Tutkimus osoittaa, että ns. synteettisistä kannabinoideista ei synny lääkkeitä ihan lähivuosina. Yhteiskunnallis-poliittisen heiluriliikkeen myötä kannabiksen lääkekäyttö tarjoaa uusia ratkaisuja vanhoihin ongelmiin.
Kyseessä ei ollut kannabiksen ainesosa, ei kannabiksesta johdettu eikä edes synteettinen kannabinoidi, vaan endokannabinoidien kuten anandamidin hajoamiseen vaikuttava ns. FAAH inhibiittori, synteettinen kemikaali, jolle lääkeyhtiö on antanut koodin BIA 10-2474. Kannabinoidit ovat aineryhmänsä kuten esterit, alkoholit tai terpeenit.
THC:n tavoin vaikuttavien kemikaalien etsimisen jälkeen lääkeyhtiöt ovat innostuneet inhibiittorien kehittämisestä, koska anandamidin hajoamisen estämisellä on ajateltu saavutettavan suuria lääkinnällisiä hyötyjä ilman päihtymisen tuntemuksia. Janssen/Johnson & Johnson on kehittänyt JNJ-42165279 sosiaaliseen ahdistukseen, Merck’llä on MK-4409 ja Pfizerillä PF-04457845 reumakipuihin, unettomuuteen, Touretten syndroomaan ja kannabiksen vieroitusoireisiin. Vernalis yhtiöllä on kemikaali V158866 hermokipuihin.
Kannabiksen vastaisessa retoriikassa turvaudutaan vähättelyyn, että kannabis on yhtä luonnontuote kuin vaikkapa kärpässieni tai myrkkymuratti. Kannabiksen laillistajat vetoavat siihen, että se on vuosituhansia testattu luonnontuote, kun taas monet lääkeyhtiöiden kemikaalit ovat olleet laajassa käytössä vuosia tai korkeintaan vuosikymmeniä. Monien uusien lääkeaineiden haitat paljastuvat vasta laajamittaisessa käytössä kuten kävi kannabinoidireseptorin antagonisti rimonabantin eli Acomplian kohdalla. Kampanja Acomplia nimisen lääkkeen saamiseksi laihdutusmarkkinoille oli varoittava esimerkki Big Farman mielenkiinnosta endokannabinoidijärjestelmän peukalointia kohtaan. Sen piti olla erinomainen laihdutuslääke, mutta se vaikutti kuten “antikannabis” lisäten mm. syövän, masennuksen ja itsemurhien riskiä.
Endokannabinoidijärjestelmän löytyminen 1990-luvulla avasi mahdollisuuden vaikuttaa kehon keskeisen säätelyjärjestelmän kautta sairauksiin ja vaivoihin aivan uudella ja vallankumouksellisella tavalla, mutta lääketutkimus oikeilla kannabinoideilla tehtiin liki mahdottomaksi jo 1970-luvulla ennen endokannabinoidijärjestelmän löytämistä.
Ensiksi Richard Nixon suuttui, koska tieteellinen tutkimus ei tukenut hänen politiikkaansa. Nixon halusi osoittaa, että kannabiksen polttaminen aiheuttaa samanlaista syöpää kuin tupakointi, ja hän määräsi Virginian yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan todistamaan asia. Vuonna 1974 valmistunut tutkimus osoittikin täysin päinvastaista kannabinoidien tuhotessa sairaita soluja ja vahvistaessa terveitä.
Nixon perusti samana vuonna National Institute of Drug Addiction, NIDA ja Drug Enforcement Agency, DEA, joiden toimintaa säätelevässä laissa käsketään vastustamaan kaikkia yrityksiä laillista kannabis. Nixon joutui eroamaan törkeiden vallan väärinkäytösten vuoksi, joihin ei laskettu hänen huumepolitiikkaansa.
Hänen seuraaja, varapresidentti Gerald Ford kielsi vuonna 1976 julkisen tuen kannabistutkimukselta sallien isojen lääkeyhtiöiden kehittää sellaisia synteettisiä kannabiksen korvikkeita, joilla saataisiin aikaan THC:n lääkinnälliset vaikutukset ilman päihdyttäviä vaikutuksia. Myös lääkeyhtiöiden ansaintalogiikka ajaa niitä kehittämään uusia patentoitavia kemikaaleja valmiiden kannabinoidien hyödyntämisen sijaan. Puutarhuroinnin sijaan lääke pitäisi saada tehdasvalmisteiseen muotoon, ja lääkevalvontaviranomainen haluaa sellaisen tuotteen, jossa on yksi vaikuttava ainesosa. Yhtään varteenotettavaa korviketta ei ole löydetty vaikka kannabisreseptoreihin vaikuttavia aineita on kehitetty jo satoja.
Kannabisreseptoreihin vaikuttavien aineiden lisäksi lääketeollisuus yrittää löytää meidän sisäsyntyisten eli endokannabinoidien hajoamisprosesseihin mahdollisimman spesifisti vaikuttavia aineita. Näistä aineista oli kyse tässä traagisessa lääkekokeessa. Näilläkään aineilla ei ole kemiallisesti mitään tekemistä kannabinoidien kanssa. Lääkekokeessa tapahtunut onnettomuus kertoo siitä, kuinka keskeisen järjestelmän kanssa olemme tekemisissä: endokannabinoidijärjestelmä säätelee kehon tasapainotilaa, homeostasiaa.
Kannabiskasvin sisältämät fytokannabinoidit vaikuttavat CB1 ja CB2 reseptoreihin eri tavalla kuin nämä uudet aineet, ja eri kannabinoidien ja terpeenien vaikutukset tukevat toistensa vaikutuksia ja minimoivat haittoja: puhutaan entourage- eli yhteisvaikutuksesta, mikä on ajatuksena koko kasvin käyttämiselle lääkinnällisesti.
Synteettinen pössis
Synteettiset kannabinoidit ilmestyivät “laillisen marihuanan” muodossa Euroopan ja Yhdysvaltojen päihdemarkkinoille 2000-luvun alussa. Niitä myydään eri kasvisekoituksiin lisättyinä brändimerkkeinä kuten K2 ja Spice, ja alkuun puhuttiinkin Spice-ilmiöstä. Niitä markkinoidaan turvallisena vaihtoehtona kannabikselle sen takia, että ne eivät rakenteellisen eroavuutensa takia näy huumetesteissä. Tämän takia näiden aineiden käyttäjäkunnasta merkittävän osan muodostavat kouluja käyvät nuoret ja armeijassa toimivat. Synteettisten kannabinoidien joukko on kemiallisesti paljon toisistaan poikkeavia aineryhmiä, joita ei ole tutkittu kliinisesti ihmisillä. Niiden vaikutusmekanismeja ei tunneta kovin hyvin ja niiden lukuisat hajoamistuotteet ovat myös vahvoja aiheuttaen mm. lämpöhalvauksia ja munuaisvaurioita. Niille ei myöskään ole löydetty lääkinnällistä käyttöä alkuperäisistä toiveista huolimatta.
Tuore katsaus “Synthetic Pot: Not Your Grandfather’s Marijuana” synteettisten kannabinoidien tuntemukseen ja tutkimukseen valottaa näiden aineiden aiheuttamia riskejä entisestään.
Elimistössämme on mekanismi fytokannabinoidien poistamiseksi kun taas synteettisten kemikaalien myrkyllisyys perustuu siihen, että ne ovat elimistölle vieraita kemikaaleja. Ne aktivoivat CB1 reseptoria voimakkaammin kuin THC missään pitoisuuksissa. Tämä vetoaa tiettyyn osaan kannabiksen käyttäjiä.
Synteettisten kannabinoidien aiheuttamista haittavaikutuksista on kertynyt paljon tapauskertomuksia. Näitä ovat kouristukset, pahoinvointi, munuaisvauriot, sydänongelmat, halvaukset, ahdistusta ja psykooseja niille alttiilla henkilöillä sekä toleranssin kehitys, vieroitusoireisto ja riippuvuus. USA:ssa on näiden aineiden käyttöön liitetty kaksikymmentä kuolemantapausta.
Koska synteettiset kannabinoidit ovat rakenteellisesti aivan erilaisia aineita kuin THC, voivat ne aktivoida myös muita reseptoreita, mikä voi aiheuttaa osan haittavaikutuksista.
Ostaessaan näitä aineita internetistä eivät käyttäjät ikinä voi tietää, mitä he milloinkin saavat. Aineiden määrä vaihtelee erien välillä, niitä valmistetaan kaikenlaisissa laboratorioissa ja vaikuttava aine voi olla aina eri. Yleensä yhdessä erässä on kolme tai jopa viisi erilaista vaikuttavaa synteettistä kannabinoidia.
Synteettiset kannabinoidit lääketutkimuksessa
Tutkimuksen tekijät varoittavat väheksymästä kannabinoidien lääkinnällisiä ominaisuuksia näiden ongelmien takia. Myös opioidien kokematon käyttö aiheuttaa kuolemantapauksia, mutta oikein käytettyinä ne antavat paljon apua.
“Nykyään suuri yleisö pitää kaikkea marihuanan lehdellä koristettua turvallisena. Mutta nämä synteettiset kannabinoidit eivät ole marihuanaa, paketista ei koskaan tiedä, mitä se sisältää eikä niiden käyttö ole turvallista”, varoittaa tutkimusryhmän jäsen Paul Prather.
Aito kannabis on todettu niin tehokkaaksi ja turvalliseksi lääkkeeksi, että jo miljoonat ihmiset ovat ottaneet sen käyttöönsä laillisesti tai potilaan itsemääräämisoikeudella. Kuten alussa kerrotusta kokeesta voi päätellä, on lääketeollisuus kokenut suuria vastoinkäymisiä turvallisen kannabislääkkeen kehittämisessä. Synteettisten kannabinoidijärjestelmään vaikuttavien aineiden tutkiminen ei varmasti lopu, koska kyseessä on keskeinen ihmiskehon järjestelmä.
Ongelmana on ollut erottaa eri aineiden hyvin erilaiset vaikutusprofiilit niin, että tutkimusta voitaisiin ohjata haluttuun suuntaan. Uudessa tutkimuksessa “Cannabinoid CB2 receptor ligand profiling reveals biased signalling and off-target activity” otettiin kohteeksi THC:n ja 17:n synteettisen kannabinoidin vaikutuskohteet ja haittavaikutusten profiilit.
Tutkijaryhmä löysi, että kolme synteettistä kannabinoidia, HU910, HU308 ja JWH133, vaikuttivat selektiivisesti vain CB2 reseptoriin. Näitä kolmea ainetta käyttämällä voidaan tutkia CB2 reseptorin osuutta biologisissa ja patologisissa prosesseissa. Tämä on vasta alkua sellaisten lääkeaineiden kehittämisessä, joista olisi poistettu se THC:n aiheuttama pössis.
Näin alussa synteettisten kannabinoidien tutkimus on valmiiden lääkkeiden kehityksessä. Yksi kieltolain iskulauseista kuuluu, ettei nykyajan kannabis ole samaa kuin isoäidin marihuana. Synteettisistä kannabinoideista ei todellakaan ole isovanhempien lääkkeiden korvikkeiksi vaan niistä on tullut kasvava terveysriski.
Vanha ratkaisu uuteen ongelmaan
Opioidien väärinkäytön hoidossa käytetyt lääkeaineet muodostavat oman ongelmakokonaisuutensa. Kannabiksen laillistaminen viime vuosina on tuonut esille uuden ratkaisumallin. Niiden määrääminen opioidien väärinkäytön korvaamiseksi luo haasteita olemassa olevalle hoitojärjestelmälle.
Psykiatrian ja farmakologian professori Yasmin L. Hurd, joka toimii New Yorkissa sijaitsevassa Icahn School of Medicine at Mount Sinai -korkeakoulussa, on tunnettu kannabiksen laillistamisen vastustajien leirissä tutkimuksistaan, joissa hän osoitti THC:tä nuorena saaneiden rottien alkavan käyttää muita rottia todennäköisemmin heroiinia.
Ihmiset eivät kuitenkaan ole rottia, vaan USA:n nykyisen opioidiepidemian taustalla on taloudellisen rakennemuutoksen aiheuttama alueellinen syrjäytyminen ja lääkeyhtiöiden agressiivinen opioidilääkkeiden markkinointi. Neljä viidestä opioidien ongelmakäyttäjistä on aloittanut lääkärin määräämällä opioidilääkkeellä.
Tuoreessa Trends in Neuroscience lehdessä julkaistussa artikkelissa “Cannabidiol: Swinging the Marijuana Pendulum From ‘Weed’ to Medication to Treat the Opioid Epidemic” professori Hurd argumentoi sen puolesta, että meillä on jo riittävästi tieteellistä näyttöä aloittaa CB2 reseptoriin vaikuttavan kannabidiolin, CBD, käyttö opioidiongelmaisten hoidossa ja vieroituksessa.
Hurd kuvaa ytimekkäästi “yhteiskunnallis-poliittisen heilurin muutosta” kannabiksen lääkekäytön hyväksymisessä. Tässä muutoksessa tutkijat ja tiedemiehet ovat jääneet katsojan rooliin suuren yleisön ja poliitikkojen käydessä keskustelua kannabiksen lääkekäytön laillistamisesta. Huolimatta kasvavasta kansanliikkeestä on kasviperäisen lääkkeen käyttäminen oma haasteensa olemassa olevan kliinisen käytännön ja rakenteiden puitteissa.
Professori Hurd kehottaakin Yhdysvaltojen National Institutes of Health instituuttia ja muita liittovaltion laitoksia aloittamaan sellaisten rakenteiden luominen, jonka kautta saamme “lääkinnällisen CBD:n” pikaisesti kliiniseen käyttöön opioidiongelman ratkaisemiseksi.
Isovanhempien lääkkeestä löytyy potentiaalia nykyajan ongelmien hoitoon. Sen potentiaalin hyödyntämisessä me tarvitsemme lyhytnäköisestä politiikasta ja kaupallisista intresseistä vapaata tutkimusta.
Lähde: Science Daily 2.2.2017, Benjamin M. Ford, Sherrica Tai, William E. Fantegrossi, Paul L. Prather. Synthetic Pot: Not Your Grandfather’s Marijuana. Trends in Pharmacological Sciences, 2017 , Soethoudt, Marjolein et al: Cannabinoid CB2 receptor ligand profiling reveals biased signalling and off-target activity. Nature Communications 8. 3.2.2017, The Medium 2.2.2017, Turun Sanomat 15.1.2016, Forbes 18.1.2016 , Yasmin L. Hurd: Cannabidiol: Swinging the Marijuana Pendulum From ‘Weed’ to Medication to Treat the Opioid Epidemic. Trends in Neuroscience 2.2.2017, Ethan B Russo: Taming THC: potential cannabis synergy and phytocannabinoid-terpenoid entourage effects. British Journal of Pharmacology. 2011 Aug., Mélissa Prud’homme et al:Cannabidiol as an Intervention for Addictive Behaviors: A Systematic Review of the Evidence. Substance Abuse 9/2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti