www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/74
Kansalaisaloite.fi-palveluun avattiin 23.1.2013 aloite, jossa kerätään kannattajia kannabiksen käytön ja hallussapidon rangaistavuudesta luopumiseen.
Mikälin kansalaisaloite saa taakseen vähintään 50 000 aloitetta kannattavaa Suomen kansalaista puolen vuoden aikana, eduskunnan on lain mukaan otettava aloite käsittelyyn.
Oululainen vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Paavo J. Heinonen syyllistyi huumerikokseen: hän oli maininnut Facebook-päivityksessään polttavansa kannabista silloin kun sitä hänelle tarjotaan. Perjantaina 25.1. paikallislehti Kaleva julkaisi Heinosen haastattelun, jossa hän rehellisesti kertoi suhteestaan kannabikseen.
"Asialliseen ja tasapuoliseen keskusteluun aiheesta."
Mitä mieltä olet suomalaisesta päihdekeskustelusta?
"Tiedotusvälineissä keskustelu kannabiksesta tuntuu useimmiten näyttäytyvän naiivina ja ennakkoluuloisena. Vaikka etanolin ja ja tupakan terveyshaitat todetaan moninkertaiseksi marihuanaan verrattuna, kohdellaan niitä silti positiivisemmin.
Muualla maailmassa dekriminalisaatiosta saatuja positiivisia kokemuksia (esimerkiksi Portugali) ei haluta kommentoida.
Laillistamattomista päihteistä keskusteltaessa liian usein keskitytään ainoastaan marginaali-ilmiöön eli ongelmakäyttöön, laillisista päihteistä keskusteltaessa keskitytään niin sanottuun normaalikäyttöön."
Heinosen mielestä kannabiksen käyttö pitäisi dekriminalisoida tai laillistaa.
"Ongelmakäyttäjiä voisi tällöin, kuten pitäisi, kohdella päihdeongelmaisina alkoholistien tapaan, eikä rikollisina. Kotikäyttökasvattajien sijasta myös poliisin resurssit vapautuisivat tällöin tutkimaan kansainvälisten rikollisjärjestöjen harjoittamaa huumekauppaa, johon liittyy paljon muutakin rikollisuutta."
Heinonen huomauttaa, ettei kukaan hänen tuntemistaan kannabiksen käyttäjistä ole hänen tietääkseen syyllistynyt väkivalta- tai omaisuusrikoksiin. "Kannabiksen kaupan tulisi toki olla vähintään yhtä tiukasti säädeltyä kuin alkoholin tai tupakankin", vaatii Heinonen.
Paavo Heinonen osui suomalaisen huumepolitiikan arkaan paikkaan eli kannabiskeskustelun kaksinaismoraaliin. Seuraavana päivänä huumepoliisi teki kotietsinnän Paavo Heinosen kotiin ja uutisen mukaan antoi tällöin suullisen huomautuksen.
Jääkiekko ja median huumepolitiikka
Oululainen päihdepsykiatri Pekka Laine oli samaa mieltä Heinosen kanssa itse asiasta, mutta kokemuksesta hän tiesi kertoa, kuinka kannabiskeskustelua Suomessa käydään:
"Olen monta kertaa nähnyt, kuinka ihminen sen jälkeen joutuu vainon kohteeksi. Avaus tuomitaan hippien hölinäksi, jolla yritetään laillistaa oma käyttö, eikä keskustelu siitä etene."
Kalevan pääkirjoitus aloitti juuri tällä tavalla nostaessaan esille Paavo Heinosen osallistumisen kaupunginvaltuuston istuntoihin aivan kuin asioilla olisi jokin syy-seuraussuhde.
Päätoimittaja kirjoittaa: "Nuorten ei siten kannata seurata boheeminoloisen Heinosen esimerkkiä, sillä merkintä huumausainerikoksesta voi aiheuttaa elämässä hankaluuksia myöhemmin." Näin päätoimittaja epäsuorasti myöntää sen, että kannabiksen suurin haitta on kieltolaki, mutta pääkirjoituksessa pidetään moitittavana sitä, että Heinonen olisi nuorison esimerkki.
Tämä kannabiskohu ylitti juttujen ja lukijoiden lukumäärällä Paavo Heinosen jutun moninkertaisesti ja osoittautui samalla tavalla ankaksi varsinaiselta sisällöltään: edelleenkään kukaan ei tiedä, oliko näytteet positiivisia vai negatiivisia tai oliko mitään näytteitä ikinä missään ollutkaan. Kohu oli puhtaasti valtamedian luoma ja ylläpitämä.
Varmaan kaikilla on vielä tuoreessa muistissa yli vuosikymmenen kestänyt ja kaikella tapaa häpeällinen hiihtoliiton dopingsotku. Siksi uutisointia saattoi seurata ihmetellen, että aikovatko urheilupomot ja valtamedia taas vetää itsensä ja suuren yleisön vuosien turhaan rumbaan oikeudenkäynteineen ja ihmisuhreineen.
Hiihtoliiton skandaalin paljasti aikoinaan nuori toimittaja Riku Rantala. Urheilu on meillä liki valtionuskonto ja valtamedia vaikeni vuosikymmeniä urheilun ilmeiseltä dopingilta toistellen hurskaita iskulauseita kilpaurheilun pyhyydestä ja kannabiksen pahuudesta.
Valtamedia on uutisia julkaistessaan suuren valinnan edessä: toisaalta niiden pitäisi pitää huolta objektiivisesta ja puolueettomasta tiedonvälityksestä ja toisaalta niiden täytyy pitää huolta emokonserniensa tuloskehityksestä. Tästä jälkimmäisestä huolehtiessaan ne ovat mm. supistaneet toimituksellista henkilökuntaansa, mikä on automaattisesti johtanut niiden perustehtävän rapistumiseen. Tiedotusvälineet ovat mukana myös päihdekaupassa, minkä takia ne julkaisevat säännöllisin väliajoin uutisia alkoholin terveydellisistä vaikutuksista.
Oman tiedotusvälineensä ostanut Kone-miljonääri Niklas Herlin asetti valtamedian moraalisen ongelman kohdalleen omassa mielipidekirjoituksessaan:
"No millä pojat voisivat todistaa syyttömyytensä? Suomalainen media on tavoittanut heidän työnantajansa. Joukkueesta on kiistetty käryt. Näytteitä, positiivisia tai negatiivisia, A- tai B-testejä ei ole. Silloinhan olisi enää kysymys sanasta sanaa vastaan. Miksi sille tielle lähtisi?
Asiasta eniten mesoavat suomalaiset mediassa, liitoissa ja joukkueissa vakuuttavat aina toimivansa suomalaisen jääkiekon parhaaksi. Mutta ilmeisesti suomalaisilla jääkiekkoilijoilla ei ole niin väliä."
Niklas Herlin tuo esille suomalaisen huumepolitiikan todellisen luonteen: valtamedia, jääkiekkopomot ja huumetyöntekijät eivät ole oikeasti kiinnostuneita nuorista, vaan he ovat pelastavinaan jotakin abstraktia nuorisoa, jonka niskaan voi oksentaa omat ongelmansa. Konkreettinen todiste tästä on Oulun kaupungin huumehoidon budjetti, mikä on pienin Suomen suurien kaupunkien joukossa. Oulun huumepoliisilla sen sijaan on rajattomasti resursseja tehdä kotiratsioita Kalevan haastattelun takia, kuten Heinosen tapauksessa. Tämän kotietsinnän perusteet vaatisivat puolueettoman ihmisoikeustahon tutkintaa, mutta onko sellaista Suomessa?
Hiihdon doping-skandaalissa kilpahiihtäjät olivat kohun suurimmat kärsijät varsinaisten syyllisten pakoillessa ja kieroillessa vastuutaan. Heinonen ja jääkiekkopojat ovat tämän päivän kannabispolitiikan uhreja, jotka uhrataan epäonnistuneelle yhteiskuntapolitiikalle ja valtamedian levittämien valheiden uskottavuudelle.
Kannabispsykoosi ja korkea moraali
Koska kannabis on kiistattomasti haitattomampi päihde kuin tupakka tai alkoholi, pidetään kieltolakia pystyssä epämääräisellä psykoosiväitteellä.
Valtamedia turvautuu päihdekysymyksistä kirjoittaessaan vanhoihin myyttisiin selityksiin, joista esimerkkinä on Kalevan kirjoitus kannabiksen aiheuttamasta psykoosista.
Kaleva otsikoi juttunsa, että "Kannabis lisää psykoosioireiden riskiä nuorilla".
Ensimmäinen lause kuuluu: "Kannabiksen käytön nuorella iällä on todettu niin Suomessa kuin muualla lisäävän riskiä sairastua psykoosiin ja skitsofreniaan".
Jutun paperiversiossa selostetaan Pohjois-Suomessa tehtyä tutkimusta ja käytetään termiä psykoosin ennakko-oire, josta siirrytään sujuvasti psykooseihin ja skitsofreniaan. Toimittaja ei kuitenkaan kykene kertomaan mitään ongelman mittasuhteesta, onko kaikki skitsofrenia kannabiksen aiheuttamaa. Tätä reefer madness -myyttiä uutisella kuitenkin halutaan jatkaa.
Toimittajan oma teksti kuitenkin kumoaa uutisen: samassa artikkelissa todetaan, että pohjoisessa esiintyy enemmän skitsofreniaa kuin etelässä, vaikka etelässä käytetään enemmän kannabista. Tämä ilmeinen valistuksen ja todellisuuden välinen ristiriita on havaittu kaikissa huumesotaa käyvissä maissa: kannabiksen käyttö on länsimaissa "räjähtänyt käsiin", mutta skitsofrenian esiintyminen on pysynyt samana tai jopa vähentynyt.
Lopuksi toimittaja sorvaa vielä lauseen: "Sinänsä kannabiskeskustelu ei psykoosien yhteydessä ole kovin oleellinen asia, vaan vain yksi tekijä". Olisi hauska joskus tietää lauseen todellinen merkitys. Tietäneekö toimittajakaan.
Kerrottakoon toimittajalle ja muille asiantuntemattomille, että "psykoosin ennakko-oireet" ovat se perimmäinen syy käyttää kannabista. Siitä ovat syntyneet Dumasin Monte Christon Kreivi, lukuisat jazz-klassikot ja TV:n parhaat sketsit.
Kannabiksen laillistajia syytetään usein haittakeskustelussa "itsestäänselvien asioiden saivartelusta", mutta tällä uutisella toimittaja tekee karhunpalveluksen sekä päihdekeskustelulle että skitsofreniasta kärsiville, joiden sairauden myyttisyyttä kannabisvalistus on vain lisännyt, eikä purkanut.
Kannabiksen intomielisistä vastustajista esimerkkinä Matti Kyllönen kommentoi omassa blogissaan Heinosen tapausta käyttäen hyväksi juuri näitä epämääräisiä ja ristiriitaisia huhuja kannabiksen haitoista. Sotaa kokematon Kyllönen luonnehtii päihteiden käytön seurauksia "sotakorvauksiksi" tuleville sukupolville.
Mielipideosiossa Kyllönen paljastaa huumesodan todellisen merkityksen: "Kaikki tämä valmistaa tietä islamilaiselle diktatuurille. Sen tiedustelijat ovat jo syvällä yhteiskunnassamme. Tässä paketissa se, mistä mielestäni tässäkin asiassa on pohjimmiltaan kysymys."
Pohjois-Suomen lestadiolaisen herätysliikkeen keskuudessa on vuosikymmeniä harjoitettu pedofiliaa ja insestiä. Lestadiolaisten pedofiliaa tutkinut Teuvo Peltoniemi kirjoittaa omista kokemuksistaan:
"Sopii myös miettiä, miksi lestadiolaisliike pystyi pitämään vuosikymmeniä tämän yhteisen salaisuuden piilossa, vaikka liikkeeseen kuuluu etupäässä kunnollisia, mielestäni jopa erityisen hyviä ihmisiä, joilla on korkea moraali ja elämäntapa."
Selityksenä Peltoniemi tuo esille lestadiolaisliikkeen johtohahmojen, jotka ovat kaikki miehiä, harjoittaman vallankäytön, jolla kaikki saatiin vaikenemaan jopa tästä kaikkein tuomittavimmasta ja inhottavimmasta synnistä.
Korkean ja näytösluonteisen moraalin ihmisissä on aina jotakin epäilyttävää, jotakin mikä paljastui muutama vuosi sitten itävaltalaisen Fritzl-sedän tarinassa: hän vangitsi tyttärensä kellariin ja käytti seksuaalisesti hyväksi "pelastaakseen hänet huumeilta". Kalevan kannabiskohussa on koossa samat ainekset.
Tutkimuksissa on todettu se, että lapsena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaa myöhemmällä iällä sekä mielenterveys- että päihdeongelmia. Pohjois-Suomen muuta maata korkeammat itsemurha- ja skitsofrenialuvut sekä päihdeongelmat saavat tästä luonnottoman selityksensä.
Sotatrauma ja syntipukkiteoria
Kannabis on sokaissut toimittajat ja urheilujengin inhimillisyydeltä ja järjeltä. Tällä tavalla Suomessa toimitaan kannabis-skandaalista toiseen. Miksi me toimimme tunteiden heitteleminä järkevän ja demokraattisen keskustelun sijaan talloen jalkoihimme juuri ne ihmiset, joita me niin juhlavasti julistamme pelastavamme?
Suomalainen sosiologi ja nykyaikaisen moraalin isä Edvard Westermarck osoitti jo 100 vuotta sitten, ettei inhosta ole moraaliksi. Ennen kuin tekoa voidaan sanoa vääräksi, sen täytyy saada aikaan muutakin pahaa kuin vain vastenmielisyyttä. Moraalin alkuperä on ihmisten sisäisissä tuntemuksissa ja tämän takia moraali kehittyy inhimillisen kehityksen myötä, eikä yhteiskunnan kuri- ja pakkotoimenpiteiden myötä.
Keskivertoihmiset uskovat aina omaavansa tiedon oikeasta ja väärästä, ja he pitävät yleisiä käsityksiä erehtymättöminä tiennäyttäjinä toiminnalleen. Huumepolitiikassa moraalisia uskomuksia on käytetty lähinnä kiilana ihmisten yhteisöllisyyttä vastaan. Meillä ei pitäisi olla mitään valittamista siinä, että on olemassa Paavo Heinosen kaltaisia ihmisiä, joiden tunteet nousevat perinteisiä tapasääntöjä vastaan.
Lapsena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö on Pohjois-Suomessa selittävä tekijä sekä päihdeongelmille että mielenterveysongelmille. Näitä syntejä sovittavat nyt päihde- ja mielenterveysongelmaiset nuoret, jotka tuomitaan isiensä ja pappiensa syntien takia samalla kun heidän hoito laiminlyödään. Jos he yrittävät hoitaa itse itseään laittomilla subuilla, ei yhteiskunnalla ole muuta tarjottavaa kuin lisää kuria ja järjestystä.
Ongelma onkin se, mitä viranomaiset tekevät: jatkavatko he noitavainoaan vai alkavatko he ratkaisemaan kipeitä perusongelmia.
HS:ssa kirjoitettiin itsenäisyyspäivänä 6.12.2012 Suomen kokemasta sotatraumasta perheen tasolla: "Perheen sisällä kyky joustaa ja sietää erilaisuutta hävisi. Kysymys on kiduttajan ja uhrin välisestä asetelmasta. Sotakokemukset siirtyivät uudelle tantereelle."
Tämän näkökulman voi laajentaa koko yhteiskuntaan ja siihen, miten yhteiskunnassa käsitellään yhteisiä asioita. Kysymys ei ole vain yksittäisistä mielipiteistä, vaan kollektiivisesta tavasta ratkaista ongelmia.
Kannabiskeskustelussa pintaan nousee kansallinen kulttuuri ja psyyke, eikä rationaalinen tapa käsitellä ongelmaa. Siksi kannabis herättää suuria tunteita, mikä estää ongelmien ratkaisemisen. Kyllöselle ja hänen kaltaisilleen tärkeintä on olla oikeassa, mikä on juuri sitä patriarkaaista lestadiolaisuutta, joka on aiheuttanut ongelmat pohjoisessa!
Tässä kuviossa me kaikki toteutamme esi-isiemme meille langettamaa taakkaa, joka kulkee aina kolmanteen ja neljänteen sukupolveen raamatun opetusten mukaan. Rankaisemme satunnaisesti ja jätämme ongelmaiset hoitamatta. Oulu on tämän politiikan ääriesimerkki: huumepoliisilla on erillinen kannabisryhmä ja kaupunki käyttää vähiten rahaa huumehoitoon maamme suurista kaupungeista.
Tässä kuviossa kunnallisvaltuutettu Paavo Heinonen on silkka syntipukki, joka uhrataan lehdistönvapauden alttarille maan tavan vuoksi. Paavo Heinosella on tähän keskusteluun osallistuneista korkein moraali, koska hän osoitti aidosti altruistisia tunteita muiden ihmisten kokemia ongelmia kohtaan.
Meksikon kartellien toimintaan vaikuttavat useat taloudelliset tekijät, joista yksi on marihuanan kasvatuksen ja sadonkorjuun sykli. Toinen on metamfetamiinin tuotannon kasvu teolliselle tasolle ja sen kartelleille tuottama taloudellinen voitto. Kartellien kansainvälistä toimintaa arvioitaessa tärkein tekijä on kuitenkin kokaiinikauppa.
Vaikka kannabiksen myynti on aina ollut tärkeä rahan lähde Meksikon kartelleille, ovat kokaiinikaupan tuottamat suuret voitot mahdollistaneet Meksikon kartellien kasvamisen nykyisen kaltaisiksi voimatekijöiksi. Kokaiinikaupan tuottamat miljardit eivät ole ainoastaan motivoineet kartelleja laajentumaan kansainvälisiksi toimijoiksi, vaan nämä miljardit ovat rahoittaneet tämän muutoksen. Kokaiinivoitoilla ostetaan laivoja ja lentokoneita, palkataan salakuljettajia ja salamurhaajia sekä lahjotaan virkamiehiä ja poliitikkoja.
Kokaiinia voidaan tuottaa vain maantieteellisesti rajatulla alueella. Siksi kokaiinin salakuljetuskäytävät kasvatusalueilta kulutusalueille ovat elintärkeitä. Koska kokaiinin jälleenmyyntihinta on yli kymmenkertainen hankitahintaan verrattuna ja vielä isompi tuotantohintaan verrattuna, ei ole yllättävää, että Meksikon kartellien kilpailu salakuljetusreiteistä on tullut niin agressiiviseksi.
Kannabiksen osuus Meksikon kartellien taloudessa
Kannabis on selkeästi suosituin laiton päihde Yhdysvalloissa. Vuosikymmeniä Meksikon huumekartellit ovat tyydyttäneet tätä suurta kysyntää. Tämä johtuu osittain siitä, että kartelleilla on vain vähän rajoituksia kannabiksen tuotannolle. Hamppu menestyy erilaisissa ilmastotyypeissä ja ympäristöissä vähäisellä ylläpidolla ja vuodessa voidaan kasvattaa useampikin sato. Tämän seurauksena useat kartellit kuten Los Zetas, Sinaloan kartelli, Gulf-kartelli ja La Familia Michoacana salakuljettavat kannabista Yhdysvaltoihin.
Nämä edut eivät kuitenkaan päde vain Meksikossa ja siksi kartellit eivät pysty kontrolloimaan Yhdysvaltojen markkinoita samassa mittakaavassa kuin muiden huumeiden tuotannossa. Koska kannabista voidaan käytännöllisesti katsoen kasvattaa missä vain, niin mikään yksittäinen ryhmä ei voi hallita sen tuotantoa kokonaisuudessaan omassa maassaan puhumattakaan muista valtioista. Tämä tilanne pakottaa kartellit kilpailemaan paisuvaa kotimaista kannabiksen tuotantoa vastaan Yhdysvalloissa ja tämä tekee kannabiskaupasta vähemmän tuottavan bisneksen kuin metamfetamiinin, kokaiinin ja heroiini valmistamisesta ja myynnistä.
Suuri kysyntä, helppo tuotanto
Suurin piirtein 17,4 miljoonaa ihmistä Yhdysvalloissa myönsi käyttäneensä kannabista vuonna 2010 tehdyssä valtakunnallisessa huumeiden käyttöä selvittäneessä tutkimuksessa. Lukua voidaan verrata siihen, että 7 miljoonaa ihmistä käytti reseptilääkkeitä laittomasti, 1,5 miljoonaa kokaiinia, 353 000 amfetamiinia ja 200 000 heroiinia. Kannabiksen tuotannon helppous takaa riittävän tarjonnan.
Hampun kasvattaminen ei ole erityisen monimutkaista toisin kuin kokaiinin, metamfetamiinin tai heroiinin tuotanto. Yleisimmin kannabiksen tuottamiseen käytettyjen lajikkeiden viljely voi tapahtua sekä ulkona että sisätiloissa ja erilaisissa ilmastoissa. Itseasiassa hamppua kasvatetaan ulkona valtaosassa Meksikon maantieteellisistä alueista, tosin kartellien viljelykset esiintyvät pääasiassa Sierra Madren alueella. Kannabista voidaan tuottaa kolme satoa vuodessa, mikä mahdollistaa runsaan tarjonnan. Vaikka monimutkaiset hampun viljelymenetelmät ovat massatuotannossa yleisiä, niin pienen määrän kasvattaminen omaan käyttöön ei ole sen kummempaa kuin huonekasvin hoitaminen.
Meksikossa tuotanto ajoittuu kolmen kasvatuskauden mukaan keväälle, kesälle ja syksylle. Sadonkorjuut ajoittuvat siten helmi- ja huhtikuun välille, heinäkuun puolivälistä elokuuhun ja syyskuusta joulukuuhun. Viljelysykli siemenestä sadonkorjuuseen kestää 9 - 29 viikkoa, jonka aikana kasvattajan täytyy tehdä tietyt asiat. Kun kasvit ovat päässeet taimivaiheen ohi, kasvattaja erottelee urospuoliset kasvit pois naaraspuolisten joukosta (naaraspuolisissa on suuremmat THC-pitoisuudet, mikä laskee mikäli ne pölyttyvät ja tuottavat siemeniä). Sadonkorjuun aikana kukinnot leikataan irti kasveista tai kasvit kerätään kokonaisina. Kukinnot yleensä kuivataan seuraavan 12 tunnin aikana, jotta vältyttäisiin home- ja sienikasvustojen muodostumiselta. Tämä voidaan suorittaa suurissa erissä kunhan tila ja lämpötila ovat siihen sopivat. Sadon kuivaaminen liian hitaasti tai nopeasti vaikuttaa tuotteen laatuun.
Jos kannabiksen tuotantoa verrattaisiin vaikka huipputekniseen amfetamiinin tuotantoon, niin nämä vaiheet ovat suhteellisen yksinkertaisia ja niihin kelpaavat vajaataitoisemmatkin työntekijät. Tämän seurauksena kannabiksen tuotanto Meksikossa on pystynyt kasvamaan samaa tahtia Yhdysvaltojen kasvavan kysynnän kanssa.
Meksikolainen tarjonta
Yhdysvaltojen viranomaisten virallisten arvioiden mukaan Meksikossa olisi todennäköisesti viljelty hamppua 12 000 hehtaarilla vuonna 2008, mikä olisi tuottanut suunnilleen 21 500 tonnia kannabista. Arviot Meksikon vuosittaisesta kokonaistuotannosta vuodesta 2005 vuoteen 2009 ovat nousseet jyrkästi 5600 hehtaarista 17 500 hehtaariin. Vuoden 2011 heinäkuussa Meksikon viranomaiset takavarikoivat 120 hehtaarin viljelmän Baja Californiassa, minkä arvioitiin tuottavan 120 tonnia kannabista. Tämä oli suurin Meksikon viranomaisten koskaan suorittama kannabisratsia.
Silti meksikolaiset kartellit eivät yksin hyödy kannabiksen helposta tuottamisesta. Siinä missä meksikolaiset kartellit hallitsevat Yhdysvaltojen heroiinimarkkinoita, niin kannabiksen kohdalla se ei onnistu.
Kilpailu Yhdysvalloissa
Yhdysvaltojen kotimainen kannabistuotanto on räjähdysmäisessä kasvussa. Oikeusministeriön mukaan kannabiskasveja takavarikoitiin Yhdysvalloissa 4 209 086 kappaletta vuonna 2005, kun taas vuonna 2010 niitä takavarikoitiin jopa 10 329 185, johon sisältyi 462 419 kasvia sisäkasvatuksista. Toisin kuin tiiviimmin esiintyvät pellot Meksikossa, laittomat kannabiksen ulkokasvatukset ovat Yhdysvalloissa yleensä hajautuneet pitkin metsiä, jotta ne pysyisivät salassa viranomaisilta. Arvioiden mukaan yhdysvaltalainen tuottaja kasvattaa 200 - 1600 kasvia hehtaarilla, mikä tarkoittaisi sitä, että vuonna 2010 hamppua olisi takavarikoitu 6455 - 51 645 hehtaarilta. Tästä voidaan päätellä, että Yhdysvaltojen tuotanto on verrattavissa Meksikon tuotantoon.
Yhdysvalloissa tuotanto todennäköisesti kasvaa lisääntyvän kysynnän ja Yhdysvaltojen kannabislakien höllentymisen takia. Samaan aikaan kun kannabiksen kasvattaminen ja hallussapito ovat laittomia liittovaltiotasolla, niin useat osavaltiot ovat säätäneet lakeja, jotka sallivat kannabiksen kasvatuksen ja käytön ihmisille, joilla on tietynlainen sairaus tai huono terveydentila. Vuonna 1996 Kaliforniassa hyväksyttiin lakialoite 215, mikä suojaa ihmisiä, jotka kasvattavat ja käyttävät kannabista lääkärin valvonnassa. Siitä lähtien on tullut muitakin osavaltioita, jotka ovat säätäneet samankaltaisia lakeja.
Kartellien, kuten La Familia Michoacanan, on raportoitu sijoittavan Yhdysvalloissa tapahtuvaan kannabistuotantoon. Tällaisten investointien yleisyydestä ei ole tarkkaa tietoa, joskin Valkoisen talon huumetoimiston johtaja, huumetsaari Gil Kerlikowske sanoi joulukuussa 2011, että kartellien tuotanto on "suhteettoman suurta" muihin tuottajiin verrattuna. Yksi laillistamisen vaikutuksista voisi olla se, että kartellit huomaisivat järkevämmäksi siirtää tuotantoaan Yhdysvaltoihin.
Silti kartellien näkökulmasta suuri kilpailu alentaa kannabiksen tuotannon kannattavuutta. Tuotanto maksaa noin 165 dollaria kilolta, kun sen jälleenmyyntiarvo Yhdysvalloissa vaihtelee 1100 ja 13 000 dollarin välillä laadusta riippuen. Kannabiksen tuotannon kannattavuus on silti pientä verrattuna amfetamiiniin, kokaiiniin ja heroiiniin tuottamiseen. Vertailuksi voidaan ottaa metamfetamiinin jälleenmyyntiarvo katukaupassa vuodelta 2009, mikä vaihteli 19 720 ja 87 717 dollarin välillä kilolta. Kartellien pitää nostaa tuotannon volyymia roimasti tehdäkseen vastaavia voittoja kannabiksella, joten ne keskittyvät muiden huumeiden tuotantoon sen sijaan.
On vaikeaa arvioida tarkasti, kuinka paljon kartellien toiminnasta on kannabistuotannon varassa, kun vertailuun otetaan myös metamfetamiini, heroiini ja kokaiini. Kannabistuotanto tulee silti jatkossakin olemaan osa kartellien keskeistä toimintaa huolimatta sen rajallisesta tuottavuudesta.
Lähde: Stratfor 3.1.2013 ja Stratfor 15.3.2012
Kansalaisaloite.fi-palveluun avattiin 23.1.2013 aloite, jossa kerätään kannattajia kannabiksen käytön ja hallussapidon rangaistavuudesta luopumiseen.
Aloitteen perusteluina esityksen tekijät tuovat esille mm. seuraavaa:
Mikäli aloite saa kuuden kuukauden aikana vähintään 50 000 äänioikeutettua kannattajaa, se päätyy eduskunnan käsiteltäväksi. Kannatusilmoituksia voi kerätä myös paperille ja siihen on käytettävä oikeusministeriön vahvistamaa lomaketta, joka täytyy tulostaa A4-kokoisena valkoiselle paperille. Paperiversio kannatusilmoituksesta tulee toimittaa aloitteen vastuuhenkilöille.
Kannabiksen dekriminalisointia varten aloitettu kansalaisaloite on alle viikossa kerännyt jo yli 10% kannatuksen. Aloite keräsi kahdessa vuorokaudessa yli 2000 allekirjoitusta.
Kansalaisaloite-palvelun suosion yhtäkkinen kasvu näkyy myös muissa aloitteissa. Kannatusilmoitukset-palveluun on laadittu kätevä graafi, josta näkee kansalaisaloitteiden keräämät äänet.
Samaan aikaan Avoimessa ministeriössä työstetään ehdotusta konkreettiseksi lakimuutokseksi, joka voidaan ottaa lain työstämisen pohjaksi sitten, kun kansalaisaloite on viety eduskuntaan.
- Kyseinen aloite on käynnistetty yleisesti dekriminalisointia varten eli se on aloite siitä, että dekriminalisointiprosessi aloitetaan ylipäätään. Aloite ei määrittele dekriminalisoinnin muotoa ja lakimuutoksen jälkeisiä toimenpiteitä. Myöhemmin on tulossa Avoimen ministeriön varsinainen lakiluonnos, joka määrittelee prosessia tarkemmin.
Aloitetta on myös hieman kritisoitu sen puutteellisen määrittelyn ja sen vuoksi, ettei sitä ole työstetty riittävän laajalti ja pitkään. Isomaa kommentoi tähän, ettei yksinkertaisesta asiasta päättäjien kanssa keskustelussa saa olla liian isoa julkaisukynnystä.
- Tämän aloitteen tavoite on siis käynnistää muutos mahdollisimman varhain. Se on niin löyhästi määritelty, että siinä olevia ääniä pitäisi voida käyttää suoraan tulevassa, Avoimessa ministeriössä kehitettävässä, tarkemmassa aloitteessa. Tunnustan silti, että hoppuilimme hieman, koska halusimme käyttää tilaisuuden hyväksi Kansalaisaloite-palvelun saadessa enemmän kirjautumisia muidenkin aloitteiden tukijoilta - tämän vaikutus näkyy hyvin kannatusilmoitukset -palvelun graafissa.
- Lisäksi toivomme, että aloitteemme tuo ihmisiä Avoimen ministeriön puolelle keskustelemaan lakimuutoksesta.
Kansalaisaloite.fi-palveluun avattiin 23.1.2013 aloite, jossa kerätään kannattajia kannabiksen käytön ja hallussapidon rangaistavuudesta luopumiseen. Aloitteeseen on ensimmäisen vuorokauden aikana tullut jo yli tuhat kannattajaa.
Oikeusministeriön ylläpitämään kansalaisaloitepalveluun on lisätty aloite kannabiksen käytön ja hallussapidon rangaistavuudesta luopumisesta. Aloitteessa esitetään kannabiksen ja sen eri jalostusasteiden käytön sekä hallussapidon rangaistavuuden poistamista Suomen laista. Voit kannattaa aloitetta kansalaisaloite.fi palvelussa. Tunnistautuminen palveluun tapahtuu verkkopankkitunnuksilla, tilivarmenteella tai sirullisella henkilökortilla. Kannattajien nimet eivät tule näkyviin kansalaisaloite.fi palveluun.
Mikäli aloite saa kuuden kuukauden aikana vähintään 50 000 äänioikeutettua kannattajaa, se päätyy eduskunnan käsiteltäväksi. Kannatusilmoituksia voi kerätä myös paperille ja siihen on käytettävä oikeusministeriön vahvistamaa lomaketta, joka täytyy tulostaa A4-kokoisena valkoiselle paperille. Paperiversio kannatusilmoituksesta tulee toimittaa aloitteen vastuuhenkilöille.
Tutustu aloitteeseen ja halutessasi myös kannata sitä täällä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/74
Tulostettavat lomakkeet:
Kansalaisaloite (PDF)
Kansalaisaloite (Muokattava PDF)
Vastuuhenkilöiden yhteystiedot:
Edustaja Mika Isomaa
mika.isomaa@gmail.com
Varaedustaja Petri Levola
petri.levola@gmail.com
Laillisesta lääkekannabiksesta on tullut Coloradon osavaltiossa vuosittaiselta liikevaihdoltaan 200 miljoonan dollarin teollisuudenala, mikä tulee kalpenemaan viihdekäytön laillistamisen myötä syntyvän kassavirran rinnalla.
Kukoistavan lääkekannabisteollisuuden laillistaminen ja sääntely Coloradossa antavat tällä hetkellä parhaan kuvan siitä, mitä Washingtonin osavaltioon on luvassa sen aloittaessa äänestäjien hyväksymän kannabiksen myynnin viihdekäyttöön. Coloradon lait sallivat kapitalismin pääsemisen valloilleen jatkuvan videovalvonnan, viivakoodattujen kasvien ja alan toimijoiden tiukkojen taustaselvitysten ehdoilla.
Colorado on sallinut 739 sisäkasvatustilaa lääkekannabikselle viimeisen parin vuoden aikana vaatien tuotantotilojen jatkuvaa HD-tasoista videovalvontaa ja tuotteiden viivakoodittamista aina siemenestä myytävään kannabikseen asti. Poliisit myös saavat piipahtaa tarkastuskäynnille niissä koska tahansa. Coloradon kokeilussa osavaltion valvovat viranomaiset myös tutkivat alan yrittäjien taustat järjestäytyneen rikollisuuden varalta, sekä pitävät tiukkaa vahtia, ettei tuotteita päädy katukauppaan.
Kaupan päästyä käyntiin lääkekannabiksesta tuli 200 miljoonan dollarin teollisuudenala jälleenmyyntihinnan ollessa keskimäärin 7,5 dollaria grammalta, mikä on USA:ssa halvimmasta päästä.
Liittovaltio on toistaiseksi pysynyt asiasta erossa kannabiksen liittovaltiotasoisesta kieltolaista huolimatta. Yhtäkään suurta kasvatustilaa ei ole ratsattu Coloradossa. Vielä on epäselvää, miten USA:n liittovaltion oikeusministeriö suhtautuu äänestäjien hyväksymään kannabiksen viihdekäyttöön laillistamiseen Washingtonin ja Coloradon osavaltioissa.
Viisinumeroiset lisenssi- ja hakemusmaksut sekä turvallisuuskulut ja vaatimus siitä, että myyntipisteet kasvattavat suurimman osan tuotteistaan itse, vaativat yksistään yli 500 000 dollarin investoinnit. Romerin mukaan se oli tarkoituksellista.
"Jos riman nostaa tarpeeksi ylös, niin he eivät vaaranna miljoonan investointejaan myydäkseen kannabista ala-ikäisille", sanoi Romer.
Uuden lain tultua voimaan entinen alkoholiviranomainen ja huumepoliisi Matt Cook sai hoitaakseen viiden kuukauden mittaiset neuvottelut, jossa oli hänen omien sanojensa mukaan "huumekauppiaat toisella puolella, lainvalvojat toisella ja minun henkilökuntani siinä välissä".
Lopputuloksena oli valtavasti säädöksiä: jatkuva videovalvonta kasvatustiloihin sekä myyntipisteisiin, jota viranomaiset pääsevät katsomaan internetin kautta jatkuvasti, viivakoodit jokaiseen kasviin, rikostaustojen selvitys ja rahtikirjan faksaus joka kerta kun paunakin kannabista siirretään.
"Järjestelmä toimii. Se tavallaan asetti esimerkin muille osavaltioille. Tämä hyödyke on täällä jäädäkseen ja sitä voidaan säädellä", sanoi Cook, joka toimii nykyisin lääkekannabisteollisuudessa konsulttina.
Coloradon osavaltion 2,9 prosentin myyntivero tuotti viime vuonna 5,3 miljoonaa dollaria lääkekannabiksen myynnistä. Kaupungit, jotka voivat määrätä huikeita lisenssimaksuja ja ylimääräisiä myyntiveroja, ovat saaneet paljon enemmän.
"Kaikki väitteet siitä, että nyt ollaan luomassa hätäinen sääntelyjärjestelmä, pohjautuvat liittovaltion viranomaisten pelkoon", sanoi senaattori Chris Romer. "Ymmärrän sen, mutta suurempi riski on alaikäisten käyttö kontrollin puuttuessa".
Washingtonissa suuremmat markkinat
Coloradossa vallitsee selkeästi kilpailutetut markkinat, joista kamppailee 520 jakelupistettä ja 150 kannabiselintarviketuottajaa. Teollisuuden käytössä on jo 100 000 neliömetriä tuotantotilaa Denverin alueella ja jopa 10 000 kasvin puutarhoja.
Tämä kaikki tulee kalpenemaan Washingtonin uusien marihuanamarkkinoiden rinnalla.
Teoriassa Coloradon lääkekannabiksen valvontaviraston piti palkata kymmeniä tarkastajia valvomaan jokaisen kasvin taivalta siemenestä kuluttajalle. Tämä kunnianhimo sammui taloudellisiin laskelmiin. Tällä hetkellä kymmenen valvojaa valvoo 200 miljoonan dollarin teollisuutta. Tavaran siirrosta raportoivat faksit ovat lukematta ja yli 860 lupahakemusta odottaa käsittelyä.
Tällä hetkellä virasto karsii säädöksiä yhteistyössä teollisuuden johtohahmojen, kuten Norton Arbelaezin kanssa. Hän on asianajaja, joka omistaa River Rock -nimisen yrityksen, joka on yksi osavaltion suurimmista jakelupisteistä. Hänen yhtiönsä maksaa vuodessa miljoona dollaria veroa tuotteliaimpien kasvattajien ansaitessa jopa 100 000 dollaria vuodessa.
"Vapaat markkinat ovat tehneet hyvää asialle. Eikö tämä olekin parempi tilanne kuin pimeät ja laittomat markkinat? Eikä ole hyvä asia Denverin kaupungille, että lääkekannabiksen kustannuksella pidetään julkiset puistot hyvässä kunnossa?" Arbelaez huomauttaa.
Colorado ja Washington ovat vasta aloittamassa viihdekäytön kannabismarkkinoita. Molemmat osavaltiot aikovat avata vähittäiskaupat vuoden kuluessa.
Washingtonin osavaltion alkoholivalvontalautakunnan varajohtaja Rick Garza sanoo toimistonsa tarvitsevan aluksi perustiedot: kuinka monta asiakasta on odotettavissa? 363 000 asiakasta, kuten ensiksi arvioitiin vai tuleeko heitä laillistamisen jälkeen kaksi kertaa enemmän? Kuinka paljon he kuluttavat? Puoli kiloa vuodessa, kuten osavaltio arvioi vai kaksi kertaa enemmän, kuten Coloradon kannabispotilaat?
Washingtonin markkinoita tullaan valvomaan sekoittaen Coloradon lääkekannabiksen valvontaa ja osavaltion alkoholimyynnin valvontaa.
"Kunhan saamme jonkinlaisen tuntuman markkinoista niin kaikki muu hoituu sitten aikanaan", Garza tyynnyttelee.
Säädöksien alettua muotoutua on odotettavissa yrittäjien kultaryntäys. Tripp Keber on Dixie Elixirs -elintarvikeyhtiön omistaja. Hänen 2700 neliömetrin tuotantotiloissa Denverissä on töissä 35 työntekijää tuottaen 70 erilaista tuotetta, kuten esimerkiksi hänen merkkituotettaan THC-pitoista virvoitusjuomaa.
Valmistautuessaan Coloradon ja Washingtonin kannabismarkkinoille Keber sijoitti 200 000 dollaria THC:n uuttamislaitteeseen tehostaakseen toimintaa, koska THC:n uuttaminen tehtiin aiemmin käsin.
"Jos et usko alkoholi-, tupakka- ja lääketeollisuuden seuraavan markkinoiden kehitystä, olet hullu. Vielä ei ole kirjoitettu tumpeloille tarkoitettua opasta lääkekannabiksen kasvattamisesta. Jos olisin voinut hankkia sellaisen alussa, olisin säästänyt tuhansia dollareita", selittää Keber.
Työryhmä harkitsee valvontakeinoja Coloradossa
Kun Coloradon äänestäjät hyväksyivät lakialoitteen 64, jäi osavaltion hallinnon määritettäväksi, miten marihuanan myyntiä säännellään. Tätä varten on perustettu työryhmä, jonka tehtävänä on kehittää suosituksia kuvernöörille ja lainsäädäntöelimelle.
Työryhmä tutkii erilaisia valvontamalleja, joihin kuuluu mm. asuinpaikkavaatimus kannabiksen kasvattamiseen, myymiseen ja käyttöön.
"Me emme halua osavaltiotamme tunnetuksi marihuanaturismistaan. En usko kellään Coloradossa olleen sellaista tarkoitusta, että marihuanaturismi tulisi lakialoite 64:n sivutuotteena, joten uskoisin sen olevan oikein, soveliasta ja oikeudenmukaista rajoittaa tämä Coloradon osavaltion asukkaille", sanoi kansanedustaja Mark Waller.
Muut osavaltion lainsäätäjät hakevat osviittaa nykyisistä lakipykälistä ja säännöistä.
"Puntaroin vielä asiaa. Meillä on asuinpaikkavaatimuksia joillekin asioille, kuten lääkekannabikselle, mutta ei kuitenkaan alkoholille ja uhkapeleille", pohtii kansanedustaja Dan Pabon, joka on yksi jäsen 24 henkisessä työryhmässä.
"Myynnin rajoittaminen vain Coloradon asukkaille tulisi olemaan perustuslain vastaista ja johtaisi väistämättä osavaltion toivottomaan oikeudenkäyntiin, joka tultaisiin häviämään, mikä puolestaan tulisi veronmaksajille hyvin kalliiksi", väittää Mason Tvert, yksi Coloradon lakialoite 64:n laatijoista.
Asuinpaikkavaatimuksen vastustajat sanovat sen myös johtavan pois lakialoitteen päämäärästä, joka oli eroon pääseminen marihuanan katukaupasta Coloradossa.
"Jos marihuanan ostaminen, myyminen ja kasvatus sidotaan ihmisen asuinpaikkaan, niin tällä luodaan laittomat markkinat, joista me juuri yritämme päästä eroon", kommentoi Tom Tancredo, Coloradon entinen kongressiedustaja ja lakialoite 64:n kannattaja.
Washington vs liittovaltio 1 - 0
Washingtonin osavaltion kuvernööri Jay Inslee oli tiistaina 21.1. pääkaupungissa tapaamassa oikeusministeri Eric Holderia ja muuta liittovaltion virkamieskuntaa. Ensimmäisen tapaamisen jättämä vaikutelma oli se, että liittovaltio pystyy tulemaan toimeen osavaltion hyväksymän kannabiksen laillistamisen kanssa.
"Me haluamme välttää oikeustaistelun", oli Washingtonin oikeusministeri Bob Ferguson kertonut Holderille korostaen sitä, että osavaltio on valmistautunut puolustamaan lakiaan jos liittovaltio päättää asettaa sen kyseenalaiseksi.
Poliittisesti kuumin kysymys on marihuana "vuotaminen" osavaltion rajojen yli. Inslee lupasi oikeusministeriölle ja Holderille, että osavaltio selvittää edelleen sitä, miten estetään marihuanan leviäminen osavaltion ulkopuolelle ja taataan se, että laillisesti kasvatettu marihuana käytetään vain osavaltion sisällä.
Washingtonin osavaltion onkin hyvä pitää kiinni tunnuslauseestaan "Keep Washington Green" ja säädellä kannabiskauppaa niin että laillinen marihuana tulee pajauteltua, leivottua ja muutoin nautittua osavaltion rajojen sisällä. Vaikka liittovaltion laki voi astua osavaltion lainsäädännön yli, käytännössä oikeustaistelujen välttämiseksi on hyvä antaa Washingtonin laillistamiselle mahdollisuus.
Ferguson sanoi tiedotteessaan tiistaina, että "olemme koonneet osavaltion oikeusministeriöön lainopillisen ryhmän ja tehneet tämän lain täytäntöönpanosta tärkeimmän tehtävämme. Osavaltio jatkaa neuvotteluja liittovaltion oikeusministeri Holderin kanssa lähikuukaudet."
Kuvernööri Inslee vastusti alun perin lakialoitetta, mutta hän sanoi noudattavansa sitä, jos se hyväksytään. Inslee piti tästä lupauksestaan kiinni neuvotteluissa.
"Minun velvollisuuteni on toteuttaa Washingtonin osavaltion äänestäjien tahto. Menin näihin neuvotteluihin uskoen siihen, että osavaltion täytyy mennä eteenpäin uuden lain toteuttamisessa, eikä mikään näiden neuvottelujen aikana saanut minua muuttamaan mieltäni."
Lähde: SeattlePi 22.1.2013, Seattle Times 5.1.2013 ja 9News 4.1.2013
Coloradon lääkekannabisteollisuus osa 1:
Coloradon lääkekannabisteollisuus osa 2:
Ranska tarjoaa tuoreen esimerkin asenteiden muuttumisesta kannabista kohtaan. Kannabiksen käyttö ja kasvatus omaan käyttöön eivät ole Ranskan rikoslain mukaan rikoksia, mutta kasvatus myyntiin on. Ranskalaiset kannabiksen kasvattajien klubit ovat päättäneet kertoa toiminnastaan avoimesti viranomaisille, vaikka lain mukaan huumausaineiden tuottajia voi uhata kymmenien vuosien vankeustuomio.
"Tämä on kansalaistottelemattomuuden osoitus. Haluamme tuoda toimintamme päivänvaloon. Me tuotamme kannabista yhteiskunnan suojelemiseksi mafian vaikutuksilta, joka tunkee tuottamaan kannabista suuressa mittakaavassa myydäkseen sitä lapsillemme", kertoo projektin tiedottaja Dominique Broc. Kasvojaan peittelemättä hän esittelee muutaman neliömetrin kokoista kasvatusprojektiaan kotonaan.
Jaetut kustannukset - halpa hinta
Tässä kollektiivisessa tuotantomallissa kuusitoista henkilöä jakaa kustannukset.
"Jokainen maksaa osuudestaan oman vuosikulutuksensa mukaan (puolesta kilosta kolmeen kiloon) ja saa sitä tuotantokustannuksien hinnalla. Me emme aio rahastaa tuotteella, vaan jokaisella meistä on päivätyö. Me voimme kertoa tarkkaan sen, kuinka paljon me tuotamme", Broc selittää.
Brocin mukaan klubia yhdistävä luottamuksen ilmapiiri eliminoi jälleenmyymisen riskin, eikä klubiin oteta alaikäisiä.
"Kustannukset jakamalla tulee tuotteen hinnaksi 25 senttiä grammalta, joskus jopa vähemmän, kun sama tuote maksaa laittomilla markkinoilla 10 - 15 euroa ja on laadultaan usein hyvin epäilyttävää", Broc jatkaa.
Klubin jäsenistössä on mm. sähköteknikko, lääkäri, taksikuski sekä nainen, joka käyttää kannabista MS-taudin oireiden lievittämiseen lääkärinsä hyväksymänä. Tourainessa kolme vuotta sitten perustettu klubi tuottaa 23 kiloa marihuanaa vuodessa. Brocin mukaan poliisi tietää asian.
"Poliisi seuraa toimintaamme ja näkee suoraan, ettemme myy tuotettamme. Me taistelemme poliisin kanssa huumeiden salakuljetusta vastaan, mutta omalla tavallamme ja ilman veronmaksajien rahoja."
Samalla kun nämä kannabiksen dekriminalisointia kannattavatklubit jakavat tuotteensa tuotantokustannukset, jakavat he myös ne ongelmat, joita tästä toiminnasta voi koitua. Ranskan huumelakien mukaan huumausaineen tuotannosta voidaan langettaa jopa 20 vuoden vankeustuomio ja 7,5 miljoonan euron sakot. Jos tätä tehdään kollektiivisesti, voi rangaistus olla jopa 30 vuotta vankeutta sakkojen lisäksi.
Saadakseen asiansa julkisuuteen aikovat klubit ilmiantaa itsensä paikallishallinnoille helmikuussa. Broc sanoo taistelevansa "kieltolain syöpää" vastaan, jonka hän tuntee hyvin. Hän sai vuonna 1990 18 kuukauden vankeustuomion kannabiksen hallussapidosta.
"Haluamme saada toiminnallemme tunnustusta julkisena palveluna", selittää Farid Ghehioueche, joka on kannabisklubiaktivisti ja Kannabis ilman rajoja -järjestön (Cannabis sans frontières) jäsen.
"Haluamme saada julkisen tunnustuksen toiminnallemme, luoda keskustelua erilaisista toimenpiteistä ja vaatia strategiaa kannabiksen kieltolain lopettamiseksi. Me emme tee tätä rahan takia, vaan voidaksemme elää ilman laittomien markkinoiden aiheuttamia riskejä ja saadaksemme valtiolta tunnustuksen täysivaltaisina kansalaisina", kertoo Farid Ghehioueche.
"Odotamme nykyiseltä hallitukselta tunnustusta sen sijaan, että se jatkaisi laittoman talouden kannattamista. Meidän päävastustajia ovat laittomat kauppiaat. Me haluamme kertoi toiminnastamme suurelle yleisölle. Asuinalueiden pikkudiilerit ovat meidän kimpussamme, koska toimintamme horjuttaa juuri heidän talouttaan", täsmentää Dominique Broc.
Hollannissa kannabiksen myynti ja käyttö ovat laillisia ns. kannabiskahviloissa, mutta ranskalaiset kannabisklubit ovat hakeneet mallinsa Espanjasta, missä laki sallii kannabiksen pienimuotoisen kasvatuksen yksityiseen käyttöön. Tämän lain varjolla Espanjaan on syntynyt suuri joukko kannabisklubeja, joiden mukaan suhteellisen pienet kasvatusjärjestelmät takaavat tehokkaimman tavan valvoa markkinoita, tuotteen laatua, hintatasoa sekä ikärajojen noudattamista.
Myös Portugalissa suunnitellaan siirtymistä Espanjan malliin.
Lähde: ENCOD 5.1.2012 ja Forbes 11.1.2013
Hollannissa astui 1. tammikuuta voimaan uudet säädökset, joiden mukaan ainoastaan Hollannissa vakituisesti asuvat saavat ostaa kannabista. Laissa kuitenkin sallitaan "paikallisten olosuhteiden" ottaminen huomioon lakia sovellettaessa.
Kysely lähetettiin kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa toimii vähintään yksi kannabiskahvila. Sadasta kaupungista 56 vastasi kyselyyn ja näistä 27 vastasi, ettei kaupungilla ole mitään suunnitelmaa pitää turisteja poissa kahviloista. Hollannissa toimii tällä hetkellä 650 kannabista myyvää kahvilaa.
Amsterdam ja muut suurkaupungit aikovat sallia turistit
Amsterdamin pormestari Eberhard van der Laan on jo aiemmin kertonut, ettei Hollannin pääkaupungissa valvota turistien pääsyä kaupungin kannabiskahviloihin. Arviolta 1,5 miljoonaa Amsterdamissa vuosittain käyvistä seitsemästä miljoonasta turistista vierailee kaupungin 220:ssä kannabiskahvilassa.
Lisäksi Rotterdam, Haarlem, Leeuwarden ja Amersfoort aikovat sallia turistien pössyttelyn. Utrecht ja Haag eivät vastanneet, mutta ne ovat jo aiemmin ilmaisseet tyytymättömyytensä uuteen lainsäädäntöön. Rajakaupungit Arnhem ja Enschede eivät myöskään aio toteuttaa kieltoa.
Suurimmalla osalla niistä kaupungeista, jotka aikovat noudattaa lakia, ei ole mitään suunnitelmia sen toteuttamiseksi.
Edellinen hallitus loi ruohopassiksi nimetyn järjestelmän Hollannin eteläisiin maakuntiin viime vuoden toukokuussa ja sen on tarkoitus laajeta tänä vuonna koko maahan. Uusi hallitus hylkäsi asiakkaiden rekisteröimisen, mutta se haluaa yhä pitää turistit poissa kahviloista.
Lähde: DutchNews 1.1.2013
Kansainvälisten huumehaukkojen kattojärjestön World Federation Against Drugs´in (WFAD) tuore kannanotto paljastaa huumesodan suurimman haitan olevan valtion ja yhteiskuntien taloudellinen ja henkinen korruptio. WFAD julkaisi oman kannanottonsa Britannian parlamentin huumepoliittisen komitean raportista, joka kertoo huumehaukkojen olevan häviämässä oman sotansa, niin katkeraa tekstiä ja niin karkeita valheita tuo kannanotto sisältää.
Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen (EMCDDA) tuore tutkimus huumepolitiikan rahankäytöstä EU:ssa kertoo lahjomattomasti siitä, kuinka huumehaukat saavat valtiovallalta edelleen miljardeja vuodessa surkeasti epäonnistuneen huumesotansa sotimiseen. Tutkimus on ensimmäinen laatuaan ja siinä kehotetaan suhtautumaan esitettyihin lukuihin enemmänkin suuntaa-antavina kuin tarkkoina lukuina, koska huumesodan kustannukset jaetaan eri maissa eri tavoin.
Suomessa 128 380 000 euroa jaetaan seuraavasti: 54,5% eli noin 70 miljoonaa euroa menee huumesotaan, 11,2% menee tarveydenhoitoon ja 8,3% sosiaaliturvan kustannuksiin eli sairaspäivärahoihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin ja lopuistakin valtaosa ns. huumeiden vastaiseen työhön ja propagandaan.
Ruotsi on ollut huumesodassa niin innovatiivinen valtio, että sen huumepolitiikan kustannuksista ei edes EMCDDA näytä saavan selvää. Kokonaismenojen arvioidaan olevan 449 miljoonaa euroa - miljardi euroa. Huumesotaan tuosta määrästä menee 70% - 79% eli 300 - 800 miljoonaa euroa. Ei ihme, että Suomen huumehaukat tuovat propagandansa sieltä.
Britanniassa huumepolitiikka maksaa liki 9 miljardia euroa, mistä 60% käytetään huumesotaan ja 13% terveydenhoitoon. Saksassa kustannukset ovat kokonaisuudessaan 5 - 6 miljardia euroa, mistä 60% menee huumesotaan. Ranskassa huumepolitiikkaan käytetään virallisen ilmoituksen mukaan vain 1,8 miljardia euroa ja huumesotaan 47% eli 855 miljoonaa euroa. Jopa liberaalina tunnettu Hollanti käyttää 2 miljardin euron budjetista 75% huumesotaan ja hoitoon vain 13%. Näistä esimerkeistä voidaan todeta EU:n käyttävän valtaosan huumepolitiikkaan tarkoitetuista rahoista huumesotaan eli yhteensä useita miljardeja euroja vuodessa. Hoito ja haittojen vähentäminen ovat jääneet huumesodan varjoon kaikesta tutkimuksesta ja ylevästä retoriikasta huolimatta.
Huumesota, yhteiskunnan viides kolonna
Tavallisen kansalaisen näkökulmasta kyseessä on valtavat summat rahaa, jolla voitaisiin rakentaa kaikkea hyödyllistä, hoitaa vanhuksia ja helpottaa sairaiden elämää. Ranskan huumepolitiikkaan uhrataan kuitenkin vain 0,1% bruttokansantuotteesta ja Suomessa 0,07% BKT:stä ja 0,25% koko valtion budjetista. Rahasumma on valtiovallan ja yhteiskunnan kokonaisuuteen verrattuna marginaalinen ja aiheesta keskustelu on marginalisoitu samalla tavalla kuin huumeiden käyttäjät. Poliitikot ovat käytännössä ummistaneet silmänsä yhteiskunnan huumeongelmilta tai käyttäneet aihetta kampanjatäkynään.
WFAD pitää nyt ongelmana sitä, että poliitikot ovat alkaneet kiinnostumaan "heidän reviiristään". Huumepolitiikkaa onkin tehty vuosikymmeniä siten, että se on jätetty YK:n tasolta paikallistasolle pienen "moraalisen enemmistön" puuhasteluksi, jonka äänitorvena WFAD toimii. Huumesota on kuin se legendaarinen "viides kolonna" yhteiskuntamme rakenteissa, jota voi olla vaikea hahmottaa kokonaisuudessaan, mutta joka imee yhteisiä varojamme omaan turhaan taisteluunsa.On paljastettava ne huumepolitiikan rakenteet ja puhetavat, jotka marginalisoivat ja kriminalisoivat juuri sitä nuorisoa, jota huumesoturit ovat pelastavinaan
Dekriminalisoinnista mainetta saanut Portugali näyttää EU:n ainoana valtiona esimerkkiä käytännön muutoksesta: se käyttää vain 123 miljoonaa euroa (0,03% BKT:stä) huumepolitiikkaansa, mistä reilu puolet menee hoitoon ja alle puolet huumesotaan. Halvin ratkaisu ei ole välttämättä huonoin jos se perustuu tutkittuun tietoon ja demokraattiseen päätöksentekoon. Paitsi WFAD:n mielestä, joka näkee Portugalissa lähinnä salaliiton!
Huumeongelmia ei voida ratkaista sulkemalla politiikka ja poliitikot pois huumepolitiikasta, vaan päinvastoin tämä huumepolitiikan omavaltainen "viides kolonna" on tuotava päivänvaloon ja demokraattisen keskustelun piiriin.
Usual suspects
WFAD asettaa kannanotossaan laillistajien maineen ja aseman kyseenlaiseksi, koska huumehaukat eivät kykene järkevään ja demokraattiseen keskusteluun. Rankaisevan huumepolitiikan perusteluksi ei ole esittää yhtä ainutta tieteelliset kriteerit täyttävää tutkimusta tai muuten WFAD olisi esittänyt sen viimeistään tässä kannanotossa. Siksi Suomessakin huumepolitiikka perustuu sensuuriin ja pakkovaltaan mm. kannabisyhdistyksien rekisteröinnin kieltämisenä.
Erityisen huvittava on heidän luonnehdintansa, että Global Commission on Drug Policy'ssä (GCDP) ovat mukana ns. "usual suspects". Poliisikielen käyttö kertoo militaristisen poliisikulttuurin olevan WFAD:n ja yleensä kansainvälisen huumepolitiikan kova ydin. WFAD pitää GCDP:n syntipukkina George Sorosia ja hänen Open Society Institute -järjestöä, mutta se jättää mainitsematta Kofi Annanin, Bill Clintonin, muut entiset presidentit tai Richard Bransonin, koska tämä aiheuttaisi akuutin kongitiivisen dissonanssin huumehaukkojen keskuudessa.
Richard Nixon julisti vuonna 1971 huumesodan ja irrotti dollarin kultasidonnaisuudesta sysäten liikkeelle kaksi kehityslinjaa, jotka leimaavat aikamme polttavimpia ongelmia, finanssikriisiä ja huumesotaa. Dollarin kultasidonnaisuuden poistamista pidetään ns. uusliberaalin talouspolitiikan lähtölaukauksena. USA:n huumesota on osa uusliberaalin talouspolitiikan projektia, jossa nuorison suojeleminen huumeiden orjuudelta on mainoslause ja todellinen tavoite on yhteiskuntien militarisoiminen ja kansalaisten lisääntyvä valvonta. Huumesodalla USA:n kansalaiset totutettiin siihen ajatukseen, että raskaasti aseistetut joukot saattoivat murtaa kansalaisten kotiovet, tunkeutua ihmisten koteihin ammuskellen, takavarikoida omaisuuden - ja heittää nuoren vuosiksi vankilaan pelkästä kannabiksen hallussapidosta.
Huumesodan tavoitteena on huumeeton yhteiskunta, mutta käytännössä sillä on luotu joka yhteiskuntaan "Lumpen proletariaatti", nuoresta saakka huumetuomioilla syrjäytetty ja marginalisoitu väestönosa, jolta on viety ihmisoikeudet ja joka on tuomittu tekemään uusliberaalin talouspolitiikan luomat pimeät ja pätkätyöt, "paskaduunin". 1970-luvun hyvinvointiyhteiskunnasta on siirrytty jatkuvan kriisin yhteiskuntaan, jossa tuloerot on palautettu 1930-lukua edeltävälle tasolle
Huumeiden käyttäjistä on kaikissa maissa luotu syntipukki, johon kansalaiset voivat kohdistaa yhteiskunnan palvelujen eli ns. hyvinvointivaltion yksityistämisen ja laajojen irtisanomisten luoma katkeruus ja viha. Huumesodan varjolla poliisille annettaan koko ajan lisää erityisoikeuksia kaventaa toisessa maailmansodassa saavutettuja vapauksia.
1970-luvulta saakka länsimaiset valtiot ovat sijoittaneet huumepolitiikan resurssejaan yhä uusiin vankiloihin, poliisijoukkoihin, sotilasteknologiaan, Just say No -kampanjoihin ja virtsatesteihin. Kieltolaki inflatoi huumeiden hinnat tuottaen ennennäkemättömät voitonmahdollisuudet ja uusliberaali talouspolitiikka nosti kansainvälisen huumerikollisuuden aivan uudelle tasolle huumekaupan ollessa jo kolmanneksi arvokkain teollisuudenala öljyteollisuuden ja maatalouden jälkeen.
Huumesodasta huolimatta - tai mitä ilmeisimmin juuri sen takia - huumeita on tarjolla enemmän ja ne ovat halvempia ja vahvempia kuin koskaan aiemmin. Niiden kaupasta saatavat voitot ovat synnyttäneet maailman historian rikkaimpia ja julmimpia huumekartelleja, joiden toiminta rapauttaa yhteiskuntien rakenteita ja luo turvattomuutta.
Rahanpesu osoittaa huumesodan olevan rivo vitsi
Uusliberaalin talouspolitiikan ja huumesodan kohtalonyhteys nousi julkisuuteen vuonna 2008, jolloin YK:n huumetoimiston johtaja Antonio Costa ilmoitti kansainvälisen huumerahan pelastaneen länsimaisia pankkeja ns. finanssikriisissä samalla kun länsimaiset valtiot joutuvat karsimaan hyvinvointipolitiikastaan pelastaessaan samoja pankkeja huumebudjettejaan huomattavasti isommilla summilla.
HSBC-pankin huumerahan pesusta USA:n valtiolle vuonna 2012 langetettu korvaussumma 1,9 miljardia dollaria on valtava: se vastaa parin 
HSBC-pankin rahanpesuskandaali paljasti sen, että huumesota on rivo vitsi huumehaukkojen ja huumekunkkujen ollessa samassa veneessä. Nuoren urasuunnitelmat voidaan tuhota yhden kannabissätkän takia samalla kun oikeuslaitos ja huumepoliisit ovat käytännössä suurimpien huumekauppiaiden ja näiden rahojen pesijöiden suojelijoita. Huumesotaa ei ole tarkoitettukaan voitettavaksi, koska niin monella taholla on siinä mukana omia peiteltyjä tai julkisia etuja aina CIA:sta aseteollisuuden ja pankkien kautta huumeiden vastaisiin järjestöihin.
Huumepolitiikka aiheuttaa yhteiskunnille suuremmat kustannukset kuin huumeiden käyttö
USA:ssa on neljänkymmenen vuoden aikana käytetty huumesotaan biljoona dollaria ja muissa maissa lukemattomia miljardeja, jotka ovat pois valtioiden muista menoista ja projekteista. YK:n arvion mukaan 300 miljardia dollaria vuodessa valuu rikollisten käsiin, mikä on pois yhteiskuntien kehittämisestä ja hyvinvoinnista. Tämän lisäksi kansalaisyhteiskunta joutuu kantamaan huumesodan aiheuttamat kasautuvat vahingot.
Huumesodan traagisin vahinko on se, kuinka ns. suuri yleisö on antanut vetää itseään nenästä luullessaan huumeiden aiheuttavan kaikki nykyajan ongelmat samalla kun yhteiskuntaa kehitetään poliisivaltion suuntaan huumeongelman varjolla. Huumeiden vastaisuus on tehnyt ihmisistä tyhmiä asiantuntijoiden, järkevien kansalaisten ja poliitikkojen joutuessa vaikenemaan leimautumisen pelossa. Korruptoituneen virkamiehen tai poliitikon tunnistaa siitä, että tämä "vastustaa huumeita".
Miljardien dollareiden, puntien ja eurojen tuhlaamisen jälkeen ongelma ei ole 40 vuodessa kadonnut eikä edes pienentynyt, vaan huumeongelma ja uusien huumeina käytettävien aineiden määrä vain kasvaa. Huumesodan perustelemisen sijaan WFAD yrittää turvautua huumesodan liberalismin isän John Stuart Millin ajatuksiin, mutta Mill uskoi ihmisen vapauteen, ja kieltolaki on vastoin hänen esittämänsä liberalismin ideaa. Liberalismin sijaan huumesota edustaa kyynistä nihilismiä, jossa huumehaukkojen ajamat edut, propagandan uskottavuus ja kansalaisten valvonta ovat hyvinvointia ja ihmisoikeuksia tärkeämpiä.
Uusliberaalien ideologi Milton Friedmankin kannatti huumeiden laillistamista. Hän havaitsi sen, kuinka kieltolain kannattajilla oli kannettavanaan vuosikymmenien mittaan aiheuttamiensa onnettomuuksien, rikollisuuden ja kärsimyksen taakka. He tulevat häviämään, koska historian vuorovesi on heitä vastaan, eikä heidän puhemiehillään ole mitään hyödyllistä tarjottavanaan.
Huumesodan aiheuttamat vahingot valtioille, yhteiskunnille ja kansalaisille:
Lähde: WFAD 12.12.2012, EMCDDA National drug-related public expenditure, Lancet 8.12.2012, Rolling Stone 13.12.2012, Open Society Foundation 19.12.2012, TuSKY 27.2011 ja Huffington Post 3.1.2013
Helsingin Sanomat 10.1.2012
7 kysymystä
Miten lääkekannabis eroaa pössyttelykannabiksesta?
1 Mitä lääkekannabis on?
Lääkekannabis sisältää Cannabis sativa -kasvista saatuja tai synteettisiä kannabinoideja. Se vaikuttaa keskushermoston kannabinoidireseptoreiden kautta muun muassa lihasjänteyteen, motoriikkaan, kivun aistimiseen ja ruokahaluun samalla lailla kuin elimistön omat välittäjäaineet. Lääkekannabis Sativex, joka sai juuri myyntiluvan Suomessa, sisältää kahta kannabinoidia. Niitä uutetaan kahden eri kannabislajikkeen lehdistä ja kukista.
2 Mihin sairauksiin lääkekannabis tehoaa?
Sativexille haettiin myyntilupaa Suomessa vain MS-taudin lihasjäykkyyden hoitoon. Kanadassa sillä hoidetaan myös hermo- ja syöpäkipua.
3 Kenelle lääkekannabista voidaan määrätä?
Sativex on tarkoitettu MS-taudin oireiden helpottamiseen silloin, kun muut lääkkeet eivät tehoa. Lääkettä saavat määrätä vain neurologian erikoislääkärit ja neurologisen yksikön lääkärit. Muut lääkärit saavat jatkaa hoitoa. Sativexia on tähän asti käyttänyt noin kymmenen potilasta vuodessa Fimean erikoisluvalla. MS-tautia sairastaa Suomessa 7 000 ihmistä.
4 Miten lääkekannabista otetaan?
Suihkeena suuhun. Hoito aloitetaan pienellä annoksella, jota kasvatetaan asteittain. Siten löytyy kullekin potilaalle oikea annostaso. Lääke auttaa vain osaa potilaista. Jos lääke ei vaikuta neljän viikon aikana, sen käyttö pitää lopettaa.
5 Kehittyykö lääkekannabikseen riippuvuus?
Sitä on tutkittu yli 1 500 potilaalla. Heille ei tullut riippuvuutta. Riippuvuuden vaaraa ei silti voida varmasti sulkea pois, jos annos on suuri ja lääkettä käytetään kauan. Siksi on tärkeää, että lääkettä saavat määrätä vain asiantuntijat. Lisää tietoa pitkän ajan vaikutuksista saadaan, kun lääkkeen käyttö yleistyy.
6 Miten lääkekannabis eroaa pössyttelykannabiksesta?
Jos kannabista otetaan sumutteena suuhun, kannabinoidien määrä veressä pysyy matalana ja niitä on veressä kauemmin. Siksi lääkekannabis vaikuttaa tasaisesti eikä päihdytä. Kun kannabista poltetaan, kannabinoidien pitoisuus nousee nopeasti ja korkeammalle. Sen vuoksi vaikutuskin on voimakkaampi. Se on lääkekannabiksen ja poltettavan kannabiksen tärkein ero.
7 Voiko lääkekannabista käyttää väärin?
Se on epätodennäköistä. Lääkkeen päihdyttävät vaikutukset ovat harvinaisia. Lisäksi sitä on käsittääkseni vaikeampi hankkia väärään käyttöön kuin laitonta, poltettavaa kannabista.
Kysymyksiin vastasi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen Fimean ylilääkäri Eeva-Sofia Leinonen.
Israel kehittää kansainvälistä julkisuuskuvaansa lääkekannabiksen avulla. Hallituksen luvalla toimivalla lääkekannabistilalla Israelin pohjoisosissa Galilean maakunnassa kasvatetaan yhtä maailman psykoaktiivisesti vahvimmista kannabislajikkeista sekä toista, joka tihkuu tulehduksia parantavia kannabinoideja ilman päihdyttäviä vaikutuksia.
Israelin suurin lääkekannabistila on teknisesti huippuvarusteltu ja sen sijainti ikivanhan Safed-temppelin läheisyydessä heijastelee korkeampia hengellisiä tavoitteita, mistä kielii myös maatilan nimi, Tikkun Olam, viittaus maailmanparantamiseen juutalaisessa kulttuurissa.
Kannabis on edelleen laitonta Israelissa, eikä sen lääkekäyttöä ole säädelty laissa. Silti Israelin terveysministeriö myöntää tuhansille potilaille lupia kannabiksen lääkekäyttöön ja jotkin hallituksen virkamiehistä ovat alkaneet käyttämään maan edistyksellisyyttä lääkekannabiksen kohdalla esimerkkinä maan pioneerihengestä ja innovatiivisuudesta.
"Toivon voivamme ylittää lailliset esteet Tikkun Olamin ja muiden yhtiöiden toiminnan jatkamiseksi", kertoi Israelin tiedotus- ja diasporaministeri Yuli Edelstein toimittajille hallituksen järjestämällä tutustumismatkalla. Ministeri lisäsi, että potilaiden auttamisen lisäksi yritys on esimerkki siitä, mitä me israelilaiset edustamme. PR-matka oli osa hallituksen ohjelmaa esittää Israel muunakin kuin pysyvänä kriisialueena.
Israelilaiset ovat olleet kannabiksen lääkinnällisten ominaisuuksien tutkimuksen kärjessä jo vuosikymmeniä. Vuonna 2009 Israelissa oli 400 lääkekannabispotilasta ja tällä hetkellä lukumäärä on yli 11 000.
1960-luvulla Raphael Mechoulam ja Yechiel Gaoni eristivät, tutkivat ja syntetisoivat kannabiksen vaikuttavan ainesosan tetrahydrokannabinolin eli THC:n. Myöhemmin Mechoulam löysi sisäsyntyiset kannabinoidit ja Gaoni jatkoi toisen kannabinoidin, CBD:n, tutkimista.
Kannabista on käytetty lääkkeenä tuhansia vuosia ja nyt tiede kertoo meille, kuinka se toimii. Israelilaistutkijoiden mukaan kannabiksesta voi olla hyötyä monenlaisissa taudeissa ja vaivoissa syövästä posttraumaattisiin stressioireisiin ja hermosairauksiin. Kannabiskasvin ainesosat auttavat ruuansulatuksessa, tulehduksissa ja sydänkohtauksesta toipumisessa.
Jo 82-vuotias professori Mechoulam kertoi haastattelussa, että hän on pyytänyt viljelijöitä jo vuosia kasvattamaan lajikkeita, joissa olisi vähemmän THC:tä, mutta enemmän CBD:tä.
Hänen mukaan tutkimus Israelissa edistyy vauhdilla, mutta hän huomautti, ettei "tiede ole kuin 100 metrin Olympiafinaali; nopeus ei ole tärkein asia."
Yhä laajaa kansainvälistä yhteistyötä tekevä professori Mechoulam kertoo, että muutaman vuoden aikana lääkkeen muotoon kehitetyt ja perusteellisesti tutkitut yhdisteet tulevat korvaamaan nykyisen lääkemarihuanan käytön.
Tätä odotellessa Tikkun Olamin tavoin eri vahvuisia lajikkeita tarjoamalla edistytään kohti personoitua, henkilökohtaisesti annosteltua lääkitystä.
Asiantuntijoiden mukaan lääketieteen ammattilaisten keskuudessa vallitsee yhä skeptisyyttä ja haluttomuutta myöntää potilaalle lupa kannabiksen käyttöön konservatiivisuuden tai tietämättömyyden takia. Luvan saaminen terveysministeriöstä vaatii lääkäriltä ponnisteluja ja voi viedä joskus kauemmin aikaa kuin mitä potilaalla on enää jäljellä.
Onnettomien tapausten lisäksi on nähtävissä merkkejä muutoksesta parempaan. Eräs Israelin keskiosissa olevan hoitokodin asukas aloitti kannabiksen lääkekäytön tehden siitä trendin:
"Muutama vuosi sitten huomasimme olevamme väärillä jäljillä. Olimme oppineet pidentämään elämää, mutta emme nostamaan sen laatua", kertoo hoitaja Inbal Sikorin.
Asukkaat alkoivat kokeilemaan Tikkun Olamin tuotteita ja sen seurauksena ruokintaletkut ovat nyt poissa ja potilaista on tullut paljon rauhallisempia. Sikorin kertoo 97-vuotiaasta keskitysleiriltä selvinneestä naisesta, jonka käsivarret olivat vääntyneet toimintakyvyttömään kuntoon. Lääkekannabiksen käytön aloitettuaan hän on voinut osallistua Tai chi -kurssille. Sikorin mielestä lääkekannabis on kuin taivaan lahja.
Lähde: New York Times 2.1.2013
Venäläisistä 18 miljoonaa on kokeillut laittomia huumeita ainakin kerran, melkein 9 miljoonaa käyttää niitä säännöllisesti ja 2,5 miljoonaa on huumeriippuvaisia, joista 90% on heroinisteja. Venäjän heroiinimarkkinoiden arvoksi arvioidaan 6 miljardia dollaria ja kannabismarkkinoiden arvoksi 1,5 miljardia dollaria.
Tuoreen mielipidemittauksen mukaan 87% venäläisistä pitää huumeiden käyttöä "hyvin vakavana ongelmana" 55%:n pitäessä sitä myös "äärimmäisen vakavana ongelmana". Venäläisten mielestä ainoastaan Venäjän sisäinen korruptio yltää yhtä vakavaksi ongelmaksi.
Ennen Neuvostoliiton romahdusta vuonna 1991 huumeriippuvaisia oli vähän. Taliban-hallinnon nousu Afganistanissa avasi halvan heroiinin reitit Venäjälle entisten Keski-Aasian neuvosto-osavaltioiden kautta.
NATO-joukkojen saapuminen Afganistaniin vain pahensi tilannetta, koska liittouman joukkoja kiellettiin puuttumasta oopiumunikon viljelyyn, etteivät viljelijät siirry Talibanien riveihin.
Heroiinia on virrannut Afganistanista 1990-luvulta saakka niin vuolaasti, että Venäjä on sen tuottaman heroiinin suurin kuluttajamaa kulutuksen ollessa 70 tonnia vuodessa, mikä on viidennes maailman heroiinin kulutuksesta. Heroiiniin kuolee tällä hetkellä 80 venäläistä päivässä eli noin 30 000 vuodessa.
Vertailun vuoksi Saksassa on arviolta 150 000 ja Britanniassa 300 000 heroiininkäyttäjää. Vuonna 2009 Saksassa rekisteröitiin alle 1400 huumekuolemaa ja Britanniassa 2500.
Venäjällä leviävät uudet synteettiset kannabinoidit ja kodeiinista itsetehtailtu "krokotiili" tappavat lisäksi tuhansia.
HIV-tartunnat ovat kolminkertaistuneet kuluneen kymmenen vuoden aikana, mikä on YK:n mukaan maailman nopeimmin leviävä HIV-epidemia. Arviolta 80% Venäjän 980 000 virallisesti rekisteröidyistä HIV-positiivisesta sai tartunnan jakaessaan neulan. Suurin osa Venäjän 2,5 miljoonasta huumeriippuvaisesta on iältään 18-39-vuotiaita.
Lähde: Daily Pioneer 28.12.2012 ja Huffington Post 7.12.2012
Tšekin parlamentin alahuone laillisti joulukuussa kannabiksen ja siitä valmistettujen lääkkeiden reseptimyynnin apteekeista. Aluksi saatavilla on vain tuontimarihuanaa, mutta Tšekin huumevalvontainstituutti aloittaa myöhemmin kasvatuslupien myöntämisen paikallisille viljelijöille.
Kannabiksen saamiseen apteekista tarvitaan lääkärin kirjoittama resepti. Se ei kuitenkaan kuulu korvattavien lääkkeiden joukkoon ja potilas ei saa kasvattaa lääkettä kotonaan.
Tšekissä saa jo nyt kasvattaa, pitää hallussaan ja käyttää kannabista. Alle 15 gramman hallussapito on laillista, mutta myynti on kielletty. Laki sallii myös käytön pubeissa ja klubeissa, ja ihmiset käärivät ja polttavat sätkiään avoimesti sisällä ja ulkona.
Lakialoitteen takana oli 70:n eri alojen lääkärin lausunnot kannabiksen käytöstä lääkkeenä ja mielipidemittauksen mukaan 80% kansalaisista kannattaa kannabiksen lääkekäytön laillistamista. Parlamentin ylähuoneen odotetaan hyväksyvän lain, minkä jälkeen Tšekin presidentin pitää se vielä allekirjoittaa se.
Lähde: Reuters 7.12.2012
Saksan korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen nojalla lääkekannabispotilaat saavat alkaa kasvattamaan omat lääkkeensä - tosin tiukkojen ehtojen säätelemänä.
"Tämä on merkittävä päätös lääkekannabiksen saamisen turvaamiseksi Saksan kansalaisille. Apteekeissa olevien kannabislääkkeiden hinta on usein liian korkea potilaan kannalta. Kotona kasvattaminen tarjoaa heille ensimmäisen kerran halvan vaihtoehdon. On ollut täysin kestämätöntä, että potilaat ovat joutuneet ostamaan ja kasvattamaan lääkkeensä laittomasti", selittää Saksan lääkekannabisyhdistyksen puheenjohtaja lääkäri Franjo Grotenhermen.
Tässä oikeustapauksessa MS-potilas hävisi oikeudessa kannabiksen kasvatusjutun liittovaltiota vastaan, koska hän ei oikeuden mielestä kyennyt osoittamaan itsekasvatetun kannabiksen olevan parempaa kuin dronabinolin, johon puolestaan saa lääkekorvauksia.
Oikeus kuitenkin hylkäsi liittovaltion lääkintäviraston argumentit kotikasvatuksen täyskiellosta. Oikeus totesi, että "jos sopivaa hoitomuotoa ei löydy, täytyy harkita kotikasvatuksen sallimista potilaalle ottaen huomioon liittovaltion lääkintäviraston asettamat rajoitukset".
Sairausvakuutukset eivät yleensä korvaa lääkekannabista, mutta tämän oikeuden päätöksen mukaan ne, jotka saavat korvauksia, eivät saa lupaa kasvattaa itse. Liittovaltion lääkintävirasto ei toisaalta saa vaatia potilailta samanlaisia turvallisuusjärjestelyjä kuin lääketehtailta.
Potilaan asianajaja Oliver Tolmein vaatii nyt lainsäätäjiltä toimintaa päätöksen jälkeen.
"Jos terveysministeriö ei halua potilaiden aloittavan kotikasvatusta, pitää sen tehdä laissa selväksi, että lääkekorvaukset ja sairausvakuutukset korvaavat myös lääkekannabiksen niissä tapauksissa, missä muut lääkkeet eivät toimi", Tolmein tiivistää oikeuden päätöksen.
Saksassa saa tällä hetkellä kahdenlaista lääkekannabista. Ensiksi tarjolla on nabilonia, dronabinolia ja suusuihke Sativexia. Toiseksi on saatavilla Hollannista tuotua lääketasoista kannabiksen kukintoa. Tähän vaaditaan kuitenkin erikoislupa liittovaltion lääkintävirastolta.
Oikeusasteissa on meneillään muitakin oikeudenkäyntejä lääkekannabiksen kasvattamisesta.
Lähde: Deutsche Hanfverband 20.12.2012
Kroatian parlamentti hyväksyi joulukuussa 2012 lain, joka dekriminalisoi pienten huumemäärien hallussapidon.
Dekriminalisointi ei kuitenkaan välttämättä tarkoita lääkekannabiksen käytön sallimista, eikä myöskään kasvatusta lääkekäyttöön.
"Me emme voi säädellä rikoslakia, koska oikeusministeriö ei päätä, mitä aineita tulisi sallia lääkekäyttöön ja mitä ei", jatkoi oikeusministeri Miljanic.
"Päätös siitä, onko jokin aine lääke vai ei, kuuluu terveysministeriölle. Kaikista kiellettyjen aineiden listalle asetetuista aineista pitää langettaa joku rangaistus."
Vuoden 2013 tammikuun 1. päivästä lähtien huumeiden hallussapidosta voidaan langettaa korkeintaan 3 500 euron sakot, passittaa vieroitukseen tai yhdyskuntapalveluun. Aikaisemmin hallussapidosta saattoi saada jopa kolme vuotta vankeutta.
Uuden lain mukaan voidaan kuitenkin langettaa aiempaa ankarampia rangaistuksia myynnistä erityisesti koulujen läheisyydessä.
Kroatiasta tulee EU:n 28. valtio vuoden 2013 heinäkuussa. Lakiuudistusta ajanut edellinen oikeusministeri Drazen Bošnjakovic perusteli lakia kertomalla vuonna 2010 dekriminalisaation olevan "vallitseva trendi EU:ssa".
Lähde: International Drug Policy Consortium 17.12.2012 ja Croatian Times 23.7.2012
Tuoreen tutkimuksen mukaan alkoholia käyttävien teini-ikäisten nuorten aivot surkastuvat, mutta kannabista käyttävien aivot eivät.
Aivokuvat paljastivat yli viisi alkoholiannosta vähintään kaksi kertaa viikossa käyttäneiden nuorten aivojen valkoisen kudoksen surkastuneen tutkimuksen aikana. Tämä saattaa aiheuttaa myöhemmällä iällä muistin heikentymistä, keskittymisvaikeuksia ja päätöksentekokyvyn heikkenemistä.
Tutkimusryhmän kannabiksen käyttö - keskimäärin yhdeksän kertaa viikossa 18 kuukauden aikana - ei aiheuttanut aivokudosmuutoksia. Tutkimuksessa ei tutkittu toimintakykyä, vaan ainoastaan aivokuvia.
"Aivojen valkoinen massa kehittyy koko kasvuiän yli 20 vuoden ajan, minkä takia päihteiden käyttö nuorena aiheuttaa vahinkoja", kertoo tutkija Joanna Jacobus.
"Voi syntyä noidankehä. Jos aivot surkastuvat teini-iässä ja itsehillintäkyky vähenee vaurioiden seurauksena, voivat nuoret ajautua riskikäyttäytymiseen päihteiden kanssa", Jacobus jatkaa.
Samalla kun tutkimukset alkoholin vahingollisista vaikutuksista kehittyville aivoille ovat olleet yhdenmukaisia ovat tutkimukset kannabiksen vaiktuksista olleet ristiriitaisia.
"Yksi syy on kannabiksen laatujen vaihtelu. Eri lajikkeissa on eri suhteissa THC:tä ja muita vaikuttavia aineita. Tutkimukset ovat esimerkiksi osoittaneet, että CBD olisi hermosoluja suojaava aine", kertoo toinen tutkijoista, Susan Tapert.
Tutkijat eivät osaa sanoa, miksi alkoholi surkastuttaa aivoja, mutta marihuana ei. Tutkimustuloksia ei voi pitää vielä lopullisina ilman uusia tutkimuksia. Tutkijat eivät osaa sanoa, onko aivojen surkastuminen pysyvää.
Pittsburgin yliopiston psykiatrian professori Duncan Clark, joka myös tutkii nuorten päihteiden käyttöä, pitää tuoretta tutkimusta tärkeänä, koska aivoja ei ole aikaisemmin tutkittu samalla tavalla ennen ja jälkeen päihteiden käytön.
Clark selitti, että koska valkoisen massan kehitys voi olla itsehillinnän kehityksen perusta, tutkijat toivovat voivansa käyttää vastaavia aivokuvannusmenetelmiä ennustamaan nuorten päihteiden käytön todennäköisyyttä.
Duke-yliopiston vuonna 2012 ilmestyneen tutkimuksen mukaan ennen 18 ikävuotta kannabista säännöllisesti käyttäneiden älykkyysosamäärä oli heikentynyt verrattuna ei-käyttäneisiin.
Tuoreen Michiganin yliopiston tutkimuksen mukaan nuorten kannabiksen käyttö on edelleen hyvin yleistä samalla kun nuoret pitävät kannabista vähähaittaisena. Lukiolaisista 23% ilmoitti käyttäneensä kannabista kuluneen kuukauden aikana ja 12. luokkalaisista 6,5% poltti marihuanaa päivittäin.
"Koska käyttö on näin yleistä, on selvää että tarvitaan lisää tutkimusta kannabiksen pitkäaikaisvaikutuksista aivoille", Tapert tähdentää.
Lähde: Huffington Post 21.12.2012
