Maailmassa on YK:n arvion mukaan 300 miljoonaa laittomien huumeiden käyttäjää, joista 225 miljoonaa on kannabiksen käyttäjiä. Kannabis on siten maailman eniten käytetty laiton huume ja sen kulutus on pysynyt tasaisena. Tämän takia kaikki huumepolitiikasta käytävä keskustelu koskettaa suoraan kannabiksen käyttäjiä, joiden tulisi olla tietoisia heidän asemaansa käsittelevästä keskustelusta.
Kansainvälisen huumepolitiikan tärkein toimija on USA, mutta valkoisen talon huumetoimiston johtaja, "huumetsaari" Gil Kerlikowske loisti tänä vuonna poissaolollaan. Hänen olisi ollut ehkä vaikea muotoilla tiukkaa politiikkaa kannattavia puheenvuoroja kun päivän keskusteluaiheena on USA:n kahdessa osavaltiossa äänestäjien hyväksymä kannabiksen laillistaminen.
Bolivian presidentti Evo Morales kiitti puheessaan komissiota siitä, että Bolivian sallittiin liittyä uudelleen vuoden 1961 huumesopimuksen allekirjoittajavaltioksi sillä varauksella, että kokapensas on siellä perustuslain suojaa nauttiva kulttuuriperinne. Hän jatkoi kysymällä, onko kokoussalissa jännitteitä ilmassa ja johtuuko se siitä tiedosta, että huumeiden vastainen sota on epäonnistunut maailmanlaajuisesti. Sitten hän syytti USA:ta siitä, että se pakotti Boliviaa lopettamaan kokan viljelyn ja kiristi kytkemällä koulujen rakentamisen kokapensaiden kitkemiseen. Moralesin mielestä yritykset huumekaupan valvontaan kietoutuvat geopoliittiseen hallintaan ja valvontaan. Näin rohkea puhe on ollut harvinaista CND:n kokouksissa.
YK:n huumetoimiston, UNODC:n, pääsihteeri Yuri Fedotov yhdisti omassa puheenvuorossaan mielenkiintoisesti perinteistä huumesota-ajattelua uusiin ajatuksiin. Hän toi esille sen, ettei kansainvälinen huumevalvonta voi toimia eristettynä HIV-epidemian ehkäisystä, eikä se voi sivuuttaa huumeiden käyttäjien syrjäyttämistä ja tutkittuun tietoon perustuvien hoitomuotojen puutetta. Fedotov oli aktiivisesti mukana kansalaisjärjestöjen kanssa käydyssä dialogissa ja osoitti avoimmuutta huumepolitiikan uudistamisesta käydyssä keskustelussa.
Uuden-Seelannin tulliministeri Peter Dunne esitteli komissiolle uuden aloitteen uusien psykoaktiivisten aineiden eli ns. muuntohuumeiden valvontaan. Näitä aineita ilmestyy markkinoille nykyään melkein päivittäin, eivätkä ne kuulu nykyisen valvonnan piiriin. Uuden-Seelannin uuden lain mukaan aineen valmistajalle langetetaan vastuu osoittaa aineen haitattomuus. Sen sijaan, että hallitus kieltäisi aineet sitä mukaa kuin niitä tulee markkinoille, pitää teollisuuden taata tuotteidensa laatu ja turvallisuus. Jos aine läpäisee tämän testin, voidaan sen myynti sallia tietyin rajoituksin. Uuden-Seelannin kokeilua tullaan varmasti seuraamaan tarkasti.
Kansalaisjärjestöt mukaan huumepolitiikan tekemiseen
Open Society Foundations -säätiön edustaja Kasia Malinowska-Sempruch on osallistunut CND:n kokouksiin jo kymmenen vuoden ajan ja todistanut muutoksen ihmisoikeuksista piittaamattomasta huumesotapolitiikasta tämän vuotiseen kansalaisjärjestöjen monipuoliseen osallistumiseen.
Kasia Malinowska-Sempruch oli ollut aikaisemmin mukana YK:n AIDS:ia käsittelevässä yleiskokouksessa, eikä hän nähnyt lainkaan samanlaista täydellistä tietämättömyyttä tosiasioista ja kansainvälisen politiikan standardeista, mikä on puolestaan ollut vallitseva asiaintila huumekokouksissa. Vielä vuonna 2003 valtio toisensa jälkeen kehui itseään, kuinka ponnekkaasti he ovatkaan käyneet laittomien huumeiden tarjonnan ja kysynnän kimppuun. Huumekeskustelua käytiin valtiokeskeisessä umpiossa.
Vuonna 2013 hallitukset pitävät edelleen kiinni vanhoista politiikan muodoista, mutta keskusteluun on tullut mukaan poikkeavia puheenvuoroja. Yhä useampi valtio nosti esille huolen siitä, ettei järjestelmä toimi. Muutama valtio vaati nykyisen järjestelmän aiheuttamien kustannusten ja haittojen arviointia.
Kansalaisjärjestöt ovat kymmenessä vuodessa tulleet aktiivisesti mukaan tähän keskusteluun. Vaikka kaikki hallitukset eivät ole toivottaneet heitä tervetulleiksi, on muutama valtio ottanut järjestöjä mukaan kansainvälisen politiikan muotoiluun.
Lisäksi kansalaisjärjestöt ovat tuoneet läpinäkyvyyttä tähän huumepolitiikan tekoprosessiin, joka on perinteisesti tapahtunut peitellysti, melkein salaillen.
CND on edelleen 1900-luvulle jämähtänyt ja itse itseään kiittelevä ja palkitseva byrokratia. Miljoonille vankiloihin ja pakkohoitolaitoksiin suljetuille huumeiden käyttäjille sen prosessi on aivan liian hidas.
Kansainvälisen haittojen vähentämistä ajavan järjestön, IHRA:n, edustaja Damon Barrett tiivisti ihmisoikeuksien aseman huumepoliittisessa keskustelussa: huumeiden käyttö ei ole itsessään ihmisoikeus, mutta valvontajärjestelmän nykyinen toteutustapa loukkaa ihmisoikeuksia niin, että järjestelmän on muututtava.
CND:n tulee muuttua, ettei vuoden 2016 YK:n huumeyleiskokousta käytäisi enää 1900-luvun hengessä.
YK:n kehitysohjelma: huumesota on epäonnistunut
Ei edes YK seiso yhtenäisenä huumesodan takana. Sen huumevalvontabyrokratia ja varsinkin INCB alkavat jäämään yksin tiukkapipoisen kumpujen yöstä -linjansa kanssa. YK:n kehitysohjelman, UNDP:n, johtaja Helen Clark arvosteli sangen tiukasti huumesotaa vuosiraporttinsa julkistamistilaisuudessa.
"Olen toiminut aiemmin Uuden-Seelannin terveysministerinä, eikä ole epäilystäkään siitä, että terveysnäkökulmasta tarkasteltuna huumeiden käyttöä tulisi pitää terveys- ja sosiaalialan kysymyksenä, eikä kriminaaliasiana."
Clarkin mielestä Latinalaisen Amerikan johtajia tulisi rohkaista kehittämään erilaisia politiikan muotoja huumeongelman ratkaisemiseksi.
"Huumeiden kriminalisointi nostaa niiden kaupan tuottamia voittoja. Olemme tietenkin kehittyneet niistä olosuhteista, joissa kriminalisointi oli ainoa lähestymistapa", hän lisää.
Uusimmassa UNDP:n raportissa tuodaan esille sitä, että aikaisemmin köyhässä etelässä varallisuuden kasvu hyödyttää inhimillistä kehitystä. Tämän seurauksena "yhä voimistuvin äänenpainoin vaaditaan lisää edustusta kansainväliseen hallintoon". Näiden vaatimusten joukossa on huumesodan rintamalinjojen uudelleenmäärittely.
"Huumeongelman käsittely yksiulotteisena laki-ja-järjestyskysymyksenä sivuuttaa pääasiat", Clark sanoi.
Clark ei vaadi laillistamista, mutta hän sanoi, että keskiössä pitäisi olla laittomien tulovirtojen pitäminen poissa rikollisten käsistä.
"Huumekauppa pitää yllä väkivaltarikollisuutta, joten meidän pitää ottaa rahat pois huumekapausta. Huumekartellien aseellisen väkivallan piinaamilla alueilla sijaitsevat maat ovat alkaneet pohtimaan erilaisia menettelytapoja ja heitä tulisi rohkaista tässä. Heidän tulisi toimia todistusaineistoon perustuen", hän jatkoi.
Myöhemmin UNDP:n edustaja Christina LoNigro antoi lausunnon, ettei Clark kritisoinut USA:n politiikkaa ns. huumesodassa.
"Hän puhui huumekaupan aiheuttamista negatiivisista vaikutuksista joissakin Latinalaisen Amerikan maissa UNDP:n raportin kontekstissa", hän lisäsi.
Laillistaminen muilla kansainvälisillä areenoilla
Amerikan valtioiden organisaatio, OAS, käynnisti viime vuonna läntisen pallonpuoliskon huumepolitiikkaa tarkastelevan tutkimuksen, jonka tulokset tullaan julkistamaan vielä vuoden 2013 kevään aikana. OAS:n seuraavan huippukokouksen teemana on huumepolitiikka ja siksi tutkimuksen tuloksia tullaan tarkastelemaan kansainvälisesti huolella.
IPU on parlamenttien välinen liitto, jonka 128. kokouksessa Ecuadorin pääkaupungissa Quitossa 22. - 27.3.2013 oli puheenaiheena myös huumekaupan laillistaminen siitä näkökulmasta, että voitaisiinko sillä vaikuttaa järjestäytyneeseen rikollisuuteen. IPU on perustettu jo vuonna 1898, se oli alunperin parlamentaarikkojen organisaatio, mutta siitä on kehittynyt itsenäisten valtioiden parlamenttien kansainvälinen järjestö, jolla on YK:ssa tarkkailijan asema.
IPU:n kokouksessa järjestettiin 25.3. paneelikeskustelu huumepolitiikasta ja siinä keskityttiin seuraaviin kysymyksiin:
- kuinka huumekauppa ruokkii järjestäytynyttä rikollisuutta ja mitä sille voidaan tehdä?
- ovatko nykyiset huumelait saavuttaneet tavoitteensa kohentaa kansanterveyttä ja vähentää rikollisuutta?
- mitkä ovat huumeiden kieltolain vaihtoehdot ja kuinka niitä voidaan soveltaa?
- millaisia riskejä niihin sisältyy?
- millaisia muita politiikan muotoja pitää liittää laillistamiseen tai dekriminalisointiin, jotta voitaisiin tehokkaasti puuttua järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamiin ongelmiin?
- kuinka voidaan tasapainottaa kansanterveysongelmat huumeiden laillistamisen vastustamisen kanssa?
- mikä on kansanedustajien osuus lainsäätäjinä ja mielipiteen muodostajina?
Guatemalan presidentti Otto Pérez Molina toi kokoukseen ehdotuksensa huumekaupan säätelystä ja valvonnasta huumekartellien demokraattiselle yhteiskuntajärjestykselle aiheuttaman uhan torjumiseksi.
Davosissa miljardöörisijoittaja George Soros vaati länsimaita lopettamaan huumesotansa. Soros asetti arvovaltansa Guatemalan presidentti Perez Molinan tueksi, joka on julistanut useissa yhteyksissä sitä, että kieltolakiajattelu tulisi hylätä.
Talousfoorumissa Soros painotti, että huumekauppa uhkaa useiden maiden vakautta. Valtioiden nykyinen säästöpolitiikka vaatii uutta lähestysmistapaa huumepolitiikkaan, koska ihmisten vangitseminen tulee todella kalliiksi.
Lähde: IDPC Blog maaliskuu, Huffington Post 25.3.2013, BBC 23.1.2013, Guardian 19.1.2013, Reuters 14.3.2013, Kansalaisjärjestöjen ylläpitämän blogi, jossa seurattiin CND:n kokousta ja UNODC:n vuosiraportti 2012
HCLU:n videoreportaasi CND:n kokouksesta 2013:
Harm Reduction International -edustajan Damon Barrettin haastattelu CND:ssa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti