Huumeiden vastainen politiikka polkee ihmisoikeuksia mutta ei ratkaise maailman huumeongelmaa. Ihmisoikeuksien päävaltuutettu haluaa ihmisoikeudet mukaan UNGASS2016 kokouksen loppuasiakirjaan rakentavalla tavalla ja valtioiden huumepolitiikan perustaksi.
Malesia on yksi 33:sta valtiosta, joissa huumerikoksista voidaan langettaa kuolemanrangaistuksia. Malesian oikeuskäytäntö on salaileva eikä tiedossa ole tarkkoja lukuja teloitetuista, mutta arvioiden mukaan noin puolet kuolemanrangaistuksista langetetaan huumerikoksista. Vuonna 2013 47 kuolemantuomiota 76:sta ja vuonna 2104 16 38:sta langetettiin huumeisiin liittyvistä rikoksista. Amnesty Internationalin tietojen mukaan vuonna 2013 Malesiassa teloitettiin yksi huumerikoksesta tuomittu.
Ihmisoikeudet UNGASS2016 loppuasiakirjaan
YK:n 70:nnen toimintavuoden tapahtumiin kuului ihmisoikeusneuvoston 30. kokoontuminen Genevessä, Sveitsissä. Sen yhteydessä ihmisoikeusneuvosto järjesti 28.9.2015 ensimmäisen kerran paneelikeskustelun huumesodan vaikutuksista ihmisoikeuksiin. Ihmisoikeusneuvosto oli pyytänyt ihmisoikeuksien päävaltuutetulta selvitystä ihmisoikeuksien toteutumisesta huumevalvonnassa.
Paneelikeskustelussa tutkitaan suosituksia ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi, suojelemiseksi ja edistämiseksi maailman huumeongelman yhteydessä. Keskustelu syventää ymmärrystä siitä, miten huumevalvonta ja ihmisoikeusloukkaukset ovat yhteydessä toisiinsa, millaista kehitystä on nähtävissä ja millaisia haasteita tässä asiassa on.
Paneelikeskustelun yksi tavoite oli syventää ymmärrystämme siitä, miten huumeongelma vaikuttaa erilaisiin kansalais-, poliittisiin, taloudellisiin ja kulttuurisiin oikeuksiin huumepolitiikan kohteena olevien ja varsinkin haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten kohdalla.
Tämä keskustelu on tilaisuus ymmärtää ihmisoikeuskysymyksiä maailman huumeongelman kontekstissa ja miten niihin voidaan vaikuttaa maailmanlaajuisesti.
Paneelin puheenjohtajana toimi ihmisoikeusneuvoston presidentti Joachim Ruecker. Raportin esitteli ihmisoikeuksien varavaltuutettu Flavia Pansieri. Global Commission on Drug Policy -järjestön, GCDP, edustaja, entinen Sveitsin presidentti Ruth Dreifuss ohjasi keskustelua ja esitti sen aluksi GCDP:n kannanoton.
Paneeliin osallistuivat Kolumbian huumeiden vastaisen ohjelman johtaja Javier Florez (Kolumbian oikeusministeri Yesid Reyes joutui jäämään äkillisiin rauhanneuvotteluihin sisällissodassa, jota huumekauppa on lietsonut); International Drug Policy Consortium -järjestön, IDPC, toiminnanjohtaja Ann Fordham; West African Commission on Drugs -järjestön komissaari, professori Mohammad-Mahmoud Ould Mohamedou; WHO:n mielenterveys- ja aineiden väärinkäytön osaston johtaja, tohtori Shekhar Saxena sekä YK:n huumetoimiston, UNODC, varatoiminnanjohtaja Aldo Lale.
“Yksi nykyisen huumepolitiikan vakavimmista haitoista on se, etteivät huumeiksi luokiteltuja aineita eniten tarvitsevat eli sairaat ihmiset saa niitä riittävästi tai lainkaan. Käytön ja hallussapidon kriminalisoinnilla on myös paljon muita haittoja, joiden takia ihmisten oikeus terveyteen ei toteudu”, Pansieri aloitti
“Huumerikokset eivät ole täytä vakavimman rikoksen kriteerejä, jotta niistä voitaisiin langettaa kuolemanrangaistuksia”, korostaa Pansieri.
“Rikosrekisterimerkintä voi olla nuorelle paljon haitallisempi kuin satunnainen huumausaineiden käyttö”.
“On tullut täysin selväksi, että maailman huumeongelma vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumiseen hyvin laaja-alaisesti aiheuttaen vakavia ihmisoikeusrikoksia”, Pansieri tiivisti raportin annin.
“Kuitenkin positiivista on se, että ihmisoikeudet ovat saaneet lisääntyvissä määrin huomiota vuoden 2016 huhtikuussa järjestettävän erikoisyleiskokouksen, UNGASS2016, valmisteluissa”.
Pansieri toivoo, että kokouksen loppuasiakirjassa tullaan käsittelemään ihmisoikeusongelmia rakentavalla tavalla ja että ne otetaan paremmin huomioon valtiollisessa lainsäädännössä.
Joissakin maissa huumetuomioista langetetaan suhteettoman ankaria vankilatuomioita suhteellisen pienistä rikoksista. Nämä tuomiot vaikuttavat monien oikeuksien tai etujen toteutumiseen Pansierin nostaessa esille “etniset vähemmistöt ja naiset, jotka erityisesti joutuvat lainvalvontatoimenpiteiden syrjimiksi”.
“Lapsia pitää suojella käytön ehkäisyn keinoin ja heidän pitää saada asiallista ja objektiivista tietoa huumeista lapsille suunnattuna ja ikäryhmälle sopivana”, Pansieri kommentoi lapsen oikeuksien toteutumista.
Pansieri sanoi raportin kehottavan jäsenvaltioita dekriminalisoimaan huumausaineiden käyttö ja hallussapito, “koska niiden kriminalisointi luo merkittäviä esteitä oikeus terveyteen -normin toteutumiselle”.
Ruth Dreyfuss nosti esille YK:n järjestöjen yhteistyön tässä asiassa sekä sen, ettei ihmisoikeuksien kunnioittaminen ole itseisarvo vaan meidän pitää arvioida myös harjoitetun politiikkamme tehokkuutta.
Ruth Dreyfuss huomautti, ettei huumesodan aiheuttamista haitoista pidä puhua ei-aiottuina seurauksina, koska ne ovat suoraan seurausta siitä, ettei politiikassa ole otettu huomioon ihmisoikeuksia.
IDPC:n osallistuminen yhtenä paneelin pääpuhujista on osoitus siitä, että ihmisoikeusneuvosto on tosissaan ihmisoikeuksista. IDPC on huumesotaa arvosteleva kansalaisjärjestö, jollaisia ei vielä pari vuosi sitten hyväksytty kuin lehdistötilaisuuksiin ja muihin sivutapahtumiin yleisöksi.
Fordham esitti ihmisoikeusneuvostolle pysyvän, vuosittain kokoontuvan foorumin perustamista, jossa käsiteltäisiin huumepolitiikan luomia ajankohtaisia ongelmia.
Huumeiden vastaiset järjestöt osa ongelmaa, ei ratkaisu
Huumerikoksista teloitettujen määrä on pysynyt korkeana, arviolta 550 vuodessa. Kuolemaantuomittuja on satoja enemmän mutta monessa kuolemanrangaistuksia langettavassa maassa tuomioita ei ole käytännössä pantu täytäntöön. Hyvin pieni joukko valtioita vastaa suurimmasta osasta teloituksia: Kiina, Iran ja Saudi-Arabia ovat maailman agressiivisimpia teloittajia.
Useat valtiot ovat viime vuosina rajoittaneet huumeiden vastaista yhteistyötä sellaisten maiden kanssa, jotka langettavat kuolemantuomioita huumerikoksista. Vielä tärkeämpää on ollut useiden valtioiden vetäytyminen asekaupoista kuolemanrangaistusten langettamisen takia kuvastaen sitä, kuinka vakavana asia on alettu kokemaan.
“Huumerikosten takia tappavat hallitukset edustavat kansainvälisen yhteisön äärilaitaa”, Harm Reduction International järjestön toiminnanjohtaja Rick Lines toteaa.
Suurista lupauksista ja miljardeista dollareista ja euroista huolimatta huumeiden vastainen politiikka ei ole onnistunut vähentämään huumeiden käyttöä eikä siihen liittyviä ongelmia vaan luoneet yhä uusia ja entistä isompia ongelmia. Siksi kaikki huumeiden vastaiset organisaatiot ovat osa ongelmaa eivätkä ratkaisu.
Kuolemanrangaistusten vastaisuus on noussut viimeisten parin vuoden aikana jopa YK:n huumevalvontabyrokratian keskuudessa. YK:n huumetoimisto, UNODC ja kansainvälinen huumevalvontalautakunta, INCB, ovat alkaneet painostamaan kuolemanrangaistuksia langettavia valtioita. Tämä asia tullaan puimaan perinpohjin UNGASS2016 kokouksessa.
Ruotsin huumehaukat ja lapsen oikeudet
Ruotsalaiset huumehaukkajärjestöt ovat vuosikymmenien ajan tottuneet päsmäröimään kansainvälisen huumepolitiikan areenalla. Siksi parin viime vuoden kehitys on ollut niille kiusallisia ja viimeisin kolaus on tämä YK:n ihmisoikeusvalvonnan kääntyminen huumesotaa vastaan. Paneelikeskustelussa ei ollut edustettuna yhtään huumehaukkaa jopa YK:n huumetoimiston, UNODC, edustajan puhuessa rohkeasti uudistamisen tarpeesta.
WFAD:n pääsihteeri Linda Nilsson asettaa ideologisesti vastakkain haittoja vähentävät toimenpiteet lapsen oikeuksien julistuksen 33:nnen artiklan kanssa, joka velvoittaa takaamaan lapselle huumeettoman ympäristön. Kylmä totuus on se, ettei kriminaalivalvonnasta ole tätä artiklaa täyttämään eli pitämään huumeita pois lasten ja nuorten käsistä. Suomessa Aarnio-keissi alleviivaa huumehaukkojen politiikan onttouden.
ECAD:n Erik Lejonmarck jopa vaatii ihmisoikeusvaltuutettua vetämään raporttinsa takaisin ja korjaamaan se!
On hyvin outo asetelma laittaa lapsen oikeudet ja ihmisoikeudet vastakkain ECAD:n ja WFAD:n tavalla. Siinä ei ole mitään logiikkaa. Lapsen etu on se, että huumeita myydään valvotusti ikärajojen puitteissa. Lapsen etu on myös se, etteivät vanhemmat ole vankilassa, pakkohoitoleirillä eikä hirressä!
Tämä retoriikka peittää alleen sen, että WFAD ja ECAD tukevat kuolemanrangaistuksia sellaisista rikoksista, jotka eivät täytä vakavan rikoksen kynnystä eli uhkaa toisen hengelle tai terveydelle.
Drugnewsin julkaisema artikkeli huipentuu valitukseen siitä, kuinka “Huumeiden rajoittamiseen pyrkivien ja liberaalien voimien välinen lämpötila kohoaa ennen UNGASS2016 kokousta New Yorkissa huhtikuussa 2016”.
Tällainen kommentointi paljastaa huumehaukkojen agendan määritellä toiset ihmiset vähemmän arvokkaiksi kuin toiset. Heille ihmisoikeudet ovat kauppatavaraa siinä missä huumeetkin.
Saudi-Arabia ja ihmisoikeuksien toteutuminen
Saudi-Arabia on yksi maailman eniten huumerikollisia teloittava maa, jonka muukin ihmisoikeustausta on synkkä. Sen ihmisoikeustulkinnat nousivat syyskuussa otsikoihin sen vaatiessa LBGT-ihmisten oikeuksien poisjättämistä YK:n kehitystavoitteista, koska “ne ovat vastoin Sharia-lakia”.
Saudi-Arabian edustaja, YK:n suurlähettiläs Faisal bin Hassan Trad valittiin ihmisoikeusneuvoston puolueettomien asiantuntijoiden paneelin puheenjohtajaksi, mikä tuntuu heikentävän ihmisoikeusneuvoston arvovaltaa. Tuskin mikään muu maa vaikuttaa niin ihmisoikeuskielteiseltä kuin Saudi-Arabia.
Wikileaksin paljastuksista tiedämme, kuinka Britannia ja Saudi-Arabia kävivät kauppaa tästä paikasta ihmisoikeusneuvostossa. Saudi-Arabia sai paikan nyt, koska se oli kannattanut Britannian valintaa edellisellä kaudella 2014 - 2015. Kaupankäynti paljastaa sen, kuinka paljon valtiot arvostavat ihmisoikeuksia. Tapaus on myös esimerkki siitä, miten huumeongelmalla on käyty poliittista kauppaa vuosikymmenien mittaan.
Historia on opettanut, etteivät ihmisoikeudet ole syntymälahjoja ja ne voidaan peruuttaa poliittisen tilanteen muuttuessa. YK:ssa tämä on poliittinen prosessi, jossa ihmisoikeuksien kunnioittamisen alaa neuvotellaan koko ajan laajemmaksi.
Arkipäivän tasolla ihmisoikeuksien kunnioittaminen tarkoittaa jatkuvaa neuvottelua ympäröivän yhteiskunnan ja valtion suuntaan. Euroopan pakolaisongelma on nostanut tämän kouriintuntuvasti esille.
Miksi kannabiksen käyttäjien oikeudet olisivat sitten muita ongelmia tärkeämpiä? Ja onhan meillä jo tarpeeksi päihteiden aiheuttamia ongelmia, kuten huumehaukkojen viimeinen argumentti kuuluu. Päihdeyhtiöt vastustavat huumeiden ja erityisesti kannabiksen laillistamista kilpailusyistä.
Ihmisoikeudet pitää ottaa jakamattomina, koska jokaisen vapaus on kiinni siitä, että kaikki ovat vapaita. Siksi ihmisoikeusperiaatteesta on pidettävä kiinni!
Ruotsin huumeiden käyttäjien yhdistys, Svenska Brukarföreningen, on hyvä esimerkki siitä, kuinka huumeiden käyttäjät voivat puolustaa ihmisoikeuksiaan ja vallata heille kuuluvaa sosiaalista tilaa. Se on tuonut ulkomaisia puhujia, mm. Richard Bransonin, esiintymään Ruotsiin saaden hyvää julkisuutta vaatimuksilleen.
Svenska Brukarföreningen toi International Centre on Human Rights and Drug Policy -järjestön johtajan Damon Barrettin puhumaan Tukholmaan 23.9.2015. Barrett kysyy, että kumpaan ryhmään Ruotsi haluaa liittoutua huumepolitiikassa kansainvälisesti, USA:n vai Venäjän kanssa? Venäjä on kokoamassa huumeliberaalien vastaista valtioliittoa UNGASS2016:een. Barrettin mielestä Ruotsilla on kuitenkin enemmän yhteistä vaikkapa Portugalin kanssa.
Lähde: IDPC 30.9.2015, UN News Center 28.9.2015, Drugnews 29.9.2015, Independent 29.9.2015, Zero Hedge 1.10.2015, Ihmisoikeusneuvoston huumepoliittinen paneelikeskustelu 28.9.2015.
Human rights and UNGASS 2016 - Where does Sweden stand? Esitelmä on englanniksi ja ääni hyvälaatuinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti