Kannabiksen kieltolaki ei koskaan kieltänyt sen lääkekäyttöä, kaikki vain luulivat niin. Kannabisaktivistit ja tutkijat ovat palauttaneet vanhan lääkkeen takaisin apteekkiin.
Suomessa kannabiksen lääkekäytön historiaa ennen kannabiksen kieltolakia on jäljellä fragmentaarisesti, ja vuonna 2016 YLE:n Huume-Suomi dokumentti ja multimediasarja tallensi näitä fragmentteja. Duodecim lehdessä vuonna 1895 julkaistu “Eräs Extractum Cannabis Indicae-intoxikationitapaus” havainnollistaa kannabiksen perinteisen lääkekäytön annosteluongelmat ennen vaikuttavan aineen THC:n ja elimistön endokannabinoidijärjestelmän löytämistä. Se oli kuitenkin yleisesti käytetty lääke: kyseisen tapausselostuksen mukaan sitä käytettiin morfiinin, kiniinin ja aspiriinin rinnalla. Tässä tapauksessa kannabiksesta oli apua migreenin hoitoon, ja tapauksen kirjannut lääkäri kertoi määräävänsä kannabista mm. unettomuuteen.
Kannabiksen perinteinen lääkekäyttö oli hiipunut 1950-luvulle tultaessa modernin lääketeollisuuden tarkkaan annosteltavien lääkeaineiden tieltä. Varsinkin uudet antibiootit vaikuttivat ihmelääkkeiltä nujertaessaan ihmiskuntaa vuosituhansia riivanneita tauteja. Tinktuurat ja ekstraktit eivät olleet tätä modernismia. Vallitseva käsitys oli, että kannabiksen vaikutus olisi hyvin marginaalinen ihmisen terveydelle.
Tämä kehitys kulminoitui vuoden 1961 YK:n huumausaineyleissopimuksessa, jossa kannabis luokiteltiin heroiinin ja kokaiinin rinnalle riippuvuutta aiheuttavaksi huumausaineeksi vailla lääkinnällistä käyttöä. Tämän sopimuksen katsottiin kieltävän myös lääkekäytön, vaikka se oli selkeästi rajattu sopimuksen ulkopuolelle esipuheessa ja erillisessä pykälässä. Edellinen laaja tutkimus kannabiksesta oli tehty Kansainliiton aikana vuonna 1937, mutta kannabiksen vaikuttava aine, THC, löydettiin vasta 1964. Tämä päätös luokitella kannabis huumausaineeksi, narcotic, perustui oman aikansa puutteelliseen tietämykseen eli kyseessä on ns. historiallinen virhe. Kannabiskasvin vaikuttava aine, THC, joutui lievemmän valvonnan piiriin vuoden 1971 ns. psykotrooppisia aineita valvovaan sopimukseen, mikä vain korostaa tätä virhettä!
Sopimusta alettiin soveltamaan Suomessa uudistamalla huumelainsäädäntö ja perustamalla erillinen huumepoliisi. Tämän uuden politiikan ideologeina toimi mm. Idänpää-Heikkilän lääkäripariskunta tuomalla 1960-luvulla Teksasista omaksumansa kannabistietouden Suomeen. Juhana Idänpää-Heikkilä toimi portinvartijana kansainvälisen lääkevalvojan roolissa ja uutisoimalla Suomessa lääkealan tutkimuksista Duodecim lehden palstallaan. Vuonna 1969 YLE:n Laajakulma keskusteluohjelmassa lääkäri Pirkko Idänpää-Heikkilä kertoi kannabiksen vaikuttavan odottavalla äidillä kuin talidomidi. Juhana Idänpää-Heikkilä suomensi ja julkaisi 1970-luvun alussa ruotsalaisen Nils Bejerotin pamfletin, “Huumausaineet – ihmisen ongelma”. Siinä esitetään kannabiksen kieltolain tueksi argumentti, jonka jälkeen asiasta ei enää keskusteltu vapaasti:
“WHO:n asiantuntijat ja Norjan lääkintöhallituksen pääjohtaja, tunnettu vasemmistolainen Karl Evang väittävät, että jos hasis leviäisi yhtä laajalle täällä kuin alkoholi on levinnyt, koko järjestäytynyt yhteiskuntaelämä, sellaisena kuin me sen tunnemme, tulisi toimintakyvyttömäksi parissa vuosikymmenessä.”
Kannabiksen uhri on koko yhteiskunta, joka pitää mobilisoida kamppailuun sitä vastaan keinoja kaihtamatta. Kannabiksen lääkekäytöstä tehtiin Troijan hevonen -teoria eli lääkekäytöstä puhuminen olisi vain salajuoni “väärinkäytön” laillistamiseksi. Kannabiksen käytöstä sai puhua virallisesti vain väärinkäyttönä, mikä johti julkisen keskustelun infantilisoitumiseen. Virallinen politiikka perustui tarkoitus pyhittää keinot henkeen, mikä johti virkamiesten korruptioon.
1960-luvulla kieltolain vastavoimaksi syntyi kansainvälinen kannabiksen laillistamisliike, ns. kannabisaktivistit. Lääkekäytön paluu alkoi 1970-luvulla sekä tutkijoiden piirissä että kannabisaktivistien keskuudessa, ja löytyy anekdoottisia tietoja mm. kroonisen kivun, epilepsian ja diabeteksen hoidossa.
Yksi esimerkki suomalaisesta aktivismista on pseudonyymeillä Ruber Roseus & Giddhar Sadhu vuonna 1985 julkaistu undergroundjulkaisu “SOMA. Johdatus Psykoaktiivisten Kasvien Historiaan ja Ominaisuuksiin”. 1990-luvulla lääkekäyttöä käsiteltiin Suomen kannabisyhdistyksen, SKY, hallituksessa, kotisivuilla sekä SKY:n julkaisemassa Hamppu-lehdessä. SKY:n 1990-luvun alussa julkaisema kasvatusopas ”Hullu Puutarhuri”, HUPU, opetti suomalaiset kasvattamaan omat kannabiksensa. Alkuvuosina jokaisen oppaan mukana seurasi vielä siemenpussi. Vuonna 1993 ilmestyi J. K. Ihalaisen toimittama kirja “Hamppu Suomessa”, johon oli koottuna hampun kasvatuksen historiaa Suomessa.
Vuonna 1996 Kaliforniassa kansanäänestyksessä voittanut lääkekannabislaki oli kannabisaktivistien ensimmäinen voitto Yhdysvalloissa, jonka jälkeen jo 28 osavaltiota on seurannut esimerkkiä.
Kannabinoiditutkimus
Kieltolaki rajoitti tieteellistä kannabistutkimusta ja sen tulosten julkaisemista mutta ei lopettanut sitä kokonaan. Israelilainen tutkija Raphael Mechoulam löysi THC:n vuonna 1964, mikä aloitti kokonaan uuden tutkimussuunnan, kannabinoiditutkimuksen. Lääkekäytön uusi nousu perustuu sille, kun 1980-luvun lopulla havaittiin elimistössä kannabinoidien vaikutuksia välittäviä proteiineja, joita kutsutaan CB1- ja CB2-reseptoreiksi. Kannabiksen lääkkeellisten ominaisuuksien tutkiminen johti lopulta ihmisen elimistön endokannabinoidijärjestelmän löytymiseen 1990-luvulla. Järjestelmän löytyminen selitti sen, miten kannabis vaikuttaa ihmiseen ja loi uuden väylän parantaa useita ihmiskunnan sairauksia.
Kieltolain laatimisen aikoihin kannabiksen ajateltiin olevan täysin marginaalinen, mutta kannabinoiditutkimuksen tulosten kautta ymmärrämme endokannabinoidijärjestelmän olevan keskeinen ihmisen aineenvaihdunnan säätelyjärjestelmä, joka pitää yllä homeostasiaa eli aineenvaihdunnan tasapainotilaa. Endokannabinoidijärjestelmän löytäminen merkitsi vallankumousta ihmisen aineenvaihdunnan ymmärtämisessä ja käsityksissä kannabiksen lääkinnällisistä mahdollisuuksista.
Suomi on ollut tässä kansainvälisen kehityksen kärjessä, vaikka se voi kuulostaa ihmeeltä. Julkisen kannabiskeskustelun infantilismin takia lääkekäytön kotimainen tutkimus on pitänyt etupäässä matalaa profiilia. Vuonna 1999 hyväksytty väitöskirja on esimerkki siitä, miten Kuopion yliopistossa ollaan tehty kansainvälisesti huipputason kannabinoiditutkimusta ainakin 90-luvulta saakka.
Vuonna 1999 maailman kannabinoiditutkimuksen grand old man, professori Raphael Mechoulam vieraili Kuopion yliopistolla väitöstilaisuudessa vastaväittäjänä. Tarkastettavana oli tohtori David W. Paten väitöskirja ”Anandamide Structure-Activity Relationships and Mechanisms of Action on Intraocular Pressure in the Normotensive Rabbit Model” (Anandamidien rakenneaktiivisuussuhteet ja vaikutusmekanismit silmänpaineen säätelyssä). Pate on toiminut mm. kansainvälisen kannabisterveyslehden, Cannabishealth, asiantuntijalääkärinä.
Kuopion yliopiston farmakologisen kemian osaston ja Raphael Mechoulamin yhteistyö on ollut uraauurtavaa perustutkimusta, mutta se ei ole näkynyt uutisissa. Vuonna 2002 suomalaiset tutkijat julkaisivat yhteistyössä Mechoulamin kanssa tutkimuksen endokannabinoidien vaikutuksesta silmänpaineeseen. Vuonna 2003 suomalainen tutkijaryhmä esitteli tutkimustaan THC:n imeytymisestä ja sen tehostamisesta Euroopan ensimmäisessä kannabinoiditutkimuksen seminaarissa Madridissa. Vuonna 2005 Mediuutiset raportoi tutkimustyöstä kehitetyn kaupallisen sovelluksen, jolla lähdettiin mukaan Pohjois-Amerikan lääkekannabisbisnekseen.
”Kuopiolainen PediPharm Oy on allekirjoittanut lisensiointisopimuksen kanadalaisen lääkekannabistutkimukseen erikoistuneen Cannasat Therapeutics Inc:n kanssa. Lisensiointisopimuksen perusteella PediPharm on myöntänyt Cannasat Therapeuticsille yksinoikeuden patentoidun lääkekeksinnön kehittämis-, valmistus- ja markkinointioikeuksiin maailmanlaajuisesti. PediPharm kuittaa sopimuksesta ennakkomaksun, keksinnön etenemiseen sidotut virstanpylväsmaksut sekä osan tuotteen myyntituloista.
Lisensioitu keksintö on alun perin kehitetty Kuopion yliopiston farmaseuttisen kemian laitoksella. Keksintö on uusi lääkeformulaatio, jonka avulla kannabinoideihin kuuluvia lääkeaineita voidaan annostella potilaille terapeuttisesti tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Kehitetyssä formulaatiossa hyödynnetään Kuopion yliopistossa vuosia tutkittua ja kehitettyä lääkkeenanto-teknologiaa.
– Lisenssisopimus on Kuopion yliopiston, yliopiston Farmaseuttisen lääketutkimuskeskuksen (FLK) ja PediPharman erittäin systemaattisen ja saumattoman yhteistyön tulos. Tämä lisää uskoa ja motivaatiota edelleen kehittää Kuopion yliopiston keihäänkärki-teknologioita sekä vahvistaa FLK:n toimintamallia niin, että tämänkaltaiset sopimukset ovat arkipäivää tulevaisuudessa, toteaa keksinnön tehneen tutkimusryhmän johtaja, professori Tomi Järvinen.
PediPharm Oy:n toimitusjohtajan Jouko Savolaisen mukaan sopimus on ensimmäinen merkittävä lisenssisopimus ja kaupallinen päänavaus PediPharmalle.”
Oulun yliopiston tutkijat julkaisivat vuonna 2004 Duodecim-lehdessä artikkelin “Endokannabinoidit – monivaikutteinen välittäjäainejärjestelmä mielihyvän ja syömiskäyttäytymisen säätelyssä”, ja samasta yliopistosta laitettiin nettiin vuonna 2006 kätevä pdf-tiedosto ’Endokannabinoidit’, joka tiivisti kannabinoidijärjestelmän tuntemisen perusteet suomeksi. Mukana oli myös tutkittua tietoa fytokannabinoidien tunnetuista lääkinnällisistä vaikutuksista ja niiden vaikutustavoista myös tavallisen kannabiksen käyttäjän kannalta.
Kuopion yliopistossa valmistui väitöskirjoja uusista synteettisistä ligandeista, agonisteista, antagonisteista ja inhibiittoreista.
YLE:n uutinen vuonna 2006 kertoi uuteen kannabinoiditutkimukseen asetetuista suurista odotuksista:
”Tutkijat odottavat, että kivusta ja ahdistuksesta kärsivät potilaat saavat tulevaisuudessa apua kannabinoidilääkkeistä. Kehitteillä olevilla lääkkeillä ei ole huumaavaa vaikutusta. Eläinkokeissa on saatu lupaavia tutkimustuloksia kannabinoidilääkkeiden hoitavista vaikutuksista.”
Kannabinoiditutkimukseen asetetut suuret odotukset joutuivat testiin kannabisreseptorin antagonistin rimonabantin (tuotemerkki Acomplia) tapauksessa. Rimonabant on endokannabinoiditutkimukseen 1990-luvulla kehitetty kannabinoidireseptorin salpaaja eli antagonisti.
Myös ykkösmedia HS osallistui 23.3.2004 apteekkilevitystä edeltävään mainoskampanjaan.
”Tutkijat kehittävät lääkettä, joka auttaisi samanaikaisesti laihduttamiseen ja tupakoinnin lopettamiseen, kertoivat BBC:n verkkouutiset. Ranskalainen Sanofi-Synthelabo yrittää saada rimonabantiksi kutsutun lääkkeen markkinoille ensi vuonna.”
Verkkoklinikka jatkoi rimonabantin mainostamista 24.9.2004 päivätyllä uutisella:
”Uusi rimonabant -niminen laihdutuslääke, jota on kokeiltu myös tupakoinnin lopettamisen tukena, on uusimmissa, tähän asti suurimmissa kokeissa, osoittautunut tehokkaaksi ja turvalliseksi. Lääkkeestä povataan markkinamenestyjää, mutta sillä on tiettyjä haittavaikutuksia, kuten pahoinvointia. Nämä näyttävät kuitenkin olevan ohimeneviä.
Lääkekokeisiin osallistui kaikkiaan yli 1 500 henkilöä. Haittavaikutusten takia lähes 40 prosenttia osallistujista keskeytti kokeet, mutta myös plaseboa saaneista suunnilleen yhtä moni keskeytti. Laihdutuslääkekokeisiin liittyy usein korkea keskeyttämisprosentti, koska ihmiset odottavat lääkkeeltä ihmevaikutusta, jota ei tulekaan vaan laihduttaminen on lääkkeen avullakin työlästä.”
Aineella tehtiin potilaskokeita Oulun keskussairaalassa ja paikallislehti Kaleva hehkutti tuloksia 8.1.2006:
”Keskivartalolihavuuden hoitoon on luvassa uudenlainen lääke. Rohdon nimi on Rimonabant. Tutkimuksissa on huomattu sen vähentävän ruokahalua, sairaalloista nälkää ja ylensyöntiä. Se myös kiihdyttää rasva- ja sokeriaineenvaihduntaa.
”Samalla on huomattu, että tupakanhimo vähenee”, erikoislääkäri Tiina Nylander Oulun diakonissalaitoksen laihdutusklinikalta kertoo.
Lääkettä on testattu Oysissa. Lääkepurkin hinnan arvellaan olevan 100 euron luokkaa. Markkinoille Rimonabant tulee ensi vuoden loppupuolella. Vaikka Rimonabantin vaikutus on kokeitten mukaan lupaava, on sillä myös sivuvaikutuksia.
”Eräille henkilöille lääke voi aiheuttaa depressiota”, professori Markku Savolainen kertoo.
Lääke on kannabinoidireseptori, eli sen vaikuttavana aineena ovat kannabiksen johdannaiset.”
Toimittajilla on ollut vuosikymmenien kieltolain jälkeen vaikeuksia seurata uutta kannabiskeskustelua. Rimonanabant ei ole kannabinoidireseptori eikä sen vaikuttava aine ole kannabiksen johdannainen vaan se on synteettinen yhdiste, antagonisti, joka blokkaa kannabinoidireseptorin niin etteivät endo- eivätkä fytokannabinoidit vaikuta sen kautta. Se vaikuttaa kuten antikannabis, potilaat kokivat masennusta, saivat itsemurha-ajatuksia ja Acomplia vedettiin markkinoilta kaikessa hiljaisuudessa.
Itselääkintä
Kriminaalivalvonta vaikutti kannabiskeskusteluun hallitsemalla keskeistä terminologiaa: kannabiksen käytöstä sai virallisesti puhua vain väärinkäyttönä. 2000-luvun alussa rinnalle otettiin neutraalimman oloinen mutta yhtä moralistinen viihdekäyttö vastineeksi angloamerikkalaisessa keskustelussa käytetylle termille recreational use. Ruohonjuuritasolla näiden rinnalle syntyi uusi kannabiksen käytön määritelmä, itselääkintä.
Kieltolaki sai tiedotusvälineet itsesensuurin valtaan kannabiksen lääkekäytön suhteen mutta kannabinoiditutkimukseen mukaan lähteneiden isojen lääkeyhtiöiden markkinointikoneistot nostivat uuden terminologian tutkimuslaboratorioista suuren yleisön ja kannabisaktivistien ihmeteltäväksi. Kannabinoiditutkimuksen kehityksen myötä käsitykset kannabiksen vaikutuksista muuttuivat synnyttäen uutta terminologiaa.
Tutkimusongelmista ja tiedotusvälineiden ylilyönneistä huolimatta kannabinoiditutkimus on osoittanut, että kannabis vaikuttaa ja parantaa. Lääkekäyttöä ei voi enää kutsua marginaaliseksi, “Troijan hevoseksi” eikä uskomushoidoksi. Toinen kehityslinja kannabiksen lääkekäytön paluussa eli itselääkintä ei saanut samalla tavalla tiedotusvälineiden suosiota osakseen.
Vielä 2000 luvun alussa itselääkintä oli virallisesti tuntematon käsite. Vuonna 2001 yhdessä huumeseminaarissa käsiteltiin silloisen Stakesin julkaisemaa tutkimusta huumeiden ja myös kannabiksen käytöstä. Käydyssä keskustelussa tutkijat eivät tunnistaneet itselääkintä termiä. Myöhemmin THL:n kaudella tutkimukseen ilmestyi ensiksi termi “itsemääritelty lääkekäyttö”.
Samana vuonna Vantaan käräjäoikeudessa oli tapaus, jossa syöpää sairastanut nainen oli käyttänyt kannabista syöpähoitojen aiheuttaman pahoinvoinnin ehkäisyyn. Hän oli saanut Hollannissa asuvalta ystävältään 2,6 grammaa kannabista ja syyte tuli salakuljetuksesta ja hallussapidosta. Potilas kertoi oikeudelle kannabiksen käytöstään lääkkeenä ja jätti puolustuksensa tueksi joukon tutkimuksia. Vantaan käräjäoikeus jätti henkilön tuomitsematta perusteena pakkotila eli syöpä.
Suomen kannabisyhdistyksen oikeudelle toimittaman materiaalin mukana oli USA:n liittovaltion lääketieteen instituutti Institute of Medicine, IOM, vuonna 1999 julkaisema lääkekannabisraportti “Marijuana and Medicine. Assessing the Science Base”. Siinä suositeltiin kannabista lääkkeenä käyttävien kohtelemista yhden henkilön lääkekokeena, kunnes markkinoilla on tarjolla laillista ja valvottua kannabislääkettä.
Takaisin apteekkiin
Käänteentekevä tapahtuma oli Turun hallinto-oikeuden päätös vuonna 2006, jossa todettiin, etteivät huumesopimukset ole kieltäneet lääkekäyttöä. Kaikki ovat vaan kuvitelleet näin perehtymättä siihen alkuperäiseen sopimustekstiin.
Vuonna 2002 erään varsinaissuomalaisen miehen selkäydin vaurioitui kolarissa. Perinteiset lääkkeet eivät auttaneet hermokipuihin ja henkilö koki saavansa apua kannabiksesta. Hän löysi Hollannista lääkärin, joka kirjoitti reseptin, mutta Suomen tulli takavarikoi Hollannista tuodun kannabiserän. Suomessa lääkäri oli kirjoittanut hänelle koviin kipuihin kannabisreseptin perustuen Hollannista saatuun reseptiin. Apteekin oli vielä haettava lupaa luovuttaa kannabislääke potilaalle. Lääkelaitoksen lääketurvaosasto (nyk. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus, Fimea) hylkäsi hakemuksen vedoten kansainväliseen huumausainesopimukseen.
Päätöksen perustelu on kuin hutiloiden kirjoitettu: “Lääkelaitos on päättänyt hylätä hakemuksen, koska vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen luetteloon I kuuluvia huumausaineita ei saa määrätä (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkkeen määräämisestä N:o 726 (6.8.2003), 17 pykälä). (Päätös nro 02339/2006).
Allekirjoittaja Ylilääkäri Pirkko Paakkari
Tämä juttu ratkaistiin Turun hallinto-oikeudessa 7. syyskuuta annetussa päätöksessä, jonka perusteluissa todetaan:
”Hallinto-oikeus kumoaa lääkelaitoksen päätöksen ja palauttaa asian lääkelaitokselle uudelleen käsiteltäväksi. Lääkelaitos ei mainitsemillaan perusteluilla ole voinut hylätä hakemusta.
Hakemuksessa on kyse lääkkeellisen kannabiksen luovuttamisesta kulutukseen. Lääkkeellinen kannabis (tetrahydrokannabinoli) kuuluu vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen luetteloon IV ja psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen luetteloon I. Suomi on ratifioinut molemmat sopimukset ja niiden sisältö on otettu huomioon huumausainelaissa. Tetrahydrokannabinoli on huumausainelain tarkoittama huumausaine.
Molempien sopimuksien tavoitteena on huumausaineiden väärinkäytön ja laittoman kaupan estäminen. Sopimuksissa todetaan kuitenkin myös se, että huumausaineiden lääkinnöllinen käyttö on jatkuvasti välttämätöntä tuskan ja kärsimysten lieventämiseksi ja asianmukaisin toimenpitein on varmistettava huumausaineiden saanti tähän tarkoitukseen.” (Turun hallinto-oikeus 7.9.2006)
Kannabispotilas “Aulis” oli ensimmäinen laillisesti kannabista käyttävä potilas Skandinaviassa ja Baltian maissa. Tapauksen uutisoinnissa näkyi hämmennystä. Laboratorioissa valmistettuihin kannabinoideihin liitettyjä odotuksia esiteltiin myönteisessä valossa, mutta kannabislääkityksen uutisoinnissa tiedotusvälineet eivät osanneet luopua kieltolain viitekehyksestä. Lisäksi virkamiehistö on jakaantunut tässä asiassa, mistä TS:n uutinen 12.12.2006 on esimerkki:
”Lääkelaitoksen lääketurvaosaston osastopäällikkö Erkki Palva huomauttaa, että opiaattiryhmän kipulääkkeistä aiheutuu periaatteessa kannabista suurempi riippuvuus.
Kyse on hänen mukaansa osittain viranomaisten ja lääkäreiden peloista, kun kannabista ei osata ajatella objektiivisesti lääketieteelliseltä kannalta.
“Kun lääketieteelliseen keskusteluun tulee uusi aine, jonka käyttöön liittyy muitakin kuin lääkinnällisiä syitä, syntyy väistämättä ennakkoluuloja”, Palva sanoo.
Palva toivoo tulevaisuudessa tieteellistä näyttöä lääkekannabiksen tehosta ja turvallisuudesta.
“Lääkekannabiksen kipua lievittävä vaikutus on vähäinen. Suomessa on käytössä huomattavasti vahvempia lääkeaineita, kuten morfiini ja muut opiaatit. Myös masennuslääkkeillä on todettu olevan vaikutusta kivun hoitoon, Sosiaali- ja terveysministeriön ylilääkäri Terhi Hermanson sanoo.”
(Sivuhuomautuksena masennuslääkkeistä oli vuoteen 2006 mennessä tullut suurin kuolemia aiheuttava lääkeryhmä. Ne ovat syynä noin kolmannekseen kaikista lääkeainekuolemista. Masennuslääkkeen aiheuttamaan myrkytykseen menehtyi toissa vuonna noin 150 ihmistä. Kaikkiaan lääkemyrkytyksiin kuoli vähän alle 500 ihmistä vuonna 2006.)
Kannabisaktivistien ei tarvitse olla yksin oman käsityksensä kanssa, vaan hyvinkin arvovaltaiset henkilöt ovat tehneet työtä historiallisen virheen korjaamiseksi. Tuolloin vuonna 2006 ratkaisevaan asemaan nousi apteekkari Markku Knuutila, jota ilman kannabista ei ikinä olisi saatu toimitettua apteekkiin ja edelleen potilaalle. TS:n 12.12.2006 uutisen toisessa osiossa hän ottaa selkeän kannan potilaan oikeuksiin:
”Ainoana Suomessa erikoisluvan lääkekannabiksen käyttöön saanut mies hakee lääkkeensä apteekista kymmenen päivän annoksina. Lääkkeen käyttöä valvotaan tiukasti.
Turun Linnan Apteekin apteekkarin Markku Knuutilan mielestä on käsittämätöntä, että Suomen viranomaiset eväävät lainsäädäntöön vedoten maailmalla tutkitusti hyväksi havaitun ja vakavasti sairaan potilaan kipuja lievittävän hoitomuodon. Maissa, joissa lääkekannabiksella on myyntilupa, ainetta käytetään muun muassa selkäydinkipuihin ja multippeliskleroosin eli MS-taudin hoitoon.
Elämänlaatu paremmaksi
– Elämänlaatu on parantunut huomattavasti. Elimistö toimii paremmin, ja unensaantiprosessi on helpompi kuin kipulääkkeitä käyttäessäni. Ahdistustilat ja masennus ovat hävinneet, mies kuvailee.
Knuutila korostaa, että mies saa lääkkeensä tiukan kontrollin alaisena, eikä väärinkäyttöriskiä ole. Hän käy säännöllisesti lääkärin vastaanotolla, joka varmistaa hoidon onnistumisen. Knuutila tekee myös tarkan eron kannabiksen lääkinnällisen ja huumekäytön välille.
– Lääkekannabista kasvatetaan Hollannissa valtiollisen lääkekannabisviraston laitoksissa, jossa kaikki olosuhteet on tarkkaan standardoitu ja valvottu sekä aineen pitoisuudet tarkkaan määritelty.
– Tapaus on ollut potilaan kannalta sietämätön. Viranomaisilta puuttui rohkeutta ottaa vastuuta luvan myöntämiseen kohtuullisessa ajassa, mikä aiheutti potilaalle valtavasti kuluja ja vaivaa.
– Toivon, että tämä tapaus herättää asiallista keskustelua. On ensisijaisen tärkeää, että vakavasti sairas ihminen saa hoitoa. Potilasta tulee hoitaa hoitotulosten eikä lakipykälien mukaan.”
Hollannissa professori Cambrigde kirjoitti ensimmäisen reseptin, jonka perusteella suomalainen lääkäri saattoi uusia sen. Asianajaja Kai Kuusi oli erittäin pätevöitynyt ajamaan lääkevalvontaa koskevaa juttua, ja Suomen ensimmäisen kannabisreseptin kirjoittanut lääkäri Jukka Alihanka oli itsenäinen ammatinharjoittaja. Kansainvälisen lääkekannabisyhdistyksen, IACM, johtaja ja lääkäri saksalainen Franjo Grotenhermen antoi konsultaatiota. Kaikki he ovat joutuneet myös kokemaan lääkevalvontakoneiston painostusta.
Vuonna 2008 sosiaali- ja terveysministeriö joutui muuttamaan asetusta siten, että kannabiksen määrääminen lääkkeeksi tuli mahdolliseksi.
Käytäntö on seuraavanlainen. Ensin lääkäri kirjoittaa potilaalle erityisen huumausainereseptin. Potilas vie reseptin apteekkiin. Apteekki hakee Lääkelaitokselta erityislupaa. Kun erityislupa on myönnetty, apteekki hakee Lääkelaitokselta lääkkeen maahantuontilupaa. Kun maahantuontilupa on myönnetty, apteekki lähettää sen Hollannin Lääkekannabisvirastoon, joka myöntää lääkkeelle maastavientiluvan. Lisäksi Lääkelaitos anoo Suomen valtiolle kannabiskiintiötä YK:n valvontaelimeltä kansainväliseltä huumevalvontalautakunnalta, INCB, joka julkaisee kotisivuillaan seuraavaksi vuodeksi myönnetyt maakiintiöt. Lyhyesti: Lääkekannabikselle tulee olla erityisluvan lisäksi maahantuontilupa, Hollannin vientilupa sekä YK:n maakiintiö.
Huhtikuussa 2008 Turun hallinto-oikeus päätti, että sosiaalilautakunnan pitää huomioida “Auliksen” lääkekulut kuukausittain. Tässä vaiheessa loukkaantumisesta oli kulunut jo 6 vuotta.
Vuonna 2009 mm. Suomen pankin entinen pääjohtaja Sirkka Hämäläinen ja arkkiatri Risto Pelkonen puolustivat kannabiksen lääkekäytön laillistaneita julkisuudessa.
”Sirkka Hämäläinen ihmettelee Helsingin Sanomissa, miksei vanhuksille voida määrätä lääkekannabista.
– Kyllä minä ainakin vanhainkodissa ottaisin ennemmin kipulääkettä, jolla on miellyttäviä sivuvaikutuksia, Hämäläinen toteaa Helsingin Sanomissa.
– Jos se on tarkkaan valvottua se hoito, ja on sellaisia tilanteita, joissa se on parempi kuin muut, niin mikäs siinä, arvioi Risto Pelkonen.
Siitä on viime aikoina tullut aika paljon tutkimuksia, että se on hyvä kipulääke, kertoo Pelkonen.”
Turun hallinto-oikeuden päätös tuli virkamiehille, poliitikoille ja huumeidenvastaisille tahoille yllätyksenä. Suomi oli ensimmäinen valtio Skandinaviassa ja Baltiassa, jossa alettiin laillistamaan lääkekäyttöä. Tämä nousi esille 30.03.2009 YLE:n MOT ohjelmassa Syntinen lääke, jossa toimittaja Riikka Kaihovaara haastatteli osallisia. Kielteisen päätöksen allekirjoittanut ylilääkäri Pirkko Paakkari kertoo:
”Ei varmaan osattu arvioida tätä tarvetta, koska esimerkiksi jos vertaa muiden Pohjoismaiden maakiintiöihin, niin siellä ilmeisesti selvitään kokonaan ilman näitä lääkkeitä, niin meilläkään ei sitten osattu varautua tähän.”
Vanhentuneet käsitykset elävät edelleen viranomaiskäytännöissä kuten erityislupakäytännössä sekä lääkärikunnan valmiudessa kokeilla tätä vaihtoehtoa. Vuonna 2010 noin 20 henkilöä sai laillisesti kannabista, mutta jo tuolloin ns. “itsemääritelty lääkekäyttö” oli huomattavasti yleisempää. Tuolloin kannabiksen lääkekäyttö ylitti uutiskynnyksen erään potilaan puolison alettua vaatimaan kannabista syöpään kuolevalle omaiselleen.
”Lääkekannabiksen käyttö on noussut Oulussa kiivaan keskustelun kohteeksi. Oululaisessa sairaalassa hoidossa oleva syöpäpotilas haluaisi kokeilla lääkekannabista muun muassa kipujensa lievittämiseen, mutta lääkärit eivät suhtaudu pyyntöön myönteisesti.
Syöpäpotilas Jarmo Holtinkosken puoliso Päivi Tillman on kuitenkin vakuuttunut siitä, että kannabis olisi hänen miehelleen parempi vaihtoehto kuin vahva morfiinijohdannainen kipulääke, jota hän käyttää tällä hetkellä, koska nykyinen lääkitys tekee potilaan liian tokkuraiseksi.”
Samassa sairaalassa testattiin suomalaisilla potilailla rimonabantia, mutta nyt ei kuolevalle voitu järjestää toimivaa kivunlievitystä! Mielipidemittauksen mukaan jo 40% suomalaisista hyväksyi lääkekäytön.
Vuonna 2012 kannabinoideja sisältävä Sativex suusuihke saa Suomessa myyntiluvan eli siitä tulee reseptilääke. Bedrocan ja muut kannabislääkkeet pysyy erityisluvallisina eli apteekki joutuu hakemaan edelleen lääkelaitokselta erityisluvan sen hankkimiseen potilaalle. YLE uutisoi tapahtumaa:
“Luvan myöntämiselle ei näyttäisi olevan estettä”, sanoo johtaja Erkki Palva Fimeasta.
Luvan on saamassa valmiste nimeltä Sativex. Se on suuhun suihkutettava, synteettinen lääke, joka sisältää kahta eri kannabisuutetta.”
Sativex ei ole synteettinen lääke kuten esimerkiksi rimonabant vaan käytännössä kannabistinktuura, joka palasi apteekkiin tarkkaan annosteltavassa muodossa kuten moderni lääkevalmiste. Sativex on vakiinnuttanut kannabiksen uutta asemaa legitiiminä lääkkeenä. Käytännössä Bedrocan ja Sativex ovat samaa lääkettä, ja molemmissa on vakioidut määrät kannabiksen vaikuttavia aineita tosin eri vahvuuksina.
Suomessa vuodesta 2006 lähtien apteekista saatu kannabis on ollut viiden gramman purkkeihin pakattua hollantilaista kasvimuotoista Bedrocania, eli marihuanaa kieltolakitermillä. Sen vaikuttavien aineiden pitoisuudet on vakioitu ja tuote on maailman ensimmäinen Euroopan lääkevalvontaviraston hyvien tuotantotapojen standardit European Medicines Agency’s good manufacturing practice (GMP) täyttänyt lääkekäyttöön tarkoitettu kannabis.
Kukkaa pukkaa
Vuonna 2011 ilmestyi suomalainen tutkimus “Kukkaa pukkaa – Kannabiksen kotikasvatus Suomessa (Bud, bud, bud – Home growing of cannabis in Finland)”, joka tiivistää kannabisaktivistien kymmenien vuosien työn tulokset:
“Samanaikaisesti kotimaisen tuotannon ja pienviljelyn lisääntymisen kanssa kannabiksen lääkinnällinen käyttö on saanut kasvavaa huomiota julkisuudessa. Yhdessä nämä kaksi ilmiötä ovat saaneet aikaan kenties merkittävimmän muutoksen, joka kannabiskysymyksessä ja sen yhteiskunnallisessa määrittelyssä on tapahtunut sitten 1960-luvun. Kannabiksen kotimainen viljely haastaa huumepoliittiset mallit, jotka perustuvat tuonnin ja salakuljetuksen ehkäisemiseen. Pienviljely kyseenalaistaa ajatustavat, jotka korostavat keskitettyä tarjontaa ja organisoituja rikollisia markkinoita. Kannabiksen määrittely lääkkeeksi puolestaan siirtää keskustelun diskursseihin, joissa käytön tuomitseminen on hankalampaa, kuin jos kyseessä olisi pelkkä päihtymyksen tavoittelu.”
Kansainvälinen huumevalvontajärjestelmän tarkoitus ei ollut kannabiksen kotimaisen kasvatuksen kriminalisoiminen vaan valtioiden rajat ylittävän kansainvälisen järjestäytyneen huumerikollisuuden ehkäisy. Lääkekäyttö ja kasvatus sitä varten ovat sallittuja, meillä on vain vallinnut kieltolain tiukka tulkinta.
Diskurssin eli käsitteiden merkityksen hallitseminen on keskeinen vallan käytön muoto: ne määräävät mistä ja miten puhutaan. Keskustelun siirtyminen muihin diskursseihin tarkoittaa muutosta virkamiesten kontrollipuheesta kohti kannabiksen käytön henkilökohtaista määrittelyä, väärinkäytöstä itselääkintään, ennaltaehkäisyyn ja niihin erilaisiin inhimillisiin tarpeisiin, joihin kannabista on käytetty vuosituhansia.
Kannabislääketuotteiden kohtelussa nousee esille kieltolain asettamat ennakkoluulot ja valvovien viranomaisten ammatillinen osaamistaso. Tämä nousee esille HS:n provosoivasti otsikoimassa artikkelissa 10.1.2012 “Miten lääkekannabis eroaa pössyttelykannabiksesta?” .
HS:n esittämiin kysymyksiin lääkekannabiksesta vastasi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen Fimean ylilääkäri Eeva-Sofia Leinonen. Vastauksista käy ilmi, että lääkekannabiksella tarkoitetaan vain Sativex suusuihketta, ja pössyttelykannabis on kannabiksen polttamista.
Suomen kuvalehden kansikuvajuttu “Hampusta saa huumetta, lääkettä ja ravintoa: Missä on laittomuuden raja?” vuonna 2013 nosti kannabiksen lääkekäyttöön liittyvät ristiriidat julkisuuteen. Jutussa nousi esille kieltolain leimaama kanta kannabiksen lääkekäyttöön virkamiesten keskuudessa:
”Painavaa tarvetta laajentaa sen käyttöä ei ole”, sanoo yksikön päällikkö Hanna Leskinen Fimeasta.
”Kannabiksen teho on usein melko vaatimaton. Joitakin potilaita se kuitenkin auttaa, kun mikään muu lääke ei ole toiminut.”
Suomen kuvalehden haastattelemalla sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehellä on vielä jyrkemmät asenteet kannabista kohtaan:
”Mutta saako Reima, jolla on lupa ostaa lääkekannabista, viljellä marihuanaa omaan käyttöön? Hän itse haluaisi, jo kotikasvatuksen edullisuuden takia. Lähivuosina oikeus saattaa joutua puimaan ennakkotapausta. Hallitusneuvos Ismo Tuominen sosiaali- ja terveysministeriöstä kutsuu lääkekannabista ”padon murtumakohdaksi”, jota ei saa päästää repeämään.
”Jos on saanut morfiinireseptin, voiko sitten itse valmistaa morfiinia? Veikkaan, että ei.”
Juristina Tuominen näkee, että laittomalle tuotteelle ei pidä asettaa laillisia rajoja. Hän kannattaa nollatoleranssia niin huumeeksi kuin lääkkeeksi kannabista viljeleville.
”Jos yhden annetaan kasvattaa viittä kasvia, saako sitten kymmenen hengen kommuunissa kasvattaa 50:tä kasvia?”
”Kohta meillä on pieniä tehtaita ja lopulta kannabisteollisuusliitto, joka lobbaa hallitusneuvotteluissa.”
Suomen kuvalehden haastattelema apteekkari Knuutila, joka on potilaiden kanssa suoraan tekemisissä oleva terveydenhoidon ammattilainen, ihmettelee virkamiesportaan mielipiteitä:
”Turkulainen apteekkari Markku Knuutila tuo kannabislääkettä Suomeen. Hän ihmettelee sosiaali- ja terveysministeriön linjausta, jonka mukaan Bedrocan on viimeinen – ei koskaan ensimmäinen – vaihtoehto kipupotilaille.
”On järkyttävää, että voimme toimittaa apteekissa tehtyjä morfiiniliuoksia potilaille tavallisella huumereseptillä, mutta emme vastaavalla reseptillä lääkekannabista.”
Knuutila kysyy, eikö aluksi pitäisi kokeilla miedointa lääkettä ja siirtyä vasta sitten opiaattipohjaiseen morfiiniin. Lääkekannabiksen käyttäjiä on pystynyt vuosien jälkeen palaamaan töihin ja nukkumaan kunnolla.
”Jos sivuoireena saa lievän, hyvän olotilan, onko se suuri haitta? Morfiini turruttaa ja koukuttaa täysin.”
Idänpää-Heikkilän haamu
Hallitusneuvos Ismo Tuomisen kommentoinnissa patojen murtumisesta on kaikuja Idänpää-Heikkilän 1970-luvun alussa Suomeen tuomasta länsimaiden rappioskenaariosta. Hän edustaa juristina kriminaalivalvontaviranomaisen kieltolain näkökulmaa, kontrollipuhetta.
Suomen antidopingtoimikunnan lääketieteellinen johtaja Timo Seppälä on Suomen johtava dopingasiantuntija, jonka vuonna 2013 pitämä esitelmä kannabiksen lääkekäytöstä jatkaa samaa Idänpää-Heikkilän kieltolakiargumentointia: siinä hän toteaa, että “kannabis on ensisijaisesti huume”.
Vuonna 2014 YLE uutisoi kannabiksen lääkekäytön olevan laillista jo 15:ssä Euroopan maassa. Mutta YLE osaa kertoa, että “Kannabiksen lääkekäytön ei kuitenkaan uskota merkittävästi yleistyvän, koska valmiste ei ole kivunlievittäjänä monille riittävän tehokas.”
YLE sivuuttama asia oli se, että vuonna 2014 käytäntö oli edelleen se, ettei kannabista saanut muuten kuin ankaran ja toisaalta satunnaisen prosessin läpi. Huonokuntoisilla potilailla tai vanhuksilla ei ole käytännössä minkäänlaisia mahdollisuuksia edes laillisesti kokeilla sitä, sopisiko kannabis hänelle! Tämä YLE:n toimittajan käsitys on kumottu jo useissa tutkimuksissa ja varsinkin USA:ssa, missä lääkekäyttö on laillista jo 30:ssä osavaltiossa. Kun tätä käsitystä vertaa YLE:n aikaisempaan innokkaaseen kantaan synteettisiä kannabinoidilääkkeitä kohtaan, ei voi päätyä muuhun johtopäätökseen kuin että virkamiehet ja tiedotusvälineet ovat jääneet kehityksestä jälkeen.
Suomessa kannabiksen lääkekäytön arvovaltaisimmaksi vastustajaksi on noussut professori ja HUS:n kipuklinikan ylilääkäri Eija Kalso. Vuonna 2015 hän kertoo YLE:n uutisessa:
”Jos lääkekannabista käytetään kriittisesti, se saattaa olla hyvä vaihtoehto. Mutta se on hyvä vain pienelle osalle potilaita. Ja se on ristiriidassa tämän valtavan mediakohun kanssa, Hus:n kipuklinikan ylilääkäri, professori Eija Kalso pohtii.
Käytössä oli jo ribonabant -niminen valmiste, joka salpasi ruokahalua säätelevät kannabinoidireseptorit. Tämä niin sanottu laihdutuslääke poistettiin markkinoilta, koska sen käyttöön liittyi kohonnut itsemurhariski. Tämä osoittaa, että jos näpelöidään elimistön tarkkaa tasapainoa, siitä voi olla vakavia seurauksia, Kalso tähdentää.”
Kalso käyttää hyväkseen asiantuntijavaltaansa, mutta tässä haastattelussa hänen asiantuntijuutensa osoittautuu kyseenalaiseksi hänen rinnastaessaan kannabiksen vuonna 2006 lääkkeeksi hyväksyttyyn rimonabanttiin, mutta ei osaa edes termiä oikein. Synteettisiin kannabinoideihin asetetut suuret odotukset eivät ole kokeneet täyttymystä, mutta siitä on väärin syyttää kannabista, kuten Kalso tekee.
Vuonna 2017 Potilaan lääkärilehdessä Kalso paljastaa lääkekäytön takana olevan salaliiton:
”Kannabiksen viljelystä odotetaan miljardibisnestä. Näin uskovat mm. suursijoittaja George Soros sekä joukko Facebookin ja PayPalin entisiä johtajia ja perustajia. Marijuanan kasvatus on jo nyt USA:n kannattavinta viljelyä. Sen arvioitu tuotto on 142 miljardia dollaria kahvin markkinoiden ollessa 80 miljardia.”
Suursijoittaja George Soroksen nostaminen esille on kieltolakilobbyn olkinukke. Miksi Kalso korostaa summittaista arviota kannabiksen laittomien markkinoiden arvosta, mutta ei esitä laillisten lääkekannabismarkkinoiden arvoa? 142 miljardia dollaria on YK:n huumetoimiston arvio kannabiksen kansainvälisestä laittomasta kaupasta eikä USA:n laillisista lääkekannabismarkkinoista. Miksi hän rinnastaa tämän kahviin, jota ei edes viljellä Yhdysvalloissa?
Relevantimpi vertailukohde on opioiditeollisuus, jonka asemaa kannabiksen lääkekäytön leviäminen uhkaa. Kalson sidonnaisuuksien joukosta löytyy opioidi- ja kipulääketeollisuutta: Konsultointipalkkiot (Grünenthal, Orion Pharma), luentopalkkiot (Astra Zeneca, Mundipharma, Orion Pharma), osakkeet (Orion Pharma). On selvää, mistä hän on tietonsa saanut.
Iltalehti tarttui tähän sorossyöttiin ja julkaisi Kalson ja A-klinikkasäätiön ylilääkäri Kaarlo Simojoen haastattelun aiheesta mystisellä otsikolla ”Lääkekannabis – miljardibisnes, mahdollisuuksien lääke vai molempia?”. Myös Simojoella on kieltolaki mielessä:
”Simojoen mukaan lääkekannabikseen olisi syytä suhtautua kuten mihin tahansa sellaiseen lähteeseen, josta voi olla hyötyä sairauksien hoidossa.
– Toivon, että lääkekannabiksesta voidaan keskustella rauhallisesti ja objektiivisesti.
Kannabiksen viihdekäyttöön Simojoella on selvä linja.
– Tällä hetkellä ei ole perusteita kannabiksen käytön laillistamiselle. Se on vain yksi lisä sekakäytettävien aineiden joukkoon.
– Tutkimusten mukaan kannabiksen viihdekäyttäjistä yli 60 prosenttia ilmoittaa samaan aikaan juovansa runsaastikin alkoholia. Kannabis ei siis näytä olevan vaihtoehto alkoholin käytölle, Simojoki perustelee.”
Sopii jälleen kysyä näiden rinnastusten tarkoituksenmukaisuutta muusta kuin kieltolain näkökulmasta. Lääkärilehti julkaisi vuonna 2016 artikkelin ”Kannabistako kipulääkkeeksi?”, jonka kirjoittajina olivat Eija Kalso, Kaarlo Simojoki ja Erkki Palva. Artikkelissa on lisää arvioita potilaista ja kannabislääkkeestä:
“Todennäköisesti ahdistuksesta, stressistä ja kroonisesta kivusta kärsivän on erityisen vaikea vierottua kannabiksesta, josta on tullut ratkaisu elämän ankeuteen huolimatta haittavaikutuksista.”
“Koska Cannabis Flos -tuotteilla on epäedullinen ∆9-THC–CBD-suhde ja koska niistä ei ole tehty kliinisiä lääketutkimuksia, niiden käyttö lääkkeenä ei ole perusteltua.”
Artikkeli vetoaa siihen, ettei Cannabis Flos -tuotteista ole kliinisiä tutkimuksia, mutta kuitenkin tiedetään, että tuotteen ainesosilla on ”epäedullinen suhde”. Samassa artikkelissa käydään läpi muitakin kannabisvalmisteita kuten puhdasta synteettistä THC:tä sisältäviä nabinoli ja dronabinoli nimisiä tuotteita. Lisäksi mukana on nabiksimoli eli Sativex tuotenimellä myytävä suusuihke, joka sisältää THC:tä ja CBD:tä. Cannabis Flos tuotteissa näitä vaikuttavia aineita on eri suhteissa, minkä tarkoitus on tarjota potilaalle eri tilanteisiin sopiva lääke.
Tämä ”epäedullinen suhde” on epätieteellinen mielipide. Samoin käsitys siitä, että näillä tuotteilla ei ole tehty kliinisiä lääketutkimuksia, on pelkkä mielipide. Riippuvuus ja ongelmakäyttö termien käyttäminen sellaisesta potilaasta, joka ei ole saanut lievitystä muista lääkkeistä, on kieltolain luoma ehdollistuma, kontrollipuhetta.
Valvira päivitti vuonna 2015 potilaan itsemääräämisoikeudet sosiaali- ja terveydenhoidon johtavana periaatteena, mutta johtaville lääkevalvojille kieltolain näkökulmasta on tullut ”talon tapa”. Kannabiksen lääkekäytön käsitteleminen kieltolain riippuvuuskäsityksen ja ”väärinkäytön” näkökulmasta ei ole enää 2000-luvun terveydenhoitoa eikä YK:n 2030 kestävän kehityksen ohjelman mukaista politiikkaa.
Kannabis on useissa yhteyksissä todettu turvalliseksi lääkkeeksi, koska sillä ei tunneta kuolemaan johtavaa yliannosta. Rimonabantin lisäksi muillakin synteettisillä ligandeilla tehdyissä potilaskokeissa on sattunut onnettomuuksia. Elimistön näpelöinnistä kemianteollisuuden innovaatioilla tuli varoittava muistutus vuoden 2016 alussa, kun yksi potilas kuoli ja viisi joutui tehohoitoon Espanjassa tehdyssä lääkekokeessa, jota uutisoitiin ensiksi kannabislääkkeellä tehtynä potilaskokeena. Kannabiksesta ei kuitenkaan ollut kyse tässä tapauksessa eikä edes synteettisestä kannabiksesta vaan lääkeyhtiön kehittämästä sisäsyntyisten endokannabinoidien kuten anandamidin hajoamiseen vaikuttavasta ns. FAAH inhibiittorista, joka on täysin synteettinen kemikaali, jolle lääkeyhtiö on antanut koodin BIA 10-2474.
Turun Sanomat korjasi uutistaan saamansa yleisöpalautteen perusteella, mutta ei kuitenkaan vaihtanut uutisen kuvituksena olleita hampun siemeniä sopivampaan.
Takapakeista huolimatta kannabinoidijärjestelmän tutkimus jatkuu eri laboratorioissa myös Suomessa. Elokuussa 2016 Kuopion yliopistolla tarkistettiin väitöskirja, jossa tutkittiin kannabinoidireseptoreja tehokkaasti ja kohdennetusti aktivoivia uusia yhdisteitä. Kannabinoidijärjestelmän tutkimus osoittaa myös Suomessa, että CB1 ja CB2 reseptoreiden kautta voidaan parantaa esim. syöpää.
Kysymys kuuluukin, että miten? Lääketeollisuuden toimintamalli maksimoida yhdellä vaikuttavalla aineella liikevoittonsa ei näytä toimivan kannabislääkityksessä kun siihen liitetään vielä kieltolain historiallinen painolasti. Tähän tutkimukseen liitetyt kaupalliset odotukset ovat olleet pettymys: se ei ole tuottanut turvallisia ei-päihdyttäviä vaihtoehtoja kannabikselle.
Pato murtuu
Kannabinoiditutkimuksen aiheuttama euforia ei ole yltänyt kannabiksen lääkekäytön uutisointiin. Apteekeissa kannabis on jäänyt tiukkojen lupaehtojen taakse, koska sen portinvartijat ovat kieltolain viitekehyksen eli väärinkyttö – viihdekäyttö ajatusmallin ehdollistamia. Kannabiksen käyttö itselääkintänä ja kotikasvatus ovat sen sijaan leviämässä yhä laajemmalle. Tästä kertoo vuonna 2014 ilmestynyt kansainvälinen tutkimus “Growing medicine: small-scale cannabis cultivation for medical purposes in six different countries”, jossa Suomi oli mukana. Suomesta tutkimukseen osallistuneista kannabiksen kasvattajista 59% käytti sitä lääkinnällisiin tarkoituksiin. Tutkimus ei kuitenkaan kerro sen tarkemmin lääkekäytön perusteista. Tutkimuksessa todetaan ilmiön olevan kieltolakiasenteiden takia täysin tutkimaton.
Vuonna 2017 ilmestyi THL:n tekemä tutkimus ”Pilvee, pilvee. Kannabiksen käyttötavat, käyttäjät ja poliittiset mielipiteet”. Tutkimus perustui vuonna 2014 koottuihin tietoihin, joiden mukaan virallisen luvan eli kannabisreseptin saaneita oli Suomessa noin sata, mutta itselääkitsijöitä 2000 – 5000.
”Kannabiksen käytön lisääntymistä edesauttaa huumeen helppo saatavuus. Tutkimuksen mukaan huumekasvien kotikasvatus on yleistynyt merkittävästi. Suomessa miltei kaikilla niillä, jotka sanovat käyttävänsä kannabista lääkkeenä sairauksien ja vaivojensa hoitoon, se on itselääkintää, joka ei perustu minkäänlaiseen lääkärin konsultaatioon tai ohjaukseen. Heidän lukumääränsä on moninkertainen siihen verrattuna, mitä meillä on virallisen kannabishoidon piirissä. Toisaalta joillekin se, että kuvaa kannabiksen käyttönsä mieluummin lääkekäyttönä kuin viihdekäyttönä, saattaa olla myös keino vähentää sosiaalista paheksuntaa ja stigmaa.”
Lisäksi tutkimuksen mukaan kansalaisten suuri enemmistö eli liki 60 % kannattaa kannabiksen lääkekäytön laillistamista. THL:n tietojen mukaan itselääkintä on laajempaa ja laittomasti lääkkeenä käytetyn kannabiksen määrä paljon isompi kuin erityisluvan saaneiden kannabis, joka on valvotuissa oloissa kasvatettua ja jonka laatua tarkkaillaan lääkeaineilta vaadittavalla tasolla. INCB:n julkaisemien tietojen mukaan Suomen maakiintiö vuonna 2017 oli jo 75 kiloa kannabista, eli lähinnä Bedrocania, Bedicaa ja Bediolia. Lääkkeenä käytetyn kotikasvatetun kannabiksen määrää ei kukaan tiedä.
Kannabinoiditutkimukseen asetetut odotukset eivät ole toteutuneet. Sen sijaan kannabis on palannut apteekkiin hyvin ankarien säädösten rajoittamana tuhansien potilaiden käyttäessä kannabista itselääkintänä kaiken valvonnan ulkopuolella. Tuskin edes huumesopimuksien laatijoilla oli mielessä tällainen tilanne, jossa sairaat ja vanhukset joutuvat turvautumaan laittomiin markkinoihin saadakseen lievitystä kipuihinsa ja kärsimyksiinsä, ”ihmiskunnan terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi”.
Kannabisaktivistien saama palaute kuluneiden parin vuoden aikana kertoo kannabiksen lääkekäytön kasvaneen entisestään: elämme murrosaikaa suhtautumisessamme kannabiksen käyttöön ja erityisesti sen käyttöön lääkkeenä. Laillisten lääkekäyttäjien ja itselääkitsijöiden määrän kasvu on näkynyt käyttäjien uudenlaisena järjestäytymisenä. Suomen kannabisyhdistys, SKY, perustettiin vuonna 1991 mutta sen rekisteröiminen hyväksyttiin vasta vuonna 2014. Suomen kannabisyhdistys perusti Hamppuforum-nimisen keskustelupalstan Ezboard-palveluun vuonna 2000. Suuren suosion saanut keskustelupalsta kasvoi muutamassa vuodessa liian suureksi ilmaispalveluun ja tämän vuoksi vuonna 2003 perustettiin hamppu.net, jonka alle Hamppuforum siirrettiin.
Vuonna 2000 Turussa perustettiin kannabisyhdistys nimeltään Vihreet Pantterit ry., joka merkittiin yhdistysrekisteriin ongelmitta, koska se ei ollut suorasanaisesti vaatimassa kannabiksen laillistamista vaan pyrki olemaan yleisekologinen yhteisö. Vihreet Pantterit ry. aloitti Suomessa kannabismielenosoitusten perinteen järjestämällä ensimmäisen hamppumarssina tunnetun mielenosoituksen perustamisvuonnaan. Vuodesta 2009 tätä perinnettä on jatkanut Turun seudun kannabisyhdistys, Tusky, joka ei myöskään päässyt yhdistysrekisteriin vaatiessaan säännöissään kannabiksen laillistamista. Nämä yhdistykset ovat luonteeltaan ns. yleiskannabisyhdistyksiä, jotka ajoivat kannabiksen laillistamista kaikkiin tarkoituksiin erottelematta retoriikassaan tarkkaan viihde- ja lääkekäyttöä.
Kannabista käyttävät ja siihen laillisen luvan saaneet potilaat perustivat potilasyhdistyksen vuonna 2009 ajamaan nimenomaan potilaiden oikeuksia sekä jakamaan tietoa ja tarjoamaan vertaistukea muille samassa asemassa oleville. Se rekisteröitiin vuonna 2010 nimellä Lääkekannabiksen käyttäjien yhdistys ry.
Vuonna 2015 Prahassa järjestettiin kannabislääkekonferenssi, jonka yksi järjestäjä oli kansainvälinen laillistajalobby Global Commission on Drug Policy, GCDP. Suomesta siihen osallistuivat apteekkari Markku Knuutila sekä Turussa lääkäriasema Mehiläisessä reseptejä kirjoittanut neurologi, joten tietotaitoa aiheesta alkaa löytyä myös hoitopuolella.
Uusi kannabisyhteisö Vihreä lohikäärme aloitti toimintansa vuonna 2015 vastareaktiona Savon Sanomissa julkaistulle kannabiskirjoittelulle. Sen puuhamies, Tuomas Karhunen, on laajentanut toimintaansa perustamalla vuonna 2016 Suomen Kannabisliiton kannabista käyttävien potilaiden etujärjestöksi.
MS-potilas on vuonna 2011 aloitettu yhden MS-potilaan ylläpitämä sivusto, jossa hän kertoo omasta tilanteestaan ja kannabiksen käytöstä tautinsa hoidossa. Tämä siirtyi uuteen osoitteeseen vuonna 2016.
Laiton kotikasvatus ei ole kestävä ratkaisu Suomen eikä maailman terveysongelmiin. Kieltolaki vaikutti kannabiksen kasvatukseen siten, että vuosikymmenien mittaan kasvattajat ja jalostajat kehittivät yhä vahvempia lajikkeita, joiden THC-pitoisuutta pyrittiin maksimoimaan muiden kannabinoidien kustannuksella. Lääkinnällisten ominaisuuksien tutkimuksessa ollaan kuitenkin havaittu myös muiden kannabinoidien lääkinnälliset ominaisuudet sekä niiden entourage- eli yhteisvaikutus. THC aiheuttaa kannabiksen ns. kolahduksen ja on tärkeä lääkeaine mutta muiden kannabinoidien on havaittu säätelevän tätä vaikutusta. Varsinkin ei-psykoaktiivinen kannabidioli, CBD, on kokenut viime vuosina todellisen buumin.
Tietoisuus kannabinoidipitoisuuksien ja niiden suhteiden vaikutuksista on levinnyt kasvattajien ja käyttäjien keskuudessa. Kannabista kokeillaan yhä laajemmissa piireissä ja yhä moninaisempiin vaivoihin. Kannabidiolista, CBD, on tullut viime vuosina hittituote. Sen laillinen asema on epäselvä, koska se ei ole huumausaine eikä myöskään lääkeaine, mutta tutkimukset ovat osoittaneet sen tehon erilaisten tautien ja vaivojen hoidossa. Suomessa sitä myyvät mm. Hamppumaa ja Hempika nimiset nettikaupat.
Suomen Epilepsialiitto julkaisi 7.4.2017 PDF-tiedoston ”Kymmenen kysymystä kannabiksesta”, jossa vastaajana toimi dosentti, lasten neurologian erikoislääkäri Liisa Metsähonkala. Epilepsialiiton päivitys koski CBD:tä, jolla on todettu olevan epilepsiakohtauksia ehkäisevä vaikutus.
HS julkaisi 20.7.2017 artikkelin naisten kuukautiskivuista otsikolla ”Puukoniskuilta tuntuva kohtaus sai Mian, 20, soittamaan hätänumeroon – Kuukautiskivut voivat jopa pilata uran ja sosiaalisen elämän, mutta silti niitä ei oteta vakavasti”. Naiset ovat puolet maapallon väestöstä, mutta heidän kokemiinsa säännöllisiin kipuihin ei ole suhtauduttu niin vakavasti kuin jos miehillä olisi samanlaisia kroonisia vaivoja. Yhä useampi nainen on havahtunut kannabiksen tuomaan helpotukseen ja on alkanut lääkitsemään itseään sillä. HS:n artikkeli tarjosi yllättävän myönteisen kuvan kannabiksen käytöstä kuukautiskipujen hoidossa.
Valtion monopoli määritellä, kuka on kelvollinen käyttämään kannabista lääkkeenä ja kuka sitä saa kasvattaa, asetettiin kyseenalaiseksi Iisalmen käräjäoikeudessa. Kansalaisaktivisti ja pitkän linjan maaseudun kehittäjä Hannu Hyvönen oli toukokuussa Iisalmen käräjäoikeudessa syytettynä törkeästä huumausainerikoksesta, ja syyttäjä oli vaatinut hänelle vuoden ja neljän kuukauden ehdotonta vankeusrangaistusta. Hyvösen kirjallisessa vastaselityksessä oikeudelle Hyvönen esitti laintulkinnan, jonka mukaan kannabiksen kotikasvatus omaan käyttöön voitaisiin sallia jo nykyisen lainsäädännön puitteissa. Myöskään YK:n huumausainesopimus ei ole estämässä kotikasvatusta.
”Oli mielenkiintoista, ettei syyttäjä edes yrittänyt kumota kirjelmääni tältä osin”, ihmetteli Hyvönen. Käräjäoikeus päätyi sakkotuomioon mutta taistelu jatkuu hovioikeudessa periaatteen puolesta.
Suomi ei ole yksin tässä kehityksessä. Euroopan parlamentissa järjestettiin 30.11.2016 ensimmäinen EU edustajien koolle kutsuma kansainvälinen lääkekannabiskonferenssi, joka kokosi yhteen poliitikkoja, potilaita, lääkäreitä, tutkijoita ja alan yrityksiä keskustelemaan alan kehitysnäkymistä. Alan asiantuntijat pitivät kokousta käännekohtana EU:n lääkekannabispolitiikassa.
Tämä kehitys ei ole jäänyt huomiotta myöskään suomalaisessa liike-elämässä. Mm. Kauppalehti on tänä vuonna uutisoinut kannabisneksen noususta:
”Kannabiksesta puhuvat viimeistään nyt sijoitusmaailmassa kaikki. Lainsäädäntö ja asenteet etenkin lääkekannabiksen suhteen muuttuvat sallivampaan suuntaan. Sijoitusfoorumeilla kuitenkin kysellään jo, onko momentum mennyt ohi. Kuluneen vuoden aikana monen kannabisyhtiön kurssi on moninkertaistunut. Analyytikot näkevät kuitenkin yhä arvonnousupotentiaalia esimerkiksi kanadalaisessa lääkekannabisyhtiö Canopy Growthissa. Kannabiksen suhteen asenteet ovat vasta muuttumassa, joten mukaan ehtinee edelleen. Sijoittajan kannattaa kuitenkin muistaa, että myös fundamenteilla on väliä. Canopyn odotetaan kääntyvän voitolliseksi seuraavalla tilikaudella, mutta kaikilla kannabisyhtiöillä käänne ei ole vielä lähellä.”
Huumesopimukset sallivat kannabiksen kasvatuksen laillistamisen jos sen voidaan todeta palvelevan paremmin kuin kieltolaki huumevalvontajärjestelmän julkituotua tavoitetta eli ihmiskunnan terveyttä ja hyvinvointia. Tästä antoi muistutuksen itse järjestelmän ylin valvoja kansainvälinen huumevalvontalautakunta, INCB, kesän 2017 alussa julkaisemallaan tiedonannolla. Huumevalvontalautakunta, INCB, julkaisi kesäkuussa 2017 ne ehdot, joiden vallitessa kotimainen kannabiksen kasvatus lääkekäyttöön ei riko kansainvälisiä sopimuksia, jos valtio päättää aloittaa kasvatuksen. Keskeisin on uuden viraston perustaminen, minkä luulisi kiinnostavan poliitikkoja ja virkamiehiä.
Kannabiksen osalta olemme siten Liisa Ihmemaassa -tilanteessa, jossa kannabiksen kaksi pääasiallista vaikuttavaa ainetta ovat todistetusti lääkinnällisiä ja haitattomia, mutta itse kasvi on edelleen vaarallinen ja vailla lääkinnällisiä ominaisuuksia. Kannabiksen uudelleenluokittelu merkitsisi käytännössä sitä, että lääkärit voisivat kirjoittaa sitä reseptillä sillä aikaa kun odotellaan niitä uusia kannabinoidilääkkeitä eri sairauksiin. WHO:n asiantuntijalautakunta käsittelee 6. – 10.11.2017 kokouksessaan CBD:n luokitusta. Vuonna 2019 YK järjestää huippukokouksen kansainvälisen huumevalvontajärjestelmän tarkistamiseksi. Sen yhteydessä maailman terveysjärjestön, WHO, olisi tarkoitus tarkistaa kannabiksen huumeluokitus.
Kansalaisaktivistit saivat kannabiksen takaisin apteekkiin niin, että sen lääkekäyttö on laillista mutta huumesopimuksien tiukan tulkinnan takia vielä ankaran seulan takana. WHO:n suosituksesta sen luokitus voi muuttua, jolloin sen valvonnan on pakko lieventyä tavallisen lääkkeen tai rohdoskasvin tasolle sekä myös ns. ennaltaehkäisyyn. Kotikasvatus ja kotimainen kasvatus lääkekäyttöön ovat myös huumesopimuksien mukaisia, mitä korostaa INCB:n tuore ohjeistus valtioille kannabiksen kasvatuksen laillistamiseksi. Näille asioille ei enää tarvitse keksiä perusteluja, ne ovat olleet sopimuksissa kieltolain alusta saakka ja kyse on vain lakien tulkinnasta ja viranomaiskäytännöistä, joita leimaa kriminaalivalvonnan luomat ehdollistumat ja uhkakuvat.
Kannabiksen kieltolaki on vienyt halvan ja turvallisen lääkkeen sairailta ja vanhuksilta, mutta ei ole estänyt lapsia ja nuoria kasvattamasta, käyttämästä ja myymästä sitä. Kannabiksen kieltolaki rikkoo siten useita ihmisoikeuksia kuten ihmisten oikeutta terveyteen ja lasten oikeutta elää turvallisessa ympäristössä.
Hemp&Herb messut Helsingissä 11.8 – 13.8.2017
http://www.youtube.com/watch?v=9hneIre3Pxg
http://www.youtube.com/watch?v=JUpnj20Exzo
INCB ei tietenkään voi hyväksyä kannabiksen laillistamista niin kauan kuin se on mainittu huumesopimuksissa. Mutta raportti toistaa kohdassa 311 kannabisaktivistien vuosikymmeniä esittämän faktan, etteivät sopimukset edellytä käyttäjien kriminalisointia. INCB kehottaa valtioita lopettamaan käyttäjien rankaisemisen ja laillistamisen sijaan kehittävän muita tapoja täyttää sopimusten tavoitteet ja tarkoitukset. Nykyään INCB pitää käyttäjien rankaisemista haitallisena kun vielä 2000-luvun alussa Thaimaan huumesodan aikana INCB ei kommentoinut asiaa lainkaan. Tämä kertoo myönteisestä edistyksestä kansainvälisen huumebyrokratian huipulla.
HS:n toimittajien Minna Passin ja Susanna Reinbothin kirja “Keisari Aarnio” Helsingin huumepoliisin päällikön työurasta sekä THL:n tutkimus “Pilvee, pilvee. Kannabiksen käyttötavat, käyttäjät ja poliittiset mielipiteet” dokumentoivat koko kentän laajuudelta sen, kuinka satojen miljoonien markkojen ja eurojen ponnistelut ovat vain lisänneet kannabiksen käyttöä ja uhkaavat viedä oikeusvaltiolta sen oikeutuksen.
Huumepolitiikkamme ei ole onnistunut vähentämään huumeiden tarjontaa vaan tämä projekti on korruptoinut valtiojärjestelmäämme vallankaappauksen mentävän aukon, valvomattomat poliisijoukot, jolla on kaikki valtuudet tunkeutua ihmisten yksityiselämään. Huumepolitiikkamme ei ole onnistunut vähentämään käyttöä mutta huumeettoman Suomen projekti on heikentänyt kansalaisten ihmisoikeuksia ja turvallisuutta.
Coloradon osavaltio julkaisi raportin “
Kannabiksen pienten määrien hallussapito dekriminalisoitiin Massachusettsissa vuonna 2008, lääkekäyttö laillistettiin vuonna 2012 ja viime vuonna osavaltion asukkaat päättivät laillistaa kannabiksen kokonaan.
Ranskassa on Euroopan ankarimpiin kuuluva huumelainsäädäntö, ja kannabiksen hallussapidosta vain omaan käyttöön voidaan langettaa jopa 10 vuoden vankeusrangaistus. Toisaalta ranskalaiset ovat maanosamme eniten kannabista käyttäviä yli puolen miljoonan ranskalaisen käyttäessä sitä päivittäin. 40% on käyttänyt sitä ainakin kerran elämässään kun Hollannissa luku on 25%, ja 11% on käyttänyt sitä kuluneen vuoden aikana kun Hollannissa vastaava luku on 7%. Lain täytäntöönpano on ollutkin laiskaa.
Blogitekstit (Atom)