THL:n julkaisemassa tuoreessa tutkimuksessa todetaan pitkään jatkunut ja virallisesta valistuksesta huolimatta tapahtunut myönteinen muutos suhtautumisessa kannabikseen:
"Niiden suomalaisten osuus, jotka katsovat kannabiksen kokeilun sisältävän korkeintaan vähäisen terveydellisen tai muun riskin, on kasvanut tasaisesti vuodesta 1996 (26 %) ja lähentelee jo puolta (42 %) kansalaisista. Nuorten aikuisten miesten keskuudessa tämä osuus on nyt jo 75 prosenttia. Suhtautuminen kannabiksen säännöllisen käytön riskeihin, joka on aikaisemmissa tutkimuksissa pysytellyt vakaana ja hyvin kriittisenä, on myös lientynyt merkittävästi vuoden 2006 jälkeen. Tällä seikalla voi tulevaisuudessa olla suurikin vaikutus kannabiksen kysynnän kasvuun, säännöllisen käytön yleistymiseen ja sitä myötä kannabishaittojen lisääntymiseen."
"Monin verroin suurempi muutos näyttää tapahtuneen nuorten aikuisten keskuudessa. Ikäryhmässä 25–34-vuotiaat elinikäisprevalenssi kohosi 25 prosentista 36 prosenttiin ja tämä muutos on tilastollisesti erittäin merkitsevä (p<0,001). Vuosiprevalenssi oli sekin kasvussa, mutta tilastollisesti vain melkein merkitsevästi (p<0,05). Iso ero elinikäiskäytön ja vuodenaikaisen käytön yleisyyden välillä kertoo siitä, että kysymys on enimmäkseen ajoittaisesta kokeilusta tai käytöstä. Suurimmalla osalla kannabiksen käyttäjiä kokeilut ja käyttö loppuvat iän karttuessa ja elämän vakiintuessa (Hakkarainen & Metso 2003)."
"Vuosien myötä suhtautuminen säännöllisen humalajuomisen riskeihin on tiukentunut, mutta käsitykset kannabiskokeilujen riskeistä ovat lientyneet (Hakkarainen & Metso 2007). Kuvio 5 kertoo, että nämä kehityskulut ovat jatkuneet myös viime vuosina. Vuonna 2010 runsas neljäkymmentä prosenttia kaikista vastaajista piti kannabiksen kokeilun riskejä korkeintaan vähäisinä; 25–34-vuotiaista näin ajatteli 65 prosenttia ja ikäryhmän miehistä 75 prosenttia (taulukko 6). Uutta on se, että nyt myös asennoituminen kannabiksen säännölliseen käyttöön on kääntynyt lievenevään suuntaan. Muutos on tilastollisesti erittäin merkitsevä (p<0,001). Nuorten aikuisten ikäryhmästä noin viidesosa piti kannabiksen säännöllisen käytön riskejä vähäisinä, ja ikäryhmän miehistä näin ajatteli lähes joka kolmas (30 %). Tämä osuus on kaksi kertaa suurempi kuin neljä vuotta aikaisemmin (Hakkarainen & Metso 2007, 549). Kehityksen erityisyys näkyy hyvin kuviossa 5: toisin kuin kannabiskäsitykset, suhtautuminen säännölliseen humalajuomiseen ja päivittäiseen tupakointiin on muuttunut koko ajan kriittisemmäksi ja asenteet heroiinin kokeiluun ovat pysyneet muuttumattomina ja erittäin kriittisinä."
Kaikesta kannabispropagandasta, huumevalistuksesta, valehtelusta, koirapartioista, mielipidevainosta, toisinajattelijoiden marginalisoinnista, työpaikoilta ja oppilaitoksista erottamisista, kusetuksesta ja toisaalta alkoholin ja tupakan mainonnasta, tuotesijoittelusta ja "terveysuutisista" huolimatta on kansalaisten suhtautuminen kannabikseen koko ajan muuttumassa myönteisemmäksi, mikä johtuu tietenkin siitä, ettei kannabiksen kokeilu ja käyttö aiheuta niitä ongelmia, joita virallisessa valistuksessa esitetään.
Kannabiksen käyttö näyttää selvästi johtavan järkevöitymiseen muidenkin päihteiden käytössä, vaikka kannabista käytetään myös ongelmaisten käyttäjien keskuudessa osana sekakäyttömallia. Tällöinkin kannabiksen osuus sekakäytössä on enemmän lääkitsevä kuin huumaava - mikä jää tutkijoilta kokonaan huomaamatta vallitsevien oletusten takia. On koomista, että THL:n raportissa ollaan huolissaan valistuksen uskottavuudesta muttei sen sisällöstä. Haittojen vähentämisen kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.
Mutta sitten sivulla 409 esitetään yhteenvetona seuraavanlainen tiivistys:
{xtypo_quote_right}Kannabiksen käytön suurin haitta on kannabisvalistuksen kyseenalaistaminen ja sitä kautta poliitikkojen ja virkamiesten uskottavuuden kyseenalaistaminen{/xtypo_quote_right}
"Nuoret aikuiset miehet ovat nousseet tässä artikkelissa esiin monessa eri yhteydessä. Viime vuosina kannabiksen käyttö on lisääntynyt nimenomaan heillä ja heidän asenteensa kannabista ja sen käyttöä kohtaan ovat lientyneet merkittävästi. Myös sekakäyttö on yleisintä heidän keskuudessaan. Mistä on kysymys? Mieleen tulee Tehosekoitin yhtyeen taannoinen hitti, jossa lauletaan seuraavasti: "Kaikki nuoret tyypit tahtoo olla sekaisin, kaikki nuoret tyypit tahtoo olla jotakin".
Tämä täysin suhteeton yleistys tutkimuksen lopussa saa epäilemään, että ovatko tutkijat itse lukeneet omaa tekstiään kun he aikaisemmin kertovat, että "Suurimmalla osalla kannabiksen käyttäjiä kokeilut ja käyttö loppuvat iän karttuessa ja elämän vakiintuessa". Kun itse tekstissä todetaan kannabiksen käytön olevan paljon muutakin kuin tuhruista sekakäyttöä, kertoo yleistys huumesodan propagandan elävän vielä tutkijoiden kammioissa sekä poliitikkojen ja lobbareiden kabineteissa. Kannabiksen käytön suurin haitta on kannabisvalistuksen kyseenalaistaminen ja sitä kautta poliitikkojen ja virkamiesten uskottavuuden kyseenalaistaminen.
Huumesodan totalitarismi hukkasi raittiuden ideaalin
Tutkimustekstissä kannabiksen käyttö liitetään sekakäyttöön ja elämänhallinnan menettämiseen. Toisaalta siinä tuodaan esille tilastot siitä, että käyttö on useimmiten satunnaista, ja perheen sekä työuran takia käyttö hiipuu aikuistumisen myötä. Hyvin monissa tapauksissa kannabiksen käyttö saa ihmisen vähentämään ja jopa lopettamaan haitallisten päihteiden käytön. Tutkimuksessa esitellyt luvut ja tilastot eivät tue THL:n johtajan Pekka Puskan sekä tämän tutkimustekstin vanhakantaista Turmiolan Tommi lähestymistapaa.
Pekka Puska: totalitarismi ja korruptio on turmion tie
Mutta tästä harhaisesta todellisuuskäsityksestä ei voi syyttää THL:n tutkijoita vaan sitä yleistä poliittista ilmapiiriä, missä elämme. Poliitikot, tutkijat ja virkamiehet ovat huumeettoman maailman tavoittelussaan hukanneet raittiuden ihanteen, mikä on suuri kansanterveydellinen tappio.
Vappu Taipaleen nöyryytys ja länsimainen demokratia
Demokraattisen yhteiskunnan periaatteet ovat saaneet rapautua suomalaisen karvalakkihuumesodan takia, mikä ei tietenkään anna hyvää kuvaa valistuksen luotettavuudesta: jos valistus perustuisi ihmisten oikeisiin kokemuksiin, ei sitä tarvitsisi pitää yllä epädemokraattisin menetelmin. Tätä yhden totuuden politiikkaa on pakko pitää pystyssä sensuurilla, mielipidevainolla, koirilla, kansalaisoikeuksien loukkauksilla, toisinajattelijoiden marginalisoinnilla ja perustuslaissa säädetyn kotirauhan rikkomisella.
THL:n edeltäjän Stakesin pääjohtajan Vappu Taipaleen kohtalo kertoo koruttomasti siitä, kuinka totuus on ollut huumesodan suurin häviäjä. Vuonna 2001 Vappu Taipale kertoi Ylioppilaslehden haastattelussa kokeilleensa LSD:tä opiskeluaikanaan 1960-luvulla, jolloin sitä pidettiin lupaavana terapeuttisena aineena mm. psyykenongelmiin ja päihderiippuvuuteen. Tämä tapahtui syyttäjä Ritva Santavuoren ja huumepoliisin päällikön Torsti Koskisen valtakaudella ja Vappu Taipale joutui nöyrtymään julkiseen anteeksipyyntöön siitä, että oli puhunut totta!
Taipaleen episodin opetus lyö korville nykyistä huumehysteriaa, koska Taipaleen myöhemmät elämänvaiheet puhuvat huumevalistusta vastaan: hän on elänyt aikuisikänsä samassa avioliitossa, kasvattanut neljä lasta, väitellyt tohtoriksi ja toiminut ministerinä.
Suomalaisessa julkishallinnossa vallitsee kylmän sodan aikaisesta virkakieltojärjestelmästä kehittynyt huumepoliittinen pakollisen yksimielisyyden ilmapiiri, jossa toisinajattelijat nöyryytetään ja suljetaan ulos päätöksenteosta.
Kannabiksen vastustajat ovat natsibyrokraatteja?
Sen sijaan huumesodan varjolla ihmisoikeudet lokaan polkeneiden Juhana Idänpään-Heikkilän, Torsti Koskisen ja Ritva Santavuoren sekä heidän opetuslastensa teot pitäisi tutkia kansainvälisessä ihmisoikeustuomioistuimessa ja heidän politiikkansa takia kärsimään joutuneiden maine puhdistaa ja sovittaa riittävän isoilla korvauksilla.
"Väestön rangaistusmielipiteissä (kuvio 6) merkittävin muutos on tapahtunut suhtautumisessa kannabiksen kasvattamisen rangaistavuuteen. Noin viidesosa vastaajista oli vuonna 2010 sitä mieltä, että siitä ei tulisi rangaista, kun 1990-luvun alussa näin ajatteli joka kymmenes vastaaja. Muutos on viimeisenkin mittausjakson osalta tilastollisesti erittäin merkitsevä (p<0,001). Voi olla, että kannabiksen kotikasvatuksen yleistyminen ja siihen kytkeytyvät periaatteelliset kysymykset (omaan käyttöön kasvattaminen irrallaan salakuljetuksesta ja rikollisista markkinoista) ja siirtyminen hasiksesta marihuanaan ovat ravistelleet kannabisasenteita yleisemminkin (ks. Hakkarainen & al. 2011)."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti