Huumesota jakaa ihmisiä hyviin ja pahoihin, mikä aiheuttaa ihmisoikeusloukkauksia ja yhteiskuntien korruptoitumisen. Ruotsin oikeusministerin Beatrice Askin tapaus on esimerkki, kuinka huumesota on tekosyy valtioiden väkivaltakoneiston harjoittamalle omien kansalaisten urkinnalle.
”Tyhmää ja surullista. Ensimmäinen tekemäni aloite puolueemme nuorisojärjestössä oli nimeltään ”Krossa knarket”, murskaa huumeet. Tässä asiassa käsitykseni ei ole muuttunut lainkaan”.
Tämä aiheutti Yhdysvalloissa suurta hilpeyttä. Suomessa mm. Iltalehti uutisoi aiheesta kiinnittäen huomiota ministerin täydelliseen tietämättömyyteen kannabiksen vaikutuksista.
Yhdysvalloissa käytävä huumepoliittinen kamppailu ei kuitenkaan ensisijaisesti koske ihmisten halua polttaa pilveä vaan kyseessä on yritys saada Yhdysvaltojen valtavaksi paisunut vankipopulaatio vähenemään ja purettua viimeinen rotuerottelun jäänne. Tämä on presidentti Obaman asettama tavoite.
Askin tapauksen suurin vitsi onkin siinä, että hänen tapauksensa nostaa näkyville sen, kuinka huumesota on pelkkä savuverho valvonnan ja urkinnan lisäämiseksi demokraattisissa valtioissa. Tämä teoria on yleensä kuitattu salaliittoteoriana, mutta huumesota on jatkunut vuosikymmeniä ilman kestäviä perusteluja. Sitä on pidetty pystyssä pakkotoimenpiteillä, sensuurilla ja propagandalla. Kannabisyhdistyksien rekisteröimisen kielto Suomessa on vain esimerkki tästä.
Kansainvälinen huumeiden kriminaalivalvonta perustuu Yhdistyneiden Kansakuntien alaisuudessa laadituihin huumausainesopimuksiin. YK:n kuuluisa yhteisymmärrys huumesodan jatkamisesta perustuu pienimpään yhteiseen nimittäjään eli huumepolitiikan oikeuttamaan omien kansalaisten valvontaan niin diktatuureissa kuin demokratioissa. Tämä on huumesodan yhteiskuntia korruptoivan voiman perusta.
Järjestäytynyttä kansainvälistä huumerikollisuutta on käytetty valtioiden urkinnan ja uusien poliisivaltuuksien lisäämisen perusteluna. Kansainvälinen terrorismi nousi valtioiden harjoittaman urkinnan perusteluksi vasta 9/11 terrori-iskun jälkeen.
Ruotsissa kansalaisjärjestöt, kuten Toimittajat ilman rajoja, ovat arvostelleet Beatrice Askia siitä, miten hän on ministerikaudellaan ajanut länsimaiden laajinta urkintalakia maan poliisi- ja tiedusteluvoimille. Järjestön mukaan Ruotsi voidaan laskea Burman, Syyrian ja Iranin joukkoon omien kansalaisten urkinnan kattavuuden perusteella.
Ruotsissa mm. sanomalehtien kustantajat ovat nousseet vastustamaan tätä totalitarismiin vievää lakia.
”Tiedotusvälineiden puoleen kääntyvien henkilöys voi heidän tahtomattaan paljastua viestitiedustelussa. Tämä on erittäin vakavaa."
"Käytännössä se vaikuttaa ihmisten alttiuteen lähestyä tiedotusvälineitä ja ääritapauksessa jää kertomatta asioita, joiden pitäisi tulla yleiseen tietoon”, kustantajien järjestö totesi parlamentaarikoille lähettämässään kirjeessä.
Suomen tietoliikenne ulkomaille kulkee Ruotsin kautta altistaen suomalaisten lähettämä ja vastaanottama tietoliikenne Ruotsin vakoiluviranomaisten urkinnalle. Nettiyksityisyys on kotirauhan tasoinen perustuslaillinen oikeus, jonka me olemme vapaaehtoisesti luovuttaneet vastineeksi huumesodan lupaukselle huumeettomasta utopiasta.
Ruotsi vastustaa tupakkateollisuudelle langetettavia rajoituksia eikä se aio allekirjoittaa YK:n tupakkasopimusta. Ruotsissa tupakan käyttö on maailman alhaisimpia mutta Ruotsi toimii kansainvälisten tupakkayhtiöiden lobbarina. Keskeisenä henkilönä toimii huumeiden vastaisuudellaan profiloitunut sosiaaliministeri Maria Larsson.
Salaliittoteorian sijaan ratkaisevia ovat muutaman yhteiskuntaryhmän ajamat yhteiset edut, ja Askin tapaus nostaa esille kysymyksen kenen etuja huumepolitiikka ajaa?
Vankilateollinen kompleksi
Yhdysvalloissa vankimäärän kasvu liittyy saumattomasti huumesodan etenemiseen. Presidentti Ronald Reaganin kiihdyttämä huumepolitiikan militarisointi on luonut vankilateollisen kompleksin, johon kuuluvat kriminaalivalvonta-, vankila- ja huumetestiteollisuus. Sen voi rinnastaa suurempaan sotateolliseen kompleksiin ja osittain kyseessä ovatkin samat sijoittaja- ja vaikuttajatahot.
Huumesodasta hyötyvät yhteiskuntaryhmät voidaan ryhmitellä esimerkiksi seuraavasti:
1. Poliisi ja erityisesti huumepoliisiyksiköt. USA:ssa vuonna 2010 poliisiliittojen lobbarit koordinoivat kampanjan kannabiksen laillistamisaloitteita vastaan. Liittovaltion kannabiksen kitkemiseen tarkoitettuja rahoja on ohjattu tällaiseen poliittiseen kampanjointiin.
Suomessa huumepoliisi ja sen ympärille muodostunut ns. huumeiden vastaisten järjestöjen ryhmä kampanjoi korostetusti kannabista vastaan mm. järjestämällä vanhemmille suunnattuja valistustilaisuuksia, joissa opetetaan tunnistamaan ”huumeiden käyttäjiä”. Poliisi ei harrasta tällaista propagointia missään muussa rikoslajissa.
3. Päihdeteollisuus. Päihdeyhtiöt käyttävät miljoonia dollareita lobbaamiseen pelätessään kannabiksen tuovan kilpailua päihdemarkkinoille. Kaliforniassa päihteiden jakelusta vastaavien yritysten liitto California Beer & Beverage Distributors rahoitti kannabiksen laillistamista vastustavan ryhmän.
4. Lääketeollisuus. Lääketeollisuus pelkää halpojen ja tehokkaiden kannabislääkkeiden tuloa markkinoille kilpailemaan heidän tuotteidensa kanssa aivan kuten päihdeteollisuuskin. Arvioiden mukaan lääketeollisuus on poliisiliittojen jälkeen Yhdysvaltain kongressin suurin lobbaaja estämässä laillistamishankkeita, koska kannabis korvaisi melkein kaikki lääketeollisuuden tuotteet aspiriinista opioidilääkkeisiin.
Huumetestiteollisuus on osa lääketeollisuutta. Huumehysterian synnyttämä massatestaaminen tuottaa helppoja voittoja lääkeyhtiöille ja yksityisille terveysfirmoille. Suomessa terveyskeskukset ohjaavat poliisin määräämät ajokorttiseulat yksityisklinikoille. Näin huumesota hyödyttää veroparatiiseihin voittojaan sijoittavia lääkäriyrityksiä. Huumetestaamisen grand old man Robert DuPont on yksi näkyvimpiä huumesodan ja -hysterian lietsojia.
5. Vanginvartijoiden liitot. Vanginvartijoiden etujärjestöillä on oma etu ajettavaan niiden halutessa pitää mahdollisimman paljon vankeja telkien takana. Kaliforniassa vanginvartijoiden liitto käytti vuonna 2008 miljoona dollaria yhden lakialoitteen torppaamiseen, joka olisi vähentänyt väkivallattomien huumerikollisten vankeus- ja ehdonalaisaikaa ja suunnannut resursseja huumehoitoon.
Vankilateollisen kompleksin edustajat propagoivat lapsen oikeuksilla mutta kieltolain synnyinmaassa Yhdysvalloissa on toistuvasti noussut esille tapauksia, joissa vankilayrityksen etu on ajanut lapsen oikeuksien edelle.
Ns. nuoria käteisellä skandaalissa vuonna 2011 kaksi tuomaria sai pitkät vankeusrangaistukset siitä, että he olivat tuominneet nuoria vankilaan aivan mitättömistä syistä ansaiten miljoonien lahjukset kahdelta vankilayritykseltä. Näiden nimet olivat PA Child Care ja sen tytäryritys Western Pennsylvania Child Care. Näiden yhtiöiden omistajat selvisivät vapaina maksamalla valtiovallalle 2.5 miljoonan dollarin julkiset lahjukset eli sakot!
DEA:n virkamies hermostuu
Kannabis on USA:n huumelain luokituksessa I-listalla, jolle asetettuja aineita huumepoliisi, DEA, pitää ”vaarallisimpina huumeina, joilla on korkea väärinkäyttöpotentiaali ja jotka aiheuttavat vahvaa psykologista ja/tai fyysistä riippuvuutta”. Heroiini, ekstaasi ja LSD ovat samalla listalla.
Tämä on estänyt kannabiksen lääkekäytön ja tutkimuksen. Oikeudet niihin on pitänyt hakea kansalaisaktivismin kautta kampanjoiden. Huumepoliisille on myönnetty heidän pätevyytensä ylittävät valtaoikeudet päättää ihmisten elämästä, ja laillistamisessa on kyse tämän vallan riistämisestä DEA:lta.
Yhdysvaltain kansalaisten enemmistö on siirtynyt kannabiksen laillistamisen ja huumepolitiikan reformin taakse. Tämä on saanut vankilateollisen kompleksin edustajat hermostumaan. Esimerkki tästä koettiin vuoden 2014 alussa Yhdysvaltain senaatin kuulemistilaisuudessa, missä DEA:n virkamies James L. Capra oli silminnähden hermostunut virastonsa tulevaisuuden näkymistä.
Capra luonnehtii laillistamiskokeilua vaaralliseksi täsmennettyään ensiksi olevansa kuuden lapsen isä.
"Minun täytyy kertoa teille, että tämä valittu laillistamispolitiikka tässä maassa on holtitonta ja vastuutonta. Puhun nyt laillistamisen aiheuttamista pitkäaikaisvaikutuksista Yhdysvalloille. Tämä pelottaa meitä", Capra vaahtosi viitaten meillä tietysti DEA:n virkamiehistöön.
Capra väittää laillistamisen epäonnistuneen kaikkialla, missä sitä on kokeiltu. Coloradoa ennen kannabista eikä muitakaan huumeita ei ole laillistettu missään vaan tällä hän viittaa huumesodan perustana oleviin ruotsalaisen Nils Bejerotin luomiin väitteisiin.
"Denverissä on enemmän kannabiskauppoja kuin Starbucks-kahviloita. Ajatus, että laillistaminen toisi jotakin hyvää meidän kansakunnalle ja että tästä olisi jotakin hyötyä seuraavalle sukupolvelle, on väärä. Tämä on paha asia ja tämän toimikunnan ovet tullaan kymmenen vuoden päästä murtamaan auki ja teiltä tullaan vaatimaan vastaus siihen, että kuinka me tähän jouduimme", Capra manaa jo täysin tunteidensa vallassa.
Capra kertoo olleensa kansainvälisessä huumeiden vastaisessa konferenssissa Moskovassa, missä ulkomaiden edustajat olivat kuumottaneet häntä siitä, miksi USA on purkamassa huumesotaansa.
"Melkein kaikki osoittelivat meihin vaatien vastausta, että "miksi te teette näin, tehän olette pitäneet meitä huumeiden lähtömaina". Minulla ei ollut mitään vastausta heille, ei mitään vastausta", hän pusersi ulos hyvin harjoitellun liikutuksen vallassa.
Capran mielestä kannabiksen laillistaminen on "todella paha kokeilu", joka tulee aiheuttamaan Yhdysvalloille yhteiskunnallisia ja kriminologisia vahinkoja. Capra yritti vielä korjata virastonsa mainetta pikkurikollisten jahtaajana ja väittää heidän jahtaavan ainoastaan isoja salakuljettajia.
"En ole koskaan pidättänyt huumeriippuvaista", hän täsmensi pyytäen anteeksi "liikutustaan". Tällä näytellyllä liikutuksellaan hän väisti oleellisen kysymyksen huumesodan perusteluista ja tuloksista. Niiden puuttuminen kun sattuu olemaan laillistamisvaatimusten tärkein argumentti.
DEA:n virkamies James L. Capra saa hepulin laillistamisesta
Rosvot ja poliisit
Käsitettä syvä valtio käytetään kuvaamaan vallassa olevien yhteiskuntaryhmien vaikutuskanavia, jotka ovat demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella. Yleensä termiä on käytetty kuvaamaan vähemmän kehittyneiden valtioiden olosuhteita, mutta Independent lehden vastikään julkaisemat raportit valottavat brittiläisen syvän valtion luonnetta ja miten brittiläiset rikollissyndikaatit ovat päässeet vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon ja oikeuslaitokseen.
Tämä tapahtuu sellaisten suljettujen ryhmien kautta, joissa rikollissyndikaattien, virkamiesryhmien ja poliittisten puolueiden edustajat kohtaavat. Britanniassa hyväveliverkosto on syntynyt vapaamuurarijärjestöjen vaikuttajaverkostojen varaan. Vuonna 2003 laadittu ”Operation Tiberius” -muistio kuvaa, miten rikollissyndikaatit käyttivät vapaamuurareiden verkostoja ”korruptoituneiden poliisien värväämiseen”. Rikolliset olivat soluttautuneet tullilaitokseen, poliisivoimiin, syyttäjän toimistoon ja vankilaan. Lisäksi heillä oli käytössään lakimiehiä ja käräjäoikeuksien lautamiehiä.
Tämä on vuoden aikana jo toinen vuotanut poliisiraportti, jossa kerrotaan tästä samasta ongelmasta. Vuonna 2008 laadittu ”Project Riverside” -muistio nosti myös esille poliisien värväämisen vapaamuurareiden verkostojen kautta. Molempien muistioiden viesti oli se, että Britannian vahvimmat rikollissyndikaatit saattoivat soluttaa Lontoon poliisivoimat niin halutessaan.
Esimerkiksi vuonna 1998 tiedotusvälineissä hehkutettiin suuren mittakaavan kannabisrikollisen Tommy Adamsin saamaa ankaraa seitsemän vuoden vankeusrangaistusta poliisin suurena läpimurtona. Tiberius raportin mukaan syndikaatti antoi sen tapahtua, koska Adamsin veljet halusivat antaa Tommylle näpäytyksen rikoksista, joihin hänellä ei ollut valtuutuksia perheeltä eivätkä he siksi alkaneet lahjomaan ja uhkailemaan virkamiehiä.
Raportissa haastateltu poliisi kertoi, että ei edes murhatutkimusta pysty tekemään pelkäämättä, että siihenkin puututaan. Yhtäkään raportissa mainituista rikollissyndikaateista ei ole kyetty vuosien mittaan hajottamaan eikä heikentämään, mikä todistaa heidän verkostojensa tehokkuudesta.
”Säikytellyt todistajat, juonittelevat lautamiehet, lahjotut asianajajat, lahjotut poliisit ja lahjottu oikeuslaitos ovat kaikki osa samaa korruptiota, joka syö oikeudenmukaisuuden. Parannuskeinot ovat vähissä. Olisi paras aloittaa tunnustamalla, että potilas on sairas”, raportissa todetaan.
Britannia käyttää vuodessa 4 miljardia huumeiden kriminaalivalvontaan, minkä päälle tulevat oikeuslaitoksen, vankilalaitoksen jne. lisäkustannukset. Britanniassa eikä muissakaan huumesotaa käyvässä maassa ei tälle toiminnalle ole koskaan asetettu minkäänlaista tulosvastuullisuutta.
EU:n appoavoimet rajat huumeille
Kansainvälisten huumesopimusten toteuttamisen pääpaino on valtion yli kuljetettavien huume-erien takavarikoinnissa.
BBC:n tutkiva toimittaja Stacey Dooley matkusti vuonna 2013 mantereen toiselle laidalle Ukrainaan ottamaan selvää, miten Euroopan itäisen raja-alueen valvonta on tehtävänsä tasalla. Mustan meren rannalla sijaitseva Odessan satama on yksi Euroopan suurimmista satamista, jonka kautta tuodaan rahtia myös EU-maihin. Rajavalvojilla ei ole mitään mahdollisuuksia tutkia kuin prosentin murto-osa kaikesta sataman kautta kulkevasta rahdista vaikka he olisivat rehellisiä.
Dokumentti paljastaa, ettei Ukrainan rajavalvojia kiinnosta edes yrittää. Puolan vastaisella raja-asemalla kaikki rajavalvojat todistavat, ettei sen aseman kautta koskaan salakuljeteta huumeita. Siksi he eivät ole niitä takavarikoineetkaan!
Dokumentissa haastateltu Odessan sataman tullimies selittää, että he takavarikoivat 5% huumeista. YK:n arvion mukaan laittoman kansainvälisen huumekaupan arvo on 300 miljardia dollaria vuodessa ja valtiot käyttävät 100 miljardia dollaria tämän tukahduttamiseen.
On puhdas illuusio, että valvontajärjestelmä nappaisi järjestäytyneen rikollisuuden 300 miljardin dollarin liikevaihdosta 5%. Eikä tuon 5%:n takavarikoimisella olisi mitään vaikutusta kansainväliseen laittomaan huumekauppaan. Sehän jo määritelmän johdosta kiertää verot ja muut yhteiskunnalliset vastuut.
5% on esimerkki virkamiesten kehittämästä ns. kontrollipuheesta, jolla luodaan mielikuvia huumesodan menestyksestä ja virkamiesten korvaamattomuudesta. Käytännössä monissa maissa huumesodan takia rosvojen ja poliisien roolit menevät sekaisin, koska huumesota tarjoaa yhteisiä etuja rikollisille ja kriminaalivalvonnalle kustantaen molempien osapuolien omakotitalot ja mersut.
Rahdit pääsevät aina perille paitsi välillä joku banaanilaatikollinen kokaiinia eksyy K-kaupan rahtiin. Kansainvälinen huumekauppa ei olisi mahdollista ilman nykaikaisen pankkilaitoksen korruptiota ja veroparatiiseja. Kansainväliset pankit ovat selvinneet isoista rahanpesujutuista maksamalla sopimusmääräisiä sakkoja eikä yksikään johtaja ole joutunut vankilaan.
Rahanpesun ja talousrikollisuuden tutkiminen ei näytä olevan poliitikkojen suosiossa eikä poliisin erikoisalaa. Isot huumerahat ja talousrikollisuuden rankaisemattomuus demoralisoivat sen sijaan huumesodan virkamiehet.
Lähde: Svenska Dagbladet 12.12.2011, Dagens Nyheter 10.1.2014, Independent 13.1.2014, Independent 10.1.2014, Republic Report, Democracy Now 23.10.2013
BBC:n dokumentti Euroopan likainen huumesalaisuus. Sisältää voimakkaita kohtauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti