Suomen kannabismarkkinoista jo 60-79% kotimaista tuotantoa

EU:n huumeseurantakeskus, EMCDDA, on tuottanut jo 17 vuosiraporttia Euroopan huumetilanteesta ja nostanut huumekeskustelun tasoa niin että useissa maissa on uudistettu huumepolitiikkaa avoimesti ja rehellisesti keskustellen. Tämä "eurooppalainen huumepolitiikka" on kelvannut esimerkiksi Latinalaisen Amerikan valtioille, joista on puolestaan tullut kansainvälisen huumepolitiikan suunnannäyttäjiä.

Edellisessä vuoden 2011 raportissa nostettiin esille se, kuinka huumepolitiikassa vallitsee kuilu politiikan tavoitteiden ja käytännön välillä. Uusimman raportin esipuheessa painotetaan sitä, etteivät huumepolitiikka ja muu politiikka ole erillisiä sfäärejä, kuten autoritaarisemmissa valtioissa Suomi mukaan lukien vielä toimitaan:

"Tämänvuotinen raportti osuu Euroopalle merkittävään ja vaikeaan ajankohtaan. Monilla mailla on finanssi- ja talousongelmia, jotka luovat yleisen taustan raportillemme. Maiden käynnistämät säästötoimet tuovat mukanaan monia haasteita ja asettavat päättäjät vaikeiden valintojen eteen, kun toinen toistaan suuremmat tarpeet kilpailevat samoista julkisista varoista. Näinä aikoina on erityisen tärkeää investoida järkevästi. Se taas edellyttää, että ymmärretään ongelman luonne ja se, mistä toimenpiteistä on todennäköisesti eniten hyötyä."

Jälleen kerran EMCDDA:n raportti antaa eväitä huumepolitiikan järkiperäistämiseksi rajallisten resurssien olosuhteissa. Kuviossa 4 (Euroopassa kulutettujen kannabistuotteiden arvioidut markkinaosuudet vuosina 2008–2009) paljastuu Suomen tiedotusvälineiden ja virkamiesten panttaama oleellinen tieto: Suomen kannabismarkkinoista tyydytetään kotimaisella tuotannolla jo 60 - 79%!

Pitkäjänteinen suomalainen kannabisaktivismi kotikasvatuksen puolesta on tuottanut vuosi vuodelta kauniimpaa kukkaa, ja tämä EMCDDA:n kunnianosoitus pitäisi nostaa näkyvämmin esille tiedotusvälineissä parjatun kannabisaktivismin suurena saavutuksena.

Kannabiksen kotikasvatus on tehokkain keino ehkäistä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden ja kovien aineiden leviämistä ja siten taata kansalaisten turvallisuutta. Samalla voidaan rakentaa kuluttajansuojaa kieltolain luomilla valvomattomilla pimeillä markkinoilla.

Turvaako huumepolitiikkamme hengen ja terveyden?

Legitimiteetin perusteella kansat ja kansalaiset hyväksyvät jonkin instituution toimivallan, mutta legitimiteetin voi ansaita ja menettää. Valtiovallan legitimiteettikriisi voi äärimmillään aiheuttaa vallankumouksen, kuten Berliinin muurin kaatamisen ja sitä seuranneen Itä-blokin maiden vapautumisen kommunismista.

USA:n kahden osavaltion kannabiksen laillistaminen on esimerkki kansainvälisen huumepolitiikan legitimiteetin murenemisesta. Suomessa kannabispolitikan legitimiteetti on vielä vahva ja poliisi saa sen perusteella omavaltaisesti rikkoa ihmisoikeuksia tunkeutumalla ihmisten asuntoihin ja kajoamalle ihmisten taskuihin ja laukkuihin pelkän vainun perusteella. Kannabispolitiikkamme aiheuttaa merkittäviä ihmisoikeusloukkauksia.

Oleellinen kysymys on se, että suojellaanko tällä ihmisten terveyttä ja henkeä? Huumekuolleisuus on selvä huumepolitiikan onnistumisen tai epäonnistumisen indikaattori, jota käytetään aina yksipuolisesti pönkittämään kieltolain jatkamista.

Tähän kysymykseen EMCDDA:n uusi raportti antaa vihjeitä kuviossa 19 (Huumekuolemiin liittyvä kuolleisuus kokonaisväestössä (15–64-vuotiaat) muutamissa EU:hun ennen vuotta 2004 liittyneissä jäsenvaltioissa ja Norjassa). Liberaalin huumepolitiikan maissa laskeva trendi on ollut vallalla jo pitkään, mutta Suomen huumepolitiikka aiheuttaa keskivertoa selvästi enemmän huumekuolemia. Suomen huumepolitiikan esikuvassa Ruotsissa huumekuolleisuus on myös EU:n keskiarvoa korkeampi.

Uusimmassa raportissa Ruotsin huumekuolleisuus näyttäisi olevan laskemassa, mutta jopa huumesotaa muuten kannattava Drugnews.nu uutisoi tämän vuoden tilastolukujen epäluotettavuudesta. Ruotsin Kansanterveyslaitoksen EU:lle antamissa tiedoissa huumekuolleisuus on laskenut (269 - 239), mutta sen sijaan Karoliinisen Instituutin tilastot osoittavat alati jatkuvaa kasvua (457 - 487). Tilastoihin luotetaan kuin hullu puuroon ja tällä mittarilla Suomen ja Ruotsin huumepolitiikka lukeutuu EU:n suurten häviäjien joukkoon.

Pääasia on kuitenkin se, että laillisiin päihteisiin kuolee Ruotsissa ja myös Suomessa ainakin kymmenen kertaa enemmän ihmisiä kuin laittomiin päihteisiin. Tämä keinotekoinen jako päihde- ja huumepolitiikkaan ei selvästikään turvaa kansalaisten henkeä eikä terveyttä: moninkertainen päihdekuolleisuus ei ole peruste niiden kieltolakiin. mutta näin epämääräisesti tuotettu huumekuolleisuustilastointi on yksi perustelu huumeiden kieltolaille.

Onko kannabispolitiikkamme legitiimiä?

EMCDDA:n raportissa otetaan esille erilaisten ja erillisten huume- ja päihdepolitiikan muotojen irrationaalisuus.

"Mielenkiintoista on myös havaita, että jostakin tietystä aineesta suuria levinneisyysarvioita ilmoittaneet maat raportoivat yleensä suhteellisen korkeita lukuja myös muista laittomista ja laillisista huumeista. Alkoholia viime aikoina käyttäneiden nuorten suuri määrä ja runsas jaksoittainen juominen näyttävät siis olevan yhteydessä laittomien huumeiden ja hengitettävien aineiden käyttöön. Tämän havainnon perusteella nuorille suunnattaviin ennaltaehkäiseviin lähestymistapoihin olisi sisällytettävä sekä huumeiden että alkoholin käyttöön kohdennettavia toimia."

Suomessa huumepolitiikka perustuu pelottelulle ja päihdepolitiikka vastuuttomalle mainonnalle ja näin on synnytetty kännijuomisen kulttuuri virkamiesten, lobbareiden ja poliitikkojen toiminnan seurauksena. Nämä ovat luoneet sen ongelmaisen sekakäyttömallin, joka aiheuttaa satoja kuolemantapauksia vuosittain.

Kannabiksen kieltolakia pidetään yllä psykoosiväitteillä, mutta rankaiseminen ei paranna ketään, eikä se myöskään ole estänyt nuoria kokeilemasta kannabiksen käyttöä. Epämääräisellä psykoosivihjailulla peitetään se tosiasia, että poliisin toiminta Suomessa rikkoo törkeästi ihmisoikeuksia satoja kertoja vuodessa. (ks. TuSKY:n selvitys poliisin väärinkäytöksistä).

USA:ssa kannabiksen kieltolaista tehtiin orjuuden poistamisen jälkeen rotusortopolitiikan väline ja muuallakin kuten Suomessa sitä käytetään yhteiskunnallisen valvonnan välineenä. Huumeilla pelottelemalla on saatu läpi poliisin laajat tutkintaoikeudet, jotka ovat käytännössä usein ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa.

Voidaan perustellusti sanoa, että huumepolitiikka ei ole legitiimiä, koska se perustuu sensuuriin (rekisteriviranomainen) ja sortoon (poliisi), jotka ovat totalitaaristen valtiokoneistojen käyttämiä välineitä. Huumepoliisin ja oikeuslaitoksen toiminta on vienyt uskottavuuden muultakin huumepolitiikalta ja -valistukselta.

EMCDDA:n raportin mukaan kannabiksen kotikasvatusta esiintyy kaikissa 29:ssä Euroopan maassa ja ilmiö leviää ja kasvaa koko ajan. Se on ainoa toimiva ja koko EU:n kattava strategia rikollisuuden torjumisessa, jonka pitäisi olla valtiovallan suojeluksessa nykyisen kriminaalipolitiikan sijaan.

Kannabispolitiikka ei ole enää legitiimiä ja nykyiselle politiikalle pitää luoda vaihtoehto, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia ja takaa kansalaisen terveyden ja turvallisuuden.

Kannabisosuuskunnat ja -klubit

EMCDDA julkaisi kesällä 2012 raportin Cannabis production and markets in Europe, jossa käsitellään kannabiksen kasvatuksen nousemista yhteiskunnan valtavirtaan ja tuodaan esille kannabiksen käyttäjien klubit tai kannabisosuuskunnat uusimpana virtauksena kannabiksen laillistamisessa.

Kannabismarkkinat toimivat erilaisella logiikalla kuin muiden laittomien huumeiden markkinat. YK:n huumetoimistokin on havainnut sen, että kannabiksen käyttö on suurimmaksi osaksi sosiaalista toimintaa ja kannabista jaetaan sitä käyttävien ryhmien keskuudessa. Arvioidaan, että suurin osa kannabiksen vaihdosta tapahtuu näiden ryhmien ja verkostojen sisällä niin että rikolliset jakeluverkostot eivät hallitse kannabismarkkinoita. Tätä markkinoiden toimintaa kutsutaan "sosiaaliseksi jakeluksi" ja sen suuruutta on vaikea arvioida.

Kannabiksen kasvatus ja käyttö on jopa nykyisissä kriminaaleissa olosuhteissa sosiaalista toimintaa, jossa taloudellinen hyötynäkökohta ei ole päällimmäisin tekijä. Tälle kannabiskulttuurin perustalle on Euroopassa syntynyt kannabisklubiliike ja -verkosto, jolle on annettu nimeksi "espanjalainen malli", koska Espanjassa toimii jo satoja tällaisia ryhmiä viranomaisten hyväksynnällä.

Perinteisen huumepolitiikan perustana oli mielikuva huumeiden käyttäjästä leimautuneena ja syrjäytyneenä yksilönä. Kannabisosuuskunnissa lähtökohtana on se, että kannabiksen käyttäjät ovat osa yhteisöä ja kykenevät tasa-arvoisesti neuvottelemaan niistä olosuhteista, jotka koskettavat heidän elämää. Tämän politiikan tavoitteena on aidosti kohentaa käyttäjien terveyttä ja hyvinvointia.

Klubien laillinen asema on vielä epäselvä, niiden olemassaolo perustuu viranomaisten priorisointeihin ja niiden toiminta voi välillä rikkoa olemassaolevia lakeja. Niiden olemassaolo perustuu kuitenkin sille yhteisymmärrykselle, että käyttäjät pystyvät näin valvomaan käyttämänsä tuotteen alkuperää, laatua ja koostumusta. Samalla käyttäjät pysyvät myös erossa laittomista huumemarkkinoista.

Euroopan väestöstä jo reilu 80 miljoonaa eli 23,7% on käyttänyt kannabista ainakin kerran, tästä määrästä 23 miljoonaa kuluneen vuoden aikana ja kuluneen kuukauden aikana 12 miljoonaa, mihin joukkoon lukeutuvat myös päivittäin polttavat. Tällaiselle väestömäärälle kuuluisi jo näkyvä edustus päättäviin elimiin ja hallintoon.

Kotikasvatus on voimaannuttanut kannabiksen käyttäjiä ulos kieltolain luomasta rikollinen/poikkeava karsinasta, mikä näkyy eri puolille maailmaa leviävinä kannabismielenosoituksina ja -marsseina. Sosiaaliset kannabisklubit ovat eurooppalainen tapa ottaa kansalaiselle kuuluva sosiaalinen tila haltuunsa.

Lähde: EMCDDA:n vuosiraportti 2012, Drugnews 9.11.2012, Cannabis production and markets in Europe. EMCDDA, Lisbon, June 2012 ja Kannabisklubiportaali

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/445-suomen-kannabismarkkinoista-jo-60-79-kotimaista-tuotantoa