Tänä vuonna huumekeskustelu ja vaatimukset huumepolitiikan uudistamisesta ovat nousseet näkyvällä tavalla maailmanpolitiikan huipulle. Maailman valtioiden parlamenttien liitto, IPU, ja Amerikan valtioiden järjestö, OAS, ovat merkittäviä kansainvälisiä organisaatioita, joissa keskustellaan nyt huumepolitiikan keskeisistä ongelmista.
Paneelin puheenjohtajana oli Lordi Navnit Dholakia Englannista ja puhujina esiintyivät Farkhunda Zahra Nadiri Afganistanista, Milan Obradovi Serbiasta, toimittaja ja kirjailija Erik de la Reguera Ruotsista ja Uruguayn huumevalvontalautakunnan pääsihteeri Julio Calzada.
Paneelikeskustelun tavoitteena oli arvioida nykyisten huumelakien tuottamaa menestystä ja huumepolitiikan haasteita sekä asettaa parlamentaarikot tämän keskustelun kriittisiksi johtajiksi.
Kaikkien maailman valtioiden huumepolitiikka perustuu kolmeen YK:n sopimukseen vuosilta 1961, 1971 ja 1988, joilla perustellaan huumeiden tuotannon, salakuljetuksen ja kulutuksen tasoilla vaikuttava kieltolakiin perustuva järjestelmä.
Panelistien esitykset ja niistä käydyt keskustelut osoittivat, että huumepolitiikka on aiheuttanut ristiriitaisia tuloksia. Suurin osa osanottajista koki nyt tulleen aika tarkastella YK:n huumesopimuksia uudestaan ja alkaa etsimään uusia tapoja huumeongelman hoitamiseksi. Avoimen keskustelun saama poliittinen kannatus on noussut korkeimmalle mahdolliselle tasolle, eikä huumeita koeta enää tabuna. Paneelin järjestäminen ja parlamentaarikkojen runsas osallistuminen paneeliin ovat todisteina tästä kehityksestä.
Huumeisiin ja tämänhetkiseen huumepolitiikkaan liittyvistä seikoista käytiin runsas ja eloisa keskustelu. Joidenkin valtioiden uskoessa vakaasti siihen, että nykyinen huumepolitiikka on saanut aikaan tuloksia, toiset suosittelivat uusien lähestymistapojen käsittelemistä ja kehittämistä. Kaikki osanottajat kuitenkin huomauttivat huumeisiin liittyvien asioiden olevan monimutkaisia ja olisi vaarallista etsiä liian yksinkertaisia ratkaisuja. Yleisesti tunnustettiin se, että huumeiden käytön ja tuotannon kriminalisointi ei voi olla ainoa ratkaisu, mutta suurin osa osanottajista varoitteli täysimittaisesta laillistamisesta. Valtion valvomia huumemarkkinoita ja huumeiden jonkinasteista dekriminalisaatiota pidettiin mahdollisina väliaikaisratkaisuina.
Osanottajat olivat yhtä mieltä siitä, että tarvitaan huumeiden tuotannon ja kulutuksen taustalla olevien syiden tutkimista. Köyhyys ja eriarvoisuus nähtiin keskeisinä tekijöinä, mikä korostaa sitä tosiseikkaa, etteivät huumeet liity vain turvallisuuteen, vaan myös yhteiskuntien kehitykseen laajemmin. Useat osanottajista korostivat sitä, että huumeet ja niiden käytön taustalla olevat tekijät luovat maaperää korruptiolle, mikä puolestaan heikentää ja rapauttaa instituutioita. Osanottajat toivat esille sen, että valtioiden instituutioiden vahvuus pitää myös ottaa huomioon silloin kun keskustellaan huumekysymyksestä.
Osanottajat olivat samaa mieltä myös siitä, että huumeongelma ylittää yksittäisten valtioiden rajat ja uudet ratkaisut huumeiden vastaisessa taistelussa täytyy löytyä kansainväliseltä ja alueelliselta tasolta. Yhtä tärkeänä koettiin myös se, että tuottaja- ja kuluttajamaiden pitää tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja keskenään. Kansallisvaltion rajojen sisällä huumekeskustelua pitää käydä yhteiskunnan kaikilla tasoilla ja todistusaineistoa huumeongelman vaikutuksista ja laajuudesta pitää kerätä ennen kuin mahdollisia uusia politiikan muotoja aletaan kehittämään. Sekä kansanterveydelliset että turvallisuusongelmat tarvitsee ottaa huomioon.
Parlamentaarikot koettiin avaintekijöiksi huumekeskustelun edistämisessä kansalaisyhteiskunnan ja muiden toimijoiden mukaan saamiseksi. Parlamentaarikkojen pitää hakea tietoa huumeiden vaikutuksesta heidän vaalipiireissään ja johtaa julkista keskustelua aiheesta. Tämän jälkeen parlamenttien tulisi olla pätevöityneitä muuttamaan saatu todistusaineisto lainsäädännöksi. Parlamentin antaman vastauksen huumeongelmaan pitää olla puoluerajat ylittävä ja sen tulee tapahtua läheisessä yhteistyössä virkamieskunnan kanssa. Osanottajat olivat myös yhtä mieltä siitä, että IPU:lla on tärkeä osa viedä tätä keskustelua eteenpäin.
OAS: valtiot saavat olla eri mieltä huumepolitiikasta
Guatemalan Antiguassa järjestetty Amerikan valtioiden järjestön 43. yleiskokous 4.-6. kesäkuuta päätyi antamaan huumepoliittisen julistuksen aiemmin keväällä julkaistun huumepolitiikkaa käsittelevän raportin perusteella. Kokouksessa ei päästy yksimielisyyteen huumepolitiikan kehityksen suunnasta. Julistuksessa tuotiin esille tarve kehittää huumestrategia, joka ”kunnioittaa täysin ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, ja joka pitää sisällään kansanterveyden, koulutuksen ja yhteiskunnallisen eheyden”. Toisaalta julistuksessa tunnustetaan tarve toimeenpanna huumevalvontaa käsittelevät kansainväliset sopimukset.
USA kannatti muiden valtioiden tavoin keskustelun jatkamista, mutta kulissien takana se jarrutti uuden ulkoministeritasoisen kokouksen järjestämistä ensi vuoden huhtikuussa. Syyksi annettiin OAS:n taloudellinen tilanne.
Kokousta järjestävät diplomaatit ihmettelivät USA:n tapaa käydä keskustelua. ”He puhuvat dialogista joten jatketaan sitä”, lausui eräs prosessissa mukana oleva.
Britannian tarkkailijana osallistunut Paronitar Meacher kertoi vaikutelmanaan OAS:n kokouksesta sen, että USA:n ulkoministeri John Kerry kannatti huumeista käytävää keskustelua ja kertoi sen merkitsevän sitä, että USA:n koko poliittinen kartta pitää asiaa tärkeänä ja kannattaa läheisempää yhteistyötä alueellisessa politiikassa. Paronitar Meacher painotti, että ensimmäisen kerran USA on hyväksynyt huumeiden käsittelemisen terveysongelmana.
OAS:n pääsihteeri José Miguel Insulza vieraili 30.7. Lontoossa Chatham Housen järjestämässä foorumissa esittelemässä OAS:n raporttia politiikoille ja asiantuntijoille.
Otsikolla "The OAS Report on the Drug Problem in the Americas: What Next?" järjestetyssä foorumissa puhuivat myös Guatemalan ulkoministeri Luis Fernando Carrera Castro, Brookings instituutin tutkija Vanda Felbab-Brown, International Drug Policy Consortium -järjestön, IDPC:n, puheenjohtaja Mike Trace sekä Chatham House -ajatushautomon kansainvälisen turvallisuuden tutkimusjohtaja Patricia Lewis.
OAS:n pääsihteeri Insulza summasi järjestön julkaiseman raportin sisällön neljäksi päätelmäksi:
- huumeongelmaa pitää käsitellä ottaen huomioon kunkin maan erilainen tilanne
- niillä mailla, joilla on vähemmän resursseja ja heikot instituutiot, on vaikeuksia kestää laittoman huumekaupan vaikutuksia
- ongelmaa tulee käsitellä kansanterveyden näkökulmasta
- lähestymistavan ongelman hoitamisessa pitää olla monitahoinen, joustava, ihmisten erilaisuutta kunnioittava, ja alueen valtioiden täytyy toimia yhdessä erilaisuutta kunnioittaen
Brittien IPU-ryhmä järjestää kansainvälisen seminaarin
Brittiparlamentaarikkojen IPU-ryhmä järjesti 26.6. kansainvälisenä huumeiden väärinkäytön päivänä luentotilaisuuden, jolla pohjustettiin lokakuun 28.-30. päivinä järjestettävää kansainvälistä seminaaria huumepolitiikan uudistamisesta.
Paneelin puheenjohtajana toimi entinen ulkoministeri lordi Fowler ja siihen osallistuivat Kolumbian suurlähettiläs Mauricio Rodríguez Múnera, huumepolitiikan reformia ajavan APPG:n puheenjohtaja paronitar Meacher sekä kansanedustaja John Mann.
Paneelin tarkoituksena oli esitellä OAS:n keväällä julkaisemaa raporttia huumeongelmasta Amerikassa ja keskustella brittikansanedustajien osuudesta kansainvälisessä ponnistuksessa käsitellä laittomia huumeita ja niihin liittyviä kansainvälisiä rikollisuusongelmia OAS:n yleiskokoukseen osallistuneiden Britannian parlamentin lähettämien edustajien näkökulmasta.
Suurlähettiläs Múnera kertoi Kolumbian presidentin Juan Manuel Santosin ajatuksista kansainvälisen huumekaupan aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi. Santosin ehdotuksesta OAS julkaisi keväällä 2013 raportin Scenarios for the Drug Problem in the Americas, 2013 – 2025 huumeongelmasta ja sen ratkaisemisehdotuksista.
Suurlähettilään mukaan OAS:n jäsenvaltiot esittävät tätä raporttia maailmanlaajuisen keskustelun perustaksi, mikä kehittäisi huumeiden aiheuttamiin kriiseihin valmistautumista ja valmiita vaihtoehtoja huumesodalle. Näistä voidaan keskustella vuonna 2014 Wienissä järjestettävässä CND:n kokouksessa sekä YK:n erikoisyleiskokouksessa vuonna 2016.
Lähde: IPU 128. kokous 22.3.2013, Inter-Parliamentary Union British Group 26.6.2013, OAS:n 43:n kokouksen kannanotto 4.-6.6.2013 ja OAS:n lehdistötiedote 30.7.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti