lauantai 26. marraskuuta 2016

Uruguay - kuinka kannabiskauppaa valvotaan

Uruguayssa ollaan eletty kolme vuotta kannabiksen laillistamisen kanssa ja projekti on vielä kesken. Tämä ei ole mikään ihme, koska Uruguay aloitti käytännössä nollapisteestä.

altUruguay on ensimmäinen itsenäinen valtio, joka toteuttaa laillisesti valvotut kannabismarkkinat. Kanadan, Coloradon ja Kalifornian laillistamisprojektien perustana on vuosien kokemukset kannabiksen lääkekäytön valvonnasta. 

Uruguayn presidentti Jose Mujica julkaisi vuonna 2012 aloitteensa “Strategy for Life and Coexistence”. Sen viidestätoista ehdotuksesta yksi koski “kannabiksen kaupan laillistamista ja valvontaa”. Kongressissa oli jo vireillä yksi laillistamisaloite, mutta se korvattiin Mujican paljon pidemmälle menevällä suunnitelmalla. Mujica loi valtion monopolijärjestelmän, joka sallii kotikasvatuksen ja kannabisklubit. Laki hyväksyttiin Uruguayn kongressissa 24.12.2013.

WOLA on ihmisoikeuksien toteutumista Amerikan valtioissa tutkiva ja edistävä ajatushautomo, jonka raportti Uruguayn kannabiksen laillistamisesta on ensimmäinen kattava tutkimus tästä uraa uurtavasta kokeilusta. Yhdysvaltojen tukemien diktatuurien vaihduttua demokratioiksi ovat uudet ongelmat nousseet yhteiskuntien kehityksen esteiksi. Näitä ovat USA:n ajama huumesotapolitiikka, siitä kumpuava järjestäytynyt rikollisuus, sen synnyttämä väkivalta ja korruptio sekä muuttoliike ja rajaturvallisuus. 

Tärkein syy presidentti Mujican ja hänen puolueensa kannabispolitiikkaan on Paraguayn kaltainen narkovaltiokehitys, joka on vienyt useita Etelä-Amerikan valtioita liki perikatoon. Uruguay on mantereen rauhallisimpia maita mutta kehitys 2000-luvulla on koettu huolestuttavana.

Laki laillisti välittömästi kotikasvatuksen sallien käyttäjien kasvattaa kuusi kasvia. Myöhemmin valvontaviranomaisia ohjeistettiin toimimaan kotikasvatustapauksissa siten, että poliisin pitää todistaa kasvatuksen olevan tarkoitettu laittomille markkinoille vaikka kasvattajalla on liikaa kasveja eikä hän ole rekisteröitynyt.

Laillistaminen osui 2000-luvulla alkaneen kannabiksen käytön yleistymisen kulminaatiokohtaan. Vuoden 2001 jälkeen kannabiksen käyttö on yleistynyt niin että 23% väestöstä on kokeillut kannabista ainakin kerran. Vain 9% on käyttänyt kuluneen vuoden aikana ja 6,5% kuluneen kuukauden aikana. Kannabiksen käyttö on vähäisempää kuin Yhdysvalloissa, missä yli 40% kansalaisista on käyttänyt kannabista.

altVuonna 2014 60% kannabiksen käyttäjistä kertoi hankkineensa laittomilta markkinoilta ns. prässättyä kannabista, joka tulee suurimmaksi osaksi Paraguaysta, 30% hankki kotimaista kannabista ja 9% kasvatti omansa. Tutkimusten mukaan laittomilla markkinoilla myytävän kannabiksen, joka on ns. prässättyä kannabista Paraguaysta, THC-pitoisuus on keskimäärin 5,5%, mikä asettuu laillisen kannabistarjonnan alarajoille.

Kansa ei ollut alussa lain kannalla yli 60%:n vastustaessa sitä mielipidemittausten mukaan mutta hyvin erilaisista syistä. Vuoden 2013 lopussa tehdyn mielipidemittauksen mukaan 78% piti kuitenkin valtion tarjoamaa kannabista parempana vaihtoehtona kuin rikollisia markkinoita, joita kannatti enää 5%.

Asia ei kosketa suurta yleisöä, eikä siitä ole tullut yhteiskuntaa jakava moraalinen kysymys. Laillistamisesta ei tullut vaaliteemaa vuoden 2014 kongressivaaleissa. Niinpä vallassa pysynyt Frente Amplio puolue ja uusi presidentti Tabaré Vázquez voivat jatkaa projektin kehittämistä.

Laissa joustonvaraa

Liki kolme vuotta aloittamisesta projekti on kesken, ja keskeisen valvontaelimen Institute for the Regulation and Control of Cannabis, IRCCA, budjetti aiotaan kaksinkertaistaa 1,2 miljoonaan dollariin vuoteen 2020 mennessä henkilöstötarpeen kasvaessa koko ajan.

5300 kotikasvattajaa on rekisteröitynyt samoin kuin 22 kannabisklubia. Apteekkijakelua ei ole aloitettu marraskuuhun 2016 mennessä. Tämä ei ole ollut kovin pitkä aika, vaan Yhdysvalloissa toteutetuissa lääkekäytön laillistamisissa on myös kulunut vuosia ennenkuin kaikki osaset on saatu toimimaan.

Laillistamislaki laadittiin niin, että siinä on mukana joustonvaraa kannabiksen hinnoittelussa sekä siinä, kuinka ihmiset voivat valita kannabiksen hankintalähteensä. Näin hallituksella on käytössään lailliset välineet mukautua uusien kannabismarkkinoiden muutoksiin sitä mukaa kuin kertyy uutta tietoa ja kokemuksia niiden toiminnasta.


Lain mukaisesti valtio on perustanut asiantuntijoiden seurantakomitean, jonka ensimmäisen raportin pitäisi ilmestyä ennen vähittäismyynnin alkamista.

Valtion lisäksi kansalaisyhteiskunta on mobilisoitunut tilanteen valvontaan. Friedrich Ebert Foundation (FESUR), Uruguayn yliopisto ja katolinen yliopisto keräävät tietoa mm. markkinoista ja mielipiteistä.

IRCCA tekee yhteistyössä UdelaR’s Schools of Chemistry and Medicine yliopiston tutkijoiden kanssa “Uruguayssa kasvatettavien kannabislajikkeiden perimän ja kemian tutkimusta”. Tarkoituksena on kehittää keskuslaboratorio kannabiksen analysointiin.

Uruguayn hallituksella ei ole kuvitelmia siitä, että heidän mallistaan pitäisi tehdä esikuva muiden maiden laillistamiselle. Mutta hallitus on hyvin tietoinen siitä, että ensimmäisenä kannabiksen laillisen kaupan laillistavana maana he tulevat olemaan huomion keskipisteenä kotimaassa ja kansainvälisesti. Uruguayn mallista saa oppia kaikkien valtioiden hankkeille asettaa kannabis julkisesti valvottuun kauppaan.

WOLA:n raportti nostaa ongelmakohdaksi hallituksen päätöksen myydä kannabista kiinteään 1,20 dollarin grammahintaan vahvuudesta riippumatta. Mielipidemittausten mukaan kannabiksen käyttäjät eivät myöskään aio noudattaa tiukkaa sääntöä hankkia kannabista ainoastaan yhdestä sallituista vaihtoehdoista. Kannabisklubien kehittäminen on tehty hankalaksi tiukkojen taloudellisten ja organisaatiorajoitusten takia.

Vaikka valvovan viraston, IRCCA, rakenteen ajateltiin saattavan yhteen kaikki asiaankuuluvat tahot, on näiden instituutioiden yhteistoiminta ja keskinäinen tiedonkulku vielä puutteellista luoden ongelmia lain täytäntöönpanolle.

Laillistamisen edistymisen valvonta ja arviointi eivät ole vielä kohdallaan. Viranomaisten tekemiä arviointeja projektin edistymisestä ei ole julkistettu, mikä on estänyt kansalaisyhteiskuntaa ja tutkijoita tekemästä omia johtopäätöksiään. Toisaalta viranomaiset ovat olleet hitaita tai yhteistyöhaluttomia omaksumaan kannabiksen käyttöön liittyvää tutkimusta. Hallituksen täytyy myös valvoa, että tiedotuskampanjat ovat toimivia ja riittävästi rahoitettuja.

Laillistamisen vaikutuksesta liikenneturvallisuuteen on mahdotonta sanoa vielä mitään. Vähittäismyyntikään ei ole alkanut. Tilastojen mukaan onnettomuudet ovat jopa lievästi laskeneet vuoden 2013 jälkeen. Huumeiden käytöstä ei ole kuitenkaan mitään seurantaa, koska kokaiinin ja kannabiksen testaaminen kuljettajilta aloitettiin vasta 2014.

Ihmisoikeudet oleellisin asia

Vuoden 2014 lopussa IRCCA:n rekisteröimä kotikasvattaja pidätettiin 11 kasvin kasvatuksesta ja häntä syytettiin luvan rikkomisesta. Tuomari kuitenkin vapautti hänet, kun oikeudessa paljastui viiden ylimääräisen kasvin olevan uroksia ja taimia. Kansalaisjärjestöt konsultoivat sisäministeriä ehdotuksellaan selventää poliisin toimintatapoja silloin, kun he ovat tekemisissä kannabiksen kasvatuksen kanssa. Vuonna 2015 sisäministeriö julkaisi poliisiohjeistuksen, jolla selvennettiin epäjohdonmukaisuuksia.

Ohjeistus oli tärkeä osa lain täytäntöönpanoa, koska se suojelee rekisteröitymättömiä kotikasvattajia poliisin toimilta, kunhan nämä eivät ole tekemisissä laittomien markkinoiden kanssa.

Proderechos-kansalaisjärjestön edustajan Martin Collazon mukaan poliisin uusi ohjeistus kannabiksen kasvatuksessa on tämän kansalaisliikkeen merkittävä voitto, tulos onnistuneesta vuoropuhelusta sisäministeriön ja kansalaisjärjestöjen välillä.

Tämä politiikka liittyy Uruguayn kulttuurin liberaaliin lähestymistapaan huumeiden käyttöä kohtaan: yksilön vapauksia kunnioitetaan lainkuuliaisuuden sijaan opetuksena diktatuuriajoilta.

Kannabisklubimalli kyseenalainen

altKannabisklubien asema yhtenä vaihtoehtona on kyseenalainen ja nykyisen lain mukainen toiminta ei takaa niiden jatkuvuutta. Klubien ajatuksena oli saada kannabiksen käyttäjät kasvattamaan yhdessä osuuskuntamuotoisesti niin, että vältyttäisiin kaupallisen tarjonnan yksipuolisuudelta ja kotikasvatuksen vaivalta. 45 henkilön raja aiheuttaa käytännössä sen, ettei löydy tarpeeksi vapaaehtoisia kasvattajia, vaan suurin osa maksaa jäsenmaksun saadakseen korkeatasoista kannabista.


Tutkija Rosario Queirolon mukaan kyse on klassisesta yhteistoimintaan liittyvästä ongelmasta.

“Kannabisklubi on romanttinen ajatus, mutta aktivistijoukon ulkopuolella ihmiset ovat sitä mieltä, että tekisivät jotakin muuta kuin puutarhatöitä tai mieluiten pelkästään maksaisivat osallistumisesta. Suhde on vain kaupallinen eikä klubi yhteisöllisenä kohtaamispaikkana eikä kasvin mystisyys kiinnosta.”

Turvallisuusvaatimukset ja sijaintirajoitukset tekevät klubin aloittamisesta kalliin, minkä lisäksi vaaditaan asiantuntijuutta puutarhurin hommista.

“Epäilen kannabisklubien menestystä pitkällä tähtäimellä. Ihmiset päätyvät apteekkien asiakkaiksi jos klubien määrä ei kasva. IRCCA:n asettamilla kriteereillä monet niistä ei saa lupaa. Joissakin kasvit kasvavat näkyvillä mutta laki vaatii kameroita ja kaltereita. Lisäksi mukana on paljon amatöörejä, joiden kasvit ovat kuolleet tai ne on varastettu.”

Ihmisoikeusjärjestö Proderechos on perustanut yhden klubin ja se painostaa IRCCA:lta lupaa jakaa kasvatusta klubien kesken. Vuoden 2015 lopussa käytäntöä kuitenkin tiukennettiin siten, että klubien pitää sijaita vähintään kilometrin päässä toisistaan. Poliisilla ja suurella yleisöllä ei ole vielä selvää kuvaa klubien toimintaperiaatteista, vaikka poliisin toimintaohjeita on uudistettu. Klubien jäsenet raportoivat naapureilta tulleista valituksista, jotka ovat johtaneet ratsioihin poliisien ollessa täysin tietämättömiä siitä, miten toimia laillisissa kannabistapauksissa.


Uruguayn kannabiksen laillistaminen etenee, ja hallitus on antanut lisää resursseja valvonnan kehittämiseen. WOLA:n arvion mukaan projektin etenemisen pääongelmat ovat resurssien puute, lain ja sitä toimeenpanevien säädöksien huonot elementit sekä valvonnan institutionaaliset haasteet.

Lähde: WOLA: GETTING REGULATION RIGHT. Assessing Uruguay’s Historic Cannabis Initiative. November 2016.,

TNI: Paraguay: The cannabis breadbasket of the Southern Cone. 3.11.2016.


Traileri: Cannabis en Uruguay 

 

DW minidokumentti Uruguaysta

 

 

 

alt


tiistai 22. marraskuuta 2016

Kannabis on vaarallisempaa kuin XLR-11

Kannabiskasvi on vaarallisempi kuin XLR-11, mikäli uskomme kansainvälistä huumevalvontajärjestelmää. Järjestelmän uskottavuus on yhtä kuin WHO:n asiantuntijakomitean, ECDD, uskottavuus, jonka pitäisi taata tieteellinen perustelu kannabiksen huumeluokittelulle.

altPäihteiden tai huumausaineiden luokittelu voi kuulostaa etäiseltä tekniseltä asialta. Tutkimusten mukaan tämä luokittelu luo valheellisen kuvan aineiden haitoista, ja historiallisesti tarkasteltuna se on mielivaltainen ja perustuu kunkin aikakauden poliittisiin intohimoihin eikä puolueettomaan tieteelliseen tutkimukseen. Kannabiksen luokittelu huumausaineeksi oli historiallinen virhe, jonka ylläpitämiseksi on luotu koko maailman kattava byrokratia nimeltään kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä.

Luokittelu on kansainvälisen huumevalvonnan ydin: sen avulla määritellään, kuinka ankarasti käyttäjiä kohdellaan eli kyseessä on ihmisoikeuksien toteutumiseen asti ulottuva ongelmavyyhti. Esimerkkinä The Lancet julkaisi vuonna 2010 monimuuttuja-analyysin yleisimmin käytetyistä päihteistä, joka osoitti miten mielivaltaisesti erilaiset päihdyttävät aineet on luokiteltu, jos tarkastellaan aineiden aiheuttamia haittoja yksilölle ja yhteiskunnalle. 

Kannabis tuli mukaan kehittyvään kansainväliseen huumevalvontaan kansainliiton aikakaudella vuonna 1924 solmitun sopimuksen myötä. Italian ja Etelä-Afrikan edustajat nostivat sen kokouksen asialistalle lähinnä rasistisin perustein. Kansainliitto suoritti vuonna 1935 tutkimuksensa kannabiksesta vuoden 1936 huumesopimusta varten. Yhdysvallat ei liittynyt sopimukseen, koska sen edustajan Harry Anslingerin mukaan se oli liian lievä. Hän junttasi vuonna 1937 Yhdysvaltain kongressissa läpi Marihuana Tax Actin, joka toimi kannabiksen kieltolain perustana aina 1960-luvun loppuun saakka, jolloin se todettiin perustuslain vastaiseksi. Tämä ei kuitenkaan estänyt Richard Nixonia jatkamasta kieltolakia (Controlled Substances Act, CSA) ja luomasta byrokraattista koneistoa (DEA, NIDA, ONDCP) sen ylläpitämiseksi.

Kansainliitto oli kolonialististen valtioiden muodostama yhteisö, jonka tavoite oli rauhan turvaaminen Euroopassa, missä se epäonnistui kolossaalisesti. Toinen maailmansota lopetti kansainliiton toiminnan, ja sodan jälkeen perustettu Yhdistyneet kansakunnat omi kansainliitolta mm. sen huumepolitiikan kaikkine rasistisine perinteineen. YK:n ajama kannabiksen kieltolaki perustuu vuonna 1935 valmistuneeseen selvitykseen. Virallisesti YK:n huumesopimuksilla valvotaan huumausaineita kansanterveyden turvaamiseksi, ja tämä valvonta perustuu maailman terveysjärjestön, WHO, riskien arvioinnille.

Vuonna 1949 YK perusti WHO:n alaisuuteen komitean Expert Committee on Habit-Forming Drugs, jonka nimi vaihdettiin vuonna 1950 muotoon Expert Committee on Drugs Liable to Produce Addiction. Vuonna 1961 YK:n alaisuudessa solmittiin nykyisen huumepolitiikan perustana oleva huumausaineyleissopimus, Single Convention on Narcotic Drugs. Se teki kannabiksen kieltolaista kansainvälisen normin kahdella perusteella: kannabiksella ei ole lääkinnällistä käyttöä ja se aiheuttaa samanlaista riippuvuutta kuin heroiini.

Vuonna 1964 komitean nimeksi vaihdettiin Expert Committee on Addiction-Producing Drugs, vuonna 1966 komitean nimi muutettiin muotoon Expert Committee on Dependence-Producing Drugs ja vuonna 1969 komitean nimi sai nykyisen asunsa Expert Committee on Drug Dependence, ECDD. Komitean nimenvaihdoksissa paljastuu riippuvuuskäsitteen muuttuminen ajan myötä, koska se ei ole yksiselitteisen ristiriidaton käsite, vaikka sillä perustellaan kriminaalivalvonta eli ihmisten yksityisyyteen puuttuminen.

Vuoden 1961 huumesopimus koskee ns. perinteisiä huumausaineita, joihin laskettiin myös kannabiskasvi ja siitä valmistetut tuotteet. Vuonna 1971 solmittiin ns. psykotrooppisten aineiden sopimus, joka kattaa länsimaisen kemianteollisuuden tuottamia aineita. Kannabiksen vaikuttava aine, THC, löydettiin vasta 1964, ja asetettiin vuoden 1971 huumesopimuksen piiriin, minkä takia kasvista uutettua HC:tä tai sen synteettistä muotoa valvotaan lievemmin kuin kannabiskasvia. Tämän luokittelun takia kannabista saa lääkkeeksi vain erityisluvalla mutta vaikuttava aine THC eri muodoissaan dronabinolina tai nabiximolina ovat normaaleja reseptilääkkeitä.

Vuodesta 1949 vuoteen 1999 mennessä ECDD:n huumeiksi eli vuoden 1961 sopimuksen alaisuuteen luokittelemien aineiden määrä on noussut 18:sta 118:aan ja psykotrooppisiksi aineiksi luokittelemien aineiden määrä 32:sta 111:een.

Mutta tämä on ollut vasta alkua luokittelun ristiriitaisuudelle yhä uusien ns. muunto- tai laillisten huumeiden tulviessa markkinoille. EU:n huumevalvontakoneisto kirjasi vuosina 2013 - 2015 300 uutta ainetta Euroopan laittomilla huumemarkkinoilla.

Päihteinä käytettyjen aineiden kriminalisoiminen yllyttää kauppiaita kehittämään yhä vahvempia aineita salakuljetuksen mahdollistamiseksi. Tässä toimii sama logiikka kuin alkoholin kieltolain aikana, jolloin olut- ja viinikulttuurit muuttuivat pirtukulttuureiksi.

ECDD:n kokous 14. - 18.11.2016 kuvaa tätä kehitystä: Kokouksessa käsiteltiin kannabista 11:n muun aineen ohella, joista kaksi on ns. synteettisiä kannabinoideja JWH-073 ja XLR-11. Kokouksessa käsiteltyjen aineiden lista on kuin dystooppista science fictionia: U-47700, Butyrfentanyl (Butyrylfentanyl), 4-Methylethcathinone (4-MEC), 3-Methylmethcathinone (3-methyl-N-methylcathinone; 3-MMC), Ethylone (3,4-methylenedioxy-N-ethylcathinone; bk-MDEA; MDEC), Pentedrone (α-Methylaminovalerophenone), Ethylphenidate (EPH), Methiopropamine (MPA), MDMB-CHMICA, 5F-APINACA (5F-AKB48), JWH-073 sekä XLR-11 (5-Fluoro UR-144, 5F-UR-144).

Kannabiksen luokittelu historiallinen virhe

Kannabiksen luokittelulle vaaralliseksi huumeeksi vailla lääkinnällistä käyttöä ei ole mitään tieteellistä perustelua. Kannabiksen huumeluokituksen taustalla vaikuttaa kansainliitossa vallinnut kolonialististen länsimaiden rasismi, Harry Anslingerin tarve löytää hyvä vihollinen virastonsa määrärahojen turvaamiseksi ja Richard Nixonin tarve löytää tekosyy mustien ja rauhanaktivistien vainolle ilman, että kukaan huomaa mitään.

Vaatimuksia luokittelun tarkistamiseksi ovat vuosien mittaan esittäneet niin tutkijapiirit kuin kannabisaktivistit. WHO on vuosikymmenien aikana julkaissut muutaman tutkimusraportin, mutta byrokratian sääntöjen mukaan ECDD raportoi suoraan YK:n huumepolitiikasta päättävälle huumekomissiolle, CND. UNGASS 2016 kokousprosessin seuraaminen osoitti, kuinka huumehaukat ovat miehittäneet tärkeät byrokraattiset positiot, minkä avulla he pystyvät jatkamaan nykyistä pattitilannetta.

Kieltolakilobby yrittää pitää myös luokittelun omana monopolinaan. Ruotsin valtio kustansi ennen UNGASS 2016 kokousta operaation, jolla vaikutettiin WHO:ssa vireillä olevaan kannabiksen luokituksen tarkistukseen. 

ECDD:n asiantuntijajäsenet ovat vuosina 2012, 2014 ja 2015 esittäneet kannabiksen aseman “esitarkastusta”, “Pre-Review”. Valvontabyrokratiassa esitarkastus on ensimmäinen askel kannabiksen siirtämiseksi pois huumeluokituksesta. Tällainen piti saada aikaan UNGASS 2016 kokoukselle, mitä ei tapahtunut, ja ECDD:n marraskuun kokouksen asialistalla oli vain kannabiksen aseman “päivitys”, “Update”.

Independent Scientific Committee on Drugs, DrugScience, on tutkijoiden perustama kansainvälinen ja riippumaton tutkimussäätiö, joka jätti ECDD:lle raporttinsa “Cannabis and Cannabis Resin. Pre-Review Report”. Siinä todetaan johtopäätöksenä:

“Vaikka huumeyleissopimuksen huumeiden luokittelujärjestelmän oletetaan perustuvan tieteelliselle arvioinnille, WHO ei ole koskaan julkaissut arviointia kannabiksen ja kannabishartsin luokituksesta. Tämän takia asiantuntijakomitea, ECDD, kiistää kannabiksen lääkekäytön sivuuttaen kannabiksen lääkekäytön kasvun niin, että sitä saa monissa maissa lääkärin määräämänä. Samalla monissa maissa kamppaillaan niiden ongelmien kanssa, joita kannabiksen kieltolaki aiheuttaa yhteiskunnalle (kuten ihmisoikeusloukkaukset), huumemarkkinoille ja kannabiksen käytölle mukaan lukien synteettisten kannabinoidien markkinoiden luominen.”

11 Euroopan valtiota, 29 USA:n osavaltiota, Kanada, Israel ja Australia ovat laillistaneet kannabiksen lääkekäytön, Britanniassa Royal Pharmaceutical Society kannattaa kannabiksen uudelleenluokittelua ja Saksa aikoo tehdä kannabiksesta normaalin reseptilääkkeen, kasvattaa sitä ja jakaa lääkekorvauksia.

Kannabis vaarallisempaa kuin XLR-11

ECDD:n kokouksessa julkaistiin kaksi “päivitystä”, joista toinen käsittelee kannabiksen lääkinnällisiä ominaisuuksia ja toinen on haittavertailu kannabiksen ja Sativexin välillä. Eli tässä testataan kannabiksen kieltolain kahta perustelua: lääkekäyttöä ja riippuvuutta!

altECDD:n kannabiksen lääkinnällisiä ominaisuuksia käsittelevä “päivitys” on nimeltään “Systematic reviews on therapeutic efficacy and safety of Cannabis (including extracts and tinctures) for patients with multiple sclerosis, chronic neuropathic pain, dementia and Tourette syndrome, HIV/AIDS, and cancer receiving chemotherapy”.

Arviot ovat hyvin varautuneita, mutta komitean kriteereillä valituilla tutkimuksilla löytyy näyttöä lääkinnällisistä vaikutuksista MS-tautiin, kemoterapian aiheuttamaan pahoinvointiin ja Touretten syndroomaan. Kroonisesta hermokivusta raportti toteaa, että “tehokkaan lääkkeen puute jättää lääkärin tasapainoilemaan kannabislääkityksen mahdollisen vaikutuksen ja haittavaikutusten välillä”. Raportissa ei sivuta mm. kannabiksen syöpää parantavia vaikutuksia. Updaten sivulta 72 kukin voi käydä arvioimassa poisjätettyjen tutkimuksien ansioita tai heikkouksia, mutta jo näiden ankarasti karsittujen tutkimusten perusteella kannabis on lääke.

ECDD:n kannabiksen väärinkäytön ja riippuvuuden potentiaalia käsittelevä “päivitys” on nimeltään “Abuse and dependence potential of Cannabis sativa and nabiximols”. Sen on laatinut professori Jason White School of Pharmacy and Medical Sciences at the University of South Australia -yliopistosta.

Päivitys on oikeastaan vertailu kannabiksen ja lääkkeeksi hyväksytyn, nabiximoliksi nimetyn ja tuotemerkillä Sativex myytävän kannabistinktuuran välillä. Sativex on siinä mielessä tinktuura, että sen vaikuttavat ainesosat THC, CBD sekä muut kannabinoidit uutetaan oikeista kasveista, joiden genomin GWPharmaceuticals osti 2000-luvun alussa samoilta hollantilaisilta kannabiksen jalostajilta, joilta myös kotikasvattajat ostavat siemenensä. Professori Jason White arvioi Sativexin, “ettei sen väärinkäytöstä eikä riippuvuudesta löydy näyttöä, eikä tuotteella ole potentiaalia aiheuttaa kumpaakaan.”

Kannabiksen osalta olemme siten Liisa Ihmemaassa -tilanteessa, jossa kannabiksen kaksi pääasiallista vaikuttavaa ainetta on todistetusti lääkinnällisiä ja haitattomia, mutta itse kasvi on vaarallinen ja vailla lääkinnällisiä ominaisuuksia. Kannabiksen uudelleenluokittelu merkitsisi käytännössä sitä, että lääkärit voisivat kirjoittaa sitä reseptillä sillä aikaa kun odotellaan uusia kannabinoidilääkkeitä eri sairauksiin. Käytännössä potilaiden tarpeiden mukaan tarvittaisiin erilaisia valmisteita valvotusti kasvatetusta kasvimuotoisesta Bedrocanista tablettimuotoisiin, voiteisiin, inhalaattoreihin ja inhibiittoreihin.

Synteettiset kannabinoidit, oikeammin kannabisreseptoreihin vaikuttavat synteettiset aineet, SRCA-aineet, havaittiin huumemarkkinoilla ensimmäisen kerran virallisesti vuonna 2008. Puhuttiin ns. Spice-ilmiöstä tai laillisista huumeista eli kuivattujen yrttikasvien päälle ruiskutettujen SRCA-aineiden myynnistä laillisesti jopa huoltoasemilla tai lehtikioskeissa. JWH-018, JWH-073 ja CP-47,497 sitoutuvat kannabinoidireseptoreihin tehokkaammin ja aiheuttavat enemmän haitallisia sivuvaikutuksia kuin THC tai kannabiskasvi.

JWH-073:tä on havaittu laittomilla huumemarkkinoilla 29:ssä maassa etupäässä korkean elintason länsimaissa. Eikä sillä ole lääkinnällistä käyttöä! JWH-073:n kaltainen JWH-018 on luokiteltu vuoden 1971 psykotrooppisten aineiden sopimuksen II listalle mutta ECDD ei suosittele JWH-073:n huumeluokittelua. Perusteluna on se, että “olemassaoleva tietopohja ei osoita suoraa yhteyttä JWH-073:n väärinkäytön ja kansanterveyden sekä yhteiskunnallisten ongelmien välillä, mitä vaadittaisiin kansainväliseen huumeluokitukseen”.

Toisesta SRCA-aineesta XLR-11 raportti toteaa, että aineen farmakologiset vaikutukset ovat vahvempia kuin THC:n, mutta kun Δ9 -THC on vuoden 1971 sopimuksen I listalla niin XLR-11 ehdotetaan luokiteltavaksi saman sopimuksen II listalle. JWH-073 ja XLR-11 ovat monien maiden huumelistoilla, kuten Suomessa.

Kannabis on siten ECDD:n asiantuntijoiden mielestä vaarallisempi huume kuin XLR-11 ja JWH-073, vaikka XLR-11 voi aiheuttaa munuaisvaurioita, ja SRCA-aineet ylipäänsä aiheuttavat ensiapukäyntejä paljon enemmän käytön laajuuteen nähden.

Tarinan opetus ei ole siinä, kuinka monta kertaa haitattomampi kannabis on kuin XLR-11 tai dronabinol, vaan siinä, että ECDD on vain yksi kieltolain luomista byrokratioista, jotka on perustettu pitämään yllä tätä aineiden epätieteellistä huumeluokittelua. Jokaiseen maahan on luotu samanlainen byrokratia, Suomessa THL suorittaa tällaista aineiden luokittelua ja EU:ssa on erikseen omat huumebyrokratiansa.

Nämä luokittelijat ovat huolissaan kannabiksesta, ettei se ole enää samaa kuin isoäidin hippiheinä! Todellisuudessa heidän kynän jälkensä valitsee sen, kuka ammutaan Filippiinien ja Meksikon huumesodassa, kuka hirtetään Iranissa ja Singaporessa. Tämä järjestelmä on pohjimmiltaan täysin moraaliton. Kannabis pitää asettaa samaan kategoriaan parsakaalin kanssa, mutta suurin este järkevän uudistuksen toteuttamiselle on kansainväliselle ja kansallisille tasoille juurtuneet huumeiden valvontabyrokratiat.

Lähde: British Medical Journal 14.11.2016,

ECDD:n kokous 14. - 18.11.2016

“Systematic reviews on therapeutic efficacy and safety of Cannabis (including extracts and tinctures) for patients with multiple sclerosis, chronic neuropathic pain, dementia and Tourette syndrome, HIV/AIDS, and cancer receiving chemotherapy.”

“Abuse and dependence potential of Cannabis sativa and nabiximols.”

ScienceDaily 17.4.2007

Principal League of Nations Documents Relating to Narcotic Drugs. Bulletin on Narcotics 1952/01/01., 

New psychoactive substances in Europe: legislation and prosecution — current challenges and solutions. EMCDDA, Eurojust, Lisbon, November 2016.

H. Valerie Curran, Philip Wiffen, David J. Nutt ja Willem Scholten: Cannabis and Cannabis Resin. Pre-Review Report. A document prepared for the World Health Organization Expert Committee on Drug Dependence Thirty-eight Meeting Geneva, 14 – 18 November 2016.

Bertha K. Madras: Update of Cannabis and its medical use.

Stakeholders seek WHO formal review. HempToday 11.11.2016

Raportti: Eurooppa vaikeuksissa kilpajuoksussa muuntohuumeita vastaan. YLE 15.11.2016

“Suomessa ei ole aikaisemmin ollut opioidi-tyyppisiä muuntohuumeita”. YLE 17.11.2016

 

Sanjay Gupta: Yhdysvaltojen liittovaltion kustantamien tutkimuslaitosten kannabistutkimukset suunniteltiin siten, että niissä etsittiin vain haittoja. 

 

alt


sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Presidentti laillistamisesta: "Todennäkoisesti on ihan tolkun ajatus"

MTV KOTIMAA 05.10.2016

Presidentti Ahtisaari kannabiksen laillistamisesta: ”Todennäkoisesti on ihan tolkun ajatus” 

Presidentti Martti Ahtisaari otti myöntyväisen kannan kysymykseen kannabiksen laillistamissta tuoreessa kirjassa Miten tästä eteenpäin.

Kirjassa Ahtisaari, kokenut diplomaatti ja ministeri Jaakko Iloniemisekä journalisti-teologi Tapani Ruokanen käyvät keskusteluja yhteiskunnan ja Suomen tilanteesta.

Kannabista käsiteltiin vapautta käsittelevässä osuudessa. Keskustelussa nousi esiin muun muassa kannabiksen käytön ja myynnin laillistaminen joissain Yhdysvaltain osavaltioissa.

– Se vähentää rikollisuutta. Laki lievenee ja synti vähenee, sillä laki herättää synnin. Kyse on laista, mutta myös arvoista, toteaa Ruokanen.

Myös Iloniemi nosti esille maailmalla käydyn keskustelun siitä, pitäisikö miedot huumeet vapauttamisesta.

– Joka todennäköisesti on ihan tolkun ajatus, Ahtisaari kommentoi ajatusta.

Iloniemi menee pidemmälle ja sanoo pitävänsä ideaa ”täysin järkevänä ajatuksena”. Hän myös toteaa lääkäreiden pitävän kohtuullista kannabiksen käyttöä viinaa vaarattomampana.

– Keskusteluun marijuanasta liittyy keskeinen arvo: vapaus. Kääntöpuoli on vastuu. Ihminen voi itse valita ja vastata seurauksista. Terveysvalistus ja tiukka tupakkalaki on lähes lopettanut sauhuttelun. Tieto ja lait yhdessä vaikuttavat, Ruokanen summaa.

Ahtisaari huolissaan alkoholihaitoista

Myös alkoholipolitiikasta keskustellaan.

– Alkoholivero tuottaa 1,4 miljardia ja sen terveyshaittoihin käytetään neljä miljardia. Pitäisikö tämä kääntää toisinpain, Ahtisaari pohtii.

Iloniemi epäilee, että riskinä ovat kuitenkin Viron tuonnin ja kotipolton kasvaminen.

– Ainakin kotipolton terveyshaitat ovat huomattavasti suuremmat kuin laillisesti valmistetun viinan, hän muistuttaa.

Ruokanen pohtii, voiko liberaaleilla alkoholitiikalla olla positiivisiakin vaikutuksia.

– Nuoret käyttävät entistä vähemmän alkoholia. Olisikohan siihen vaikuttanut toisaalta valistus ja toisaalta entistä liberaalimpi alkoholipolitiikka? Vaikka keskiolutta saa R-kioskilta, ei sinne ole enää vuosikymmeniin ollut ryntaystä. Ja aikoinaan se tuntui niin radikaalilta vapauttamiselta, hän sanoo.


(Vahvennus on SKY:n web-toimituksen)

 

 

 


Presidentti laillistamisesta: "Todennäkoisesti on ihan tolkun ajatus"

MTV KOTIMAA 05.10.2016

Presidentti Ahtisaari kannabiksen laillistamisesta: ”Todennäkoisesti on ihan tolkun ajatus” 

Presidentti Martti Ahtisaari otti myöntyväisen kannan kysymykseen kannabiksen laillistamissta tuoreessa kirjassa Miten tästä eteenpäin.

Kirjassa Ahtisaari, kokenut diplomaatti ja ministeri Jaakko Iloniemisekä journalisti-teologi Tapani Ruokanen käyvät keskusteluja yhteiskunnan ja Suomen tilanteesta.

Kannabista käsiteltiin vapautta käsittelevässä osuudessa. Keskustelussa nousi esiin muun muassa kannabiksen käytön ja myynnin laillistaminen joissain Yhdysvaltain osavaltioissa.

– Se vähentää rikollisuutta. Laki lievenee ja synti vähenee, sillä laki herättää synnin. Kyse on laista, mutta myös arvoista, toteaa Ruokanen.

Myös Iloniemi nosti esille maailmalla käydyn keskustelun siitä, pitäisikö miedot huumeet vapauttamisesta.

– Joka todennäköisesti on ihan tolkun ajatus, Ahtisaari kommentoi ajatusta.

Iloniemi menee pidemmälle ja sanoo pitävänsä ideaa ”täysin järkevänä ajatuksena”. Hän myös toteaa lääkäreiden pitävän kohtuullista kannabiksen käyttöä viinaa vaarattomampana.

– Keskusteluun marijuanasta liittyy keskeinen arvo: vapaus. Kääntöpuoli on vastuu. Ihminen voi itse valita ja vastata seurauksista. Terveysvalistus ja tiukka tupakkalaki on lähes lopettanut sauhuttelun. Tieto ja lait yhdessä vaikuttavat, Ruokanen summaa.

Ahtisaari huolissaan alkoholihaitoista

Myös alkoholipolitiikasta keskustellaan.

– Alkoholivero tuottaa 1,4 miljardia ja sen terveyshaittoihin käytetään neljä miljardia. Pitäisikö tämä kääntää toisinpain, Ahtisaari pohtii.

Iloniemi epäilee, että riskinä ovat kuitenkin Viron tuonnin ja kotipolton kasvaminen.

– Ainakin kotipolton terveyshaitat ovat huomattavasti suuremmat kuin laillisesti valmistetun viinan, hän muistuttaa.

Ruokanen pohtii, voiko liberaaleilla alkoholitiikalla olla positiivisiakin vaikutuksia.

– Nuoret käyttävät entistä vähemmän alkoholia. Olisikohan siihen vaikuttanut toisaalta valistus ja toisaalta entistä liberaalimpi alkoholipolitiikka? Vaikka keskiolutta saa R-kioskilta, ei sinne ole enää vuosikymmeniin ollut ryntaystä. Ja aikoinaan se tuntui niin radikaalilta vapauttamiselta, hän sanoo.


(Vahvennus on SKY:n web-toimituksen)

 

 

 


perjantai 11. marraskuuta 2016

Presidentinvaaleista tuli vihervyöry

8.11.2016 jää historiaan kannabiksen vapautuksen käännekohtana useiden osavaltioiden äänestettyä kannabiksen laillistamiseksi kokonaan tai lääkekäyttöön. Kannabis on nyt laillista jossakin muodossa yli puolessa USA:n osavaltioista, mikä asettaa liittovaltion kieltolain kyseenalaiseksi.

altVuonna 2012 Colorado ja Washington laillistivat ensimmäisinä osavaltioina kannabiksen kaupan. Vuonna 2014 Alaska, Oregon sekä Washington DC jatkoivat laillistamisaaltoa.

Jos joku kuvitteli tämän olevan ohimenevä villitys, niin vuoden 2016 presidentinvaalien yhteydessä järjestetyt äänestykset lakialoitteista vahvistavat laillistamisaallon olevan pysyvä trendi: Kalifornia, Nevada, Massachusetts ja Maine laillistivat kannabiksen. 21% amerikkalaisista asuu nyt kannabiksen viihdekäytön laillistaneissa osavaltioissa.

Florida, Pohjois-Dakota ja Arkansas laillistivat kannabiksen lääkekäytön sekä Montana liberalisoi vuonna 2004 hyväksytyn lääkekäytön toteuttamisen. Kaikkiaan 28 osavaltiota eli yli puolet osavaltioista on laillistanut kannabiksen jossakin muodossa. Tämä huipentaa huumepoliittisen kehityksen vuonna 2016, mikä on ollut huikea vuosikymmenien kieltolain jälkeen.

Kalifornian laillistamispäätös on näistä merkittävin. Kalifornia on maailman viidenneksi suurin talous, se ylitti juuri Britannian talouden. Kalifornia on suunnannäyttäjä muille osavaltioille ja muulle maailmalle. Tämä voitto saavutettiin 20 vuotta sen jälkeen, kun osavaltio laillisti kannabiksen lääkekäytön vuonna 1996 aloittaen lääkekäytön voittokulun kautta Yhdysvaltojen ja ympäri maailman, myös Suomessa. 

Proposition 64 niminen lakialoite voitti selkeästi luvuin 56% - 44%. Laki sallii yli 21 vuotiaiden käyttää, pitää hallussaan ja kuljettaa unssin eli 28 grammaa kannabista sekä kasvattaa kuusi kasvia.

Kalifornian laillistamisaloitetta pidetään myös uutena mittana kannabiskaupan valvonnalle. Sillä pyritään korjaamaan kieltolain aiheuttamat haitat eri kansalaisryhmille ja ympäristölle, ottamaan huomioon nuoriso, kehittämään kattava lupajärjestelmä sekä jakamaan resursseja julkiselle terveydenhoidolle. Julkisella paikalla polttamisesta voi saada 100 dollarin sakot, ja autolla ajaminen kannabiksen vaikutuksen alaisena on säädetty rangaistavaksi.

Kannabiksen myynti lääkekäyttöön tuotti viime vuonna 7 miljardia dollaria. Kannabiksen viihdekäytön markkinoiden arvioidaan ylittävän Coloradon, Washingtonin, Oregonin ja Alaskan yhteenlasketut markkinat. Kannabiksen myynnin viihde- ja lääkekäyttöön arvioidaan tuottavan vuonna 2020 yhteensä 22 miljardia dollaria. Kannabiksen myynnistä peritään 15% vero, jonka on arvioitu tuottavan miljardi dollaria vuodessa osavaltiolle.

Kannabiksen käyttö ja kasvatus tulivat välittömästi 9.11. laillisiksi. Osavaltiolla on vuoden 2017 loppuun saakka aikaa aloittaa lupien myöntäminen vähittäismyymälöille, joiden pitäisi aueta heti 1.1.2018.

Nevadassa yli 21 vuotiaat saavat pitää hallussaan unssin verran kannabista, ja yli 25 mailin eli 40 kilometrin päässä lähimmästä kannabiskaupasta asuvat saavat kasvattaa enintään kuusi kasvia.

Maine ja Massachusetts olivat ensimmäiset itärannikon osavaltiot, jotka laillistivat kannabiksen kaupan myös viihdekäyttöön. Mainessa lakialoite voitti täpärästi 50,2% - 49,8%. sen mukaan yli 21 vuotiaat saavat pitää hallussaan 2,5 unssia kannabista ja kasvattaa kuusi kukkivaa kasvia sekä 12 kasvia kasvuvaiheessa ja rajoittamattoman määrän taimia. Mainen maa- ja metsätalousvirasto alkaa myöntämään lupia kaupallisille kasvattajille ja jälleenmyyjille ensi vuonna. Lakialoite sallii jonkinlaisen kannabisklubijärjestelmän, joissa sallitaan asiakkaiden käyttää kannabista sosiaalisesti. Vähittäismyynnille asetetaan 10% vero. Lain pitäisi astua voimaan vielä tämän vuoden puolella.

Massachusettsissa laillistamisaloite voitti selkeästi 54% - 46%, vaikka laillistamisen vastustajat saivat runsaasti rahoitusta jopa Bostonin roomalaiskatoliselta hiippakunnalta, joka lahjoitti viimeisen päivän kampanjointiin yli 800 000 dollaria! Kannabiksen laillistaminen aiotaan toteuttaa samalla tavalla kuin osavaltion alkoholivalvonta. Laki astuu voimaan 15.12.2016.

Lääkekäyttö laillista yli puolessa osavaltioista

Floridassa, Pohjois-Dakotassa ja Arkansasissa kannabiksen lääkekäytön laillistaneet aloitteet voittivat. Floridassa aloite sai taakseen 71% enemmistön. Florida on ensimmäinen republikaaninen etelävaltio, joka laillistaa kannabiksen lääkekäytön. Pohjois-Dakotassa aloite sai taakseen 64% kannatuksen, mikä on merkittävä äänestystulos syvästi republikaanisessa osavaltiossa. Arkansasissa 53% asukkaista kannatti kannabiksen lääkekäyttöä, vaikka kampanjointi epäonnistui vaaliteknisten kömmähdysten takia.

altFloridan lääkealoite on hyvin salliva. Lääkäreiden sallitaan suosittelevan kannabista laissa lueteltujen sairauksien lisäksi “myös muihin vastaaviin sairauksiin, joihin lääkärin harkinnan mukaan kannabiksesta on enemmän lääkinnällistä hyötyä kuin sen käytöstä aiheutuvaa haittaa”.

Montanassa kannabiksen lääkekäytön laajentamista koskeva aloite voitti 58% - 42%. Lakialoitteessa oli kyse siitä, että vuonna 2004 voittanutta lakialoitetta sovellettiin liian ankarasti ja kansalaiset halusivat palauttaa potilaiden ja kasvattajien oikeudet sellaisiksi kuin ne oli alunperin tarkoitettu.

Uusi laki sallii kasvattajien kasvattaa useammalle kuin kolmelle potilaalle ja sallii kasvattajien palkata lisätyövoimaa. Uusi laki vapauttaa lääkärit ylimääräisestä valvonnasta kannabisreseptien kirjoittamisessa. Se peruuttaa kriminaalivirkamiesten oikeudet suorittaa yllätysratsioita kasvatustiloihin ja valtuuttaa osavaltion suorittamaan tarkastuksen kerran vuodessa.

Denverissä äänestettiin politiikan lieventämisestä

Coloradon laillistamismallin mukaan ihmiset saavat käyttää kannabista laillisesti vain oman kotinsa yksityisyydessä tai tähän verrattavissa tiloissa. Coloradon pääkaupungissa Denverissä äänestettiin paikallisesta aloitteesta, joka laajentaisi laillisen kannabiksen käytön rajoja julkisempaan suuntaan. Aloitteen tarkoitus on aloittaa neljän vuoden mittainen kokeilu, jossa ihmisten normaalit kohtaamispaikat kuten baarit, kahvilat ja vaikka jooga-studiot voisivat hakea lupaa sallia aikuisten käyttää tiloissa omia kannabistuotteitaan. Tilat voisivat olla sisätiloja höyrystämiseen ja syötävien tuotteiden nauttimiseen tai ulkotiloja, joissa saisi polttaa. Lupaa varten toimijan pitää saada naapuruston edustajan suostumus. 

Aloitteen laatijoiden mukaan tavoitteena on tarjolla ihmisille mahdollisuus käyttää kannabista muuallakin kuin omassa kodissa. Aloitteella on tarkoituksena myös ohjata puistoissa tai kaduilla tapahtuvaa käyttöä valvotumpiin tiloihin pois lasten silmistä. Myös vuokralla-asuvat tai asuntoloissa asuvat, kuten monet sotaveteraanit, voivat kohdata erilaisia vuokranantajan asettamia rajoituksia, mikä asettaa heidät eriarvoiseen asemaan.

Mitä tämä merkitsee ?

Nämä vaalit olivat ratkaiseva käännekohta kannabiksen laillistamisessa.

“Kalifornian johdolla kannabiksen kieltolain loppu kansallisesti ja jopa kansainvälisesti häämöttää näköpiirissä”, Yhdysvaltojen suurimman huumepoliittisen ajatushautomon Drug Policy Alliance, DPA, toiminnanjohtaja Ethan Nadelmann summasi vaalituloksen.

Kitka osavaltioiden laillistamisen ja liittovaltion kieltolain välillä aiheuttaa ongelmia. Liittovaltio ottaa vastaan veroja kannabisyrityksiltä. Mutta kieltolain takia kannabisyrityksillä on vaikeuksia pankkikorttimaksuissa sekä pankkitilien aukaisemisessa. Nämä ongelmat kertautuvat kannabiksen kasvatuksen ympärille rakentuneessa liiketoiminnassa.

Nadelmannin mukaan Yhdysvaltojen huumevalvontajärjestelmä on muuttumassa haittoja aiheuttavasta ihmisten pidättämisestä kohti kansanterveydellistä ajattelua. Monet uskovat Kalifornian laillistamisen olevan käännekohta kannabiksen kieltolain lopettamiseksi liittovaltion tasolla.

Ensi vuonna aloittava uusi presidentti Donald Trump ei ole ottanut suoraan kantaa asiaan. Hän kannattaa osavaltioiden oikeutta laillistaa kannabiksen lääkekäyttö mutta hän ei ole ottanut kantaa liittovaltion kieltolakiin. Trumpin valinnat huumetsaariksi ja oikeusministeriksi ovat ratkaisevia merkkejä siitä, millaista politiikkaa hän alkaa noudattaa.

"Rudy Giuliani tai Chris Christie oikeusministerinä kuulostaa pahaenteiseltä. Vihamielinen valkoinen talo voi halutessaan tuhota paljon”, Nadelmann maalailee uhkakuvia.

Uuden presidentin vaikutus alkaa näkymään vasta vuoden, parin päästä. Yhdysvalloissa on nyt syntynyt koko länsirannikon kattava laillinen vyöhyke Kaliforniasta Alaskaan. Kanada on ilmoittanut laillistavansa kannabiksen kaupan vuonna 2017. Meksikossa keskustelu laillistamisesta on vain kiihtynyt korkeimman oikeuden viime vuonna antaman päätöksen jälkeen. Päätös totesi kieltolain olevan ihmisoikeuksien vastainen, mutta päätös koski toistaiseksi vain valituksen tehneitä henkilöitä. Pohjois-Amerikkaan on syntymässä kannabisblokki vuoden 2019 YK:n huumepolitiikan tarkistuskokoukseen, jolloin Trumpin edustajan pitäisi puolustaa Yhdysvaltojen liittovaltion kannabispolitiikkaa kansainvälisellä areenalla.

Työpaikkojen ja verotulojen lisäksi viihdekäytön laillistaminen tarkoittaa, että tavallinen kansalainen voi käyttää valvotusti punkitonta ja myrkytöntä kannabiksen kukintoa. Ennen vaaleja julkaistuissa mielipidemittauksissa kannabiksen laillistamisen kannatus oli jo 60%. Kannabiksen laillistaneissa osavaltioissa sen puolesta äänesti yli 4 miljoonaa ihmistä enemmän kuin Trumpia. Kansa on ilmaissut mielipiteensä ja poliitikkojen olisi vuoro ottaa johto käsiinsä tässä asiassa.

Tuore tutkimus osoittaa, että kannabiksen lääkekäytön laillistaminen on säästänyt satoja miljoonia osavaltioiden lääkekorvauskuluja. Jos kaikki 50 osavaltiota laillistaisivat kannabiksen lääkekäytön, nousisivat säästöt jo puoleen miljardiin dollariin vuodessa pelkästään lääkekorvauksiin käytetyistä rahoista. Terveydenhoidon muut säästöt tulevat tämän lisäksi.

Inhimilliset hyödyt ovat vielä suurempia. Laajalti uutisoitu tutkimus osoittaa, että varttuneiden ikäluokkien kannattaa aloittaa kannabiksen käyttö saadakseen nauttia terveistä eläkevuosista. Keski-ikäiset ja vanhemmat ikäluokat ovatkin eniten kasvava käyttäjäryhmä.
 

 

Lähde: Leafly 9.11.2016NORML 9.11.2016DPA 9.11.2016Washington Post 8.11.2016Vox 8.11.2016Independent 9.11.2016, Business Insider 9.11.2016, Washington Post 10.11.2016, The Cannabist 11.11.2016

 

Yes on 64: turvallisuus


 

Yes on 64: rotunäkökulma


 

Sean Parker ja George Soros laillistamisen maksumiehinä Kaliforniassa


 

alt

 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...