Kaksitoista vuotta sitten Portugalissa lopetettiin huumeiden käyttäjien rankaiseminen. Järjestelmän tärkein piirre on käyttäjien halventamisen ja syrjäyttämisen lopettaminen. Asiantuntijat ovat ilahtuneet tuloksista.
Portugalin huumelain mukaan ihminen saa pitää hallussaan 10 päivän kulutusta vastaavan annoksen, mikä kannabiksen kohdalla tarkoittaa 25 grammaa marihuanaa ja viittä grammaa hasista. Goulão oli mukana laatimassa lakia, mikä on tehnyt Portugalista maailman eturivin valtion huumepolitiikan muotoilussa. Portugalin ratkaisussa käänteentekevää oli dekriminalisoida kaikkien huumeiden käyttö.
"Ajattelimme saavamme kaikki asiat paremmin valvontaamme. Kriminalisointi ei ainakaan ollut toiminut", Goulão selittää ratkaisua.
Kuin pysäköintirike
Portugalissa lopetettiin käyttäjien asettaminen syytteeseen ja laittomiksi aikoinaan julistetut aineet ovat edelleen laittomia.
Mutta miksi rajaksi asetettiin 10 päivän käyttöä vastaava annos?
"No se on ihan mielivaltainen raja", Goulão myöntää.
Nykyään hän toimii kansallisen huumeiden vastaisen ohjelman johtajana ja on Portugalin terveyspolitiikassa tärkeä henkilö. Toimiston ikkunalaudalla on valokuvia hänestä mm. brittimiljardööri Richard Bransonin ja Espanjan kuninkaan seurassa. Molemmat ovat saaneet Goulãolta luennon Portugalin uudesta huumepolitiikasta.
"Meillä ei ollut juuri mitään tutkimusta, mihin olisimme voineet vedota lakia laatiessamme. Emme olleet lainkaan varmoja siitä, että toimisiko tämä", Goulão muistelee.
Ongelmana oli se kuinka hallitus pystyy pitämään kansalaisensa erossa vaarallisista huumeista. Yksi keino on käydä myyjien eli kartellien, välikäsien ja katudiilereiden kimppuun. Toinen keino on keskittyä käyttäjiin: pidättää heitä, viedä oikeuteen ja vangita. Suurin osa maailman hallituksista on valinnut rikoslailla syyttämisen valvonnan välineeksi ja pelotteeksi.
Huumeettomasta maailmasta luopuminen
"On oleellisen tärkeää, että ehkäisemme ihmisiä ostamasta ja käyttämästä huumeita kaikilla käytössämme olevilla keinoilla", sanoo 64-vuotias Manuel Pinto Coelho, joka on viimeinen merkittävä Goulãon vastustaja. Coelho haluaa Portugalin takaisin normaaliksi valtioksi, joka kävisi kovaa huumesotaa kuten koko muu maailma.
Coelho on myös lääkäri. Hänellä oli vieroitusklinikoita ja hän on julkaissut kirjoja riippuvuudesta. Nyt hän vastustaa aikaisempia kollegojaan ja "järjestelmää", kuten hän uutta politiikkaa kutsuu.
Hänen suurin huolenaiheensa on se, että maa on luopunut huumeettoman maailman ideaalista. Kuinka voit pitää nuoret erossa huumeista jos jokainen tietää, kuinka monta pilleriä pystyy pitämään taskussa? Hänen mielestään pelotteet ovat edelleen paras keino ehkäistä käyttöä ja lääkkeetön vieroitus paras hoitokeino. Hän vastustaa myös Portugalin kattavaa metadonihoitojärjestelmää, joka tarjoaa tuhansille entisille heroinisteille korvaushoitoa.
Nykyään Coelho ansaitsee tulonsa dieettiklinikoilla, mutta hän viettää vapaa-aikansa propagoimalla maansa "hullua huumekokeilua" vastaan. Hän matkustelee maailmalla varoittelemassa sen vaaroista. Portugalissa hän on mielipiteineen yksin, mutta muualla hänet on otettu hyvin vastaan. Todisteena tästä hän näyttää USA:n valkoisen talon huumetoimiston julkaisemaa hyvin skeptiseen sävyyn kirjoitettua raporttia Portugalin kokeilusta.
Portugalin vapauden huuma
Yrittäessään selittää sitä, miksi Portugalissa päädyttiin niin omintakeiseen ratkaisuun lopettaa käyttäjien rankaiseminen, Goulãon täytyy aloittaa neilikkavallankumouksesta vuonna 1974.
Portugali vapautui liki 50 vuoden diktatuurista vuonna 1974, mitä symboloi sotilaiden kiväärinpiippuihin tungetut neilikat
"Yhtäkkiä huumeita oli markkinoilla", Goulão kertoo. Maan siirtomaista kotimaahansa palanneet portugalilaiset toivat marihuanan käytön mukanaan. Hänkin sanoo polttaneensa kannabista tuolloin kaksikymppisenä nuorena, aikana, jolloin "huumeet edustivat meille vapautta".
Goulãon aloittaessa oma praktiikkansa Farossa alkoi hänen vastaanotolleen tulla vanhempia, joiden lapset eivät enää pelkästään polttaneet kannabista, vaan he olivat siirtyneet heroiiniin.
Joskus myös nuoret tulivat itse hänen vastaanotolleen, eikä hänellä ollut mitään tietoa siitä, kuinka hoitaa heitä. Ensimmäisen valtion vieroitusklinikan aloitettua Lissabonissa Goulão meni sinne opettelemaan.
Tuolloin heroiiniepidemia oli vasta aluillaan. 1980-luvulla Eurooppaan virtasi halpaa heroiinia Afganistanista ja Pakistanista. Portugali ei ollut ainoa maa, jonne sitä virtasi, mutta Goulãon mukaan Portugali kärsi siitä erityisen paljon, koska ihmisillä ei ollut mitään ajatusta siitä, kuinka käsitellä huumeita.
"Olimme naiiveja."
Goulão näyttää tilaston, joka osoittaa huumeriippuvaisten määräksi 100 000 heroiiniepidemian huippukohdassa 1990-luvun puolivälissä. Portugalin väkiluku oli tuolloin 10 miljoonaa. Myös HIV-tartunnan saaneiden osuus käyttäjistä oli epätavallisen korkea.
Lissabonin liepeille muodostui huumeslummi, jossa narkomaanit nukkuivat pahvilaatikoissa, pistivät itseään kadulla ja kuolivat siihen kadulle. Kaikki Portugalissa seurasivat tätä ilmiötä TV:ssä, lehdistä tai suoraan ohikulkevalta moottoritieltä.
Tämä oli tilanne maassa Portugalin hallituksen kootessa huumeiden vastaisen komission, jossa oli 11 asiantuntijaa mukaanlukien Goulão. Suurin osa jäsenistä ei ollut poliitikkoja.
"Huumeiden käyttäjät eivät ole rikollisia vaan sairaita", Goulão sanoo.
Kaikki eivät olleet samaa mieltä, kuten esimerkiksi Pinto Coelho. Mutta komissio pääsi tästä asiasta yksimielisyyteen ja Portugalin kokeilun perusta on olla tekemisissä huumeiden käyttäjien kanssa ilman uhkailuja ja pelotteita. Goulão kertaa tämän asian useaan otteeseen, kuten huumeklinikoiden lääkärit. Kaikista yllättävintä on kuitenkin se, että myös Lissabonin poliisipäällikkö sanoo näin ja hänen alaisensa etsivät huumeita työkseen.
Looginen seuraus tästä periaatteesta on se, ettei ihmisiä enää kohdella rikollisina. Heitä ei saa pidättää, asettaa oikeuteen eikä pistää linnaan. Ennen dekriminalisointia huumeiden hallussapidosta voitiin langettaa vuoden vankeustuomio.
Portugalin kokeilun aloittamisesta on pian 12 vuotta ja Goulãon henkilökunta on parhaillaan arvioimassa sitä, kuinka paljon maan oikeuslaitos on siitä hyötynyt.
"Poliisi etsii edelleen huumeita", Goulão korostaa. Poliisi takavarikoi ja hävittää edelleen kaikki löytämänsä huumeet.
Ensiksi poliisin pitää kuitenkin punnita kaikki huumeet ja tarkistaa ohjekirjasta 10 päivän käyttöannoksen sallittu ainekohtainen raja. Tämän yli hallussapidosta voidaan epäillä myymisestä ja syyttää oikeudessa. Alle tämän rajan hallussaan pitäneitä kehotetaan ilmoittautumaan "huumeriippuvuuden varoituskomiteaan" 72 tunnin kuluessa.
Pakkovalta ei kuulu tähän järjestelmään
Lissabonissa komitea sijaitsee huomaamattoman virastorakennuksen ensimmäisessä kerroksessa. Kenenkään ei pitäisi tuntea itseään noloksi saapuessaan tänne. 19-vuotias poika istuu odotushuoneessa. Häneltä oli löytynyt gramma hasista viikonloppuna. Sosiaalityöntekijä on keskustellut hänen kanssaan jo puoli tuntia. Tämä on pojan ensimmäinen kerta, hän opiskelee maatalousoppilaitoksessa, asuu vanhempiensa luona ja käyttää kannabista satunnaisesti.
"Sosiaalinen käyttäjä, ei riskitekijöitä", sosiaalityöntekijä kirjoittaa lausuntoonsa.
Seuraavaksi psykologi ja asianajaja keskustelevat nuoren kanssa. He haluavat tietää, kuinka hyvin poika tuntee kannabiksen haitat.
"Meillä oli jo koulussa käytön ehkäisyä", poika kertoo.
Hänen tietonsa poistetaan ellei hän jää kiinni kolmen kuukauden sisällä.
"Me emme kerro käynnistäsi kenellekään, eikä tästä tulee mitään merkintää tiedostoihisi. Mutta toisella kerralla seuraukset voivat olla vakavia", asianajaja selittää.
Myöhemmin näitä seurauksia tarkennettaessa asianajaja ei muista mitään erityisen vakavaa. Pari päivää yhdyskuntapalvelua ehkä. Komissio voi myös langettaa sakkoja, mutta asianajajan mielestä sitä ei kannata tehdä nuorille. Sakot eivät myöskään ole tarkoitettu sellaisille, jotka komissio luokittelee riippuvaisiksi. He joutuvat jo maksamaan tapansa ylläpitämisestä.
"Tärkein tehtävämme on saada ihmisiä mukaan kuntoutukseen", hän kertoo.
Lissabonin poliisi lähettää vuosittain noin 1500 ihmistä komission eteen, keskimäärin viisi päivässä. 70% näistä tapauksista koskee marihuanaa. Ne, jotka eivät saavu komission kuultaviksi, saavat pari muistutusta, mutta pakkovalta ei kuulu tähän järjestelmään.
Dekriminalisointi eikä laillistaminen
Varoituksia, muistutuksia ja kutsuja hoitoon - Portugalin huumesota vaikuttaa lempeältä.
Portugalin eduskunnan keskustellessa aikoinaan laista ennustivat oikean laidan kansanedustajat, että maahan alkaa virrata lentokoneita täynnä huumeita hakevia tyyppejä. Koko yhteiskunnasta tulee yksi huumeslummi. Vasemmistolla oli kuitenkin enemmistö.
Goulão käy läpi vuosien aikana keräämäänsä materiaalia. Tilastojen mukaan huumeita käyttäneiden ihmisten määrä kasvaa koko ajan Portugalissa. Samalla kuitenkin nuorten huumeiden ensikokeilijoiden määrä laskee. Hoidossa olleiden riippuvaisten määrä on kasvanut merkittävästi kun taas HIV-infektioiden määrä huumeiden käyttäjien keskuudessa on tippunut merkittävästi.
Mitä nämä luvut sitten tarkoittavat? Mihin niitä tarkalleen ottaen voidaan verrata? Ajalta ennen kokeilua ei ole juuri mitään tilastoa. Esimerkiksi joskus huumeita käyttäneiden aikuisten määrä kasvaa kaikissa Euroopan maissa
Rahat loppuvat
"Emme keksineet ihmelääkettä. Dekriminalisaatio ei ole myöskään pahentanut ongelmaa", Goulão summaa 12 vuoden kokemuksensa.
Tällä hetkellä suurin ongelma on Portugalin hallituksen säästöpolitiikka EU-alueen talouskriisin takia. Goulãon mukaan dekriminalisaatio on turha jos siihen ei liitetä ehkäisyohjelmia, huumeklinikoita ja suoraan kadulla toteutettavaa sosiaalityötä. Ennen talouskriisiä Portugali käytti 75 miljoonaa euroa huumeiden vastaiseen politiikkaansa vuodessa. Tähän saakka ohjelmia on leikattu parilla miljoonalla, mutta jos maan ongelmat jatkuvat, ei pian löydy tarpeeksi rahaa.
Sattumalta EU:n huumeseurantakeskuksen, EMCDDA:n, päämaja on Lissabonissa. Frank Zobel analysoi työkseen erilaisia huumeongelman hoitomuotoja ja hän voi seurata "alan suurinta innovaatiota" suoraan työpaikkansa ovelta.
Zobelin mukaan mikään huumepolitiikka ei estä ihmisiä käyttämästä huumeita tai ainakaan hän ei tiedä yhtään sellaista politiikan muotoa. Portugalista Zobel sanoo, että "Tämä toimii. Huumeiden käyttö ei ole paljoa lisääntynyt. Kaaosta ei näy. Politiikan arviointikriteerinä se on minusta todella hyvä lopputulos".
Lähde: Der Spiegel 27.3.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti