Kieltolakilobbyn olkinuket

Kieltolakia ei ole koskaan perusteltu millään tieteellisellä tutkimuksella. Siksi kieltolakilobby turvautuu olkinukkeihin, keksittyihin syihin, ja kieltää avoimen keskustelun. Kampanjan takana on päihde- ja lääketeollisuuden voitonhimo, ei lasten eikä aikuisten etu.

Kannabiskarkit myrkyttää lapsia!, näin kieltolain kannattajat vetoavat äänestäjiin Yhdysvalloissa. Lääkeaineet aiheuttavat lapsille sata kertaa enemmän ja vakavampia myrkytyksiä, mutta sitähän nämä mainokset eivät kerro, koska rahoittajana on lääkeyhtiö!

Väitteen takana oleva lääkeyhtiö Insys Therapeutics valmistaa uudenajan synteettisiä opioideja, joista on tullut nykyajan huumeongelma, mm. Prince menehtyi kyseisiin lääkkeisiin. Insys Therapeutics lahjoitti 500 000 dollaria Arizonan laillistamista vastustaville piireille. Nämä tahot yrittävät edelleen väittää, että kannabis on porttihuume samalla kun liittovaltion tilastot osoittavat, että opioidilääkkeiden yletön määrääminen on USA:n nykyisen heroiinibuumin taustalla: 75% heroiiniriippuvaisista aloitti näillä uusilla opioidilääkkeillä. Todellinen syy lääkeyhtiöiden kampanjalle on se, että kannabis korvaa reseptilääkkeitä lääkekäytön laillistaneissa osavaltioissa.

Purdue Pharma ja Abbott Laboratories, jotka valmistavat OxyContin ja Vicodin opioidilääkkeitä, ovat Anti-Drug Coalition of America järjestön suurimpia tukijoita. Pharmaceutical Research and Manufacturers of America, joka on yksi suurimpia laillistamisen vastustajia, käytti vuonna 2015 19 miljoonaa dollaria lobbaamiseen.

Lasten myrkytysriski on oikeutettu huoli, mutta se kannattaa asettaa kontekstiinsa. Alle viisi vuotiaiden lasten kannabismyrkytystapaukset nousivat Coloradossa 1,2 tapauksesta 100 000 lasta kohti 2,3:een vuoden 2014 jälkeen. Lääkeaineiden aiheuttamia myrkytystapauksia oli 318 100 000 lasta kohti, ja nämä ovat nousseet 225% vuodesta 2004 liittovaltion terveysviranomaisten mukaan.

Lääketeollisuuden ohella päihdeteollisuus on laillistamisen vastustajien suuri tukijaryhmä. Arizona Beer and Wine Wholesalers Association lahjoitti 10 000 $, Beer Distributors of Massachusetts ja Wine & Spirits Wholesalers of Massachusetts lahjoittivat 75 000 $ ja kasinokingi Sheldon Adelson lahjoitti 3,5 miljoonaa $ laillistamisen vastustajille Arizonassa, Nevadassa ja Massachusettsissa.

Mutta poikkeuksiakin löytyy. Nevadassa alkoholiteollisuus on yksi laillistamisliikkeen isoista tukijoista, joka on lahjoittanut 88 000 dollaria kampanjaan. Nevadan laillistamisaloite myöntääkin alkoholikaupoille kannabiksen vähittäismyynnin ensimmäisen 18 kuukauden ajaksi.

Kaliforniassa laillistamisliike on kerännyt rahaa 18 miljoonaa dollaria kun taas vastustajat ovat saaneet kasaan vain 250 000 dollaria.

Olkinukeilla laillistamista vastaan

Netissä on pari vuotta kiertänyt urbaani huhu laillistamisen takana olevasta salaliitosta: kannabiksen laillistamisen tarkoitus on vallata kannabismarkkinat Monsanton geenimuunnelluilla lajikkeilla. Juonen yksi haara on se, että Uruguayssa kannabiksen laillistaminen on Monsanton hanke saada oma geenimuunneltu lajike maan viralliseksi kannabislajikkeeksi eli Uruguayta käytetään laboratoriona maailman kannabismarkkinoiden valloittamiseksi, kunhan se on laillista.

Juttu kiertää ns. vaihtoehtomediassa, kuten juuri 2016 vaalien alla julkaistu uutinen “All Signs Point to a Corporate Takeover of the Marijuana Industry by Bayer, Monsanto” ilmestyi täällä ja täällä. Global Research julkaisi aiemmin oman versionsa “The War on Weed: Monsanto, Bayer, and the Push for “Corporate Cannabis”. Monsanton lisäksi salaliitossa ovat mukana lääkejätti Bayer ja Sativex kannabissuihkeen kehittänyt GWPharmaceuticals. Tarina ei ole irti päässyt teekkarijäynä vaan alkuperä paljastuu siitä, että tarinan pääpahis on suursijoittaja George Soros.

Soros on ollut huumehaukkojen ja vankilateollisen lobbyn hampaissa siitä saakka, kun hän lahjoitti rahat Kalifornian lääkekannabisaloitteen kampanjoimiseen vuonna 1996. Siitä saakka kaikki kannabiksen laillistamista vastustavat tahot ovat yrittäneet mustamaalata Sorosta. Kevin Sabetin vetämän Sensible Approaches to Marijuana, SAM, järjestön pääargumentti on laillistamisesta syntyvä Big Marijuana, joka vie ihmisten vapauden ja myrkyttää pikkulapset.

Kannattaa muistaa, että tämä porukka hallitsee lobbaamisen. Päihde- ja lääketeollisuus ovat maailman isoimpia lobbareita, koska siten ne ovat saaneet luotua valtavat omaisuutensa ja suhdeverkostonsa. Vankilateollinen bisnes osa tästä kokonaisuudesta, joka sekin on lahjoittanut avokätisesti kieltolain puolesta kampanjoiville tahoille.

Soros on vain yksi miljardööri, joka on tukenut kannabiksen laillistamista ja järkevämpää huumepolitiikkaa. Miljardööri Sean Parker on lahjoittanut vuoden 2016 laillistamiskampanjaan Kaliforniassa yli kaksi miljoonaa dollaria ilman, että hänellä on liiketaloudellista intressiä siihen. Soroksen demonisointi kannabiksen laillistamisessa on olkinukke, joka vie huomion oleelliselta muutokselta.

Kannabista ei saa enää kaappiin

Monsanton ja Bayerin salaliiton hehkuttaminen vie huomion pois siitä tosiseikasta, että kannabis ja kannabinoidilääkkeet on seuraava suuri bisnes, jota ei enää kykene työntämään takaisin kaappiin. Uudet ja vanhat lääkeyhtiöt ovat lähteneet mukaan tähän kultaryntäykseen. Tässä kaksi esimerkkiä.

Kannabiksen laillistamista vastustavalla Insys pharmaceuticalsilla on opioidien lisäksi kehitteillä sekä dronabinol- että kannabidiolipohjaisia lääkkeitä. Dronabinol kuuluu vuoden 1971 psykotrooppisten aineiden sopimuksen piiriin, ja Yhdysvalloissa se on luokiteltu huumelain III luokkaan sillä perusteella, että se ei ole narkoottinen aine ja sillä on vain alhainen riippuvuusriski. Kannabis on luokiteltu I luokkaan, koska se luokitellaan huumausaineeksi, jolla on vahva riippuvuuspotentiaali. Dronabinol on käytännössä kannabiksen pääasiallinen vaikuttava aine THC. Dronabinolia käyttävät potilaat valittavat sen aiheuttavan liian vahvaa päihtymystä verrattuna kukintoon, jossa on mukana THC:n vaikutusta lieventäviä kannabinoideja ja terpeenejä. CBD:n lääkekäyttö on Yhdysvalloissa on sallittu niissä 18:ssa osavaltiossa, joissa kannabiksen muu käyttö on vielä laitonta.

Tocris lääkeyhtiö valmistaa mm. anandamidia, HU-211:ta ja JWH sarjan synteettisiä kannabinoideja. HU-211 on täysagonisti eli verrattavissa THC:n vaikutuksiin, ja sillä on todettu olevan vaikutusta MS-tautiin, bakteeriperäiseen aivokalvontulehdukseen, epilepsiaan ja eri syistä syntyneisiin aivovammoihin.

Nämä aineet ovat teollisuudelle ja sijoittajille houkuttelevampia kuin kovaksi huumeeksi luokiteltu kannabiskasvi. Pääomillaan ja lobbareillaan niillä on mahdollisuus saada tuotteensa apteekkeihin ennen kukintoa. 

Synteettiset kannabinoidit ja FAAH-inhibiittorit

Tammikuussa 2016 levisi uutinen, jossa lähteestä riippuen kannabislääke tai kannabispohjainen lääke olisi aiheuttanut koehenkilön aivokuoleman ja vahingoittanut joukkoa muita. Aivokuolemalla ei ollut mitään tekemistä kannabiksen kanssa, mutta uutinen nosti esille lääkeyhtiöiden kiihkeän endokannabinoidijärjestelmään vaikuttavien aineiden etsimisen. Kyseessä oli kehityskemikaali BIA 10-2474, jota portugalilainen lääkeyhtiö Bial-Portela & Ca. oli tutkimassa kivun lievitykseen. Kemikaali kuuluu FAAH-inhibiittoreihin, joita tutkitaan anandamidin eli yhden endokannabinoidin hajoamisen estämiseksi. Ajatuksena on ehkäistä anadamidin hajoaminen, jolloin sen kertyminen keskushermostossa lievittäisi kipuja aiheuttamatta kannabikselle ominaisia psykoaktiivisia vaikutuksia.

Lääkeyhtiöt kehittelevät ja testaavat jokainen omia FAAH-inhibiittoreitaan, koska endokannabinoidijärjestelmän kautta saatavia vaikutuksia pidetään suurena markkinamahdollisuutena. Kannabiksen luokittelu vaarallisena huumausaineena ajaa lääkeyhtiöt kehittelemään yhä uusia synteettisiä aineita vaikuttamaan samoihin reseptoreihin.

Johnson & Johnsonilla on JNJ-42165279 ahdistusoireisiin, Mercksillä on MK-4409 ja Pfizerillä PF-04457845 reumakipuihin, unettomuuteen, Tuoretten syndroomaan ja kannabisvieroitukseen sekä Vernalis yhtiöllä V158866 kipulääkkeksi.

Kannabis- ja kannabinoidilääkkeiden kimpussa hyörii GWPharmaceuticalsin, Bayerin ja Monsanton lisäksi kaikki mahdolliset kemian yritykset. Myös Suomessa sijoittajat ovat huomanneet tämän, mistä 26.9.2016 uutisoivat sekä Iltasanomat että Iltalehti. Tässä nykyajan suomalaisten sijoittajien visio kannabislääkkeistä:

Niin OP, Danske Bank kuin Nordeakin ovat tehneet suoria sijoituksia maailmanlaajuiseen Abbvie-lääkefirmaan, joka valmistaa Marinol-nimistä lääkekannabista.

Tämän lisäksi OP ja Nordea ovat tehneet sijoituksia esimerkiksi Valeant Pharmaceuticals Interniin, joka valmistaa lääkekannabiksena tunnettua Cesamet Nabilonea.

Ajat muuttuvat

Toisaalta myös ajat muuttuvat. Takavuosina lääkekannabikseen kytkeytynyt firma olisi voinut olla ehdoton ei monelle sijoittajalle. Toisaalta entisajan sijoittajia ei olisi välttämättä painanut sijoittaa ydinaseyhtiöihin.

Myös Nordean kestävän sijoittamisen päällikkö Sasja Beslik myöntää, että ihmisten suhtautuminen kannabikseen tulee muuttamaan sijoituskäytäntöjä.

- Otamme asian käsittelyyn seuraavassa hallituksen kokouksessa. Kannabista valmistavia firmoja tulee varmasti lisää. Se tarkoittaa sitä, että myös meidän sijoittajien täytyy pohtia, miten suhtaudumme asiaan.
 

Kannabikseen ja endokannabinoidijärjestelmään sisältyy valtavia terapeuttisia mahdollisuuksia, joiden hyödyntäminen muuttaa terveydenhoidon ja parantamisen. Kannabiksen laillistaminen ja kannabislääkkeiden tulo apteekkeihin näyttää tapahtuvan kapitalismin lakien mukaan, mutta kehityksellä on hintansa. Tämä traaginen potilaskoe pitäisi nähdä varoittavana esimerkkinä siitä, kuinka keskeisen järjestelmän kanssa me pelaamme. 

Kannabiksen vahvuuden väitetään nousseen niin paljon, ettei se olisi enää sitä, mitä isovanhemmat käyttivät. Monet näistä uusista aineista ovat levinneet kieltolain takia laittomille huumemarkkinoille ns. synteettisinä kannabinoideina, eikä kieltolaki pysy tässä kilpailussa lääkeyhtiöiden perässä. Missä silloin on kieltolain moraali?

Acomplia - varoittava esimerkki

Acomplia nimisen kannabislääkkeen tarina on esimerkki kieltolakilobbyn toiminnasta Suomessa. Acomplian vaikuttava aine on rimonabant niminen kannabisantagontisti eli synteettinen kannabinoidireseptorin salpaaja, josta toivottiin ihmelääkettä lihavuuteen ja metaboliseen oireyhtymään. Sen kehitti ranskalainen lääkejätti Sanofi-Aventis, jonka kustantamia potilaskokeita tehtiin Suomessa. Niinpä tuote hyväksyttiin ylistävin väittein lääkkeeksi vuonna 2006.

Lääkeyhtiö pääsi mainostamaan tuotettaan tiedotusvälineiden laatimissa “uutisissa” kuten Kalevassa 30.12.2006. Potilaskokeita tehtiin Oulun keskussairaalassa, mikä sai muuten kannabisvihamielisen Kalevan toimituksen hehkuttamaan lääkettä kuin suoraan lääkeyhtiön mainoksesta:

Acomplian vaikuttava aine on rimonabantti. Rimonabantti vaikuttaa elimistön endokannabinoidi-nimiseen järjestelmään, jonka reseptorit rimonabantti salpaa. Endokannabinoidi-järjestelmän reseptoreiden salpaaminen vähentää ruokahalua, jolloin myös ruokaa tulee syötyä vähemmän.

Laihtumisen lisäksi lääketutkimuksissa selvisi, että se vaikuttaa positiivisesti myös sydän- ja verisuonitautien hoitamiseen sekä kakkostyypin diabeteksen hoitoon. Lisäksi rimonabanttilla voi olla hyvä vaikutus myös tupakasta irrottautumiseen. Jos näin on, lääkkeellä voidaan ehkäistä kahta ongelmaa: tupakointia, ja sen lopettamisesta mahdollisesti aiheutuvaa lihomista.

Talouselämän uutisessa Sanofi-Aventisin suomalainen edustaja ei halunnut kutsua Acompliaa laihdutuslääkkeeksi:

”Kyseessä on veren sokeri- ja rasva-arvoja korjaava lääke, joka myös laihduttaa. Lääkehoitoon liittyvät olennaisena osana ruokavalio ja liikunta”, muotoilee Sanofi-Aventis Oy:n toimitusjohtaja Heikki Vahtera.
 

Acomplian vaikuttavasta aineesta, rimonabantista, suunniteltiin jopa kannabiksen vieroituslääkettä, ikäänkuin antabuksen vastinetta kannabiksen käyttäjille. Acomplia vedettiin myynnistä vuonna 2008, koska sen haittavaikutukset ovat kannabiksen vaikutuksen vastakohtia eli pahoinvointia, masennusta ja jopa itsemurha-ajatuksia. Tästä Kaleva ja Talouselämä sitten vaikenivatkin.

Acomplia hyväksyttiin Suomessa lääkkeeksi ennen kannabiksen lääkelupaa, ja luvan myönsivät juuri ne tahot, jotka nyt kampittavat vanhusten ja sairaiden kannabislääkityksen saantia! 

Suomalainen opioidilobby

Koska kieltolakia ei pysty perustelemaan millään järkisyyllä eikä tutkitulla tiedolla, turvautuu kieltolakilobby olkinukkeihin. Kristillisdemokraattisen puolueen nuorisojärjestö esitti lokakuussa kokouksessaan, että "KD Nuoret aikoo ehdottaa lääkekannabiksen erikoisluvan laajentamista muidenkin sairauksien kuin MS-taudin hoitoon."

Kristillisen puolueen Päivi Räsänen nosti suomalaisen opioidilobbyn, Big Pharma, keskusteluun kieltämällä nuorisojärjestön keskustelun kannabiksen lääkekäytön laajentamisesta. Räsäsen tyyli sensuroida keskustelua on suomalaisen huumepolitiikan perinteiden jatkoa, tympeä tuulahdus Torsti Koskisen ja Ritva Santavuoren fundamentalistiselta kaudelta.

Hän lausui: "valitettavasti lääkekannabiskeskustelua on useissa maissa käytetty huumepolitiikan keppihevosena, keinona avata portti kannabiksen käytön ja myynnin yleiselle vapautukselle. En usko, että tämä olisi kd-nuorten tavoitteena”.

Tässä Räsänen siteeraa HUS:n kipuklinikan ylilääkäriä, professori Eija Kalsoa. Hän toi tämän opioidilobbyn väitteen suomalaiseen kannabiskeskusteluun Lääkärilehden verkkosivuilla julkaistussa artikkelissa ”Kuka hyötyy lääkekannabiksesta?”

Eija Kalson mielipiteet kannabiksen lääkekäytöstä eivät kerro puolueettomasta tieteen seuraamisesta vaan uskonnollisesta ideologiasta. Hänen kantansa paljastuu amerikkalaisen lääkelobbyn väitteeksi siinä, että hän kiistää tutkimusten olemassaolon. Amerikkalaisessa keskustelussa puhutaan vain Yhdysvalloissa tehdyistä tutkimuksista. Yhdysvalloissa tutkimusta on vaikeuttanut kannabiksen asema liittovaltion huumelain vaarallisimmassa luokassa sekä tutkimuksen estämiseksi luotu erikoisbyrokratia.

Suomen huumemarkkinoilla näkyy kieltolakilobbyn ristiretken aiheuttama uusi ongelma eli uudet muuntohuumeet suoraan lääkeyhtiöiden laboratorioista. Tuoreella päätöksellä valtiovalta luokitteli jälleen 86 uutta kemikaalia huumeiksi:

Suurimpaan muuntohuumeryhmään eli synteettisiin kannabinoideihin lisätään myös useita aineita.

– Vaikka synteettisillä kannabinoideilla tavoitellaan samaa vaikutusta kuin kannabiksen käytöllä, niiden käyttöön liittyy vielä merkittäviä lisäriskejä. Synteettiset kannabinoidit voivat olla huomattavasti kannabista voimakkaampia ja niiden tarkka annostelu on vaikeaa, kun aineita on tarjolla sekä puhtaina että epäpuhtaina jauheina ja erilaisten yrttisekoitusten seassa, toteaa sosiaali- ja terveysministeriö.

Miksi Kalso ja Räsänen haluavat jatkaa rikollisjengien valtaa kannabismarkkinoilla, tukea kansainvälistä terrorismia ja altistaa nuorison yhä kovemmille aineille?

Kannattaa katsoa Kalson sidonnaisuudet: hän saa palkkioita Grünenthalilta, joka valmistaa tramadolia ja thalidomidia, Orion Pharmalta, joka valmistaa buranaa, eläinrauhoitteita ja marevania, Astra Zenecalta, joka tekee lääkkeitä astmaan, verenpaineeseen, rintasyöpään ja Mundipharmalta, joka tekee oxycontinia. 

Suomalainen viinapää ja kannabiksen laillistaminen

Suomessa laillistamisen vastustajien yhdeksi olkinukeksi on noussut suomalainen viinapää. Kieltolain puolustajat väittävät ainoastaan Suomessa kannabiksen laillistamisen johtavan lisääntyvään ryypiskelyyn, tuovan vain yhden päihteen lisää juopotteluun taipuvaiselle kansalle. Tämän nosti esille HBL:n toimittaja kertomalla, että se mikä toimii Kaliforniassa ei toimi Suomessa KOSKA suomalainen viinapää.

“Suomalaisen viinapään” ajatus juontaa juurensa kieltolain alkuun 1900-luvun alussa, jolloin säätyläiset halusivat tehdä pesäeron kansaan mm. juomakulttuurin avulla. Sisällissodan jälkeen suomalaisesta viinapäästä tehtiin syypää yleiselle väkivaltarikollisuudelle. Se oli osa kieltolain jälkeistä holhoavaa kontrollipuhetta, jolla luotiin mielikuvaa siitä, että kansa tarvitsee valtiokoneistoa irrationaalisten tunteidensa hallintaan. Suomalaisesta kansanluonteesta luotiin myytti, jonka mukaan vain sivistyneet osaavat käyttää alkoholia oikein, “vain herrat osaavat juoda”.

Tämä käsitys oli osa 1960-luvun ALKO:n politiikkaa, jolloin pääjohtaja Pekka Kuusen johtamana muutettiin suomalaista alkoholipolitiikkaa sallimalla keskioluen myynti kaupoissa ja baareissa. 1960-luvun keskiolutkampanjan yksi tarkoitus oli saada nuoriso käyttämään kannabiksen asemasta alkoholia. Tämä onnistuikin kaupan tukemana yli odotusten kokonaisen sukupolven alkoholisoituessa.

Kannabiksen laillistamista vastustettiin 1960-luvulla jopa sellaisilla perusteilla, että on vastuutonta puhua marijuanan ja hasiksen vapauttamisesta, koska niitä käytetään alkoholin kanssa. Hasis ja alkoholi ovat vastavaikuttajia, jolloin alkoholi kumoaa hasiksen positiiviset vaikutukset ja tuloksena on täysi ”alkoholitokkura”. Ja siksi hasista ei voi laillistaa.

Länsimaisen kulttuurin tuho ja valehtelemisen kulttuuri

Suomen ankaran kannabispolitiikan taustalla on Nils Bejerotin ja Juhana Idänpää-Heikkilän väite, että jos kannabiksen käyttö leviäisi yhtä laajalle kuin alkoholin käyttö, koko järjestäytynyt yhteiskuntaelämä, sellaisena kuin me sen tunnemme, tulisi toimintakyvyttömäksi parissa vuosikymmenessä.”

Länsimaisen kulttuurin luhistumisen sijaan olemmekin päätyneet kieltolain luomaan valehtelemisen kulttuuriin. Tuoreen tutkimuksen mukaan valehtelu helpottuu harjoituksen myötä.

”Kun valehtelemme oman etumme vuoksi, mantelitumake tuottaa kielteisiä tunteita. Se rajoittaa valmiutta epärehellisyyteen”, selittää psykologi Tali Sharot Lontoon University Collegen tiedotteessa.

”Valehtelun jatkuessa vaste kuitenkin heikentyy. Tämä saattaa johtaa kaltevalle pinnalle, ja pienet valheet paisuvat isoiksi.”

Länsimaisen kulttuurin tuho, suomalainen viinapää, George Soros, skitsofrenia, kannabiskarkit ja niin edelleen, yli 50 vuotta jatkunut valehtelu kannabiksesta on jättänyt sairaat ja vanhukset vaille halpaa ja toimivaa lääkitystä samalla kun nuoriso kasvattaa, käyttää ja kauppaa "viihdekannabista". 

Lähde: Guardian 22.10.2016, Conrad, Chris: Monsanto marijuana legalization hoax debunked. The Leaf Online 23.10.2016, Vice 23.10.2016, Forbes 18.1.2016,

 

Sanjay Gupta: Yhdysvalloissa ei oteta huomioon muualla tehtyä tutkimusta ja siellä tutkimus on tehty vaikeaksi, koska liittovaltion lain mukaan kannabis on I luokan vaarallinen huume. Siksi siellä voidaan virallisesti lausua, ettei kannabiksen lääkekäytölle löydy tutkimusnäyttöä. 

 

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/751-kieltolakilobbyn-olkinuket

Laillistamisen seuraukset

Laillistamisen myötä kuva kannabiksen käytön yhteiskunnallisista vaikutuksista selkiintyy. Laillistaminen hyödyttää kansalaisia ja tuo valtiolle verotuloja, mikä palvelee yhteistä etua.

Vuonna 2012 Coloradon ja Washingtonin osavaltioiden asukkaat hyväksyivät kannabiksen laillistavan lakialoitteen. Vuonna 2014 Alaska ja Oregon laillistivat kannabiksen kokonaan ja pääkaupungissa Washington D.C:ssä hyväksyttiin laillistamisaloite, joka laillisti kotikasvatuksen ja käytön mutta jätti kaupan ja verotuksen vielä säätämättä.

Yhdysvaltojen johtava huumepoliittinen järjestö Drug Policy Alliance, DPA, julkaisi raportin “So Far, So Good. What We Know About Marijuana Legalization in Colorado, Washington, Alaska, Oregon and Washington, D.C.”. Raportissa tarkastellaan laillistamisen vaikutuksia neljän otsikon alla: kriminaalivalvonta, nuorten kannabiksen käyttö, verotuotot ja liikenneturvallisuus.

Kannabikseen liittyvät pidätykset ovat romahtaneet sen laillistaneissa osavaltioissa. Coloradossa pidätykset vähenivät 46% vuosina 2012 - 2014. Washingtonin osavaltiossa pienten määrien hallussapitoon liittyvät oikeusjutut laskivat 98% vuosina 2011 - 2013. Washington DC:ssä kannabispidätykset laskivat 85% vuosina 2014 - 2015 pelkkään hallussapitoon liittyvien pidätysten vähentyessä 98%. Myös Oregonissa ja Alaskassa kannabikseen liittyvät pidätykset ovat vähentyneet vaikka näissä osavaltioissa ei vielä olekaan kannabiskauppoja. Tässä osavaltiot säästävät satoja miljoonia dollareita: pelkästään Washingtonin osavaltiossa kannabiksen kieltolain valvonta vei 200 miljoonaa dollaria vuosina 2000 - 2010.

Vaikka pidätykset ovat vähentyneet, on niiden rotuun perustuva eriarvoisuus säilynyt mustien ja latinojen joutuessa paljon todennäköisemmin pidätetyksi kuin valkoisten.

Coloradossa, Washingtonissa, Alaskassa ja Oregonissa ei nuorten kannabiksen käyttö ole lisääntynyt laillistamisen jälkeen. Tämä on tärkeä havainto, koska nuorena aloitettu käyttö johtaa todennäköisemmin riippuvuuteen myöhemmällä iällä. Laillistaminen on sen sijaan johtanut siihen, että huumeisiin liittyvät oppilaiden erottamiset kouluista ja oppilaitoksista ovat vähentyneet merkittävästi.

Coloradossa, Washingtonissa ja Oregonissa on ylitetty arviot kannabiskaupan tuottamista verotuloista osavaltioiden kerättyä 550 miljoonaa dollaria veroina. Vuonna 2015 Colorado keräsi 129 miljoonaa liikevaihtoveroa. Washingtonin osavaltiossa on kerättiin 186 miljoonaa dollaria valmisteveroa, 30 miljoonaa jälleenmyyntiveroa ja 224 miljoonaa dollaria muita veroluontoisia maksuja. Kesällä 2016 Oregonissa oli auki yli 400 kannabiskauppaa tuottaen 22,5 miljoonaa dollaria verotuloja ensimmäisen puolen vuoden aikana.

Laillistaminen ei ole tehnyt tieliikenteestä sen vaarallisempaa liikenneonnettomuuksien pysyessä samalla tasolla kuin ennen laillistamista Coloradossa, Washingtonissa, Alaskassa ja Oregonissa.

Washingtonin osavaltiossa onnettomuuksiin joutuneet autonkuljettajat ovat antaneet enemmän kannabispositiivisia testituloksia kuin ennen laillistamista, mutta veren THC-tasolla ja ajokyvyn huononemisella ei ole selkeää yhteyttä. Tämä havaittu lisäys voi aiheutua raportoinnin ja testaamisen muutoksista laillistamisen jälkeen. Onnettomuudet eivät ole lisääntyneet laillistamisen jälkeen.

Colorado: silkkaa voittoa

Marijuana Policy Group julkaisi raportin “The Economic Impact of Marijuana Legalization in Colorado”, jossa analysoidaan laillistamisen taloudellisia vaikutuksia osavaltiolle. Raportti perustuu osavaltion virallisiin lukuihin ja sitä voidaan pitää perustana alan kehityksen arvioinnille tulevaisuudessa.

Vuonna 2015 kannabiksen myynti ylsi 996 miljoonaan dollariin tuottaen 121 miljoonaa dollaria verotuloina. Vuonna 2014 myynti oli 700 miljoonaa dollaria. Kannabisnes on Coloradon suurin verotuloja tuottava tuotannonala.

Koska kannabiksen tuotanto ja kauppa ovat keskittyneet osavaltion sisälle, tuottaa se osavaltiolle enemmän myyntiä ja työllisyyttä käytettyä dollaria kohden kuin 90% muista tuotannonaloista. Kannabiskaupan tuottama raha siis pysyy osavaltiossa.

Kannabiskaupan kokonaisvaikutus on 2,39 miljardia dollaria vuonna 2015 ja se on synnyttänyt 18 000 kokopäiväistä työpaikkaa. Kannabiskaupan kerrannaisvaikutuksia ovat turvallisuus- ja lakipalvelut, tilavuokrat, varastointi sekä kasvatukseen liittyvä toiminta.

Kannabiksen myynnin huikeasta 42,4% prosentin kasvusta 36,2% on tullut kaupan muuttumisesta laittomilta markkinoilta laillisille.

Laillisen kannabiksen kysyntä jatkaa 11,3%:n vuosittaista kasvua vuoteen 2020 asti. Kasvu johtuu kaupan siirtymisestä laittomasta lailliselle puolelle sekä kannabisturismin kasvusta. Vuoteen 2020 mennessä kannabismarkkinoiden arvioidaan saavuttavan kyllästymisasteen muiden osavaltioiden laillistaessa.

Kannabiksen myynnin arvioidaan saavuttavan vuonna 2020 huippunsa 1,5 miljardia dollaria ja osavaltion arvioidaan kuluttavan tuolloin 215,7 tonnia kannabista. Markkina-arvot laskevat hintojen laskun sekä halpojen mutta runsaasti THC:tä sisältävien tuotteiden takia.

Synkät ennustukset eivät ole toteutuneet

Libertaarinen ajatushautomo Cato instituutti julkaisi raporttinsa “Dose of Reality”, jonka johtopäätös on se, että laillistamisella on ollut vähäinen vaikutus kannabiksen käyttöön ja sen seurausvaikutuksiin. Raportissa tähdennetään sitä, että on edelleen hyvin varhaista vetää lopullisia johtopäätöksiä, koska laillistamisesta on kulunut niin vähän aikaa. Olemassaolevat kokemukset ja kerätty materiaali osoittavat, etteivät laillistamisen kannattajien eikä vastustajien hurjimmat väitteet ole toteutuneet. Erityisesti laillistamisen vastustajien ennustamat merkittävät haittavaikutukset eivät ole toteutuneet.

Wayne Hallin ja Michael Lynskeyn The Addiction lehdessä julkaistu tutkimus “Evaluating the public health impacts of legalizing recreational cannabis use in the United States” keskittyy laillistamisen haittavaikutuksiin. He ennustavat laillistamisen aiheuttavan kannabiksen hinnan merkittävää laskua ja lisäävän kannabiksen käyttöä ja siten kannabiksen käyttäjien kokemia haittavaikutuksia. Pitkällä aikavälillä tämä tuo lisää uusia käyttäjiä. Hallin ja Lynskeyn raportti kuulostaa kuin kieltolain kannattajien uhkakuvien kertaukselta.

Tutkimuksessa kannabiksen käytön haittojen oletetaan pysyvän vakiona siirryttäessä laittomilta markkinoilta valvotuille markkinoille. Tutkijat kuuluvat huumeiden väärinkäytön tutkimusperinteeseen ja he puhuvatkin “uskottavista seurausvaikutuksista”. Ennenaikaisen tuomion langettamisen sijaan raportti kehottaa kuitenkin järjestelmälliseen tiedon keräämiseen kokonaiskuvan saamiseksi.

Kannabismyrkytykset ja ensiapukäynnit

Coloradossa lasten kannabismyrkytykset ovat lisääntyneet laillistamisen jälkeen mutta lukumäärä on pieni. Vuonna 2013 tapauksia oli 25 ja vuonna 2015 47 vastaten 0,2% kaikista alle 10 vuotiaiden ensiapuun viedyistä myrkytystapauksista. Yleisimpiä lasten myrkytyksen aiheuttajia ovat jokapäiväiset kotitalouskemikaalit, esimerkiksi lääkeaineet aiheuttavat 318 myrkytystapausta 100 000 lasta kohden.

Myös aikuisten ensiapukäynnit kannabiksen takia ovat lisääntyneet. Enimmäkseen kyse on osavaltioon saapuneista turisteista, jotka kaikki eivät osaa käyttää kannabista ja joutuvat sen takia turvautumaan ensiapuun. Tämäkään ei ole iso ongelma ja hoidettavissa paremmalla tiedottamisella ja pakkausmerkinnöillä.

Käyttötavat muuttuvat laillistamisen myötä

Puolueettomuuteen pyrkivää tutkimusta voi ohjata kieltolain luomat ajatusmallit ja terminologia. Kysymys on pohjimmiltaan siitä, miten me puhumme toisten ihmisten kannabiksen käytöstä. Kieltolain pahimpina aikoina ainoastaan väärinkäyttö termi oli sallittu kunnes Suomessakin 2000-luvun alussa virkamiehistö antoi kansalle uuden termin, viihdekäyttö. Itselääkintä ei ole edelleenkään virallisesti hyväksytty termi eikä sitä sen takia tutkita!

Vuoden alussa ilmestynyt tutkimus kannabiksen käytöstä “In the weeds: a baseline view of cannabis use among legalizing states and their neighbours” on mielenkiintoinen avatessaan tutkimuksen kannabiksen käyttötapojen muutoksesta laillistamisen myötä.

Coloradossa ja Washingtonissa on kannabista lääkkeenä käyttäneitä noin 8% ja ainakin kerran kannabista viihteenä käyttäneitä noin 40%. Kannabista lääkkeenä käyttäneistä 86% kertoi käyttäneensä sitä myös viihteellisesti. Lääkkeenä käyttävistä selkeästi suurempi osa käytti kannabista vaporoimalla tai syötävinä tuotteina, edibles, kuin viihdekäyttäjistä. He käyttivät myös enemmän kannabista sekä enemmän rahaa sen hankkimiseen. Viihde- ja lääkekäyttö ovat päällekkäisiä ilmiöitä, ja siksi käytön yleistyminen ei väistämättä aiheuta samassa suhteessa ongelmia.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös kannabiksen ja alkoholin käytön suhdetta. Vain pieni osa kannabiksen säännöllisistä käyttäjistä käytti molempia samanaikaisesti. Sen sijaan kannabiksen viihdekäyttäjät käyttivät usein alkoholia samanaikaisesti. 

Parempaa elämänlaatua

Kalifornia laillisti kannabiksen lääkekäytön vuonna 1996, minkä jälkeen 25 osavaltiota on seurannut esimerkkiä. Näissä osavaltioissa vanhemmat ikäluokat tekevät enemmän töitä ja ovat terveempiä kuin muissa osavaltioissa.

John Hopkins ja Temple yliopistojen tekemän tutkimuksen "The Impact of Medical Marijuana Laws on the Labor Supply and Health of Older Adults: Evidence from the Health and Retirement Study" mukaan kannabiksen lääkekäytön laillistaneiden osavaltioiden vanheneva väestö on saanut elämänlaatuunsa kohennusta ja lisää aktiivivuosia. Nämä vaikutukset näkyvät erityisesti vanhempien miesten terveyden kohentumisena. Vanhempien naisten kohdalla tulokset ovat olleet epäselvempiä.

Tulosten mukaan yli 50 vuotiaiden työllistyminen parani 9,4% ja viikottainen työaika piteni liki 5%. Syynä tähän oli yleisen terveyden tason koheneminen kannabiksen laillistaneissa osavaltioissa. Näissä osavaltioissa vanhemmat miehet kertoivat olevansa hyvässä tai loistavassa kunnossa 5% enemmän kuin muissa osavaltioissa, ja kivun tuntemukset olivat 10% alemmalla tasolla. Kuitenkin vanhempien naisten kohdalla kivun kokemukset olivat 3,8% yleisempiä kuin muissa osavaltioissa.

Myös älykkyys koheni

Kannabiksen lääkekäyttö ei aiheuta älyllisiä ongelmia vaan "Splendor in the Grass? A Pilot Study Assessing the Impact of Medical Marijuana on Executive Function" tutkimuksen mukaan kolme kuukautta kannabislääkityksen aloittamisen jälkeen potilaat suoriutuivat älykkyystesteissä paremmin kuin ennen hoidon aloittamista. Erityisesti aivojen etulohkoa vaativat taidot kehittyivät. Sen tiedetään liittyvän ajatteluun, ongelman ratkaisuun ja suunnitteluun.

Kannabislääkitys kohensi myös potilaiden nukkumista ja yleistä terveydentilaa. Muiden lääkkeiden käyttö väheni huomattavasti, opioidien peräti 42%. Osa potilaista pystyi lopettamaan opioidilääkityksen kivunlievityksessä. Tässä tutkimuksessa henkilöt olivat keski-ikäisiä tai vanhempia. Lisäksi heidän käyttöympäristönsä oli laillinen. Otos oli vielä pieni, 24 potilasta, mutta tulokset osoittavat, että asiaa pitää tutkia lisää.

Tutkimuksessa tehtiin vertailu viihdekäyttötutkimuksiin, joissa oli todettu viihdekäytön laskeneen älykkyyttä. Tämä osuus oli tutkimuskatsaus eli siinä verrattiin tuloksia kieltolain olosuhteissa tehtyihin tutkimuksiin. Mukana näissä oli ns. Dunedin kohortista 38 vuoden aikana tehdyt seurantatutkimukset, joiden myötä vahvistui se, ettei kannabiksen viihdekäyttö tyhmennä itsessään, vaan saadut mittaustulokset ovat johtuneet muista tekijöistä, joita ei otettu huomioon tutkimuksen keskittyessä kannabiksen “väärinkäyttöön”. 

Raporteista ja tutkimuksista välittyvä myönteinen kuva on amerikkalaisten arkipäivää. Mielipidemittaukset kertovat kannabiksen laillistamisen kannatuksen jatkuvasta kasvusta tuoreimman American values tutkimuksen osoittaessa jo 62%.

 

Kannabiksen viihdekäytön laillistamisesta Kaliforniassa

 

 

Lähdeluettelo:
 Huffington Post 13.10.2016, Washington Post 13.10.2016, Washington Post 4.10.2016, Washington Post 28.7.2016, NBC News 25.2.2016, The Cannabist 26.10.2016, Boston Magazine 19.10.2016

Drug Policy Alliance 13.10.2016: “So Far, So Good. What We Know About Marijuana Legalization in Colorado, Washington, Alaska, Oregon and Washington, D.C.”

Marijuana Policy Group: The Economic Impact of Marijuana Legalization in Colorado.

Gruber et al: Splendor in the Grass? A Pilot Study Assessing the Impact of Medical Marijuana on Executive Function. Frontiers in Pharmacology 13.10.2016

Angela Dills, Sietse Goffard, and Jeffrey Miron: Dose of Reality. The Effect of State Marijuana Legalizations. Cato instituutti 16.9.2016.

Wayne Hall ja Michael Lynskey: Evaluating the public health impacts of legalizing recreational cannabis use in the United States. Addiction 7.6.2016.

Rosalie Liccardo Pacula, Mireille Jacobson, Ervant J. Maksabedian: In the weeds: a baseline view of cannabis use among legalizing states and their neighbours. The Addiction 26.11.2016

Nicholas LH, Maclean JC.: The Impact of Medical Marijuana Laws on the Labor Supply and Health of Older Adults: Evidence from the Health and Retirement Study. NBER Working Paper No. 22688. National Bureau of Economic Research, USA, September 2016. 

 

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/750-laillistamisen-seuraukset

Kanada: mikä laillistamismalliksi ?

Kannabis on jo laillistunut kansalaisten keskuudessa viranomaisten yrittäessä ratkaista vähittäismyynnin ongelmia. Kansalaisten enemmistön hyväksyessä kaupan valvonnan ja verotuksen on sen käyttäjillä oikeus päättää, miten he haluavat hankkia kannabiksensa. 

Kanadan hallitus perusti kesällä työryhmän kannabiksen laillistamiseksi, Task Force on Marijuana Legalization and Regulation. Anne McLellan toimii työryhmän puheenjohtajana. Hän on toiminut aiemmissa liberaalihallituksissa oikeus- ja terveysministereinä. Vuonna 2005 antamassaan haastattelussa hän sanoi kannabiksen olevan “vaarallinen aine”.

“Tiedämme se olevan poltettuna pahempi karsinogeeni kuin tupakka. Tämän tiedämme tieteellisen tutkimuksen perusteella eikä sitä voi kiistää. Tämä on tiedettä,” hän laukoi vuonna 2005.

Kaikki valtaa haluavat poliitikot ovat vuosikymmenien ajan joutuneet virassa ollessaan laukomaan näitä huumevalistuksen älyttömyyksiä. Nyt McLellanin tehtävänä on saada aikaan hallitukselle esitys kannabiksen vähittäiskaupan järjestämisestä marraskuuhun mennessä. Hallituksen lakiesitys on odotettavissa vuoden 2017 keväällä.

Kannabiksen vähittäismyyntiin on useita eri vaihtoehtoja, onpa ehdotettu jopa kannabiksen myyntiä alkoholikaupoissa, ja perusteluna käytetään ikärajan valvontaa.

Kanadan lääkäriliiton, Canadian Medical Association, CMA, jäsenistön keskuudessa tehdyn kyselyn mukaan enemmistö suosittelee viihdekäyttöön tarkoitetun kannabiksen THC pitoisuuksien valvontaa. CMA ei ota kantaa laillistamiseen mutta kannattaa 21 vuoden ikärajaa. CMA:n jäsenet eivät halua kannabiksen myyntiä apteekkiin, koska heidän mielestä se lähettää väärän viestin rinnastamalla kannabis lääkeaineisiin. Lääkäreiden mielestä parempi paikka olisi alkoholikaupat, joilla on jo kokemusta ikärajavalvonnasta.

Kanadan poliisipäälliköiden liitto, Canadian Association of Chiefs of Police, ei esitä omaa kantaa ikärajakysymykseen vaan jättää sen lääkäriliiton arvioitavaksi. Liiton mielestä ikärajan on oltava yhtenevä kautta Kanadan.

Kansalaisjärjestöt kuten The Arthritis Society, Canadians for Fair Access to Medical Marijuana ja Canadian AIDS Society jättivät yhteisen esityksen, jossa korostetaan viihdekäytön ja lääkekäytön erottamista toisistaan niin että yli 67 000:n kroonisesti sairaan potilaan turvallinen ja valvottu kannabiksen saanti voidaan taata. Järjestöjen mielestä lääkekannabis pitää vapauttaa veroista kuten muutkin lääkkeet. Tällä hetkellä siitä peritään veroja.

Kansalaisjärjestöjen mukaan hallituksen tulee sallia useita vaihtoehtoja kuten kannabisklubit, apteekkijakelu, postimyynti ja kotikasvatus, koska yksi malli ei pysty tyydyttämään kaikkia ihmisiä, jotka asuvat haja-asutusalueilla. Liian byrokraattinen valvonta pitää yllä pimeitä markkinoita.

Kansalaiset laillistivat jo 

Kysymys ei ole pikkurahoista: arvioiden mukaan kannabiksen vähittäismyynti tulee kasvamaan 10 miljardin dollarin bisnekseksi, joidenkin arvioiden mukaan jopa 20 miljardiin dollariin. Kannabismarkkinoiden arvo ylittäisi jopa olutmarkkinat.

Tällä hetkellä ainoa laillinen tapa hankkia kannabista on saada sitä postitse luvan saaneelta kasvattajalta. Ostajalla täytyy olla lääkärin kirjoittama resepti.

Tämän lisäksi on harmaa alue - jota toiset pitävät pimeinä markkinoina - eli kannabiskaupat, dispensaries, joihin voi poiketa ostoksille kunhan sinulla on resepti, joiden hankkimisesta on tullut hyvin helppoa.

Kannabis on yhä virallisesti laitonta Kanadassa mutta Vancouverissa ihmiset käyttäytyvät jo kuin se olisi laillista tai ainakaan lait eivät näytä enää pätevän. Kannabista pystyy ostamaan lukemattomista kaupoista, joista osalla on kaupungin lupa. Jokavuotinen 420 tapahtuma siirrettiin tänä vuonna kaupungin toivomuksesta keskustasta laajalle ranta-alueelle, jonne sadat yrittäjät pystyttivät telttansa ja katoksensa ja alkoivat myymään kannabista ja kannabistuotteita tuhansille halukkaille. Mitkään säädökset eivät rajoita tuotteiden vahvuutta eikä kerralla ostettavaa määrää.

Kannabiksen jakelupisteet, kannabiskaupat eli dispensaries ovat yleistyneet Torontossa viime aikoina mutta mielipidemittauksen mukaan tämä ei huoleta asukkaita: 57% Toronton asukkaista hyväksyy ne ja vain 30% vastustaa.

Laillistamisen kannatus on edelleen vahva: 62% kannattaa sitä ja vain 18% vastustaa. Tuoreen mielipidemittauksen mukaan 36% kanadalaisista kannattaa erillisten kannabiskauppojen sallimista, 29% kannattaa kannabiksen myyntiä apteekeissa ja vain 16% kannattaa sen myyntiä alkoholimyymälöissä. 

Kanadalaisista 9% on säännöllisiä käyttäjiä, kerran kokeilleita 14% ja satunnaiskäyttäjiä 16%. Tällä hetkellä käyttäjien suurin osa, 51%, hankkii kannabiksensa “ystäviltä” ja vain 14% kannabiskaupasta. Merkittävä enemmistö, 57%, kannabiksen nykyisistä käyttäjistä aikoo siirtyä luvallisen kannabiskaupan asiakkaaksi kunhan ne tulevat laillisiksi. 

Kannabiksen käyttö on yleisintä New Democrat puolueen kannattajissa: 29% puoluetta äänestäneistä oli kannabiksen satunnais- tai säännöllisiä käyttäjiä, 60% ei ole koskaan kokeillut ja 12% oli kokeillutkerran.

Liberaaleja äänestäneistä 57% ei ole koskaan kokeillut, 16% on kokeillut kerran ja 27% oli säännöllisiä tai satunnaiskäyttäjiä.

Konservatiiveja äänestäneistä 73% ei ole koskaan kokeillut kannabista, 14% kerran, vain 1% oli säännöllisiä käyttäjiä ja 11% satunnaiskäyttäjiä.

Mielipidetutkimuksen yllättävin havainto tulee niiden keskuudesta, jotka eivät ole käyttäneet kannabista: alle 10% heistä aikoo kokeilla kannabista, kunhan se laillistuu. Tämä jakautuu puoluekannan mukaan: 16% liberaaleista, jotka eivät ole aikaisemmin käyttäneet kannabista, aikoo kokeilla sitä laillistamisen jälkeen, konservatiiveista 3% ja sosiaalidemokraattista New Democrat puoluetta äänestäneistä vain 2%.

Tämä sama havaittiin rajan toisella puolella Washingtonin osavaltion laillistettua kannabis: vain 5% aikuisista kokeili kannabista ensimmäisen kerran sen tultua laillisesti kauppoihin. Tällä on vaikutusta käytävään laillistamiskeskusteluun, koska laillistamisen vastustajat pelottelevat sillä, että kaikki alkavat blaadaa, kunhan se laillistuu. 

Lähde: Cannabis Life Network 2.6.2016, National Post 18.10.2016, The Star 7.9.2016, National Post 24.8.2016, National Post 24.3.2016, National Post 20.4.2016

 

Kanadan ensimmäinen askel kohti laillistamista: työryhmän perustaminen.

 

Uutinen työryhmän työstä.

 

Marc Emeryn mielipiteet hallituksen laillistamissuunnitelmista, kuinka kansalaisten oikeudet pitää ottaa huomioon. 

 

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/748-kanada-mika-laillistamismalliksi-

USA: kannabiksen laillistaminen marraskuun vaaleissa

Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa kansalaiset saavat äänestää kannabiksen laillisesta asemasta yhdeksässä osavaltiossa. Varsinkin Kalifornian tuloksella on laajat seurausvaikutukset.

Yhdysvalloissa järjestetään presidentinvaalit tiistaina 8.11. Sen yhteydessä äänestetään kannabiksen laillistamisesta kokonaan Kaliforniassa, Nevadassa, Arizonassa, Mainessa ja Massachusettsissa. Kannabiksen lääkekäytön laillistamisesta äänestetään Floridassa, Arkansasissa ja Pohjois-Dakotassa. Lisäksi Montanassa äänestetään lääkekannabiksen valvonnan helpottamisesta.

Näistä äänestyksistä Kalifornia on tietenkin se tärkein. Kalifornia on suunnannäyttäjä koko maailmalle sekä Yhdysvaltojen suurin osavaltio: laillistaminen siellä kolminkertaistaa kannabiksen kokonaan laillistaneissa osavaltioissa asuvien amerikkalaisten määrän liki 60 miljoonaan.

Kaliforniassa mielipidemittaukset ovat antaneet laillistamisen kannatukselle lukemia 52%:sta aina 64%:iin. Mainessa ja Nevadassa kannatus ei ole aivan niin selvä, näiden osavaltioiden laillistaminen toisi 4 miljoonaa amerikkalaista turvallisen kannabiksen jakelun piiriin.

Nevada on väkimäärästä huolimatta tärkeä osavaltio, koska Las Vegasissa vierailee yli 40 miljoonaa turistia vuosittain. Mielipidemittausten mukaan Nevadassa laillistamisaloite voittaisi 53% - 33%, Massachusettsissa 53% - 40%, Mainessa 53% - 38% ja Arizonassa 50% - 40%.

Floridassa lääkekäytön laillistaminen näyttää mielipidemittausten mukaan varmalta. Florida on väkimäärältään iso, 20 miljoonaa asukasta, ja tärkeä esimerkki muille etelän osavaltioille, joissa harjoitetaan edelleen ankaraa huumepolitiikkaa. Floridan lakien mukaan laillistamisaloitteen pitää ylittää 60% raja, mistä kaksi vuotta sitten jäätiin kaksi prosenttia.

Voitto näissä osavaltioissa nostaisi lääkekäytön laillistaneiden osavaltioiden lukumäärän 25:sta 28:aan ja turvaisi miljoonien ihmisten lääkkeen. 130 miljoonaa Yhdysvaltojen kansalaista asuu tällä hetkellä sellaisissa osavaltioissa, joissa lääkekäyttö on sallittu. Reseptin saaneita potilaita on yli miljoona ja määrän arvioidaan nousevan yli kahden miljoonan kunhan kaikki osavaltiot ovat laillistaneet lääkekäytön.

Montanan äänestys on esimerkkinä siitä, että tiukkoja lakeja halutaan höllentää. Lainsäätäjät tiukensivat lääkekäytön ehtoja vuonna 2011 ja kansalaiset haluavat eroon ankarasta politiikasta potilaita kohtaan. Lääkekäytön laillistaminen sai vuonna 2004 taakseen 62%:n kannatuksen, joten muutos näyttää varmalta.

Kieltolaki ja valehtelemisen kulttuuri

Laillistaminen ei ole silti itsestään selvyys, koska vastustus on organisoitunut edellisiä vaaleja paremmin. Tätä kampanjointia rahoittavat mm. lääketeollisuus, päihdeteollisuus ja vankilateollinen kompleksi. Tämän sekalaisen sotajoukon pääideologi on entinen valkoisen talon huumepoliittinen neuvonantaja Kevin Sabet ja hänen johtamansa järjestö Smart Approaches to Marijuana, SAM. Sabet selittää edustavansa vaihtoehtoa kieltolaille ja laillistamiselle, kolmatta mallia valvoa kannabiksen käyttöä.

Sabet osallistui syyskuussa laillistamiskeskusteluun Bostonissa, Massachusettsissa. Faktatiedon esittämisen sijaan hän vetosi ihmisten pelkoihin nostamalla esille kaksi karkkipussia, joista toisen hän väitti sisältävän kannabismakeisia.

“Vanhempien tulisi kysyä itseltään, osaavatko he erottaa huumekarkkeja sisältävän pussin tavallisista karkeista”, hän hehkutti.

Keskustelun jälkeen hän jätti karkkipussit vartioimatta takahuoneeseen, mistä paikallinen kannabisaktivisti nappasi ne ja vei tutkittaviksi. Kokeissa paljastui, ettei kummassakaan pussissa ollut kannabiskarkkeja, mikä olisikin osavaltion lakien mukaan ollut rikos. Jälkikäteen Sabet joutui julkisesti myöntämään huijanneensa yleisöä.

Sabet ja SAM ovat jäänne siitä kieltolain luomasta valehtelun kulttuurista, joka rapauttaa yhteiskuntaa heikentämällä yleisön luottamusta siihen, että julkisen keskustelun osapuolet käyttävät rehellisiä ja tarkistettavia argumentteja. Vuosikymmeniä kestäneestä valehtelemisesta on vaikeampi päästä eroon kuin huumeriippuvuudesta, koska sillä on saatu rahaa ja valtaa.

Kolmannen vaihtoehdon sijaan Sabet edustaa vanhaa huumesotaideologiaa, mistä kertoo hänen osallistumisensa vankilateollisen kompleksin lobbausfirman World Federation Against Drugs, WFAD, toimintaan, mistä hänelle myönnettiin vuonna 2014 Nils Bejerotin palkinto.

Sabetin ja SAM:n keskeinen argumentti on se, että kannabiksen laillistaminen on suuryritysten vedätys luoda uusi miljardibisnes ihmisten heikkouksista. Kieltolakilobbya ei huoleta se, että meksikolaiset huumekartellit ovat vuosikymmeniä tehneet miljardien voittoja ilman ikärajoja.

Samoin heitä ei ole huolettanut lainkaan se, että kieltolaki on tehnyt vankilateollisen kompleksin toimijoista rikkaita. Huumesota on ollut niin iso bisnes ja tärkeä tekosyy valtioiden sortokoneistoille tunkeutua ihmisten yksityisyyteen kaikkien ihmisoikeuksien ja perustuslakien yli, etteivät ne tahot hevillä luovu saavuttamistaan valta-asemista ja eduista.

Tämä Sabetin esille nostama sotapropaganda näkyy myös tutkimuksissa, jotka nostavat laillistamisen ongelmia esille liioittelemalla tilastoja ja toisaalta sivuuttamalla selkeitä tuloksia.


Rocky Mountain High Intensity Drug Trafficking Area, RMHIDTA, on yksi liittovaltion huumesotavirasto, joka toimii Utahissa, Wyomingissa ja Coloradossa. Sen pitäisi periaatteessa olla neutraali asiantuntijaorganisaatio. RMHIDTA julkaisi raportin laillistamisen seurauksista mutta siihen on poimittu tilastoista ja tutkimuksista tarkoitushakuisesti lukuja, joita jopa esitetään muunneltuina. Raportin tarkoitus on saada ihmiset epäilemään laillistamisen onnistumista ja aivan aluksi siinä valehdellaan laillistamisen kannatuksesta Coloradon asukkaiden keskuudessa. Mielipidemittauksen mukaan kannatus on noussut jo 58%:iin mutta RMHIDTA:n raportti kertoo kannatuksen laskeneen 50%:iin, koska “ihmiset ovat alkaneet epäillä uuden politiikan tuloksia”.

Yhtenä esimerkkinä laillistamisen aiheuttamista ongelmista RMHIDTA:n raportti nostaa esille liikenneonnettomuuksien lisääntymisen. Raportissa ei kyseenalaisteta lainkaan sitä, kuinka merkityksellinen kannabispositiivinen testitulos on liikenneonnettomuuksien yhteydessä. Liittovaltion tutkimuslaitos National Highway Traffic Safety Administration, NHTSA, julkaisi vuoden alussa helmikuussa raportin kannabiksen käytön ja liikenneonnettomuuksien yhteydestä eikä löytänyt mitään linkkiä laillistamisen ja liikenneonnettomuuksien lisääntymisen välillä.

Itse asiassa poliisi aloitti järjestelmällisen kannabiksen testaamisen onnettomuuksien tutkinnassa laillistamisen jälkeen sekä Coloradossa että Washingtonissa. Tämän takia laillistamista edeltävän ajan luvut on pitänyt päätellä jälkikäteen, mikä ei suinkaan lisää tutkimusten luotettavuutta. Liikenteessä on paljastunut enemmän kannabispositiivisia tuloksia, mutta liikenneonnettomuudet vähenevät pitkällä aikavälillä, eikä laillistaminen ole siten johtanut mihinkään onnettomuuksien piikkiin, minkä pitäisi olla se pääasia.

Kieltolakilobbyn toimintatapa alkaa muistuttaa taistelua tuulimyllyjä vastaan. Tuoreimman Pew-mielipidemittauksen mukaan 57% amerikkalaisista kannattaa kannabiksen laillistamista ja enää vain 37% vastustaa sitä.

Bob Dylanin sanoin emme enää tarvitse meteorologia kertomaan tuulen suunnan kääntyneen. Tämän ovat myös osavaltioiden lainsäätäjät huomanneet ja seuraava laillistamisaalto on odotettavissa sieltä suunnalta. Kentuckyn osavaltion kongressi käsittelee senaattori Perry Clarkin tekemiä lakialoitteita, joilla pyritään laillistamaan hampun ja kannabiksen kaikki käyttö. Delawaren osavaltion senaattori Margaret Rose Henry on laatinut osavaltion kongressille lakialoitteen, jonka odotetaan tulevan käsittelyyn tammikuussa 2017. Lääkekäytön laillistaneet osavaltiot höllentävät liian tiukkoja rajoituksiaan, ja mm. Connecticutin osavaltion kuvernööri Dannel P. Malloy hyväksyi lokakuussa kannabiksen lääkekäytön alle 18 vuotiaille sallivan lain. Paikallistasolla yhä useammat maakunnat ja kaupungit dekriminalisoivat käytön ja hallussapidon omaan käyttöön.

Kieltolaki on vielä vahvoilla: yli puolet ns. huumepidätyksistä koskee kannabista, ja vuonna 2014 Yhdysvalloissa pidätettiin yli 700 000 ihmistä kannabiksesta, heistä 90% pienen määrän hallussapidosta. Afroamerikkalaisilla ja latinoilla on paljon suurempi todennäköisyys joutua pidätetyksi kuin angloamerikkalaisilla. Vuonna 2015 lainvalvojat pidättivät yli 570 000 ihmistä pienimuotoisesta kannabiksen hallussapidosta omaan käyttöön, mikä on enemmän kuin kaikki väkivaltapidätykset (murhat, tapot, raiskaukset, pahoinpitely) yhteensä. Tämä on koko ongelman ydin: vääriin uhkakuviin perustuva lainvalvonta on vienyt yhteiskunnan resurssit vääriin kohteisiin.

Lähde: New York Times 13.10.2016, Human Rights Watch 12.10.2016, Reason 6.10.2016, NORML 3.10.2016, Weed News 23.9.2016, Forbes 17.9.2016, Reason 16.2.2015

 

Reason TV 23.8.2016: Drug Policy Alliance, DPA, Kalifornian osaston johtaja Lynne Lyman.

 

 

CBS 12.10.2016: myös 
kieltolain kannattajilla on asiaa!

 

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/747-usa-kannabiksen-laillistaminen-marraskuun-vaaleissa

Hollannissa keskustellaan kasvatuksen laillistamisesta

Hollannin ristiriitainen kannabispolitiikka saattaa ratketa parlamentin käsitellessä kasvatuksen sallivaa lakialoitetta.

Hollannin liberaalin D66 puolueen kansanedustaja Vera Bergkamp laati lakialoitteen, joka laillistaisi kannabiksen kasvatuksen valtion valvomana. Aloitteella on useiden puolueiden kannatus ja enemmistö kansanedustajista aikoo äänestää sen puolesta. Äänestys pitäisi järjestää ennen ensi kevään parlamenttivaaleja.

“Ihmiset voivat ostaa kannabista mutta sitä ei saa kasvattaa eikä kuljettaa. Tämä on väärin. Sen valvonta edistää terveyttä ja ehkäisee rikollisuutta. Kansalaisten ja paikallishallintojen enemmistö kannattaa aloitetta,” Bergkamp selitti aloitettaan.

Vastikään julkaistu Radboudin yliopiston tutkimus tukee kansanedustajan perusteluja: laillistaminen edistäisi kansanterveyttä ja ihmisoikeuksien toteutumista Hollannissa.

Tutkimuksen mukaan laiton kannabiksen kasvatus levittää rikollisväkivaltaa, tulipaloja, ympäristön saastumista, melua ja legionella bakteeritartuntoja.

Uusi laki asettaa myös laadunvalvonnalle kriteerit.

“Ihmiset eivät oikeasti tiedä, mitä he polttavat,” Bergkamp jatkaa.

Hollannin oikeusministerin Ard van der Steurin mukaan tutkimuksen tulokset eivät ole mikään syy muuttaa lakia eikä rikollisuuden vähenemiselle laillistamisen myötä löydy mitään todisteita. Hän kuuluu konservatiiviseen Volkspartij voor Vrijheid en Democratie puolueeseen, VVD, jolla on enemmistö parlamentissa. Oikeusministerin lausunto kuulostaa satiirilta maassa, missä lailliset kannabiskahvilat saavat kannabiksensa laittomilta viljelmiltä.

Lakialoitteen mukaan kannabiskahvilat saisivat ostaa kannabiksensa valtion lisenssin saaneilta kasvattajilta, joiden pitää tuottaa kannabis suljetussa järjestelmässä. Näille asetetaan laatuvaatimukset, joiden toteuttamista virkamiehet valvovat.

Utrechtin, Eindhovenin ja Heerlenin kaupunkien vetämä kannabiksen kasvatusaloite on saanut taakseen yli 50 paikallishallintoa. Näiden edustajan, D66 puolueen “alderman” Victor Everhardtin mukaan kannabiksen kasvatuksen laillistaminen antaa paikallishallinnolle mahdollisuuden “nähdä näkymätön”.

“Haluamme vain tietää, kuinka laillistaminen toimii ja kuinka se voi parantaa nykyistä tilannetta. Kannabis ei ole haitaton päihde. Jatkamme sen käytön ehkäisyä. Mutta todellisuudessa ihmiset käyttävät sitä. Eli ongelma on se, kuinka paikallishallinnon tasolla voidaan toteuttaa kannabispolitiikkaa. Kaikki järki kertoo, että haluamme valvoa kaikkea mitä tapahtuu.”

Lähde: Dutchnews 23.9.2016, NLTimes 30.5.2016

 

Vera Bergkampin laillistamisaloite uutisissa:

 

 

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/746-hollannissa-keskustellaan-kasvatuksen-laillistamisesta

Elefantti olohuoneessa

Huumesopimuksien kriminaalivalvonnan takana oleva kansainvälinen konsensus on hajonnut ja kannabiksen laillistaminen on mahdollista kansainvälisen sopimusjärjestelmän puitteissa. Kannabiksen laillistaminen edistää sekä ihmisoikeuksia että yhteistä hyvää, ja siksi kansainvälisen huumevalvontajärjestelmän uskottavuus edellyttää sen uudistamista.

Tusky on uutisoinut UNGASS 2016 prosessia ja kannabiksen laillistamista ihmisoikeusnäkökulmasta. Kannabiksen käsittelyä kansainvälisessä huumevalvontabyrokratiassa kutsutaan elefantiksi olohuoneessa. Kannabiksen käyttö ja kauppa muodostavat suurimman osan ns. kansainvälisestä huumeongelmasta, mutta kansainvälisessä huumevalvontabyrokratiassa asiasta ei puhuta oikealla nimellä vaan yhtenä huumeena huumeiksi määriteltyjen aineiden koko ajan kasvavassa joukossa. UNGASS 2016 kokouksen virallinen loppuasiakirja oli esimerkki tästä virallisen keskustelun joustamattomuudesta käydä analyyttista keskustelua tämän määrittelyn perusteluista.

Kannabis tuli kansainvälisesti valvottujen aineiden listalle heroiinin ja kokaiinin rinnalle aikakautena, joka eroaa ratkaisevilta osin nykyajasta. YK:n edeltäjä Kansainliitto suoritti nykyisen huumevalvontajärjestelmän perustana olevan tutkimuksen kannabiksesta vuonna 1935. YK:n alaisen maailmanterveysjärjestön, WHO, huumeriippuvuuskomitea, ECDD, ei ole antanut virallista arviota kannabiksen luokittelusta sen jälkeen.

Tätä kannabiksen tieteellisesti kestämätöntä luokittelua on arvosteltu aivan kansainvälisen kieltolain alusta saakka vuonna 1961. Valtiot, osavaltiot, kaupungit ja muut hallintoalueet ovat sen jälkeen eriasteisesti poikenneet vallitsevasta kieltolaista. Vuonna 2008 YK:n huumevalvontatoimiston, UNDCP, pääsihteeri Costa totesi raportissaan kannabiksen valvonnan olevan kansainvälisen sopimusjärjestelmän heikoin kohta. Dekriminalisointi, coffee shopit ja kannabisklubit edustavat ns. kilttiä erimielisyyttä huumevalvonnan konsensusta kohtaan, mikä ei kyseenalaista sopimuksien perustelua.

Kannabiksen kieltolaki perustuu väitteeseen, ettei sillä ole lääkinnällistä käyttöä. Kannabiksen lääkekäyttö leviää ja sen saatavuutta helpotetaan yhä uusissa valtioissa. Se on muuttumassa ns. välttämättömäksi lääkeaineeksi, essential medicine.

Paineita kannabiksen laillistamiseen tulee myös markkinoilta. Paradoksaalisesti kieltolaki on tehnyt kannabiksen kasvatuksesta miljardibisneksen. Kannabiskaupan siirtyessä laittomasta laillisen piiriin on syntymässä uudet miljardien arvoiset markkinat. Nykyään kannabiskauppa on laillista jo viidessä osavaltiossa Yhdysvalloissa ja Uruguayssa. Mm. Kanada, Jamaika, Italia, Israel, Intia, Britannia, Saksa ja Marokko pohtivat laillistamista, ja yhdeksässä osavaltiossa Yhdysvalloissa äänestetään marraskuun alussa laillistamisesta. Yhdysvaltojen laillisten kannabismarkkinoiden arvioidaan kasvavan kymmenessä vuodessa 50 miljardiin dollariin, onpa esitetty jopa 300 miljardia. Tämä lisäksi tulee vielä jatkojalosteiden markkinat.

YK on siinä tilanteessa, että sen ylläpitämä kieltolaki rikkoo ihmisoikeuksia, kehitystavoitteita ja rauhaa sekä heikentää turvallisuutta ja lain kunnioitusta. UNGASS 2016 ei pystynyt ratkaisemaan ristiriitaa asiakirjassaan, mutta kokouksessa elefantti nousi julkisuuteen kun puhujapönttöön nousi laillistamista ajavien maiden edustajia kertomaan perustelunsa. Vuosikymmenien yksimielisyys on julkisesti murtunut mutta uutta yhteisymmärrystä ei löydetty. Kokouksessa nostettiin esille sopimusten joustavuus tilapäisenä ratkaisuna jatkaa nykyistä politiikkaa ja sallia yhä suurempi jousto laillistamisen suuntaan. Tämä joustamisen politiikka sallii myös pakkohoidon ja kuolemanrangaistuksen niitä soveltavissa maissa. Filippiinit on esimerkki siitä, kuinka huumesota ja ihmisoikeudet eivät sovi yhteen, vaan joustamisen politiikka on lyhytaikainen umpikuja.

Valtioiden esittämä kritiikki kansainvälistä huumevalvontaa kohtaan alkoi nousta 1990-luvulla, ja INCB sekä kansainväliset huumehaukat alkoivat tällöin kokouksissa korostaa huumesopimuksilla luotua konsensusta. INCB:n uuden johtajan Werner Sippin puheenvuorossa UNGASS2016 neuvotteluissa tuli selväksi se, että huumesopimukset eivät INCB:n tulkinnan mukaan velvoita rankaisemaan käyttäjiä eivätkä toisaalta salli valvottua kauppaa ei-lääkinnälliseen käyttöön.

Tämä keinotekoinen konsensus hajosi jo ennen UNGASS2016 kokousta, eikä huumesopimuksien muuttaminen tai uudelleentulkinta edellytä konsensusta, tästä on esimerkkinä Bolivian ratkaisu laillistaa koka-lehden hyötykäyttö. Kansainvälisen valvonnan ongelmaa ei tarvitse ratkaista kokonaan uudella sopimuksella vaan nykyinen järjestelmä on mahdollista uudistaa vastaamaan muuttuvia olosuhteita.

Uruguay ei ole eronnut huumesopimuksesta eikä se ehdota sen muuttamista vaan se on valinnut strategiakseen sopimusvelvoitteiden uudelleentulkinnan. Se väittää, että kannabiksen kaupan laillistaminen palvelee huumesopimuksien perimmäisiä velvoitteita, mikä on ihmiskunnan terveyden ja hyvinvoinnin turvaaminen. Uruguayn virkamiehet korostavat sitä, että täysi-ikäisille kansalaisille tarkoitettujen kannabismarkkinoiden säätäminen perustuu kansanterveyden ja turvallisuuden takaamiselle ja on täten ihmisoikeusasia. Tässä Uruguay vetoaa YK:n asettamiin ihmisoikeusvelvoitteisiin, jotka ylittävät huumesopimuksien asettamat velvoitteet.

Uruguay tiedostaa toimivansa vastoin huumevalvontajärjestelmän säädöksiä, mikä vaatii sopimusjärjestelmän uudistamista. Yhdysvallat vetoaa siihen, että vaikka yhä useampi osavaltio laillistaa kannabiksen, on se laitonta liittovaltion lainsäädännössä ja siten USA noudattaa sopimuksia. Tällainen selitys ei ole myöskään pitkäikäinen yhä uusien osavaltioiden livetessä yhteisestä rintamasta.

Joka tapauksessa vuoteen 2019 mennessä yhä useampi valtio ja osavaltio lipeää kannabiksen kriminaalivalvonnasta vaikka se onkin vastoin kansainvälisten huumesopimusten joitakin vanhentuneita velvoitteita. Kannabis voidaan laillistaa nykyisten sopimusten puitteissa valtio tai valtioblokki kerrallaan. Seuraava etappi on vuonna 2019 YK:n huippukokous, jolloin seuraava realiteetti voi hyvin olla tällainen laillistajablokki tai blokkeja. Muun kansainvälisen lainsäädännön tavoin huumesopimusjärjestelmä pitää avata sen uudistamiselle, koska ilman uudistamismekanismeja kansainväliset sopimukset menettävät merkityksensä. Kannabiksen kaupan laillistaminen on keino pitää kiinni huumesopimuksien muista velvoitteista.

EU:ssa kannabiksen aiheuttama uhkakuva on muuttunut



Myös Euroopan valtioissa kannabiksen vastaisen politiikan ankarimpien sovellusten takana on ollut ajatus kannabiksen uhasta länsimaiselle yhteiskunnalle. Tällä hetkellä kansanterveydellinen ajattelu saa yhä enemmän suosiota käyttäjien kokemia ongelmia kohtaan, mutta EU:n huumesotaa perustellaan laittoman huumausainekaupan vaikutuksella yhteiskuntien turvallisuuteen.

“Huumeet” eivät uhkaa yhteiskuntien turvallisuutta vaan järjestäytynyt rikollisuus, joka on sekaantunut myös kannabismarkkinoille. Käyttäjien rankaiseminen on tästä näkökulmasta täysin tarpeetonta, se on vienyt vuosikymmeniä resursseja vääriin toimintamalleihin. Portugalin mallista on tulossa huumepolitiikan "käypähoitomalli". Dekriminalisaation ajatus näkyy EU:ssa myös siten, että kriminaaliviranomaiset alkavat priorisoida muita tehtäviä eli depenalisoida kannabiksen käyttöä ja kotikasvatusta kuten Britanniassa tapahtui 2015.

Kannabiksen kieltolain toisena perusteena käytetään sen lääkinnällisten vaikutusten kiistämistä. Vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa lääkekäyttö rajataan sen ulkopuolelle ja nykyiset rajoitukset ovat keinotekoisia ja pitää poistaa ensi tilassa. Saksa ilmoitti aloittavansa kannabiksen lääkekäytön normalisoinnin ja syyskuussa 2016 yksi potilas sai oikeudelta luvan kasvattaa omat lääkkeensä, kunnes vakuutusyhtiö alkaa korvaamaan apteekkilääkkeen. Tästä on tulossa "uusi normaali" suhtautumisessa kannabiksen lääkekäyttöön.

Kieltolain perusteena käytetty ajatusmalli riippuvuudesta on muuttumassa ainekeskeisestä terveysnäkökulmaan, kun on ymmärretty, että sosiaalinen deprivaatio aiheuttaa riippuvuutta. Laillistaminen nykyisen sopimusjärjestelmän puitteissa johtaa valvontajärjestelmään, jossa valtiollinen virasto tekee sopimuksia yritysten kanssa ja pyrkii rajoittamaan kotikasvatusta. Tällaisessa valvontajärjestelmässä piilee monopolisoinnin riski. Kannabisklubit ovat uusi ja kasvava ilmiö laillistaa kannabiksen käyttö ja hankinta omaan käyttöön sekä luoda kieltolain jälkeistä uutta sosiaalista valvontaa. Vaikka kannabisklubimalli ei ole saanut missään EU-valtiossa vallanpitäjien varauksetonta hyväksyntää, soveltaa Uruguay sitä osana valvontajärjestelmäänsä, jossa kansalaisilla on kolme vaihtoehtoa hankkia kannabiksensa.

Huumesodan säädökset vastaan ihmisoikeudet ja perustuslaki

Suomen kohdalla voidaan kysyä samaa kuin kaikkien muiden valtioiden osalta: jos kieltolaki ei ole pystynyt ehkäisemään viihdekäyttöä niin miksi lääkekäyttö on joko kielletty tai ankarasti rajoitettu ? Miksi vanhukset ja sairaat eivät saa lääkettä samalla kun uutisten mukaan jopa alaikäiset kasvattavat, käyttävät ja kauppaavat sitä?

Kannabiksen ei-lääkinnällisen käytön kriminalisoinnille ei myöskään löydy tukea sopimuksista. Suomi on tässä poikkeus Euroopassa, ja vuonna 1972 toteutettu käytön kriminalisointi oli oma keksintö, eikä perustunut vuoden 1961 huumesopimuksen velvoitteisiin. Käytön kriminalisoinnin taustalla vaikutti vallan vaihtuminen eduskuntavaaleissa: kriminalisointi perustui puoluepolitikoinnille eikä kansanterveydelliselle pohdinnalle.

25 gramman raja syyttäjien ohjeistuksessa kotikasvatuksen käsittelyssä sekä erityisiin huumetesteihin pakottaminen eivät nekään perustu huumesopimuksiin eivätkä ne ole lakeja vaan virkamiessäädöksiä. Säädökset ovat peräisin siitä ajatuksesta, että kannabiksen käytön leviäminen rapauttaa yhteiskuntajärjestyksen ja virkamiesten toimintaa pitää helpottaa epäiltyjen tutkinnassa, koska kyseessä on uhriton rikos, johon viranomaistoiminnalla on vaikea puuttua.

Oikeus tavoitella mielihyvää oikeuttaa huumeiden laillistamisen mutta riippuvuus ja itselle aiheutettu haitta eivät oikeuta huumeiden kieltämistä. Valvontajärjestelmän toiminta aiheuttaa lukuisia ihmisoikeusloukkauksia, joille ei löydy perustetta kansainvälisistä sopimuksista eikä perustuslaista. Kannabiksen kieltolaki on luonut meillä sellaisen tilanteen, jossa asetuksilla, säädöksillä ja ohjeistuksilla voidaan sivuuttaa perustuslaki ja ihmisoikeudet viranomaistoiminnan helpottamiseksi! 

On vielä yksi mahdollinen perustelu vapauden rajoittamiseksi ja huumeiden kiellon säilyttämiseksi. Tämä perustelu on yhteinen hyvä. Jos huumelakien liberalisointi aiheuttaa vakavaa haittaa yhteiskunnalle, voisi tämä ääritapauksessa oikeuttaa huumeiden kieltämisen. Mutta kokemukset osoittavat päinvastaista. Hollanti on onnistunut rajaamaan huumeongelmansa säätämällä suhteellisen liberaalit huumelait ”mietojen” huumeiden, kuten marihuanan valvontaan lisäämättä näiden huumeiden käyttöä. Portugali ja USA:n osavaltiot ovat antaneet samanlaisia kokemuksia. Kieltolaki on yhteistä hyvää vastaan, koska se pitää huumekunkut bisneksessä ja heikentää käyttäjien ja muiden ihmisten turvallisuutta.

UNGASS2016 prosessi ei ollut se lopullinen läpimurto kannabiksen laillistamiseksi kansainvälisesti, mutta sen myötä on tiivistynyt käsitys siitä, kuinka kannabis voidaan laillistaa nykyisen sopimusjärjestelmän ja kansainvälisen lainsäädännön puitteissa:

1. Laillistamisen tavoitteena tulee olla ihmisoikeuksien turvaaminen.

2. Valtion pitää osoittaa, että kannabiksen valvottu kauppa tehostaa ihmisoikeuksien turvaamista.

3. Päätöksellä pitää olla yleinen kannatus ja se täytyy tehdä kansallisen demokraattisen prosessin kautta.

4. Laillistaminen pitää toteuttaa suljettuna järjestelmänä niin että muut valtiot eivät koe siitä haittaa.

5. Valtion pitää aktiivisesti ehkäistä kannabiksen väärinkäyttöä.

Kannabis voidaan laillistaa kansalaisaloitteen pohjalta tai lainsäätäjien toimesta. Valtio tarvitsee liiketoiminnan ammattilaisten apua yrittäessään hallita kehittyviä markkinoita. Mitä tiukempia säädöksiä laaditaan, sitä enemmän laillistaminen hyödyttää vakavaraisia yrityksiä ja vahvaa hallintoa. Tässä kehityksessä uhkana on kannabiksen monopolisointi, "Big Marihuana". Itselääkinnän, kotikasvatuksen ja kannabisklubien salliminen osana valvontajärjestelmää takaa ihmisoikeuksien ja yhteisen hyvän toteutumisen laillistamisprosessissa. Tämä edistää ihmiskunnan terveyttä ja hyvinvointia.

Lähde:  Piet Hein van Kempen ja Masha Fedorova: International law allows for the legalisation of cannabis. Radboud University 30.5.2016, ScienceDaily 30.5.2016, Models for the legal supply of cannabis: recent developments. EMCDDA 31.5.2016, Cannabis Regulation and the UN Drug Treaties: Strategies for Reform. TDPF June 2016.

 

 

 

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/745-elefantti-ykssa