Arvostettu amerikkalainen yleistiedelehti Scientific American tarjoaa tiivistelmän siitä, mitä tutkijat pitävät kannabiksen haittoina ja hyötyinä tällä hetkellä: marihuanan käyttö voi olla joskus ongelmaista, mutta aiheuttaa vain harvoin riippuvuutta. Myös Suomen Lääkärilehdessä julkaistu tuore katsaus "Kannabis tulee kaapista" yllätti rehellisyydellään.
Klassikoksi muodostuneessa Reefer Madness -elokuvassa vuodelta 1936 tavalliset, kunnon lukiolaiset vajoavat marihuanaa kokeiltuaan nopeasti riippuvuuteen, irtoseksiin, tunteidensa valtaan, lopettavat opintonsa, tekevät murhia ja päätyvät mielisairaalaan. Elokuva päättyy uhkaavaan varoitukseen: "Karmea marihuana voi seuraavaksi tavoittaa sinun poikasi tai tyttäresi .... tai sinun ... tai sinun ... tai SINUN!" Saman aikakauden sanomalehtien otsikot heijastivat samanlaisia tuntemuksia. Helmikuun 10. päivänä 1938 Beloit Daily News varoitti lööpissään: "Viranomaiset varoittavat marihuanapaheen leviämisestä - mielisairaudet, rappio ja väkivalta ovat ruohon käytön seurauksia".
Tällainen asenne kannabista kohtaan tuntuu nyt liioittelulta. Mutta samaan aikaan, kun ihmiset ovat hylänneet väitteen, että marihuana väistämättä tuhoaa mielen, on myös alettu epäillä sitä, että se olisi täysin harmiton. Joissakin tutkimuksissa on päädytty siihen, että se voi joissakin tapauksissa olla riippuvuutta aiheuttava ja aiheuttaa muitakin terveysongelmia varsinkin sitä runsaasti käyttävillä. Tämän toteamisen jälkeen on hyvä kuitenkin kertoa se, että suurin osa ihmisistä ei saa mitään haittavaikutuksia sen kokeilusta tai satunnaisesta käytöstä.
Kuinka moni kehittää riippuvuuden?
Marihuana eli kannabis on maailman eniten käytetty laiton aine YK:n huumeraporttien mukaan. Sen viihteellinen käyttö on levinnyt laajalle USA:ssa ja sen lääkekäyttö yleistyy nopeasti. Vuonna 2007 Michiganin yliopiston tutkija Louisa Degenhart laski 43%:n yli 18-vuotiaista amerikkalaisista kokeilleen kannabista vähintään kerran. Monet alaikäisetkin kokeilevat sen käyttöä. Monitoring the Future -tutkimuksessa havaittiin, että 14% kahdeksasluokkalaisista on kokeillut kannabista vähintään kerran kuluneen vuoden aikana ja tämä luku nousi 35%:iin 12. luokkalaisten keskuudessa. Marihuanan käyttö tulee epäilemättä yleistymään lähitulevaisuudessa, koska 16 osavaltiota on jo laillistanut sen lääkekäytön ja yhä useampi harkitsee sen laillistamista.
Koska marihuanan suosio vain kasvaa, ovat monet olleet huolissaan sen mahdollisista haitoista ja varsinkin siitä, että onko se riippuvuutta aiheuttavaa. Ihmiset käyttävät sanoja "addiktio" ja "riippuvuus" toistensa synonyymeinä, vaikka asiantuntijat suosivat sanaa "riippuvuus". Mielenterveysammattilaisten raamatun, Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders -kirjan, uusimmassa painoksessa kannabisriippuvuuden diagnoosiin vaaditaan vähintään kolmen kriteerin täyttyminen seitsemästä.
Useat tutkijat ovat selvittäneet asiaa ja havainneet, että ainoastaan pieni osa kannabista kokeilleista muodostaa siihen riippuvuuden. Vuonna 1994 julkaistussa laajassa National Institute on Drug Abuse -instituutin tutkimuksessa 8000:lta 15-64 -vuotiaalta kysyttiin heidän huumeiden käytöstään. Vähintään kerran marihuanaa käyttäneistä 9% täytti kannabisriippuvuuden kriteerit. Alkoholin kohdalla luku oli 15%, kokaiinin 17%, heroiinin 23% ja nikotiinin 32%. Joten vaikka kannabis voi aiheuttaa joillakin riippuvuutta, 91% sitä kokeilleista ei tule riippuvaiseksi. Lisäksi kannabis aiheuttaa vähemmän riippuvuutta kuin moni laillinen tai laiton päihde.
Mahdolliset riskit
Kannabiksen kohdalla kuuma keskustelunaihe on, aiheuttaako se vaarallisempien huumeiden käyttöä eli onko se ns. porttihuume. Monissa tutkimuksissa on todettu, että muiden laittomien huumeiden käyttäjät ovat ensiksi käyttäneet kannabista. Vaikka tällainen tulos on yhtenevä porttihypoteesin kanssa, se ei todista sitä, että kannabiksen käyttö aiheuttaisi muiden huumeiden käyttöä. Marihuanan käytön aloittaneet voivat olla muita alttiimpia käyttämään huumeita riippumatta kannabiksen käytöstä. Lisäksi marihuanan käytön aloittaneet ovat yleensä aloittaneet tupakan ja alkoholin käytön ennen marihuanaa. Pitäisikö meidän luokitella nikotiini ja etanoli porttihuumeiksi?
Tutkimuksissa on myös osoitettu, että runsas kannabiksen käyttö aiheuttaa toleranssin kasvua sekä vieroitusoireita henkilön lopettaessa käytön. Runsas käyttö voi aiheuttaa myös hengityselinongelmia ja lyhytkestoisen muistin ongelmia. Kannabis voi laukaista tiettyjä sairauksia kuten skitsofreniaa sille alttiissa henkilöissä, vaikka tutkijat ovat yhä erimielisiä tämän yhteyden todisteista. Ja lopuksi kannabiksen ollessa laitonta, voivat ihmiset saada sen hallussapidosta ja kaupasta rikosoikeudellisia seuraamuksia.
Toisaalta kannabiksella on merkittäviä hyötyjä ihmisille, joilla on tiettyjä sairauksia. Glaukoomapotilailla se laskee silmänpainetta, mikä voi estää taudin aiheuttaman sokeutumisen. Kannabis lievittää kroonista kipua, vähentää syöpähoitojen aiheuttamaa pahoinvointia ja oksentelua sekä auttaa AIDS:n ja muiden sairauksien aiheuttamaan painonmenetykseen.
Erilaiset psykoterapiat auttavat riippuvaisia lopettamaan tapansa. Yksi tehokkaimmista on kognitiivis-behavioraalinen terapia, joka on suunniteltu riippuvuuteen taipuvaisille henkilöille. Tässä terapeutti opettaa potilaalle käytännönläheisiä tapoja muuttaa käyttäytymistä. Terapiassa voidaan myös muokata niitä ajatuksia, jotka johtavat riippuvaiseen käyttäytymismalliin. Nopeampia hoitomuotoja ovat motivationaalinen haastattelu ja siihen läheisesti liittyvä motivaatiota kehittävä terapia. Näiden menetelmien päämäärä on kohottaa henkilön tarvetta lopettaa tai vähentää kannabiksen käyttöä.
Valitettavasti kaikissa riippuvuuksien hoidossa käytetyissä psykoterapioissa keskeytysprosentti on korkea. Vuonna 2003 julkaistun tutkimuksen mukaan 41% terapiassa olleista marihuanariippuvaisista aloitti käyttönsä jälleen kuuden kuukauden sisällä hoidon loputtua. Tutkijat yrittävät etsiä keinoja pidentää raittiusjaksoja.
Suuren yleisön on hyvä olla selvillä kannabikseen liittyvistä tosiasioista, jotta he pystyisivät sivuuttamaan aiheesta liikkuvan fiktion. Ainoastaan tietämällä, milloin marihuana on todellinen uhka ja milloin riskit ovat pienet, voidaan todella arvioida sen haittoja ja hyötyjä eri tilanteissa. Sekä terveytemme että terve yhteiskuntapolitiikka riippuu tästä.
Lähde: Scientific American 22.2.2012
Myös Suomessa julkaistaan laadukasta kannabistietoutta
Suomen Lääkärilehden vuoden 2012 6. numerossa psykiatrian erikoislääkäri Pekka Laine ja farmakologian professori Esa R. Korpi kirjoittavat otsikolla "Kannabis tulee kaapista". Artikkeli on ansiokas laaja-alainen katsaus kannabiksen historiasta tuoreimpaan tietoon, kuinka se oltuaan pitkään lääkekäytössä muuttui laittomaksi viihdehuumeeksi. Löydettyään paikkansa länsimaiden nuorison kaapeissa löytyivät sen lääkkeelliset ominaisuudet uudestaan.
Kannabis on täällä jäädäkseen: 40-60 000 suomalaista on jossakin vaiheessa kasvattanut sitä ja ainakin 40 potilasta käyttää sitä tällä hetkellä laillisesti.
Artikkelin kirjoittajat päivittävät kannabispsykoosikeskustelua käytännöllisin neuvoin: Kannabista jo kokeilleelta nuorelta kannattaisi kysyä sen vaikutusta mielentilaan, koska tiedolla on ennustearvoa. Nuoren muuttuminen vetäytyväksi ja epäluuloiseksi on paljon suurempi psykoosiriski kuin hilpeäksi ja sosiaaliseksi muuttuminen, jolloin skitsofreniariskiä koskeva valistus on helpompi suunnata.
Kannabiksen kieltolakia perustellaan usein sen aiheuttamilla mielenterveydellisillä vaikutuksilla; kannabiksen väitetään aiheuttavan mm. skitsofreniaa. Ohessa kolme tuoretta tutkimusuutista, jotka kertovat kuinka heikoissa kantimissa tämä kannabis-skitsofreniahypoteesi on.
Päihdedeluusio
BMC Psychiatry -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin tupakan, kannabiksen ja alkoholin aiheuttamia mielenhäiriöitä, deluusioita eli harha-aistimuksia. Mielenkiintoista tuloksissa on tupakan aiheuttamien harha-aistimusten tuominen esille. Yleensä päihdevalistuksessa tupakan osalta tuodaan esille syöpä ja keuhkoahtauma, jotka ovat kuolemaan johtavia tauteja, mutta sen aiheuttamat psyykkiset haitat sivuutetaan. Näin vaikka mielisairaaloiden pitkäaikaisosastoilla tupakointi on moninkertaista muuhun väestöön verrattuna.
Tutkimuksessa oli 8773 ihmistä, joista 8,4% eli 776 oli kokenut jonkinlaisia harha-aistimuksia. Muuta väestöä enemmän harha-aistimuksia oli niillä, jotka käyttivät tupakkaa päivittäin, olivat aloittaneet käytön alle 15-vuotiaina ja polttivat enemmän kuin 23 tupakkaa päivässä. Niillä kannabista päivittäin käyttäneillä, jotka olivat aloittaneet käyttönsä alle 16-vuotiaina, oli muuta väestöä enemmän harha-aistimuksia.
Alkoholin kohdalla tulokset olivat epäjohdonmukaisia, mutta myös sen käytön varhain aloittaneilla oli muuta väestöä enemmän harha-aistimuksia. Muusta tutkimuksesta ja kokemuksista tiedämme, että alkoholin runsas ja säännöllinen käyttö tuhoaa hermosoluja ja voi aiheuttaa jopa kuolemaan johtavan delirium tremensin, mitä tupakka ja kannabis eivät aiheuta.
Koska kannabiksen käyttö on aikaisemmissa tutkimuksissa yhdistetty harha-aistimuksiin, tässä tutkimuksessa niiden yhdistäminen myös alkoholiin ja tupakkaan korostaa tutkijoiden mukaan sitä, että kannabiksen psykoosiriskiä pitää tutkia tarkemmin.
Tämä tutkimus alleviivaa ns. yhtenäisnäkökulmaa eli kaikkien ihmisten käyttämien päihteiden aiheuttamien haittojen ottamista mukaan päihdetiedotukseen.
Lähde: BMC Psychiatry 28.12.2011
Skitsofreniadiagnoosi voi olla väärä
Osa skitsofrenia- ja psykoosidiagnooseista ovat voineet olla henkilön kokemien oireiden väärintulkintaa, mistä kertoo tuore Helsingin Sanomissa julkaistu uutinen lapsuudessa koetun trauman aiheuttamista oireista. Traumaperäinen dissosiaatiohäiriö kehittyy vakavan, pitkäkestoisen traumatisoitumisen seurauksena. Taustalla voi olla esimerkiksi lapsuudessa koettu seksuaalinen hyväksikäyttö tai väkivalta. Nuoret saavat väärää hoitoa, sillä skitsofreniaa hoidetaan lääkkeillä eikä psykoterapiaa tueta.
Varsinkin nuorten mielenterveyspotilaiden hoidossa ongelmana on ollut ns. kaksoisdiagnoosi eli henkilö on mielenterveysongelman lisäksi myös päihteiden käyttäjä. Kannabiksen väitetyn psykoosivaikutuksen takia monet potilaat ovat jääneet vaille tarvitsemaansa hoitoa kun hoitohenkilökunta ja omaiset ovat alkaneet skitsoilemaan kannabiksen käytöstä.
Kannabiksen on todettu olevan hyvä traumalääke. Traumoja kokenut tuntee saavansa kannabiksen käytöstä helpotusta oireisiinsa, mutta hänet leimataankin skitsofreenikoksi ja kannabis sen aiheuttajaksi. Huumesodan perustelut on jälleen kerran vahvistettu, mutta potilas ei saa hoitoa ja terveitä kannabiksen käyttäjiä rangaistaan pelkästä käytöstä.
Lähde: Helsingin Sanomat 24.2.2012
Entäpä jos skitsofrenia onkin bakteeritartunta?
Vuonna 2007 Japanissa sattuman kautta saatiin vihje siitä, että hyvin tavallinen mm. nuorten aknen hoidossa käytetty antibiootti auttoi psykoottisten oireiden lievittämisessä. Tämä uusi ja täysin yllättävä havainto johti kokeisiin ympäri maailman ja nyt Britanniassa on aloitettu tutkimus, jossa valvotussa kokeessa testataan hoitoa skitsofreniapotilaisiin. Tutkimus voi muuttaa perinpohjaisesti käsityksemme skitsofrenian syistä ja hoidosta.
Independentin julkaisemassa artikkelissa siteerataan professori Robin Murrayta, joka on yksi kannabiksen vastustajien pääideologeja ja kannabis-skitsofreniahypoteesin propagoijia. Vaikka tämä tutkimus on vasta aluillaan lupaavien yksittäistapausten innoittamana, kertoo Murray mielipiteenään kannabiksen olevan marginaalinen skitsofrenian kannalta.
Skitsofrenian syiksi on vuosikymmenten mittaan nostettu esille niin monenlaisia tekijöitä ja oletuksia, että tämä moniselitteisyys on antanut tilaa kannabis-skitsofreniahypoteesille. Se tuntuu antavan selkeän ja lisäksi voimassa olevaa kieltolakia tukevan diagnoosin pahamaineiselle taudille. Varsinkin ns. huumetyötä tekevät ja poliisi ovat tarrautuneet tähän kannabiksen kieltolain viimeiseen oljenkorteen.
Skitsofreniatutkimuksessa kannabishypoteesi on kuitenkin marginaalinen. Se voidaan mainita yhtenä ympäristön stressitekijänä muiden joukossa. Suomi on tästä hyvä esimerkki: skitsofreniaa diagnosoidaan eniten siellä, missä käytetään vähiten kannabista.
Nämä em. tutkimukset ovat esimerkkejä siitä, miten on olemassa kaksi täysin erilaista ja erillistä tutkimuslinjaa: kannabis-skitsofrenia- ja skitsofreniatutkimus. Ihmisten kokemien ongelmien ja kansanterveyden kanssa tällä ei ole välttämättä mitään tekemistä, vaan pahimmillaan tämä tilanne on aiheuttanut ihmisten kokemien ongelmien sivuuttamisen tai vähättelyn. Tämä on esimerkki huumepolitiikasta, jossa ihminen on alisteinen huumepolitiikan koville tavoitteille.
Lähde: Independent 2.3.2012 ja Central Nervoussystem Neurological Disorder Drug Targets: Clinical potential of minocycline for schizophrenia, lokakuu 2008.
Pienellä budjetilla tehdystä elokuvasta tuli kassamenestys, mutta se ei potkinut Heather Donahuen näyttelijän uraa kovin pitkälle.
Rasquerassa asuu vain 900 ihmistä, mutta sillä on 1,3 miljoonaa euroa velkaa. Espanjalaiskaupunki selvitti voisiko se kasvattaa valtion mailla kannabista saadakseen lisätuloja ja luodakseen työpaikkoja. Selvityksen jälkeen kaupunginvaltuusto äänesti keskiviikkona 29.2. suunnitelman puolesta vuokrata maita kannabiksen viljelyyn.
Blogitekstit (Atom)