Kannabiksen laillistaminen kokonaan Kaliforniassa vuoden 2018 alussa nostaa kannabiskeskustelun ja -markkinat uudelle tasolle. Laillistaminen tuottaa silkkaa hyötyä valtiolle, yhteiskunnalle ja yksilöille. Kalifornia kehottaa Trumpin hallintoa luokittelemaan kannabis uudelleen.
Kalifornia laillistaa kannabiksen myynnin viihdekäyttöön 1.1.2018. Lääkekäyttö laillistettiin Kaliforniassa jo vuonna 1996, mutta viihdekäytön laillistamisprojekti on kärsinyt välillä laillistajapiirien hajaannuksesta ja välillä kieltolakipiirien vyörytyksestä lääke-, päihde- ja vankilateollisen kompleksin rahoituksella. Kannabiksen käyttö dekriminalisoitiin 30.9.2010 Arnold Schwarzeneggerin ollessa Kalifornian kuvernööri.
Kannabiksen lääkekäyttö laillistettiin väljillä säädöksillä ja Kalifornian kannabismarkkinat kehittyivät niin vapaasti, ettei edes potilaiden lukumäärää tiedetä, mittakaava on kuitenkin iso. Vasta syksyllä 2015 kuvernööri Jerry Brown allekirjoitti kolme lakipakettia, jotka loivat perustan kannabiksen lääkekäytön valvonnalle vuoden 2018 alusta.
Syksyllä 2016 äänestäjät hyväksyivät kannabiksen laillistamisen Kalifornian lisäksi Nevadassa ja Massachusettsissa. Kaliforniassa voitti lakialoite Proposition 64, jossa vaadittiin lupakäytännön aloittamista 1. tammikuuta 2018 viihdekäyttöön tarkoitetun kannabiksen vähittäiskauppaa varten.
Kesäkuussa 2017 lainsäätäjät laativat kannabiskaupan valvontaa säätelevän lain Senate Bill 94, joka lisättiin osavaltion tulo- ja menoarvioon. Tämä laki, joka tunnetaan nimellä Medicinal and Adult-Use Cannabis Regulation and Safety Act, yhdistää lääke- ja viihdekäyttöä koskevat lait yhdeksi kokonaisuudeksi.
Kannabiksen myynnin odotetaan tuottavan yli 7 miljardia dollaria vuodessa. Kannabiksen tuotannolle asetettu 15%:n valmistevero, jokaisesta tuotetusta unssista (28 grammaa) maksettava 9,25 $:n vero, uusi infrastruktuuri, tarkastusmaksut sekä kasvien seurantajärjestelmä tulevat maksamaan kasvattajalle tuhansia dollareita vuodessa.
Huolen aiheeksi on noussut se, että riskisijoittajat, jotka pystyvät maksamaan kaikki kasvatuksesta koituvat kulut sekä laillistamisen aiheuttamat uudet kustannukset, ajavat markkinoilta ne pienviljelijät, jotka ovat pitäneet lääkekannabisteollisuutta pystyssä nämä kaksi vuosikymmentä.
Kannabiksen kasvatusta ja myyntiä valvoo Kaliforniassa kolme virastoa: terveysvirasto, ruoka- ja maanviljelysvirasto ja kannabiksen valvontavirasto, jotka myöntävät toimintalisenssejä. Nämä eivät rajoita kullekin kasvattajalle myönnettävien lisenssien lukumäärää eivätkä kasvatuspinta-alaa.
Pienviljelijät olivat toivoneet sellaisia rajoituksia, jotka olisivat taanneet heille jalansijaa markkinoilla sitten kun isot yrittäjät tulevat mukaan. Heidän toiveensa olisi ollut viiden eekkerin (1 eekkeri = 0,4 hehtaaria) enimmäiskoko ensimmäisten viiden vuoden ajaksi.
Ohjeistuksen mukaan kasvatustila rajoitetaan yhdeksi eekkeriksi yhtä lisenssiä kohden mutta lisenssien määrää ei ole rajoitettu. Yksi varakas kasvatusprojekti voi saada kymmeniä tai jopa satoja lisenssejä.
Tämän ennustetaan pitävän kasvattajia laittomilla markkinoilla ja luovan jännitteitä valvottujen ja valvomattomien markkinoiden välillä. Markkinoille tulee paljon halpaa kannabista, mikä romahduttaa hintatason.
Rajoitusten kanssakin tuhansia kannabiksen kasvattajia ryntää uudelle vähittäismyynnin alalle, joka tulee muuttamaan perusteellisesti maanviljelyn ja kaupankäynnin Kaliforniassa. Kaliforniassa tuotetaan enemmän kannabista kuin osavaltiossa kulutetaan. Kannabiksen hinnat ovat jo nyt laskusuunnassa ja pienviljelijät tulevat kärsimään tästä. Suurin kärsijä on ns. Smaragdi kolmio eli Humboldtin, Mendocinon ja Trinityn maakunnat Pohjois-Kaliforniassa. Arvioiden mukaan alueella kasvatetaan 60% Yhdysvalloissa kulutettavasta kannabiksesta.
Laillistaminen pitää hyväksyä myös paikallistasolla ja Los Angelesin kaupunginhallitus äänesti 6.12. kannabiksen vähittäismyynnin laillistamisen puolesta. San Franciscon pormestari Ed Lee allekirjoitti samana päivänä säädöksen, joka sallii myynnin aloittamisen viihdekäyttöön tammikuun alusta. San Jose sallii kuudentoista toiminnassa olevan kannabiksen lääkekäytön jakelupisteen aloittaa myynti myös viihdekäyttöön tammikuussa, kunhan kaikki luvat ovat kunnossa.
1. tammikuuta alkaen luvan saaneet vähittäismyymälät saavat alkaa myymään kannabista 21 vuotta täyttäneille, joilla on esittää hyväksyttävät henkilöllisyyspaperit. Laillistaminen tarkoittaa käytännössä satoja sivuja erilaisia pykäliä. Kolme virastoa ovat laatineet hyvin tarkat normistot kannabiksen kasvatuksen ja myynnin jokaiselle vaiheelle.
Uusissa säädöksissä määrätään mm., että syötävissä tuotteissa saa olla enintään 10 milligrammaa THC:tä yhdessä annoksessa ja korkeintaan 100 milligrammaa koko pakkauksessa. Mainonta sallitaan vain sellaisissa tiedotusvälineissä, joissa voidaan “hyvillä syillä olettaa 71,6%:n yleisöstä olevan yli 21 vuotiaita”. Liikeyritys voi hakea erikoislupia kannabistilaisuuksien järjestämiseksi. Lupamaksut on porrastettu toimialan ja liikevaihdon mukaan. Kannabiksen kuljetusyritys joutuu maksamaan 800 dollaria vuodessa mutta useamman myymälän ja yli 4,5 miljoonan dollarin liikevaihdon yritys 120 000 dollaria.
Lain täytäntöönpanossa on kuuden kuukauden siirtymävaihe joissakin säädöksissä. Kaupat saavat myydä ensi heinäkuuhun saakka sellaisia tuotteita, joita ei ole testattu uusien säädösten mukaisesti tai joita ei ole vielä pakattu lapsivarmoihin pakkauksiin.
Kasvattajien ja myyjien lisäksi laillistaminen työllistää koko joukon virkamiehiä. Osavaltion tämän vuoden budjetissa oli varattu 100 miljoonaa dollaria kannabiksen valvontahenkilökunnan palkkaamiseen. Ensi vuonna mm. vesivirasto palkkaa 65 uutta työntekijää ja ruoka- ja maantalousvirasto palkkaa 60 uutta työntekijää pelkästään valvomaan kasvatuslupia.
Jotkut työpaikoista ovat hyvin erikoistuneita. Tarvitaan ympäristötutkijoita selvittämään kannabiksen kasvatuksen vaikutuksia vesistöihin ja maaperään. Insinöörejä tarvitaan laatimaan kastelujärjestelmiä ja lakimiehiä löytämään reitit osavaltion lainsäädäntöviidakossa. Palkkataso on vaatimusten mukainen: korkeamman oppiarvon suorittaneilla tutkijoilla yli 100 000 dollaria vuodessa ja kuluttajansuojaviraston erikoisvirkamiehillä 80 000 dollaria.
Mendocinon maakunnassa noin 700 kasvattajaa on hakenut paikallishallinnolta kasvatuslupaa, vaikka San Franciscon pohjoispuolella sijaitsevassa maakunnassa heitä arvioidaan olevan tuhansia. Pelkona on se, että monet kasvattajista ja myyjistä pysyy laittomilla markkinoilla heikentäen laillista kauppaa. Muutamat maakunnat ovat kieltäneet kasvatuksen kokonaan ja jotkut asettaneet tiukkoja kokorajoituksia. Kannabisystävällinen Mendocinon maakunta sallii korkeintaan 1000 neliömetrin kasvatusprojektit.
“Suurin huolenaiheeni on se, että osavaltion säädökset osoittautuvat niin työläiksi toteuttaa, että ne estävät jopa lainkuuliaisia ihmisiä tulemasta julkisuuteen. Tämä luo liikemahdollisuuksia laittomien markkinoiden toimijoille”, maakunnan valvontalautakunnan puheenjohtaja John McCowen purkaa huoliaan.
Laillistaminen muuttaa kannabisfestivaalitkin
Esimerkin laillistamisen aiheuttamista muutoksista tarjoaa kannabisfestivaalien järjestäminen. Kalifornialaiset ovat tottuneet käymään sankoin joukoin kymmenillä erilaisilla kannabisteemaisilla festivaaleilla kuten Chalice festivaali Victorvillessä, Emerald Cup Santa Rosassa ja High Times lehden järjestämät Cannabis Cup festivaalit.
Kannabiksen laillistaminen voi yllättäen muuttaa näiden tapahtumien tulevaisuuden. Suurin muutos on se, että festivaalin järjestäjien täytyy saada kirjallinen lupa siltä kaupungilta, missä tapahtuma järjestetään. Paikallishallintojen kielteisyys kannabista kohtaan voi muuttaa monen tapahtuman pitopaikkaa.
High Timesin huhtikuussa järjestämässä SoCal Cannabis Cup tapahtumassa San Bernardinossa Darth Vaderiksi pukeutunut mies jakoi yhdessä hyvin niukasti pukeutuneiden nuorten naisten kanssa kannabisnäytteitä väkijoukolle kellon lähestyessä 4.20. Festivaalivieraat saivat ostaa olutta ja nauttia kannabiksella höystettyjä tacoja tai ottaa hitit myyjien yhteisbongista. Vieraat - jotka olivat vähintään 18 vuotta täyttäneitä - tarvitsivat tilaisuutta varten lääkärintodistuksen. Mutta tämä ei ollut ongelma, koska sisäänkäynnin vieressä oli yrttitohtorin vastaanotto, joka jakoi lääkärinmääräyksia kaikille migreeniä, ahdistusta tai huonounisuutta valittaville.
Moni asia muuttuu vuonna 2018 laillistamisen myötä. Festivaalivieraat saavat käyttää vapaasti kannabista luvan saaneissa tapahtumissa, ja kannabispotilaille saa edelleen jakaa ilmaisia näytteitä. Kukaan ei enää tarvitse lääkärintodistusta päästäkseen festivaaleille ja heidän tulee olla yli 21 vuotiaita. Kannabistuotteiden myyjillä pitää olla osavaltion lupa. He saavat myydä korkeintaan unssin kannabista asiakasta kohti. Kaikkien tuotteiden pitää olla laboratoriossa tutkittuja ja pakattuja niin, että tuoteselosteessa on mainittu kaikki ainesosat ja THC-pitoisuus. Alkoholia ja tupakkaa ei sallita enää kannabistapahtumissa. Festivaalien enimmäiskestoksi määritellään neljä päivää.
Järjestäjien pitää maksaa 5000 $ vuodessa, jolla saa järjestää jopa 10 tapahtumaa. Useamman tapahtuman järjestämisen lupamaksu on 10 000 $. Järjestäjien pitää myös ilmoittaa yritystiedot mukaan lukien järjestäjien saamat rikostuomiot. Vuosiluvan lisäksi järjestäjien pitää hakea väliaikaista lupaa osavaltiolta jokaista tapahtumaa varten. Nämä luvat maksavat 1000 $ ja niihin vaaditaan tarkat tiedot tapahtuma-alueesta ja täydellinen luettelo tapahtumaan tulevista myyjistä.
Chalice festivaalin järjestäjä Doug Dracup pitää uusia säädöksiä “jännittävinä ja hermoja kiristävinä”. Mutta hän kertoo joukkueensa olevan onnellinen siitä, miten säädökset on lopulta saatu kasaan.
“Olen odottanut koko ikäni saadakseni järjestää kannabistapahtumia laillistamisprosessin aikana. Meidän päätavoite on jatkaa lain noudattamista ja esimerkin antamista”, Dracup hehkuttaa.
Laillistaminen vaikuttaa kansakunnan talouteen ja hyvinvointiin
Tuoreimman lokakuussa julkaistun mielipidemittauksen mukaan 64% amerikkalaisista kannattaa kannabiksen laillistamista. Tämä on korkein Gallup-kyselyissä saatu kannatus laillistamiselle.
20% amerikkalaisista asuu osavaltiossa, jossa kannabis on kokonaan laillista. 29 osavaltiota on laillistanut lääkekäytön ja lisäksi muutamissa osavaltioissa on sallittu CBD:n käyttö niin, että 95% amerikkalaisista asuu osavaltioissa, joissa kannabis on laillista jossakin muodossa.
Kannabiksen laillistaminen viihde- ja lääkekäyttöön vaikuttaa osavaltioiden talouteen paljon myönteisemmin kuin pelkkinä verotuloina. Laillistaminen ajaa talouden kehitystä mm. lisäämällä turismia ja luomalla työpaikkoja.
Nevadassa kannabiksen vähittäismyynti alkoi 1.7.2017 ja tuotti ensimmäisen kuukauden aikana 3,5 miljoonaa dollaria verotuloja. Alaskassa laillinen myynti tuotti 1,2 miljoonaa dollaria ensimmäisten kahdeksan kuukauden aikana. Washingtonissa ja Coloradossa verotuotot ovat ylittäneet ennakko-odotukset. Washingtonissa verotuotto oli 220 miljoonaa dollaria vuoden 2016 kesäkuuhun loppuvan 12:n kuukauden kaudelta. Oregonissa verotuotto on ollut 4 miljoonaa dollaria kuukaudessa, kaksi kertaa enemmän kuin mitä arvioitiin aluksi.
Laillinen kannabiskauppa on luonut liki 150 000 uutta työpaikkaa vuoden 2017 syyskuuhun mennessä. Tämä merkitsee 22% kasvua vuoden takaisesta. Kaliforniassa uusia työpaikkoja syntyi 48 000, Coloradossa 27 000 ja Washingtonissa 26 000.
Kannabiksen kriminalisoinnin lopettaminen on lisännyt työllistymistä ja vähentänyt töistä poissaoloja. Tämä kehitys on koskenut erityisesti afroamerikkalaisia nuoria miehiä, joiden viikkotulot ovat lisääntyneet 4,5%. Vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan lääkekannabiksen laillistaminen on vähentänyt töistä poissaoloja. Toisen tutkimuksen mukaan lääkekäytön laillistaminen on lisännyt työllistymistä 9,4% ja yli 50 vuotiailla viikottaisia työtunteja 4,6% - 4,9%. Tutkijat päättelivät, että lääkekannabislakien säätäminen lisää työllistymistä vanhempien miesten ja naisten keskuudessa.
Kannabiskauppojen ilmaantuminen naapurustoon nostaa kiinteistöjen arvoa. Kahdensadan metrin päässä kannabiskaupasta sijaitsevan omakotitalon hinta nousi keskimäärin 8,4% verrattuna kauempana sijaitseviin taloihin. Kaliforniassa tehdyn tutkimuksen mukaan tämä tarkoitti keskimäärin 27 000 dollarin arvonnousua.
Kannabiksen laillistaminen on yhteydessä rikollisuuden vähenemisen kanssa. Washingtonin osavaltiossa tehdyn tutkimuksen mukaan viihdekäytön laillistaminen vähensi rikollisuutta. Tutkijat arvelevat tämän olevan seurausta alkoholin käytön vähenemisestä. Denverissä väkivalta- ja omaisuusrikokset vähenivät yli 10% laillistamista seuranneina kuukausina verrattuna samaan ajankohtaan edellisenä vuonna. Vuonna 2014 tehty osavaltioiden vertailu osoitti samaa kehitystä. Tutkijat raportoivat myös, kuinka kannabiksen vähittäiskaupat vähentävät rikollisuutta lähinaapurustossaan. Toimivan kannabiskaupan arvioidaan tuottavan 30 000 dollarin arvosta yhteisöllistä hyötyä torjumalla varkauksia naapurustossa.
Laillistaminen vähentää alkoholin käyttöä ja raitistaa nuorisoa
Kannabiksen laillistamisen on pelätty aiheuttavan kansanterveydellisen katastrofin vailla vertaa. Kokemusten lisääntyessä on nämä uhkakuvat saaneet kyytiä. Tuoreimpien tutkimusten mukaan laillistamisen suurin hyötyjä on nimenomaan kansanterveys, mistä koituu yhteiskunnallisia säästöjä.
Maakuntatasolla tehty tutkimus alkoholin ostoista vuosina 2006 - 2015 osoittaa, että kannabiksen lääkekäytön ja myynnin sallineissa maakunnissa alkoholin myynti laski keskimäärin 15%. Tällä on laajoja myönteisiä vaikutuksia kansanterveyteen ja osavaltioiden talouteen.
Tuoreen liittovaltiotasoisen tutkimuksen National Survey on Drug Use and Health mukaan Coloradossa nuorten kuukausittainen kannabiksen käyttö on laskenut vuosina 2015 ja 2016 9%:iin, mikä on tilastollisesti merkitsevä lasku. Näin alhaalla käyttö ei ole ollut sitten vuosien 2007 - 2008. Eikä raitistuminen rajoitu vain kannabikseen: nuorten alkoholin, tupakan ja heroiinin käyttö on myös laskenut Coloradossa.
Kalifornia esittää kannabiksen uudelleenluokittelua
Pohjois-Amerikan laillisten kannabismarkkinoiden (USA ja Kanada) arvo nousee 10 miljardiin dollariin tämän vuoden lopussa. Kannabiksen vähittäismyynnin 33%:n kasvu ylitti kaikki ennusteet. Ainoastaan kryptovaluuttojen nousu on samalla tasolla. Nevadassa myyjät saivat aloittaa aikaisemmin kuin oli suunniteltu, ja he tekivät kauppaa 27 miljoonalla dollarilla ensimmäisen kuukauden aikana. Kalifornian kannabismarkkinoiden arvioidaan olevan 7 miljardin dollarin suuruiset.
Kalifornia on USA:n väkirikkain osavaltio ja tuottaa 13% sen bruttokansantuotteesta. Taloudeltaan se kuuluisi maailman seitsemän suurimman valtion joukkoon, ja kannabiksen laillistaminen siellä on tärkeä esimerkki muulle maailmalle. Kalifornian kannabiksen tuottajat tähtäävät osavaltionsa lisäksi kansallisille ja kansainvälisille markkinoille sitä mukaa, kun kannabis laillistuu.
Presidentti Trumpin kauden ensimmäisen vuoden aikana kannabiksen laillistaminen liittovaltion tasolla ei ole hievahtanutkaan presidentti Obaman kaudella saavutetuista asemista. Kongressiedustajat ovat pidentäneet osavaltioiden lääkekäyttölakeja suojaavan ns. Rohrabacher-Blumenauer muutoksen aikarajaa 22.12. saakka, jolloin se pitäisi taas uusia. Toisaalta DEA hyväksyi marraskuussa myyntiin tulevan synteettistä THC:ä sisältävän suusuihkeen Syndros lievemmän luokituksen eli asetti sen II luokkaan kannabiksen, marihuanan ja luonnollisen THC:n ollessa I luokan kovia huumeita vailla lääkinnällistä käyttöä. Ristiriita kannabiksen "valvonnan" ja todellisuuden välillä vain syvenee.
Kalifornian osavaltion lainsäätäjät kehottavat liki yksimielisesti liittovaltiota heivaamaan kannabiksen kieltolaki historian roskakoriin. Osavaltion senaatin syyskuussa äänin 34 - 2 ja alahuoneen äänin 60 - 10 hyväksymän päätöslauselman mukaan “Kalifornian lakiasäätävä elin pyytää USA:n liittovaltion kongressia laatimaan lain kannabiksen ja sen johdannaisten luokittelemiseksi uudelleen I luokasta sopivampaan luokkaan, mikä mahdollistaa kannabiksen laillisen tutkimuksen lääkekäyttöön”. Tämä vetoomus on jätetty presidentille, varapresidentille, kongressin johtajille sekä kaikille sen jäsenille.
Tanskassa alkaa lääkekäytön kokeiluprojekti vuoden 2018 alussa. Jos neljän vuoden koejakso sujuu ongelmitta ja tuottaa hyviä tuloksia, aikovat tanskalaiset kasvattaa lääkekannabista koko Euroopalle.
Tanska laillistaa kannabiksen lääkekäytön 1.1.2018 laajan kannatuksen parlamentissa saaneella päätöksellä. Päätös tarkoittaa käytännössä neljän vuoden kokeiluprojektia, jonka jälkeen tutkitaan tuloksia ja päätetään jatkosta. Hallitus on myöntänyt 22 miljoonaa kruunua (n. 3 miljoonaa euroa) pääasiassa syöpäkivuista, MS-taudista ja selkäydinvammojen aiheuttamista kivuista kärsivien potilaiden lääkintään.
Kolmetoista yritystä on anonut terveysministeriöstä lääkekannabiksen kasvatuslupia, vaikka parlamentti ei ole vielä hyväksynyt kasvatuksen aloittamista.
“Kannabislääkityksen sanotaan olevan kallista, mutta kasvattamalla kannabiksemme itse Tanskassa voimme lisätä kilpailua, mikä laskee hinnat”, Dansk Folkepartiet -puolueen edustaja Liselott Brix kertoo.
“Tietenkin haluamme myös ansaita rahaa, mutta jos voimme olla mukana kehittämässä yleisesti saatavilla olevaa lääkettä tästä 4000 vuotta vanhasta tuotteesta, olemme tehneet jotakin hyvää täällä maan päällä. Jos jumala, terveysministeriö, pormestari ja muut poliitikot haluavat, niin olemme valmiita vuoden 2018 kesän jälkeen.”
Laillisen kannabiksen vaikean saatavuuden ja kalliin hinnan takia yhä useampi tanskalainen potilas turvautuu laittomaan kannabikseen ja varsinkin kannabiksesta uutettuihin öljytuotteisiin.
“Monet ovat alkaneet käyttää kannabisöljyä sairauksiinsa ja vaivoihinsa, joten kun on paljon ostajia niin löytyy myös paljon myyjiä,” poliisitarkastaja Michael Kjeldgaard selittää.
Jos öljyssä on THC:tä, on se edelleen laitonta Tanskan huumelakien mukaan. Jos öljyssä on CBD:tä, on sen myynti laitonta ilman terveysministeriön myöntämää lääkkeen myyntilupaa. Kannabisöljyn myyntitapaukset tulevatkin poliisille useimmin terveysministeriöltä. Näiden tapausten määrä kasvaa vuosi vuodelta.
Kannabisreseptejä kirjoittavien lääkäreiden määrä kasvaa koko ajan ja on noussut viime vuoden marraskuusta kaksinkertaiseksi eli noin 50 - 60:een. Noin 500 potilasta on saanut virallista kautta kannabislääkitystä tähän saakka.
Farmaseuttisten tuotteiden valmistaminen kannabiksesta ei ole laitonta Tanskassa, mutta Kristian Østergaard Nielsen Glostrupin apteekissa Kööpenhaminan esikaupunkialueella on ainoa apteekkari, joka valmistaa näitä lääkeaineita. Nielsen on valmistanut THC:tä ja CBD:tä sisältäviä öljyjä ja pillereitä vuoden 2016 tammikuusta alkaen.
Canopy Growth Tanskan markkinoille
Kanadalainen Canopy Growth perustaa Tanskaan yhteisyrityksen Spectrum Cannabis Denmark ApS tanskalaisen Danish Cannabis ApS yrityksen kanssa. Kannabiksen saatavuus ei ole pysynyt lainkaan kysynnän perässä Tanskassa. Canopy Growth Corporation julkisti syyskuussa yhteistyökuvionsa Tanskan kannabismarkkinoilla. Se sijoittaa aluksi 10 miljoonaa dollaria yhteisyritykseen ja käynnistää myöhemmin osakeannin.
Tämä on osa maailman suurimman kannabisyrityksen Euroopan valloitusstrategiaa. Canopy Growth on perustanut yhteisyritykset Saksaan (Spektrum Cannabis GmbH) ja Chileen (Spectrum Chile SpA). Myös näissä maissa lääkäreiden ja potilaiden koulutus on vasta aluillaan.
“Kansainväliset markkinat kehittyvät nyt hyvin nopeasti ja Canopy Growthilla on kokemusta ja ammattitaitoa kääntää nämä mahdollisuudet osakearvojen nousuksi”, Canopy Growthin toimitusjohtaja Bruce Linton selittää.
“Meidän toimintamalli on selkeä: luomme brändit, infrastruktuurin ja henkilöstön järjestelmällisesti taataksemme menestyksen erilaisissa laillisissa ympäristöissä. Spectrum yritysryppään kanssa tavoitteemme on määritellä uudelleen se, miltä kansainvälinen kannabiksen tuottaja näyttää lääkäreiden, valvojien ja potilaiden silmissä.”
“Hyödyntämällä maailman kokeneimman ja suurimman kannabisyhtiön tietotaitoa saamme pian Tanskan markkinoille turvallisia ja korkealuokkaisia lääkekannabistuotteita”, Danish Cannabis yhtiön Lars Tomassen jatkaa.
Danish Cannabis on Euroopan suurin kannabiksen tuottaja ja yksi hallitukselta kasvatuslupaa hakeneista yrityksistä. Sen tavoitteena on laskea kannabislääkityksen hintaa.
“Tällä hetkellä potilas joutuu maksamaan 2000 - 6000 Tanskan kruunua (300€ - 900€) kuukaudessa kannabislääkityksestään ja meidän tavoite on laskea tämä puoleen”, yrityksen johtaja Lars Tomassen selittää.
“Alamme tekemään lääkekokeita moniin erilaisiin indokaatioihin aivan kuten Canopy Growth on tehnyt Kanadassa."
Tanskalaisen yrityksen vahvuus on kokeneet kasvattajat, jotka tuottavat jo tällä hetkellä merkittäviä määriä kannabista, kokemukset kuluttajille suunnatuista pakkauksista ja kokemuksia tuotemerkin sijoittelusta. Näillä vahvuuksilla Spectrum pystyy vaikuttamaan kansalliseen keskusteluun kannabiksen laillistamisesta. Yhdistyminen Canopy Growth yritysryppään kanssa auttaa yhtiötä tuottamaan kannabista kansainväliseen kysyntään.
Yhtiön Moellerup Estate tuotantolaitos on jo vuosia ollut Euroopan suurin kannabiksen kasvattaja. Moellerup Gods tuotemerkillä myydään paljon erilaisia hampputuotteita kuten giniä, olutta, öljyä, kosmetiikkaa, CBD-öljyä, rakennusmateriaaleja jne.
Kun kannabiskokeilu alkaa 1.1.2018, ei kukaan tiedä markkinoiden todellista kokoa. Kyseessä voi olla 5 000 - 10 000 potilasta.
Tanskan lääkäriliitto vastustaa hanketta sen asettaessa lääkärit vaikeaan tilanteeseen, koska ei ole luotettavaa tietoa siitä, mikä toimii kullakin potilasryhmällä.
Lars Thomassen ymmärtää lääkärien skeptisyyden mutta hän näkee ongelman siinä, ettei kannabista ole aikaisemmin voitu testata.
“Yksi syy siihen, ettei kannabiksen lääkekäyttöä ole voitu testata, on se, ettei sitä ole voitu edes tuottaa. Nyt me alamme tuottamaan sitä ja sen jälkeen teemme kliinisiä kokeita. Emme ole huolissamme vaikka lääkäriliitto ei kannata hanketta. Meidän mielestämme kannabis on hyvä vaihtoehto morfiinille.”
Danish Cannabis pyrkii Euroopan suurimmaksi lääkekannabiksen tuottajaksi Euroopassa. Suunnitelmissa on nostaa kannabistuotanto 65 000:n potilaan tarpeisiin ja tähän hankkeeseen yhtiö on sijoittanut 13 miljoonaa euroa.
Spectrum Cannabis Denmark rakentaa Odenseen 40 000 m2 kasvihuoneet, ja olemassa olevien 30 000 m2 suuruisten kasvihuoneiden muutostyöt lääkekannabiksen tuotantoa varten ovat valmiita vuoden 2018 alkupuoliskolla, kunhan kaikki lisenssit ja luvat ovat kunnossa.
Tuotannon käynnistämisen aikana yhtiö tuo maahan Spectrum Cannabis tuotteita Kanadasta, jossa tuotetaan lääkekannabista Saksan ja Kanadan markkinoille.
Odensen pormestari Peter Rahbaek Juel kannattaa hanketta. Odensen alueen vahva kasvihuoneperinne tukee projektia, koska alueella on runsaasti alalle koulutettua työvoimaa. Projekti tulee työllistämään yli 120 henkeä, mm. entisiä orkidean kasvattajia.
Canopy Growth pääsi Suomessakin lööppeihin kun yhdysvaltalainen juomayhtiö Constellation Brands osti 10% muutamassa vuodessa maailman suurimmaksi kasvaneesta kannabisyhtiöstä. Canopy Growthin markkina-arvoksi arvioidaan 2,2 miljardia Kanadan dollaria eli noin 1,5 miljardia euroa. Näihin arvioihin kannattaa kannabismarkkinoiden tämän hetkisessä tilanteessa suhtautua hyvin kriittiseksi, koska yhtiöiden tiedotteet sisältävät hyvin paljon tulevaisuuteen kohdistuvia odotuksia ja toiveita.
Lokakuussa YLE:llä ja Lääkärilehdessä käyty lääkekannabiskeskustelu osoitti asiantuntijavallan jarruttavan lääkekäytön yleistymistä. Kieltolaki on tehnyt ratkaisevassa asemassa olevien instituutioiden johtohenkilöistä kriminaalivalvontaviranomaisia, lääkäreistä poliiseja.
Lokakuussa 2017 Suomen Yleisradiossa, YLE, käynnistyi ennennäkemätön keskustelu kannabiksen lääkekäytöstä. Lääkekäytön takia potilaita on vapautettu käyttö- ja kasvatussyytteistä jo vuosituhannen alussa, ja vuonna 2006 ensimmäinen potilas osoitti Turun hallinto-oikeuteen viedyssä tapauksessa, ettei kannabiksen kieltolaki koske lääkekäyttöä. Kieltolakilobby on kuitenkin hallinnut kannabiskeskustelua vuosikymmeniä ja vain pari sataa potilasta on saanut lääkäriltä reseptin kannabiksen käyttöön tuhansien käyttäessä sitä itselääkintänä laittomasti.
YLE teki lokakuussa historiaa esittäessään kannabiksen lääkekäytöstä kaksi radio-ohjelmaa, yhden TV:n ajankohtaisohjelman sekä julkaisemalla näihin liittyviä uutisia ja multimediajulkaisun. Ohjelmat ovat historiaa siinä mielessä, että vihdoin suomalaisessa keskustelussa kuultiin kaikkia osapuolia eli myös potilaita, jotka käyttävät kannabista lääkkeenä laillisesti ja laittomasti. Ohjelmissa oli edustettuna julkisen terveydenhoidon ja lääketeollisuuden edustajia, mutta heidän ei annettu tällä kertaa asiantuntijavallallaan varastaa koko keskustelua. Tämä suututti keskeisen vaikuttajahahmon, professorin.
YLE TV1:n Akuutti lähetti 23.10. ohjelman “Hyvä/paha lääkekannabis”, jossa erikoistiedetoimittaja Risto Kuusisto käsitteli aihetta monipuolisesti tuoden kuvaruutuun kaksi potilasta ja asiantuntijoita Suomesta ja maailmalta. Vankilateollisen kompleksin edustajat eli poliisi ja Irti Huumeista ry oli jätetty nyt pois ohjelmasta. Ohjelmassa haastateltiin mm. kahta kannabista käyttävää potilasta sekä Suomen Kannabisliiton perustajaa ja puuhamiestä Tuomas Karhusta.
Kokonaisuutta täydensi kaksi radio-ohjelmaa: YLE Radion Akuutti-ohjelma 22.10. “Miksi lääkekannabista määrätään Suomessa sairauteen aniharvoin?” Ohjelmassa esiintyi Kokoomuksen kansanedustaja ja syöpätautien erikoislääkäri Sari Raassina, joka toivoo neutraalimpaa asennetta potentiaalisia lääkkeitä kohtaan.
Vaikka Vihervaara puoltaa lääkekannabiksen määräämistä, hän ei ole kirjoittanut itse ainuttakaan reseptiä.
– Minulla alkaa olla tietoa aiheesta melkoisesti ja siinä mielessä uskaltaisin alkaa määrätä. Pelkään kuitenkin, että potilaspaine ja kysyntä olisi ihan valtavaa, Vihervaara selittää.
– Fimea ja Valvira ovat toimijoita, jonka kohdalla en tiedä mitä siitä seuraisi.
Kannabiksen viljely voisi olla "mielenkiintoinen mahdollisuus suomalaiselle maataloudelle", arvioi SDP:n entinen kansanedustaja ja puoluesihteeri sekä Ylen entinen toimitusjohtaja Mikael Jungner.
"Kyllä tästä uusi toimiala polkaistaan pystyyn, jos kannabis laillistetaan. Tällä hetkellä se taitaa olla enimmäkseen kaupunkiviljelyä, joten ehkä tällä olisi vaikutusta myös muuttoliikkeeseen ja saataisiin paluumuuttajia maaseudulle?”
MTK ei aio kuitenkaan alkaa liputtamaan laillistamisen puolesta: "Ihmeen vähän tästä on puhuttu, vaikka käyttö on ilmeisesti kasvamaan päin.
Kannabiskeskustelu tulee varmaankin Suomessa kiihtymään, mutta kuten alkoholilain uudistuksesta on huomattu, maltillisetkin muutokset päihdelakeihin voivat olla pitkän tien takana."
Kalso ja asiantuntijavallan väärinkäyttö
HUS:n kipupolin ylilääkäri, professori Eija Kalso nousi lokakuun lääkekannabiskeskustelussa IHRY:n x-puheenjohtajan Jukka Riipisen tasoiseksi valtakunnan kannabiksen ykkösvastustajaksi. Kalso on aiemminkin profiloitunut epäammattimaisilla kommenteillaan tästä aiheesta puhuessaan. Eija Kalso oli 19.2.2016 mukana A-klinikkasäätiön johtavan ylilääkärin Kaarlo Simojoen ja Fimean lääkevalmisteiden arvioinnin johtajan Erkki Palvan kanssa Lääkärilehden artikkelissa “Kannabistako kipulääkkeeksi?”.
Artikkelissa paistaa läpi kieltolain asenne kannabista hakevia potilaita kohtaan henkisesti vammaisina päihdeongelmaisina. Artikkelissa jopa kyseenalaistetaan se, että kannattaako tällaisia potilaita ylipäänsä hoitaa! Kallispalkkaiset julkisen terveydenhoidon virkamiehet pohtivat jutussa kannabislääkityksen hintaa:
"Myyntiluvallinen nabiksimoli (Sativex) ja erityislupavalmisteena hankittavat kannabistuotteet eivät ole sairausvakuutuksesta korvattavia, joten hoitoa suunniteltaessa tulisi selvittää, miten hoito maksetaan. Sativex-pakkauksen (3 x 10 ml) nykyinen hinta on 624,75 euroa ja myös Cannabis Flos -tuotteet maksavat useita satoja euroja kuukaudessa."
Apteekissa myytävien laillisten kannabistuotteiden hinta on samalla tasolla kuin kannabiksen hinta pimeillä markkinoilla tai jopa kalliimpaa. Kannabislääkityksen hinta on korkea kieltolain takia ja sillä kustannetaan turhaa ja moninkertaista byrokratiaa. Artikkelin tarkoitushakuinen asenteellisuus huipentuu kommenttiin:
“Koska Cannabis Flos -tuotteilla on epäedullinen ∆9-THC–CBD-suhde ja koska niistä ei ole tehty kliinisiä lääketutkimuksia, niiden käyttö lääkkeenä ei ole perusteltua.”
Tämä kommentti edustaa kannabishorinaa, johon kriminaalivalvonnan vuosikymmeniä kestänyt hegemonia on turruttanut toimittajat, suuren yleisön ja poliitikot. Tämä on pelkkä amatöörimäinen mielipide, ei todelliseen tietoon perustuva asiantuntija-arvio. Totuus on se, että Cannabis Flos tuotteissa on erilaisia THC/CBD profiileja erilaisiin tarpeisiin.
Kalson tiedetään saavan palkkioita kipulääkkeitä valmistavilta yhtiöiltä, mutta mitkä ovat hänen tietolähteensä ?
Lokakuussa esitetyissä YLE:n ohjelmissa harjoitettu tasapuolisuus sai hänet raivon valtaan. Sitä lietsoi MOT ohjelman 23.10. esittämät tiedot lääkärikunnan korruptiosta, maan tavasta, jota kutsutaan käypähoitosuosituksiksi. Kalso purki raivoaan lääkärikunnan ja lääketeollisuuden yhteisjulkaisussa Lääkärilehti artikkelissa "Miksi Yle sensuroi asiantuntijoita?" 30.10.2017.
“Veronmaksajat ylläpitävät Yleisradiota, jonka pitäisi tarjota kansalaisille puolueetonta ja tosiasioihin perustuvaa tietoa tärkeistä asioista, kuten terveydestä. Viime viikolla Ylen uskottavuus kärsi kaksi kertaa, sekä MOT- (mielenterveyden/luulosairauden lääkehoidosta) että Uusi akuutti (hyvä/paha lääkekannabis) -ohjelmissa. Uuden akuutin toimittajan tarkoituksena oli selvittää, miksi monella lääkärillä ja suurella yleisöllä on täysin erilainen näkemys kannabiksen soveltuvuudesta lääkkeeksi. Minut oli kutsuttu ohjelmaan edustamaan kriittistä näkökulmaa. Aiemmasta kokemuksesta viisastuneena sanoin suostuvani vain, jos saan nähdä mitkä osat haastattelustani käytetään ohjelmassa.”
Sitten Kalso jatkaa:
“Ohjasin toimittajan NIDA:n (National Institute of Drug Abuse) sivustoille, joilla NIDA:n johtaja käsittelee kannabikseen liittyviä ongelmia.”
NIDA on National Institute of Drug Abuse eli huumeiden väärinkäytön instituutti, jolla ei ole mitään tekemistä terveydenhoidon kanssa. NIDA on osa presidentti Nixonin 1970-luvun alussa luomaa kieltolakibyrokratiaa, jonka lain mukaan pitää vastustaa yrityksiä huumeiden laillistamiseksi. NIDA ei ole koskaan tutkinut itse kannabiksen lääkekäyttöä eikä rahoittanut sellaista. Käytännössä tämä kieltolakibyrokratia on aktiivisesti jarruttanut kaikkea sellaista tutkimusta, jossa olisi selvitetty kannabiksen lääkinnällistä käyttöä.
NIDA on selkeästi huumesotainstituutio, NCI, NAP ja IOM terveydenhoitoinstituutioita. Ero on selvä ja tällaisen valinnan tekeminen on arvovalinta. Kalso sensuroi lähteitä omien ennakkoluulojensa ja asenteidensa tueksi.
Lääkärilehdessä 18.4.2017 julkaistussa artikkelissa “Kannabiksella rahoiksi” Kalso nostaa esille salaliittoteorian, jonka mukaan kannabiksen lääkekäyttö on suursijoittaja George Soroksen salajuoni kannabiksen kaupallistamiseksi. Samassa jutussa hän nostaa esille marijuanan (!) kasvatuksen arvioidun tuoton 142 miljardia dollaria.
"Kannabiksen viljelystä odotetaan miljardibisnestä. Näin uskovat mm. suursijoittaja George Soros sekä joukko Facebookin ja PayPalin entisiä johtajia ja perustajia. Marijuanan kasvatus on jo nyt USA:n kannattavinta viljelyä. Sen arvioitu tuotto on 142 miljardia dollaria kahvin markkinoiden ollessa 80 miljardia."
Ruotsalainen huumesotaportaali Drugnews.nu julkaisi 4.4.2014 oman paljastusartikkelinsa George Soroksen laillistamisliikkeen avokätisestä rahoittamisesta Yhdysvaltojen osavaltioissa. Soroksen nostaminen kannabiksen laillistamisen syntipukiksi on kansainvälisen kieltolakilobbyn, WFAD, ja vankilateollisen kompleksin levittämää paranoiaa laillistamista vastaan. Ihme kyllä Soros on myös yksi Euroopan nousevan äärioikeiston kritiikin kohteita. Kalso seikkailee näillä jorinoillaan todella oudoissa vesissä.
Tämä 142 miljardin dollarin arvio puolestaan tulee YK:n huume- ja rikostoimistosta, UNODC, ja on sen esittämä arvio kansainvälisen laittoman kannabiskaupan arvosta, ei ainoastaan USA:n (A 2005 United Nations report). UNODC:tä on huumesotalobbyn miehittämä eikä toimisto ole kyennyt tarjoamaan uskottavaa analyysia siitä, miksi huumeongelma vain paisuu samalla kun huumeiden vastaiseen kampanjointiin kuluu miljardeittain dollareita ja euroja, ihmisiä kuolee yliannoksiin ja epäpuhtaisiin aineisiin ja eri valtioissa käytävissä huumesodissa kuolee vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Tämä 142 miljardia dollaria sisältää siten mm. meksikolaisten huumekartellien bisneksiä. Eikö lasten ja nuorten tulevaisuus huoleta lainkaan silloin kun meksikolainen kartelli toimittaa niille kannabista? Mitä kahvilla on tekemistä tämän asian kanssa ? Onko tämä tarkoitushakuisuutta vai täydellistä tietämättömyyttä siitä, mistä puhuu? Molemmat vaihtoehdot ovat outoja niinkin arvostetulta asiantuntijalta kuin professoritason Eija Kalso. Miksi hän ei esimerkiksi vertaa lääkekannabisteollisuuden arvoa opioiditeollisuuden arvoon? Se olisi jotenkin relevantimpi mutta kun huippuasiantuntija puhuu huumesotaa, ei toimittaja osaa edes kysyä.
Kalso on omien kirjoituksiensa mukaan valinnut kannabiksen lääkekäytöstä lähteikseen USA:n liittovaltion huumesotainstituution NIDA, ruotsalaisen huumesotaportaalin Drugnews, kansainvälisen huumesotalobbyn WFAD ja YK:n huume- ja rikosvalvontatoimiston UNODC. Yksikään näistä ei ole lääkekäytön tutkimukseen erikoistunut instituutio, yliopistollinen sairaala tai perustutkimusta tekevä laboratorio vaan ainoastaan huumesodan instituutioita.
Kalso toimii julkisin verovaroin kustannetussa terveydenhoidossa mutta hänen argumenttinsa kannabiksen lääkekäytöstä eivät kestä kriittistä tarkastelua. Näitä ei kyseenalaisteta pelkästään sen takia, että kannabis on poliittisesti herkkä aihe. Tällä ei ole mitään tekemistä tieteellisen tutkimuksen kanssa. Mutta selviääkö tämä asiasta kirjoittaville toimittajille, joille Kalso edustaa asiantuntijavallan huippua, itse professoria? Uskoivathan he Jari Aarniotakin!
Sensuuria ja korruptiota julkisessa terveydenhoidossa
Korruptio on vakava syytös YLE:n riippumattomuutta kohtaan ja Lääkärilehti kysyi 1.11.2017 asiaa myös YLE:n toimittajalta: "Sensuroiko Yle Kalsoa, Risto Kuusisto?".
"Monilla ohjelmaan haastatelluilla oli kytköksiä kannabisteollisuuteen tai muita vastaavia sidonnaisuuksia. Olitko tietoinen tästä?
– Taitaa olla lähes mahdotonta löytää tutkijaa, jolla ei olisi kytköksiä lääketeollisuuteen. Kaikki kytkökset tehtiin ohjelmassa selväksi, professori Kalsoa lukuun ottamatta."
“Kalson näkemykset ovat laajasti tiedossa ja myös Yle on haastatellut häntä vuosien saatossa useissa eri yhteyksissä. Akuutti-ohjelmassa ja siihen liittyvässä verkkoartikkelissa kaksi vuotta sitten (10/2015) Kalso kertoi pitkään lääkekannabiksen tutkimuksesta ja haittavaikutuksista. Tiedeykkönen (Yle Radio 1) käsitteli viikolla 43 koko lähetyksen verran lääkekannabista ja myös Kalso oli mukana ohjelmassa.
Sensuurista syyttäminen on vakava asia, varsinkin kun Kalso itse on saanut puheenvuoron Ylellä vuosien saatossa monta kertaa.”
Lääkärilehti on lääkärikunnan ja lääketeollisuuden julkaisu. Kalson kirjoitus herätti sen lukijakunnassa voimakkaita mielipiteitä, jotka lehti julkaisi artikkelissa “Kalson kirjoitus kirvoitti vilkkaan keskustelun”. Lääkärilehti 2.11.2017. Käydyssä keskustelussa esitettiin jopa päinvastaisen sensuurin harjoittamista toimittajia kohtaan, mikä antaa oudon kuvan lääkärikunnan ammattietiikasta. Eija Kalson tapa argumentoida lääkekannabiskeskustelua kuvastaa siten suomalaisen lääkärikunnan yleisempää asennetta kaiken kritiikin yläpuolella olevina asiantuntijoina.
YLE TV1:n MOT-ajankohtaisohjelma lähetti 23.10. reportaasin “Luulosairaan käypä hoito” siitä, miten julkisin verovaroin kustannettu terveydenhoito on Suomessa lääkeyhtiöiden käsissä. Tämä ei ole edes mikään uusi paljastus. Mm. Iltalehti uutisoi 1.6.2016, että Suomessa toimivat lääkeyritykset julkaisivat ensimmäistä kertaa yksityiskohtaisia tietoja lääkäreille maksamistaan palkkioista. Yhteensä 29 lääkeyritystä julkaisi listan siitä, paljonko ne ovat käyttäneet rahaa yhteistyöhön lääkäreiden, sairaanhoitajien, proviisoreiden ja farmaseuttien kanssa. Yritykset maksavat terveydenhuollon ammattilaisille muun muassa koulutusmatkoja ja asiantuntijapalkkioita.
Tietosuojalainsäädännön vuoksi terveydenhuollon ammattilaiset saivat itse päättää, antavatko he luvan nimensä julkaisuun. Noin 65 prosenttia päätti, että heidän nimensä saa julkaista. Lääkeyritysten julkaisemista listoista paljastuu, että useat lääkärit ovat saaneet viime vuonna yli kymmenen tuhatta euroa lääkeyrityksiltä. Yksittäinen diabeteslääkäri oli saanut viime vuonna eri lääkeyrityksiltä yli 65 000 euroa. Keskimäärin lääkärit saivat yrityksiltä noin 1000 euroa. Yhteensä yritykset käyttivät yhteistyöhön 27 miljoonaa euroa. Vuonna 2010 Kuopion yliopiston kansanterveyden tutkimuslaitoksen johtaja ja professori sai tuomion veropetoksesta, koska hän ei ollut maksanut veroja amerikkalaiselta tupakkayhtiöltä saamistaan 170 000 euron lahjuksista. Professori tutki tupakan terveydellisiä vaikutuksia, mutta ainoastaan verojen kiertäminen katsottiin tässä tapauksessa arveluttavaksi.
MOT:n ohjelma lääkärikunnan ja varsinkin käypähoitosuosituksia tekevien asiantuntijoiden sidonnaisuuksista lääketeollisuuteen raivostutti Kalsoa, koska se haastaa hänen kaltaistensa asiantuntijavallan sen perustuksia eli pankkitiliä ja osakesijoituksia myöten. Följ pengarna! Käypähoitosuositus ei ole mikään laki, ei edes asetus vaan pelkkä suositus. Potilasta pitää hoitaa hoitovasteen mukaan eikä käypähoitosuositusten sanelemana. Potilaan itsemääräämisoikeus menee tämän edelle, koska se on ihmisoikeus!
Kalson asema kaikessa professoriuudessaan ei riitä sanelemaan sitä, mikä toimii kullakin potilaalle. Kalso ei ole tässä asiassa asiantuntija vaan professorina käyttää hänelle langennutta asiantuntijavaltaa mielivaltaisesti ajaakseen omia etujaan. Hänen kannabiksen lääkekäyttöä koskevat tietolähteensä ovat vankilateollisen kompleksin instituutioita ja ns. huumeiden vastaisia organisaatioita. Kalso saa lääkeyhtiöiltä konsultointipalkkioita (Grünenthal, Orion Pharma) ja luentopalkkioita (Astra Zeneca, Mundipharma, Orion Pharma) ja omistaa lääkeyhtiön osakkeita (Orion Pharma). Nämä valmistavat mm. opioidi- ja psyykenlääkkeitä.
Kalso ja muut julkiseen terveydenhoitoon pesiytyneet huumesotalobbarit sekoittavat retoriikassaan tarkoitushakuisesti laittomat ja lailliset kannabismarkkinat, viihde- ja lääkekäytön. Vanhukset ja sairaat jäävät vaille halpoja ja toimivia lääkkeitä samalla kun nuoret saavat kannabista laittomilta markkinoilta ilman mitään valvontaa.
YK:n vuoden 1961 huumeyleissopimuksen perustana olevassa huumeluokituksessa kannabis on luokiteltu vaaralliseksi huumeeksi vailla lääkinnällistä käyttöä. Se asetettiin ankarimpiin I ja IV kategorioihin kokaiinin ja heroiinin rinnalle. Tämän luokittelun perustana ollut raportti paljastaa, että kyseinen historiallinen virhe perustuu asiantuntijavallan rasistiselle väärinkäytölle, josta tuli kieltolain toteuttamisen normi.
Kannabiksen luokittelua käsitellään tällä hetkellä WHO:n asiantuntijakomiteassa Expert Committee on Addiction‐Producing Drugs, ECDD, vuonna 2019 pidettävää YK:n huumehuippukokousta varten. ECDD:n olisi ennen vuoden 1961 sopimuksen laatimista pitänyt arvioida kannabiksen luokittelun tieteellinen perusta, koska kannabiksen huumeluokitusta oltiin arvioitu ainoastaan Kansainliiton aikana vuonna 1934. Sen sijaan toisen maailmansodan jälkeen perustetun Yhdistyneiden Kansakuntien, YK, vuoden 1961 huumekokouksen delegaatit tekivät ratkaisunsa yhden ainoan henkilön laatiman raportin perusteella. Tämä oli WHO:n huumeriippuvuutta tutkivan yksikön eläkkeelle siirtyneen johtajan, professori P. O. Wolffin vuonna 1955 laatima raportti “The Physical and Mental Effect of Cannabis, Additional Study”.
ECDD ei antanut missään vaiheessa virallisia suosituksia YK:n huumekomissiolle, CND, kannabiksen luokittelusta ennen vuoden 1961 kokousta eikä itse asiassa koskaan sen jälkeenkään. Komitean kokouspöytäkirjoista tiedetään, että kannabiksesta keskusteltiin kahdesti ilman mitään tieteellistä arviointia.
Vuonna 1952 ECDD julkisti lausunnon, jossa todetaan, “ettei komitea ole nähnyt mitään perusteluja kannabiksen lääkekäytölle”. Vuonna 1965 ECDD oli vielä suorasukaisempi: “Kannabiksen lääkekäytölle ei ole enää mitään tarpeita” mutta “luonnollinen tai synteettinen THC voi osoittautua lääkinnällisesti käyttökelpoiseksi”. Kummassakaan lausunnossa ei mainittu lähdeviitteitä.
Wolffin raporttiin on viitattu kansainvälistä huumevalvontaa käsittelevissä historiikeissa ja analyyseissa, eikä se aiemmin ollut julkisesti luettavana kunnes vuonna 2014 WHO julkaisi sen digitaalisessa muodossa. Kyse on kieltolain kannalta keskeisestä dokumentista. Professori Wolff oli omana aikanaan tunnustettu tutkija, joka oli suorittanut tohtorin oppiarvot lääketieteessä ja filosofiassa. Hän toimi WHO:n huumeriippuvuutta tutkivan yksikön johtajana sekä WHO:n riippuvuutta aiheuttavien aineiden asiantuntijakomitean sihteerinä vuosina 1949 - 1954, jolloin YK:ssa suunniteltiin kansainvälisen huumevalvonnan yhtenäistävää sopimusjärjestelmää ja kehiteltiin sitä tukevaa byrokratiaa. Wolff käytännössä valvoi sitä, mitä komitean työstä näkyi ulospäin.
Wolffin laatima raportti tarjoaa kurkistuksen kieltolain keskeisen vaikuttajan lähteisiin ja argumentteihin. Tutkimukseksi tai tieteelliseksi arvioksi tätä raporttia on mahdoton luonnehtia, koska siinä on selkeästi lähdetty liikkeelle henkilön omista ennakkokäsityksistä. Vaikka kyseessä onkin korkeasti koulutettu henkilö ja oman aikansa auktoriteetti niin nykyajan näkökulmasta kyseessä on kannabiksen vastainen pamfletti, jota leimaa vahvat rotuopilliset ennakkoluulot, joita Wolff ei edes yritä peitellä. Tälle perustuu nykyinen kannabiksen kieltolaki.
Isoäidin kannabisko heikompaa
Wolffin raportti on kaikkien kannabiksen vastaisten tutkimusten, raporttien ja valistuslappusten kantamuoto. On huvittavaa huomata, että Wolff tulee kiistäneeksi joitakin hänen kautensa jälkeen keksittyjä väitteitä kannabiksesta. Hän mm. kiistää kannabiksen kasvaneen vahvuuden eli väitteen, että isoäidin käyttämä kannabis olisi ollut paljon heikompaa kuin nykyään.
Sivulla 8 Wolff esittää, että “In all observations and conclusions, it should be borne in mind that a great difference between the effect of cannabis (i.e the resin itself known as charas, hashish, chira) and that of the leaves and tops (known as bhang, ganja, kif, takrouri, dagga, marihuana, maconha, etc.) the former being about eight times more toxic.”
Eli lyhyesti kannabistuotteista tunnetaan sekä vahvoja että mietoja versioita. Mutta tätä argumenttia Wolff ei suinkaan käytä kieltolain hylkäämiseksi vaan jatkaa sivulla 9, että tämä kannabistuotteiden suuri vaihtelu voi olla selitys sille, miksi jotkut tahot eivät ymmärrä, kuinka vaarallinen kannabis onkaan!
“This great difference might perhaps be one explanation among others of the fact that, as mentioned earlier, (50) are some observers who do not consider cannabis to be as dangerous as it in fact is.”
Tätä Wolffin argumentointia voisi päivittää sillä, että vasta ns. Spice-ilmiö on tuonut markkinoille perinteisiä tuotteita olennaisesti vahvempia kannabistuotteita, ja siitä me saamme kiittää nimenomaan kieltolakia ja sen takana toimivia lääkeyhtiöitä. Näin nämä kannabisväitteet ovat kehittyneet kieltolain myötä.
Lähdeaineiston valikoiminen korostaa Wolffin epätieteellistä lähestymistapaa. Lähdemateriaalista puuttuvat Britannian hallituksen vuonna 1893 julkaisema komitearaportti, Indian Hemp Drugs Commission, kannabistuotteiden käytöstä Intiassa sekä New Yorkin pormestarin mukaan nimetty La Guardia raportti, “The Marihuana Problem in the New York City”, vuodelta 1944. Molemmissa päädyttiin Wolffin mielipiteen kanssa vastakkaiselle kannalle eli kannabiksen käyttö ei muodosta merkittävää terveydellistä ongelmaa ja varsinkin kieltolain soveltaminen sen käytön rajoittamiseksi on väärä ratkaisu.
Indian Hemp Drugs Commissionin tekemän perusteellisen tutkimuksen Wolff kuittaa Egyptissä brittien hallintokaudella 1800-luvun lopulla terveysviraston johtajana uransa tehneen tohtori John Warnockin arviolla, että “Valitettavasti komissiossa ei näytä olleen mukana yhtään hulluuden asiantuntijaa”.
Warnock oli varhaisia kannabispsykoositeorian kehittäjiä: hänen mukaansa kannabis oli usein mielisairauden aiheuttaja. Warnockin omia havaintoja pidetään epäluotettavina: hän tutki kannabiksen käyttöä vain mielisairaaloissa väittäen peräti kolmasosan potilaista olevan kannabiksen käytön vuoksi hulluja. Tuohon aikaan kahdeksan miljoonan asukkaan Egyptissä oli vähän mielisairauksia mutta kannabiksen viihdekäyttö oli yleistä.
Wolff asettaa New Yorkin osavaltion oikeusministerin N. L. Goldsteinin mielipiteet luotettavammiksi tietolähteeksi kuin New Yorkin kaupungin pormestarin Fiorello La Guardian nimittämän komitean vuonna 1944 julkaisema raportti “The Marihuana Problem in the New York City”. Tämä raportti ei ole lähteenä vaikka sitä pidetään edelleen yhtenä perusteellisimmista monitieteisistä tutkimuksista kannabiksen käytöstä. Lisäksi se oli tehty New Yorkissa eikä jollakin toisella mantereella ja toisella aikakaudella. Sen johtopäätös oli, että julkinen kohu kannabiksen käytön katastrofaalisista vaikutuksista New Yorkin kaupungissa ei perustu mihinkään todelliseen uhkaan. Tällä raportti viittasi USA:n huumepoliisin johtajan Harry Anslingerin sensaatiohakuiseen kampanjointiin.
Kaiken huippuna Wolff viittaa omaan aikaisemmin julkaistuun tutkimukseensa hakiessaan ikäänkuin laajempaa tukea omille asenteilleen. Hänen pääasiallinen inspiraationsa näyttää kuitenkin olleen USA:n ensimmäisen liittovaltiotasoisen kannabiksen kieltolain junailleen Harry Anslingerin vuonna 1953 julkaisema kirja huumerikollisuudesta “Traffic in Narcotics”.
Harry Anslingerin maailmankuvaa ja toimintaa kuvaa se, että hän kirjoitti esipuheen Wolffin kannabista käsittelevään kirjaan vuonna 1949, joka julkaistiin Iso-Britanniassa vastaiskuna La Guardia raportin julkaisulle siellä. Siinä hän kirjoittaa, että ”marihuana on aina kaukaisista ajoista saakka yhdistetty mielisairauksiin, rikollisuuteen, väkivaltaan ja julmuuksiin... eikä ole mitään sellaista sairautta, mikä oikeuttaisi sen käytön nykyaikana”.
Kieltolain rasistinen perusta
Wolffin esittämänä “kannabismin” ongelma on “muhamettilaisten ja värillisten” kannabiksen käyttö, joka on leviämässä eurooppalaisten nuorten keskuuteen. Vuonna 1943 julkaisemassaan kirjassa “Narcotic Addiction and Criminality” Wolff toteaa, että “especially the Arabs are anxious to enjoy in great scale the stimulating effects of marihuana”.
Toisaalta hän näkee, että suurin osa “nuorista riippuvaisista” on ikäänkuin vahingossa tutustunut kannabiksen, koska “he ovat nähneet kouluissa ja eri yhteisöissä arvostamiensa ryhmien käyttävän kannabista”. Tällä hän ilmeisesti viittaa jazz muusikoihin ja beat-kirjailijoihin. Enemmistö nuorista on hänen mukaansa kuitenkin “henkisesti tasapainoisia satunnaisia addikteja”.
Psyykisten vaikutuksien arvioinnin Wolff aloittaa esittelemällä runoilija Baudelairin ajatusta siitä, että vaikutuksen vaihtelu voi riippua ihmisten henkisestä tilasta. Henkilön asettamat odotukset vaikuttavat päihtymyksen kokemukseen.
Näistä varauksista huolimatta Wolff vetoaa omiin aikaisempiin kirjoituksiinsa julistaessaan, että “kannabismia on aivan liian kauan pidetty vähäpätöisenä huumeongelmana, josta ei ole yhteiskunnallista haittaa, mutta asia ei ole enää näin. Sen leviäminen varsinkin joidenkin maiden nuorison keskuudessa, sen vaikutus muuhun rikollisuuteen ja sen lisääntynyt salakuljetus ovat muuttaneet näitä käsityksiä”.
Johtopäätöksenä Wolff esittää olevansa edelleen ihan samaa mieltä, kuin seitsemän vuotta aiemmin julkaisemassaan raportissa: "kannabis on kaikilla fyysisillä, henkisillä, sosiaalisilla ja kriminologisilla mittareilla mitattuna vaarallinen huume".
Tämä jäi kasvavan kieltolakibyrokratian opinkappaleeksi, jota ei ole saanut kyseenalaistaa. Tämä oli mahdollista, koska tuo byrokratia ei ole koskaan ollut tieteellisen tutkimuksen antamille tuloksille perustuva demokraattinen ja läpinäkyvä instituutio. “The Physical and Mental Effect of Cannabis” on puuttuva rengas, joka yhdistää Anslingerin masinoiman vuonna 1937 säädetyn Marihuana Tax Actin vuoden 1961 huumausaineyleissopimukseen, Single Convention. Tämä on puolestaan kaikkien nykyisten huumekieltolakien ja huumesotien äiti ja isä.
Kannabiksen huumeluokitus YK:n huumevalvontabyrokratiassa perustuu yhden keskeisen henkilön asiantuntijavallan väärinkäyttöön. Kansainvälisissä ympyröissä tätä professori Wolffin aloittamaa asiantuntijavallan väärinkäyttöä jatkaa huumesotalobbyn WFAD käyttämä Harvardin lääketieteellisen yliopiston psykiatrian professori Bertha Madras ja Suomessa HUS:n kipuklinikan johtaja, professori Eija Kalso,joka pitää itseään ainoana asiantuntijana kannabiksen lääkekäytöstä puhuttaessa.
Tanskassa alkaa lääkekäytön kokeiluprojekti vuoden 2018 alussa. Jos neljän vuoden koejakso sujuu ongelmitta ja tuottaa hyviä tuloksia, aikovat tanskalaiset kasvattaa lääkekannabista koko Euroopalle. Tanska laillistaa kannabiksen lääkekäytön 1.1.2018 laajan kannatuksen parlamentissa saaneella päätöksellä. Päätös tarkoittaa käytännössä neljän vuoden kokeiluprojektia, jonka jälkeen tutkitaan tuloksia ja päätetään jatkosta. Hallitus on myöntänyt 22 miljoonaa kruunua (n. 3 miljoonaa […]
Kannabiksen kieltolaki ei koskaan kieltänyt sen lääkekäyttöä, kaikki vain luulivat niin. Kannabisaktivistit ja tutkijat ovat palauttaneet vanhan lääkkeen takaisin apteekkiin.
Suomessa kannabiksen lääkekäytön historiaa ennen kannabiksen kieltolakia on jäljellä fragmentaarisesti, ja vuonna 2016 YLE:n Huume-Suomi dokumentti ja multimediasarja tallensi näitä fragmentteja. Duodecim lehdessä vuonna 1895 julkaistu “Eräs Extractum Cannabis Indicae-intoxikationitapaus” havainnollistaa kannabiksen perinteisen lääkekäytön annosteluongelmat ennen vaikuttavan aineen THC:n ja elimistön endokannabinoidijärjestelmän löytämistä. Se oli kuitenkin yleisesti käytetty lääke: kyseisen tapausselostuksen mukaan sitä käytettiin morfiinin, kiniinin ja aspiriinin rinnalla. Tässä tapauksessa kannabiksesta oli apua migreenin hoitoon, ja tapauksen kirjannut lääkäri kertoi määräävänsä kannabista mm. unettomuuteen.
Kannabiksen perinteinen lääkekäyttö oli hiipunut 1950-luvulle tultaessa modernin lääketeollisuuden tarkkaan annosteltavien lääkeaineiden tieltä. Varsinkin uudet antibiootit vaikuttivat ihmelääkkeiltä nujertaessaan ihmiskuntaa vuosituhansia riivanneita tauteja. Tinktuurat ja ekstraktit eivät olleet tätä modernismia. Vallitseva käsitys oli, että kannabiksen vaikutus olisi hyvin marginaalinen ihmisen terveydelle.
Tämä kehitys kulminoitui vuoden 1961 YK:n huumausaineyleissopimuksessa, jossa kannabis luokiteltiin heroiinin ja kokaiinin rinnalle riippuvuutta aiheuttavaksi huumausaineeksi vailla lääkinnällistä käyttöä. Tämän sopimuksen katsottiin kieltävän myös lääkekäytön, vaikka se oli selkeästi rajattu sopimuksen ulkopuolelle esipuheessa ja erillisessä pykälässä. Edellinen laaja tutkimus kannabiksesta oli tehty Kansainliiton aikana vuonna 1937, mutta kannabiksen vaikuttava aine, THC, löydettiin vasta 1964. Tämä päätös luokitella kannabis huumausaineeksi, narcotic, perustui oman aikansa puutteelliseen tietämykseen eli kyseessä on ns. historiallinen virhe. Kannabiskasvin vaikuttava aine, THC, joutui lievemmän valvonnan piiriin vuoden 1971 ns. psykotrooppisia aineita valvovaan sopimukseen, mikä vain korostaa tätä virhettä!
Sopimusta alettiin soveltamaan Suomessa uudistamalla huumelainsäädäntö ja perustamalla erillinen huumepoliisi. Tämän uuden politiikan ideologeina toimi mm. Idänpää-Heikkilän lääkäripariskunta tuomalla 1960-luvulla Teksasista omaksumansa kannabistietouden Suomeen. Juhana Idänpää-Heikkilä toimi portinvartijana kansainvälisen lääkevalvojan roolissa ja uutisoimalla Suomessa lääkealan tutkimuksista Duodecim lehden palstallaan. Vuonna 1969 YLE:n Laajakulma keskusteluohjelmassa lääkäri Pirkko Idänpää-Heikkilä kertoi kannabiksen vaikuttavan odottavalla äidillä kuin talidomidi. Juhana Idänpää-Heikkilä suomensi ja julkaisi 1970-luvun alussa ruotsalaisen Nils Bejerotin pamfletin, “Huumausaineet – ihmisen ongelma”. Siinä esitetään kannabiksen kieltolain tueksi argumentti, jonka jälkeen asiasta ei enää keskusteltu vapaasti:
“WHO:n asiantuntijat ja Norjan lääkintöhallituksen pääjohtaja, tunnettu vasemmistolainen Karl Evang väittävät, että jos hasis leviäisi yhtä laajalle täällä kuin alkoholi on levinnyt, koko järjestäytynyt yhteiskuntaelämä, sellaisena kuin me sen tunnemme, tulisi toimintakyvyttömäksi parissa vuosikymmenessä.”
Kannabiksen uhri on koko yhteiskunta, joka pitää mobilisoida kamppailuun sitä vastaan keinoja kaihtamatta. Kannabiksen lääkekäytöstä tehtiin Troijan hevonen -teoria eli lääkekäytöstä puhuminen olisi vain salajuoni “väärinkäytön” laillistamiseksi. Kannabiksen käytöstä sai puhua virallisesti vain väärinkäyttönä, mikä johti julkisen keskustelun infantilisoitumiseen. Virallinen politiikka perustui tarkoitus pyhittää keinot henkeen, mikä johti virkamiesten korruptioon.
1960-luvulla kieltolain vastavoimaksi syntyi kansainvälinen kannabiksen laillistamisliike, ns. kannabisaktivistit. Lääkekäytön paluu alkoi 1970-luvulla sekä tutkijoiden piirissä että kannabisaktivistien keskuudessa, ja löytyy anekdoottisia tietoja mm. kroonisen kivun, epilepsian ja diabeteksen hoidossa.
Yksi esimerkki suomalaisesta aktivismista on pseudonyymeillä Ruber Roseus & Giddhar Sadhu vuonna 1985 julkaistu undergroundjulkaisu “SOMA. Johdatus Psykoaktiivisten Kasvien Historiaan ja Ominaisuuksiin”. 1990-luvulla lääkekäyttöä käsiteltiin Suomen kannabisyhdistyksen, SKY, hallituksessa, kotisivuilla sekä SKY:n julkaisemassa Hamppu-lehdessä. SKY:n 1990-luvun alussa julkaisema kasvatusopas ”Hullu Puutarhuri”, HUPU, opetti suomalaiset kasvattamaan omat kannabiksensa. Alkuvuosina jokaisen oppaan mukana seurasi vielä siemenpussi. Vuonna 1993 ilmestyi J. K. Ihalaisen toimittama kirja “Hamppu Suomessa”, johon oli koottuna hampun kasvatuksen historiaa Suomessa.
Vuonna 1996 Kaliforniassa kansanäänestyksessä voittanut lääkekannabislaki oli kannabisaktivistien ensimmäinen voitto Yhdysvalloissa, jonka jälkeen jo 28 osavaltiota on seurannut esimerkkiä.
Kannabinoiditutkimus
Kieltolaki rajoitti tieteellistä kannabistutkimusta ja sen tulosten julkaisemista mutta ei lopettanut sitä kokonaan. Israelilainen tutkija Raphael Mechoulam löysi THC:n vuonna 1964, mikä aloitti kokonaan uuden tutkimussuunnan, kannabinoiditutkimuksen. Lääkekäytön uusi nousu perustuu sille, kun 1980-luvun lopulla havaittiin elimistössä kannabinoidien vaikutuksia välittäviä proteiineja, joita kutsutaan CB1- ja CB2-reseptoreiksi. Kannabiksen lääkkeellisten ominaisuuksien tutkiminen johti lopulta ihmisen elimistön endokannabinoidijärjestelmän löytymiseen 1990-luvulla. Järjestelmän löytyminen selitti sen, miten kannabis vaikuttaa ihmiseen ja loi uuden väylän parantaa useita ihmiskunnan sairauksia.
Kieltolain laatimisen aikoihin kannabiksen ajateltiin olevan täysin marginaalinen, mutta kannabinoiditutkimuksen tulosten kautta ymmärrämme endokannabinoidijärjestelmän olevan keskeinen ihmisen aineenvaihdunnan säätelyjärjestelmä, joka pitää yllä homeostasiaa eli aineenvaihdunnan tasapainotilaa. Endokannabinoidijärjestelmän löytäminen merkitsi vallankumousta ihmisen aineenvaihdunnan ymmärtämisessä ja käsityksissä kannabiksen lääkinnällisistä mahdollisuuksista.
Suomi on ollut tässä kansainvälisen kehityksen kärjessä, vaikka se voi kuulostaa ihmeeltä. Julkisen kannabiskeskustelun infantilismin takia lääkekäytön kotimainen tutkimus on pitänyt etupäässä matalaa profiilia. Vuonna 1999 hyväksytty väitöskirja on esimerkki siitä, miten Kuopion yliopistossa ollaan tehty kansainvälisesti huipputason kannabinoiditutkimusta ainakin 90-luvulta saakka.
Kuopion yliopiston farmakologisen kemian osaston ja Raphael Mechoulamin yhteistyö on ollut uraauurtavaa perustutkimusta, mutta se ei ole näkynyt uutisissa. Vuonna 2002 suomalaiset tutkijat julkaisivat yhteistyössä Mechoulamin kanssa tutkimuksen endokannabinoidien vaikutuksesta silmänpaineeseen. Vuonna 2003 suomalainen tutkijaryhmä esitteli tutkimustaan THC:n imeytymisestä ja sen tehostamisesta Euroopan ensimmäisessä kannabinoiditutkimuksen seminaarissa Madridissa. Vuonna 2005 Mediuutiset raportoi tutkimustyöstä kehitetyn kaupallisen sovelluksen, jolla lähdettiin mukaan Pohjois-Amerikan lääkekannabisbisnekseen.
”Kuopiolainen PediPharm Oy on allekirjoittanut lisensiointisopimuksen kanadalaisen lääkekannabistutkimukseen erikoistuneen Cannasat Therapeutics Inc:n kanssa. Lisensiointisopimuksen perusteella PediPharm on myöntänyt Cannasat Therapeuticsille yksinoikeuden patentoidun lääkekeksinnön kehittämis-, valmistus- ja markkinointioikeuksiin maailmanlaajuisesti. PediPharm kuittaa sopimuksesta ennakkomaksun, keksinnön etenemiseen sidotut virstanpylväsmaksut sekä osan tuotteen myyntituloista.
Lisensioitu keksintö on alun perin kehitetty Kuopion yliopiston farmaseuttisen kemian laitoksella. Keksintö on uusi lääkeformulaatio, jonka avulla kannabinoideihin kuuluvia lääkeaineita voidaan annostella potilaille terapeuttisesti tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Kehitetyssä formulaatiossa hyödynnetään Kuopion yliopistossa vuosia tutkittua ja kehitettyä lääkkeenanto-teknologiaa.
– Lisenssisopimus on Kuopion yliopiston, yliopiston Farmaseuttisen lääketutkimuskeskuksen (FLK) ja PediPharman erittäin systemaattisen ja saumattoman yhteistyön tulos. Tämä lisää uskoa ja motivaatiota edelleen kehittää Kuopion yliopiston keihäänkärki-teknologioita sekä vahvistaa FLK:n toimintamallia niin, että tämänkaltaiset sopimukset ovat arkipäivää tulevaisuudessa, toteaa keksinnön tehneen tutkimusryhmän johtaja, professori Tomi Järvinen.
PediPharm Oy:n toimitusjohtajan Jouko Savolaisen mukaan sopimus on ensimmäinen merkittävä lisenssisopimus ja kaupallinen päänavaus PediPharmalle.”
Oulun yliopiston tutkijat julkaisivat vuonna 2004 Duodecim-lehdessä artikkelin “Endokannabinoidit – monivaikutteinen välittäjäainejärjestelmä mielihyvän ja syömiskäyttäytymisen säätelyssä”, ja samasta yliopistosta laitettiin nettiin vuonna 2006 kätevä pdf-tiedosto ’Endokannabinoidit’, joka tiivisti kannabinoidijärjestelmän tuntemisen perusteet suomeksi. Mukana oli myös tutkittua tietoa fytokannabinoidien tunnetuista lääkinnällisistä vaikutuksista ja niiden vaikutustavoista myös tavallisen kannabiksen käyttäjän kannalta.
”Tutkijat odottavat, että kivusta ja ahdistuksesta kärsivät potilaat saavat tulevaisuudessa apua kannabinoidilääkkeistä. Kehitteillä olevilla lääkkeillä ei ole huumaavaa vaikutusta. Eläinkokeissa on saatu lupaavia tutkimustuloksia kannabinoidilääkkeiden hoitavista vaikutuksista.”
Kannabinoiditutkimukseen asetetut suuret odotukset joutuivat testiin kannabisreseptorin antagonistin rimonabantin (tuotemerkki Acomplia) tapauksessa. Rimonabant on endokannabinoiditutkimukseen 1990-luvulla kehitetty kannabinoidireseptorin salpaaja eli antagonisti.
Myös ykkösmedia HS osallistui 23.3.2004 apteekkilevitystä edeltävään mainoskampanjaan.
”Tutkijat kehittävät lääkettä, joka auttaisi samanaikaisesti laihduttamiseen ja tupakoinnin lopettamiseen, kertoivat BBC:n verkkouutiset. Ranskalainen Sanofi-Synthelabo yrittää saada rimonabantiksi kutsutun lääkkeen markkinoille ensi vuonna.”
Verkkoklinikka jatkoi rimonabantin mainostamista 24.9.2004 päivätyllä uutisella:
”Uusi rimonabant -niminen laihdutuslääke, jota on kokeiltu myös tupakoinnin lopettamisen tukena, on uusimmissa, tähän asti suurimmissa kokeissa, osoittautunut tehokkaaksi ja turvalliseksi. Lääkkeestä povataan markkinamenestyjää, mutta sillä on tiettyjä haittavaikutuksia, kuten pahoinvointia. Nämä näyttävät kuitenkin olevan ohimeneviä.
Lääkekokeisiin osallistui kaikkiaan yli 1 500 henkilöä. Haittavaikutusten takia lähes 40 prosenttia osallistujista keskeytti kokeet, mutta myös plaseboa saaneista suunnilleen yhtä moni keskeytti. Laihdutuslääkekokeisiin liittyy usein korkea keskeyttämisprosentti, koska ihmiset odottavat lääkkeeltä ihmevaikutusta, jota ei tulekaan vaan laihduttaminen on lääkkeen avullakin työlästä.”
Aineella tehtiin potilaskokeita Oulun keskussairaalassa ja paikallislehti Kaleva hehkutti tuloksia 8.1.2006:
”Keskivartalolihavuuden hoitoon on luvassa uudenlainen lääke. Rohdon nimi on Rimonabant. Tutkimuksissa on huomattu sen vähentävän ruokahalua, sairaalloista nälkää ja ylensyöntiä. Se myös kiihdyttää rasva- ja sokeriaineenvaihduntaa.
”Samalla on huomattu, että tupakanhimo vähenee”, erikoislääkäri Tiina Nylander Oulun diakonissalaitoksen laihdutusklinikalta kertoo.
Lääkettä on testattu Oysissa. Lääkepurkin hinnan arvellaan olevan 100 euron luokkaa. Markkinoille Rimonabant tulee ensi vuoden loppupuolella. Vaikka Rimonabantin vaikutus on kokeitten mukaan lupaava, on sillä myös sivuvaikutuksia.
”Eräille henkilöille lääke voi aiheuttaa depressiota”, professori Markku Savolainen kertoo.
Lääke on kannabinoidireseptori, eli sen vaikuttavana aineena ovat kannabiksen johdannaiset.”
Toimittajilla on ollut vuosikymmenien kieltolain jälkeen vaikeuksia seurata uutta kannabiskeskustelua. Rimonanabant ei ole kannabinoidireseptori eikä sen vaikuttava aine ole kannabiksen johdannainen vaan se on synteettinen yhdiste, antagonisti, joka blokkaa kannabinoidireseptorin niin etteivät endo- eivätkä fytokannabinoidit vaikuta sen kautta. Se vaikuttaa kuten antikannabis, potilaat kokivat masennusta, saivat itsemurha-ajatuksia ja Acomplia vedettiin markkinoilta kaikessa hiljaisuudessa.
Itselääkintä
Kriminaalivalvonta vaikutti kannabiskeskusteluun hallitsemalla keskeistä terminologiaa: kannabiksen käytöstä sai virallisesti puhua vain väärinkäyttönä. 2000-luvun alussa rinnalle otettiin neutraalimman oloinen mutta yhtä moralistinen viihdekäyttö vastineeksi angloamerikkalaisessa keskustelussa käytetylle termille recreational use. Ruohonjuuritasolla näiden rinnalle syntyi uusi kannabiksen käytön määritelmä, itselääkintä.
Kieltolaki sai tiedotusvälineet itsesensuurin valtaan kannabiksen lääkekäytön suhteen mutta kannabinoiditutkimukseen mukaan lähteneiden isojen lääkeyhtiöiden markkinointikoneistot nostivat uuden terminologian tutkimuslaboratorioista suuren yleisön ja kannabisaktivistien ihmeteltäväksi. Kannabinoiditutkimuksen kehityksen myötä käsitykset kannabiksen vaikutuksista muuttuivat synnyttäen uutta terminologiaa.
Tutkimusongelmista ja tiedotusvälineiden ylilyönneistä huolimatta kannabinoiditutkimus on osoittanut, että kannabis vaikuttaa ja parantaa. Lääkekäyttöä ei voi enää kutsua marginaaliseksi, “Troijan hevoseksi” eikä uskomushoidoksi. Toinen kehityslinja kannabiksen lääkekäytön paluussa eli itselääkintä ei saanut samalla tavalla tiedotusvälineiden suosiota osakseen.
Vielä 2000 luvun alussa itselääkintä oli virallisesti tuntematon käsite. Vuonna 2001 yhdessä huumeseminaarissa käsiteltiin silloisen Stakesin julkaisemaa tutkimusta huumeiden ja myös kannabiksen käytöstä. Käydyssä keskustelussa tutkijat eivät tunnistaneet itselääkintä termiä. Myöhemmin THL:n kaudella tutkimukseen ilmestyi ensiksi termi “itsemääritelty lääkekäyttö”.
Elvy ja USA:n liittovaltion huonolaatuista virallista lääkekannabistaIlmiö alkoi kuitenkin näkymään Suomessa. Elvy Musikka, yksi Yhdysvaltain liittovaltion ensimmäisistä laillisista kannabispotilaista, vieraili Suomessa vuonna 2002, mistä HS julkaisi koko aukeaman artikkelin. Musikan saama kannabisresepti perustui Yhdysvalloissa 1970-luvulla tehtyyn oikeuden ratkaisuun lääketieteellisestä pakosta, josta syntyi liittovaltion ns. myötätunto-ohjelma.
Samana vuonna Vantaan käräjäoikeudessa oli tapaus, jossa syöpää sairastanut nainen oli käyttänyt kannabista syöpähoitojen aiheuttaman pahoinvoinnin ehkäisyyn. Hän oli saanut Hollannissa asuvalta ystävältään 2,6 grammaa kannabista ja syyte tuli salakuljetuksesta ja hallussapidosta. Potilas kertoi oikeudelle kannabiksen käytöstään lääkkeenä ja jätti puolustuksensa tueksi joukon tutkimuksia. Vantaan käräjäoikeus jätti henkilön tuomitsematta perusteena pakkotila eli syöpä.
Suomen kannabisyhdistyksen oikeudelle toimittaman materiaalin mukana oli USA:n liittovaltion lääketieteen instituutti Institute of Medicine, IOM, vuonna 1999 julkaisema lääkekannabisraportti “Marijuana and Medicine. Assessing the Science Base”. Siinä suositeltiin kannabista lääkkeenä käyttävien kohtelemista yhden henkilön lääkekokeena, kunnes markkinoilla on tarjolla laillista ja valvottua kannabislääkettä.
Takaisin apteekkiin
Käänteentekevä tapahtuma oli Turun hallinto-oikeuden päätös vuonna 2006, jossa todettiin, etteivät huumesopimukset ole kieltäneet lääkekäyttöä. Kaikki ovat vaan kuvitelleet näin perehtymättä siihen alkuperäiseen sopimustekstiin.
Vuonna 2002 erään varsinaissuomalaisen miehen selkäydin vaurioitui kolarissa. Perinteiset lääkkeet eivät auttaneet hermokipuihin ja henkilö koki saavansa apua kannabiksesta. Hän löysi Hollannista lääkärin, joka kirjoitti reseptin, mutta Suomen tulli takavarikoi Hollannista tuodun kannabiserän. Suomessa lääkäri oli kirjoittanut hänelle koviin kipuihin kannabisreseptin perustuen Hollannista saatuun reseptiin. Apteekin oli vielä haettava lupaa luovuttaa kannabislääke potilaalle. Lääkelaitoksen lääketurvaosasto (nyk. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus, Fimea) hylkäsi hakemuksen vedoten kansainväliseen huumausainesopimukseen.
Päätöksen perustelu on kuin hutiloiden kirjoitettu: “Lääkelaitos on päättänyt hylätä hakemuksen, koska vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen luetteloon I kuuluvia huumausaineita ei saa määrätä (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkkeen määräämisestä N:o 726 (6.8.2003), 17 pykälä). (Päätös nro 02339/2006).
Allekirjoittaja Ylilääkäri Pirkko Paakkari
Tämä juttu ratkaistiin Turun hallinto-oikeudessa 7. syyskuuta annetussa päätöksessä, jonka perusteluissa todetaan:
”Hallinto-oikeus kumoaa lääkelaitoksen päätöksen ja palauttaa asian lääkelaitokselle uudelleen käsiteltäväksi. Lääkelaitos ei mainitsemillaan perusteluilla ole voinut hylätä hakemusta.
Hakemuksessa on kyse lääkkeellisen kannabiksen luovuttamisesta kulutukseen. Lääkkeellinen kannabis (tetrahydrokannabinoli) kuuluu vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen luetteloon IV ja psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen luetteloon I. Suomi on ratifioinut molemmat sopimukset ja niiden sisältö on otettu huomioon huumausainelaissa. Tetrahydrokannabinoli on huumausainelain tarkoittama huumausaine.
Molempien sopimuksien tavoitteena on huumausaineiden väärinkäytön ja laittoman kaupan estäminen. Sopimuksissa todetaan kuitenkin myös se, että huumausaineiden lääkinnöllinen käyttö on jatkuvasti välttämätöntä tuskan ja kärsimysten lieventämiseksi ja asianmukaisin toimenpitein on varmistettava huumausaineiden saanti tähän tarkoitukseen.” (Turun hallinto-oikeus 7.9.2006)
Kannabispotilas “Aulis” oli ensimmäinen laillisesti kannabista käyttävä potilas Skandinaviassa ja Baltian maissa. Tapauksen uutisoinnissa näkyi hämmennystä. Laboratorioissa valmistettuihin kannabinoideihin liitettyjä odotuksia esiteltiin myönteisessä valossa, mutta kannabislääkityksen uutisoinnissa tiedotusvälineet eivät osanneet luopua kieltolain viitekehyksestä. Lisäksi virkamiehistö on jakaantunut tässä asiassa, mistä TS:n uutinen 12.12.2006 on esimerkki:
”Lääkelaitoksen lääketurvaosaston osastopäällikkö Erkki Palva huomauttaa, että opiaattiryhmän kipulääkkeistä aiheutuu periaatteessa kannabista suurempi riippuvuus.
Kyse on hänen mukaansa osittain viranomaisten ja lääkäreiden peloista, kun kannabista ei osata ajatella objektiivisesti lääketieteelliseltä kannalta.
“Kun lääketieteelliseen keskusteluun tulee uusi aine, jonka käyttöön liittyy muitakin kuin lääkinnällisiä syitä, syntyy väistämättä ennakkoluuloja”, Palva sanoo.
Palva toivoo tulevaisuudessa tieteellistä näyttöä lääkekannabiksen tehosta ja turvallisuudesta.
“Lääkekannabiksen kipua lievittävä vaikutus on vähäinen. Suomessa on käytössä huomattavasti vahvempia lääkeaineita, kuten morfiini ja muut opiaatit. Myös masennuslääkkeillä on todettu olevan vaikutusta kivun hoitoon, Sosiaali- ja terveysministeriön ylilääkäri Terhi Hermanson sanoo.”
(Sivuhuomautuksena masennuslääkkeistä oli vuoteen 2006 mennessä tullut suurin kuolemia aiheuttava lääkeryhmä. Ne ovat syynä noin kolmannekseen kaikista lääkeainekuolemista. Masennuslääkkeen aiheuttamaan myrkytykseen menehtyi toissa vuonna noin 150 ihmistä. Kaikkiaan lääkemyrkytyksiin kuoli vähän alle 500 ihmistä vuonna 2006.)
Kannabisaktivistien ei tarvitse olla yksin oman käsityksensä kanssa, vaan hyvinkin arvovaltaiset henkilöt ovat tehneet työtä historiallisen virheen korjaamiseksi. Tuolloin vuonna 2006 ratkaisevaan asemaan nousi apteekkari Markku Knuutila, jota ilman kannabista ei ikinä olisi saatu toimitettua apteekkiin ja edelleen potilaalle. TS:n 12.12.2006 uutisen toisessa osiossa hän ottaa selkeän kannan potilaan oikeuksiin:
”Ainoana Suomessa erikoisluvan lääkekannabiksen käyttöön saanut mies hakee lääkkeensä apteekista kymmenen päivän annoksina. Lääkkeen käyttöä valvotaan tiukasti.
Turun Linnan Apteekin apteekkarin Markku Knuutilan mielestä on käsittämätöntä, että Suomen viranomaiset eväävät lainsäädäntöön vedoten maailmalla tutkitusti hyväksi havaitun ja vakavasti sairaan potilaan kipuja lievittävän hoitomuodon. Maissa, joissa lääkekannabiksella on myyntilupa, ainetta käytetään muun muassa selkäydinkipuihin ja multippeliskleroosin eli MS-taudin hoitoon.
Elämänlaatu paremmaksi
Bedrocania ennen pakkaamistaMies on käyttänyt lääkekannabista nyt puolentoista viikon ajan. Hän hakee lääkkeensä apteekista kymmenen päivän annoksina eli 20 grammaa kerrallaan. Kolme neljäsosaa päiväannoksesta hän ottaa nestemäisenä teen seassa, yhden neljäsosan poltettuna.
– Elämänlaatu on parantunut huomattavasti. Elimistö toimii paremmin, ja unensaantiprosessi on helpompi kuin kipulääkkeitä käyttäessäni. Ahdistustilat ja masennus ovat hävinneet, mies kuvailee.
Knuutila korostaa, että mies saa lääkkeensä tiukan kontrollin alaisena, eikä väärinkäyttöriskiä ole. Hän käy säännöllisesti lääkärin vastaanotolla, joka varmistaa hoidon onnistumisen. Knuutila tekee myös tarkan eron kannabiksen lääkinnällisen ja huumekäytön välille.
– Lääkekannabista kasvatetaan Hollannissa valtiollisen lääkekannabisviraston laitoksissa, jossa kaikki olosuhteet on tarkkaan standardoitu ja valvottu sekä aineen pitoisuudet tarkkaan määritelty.
– Tapaus on ollut potilaan kannalta sietämätön. Viranomaisilta puuttui rohkeutta ottaa vastuuta luvan myöntämiseen kohtuullisessa ajassa, mikä aiheutti potilaalle valtavasti kuluja ja vaivaa.
– Toivon, että tämä tapaus herättää asiallista keskustelua. On ensisijaisen tärkeää, että vakavasti sairas ihminen saa hoitoa. Potilasta tulee hoitaa hoitotulosten eikä lakipykälien mukaan.”
Hollannissa professori Cambrigde kirjoitti ensimmäisen reseptin, jonka perusteella suomalainen lääkäri saattoi uusia sen. Asianajaja Kai Kuusi oli erittäin pätevöitynyt ajamaan lääkevalvontaa koskevaa juttua, ja Suomen ensimmäisen kannabisreseptin kirjoittanut lääkäri Jukka Alihanka oli itsenäinen ammatinharjoittaja. Kansainvälisen lääkekannabisyhdistyksen, IACM, johtaja ja lääkäri saksalainen Franjo Grotenhermen antoi konsultaatiota. Kaikki he ovat joutuneet myös kokemaan lääkevalvontakoneiston painostusta.
Vuonna 2008 sosiaali- ja terveysministeriö joutui muuttamaan asetusta siten, että kannabiksen määrääminen lääkkeeksi tuli mahdolliseksi.
Käytäntö on seuraavanlainen. Ensin lääkäri kirjoittaa potilaalle erityisen huumausainereseptin. Potilas vie reseptin apteekkiin. Apteekki hakee Lääkelaitokselta erityislupaa. Kun erityislupa on myönnetty, apteekki hakee Lääkelaitokselta lääkkeen maahantuontilupaa. Kun maahantuontilupa on myönnetty, apteekki lähettää sen Hollannin Lääkekannabisvirastoon, joka myöntää lääkkeelle maastavientiluvan. Lisäksi Lääkelaitos anoo Suomen valtiolle kannabiskiintiötä YK:n valvontaelimeltä kansainväliseltä huumevalvontalautakunnalta, INCB, joka julkaisee kotisivuillaan seuraavaksi vuodeksi myönnetyt maakiintiöt. Lyhyesti: Lääkekannabikselle tulee olla erityisluvan lisäksi maahantuontilupa, Hollannin vientilupa sekä YK:n maakiintiö.
Huhtikuussa 2008 Turun hallinto-oikeus päätti, että sosiaalilautakunnan pitää huomioida “Auliksen” lääkekulut kuukausittain. Tässä vaiheessa loukkaantumisesta oli kulunut jo 6 vuotta.
Vuonna 2009 mm. Suomen pankin entinen pääjohtaja Sirkka Hämäläinen ja arkkiatri Risto Pelkonen puolustivat kannabiksen lääkekäytön laillistaneita julkisuudessa.
”Sirkka Hämäläinen ihmettelee Helsingin Sanomissa, miksei vanhuksille voida määrätä lääkekannabista.
– Kyllä minä ainakin vanhainkodissa ottaisin ennemmin kipulääkettä, jolla on miellyttäviä sivuvaikutuksia, Hämäläinen toteaa Helsingin Sanomissa.
– Jos se on tarkkaan valvottua se hoito, ja on sellaisia tilanteita, joissa se on parempi kuin muut, niin mikäs siinä, arvioi Risto Pelkonen.
Siitä on viime aikoina tullut aika paljon tutkimuksia, että se on hyvä kipulääke, kertoo Pelkonen.”
Turun hallinto-oikeuden päätös tuli virkamiehille, poliitikoille ja huumeidenvastaisille tahoille yllätyksenä. Suomi oli ensimmäinen valtio Skandinaviassa ja Baltiassa, jossa alettiin laillistamaan lääkekäyttöä. Tämä nousi esille 30.03.2009 YLE:n MOT ohjelmassa Syntinen lääke, jossa toimittaja Riikka Kaihovaara haastatteli osallisia. Kielteisen päätöksen allekirjoittanut ylilääkäri Pirkko Paakkari kertoo:
”Ei varmaan osattu arvioida tätä tarvetta, koska esimerkiksi jos vertaa muiden Pohjoismaiden maakiintiöihin, niin siellä ilmeisesti selvitään kokonaan ilman näitä lääkkeitä, niin meilläkään ei sitten osattu varautua tähän.”
Vanhentuneet käsitykset elävät edelleen viranomaiskäytännöissä kuten erityislupakäytännössä sekä lääkärikunnan valmiudessa kokeilla tätä vaihtoehtoa. Vuonna 2010 noin 20 henkilöä sai laillisesti kannabista, mutta jo tuolloin ns. “itsemääritelty lääkekäyttö” oli huomattavasti yleisempää. Tuolloin kannabiksen lääkekäyttö ylitti uutiskynnyksen erään potilaan puolison alettua vaatimaan kannabista syöpään kuolevalle omaiselleen.
”Lääkekannabiksen käyttö on noussut Oulussa kiivaan keskustelun kohteeksi. Oululaisessa sairaalassa hoidossa oleva syöpäpotilas haluaisi kokeilla lääkekannabista muun muassa kipujensa lievittämiseen, mutta lääkärit eivät suhtaudu pyyntöön myönteisesti.
Syöpäpotilas Jarmo Holtinkosken puoliso Päivi Tillman on kuitenkin vakuuttunut siitä, että kannabis olisi hänen miehelleen parempi vaihtoehto kuin vahva morfiinijohdannainen kipulääke, jota hän käyttää tällä hetkellä, koska nykyinen lääkitys tekee potilaan liian tokkuraiseksi.”
Samassa sairaalassa testattiin suomalaisilla potilailla rimonabantia, mutta nyt ei kuolevalle voitu järjestää toimivaa kivunlievitystä! Mielipidemittauksen mukaan jo 40% suomalaisista hyväksyi lääkekäytön.
Vuonna 2012 kannabinoideja sisältävä Sativex suusuihke saa Suomessa myyntiluvan eli siitä tulee reseptilääke. Bedrocan ja muut kannabislääkkeet pysyy erityisluvallisina eli apteekki joutuu hakemaan edelleen lääkelaitokselta erityisluvan sen hankkimiseen potilaalle. YLE uutisoi tapahtumaa:
“Luvan myöntämiselle ei näyttäisi olevan estettä”, sanoo johtaja Erkki Palva Fimeasta.
Luvan on saamassa valmiste nimeltä Sativex. Se on suuhun suihkutettava, synteettinen lääke, joka sisältää kahta eri kannabisuutetta.”
Sativex ei ole synteettinen lääke kuten esimerkiksi rimonabant vaan käytännössä kannabistinktuura, joka palasi apteekkiin tarkkaan annosteltavassa muodossa kuten moderni lääkevalmiste. Sativex on vakiinnuttanut kannabiksen uutta asemaa legitiiminä lääkkeenä. Käytännössä Bedrocan ja Sativex ovat samaa lääkettä, ja molemmissa on vakioidut määrät kannabiksen vaikuttavia aineita tosin eri vahvuuksina.
Suomessa vuodesta 2006 lähtien apteekista saatu kannabis on ollut viiden gramman purkkeihin pakattua hollantilaista kasvimuotoista Bedrocania, eli marihuanaa kieltolakitermillä. Sen vaikuttavien aineiden pitoisuudet on vakioitu ja tuote on maailman ensimmäinen Euroopan lääkevalvontaviraston hyvien tuotantotapojen standardit European Medicines Agency’s good manufacturing practice (GMP) täyttänyt lääkekäyttöön tarkoitettu kannabis.
Kukkaa pukkaa
Vuonna 2011 ilmestyi suomalainen tutkimus “Kukkaa pukkaa – Kannabiksen kotikasvatus Suomessa (Bud, bud, bud – Home growing of cannabis in Finland)”, joka tiivistää kannabisaktivistien kymmenien vuosien työn tulokset:
“Samanaikaisesti kotimaisen tuotannon ja pienviljelyn lisääntymisen kanssa kannabiksen lääkinnällinen käyttö on saanut kasvavaa huomiota julkisuudessa. Yhdessä nämä kaksi ilmiötä ovat saaneet aikaan kenties merkittävimmän muutoksen, joka kannabiskysymyksessä ja sen yhteiskunnallisessa määrittelyssä on tapahtunut sitten 1960-luvun. Kannabiksen kotimainen viljely haastaa huumepoliittiset mallit, jotka perustuvat tuonnin ja salakuljetuksen ehkäisemiseen. Pienviljely kyseenalaistaa ajatustavat, jotka korostavat keskitettyä tarjontaa ja organisoituja rikollisia markkinoita. Kannabiksen määrittely lääkkeeksi puolestaan siirtää keskustelun diskursseihin, joissa käytön tuomitseminen on hankalampaa, kuin jos kyseessä olisi pelkkä päihtymyksen tavoittelu.”
Kansainvälinen huumevalvontajärjestelmän tarkoitus ei ollut kannabiksen kotimaisen kasvatuksen kriminalisoiminen vaan valtioiden rajat ylittävän kansainvälisen järjestäytyneen huumerikollisuuden ehkäisy. Lääkekäyttö ja kasvatus sitä varten ovat sallittuja, meillä on vain vallinnut kieltolain tiukka tulkinta.
Diskurssin eli käsitteiden merkityksen hallitseminen on keskeinen vallan käytön muoto: ne määräävät mistä ja miten puhutaan. Keskustelun siirtyminen muihin diskursseihin tarkoittaa muutosta virkamiesten kontrollipuheesta kohti kannabiksen käytön henkilökohtaista määrittelyä, väärinkäytöstä itselääkintään, ennaltaehkäisyyn ja niihin erilaisiin inhimillisiin tarpeisiin, joihin kannabista on käytetty vuosituhansia.
Kannabislääketuotteiden kohtelussa nousee esille kieltolain asettamat ennakkoluulot ja valvovien viranomaisten ammatillinen osaamistaso. Tämä nousee esille HS:n provosoivasti otsikoimassa artikkelissa 10.1.2012 “Miten lääkekannabis eroaa pössyttelykannabiksesta?” .
HS:n esittämiin kysymyksiin lääkekannabiksesta vastasi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen Fimean ylilääkäri Eeva-Sofia Leinonen. Vastauksista käy ilmi, että lääkekannabiksella tarkoitetaan vain Sativex suusuihketta, ja pössyttelykannabis on kannabiksen polttamista.
”Painavaa tarvetta laajentaa sen käyttöä ei ole”, sanoo yksikön päällikkö Hanna Leskinen Fimeasta.
”Kannabiksen teho on usein melko vaatimaton. Joitakin potilaita se kuitenkin auttaa, kun mikään muu lääke ei ole toiminut.”
Suomen kuvalehden haastattelemalla sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehellä on vielä jyrkemmät asenteet kannabista kohtaan:
”Mutta saako Reima, jolla on lupa ostaa lääkekannabista, viljellä marihuanaa omaan käyttöön? Hän itse haluaisi, jo kotikasvatuksen edullisuuden takia. Lähivuosina oikeus saattaa joutua puimaan ennakkotapausta. Hallitusneuvos Ismo Tuominen sosiaali- ja terveysministeriöstä kutsuu lääkekannabista ”padon murtumakohdaksi”, jota ei saa päästää repeämään.
”Jos on saanut morfiinireseptin, voiko sitten itse valmistaa morfiinia? Veikkaan, että ei.”
Juristina Tuominen näkee, että laittomalle tuotteelle ei pidä asettaa laillisia rajoja. Hän kannattaa nollatoleranssia niin huumeeksi kuin lääkkeeksi kannabista viljeleville.
”Jos yhden annetaan kasvattaa viittä kasvia, saako sitten kymmenen hengen kommuunissa kasvattaa 50:tä kasvia?”
”Kohta meillä on pieniä tehtaita ja lopulta kannabisteollisuusliitto, joka lobbaa hallitusneuvotteluissa.”
Suomen kuvalehden haastattelema apteekkari Knuutila, joka on potilaiden kanssa suoraan tekemisissä oleva terveydenhoidon ammattilainen, ihmettelee virkamiesportaan mielipiteitä:
”Turkulainen apteekkari Markku Knuutila tuo kannabislääkettä Suomeen. Hän ihmettelee sosiaali- ja terveysministeriön linjausta, jonka mukaan Bedrocan on viimeinen – ei koskaan ensimmäinen – vaihtoehto kipupotilaille.
”On järkyttävää, että voimme toimittaa apteekissa tehtyjä morfiiniliuoksia potilaille tavallisella huumereseptillä, mutta emme vastaavalla reseptillä lääkekannabista.”
Knuutila kysyy, eikö aluksi pitäisi kokeilla miedointa lääkettä ja siirtyä vasta sitten opiaattipohjaiseen morfiiniin. Lääkekannabiksen käyttäjiä on pystynyt vuosien jälkeen palaamaan töihin ja nukkumaan kunnolla.
”Jos sivuoireena saa lievän, hyvän olotilan, onko se suuri haitta? Morfiini turruttaa ja koukuttaa täysin.”
Idänpää-Heikkilän haamu
Hallitusneuvos Ismo Tuomisen kommentoinnissa patojen murtumisesta on kaikuja Idänpää-Heikkilän 1970-luvun alussa Suomeen tuomasta länsimaiden rappioskenaariosta. Hän edustaa juristina kriminaalivalvontaviranomaisen kieltolain näkökulmaa, kontrollipuhetta.
Suomen antidopingtoimikunnan lääketieteellinen johtaja Timo Seppälä on Suomen johtava dopingasiantuntija, jonka vuonna 2013 pitämä esitelmä kannabiksen lääkekäytöstä jatkaa samaa Idänpää-Heikkilän kieltolakiargumentointia: siinä hän toteaa, että “kannabis on ensisijaisesti huume”.
Vuonna 2014 YLE uutisoi kannabiksen lääkekäytön olevan laillista jo 15:ssä Euroopan maassa. Mutta YLE osaa kertoa, että “Kannabiksen lääkekäytön ei kuitenkaan uskota merkittävästi yleistyvän, koska valmiste ei ole kivunlievittäjänä monille riittävän tehokas.”
YLE sivuuttama asia oli se, että vuonna 2014 käytäntö oli edelleen se, ettei kannabista saanut muuten kuin ankaran ja toisaalta satunnaisen prosessin läpi. Huonokuntoisilla potilailla tai vanhuksilla ei ole käytännössä minkäänlaisia mahdollisuuksia edes laillisesti kokeilla sitä, sopisiko kannabis hänelle! Tämä YLE:n toimittajan käsitys on kumottu jo useissa tutkimuksissa ja varsinkin USA:ssa, missä lääkekäyttö on laillista jo 30:ssä osavaltiossa. Kun tätä käsitystä vertaa YLE:n aikaisempaan innokkaaseen kantaan synteettisiä kannabinoidilääkkeitä kohtaan, ei voi päätyä muuhun johtopäätökseen kuin että virkamiehet ja tiedotusvälineet ovat jääneet kehityksestä jälkeen.
Suomessa kannabiksen lääkekäytön arvovaltaisimmaksi vastustajaksi on noussut professori ja HUS:n kipuklinikan ylilääkäri Eija Kalso. Vuonna 2015 hän kertoo YLE:n uutisessa:
”Jos lääkekannabista käytetään kriittisesti, se saattaa olla hyvä vaihtoehto. Mutta se on hyvä vain pienelle osalle potilaita. Ja se on ristiriidassa tämän valtavan mediakohun kanssa, Hus:n kipuklinikan ylilääkäri, professori Eija Kalso pohtii.
Käytössä oli jo ribonabant -niminen valmiste, joka salpasi ruokahalua säätelevät kannabinoidireseptorit. Tämä niin sanottu laihdutuslääke poistettiin markkinoilta, koska sen käyttöön liittyi kohonnut itsemurhariski. Tämä osoittaa, että jos näpelöidään elimistön tarkkaa tasapainoa, siitä voi olla vakavia seurauksia, Kalso tähdentää.”
Kalso käyttää hyväkseen asiantuntijavaltaansa, mutta tässä haastattelussa hänen asiantuntijuutensa osoittautuu kyseenalaiseksi hänen rinnastaessaan kannabiksen vuonna 2006 lääkkeeksi hyväksyttyyn rimonabanttiin, mutta ei osaa edes termiä oikein. Synteettisiin kannabinoideihin asetetut suuret odotukset eivät ole kokeneet täyttymystä, mutta siitä on väärin syyttää kannabista, kuten Kalso tekee.
”Kannabiksen viljelystä odotetaan miljardibisnestä. Näin uskovat mm. suursijoittaja George Soros sekä joukko Facebookin ja PayPalin entisiä johtajia ja perustajia. Marijuanan kasvatus on jo nyt USA:n kannattavinta viljelyä. Sen arvioitu tuotto on 142 miljardia dollaria kahvin markkinoiden ollessa 80 miljardia.”
Suursijoittaja George Soroksen nostaminen esille on kieltolakilobbyn olkinukke. Miksi Kalso korostaa summittaista arviota kannabiksen laittomien markkinoiden arvosta, mutta ei esitä laillisten lääkekannabismarkkinoiden arvoa? 142 miljardia dollaria on YK:n huumetoimiston arvio kannabiksen kansainvälisestä laittomasta kaupasta eikä USA:n laillisista lääkekannabismarkkinoista. Miksi hän rinnastaa tämän kahviin, jota ei edes viljellä Yhdysvalloissa?
Relevantimpi vertailukohde on opioiditeollisuus, jonka asemaa kannabiksen lääkekäytön leviäminen uhkaa. Kalson sidonnaisuuksien joukosta löytyy opioidi- ja kipulääketeollisuutta: Konsultointipalkkiot (Grünenthal, Orion Pharma), luentopalkkiot (Astra Zeneca, Mundipharma, Orion Pharma), osakkeet (Orion Pharma). On selvää, mistä hän on tietonsa saanut.
”Simojoen mukaan lääkekannabikseen olisi syytä suhtautua kuten mihin tahansa sellaiseen lähteeseen, josta voi olla hyötyä sairauksien hoidossa.
– Toivon, että lääkekannabiksesta voidaan keskustella rauhallisesti ja objektiivisesti.
Kannabiksen viihdekäyttöön Simojoella on selvä linja.
– Tällä hetkellä ei ole perusteita kannabiksen käytön laillistamiselle. Se on vain yksi lisä sekakäytettävien aineiden joukkoon.
– Tutkimusten mukaan kannabiksen viihdekäyttäjistä yli 60 prosenttia ilmoittaa samaan aikaan juovansa runsaastikin alkoholia. Kannabis ei siis näytä olevan vaihtoehto alkoholin käytölle, Simojoki perustelee.”
Sopii jälleen kysyä näiden rinnastusten tarkoituksenmukaisuutta muusta kuin kieltolain näkökulmasta. Lääkärilehti julkaisi vuonna 2016 artikkelin ”Kannabistako kipulääkkeeksi?”, jonka kirjoittajina olivat Eija Kalso, Kaarlo Simojoki ja Erkki Palva. Artikkelissa on lisää arvioita potilaista ja kannabislääkkeestä:
“Todennäköisesti ahdistuksesta, stressistä ja kroonisesta kivusta kärsivän on erityisen vaikea vierottua kannabiksesta, josta on tullut ratkaisu elämän ankeuteen huolimatta haittavaikutuksista.”
“Koska Cannabis Flos -tuotteilla on epäedullinen ∆9-THC–CBD-suhde ja koska niistä ei ole tehty kliinisiä lääketutkimuksia, niiden käyttö lääkkeenä ei ole perusteltua.”
Artikkeli vetoaa siihen, ettei Cannabis Flos -tuotteista ole kliinisiä tutkimuksia, mutta kuitenkin tiedetään, että tuotteen ainesosilla on ”epäedullinen suhde”. Samassa artikkelissa käydään läpi muitakin kannabisvalmisteita kuten puhdasta synteettistä THC:tä sisältäviä nabinoli ja dronabinoli nimisiä tuotteita. Lisäksi mukana on nabiksimoli eli Sativex tuotenimellä myytävä suusuihke, joka sisältää THC:tä ja CBD:tä. Cannabis Flos tuotteissa näitä vaikuttavia aineita on eri suhteissa, minkä tarkoitus on tarjota potilaalle eri tilanteisiin sopiva lääke.
Tämä ”epäedullinen suhde” on epätieteellinen mielipide. Samoin käsitys siitä, että näillä tuotteilla ei ole tehty kliinisiä lääketutkimuksia, on pelkkä mielipide. Riippuvuus ja ongelmakäyttö termien käyttäminen sellaisesta potilaasta, joka ei ole saanut lievitystä muista lääkkeistä, on kieltolain luoma ehdollistuma, kontrollipuhetta.
Valvira päivitti vuonna 2015 potilaan itsemääräämisoikeudet sosiaali- ja terveydenhoidon johtavana periaatteena, mutta johtaville lääkevalvojille kieltolain näkökulmasta on tullut ”talon tapa”. Kannabiksen lääkekäytön käsitteleminen kieltolain riippuvuuskäsityksen ja ”väärinkäytön” näkökulmasta ei ole enää 2000-luvun terveydenhoitoa eikä YK:n 2030 kestävän kehityksen ohjelman mukaista politiikkaa.
Kannabis on useissa yhteyksissä todettu turvalliseksi lääkkeeksi, koska sillä ei tunneta kuolemaan johtavaa yliannosta. Rimonabantin lisäksi muillakin synteettisillä ligandeilla tehdyissä potilaskokeissa on sattunut onnettomuuksia. Elimistön näpelöinnistä kemianteollisuuden innovaatioilla tuli varoittava muistutus vuoden 2016 alussa, kun yksi potilas kuoli ja viisi joutui tehohoitoon Espanjassa tehdyssä lääkekokeessa, jota uutisoitiin ensiksi kannabislääkkeellä tehtynä potilaskokeena. Kannabiksesta ei kuitenkaan ollut kyse tässä tapauksessa eikä edes synteettisestä kannabiksesta vaan lääkeyhtiön kehittämästä sisäsyntyisten endokannabinoidien kuten anandamidin hajoamiseen vaikuttavasta ns. FAAH inhibiittorista, joka on täysin synteettinen kemikaali, jolle lääkeyhtiö on antanut koodin BIA 10-2474.
Turun Sanomat korjasi uutistaan saamansa yleisöpalautteen perusteella, mutta ei kuitenkaan vaihtanut uutisen kuvituksena olleita hampun siemeniä sopivampaan.
Takapakeista huolimatta kannabinoidijärjestelmän tutkimus jatkuu eri laboratorioissa myös Suomessa. Elokuussa 2016 Kuopion yliopistolla tarkistettiin väitöskirja, jossa tutkittiin kannabinoidireseptoreja tehokkaasti ja kohdennetusti aktivoivia uusia yhdisteitä. Kannabinoidijärjestelmän tutkimus osoittaa myös Suomessa, että CB1 ja CB2 reseptoreiden kautta voidaan parantaa esim. syöpää.
Kysymys kuuluukin, että miten? Lääketeollisuuden toimintamalli maksimoida yhdellä vaikuttavalla aineella liikevoittonsa ei näytä toimivan kannabislääkityksessä kun siihen liitetään vielä kieltolain historiallinen painolasti. Tähän tutkimukseen liitetyt kaupalliset odotukset ovat olleet pettymys: se ei ole tuottanut turvallisia ei-päihdyttäviä vaihtoehtoja kannabikselle.
Pato murtuu
Kannabinoiditutkimuksen aiheuttama euforia ei ole yltänyt kannabiksen lääkekäytön uutisointiin. Apteekeissa kannabis on jäänyt tiukkojen lupaehtojen taakse, koska sen portinvartijat ovat kieltolain viitekehyksen eli väärinkyttö – viihdekäyttö ajatusmallin ehdollistamia. Kannabiksen käyttö itselääkintänä ja kotikasvatus ovat sen sijaan leviämässä yhä laajemmalle. Tästä kertoo vuonna 2014 ilmestynyt kansainvälinen tutkimus “Growing medicine: small-scale cannabis cultivation for medical purposes in six different countries”, jossa Suomi oli mukana. Suomesta tutkimukseen osallistuneista kannabiksen kasvattajista 59% käytti sitä lääkinnällisiin tarkoituksiin. Tutkimus ei kuitenkaan kerro sen tarkemmin lääkekäytön perusteista. Tutkimuksessa todetaan ilmiön olevan kieltolakiasenteiden takia täysin tutkimaton.
”Kannabiksen käytön lisääntymistä edesauttaa huumeen helppo saatavuus. Tutkimuksen mukaan huumekasvien kotikasvatus on yleistynyt merkittävästi. Suomessa miltei kaikilla niillä, jotka sanovat käyttävänsä kannabista lääkkeenä sairauksien ja vaivojensa hoitoon, se on itselääkintää, joka ei perustu minkäänlaiseen lääkärin konsultaatioon tai ohjaukseen. Heidän lukumääränsä on moninkertainen siihen verrattuna, mitä meillä on virallisen kannabishoidon piirissä. Toisaalta joillekin se, että kuvaa kannabiksen käyttönsä mieluummin lääkekäyttönä kuin viihdekäyttönä, saattaa olla myös keino vähentää sosiaalista paheksuntaa ja stigmaa.”
Lisäksi tutkimuksen mukaan kansalaisten suuri enemmistö eli liki 60 % kannattaa kannabiksen lääkekäytön laillistamista. THL:n tietojen mukaan itselääkintä on laajempaa ja laittomasti lääkkeenä käytetyn kannabiksen määrä paljon isompi kuin erityisluvan saaneiden kannabis, joka on valvotuissa oloissa kasvatettua ja jonka laatua tarkkaillaan lääkeaineilta vaadittavalla tasolla. INCB:n julkaisemien tietojen mukaan Suomen maakiintiö vuonna 2017 oli jo 75 kiloa kannabista, eli lähinnä Bedrocania, Bedicaa ja Bediolia. Lääkkeenä käytetyn kotikasvatetun kannabiksen määrää ei kukaan tiedä.
Kannabinoiditutkimukseen asetetut odotukset eivät ole toteutuneet. Sen sijaan kannabis on palannut apteekkiin hyvin ankarien säädösten rajoittamana tuhansien potilaiden käyttäessä kannabista itselääkintänä kaiken valvonnan ulkopuolella. Tuskin edes huumesopimuksien laatijoilla oli mielessä tällainen tilanne, jossa sairaat ja vanhukset joutuvat turvautumaan laittomiin markkinoihin saadakseen lievitystä kipuihinsa ja kärsimyksiinsä, ”ihmiskunnan terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi”.
Kannabisaktivistien saama palaute kuluneiden parin vuoden aikana kertoo kannabiksen lääkekäytön kasvaneen entisestään: elämme murrosaikaa suhtautumisessamme kannabiksen käyttöön ja erityisesti sen käyttöön lääkkeenä. Laillisten lääkekäyttäjien ja itselääkitsijöiden määrän kasvu on näkynyt käyttäjien uudenlaisena järjestäytymisenä. Suomen kannabisyhdistys, SKY, perustettiin vuonna 1991 mutta sen rekisteröiminen hyväksyttiin vasta vuonna 2014. Suomen kannabisyhdistys perusti Hamppuforum-nimisen keskustelupalstan Ezboard-palveluun vuonna 2000. Suuren suosion saanut keskustelupalsta kasvoi muutamassa vuodessa liian suureksi ilmaispalveluun ja tämän vuoksi vuonna 2003 perustettiin hamppu.net, jonka alle Hamppuforum siirrettiin.
Vuonna 2000 Turussa perustettiin kannabisyhdistys nimeltään Vihreet Pantterit ry., joka merkittiin yhdistysrekisteriin ongelmitta, koska se ei ollut suorasanaisesti vaatimassa kannabiksen laillistamista vaan pyrki olemaan yleisekologinen yhteisö. Vihreet Pantterit ry. aloitti Suomessa kannabismielenosoitusten perinteen järjestämällä ensimmäisen hamppumarssina tunnetun mielenosoituksen perustamisvuonnaan. Vuodesta 2009 tätä perinnettä on jatkanut Turun seudun kannabisyhdistys, Tusky, joka ei myöskään päässyt yhdistysrekisteriin vaatiessaan säännöissään kannabiksen laillistamista. Nämä yhdistykset ovat luonteeltaan ns. yleiskannabisyhdistyksiä, jotka ajoivat kannabiksen laillistamista kaikkiin tarkoituksiin erottelematta retoriikassaan tarkkaan viihde- ja lääkekäyttöä.
Kannabista käyttävät ja siihen laillisen luvan saaneet potilaat perustivat potilasyhdistyksen vuonna 2009 ajamaan nimenomaan potilaiden oikeuksia sekä jakamaan tietoa ja tarjoamaan vertaistukea muille samassa asemassa oleville. Se rekisteröitiin vuonna 2010 nimellä Lääkekannabiksen käyttäjien yhdistys ry.
Vuonna 2015 Prahassa järjestettiin kannabislääkekonferenssi, jonka yksi järjestäjä oli kansainvälinen laillistajalobby Global Commission on Drug Policy, GCDP. Suomesta siihen osallistuivat apteekkari Markku Knuutila sekä Turussa lääkäriasema Mehiläisessä reseptejä kirjoittanut neurologi, joten tietotaitoa aiheesta alkaa löytyä myös hoitopuolella.
Uusi kannabisyhteisö Vihreä lohikäärme aloitti toimintansa vuonna 2015 vastareaktiona Savon Sanomissa julkaistulle kannabiskirjoittelulle. Sen puuhamies, Tuomas Karhunen, on laajentanut toimintaansa perustamalla vuonna 2016 Suomen Kannabisliiton kannabista käyttävien potilaiden etujärjestöksi.
MS-potilas on vuonna 2011 aloitettu yhden MS-potilaan ylläpitämä sivusto, jossa hän kertoo omasta tilanteestaan ja kannabiksen käytöstä tautinsa hoidossa. Tämä siirtyi uuteen osoitteeseen vuonna 2016.
Laiton kotikasvatus ei ole kestävä ratkaisu Suomen eikä maailman terveysongelmiin. Kieltolaki vaikutti kannabiksen kasvatukseen siten, että vuosikymmenien mittaan kasvattajat ja jalostajat kehittivät yhä vahvempia lajikkeita, joiden THC-pitoisuutta pyrittiin maksimoimaan muiden kannabinoidien kustannuksella. Lääkinnällisten ominaisuuksien tutkimuksessa ollaan kuitenkin havaittu myös muiden kannabinoidien lääkinnälliset ominaisuudet sekä niiden entourage- eli yhteisvaikutus. THC aiheuttaa kannabiksen ns. kolahduksen ja on tärkeä lääkeaine mutta muiden kannabinoidien on havaittu säätelevän tätä vaikutusta. Varsinkin ei-psykoaktiivinen kannabidioli, CBD, on kokenut viime vuosina todellisen buumin.
Tietoisuus kannabinoidipitoisuuksien ja niiden suhteiden vaikutuksista on levinnyt kasvattajien ja käyttäjien keskuudessa. Kannabista kokeillaan yhä laajemmissa piireissä ja yhä moninaisempiin vaivoihin. Kannabidiolista, CBD, on tullut viime vuosina hittituote. Sen laillinen asema on epäselvä, koska se ei ole huumausaine eikä myöskään lääkeaine, mutta tutkimukset ovat osoittaneet sen tehon erilaisten tautien ja vaivojen hoidossa. Suomessa sitä myyvät mm. Hamppumaa ja Hempika nimiset nettikaupat.
Suomen Epilepsialiitto julkaisi 7.4.2017 PDF-tiedoston ”Kymmenen kysymystä kannabiksesta”, jossa vastaajana toimi dosentti, lasten neurologian erikoislääkäri Liisa Metsähonkala. Epilepsialiiton päivitys koski CBD:tä, jolla on todettu olevan epilepsiakohtauksia ehkäisevä vaikutus.
Valtion monopoli määritellä, kuka on kelvollinen käyttämään kannabista lääkkeenä ja kuka sitä saa kasvattaa, asetettiin kyseenalaiseksi Iisalmen käräjäoikeudessa. Kansalaisaktivisti ja pitkän linjan maaseudun kehittäjä Hannu Hyvönen oli toukokuussa Iisalmen käräjäoikeudessa syytettynä törkeästä huumausainerikoksesta, ja syyttäjä oli vaatinut hänelle vuoden ja neljän kuukauden ehdotonta vankeusrangaistusta. Hyvösen kirjallisessa vastaselityksessä oikeudelle Hyvönen esitti laintulkinnan, jonka mukaan kannabiksen kotikasvatus omaan käyttöön voitaisiin sallia jo nykyisen lainsäädännön puitteissa. Myöskään YK:n huumausainesopimus ei ole estämässä kotikasvatusta.
”Oli mielenkiintoista, ettei syyttäjä edes yrittänyt kumota kirjelmääni tältä osin”, ihmetteli Hyvönen. Käräjäoikeus päätyi sakkotuomioon mutta taistelu jatkuu hovioikeudessa periaatteen puolesta.
Suomi ei ole yksin tässä kehityksessä. Euroopan parlamentissa järjestettiin 30.11.2016 ensimmäinen EU edustajien koolle kutsuma kansainvälinen lääkekannabiskonferenssi, joka kokosi yhteen poliitikkoja, potilaita, lääkäreitä, tutkijoita ja alan yrityksiä keskustelemaan alan kehitysnäkymistä. Alan asiantuntijat pitivät kokousta käännekohtana EU:n lääkekannabispolitiikassa.
Hemp&Herb 2017 messujen paneelikeskusteluTämä kehitys kulminoitui Helsingissä 11. – 13.8. järjestetyillä ensimmäisillä Helsinki Hemp & Herb messuilla, joka kokosi yhteen kannabisaktivisteja, kannabisyrittäjiä, potilaita ja kannabiksesta kiinnostuneita. Vuosikymmenien kieltolain jälkeen on tapahtumassa merkittävä murros eikä paluuta entiseen ole vaan uuden tutkimuksen tukemalla tiedolla vaikutuskanavista ja vahvuuksista on kannabiksen ympärille Suomeen syntynyt merkittävää liiketoimintaa.
Tämä kehitys ei ole jäänyt huomiotta myöskään suomalaisessa liike-elämässä. Mm. Kauppalehti on tänä vuonna uutisoinut kannabisneksen noususta:
”Kannabiksesta puhuvat viimeistään nyt sijoitusmaailmassa kaikki. Lainsäädäntö ja asenteet etenkin lääkekannabiksen suhteen muuttuvat sallivampaan suuntaan. Sijoitusfoorumeilla kuitenkin kysellään jo, onko momentum mennyt ohi. Kuluneen vuoden aikana monen kannabisyhtiön kurssi on moninkertaistunut. Analyytikot näkevät kuitenkin yhä arvonnousupotentiaalia esimerkiksi kanadalaisessa lääkekannabisyhtiö Canopy Growthissa. Kannabiksen suhteen asenteet ovat vasta muuttumassa, joten mukaan ehtinee edelleen. Sijoittajan kannattaa kuitenkin muistaa, että myös fundamenteilla on väliä. Canopyn odotetaan kääntyvän voitolliseksi seuraavalla tilikaudella, mutta kaikilla kannabisyhtiöillä käänne ei ole vielä lähellä.”
Huumesopimukset sallivat kannabiksen kasvatuksen laillistamisen jos sen voidaan todeta palvelevan paremmin kuin kieltolaki huumevalvontajärjestelmän julkituotua tavoitetta eli ihmiskunnan terveyttä ja hyvinvointia. Tästä antoi muistutuksen itse järjestelmän ylin valvoja kansainvälinen huumevalvontalautakunta, INCB, kesän 2017 alussa julkaisemallaan tiedonannolla. Huumevalvontalautakunta, INCB, julkaisi kesäkuussa 2017 ne ehdot, joiden vallitessa kotimainen kannabiksen kasvatus lääkekäyttöön ei riko kansainvälisiä sopimuksia, jos valtio päättää aloittaa kasvatuksen. Keskeisin on uuden viraston perustaminen, minkä luulisi kiinnostavan poliitikkoja ja virkamiehiä.
Kannabiksen osalta olemme siten Liisa Ihmemaassa -tilanteessa, jossa kannabiksen kaksi pääasiallista vaikuttavaa ainetta ovat todistetusti lääkinnällisiä ja haitattomia, mutta itse kasvi on edelleen vaarallinen ja vailla lääkinnällisiä ominaisuuksia. Kannabiksen uudelleenluokittelu merkitsisi käytännössä sitä, että lääkärit voisivat kirjoittaa sitä reseptillä sillä aikaa kun odotellaan niitä uusia kannabinoidilääkkeitä eri sairauksiin. WHO:n asiantuntijalautakunta käsittelee 6. – 10.11.2017 kokouksessaan CBD:n luokitusta. Vuonna 2019 YK järjestää huippukokouksen kansainvälisen huumevalvontajärjestelmän tarkistamiseksi. Sen yhteydessä maailman terveysjärjestön, WHO, olisi tarkoitus tarkistaa kannabiksen huumeluokitus.
Kansalaisaktivistit saivat kannabiksen takaisin apteekkiin niin, että sen lääkekäyttö on laillista mutta huumesopimuksien tiukan tulkinnan takia vielä ankaran seulan takana. WHO:n suosituksesta sen luokitus voi muuttua, jolloin sen valvonnan on pakko lieventyä tavallisen lääkkeen tai rohdoskasvin tasolle sekä myös ns. ennaltaehkäisyyn. Kotikasvatus ja kotimainen kasvatus lääkekäyttöön ovat myös huumesopimuksien mukaisia, mitä korostaa INCB:n tuore ohjeistus valtioille kannabiksen kasvatuksen laillistamiseksi. Näille asioille ei enää tarvitse keksiä perusteluja, ne ovat olleet sopimuksissa kieltolain alusta saakka ja kyse on vain lakien tulkinnasta ja viranomaiskäytännöistä, joita leimaa kriminaalivalvonnan luomat ehdollistumat ja uhkakuvat.
Kannabiksen kieltolaki on vienyt halvan ja turvallisen lääkkeen sairailta ja vanhuksilta, mutta ei ole estänyt lapsia ja nuoria kasvattamasta, käyttämästä ja myymästä sitä. Kannabiksen kieltolaki rikkoo siten useita ihmisoikeuksia kuten ihmisten oikeutta terveyteen ja lasten oikeutta elää turvallisessa ympäristössä.
Tanska laillistaa kannabiksen lääkekäytön 1.1.2018 laajan kannatuksen parlamentissa saaneella päätöksellä. Päätös tarkoittaa käytännössä neljän vuoden kokeiluprojektia, jonka jälkeen tutkitaan tuloksia ja päätetään jatkosta. Hallitus on myöntänyt 22 miljoonaa kruunua (n. 3 miljoonaa euroa) pääasiassa syöpäkivuista, MS-taudista ja selkäydinvammojen aiheuttamista kivuista kärsivien potilaiden lääkintään.
Kanadalainen 
“Yksi syy siihen, ettei kannabiksen lääkekäyttöä ole voitu testata, on se, ettei sitä ole voitu edes tuottaa. Nyt me alamme tuottamaan sitä ja sen jälkeen teemme kliinisiä kokeita. Emme ole huolissamme vaikka lääkäriliitto ei kannata hanketta. Meidän mielestämme kannabis on hyvä vaihtoehto morfiinille.”
Lokakuussa 2017 Suomen Yleisradiossa, YLE, käynnistyi ennennäkemätön keskustelu kannabiksen lääkekäytöstä. Lääkekäytön takia potilaita on vapautettu käyttö- ja kasvatussyytteistä jo vuosituhannen alussa, ja vuonna 2006 ensimmäinen potilas osoitti Turun hallinto-oikeuteen viedyssä tapauksessa, ettei kannabiksen kieltolaki koske lääkekäyttöä. Kieltolakilobby on kuitenkin hallinnut kannabiskeskustelua vuosikymmeniä ja vain pari sataa potilasta on saanut lääkäriltä reseptin kannabiksen käyttöön tuhansien käyttäessä sitä itselääkintänä laittomasti.
“Koska Cannabis Flos -tuotteilla on epäedullinen ∆9-THC–CBD-suhde ja koska niistä ei ole tehty kliinisiä lääketutkimuksia, niiden käyttö lääkkeenä ei ole perusteltua.”
Korruptio on vakava syytös YLE:n riippumattomuutta kohtaan ja Lääkärilehti kysyi 1.11.2017 asiaa myös YLE:n toimittajalta: 
Kannabiksen luokittelua käsitellään tällä hetkellä WHO:n asiantuntijakomiteassa Expert Committee on Addiction‐Producing Drugs, ECDD, vuonna 2019 pidettävää YK:n huumehuippukokousta varten. ECDD:n olisi ennen vuoden 1961 sopimuksen laatimista pitänyt arvioida kannabiksen luokittelun tieteellinen perusta, koska kannabiksen huumeluokitusta oltiin arvioitu ainoastaan Kansainliiton aikana vuonna 1934. Sen sijaan toisen maailmansodan jälkeen perustetun Yhdistyneiden Kansakuntien, YK, vuoden 1961 huumekokouksen delegaatit tekivät ratkaisunsa yhden ainoan henkilön laatiman raportin perusteella. Tämä oli WHO:n huumeriippuvuutta tutkivan yksikön eläkkeelle siirtyneen johtajan, professori P. O. Wolffin vuonna 1955 laatima raportti “The Physical and Mental Effect of Cannabis, Additional Study”.
Indian Hemp Drugs Commissionin tekemän perusteellisen tutkimuksen Wolff kuittaa Egyptissä brittien hallintokaudella 1800-luvun lopulla terveysviraston johtajana uransa tehneen tohtori John Warnockin arviolla, että “Valitettavasti komissiossa ei näytä olleen mukana yhtään hulluuden asiantuntijaa”.
Suomessa kannabiksen lääkekäytön historiaa ennen kannabiksen kieltolakia on jäljellä fragmentaarisesti, ja vuonna 2016 
Blogitekstit (Atom)