Kaikki loppuu aikanaan, niin myös tämä blogi. Suuri kiitos uskollisille seuraajillemme ja satunnaisille lukijoille. Jatkossa voit seurata kannabisaiheisia uutisia esimerkiksi Hamppu.netin etusivulta, johon on koottuna samat uutislähteet kuin tässä blogissa on ollut, ja lisäksi pari muutakin.
Kiitos! Näkemiin!
tiistai 6. helmikuuta 2018
torstai 25. tammikuuta 2018
Hörhöttelypolitiikan loppu
Kansainvälinen komissio kehottaa uusimmassa raportissaan poliitikkoja ja viranomaisia lopettamaan hörhöttelypolitiikka ja käyttäjien sorto. Suomessa huumeviranomaiset painivat luomassaan väärin- ja viihdekäyttöhimmelissä.
Tusky on seurannut kansainvälisen huumekomission, Global Commission on Drug Policy, GCDP, työtä huumepolitiikan uudistamiseksi. Vuoden 2018 alussa ilmestynyt komission seitsemäs raportti “The World Drug Perception Problem: Countering Prejudices about People Who Use Drugs” jatkaa komission johdonmukaista linjaa purkaa huumeongelma ymmärrettäviin osiinsa. Raportin julkistamistilaisuus oli Lontoossa 9.1.2018.
Helsingin Sanomat uutisoi ainoana suomalaisena tiedotusvälineenä raporttia: "Yleisö, poliitikot ja media puhuvat usein huumeidenkäytöstä tunteellisesti, moralisoiden ja faktoista piittaamatta. Tosiasiassa huumeiden ongelmakäyttäjiä on vähän, esittää tuore raportti. Kansainvälinen asiantuntijaryhmä vaatii puhetyylin uudistamista ja huumepolitiikan uudistamista: Turha sota huumeita vastaan polkee nyt ihmisoikeuksia."
Muutos on jo käynnissä useissa maissa, mutta varsinkin virkamiehillä ja poliitikoilla on vaikeuksia löytää uusi suunta ja luotettavia tiedonlähteitä. Näin komissio muotoilee asian:
“Huumekeskustelua hallitsee kaksi tarinaa: toinen yhdistää huumeet rikollisuuteen ja toinen kuvailee niitä väistämättömiä tuhoisia seurauksia, joita huumeet aiheuttavat käyttäjässään ja hänen lähipiirissään.”
“Aivan liian pitkään huumeita on pidetty aineina, joita täytyy välttää hinnalla millä hyvänsä; huumeiden käyttäjät on suljettu yhteiskunnan ulkopuolelle ja heitä on pidetty epäsosiaalisina, turmeltuneina tai poikkeavina. Huumeisiin liitettyjä ennakkoluuloja ja pelkoja ilmaistaan leimaavalla kielenkäytöllä, leimaaminen synnyttää sosiaalista eristämistä ja sortolakeja, ja lopulta kieltolaki oikeuttaa pelot ja ennakkoluulot. Tämä noidankehä pitää lopettaa. Siksi komissio nimesi uusimman raporttinsa “Kansainvälisen huumeongelman ymmärtämisen ongelma”.”
“Valtiot ovat vastuussa väärien käsitysten korjaamisesta. Yhteiskuntiemme johtajien tulee osoittaa kunnioitusta kaikkia kansalaisia kohtaan mutta erityisesti haavoittuvimpia ja leimatuimpia kohtaan.”
“Huumeiden käyttäjiin suoraan yhteydessä olevat ammattilaiset - terveysalan, sosiaalitoimen tai kriminaalivalvonnan -
kantavat vastuun välttää rodullisia, rikollisuuteen ja huumeisiin liittyviä ristiriitoja.”
“Kaikkien kansalaisten tulee vaatia tietoa huumepolitiikan oikeista kustannuksista ja kuinka tämä vaikuttaa ihmisten elämään, yhteisöihin ja valtion talouteen. Vain tällä tavalla kansalaiset pystyvät osallistumaan uudistuksia koskevaan keskusteluun tietoisena tosiasioista.”
“Me torjumme ennakkoluuloja tiedolla. Haluamme rohkaista asenteiden, kielen ja niiden tapojen muutosta, joilla huumeiden käyttäjiä kohdellaan. On välttämätöntä katkaista tämä noidankehä, joka vahingoittaa ihmisiä ja yhteiskuntaa.”
Komissio esittää raportissaan vakuuttavasti, kuinka kaikki, mitä ihmiset luulevat tietävänsä huumeista, on enemmän tai vähemmän propagandaa. Tai “intohimoisia uskomuksia”, kuten komissio se tahdikkaasti muotoilee.
Raportin viesti on yksinkertainen: aineiden luokittelu huumeiksi on ollut mielivaltaista ja farmakologisesti kestämätöntä, ja huumeiden käyttäjien demonisointi perustuu ennakkoluuloihin.
Valistusta jaetaan nuorisolle pelottelumielessä ilman, että sen tehokkuutta arvioitaisiin. Tutkimus osoittaa, että huumevalistus altistaa huumekokeiluille, mutta se ei anna neuvoja, kuinka välttää käytöstä aiheutuvia haittoja. Huumeiden vastaiset liioitellut uhkakuvat vievät virkamiehiltä uskottavuuden nuorison silmissä.
Huumausaineiksi luokiteltuja aineita on demonisoitu, mutta vain 10 % käyttäjistä on ongelmaisia ja he tarvitsevat apua, ei enää lisää kiusaamista, siitä tässä on kyse.
Kriminaalivalvonta aiheuttaa suurimman osan niistä haitoista, jotka valvontakoneisto valistuksessaan asettaa aineiden vaikutuksiksi. Itseään viattomina pitävät huumevalistajat rekrytoivat kouluista ja oppilaitoksista yhä uusia huumeiden kokeilijoita, joista osa pääsee niitä tarpeeksi kauan vedettyään poliisin vasikaksi, järjestelmän lopputulokseksi.
Ja siksi huumepolitiikasta ei ole saanut keskustella vapaasti vaan myös eriävän mielipiteen omaavia on leimattu ja syrjitty. Pahinta mitä poliitikolle voi tapahtua, on leimautua huumeliberaaliksi eller knarkliberal på svenska.
Komission ehdotukset
Muutos on todellakin ilmassa. Komissio näkee muutoksen merkkejä johtajuudessa ja tiedonsaannissa.
Kysyttäessä äänestäjät perustelivat kantaansa järkevillä, käytännön läheisillä syillä, kuten hoitojärjestelmän toteen näytetyillä tuloksilla. Tässä oli selkeä ero vuosien takaisiin vastauksiin, jolloin äänestäjiä motivoi enemmän uskomukset ja vakaumus.
Komissiolla on selkeitä toimenpide-ehdotuksia, joista kolmas on suunnattu kannabisaktivisteille: pidä keskustelua vireillä! Ota osaa keskusteluun, pidä yllä toimintaa, puolusta kannabiksen käyttäjiä ja vaadi hallitusta, eduskuntaa, oikeuslaitosta, kaupunginjohtajia, tiedotusvälineitä, terveydenhoitoa ja sosiaalialan ammattilaisia kantamaan vastuunsa.
Valvontaviranomaisille komissiolla on selkeä viesti: lopettakaa sorto ja hörhöttely! Lopettakaa sellainen toiminta, joka perustuu kielteisille mielikuville huumeita käyttävistä ihmisistä.
Komissio muistuttaa raportissaan vuonna 2019 pidettävästä YK:n huumeohjelman tarkistuskokouksesta. Tällöin kannattaa kiinnittää huomio YK:n huumekomission, CND, ministeritason kokouksessa, kansainvälisissä dokumenteissa ja neuvotteluissa käytettävään terminologiaan.
Suomalainen kannabiskeskustelu - kenen kartalla seisot?
Komission lähestymistapaa voi soveltaa myös suomalaisen kannabiskeskustelun kritiikissä. Suomessa kannabisuutisoinnissa käytetään pääasiassa terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, THL, huumepoliisin ja sen propagandajärjestön Irti Huumeista ry:n, IHRY, edustajia, joita pidetään alan asiantuntijoina. Voidaan puhua suomalaisesta vankilateollisesta kompleksista.
Vuonna 2015 THL:n järjestämässä ‘Olemmeko samalla kartalla huumeasioissa’ -seminaarissa haettiin vastauksia mm. ongelmaan kannattaako Coloradosta ottaa mallia huumelainsäädäntöön?
“Kannabiskokeilut yleistyvät Suomessa ja keskustelu kannabiksen laillistamisesta käy vilkkaana. Huumeiden kokeilun ja käytön ehkäisy ovat tulevaisuudessa keskeisiä ehkäisevän päihdetyön painopisteitä.“
Seminaarin aloitti eturivin asiantuntijaksi tituleerattu päihdelääkäri Sari Leinonen, joka kertasi kaikki huumevalistuksen peruskliseet isoäidin kannabiksesta huumehörhöön. Esitelmä oli henkilökohtaisen tunnepohjainen performanssi Leinosen käyttäessä selvästi turhautunutta kieltä asiakkaistaan. Tämä muistutti suomalaisen kahden raiteen huumepolitiikan perusajatuksesta: pääasia on ihmisarvon halventaminen pelkän päihdevalinnan perusteella. (video näkyy Tuskyn uutisen alaosassa)
Samana vuonna ilmestyi huumepoliisin ja sen propagandajärjestön Irti Huumeista ry:n, IHRY, kirja “Huumepoliisin jalanjäljissä”, joka kertoo henkilökohtaisella tasolla huumevirkamiesten maailmankuvasta ja sielun elämästä: kysymys on hyvän ja pahan taistelusta, jossa poliisi tarvitsee huumeriippuvaisia vasikoikseen saadakseen tietoja kieltolain luomasta alamaailmasta.
IHRY:n edellinen toiminnanjohtaja Jukka Riipinen nolasi itsensä valtakunnan ykköskannabiksen vastustajana. IHRY:n uusi toiminnanjohtaja Mirka Vainikka on yrittänyt esittää rennompaa tapausta, mutta hänen purkauksensa "Kannabiksesta keskustellaan taas" Uusi Suomen blogissa 4.12.2017 jatkaa IHRY:n perinteistä huumepoliisilta perittyä sanelupolitiikkaa, joka sanelee kansalle jopa oikeat käsitteet:
“Kannabista voidaan käyttää lääkkeenä, mikäli se on lääkärin arvion mukaan perusteltua ja lääkäri on kirjoittanut lääkereseptin. Kuitenkin lääkkeenä kannabista käytetään vähän. Haluan huomauttaa, että itsehoitolääkkeeksi kannabis ei sovellu ja Suomessa itsehoitolääkkeet myydään apteekeissa. Ei osteta kaverilta tai kasvateta itse. Tuolloin on kyse huumausainekäytöstä. Terminä itsehoito huumeeksi käytettävien aineiden kanssa on harhaanjohtava. Jopa epäsopiva.”
Suomalainen huumepolitiikka on ylhäältä johdettua retoriikkaa, jossa käyttäjillä on onnettoman uhrin rooli valtiollisten toimenpiteiden passiivisena objektina. Perversseintä suomalaisessa kannabiskeskustelussa on poliisin rooli eniten käytettynä asiantuntijana tiedotusvälineissä, koulujen huumevalistuksessa ja muissa huumetilaisuuksissa, jonka ei tarvitse perustella väitteitään. Esimerkkinä huumepoliisin asiantuntijuudesta uutinen samalta vuodelta kuin THL:n seminaari:
"Vanhempi konstaapeli Tiina Kuosa Itä-Uudenmaan poliisista kertoo, että nuorten oireilun ja rikoskierteen taustalla on yhä useammin kannabis.
“Kannabis on huume siinä missä esimerkiksi piri eli amfetamiinikin, ja pössyttelijä on narkki siinä missä muidenkin huumeiden käyttäjä.
Poliisi kiertää kouluissa puhumassa kannabiksen vaaroista. Kuosa painottaa, että vanhempien tulee olla täysin kartalla siitä, mitä ja kenen kanssa oma lapsi puuhailee.”
Väärin- ja viihdekäytön paradigma
Suomalaista kannabiskeskustelua rajaa viranomaisten meille antama väärin- ja viihdekäytön ajatusmalli. Edellinen oli vuosikymmeniä huumepolitiikassa pakollinen ja jälkimmäinen on 2000-luvun alun moralistinen käännöskukkanen englantilaisesta recreational-termistä. Päihteiden käytön kohdalla tällaisia määritelmiä ei käytetä, puhutaan vain käytöstä. Monet pitävät virkistys- tai rentoutuskäyttöä parempina termeinä kuvaamaan omaa käyttöään.
THL julkaisi syksyllä 2017 tiedotteen “10 neuvoa kannabiksen käytön haittojen vähentämiseen”. Tiedote on käännetty American Journal of Public Health julkaisussa elokuussa 2017 julkaistusta “Lower-Risk Cannabis Use Guidelines: A Comprehensive Update of Evidence and Recommendations”. Tämä on ensimmäinen kerta, jolloin kannabiksen käyttäjille sovelletaan ns. haittoja vähentävää politiikkaa verrattuna siihen, kuinka politiikkaa kannabiksen ympärillä on vuosien mittaan vain kiristetty mm. syyttäjien kotikasvatusohjeistuksilla, pikatesteillä, ajokorttivaatimuksilla, tuhansilla kotietsinnöillä jne.
"10 neuvoa" on hyvä aloitus ja joukossa on ihan päteviä neuvoja, tosin mm. vaporisaattorit ovat kuuluneet kannabiskulttuuriin ilman tällaisia viranomaisten paimenkirjeitäkin. Ensimmäisenä neuvona THL tarjoaa moralistisen ohjeen “Tehokkain tapa välttää kannabiksen käytön haittoja on pidättäytyä sen käytöstä”. Höysteenä kerrotaan millaiseen tutkimusnäyttöön ohje perustuu: “Näytön aste: ei tarvita”.
Tiedotteessa ei käytetä termiä viihdekäyttö mutta se perustuu tälle ajatusmallille eli kieltolaille, jota ei edelleenkään tarvitse perustella millään.
Kansainvälisen komission raportissa kerrotaan, kuinka eniten ja vakavimpia haittoja tulee kriminaaliviranomaisten toimista. Näitä THL:n ohjeistus ei käsittele lainkaan, ja näyttää siltä että sellaiset asiat ovat THL:n paradigman ulkopuolella.
Näiden varausten saattelemana THL:n julkaisu oli hyvä avaus sen tunnustamiseksi, että yhä kasvava osa kansalaisista ei näe perusteita noudattaa sen ensimmäistä käskyä, koska ei miellä käyttävänsä kannabista väärin eikä viihteeksi.
Pilvee ja alkoholii
Vuonna 2017 ilmestyi Pekka Hakkaraisen ja Karoliina Karjalaisen tutkimus "Pilvee, Pilvee". Siinä nousee esille yhteys alkoholin käytön ja kannabiksen käytön välillä. Tutkimuksessa todetaan: "Todennäköisyys kannabiskokeiluihin tai kannabiksen käyttöön oli sitä suurempi, mitä tiheämmin runsaan alkoholin kulutuskertoja oli."
Tutkimus antaa ymmärtää, että alkoholin käyttö altistaa kannabiksen käytölle, mitä on noussut esille muissakin yhteyksissä. Löytyy paljon tapauskertomuksia, joissa havaitaan tämä järjestys, että ensimmäiset kannabiskokeilut tapahtuvat kaveripiirissä humalassa.
Enää ei voida väittää kannabiksen johtavan kovempiin aineisiin, aiheuttavan skitsofreniaa eikä raunioittavan aivoja, mutta THL esittää, että kannabis ja alkoholi esiintyvät yhdessä jotenkin sellaisessa yhteydessä, ettei kannabista voi laillistaa! Tämä nousi jälleen Kalevassa 18.1.2018 julkaistussa artikkelissa “Nuorten tupakointi vähentynyt, kannabiksen käyttö suomalaisten keskuudessa yleistynyt”.
“Kannabista ja alkoholia vertaillaan usein, ja monet pitävät kannabiksen haittoja vähäisempinä. Hakkarainen tähdentää, ettei pilvi ole useinkaan vaihtoehto viinalle.”
“Kannabiksen käyttäjät juovat alkoholia muuta väestöä enemmän. Usein niitä käytetään samanaikaisesti.”
Pilvi ei todellakaan ole usein vaihtoehto viinalle eikä kannabis kilpaile tasaveroisesti marketeissa oluenkaan kanssa! Käytännössä tilanne lienee se, että alkoholi laskee kynnystä kokeilla kiellettyjä aineita, myös kannabista. Hallitus lisäsi nuorten altistumista alkoholille sallimalla yhä vahvempia alkoholijuomia sinne limppari- ja karkkihyllyjen viereen. Käykää sittarissa katsomassa jos ette usko!
Mutta miten alkoholin valta-asema liittyy kysymykseen kannabiksen laillistamisesta ?
Irti viihdekäytöstä
Viihdekäyttö-termi on kannabiskeskustelun keskeinen käsite. Hakkaraisen ja Karjalaisen em. tutkimus sekä viihdekäyttö nousi esille YLE:n 20.1.2018 julkaisemassa artikkelissa "Kolmikymppinen Jonna on huumeiden viihdekäyttäjä, joka toivoo huumeiden laillistamista – Asiantuntijan mielestä "viihdekäyttö" on liian myönteinen käsite".
Artikkeli alkaa havainnosta, että "Kannabiksen käyttäjät eivät muodosta sosiaaliselta taustaltaan tai huumeiden käyttötavaltaan yhtenäistä ryhmää. Tähän tulokseen tuli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen kollegoineen tutkittuaan käyttäjien toimintaa väestökyselyvastausten pohjalta."
Artikkelin teemana on viihdekäyttö ja kuinka se pitäisi määritellä. Hakkarainen esittää viihdekäytön eri muotoja: tyyppikäyttäjä, kokeilija, satunnaiskäyttäjä, viikkokäyttäjä, päivittäiskäyttäjä, alkoholin korvaaja, testailija ja varttuneempi käyttäjä.
Toisen artikkelissa haastatellun asiantuntijan mielestä "viihdekäyttö" on liian myönteinen käsite.
"A-Klinikka Oy:n toimitusjohtaja Kaarlo Simojoki ei mielellään ylipäätään puhuisi huumeiden viihdekäytöstä vaan mieluummin satunnaiskäytöstä, koska viihdekäyttö "kuulostaa liian positiiviselta".
Huumeiden viihdekäyttö näkyy myös päihdehuollon parissa työskentelevien arjessa eri tavoin."
Simojoki toteaa rehellisesti myös, että "Päihdeklinikoille hakeutuu asiakkaita muun muassa silloin, kun esimerkiksi lähipiiri reagoi satunnaiseen käyttöön."
Asiantuntija tunnustaa, että päihdehoitoa rasittaa myös hysteerisen ilmapiirin luomat ns. väärät hälytykset. Asiantuntijat ja tutkijat eivät kuitenkaan ole tutkineet sitä, kuinka heidän kantsu-uutisillaan on luotu hysteriaa ja vääriä luuloja perhepiireissä, lähiöissä, kouluissa ja ostoskeskuksissa.
Hakkarainen haluaa selkeästi argumentoida avoimemman keskustelun puolesta, mutta asiantuntijamme ovat jääneet luomiensa väärin- ja viihdekäyttö termien paradigman vangeiksi. Tilastollisten aineistojen läpikäyminen kollegiaalisessa ympäristössä voi vahvistaa omia ennakkoluuloja ja huume kun huume. Ei ihme, että lähipiirit panikoivat tässä maassa pienistäkin kantsuepäilyistä kun asiantuntijoiden anti on sanamagiaa.
Kannabisjulkisuus jatkui tammikuussa, kun Turun Sanomat julkaisi 21.1.2018 kokonaisen kolmen sivun kokonaisuuden "Kannabiksen lääkekäyttöä joutuu sielä salailemaan" kannabiksen lääkekäytöstä, jossa haastatellaan turkulaista lääkekannabispotilasta Johan Kustosta, professori Pekka Hakkaraista sekä neljää kansanedustajaa.
TS:n paperiversiossa Hakkarainen kertoo jutun alussa siitä, miten kantsu-uutisointi on tehnyt kannabista käyttävien potilaiden elämästä usein pelon, häpeän ja salailun leimaamaa.
"He eivät uskalla puhua siitä edes lääkärinsä kanssa vaan käyttävät kannabista omin päin," toteaa tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen.
Ja ne tutkimustulokset
TS:n jutussa haastatellaan myös kristillisten puheenjohtajaa, lääkäri Päivi Räsästä, joka jutun pareriversiossa lopettaa kommenttinsa: "Lääkekannabiksen käytön laajentamista ei pidä siis tehdä poliittisin perustein, vaan se tulee jättää asiantuntijoiden arvioitavaksi ja käypähoito-suositusten mukaiseksi."
Räsänen viittaa asiantuntijalla mitä luultavimmin valtakunnan ykköskannabiksenvastustajaksi nousseeseen professori Eija Kalsoon, joka kertoi syksyllä YLE:n kanssa asiantuntijavallasta kinaillessaan tietolähteekseen kannabisasioissa USA:n liittovaltion National Institute of Drug Abuse, NIDA.
"Ohjasin toimittajan NIDA:n (National Institute of Drug Abuse) sivustoille, joilla NIDA:n johtaja käsittelee kannabikseen liittyviä ongelmia".
Ja luitte aivan oikein: NIDA on väärinkäytön keskeinen tutkimusinstituutti, ei minkään lääke- eikä viihdekäytön. NIDA perustettiin presidentti Nixonin aikakaudella 1970-luvulla, jolloin väärinkäyttö termin käyttö oli pakollista huumeiden yhteydessä, koska pelkän käyttö sanan käyttäminen saa nuorison käyttämään huumeita! NIDA:n ensimmäinen johtaja oli Robert Dupont, joka ymmärsi mahdollisuudet tehdä voittoja huumetestibisneksellä, ja siirtyi huumesodan lobbariksi. Selkeää ja loogista: myös huumehysterialla voidaan tehdä voittoa.
Marraskuussa 2017 Biological Psychiatry: Cognitive Neuroscience and Neuroimaging -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen omassa tiivistelmässä puhutaan “tulosten osoittavan siihen suuntaan, että krooninen kannabiksen käyttö liittyy…”. Eli jälleen kerran kannabiksen haittoja hakemalla hakeva tutkimus, joka ei kuitenkaan pysty osoittamaan mitään syy-seuraussuhteita.
Käytännössä tutkimuksessa vertailtiin aivojen kuvantamislaitteilla otettuja kuvia kannabiksen käyttäjistä ja ei-käyttäjistä. Aivokuvantamislaite ei kerro syy-seuraussuhteita, vaan tutkijoiden pitää yrittää päätellä niitä edellisten tutkimuksien pohjalta, puhutaan hypoteesista. Tieteellinen hypoteesi on tavallisesti teoriasta johdettu olettamus ilmiön toimintamekanismista, jota testataan empiirisellä aineistolla.
Yksi tutkijoista on NIDA:n johtaja Nora D. Volkow, jolla voi olettaa olevan hyvin selkeä teoria halutuista tuloksista, onhan ne asetettu USA:n liittovaltion huumausainelaissa, Controlled Substances Act. Näin syntyy narratiivi “yhä uusista tutkimuksista, jotka todistavat kannabiksen olevan haitallista”, jota Kalso ja kumppanit toistavat Suomessa.
Käytännössä kannabisvalistuksessa on vuosikymmeniä kierrätetty toinen toistaan tukevaa tutkimusta, jossa perhetaustan vaikutuksia on pidetty yhdentekevinä, perheen aineellisella köyhyydellä ei ole vaikutusta ja nuoriin kohdistunut seksuaalinen tai muu väkivalta on merkityksetöntä! Kalso on esimerkki siitä, kuinka kieltolaki on tehnyt poliiseista lääkäreitä ja lääkäreistä poliiseja.
Hyödyt mukaan keskusteluun
Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on ankarasta huumepolitiikasta huolimatta - tai luultavimmin juuri sen takia - eurooppalaisittain paljon huumekuolemiksi tilastoituja kuolemantapauksia. Vaikka laittomat huumeet ovat kaiken valvonnan ulkopuolella, aiheuttavat ne vähän kuolemia verrattuna päihteisiin ja lääkkeisiin.
"Meillä on paljon valitettavia yliannoskuolemia, jotka johtuvat buprenorfiinin, alkoholin ja rauhoittavien yhteiskäytöstä", toteaa suomalaisesta huumekuolemasta Kaarlo Simojoki YLE:n 16.1.2018 uutisessa "Ranskalaislehti: Subutex-lääkkeen laiton kauppa Suomessa mittavaa – Korvaushoidossa käytetään vain vähän, väärinkäyttö yleistä".
Kannabikseen ei ole kukaan koskaan kuollut, siinä on se ratkaiseva ero kun vertaillaan eri aineiden haittapotentiaalia. Se ei aiheuta skitsofreniaa vaan tuoreen tutkimuksen mukaan skitsofrenia aiheuttaa kannabiksen käyttöä, se ei aiheuta amotivaatiosyndroomaa, eikä nuorena aloitettu kannabiksen käyttö tyhmennä eikä vaikuta henkiseen suorituskykyyn. Kannabiksen käyttö nuorena ei heikennä työmuistia vaan voi jopa parantaa sitä.
Sen sijaan tutkimus toisensa jälkeen päätyy toteamukseen, että kun muut muuttujat otetaan huomioon, kannabiksen käyttö ei olekaan se varsinainen ongelma. Älykkyyttä ja toimintakykyä mittaavassa tutkimuksessa perhetaustan havaittiin selittävän, miksi kannabiksen käyttäjät suoriutuvat heikommin testeissä. Näihin testituloksiin vaikuttaa myös tutkijoiden omat ennakkoluulot.
Suomessa nuoria kuolee muita pohjoismaita enemmän alkoholin takia mutta alkoholin saatavuutta vain parannetaan. Löytyy selkeää tutkimusnäyttöä sille, että alkoholin käyttö rappeuttaa keskushermostoa kun taas kannabis suojaa alkoholin aiheuttamilta vaurioilta. Löytyy myös tutkimusnäyttöä sille, että kannabis suojaa maksaa alkoholin aiheuttamilta vaurioilta.
Kansanterveyden kannalta olisi suotavaa, että mahdollisimman moni alkoholin käyttäjä ottaisi kannabiksen päihdevalikoimaansa tai lääkkeekseen. Mutta tällainen ajattelu on vastoin Suomessa vallitsevaa paradigmaa eli ajatusmallia, koska kieltolain takia se on käytännössä NIDA:n paradigma - muutamasta THL:n hyvästä tyypistä huolimatta.
Kannabiksen kansainvälinen kieltolaki alkoi eurooppalaisten siirtomaavaltojen rasistisena politiikkana alistaa muita kansoja ja etnisiä vähemmistöjä, ja se jatkuu hallitusten köyhien kyykytyspolitiikkana, mistä tunnettu esimerkki on huumepolitiikan käyttäminen afro-amerikkalaista väestönosaa vastaan Yhdysvalloissa. Nixonin suunnittelema huumepolitiikka epäonnistui kansanterveydellisissä tavoitteissa mutta siitä tuli kansainvälinen menestys sisäpoliittisena välineenä köyhiä, toisinajattelijoita ja ylipäänsä marginaalisia tai uhkaksi koettuja väestönosia vastaan.
Kysymys ei ole pelkästään kannabiksen laillistamisesta tai kielipelistä, vaan huumesotaa käyvässä valtiossa on jotakin perustavaa pielessä. Valtioiden huumesodissa ja huumekartellien väkivallassa kuolee kymmeniä tuhansia ihmisiä. Tässä asiassa Suomi seisoo tukevasti samalla kartalla hirmuhallituksien, huumekartellien sekä huumesotalobbareiden WFAD:n ja NIDA:n seurassa.
Kannabista käytetään ihmisten kokemien hyötyjen vuoksi, ja tämän näkökulman puuttuminen on vuosikymmeniä jarruttanut keskustelua kannabiksen laillisesta asemasta. Järkevä keskustelu kannabiksesta alkaa, kun alamme sopimaan myytävien tuotteiden kannabinoidiprofiileista ja -pitoisuuksista.
Lähde: The World Drug Perception Problem: Countering Prejudices about People Who Use Drugs. Raportin kotisivut. BBC 10.1.2018, HS 11.1.2018, Kaleva 18.1.2018, YLE 20.1.2018, TS 20.1.2018, YLE 16.1.2018, Inverse 16.1.2018, AlphaGalileo 16.1.2018
Pekka Hakkarainen ja Karoliina Karjalainen: Pilvee, pilvee. Kannabiksen käyttötavat, käyttäjät ja poliittiset mielipiteet. YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 82 (2017):1.
Peter Manza; Dardo Tomasi; Nora D.Volkow: Subcortical Local Functional Hyperconnectivity in Cannabis Dependence. Biological Psychiatry: Cognitive Neuroscience and Neuroimaging. Marraskuu 2017.
Pikakelauksella Norjan pääkaupungissa Oslossa järjestetty 23. - 24.10.2017 kansainvälinen Nordic Reform Conference.
Global Commission on Drug Policy raportin julkistamistilaisuus 9.1.2018 Lontoossa
perjantai 12. tammikuuta 2018
Hollanti hivuttautuu kohti laillistamista
Hollannissa kannabiksen kasvatuksen laillistaminen on edennyt hallituksen periaateohjelmaan. Edellinen oikeusministeri jätti jälkeensä vakavan epäluottamuksen valtiovallan päätöksentekoprosessia kohtaan.
Tusky uutisoi vuonna 2016, että Hollannissa ollaan vihdoin avattu keskustelu kannabiksen kasvatuksen laillistamisesta hallitustasolla. Liberaali D66 puolue on kannattanut vuosikausia laillistamista. Vuoden 2017 helmikuun vaaleissa se sai 12% äänistä, pääsi mukaan hallitusneuvotteluihin ja sai kannabiksen kasvatuksen laillistavan lakialoitteensa taakse parlamentin enemmistön.
Kesti seitsemän kuukautta saada kokoon uusi hallitus ja koko sen ajan Hollannin kannabisyhteisö rukoili, ettei D66 taivu kristillisten puolueiden painostuksen alla. Vihdoin 10.10.2017 uusi koalitiohallitus julkaisi periaateohjelmansa Confidence in the Future. Kannabispolitiikkaa koskeva osuus sivulla 8 on vain kolme lausetta pitkä mutta siinä on historiallisen läpimurron aineksia.
“Hallitus laatii seuraavan kuuden kuukauden aikana lain viihdekäyttöön tarkoitetun kannabiksen kasvatuskokeiluista. Nämä kokeilut toteutetaan kuudesta kymmeneen suurella tai keskikokoisella hallintoalueella sen selvittämiseksi, voidaanko valvotusti kasvatettua kannabista toimittaa kannabiskahviloihin ja mitkä tämän kokeilun vaikutukset ovat. Sen jälkeen kun nämä kokeilut on puolueettomasti arvioitu, hallitus harkitsee lisätoimenpiteitä.”
Hollannissa on 388 hallintoaluetta, joista 103:ssa on yksi tai useampi kannabiskahvila. Kannabiskahviloiden lukumäärä on vähentynyt jatkuvasti 1990-luvun yli 1500:sta vuoden 2016 573:een.
Näin rajallisenakin tämä uusi kokeilu edustaa selkeää eroa vanhaan politiikkaan verrattuna. Hollannin hallitukset ovat vuosikymmeniä väittäneet, että kansainväliset huumesopimukset estävät kokeilemasta minkäänlaisia kannabiksen tuotannon malleja. Kansainvälisen laillistamisaallon myötä tämä argumentti ei ole enää pätevä.
Hallituksen aloite sai hyvää palautetta, ja parissa viikossa 27 isoa ja pienempää kaupunkia ilmoittautui mukaan kokeiluun. Kannabiskahvilat ovat myös ilmaisseet varovaista optimismia. Kannabiskahviloiden unionin Bond van Cannabis Detaillisten, BCD, puheenjohtajan Joachim Helmsin mukaan kokeilu viestittää “vuosikymmenien kummallisen tilanteen loppumisesta”.
“Tällä hetkellä kannabiksen ostaja ei oikeastaan tiedä, mitä hänen pussissaan on”, Helms kertoi haastattelussa.
Kokeilun yksityiskohdat ovat vielä auki, ja yhden huhun mukaan ajatuksena olisi antaa lupa yhdelle kasvattajalle, joka toimittaisi kaikille kokeiluun osallistuville kaupungeille 140 erilaista lajiketta. Hyvin erilaisia toimijoita on kiinnostunut kokeilusta mukaan lukien kanadalaiset Canopy Growth ja Tilray.
Kannabiksen kieltolain kumoamista ajava kansalaisjärjestö Verbond voor Opheffing van het Cannabisverbod, VOC, julkaisi asiasta kannanottonsa:
“Suunniteltujen paikallisten kokeilujen onnistumisen kannalta olennaista on monipuolisuus: riittävän paljon kasvattajia ja laaja kirjo eri lajikkeita. VOC on aina suositellut olemassaolevien kasvattajien asiantuntemuksen ja kokemuksen käyttämistä. Arvostelemme sitä, että pienet kotikasvattajat on sivuutettu suunnitelmista. Melkein päivittäin poliisi ratsaa kansalaisia, jotka kasvattavat pieniä määriä kasveja omaan käyttöönsä. Vuokranantajat ja pormestarit irtisanovat rutiininomaisesti pienimuotoisia kotikasvattajia kodeistaan ilman oikeusistuimen antamia päätöksiä. Tällaisen tulee loppua välittömästi.”
Kaksi hollantilaista kannabiskahviloiden liittoa, BCD ja Platform Cannabis Ondernemingen Nederland, PCN, ovat liittyneet yhteen Cannabis Connect liitoksi, joka on kannabisyrittäjien yhteisö tarjoten tietoa ja kokemusta hallituksen politiikkaan vaikuttamiselle ja saattaakseen kannabiskahvilat yhteen, jotta näillä olisi enemmän vaikutusvaltaa laillistamisprosessissa.
“Meille kaupanalana on tärkeää, että asiakas on lähtökohta. Jos meillä on tarjota heikkoa valtion kasvattamaa kannabista, ei asiakkaat osta sitä. Siksi on tärkeää ottaa laillistamisprosessiin mukaan koko tämä kaupanala, jolla on 40 vuoden kokemus asiakaspalvelusta ja tuotteesta,” selitti PCN:n puheenjohtaja Wouter van Egmond.
Van Egmond omistaa kannabiskahvila Xpresson Zwijndrechtissä, 45 000 asukkaan kaupungissa 60 kilometrin päässä Amsterdamista. Toiveet kaupungin ottamisesta mukaan hallituksen kannabiskokeiluun ovat korkeat. Zwijndrechtin pormestari Dominic Schrijer kannattaa valvontaa ja toimii yhteistyössä Xpresson kanssa.
“Kannabis pitää kasvattaa jossakin, joten tehkäämme se valvotusti jossakin suuressa kasvihuoneessa, mistä löytyy kokemusta ja tietotaitoa ja missä se on turvallista,” Schrijer selittää kantaansa.
Paikallishallinnot haluavat monimuotoisuutta
Hallituksen kannabiksen kasvatuskokeilun tavoitteena on “yhdenmukainen kokeilu” mutta paikallishallintojen edustajat ovat ilmaisseet kannatuksensa erilaisten lähestymistapojen kokeilemiselle.
“Nykyisen kannabispolitiikan ongelmat vaihtelevat paikkakunnittain”, paikallishallintojen yhteistyöneuvoston puheenjohtaja Jantine Kriens ilmoitti kantanaan.
Jotkut paikallishallinnot ovat alkaneet laatimaan omia ehdotuksiaan, kuinka he haluaisivat järjestää kannabiksen kasvatuksen alueellaan.
Utrecht kannattaa kannabisklubien kautta tapahtuvaa kannabiksen tuotantomallia kun taas Heerlen haluaa antaa yhdelle tuottajalle tehtäväksi toimittaa kannabista alueen kannabiskahviloihin.
Rotterdamin pormestari Ahmed Aboutaleb on ehdottanut kannabiskahviloiden sulkemista ja niiden korvaamista kannabisautomaateilla. Bredan pormestari Paul Depla pelkää epäonnistumista jos sallitaan vain yksi tuotantomenetelmä.
Hollannissakin hallitus valehteli kieltolain nimissä
Suvaitsevaisuuspolitiikasta huolimatta myös Hollannissa on koettu kansainvälisen kieltolakilobbyn toiminnan koko skaala järjestäytyneestä rikollisuudesta tutkimustulosten väärentämiseen. Hollannissa tämä henkilöityy konservatiivihallituksen oikeusministeri Ivo Opsteltenissä.
Vuonna 2015 TV-toimittaja Bas Haan raportoi salaisesta sopimuksesta huumekauppiaan ja Hollannin oikeus- ja turvallisuusministeriön kanssa. Viranomaistet olivat maksaneet vuonna 2000 4,7 miljoonaa guildenia tuomitulle huumekauppiaalle. Opstelten antoi vääriä tietoja parlamentille ja skandaali johti hänen sekä useiden korkeiden virkamiesten eroon.
Sen jälkeen vielä isommassa skandaalissa Haan paljasti, kuinka oikeusministeriö oli painostanut puolueettomia tutkijoita muuttamaan tutkimustuloksiaan, jotta ne sopisivat paremmin konservatiivihallituksen sortopolitiikkaan.
Oikeusministeriön ylempien virkamiesten painostamana tutkimusraporttia kannabiksen kasvatuksen valvonnasta muutettiin perusteellisesti vuonna 2014. Tutkimuksen tekijöiden värväämiseen, raportointiin ja johtopäätöksiin vaikutettiin siten, että oikeusministerin politiikka sai taakseen tukea eikä sitä arvosteltu, kuten tutkijat olivat alunperin päätelleet tuloksistaan.
Paljastus tuli sisäpiirin vuotajalta, kun yksi 1980-luvulta saakka oikeusministeriön tutkimuslaitoksessa Wetenschappelijk Onderzoek- en Documentatiecentrum, WODC, työskennellyt tutkija vuoti asiakirjat julkisuuteen. Vaikka WODC sijaitsee samassa rakennuksessa kuin oikeusministeriö, on se virallisesti puolueeton ja kansainvälisesti arvostettu tutkimusinstituutio.
Toimittaja Bas Haan sai käsiinsä viralliset asiakirjat ja satoja sähköposteja, jotka osoittivat sen kuinka pitkälle konservatiivihallitus oli valmis menemään ajaakseen kannabismarkkinoita kiristävät lait läpi.
Groningenin yliopiston professori Jan Brouwer tutki WODC:n raportin kaksi eri versiota ja kertoi lehdistölle:
“Alkuperäisen raportin mukaan hallintopiirien valitukset eivät olleet missään suhteessa kannabiskahvilan toiminnan kokoon. Itse asiassa ne eivät kokeneet juuri lainkaan järjestysongelmia. Toisessa versiossa todetaan hallintopiirien kokevan häiriöitä kannabiskahviloiden toiminnasta suhteessa niiden kokoon, mikä on täysin päinvastoin alkuperäisen tutkimuksen johtopäätöksen kanssa.”
Vielä räikeämpi oli kannabiksen laitonta vientiä koskevan tutkimuksen manipulointi. Opsteltenin usein toistama hokema oli, että “80% Hollannissa kasvatetusta kannabiksesta salakuljetetaan ulkomaille”. Tällä hän argumentoi kannabiksen valvottua kasvatusta vastaan. Vaikka kannabiskahviloille kasvatettua kannabista valvottaisiinkin, niin se ratkaisi vain 20% ongelmasta.
Tätä argumenttia kannabiksen laajasta salakuljetuksesta kierrätettiin Hollannin tiedotusvälineissä. Tämä fakta osoittautui myös tekaistuksi myytiksi, joka ei perustunut mihinkään tutkittuun tietoon. 80% oli poliisin esittämä väite, jonka oikeusministeri halusi nostaa faktaksi. Tämä kuulostaa tutulta myös Suomessa, jossa toimittajat siteeraavaat huumepoliisien väittämiä suoraan ilman tutkimuslaitoksien siunausta.
Ivo Opstelten toimi oikeusministerinä vuosina 2010 - 2015 ja piti kannabislainsäädännön kiristämistä uransa keskeisenä teemana. Hän yritti kieltää kasvatuskaupat ja turistien pääsyn kahviloihin ja korotti rangaistuksia liki kaikista kannabikseen liittyvistä teoista. Vuonna 2012 Hollannin hallitus sääti lain, joka kriminalisoi kannabiksen myymisen kannabiskahviloissa niille asiakkaille, jotka eivät pysty todistamaan asuvansa Hollannissa. Amsterdamin kannabiskahvilat saivat poikkeusluvan, koska ne ovat osa kaupungin turistinähtävyyksiä.
Hollannissa tehdään nykyään vuosittain 5000 ratsiaa kannabiksen kasvatuksen takia, mikä nostaa hintoja. Kannabiksen laatua ei valvota millään laboratoriotesteillä ja saatavuus on vaihtelevaa.
Tämä sai ulkomaisen lehdistön ja kannabiksen ystävät kautta maailman ihmettelemään, kuinka maailmankuulu hollantilainen suvaitsevaisuuspolitiikka muuttui täysimittaiseksi huumesodaksi.
WODC skandaali sai kaikki poliittiset puolueet ja hallintoalueet vaatimaan selvitystä tapahtuneista. Bredan kaupungin pormestari Paul Depla on ollut vuosikausia kotimaisen valvotun kasvatuksen puhemiehiä.
“Ensiksi sitä ei usko lukemaansa, koska luottaa hallitukseen ja WODC:n tutkimuksiin. Siitä seuraa täydellinen epätietoisuus, että mihin WODC:n raportteihin ylipäänsä voi enää luottaa. Arvostetun tutkimuslaitoksen asiantuntijavalta tuhottiin poliittisten tarkoitusperien vuoksi”, Depla tiivisti kaikkien tunnot.
“Nämä raportit ovat olleet keskeisiä niissä keskusteluissa, joita on käyty kannabispassista ja kannabiksen kasvatuksen valvonnasta.”
Professori Brouwerilla on selkeä näkemys siitä, mitä pitää tehdä.
“Jos olisin parlamentin jäsen, niin vaatisin täyttä selvitystä tästä asiasta.”
Checkpoint ja Hollannin paradoksi
Kahvilat saavat myydä kannabista mutta pitää sitä kerrallaan vain 500 grammaa. Checkpoint kahvilan kukoistuksen kaudella sen omistajalla Meddi Willemsenillä oli kahvilan tiloissa kerrallaan 200 kiloa kannabista. Tällainen liiketoiminta saattaa herättää epäilyksiä laajan järjestäytyneen rikollisorganisaation toiminnasta.
Turistien määrä herätti myös paljon huomiota. Checkpoint kahvilan myynnistä puolet meni ranskalaisille ja 40% belgialaisille turisteille. Alueelle nimitettiin uusi syyttäjä, joka sai syyttäjäviraston avaamaan rikostutkinnan.
Oikeudessa todettiin, että vaikka Checkpoint kahvilan toiminta oli lain vastaista, olivat paikallisviranomaiset avustaneet sitä olemalla puuttumatta toimintaan niin kauan, että omistajan tuomitseminen on sopimatonta. Checkpoint kahvilan koko teki laittomasta toiminnasta välttämätöntä.
“Tämä on rangaistavaa. Mutta samalla sitä ei voi välttää silloin, kun hoitaa hyvin toimivaa kannabiskahvilaa,” oikeus totesi.
Checkpoint kahvilan omistaja, 66 vuotias Meddi Willemsen sai vuonna 2010 tuomiokseen 16 viikkoa vankilaa ja 10 miljoonan euron sakot siitä, että hänellä oli kahvilassaan enemmän kannabista kuin laki sallii.
Marraskuussa 2017 vetoomustuomioistuin antoi ratkaisunaan, että Willemsen on syyllinen rikollisjärjestön johtamiseen, mutta häntä ei voi rangaista tästä.
Oikeuden puheenjohtaja sanoi Checkpoint kahvilan tarinan korostavan Hollannin lainsäädännön absurdiutta. Kannabiksen myyminen kaupassa on laillista hyvin ankarien säädösten alaisuudessa, mutta sen tuotanto ja tukkumyynti on laitonta.
“Tässä on lainsäätäjillemme tehtävä,” oikeuden puheenjohtaja lopetti.
Lähde:
Dutch News 27.11.2017, Dutch News 8.10.2017, Dutch News 7.12.2017, Guardian 29.11.2017
Hallitusohjelma Confidence in the Future 10.10.2017
Dokumentti Hollannin kannabiskahviloiden historiasta
Reefer madness in Dutch parliament 4.2.2017
perjantai 5. tammikuuta 2018
Kanadan laillistamisprojekti etenee
Kanada laillistaa kannabiksen ensimmäisenä G7-ryhmän valtiona. Valtio ilmoittaa suojelevansa nuorisoa rikollisuudelta ja kannabiksen haitoilta, kriitikot pitävät laillistamissuunnitelmaa pääomapiireille tarkoitettuna kronyisminä, hyväveliverkoston suosimisena.
Kanadan parlamentti hyväksyi 27.11.2017 kannabislain C-45, joka kumoaa kannabiksen kieltolain. Päätös syntyi äänestystuloksella 200 puolesta ja 82 vastaan. Senaatin käsittelyssä voidaan vielä tehdä pieniä muutoksia, mutta laki astuu voimaan 1.7.2018.
Kanada on ensimmäinen iso ja vaikutusvaltainen kannabiksen laillistava G7-ryhmän valtio, taloudella mitattuna maailman kymmenenneksi suurin. Kanadassa ei ole kannabiksen laillistamisessa ristiriitaa liittovaltion ja osavaltioiden välillä kuten Yhdysvalloissa. Coloradossa kehitetty kannabistuotemerkki jää osavaltion sisäisille markkinoille Yhdysvalloissa liittovaltion lain takia. Tämä on antanut Kanadalle merkittävän etumatkan kannabisneksen kehittämisessä.
Kaupalliset mahdollisuudet ovat suuria: Vuonna 2017 Kanadassa myytiin kannabista laillisesti lääkekäyttöön 250 miljoonalla C$ eli 170 miljoonalla eurolla ja laillisen myynnin viihdekäyttöön arvioidaan kasvavan 2,3 - 4,5 miljardiin C$ (1,5 - 3 miljardia €) vuoteen 2021 mennessä. Coloradon kokemusten perusteella voidaan odottaa lisäpotkua turismiin. Lailliset ja valvotut markkinat luovat työpaikkoja ja vähentävät rikollisuutta. Kotimaan markkinoiden lisäksi kansainvälisten markkinoiden odotetaan myös kasvavan suuriksi.
Laki asettaa kannabiksen ostamisen alaikärajaksi 18 vuotta, mutta paikallishallinnot saavat päättää tästä omalla hallintoalueellaan. Kerralla saa pitää hallussaan korkeintaan 30 grammaa kannabista. Henkilö saa kasvattaa korkeintaan neljää kasvia kerrallaan, jos osavaltio päättää sallia kotikasvatuksen. Osavaltiot saavat päättää hallintoalueellaan, kuka ja miten kannabista ja muita kannabistuotteita saa myydä. Laissa on paljon säädöksiä laittoman kaupan lopettamiseksi, joista voidaan langettaa sakkoja ja jopa vankeutta. Alaikäisten ollessa rikosten kohteina rangaistuksia ankaroitetaan niin, että alaikäisille kannabiksen myymisestä voidaan langettaa korkeintaan 14 vuoden vankeustuomio.
Valtiovarainministeri Bill Morneau ilmoitti joulukuussa osavaltioiden, provinssien ja erikoisalueiden kanssa tehdystä sopimuksesta, kuinka kannabiksen myynnistä kerättävät verot jaetaan. Liittovaltio asetti kannabiksen hinnaksi 10 Kanadan dollaria grammalta, n. 6,5 €. Tästä kerättävästä 10%:n valmisteverosta osavaltiot saavat 75% ensimmäisen kahden vuoden aikana. Sopimuksessa liittovaltiolle tuleva verotuotto rajataan 100 miljoonaan C$:iin, mikä perustuu arviolle 400 miljoonan C$ verotuotoille vuodessa. Tämä sopimus tarkistetaan kahden vuoden koeajan jälkeen.
Laillistamisen aloituskulut jaetaan tasan kansanterveydestä ja turvallisuudesta vastaavan ministeriön eri hallintotasojen kesken. Arvion mukaan Kanadan liittovaltio käyttää vähintään 700 miljoonaa C$ vuodessa laillistamisohjelman käynnistämiseen.
Oikean tasapainon löytäminen
Ontarion talousministeri Charles Sousa tietää, että laittomalle kannabikselle on suuri kysyntä ja hän odottaa laillisten markkinoiden kasvavan nopeasti ensimmäisten vuosien aikana. Aluksi tavoitteena ei ole voiton tekeminen vaan jakeluverkostojen pystyttämiseen tehtyjen sijoitusten saaminen takaisin sekä kansanterveydelliset ja turvallisuuden takaavat toimenpiteet.
“Me haluamme saada laittomat markkinat loppumaan ensiksi ja harkitsemme sitten tarkemmin, kuinka menetellä tulovirran kanssa”, Sousa täsmensi.
Osavaltioiden ministerit neuvottelivat itselleen suuremman osuuden verotuotosta, koska he joutuvat käytännössä kantamaan suurimman osa lain valvonnan, terveydenhoidon sekä koulutuksen ja neuvonnan menoista kannabiksen laillistuessa heinäkuussa.
Pääministeri Justin Trudeau painotti lainmuutoksen tarkoituksena olevan nuorten kannabiksen saannin rajoittaminen ja kaupan voittojen ottamista pois rikollisilta.
Ontario on Kanadan väkirikkain osavaltio ja se aikoo avata 40 paikallishallinnon hoitamaa kauppaa ensi vuonna ja yhteensä 150 kauppaa vuoteen 2020 mennessä. Ontario ei aio sallia yksityisyrityksiä eikä kotikasvatusta. Ikärajaksi tulee sama kuin alkoholilla eli 19 vuotta.
Brittiläinen Kolumbia ei ole ilmoittanut omista säädöksistään, mutta osavaltion arvioidaan aloittavan alkoholivalvontamallinsa mukainen hybridimalli, jossa yksityisyrittäjät saavat kilpailla valtion yrityksen rinnalla.
Albertassa aiotaan antaa kauppa yksityisyrityksille, joita Albertan uhkapeli- ja alkoholivalvontavirasto valvoo. Ikärajaksi tulee 18 vuotta kuten alkoholin ostolle.
Manitoba antaa yksityisyritysten hoitaa kaupan Manitoban osavaltion omistaman alkoholi- ja lottoyhtiön, Manitoba Liquor and Lotteries Corp., valvonnassa.
Quebecissa kannabiskauppa annetaan paikallishallinnon perustamalle yritykselle Société Québécoise de Cannabis, jonka toimintaa valvoo osavaltion alkoholin valvontavirasto. Osavaltio aikoo kieltää kotikasvatuksen poikkeuksena muista osavaltioista. Ikärajaksi tulee 18 vuotta, sama kuin alkoholilla.
New Brunswickissa osavaltion omistamat jälleenmyyntipaikat myyvät kannabista osavaltion alkoholivalvontaviraston valvonnassa. Ikärajana on 19 vuotta alkoholille ja kannabikselle. Kotikasvatus sallitaan mutta tämä täytyy toteuttaa tiukasti lukkojen takana olevissa tiloissa - kuten aseiden säilytys.
Newfoundland ja Labrador antaa kaupan yksityisyrittäjille, joita valvoo osavaltion alkoholivirasto. Ikärajaksi tulee sama kuin alkoholille eli 19 vuotta. Kaukana asutuskeskuksista asuvat voivat tilata kannabista netin kautta.
Yukon aikoo aukaista yhden osavaltion pyörittämän kannabiskaupan 1.7.2018. Suurin osa osavaltion asukkaista tilannee kannabiksensa kuitenkin netin kautta. Osavaltio aikoo ottaa valvontaansa kannabiksen tuonnin, varastoinnin ja kuljetuksen mutta sallii yksityisyrittäjien hoitaa kauppaa liittovaltion kauppojen ohella. Ikärajaksi tulee sama kuin alkoholille eli 19 vuotta.
Luoteisterritorioissa aiotaan antaa paikallishallintojen päättää, aikovatko jatkaa kannabiksen kieltolakia vai lopettaa sen aivan kuten ne ovat saaneet päättää alkoholin suhteen. Osavaltio ottaa hoitaakseen vähittäiskaupan aivan kuten se hoitaa alkoholin kauppaa ja jakelua tarjoten myös nettipalveluita erämaissa asuville. Ikärajaksi tulee sama kuin alkoholille eli 19 vuotta.
Saskatchewan ilmoittaa säädöksistään ensi vuoden puolella. Nova Scotia ilmoittaa säädöksensä myöhemmin. Prinssi Edwardin saari kerää aloitteita kansalaisilta ja asian osaisilta ja aikoo tehdä säädöksensä myöhemmin. Nunavut ei ole vielä saanut säädöksiään valmiiksi.
Luvassa on alueittain vaihteleva erilaisten säädösten ja lupakäytäntöjen tilkkutäkkimalli. 65% kanadalaisista kannattaa laillistamista, mutta tuoreimpien mielipidemittausten mukaan 47% kansalaisista on sitä mieltä, etteivät osavaltiot ole valmiita aloittamaan laillista kannabiksen myyntiä hallintoalueillaan. Ontariossa vain 35% ja Quebecissä 37% kansalaisista on vakuuttunut paikallisviranomaisten valmisteluista.
Jokin määrä “laittomia” markkinoita jää jäljelle
Kannabiksen lääkinnällisestä potentiaalista oli vuosien mittaan kertynyt paljon henkilökohtaisia kokemuksia ja potilaat hakivat oikeuslaitokselta oikeutta käyttää kannabista. Vuonna 2000 Terry Parker voitti Ontarion hovioikeudessa oikeuden kasvattaa itselleen kannabista epilepsiakohtauksiensa hillitsemiseksi. Vuonna 2001 aloitettiin Canada's Medical Marijuana Access Program, joka salli lääkärin suosituksen saaneiden potilaiden kasvattaa kannabista lääkkeekseen. Vuonna 2002 Kanadan hallitus sopi Prairie Plant Systems nimisen yrityksen kanssa sopimuksen lääkekannabiksen kasvattamiseksi entisessä kaivoksessa Flin Flonin kaupungissa Manitoban ja Saskatchewanin rajalla. Enimmillään 300 potilasta sai lääkkeensä sieltä, kunnes yritys lopetettiin vuonna 2009.
Vuoteen 2013 mennessä yhteensä 28 000 potilasta oli saanut luvan kasvattaa kannabista, mikä aiheutti valvomattoman kannabiksen kasvatusprojektien tulvan. Konservatiivihallitus päätti ottaa tämän toiminnan valvontaansa Marijuana for Medical Purposes lailla, joka salli yksityisyrityksien aloittaa kasvatus ja myynti potilaille. Kanadasta tuli maailman ensimmäinen valtio, joka loi kaupallisen lääkekannabiksen tuotantomallin. Lääkekannabisreseptin saaneiden potilaiden määrä nousi vuoden 2015 24 000:sta yli 200 000:een vuoden 2017 kesäkuuhun mennessä.
Kannabista saa nykyään tekstiviestillä korttelikauppiaalta, poikkeamalla lähimmässä kannabiksen jakelupisteessä tai tilaamalla netistä. Kannabiskaupoista, dispensaries, on Kanadassa kehittynyt tyylikkäitä ja ammattimaisesti hoidettuja, lääke- ja viihdekäytön välimaastossa toimivia kannabismyymälöitä. Kannabiskauppoja löytyy Kanadan suurimmista kaupungeista ja yleensä poliisi ei puutu toimintaan jos siitä ei tule valituksia. Vuonna 2015 Kanadassa toimi 26 laillista kannabiksen tuottajaa, yli 300 laitonta kannabiskauppaa ja kannabista arvioitiin myydyn 5 - 6,2 miljardilla C$:lla. On selvää, ettei tällainen palvelu katoa savuna ilmaan heti laillistamispäivänä.
“Laaja ja monimuotoinen järjestelmä on toimittanut ihmisille luotettavasti kannabistuotteita kohtuuhintaan jo 40 vuotta”, Canadian Drug Policy Coalition järjestön toiminnanjohtaja Donald MacPherson selittää.
Liittovaltiolle ja paikallishallinnoille on suuri haaste vastata tämän laajan, monimuotoisen ja hyvin kokeneen järjestelmän tarjoamaan haasteeseen. Kriminaalivalvonta ei poista laittomia kannabismarkkinoita, mutta laillistaminen antaa hallitukselle mahdollisuuden käyttää poliisivoimia muihin tehtäviin ja levittää kansalle terveysneuvontaa kannabiksen normalisoituessa viinilasillisen tai olutpullon tavoin. Ratkaisevaa on pystyä korvaamaan ihmisten hyvin tuntemat ja vakiintuneet kannabista myyvät ja ostavat verkostot vaivattomalla tavalla hankkia kannabista.
“Hallitus yrittää nyt tehdä jotakin hyvin mielenkiintoista ja haasteellista projektia. Se yrittää valloittaa olemassaolevat, hyvin toimivat ja monimuotoiset markkinat ja korvata nämä paremmin toimivilla markkinoilla”, MacPherson jatkaa.
Kuinka kannabismarkkinoille päästään?
Kanada tulee olemaan esimerkki siitä, miten kannabis laillistetaan uusliberaalin talousmallin mukaan - mikäli hallituksen ja suurimman osavaltion suunnitelmat toteutuvat. Uruguayn laillistamismallissa on mukana selkeä sosiaalisen käytön elementti eli kannabisklubit ja kotikasvatus.
Kriitikot arvostelevat Kanadan laillistamismallia, että se on suunniteltu suuryhtiöiden kuten Kanadan sekä maailman suurimman kannabisyhtiön Canopy Growthin ehdoilla. Mm. Ontario, Quebec ja Brittiläinen Kolumbia aikovat kieltää kotikasvatuksen.
Kanadan laillistaminen kesällä 2018 muuttaa Canopyn asemaa yhä merkittävämmäksi. New Yorkissa päämajaansa pitävä kansainvälinen alkoholiyhtiö Constellation Brands Inc. osti marraskuussa 9,9% osuuden Canopyn osakekannasta 245 miljoonalla C$:lla. Vaikka Kanadassa onkin yli 200 000 laillista lääkekäyttäjää niin tällaisissa kaupoissa ostetaan vielä odotusarvoja, jotka kaupan perusteella ovat korkealla. Myös muiden kannabisyhtiöiden osakkeet lähtivät nousuun pörssissä kaupan julkistamisen jälkeen.
Kannabismarkkinoille voidaan laillistamisen myötä tunkeutua kolmella eri tavalla: osuuden ostaminen, tuotantorakenteen pystyttäminen ja sopimuskumppanuuden luominen. Canopyn ja Constellationin tapaan osuuden ostaminen on nopein keino päästä mukaan kannabisteollisuuteen.
Oman kannabisoperaation perustaminen ei ole suuri investointi jollekin suurelle kansainväliselle yhtiölle eli 15 - 40 miljoonaa C$. Uudelle toimijalle vaikeinta on lupakäsittelyn viemä aika eli kaikkiaan 12 - 18 kuukautta, joka menee lupien hankkimiseen, tuotantotilojen rakentamiseen tai varustamiseen, jos ostaa valmiit tilat sekä kahden sadon kasvattaminen, kunnes päästään itse tuotteen myyntiin.
Kolmas väylä on päästä yhteistyöhön jo toimivan yrittäjän kanssa. Tämä vaihtoehto sopii yritykselle, joka ei halua kannabisluvan tuomaa vastuuta. Kanadassa mm. Apotex lääkeyhtiö tekee yhteistyötä CannTrust yhtiön kanssa kehittäen uusia kannabisvalmisteita. Osuustoimintapohjainen apteekkiketju PharmaChoice solmi Cannimed yhtiön kanssa yhteistyösopimuksen apteekkijakelusta sekä apteekeissa annettavasta koulutuksesta. Markkinoiden kehittyessä tällaiset toimintamallit tulevat yleistymään.
Canopy Growth yhtiön markkina-arvo on yli 3 miljardia C$ ja Aurora Cannabis yhtiön yli 2 miljardia C$, kun taas suurimmat amerikkalaiset kannabisyritykset Terra Tech ja Kush Bottles ovat arvoltaan vielä alle 200 miljoonaa US$. Amerikkalaiset yritykset voivat toimia vain osavaltion sisällä, koska kaikki osavaltioiden rajat ylittävä kauppa on liittovaltion kieltolain takia laitonta. Kanadalaiset kannabisyritykset keräsivät yhteensä 770 miljoonaa C$ uusia sijoituksia vuoden 2017 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana kun vuosi sitten sijoitukset olivat 46 miljoonaa C$.
Kanadalaiset yritykset ovat tulleet aktiivisesti Euroopan markkinoille, jotka ovat kokonaisuutena maailman suurimmat, yli 400 miljoonaa ihmistä. Canopy Growth ja Aurora Cannabis ovat tulossa isolla volyymilla Euroopan markkinoille Tanskan lääkekannabisprojektin kautta. Tilray aloittaa lääkekannabiksen kasvatuksen Portugalissa ja Saksassa Euroopan markkinoille. Maricann puolestaan Saksassa. Maailman lääkekannabismarkkinoiden arvioidaan nousevan 45 miljardin €:n suuruisiksi.
Kannabiksen kasvatus hyödyttää monia vakiintuneita kaupallisia toimijoita (lannoiteteollisuus, tietotekniikkateollisuus jne.), jotka harkitsevat alalle tulemista. Kaikista eniten pelätään päihde- ja lääketeollisuuden tunkeutumista kannabismarkkinoille. Kannabisaktivistit pelkäävät suuryritysten pilaavan kehittyvät kannabismarkkinat monopolisoiduilla bulkkituotteillaan, ja kieltolain kannattajat pelkäävät suuryritysten, kuten tupakka- ja alkoholiyhtiöiden, markkinointivaltaa, agressiivista mainontaa nuorille.
Huumepoliiseista kannabiskauppiaita
Kanadan laillistamisprojektiin liittyy ristiriitaiselta vaikuttava yksityiskohta: kannabisrikoksista tuomion saaneet eivät saa toimia laillisessa kannabisyrityksessä, mutta monet huumepoliisit ovat siirtymässä kannabiskauppaan. Korkeimman profiilin puolen vaihtaja on Julian Fantino, joka entisenä Toronton poliisipäällikkönä ja konservatiiviministerinä taisteli laillistamista vastaan, mutta joka nyt näkee laillisen lääkekannabiksen hyödyt. Vuonna 2015 Fantino vastusti laillistamista ja kannatti pakollisia vähimmäisrangaistuksia jopa vähäisistä kannabisrikoksista.
Fantino ja hänen kumppaninsa Raf Souccar, joka on entinen Kanadan ratsupoliisin upseeri, palopäällikkö ja parlamenttiedustaja, ovat perustaneet yrityksen Aleafia, joka tarjoaa asiakkailleen lääkekannabispalveluita.
Tämä on saanut jotkut skeptisiksi ja jopa tulistumaan. Pitkäaikainen kannabisaktivisti Jodie Emery luonnehti uutista twiitissään “raivostuttavaksi”.
Hallituksen laillistamisprojektia johtaa Bill Blair, joka seurasi Fantinoa Toronton poliisipäällikkönä vuodesta 2005 ja joka myös siirtyi politiikan puolelle. Blair kertoo, että eläköityneet poliisit ovat saaneet tiedusteluja lääkekannabiksen tuotannosta siitä saakka, kun se laillistettiin vuonna 2013.
“Useisiin entisiin poliiseihin on otettu yhteyttä, koska heillä on kokemusta virkamiestyöstä, lainsäädännöstä ja turvallisuusasioista tällä alalla”, Blair selittää lisäten, ettei hän koe ristiriitaa siinä, että korkeat poliisiupseerit tekevät rahaa kannabiksella.
“Minun mielestäni tämä on täysin linjassa työtaustani kanssa enkä kommentoisi kenenkään muun taustaa tai vaikutteita”.
Laillistamiseen ei kuulu tuomittujen armahdus
Aktivistit aikovat jatkaa kieltolain aikana kehittynyttä kannabiskauppaansa, jota liittovaltion tarvitsee vain verottaa. Uuden lain mukaan henkilö ei saisi tehdä laillista kannabiskauppaa, jos hänellä on rikosrekisterimerkintä kannabisrikoksesta. Siksi kannabisaktivistit kertovat, ettei heidän työnsä lopu laillistamiseen, vaan se jatkuu taisteluna oikeudenmukaisuuden puolesta. Kaliforniassa 1.1.2018 voimaan tullut laki menee pitemmälle ihmisoikeuksien suojelemisessa: ihmiset, jotka on aikoinaan tuomittu nykyisen lain mukaan laillisista teoista, voivat hakea oikeudessa rikosrekisterin puhdistamista. Kanadassa kannabiksesta tuomitut eivät kuitenkaan lain mukaan saa harjoittaa kannabisliiketoimintaa
Marc Emery joutui istumaan vankilassa taistellessaan epäoikeudenmukaista lainsäädäntöä vastaan, eikä saa myydä sitä laillisesti. Fantino vertasi työkseen kannabista murhaan, ja alkaa rahastaa sillä. Emery oli oikeassa, Fantino väärässä ja maailma on absurdi paikka.
Tunnettu puolustusasianajaja John Struthers pitää ongelmallisena nykyistä tilannetta, jossa poliisit ja syyttäjät käyvät täysillä kannabiksen kasvattajien ja myyjien kimppuun samalla kun entiset huumepoliisit valmistelevat valtion hallinnossa sen laillistamista ja jakelujärjestelmiä. Hän arvostelee erityisesti sitä väitettä, että liberaalien kannabislakien valvonta tulisi kalliimmaksi.
“On hölyn pölyä väittää, että poliisi tarvitsee laillistamisen valvontaan miljardeja enemmän kuin epäonnistuneeseen huumesotaansa”, Struthers arvostelee.
Onko kansainvälisten sopimusten rikkominen laillistamisen ongelma?
Kanadalaiset kannabisyritykset saavat joka tapauksessa etulyöntiaseman laillisten kannabismarkkinoiden kasvaessa yhä lisää miljardeja kansainvälisesti. Näille markkinoille on tullut uusia tekijöitä, jotka muuttavat kaupan mittasuhteita ja poliittisia suhdanteita.
Laillistamiskeskustelun taustalla kummittelee kolmen kansainvälisen huumesopimuksen muodostama ongelmakokonaisuus, johon Kanadan parlamentti ja senaatti joutuvat ottamaan kantaa. Kannabiksen laillistaminen ns. viihdekäyttöön näyttää rikkovan sopimusten tarkoitusta kieltää kaikki ei-lääkinnällinen ja ei-tieteellinen käyttö.
Laillistavan valtion tulee ottaa tähän joku virallinen kanta - ennemmin tai myöhemmin. Keskustelussa on väitetty, että valtion pitää aloittaa sopimuksista vetäytymisprosessi ennen laillistamista, ettei laillistamisen hetkellä olla ristiriidassa sopimuksen velvoitteiden suhteen. Tällaista viimeistä päivämäärää sopimukset eivät kuitenkaan aseta.
Kanadan kannattaa toimia viisaasti ja pitää kiinni maineestaan kansainvälisen lain ylläpitämisessä. Mutta tämä ei merkitse sitä, että laillistamista pitäisi siirtää tai huumesopimuksesta pitäisi kiireesti erota.
Uruguayn kokemukset osoittavat, ettei sopimuksista tarvitse erota välittömästi. Uruguay on perustellut politiikkaansa ihmisoikeuskysymyksenä eikä ole saanut minkäänlaisia negatiivisia seurauksia lukuunottamatta kansainvälisen huumevalvontalautakunnan, INCB, huomautuksia vuosiraportissaan. INCB on pannut merkille, että valtion kannabista valvovat lait ovat ristiriidassa huumesopimuksien vaatimuksien kanssa ja kehottaa tekemään asiasta jonkun päätöslauselman.
INCB:llä ei ole kuitenkaan sen enempää sanktioita tarjolla. Vuonna 2014 USA:n ulkoministeriön korkea virkamies William Brownfield ilmoitti, että huumesopimusten tulkinnassa on joustoja. Käytännössä USA ei enää painosta YK:ssa muita maita niiden kannabispolitiikassa, mikä näkyi välittömästi Jamaikan ilmoituksena laillistaa lääke- ja uskonnollinen käyttö. Trump ei ole tätä kantaa muuttanut, itse asiassa Trump on heikentänyt kansainvälisen sopimusjärjestelmän uskottavuutta enemmän kuin kannabiksen laillistaminen!
Kanada voi selittää oman ratkaisunsa perustana olevat järkisyyt ja kuinka valtion uusi valvontamalli on oikeutettu toteuttamaan muita kansallisia ja kansainvälisiä sitoumuksia. Näitä ovat kansanterveys, lapsen oikeudet ja ihmisoikeudet.
Tämä pitää vielä sijoittaa taustaansa. YK hyväksyi vuonna 2015 2030 kestävän kehityksen ohjelman, johon liittyy ihmisoikeuksien korostaminen mm. oikeutena kivunlievitykseen. Trumpin hallinnosta huolimatta laillistamiskehitys USA:n osavaltioissa jatkuu, tänä vuonna on Kalifornian lisäksi odotettavissa muitakin laillistavia osavaltioita. EU:ssa leviää dekriminalisaatio- ja lääkekäyttöaalto Tanskassa, Saksassa, Ranskassa, Norjassa, Puolassa, Irlannissa, Sveitsissä, Italiassa, Maltassa... oikeastaan enää Suomessa ja Ruotsissa poliitikot ja virkamiehet yrittävät olla kuin mitään ei tapahtuisi. Hollannissa on aloitettu valvotun kasvatuksen kokeiluja parissa kaupungissa. CBD markkinoiden kehitys kuluneiden parin vuoden aikana ja WHO:n CBD-raportin saama julkisuus ovat nostaneet kannabiksen lääkekäyttökeskustelun uudelle tasolle. Laillistamiskeskustelu leviää Keski- ja Etelä-Amerikan valtioissa, Afrikassa ja Aasiassa niinkin erilaisissa valtioissa kuin Etelä-Afrikka, Paraguay, Intia ja Filippiinit. Vihdoin vuonna 2019 pidetään varsinainen YK:n erikoishuippukokous huumesopimuksista, jolloin myös kannabiksen luokituksen pitäisi olla agendalla.
Voidaan nähdä, että Kanadan uudet kannabislait ovat osa suurempaa kehitystä eikä siksi pidä kiirehtiä yksipuolisesti eroamaan sopimuksista.
Lähde: Kanadan kannabislaki C-45, Guardian 22.11.2017, New Cannabis Ventures 6.11.2017, Hemp News 19.4.2017 , The Straight 15.12.2017, New Cannabis Ventures 6.11.2017, Independent 16.10.2017, CBCNews 4.12.2017, Reuters 17.11.2017, iPolitics 11.12.2017, BBC 29.12.2017, CBC 2.1.2018,
Cannabis Regulation and the UN Drug Treaties: Strategies for Reform. Transform Kesäkuu 2016.
Kanadan hallituksen suositukset kannabiksen haittojen vähentämiseksi
Kannabiskauppa ja verojen maksaminen jatkuu ratsioista huolimatta
Entinen huumepoliisi ja hallituksen laillistamisprojektin johtaja Bill Blair, konservatiivipuolueen edustaja Marilyn Gladu ja sosiaalidemokraattisen New Democratic Party puolueen edustaja Don Davies. Konservatiivien mukaan poliisivoimat eivät riitä eivätkä ole valmiita muutokseen. New Democratic Party puolueen mukaan syötävien tuotteiden unohtaminen laista on suuri virhe.
Kanadan kannabismarkkinoilla vallitsee laittomuuden ilmapiiri ennen laillistamista
Kuinka kannabisaktivismi muuttuu laillistamisen myötä
Marc ja Jodie Emery parlamentin terveyskomitean kuultavina: kannabis on niin haitaton, ettei siihen ole kuollut yksikään ihminen, vaikka kieltolaki on jatkunut yli 50 vuotta. Valtiovalta on ollut suurin ongelma, ja uusi laki luo uusia kriminalisoituja tekoja!
tiistai 26. joulukuuta 2017
WHO ja CBD:n luokittelu
WHO teki marraskuussa historiaa julkaisemalla CBD:stä raportin, jossa suositellaan sen jättämistä kansainvälisen huumeluokittelun ulkopuolelle. Kannabiksen luokittelun tieteellisen arvion pitäisi valmistua toukokuussa 2018.
ECDD:n raportissa “CANNABIDIOL (CBD). Pre-Review Report.” keskitytään kannabiksen toisen vaikuttavan aineen, CBD, lääkinnällisten hyötyjen sekä haittavaikutusten arviointiin. Raportin mukaan CBD:llä on vaikuttava lista lääkinnällisiä käyttötarkoituksia. Sen sijaan ECDD ei löytänyt näyttöä siitä, että CBD:llä olisi haittavaikutuksia yksilölle tai yhteiskunnalle. ECDD ei suosita CBD:n lisäämistä huumausaineluetteloon.
WHO:n olisi pitänyt suorittaa arviointi jo aikoja sitten, ennen nykyisten huumesopimuksien ja huumelakien laatimista. Esimerkiksi USA:ssa ristiriita liittovaltion huumeluokituksen, osavaltioiden politiikan ja WHO:n asiantuntijaraportin kanssa ei voi olla suurempi: USA:n huumepoliisi, DEA, pitää kiinni CBD:n huumeluokituksesta kannabiksen yhtenä ainesosana niin tiukasti, että se loi vuosi sitten kokonaan uuden huumeluokan kannabisuutteille, joihin se laskee myös CBD:n.
Käytännössä suurin osa amerikkalaisista asuu tällä hetkellä osavaltioissa, joissa CBD:n käyttö on sallittu, koska tutkimukset ja potilaiden kokemukset ovat osoittaneet sen vaikutukset. Kiinnostus CBD:tä kohtaan on saanut mm. USA:n lääkevalvontaviraston, FDA, varoittelemaan liian myönteisistä mielikuvista CBD:n syöpää parantavista vaikutuksista.
DEA hyväksyi marraskuussa lääkkeeksiamerikkalaisen synteettisellä lääkeopioidilla fentanyylillä miljardivoitot tehneen lääkeyhtiön Insys Therapeutics synteettistä THC:tä sisältävän suusuihkeen, Syndros. DEA toimii lain mukaan, mutta tämän kaiken tutkimustiedon vastaisen politiikan taustalla on se historiallinen virhe, että kannabiksen vaikuttavien aineiden THC ja CBD kemiallinen rakenne selvitettiin vasta sen jälkeen, kun kannabis oli asetettu vuoden 1961 huumesopimuksen ankarimmille huumelistoille I ja IV. THC asetettiin vuoden 1971 ns. psykotrooppisia koskevan sopimuksen lievemmälle listalle ja siksi myös USA:n huumelaissa marihuana on vaarallisempi kuin THC.
DEA ja muut ns. huumeiden vastaiset tahot ovat marihuanaa vastustaessaan auttaneet synteettisten kannabinoidien leviämistä ns. katukauppaan - aivan kuten he ovat politiikallaan edesauttaneet subutexin, metadonin, fentanyylin jne. katukauppaa ja kymmenien tuhansien ihmisten yliannoskuolemia. Itse asiassa Insys Therapeutics perustajaa John Kapooria syytetään oikeudessa lääkäreiden lahjonnasta ja vakuutusyhtiöiden vedätyksestä. Insys Therapeutics lahjoitti PR-budjetistaan vuonna 2016 puoli miljoonaa dollaria kannabiksen laillistamista vastustaville tahoille, mutta tällaista pidetään vielä normaalina liiketoimintana.
Kannabis on USA:n liittovaltion lain mukaan laitonta, mutta kannabiksen viihde- tai lääkekäytön laillistaneiden osavaltioiden lisäksi 17 osavaltiota sallii CBD:n lääketieteellisen tutkimuksen tai lääkinnällisen käytön. Yhdysvallat on esimerkki siitä, miksi kannabiksen huumeluokittelu pitää arvioida uudestaan.
CBD-buumi ei ole kupla
Tärkein syy tämän arvioinnin tekemiseen on kasvava kiinnostus CBD:n lääkinnällisiin ominaisuuksiin YK:n jäsenvaltioissa. Huumevirkamiehet ovat huomanneet parin viime vuoden aikana syntyneen kansainvälisen CBD-buumin. Raportti osoittaa, ettei CBD-buumi ole kupla. Raportissa esitetty sairauksien lista on vakuuttava, ja lisäksi CBD on ainoa tunnettu lääke kahdessa diagnoosissa: vaikeat epilepsiatapaukset ja aivovammojen aiheuttamat krooniset neurologiset haitat.
Raportissa todetaan, ettei CBD:n käytön ole havaittu aiheuttavan riippuvuutta eikä muuta haittaa käyttäjälle eikä yhteiskunnalle. Tiedotusvälineille antamassaan lausunnossa WHO:n edustaja tarkensi, ettei WHO suosittele sen käyttöä. Komitean arvion mukaan CBD:tä ei pitäisi asettaa kansainväliseen huumevalvontaan vaan jättää sen valvonnasta päättämisen valtioiden omaan harkintaan.
Tänä vuonna CBD:n lääkinnällisestä käytöstä on ilmestynyt tutkimuksia mm. sen skitsofreenikkojen psykoottisia oireita ja fyysistä kuntoa parantavista vaikutuksista. Tuoreen Israelissa tehdyn tutkimuksen mukaan CBD vahvistaa luustoa ja auttaa murtumien paranemisessa.
On hölmöä jäädä tällaisten tiedeuutisten jälkeen odottamaan korruptoituneiden virkamiesten pumaskoja. CBD:n kysyntä onkin jo synnyttänyt menestyviä yrityksiä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Kauppalehti kertoi 9.12.2017, että Sveitsissä saa pian CBD-pitoista hasista kioskeista:
"Sveitsi salli marihuanan, jonka THC-pitoisuus on korkeintaan prosentin, vuonna 2011. Laillisten kannabistuotteiden myynti on lähtenyt kuitenkin vasta tänä vuonna kovaan nousuun.
Vielä tämän vuoden tammikuussa laillisia marihuanan tuottajia oli Sveitsissä viisi. Tällä hetkellä tuottajia on jo yli 400. Alan vuoden 2017 kokonaismyynnin Sveitsissä arvioidaan olevan noin 60 miljoonaa frangia, kun laittoman marihuanan kaupan mittaluokaksi on arvioitu noin 800 miljoonaa frangia vuodessa."
Sveitsiläiset yritykset aikovat aloittaa viennin mm. Itävaltaan ja Ranskaan.
Kannabiksen huumeluokittelu on politiikkaa
WHO:n alustava raportti CBD:stä romuttaa huumelakien huumeluokituksen perustelut. Kannabis luokiteltiin aikoinaan vaaralliseksi huumeeksi, jolla ei ole lääkinnällistä käyttöä. Tämä luokittelu ei perustunut mihinkään tieteellisesti pätevään tutkimukseen vaan sen perustana oli yhden johtavan virkamiehen vuonna 1955 julkaistu rasistinen raportti.
WHO päätti vuonna 2014 aloittaa kannabiksen arviointiprosessin. Ruotsi on aktiivinen toimija kansainvälisessä huumevalvonnassa rahoittaen mm. CND:n ja UNODC:n toimintaa saaden siitä vastapalvelukseksi virkamiespaikkoja ja vaikutusvaltaa. Ruotsalaiset huumesotalobbarit käynnistivät operaationsa kannabiksen huumeluokituksen säilyttämiseksi hyvissä ajoin ennen YK:n huumehuippukokousta UNGASS 2016.
Vuonna 2015 kansainvälinen huumesotajärjestö World Federation Against Drugs, WFAD, järjesti UNGASS 2016 valmisteluja varten kokouksen, jossa yksi pääpuhujista oli Harvardin yliopiston psykobiologian professori Bertha Madras. Ruotsin valtion rahoilla se organisoi keväällä 2015 Tukholmassa kansainvälisen tutkijakonferenssin otsikolla ”Scientific meeting on harms to health due to cannabis use” Maria Renströmin johdolla UNGASS 2016 kokoukseen valmistautumiseksi.
WHO:n huumeriippuvuuden asiantuntijakomitea, ECDD, julkisti vuonna 2015 raportin “Update of Cannabis and its medical use.” kannabiksen lääkekäytöstä. Sen tekijä on WFAD:n asiantuntijalääkäri Bertha Madras. Raporttiin on merkitty selvyyden vuoksi, että se “edustaa vain tekijän omia näkemyksiä”. Madras väittää, että kannabiksen lääkekäytön paluun takana on jotakin muuta kuin tieteellinen näyttö: "The movement to revive cannabis as a medicine is driven by multiple factors, many beyond the domain of science."
WHO julkaisi vuonna 2016 raportin “The Health and Social Effects of Nonmedical Cannabis Use” kannabiksen ei-lääkinnällisestä käytöstä. Yksi raportin kolmesta toimittajasta on WFAD:n edustaja Maria Renström. Ruotsin valtio sijoitti projektiin 480 000 dollaria. Raportin kirjoittajina on mm. ruotsalainen pitkän linjan kannabisvalistaja Peter Allebeck ja NIDA:n johtaja Nora Volkow eli käytännössä WFAD:n suosittelemia asiantuntijoita. Suomessa vaikutusvaltainen professori Eija Kalso pitää Nora Volkowia idolinaan.
Aivan raportin alussa mainitaan Ruotsin valtion taloudellinen sponssaus, ja myös tämän raportin kohdalla WHO sanoutuu kiittäen irti raportin sisällöstä:
“WHO gratefully acknowledges the financial and organizational support provided to this project by the Ministry of Health and Social Affairs, Sweden.
This publication contains the collective views of an international group of experts, and does not necessarily represent the decisions or the stated policy of the World Health Organization.”
Nämä raportit kertovat siitä, kuinka kannabiksen huumeluokittelu on poliittinen eikä tieteellinen ongelma. Tiede on aina ollut laillistamisen puolella, eihän sitä muuten olisi tarvinnut sensuroida niin paljon vuosikymmenien mittaan!
Yhdysvallat oli vuosikymmeniä YK:n huumesodan takaaja, kunnes presidentti Barack Obaman kaudella se virallisesti julisti lopettavansa muiden valtioiden painostamisen kannabispolitiikassa. USA:n hallituksella on YK:ssa selitettävänä omien osavaltioiden laillistamisaalto.
Presidentti Trumpin hallinnon heiluri on puheiden perusteella näyttänyt kääntyvän toiseen suuntaan. Oikeusministeri Jeff Sessions on tunnettu kannabiksen vastaisista propagandisista lausunnoistaan. Sessions ei pysty kumoamaan presidentti Obaman kaudella alkanutta laillistamisaaltoa, koska suurin osa kansalaisista ja osavaltioista on sen takana.
Sessions järjesti joulukuun 8. päivä hätäkokouksen kannabiksesta, jonka vieraslista tuli julkisuuteen. Sessionsin huolena on se, että suurta yleisöä ei ole tarpeeksi valistettu marihuanakysymyksessä. Siksi hän kutsui koolle Yhdysvaltojen keskeiset kannabiksen vastaiset aktivistit, kuten mm. Bertha Madras, joka on myös Trumpin huumeriippuvuuden ja opioidikriisin vastaisen komission jäsen. Mukana oli presidentti Nixonin aikainen huumetsaari ja yksi WFAD:n perustajista, itse Mr. Kultasuihkun Kuningas Robert DuPont. Lisäksi Sessionsin kokouksessa oli mukana presidentti Reaganin kauden oikeusministeri Edwin Meese III, Drug Free School järjestön toiminnanjohtaja David Evans ja Smart Approaches to Marijuana järjestön, SAM, toiminnanjohtaja Kevin Sabet.
Bertha Madras on esimerkki näistä keskeisissä viroissa toimivista kansainvälisistä huumesotalobbareista: hänessä yhdistyy kansainvälinen huumesotalobbausjärjestö WFAD, presidentti Trumpin huumepolitiikka ja ECDD. Vuosikymmenien huumesodan jälkeen huumesotalobbarit hallitsevat edelleen kieltolakibyrokratian keskeisiä asemia.
WHO:n asiantuntijalautakunta ECDD ja huumekomission, CND, varjohallitus a Committee of the Whole sekä huumevalvontalautakunta, INCB, ovat huumesodan kovaa ydintä, joka ei näy julkisuudessa samalla tavalla kuin YK:n huumevalvontabyrokratian julkikuvasta vastaava huumetoimisto, UNDCP, ja sen mediatempaukset. UNGASS 2016 kokouksen jälkeen selvisi sekin, että a Committee of the Whole oli valmistellut kokouksen virallisen loppuasiakirjan etukäteen kokouksissa ja siinähän kannabiskysymys sivuutettiin kokonaan.
WHO:n raportti tiedotusvälineissä
Kannabiskeskustelu jäi kesken UNGASS 2016:ssa. Vuoden 2016 lopussa Tusky julkaisi artikkelin luokittelujärjestelmästä, jossa arvioidaan, onko ECDD:n tarkistusprosessissa aihetta optimismiin.
Vuosi 2016 loppui suureen uutiseen WHO:n ilmoittaessa aloittavansa kannabiksen huumeluokituksen tarkistusprosessin. Tämä on suuri uutinen sen takia, että WHO ei ole tehnyt tätä, vaikka huumesopimusten mukaan WHO on viime kädessä vastuussa huumeluokituksen tieteellisestä uskottavuudesta.
Kannabisaktivistien ja tutkijoiden suuri ahaa-elämys siitä, että kannabiksen luokittelun perusteet ovat pelkkää uskomustiedettä ja politikointia, ei ole saavuttanut suurta yleisöä, koska tiedotusvälineemme eivät ole hoitaneet niille kuuluvaa tehtävää informoida kansalaisia tässä asiassa.
Historiallista tämän CBD-raportin kohdalla on ollut kansainvälisten tiedotusvälineiden kiinnostuminen aiheesta. WHO:n CBD-raportista uutisoivat mm. Newsweek, Independent, Forbes, Daily Mail, ArsTechnica ja LIVEScience. Tiedotusvälineet reagoivat ECDD:n raporttiin vasta WHO:n julkaistua lehdistötiedotteensa joulukuun alussa. Lisäksi WHO lähetti tiedotusvälineille erikseen edustajansa lausunnon, jossa painotettiin sitä, ettei WHO tällä raportilla suosittele CBD:n käyttämistä.
Uutisissa ei kerrottu koko tarinaa kannabiksen luokittelun historiasta eikä myöskään huumeluokittelun perusteista. Siten raportin suurempi historiallinen merkitys ei aukea lukijoille näistä uutisista. Toisaalta uutisoinnissa varmaan tuli selväksi se, kuinka tehokkaasta ja turvallisesta lääkkeestä onkaan kysymys. Ja kannabiksellahan ei pitäisi sen huumeluokituksen mukaan olla mitään lääkinnällistä käyttöä!
Kannabisaktivistit huumeluokittelun ytimessä
Kyse on kannabiksen kieltolain keskeisestä ongelmasta, ja kannabisaktivistit sekä tutkija-aktivistit ovat olleet aktiivisia valvontajärjestelmän ytimessä, joka ei ole enää huumesotalobbyn yksinomaisessa hallinnassa. DrugScience on farmakologian professori David Nuttin perustama kansainvälinen tutkijoiden ja tiedemiesten kansalaisjärjestö, joka tuottaa puolueetonta tutkimusta huumepolitiikan tueksi. Se valmisti vuonna 2016 WHO:lle oman kannabisraporttinsa "Cannabis and Cannabis Resin Pre-Review Report" luokittelun tarkistamiseksi.
Kannabiksen lääkekäyttö ja laillistaminen leviävät huumesopimuksista huolimatta, vanhan liiton huumesotalobbareiden juonet huumevalvontajärjestelmän ytimessä on paljastettu ja USA:n nykyisellä hallinnolla on aivan eri kokoluokan uskottavuusongelmia kuin sen skitsofreeninen suhtautuminen kannabikseen.
Tuoreen tutkimuksen mukaan markkinoilla olevista CBD-tuotteista 70% on harhaanjohtavasti merkittyjä: 31%:ssa tuotteista CBD-pitoisuus oli merkitty oikein, 43%:ssa se oli alimerkitty eli tuotteissa oli enemmän CBD:tä kuin merkitty ja 26% oli ylimerkittyjä eli niissä oli vähemmän. CBD:n oikea annostelu on oma ongelmakokonaisuutensa: näyttää siltä, että periaate enemmän on paremmin ei pädekään vaan monissa sairauksissa annostelu noudattaa U-käyrää eli liian iso annostus ei enää vaikuta. Kokonaan toinen asiakokonaisuus on se, että tuotteiden hintataso näyttää olevan kieltolain inflatoima eli kehittyvillä CBD-markkinoilla ensimmäiset yrittäjät korjaavat isoimman potin sairaiden kustannuksella. Laillisuus tarkoittaa sitä, että tuotemerkintä vastaa sisältöä, kuluttaja saa paikkansa pitävää tietoa ja reilu kilpailu tuo hinnat oikealle tasolle - ja nämä asiat kuuluvat terveys- ja kuluttajansuojaviranomaisten toimialaan myös CBD-tuotteiden kohdalla.
Kannabis pitäisi luokitella C-vitamiinin kanssa samaan kategoriaan, mutta ehkä kannattaa suhtautua asiaan varovaisen optimistisesti, että kannabis siirretään vuoden 1961 huumesopimuksen luokittelussa I luokasta II luokkaan. THC:llä on vielä enemmän lääkinnällisiä vaikutuksia kuin CBD:llä mukaan lukien sen psykoaktiiviset vaikutukset, jotka vinoon vinksahtaneessa kieltolakiajattelussa on luokiteltu haittavaikutuksiksi. Ensimmäisen raportin perusteella kannabiksen luokittelun tarkistusprosessi näyttää sujuvan tieteellisten kriteerien mukaan. Tämä lupaa hyviä näkymiä kannabiksen uudelleenluokittelulle vuonna 2018.
Lähde: WHO:n tiedote 13.12.2017, WHO:n CBD raportti, Cannabis and cannabis resin. Information Document. ECDD 2014,
The Straight 15.12.2017, Newsweek 14.12.2017, Independent 14.12.2017, LIVEScience 15.12.2017, Daily Mail 13.12.2017, Forbes 11.12.2017, ArsTechnica 15.12.2017, Marijuana Moment 13.12.2017, Vice 22.11.2017, NYTimes 1.11.2017, USHealthTimes 4.10.2017, Kauppalehti 9.12.2017, ArsTechnica 7.11.2017, JAMA 7.11.2017
Bertha K. Madras: Update of Cannabis and its medical use. 37th ECDD, 2015, Agenda item 6.2.
DrugScience: Cannabis Review for the attention of the WHO. 14th October 2016 .
Jeff Sessions kannabishätäkokous 8.12.2017.
Autismi ja ihmelääke kannabis
Kongressiedustajat kuulustelevat USA:n valkoisen talon huumetoimiston, ONDCP, johtajaa Richard Baumia kannabiksen luokituksesta. USA:n huumeluokituksen mukaan kannabis on vaarallisempi huumausaine kuin metamfetamiini tai kokaiini.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Blogitekstit (Atom)
