Kannabismielenosoitus Bulgarian parlamentissa

Bulgarian parlamentissa tapahtui ainutlaatuinen mielenosoitus helmikuun puolivälissä kansalaisaktivisti Radoslav Stoyanovin heilutellessa parlamentin istunnossa kannabissavuketta kansanedustajille ja ministereille. Mielenosoitus oli seurausta täysin suhteettomasta tuomiosta, jonka bulgarialainen tuomioistuin langetetti 0,54 gramman kannabismäärän hallussapidosta: rikkomukseen syyllistyneelle nuorukaiselle lätkäistiin kahdeksan kuukauden vankeustuomio ja 5000 euron sakot.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun bulgarialainen tuomioistuin langettaa vankeutta kannabiksen käyttäjälle, mutta tapauksen shokkiarvoa lisää se, että tuomion langetti vasta perustettu erikoistuomioistuin, jonka piti keskittyä järjestäytyneen rikollisuuden tekemiin vakaviin rikoksiin.

Radoslav Stoyanov oli parlamentissa protestoimassa ristiriitoja herättänyttä piratismin vastaista ACTA-lainsäädäntöä vastaan ja käytti tilaisuutta puolustaakseen suhteettoman kovan rangaistuksen saanutta nuorukaista.

Bulgarian marihuanamummot

Laiton kannabiksenkasvatus kukoistaa Bulgarian eteläosissa, missä vallitsee sille suosiollinen ilmasto. Eläkeläiset ovat lähteneet mukaan kartuttaakseen alhaisia eläkkeitään.

Monien maalaiskylien kasvava trendi on ollut kannabiksen kasvattaminen tomaattien sijaan. Dolna Ribnitzan kylästä Kreikan rajan läheisyydestä poliisi takavarikoi viime syksynä 1,5 tonnia kannabista. Eläkeläispariskunta Stefan ja Slavka Trentschevi kasvatti kannabista kolmessa kasvihuoneessa, joiden pita oli yhteensä 2000 neliömetriä.

Slavka kertoi poliisille tarvitsevansa rahat lonkkaleikkaukseen: "En ole tappanut ketään enkä ryöstänyt ketään. En ole rikollinen!"

Kylässä tiedetään, että lähimetsissä on lukuisia kasvatusprojekteja. Kyläläiset hymyilevät ystävällisesti ja sanovat kannabiksen viljelyn olevan yhtä yleistä kuin tomaatin viljelyn. Niiden viljelyllä on kuitenkin yksi ratkaiseva ero: kannabiksen viljely tuottaa selvästi enemmän rahaa.

Kannabista myydään paljon Kreikan tuottoisille markkinoille. Yhdestä kasvista saa 200-500 grammaa kuivaa marihuanaa. Yhdestä kilosta saa 1000 sätkää. Laittomilla markkinoilla grammasta saa jopa 15 euroa, mikä tekee kilohinnaksi muhkeat 15 000 euroa.

Viime vuosina poliisi on löytänyt runsaasti salaisia, vaikeakulkuisia kasvatuspaikkoja.

"Olemme seuranneet pitkään tätä rikollisoperaatiota", selittää Blagoevgradin poliisipäällikkö Bojko Dunkin. Vuonna 2011 alueelta löydettiin 118 kasvatuspaikkaa ja 42:ssa tapauksessa poliisi sai kiinni myös kasvattajan. Uusia kasvatuspaikkoja löydetään melkein päivittäin.

Suotuisan ilmaston lisäksi tälle kannabisbuumille löytyy toinenkin selitys. Blagoevgrad on lähellä Kreikan Tessalonikan talousaluetta ja Bulgarian pääkaupunkia Sofiaa, jotka ovat tärkeitä kannabismarkkinoita.

Stefan ja Slavka Trentschevi eivät ole ainutlaatuisia kasvattajia, vaan eläkeläiset ryhtyvät kannabiksen kasvatukseen kartuttaakseen surkeita eläkkeitään.

Poliisipäällikkö Dunkin on melkein sanaton: "Eivät he saa kasvattaa kannabista köyhyyden takia. Tällä alueella ihmiset ovat vihannesten viljelijöitä."

Kilosta mitä muuta vihannesta tahansa ei saa viisinumeroisia tuloja. Dunkinin mukaan eläkeläiset ovat yhteydessä hyvin järjestäytyneeseen tuottajien, salakuljettajien ja myyjien rikollisverkostoon. Hänen mukaansa vanhukset ottavat syyt niskoilleen niin, että todelliset rikolliset pääsevät pälkähästä.

"Vanhusten takana on usein lapsenlapsi tai serkku. Vanhukset uhraavat itsensä sukulaistensa puolesta. Vanhukset joutuvat myös oikeuteen. Jos he ovat mukana rikollisessa toiminnassa, ovat he siitä myös tietoisia ja siksi heidän tulee kantaa vastuu", Dunkin selittää.

Video mielenilmaisusta Bulgarian parlamentissa:

Bulgarian TV:n uutinen kannabista kasvattavasta isoäidistä:

Lähde: Bulgaria News 20.2.2102, Novinite 8.2.2012 ja Deutsche Welle 4.9.2011

 

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/311-kannabismielenosoitus-bulgarian-parlamentissa

Latinalaisen Amerikan valtioiden ylin johto keskustelee laillistamisesta

Latinalaisen Amerikan valtioiden johtajat pitivät 24.3. historiallisen tapaamisen Guatemalassa keskustellakseen laillistamisesta, dekriminalisaatiosta ja muista strategioista huumekieltolain aiheuttaman väkivallan, rikollisuuden ja korruption vähentämiseksi. Tämä kokous, jota Guatemalan presidentti Otto Perez Molina isännöi, oli ensimmäinen ikinä, missä vallassa olevat presidentit vakavasti keskustelivat huumekieltolain vaihtoehdoista. Kokous järjestettiin vain paria viikkoa ennen kuin aihetta käsitellään Amerikan mantereiden huippukokouksessa Kolumbiassa huhtikuun puolivälissä.

Kokouksessa puhui mm. Kolumbian entinen presidentti Cesar Gaviria, joka on sekä Latinalaisen Amerikan maiden huumepoliittisen demokratia-aloitteen että Global Commission on Drug Policy -ryhmän jäsen. Näitä komissioita, joihin kuuluu myös Brasilian entinen presidentti Fernando Henrique Cardoso ja Meksikon entinen presidentti Ernesto Zedillo, ylistetään yleisesti siitä, että ne ovat "murtaneet tabun", joka on estänyt epäonnistuneen kieltolakipolitiikan vaihtoehtojen harkitsemisen.

Talouden lait osoittavat ettei huumesotaa voi voittaa

Kansainvälisen huumepolitiikan suuri kysymys ei ole enää se, uskaltaako Latinalainen Amerikka haastaa USA:n välinpitämättömyyden sen kokemia kärsimyksiä kohtaan, vaan milloin se tapahtuu. Vierailullaan Keski-Amerikan maissa ja Meksikossa USA:n varapresidentti Joe Biden onnistui pukemaan Latinalaisen Amerikan huolenaiheiden vähättelyn diplomaattiseksi jargoniksi, jonka mukaan laillistaminen ei ole lääke kaikkiin ongelmiin. USA:n poliitikot eivät halua ymmärtää sitä, että huumeiden tarjontaan yksipuolisesti puuttumisella on tuhoisat vaikutukset tuottajamaiden taloudelle ja kansalaisyhteiskunnalle, koska tämä politiikka tekee laittomasta huumekaupasta valtavan tuottoisaa.

Tässä hieman perustalousoppia. Jos huumepolitiikan ainoa tavoite on käytön vähentäminen, siihen voidaan pyrkiä huumeiden tarjontaa rajoittamalla tai vakuuttamalla käyttäjät luopumaan niistä. Molemmilla lähestymistavoilla voidaan teoriassa hoitaa asia tiettyyn rajaan saakka. Nämä lähestymistavat eroavat monessa suhteessa toisistaan, mutta yksi ero on merkittävä: tarjonnan rajoittaminen nostaa hintoja, mutta kysynnän vähentäminen laskee hintoja.

USA:n hallinto pitää Kolumbian huumesotaa, Plan Colombiaa, menestyksenä mutta huumekauppiaat vain muuttivat muualle. Meksikon huumekartellit nappasivat tuottoisan kaupan sillä seurauksella, että Meksikosta on kokaiinin kauttakulkumaan lisäksi tulossa merkittävä huumeiden tuottaja. Perinteisen marihuanan viljelyn ja kokaiinin salakuljetuksen rinnalle ovat nousseet heroiinin ja metamfetamiinin tuotanto, jolla meksikolaiset kartellit ovat korvaamassa Aasian tuontinsa. Tällä on taas seurauksena se, että kokaiinia lukuunottamatta kaikkien muiden huumeiden käyttö on kasvanut USA:ssa.

Aikaisemmin USA:n huumepolitiikkaa ei kukaan arvostellut Latinalaisessa Amerikassa Boliviaa ja Venezuelaa lukuunottamatta. Mutta katastrofin jatkuva kasvu - Costa Rican murhalukujen nousu viimeisimpänä - sekä kylmän sodan aikaisen aseveljeyden väljähtyminen ovat muuttaneet poliittista maantiedettä. Vuonna 2009 kolme entistä presidenttiä, Brasilian Fernando Henrique Cardoso, Meksikon Ernesto Zedillo ja Kolumbian Cesar Gaviria, perustivat Latinalaisen Amerikan maiden huumepoliittisen demokratia-aloitteen, joka vaatii paradigman vaihtamista kysyntää vähentävään politiikkaan.

Sen jälkeen joukko Latinalaisen Amerikan maita on dekriminalisoinut ainakin marihuanan käytön ja Meksikon presidentti Felipe Calderon on ilmaissut voivansa mennä pidemmällekin puhuen "markkinavaihtoehdosta" laillistamisen kiertoilmaisuna. Tämän vuoden helmikuussa Guatemalan presidentti Otto Perez lausui heti virkaan astumisensa jälkeen kannattavansa laillistamista. Ja vain muutama päivä ennen Bidenin matkaa Keski-Amerikkaan Costa Rican presidentti Laura Chinchilla Miranda antoi lausunnon: "Jos jatkamme kuten tähän saakka, meidän valtioista tulee samanlaisia kuin Meksiko tai Kolumbia".

USA:ssa on presidentinvaalit tulossa ja konservatiivien Tea Party -liikkeen uhkaama Barack Obaman hallinto ei voi antaa itsestään vaikutelmaa narkkareiden hyysääjänä. Latinalaisen Amerikan muutosta haluavat johtajat eivät tule saamaan paljoa sympatiaa Washingtonista, mutta USA ei pysty estämään heidän erkanemistaan huumesodasta varsinkin jos merkittävät valtiot Meksiko, Brasilia ja Argentiina ottavat asiassa johdon.

Tämä ei ole symbolinen periaatekysymys: USA:n keskiluokan tavoin myös Latinalaisen Amerikan keskiluokka yhdistää kovat huumeet rikollisuuteen ja köyhyyteen ja siksi pelkää niiden dekriminalisoimista. Mutta Latinalaisessa Amerikassa varakkaiden, hyvin järjestäytyneiden ja hyvin väkivaltaisten huumejengien uhka on todellinen päinvastoin kuin USA:ssa.

USA:n poliitikoille vanhan politiikan jatkaminen merkitsee vähemmän riskejä kuin huumesodan haastaminen. Mutta Richard Nixonin talousneuvontaja Herb Stein sanoi aikoinaan: "Jos jokin asia ei voi jatkua loputtomiin, se loppuu".

Keski-Amerikan rauhanprosessi jatkuu

Guatemalan uusi presidentti Perez Molina kehotti virkaan astumisensa jälkeen ihmisiä puhumaan vapaasti huumeista: "Meidän pitää lopettaa myytit, tabut ja kertoa ihmisille, että heidän pitää keskustella ja väitellä siitä".

Molinan mukaan huumeiden käyttö, tuotanto ja myynti pitäisi laillistaa ja asettaa valvontaan. Hän ehdotti, että alue alkaisi yhdessä valvomaan huumekauppaa luomalla väyliä, joita myöten valvonnassa olevat huume-erät kuljetettaisiin.

Mukana 24. päivän kokouksessa olivat Costa Rican presidentti Laura Chinchilla ja Panaman presidentti Ricardo Martinelli. Kolumbian entinen presidentti Cesar Gaviria oli kutsuttu Global Commission on Drug Policy´n edustajana puhumaan kokoukseen.

El Salvadorin presidentti Mauricio Funes, Hondurasin presidentti Porfirio Lobo ja Nicaraguan presidentti Daniel Ortega eivät saapuneet kokoukseen. Funes oli alussa myötämielinen aloitteelle, mutta on myöhemmin perunut kantansa. Lobo ja Ortega ovat vastustaneet aloitetta alusta saakka. Nicaragua ja El Salvador lähettivät virkamiehiä seuraamaan kokousta ja Salvadorin delegaatio ehdotti kokoukselle jatkoa, koska aihe on äärimmäisen tärkeä alueen kehitykselle.

Jotkin presidenteistä ovat tuomassa keskustelun huumesodan vaihtoehdoista ensi kuussa pidettävään Amerikan valtioiden (OAS) huippukokoukseen Kolumbiassa, jonka presidentti Juan Manuel Santos on viestittänyt avoimmuudestaan tälle keskustelulle.

USA:n presidentin Barack Obaman odotetaan tulevan huippukokoukseen, mistä voi seurata vaikeaa diplomaattista koreografiaa, kun tiedetään USA:n tiukka vastustus muuttaa sen harjoittamaa latinalaisen amerikan politiikkaa.

Köyhyys yhdistettynä rikollisjengien näkyvään läsnäoloon ovat tehneet alueesta ja varsinkin El Salvadorista ja Hondurasista maailman vaarallisimpia paikkoja. El Salvador, Guatemala ja Honduras sekä Jamaika Karibialla johtavat maailman murhatilastoja.

YK:n huumetoimiston, UNODC:n, uusimman raportin mukaan väkivalta Keski-Amerikassa on saavuttanut "hälyttävän ja täysin ennakoimattoman tason".

"Kuinka paljon me Keski-Amerikassa olemme menettäneet tappamisen, kidnappauksien ja kiristämisen takia? Meidän pitää harkita sitä, onko jo tullut aika nostaa asia esille YK:n turvallisuusneuvostossa", vaati Costa Rican presidentti Chincilla.

Molina ehdotti sitä, että jos laillistamista ja valvottua kauppaa ei aiota hyväksyä, meidän pitäisi saada verottaa kuluttajamaita huumeista.

"Jokaisesta kokaiinikilosta, jonka me onnistumme takavarikoimaan, vaadimme puolet sen myyntihinnasta kuluttajamaissa", hän sanoi lisäten kuluttajamailla olevan tämä vastuu, koska niissä maissa käytetään niin paljon huumeita.

Kuluneen kahden kuukauden aikana Guatemalassa on takavarikoitu yli tonni kokaiinia arvoltaan noin 10 000 dollaria per kilo ja tuhottu miljardin dollarin arvosta unikkoviljelmiä.

Kokous ei julkistanut mitään kannanottoa eikä julkilausumaa, mutta se oli tärkeä askel tässä uudessa rauhanprosessissa.

Drug Policy Alliance - järjestön toiminnanjohtaja Ethan Nadelmann kommentoi:

"Tämän keskustelun nopea kehitys on todella merkittävä edistysaskel. Tämä on parissa vuodessa noussut aktivistien ja intellektuellien neuvoista entisten presidenttien puheenaiheeksi ja nyt vallassa olevat presidentit vaativat kaikkien vaihtoehtojen, mukaan lukien dekriminalisoinnin ja laillistamisen, vakavaa harkintaa ja vapaata keskustelua."

"Presidentti Otto Pérez Molina osoittaa tärkeää johtajuutta Guatemalassa, kautta Keski-Amerikan ja jopa kautta koko Amerikan mantereen. Hän on entinen kenraali, jonka politiikka on enemmän oikealla kuin vasemmalla ja hän tuo huumepolitiikkaan "Nixon menee Kiinaan" lähestymistavan, mikä auttaa avaamaan keskustelun läpi poliittisen spektrin ja kautta tämän alueen. Hänen julkiset lausuntonsa sen jälkeen, kun hän avasi keskustelun helmikuussa, paljastavat yhä syvenevän asiantuntemuksen tästä aiheesta sekä sen ymmärtämisen, että tätä kasvavaa keskustelua pitää hallita ja ohjata taitavasti."

"Tämän kokouksen merkitystä ei voi yliarvioida varsinkin kun kukaan ei oleta yksimielisyyden syntyvän tässä kokouksessa huumepolitiikan vaihtoehdoista. Kukaan ei olisi voinut kuvitella vuosi sitten, että puolen tusinaa Keski-Amerikan presidenttiä istuisi kokoukseen Meksikon ja Kolumbian presidenttien tukemana keskustelemaan huumepolitiikan vaihtoehdoista. Aihe ei ole enää tabu. Tämä keskustelu tulee jatkumaan Amerikan mantereen huippukokouksessa Cartagenassa Kolumbiassa, jonne kaikki mantereen huippujohtajat Barack Obamaa myöten kerääntyvät. Tässä vaiheessa ei pullon henkeä saada enää työnnettyä takaisin pulloon."

"USA:n varapresidentti Joe Biden teki tärkeän avauksen viime kuussa sanoessaan keskustelun olevan legitiimi, vaikka hän toistikin heti perään Obaman hallinnon vastustavan laillistamista. Valitettavasti suurin este järkevälle keskustelulle on Obaman hallinnon ja kongressin vastustus todelliselle keskustelulle vaihtoehtoisista huumepolitiikan muodoista. Sensuuri ja itsesensuuri tässä aiheessa ovat levinneet laajalle liittovaltion hallinnossa ja niitä ruokkii se, että kaikki sisäiset poliittiset muistiot tai jopa keskustelut, joissa voidaan päätyä poliittisesti epämiellyttäviin suosituksiin, eivät ole pelkästään epäsuosittuja vaan ne voivat olla vaarallisia uran jatkumisen kannalta. Tämän seurauksena USA:n hallinnon virkamiehet ovat täysin avuttomia kansainvälisissä huumepoliittisissa neuvotteluissa Cartagenassa ja muualla, koska heidän pitää yrittää puolustaa USA:n epäonnistunutta politiikkaa muiden hallitusten pöydälle nostamia perusteellisia ja syvällisiä vaihtoehtojen analyyseja vastaan."

Lähde: Drug Policy 22.3.2012, Foreign Policy in Focus 23.3.2012 ja Guatemala Times 25.3.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/310-latinalaisenamerikan-valtioiden-ylin-johto-keskustelee-laillistamisesta

Kannabis on käytännössä dekriminalisoitu Britanniassa - ja sen käyttö laskee

Cannaboost-kasviravinne on Hydroexpressin parhaiten myyvä tuote. Birminghamin työläiskaupunginosassa sijaitseva pieni graffitein koristeltu kauppa myy myös valoja, lannoitteita ja foliopäällysteistä pahvia kasvatuskaapin pinnoitteeksi. Yhdessä nurkassa kasvatusteltassa kypsyy meheviä tomaatteja. Nuoret myyjät eivät kuitenkaan usko asiakaskuntansa kasvattavan tomaatteja.

Birminghamissa on nyt 58 kasvatuskauppaa, mikä on 16 viime vuotta enemmän. Kannabiksen kotikasvatus kukoistaa oli se sitten toteutettu käyttäen huipputekniikkaa tai ei. Poliisien mukaan heidän löytämiensä kotiviljelmien lukumäärä on noussut vuoden 2004 800:sta vuoden 2010 7000:een. Birmingham on yksi tuottoisimmista alueista; West Midlandsin poliisin uusi kannabisyksikkö paljasti 800 kasvattamoa viime vuonna.

Economist-lehden toimittaja vieraili yhdessä tuoreessa poliisin löytämässä kohteessa: kasvattaja oli kokaiinia käyttävä nainen, joka kasvatti kannabista ylimääräisessä huoneessa sivutulojen toivossa. Kasvattamoja löytyy lähiöiden asuntoihin tehdyistä teltoista tai omakotitalojen ullakoilta. Useimmat kasvattavat vain omaan käyttöön. Yksi West Midlandsin poliisin edustaja sanoikin, että kannabiksen kasvatuksesta on tulossa "suosituin kotiharrastus tässä maassa".

Pienkasvattajat ovat häätämässä markkinoilta sekä salakuljettajat että hyvin verkostoituneet, usein vietnamilaistaustaiset jengit, jotka ovat hallinneet marihuanan kotimarkkinoita tähän saakka. Näiden jengien isot kasvatusprojektit ovat olleet helppoja havaita. Pienet kasvatusoperaatiot sen sijaan paljastuvat lähinnä vahingossa.

Poliisi ja oikeuslaitos eivät enää pysy tämän pienkasvattamojen vyöryn perässä eivätkä ne paljoa siitä enää piittaakaan. Viime kuussa astuivat voimaan uudet rangaistusohjeet, joissa tuomareita ohjeistettiin käsittelemään pienkasvattajia lievästi. Myös asenteet käyttäjiä kohtaan lievenevät: vuonna 2009 kannabiksen uudelleen luokittelun peruuttamisen (C-luokasta ankarampaan B-luokkaan) lisäksi säädettiin, että poliisi kohtelee käyttäjiä liberaalimmin. Julkisella paikalla tavattuja käyttäjiä ei enää pidätetä, vaan heille annetaan varoitus (mikä ei näy rikosrekisterissä) tai sakotetaan.

Lontoon eteläisessä kaupunginosassa Brixtonissa avoimet kannabismarkkinat ovat vain 10 minuutin kävelymatkan päässä metroasemalta. Myyjiä yritetään häätää välillä, mutta he vain vaihtavat kulmaa. Yksi myyjistä kertoo muiden myyjien olevan suurempi riesa kuin poliisi. "He tappelevat rahasta ja kaikesta", hän selittää vahvalla karibialaisella aksentilla. Väkivalta aiheuttaa myyjille enemmän ongelmia lain kanssa kuin bisnes.

Kummallista kyllä tämä välinpitämätön lähestymistapa ei ole rohkaissut ihmisiä käyttämään enemmän. Euroopan huumevalvontakeskuksen, EMCDDA:n, tietojen mukaan Britannian kannabiksen käyttö on laskenut nopeammin kuin missään muussa Euroopan maassa parin viime vuoden aikana. Vuonna 2010 vain 6,8% aikuisväestöstä kertoi mielipidemittauksessa käyttävänsä kannabista kun luku oli  kahdeksan vuotta sitten 10,9%. Yrttiä on nyt kaikkialla ja sen käyttöä suvaitaan, joten ehkä siksi se ei enää ole niin lumoavaa.

Lähde: Economist 24.3.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/309-kannabis-on-kaeytaennoessae-dekriminalisoitu-britanniassa-ja-sen-kaeyttoe-laskee

Norja: Liberaalipuolueen Bergenin osasto esittää huumeiden julkista valvontaa

Norjan Liberaalipuolueen Bergenin osasto esitti kokouksessaan, ettei huumeiden käytön pitäisi olla laitonta. Maan vanhimmassa puolueessa virinnyt keskustelu on hyvä esimerkki niistä lukuisista paikallistason aloitteista, jotka kansainvälinen laillistamiskeskustelu on mahdollistanut.

Bergenin liberaalien mukaan valtion pitää ottaa huumeet valvontaan, koska se voi auttaa rikollisliigojen kitkemisessä.

Päätöslauselman kannattajat perustelevat kantaansa myös sillä, ettei kiellolla ole ennaltaehkäiseviä vaikutuksia: Uudessa-Seelannissa tehdyn tutkimuksen mukaan 95% kiinnijääneistä ja rangaistuista jatkoi kannabiksen käyttöään rangaistuksen saatuaan.

"Huumeet ovat vaarallisia, ne aiheuttavat riippuvuutta ja kärsimystä. Mutta kieltolaki ja huumesota vain pahentavat ongelmaa. Siksi Bergenin liberaalit uskovat, että on tullut aika alkaa valvomaan huumeita valtion monopolin kautta, eikä kriminalisoimalla niitä."

"On tärkeää, että näin iso puolueen haaraosasto kuin Bergen haluaa aloittaa keskustelun", kertoi Bergenin liberaalien varapuheenjohtaja Erlend Horn. Horn on toiminut vuosia Bergenin kaupungin terveys- ja sosiaalilautakunnassa huumeiden vastaisessa työssä ja hän sanoo, että paikallisosaston päätös voi aloittaa keskustelun valtakunnallisella tasolla.

Lähde: The Nordic Page Norway 14.3.2012 ja TV2 13.3.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/306-norja-liberaalipuolueen-bergenin-osasto-esittaeae-huumeiden-julkista-valvontaa

Jo 65% suomalaisista: alkoholista enemmän haittaa kuin kannabiksesta!

THL:n raportti "Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet" kertoo suomalaisten asenteiden kannabista kohtaan olevan vääjäämättä muuttumassa eurooppalaisiksi riippumatta valtion väärään valistukseen ja politiikkaan uhraamista miljoonista. Kuten raportti toteaa, omakohtainen kokemus on vahvempi kuin propaganda. Propagandalle perustuva yhteiskuntaideologia joutuu pitämään uskottavuutensa yllä väkivallalla, mikä on aiheuttanut tuhansien ihmisten syyllistämisen, tuomitsemisen ja leimaamisen suomalaisen huumesodan nimissä.

THL:n raportti sai ansaitsemaansa julkisuutta. Mm. Turun sanomat uutisoi raportista otsikolla "Suomalainen suhtautuu kannabikseen aiempaa sallivammin" ja kertoi mm. että "THL:n raportin mukaan yli neljäkymmentä prosenttia 25–34-vuotiaista miehistä kertoi toissa vuonna kokeilleensa kannabista ainakin kerran elämässään. Koko väestöstä 17 prosenttia on kokeillut vähintään kerran jotain laitonta huumetta. Suurimmalla osalla kokeilut ovat jääneet kuitenkin yhteen tai muutamaan kertaan."

Pääkohdat tästä tutkimuksesta julkaistiin jo viime vuonna Yhteiskuntapolitiikka lehdessä (Pekka Hakkarainen, Leena Metso & Mikko Salasuo: Hamppuikäpolvi, sekakäyttö ja doping – Vuoden 2010 huumekyselyn tuloksia), mutta uudessa julkaisussa on mukana myös vertailua 20 vuoden kehityksestä.

Raportti tuo selkeästi esille suomalaisen huumeongelman rakentumisen ja sen, kuinka tuo rakennelma on tällä hetkellä hajoamassa.

Yleinen trendi on se, että huumeongelmaan suhtaudutaan vakavasti ja haittoja vähentävien toimenpiteiden kannatus kasvaa. Sen kokeminen vakavaksi kuitenkin heijastaa virallista propagandaa, koska enemmistö suomalaisista on koko tarkastelujakson ajan 1996–2010 pitänyt huumeita omalla asuinalueellaan korkeintaan vähäisenä ongelmana.

Propagandan tarkoitus on synnyttää pelkoa ja nimenomaan tämä turha pelko on vihdoin väistymässä. Suomalaisten pelko joutua väkivallan kohteeksi huumeiden käytön vuoksi kasvoi selvästi vuodesta 1992 vuoteen 2002. Tämän jälkeen pelko on jälleen alkanut laskea.

Raportissa kuvataan kansalaisten käsitysten muutosta terveempään suuntaan seuraavasti:

"Kun tiedämme, että omalla käyttökokemuksella ja huumausaineiden käyttäjien henkilökohtaisella tuntemisella on vaikutusta asenteisiin ja mielipiteisiin huumeista, niin ei ole yllättävää, että huumeiden käytön lisääntyessä myös huumeasenteet ovat muuttuneet huomattavasti. Tämä voidaan todeta mm. suhtautumisessa huumeiden käytön riskeihin. Huumeasenteet ja -mielipiteet eivät muodostu kuitenkaan yksinomaan huumeisiin liittyen. Tästä saadaan hyvä esimerkki kysymyksestä, missä vastaajilta tiedusteltiin "aiheutuuko yhteiskunnalle enemmän ongelmia alkoholista vai huumeista". Vuoden 2004 alkoholiveron alennuksen jälkeen alkoholiongelmista kasvanut huoli näkyy selkeästi sen joukon kasvuna, joka katsoo alkoholin aiheuttavan enemmän ongelmia kuin huumeet."

Tässä kohtaa pitää muistuttaa, että kun raportissa puhutaan huumeista ja huumeiden käyttäjistä, merkitsee se useimmiten kannabiksen käyttöä ja käyttäjiä.

"Yhä useammalla suomalaisella on henkilökohtaisia kokemuksia kannabiksen käytöstä. Vielä vuonna 1992 vain 6 prosentilla oli kokemuksia kannabiksesta. Vuoden 2010 kyselyn mukaan jo 17 prosentilla oli tällaisia kokemuksia. Kannabiksen käyttö on erityisesti lisääntynyt 25–34-vuotiailla miehillä ja 15–24-vuotiailla naisilla. Tämä sama muutos näkyi myös huumeiden käytön muutoksissa yleensä."

Kysyttäessä mielipidettä siitä, aiheutuuko yhteiskunnalle enemmän ongelmia alkoholista vai huumeista 65 prosenttia vastaajista piti alkoholia selvästi tai hieman suurempana ongelmana yhteiskunnalle verrattuna huumeisiin eli siis pääasiassa kannabikseen.

Raportissa todetaan muutoksen tapahtuneen läpi väestöryhmien: "Mielipidemuutokset alkoholin ja huumeiden keskinäisestä ongelmallisuudesta ovat tapahtuneet lähes samalla tavalla miehillä ja naisilla sekä kaikissa ikäryhmissä (kuvio 7.11). Tarkasteluajanjakson alussa ja lopussa alkoholia on pidetty selvästi ongelmallisempana yhteiskunnalle kuin huumeita. Huumeita suurempana ongelmana pitävien osuus oli korkeimmillaan vuonna 2002 kaikissa ikäryhmissä."

Kuten edellä todettiin, alkaa yhä suurempi osuus ihmisistä tehdä eroa kannabiksen ja huumeiden välillä päinvastoin kuin ns. virallinen valistus. Omakohtainen kokemus alkaa voittaa propagandan tässä tärkeässä asiassa ja siksi huumesotaa ylläpitävät tiedotusvälineet ovat olleet hiljaa tutkimuksen tästä kohdasta.

Huumeongelma ja kannabiksen käyttö ovat eri asioita

Tähän asennemuutokseen liittyy se, että kannabiksen näkeminen irrallaan huumeongelmasta lisääntyy eli yhä useampi suomalainen ei enää pidä kannabista huumeena:

"Tarkasteluajanjaksona kannabiksen kokeilua korkeintaan vähäisenä riskinä pitävien osuus on noussut yli 40 prosenttiin (taulukko 24 c). Tämä muutos on tapahtunut sekä naisilla että miehillä. Yli 25-vuotiaiden osalta lähes kaksi kertaa useampi piti kannabiksen kokeilua vuonna 2010 korkeintaan vähäisenä riskinä verrattuna vuoteen 1996."

15–24-vuotiailla naisilla ja miehillä erot kannabiksen kokeilukäytössä ovat varsin pieniä, mutta kysyttäessä viimeisten 30 päivän aikana tapahtuneesta kannabiksen käytöstä on tämän ikäisten miesten osuus merkittävästi suurempi. Tässä on tapahtunut selvä muutos, sillä sukupuolten väliset erot elinikäisessä ja vuosittaisessa prevalenssissa olivat vuonna 1992 selvät tässä ikäryhmässä.

Tämän kehityksen voi tulkita siten, että kannabiksen käyttö on tässä ikäluokassa jo normalisoitunut. Sukupuolien eron kaventuminen kertoo kannabiksen käytön alkavan olla normaali ja jokapäiväinen asia. Toisaalta yhteinen käyttö myös pysyy hillitympänä kuin pelkissä poikaporukoissa, mikä kuvastaa positiivista kehitystä kannabiksen käyttökulttuurissa.

Tutkijoiden ja hoidon ammattilaisten puhuessa huumeongelmasta puhutaan ongelma- ja sekakäytöstä. Kun Suomessa puhutaan julkisesti huumeongelmasta, puhutaan käytännössä kannabiksesta. Poliisin kannabista korostava ns. kontrollipuhe on alkanut menettää uskottavuuttaan siinä, että kansalaiset alkavat käsittämään huumeongelman analyyttisemmin kuin kontrollivirkamiehet:

"Henkilökohtaisen kosketuspinnan laajentuminen joko omakohtaisten huumekokeilujen tai käyttäjän tuntemisen kautta on karsinut huumeita kohtaan tunnettuja pelkoja ja johtanut asenteiden lieventymiseen. Asenteet ja mielipiteet ovat muuttuneet kuitenkin lähinnä kannabiksen kohdalla, suhtautuminen muiden aineiden käyttöön on pysytellyt selvästi kriittisempänä."

Käytön normalisoitumisen myötä käsitykset käytön haitoista muuttuvat realistisemmiksi:

"Suomalaisten käsitykset säännöllisen kannabiksen käytön riskeistä eivät sen sijaan ole kovin paljon muuttuneet tarkasteluajanjaksona (taulukko 24 d). Suuri enemmistö pitää kannabiksen säännöllistä käyttöä suurena riskinä ja tämän lisäksi vielä noin 20 prosenttia pitää sitä kohtalaisena riskinä. Voidaan kuitenkin myös havaita, että kannabiksen säännöllistä käyttöä korkeintaan vähäisenä riskinä pitävien osuus oli vuonna 2010 noussut miesten ja nuorten sekä nuorten aikuisten keskuudessa."

Myös muita päihteitä koskevat käsitykset ovat muuttuneet, mikä kertoo järkevöitymisestä suhteessa erilaisiin haittoihin: "Jonkin verran sallivampaan suuntaan on menty kannabiskasvien kasvattamisen tai hasiksen polttamisen suhteen, kun taas alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöä ja lääkkeiden ostamista katukaupasta pidetään aikaisempaa useammin rangaistavana tekona."

Käsitysten järkevöityminen näkyy myös käytännössä kannabiskokeilujen ja -käytön lisääntymisenä: "Kahdeksassatoista vuodessa suomalaisten huumeiden käyttö on yleistynyt ja käyttöön on tullut joukko uusia aineita. Eniten on lisääntynyt kannabiksen käyttö. Viime vuosina siitä on tullut suosittua erityisesti 25-34 -vuotiaiden nuorten aikuisten miesten keskuudessa, joista vuonna 2010 runsaat neljäkymmentä prosenttia ilmoitti kokeilleensa kannabista ainakin kerran elämässään."

Huumepolitiikan porttiteoria

Kieltolaki tuottaa edelleen kryptisiä lauseita myös THL:n raportteihin: sivulla 20 todetaan, että "Koska lähes kaikki jotain laitonta huumetta käyttäneet ovat käyttäneet myös kannabista, voidaan huumeiden käytön leviämistä kuvata kannabiksen käyttöä tarkastelemalla."

Tämä ehkä tarkoittaa sitä, että kannabiksen käytön leviämisen analogialla olisi mahdollista kuvata muiden huumausaineeksi luokiteltujen aineiden käytön leviämistä.

Vaikean lauseen takana väijyy huumeongelman hahmotus porttiteorian kautta, vaikka THL ei enää sitä hypoteesia kannata eikä esitä. Mutta ajatusmallit elävät vahvoina. THL:n raportti kuitenkin esittää konkreettisesti kannabiksen kieltolain olevan uusien aineiden leviämisen aiheuttaja: vallitsevan huumepolitiikan takia viihde- ja sekakäyttäjät hakevat sellaisia aineita, joita ei ole vielä keritty kieltää ja jotka eivät näy huumetesteissä.

Tämän kehityksen viimeisin villitys on synteettinen kannabis, jolloin tultiin sattumoisin kiertäneeksi yksi historian kehä umpeen: myös alkoholin kieltolaki aiheutti sen, että vahvat viinat ja pirtu syrjäyttivät miedot alkoholijuomat.

Kannabiksen käyttäjien kokemukset ovat tässäkin erilaiset kuin yhteiskunnan: nettikeskusteluissa tulee esille kannabiksen käyttäjien kokema vastenmielisyys synteettisiä kannabinoideja kohtaan ja vaarana onkin niiden käytön leviäminen alaikäisten keskuudessa, jotka eivät saa oikeaa kasviperäistä kannabista. Tässä kannabiksen kieltolaki on jälleen vaaran aiheuttaja, ei kannabis.

Kannabiksen kieltolaki ei ole siis vähentänyt sen käyttöä, mutta ei-aiottuna seurauksena se on luonut uusia huumeiden käyttökulttuureja:

"Tämän takana on viihdekäyttökulttuurissa kehittynyt tapa kiertää huumekontrollia kokeilemalla aineita tai aineyhdistelmiä, jotka eroavat joiltakin osiltaan lainsäädännön kieltämistä aineista. Syntyi uusi käsite, "muuntohuumeet" (designer drugs). Samanaikaisesti niin kutsuttujen kovien huumeiden ongelmakäytössä siirryttiin heroiinista synteettisiin opiaatteihin kuten korvaushoidossa käytettyyn buprenorfiiniin (Temgesic, Subutex ja Subuxone) ja uusiin lääkeopioideihin (esim. tramadoli, fentanyyli ja oksikodoni)."

Kannattaa muistaa, että "viihdekäyttö" on valvontavirkamiesten keksintö eli perustuu huumesodan viitekehykseen. Usein varsinkin ongelmakäytön taustalla on oikeaa ongelmaisuutta, joka jää huumesodan viitekehyksen takia diagnosoimatta ja hoitamatta.

Huumelaki ja valtiovallan moraali

Lainsäädännön katsotaan heijastavan yhteiskunnan moraalia ja kannabis on virallisen selityksen mukaan kielletty, koska yhteiskunta haluaa suojella nuoriaan huumeiden käytön haitoilta. Nuorisoa kuitenkin uhkaa monet muutkin riskit ja haitat kuin kannabiksen kokeilu ja käyttö. Miten yhteiskunnan moraali heijastuu nuorten suojelussa kaikilta mahdollisilta riskeiltä?

Kannabiksen kieltolain tärkein toteuttaja on poliisi, joka on agressiivisesti puolustanut omia erikoisoikeuksiaan ja propagoi kannabiksen haittoja niin, että demokraattisen yhteiskunnan mielipiteen vapauskin on tämän takia rajoitettu Valko-Venäjää ja Natsi-Saksaa muistuttavalla tavalla. Tuoreessa muistissa on vielä yhdistysrekisterin johtajan Riitta Laen uusnatseja suosiva linja.

Imatran poliisin edustaja yrittää tuoreessa uutisessa vierittää syyn virkamiesten propagandan epäonnistumisesta kannabisyhdistyksen niskaan, sen tekemän myyräntyön syyksi:

"Vilkon mukaan kannabis-yhdistys on tehnyt paljon myyräntyötä ja heidän oppinsa ovat levinneet lajasti nuorten keskuudessa."

Rikoskomisario Antti Vilkko Etelä-Karjalan poliisilaitoksesta haukkuu kuitenkin väärää puuta, koska nykyaikana nuoriso ja kaikki muutkin tietokonetta käyttämään opetelleet saavat tietonsa netistä, he matkustavat ulkomailla ja seuraavat tiedotusvälineitä sellaisilla tavoilla, mihin vanhempi sukupolvi ei kyennyt. Suomen EU:iin liittymisen jälkeen meilläkin on kasvanut globaaliin kanssakäymiseen tottunut sukupolvi, jonka käsityksiin kannabiksesta ei valtion miljoonien eurojen karvahattupropaganda eikä köyhä kannabisyhdistys pysty vaikuttamaan.

Tämä tulee esille myös THL:n raportissa: "Vastaajien näkemykset siitä, kuinka tärkeät eri informaatiolähteet olivat huumetiedon kannalta, vaihtelivat selvästi iän mukaan, mutta myös miesten ja naisten välillä oli eroja. Tärkeimpänä informaatiolähteenä vastaajat pitivät lehdistöä, tv:tä ja radiota. Kaikista vastaajista noin puolet piti näitä hyvin tärkeinä informaatiokanavina. Nuorista 15–24-vuotiasta oli tätä mieltä vain noin 30 prosenttia vuonna 2010 kun taas 45– 69-vuotiasta noin 60 prosenttia oli tätä mieltä. Kiinnostavasti 15–24-vuotiaiden mielestä tärkein huumeinformaatiolähde oli koulujen tarjoama huumevalistus (52%)."

Nuorista vain 17% pitää poliisin ja oikeuslaitoksen huumevalistusta tärkeänä ja 45-69-vuotiaistakin vain 28%.

Poliisin kannattaisi tässä katsoa peiliin. Yhden uskovaisen huumepoliisin huumesivusto on jo vuosia naurattanut kannabisaktivisteja. Se levittää juuri sellaista huumevalistusta, joka vie pohjan kaikelta uskottavuuteen pyrkivältä tiedottamiselta huumeiden ja päihteiden haitoista.

Poliisin resurssit tuntuvat olevan rajattomat heidän ratsaillessaan nuoria takkutukkia ja tunkeutuessa vastoin kaikkia perustuslain yksilön yksityisyyttä turvaavia pykäliä ihmisten asuntoihin pelkkien hamppupuskien takia.

Psykoosi- ja skitsofreniatutkimuksesta tiedämme lapsena koetun väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön olevan merkittävä tekijä myöhemmän iän ongelmaisuudelle ja mielenterveyden häiriöille. Lisäksi lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön suhtaudutaan periaatteessa hyvin ankarasti kansalaisten keskuudessa.

Poliisien liitto hämmästytti äskettäin kiristämällä lisää resursseja uhaten lopettaa lasten hyväksikäytön tutkinnan.

Samaa tapahtuu Ruotsissa, mistä suomalaisten huumehaukkojen politiikka ja tiedot ovat peräisin. Ruotsalaiset huumehaukat ovat ottaneet aseekseen lapsen oikeuksien julistuksen, mutta tuore uutinen kertoo sen olevan käytännössä lain kuollut kirjain: lapsiin kohdistuvat rikokset ovat priorisoitu alhaiselle tasolle ilman mitään julkista keskustelua poliisin tehtävien priorisoinneista.

Tässä mitataan valtiovallan moraalia. Poliisin määrärahoja karsittaessa on tehtävä valintoja, kumpi on tärkeämpää: lapsen oikeudet vai kannabiksen kotikasvatus. Kun tähän lisätään oikeuslaitoksen lepsu suhtautuminen lasten hyväksikäyttötapauksiin samalla kun kotikasvatuksen rankaisemista ankaroitettiin syyttäjien uusilla ohjeilla, voidaan todeta yhteiskunnan moraalinvartijoiden moraalin olevan alempana kuin kansalaisten moraali.

Moraalitonta lakia ei pidä noudattaa, päinvastoin kansalaisen velvollisuus on rikkoa moraalitonta lakia!

Lähde: Leena Metso, Torsten Winter & Pekka Hakkarainen: Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet – Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992–2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 17/2012.

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/308-jo-65-suomalaisista-alkoholista-enemmaen-haittaa-kuin-kannabiksesta

Rahat huumesodan sijaan kouluihin

Huumesotaan käytettävät huimat rahasummat tulisi käyttää lasten koulutukseen. Siinä vaikutukset olisivat todellisia ja yhteiskuntaa parantavia.

Jos meillä on mitään toivoa rodullisten syvien haavojen paranemiseksi, meidän täytyy ensin pysäyttää epäonnistuneen huumesodan massavangitsemisten ja muiden sairaiden vaikutusten aiheuttama verenvuoto. Kieltopolitiikkaa, kuinka jaotellaan “me vastaan mies” -mentaliteetti ovat aiheuttaneet yhteisössämme vahingollisia seurauksia siitä kuinka mustat miehet koetaan – eikä vain valkoisten ihmisten keskuudessa.

Afroamerikkalaisena poliisina Baltimoressa, jopa minä ajauduin pelon alle kun kohtasin ryhmän mustia nuoria kadulla. Huumeiden, kuten kannabiksen, kieltäminen on tehnyt niistä erittäin tuottoisaa liiketoimintaa. Ei ole vaikea ymmärtää miksi monet nuoret valitsevat katujen huumepelin ja pelaavat mahdollisuudesta nousta ylös ravintoketjussa ja tienata reilusti verovapaata rahaa McDonaldsin uniformun pukemisen sijaan.

Vaikka kieltävä huumepolitiikka ei ole onnistunut vähentämään huumeiden käyttöä, se on on kuitenkin onnistunut muuttamaan kokonaisia yhteisöjä rikollisiksi. Lähes joka kolmas musta mies voi odottaa viettävänsä aikaa kaltereiden takana. Monille mustille nuorille pidätetyksi joutuminen on siirtymäriitti aikuisuuteen. Aina ei ole ollut näin.

Ollessani nuori Baltimoressa saatoin kävellä naapurustoni kaduilla ja osoittaa taloja joissa vanhemmat olivat lääkäreitä, lakimiehiä, poliiseja ja opettajia. Yhteisöni lapset haaveilivat noihin ammatteihin pääsemisestä kasvaessaan ja moni heistä onnistui tavoitteessaan.

Nykyään tällaista toivoa ei ole kovin paljon. Kiitos siitä kuuluu kysynnän selvästi ylittävälle “huumesodalle”. Kävellessäni vanhan naapurustoni katuja näen taloja joissa toinen tai molemmat vanhemmat ovat kaltereiden takana, koeajalla tai ehdonalaisessa.

53% mustista pojista ei koskaan käy loppuun lukiota. Lopettaneista 60% päätyy viettämään aikaa kaltereiden takana. Jopa koulussa pysyviä valmistellaan vankilaa varten. Monet koulut kohtelevat lapsia kuin epäiltyjä heti kun he astuvat ovesta sisään. Lapset pakotetaan kulkemaan metallinpaljastimien läpi tai antamaan virtsatesti koulun jälkeen pidettävään kerhoon osallistumisen ehtona. Poliisit liikkuvat kouluissa kuin vanginvartijat. On kuin ehdollistaisimme heitä koko elämän vangitsemiseen.

Ehkä, jos me käyttäisimme vähemmän rahaa turhiin yrityksiin huumeiden käytön eliminoimiseksi epäilyjen, pidätysten ja rankaisemisen sijaan, niin me voisimme sijoittaa lisää resursseja koulujen parantamiseen varmistaaksemme, että yhä useammat nuoret saavat riittävää valmistautumista menestymistä varten. Huumesodan lopettaminen ei ole kaikkia rotuun liittyviä ongelmia ratkaiseva ihmelääke yhteisöllemme, mutta se on välttämätön ensimmäinen askel.

Neil Franklin on Law Enforcement Against Prohibition -järjestön nykyinen johtaja. Hän työskenteli 34-vuotisen uransa aikana huumepoliisina ja koulutuspäällikkönä Marylandin osavaltion poliisissa ja Baltimoren poliisiyksikössä.

Lähde:

NY Times

URL: http://kannabisuutiset.wordpress.com/2012/03/20/rahat-huumesodan-sijaan-kouluihin/

Intelligence² -debatti huumeiden laillistamisesta

Intelligence² ja Google järjestivät 13.3. Lontoossa kiehtovan väittelyn huumeiden laillistamisesta (youtube linkki). Mukana oli ennennäkemätön kaarti kuuluisuuksia, presidenttejä, kirjailijoita ja korkean tason vaikuttajia. Sir Richard Branson, Julian Assange, Antonio Maria Costa, Eliot Spitzer, Russel Brand, Barry McCaffrey, Bernard Kouchner, Juan Manuel Santos, Vicente Fox ja monta muuta. Näin laadukasta debattia asiasta ei olla ennen nähty, mikä heijastaa myös muuttunutta kansainvälistä ilmapiiriä: kieltolakeja uskalletaan vihdoin kritisoida myös korkealla tasolla.

Väittely keskittyy kaikkien huumeiden dekriminalisaatioon, ja myös kannabiksen asemasta saadaan joitain kommentteja. Vahvuuksina ovat hyvät puhujat ja harvinaisen hyvät kieltolakia puolustavat mielipiteet. Huonoksi puoleksi mainittakoon, että valtion harjoittamaa väkivaltaa ei lasketa tässäkään tilaisuudessa epäeettisesksi taikka yksilön ja yhteiskunnan tappioksi, esim. ihmisen vangitsemisessa tuntui suurin ongelma olevan vankilan kallis ylläpito! Väittelyn formaatissa ei haeta kompromissia taikka laajaa ymmärrystä, vaan voittoa omalle puolelle, mikä on viihdyttävää muttei rakentavaa. Onneksi molemmat osapuolet tuntuvat löytävän yhteisen sävelen käyttäjien rikosoikeudellisen kontrollin vähentämisessä. Tämä kaksituntinen väittely on nopeatempoinen, hyvin moderoitu ja suositeltavaa katseltavaa.

URL: http://www.suomenkannabisyhdistys.org/artikkelit-mainmenu-27/politiikkajakannanotot/929-intelligences-debatti-huumeiden-laillistamisesta.html

Huumesota puntarissa Wienissä

YK:n huumekomissio (CND) pitää Wienissä sijaitsevassa päämajassaan 55. vuosikokouksensa 12.-16.3. CND johtaa YK:n huumepolitiikkaa ja päättää sen toteuttamiseen käytetystä budjetista. Samalla tulee täyteen 100 vuotta ensimmäisen kansainvälisen huumesopimuksen, ns. Haagin sopimuksen solmimisesta vuonna 1912.

Kokous tulee mitä luultavimmin olemaan yhä syvenevien ristiriitojen peittelyä, siitä kertoo juuri kokouksen alla ilmestynyt kansainvälisen huumevalvontalautakunnan (INCB) vuosiraportti. INCB valvoo huumesopimuksien noudattamista ja raportin johdannossa käytetään pari sivua kuluneiden 100 vuoden kehityksen siunauksellisuuden todistelemiseen: INCB:n mukaan ilman kansainvälistä huumevalvontaa maailma olisi vielä pahemmassa jamassa.

YK:n huumeiden ja rikosten torjunnasta vastaava järjestö (UNODC) toimitti kokoukseen erikoisraportin "Talouskehitys ja rikollisuus", jossa todetaan tieteellisesti talouden taantuman aiheuttavan rikollisuuden lisääntymistä, mm. kansalaisten sekaantumista huumausainerikollisuuteen. Kuluneet sata vuotta ovat tehneet huumekaupasta globaalin varjotalouden, joka värvää yhä lisää ihmisiä aina kun laillinen talous yskii. Nähtäväksi jää, yhdistyvätkö juonen langat CND:n kokouksessa.

Tämä CND:n kokous on myös tilaisuus kansalaisjärjestöille tuoda esille vaihtoehtoisia näkemyksiään ja yrittää vaikuttaa valtioiden edustajien toimintaan kokouksessa. Mukana ovat mm. ENCOD ja unkarilainen aktivistiryhmä HCLU videoryhmineen. Kansalaisjärjestöjen toimintaa ohjaa ja neuvoo International Drug Policy Consortium (IDPC), joka on koonnut nettisivuilleen tietopaketin kokouksesta aikatauluineen ja agendoineen. 

CND:n kokoukset ovat suurelta osin suljettuja ja niiden pöytäkirjoja julkistetaan rajoitetusti. Kansalaisjärjestöt pitävät yllä jatkuvaa päivitystä kokousviikon tapahtumista.

Erityisen painoarvon kansalaisjärjestöjen esiintymiselle antaa maailman huippuvaikuttajien perustaman Global Commissionin ensimmäinen osallistuminen YK:n huumevalvontajärjestelmästä päättävään kokoukseen.

INCB: hyvin pyyhkii

INCB on itsenäinen, kvasilaillinen ja pseudotieteellinen valvontalautakunta, jonka tehtävä on valvoa YK:n huumesopimukset hyväksyneiden valtioiden pysymistä oikealla tiellä huumesodassa. Se ei ole siten YK:n alainen, mutta kuitenkin sen raportit ohjaavat CND:n politiikkaa ja päätöksentekoa. Siksi kieltolain purkamista ajavien kansalaisjärjestöjen pitää rakentaa kritiikkinsä INCB:n argumentointia vastaan.

Samalla kun kansalaisjärjestöissä ja jopa YK:ssa arvostellaan huumesodan aiheuttamia ihmisoikeusloukkauksia ja -rikoksia, ei INCB kiinnitä raportissaan mitään huomiota ajamansa politiikan ja ihmisoikeuksien ristiriitaan. Sen sijaan INCB haluaa saada lukijansa vakuuttuneeksi politiikan siunauksellisuudesta. Raportin esipuheessa sadan vuoden menestystarina menee suunnilleen näin:

"Ennen kansainvälisen huumevalvontajärjestelmän pystyttämistä ihmiset kautta maailman ja varsinkin USA:ssa ja Kiinassa käyttivät holtittomasti huumeita, joista oopium oli kaikista pahin. Kiinassa käytettiin oopiumia jopa enemmän kuin tällä hetkellä koko maailmassa kaikkia laillisia ja laittomia huumeita yhteensä!

Huumevalvontajärjestelmä on siten hieno esimerkki, miten multilateraalinen yhteistyö voi tuottaa siunausta ihmiskunnalle. Tämä järjestelmä on lopettanut melkein kokonaan laillisten aineiden ajautumisen laittomaan kauppaan ja siksi laittomat kauppiaat joutuvat turvautumaan laittomiin lähteisiin hankkiakseen huumeita. Uudempana menestyksenä on lähes täydellinen huumeiden raaka-aineiden kaupan ehkäiseminen."

INCB sivuuttaa sen historiallisen tosiseikan, että sopimuksen solmineet eurooppalaiset siirtomaaimperiumit Iso-Britannia etunenässä olivat aikansa huumeorganisaatioita tehden suunnattomia voittoja siirtomaidensa oopiummonopoleilla. Haagin sopimus oli oikeastaan kartellisopimus, jolla Euroopan valtiot jakoivat markkinoita säädelläkseen keskinäistä kilpailua tuottoisilla markkinoilla. USA oli aloitteentekijä halutessaan orastavana maailmanmahtina mukaan Aasian markkinoille.

Lontoon keskustan loisteliaat viktoriaanisen suurvalta-ajan hallintopalatsit ja monumentit on rakennettu huumerahalla

Iso-Britannian ja muiden Euroopan imperialististen valtioiden toimintaa Aasiassa voisi verrata nykyajan Meksikon huumesotaan ja varsinkin Iso-Britannian toiminta Kiinan markkinoiden avaamisessa ja hallinnassa oopiumsotineen tuo mieleen lähinnä Zetojen brutaaliuden. Brittien Itä-Intian kauppakomppanian liikevaihto oli parhaimmillaan moninkertainen Iso-Britannian hallituksen budjettiin verrattuna ja Lontoon keskustan loisteliaat viktoriaanisen suurvalta-ajan hallintopalatsit ja monumentit on rakennettu huumerahalla.

Näiden eurooppalaisten huumekartellivaltioiden keskinäinen sopimus raukesi ensimmäisen maailmansodan reviirikamppailuun, jonka voittajavaltiot pakottivat hävinneet osapuolet liittymään tähän sopimukseen. INCB:n uskottelema huumevalvonnan alun pyyteettömyys on kaukana historiallisista tosiasioista ja eurooppalaiset valtiot pitivät yllä oopiummonopolejaan vielä toiseen maailmansotaan, joka myllersi huumemarkkinat kokonaan. Kiinassa vallan kaapannut kommunistinen puolue teki puhemies Maon johdolla sen, mihin länsimaiden sopimuksilla ei ollut mitään osaa eli pakkovieroitti tai tappoi Kiinan miljoonat oopiumin käyttäjät.

Huumausaineyleissopimus aloitti nykyaikaisen huumevalvonnan

Nykyaikainen kansainvälinen huumevalvonta alkoi vasta vuoden 1961 sopimuksella, jonka valvontaa varten INCB perustettiin. Tämä ja myöhemmät sopimukset loivat sen nykyaikaisen huumeongelman, jonka kanssa valtiot ja yhteiskunnat nyt painivat. Tämän kehityksen INCB puolestaan summaa seuraavasti:

Harmi kyllä maailmassa on tapahtunut siellä täällä "sosiaalisen koheesion pettämistä", mikä on aiheuttanut "noidankehämäistä kehitystä", missä väkivalta, järjestäytynyt rikollisuus, korruptio, työttömyys, terveysongelmat ja huono koulutus yhdistyvät huumeiden käyttöön.

Tämä voi olla merkki "murtuneesta yhteiskunnasta", jossa siis uupuu "sosiaalinen koheesio". Ja niin syntyy edelleen marginalisoitumista ja huumeongelmaa mutta INCB:llä olisi hallituksille hyviä "poikkileikkaavia ja multitieteellisiä neuvoja": ihmiset pitäisi mm. saada osallistumaan "hallitusten interventioihin"!

Annettuaan tämän paavillisen ohjeen INCB huomauttaa kuin ohimennen, että riippumatta kansainvälisestä huumevalvontajärjestelmästä on vielä yksi ongelma: 80% maailman väestöstä joutuu elämään vailla riittäviä lääkkeitä tai jopa kokonaan ilman niitä. Sitten muutamissa kehittyneissä maissa niitä vedetään yhdessä laittomien huumeiden kanssa oikein kunnolla.

Erikseen mainitaan INCB:n edustajien tuoneen esille erilaisissa kokouksissa, että lääkkeitä pitäisi olla saatavilla kivun ja mielenterveyden hoitoon. Kuitenkin INCB vastustaa henkeen ja vereen kannabiksen käyttöä lääkkeenä, vaikka sen salliminen on YK:n huumesopimusten mukaista, mikä on Suomessakin todettu oikeudessa. INCB:n näkökulmasta on käsittämätöntä, että oopiumin kitkeminen kehitysmaissa olisi jotenkin tekemisissä lääkityksen puuttumisen kanssa näissä maissa, mikä on puhtaasti INCB:n ja tämän valvontajärjestelmän kulttuurista hegemoniaa. On varmaan totta, ettei raakaoopiumia myydä enää paljoa laittomilla markkinoilla, koska laiton tuotanto jalostetaan heroiiniksi.

Näistä ongelmista huolimatta INCB nostaa todellisena haasteena esiin Bolivian yrityksen saada kokalehden perinteinen käyttö pois vuoden 1961 sopimuksesta. INCB:lle tämä on suuri periaatteellinen kysymys: se uhkaa romuttaa koko INCB:n vaaliman sopimusjärjestelmän integriteetin ja sadan vuoden saavutukset.

Todellinen ongelma on siis se, että jos valtiot huomaavat, että sopimukset voidaankin neuvotella uusiksi sopimuksissa olevien pykälien mukaan, voi INCB:n tulkinta niistä joutua uudelleen tulkittavaksi. Pahimmillaan huumeongelman kehitys voi johtaa paternalistisen INCB:n sivuuttamiseen.

Kannabis kansainvälisen huumevalvonnan kynnyskysymys

INCB:n tulkinnan ero todellisuudesta on selvin kannabiksen kohdalla. INCB:n linja on se, että vuoden 1961 yhtenäissopimuksessa määritellylle kannabiksen lääke- ja tieteellisen käytön sallimiselle ei ole tieteellisiä perusteita. Se ei ole ikinä perustellut kantaansa, mutta esimerkiksi raportin jakeessa 284 INCB niputtaa lääkekannabiksen hyväksymisen ja ruiskuhuoneiden perustamisen heroinisteille samaksi asiaksi eli sopimusrikkomuksiksi.

Jakeessa 429 INCB palaa aiheeseen USA:n 16 osavaltion ja pääkaupungin Washingtonin hyväksymien lääkekannabislakien takia. INCB huomauttaa, että osavaltioiden ja liittovaltion lainsäädännön välillä on edelleen iso ero ja yllättäen jakso loppuu suositukseen, jonka voisi tulkita siten, että INCB vaatii USA:n liittohallitusta tai osavaltioita perustamaan kannabisviraston, kuten Hollannissa! USA:n liittovaltio ei sitä hyväksy, mutta se on sopimuksen sallima keino ratkaista USA:n osavaltioiden lääkekannabislakien nykyinen pattitilanne.

Kannabis on yleisimmin käytetty laiton huume ja monissa maissa siihen suhtaudutaan eri tavalla kuin muihin laittomiin huumeisiin. Jakeessa 288 INCB heristää jälleen sormeaan huomauttaessaan, että huumelakien muutokset kannabiksen osalta tapahtuvat kehittyneissä maissa. Tämä laajeneva railo hallitusten kansainvälisten sitoumusten ja niiden kansallisen toteuttamisen välillä on suuri huolenaihe ja siksi kannabiksen luokittelu huumeeksi on kansainvälisen huumevalvontajärjestelmän kynnyskysymys.

Tässä INCB vetoaa sopimusvelvoitteiden universaalisuuteen mutta sivuuttaa sen tosiasian, että Intia on yksi monista poikkeuksista salliessaan perinteisen kannabiksen käytön jatkumisen. Latinalaisessa Amerikassa yhä useampi valtio seuraa Euroopan liberaalien maiden eikä huumehaukkojen esimerkkiä. Tyynen valtameren saarivaltioista Kiribati, Nauru, Palau, Papua Uusi Guinea, Solomon saaret ja Tuvalu eivät ole ratifioineet lainkaan vuoden 1988 huumesotasopimusta.

Kansainvälisten huumesopimusten universaalisuus on hyvin suhteellinen asia. Alunperin sata vuotta sitten solmittu sopimus oli länsimaisten oopiumkauppiaiden kauppasopimus, josta muodostui länsimaisen päihdemonopolin turvaamisjärjestelmä. Siksi INCB ei käsittele tupakkaa eikä alkoholia: huumevalvonta on auttanut länsimaisten päihde- ja lääketeollisuuden markkinoiden valtaamisessa niiden entisissä siirtomaissa ja siksi INCB:n hehkuttama huumevalvonnan menestys on lähinnä länsimaisen teollisuuden voitto.

Nykyaikainen huumesota aloitettiin vasta USA:n presidentin Ronald Reaganin kaudella solmitulla vuoden 1988 ns. Wienin sopimuksella, jolla ns. Reagan-doktriinista eli huumesodan militarisoimisesta tehtiin kansainvälinen normi. YK:n auktoriteetilla käytävä USA:n huumesota on siten vasta alle 30 vuotta vanha, mutta se on aiheuttanut laajoja globaaleja ongelmia.

Neuvostoliitossa, monissa Aasian ja Lähi-Idän maissa on voimassa ankaria huumelakeja ja pelkästä kannabisrikoksesta voidaan langettaa jopa kuolemantuomioita tai sulkea mielivaltaisiksi ajoiksi sadistisiin pakkohoitolaitoksiin. Tähän ongelmaan INCB:llä ei ole mitään sanottavaa.

Ihmisoikeussopimus on universaali sopimus

YK:n ihmisoikeussopimus on aidosti universaali sopimus, jonka pitäisi olla kaikkien YK:n sopimusten perustana ja politiikan lähtökohtana. Jopa YK:n huumetoimisto UNODC on ottanut kantaa ihmisoikeuksien noudattamisen puolesta huumesopimuksia käytäntöön sovellettaessa ja YK:n ihmisoikeustarkkailijat ovat nostaneet asian esille YK:n yleiskokouksessa. INCB:n todellinen rooli paljastuu tämän asian käsittelyssä.

Meksikon tilanteen käsittely on kuvaavaa INCB:n ihmisoikeuspolitiikalle. Jakeessa 431 se ylistää USA:n ja Meksikon Merida-aloitteena tunnettua Meksikon huumesotaa. Tämän aloitteen neljä tavoitetta eli "pilaria" ovat rikollisjoukkioiden tuhoaminen, laillisen esivallan palauttaminen, 21. vuosisadan rajan rakentaminen ja vahvojen yhteisöjen rakentaminen. Näistä tavoitteista ollaan toteuttamassa ainoastaan rikollisjärjestöjen tuhoamista ja uudenaikaisen rajateknologian pystyttämistä. Rikollisjoukkioiden tuhoaminen on aiheuttanut väkivallan kierteen, joka on pyyhkäisemässä laillisen esivallan ja asuinyhteisöjen turvallisuuden kokonaan pois.

Jakeessa 440 INCB on huolissaan Meksikossa tapahtuvista toimittajien murhista, minkä yhteydessä se viittaa "huumeisiin liittyvään väkivaltaan" mutta vain tiedotusvälineitä kohtaan. Meksikon hallituksen tunnustamat 50 000 murhaa jää kokonaan mainitsematta puhumattakaan siitä, että uhreja on todellisuudessa paljon enemmän.

Thaimaassa toteutettiin vuonna 2003 pääministerin käskemänä parin kuukauden huumesota, jossa tapettiin teloitustyyliin ilman oikeudenkäyntejä yli 2000 ihmistä. INCB ei ole maininnut siitäkään mitään. Thaimaassa on myös säädetty kuolemanrangaistus joistakin huumerikoksista ja maa toteuttaa niitä vuosittain. Hallitus on aikonut nopeuttaa kuolemanrangaistukseen tuomittujen teloituksia ja Bangkokissa raportin julkistamistilaisuudessa kysyttiin INCB:n edustajalta, että onko INCB:llä mitään kantaa tähän asiaan. INCB:n vastaus oli tyypillisen byrokraattinen: INCB kunnioittaa maan lakeja!

12 YK:n järjestöä (mukana myös UNODC) on laatinut yhteisen kannanoton, jossa vaaditaan pakkohoitolaitosten sulkemista mm. niissä rehottavan alaikäisten lasten seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi. Järjestöt vaativat arvioiden mukaan 400 000 pakkohoitoon määrätyn vapauttamista ja vapaaehtoisuuteen sekä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuvien hoitolaitosten perustamista niiden sijaan. Huomionarvoista tässä on INCB:n puuttuminen: sen politiikka alkaa olla ristiriidassa kaikkien YK:n alaisten järjestöjen ja jopa UNODC:n kanssa.

INCB on yksiselitteisesti huumehaukkojen käsikassara: sen mielestä lääkekannabiksen laillistaminen on suurempi loukkaus kansainvälistä huumevalvontajärjestelmää kohtaan kuin ihmisten teloitukset huumelakien täytäntöönpanossa. Tällainen järjestelmä ei ole enää nykyaikaista ihmisoikeuspolitiikkaa, vaan sadan vuoden takaista imperialistista ja rasistista siirtomaasotaa.

Kansalaisjärjestöt yhä vahvemmin mukana

Kansalaisjärjestöjen osallistuminen YK:n eri toimistojen toimintaan on säädöksin määriteltyä, koska muuten YK olisi tyhjä byrokraattinen kuori. YK:n huumebyrokratiaan on kansalaisjärjestöistä perinteisesti hyväksytty mukaan vain kieltolakia ajavat ja siitä hyötyvät järjestöt. INCB tekee julkisesti yhteistyötä Euroopan kaupunkien huumeiden vastaisen järjestön (ECAD) kanssa mm. järjestämällä yhteisiä konferensseja. ECAD on Tukholmassa päämajaansa pitävä, yksi kansainvälisten huumehaukkojen organisaatio ja INCB on ECAD:lle väylä vaikuttaa YK:n huumepolitiikkaan eikä mikään puolueeton asiantuntijaelin.

Kansalaisjärjestöjä on ollut mukana CND:n kokouksissa jo 1970-luvulta saakka, mutta tämä käytäntö virallistettiin vuonna 1983. Vasta vuodesta 2008 saakka myös huumesotaa arvostelevat sekä huumeiden käyttäjien ja viljelijöiden järjestöt eli politiikan toiminnan kohteet ovat saaneet osallistua kokouksiin kansalaisjärjestöjen komitean, Vienna NGO Committee on Narcotic Drugs, kautta.

Kokouksen viralliset kansalaisjärjestöjen oheistapahtumat

Global Commission on Drug Policy järjesti kokouksen alussa maanantaina 12.3. oman tiedotustilaisuutensa, jossa oli mukana entinen Sveitsin presidentti Ruth Dreifuss ja Global Funds on AIDS, TB and Malaria -säätiön toiminnanjohtaja Michel Kazatchkine. Tilaisuuden juontajana toimi IDPC:n edustaja Mike Trace. Global Commissionilla on aivan erilainen poliittinen painoarvo kuin kansalaisjärjestöillä ja se lupaa vaikuttaa aktiivisesti kokouksen osanottajiin.

Tänä vuonna internetin jättiläiset Google ja YouTube ottivat osaa maailmanlaajuisen huumepolitiikan käsittelyyn järjestämällä maailman ensimmäisen maailmanlaajuisen, korkean tason huumepoliittisen keskustelutilaisuuden Versus Debates -keskustelusarjan avauksena. Huumesota on aikamme merkittävin ongelma ja tämä keskustelu alleviivaa sitä, kuinka ongelmaan on herätty jo valtioiden johtohenkilöitä ja yhteiskuntiemme vaikutusvaltaisimpia henkilöitä myöten. 

European Coalition for Just and Effective Drug Policies (ENCOD) organisoi ruohonjuuritason kansalaisjärjestöjen toimintaa kokouksen ympärillä. Kokouksen aikana 9.-16.3 Wienissä on suuri Drug Peace Festival, joka alkoi perjantaina 9.3. tiedotustilaisuudella, jossa oli mukana ENCOD:n jäseniä ympäri Eurooppaa. ENCOD syyttää YK:ta ja sen huumesotaan osallistuvia valtioita paria poikkeusta lukuun ottamatta huumesodan aiheuttamista väkivallasta, murhista ja tartuntatautien levittämisestä.

Yksi Euroopan suurimmista reggaefestivaaleista Rototom SunSplash osallistuu festivaaliin tuomalla soundsysteminsä Wieniin. 

Aktivistijärjestö Narcoleaks on tutkinut maailman kokaiinitakavarikkoja ja esittelee hämmästyttävän analyysin, kuinka USA:n ja YK:n tietojen mukaan kokaiinia takavarikoidaan nykyään enemmän kuin tuotetaan. Tämä uraa uurtava työ valottaa huumesodan perustana olevien takavarikkotietojen manipulointia ja antaa vihjeitä siitä, ettei huumesodan jauhot olekaan niin puhtaita kuin virallisesti väitetään

Count the Costs on Englantilaisen kansalaisjärjestön Transformin yhteistyössä lukuisien muiden kansalaisjärjestöjen kanssa toteuttama hanke, jossa on laskettu huumesodan aiheuttamat haitat. Yksi keskeinen kysymys onkin se, kumpi aiheuttaa enemmän ihmishenkien menetyksiä, huumeet vai huumepolitiikka?

Unkarilainen aktivistijärjestö Hungarian Civil Liberties Union (HCLU) on tuottanut kokousta varten lyhytfilmin huumesodan aiheuttamista ihmisoikeusloukkauksista ja rikoksista. Huumesodan aiheuttamat ihmisoikeusrikokset ovat kasvaneet suunnattomiksi ympäri maailman, yhteensä ne ovat suurin yksittäinen rikos ihmiskuntaa kohtaan, joka peittyy uutisissa ja ihmisten mielessä huumeisiin liittyvän stigman takia ja koska rikokset ovat hajaantuneet kaikkialle. Kaksi miljoonaa ihmistä on tällä hetkellä vankiloissa ympäri maailman huumerikoksista, joista suurin osa heistä on pelkkiä käyttäjiä tai pikkudiilereitä. Aasialaisten vierotuskeskusten ja Latinalaisen Amerikan ylikansoitettujen vankiloiden tuhopoltot ovat vain jäävuoren huippu tästä 50 vuoden aikana kehittyneestä globaalista katastrofista.

Huumesotaa johtavan valtion USA:n presidentti Barack Obama myönsi vaalikampanjansa aikana olleensa yksi kymmenistä miljoonista kannabista käyttäneistä nuorista. Jos hän olisi jäänyt kiinni kannabiksen poltostaan, ei hän kelpaisi edes talkkariksi siihen korkeakouluun, josta hän valmistui.

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/302-huumesota-puntarissa-wienissae-

Kannabiksen päihdekäytön laillistamisesta äänestetään Coloradossa

Coloradon äänestäjät saavat marraskuussa päätettäväkseen laillistetaanko kannabiksen viihdekäyttö heidän osavaltiossaan.

Lakiehdotuksesta, joka laillistaisi pienten kannabismäärien hallussapidon täysi-ikäisille, on tulossa toinen kannabiksen laillisuutta määrittävä äänestys Yhdysvalloissa vuoden lopulla. Coloradon lisäksi Washingtonin osavaltiossa lakialoite sai tuekseen tarpeeksi allekirjoituksia, jotta se hyväksyttiin äänestykseen.

Yksikään osavaltio ei tällä hetkellä salli kannabiksen päihdekäyttöä. Kalifornian äänestäjät jättivät hyväksymättä laillistamista ehdottaneen lakialoitteen vuonna 2010, osittain siksi, että kysymykset aineen tuottamisen ja myynnin säätelystä nousivat huolenaiheeksi.

“Tämä vuosi saattaa muodostua vedenjakajaksi vuosikymmeniä kestäneessä kamppailussa kannabiksen kieltolain lopettamiseksi”, sanoi Art Way, lakialoitetta tukevan Drug Policy Alliancen Coloradon johtaja kannanotossaan. Wayn lausunnon mukaan “Kieltolaki on haitallinen yhteisöidemme terveydelle ja yleiselle turvallisuudelle. Se toimii käyttövoimana massiiviselle, yhä brutaalimmaksi muuttuvalle maanalaiselle taloudelle, tuhlaa miljardeja dollareita vähenevistä lainvalvonnan resursseista ja tekee miljoonista muutoin lainkuuliaisista kansalaisista rikollisia”.

Colorado on Washingtonin kanssa eräs 16 osavaltiosta, joka sallii kannabiksen käytön lääketieteellisiin tarkoituksiin, vaikka liittovaltion laki kieltääkin aineen laittomana huumeena. Yleinen mielipide on jyrkän jakautunut mitä tulee täyden laillistamisen hyötyihin.

Liittovaltion hallinto on iskenyt lääkekannabistoiminnan kimppuun useissa lähinnä läntisissä osavaltioissa, mukaanlukien Colorado ja Washington, suorittaen ratsioita lääkekannabisapteekkeihin ja kasvattamoihin ja uhannut kiinteistöjen omistajia rikossyytteillä. Coloradon osavaltion yleisen syyttäjän John Suthersin puhemies kertoi viraston vastustavan lakiehdotusta laillistamisen puolesta. “Yleinen syyttäjä vastustaa kaikkia aloitteita, jotka helpottavat kannabiksen saatavuutta”, sanoi tiedottaja Mike Saccone.

Coloradon lakialoite sallisi hyväksytyksi tullessaan unssin, noin 30 gramman, kannabiksen hallussapidon ja enintään kuuden kannabiskasvin kasvatuksen, kertoi Mason Tvert, eräs Campaign to Regulate Marijuana Like Alcohol -aloitteen perustajista. Lakialoite myös säätäisi lainsäädännölliset kehykset kannabistuotteiden myynnille ja valmisteverojärjestelmälle, sekä laillistaisi teollisuushampun kasvatuksen. Tvertin mukaan lakialoitteessa säädetään myös, että vuosittain ensimmäiset 40 miljoonaa kannabiksen myynnistä kertynyttä verodollaria ohjataan julkisten koulujen rakentamiseen. Hän ei osannut kuitenkaan arvioida, kuinka paljon verotuloja laki aikaansaisi. 40 miljoonaa ylittävät verovarat menisivät Tvertin mukaan osavaltion yleiseen kassaan.

Coloradon äänestäjät torjuivat pienten kannabismäärien laillistamisen vuonna 2006, mutta Tvertin mukaan uuden lakiehdotuksen verosäännökset ja hampputeollisuuden ja siihen liitoksissa olevan liiketoiminnan potentiaalisesti luomat työpaikat tekevät siitä hyväksyttävämmän äänestäjille. “Nyt on oikea aika”, hän sanoi viitaten viime vuoden joulukuussa toteutettuun mielipidekyselyyn, jonka mukaan 49 prosenttia Coloradon äänestäjistä kannatti laillistamista.

Maanlaajuisesti ennätysmäiset 50 prosenttia amerikkalaisista kannatti kannabiksen käytön laillistamista viime lokakuisessa Gallup-kyselyssä. Vain viisi vuotta aiemmin kannattajia oli 36 prosenttia.

Vuoden 2000 lääkekannabislain johdosta Colorado ylläpitää yli 80 000:n lääkekannabiskortin omaavan potilaan rekisteriä ja lääkärien sekä jakelijoiden toimintaa ohjaavaa säännöstöä. Liittovaltion syyttäjät ovat kuitenkin aloittaneet tammikuussa tehoiskujen sarjan yli kahtakymmentä lääkekannabisapteekkia vastaan. Syynä näiden sijainti alle 300 metrin etäisyydellä kouluista. Omistajille on annettu 45 päivää aikaa lopettaa toimintansa tai heitä uhkaa rikosoikeudelliset rangaistukset.

Lähde: Reuters

URL: http://kannabisuutiset.wordpress.com/2012/03/13/kannabiksen-paihdekayton-laillistamisesta-aanestetaan-coloradossa/

Kansalaisaloitteita kannabiksen laillisen aseman muuttamiseksi

Maailmalla voimistuva kannabiksen laillistamisaalto alkaa näkymään myös Suomessa. Täällä tuli 1. maaliskuuta voimaan valtiollinen kansalaisaloite, jollainen on jo käytössä useassa Euroopan maassa. Ensimmäisten joukossa aloitettiin nimienkeruu kannabiksen laillisen aseman muuttamiseksi.

Julkisuuteen on tullut heti aluksi kaksi aloitetta kannabiksen laillisen aseman muuttamiseksi, joista laillistamiseen kehottava aloite on jo aloittanut nimien keruun. Kansalaisaloitteen alle tarvitaan 50 000 allekirjoitusta puolessa vuodessa eli kansalaisaloitteelle on väkilukuun suhteutettuna pyritty tekemään korkea kynnys päästä eteenpäin.

Verkkokeräyksessä voidaan käyttää joko vireillepanijan itse järjestämää tietojärjestelmää tai oikeusministeriön ylläpitämää maksutonta verkkopalvelua, joka tulee käyttöön loppuvuodesta 2012. Vireillepanijan on hankittava mahdolliselle omalle verkkokeräysjärjestelmälleen Viestintäviraston hyväksyntä. Verkossa tehtävä aloite ja sen kannatusilmoitusten keräys edellyttävät aina niin sanottua vahvaa sähköistä tunnistamista, esimerkiksi pankkitunnusten tai teleoperaattoreiden mobiilitunnusten käyttöä. Kannabisaloitetta puoltavia allekirjoituksia joudutaankin toistaiseksi keräämään käsin paperilappusille.

Turkulainen opiskelija Ville Haikonen käynnisti nimien keruun kannabiksen laillistamiseksi. Aloitteen mukaan "Järjestäytyneen rikollisuuden yksi tulonlähde, mahdollisesti jopa tärkein, on kannabis. Laillistamalla kannabis saadaan järjestäytyneeltä rikollisuudelta tulonlähde pois ja huumekauppiailta "sisäänheittohuume" pois tarjouslistalta. Tämän lisäksi Suomen poliisi voi ohjata resurssejaan vakavampien rikosten selvittämiseen."

Laillistaminen mahdollistaisi sen, että "Laillistettua kannabista voidaan pitää seurannassa ja näin varmistua, ettei lopputuotteessa ole ylimääräisiä terveydelle haitallisia ainesosia. Lisäksi voidaan asettaa rajoituksia THC-pitoisuudelle ja vastaavasti minimivaatimuksia CBD-pitoisuudelle."

Ja lisäksi "Kannabis tulee ottaa verotettavaksi tuotteeksi kahvin, alkoholin ja tupakan tapaan. Veroprosentin tulee olla riittävän korkea kattaakseen kannabiksesta yhteiskunnalle aiheutuvat menot, mutta riittävän matala, jotta myyntihinta pysyy katukauppahintojen alapuolella."

Ville Haikosen lakialoitetteeseen voi tutustua aloitteen Facebook-ryhmässä. Aloitteen tulostettava lomakepohja liitteineen on saatavissa PDF-tiedostoina tai RAR-pakettina.

Kannabiksen depenalisointi

Toinen aloite, joka on Jaakko Mäen käsialaa, tähtää rankaisemisen lopettamiseen ja on uutista kirjoittaessa vielä alkuvaiheissaan.

"Kannabiksen käyttö, sekä sen kasvatus henkilökohtaiseen käyttöön ovat käytännössä uhrittomia rikoksia. Onko meillä oikeasti varaa hampuusien jahtaamiseen?

Kannabiksen käyttö, sekä kasvatus omaan käyttöön ovat käytännössä uhrittomia rikoksia joiden valvomiseen käytetyt voimavarat ovat poliisin muutenkin äärirajoilleen venytettyjen resurssien tuhlaamista.

Jokainen joka kannabiksen käyttäjiä tuntee, tietää kuinka harmiton sakki kyseessä on ja kuinka hirvittävä vääryys on että heidät niputetaan samaan porukkaan kaikenmaailman pilleristien, kriminaalien ja nistien kanssa.

Ehdottaisinkin että kannabiksen käyttö ja kasvatus henkilökohtaiseen käyttöön depenalisoitaisiin. Näin estettäisiin monen nuoren syrjäytyminen turhan rikosrekisterin tai h-merkinnän takia, parannettaisiin hoitoon hakeutuvuutta niiden kohdalla joille hampusta tulee ongelma ja varsinkin huumepoliisin resurssit voitaisiin kohdentaa oikeisiin ongelmakohtiin.

On aika herätä ja tajuta että meitä pilvenpolttelijoita on tässä maassa kymmeniä tuhansia, eikä meistä enää voi tehdä rikollisia ilman syytä tai uhria."

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/303-kansalaisaloitteita-kannabiksen-laillisen-asemanmuuttamiseksi

Laillistaisiko Jeesus kannabiksen?

Kuuluisa televisioevankelista ja uskonnollinen julistaja Pat Robertson vaatii Yhdysvaltoja laillistamaan kannabiksen, mutta olisiko Jeesus laillistanut kannabiksen? MSNBC-uutiskanava selvitti tunnettujen teologien kannabiksen käyttöä koskevat näkemykset.

Suorapuheinen Robertson joutui yhdysvaltalaisen median huomion keskipisteeksi ehdotettuaan The New York Times –lehdessä kannabiksen dekriminalisointia huumesodan epäonnistuttua surkeasti.

MSNBC:n haastattelemat uskonoppineet eivät kuitenkaan ole yksimielisiä siitä, antaako raamattu määräyksiä kannabiksen tai muiden psykoaktiivisten aineiden käytöstä.

"Ei voida osoittaa että tässä tai tässä raamatun luvussa kerrotaan että kannabis pitäisi olla laitonta tai että sen pitäisi olla laillista. Sellaista raamatun kohtaa ei yksinkertaisesti ole", sanoo Thomas Reese, Woodstockin teologisen keskuksen tutkija Georgtownin yliopistosta.

Kannabista käyttävät kristityt viittaavat usein vanhan testamentin ensimmäiseen kirjaan, jota on tulkittu siten, että jumala sallii kasvien, kuten hampun, syömisen:

"Ja Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi." (Genesis 1:29)

Kristittyjen oikeutta käyttää kannabista on noussut puolustamaan useita nettisivustoja, kuten God Gave Us Cannabis ja Christians for Cannabis.

Todd Johnson, Fullerin teologisen seminaarin professori on eri mieltä. Johnsonin mielestä parhaiten kannabiksen käyttöön soveltuva raamatun kohta löytyy ensimmäisestä korinttilaiskirjeestä, jossa Paavali kuvailee "vääryydentekijöiden" ja paheiden vaikutusta varhaiskirkkoon:

"Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät." (Ensimmäinen kirje korinttilaisille 6:9-10)

Lopulta Paavali kirjoittaa:

"Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!" (Ensimmäinen kirje korinttilaisille 6:19-20)

Johnsonin mielestä Paavali käsittelee moraalia: "Yksi Paavalin huolenaiheista oli humaltuminen ja hän kertoi ihmisen ruumiin olevan pyhän hengen temppeli. Mielestäni kysymys on siitä, teetkö tai käytätkö jotain liiallisesti mikä voi vahingoittaa ruumistasi."

Reesen mielestä teologit voivat tehdä moraalisia kannabiksen käyttöä koskevia päätelmiä ainoastaan perustuen raamatun suhtautumistavasta sen ajan suosituimpaan päihteeseen - alkoholiin:

"Alkoholin käyttö on synti, koska se heikentää ihmisen luonteenpiirteitä ja kykyä tehdä hyvää. Suhtaudumme samalla tavalla huumeisiin. Jos ihminen voi tehdä niiden vaikutuksen alaisena asioita, joita hän ei muuten tekisi, on myös huumeiden käyttöä pidettävä pahana asiana."

Bostonin yliopiston professori ja kirjan Apples of Apollo: Pagan and Christian Mysteries of the Eycharist, Carl A.P. Ruck, kertoo että raamatullisten hahmojen kannabiksen käytöstä on todisteita. Kannabista käytettiin osana pyhiä suitsukkeita ja voiteluöljyjä (chrism), mutta myös lääkinnällisesti.

Ruck kertoo kannabista viljellyn läpi varhaiskristillisten aikojen ja väittää myös Jeesuksen käyttäneet sitä: "Jeesuksen käyttämä voiteluöljy perustui kannabikseen ja sen käyttö voi selittää hänen hengelliset näyt. Juudeasta ja Egyptistä on löydetty kannabisnäytteitä, jotka viittaavat sen lääkinnälliseen ja uskonnolliseen käyttöön. Apostoli Markus kuvasi Jeesuksen parantaneen ja ajaneen pois demoneja tällaisella voiteluöljyllä, jota oli käytetty jo Mooseksen ajoista lähtien shamanististen leeviläispappien keskuudessa "jumalaisten näkyjen" aiheuttamiseksi. Pappikunnan valitut kastettiin voimakkaaseen kannabisöljyyn."

MSNBC:lle lähettämässään sähköpostissa Ruck kertoo myös viitteistä, joiden mukaan raamatussa kuvaillaan myrkyllisen ja psykoaktiivisen alruunan (mandrake) käyttöä: "Raamatussa väitetään Leean (Jaakobin vaimo) maksaneen Raakelille alruunoilla, jotta Raakel antaisi hänen nukkua yön oman aviomiehensä kanssa, jonka Raakel oli varastanut. Ymmärrettävästi moni oppinut ei halua tunnustaa kasvia alruunaksi."

Raamatussa puhutaan myös "vahvasta viinistä". Antiikin aikana ei kuitenkaan tunnettu tislausmenetelmää, jolla viinin alkoholipitoisuutta olisi voitu nostaa. Viinin vahvuus juontaa siihen lisättyihin narkoottisten aineiden sekoitukseen.

Jotkin kristilliset järjestöt - kuten USA:n presbyteerikirkko, yhdistyneet metodistit ja episkopaalinen kirkko – ovat antaneet lääkekannabista puoltavia lausuntoja. Yksikään niistä ei kuitenkaan tue kannabiksen viihdekäyttöä. Vatikaani on ilmoittanut huumeiden "vahingoittavan vakavasti ihmisen terveyttä ja elämää" ja että "niiden käyttö, lukuun ottamatta lääkinnällistä käyttöä, on vakava rikos."

Reese, kuten Bill Clinton, kertoo ettei hän ole "koskaan hengittänyt kannabista sisään", mutta tukee sen laillistamista: "Katolisessa teologiassa on traditio, jonka mukaan lain tarkoitus ei ole kieltää kaikkia syntejä. Kieltolaki on klassinen esimerkki miten siinä epäonnistutaan. Kannabiskauppaa kontrolloivat järjestäytyneet rikollisjengit, joten olisi parempi laillistaa se ja verottaa sitä kuten tupakkaa."

Teologit ovat samaa mieltä vain seuraavasta: huumeet repivät Amerikan naapurustoja hajalle ja nykyiset ratkaisumallit eivät toimi. Sota huumeita vastaan on hävitty ja kieltolaki luo vain rikollisia.

Lähde: MSNBC 9.3.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/304-laillistaisiko-jeesus-kannabiksen

Forbes: huumesota tuhoaa myös talouden

Eric E. Sterling toimi USA:n edustajainhuoneen lakia säätävän komitean neuvonantajana vuosina 1979 - 1989 vastuualueenaan huumeiden vastainen lainsäädäntö ja on juuri julkaissut kirjan A Businessperson's Guide to the Drug Problem. Talouslehti Forbesin julkaisemassa artikkelissa Sterling analysoi sitä, millaisia tuhoisia ei-aiottuja seurauksia huumesodalla ja juuri hänen laatimallaan lainsäädännöllä on ollut USA:n ja koko maailman taloudelle.

Huumehaukat tuijottavat oppinsa sokeuttamina ainoastaan takavarikkotilastoja samalla kun kokonaiset yhteiskunnat ovat alkaneet luhistua valtavien huumevoittojen vääristäessä taloutta, korruptoidessa niiden rakenteita, aiheuttaessa väkivaltaa ja toisaalta huumesodan kustannusten viedessä yhä suuremman osuuden valtioiden kansantaloudesta.

"Huumesota heikentää valtioiden instituutioita, korruptoi oikeuslaitoksen ja rapauttaa laillisen järjestyksen, mikä on kokonaisuutena huono asia kaupankäynnin kannalta", kertoi nicaragualainen liikemies ja Amerikan kauppakamarien Latinalaisen Amerikan liiton (AACCLA) varapuheenjohtaja César Zamora Christian Science Monitor -lehdelle helmikuussa 2012.

Rikollisuuden syöpä leviää läpi globalisoituneen talouden ja sitä ruokkii maailmanlaajuinen laiton huumekauppa. Monissa maissa matkatoimisto, asioitasi hoitava pankki, asianajajasi tai puhelinasentajasi voivat olla samalla tavalla rikollisorganisaation palveluksessa kuin salamurhaaja tai ilotalon pitäjä. Joka puolella huumerahalla lahjotaan hallitusten virkamiehiä ja yrityksiä ja ruokitaan siten mahdollisuuksia rikollisuuteen.

Maailmanlaajuisen laittoman huumetalouden mittakaavaa ei pystytä arvioimaan, mutta YK:n huumetoimiston UNODC:n uusimman raportin mukaan laittomien opiaattien (pääasiassa heroiinin) kaupan arvo on 68 miljardia dollaria ja kokaiinin 85 miljardia dollaria. Viimeisin kannabismarkkinoiden arvio vuodelta 2005 oli 142 miljardia dollaria.

Ilman metamfetamiinin, ekstaasin, psykedeelisten aineiden ja muiden huumeiden arvoa tämä laittomien huumeiden maailmanlaajuisen kaupan arvo on kokoluokkaa 300 miljardia dollaria vuodessa. Suurin osa tästä kaupan arvosta syntyy vähittäismyynnin tasolla. Tämä valtava summa on todiste siitä, että yrityksemme lopettaa huumeiden tarjonta on luonutkin sellaisen taloudellisen kannustinjärjestelmän, josta on kasvanut maailmanlaajuinen rikollinen infrastruktuuri lukemattomine huumeyrityksineen.

Vuosina 1984, 1986 ja 1988 USA:n kongressi pisti huumeiden vastaisiin toimiin laillisia steroideja. USA:n hallinnon lainopillisena neuvonantajana "huumesodan aikana" autoin noiden lakien kirjoittamisessa. Mutta nuo lait ja sadat miljardit dollarit niiden toteuttamiseksi eivät ole suojelleet taloutta huumeiden kieltolain seurauksilta. Tämä on suurimmaksi osaksi sen syytä, että kongressi ja talouspiirit eivät ole pohtineet systemaattisesti huumekauppaa, lakien täytäntöönpanoa ja taloutta.

1980-luvun alussa autoin kongressia tutkimaan, kuinka huumerahan pesu vaikutti lailliseen kasinotoimintaan huumetalouden mukautuessa pankkisalaisuuslakiin. Kongressi kuunteli muttei ymmärtänyt sitä, kuinka huumelait vahingoittivat tätä amerikkalaisen talouden osa-aluetta. Kongressi sääti mm. rahanvaihdon raportointia koskevat lait.

Vuonna 1985 täytettiin 8000 raporttia, mutta vuonna 2011 tämä oli kasvanut liki 15 miljoonaan raporttiin. Pienestä vaivasta on kasvanut valtava velvoite, joka maksaa pankeille satoja miljoonia joka vuosi. Huolimatta tästä rasitteesta ovat laittoman huumekaupan suunnattomat verotuksen ulkopuolelle jäävät voitot tehneet paikallisista huumejengeistä maailmanlaajuisia rikollisorganisaatioita.

Huumesuuryritykset lahjovat pankkivirkailijoita, tilintarkastajia, lakimiehiä, talousneuvonantajia, asuntokauppiaita, turvayrityksiä, rahtiliikkeitä, laivayhtiöitä, lentokenttäviranomaisia jne. salakuljettamaan huumeita, niistä saatavia rahoja ja pesemään voitot. Vuonna 2010 USA:n viidenneksi suurimman pankin Wells Fargo Bankin osasto Wachovia paljastui korruptoituneeksi. Wachovia tuomittiin maksamaan rikollisesti ansaittuna rahana 110 miljoonaa dollaria ja 50 miljoonaa dollaria sakkoina epäonnistuttuaan valvomaan 378 miljardin rahansiirtoja meksikolaisiin rahanvaihtoyrityksiin, jotka pesevät rikollista rahaa. Yritykset eivät pysty luottamaan välittäjiinsä tai kumppaneihinsa tällaisessa taloudellisessa ympäristössä ja Wachovian osakkeenomistajat maksoivat tästä valtavan rahamäärän.

Kaikkialla maailmassa huumeorganisaatioiden toiminta perustuu rajavartijoiden, tullivirkamiesten, poliisin, syyttäjien, tuomareiden, lainsäätäjien, ministereiden, sotilashenkilökunnan, tiedusteluelinten, kaupan valvojien, presidenttien ja pääministereiden lahjontaan. Yritykset eivät pysty luottamaan hallitusten virkamiesten rehellisyyteen tällaisessa toimintaympäristössä.

Laittomat huumeorganisaatiot perustavat toimintansa väkivaltaan konfliktien ratkaisemisessa, toimintansa turvaamisessa, työntekijöiden valvonnassa, johdon vaihtamisessa ja poliitikkoihin vaikuttamisessa. Kuluneiden kahden vuoden aikana lukemattomia yritysjohtajia perheineen on paennut väkivaltaa Montereysta, Meksikon taloudellisesta pääkaupungista yli 50 000 murhaa vaatineen huumekaupan valvonnasta käytävän taistelun horjuttaessa yhteiskuntaa. Väkivalta tunkeutuu kaikkialle, lainvalvontaviranomaiset ovat tehottomia ja väkivallan rankaisemattomuus on tavallista. Eikä vain Meksikossa vaan Väli-Amerikassa, Karibian alueella, Kolumbiassa, Länsi-Afrikassa ja osissa Aasiaa, missä kieltolain ruokkima huumekauppa vallitsee, ovat liikemiehet jatkuvasti vaarassa.

USA:lle tästä on lisäseurauksia. 1980-luvulla USA:n rikosluvut olivat historiallisen korkealla. Kongressi sääti huumeita vastaan pitkiä vankeustuomioita kuin itsestäänselvyytenä. Nyt rikosluvut ovat selvästi alemmalla tasolla, mutta analyysien mukaan pitkät vankeustuomiot eivät olleet päätekijä. Rikoksiin ja huumeisiin otettu kova asenne aiheutti rikosrekisteriin merkinnän saaneen väestönosan valtavan lisääntymisen. Nämä rekisterit ovat melkein kaikkien työnantajien saatavilla. Silti harva tutkija on arvioinut tämän laajentuneen rankaisemisen todellisia vaikutuksia sen vähentäessä koulutusmahdollisuuksia, työharjoittelumahdollisuuksia, työn saantia, luottokelpoisuutta, avioitumismahdollisuuksia - ja lopulta USA:n tuottavuutta ja kulutusmahdollisuuksia.

Tällä hetkellä kymmenet miljoonat USA:n kansalaiset - potentiaaliset kuluttajat - eivät ansaitse niin paljon kuin mitä he voisivat ansaita sen takia, että heillä on merkintä rikosrekisterissä. Vankilaväestömme eli 2,3 miljoonaa ihmistä on poissa automarkkinoilta. Ford ja GM voisivat arvioida, kuinka monta autoa ne voisivat myydä vuodessa, jos vankimäärämme olisi Japanin tai Euroopan tasolla sen sijaan, että se on 7 - 10 kertaa korkeampi. Kuinka monta autoa ne voisivat myydä, jos kymmenillä miljoonilla kansalaisilla ei olisi rikosrekisterin takia alhainen tulotaso? Alhaisempi keskimääräinen talouden tulotaso ja luotonottokyky tukahduttaa kaikkien amerikkalaisten tavaroiden ja palveluiden myyntiä. Vaikka suurin osa näistä rikoksista oli seurausta nuoruuden hairahduksista ja puutteellisesta arviointikyvystä, haittaavat nämä seuraukset taloutta kymmeniä vuosia.

Talouspiireissä tarvitaan täydellistä analyysia huumepolitiikan vaikutuksista. 1980-luvulla huumesodan politiikka ei ollut kauppiaiden eikä sijoittajien laskelmissa mukana. Nyt maailmanlaajuisen kilpailun kiihkeys ja USA:n kotimaisen talouden hauraus vaatii sitä, että talouselämän johto ja sijoittajat ymmärtävät täysin sen, kuinka USA:n huumepolitiikka vaikuttaa heidän voittoihinsa. Jokaisen sijoittajan pitää analysoida se, kuinka paljon huumepolitiikan kustannukset supistavat sijoitusten odotettavissa olevia tuottoja.

Lue lisää huumekieltolain taloudellisista vaikutuksista täältä.

Lähde: Forbes 1.3.2012

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/300-forbes-huumesota-tuhoaa-myoes-talouden

Mitä huumepolitiikka maksaa?

Huumeista on puhuttu ja kirjoitettu paljon vuosikymmenien mittaan. Silti oleellinen kysymys eli mitä huumepolitiikkamme maksaa, on jäänyt vastausta vaille. Uusin THL:n Suomen huumetilanteesta kertova raportti yrittää avata tätä oleellista kysymystä.

Aiheeseen on kajottu luvussa "Taloudellinen analyysi", jonka luku "Julkiset huumehaittakustannukset" avaa meille sen, mitä haittakustannuksia huumeiden käyttö aiheutti valtiolle vuonna 2009.

Huumeiden käytön valtiovallalle aiheuttamia kustannuksia vuonna 2009 kertyi yhteensä 128 miljoonaa euroa. Näistä kustannuksista huumeille korvamerkittyjä varoja oli yhteensä 11,7 miljoonaa euroa. Tämä jakautuu siten, että valtion peliriippuvuusmonopoli RAY jakaa uhkapeleistä saatavia varoja huumeiden vastaiseen työhön 8,5 miljoonaa, josta pelkästään Irti huumeista ry nappaa vuosittain lähes 500 000 euroa. Sosiaali- ja terveysministeriö jakaa "ennaltaehkäisevään työhön" 2,2 miljoonaa euroa ja opetus- ja kulttuuriministeriö jakoi miljoonan erilaisiin nuorisolle suunnattuihin huumeiden vastaisiin kampanjoihin.

Eli 11,7 miljoonaa euroa kuluu vuodessa suurimmaksi osaksi symbolisen politiikan tekemiseen, joka työllistää huumevirkamiehiä, mainostoimistoja ja syytää mainosrahaa keskeisille tiedotusvälineille. Lisäksi RAY jakaa vielä 2,6 miljoonan euron rahasumman johonkin "ennaltaehkäisevään toimintaan". Tätä 14,3 miljoonan euron rahan menetystä ei voi pitää huumeiden vaan huumepolitiikan aiheuttamana haittana.

Poliisin 664,5 miljoonan euron kokonaisbudjetista 18,6 miljoonaa kului huumehaittakustannuksena. Tullilta kului huumekoirien ulkoiluttamiseen 5,9 miljoonaa 160,8 miljoonan kokonaisbudjetista.

Oikeuslaitoksella kului hamppupensaiden ihmettelyssä ja Subutexejä laskiessa 5,6 miljoonaa euroa, mutta tällä summalla aiheutettiin 36,7 miljoonan vankilakustannukset.

Huumesodan ylläpitoon Suomen valtiolta kuluu siten yhteenlaskettuna 66,8 miljoonaa euroa, minkä lisäksi palo- ja pelastustoimi käytti 2,6 miljoonaa huumeisiin liittyviin tehtäviin.

Huumeperusteisesti maksettiin 1,1 miljoonaa euroa sairauspäivärahoja sekä 9,5 miljoonaa euroa työkyvyttömyyseläkkeitä.

Huumeiden tutkimiseen terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) kului miljoona euroa, alkoholitutkimussäätiöltä 100 000, oikeuspoliittiselta tutkimuslaitokselta 60 000 ja kriminaalipoliittiselta laitokselta 20 000 euroa.

Valtio jakoi kunnille tulonsiirtoina 33,5 miljoonaa kuntien huumehaittakustannuksiin. Tämä tekee yllämainittujen kanssa yhteensä 128 miljoonaa euroa vuonna 2009.

Kuntien huumekustannukset

Valtion kunnille jakama 33,5 miljoonaa jakautuu kuntien huumepolitiikan hoitamisessa siten, että suurin menoerä eli päihdehuollon järjestämä hoito maksaa 51,4 miljoonaa, mistä valtio korvaa 12,9 miljoonaa. Toiseksi suurin menoerä on lastensuojelun alainen haittojen vähentäminen, mikä kuluttaa 44 miljoonaa valtion korvatessa siitä 11 miljoonaa. Tämä on ehkä raportin hämärin menoero mutta tarkoittanee lukuisaa "huumetyöntekijöiden" joukkoa, joita kuntien hallintoon on pesiytynyt tekemään "huumetyötä". Muutakaan selitystä raportti ei tälle anna.

Kuntien kolmanneksi suurin huumemenoerä on sairaalapalvelujen tarjoama haittojen vähentäminen, johon kului 20,2 miljoonaa, joista valtio korvasi 5 miljoonaa.

Terveydenhuollon avohoitopalveluiden huumehaittojen vähentämiskustannukset olivat 9,8 miljoonaa mistä valtio korvasi 2,5 miljoonaa. Huumehaittoja laskettiin torjutun myös sosiaaliturvaan kuuluvan toimeentulotuen välityksellä 8,1 miljoonalla valtion korvatessa siitä 2 miljoonaa euroa.

Yhteensä huumehaittojen seurauksena kunnille koitui maksettavaa 133,5 miljoonaa, mistä valtio korvasi 33,4 miljoonaa. Valtio ja kunnat maksoivat "julkisia huumehaittakustannuksia" yhteensä 228 miljoonaa euroa.

Huumeisiin liittyvät välittömät yhteiskunnalliset kustannukset

Valtion budjettimenojen jälkeen THL:n raportissa arvioidaan huumeiden käytöstä yhteiskunnalle koituvia kustannuksia eli nämä ovat arvioituja eivätkä välttämättä toteutuneita menetyksiä.

Välittömien huumeiden aiheuttamien yhteiskunnallisten kustannusten summaksi arvioidaan 230 - 320 miljoonaa euroa. Tästä sosiaalitoiminnan kustannukset muodostavat suurimman osan eli kolmasosan. Toiseksi suurin kustannus on "järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito", joka vie tuosta epämääräisestä kakusta neljänneksen.

Sivulla 121 annetaan esimerkki, kuinka yhteiskunta voisi säästää näissä kustannuksissa, mutta poliisi haluaa tuhlata hyödyttömään ja yksilöille suuria haittoja aiheuttavaan kriminaalivalvontaan: "Huumeiden käyttörikosuudistuksen myötä 2000-luvun alussa seuraamuskäytäntö kiristyi, sillä huumeiden käyttäjien sakottaminen rangaistusmääräysmenettelyssä yleistyi samalla kun syyttämättä jättäminen vähentyi."

Lainsäätäjän tarkoittama rankaisemisen lieventäminen johti poliisin toteuttamana yhä useampien ihmisten rankaisemiseen eli rankaisemisen laajenemiseen. Poliisi keräsi toiminnallaan valtion kassaan rahasumman, jota raportti ei kuitenkaan paljasta.

Tämä osoittaa käytetyn laskentamallin yksipuolisuuden: se laskee virkamiesten toiminnan kustannukset yhteiskunnallisiksi kustannuksiksi, mutta kansalaisten kärsimysten aiheuttamia kustannuksia ei lasketa.

Yhteiskunnan "välilliset kustannukset"

Valtion huumebudjetin tarkoituksena on tietenkin yrittää vähentää, rajata ja hoitaa huumeongelmaa. Tätä rahankäyttöä oikeutetaan sillä, kuinka iso tuo huumeongelma on. Huumeongelmasta kansalaiselle koituvat haitat eli kustannukset ovat yhteiskunnan kannalta "välillisiä kustannuksia".

Välilliset kustannukset ovat kaikista huumehaitoista suurimmat: niiden arvoksi lasketaan laajalla haarukalla 550 - 1210 miljoonaa euroa. Näin isolla summalla voidaan oikeuttaa 228 miljoonan euron käyttö - muutenhan välillinen haitta voisi kasvaa vieläkin suuremmaksi!

Välillisistä kustannuksista suurin ja merkittävin on "menetetyn elämän arvo ennenaikaisen kuoleman johdosta", jonka arvoksi on merkitty yhteensä 480 - 1100 miljoonaa euroa. Menetetyn elämän arvo ennenaikaisen kuoleman johdosta lasketaan käyttämällä vaihtoehtoiskustannuksena sataprosenttisesti invalidisoituneen henkilön laitoshoitokustannuksia.

Menetetyllä elämällä tarkoitetaan kansankielellä huumekuolemia ja tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yhden huumekuoleman hinnaksi lasketaan se, että valtio kustantaisi hänelle loppuelämäkseen ylläpitohoidon Mehiläisen yksityishuoneessa. Eli suurin välillinen yhteiskunnalle koituva kustannus on sellainen, joka ei ole koskaan toteudu. Välillisten kustannusten osalta puhutaan laskennallisista arvioista, joita joku huumetyöntekijä on laskenut työkseen.

Huumekuolema on useimmiten etanolikuolema

Suomen huumepolitiikan seurauksena huumeisiin kuolee vuosi vuodelta yhä enemmän ihmisiä. Raportissa on myös oma lukunsa tälle asialle, mutta huumekuolemien sijaan Suomessa kuollaan etupäässä laillisiin päihteisiin ja lääkeaineisiin.

"Suomessa käyttöä kuvasi etanolin ja useampien (keskimääräisesti mitattuna viiden) aineen käyttö samanaikaisesti." (s. 95)

Siksi sivulla 97 esitetty vuodatus huumekuolemien karseudesta kuulostaa valheelliselta: "Kuudennes (17 %) kaikista nuorten aikuisten (15–34-vuotiaat) kuolemista liittyivät huumeisiin vuonna 2007. Tapaturmaisia huumausaine- tai sekakäyttömyrkytyksiä oli kymmenesosa (8–11 %) kaikista 15–34-vuotiaiden kuolemista. Ikäluokan merkittävimpiä kuolemansyitä olivat vuonna 2007 taudit 29 %, itsemurhat 27 %, tieliikennetapaturmat 17 %. Vastaavasti alkoholimyrkytyksiä on ainoastaan 3 % ikäluokan kuolemista. Tarkasteltaessa laajempaa ikäluokkaa 15–44-vuotiaat huumeet liittyvät 11 prosenttiin kaikista kuolemista ja tapaturmainen huumausainemyrkytys on kuolinsyynä 5–7 % tapauksia."

Raportissa esitetty jako alkoholimyrkytyksiin ja huumekuolemiin on keinotekoinen, koska juuri aiemmin oli todettu "huumekuoleman" olevan todellisuudessa "etanoli- ja lääkeainekuolema". Kuinka monessa itsemurhassa ja auto-onnettomuudessa "alkoholi oli kuvassa mukana"? Miksi THL käyttää häveliäästi sanaa etanoli vaikka kyseessä on kossu, viini, keppana, siideri alkosta, K-kaupasta tai R-kioskilta laillisesti hankittuna? Näkymätön rahoittajan käsi?

Huumekuolema on huumeongelman dekonstruktio

Tämä on ongelman dekonstruktiota eli uudelleen rakentamista: huumeongelmamme vaikuttaa vakavammalta kun se irrotetaan päihteistä, muista riippuvuusongelmista sekä yhteiskunnallisista ja sosiaalisista ongelmista. Taulukosta 9 sivulla 97 selviää, että huumekuolema on lähteen mukaan vaihteleva määritelmä: arviot liikkuvat välillä 143 - 234 vuonna 2007.

THL:n raportissa yhden huumeisiin kuolleen koko elämän mittaisen laitoshoidon hinnaksi annetaan 2,3 - 8 miljoonaa euroa. Alkoholi- ja lääkeainekuolemat tilastoidaan ja käsitellään erikseen omissa raporteissaan, koska niiden määrä peittäisi huumekuolemat alleen, mutta siitä huolimatta "huumekuolema" on suurimmassa osassa tapauksista alkoholi- ja lääkeainekuolema.

Huumausaineiksi luokiteltujen aineiden haittoja ei pidä vähätellä, mutta ongelmien mittasuhteet tulisi asettaa oikeisiin puitteisiin. Seuraavassa esimerkissä samaa laskentakaaviota sovitetaan alkoholikuolemiin vertailun vuoksi. Tätäkään arviota ei siten pidä ottaa aivan tosissaan.

Päihdekuolemia on vuosittain lähteestä riippuen 2000 - 4000 vuodessa (kaksikertaistuneet 20 vuodessa politiikan seurauksena). Tämä aiheuttaa yhteiskunnalle välillisinä haittoina 4,5 - 32 miljardia euroa - jos siis pitäisimme kaikki alkoholiin kuolleet vaihtoehtoisesti loppuelämänsä valtion kustannuksella tehohoidossa. Näinhän ei käytännössä tapahtuisi vaan alkoholistien hoidossa on samankaltaisia ongelmia kuin huumeongelmaisten hoidossa: resurssit on ohjattu jonnekin muualle.

Alkoholin verotulot tekevät valtiolle noin 1 miljardia euroa vuodessa. Tämä vaikuttaa järjettömältä ja absurdilta: miljardin euron verotuloja vastaan saamme kantaaksemme 4,5 - 32 miljardin euron haitat.

Tämän päälle lääkeainekuolemia on n. 500 (joista 1/3 masennuslääkkeistä), mikä tekee 1,1 - 4 miljardia euroa vuodessa välillisiä haittakustannuksia yhteiskunnalle .

Lisäksi pitäisi vielä laskea FAS-lasten eli alkoholin kohdussa vaurioittamien lasten kustannukset sekä tapaturmien ja hukkumisonnettomuuksien päihteisiin ja lääkeaineisiin liittyvät yli 500 kuolemantapausta vuodessa.

Vaikka verotulot ovat pienemmät kuin "yhteiskunnan kokema välillinen haitta", ei valtiovalta ja asioista päättävät puolueet siitä kärsi vaan kuittaavat verotulot.

Huumepolitiikassa sen sijaan valtiovalta sijoittaa miljoonia "huumeiden vastaiseen työhön" ja kieltäytyy täysin legitiimistä verotuskohteesta.

Torjummeko huumepolitiikalla haittoja?

Sivulla 98 todetaan: "Tutkimuksessa kävi ilmi sekakäytön yleisyys, nuorten huumeiden käyttöön liittyvä riskialttius ja kokemattomuus, lääkkeiden päihdekäyttö ja mielenterveysongelmat. Sekakäytön vaarojen ymmärtämättömyys näkyi nuorilla erityisesti opioidi-, bentsodiatsepiini- ja alkoholitapauksissa."

Kannabiksen haittojen liioittelu on vuosikymmeniä luonut vääriä käsityksiä päihteiden ja lääkeaineiden riskeistä

Tämä kertoo suomalainen "käyttöä ehkäisevän politiikan" eli huumevalistuksen aiheuttamasta mittaamattomasta haitasta: tietämättömyys aiheuttaa kuolemia, ei kannabis. Kannabiksen haittojen liioittelu on vuosikymmeniä luonut vääriä käsityksiä päihteiden ja lääkeaineiden riskeistä: kuinka moni nuori kuoleekaan vuosittain päihteisiin kuvitellen olevansa turvassa huumeiden aiheuttamilta haitoilta!

Tämän väärän tietoisuuden ylläpitämiseen käytettiin vähintään se RAY:n jakama 12 miljoonaa euroa, mutta huumeongelman tutkimukseen ainoastaan miljoona. Tällainen rahankäyttö vie valtion resursseja joka vuosi täysin vääriin kohteisiin ja aiheuttaa ongelmien lisääntymistä ja syvenemistä - eikä ehkäise niitä.

Kannabis on yleisimmin käytetty huumausaine ja sen takia joutuu Suomessa paljon enemmän ihmisiä lain ja oikeuden kanssa tekemisiin kuin muiden huumausaineiden takia yhteensä. Kannabis ei aiheuta kuolemia, ei riippuvuutta, ei krapulaa eikä varsinkaan väkivaltaa, tappoja eikä murhia. THL:n raportin mukaan todellinen huumeongelma kiteytyy etanoliin, Subutexiin ja amfetamiiniin. Mikä on silloin kannabiksen aiheuttama yhteiskunnallinen rasite?

Raportin rivien välistä ja yksittäisistä lauseista paljastuu se, että "huumeongelman" kätkeytyy laaja kirjo erilaisia yhteiskunnallisia ongelmia. Nämä on halvinta niputtaa miljardin euron huumeongelmaksi, kustantaa iso joukko "huumetyöntekijöitä" pitämään kannabisongelmaa esillä ja maksaa siitä 10 - 20 miljoonaa vuodessa.

Tuetaanko veromiljoonilla järjestäytynyttä rikollisuutta?

Voidaan perustellusti väittää, että viimeisimmät huumepoliittiset uudistukset ovat lisänneet kannabiksen kotikasvattajiin kohdistuvia pakkotoimia. Sekä poliisin harjoittama pikasakotus että syyttäjien uudet ohjeet laskea jokainen hamppukasvi 25 grammaksi valmista marihuanaa kohdistuvat nimenomaan kannabiksen kotimaiseen tuotantoon.

Poliisin toiminnan ei-aiottuna seurauksena - halusi poliisi sitä tai ei - poliisi ohjaa suomalaisen huumerikollisuuden kehittymistä ja tällä hetkellä se tukee järjestäytyneen rikollisuuden liiketoimintaa siten, että syntyy vaikutelma yksituumaisuudesta tai suunnitelmallisuudesta.

suomalainen huumepolitiikka tukee järjestäytyneen rikollisuuden kasvua ja leviämistä.

Aikaisemmin oikeudessa pystyttiin kumoamaan huumepoliisien pahimpia ylilyöntejä heidän tehdessään kotikasvattajista huumerikollisia. Tätä oikeuslaitoksen harkintaa kavennettiin järjettömällä syyttäjien ohjeistuksella, jonka mukaan jokainen hamppukasvi tuomitaan nykyään sen mukaan, että siitä voi kehittyä 25 grammaa tuottava naaraskasvi.

Tämä huumevirkamiesten luoma käytäntö on johtanut siihen, että kannabiksen kasvatuksesta langetetut tuomiot ovat ankarampia kuin järjestäytyneeltä rikollisuudelta hankitun kannabiksen hallussapidosta langetetut tuomiot. Tämä tarkoittaa sitä, että suomalainen huumepolitiikka tukee järjestäytyneen rikollisuuden kasvua ja leviämistä.

Suomessa puhutaan 50 000 nuoren "katoamisesta". Tämä huoli on kiertänyt ainakin vuoden lööpeissä, mutta onko kukaan tehnyt mitään konkreettista tai edes aloitetta nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi? Kouluampumisten yhteydessä luvattiin parantaa nuorten psykiatrista hoitoa ja lisätä psykologeja oppilaitoksiin. Mitään ei ole tapahtunut.

Helmikuussa 2012 24-vuotias nuori ampui Oulussa pitserian maahanmuuttajataustaisen työntekijän, haavoitti toista ja lopuksi ampui itsensä. Hän oli aiemmin vapautunut taposta saamastaan tuomiosta ja häntä on mm. luonnehdittu rikollisjengin velanperijäksi.

Tällaisia itsemurhaohjuksia värvätään lisää 50 000 kadotetun nuoren joukosta. Poliisi turvaa huumemarkkinoiden pysymisen järjestäytyneellä rikollisuudella ja muut virkamiehet pitävät huolen siitä, että niillä riittää jäseniä. Kymmenellä miljoonalla eurolla kansalaiset pidetään siinä uskossa, että kannabis aiheuttaa skitsofreniaa ja on siksi kaikista huumeista vaarallisin.

Vallitseva huumausainepolitiikkamme on yksi syrjäytymistä lisäävä tekijä; se on mielivaltaista ja satunnaista rankaisemista, jossa perusteena ei käytetä henkilön ongelmaisuutta vaan virkamiesvetoista ongelman määrittelyä.

Kettil Bruunin ja Nils Christien teesi, että kannabis on hyvä vihollinen, pätee edelleen. Yhteiskunnalla on varaa jättää 50 000 nuorta yhteiskunnan ulkopuolelle. Samalla poliittisessa retoriikassa kannabiksen aiheuttamia haittoja liioitellaan, mikä on perinteistä hyvä vihollinen -politiikkaa.

Bruunin teesin mukaan vaarallisinta huumeiden käyttöä on sen poliittinen käyttö: "huume on poliitikoille hyvä vihollinen siinä mielessä, että ilmiö on suppea ja kohderyhmä mielletään niin voimattomaksi, että yhteiskunnan negatiiviset ilmiöt voidaan laittaa sen päälle".

Lähde: Huumetilanne Suomessa 2011, THL Raportti 62/2011 ja Tilastokeskus: Kuolemansyyt 2010

Onko politiikalla väliä?

Suomen valtiovalta sijoittaa vuosittain 100 miljoonaa euroa rajoittaakseen huumeiden yhteiskunnalle aiheuttamaa miljardin euron välillistä kustannusta. Tälle logiikalle perustuu huumepolitiikkamme.

Suomen huumepolitiikan sanotaan virallisesti olevan rajoittavaa huumepolitiikkaa. Toisinaan puhutaan myös symbolisten viestien lähettämisestä. Tämä tarkoittaa jakoa tarjontaa rajoittavaan kriminaalipolitiikkaan ja kysyntää ehkäisevään politiikkaan, mihin sisältyy hoito.

Huumeiden eli käytännössä kannabiksen vastaisen propagandan ja "huumetyön" tuottamiseen voi arvioida kuluneen 11,7 miljoonaa, mistä 8,5 miljoonaa valtion uhkapelimonopolin tuottamana. Kuntien tuottaman propagandan ja huumetyön arvoa ei tämän raportin pohjalta voi arvioida, koska se sisältyy kuntien luokittelemattomaan huumebudjettiin.

Perinteinen suomalaisen huumepolitiikan teesi on ollut se, että "kaikki käyttö on ongelmakäyttöä" ja tästä on varsinkin huumetyöntekijöiden keskuudessa pidetty kiinni kuin neitseellisen sikiämisen opista. Liberaalimpaan politiikkaan siirtyneissä maissa politiikan lähtökohta on, että kaikkea käyttöä ei voida asettaa samaan kategoriaan. Pelkkä käytön taso ei vielä kerro ongelmaisuudesta. Ongelmakäyttönä pidetään enemmänkin sekakäyttöä, jossa laillisilla päihteillä ja lääkeaineilla on merkittävä osa.

THL:n raportin mukaan suomalainen huumepolitiikka on vahvasti reaganilaista kriminaalipolitiikkaa, jossa jyrkkää kieltopolitiikkaa ryyditetään kannabiksen vastaisella propagandalla. Ongelman luomiseen sijoitetaan siten paljon enemmän rahaa kuin ongelman tutkimiseen. Onko tässä perinteeksi muodostuneessa politiikassa järkeä?

On olemassa yhteiskunnallinen teoria, jonka mukaan muutos laissa aiheuttaa toivotunlaisen vaikutuksen ihmisten käyttäytymisessä. Tällaista on mahdoton todentaa yhden valtion puitteissa, mutta Euroopan valtioiden yhteisö tarjoaa siihen loistavat puitteet ja erityisesti niiden kannabispolitiikka. Kuluneen kymmenen vuoden aikana maanosassa on tehty rajan vetoja eri suuntiin kannabiksen käytön asemasta rangaistavien tekojen joukossa. Teorian mukaan lain kiristäminen johtaa kannabiksen käytön vähenemiseen ja lieventäminen käytön leviämiseen.

Euroopan huumeiden seurantakeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan tämä teoria ei pidä paikkaansa: riippumatta lain muutoksen suunnasta kannabiksen käyttö laski, nousi tai säilyi samana. Tämä asettaa esimerkiksi Suomen valtion etupäässä kannabiksen käyttäjien ja kasvattajien jahtaamiseen eli huumesotaan käyttämän 66,8 miljoonan euron kyseenalaiseksi. Sillä rahasummalla voitaisiin lievittää ongelmaisten asemaa lisäämällä hoitomahdollisuuksia vastaamaan niiden kysyntää tai siirtämällä tuo rahasumma kriminaaliviranomaisilta mm. nuorisopsykiatriaan ehkäisemään ongelmaisuuden syntymistä ja syvenemistä.  Tämä olisi todellinen win-win-ratkaisu.

Nykyinen politiikka ei estä alaikäisiä kasvattamasta ja käyttämästä kannabista. Mutta se kieltää kymmeniltä tuhansilta ihmisiltä halvan ja tehokkaan lääkkeen moniin vaivoihin ja tauteihin. Se estää turvallisen päihteen niiltä, jotka haluaisivat rentoutua vapaa-ajallaan.

Kannabiksen käytön dekriminalisointi ja kasvatuksen laillistaminen eivät ole patenttiratkaisu kaikkiin ongelmiin eikä edes huumeongelmaan, vaan välttämätön ensimmäinen teko kohti järkevää yhteiskunnan resurssien käyttöä ihmisten ongelmaisuuden lievittämisessä. Tällä ohjattaisiin kymmeniä miljoonia euroja järkevämpään huume- ja sosiaalipolitiikkaan.

Lähde: EMCDDA 15.11.2011

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/298-mitaehuumepolitiikka-maksaa