keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Ihmisoikeusraportoija kehottaa UNODC:ta dekriminalisointiin

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen velvoittaa siirtymään rankaisevasta huumesotapolitiikasta haittoja vähentävään ja dekriminalisoivaan politiikkaan. YK:n ihmisoikeuden erityisraportoija vaatii UNODC:ltä selvää kantaa ihmisoikeuksien kunnioittamisesta huumepolitiikassa.

Ban Ki Moon 1YK:n huumetoimiston, UNODC, kanta dekriminalisointiin tai sen puute on noussut tänä syksynä jopa suomalaisiin tiedotusvälineisiin. Kysymys on YK:n valmistautumisesta ensi kevään UNGASS2016 kokoukseen, jota varten useat YK:n järjestöistä ja ohjelmista ovat antaneet lausuntonsa.

UNODC on kuitenkin keskeinen toimisto YK:n huumevalvontabyrokratiassa, jonka vuosiraporteissa ei ole nähty erillistä pohdintaa ihmisoikeuksista. Tusky uutisoi aiemmin, kuinka pienistäkin vihjeistä yritetään löytää UNODC:n kannanottoa muun YK:n yhtenäistettyä kantansa ihmisoikeuksiin huumepolitiikan perustana. (Tuskyn uutisointi UNGASS2016 prosessista: 123 ja 4.)

YK:n ihmioikeuskomissaarin toimisto nimittää erityisraportoijia “tutkimaan, valvomaan, neuvomaan ja raportoimaan julkisesti” ihmisoikeusongelmia, jotka liittyvät tietyn oikeuden toteutumiseen. Raportoijia eivät sido hallitusten eikä toimistojen edut, koska he ovat neuvonantajan roolissa, jolloin heillä on hyvin suuret vapaudet toimia virallisesti nimettyinä kriitikoina heille annetussa tehtävässä.

YK:n oikeus terveyteen ihmisoikeuden erityisraportoija Dainius Pūras lähestyy UNODC:n pääsihteeriä Yuri Fedotovia kirjeellä, joka on hyvin suorasanainen. Erityisraportoija nostaa ensimmäiseksi esille ihmisoikeuksien kunnioittamisen tilan huumevalvontabyrokratiassa:

“Erityisraportoijana ilmaisen huoleni selkeiden ihmisoikeusstandardien puuttumisesta tällä hetkellä käytävissä neuvotteluissa, joissa käsitellään UNGASS kokouksen loppuasiakirjaa. Ihmisoikeudet ovat mukana yhtenä teemana, mutta sen käsittely on saanut vain vähän aikaa neuvotteluissa, jolloin uhkana on sen jääminen ontoksi julistukseksi, josta ei käydä mielekästä keskustelua, ihmisoikeusstandardeja ei kehitetä eikä niiden toteutumista seurata.”

Erityisraportoija jatkaa huumepolitiikan lopullisesti kriminalisoineen vuoden 1988 ns. Wienin sopimuksen, UN Convention against Illicit Traffic in Narcotic Drugs and Psychotropic Substances, käsittelyä neuvotteluissa:

“Pidän myönteisenä sitä, että neuvottelluissa käsitellään vuoden 1988 sopimuksessa mainittuja vaihtoehtoja rikosoikeudelliselle tuomiolle ja rangaistukselle, mutta haluan alleviivata sitä, että tuomion langettaminen ja rankaiseminen ovat rikosoikeudellisen prosessin viimeisiä keinoja, eikä niistä ole apua tutkintavankeudessa oleville. Huumeita käyttävien terveysongelmien takana on usein itse kriminalisointi, joka sysää ongelmat ja ihmiset yhteiskunnan marginaaliin ja heikentää sekä kansanterveyttä että yksilön terveyttä.”

“Oikeus terveyteen ihmisoikeuden toteutumista edesauttaa huumeiden käytön ja hallussapidon dekriminalisointi ja depenalisointi kun tähän liitetään resurssien lisääminen hoitoon, opetukseen sekä muihin jäljempänä käsiteltäviin toimenpiteisiin.”

Dekriminalisoinnin tärkeyden lisäksi erityisraportoija tähdentää sitä, että haittoja vähentävä politiikka ei ole vaihtoehto vaan ihmisoikeudet velvoittavat valtioita ensisijaisesti harjoittamaan vapaaehtoisuuteen perustuvaa hoitopolitiikkaa.

“Oikeus terveyteen ihmisoikeuden toteuttamisen lisääminen edellyttää riittävien budjettivarojen ohjaamisen tähän. On huolestuttavaa havaita, kuinka maailmanlaajuisesti huumeriippuvuuden hoitoon on sijoitettu aivan liian vähän resursseja verrattuna rikoslain toteuttamiseen”.

Lapsen oikeuksien toteutuminen ja huumesota

Lapsen oikeudet ovat olleet huumehaukkojen perustelu huumesodan jatkamiseksi, ja he esittävät nämä omassa retoriikassaan ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa. Mm. Ruotsin edustajat ovat olleet närkästyneitä YK:n ihmisoikeuskritiikistä ja syyttäneet ihmisoikeustarkkailijoita “aikuisten oikeuksien” ajamisesta.

Erityisraportoija pistää huumesodan vaikutukset lapsen oikeuksien toteutumiseen järjestykseen:

“Pidän lasten ja nuorten asemaa koskevaa temaattista keskustelua myönteisenä sekä siinä käsiteltäviä huumeiden käytön, huumekaupan ja hallitusten sortotoimien vaikutuksia hyvin monille lapsen oikeuksille. Olen kuitenkin huolissani siitä, että vaikka lapsen oikeuksia tuodaan esille laaja-alaisesti, näitä asioita käsitellään hyvin rajallisesta näkökulmasta nyt käytävissä neuvotteluissa.”

“Käytön ehkäisy on laajasti hyväksytty osa huumeiden käytön aiheuttamien ongelmien käsittelyssä lasten keskuudessa. Ehkäisyllä kuitenkin viitataan usein sellaisiin toimenpiteisiin, jotka eivät perustu näyttöön eivätkä ihmisoikeuksiin.”

“Yksi “huumesodan” ja nollatoleranssi-lähestymistavan oikeuttamiseksi käytetyistä argumenteista on ollut lasten suojeleminen. Historia ja todistusaineisto osoittavat kuitenkin, että huumevalvonnan sortotoimenpiteiden kielteinen vaikutus lasten terveyteen ja kehitykseen hyvin usein ylittää tämän politiikan suojelevan vaikutuksen, ja kun huumeita käyttävät lapset kriminalisoidaan, ei heille ole tarjolla haittoja vähentäviä toimenpiteitä eikä riittävää huumehoitoa ja heitä sijoitetaan pakkohoitolaitoksiin.”

Erityisraportoijan kirje UNODC:lle on jälleen yksi huumesotaa vastaan esitetty murskakritiikki, joka heijastaa kansalaisjärjestöjen esittämiä kannanottoja mutta nyt YK:n tehtävään asettaman asiantuntijan arvovallalla. Tämä nostaa esille sen, ettei UNGASS2016 kokouksesta voi tulla jälleen kerran tyhjiä poliittisia julistuksia suoltava huippukallis spektaakkeli.

 

Lähde: Erityisraportoijan kirje UNODC:lle 7.12.2015, Transform 8.12.2015


tiistai 8. joulukuuta 2015

Uruguay: kolme kannabislajiketta apteekkeihin

Vuonna 2016 Uruguayn apteekkeihin tulee myyntiin kolme eri vahvuista kannabislajiketta. Kahdessa vuodessa Uruguayn poliittiset päättäjät ovat nostaneet kannabiskaupan laittomuuden hämäryydestä normaaliksi liiketoiminnaksi, mikä näkyi kannabismessuilla Expocannabis 2015.

RomaniUruguayn kannabiksen kasvatusta ja jakelua valvova kansallinen huumelautakunta, Junta Nacional de Drogas, ilmoitti 5.12., että uruguaylaiset voivat ensi vuonna valita apteekeissa kolmesta erilaisesta kannabislajikkeesta. Lajikkeet eroavat toisistaan THC/CBD suhteiltaan lautakunnan pääsihteerin Milton Romanin mukaan.

“Apteekkeihin tulee kolme vaihtoehtoa, joiden vaikutuksista tullaan julkaisemaan tuoteselosteet sekä ohjeistus aloittelijoille aloittaa miedoimmasta lajikkeesta”, Romani selitti tulevaa tarjontaa muttei paljastanut vielä mitään nimiä.

Uruguayn valtion kasvattajat ovat jalostaneet geneettisesti tunnistettavia lajikkeita sen valvomiseksi, ettei maasta vietäisi kannabista muihin maihin laittomille markkinoille.

Romanin arvion mukaan ensimmäinen neljän tonnin erä tulee myyntiin vuoden 2016 puolivälissä. Hinta tulee olemaan dollari grammalta ja rekisteröitynyt maan kansalainen saa ostaa 40 grammaa kuukaudessa.

Uruguay on myöntänyt toistaiseksi kasvatusluvat kahdelle yritykselle ja 3200 ihmistä on rekisteröitynyt kannabiksen käyttäjiksi. Ihmiset saavat myös kasvattaa itselleen kuusi kasvia tai liittyä kannabisklubiin.

Hallitus neuvottelee muutamien yrityksien kanssa mahdollisuudesta tuottaa kannabista lääkekäyttöön Yhdysvalloissa ja Euroopassa.

Hallituksella on ollut vaikeuksia toteuttaa kaksi vuotta sitten tehdyn laillistamispäätöksen asettamia aikatauluja.

“Haluamme tehdä tämän huolellisesti vaikka se veisi pitemmän aikaa. Meidän pitää olla huolellisia, koska mikä tahansa virhe voisi tuhota tämän ainutlaatuisen kokeilun koko maailman mitassa”, Romani korostaa.

Milton Romania haastateltiin Montevideossa 5. - 7.12. järjestetyillä Expocannabis 2015 messuilla, jotka keräsivät yhteen päättäjiä, tutkijoita, kasvattajia, käyttäjiä ja muuta yleisöä Uruguaysta sekä kautta maailman.

Lähde: Reuters 5.12.2015

EXPOCANNABIS URUGUAY 2015


 

BBC:n raportti Uruguayn tilanteesta

 

 

CNN:n espanjankielisen toimituksen raportti Uruguayn ensimmäisestä kannabisklubista



lauantai 5. joulukuuta 2015

Laillistaminen lisää kannabiksen käyttöä, entä sitten!

Kanadan päätös laillistaa kannabis tekee harkinnan ajankohtaiseksi myös Suomessa. Kannabiksen käytön dekriminalisointi ja laillistaminen lisää sen käyttöä, mutta millainen ongelma se on?

altLaatuaan ensimmäisessä tutkimuksessa vertailtiin 38:n valtion kannabispolitiikkaa ja nuorten kannabiksen käyttöä. Tutkimuksen mukaan kannabispolitiikan vapauttaminen, depenalisointi sekä osittainen laillistaminen korreloi nuorten kannabiksen käytön kasvun kanssa.

Korrelaatio vaihteli sukupuolten välillä sekä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Tutkimuksen mukaan korrelaatio tuli merkitseväksi vasta yli viiden vuoden kuluttua lainmuutoksesta.

Poikien kannabiksen käytön lisääntymiseen liberalisoituminen ei näytä vaikuttavan yhtä paljon kuin tyttöjen kannabiksen käyttöön, joka lisääntyi huumelainsäädännön lieventymisen myötä. Tytöt käyttävät kieltolain olosuhteissa vähemmän kuin pojat.

Suomessa tämän tutkimuksen mukaan pojista kannabista on käyttänyt ainakin kerran 11%, kuluneen vuoden aikana 8% ja 1,5% on säännöllisiä käyttäjiä. Tyttöjen osalta luvut ovat 8%, 6% ja 0,4%.

Portugali dekriminalisoi kaikkien huumeiden käytön vuonna 2001, ja siellä poikien vastaavat luvut ovat 17%, 14% ja 3,2% sekä tyttöjen 11%, 8% ja 1,4%. Sveitsissä vallitsee täysi kieltolaki kuten Suomessa mutta sen kulttuuri on suvaitsevampi. Sveitsin luvut pojilla ovat 40%, 31% ja 10% sekä tytöillä 30%, 25% ja 5%.

Kannabiksen laillinen asema ei siten yksin selitä kannabiksen käytön tasoa, eikä laillisen aseman vaihtelu yksin selitä kannabiksen käytön yleisyyttä tai kehitystä. Korrelaation vaihtelu viittaa siihen, että maakohtaiset kulttuurierot sekä yksilön sosioekonomiset piirteet ovat tärkeitä tekijöitä siinä, alkaako ihminen käyttää kannabista ja jatkaako edelleen säännölliseksi käyttäjäksi.

Nuorilla, joilla on vaikeuksia suhteissa vanhempiinsa, jotka viettivät enemmän aikaan kavereidensa seurassa ja joilla on psykologisia ongelmia, on suurempi todennäköisyys kannabiksen käyttöön. Perheen varallisuus oli suhteessa kannabiksen käyttöön yleensä ja kuluneen vuoden aikana tapahtuneeseen käyttöön mutta ei säännölliseen käyttöön. Bruttokansantuote korreloi ainakin kerran tapahtuneeseen käyttöön sekä säännölliseen käyttöön.

Tutkimus ei osoita suoraa syy-seuraussuhdetta lainsäädännön liberalisoinnin ja kannabiksen käytön välillä. Voidaan myös päätellä, että väestön liberaali suhtautuminen aiheuttaa politiikan liberalisoinnin.

Kanadassa tehty tutkimus kertoo mahdollisen muutoksen suuruudesta. Kieltolaista huolimatta Kanadassa on paikoitellen hyvin liberaali asenneilmapiiri. Tuoreen tutkimuksen 20% kanadalaisista käytti kannabista kuluneen vuoden aikana. Yli 30% vastasi kyllä kysymykseen, aikooko hän käyttää kannabista myös ensi vuonna, jos Kanadan hallitus laillistaa sen.

Kaikkiaan 59% vastanneista kannatti laillistamista eli melkein kaksinkertainen määrä kuin aikoo myös käyttää sitä. Tämä kertoo yhteiskunnan asenteen olevan myönteinen kannabista kohtaan.

Colorado salli kauppojen myyvän kannabista vuoden 2014 alusta, ja tuoreesta nuorisotutkimuksesta saa myös taustaa mahdolliselle muutokselle. Sen mukaan lukioikäisten kannabiksen käyttö on pysynyt vakaana vuodesta 2005. Vuonna 2013 20% lukiolaisista kertoi käyttäneensä kannabista kuluneen kuukauden aikana ja 37% ainakin kerran eläissään. Nämä ovat alle Yhdysvaltain keskiarvojen 23,4% ja 40,7%.

Sen sijaan aikuisten kannabiksen käyttö on kasvanut, mutta se on noudattanut kansallista kehitystä myös niissä osavaltioissa, jotka eivät ole laillistaneet. Vuosina 2011 - 2013 yli 26 vuotiaiden kuluneen kuukauden aikainen kannabiksen käyttö nousi 7,6%:sta 10,1%:iin. Yli 18 vuotiaiden käyttö nousi 10,4%:sta 12,6%:iin. Vuosi kauppojen aukaisemisen jälkeen tehdyssä kyselyssä 13% kertoi kannabiksen käyttönsä vähentyneen, 17% lisääntyneen ja 70% pysyneen samana.

Coloradossa on havaittu myös sen, että kieltolain aikana ihmiset eivät välttämättä kertoneet käytöstään, he vähättelivät sitä eivätkä tutkimukset tavoita kaikkia käyttäjäryhmiä. Tällöin ei voi suoraan päätellä, että käyttö kasvaa laillistamisen myötä jos yhä useampi ihminen on vain valmis tunnustamaan sen. Puhutaan myös piilevästä kysynnästä, mitä edustaa erityisesti lääkekäyttö ja itselääkintä, mutta myös aikuisten ihmisten lisääntynyt käyttö, koska kannabista saa mukavasti kaupasta ilman hankalaa “säätämistä”.

Muutos ei ole pelkästään määrällinen vaan siihen liittyy tärkeitä ympäristön muutoksia, jotka vaikuttavat käytöstä koituvien seurausten laatuun. Käytön lisääntymisestä huolimatta ongelmat eivät kasva samassa suhteessa ja ovat laadultaan erilaisia. Kieltolain voidaan ihan normaalijärjellä ajatellen aiheuttavat käyttäjien eristymistä ja traumaa. Nämä lisäävät riippuvuusriskiä sekä muiden psyykisten ongelmien esiintyvyyttä.

Lapsuuden traumat ja kannabisriippuvuus

Kannabiksen laillistamisen vastustaminen perustuu kieltolain perusteluna käytetystä yksinkertaistavasta väitteestä, että tarjonta synnyttää kysyntää ja käyttö aiheuttaa riippuvuutta. Riippuvuuden väitetään olevan aineen kemiallista vaikutusta vaikka suurin osa käyttäjistä ei koe riippuvuutta.

Tutkimukset osoittavat, että lapsuuden traumat ja varsinkin lapsena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö altistavat myöhemmällä iällä kannabisriippuvuudelle. Tutkimukset osoittavat, että lapsuuden traumat altistavat myös psykooseille myöhemmällä iällä. Kannabiksen käytöllä pyritään näissä tilanteissa lievittämään kokemusten synnyttämää stressiä ja kielteisiä tunteita.

Keskustelussa on korostettu vahvojen kannabislaatujen päivttäisen käytön osuutta mielenterveysongelmien syntyyn, mutta harvemmin tapahtuva käyttö ja perinteisemmät kannabislaadut voivat aiheuttaa psykooseja jos taustalla on vakavaa lapsuuden aikaista hyväksikäyttöä. Kannabisriippuvuudeksi leimattu käyttö on usein itselääkintää, mikä nostaa esille kieltolain oikeuttamiseksi luodun kielipelin, kontrollipuheen. Esimerkiksi skunkista on yritetty tehdä syntipukkia mielenterveysongelmille, jotta ongelmaisten rankaisemista voitaisiin yhä jatkaa.

Laillistaminen vapauttaa yhteiskunnan resursseja hoitamaan riippuvuuden takana olevia varsinaisia ongelmia, jolloin runsastunut käyttö ei näy väestön lisääntyneenä riippuvuutena. Haasteena onkin asenteellinen ja byrokraattinen muutos rankaisevasta kriminaalivalvonnasta tukevaan ja hoitavaan kansanterveyspolitiikkaan. Laillistamiseen pitää liittää vaikuttava nuorten ongelmia selvittävä ja hoitava ohjelma.

Oikea valvontamalli?

altKannabiksen laillistamisen vastustajat ovat nostaneet ongelmaksi myös sen, että kaupalliset yritykset tulevat mukaan kannabisnekseen. Tämä ei ole automaattisesti huono asia. Alkoholi- ja tupakkapolitiikka ovat suosineet suuryrityksiä, jotka ovat lahjoneet avokätisesti tutkijoita ja poliitikkoja saaden vastalahjaksi vapaat kädet mainontaan ja ostajien houkuttelemiseen.

Alkoholin ja tupakan käyttö ovat kuitenkin laskussa nuorison keskuudessa. Valvottu kaupallinen malli mahdollistaa nuorison kannabiksen käytön rajoittamisen salliessaan vastuullisten aikuisten käyttää sitä ilman kriminaalivalvonnan stressiä. Kannabis on myös todettu haitattomammaksi päihteeksi kuin alkoholi ja tupakka. Näiden kaupallinen valvontamalli sallii kymmenien tuhansien ihmisten ennenaikaisen kuoleman kun taas kannabiksen ei ole voitu osoittaa aiheuttavan yliannoskuolemia vaikka sen jakelu toteutettaisiinkin valvotun kaupallisen mallin mukaan.

Kieltolain luoma ongelma on ollut uskottavan tiedottamisen puute, koska huumepolitiikkaa on ohjattu asenteilla ja ideologialla. Esimerkin uudenlaisesta kannabispolitiikasta tarjoaa Britannian terveysviraston, NHS, tiedonanto tuoreen tutkimuksen ylitulkinnasta sensaatiolehdistössä. Nämä uutisoivat reippaasti kannabiksen aiheuttavan aivovaurioita. NHS julkaisi 27.11. tiedonannon, jossa väite kumottiin suoraan: "Tutkimuksesta ei voida päätellä, ovatko havaitut erot kannabiksen käytön seurausta vai ovatko muut tekijät syynä".

Yhdysvaltain terveysvirasto, NIH, ja sen alainen huumeriippuvuuden tutkimusinstituutti, NIDA, aloittavat laajan perustutkimuksen, jossa seurataan 10 000 nuoren päihdekäytön uraa. Projektiin kuuluu kymmenen erilaista tutkimusta, joihin värvätään 9 - 10 vuotiaita nuoria ennenkuin he ovat aloittaneet yhdenkään päihteen käytön.

Kannabiksen laillistamisen aiheuttamassa muutoksessa kannattaa ottaa huomioon päihteiden kokonaiskulutus sen sijaan, että tarkastellaan vain kannabiksen käytön kehitystä irrallaan muista päihteistä. Jos alkoholin käyttäjät korvaavat osankin kannabiksella, voidaan sillä katsoa olevan myönteinen vaikutus kansanterveydelle.

Lähde: CBC 10.11.2015PLOS 25.11.2015, TDPF 5.11.2015, Eurekalert 16.11.2015, European Addiction Research 22:2016, Early Intervention Psychiatry 12.11.2015, National Institutes of Health, NHS 27.11.2015  

 

Ovatko kannabiksen kasvattajat valmiita laillistamiseen Kanadassa?