Tuoreen tutkimuksen mukaan kokaiinikaupan raunioittaessa Keski-Amerikan yhteiskuntia sen käyttäjät länsimaissa auttavat länsimaiden talouksia rikastumaan huumekaupan tuottamilla voitoilla.
Tutkimus osoittaa, kuinka huumeiden tuotannon ja kaupan tuottamat suuret voitot päätyvät rikkaiden kuluttajamaiden eli Euroopan ja USA:n pankkeihin eivätkä huumesodan repimiin tuottajamaihin, kuten Kolumbiaan ja Meksikoon. Tutkijoiden mukaan länsimaiden rahoitustarkastajat ovat haluttomia tutkimaan länsimaisia pankkeja näiden pestessä suunnattomia määriä huumekaupasta peräisin olevaa rahaa.
"Tämä tarina siitä, kuka tekee rahaa kolumbialaisesta kokaiinista, on vertauskuva siitä suhteettomasta taakasta, joka on asetettu tuottajamaiden, kuten Kolumbian harteille huumeiden kieltolain seurauksena", selittää taloustieteen tohtori Alejandro Gaviria, toinen tutkimuksen tekijöistä.
"Kolumbian yhteiskunta ei ole hyötynyt lainkaan taloudellisesti huumekaupasta, mutta kuluttajamaiden rikolliset levitysverkostot tekevät kaupalla suunnattomia voittoja. Nämä voitot kierrätetään pankeissa, joihin ei kohdisteta lainkaan sellaisia valvontatoimenpiteitä, joiden kohteena Kolumbian oma pankkijärjestelmä on."
Taloustieteen professori Daniel Mejía lisää: "Kuluttajamaiden viranomaisten pyörittämä järjestelmä perustuu tämän ketjun pienimmän tekijän, heikoimman lenkin perässä juoksemiseen, eikä koskaan ison liiketoiminnan tai rahoitusjärjestelmän paljastamiseen."
Bogotassa sijaitsevan Andien yliopiston taloustieteilijöiden tutkimus on osa Kolumbian hallituksen aloitetta muuttaa kansainvälinen huumepolitiikka keskittymällä Euroopan ja USA:n isojen pankkien rahanpesuun sekä huumeiden käytön yhteiskunnalliseen ehkäisemiseen ja joidenkin tai kaikkien huumeiden dekriminalisoimiseen.
Gaviria ja Mejía arvioivat, että alimman katukauppa-arvon mukaan (100 dollaria grammalta) Kolumbiassa tuotettu kokaiini tuotti tutkimusvuonna 2008 300 miljardia dollaria. Ainoastaan 7,8 miljardia dollaria tästä päätyi Kolumbiaan.
"Tämä on mitätön osuus Kolumbian bruttokansantuotteesta, mikä vaikuttaa vahingollisesti Kolumbian yhteiskunnalliseen ja poliittiseen elämään, mutta auta lainkaan taloutta. Kolumbialainen kokaiinitalous tuottaa hyötyä Kolumbian ulkopuolella", Daniel Mejía kommentoi.
"Toisin sanoen kieltolaki on se mekanismi, joka siirtää huumeongelman kustannukset kuluttajamaista tuottajamaihin."
"Jos Kolumbian kaltaiset maat hyötyisivät taloudellisesti huumekaupasta, olisi tässä jotakin järkeä. Sen sijaan olemme maksaneet korkeimman mahdollisen hinnan jonkun toisen voitoista ja nyt sitä maksaa Meksiko", lisää Gaviria.
"Yritän selittää amerikkalaisille sen tällä tavalla: kuvitelkaa kokaiinin kulutuksen loppuvan USA:ssa ja siirtyvän Kanadaan. Olisivatko amerikkalaiset onnellisia todistaessaan Seattlen murhalukujen nousevan taivaisiin kokaiinikaupan estämisen takia ja nähdessään rahojen päätyvän Kanadaan? Tällä tavalla he voivat alkaa ymmärtää Kolumbian ja Meksikon kärsimiä tappioita."
Rahan pesemisen mekanismit nousivat julkisuuteen viime vuonna Wachovia-pankin sovittua oikeudessa USA:n liittovaltion virkamiesten kanssa ja myönnettyä siirtäneensä 110 miljoonaa dollaria huumerahaa Yhdysvaltoihin, mutta epäonnistuneensa valvomaan huikeaa 376 miljardin dollarin rahavirtaa Meksikon pienistä rahanvaihtoyrityksistä neljän vuoden aikana.
Kukaan ei joutunut vankilaan ja pankki on nyt kuivilla Wells Fargon otettua se haltuunsa.
"Isojen rahojen perään ei mielellään huudella. Viranomaiset eivät kohdista toimintaansa tämän ketjun siihen päähän, missä isot rahat liikkuvat. Euroopassa ja Yhdysvalloissa tämä raha sijoitetaan edelleen - sen päätyessä kuluttajamaahan sulautuu se rahajärjestelmään kaikissa kaupungeissa ja valtioissa. He jahtaavat mieluummin pikkukauppaa, pieniä ihmisiä ja kokan viljelyä Kolumbiassa, vaikka tämä talous on merkityksetöntä", selittää Mejía.
"Kolumbian pankit joutuvat harjoittamaan tiukkaa valvontaa maahan palaavien voittojen pesemisen ehkäisemiseksi. 2000 dollarin tallettamiseen vaaditaan valtavasti paperisotaa - jota amerikkalaiset valvovat suurimmaksi osaksi."
"Kolumbiassa pankit joutuvat vastaamaan tiedusteluihin, joita ei koskaan aseteta amerikkalaisille pankeille, koska se olisi vastoin heidän pankkisalaisuuslakejaan. USA:ssa on hyvin vahvat pankkisalaisuuslait, mutta Kolumbiassa ei, vaikka pestyn rahan suhde on päinvastainen. Eikö tällainen on tekopyhyyttä?" kysyy Gaviria.
"Tämä on juuri se sama malli, jolla he toimivat omassa maassaan. Sielläkin jahdataan alempia yhteiskuntaluokkia, ketjun heikointa lenkkiä, tavallisia ihmisiä pelkästään toimenpidetilastojen takia. Jälleen kerran huumesodan kustannukset laitetaan köyhimpien eikä kaupasta hyötyvien rahoitusjärjestelmän ja liiketoiminnan maksettavaksi", kertoo Mejía.
"Tiedämme, että USA:n ja Britannian viranomaiset tietävät paljon enemmän kuin mitä he kertovat julkisesti. Virkamiehillä on tietoja tietyistä huumekaupan rahoja siirtelevistä ihmisistä mutta USA:n huumepoliisi, DEA, puuttuu vain murto-osaan tietämistään tapauksista," Gaviria kertoo.
"Isojen pankkien kimppuun käyminen on iso tabu. Tässä taloudellisessa tilanteessa se olisi poliittinen itsemurha, koska kierrätetyn rahan määrä on niin valtava", jatkaa Mejía.
Lähde: Guardian 2.6.2012
Lue myös: HSBC-pankki pesee huumerahaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti