Kansainvälisen huumevalvonnan keinotekoinen yksimielisyys murtui Wienissä pidetyssä CND:n 57:ssä kokouksessa. THC:n uudelleenluokitteluyritys nosti jälleen esille kannabiksen kieltolain ristiriidat mutta yksimielisyyden hajotti joissakin maissa langetettavat kuolemanrangaistukset. 2000-luvun huumepolitiikan pitää perustua ihmisoikeuksiin ja tieteelliseen tutkimukseen ollakseen uskottavaa kansalaisten keskuudessa.
Kokouksen taustaa
Vuonna 1988 YK:ssa hyväksyttiin kolmas kansainvälistä huumepolitiikkaa määrittävä ns. Wienin sopimus eli kansainvälistä huumekauppaa kriminaalipoliittisin keinoin rajoittava sopimus. Sopimus vahvisti Reagan doktriinin eli huumesodan kansainvälisen huumepolitiikan tärkeimpänä toimintamallina. YK:n huumevalvontabyrokratia ei koskaan ole ollut liberaali mutta 1980-luvun kriminaalipolitiikkaa korostava linja sivuutti vuoden 1961 sopimuksen tahtotilana olleen ”huolen ihmiskunnan terveydestä ja hyvinvoinnista”. Haittoja vähentävästä politiikasta tuli kirosana huumevalvontabyrokratiassa ja 1970-luvun dekriminalisaatioaalto sai väistyä.
Kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1998 YK:n erityisyleiskokouksessa New Yorkissa hyväksyttiin suureellinen julistus Drug Free World - We can do it!, jonka sisältönä oli pyrkimys huumeettomaan maailmaan parissa vuosikymmenessä vuoden 1988 sopimuksen hengessä. Vuonna 2009 Wienissä pidetyssä tarkistuskokouksessa hyväksyttiin kaikesta kritiikistä huolimatta uusi poliittinen julistus ja toimintasuunnitelma otsikolla Drug Free World ilman we can do it loppukaneettia.
Näiden toimintasuunnitelmien edistyminen piti alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkistaa YK:n erityisyleiskokouksessa vuonna 2019.
Kansainvälinen huumekauppa tuottaa rikollisjärjestöille YK:n arvion mukaan 300 miljardia dollaria vuodessa, eivätkä nämä tottele poliitikkojen ja diplomaattien proklamaatioita eikä reklamaatioita vaan huumekaupan voitot ovat kasvaneet ja kumuloituneet. Pankit pesevät laitonta huumerahaa ja maksavat vain pieniä sakkoja jäädessään kiinni samalla kun Meksikossa on kuollut jo yli 100 000 ihmistä hallituksen vuonna 2006 aloittamassa kartellien vastaisessa sotilasoperaatiossa.
Vuonna 2008 länsimaisten pankkien aiheuttamassa finanssikriisissä järjestäytynyt rikollisuus pelasti kokonaisia pankkeja samalla kun huumesodan uhriluku vain kasvaa ja kokonaiset valtiot alkoivat murentua huumekaupan ja -sodan alla. Huumesota aiheuttaa todistetusti enemmän vahinkoa kuin kaikkien huumeiden käyttö yhteensä.
Huumesodasta eniten kärsineet Latinalaisen Amerikan valtiot Kolumbia, Guatemala ja Meksiko vaativat vuonna 2012 YK:ta järjestämään kansainvälisen konferenssin huumepolitiikan uudistamisesta. Meksiko sai 95 valtion kannattamana läpi päätöksen, joka velvoitti YK:ta järjestämään kansainvälinen huippukokous vuonna 2016.
YK:n huumekomissio, CND, on korkein kansainvälisestä huumepolitiikasta päättävä elin, joka kokoontuu kerran vuodessa päättämään kansainvälisestä huumepolitiikasta. YK:n konferenssikeskukseen Wienissä kerääntyi 1300 osanottajaa 127:n valtion eri virastoista, YK:n organisaatioista, kansainvälisistä organisaatioista, tiedotusvälineistä ja kansalaisjärjestöistä.
Vuoden 2014 kokous kesti poikkeuksellisesti melkein kaksi viikkoa 13. - 21.3., koska se oli vuoden 2009 julistuksen tarkistuskokous sekä vuoden 2016 YK:n erityisyleiskokouksen valmistelukokous.
Haittojen vähentäminen nousi avaintermiksi
YK:n huumekomission 57. kokous alkoi 13. - 14.3. ns. ”korkean segmentin” eli ministeritason kokouksella. Italialaisen lääkäri Gilberto Gerran kokoamien useiden valtioiden tutkijoista koottujen kahden työryhmän suosituksissa segmentille kerrottiin, etteivät ”rikosoikeudelliset sanktiot ole hyödyllisiä huumeiden käytön ja väärinkäytön valvonnassa”.
Työryhmien puheenjohtajina toimivat Yhdysvaltain National Institute on Drug Abuse -instituutin, NIDA, johtaja Nora Volkow, joka on tunnettu jyrkästä kannabiksen vastaisuudestaan, ja YK:n HIV- ja AIDS asioiden erikoislähettiläs Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa, ranskalainen lääkäri Michel D. Kazatchkine.
Volkow ja Kazatchkine esittelivät tutkijoiden saavuttamia "konsensuslausuntoja" korkean segmentin kokouksessa korostaen sitä, että tutkimusten mukaan kansanterveys on ristiriidassa kriminaalipolitiikan kanssa huumeiden käyttäjien kohtelussa. Volkovin johtama ryhmä päätyi siihen yhteisymmärrykseen, että huumeita käyttäviä ihmisiä ei pitäisi kohdella rikollisina.
Kazatchkine kertoi huumeiden kieltolain leimaavan ja syrjäyttävän huumeiden käyttäjiä ja siksi vain pahentavan ongelmia. HIV ja AIDS sekä hepatiitti -epidemiat leviävät tällä hetkellä nimenomaan tiukkaa kriminaalivalvontaa harjoittavissa maissa mm. Ruotsissa ja Venäjällä.
Lisäksi kansainvälinen tutkijayhteisö on saavuttanut yksimielisyyden siitä, että haittoja vähentävät politiikan muodot eivät ole ainoastaan tehokkaampia vaan myös kustannustehokkaampia. Ne ovat valtioille halvempia toteuttaa kuin käyttäjien jahtaaminen ja vangitseminen. Tämän argumentin luulisi tehoavan poliitikoihin, jotka eivät muuten ymmärrä huumepolitiikasta mitään.
CND:n kokouksen positiivinen anti jatkui YK:n huumetoimiston, UNODC, nykyisen johtajan, venäläisen Yury Fedotovin painottaessa avajaispuheessaan pariinkin otteeseen haittoja vähentävän politiikan tärkeyttä. Tämä politiikan muotohan on ollut kannabiksen lääkekäytön ohella liki kirosana YK:n huumebyrokratiassa.
”Sopimuksien säädökset ovat todellakin juostavat, ne nojaavat ihmisoikeuksiin ja perustuvat terveyden suojeluun. Haluan erityisesti korostaa kansanterveydellistä näkökulmaa kattavassa, tasapainotetussa, tieteelliseen näyttöön pohjautuvassa lähestymistavassa, joka täyttää ihmisoikeuksien vaatimukset.”
”Meidän pitää löytää kansanterveyteen perustuvasta lähestymistavasta vaihtoehtoja rankaisemiselle ja vangitsemiselle huumeiden käytöstä aiheutuviin ongelmiin”, Fedotov lausui CND:n kokouksen avajaispäivänä.
Fedotov toisti lehdistötilaisuudessa, etteivät huumesopimukset ole pakkopaitoja vaan valtiot saavat kokeilla huumepolitiikan eri muotoja. Nämä asiat voivat myös kuulostaa jo itsestäänselvyyksiltä mutta YK:n huumepolitiikan huipulta lausuttuna ne merkitsevät YK:n huumepolitiikan radikaalia muutosta kriminaalivalvonnan diktatuurista kohti moniarvoista, tutkittuun näyttöön perustuvaa keskustelua.
Yury Fedotov kuvaili prosessia paluuksi vuoden 1961 sopimuksen henkeen:
”Vaikutelmani käydyistä keskusteluista on se, että vallitseva henki vastustaa sopimusten purkamista mutta kannattaa paluuta sopimusten alkuperäiseen tarkoitukseen: terveyden, hyvinvoinnin ja turvallisuuden suojelemiseen”.
Fedotov korosti myös kansalaisyhteiskunnan osaa huumekeskustelussa, ja hän kuvaili aktivisteja ”sankareiksi”. Hän sanoi myös, että jos huumerauhaa kannattavien valtioiden määrä tavoittaa ”sulamispisteen” niin kansainväliset huumesopimukset kyllä muovautuvat tämän mukaan.
THC on miedompi kuin hamppu!
Kannabiksen kieltolain suurin ristiirita on siinä, että 1980-luvulta saakka THC:tä on myyty Marinol nimisenä lääkkeenä. Sitä vain kutsutaan dronabinoliksi ja on historiallisen sattuman kautta eri valvonnan piirissä kuin itse hamppupensas. Israelilainen Raphael Mechoulam eristi THC:n vuoden 1961 sopimuksen jälkeen vuonna 1964, ja siksi se päätyi paljon lievemmän valvonnan piiriin vuoden 1971 psykotrooppisten aineiden sopimukseen.
Yhdysvaltojen huumausainelaissa marihuana kuuluu ankarimpaan I luokkaan mutta THC lievään III luokkaan.
Hollanti esitti WHO:n suosituksesta dronabinolin luokituksen lieventämistä vuoden 1971 sopimuksessa II kategoriasta III:een kategoriaan. Tämä esitys torpattiin kokouksessa eikä se olisi ainakaan lieventänyt tätä järjetöntä ristiriitaa.
WHO:n asiantuntijakomiteassa aletaan harkitsemaan kannabiksen uudelleenluokittelua myöhemmin tänä vuonna. Tämä asia on äärimmäisen herkkä poliittisesti, koska kannabiksella on tärkeä symbolinen asema huumehaukkojen ideologiassa.
Ruotsalaiset huumehaukat ovat rahoittaneet oman myyränsä WHO:n sisälle kustantamalla veronmaksajien rahoilla Maria Renströmille työpaikan WHO:ssa. Renström on ruotsalaisen Mobilisering Mot Narkotika -huumehaukkajärjestön kansliapäällikkö. Ruotsin hallitus uutisoi tämän puoli miljoonaa dollaria maksaneen operaation siten, että WHO olisi palkannut Renströmin asiantuntijaksi mutta tutkiva toimittaja Johannes Forssberg paljasti kyseessä olevan huumeministeri Maria Larssonin henkilökohtainen projekti kannabiksen uudelleenluokittelun torpedoimiseksi WHO:ssa.
Jos nämä kuviot kuulostavat salaliittoteorioilta niin kannattaa muistaa WHO:n asiantuntijaryhmän tekemän vertailevan tutkimuksen kohtalo vuonna 1995. Asiantuntijaryhmä suoritti alkoholin, kannabiksen, nikotiinin ja opiaattien haittoja vertailevan tutkimuksen osana WHO:n kannabisraporttia. Tuloksena oli niinkin harmiton huomio, että kannabis on haitattomampi kuin tupakka ja alkoholi, mutta New Scientist -tiedelehti uutisoi USA:n hallituksen painostaneen tämän sensuroimiseksi, koska se olisi "palvellut laillistajien asiaa". Siksi siitä julkaistiin lopullisessa raportissa pari jaksoa (13. luku) mainiten tällaisten vertailujen olevan "valideja vain hyvin rajallisesti". Tämän vuoden alussahan Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama teki saman vertailun haastattelussaan.
Kannabiksen uudelleenluokittelussa ei ole kyse vain kannabiksesta vaan tämän huumeiden vastaisen byrokratian asennoitumisesta tieteeseen ja tutkimukseen politiikan perustana.
ENCOD:n ranskalaisen edustaja Farid Ghehiouech INCB:n puheenjohtajalta Raymond Yansilta, miksi THC on luokiteltu lievempään luokkaan kuin koko kasvi. Yans vastasi INCB:n suhtautuvan siihen kielteisemmin perustellen kantaansa sen ”alkaloidien tutkimuksella”.
Kannabiksen kriminalisoinnista päättävä korkea virkamies luulee kannabiskasvin kannabinoidien ja terpeenien olevan alkaloideja, ja nämä samat hahmot saavat virkansa puolesta päättää toisten ihmisten terveydestä ja jopa hengestä!
Kuolemanrangaistus mursi huumesodan yksimielisyyden
Samalla kun Uruguay, Colorado ja Washington laillistivat kannabiksen viihdekäytön, sen lääkekäyttö on laillista lukuisissa osavaltioissa ja valtioissa sekä sen käyttöä dekriminalisoidaan yhä useammissa valtioissa, voidaan samoista teoista joissakin valtioissa katkaista ihmisen kaula.
Hampun ja THC:n luokittelun ristiriita ei kaatanut valvontajärjestelmän perustana olevaa yksimielisyyttä vaan CND:n kokouksessa nousi esille joissakin maissa huumerikoksista langetettava kuolemanrangaistus, mikä jakaa valtiot vastakkaisiin leireihin. Huumepolitiikan yksimielisyyden nimissä monet länsimaiset sivistysvaltiot ovat katsoneet läpi sormien tätä ihmisoikeusrikoksista julminta.
Tässä kokouksessa peitellyt ristiriidat nousivat esille huippukokouksen tärkeimmän asiakirjan eli ministeritason julkilausuman tekstissä ja erityisesti sen julkistamistilaisuudessa esitetyissä puheenvuoroissa.
Meksiko on huumesodasta eniten kärsineitä valtioita (yli 100 000 huumesodan uhria vuoden 2006 jälkeen) ja se vaati julistukseen niinkin yksinkertaista mainintaa, että maailmassa on nyt meneillään keskustelu kansainvälisestä huumepolitiikasta.
Venäjän johtama kieltolakiryhmä esti julkilausumasta tämän maininnan. Julkilausumasta tuli muodoltaan perinteisen liturgimainen huumesodan edistyksen ja huumepoliittisen yhteisymmärryksen ylistys. Diplomaattisella väkivallalla samaan julistukseen oli saatu rutistettua ihmisoikeuksien korostaminen ja terveyden ylistäminen sekä kriminaalipolitiikan välttämättömyys - sisältäen kuolemanrangaistukset vaikka sitä ei pystytty julkisesti mainitsemaan!
Tämä oli neuvotteluprosessin suurin pettymys ja ministeritason neuvotteluihin osallistunut Ecuador esitti julkistamistilaisuudessa 14.3. vastalauseensa koko järjestelmälle:
”Sopimukset luotiin aivan erilaisessa kulttuurissa ja historiallisessa tilanteessa. Nämä ovat jo täysin vanhentuneita varsinkin monien Latinalaisen Amerikan valtioiden kohdalla. Huumeongelmaa ei voida ratkaista näiden kolmen sopimuksen raameissa. Haluamme tämän kommentin merkittäväksi julkilausuman liitteisiin.”
Julkilausuman keskeiseksi julkiseksi kiistankohteeksi nousi kuolemanrangaistus. Sveitsi nosti sen esille kommenttipuheenvuorossaan huomauttaen nyt myös INCB:n uuden kannanoton asettuvan kuolemanrangaistuksia vastaan:
”Ihmisoikeuskomitea kehottaa lopettamaan kuolemanrangaistuksen käyttämisen. INCB kertoo, ettei sen käyttäminen ole koskaan ollut sopimusten hengen mukaista ja kehottaa valtioita harkitsemaan sen lopettamista. Tätä taustaa vasten ministeritason julkilausuman vaikeneminen kuolemanrangaistuksesta on valitettavaa. Se ei ota huomioon Sveitsin kantaa eikä myöskään muiden YK:n toimistojen kantaa.”
Puolan kommentointi pitää myös nostaa esille, koska siellä on harjoitettu Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisen Itä-Euroopan maiden ankarinta huumepolitiikkaa:
”Puola kannattaa YK:n toimintaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen ulottamiseksi psykoaktiivisten aineiden käyttäjiin ja väärinkäyttäjiin sisältäen heidän oikeudet elämään ja vapauteen, ruumiilliseen koskemattomuuteen, yksityisyyteen, koulutukseen, yhdenvertaisuuteen lain edessä, liikkumiseen, yhdistymiseen ja kokoontumiseen suojellakseen tarpeitaan ja etujaan.”
Esimerkiksi Suomen yhdistysrekisterin kieltäytyminen rekisteröimästä kannabisyhdistyksiä on ihmisoikeusrikos, josta virkamiehet selvisivät kuin huumekoirat eduskunnan oikeusasiamiehen huomautuksesta.
Koskaan aikaisemmin ei niin moni valtio ole ilmaissut tyytymättömyyttään tätä järjestelmää vastaan. Lausunnot olivat hyvin suorasanaisia eikä niissä enää yritetä peitellä erimielisyyksiä perinteiseen diplomaattiseen liturgiaan.
Virtuaalivaluutalla, kuten Bitcoinilla, toimiva huumeiden nettikauppa, josta voidaan ostaa vaikkapa synteettisiä kannabinoideja, on saanut valvontakoneiston näyttämään yhtä ketterältä ja ajanmukaiselta kuin neuvostoliittolainen dinosaurus. Nettikauppa toimittaa huumeet kotiin luotettavammin, puhtaampina ja edullisemmin kuin perinteinen katukauppa eivätkä koirat haista synteettisiä kannabinoideja. Uusi-Seelanti on alkanut soveltamaan täysin uudenlaista huumepolitiikkaa tämän ilmiön hallitsemiseksi, eikä yksikään kansainvälinen elin ole sitä vielä tuominnut.
Erimielisyyden nousu pintaan on merkki keskustelun muuttumisesta ideologisesta demokraattiseksi myös YK:n huumebyrokratiassa. Kansainvälinen huumesota lopahtaa omaan uskomattomuuteensa asetelmien kääntyessä niin, että huumesodan kannattajat ovat jääneet puolustuskannalle.
Venäjä, Ruotsi ja uusi laillistamisen vastainen lobby
YK:n huumevalvonta-areena on nyt blokkiutunut entisen keinotekoisen yksimielisyyden sijaan. Venäjä, Ruotsi ja Japani eivät antaneet kokouksessa periksi tuumaakaan vaan ne pitävät edelleen kiinni Reagan-doktriinista eli huumesotadoktriinista, nollatoleranssista ja huumeettoman maailman utopiasta.
Laillistamisen vastustus on hyvin ideologista: Venäjä ei salli edes termin ”haittojen vähentäminen” käyttämistä ja metadon on siellä laiton huume.
Iran johtaa YK:n teloitusblokkia mutta Venäjä ja Ruotsi johtavat koko huumesotablokkia Yhdysvaltojen nostettua jalat pöydälle käsien nostamisen sijaan. Tähän blokkiin voidaan laskea myös Japani, Kiina, Indonesia ja Singapore, jotka eivät hyväksy kansainvälistä liberalisointiaaltoa.
Tällä hetkellä 25 valtiota langettaa kuolemanrangaistuksia huumerikoksista. Tämä on vastoin kansainvälistä lakia ja YK:n yleiskokouksen tahtoa. Iran ja Kiina ovat tässä asiassa yhtä vastenmielisiä molempien teloittaessa satoja ihmisiä vuodessa huumerikoksista.
INCB:ltä vei 52 vuotta löytää rohkeus kritisoida tätä mutta sekin asettui nyt vuonna 2014 vastustamaan tätä muinaista rankaisutapaa.
Tämän ryhmän keulakuvaksi nousi jälleen Ruotsin kuningatar Silvia, joka piti korkean tason kokouksessa kyyneliä heruttavan puheen huumeettoman maailman puolesta vetoamalla jälleen kerran lapsiin. ”Me emme saa menettää lapsiamme!”, hän vetosi osanottajiin.
Silvia oli Wienissä kokoamassa uutta huumeiden laillistamisen vastaista kansainvälistä rintamaa Drug Policy Futures, johon on liittynyt 35 huumesotajärjestöä 21:stä valtiosta, kuten mm. amerikkalainen kannabiksen laillistamista vastustava ProjectSAM sekä ruotsalainen huumesotaveteraanien organisaatio World Federation Against Drugs, WFAD.
Kuningatar Silvia oli tuonut paikalle tämän uuden ryhmittymän nuorisodelegaation, joka vetosi osanottajiin huumeiden käyttäjien rankaisemisen lopettamisen eikä teloittamisen jatkamisen puolesta! Myös Suomessa ovat perinteiset huumeiden vastaiset järjestöt alkaneet puoltamaan huumeiden käyttäjien dekriminalisointia, mikä on humaani tapa suhtautua ihmisiin.
Tämä lähestymistapa voidaan nähdä huumesodan strategisena vetäytymisenä: se jättää retorisesti palvotut lapset laittomien huumemarkkinoiden armoille ja oikeuttaa kuolemantuomiot huumerikoksista. YK:n omien arvioiden mukaan voidaan laskea, että CND:n kokouksena aikana laiton huumekauppa tuotti 9 miljardia dollaria järjestäytyneelle rikollisuudelle. Dekriminalisointi on 1970-luvun keino yrittää taltuttaa 2000-luvun rikollisuutta.
Huumesota synnyttää outoja liittoja. Kukapa osaisi kuvitella Ruotsin kuningatar Silviaa ja Venäjän presidentti Vladimir Putinia samassa leirissä kannattamassa samoja kovia arvoja ja ihmisoikeuksien eväämistä kuin Iran ja Kiina? Molemmat valtiot kuuluvat huumeongelmiltaan pahimpien luokkaan huumekuolleisuudella ja HIV-tartuntojen leviämisellä mitattuna. Näiden tahojen kannanottoja lukiessa kannattaa muistaa vankilateollisen kompleksin peitellyt edut esimerkkinä WFAD:n Robert DuPont, joka ajaa huumetestiteollisuuden etuja.
Huumesodan mittareilla mitattuna Suomi lukeutuu selkeästi länsi-eurooppalaiseen leiriin. Latinalaisen Amerikan ja Euroopan valtiot ovat löytäneet toisensa haittoja vähentävän ja ihmisoikeuksia korostavan politiikan suosijoina. Vaikka Britanniakin noudattaa vielä tutkimustuloksista piittaamatonta huumepolitiikkaa kotimaassaan, on se tehnyt paljon työtä haittoja vähentävän politiikan nostamiseksi YK:n strategiaksi ja ottanut tiukan kannan huumerikoksista kuolemantuomioita langettavia maita vastaan.
Yury Fedotovilta kysyttiin lehdistötilaisuudessa, että kuinka voidaan puhua kansainvälisen huumevalvonnan yhteisymmärryksestä silloin kun jokin huume voi olla yhdessä maassa täysin laillista ja toisessa maassa sen käytöstä voidaan katkaista kaula? Fedotov vastasi tämän olevan "laajaa yhteisymmärrystä". Tämä ei voi olla uskottavaa YK:n politiikkaa pitemmän päälle.
2000-luvun päihdepolitiikkaan
CND:n 57. kokous oli ristiriitainen siinä, että ihmisoikeuksia kunnioittavien maiden piti vielä hyväksyä kuolemanrangaistuksien käyttö joissakin maissa yksimielisen julkisivun säilyttämiseksi mutta sen takana YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus on noussut YK:n huumekeskustelun keskiöön, ja keskustelun kriteereiksi on nostettu avoimmuus ja tieteelliset kriteerit täyttävä näyttö.
Huumesotaideologian ja tieteellisen tutkimuksen syvenevä ristiriita on saanut koko järjestelmän turvautumaan propagandaan ja sensuuriin, ja pyhä tarkoitus on pyhittänyt kaikki keinot. Huumesodan synnyttämä henkinen korruptio ulottuu korkeimmalta kansainväliseltä tasolta aina Suomen yhdistysrekisteriin ja huumepoliisin toimintatapoihin.
Tätä politiikkaa on totuttu tekemään kulissien takana pienessä ns. herrasmiesten kerhossa. Vuoden 1961 sopimuksen laatimista oli seuraamassa vain kolme kansalaisjärjestöä: katolisten hyväntekeväisyysjärjestöjen liitto, kansainvälinen poliisiliitto ja kansainvälinen naislakimiesten liitto.
Laillistamista ja haittoja vähentävää politiikkaa ajavista kansalaisjärjestöistä on vuosikymmenien mittaan kehittynyt asiantuntija- organisaatioita huumesotabyrokratian jähmetyttyä puolustamaan ideologisia väitteitään kulissimaisissa kokouksissaan. Drug Policy Alliance, Transform ja ENCOD ovat jo vuosia häiriköineet perustelluilla kannanotoillaan byrokraattisen jäykkiä ja kulisseista johdettuja huumeiden vastaisia kansainvälisiä spektaakkeleita.
Maailman johtajien vuonna 2011 perustama Global Commission on Drug Policy -järjestö, GCDP, merkitsi kansalaisjärjestöjen esittämän kritiikin lopullista läpimurtoa kansainvälisen huumepolitiikan korkeimmalle tasolle. Drug Free World - we can do it! -julistuksen aikaan YK:n pääsihteerinä toimi Kofi Annan, joka nyt GCDP:n jäsenenä mm. ohjaa Länsi-Afrikan valtioita järkevämpään huumepolitiikkaan.
Lainvalvontaviranomaisten järjestö huumesotaa vastaan, LEAP, on noussut GCDP:n ohella merkittäväksi kansainväliseksi huumepolitiikan vaikuttajaksi. LEAP toi CND:n kokoukseen ehdotuksensa uudeksi 2000-luvun sopimuskehykseksi. LEAP:n ehdotuksen perustana on kaikkien psykoaktiivisten aineiden tuominen saman valvontakehyksen piiriin, valtioiden suvereenisuuden palauttaminen huumepolitiikassa kieltolain pakkopaidan sijaan sekä ihmisoikeuksien palauttaminen huumepolitiikan perustaksi.
Kansalaisjärjestöt ovat tuoneet kansainväliseen huumevalvontaan takaisin vuoden 1961 sopimuksen ”huolen ihmiskunnan terveydestä ja hyvinvoinnista”. LEAP:n yhteenveto nostaa esille sen, ettei kannabiksen laillistaminen eikä haittoja vähentävä huumepolitiikka ole itseisarvoja eivätkä lopullisia tavoitteita.
”Tämä viime vuosina koettu kehitys enteilee ihmisoikeuksien, vapauden, kansanterveyden ja turvallisuuden, hyväksymisen hyveen, lain ja järjestyksen nousua sekä kansainvälisen yhteisön heräämistä huomaamaan se, että maailma tarvitsee aivan uudenlaista huumepolitiikkaa", LEAP toteaa ehdotuksessaan.
Transform esitti omassa puheenvuorossaan, että ”CND:ssä, tulevassa YK:n erityisyleisistunnossa ja muilla YK:n foorumeilla on käytävä järkevää keskustelua valvottujen markkinoiden tarjoamista vaihtoehdoista, joilla vietäisiin järjestäytyneeltä rikollisuudelta sen valta-asema siirtämällä merkittävimpien huumemarkkinoiden valvonta vastuunsa kantaville valtioelimille.”
Uudenlainen keskustelukulttuuri ja tutkijoiden yhteistyö näkyi Suomen valtion 19.3. isännöimässä oheistapahtumassa huumepolitiikan indikaattoreista yhteistyössä International Drug Policy Consortium -järjestön, IDPC, kanssa. Suomi on myös mukana kannabiksen kotikasvatusta käsittelevässä kansainvälisessä tutkimuksessa World Wide Weed, jonka tuloksia tullaan käyttämään perustana tulevaisuuden kannabiksen valvonnalle.
Kansalaisjärjestöjen vuosien työ näkyy myös Fedotovin lehdistötilaisuudessa esittämässä ”eroon pakkopaidasta” ajatuksessa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Uruguay, Colorado ja Washington saavat jatkaa laillistamiskokeilujaan tarvitsematta pelätä YK:n diplomaattista painostusta yhä useampien valtioiden, osavaltioiden ja paikallishallintojen seuratessa esimerkkiä tuon YK:n pakkopaidan hälvennyttyä.
Vuoden 2016 YK:n huumepoliittinen erityisyleiskokous pidetään uudenlaisissa olosuhteissa mutta on epätodennäköistä, että tuolloin tultaisiin solmimaan kokonaan uusi kansainvälinen sopimus. Kannabiksen uudelleenluokittelu tai sen ottaminen kokonaan pois kansainvälisen huumevalvonnan "pakkopaidasta" avaisi valtioille mahdollisuuden valvoa sen käyttöä ja kauppaa esimerkiksi elintarvikkeiden kauppaa valvovan lainsäädännön kautta.
Kannabis vapautuu YK:n huumebyrokratian asettamista diplomaattisista esteistä riippumatta tietoisuuden levitessä sen haitoista ja hyödyistä. Jos tuo byrokratia ei pysy mukana kehityksessä ja haihtuu tarkoituksettomuuteensa niin tuskinpa se kiinnostaa tavallista ihmistä sen enempää kuin tähänkään saakka.
Lähde: Huffinton Post 28.3.2014, UNODC 14.3.2014, Huffington Post 10.3.2014, Politics 14.3.2014, Alternet 18.3.2014, IDPC March 2014, Drugnews 17.3.2014, ENCOD:n CND-kokonaisuus, Draft Joint Ministerial Statement of the 2014 high-level review, Transfer of dronabinol and its stereoisomers from Schedule II to Schedule III of the Convention on Psychotropic Substances of 1971, CNDBlog, IDPC 27.3.2014
Huumesodan yhteisymmärrys on hajonnut
ENCOD katsaus huippukokouksen antiin
International Cannabis News
Huumekokouksen isäntäkaupungissa Wienissä kasvatuskaupoissa saa myydä pistokkaita.
Muun muassa 
”Uskontokuntien hengellisinä johtajina olemme velvoitettuja kohentamaan yhteiskuntamme haavoittuvimpien yksilöiden ja yhteisöjen elämäntilannetta sekä auttamaan heidän inhimillisten ominaisuuksiensa toteuttamisessa. Tämä on merkinnyt yhä enemmän joukkomittaisen vangitsemisen aiheuttamien vaikutusten korjaamista ja ehkäisemistä - ja siten valtiomme väärin perustein käymän huumesodan aiheuttamien haavojen parantamista”, julistuksessa todetaan aluksi.
Tuoreen helmikuussa suoritetun mielipidemittauksen mukaan amerikkalaisten selvä enemmistö haluaa koko huumesodan lopettamista. 
Kannabiksen laillistamisen aiheuttama rikollisuuden nousu oli laillistamisen vastustajien viimeinen argumentti, mikä ei ole toteutunut. Laillistamisen kannatus tulee entisestään kasvamaan, kun ihmiset huomaavat poliisin resurssien menevän oikean rikollisuuden selvittämiseen ja ehkäisyyn, mikä palvelee kaikkien etuja.
Merkittäväksi mielipidevaikuttajaksi nousseen lainvalvojat kieltolakia vastaan -järjestön, LEAP, puheenjohtaja Neill Franklin 
Presidentti Barack Obama allekirjoitti vastikään Farm Bill -lain, joka laillistaa teollisen hampun tuotannon niissä 12:ssa osavaltiossa, joissa tämä on sallittu. Yhä useampi osavaltio onkin nyt laillistamassa kuituhampun kasvatuksen.
Coloradossa vetoomustuomioistuin antoi ratkaisun, jota kannabisaktivistit pitävät käänteentekevänä kannabiksen kieltolain purkamisessa. Vetoomustuomioistuin käytti kansanäänestyksessä voittanutta kannabislakia perusteluna hylätessään jälkikäteen vuonna 2011 langetetun tuomion kannabiksen hallussapidosta.