisesti ja halvalla netistä. Koirien käyttäminen nuorisoa vastaan on halpa keino kosiskella ns. suuren yleisön sympatiapisteitä epäonnistuneelle politiikalle. Tämä fakta yritetään hämärtää syyllistämällä ja demonisoimalla huumeiden käyttäjät, mutta tuo alentava asenne kertoo viranomaisten asenteista !
Suomen merkittävin huumeoikeudenkäynti, Helsingin huumepoliisin johtajan Jari Aarnion hasisjuttu saavuttaa kulminaatiopisteensä 30.12., jolloin Helsingin käräjäoikeus antaa tuomionsa. Jari Aarniota uhkaa jopa 13 vuoden vankeusrangaistus jos hänet todetaan syylliseksi häntä vastaan esitettyihin syytteisiin. Vastaavia rangaistuksia langetetaan Suomessa vain henkirikoksista. Huumerikosten enimmäisrangaistusta on vuosikymmenien mittaan korotettu, koska huumerikoksista on ankaran politiikan takia järjestelmällisesti langetettu korkeimpia lain sallimia tuomioita.
Aarnion asianajaja Riitta Leppiniemi nosti 10.3. antamassaan loppulausunnossa esille sen oleellisen seikan huumerikosten käsittelyssä, että näin ankaria tuomioita on voitu langettaa paljon heikommin perustein kuin henkirikoksista.
– Minusta on käsittämätöntä, että huumejutuissa ei tarvita takavarikkoa, ei havaintoa eikä myöntämistä, Leppiniemi sanoi.
Aarnion tapauksessa puolustus turvautui kahdesta pahasta parempi strategiaan: hän tunnusti saaneensa rahaa toimimalla poliisityön ohessa alamaailman torpedona, mitä suomalaisen "maan tavan" mukaan pidetään lievempänä tekona kuin hasistonnin maahantuontia.
Helsingin Sanomat arvioi 23.12 ilmestyneessä jutussaan, että "Poliisiorganisaatio teki Aarnion tapauksessa kohtalokkaan virheen. Se keskittyi vuosikymmenien ajan ruokkimaan hänen narsistisia piirteitään sen sijaan että hänelle olisi asetettu rajat.”
Aarnion persoonaa oleellisempi asia on se, että oikeudenkäynti on nostanut julkisuuteen ne ongelmat, jotka liittyvät uhrittoman rikoksen kriminaalivalvontaan. Huumepoliisin toiminta ei rajoita huumeiden saantia huumemarkkinoilla vaan valikoi markkinoilla myytävät aineet ja ne, jotka niitä myyvät. Kriminaalivalvonnan takia aineet muuttuvat vaarallisemmiksi ja myynti järjestäytyneeksi rikollisuudeksi.
Koska huumerikoksella ei ole selkeää uhria, pitää huumerikollisuutta tutkittaessa turvautua pääsääntöisesti kanssasyytettyjen kertomuksiin eli vasikointiin, jolloin tunnustamalla voi jopa saada pahempia rikoksia anteeksi. Tällöin tutkinnassa aletaan käymään kauppaa tunnustuksilla, mikä on noussut esille Aarnion tapauksessa. Poliisin käyttämä vasikointitaktiikka luo huumemarkkinoille koston ilmapiiriä ja väkivaltaa ajaen ihmiset huonoihin valintoihin ja epätoivoisiin tekoihin riippuvuutensa takia. Huumepolitiikkamme tekee järjestelmän rattaisiin joutuvista riippuvaisista käyttäjistä narkomaaneja. Huumepoliisi tarvitsee narkomaaneja, koska he eivät saisi muuten tietoja laittomilta ja valvomattomilta huumemarkkinoilta.
Aarnio kuului vuosikymmeniä siihen huumepoliittiseen eliittiin, jonka väitteiden edessä tiedotusvälineet sivuuttivat kriittisen tehtävänsä tarkistaa faktat ja jota poliitikot tukivat ajaessaan omia ja puolueidensa etuja. Suomessa on voitu jopa asetusten tai pelkkien viranomaisohjeiden nojalla sivuuttaa ihmisoikeudet sekä perustuslailliset yksityisyyden suoja ja mielipiteen vapaus. Koirien käyttäminen ihmisiä vastaan ilman, että toiminnan seurauksia arvioitaisiin puolueettomasti vain alleviivaa tämän kehityksen. Kysymys on koko oikeusvaltion korruptoitumisesta huumesodan seurauksena.
Riskisijoittajat ja Hankkijan hamppupaalit
Myös Suomessa sijoittajat ovat huomanneet kannabisneksen nousun legitiimin kaupan piiriin, mistä 26.9.2016 uutisoivat Iltasanomat ja Iltalehti. Tässä nykyajan suomalaisten sijoittajien visio kannabislääkkeistä:
Niin OP, Danske Bank kuin Nordeakin ovat tehneet suoria sijoituksia maailmanlaajuiseen Abbvie-lääkefirmaan, joka valmistaa Marinol-nimistä lääkekannabista.
Tämän lisäksi OP ja Nordea ovat tehneet sijoituksia esimerkiksi Valeant Pharmaceuticals Interniin, joka valmistaa lääkekannabiksena tunnettua Cesamet Nabilonea.
Toisaalta myös ajat muuttuvat. Takavuosina lääkekannabikseen kytkeytynyt firma olisi voinut olla ehdoton ei monelle sijoittajalle. Toisaalta entisajan sijoittajia ei olisi välttämättä painanut sijoittaa ydinaseyhtiöihin.
Myös Nordean kestävän sijoittamisen päällikkö Sasja Beslik myöntää, että ihmisten suhtautuminen kannabikseen tulee muuttamaan sijoituskäytäntöjä.
- Otamme asian käsittelyyn seuraavassa hallituksen kokouksessa. Kannabista valmistavia firmoja tulee varmasti lisää. Se tarkoittaa sitä, että myös meidän sijoittajien täytyy pohtia, miten suhtaudumme asiaan.
Kannabikseen ja endokannabinoidijärjestelmään sisältyy valtavia terapeuttisia mahdollisuuksia, joiden hyödyntäminen muuttaa terveydenhoidon ja parantamisen.
Hienon 2016 vuosikatsauksen loppukevennyksenä uutisoimme, että Suomen johtava maatalouskauppaketju Hankkija tekee yhteistyötä yhden merkittävimmän eurooppalaisen kannabiksen laillistajan, hollantilaisen Ben Dronkersin kanssa. Hankkija tuo maahan hamppukuivikepaaleja, jotka on valmistanut hollantilainen HempFlax niminen yritys. Hän perusti HempFlaxin vuonna 1993 ja yhtiö tuottaa jo 10 000 tonnia hampputuotteita vuodessa talojen eristeistä eri automerkkien sisustukseen. Ben Dronkers teki omaisuutensa Sensi Seedsin laadukkailla kannabissiemenillä ja on laajentanut kansainvälistä kannabisimperiumiaan käsittämään kaikkea kannabismuseoista teolliseen hamppuun.
Ben Dronkers ei ole peitellyt poliittista agendaansa, vaan hänen Barcelonaan perustamansa maailman suurimman kannabismuseon avajaiset vuonna 2012 oli samalla laillistamisliikkeen juhlaa. Tilaisuudessa palkittiin kansainvälinen huumepoliittinen komissio, jonka puolesta palkinnon otti vastaan liikemies Richard Branson, kannabiksen kasvatuksen pioneeri Todd McCormick ja espanjalainen kannabisaktivisti Fernanda de la Figuera. Samaan aikaan Amsterdamissa järjestetyssä juhlassa palkittiin kansainvälisen huumepoliittisen komission jäsen ja norjalainen valtiomies Thorvald Stoltenberg, hollantilainen kannabisaktivisti, psykiatri Fredrick Polak ja kannabiksen lääkekäytön amerikkalainen uranuurtaja, psykiatrian professori Lester Grinspoon.
Nämä ovat esimerkkejä siitä, kuinka vuonna 2016 kannabisnes ja hamppubisnes ovat nousseet hyväksyttävien bisnesten joukkoon myös Suomessa. Nämä ovat myös esimerkkejä laillistamisen lieveilmiöstä, globalisoitumisesta: tanskalaisomisteinen Hankkija saattaa suomalaisia pienviljelijöitä ahdinkoon tuomalla ylikansallista hamppua Hollannista. USA:n ja Kanadan laillistamisprosesseissa nousee esille, kuinka tiukka valtiollinen valvonta suosii harvoja suuryrityksiä kun kannabiksen lääke- ja viihdekäytön valvonnan tulisi perustua yksityisyrityksen voiton tavoittelun sijaan ihmisoikeuksien täydelliselle noudattamiselle.
SKY:n rekisteröinti kiellettiin aikoinaan hyvien tapojen vastaisena. Tavat ja käsitykset muuttuvat, ja vuosi 2016 jää kannabiksen laillistamisen historiaan tämän muutoksen käännekohtana.
Suomen yrttimäisin musavideo vuonna 2016 !
Tästä voi tilata Suomen ensimmäisen kannabiksen laillistamisen historiaa käsittelevän kirjan. Tilaa kirja itsellesi tai sellaiselle poliitikolle tai virkamiehelle, jonka mielipiteeseen haluat vaikuttaa. Näin tuet kannabiksen laillistamista Suomessa!
Sisäisen turvallisuuden ministeri, Likud-puolueen edustaja Gilad Erdan ilmoitti tammikuun lopussa Israelin aloittavan samanlaisen politiikan kannabiksen käytön suhteen kuin muutamissa USA:n osavaltioissa ja Euroopan maissa. Kannabiksen käytöstä julkisella paikalla voisi saada sakkoja mutta käyttö itsessään dekriminalisoidaan eli sen takia ei voi pidättää, nostaa syytettä eikä antaa rikosrekisterimerkintää. Ensimmäisestä kiinnijäämisestä langetettaisiin 250 € sakot.
Geriatrian tohtori ja juutalaisuuden tutkija Yosef Glassman on tutkinut kannabiksen käyttöä muinaisina aikoina juutalaisessa kulttuurissa. Mainintoja kannabiksesta löytyy Talmudista ja Tanakista, joka kristillisessä kulttuurissa tunnetaan Raamatun vanhana testamenttina. Lähteiden löytämistä on helpottanut asenteiden lieventyminen aiheen ympärillä.
Tusky uutisoi aiemmin, kuinka 
Kannabiksen käytön ja skitsofrenian yhteyttä on yleensä tutkittu ns. epidemiologisin tutkimusmenetelmin, jolloin kausaation ja korrelaation sekä muiden muuttujien vaikutuksen arvioiminen jää tutkijan intuition varaan eli mikä tuntuu uskottavalta eikä se mikä olisi objektiivisesti oikea.
Tusky julkaisi joulukuussa uutisen, kuinka 
Tämä uusi raportti kannattaa asettaa historialliseen kontekstiinsa eli USA:n huumepolitiikan kehitykseen. Vuoden 1937 Marihuana Tax Actin säätämisen jälkeen New Yorkin pormestari Fiorello LaGuardia asetti komitean tutkimaan kannabisongelmaa. Vuonna 1944 julkaistussa raportissa “The Marihuana Problem in the City of New York” havaittiin, ettei liittovaltion levittämät tarinat pidä paikkaansa, mutta kieltolaki jatkui. Presidentti Richard Nixon asetti 1970-luvun alussa komitean antamaan perusteet kannabiksen kieltämiseksi yhtä vaarallisena huumeena kuin heroiini. Ns. Shaferin komitean raportti, “Marijuana, A Signal of Misunderstanding”, päätyikin suosittelemaan dekriminalisointia, mutta kieltolaki jatkui.
Tärkein tapahtuma oli YK:n päämajassa New Yorkissa 19. - 21.4. järjestämä 
Yli 20% amerikkalaisista asuu laillistaneissa osavaltioissa, mikä lisää liittovaltion paineita saattaa sen lainsäädäntö linjaan osavaltioiden valitseman politiikan kanssa luokittelemalla kannabis alempaan luokkaan huumelainsäädännössä tai siirtämällä sen valvonta kokonaan oman lain alaisuuteen. Mielipidemittauksien mukaan 60% amerikkalaisista kannattaa viihdekäytön laillistamista ja 90% lääkekäytön laillistamista. Kannabiskaupan arvioidaan Coloradossa saavuttavan jo 1,3 miljardia dollaria vuonna 2016. 
Tsekin parlamentin alahuone hyväksyi 
Myös Suomessa sijoittajat ovat huomanneet kannabisneksen nousun legitiimin kaupan piiriin, mistä 26.9.2016 uutisoivat 
Blogitekstit (Atom)