YK:n huumekomission, CND:n, vuosikokouksessa maaliskuun puolivälissä esitettiin merkittäviä puheenvuoroja nykyisen huumepolitiikan muuttamiseksi. Yksi huomattavimmista uusista huumesodan arvostelijoista on kokouksessa puheenvuoron käyttänyt maailmanlaajuinen kansalaisjärjestö Punaisen ristin ja Punaisen puolikuun kansainvälinen liitto, International Federation of Red Cross and Red Crescent Societies (IFRC).
Huumeiden käyttö on yleistynyt viime vuosina kaikilla mantereilla. Silloin kun huumeiden käyttöön (ja siihen liittyvään syrjäytymiseen, eriarvoisuuteen ja leimaamiseen) liittyy seksin myyminen käytön kustantamiseksi, lisää tämä yhdistelmä tautien leviämisen todennäköisyyttä laajempaan väestöön
Silti monissa maissa huumeiden käyttäjien haavoittuvuutta ja tarpeita ei ole tunnistettu. Heitä pidetään rikollisina eikä uhkana yleiselle terveydelle.
Maailman terveysjärjestön WHO:n Euroopan toimisto järjesti vuonna 2010 Wienissä kokouksen huumeiden käyttäjien HIV- ja tuberkuloositartuntojen taltuttamiseksi. Kokoukseen osallistui 37 valtiota ja yksi sen suosituksista osanottajamaiden terveysviranomaisille oli haittoja vähentävien toimenpidesuosituksien käyttöönottaminen ja lisääminen niin, että kaikki palvelut olisivat tarjolla samasta pisteestä.
Valitettavasti tätä keskeistä suositusta ei paljoa noudatettu tai ainakaan meidän tietoomme ei ole tullut sen laajaa käyttöön ottamista Itä-Euroopassa puhumattakaan muualla maailmassa. Viimeisten YK:n huumetoimiston, UNODC:n, lukujen mukaan ruiskuhuumeiden käyttäjien HIV-tartunnat ovat hyvin yleisiä Virossa (72%), Argentiinassa (50%) ja Brasiliassa (48%).
UNAIDS:n vuoden 2010 lukujen mukaan Venäjällä yli kolmasosalla (37%) maan 1,8 miljoonasta ruiskuhuumeiden käyttäjästä on HIV. Koska HIV-epidemia leviää ruiskuhuumeiden käyttäjistä (etupäässä miehiä) heidän seksikumppaneihin, lisääntyy HIV alueen naisten keskuudessa: vuonna 2009 naisten osuus HIV-tartunnan saaneista Ukrainassa oli 45% kun se vuonna 1999 oli 37%. Aasiassa 16%:lla ruiskuhuumeiden käyttäjistä on HIV. Joissakin maissa osuus on huomattavasti korkeampi: 30% - 50% Thaimaassa ja 32% - 58% Vietnamissa.
Jos huumeiden käytön annetaan jatkua valvomattomana ja hoitamattomana, muodostaa se uhkan yleiselle terveydelle, mikä voidaan hoitaa ainoastaan julkisen terveydenhoidon palveluilla ja lääketieteellisin menetelmin eikä vääriin tietoihin perustuvilla laeilla. Todistusaineisto osoittaa humanitaarisen huumepolitiikan tehokkuuden. Tämä pitää toistaa: haittoja vähentävä politiikka toimii.
Siksi IFRC - maailman suurin humanitaarinen ja kehitystyöjärjestö, 187 Punaisen ristin ja Punaisen puolikuun verkosto, joka yhdistää kymmeniä miljoonia vapaaehtoisia, joista yli puolet on nuoria - vaatii teiltä toimintaa.
Huumeriippuvaisten kohtelu rikollisina ruokkii HIV:n ja muiden tartuntatautien yleistymistä eikä pelkästään huumeriippuvuuteen sairastuneiden onnettomien keskuudessa, vaan myös riippuvaisten perheiden lasten keskuudessa sekä suuren yleisön keskuudessa, joka ei muuten altistuisi HIV:lle. Ruiskuhuumeiden käyttö on terveysongelma. Se on ihmisoikeusasia. Sitä ei ole pakko suvaita, mutta sitä ei pidä kriminalisoida.
IFRC vaatii maailman haavoittuvaisimpien, huumeiden käytön takia huono-osaisimpien ihmisten puolesta keskeisiä päättäjiä ja lahjoittajia ponnistelemaan tietojen keräämiseksi huumeiden käytön epidemian mittakaavasta valtioiden tasolla ja päättämään tähän sopivista toimenpiteistä. Kriminalisointi, eristäminen ja leimaaminen eivät ole sellaisia toimenpiteitä. Lait ja syyttäminen eivät estä ihmisiä käyttämästä huumeita. Eikä myöskään vieroituksessa käytettävät "kylmä kalkkuna" menetelmät, jotka voivat vaarantaa ihmisen hengen. Päinvastoin hallitusten tulee tunnustaa lopultakin, että humanitaarinen huumepolitiikka toimii!
Lähde: CND Blog 14.3.2012 ja Soros Blog 23.3.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti