Huumesodan tuloksettomuuden ja tuhoisuuden alkaessa valjeta yhä useammille ihmisille kautta maailman, ovat huumehaukat koventamassa väitteitään. Huumesota perustuu valehtelulle ja väärien tietojen levittämiselle. Missään tämä ei ole niin räikeää ja tuomittavaa kuin lapsen oikeuksien kohdalla.
Esitys sai kritiikkiä osakseen jo konferenssin aikana. Se julkaistiin joulukuussa netissä ja se sisälsi edelleen samoja virheitä ja lisäksi joukon uusia. Virheet alkavat jo ensimmäisessä lauseessa:
"Maailmanlaajuista huumeongelmaa valvotaan useiden maiden yhteistyöllä 100 vuotta voimassa olleella valvontajärjestelmällä, joka perustuu YK:n huumausainesopimuksille."
Tämä on perusvirhe: YK perustettiin vuonna 1945. Se täyttää sata vuotta vasta yli kolmenkymmenen vuoden päästä. Lisäksi nykyinen valvontajärjestelmä perustettiin vasta vuonna 1961. Aikaisemmat sopimukset eivät olleet samalla tavalla rajoittavia vaan niillä säädeltiin muun muassa oopiumin laillista kauppaa. Lukuisia aineita otettiin mukaan vasta 1960-luvulla, toisia vasta 1970-luvulla ja loput 1980- ja 1990-luvuilla.
Baxterin esitelmän mukaan lapsen oikeuksien sopimusta (Convention on the Rights of the Child, CRC) kannatetaan "melkein unlateraalisesti", Baxterin terminologiaa käyttäen. Hän varmaan tarkoitti unilateraalista, mikä sekin on ihmeellinen termi tässä yhteydessä. Baxter luultavasti tarkoitti "universaalista".
Mutta yksikään huumeiden vastainen järjestö ei ole tuonut esille sitä faktaa, että USA ei maailman tärkeimpänä maana ole ratifioinut lapsen oikeuksien sopimusta. Jos ottaisimme tämän sopimuksen vakavasti, vaatisimme Yhdysvaltoja ratifioimaan sen. Mutta yksikään huumeiden vastainen järjestö ei ole vaatimassa tätä!
Baxterin mukaan CRC asettaa kiistattomasti velvollisuutemme tulevia sukupolvia kohtaan. Sitten Baxter alkaa soveltamaan tätä huumepolitiikkaan.
Baxterin mukaan lapsen oikeuksien sopimus "tuo erityisesti esille laittomien huumeiden aiheuttaman tuhon ja tästä seuraavan lapsen suojelemisen tarpeen".
Sopimus ei ole lainkaan "erikoinen", mutta siinä viitataan huumeisiin, mikä tekee siitä ainutlaatuisen YK:n ihmisoikeussopimusten joukossa. Artikla 33 on tässä yhteydessä merkityksellinen ja sen artiklan eteen Harm Reduction International (HRI) on tehnyt paljon työtä.
Baxter sanoo, että suurin osa YK:n jäsenvaltioista ratifioi CRC:n vuonna 1989. Se hyväksyttiin vuonna 1989, jolloin riittävän moni valtio oli ratifioinut sen niin, että se astui voimaan vuonna 1990. 194 valtiota on tällä hetkellä ratifioinut sen, mutta USA ei ole edes hyväksynyt.
Sitten Baxter väittää virheellisesti tähän em. virheeseen perustuen, että "CRC on laajimmin hyväksytty YK:n sopimuksista". Baxterin pitäisi tutkia biodiversiteettiä suojelevaa sopimusta, miten se on ristiriidassa vuoden 1961 huumesopimuksen sadontuhoamisvelvoitteiden kanssa. Sen on ratifioinut 193 YK:n jäsenvaltiota ja USA:kin on sen hyväksynyt muttei vielä ratifioinut.
Baxter jatkaa väittämällä, että CRC on huumesopimuksia täydentävä. Tästä olisi mielenkiintoista kuulla lisää, mutta Baxter ei jatka aiheesta. Tilanne on monimuotoisempi.
Seuraavaksi Baxter esittää vakavan syytöksen. Hän esittää, että CRC:n sivuuttaminen on "käyttäjä-keskeisen haittoja vähentävän mallin syytä". Tässä hän sivuuttaa kokonaan USA:n osuuden ja syyttää siis haittojen vähentämisen politiikkaa lapsen oikeuksien hylkäämisestä.
Tämä on vakava syytös. Tähän sisältyy vielä syytös siitä, että haittojen vähentäminen on lisännyt huumeiden käyttöä ja siten lasten hyväksikäyttöä. Tämä ei perustuu mihinkään, mutta Baxter jatkaa ajatustaan mielikuvalla siitä, että korkean kallion juurelle asetetaan ambulanssi sen sijaan, että kallion laelle pystytettäisiin suoja-aita.
"Sen sijaan?" Eikö ambulanssi ole kuitenkin hyvä pitää kallion juurella kaiken varalta?
Ruotsia käsittelevässä osuudessa Baxter sivuuttaa kokonaan vuosikymmenien sosiaalidemokraattisen politiikan ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen ja esittää Ruotsin hyvinvoinnin sen huumepolitiikan seurauksena! Baxter sivuuttaa myös kaikki Ruotsin tekemät virheet. Hepatiitti C:n esiintymisluvut ruiskuhuumeiden käyttäjillä olisi ollut hyvä tuoda esille.
Baxter mainitsee Ruotsin yhteydessä vihdoin USA:n, kuinka Ruotsi ja USA ovat löytäneet toisensa huumesodan tavoitteissa. Mutta hän sivuuttaa kokonaan sen, että USA vastustaa lapsen oikeuksien julistusta eikä ole ratifioinut sitä!
Baxterin viitteet ovat naurettavia ja perustelut laiskasti kyhättyjä. Lapsen oikeuksista käytävään keskusteluun tarvitaan parempaa. Kun Baxter sitten esittää suosituksiaan, kuinka vakavasti niihin voi enää suhtautua?
Ihmisoikeudet ja lapsen oikeudet eivät ole ristiriidassa
Huumesodan kannattajat alkavat olla perusteluineen ahtaalla, mistä osoituksena on tämä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen korostaminen vailla mainintaakaan YK:n ihmisoikeuksien sopimuksesta aivan kuin sopimukset olisivat ristiriidassa keskenään.
Todellisuudessa YK:ssa on arvosteltu huumepolitiikan nykyistä toteutusta ihmisoikeuksien näkökulmasta.
Viime vuonna YK:n entinen ihmisoikeuksien erikoistarkkailija sekä International Crisis Groupin johtaja Louise Arbour liittyi Global Commission on Drug Policy -ryhmään.
"Anand Grover, YK:n erikoisraportoija jokaisen ihmisen oikeudesta nauttia korkeimmasta mahdollisesta fyysisen ja henkisen terveyden tasosta, korosti yleiskokouksessa raporttiaan, jossa vaaditaan hallituksia ja kansainvälisiä järjestöjä omaksumaan laittomien huumeiden valvontaan ensisijaisesti lähestymistapa, joka korostaa ihmisten oikeutta terveyteen. Hän huomautti, että huumevalvonnan kansainvälinen järjestelmä on yksipuolisesti tavoitellut "huumeetonta maailmaa" viimeiset 30 vuotta. Tämän hetkisen huumevalvonnassa rankaisua korostavan lähestymistavan arviointi osoittaa tämän riittämättömyyden, koska siinä sivuutetaan "huumeiden käytön ja riippuvuuden todellisuus". Siksi ihmisoikeudet ja oikeus terveyteen pitää asettaa kansainvälisen huumepolitiikan keskiöön tasapainottamaan nykyisen politiikan aiheuttamia inhimillisiä kustannuksia."
Tämä oli suuri arvovaltatappio huumesotalobbareille YK:ssa. Siksi huumesodan kannattajat rakentavat retoriikkansa mieluummin lapsen oikeuksien korostamiselle ja kerääntyvät kuuntelemaan toisiaan omiin konferensseihinsa.
Vaikka USA:n valkoisen talon huumetsaari esiintyy näissä huumeiden vastaisissa kokouksissa arvovieraana, ei häntä arvostella lapsen oikeuksien sopimuksen sivuuttamisesta. USA:n kielteinen asenne CRC:tä kohtaan perustuu sille, että USA haluaa rangaista ja tuomita alaikäisiään ja lapsiaan jopa elinkautisiin vankeusrangaistuksiin.
Lisäksi monet tiukkaa huumepolitiikkaa harjoittavista valtioista ovat saaneet tehdä varaumia sopimukseen ennen sen ratifioimista niin, että näissä maissa voidaan edelleen värvätä lapsia armeijaan, piestä julkisesti, pakottaa uskontoon jne. Monen huumeiden vastaisia järjestöjä taloudellisesti tukevan yrityksen voitollisuus perustuu lapsityövoiman riistämiseen kehitysmaissa, missä lapsen oikeuksien ja ihmisoikeussopimuksien noudattaminen on olematonta.
Lapsen oikeuksien sopimusta valvoo United Nations Children's Fund (UNICEF), jolla on lähinnä toimivat nettisivut sekä 18 hengen komitea, joka "tarkastelee jäsenmaiden lähettämiä raportteja". Lapsen oikeuksien sopimuksen retorinen korostaminen on tyypillistä huumehaukkojen strategiaa heittää hiekkaa silmille tärkeissä ihmisoikeuskysymyksissä.
Lähde: International Human Rights Association 7.2.2012 ja Josephine Baxterin esitelmä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti