tiistai 20. maaliskuuta 2012

Rahat huumesodan sijaan kouluihin

Huumesotaan käytettävät huimat rahasummat tulisi käyttää lasten koulutukseen. Siinä vaikutukset olisivat todellisia ja yhteiskuntaa parantavia.

Jos meillä on mitään toivoa rodullisten syvien haavojen paranemiseksi, meidän täytyy ensin pysäyttää epäonnistuneen huumesodan massavangitsemisten ja muiden sairaiden vaikutusten aiheuttama verenvuoto. Kieltopolitiikkaa, kuinka jaotellaan “me vastaan mies” -mentaliteetti ovat aiheuttaneet yhteisössämme vahingollisia seurauksia siitä kuinka mustat miehet koetaan – eikä vain valkoisten ihmisten keskuudessa.

Afroamerikkalaisena poliisina Baltimoressa, jopa minä ajauduin pelon alle kun kohtasin ryhmän mustia nuoria kadulla. Huumeiden, kuten kannabiksen, kieltäminen on tehnyt niistä erittäin tuottoisaa liiketoimintaa. Ei ole vaikea ymmärtää miksi monet nuoret valitsevat katujen huumepelin ja pelaavat mahdollisuudesta nousta ylös ravintoketjussa ja tienata reilusti verovapaata rahaa McDonaldsin uniformun pukemisen sijaan.

Vaikka kieltävä huumepolitiikka ei ole onnistunut vähentämään huumeiden käyttöä, se on on kuitenkin onnistunut muuttamaan kokonaisia yhteisöjä rikollisiksi. Lähes joka kolmas musta mies voi odottaa viettävänsä aikaa kaltereiden takana. Monille mustille nuorille pidätetyksi joutuminen on siirtymäriitti aikuisuuteen. Aina ei ole ollut näin.

Ollessani nuori Baltimoressa saatoin kävellä naapurustoni kaduilla ja osoittaa taloja joissa vanhemmat olivat lääkäreitä, lakimiehiä, poliiseja ja opettajia. Yhteisöni lapset haaveilivat noihin ammatteihin pääsemisestä kasvaessaan ja moni heistä onnistui tavoitteessaan.

Nykyään tällaista toivoa ei ole kovin paljon. Kiitos siitä kuuluu kysynnän selvästi ylittävälle “huumesodalle”. Kävellessäni vanhan naapurustoni katuja näen taloja joissa toinen tai molemmat vanhemmat ovat kaltereiden takana, koeajalla tai ehdonalaisessa.

53% mustista pojista ei koskaan käy loppuun lukiota. Lopettaneista 60% päätyy viettämään aikaa kaltereiden takana. Jopa koulussa pysyviä valmistellaan vankilaa varten. Monet koulut kohtelevat lapsia kuin epäiltyjä heti kun he astuvat ovesta sisään. Lapset pakotetaan kulkemaan metallinpaljastimien läpi tai antamaan virtsatesti koulun jälkeen pidettävään kerhoon osallistumisen ehtona. Poliisit liikkuvat kouluissa kuin vanginvartijat. On kuin ehdollistaisimme heitä koko elämän vangitsemiseen.

Ehkä, jos me käyttäisimme vähemmän rahaa turhiin yrityksiin huumeiden käytön eliminoimiseksi epäilyjen, pidätysten ja rankaisemisen sijaan, niin me voisimme sijoittaa lisää resursseja koulujen parantamiseen varmistaaksemme, että yhä useammat nuoret saavat riittävää valmistautumista menestymistä varten. Huumesodan lopettaminen ei ole kaikkia rotuun liittyviä ongelmia ratkaiseva ihmelääke yhteisöllemme, mutta se on välttämätön ensimmäinen askel.

Neil Franklin on Law Enforcement Against Prohibition -järjestön nykyinen johtaja. Hän työskenteli 34-vuotisen uransa aikana huumepoliisina ja koulutuspäällikkönä Marylandin osavaltion poliisissa ja Baltimoren poliisiyksikössä.

Lähde:

NY Times


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti