torstai 30. tammikuuta 2014

EMCDDA palkittiin korkeatasoisista julkaisuistaan

Euroopan huumeseurantakeskuksen, EMCDDA, tutkimukset ja julkaisut ovat korkeaa kansainvälistä tasoa. Kolme EMCDDA:n raporttia palkittiin juuri kansainvälisellä palkinnolla ja niistä kaksi käsittelee kannabista. Tämä herättää kysymyksen, miksi Suomen päättäjät eivät käytä tutkittua tietoa päätöksenteon perustana?

altAmerican Library Association, Yhdysvaltain kirjastojen liitto, palkitsi kolme Euroopan huumeseurantakeskuksen vuonna 2012 julkaisemaa raporttia ”huomattavina yhteiskunnallisina julkaisuina”. Palkinnon kriteereinä ovat mm. se, kuinka paljon julkaisut laajentavat tietopohjaamme, kuinka ne parantavat elämän laatuamme sekä edistävät hallintoprosessien tuntemustamme.

Kaksi palkituista raporteista koskettaa kannabiksen käyttäjiä eli EU:n huumemarkkinoita käsittelevä ’EU drug markets report: a strategic analysis’ sekä kannabiksen tuotantoa ja markkinoita Euroopassa käsittelevä ‘Cannabis production and markets in Europe’. Kolmas palkittu raportti ‘New heroin-assisted treatment’ käsittelee kiistanalaista opiaattien käyttäjien hoitamista heroiinilla korvaushoitolääkkeiden sijaan, jotka esimerkiksi Suomessa ovat aiheuttaneet subutexongelman.

EMCDDA on vuosiraporteissaan selvittänyt ajankohtaisia huumepolitiikan ongelmakohtia kuten viime vuoden raportissa julkaistiin kannabiksen laillista asemaa käsittelevä osio, josta Tusky uutisoi.

altVuonna 2008 EMCDDA julkaisi kaksiosaisen tutkimuskokoelman ’A cannabis reader, global issues and local experiences’, kannabiksen käytöstä, politiikasta ja historiasta. Raportti on luettavissa ilmaiseksi EMCDDA:n kotisivuilta tai sen voi tilata kotiin edulliseen hintaan.

Tuorein kannabista käsittelevä julkaisu ‘Synthetic cannabinoids in Europe’ käsittelee synteettisten kannabinoidien muodostamaa ns. Spice ilmiötä.

Tuore on myös ‘Drug policy advocacy organisations in Europe’ -raportti Euroopan maiden huumepolitiikkaa tekevistä kansalaisjärjestöistä, joita EMCDDA löysi 218 kappaletta, muun muassa suomalaiset kannabisyhdistykset. Puolet järjestöistä, 109, on huumeiden käyttäjien puolesta toimivia ja 23 järjestöä on keskittynyt vain kannabiksen käyttäjien asemaan mukaan lukien kannabiksen lääkekäyttäjien järjestöt. 

Poliitikkojen ja virkamiesten nykyisen laillistamisbuumin kommentoinnista paistaa läpi se, etteivät he ole viitsineet tutustua näihin tutkimuksiin ja raportteihin. Se herättää kysymyksen, että miksi me sitten kuulumme Euroopan Unioniin ja maksamme miljardien pankkitukiaisia, jos kerran näillä rahoilla saatua tutkimustietoa ei käytetä politiikan perustana?

Lähde: EMCDDA 30.10.2013


Italian vihreä tulevaisuus

Italiassa vuonna 2006 säädetty laki teki kannabiksesta lainsäädännöllisesti kovien huumeiden veroisen. Kuusikymmentä lakiasiantuntijaa ja joukko kansalaisjärjestöjä ovat alkaneet kampanjoimaan huumelakien muuttamiseksi. Roomassa järjestetään helmikuussa kansalaisjärjestöjen mielenosoitus.

Italia2Tammikuun 21. päivänä 60 hengen joukko akateemikkoja Italian tärkeimmistä yliopistoista julkisti Italian korkeimmalle oikeudelle osoitetun kannanoton, jossa kiinnitetään huomio nykyisen lainsäädännön virheisiin. Kannanoton otsikkona on ”Italian huumelainsäädäntö rikkoo törkeästi lakia”.

Italian hallitus sääti vuonna 2006 lain, joka poisti erottelun huumeiden väliltä ja langetti kannabiksesta samanlaisen rangaistuksen kuin kovista huumeista. Tämä aloitteentekijöiden sukunimien perusteella ns. Fini-Giovanardi -laiksi kutsuttu laki säädettiin osana Torinon olympialaisten rahoitusta koskevaa lakipakettia, mikä esti kansanedustajia keskustelemasta aiheesta ja muuttamasta lakia.

Tämä laki nosti kannabiksesta langetettavien rangaistusten tason yhtä ankaraksi kuin kokaiinista tai heroiinista langetettavat rangaistukset. Asiantuntijoiden mukaan tämä on vastoin EU:n perusoikeuksien julistuksessa säädettyä rangaistusten suhteellisuusperiaatetta, jonka EU:n neuvosto on vahvistanut.

Lainmuutos on myös aiheuttanut kriisitilanteen vankiloissa. Italian vankiloiden ylikapasiteetti on ongelma, jonka Euroopan ihmisoikeustuomioistuinkin on tuominnut.

Italian korkein oikeus käsittelee 12. helmikuuta tätä vuoden 2006 lakia. Kansalaisjärjestöt järjestävät 8. helmikuuta Roomassa mielenosoituksen Italian huumelainsäädännön ja varsinkin kannabiksen laillisen aseman muuttamiseksi. Lisää informaatiota löytyy täältä ja täältä.

Lähde: IDPC tammikuu 2014ENCOD 27.1.2014

Kutsu mielenosoitukseen Roomaan 8.2.2014:


maanantai 27. tammikuuta 2014

Kofi Annan kehotti maailman johtajia lopettamaan epäonnistuneen huumepolitiikan

Ensimmäisen kerran maailman talousfoorumissa Sveitsin Davosissa maailman johtajat keskustelivat huumepolitiikasta ja vieläpä korostaen muutoksen tarvetta. Teksasin republikaaninen kuvernööri Perry ilmoitti samassa tilaisuudessa kannattavansa osavaltioiden oikeutta itse päättää laillistamisesta.

altMaailman talousfoorumissa torstaina 23.1 johtajia kehotettiin lopettamaan huumesota. YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan, Kolumbian presidentti Juan Manuel Santos, Teksasin republikaaninen kuvernööri Rick Perry sekä Human Rights Watchin johtaja Ken Roth tuomitsivat yhdessä huumeiden kieltolain ja kehottivat maailman johtajia liittymään mukaan huumepolitiikan uudistukseen.

”Huumesota on epäonnistunut täydellisesti aiheuttaen suunnattomasti haittoja”, Annan aloitti.

”Uskon siihen, että huumausaineet ovat tuhonneet paljon ihmisiä mutta hallitusten harjoittama väärä politiikka on tuhonnut vielä enemmän. Havaitessamme alkoholin kieltolain epäonnistuneen oli meillä rohkeutta muuttaa sitä”, Annan jatkoi kritiikkiään.

Annanin kieltolain kritiikin kärki kohdistuu sen vaikutuksiin nuoriin, joille langetetaan vankeusrangaistuksia ja jotka saavat rikosrekisterimerkinnän. Annanin mukaan kannabiksen laillistaminen Coloradossa ja Washingtonissa edustavat ”pieniä askelia”, mutta hän toivoi vastaavien aloitteiden tulevan hyväksytyiksi ”tarpeeksi monessa valtiossa ja että tämän kieltolain lopettamiseksi saadaan tarpeeksi painostusta”.

”Missä johtajien johtamiskyky on pettänyt, siellä kansalaisten pitää ottaa johto. Mikä on estänyt meitä tarttumasta tähän asiaan ja aiheuttamasta meteliä niin, etteivät poliitikot enää pysty sitä sivuuttamaan?”

Kokaiinikaupasta tunnetun Kolumbian presidentti Juan Santos luonnehti maansa tilannetta, että ”Neljänkymmenen vuoden jälkeen tuntuu kuin polkisi kuntopyörällä paikallaan, vuodesta toiseen edessään samat ongelmat”.

Santos täsmensi tarkoittavansa huumausainereformilla kaikkia laittomia huumeita.

”Jos ongelmaa lähdetään ratkaisemaan siitä näkökulmasta, että huumejengeiltä pitää ottaa rahat pois, niin se pitää tehdä kaikkien huumeiden kanssa. Mutta terveydenhoidon näkökulmasta lähestymistapojen pitää olla erilaisia, kannabis on eri asia kuin kokaiini”, Santos selitti.

Santos kertoi useimpien kolumbialaisten olevan eri mieltä hänen kanssaan ja useimmat poliitikot kieltäytyvät keskustelemasta asiasta.

”Jos kysyt ihmisiltä, että haluavatko he laillistaa huumeet niin yleensä he vastaavat ei, koska he pitävät huumeita haitallisina, ne myrkyttävät nuorison”, Santos jatkoi.

”Huumekartellien tulonlähteiden tukahduttaminen on äärimmäisen tärkeää koko ihmiskunnan kannalta”, Santos korosti.

Hän vaatii monitasoista ja monenkeskistä uutta lähestymistapaa mutta oli varovainen nimeämään mitään erityistä poliittista ohjelmaa keskittyen oikeudenmukaisuuteen.

”Kuinka minä voin rangaista vankeudella maanviljelijää puolen hehtaarin kannabisviljelmästä jos se on laillista Washingtonin ja Coloradon osavaltioissa”, hän kärjisti nykyisen tilanteen. Santos pyysi poliitikkoja olemaan vähemmän tekopyhiä ja puhumaan avoimesti uusista vaihtoehdoista.

USA:n toiseksi suurimman osavaltion Teksasin kuvernööri Rick Perry naureskeli olevansa ainoa esiintyjä, joka ei kannata huumeiden laillistamista.

”Me teksasilaiset emme aio olla tämän kannabiksen laillistamisparaatin johdossa.”

Mutta Perryn mielestä jokaisella Yhdysvaltain osavaltiolla on oikeus päättää tästä itsenäisesti.

”Olen tiukka perustuslain kannattaja tässä asiassa.”

Perry kertoi kuvernöörinä ollessaan aloittaneensa uusia käytäntöjä, jotka vievät kohti dekriminalisaatiota. Hänen kaudellaan on perustettu ns. huumeoikeusistuimia, joissa käyttäjiä ohjataan hoitoon ja jaetaan lieviä rangaistuksia pikkurikoksista.

Perry kertoi saaneensa varoituksia demokraattien entisen kansanedustajan Patrick Kennedyn perustamalta laillistamista vastustavalta ryhmältä Smart Approaches to Marijuana, SAM, että kannabiksen vahvuus olisi noussut.

Kofi Annan kuitenkin kiitti Perryn ponnisteluja siitä, että tämä on alkanut purkaa huumesodan rakenteita Teksasissa. Annan ehdotti kansainvälisten huumesopimusten muuttamista siten, että ne eivät enää velvoittaisi osapuolia kriminalisoimaan käyttöä eikä myyntiä.

Davosin korkean tason keskustelu herätti ansaittua huomiota laillistajien keskuudessa, joista osa on ollut töissä rintamalinjan toisella puolella.

”Huumesota luo väkivaltaa, tekee rikollisjengeistä rikkaita, heikentää kansalaisyhteiskunnan rakenteita ja ainoastaan vaikeuttaa riippuvaisten hoitamista. Maailman talousfoorumi on täydellinen paikka, missä maailman johtajat pystyvät keskustelemaan niistä vaihtoehtoisista malleista, joilla miljardien dollareiden huumekauppa saataisiin pois rikollisten käsistä lailliseen valvontaan”, Yhdysvaltojen huumepoliisin DEA:n entinen erikoistutkija Sean Dunagan sanoi. Hän kuuluu nykyään lainvalvojien huumeiden vastaiseen järjestöön Law Enforcement Against Prohibition, LEAP.

Kofi Annan on tällä hetkellä Nelson Mandelan perustaman maailman entisten johtajien The Elders -ryhmän puheenjohtaja, johon Suomesta kuuluu entinen presidentti ja Nobel-palkittu Martti Ahtisaari. Kofi Annan on mukana entisten presidenttien perustamassa Global Commission on Drug Policy -järjestössä.

Annan on ollut myös mukana perustamassa West Africa Commission on Drugs -järjestöä, WACD. Länsi-Afrikasta on tullut yksi Eurooppaan suuntautuvan huumekaupan solmukohdista, mikä korruptoi yhteiskuntia ja levittää huumeiden käyttöä alueella. WACD:n yksi päämäärä on luoda Länsi-Afrikan valtioista samanlainen valtioblokki ajamaan huumepolitiikan uudistamista kuin Etelä- ja Keski-Amerikan valtioiden keskuudessa on kehkeytynyt.

Lähde: USNews 23.1.2014Weforum 23.1.2014 

Kofi Annan esittelee WACD:n:


lauantai 25. tammikuuta 2014

Yhdysvaltojen hallitus avaa pankkipalvelut kannabisnekselle

Kannabiksen myynti Yhdysvalloissa on laillisen ristiriidan takia voitu hoitaa vain käteisellä. Oikeusministeri ilmoitti pankkipalveluja koskevien säädöksien tulevan voimaan piakkoin. Tämä mahdollistaa kannabiskaupan koko potentiaalin hyödyntämisen ja tätä laillistamisen vastustajat pelkäävät.

altYhdysvaltojen oikeusministeri Eric Holder ilmoitti torstaina 23.1. että verohallitus ja oikeushallitus julkistavat piakkoin pankkipalvelujen säädökset osavaltioiden laillistamille kannabiskaupoille, vaikka kannabis pysyy edelleen liittovaltion laissa laittomana.

Uudet säädökset tulevat korjaamaan ne hankaluudet, joista vasta-avatut kannabiskaupat Coloradossa ja lääkekannabiskaupat muissa osavaltioissa ovat joutuneet kärsimään toimiessaan vain käteisrahalla ilman pankkipalveluja tai luottomahdollisuuksia.

Osavaltioiden hyväksymät kauppiaat Coloradossa ja muissa osavaltioissa ovat valittaneet siitä, kuinka he joutuvat ostamaan tavaroita, maksamaan palkkoja ja hoitamaan myyntiä vain käteisellä, mikä vaatii kalliit ja vaikeat turvatoimenpiteet sekä asettaa heidät alttiiksi ryöstöille. Tämä on vaikeuttanut myös verojen maksamista.

”Ei ole suotavaa antaa suurten käteismäärien kasaantua näihin paikkoihin. He haluavat käyttää pankkipalveluja. Siksi olemme laatineet säädökset, joiden odotan pian ratkaisevan tämän ongelman”, Holder sanoi.

Apulaisoikeusministeri James Cole lupasi jo syyskuussa senaatin kuulemistilaisuudessa vahvistaa pankkipalvelujen toiminnan. Rahanpesusäädökset estävät pankkeja koskemasta suoraan kannabiksen myymisestä tuleviin rahoihin, koska kannabis on edelleen laitonta liittovaltion tasolla. Oheisbisnes, kuten käyttö- ja kasvatusvälineiden tai kiertoajelujen myynti sen sijaan on täysin laillista bisnestä.

Ongelmaan sisältyy Holderin mielestä vakavia rikosoikeudellisia huolenaiheita.

”Tämä on selvä uhka yleiselle turvallisuudelle. Suuret rahasummat, joita ei pystytä tallettamaan asiallisesti, asettavat suuria haasteita lainvalvonnalle.”

Laillistamista vastustavan Smart Approaches to Marijuana, SAM, järjestön edustajan Kevin Sabetin mielestä oikea uhka on muualla.

”Olemme luomassa voittoa tavoittelevaa kannabisnestä, joka tekee rahaa riippuvuudella, mikä on paljon huolestuttavampi asia kuin se saavatko kaupat käyttää American Expressiä.”

Sabetin ”järkevä” ehdotus olisi kuitenkin antaa rikollisorganisaatioiden jatkaa toimintaansa.

Tämä pankkiongelma on herättänyt närää kannabisaktivistien keskuudessa, koska samaiset pankit ovat paljastuneet rikollisorganisaatioiden rahanpesijöiksi selviten jutuista pelkillä sakoilla. Kasvatusteknologia ja tuotteiden jalostaminen on edennyt pitkin harppauksin ja vuonna 2014 normaalit pankkipalvelut nostavat kaupan odotetaan uudelle tasolle.

Lähde: Huffington Post 23.1.2013

The Future of the Weed 2014, dokumentti Denverin kannabisneksestä:


Hyvät, pahat ja hyväntahtoiset hölmöt - osa 2

Huumesota on turhaa yhteiskunnan varojen tuhlaamista. Sen meille opetti Jari Aarnio kävi hänen oikeudenkäynnissään kuinka hyvänsä. Huumevirkamiehille huumesota on tarjonnut tilaisuuden kasvattaa asiantuntijavaltaansa. Vaarallisimman ryhmän muodostavat kuitenkin ne hyväntahtoiset hölmöt, jotka ovat antaneet tämän kaiken tapahtua.

Aarnio ja helvetin hyvä jengi

Suuri yleisö sivuuttaa uutiset huumekaupan korruptoivasta vaikutuksesta, että eihän meillä sellaista tapahdu. Tapahtuupas. Viimeksi uutisissa on ollut Helsingin huumepoliisin johtajan Jari Aarnion tapaus, jota on päivitelty tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa. Häntä ennen olivat mm. poliisien Pekka Erkkilän ja Raimo Majurin huume- ja muut rikosjutut. 

altVaikka Suomessa olisi päästykin huumeiden takavarikoissa myyttisen 5%:n tasolle niin se ei ole taannut takavarikoitujen kamojen pysymistä poissa katukaupasta. Anonyymina esiintynyt  Helsingin Sanomien haastattelema huumepoliisi kertoi seikkaperäisemmin käytännöistä mutta silti hänkin uskoi, että ”Siellä on kuitenkin ihan helvetin hyvää jengiä tekemässä duunia”.

Jari Aarnion puolustusasianajaja puolestaan kertoi julkisuuteen, että Aarnion puolustautuminen vaarantaisi monen ihmisen hengen. 

Poliisikansanedustaja Tom Packalen hyväksyisi tiedonhankinnassa ”pikkurikosten” ohittamisen. Hän ei kuitenkaan osannut julkisesti laittaa rikoksia tärkeysjärjestykseen eli saisiko raiskauksen anteeksi jos paljastaa kannabiksen kotikasvatuksen. 

KRP:n rikostutkija Thomas Elfgren antoi Iltalehdelle haastattelun, jossa hän kuvaa poliisien "huumetorjuntaa":

”Viranomaisten välinen kilpailu kuuluu olennaisena osana huumetorjuntaan. Se kuuluu työn luonteeseen”.

Yksi teoria Aarnion tapauksessa onkin se, että kyseessä olisi KRP:n ja huumepoliisien keskinäinen reviirikamppailu. Tuntuu kuin "isot pojat" olisivat hukanneet perustehtävänsä alettuaan "säätämään" huumepolitiikkaa.

Poliisiammattikorkeakoulun erikoistutkija Juha Kääriäinen arvelee, että huumepoliisin toimet voivat myös kerätä ymmärrystä:

"Tavallinen kansalainen voi ajatella myös, että on ihan hyvä, että poliisi käyttää kaikkia keinoja, jopa laittomia, kunhan voittaa taistelun huumeita vastaan."

Tarkoitus on pyhittänyt kaikki keinot ja tätä kirjoitettaessa poliisien farssi vain syvenee: laittomiin kotietsintöihin erikoistunut huumepoliisi teki rikosilmoituksen KRP:n suorittamasta kotietsinnästä. Juuri poliisi ja oikeuslaitos ovat suhtautuneet ylenkatsoen uuteen lakiin, joka antaa kansalaisille mahdollisuuden tehdä rikosilmoitus laittomista kotietsinnöistä! 

Entäpä jos Aarnio todetaankin syyttömäksi kaikkiin häntä vastaan nostetuihin syytteisiin? Jos Aarnio onkin vain yksi huumesodan uhreista? Oikeudenkäynti on vielä kesken ja prosessi tulee kestämään vuosia ja viemään miljoonia veronmaksajien rahoja puhumattakaan kaikesta aiheutetusta inhimillisestä kärsimyksestä. Tapaus Aarnio on vain esimerkki huumesodan turhuudesta ja mielettömyydestä.

Vaikka kaikki Pasilan poliisit olisivat hyvää jengiä niin mitä se vaikuttaisi kansainväliseen huumekauppaan? Vuonna 2010 tiedotusvälineet kertoivat Italian poliisin epäilevän, että miljardi euroa mafian rahaa on pesty kahden Suomeen rekisteröidyn telealan yrityksen kautta. Espoossa käydään tätä kirjoitettaessa yhtä lukemattomista amfetamiinioikeudenkäynneistä. Erikoiseksi tapauksen tekee se, että epäilyksen mukaan huumeiden maahantuontia, vastaanottoa ja levitystä koordinoitiin Suomessa Helsingin Sörnäisten vankilasta.

Suurten kansainvälisten pankkien paljastuminen rikollisrahan suurpesuloiksi asettaa koko kansainvälisen huumevalvonnan kyseenalaiseksi ja naurunalaiseksi. Jopa YK:n huumetoimiston johtaja Antonio Costa myönsi huumerahan pelastaneen useita pankkeja rahoituskriisissä vuonna 2008. 

Poliisin edustajat itse todistavat, kuinka huumesota rapauttaa laillisen yhteiskuntajärjestyksen ja aiheuttaa turvattomuutta. Kansalaiset ja poliitikot ovat hyväksyneet tämän pyhän tarkoituksen vuoksi.

Huumepoliisin kontrollipuhe

Vankilateollinen kompleksi tuottaa oman toimintansa perusteluiksi ns. kontrollipuhetta. Suomessa tämä on jäljitettävissä Aarnion edeltäjän Torsti Koskisen kauteen, jolloin luotiin huumepoliisi, joka IHRY:n ja vastaavien huumeiden vastaisten ryhmien avittamana levittää Yhdysvalloista ja Ruotsista tuotua huumevalistusta. Huumevalistukseksi kutsuttu kontrollipuhe on julkisen tulosvastuuajattelun ulkopuolella vaikka sen tuottamiseen kuluu miljoonia vuodessa.

Kannabis on USA:n huumelain luokituksessa I-listalla, jolle asetettuja aineita huumepoliisi, DEA, pitää ”vaarallisimpina huumeina, joilla on korkea väärinkäyttöpotentiaali ja jotka aiheuttavat vahvaa psykologista ja/tai fyysistä riippuvuutta”. 

Vuoden 2010 alussa Tampereen huumepoliisi Jari Luoto antoi lausunnon, jonka mukaan ”kannabis on yksi vaarallisimmista huumausaineista”.

- Kannabis-lajikkeita on huomattavan monta. Kannabiksen siemeniä on jalostettu kemiallisesti.

- Näen, että kannabis on pitkässä juoksussa yksi vaarallisimmista huumausaineista. Osin senkin takia, että sitä pidetään vaarattomana, eikä nähdä, mitä se aiheuttaa.

Tämän uskonsa turvin Luoto aloitti yhden kasvatuskaupan tutkinnan kuin puutarhavälineiden myynnissä olisi kyse järjestäytyneestä rikollisuudesta. Tutkinta tuhosi yrityksen ja useita ihmisiä pidätettiin olemattomilla perusteilla. Oikeudessa veronmaksajien rahoja tuhlannut tutkinta ei vakuuttanut tuomareita ja syytteet hylättiin. Taloudellisten tappioiden lisäksi asianomaisille koitui täysin turhasta operaatiosta inhimillisiä vahinkoja.

Vuoden 2011 lopussa Luoto oli jälleen otsikoissa sen takia, että hänen paras ystävänsä oli sekaantunut kokaiinikauppaan, mitä Luoto katsoi aluksi läpi sormiensa niin, että hän sai eduskunnan oikeusasiamieheltä huomautuksen. Eli käytännössä ei mitään rangaistusta.

Porin huumepoliisina toiminut Juha Joutsenlahti mm. pitää kannabista LSD:n veroisena pääsekoittajana. Hänen on puolestaan epäilty sotkeneen koko Anneli Auerin murhatutkinnan, mikä ei sekään anna kovin hyvää kuvaa huumepoliisien ammattipätevyydestä.

Poliisin resurssipulaa on esitetty syynä siihen, että Suomi on rahanpesijöiden ja harmaan talouden luvattu maa, jossa väkivalta kukoistaa velkojen perinnässä. Resurssien järkevämmän suuntaamisen sijaan poliisipäällikkö Paateron mukaan kannabiksen käyttäjiä ei voi jättää valvomatta. Perusteluna Paatero käyttää porttiteoriaa:

"Se on selvästi lainvastaista toimintaa. Poliisin näkemys on se, että kannabis on monessa tapauksessa portti vahvempien aineiden käyttämiseen."

Senhän ei pitäisi kuulua Paaterolle eikä ylipäänsä poliisille. Kyseessä on henkilön vapaa valinta, joka on ihmisen perusoikeus. Tai se voi olla oire ongelmaisuudesta, jollaisen käsittelemiseen poliisilla ei ole mitään koulutusta. 

Oikeusasiamiehelle tehdyn valituksen johdosta huumepoliisi joutui lopettamaan huumekoirilla joukkoratsaamisen julkisilla paikoilla. Turkulainen huumepoliisi Susanna Arppe kommentoi 5.12.2013 Turun Sanomissa huumekoirien ottamista pois julkisesta katuvalvonnasta, että ”Samalla ajatuskaavalla pahoinpitelytapauksissa todistajien havaintoja ei pitäisi huomioida”.

Toisen ihmisen pahoinpitely ja huumeiden käyttö ovat kaksi täysin eri asiaa. Poliisin ensisijainen tehtävä on kansalaisten fyysisen koskemattomuuden ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen. Arppe on jäänyt oman propagandansa uhriksi, kuten moni muukin huumepoliisi. 

STT:n tietojen mukaan Aarnion ja United Brotherhoodin yhteydestä puhuttiin korkealla viranomaistasolla kuusi vuotta sitten huumepoliisin sotkuja setvittäessä. Asia oli tuolloin tiedossa ainakin valtakunnansyyttäjänvirastossa ja sisäministeriön poliisiosastolla. Väite oli muutenkin tuttu poliisipiireissä. 

VankiPoliisi on kaikesta näistä tapahtumista ja lausunnoista huolimatta pystynyt hyödyntämään "huumeongelmaa" resurssien ja toimivaltuuksien hankinnassa. Suomessakaan ei ole koskaan perätty huumepoliisilta tulosvastuullisuutta mutta kyse ei ole vain rahasta vaan moraalista, jonka huumesota on korruptoinut. Poliisin uskottavuus pitää pelastaa huumepoliisilta, koska on meidän kaikkien etu, että lahjomaton poliisikunta valvoo fyysistä koskemattomuuttamme ja omaisuuttamme.

Poliisiasioista vastaava sisäministeri Päivi Räsänen on ollut poliisin toimista täysin ulkona ainakin omien lausuntojensa perusteella. Vielä ennen Aarnion rikosepäilyn koventamista törkeäksi huumausainerikokseksi Räsänen antoi lausunnon, jonka mukaan poliisijohdon luottamus on puntarissa. Sen jälkeen Räsänen on ollut hiljaa koko asiasta, koska huumesota on pyhä.

Päivi Räsänen allekirjoitti vuoden 2013 lokakuussa Venäjän huumevalvontaviraston kanssa "yhteistoimintaohjelman" vuosiksi 2014 - 2015. Ensimmäisessä sopimuskohdassa osapuolet "Kehittävät mekanismeja vaihtaa operatiivista tietoa, esimerkiksi tietoa huumekasvisten istutuksista ja huumelaboratorioista sekä suorittavat yhteistä huumausaineiden, päihteiden (jäljempänä huumeiden) ja niiden lähtöaineiden salakuljetuksen katkaisemiseen pyrkivää operatiivista toimintaa, esimerkiksi valvottuja läpilaskuja."

Aarnion tapauksen valossa ja tietäen venäläisen järjestäytyneen rikollisuuden resurssit, ei tämä kuulosta kovin hyvältä eikä tätä yhteistyötä ole julkisuudessa käsiteltykään. Mutta löytyykö itäisiä vaikutteita myös suomalaisesta huumesotaretoriikasta?

Kuolleiden sielujen joukko-oppi

Beatrice Askin kommentointi kannabiskuolemista sattui kipeään kohtaan sen takia, että Ruotsissa ollaan juuri käymässä debattia ennätyskorkeiksi nousseista huumekuolleisuusluvuista: peräti 529 todettua huumekuolemaa vuonna 2012. Mikä on sitten hyväksyttävä hinta sille, että pidämme pystyssä politiikkaa, joka vuotaa kuin seula, korruptoi yhteiskuntia taloudellisesti, henkisesti ja moraalisesti eikä täytä julkituotuja tavoitteita?

Huumesodan arviointiin on kaksi mittaria: voitot ja tappiot eli takavarikot ja huumeisiin kuolleet. Edellä kerrotusta voi päätellä, että takavarikot eivät kerro valvontajärjestelmän tehokkuudesta vaan laittoman huumekaupan laajuudesta. Miten huumekuolleisuus voisi olla huumesodan menestyksen mittari? Suomessa se on 200 uhria vuodessa, mikäli uskomme maamme johtavia huumevirkamiehiä. 

Huumepolitiikkamme on onnistunut verrattuna päihdepolitiikkamme, mistä suora lainaus: "Tupakkaan liittyy Suomessa 5000 kuolemaa, alkoholiin 3000 ja laittomiin huumeisiin 200. Vaikka nuo 200 kuolemaakin ovat liikaa, voinemme katsoa onnistuneemme ainakin kohtuullisesti."

Maamme kahden raiteen rajoittavaa huumepolitiikkaa kehutaan aina siellä, missä on useampi kuin yksi huumevirkamies paikalla. Onhan 200 uhria toki vähemmän kuin vaikkapa 529.

HS uutisoi lääkkeiden päihdekäytön aiheuttavan yhä enemmän kuolemia. 500:sta lääke- ja huumemyrkytyskuolemasta oli vuonna 2012 kolmasosa vahvojen lääkkeiden aiheuttamia. Näitä uhreja ei lasketa huumekuolemiksi, koska he kuolevat "korvaushoitolääkkeisiin". Suomalainen huumeongelma on käytännössä sekakäyttö ja yhä uusien kemikaalien tulo markkinoille.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos väittää kriminaalivalvonnan saavan markkinoilla liikkuvasta kannabiksesta pois 10% - 25%. Tämä on hyväntahtoista haihattelua, koska toiminta on laitonta. Saman uutisen mukaan Suomessa jaettiin vuonna 2013 peräti 13 000 rangaistusta käyttörikoksesta ja takavarikoitiin 18 000 kannabiskasvia.

Samassa uutisessa kerrotaan miljoonan suomalaisen käyttäneen kannabista. Huumepolitiikan pelkäksi nuoriso-ongelmaksi ja kurinpidoksi redusoinut virkamiehistö on kadottanut ne kymmenet tuhannet ns. tavalliset kansalaiset, jotka eivät ikinä nouse esille keskusteluissa eivätkä tutkimuksissa - sehän normalisoisi huumekeskustelun.

Entäpä jos päihdekuolleisuus on yhteydessä huumeiden demonisointiin? Mille perustuu toisistaan erilliset huume- ja päihdepolitiikkamme? Alkoholin kohdalla hyväksymme eurooppalaisittain kohtuullisen käytön haitat emmekä rajoita aikuisten ihmisoikeuksia niiden takia. Kannabiksen käyttöön puolestaan kukaan ei ole kuollut mutta sen varjolla maassamme tunkeudutaan ihmisten koteihin. 

Liioitteleva haittakeskustelu on osa kontrollipuhetta. Yksi virkamiesten strategia vastata tähän kritiikkiin on korostaa omaa asiantuntija-asemaansa "jos alkoholi keksittäisiin nyt niin mehän sen kieltäisimme" kliseellä.

Aineiden erottelu päihteiksi ja huumeiksi pidetään yllä erilaisilla puhetyyleillä, ja päihteiden ihannointi ja huumeiden demonisointi on jopa institutionalisoitu eri virastoihin ja tutkimuslaitoksiin. Siksi suomalaisessa huumekeskustelussa haittavertailusta on pyritty tekemään tabu.

Suomalainen viinapää ja rähinägeeni ovat samanlaista syyllistävää kontrollipuhetta kuin huumevalistus, sen kevytversio. Kontrollipuheen tarkoitus on osoittaa, että hölmöt kansalaiset tarvitsevat virkamiehiä. Tähän perustuu asiantuntijavalta.

Kannabiksen kohdalla tilanne on toisinpäin kuin alkoholilla: jos sillä ei olisi menneisyyden painolastia (marihuana-termi on muisto rotusortoperinteestä Yhdysvalloissa) niin kannabista pidettäisiin kenties ihmelääkkeenä, eikä huumeena tai päihteenä. Kannabiksen psykoosiriskillä pelotteleminen on kontrollipuheella syyllistämistä, jolla virkamiehistö kasvattaa asiantuntijavaltaansa.

Lancet tiedelehdessä vuonna 2007 julkaistussa tutkimuksessa pyrittiin luomaan objektiivinen haittavertailu erilaisten päihteiden ja huumeiden välille ja tulokset olivat ristiriidassa huumepolitiikan perustana olevan luokittelun kanssa. Huumepolitiikkamme näkeminen onnistuneena riippuu siten kontrollipuheen kuolleiden sielujen joukko-opista, joka sivuuttaa kriminaalipolitiikan aiheuttamat ihmisoikeusrikokset, pidätykset ja kotietsinnät. Kontrollipuhe kääntää nekin aineiden aiheuttamiksi.

Miten kestävillä perusteilla tällainen byrokratia voi tehdä toisaalta luotettavia kannabispsykoosidiagnooseja ja toisaalta kieltää potilailta kannabisreseptit? Tai havaita ongelmakäytön taustalla vaikuttavia mielenterveys- tai sosiaalisia ongelmia?

Tutkimukset kertovat, että suurin osa Suomen kannabismarkkinoista tyydytetään nykyään kotikasvatetulla kannabiksen, jonka käyttöön liittyy pitkäaikainen käyttökulttuuri. Asiantuntijat eivät pysty asenteidensa takia ymmärtämään sitä, että kannabishörhöt ovat vastustaneet omatoimisesti kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta paljon tehokkaammin kuin Pasilan jengi.

Hyväntahtoiset hölmöt

YLE julkaisi 13.11.2013 Aarnion kiinnijäämisen jälkeen kansaa hyssyttelevän uutisen: 

"Oikeushistorian professori Jukka Kekkonen pitää eilen tiistaina paljastunutta Helsingin huumepoliisin päällikön Jari Aarnion rikosepäilyä hyvin poikkeuksellisena Suomessa. Kekkosen mukaan vastaavia tapauksia löytyy viime vuosikymmeniltä Välimeren maista kuten Italiasta, Espanjasta ja Kreikasta, muttei Suomesta."

Miten tällainen amnesia voi olla niin yleistä?

On myös se mahdollisuus, että oikeushistorian professori Kekkonen ja oikeusministeri Beatrice Ask eivät kuulu mihinkään salaliittoon eivätkä tahallaan aja vankilateollisen kompleksin etuja. Totuus Ruotsin oikeusministeristä on se, ettei hänellä ole pätevyyttä asemaansa. Ask opiskeli Wikipedian mukaan vuoden Uppsalan yliopistossa, muttei koskaan valmistunut. 

Askin facebookpäivitys kertoo asenteesta, ettei hänen tarvitsekaan tietää mitään siitä, mitä vastaan hän on. Miten hän sitten pystyy kriittisesti arvioimaan syitä ja seurauksia ?

altEhkä hän kuuluukin siihen runsaslukuisimpaan ja vaarallisimpaan ryhmään, hyväntahtoisiin hölmöihin. Hyväntahtoisten hölmöjen teoria selittää salaliittoa ja yhteisiä etuja realistisemmin sen, miltä huumesota näyttää ruohonjuuritasolla, jokapäiväisessä elämässä ja lööpeissä.

Nämä hyväntahtoiset hölmöt miehittävät huumeiden vastaisia järjestöjä, kuntien päihdevirkoja, kaupunkien valtuustoja ja hallituksia, lehtien toimituksia jne. He levittävät kontrollipuhetta ympäriinsä, laativat toimintasuunnitelmia ja täyttävät yleisönosastoja huumepoliisin opettamalla vihapuheella.

Kysyttäessä he eivät edes tiedä, mistä heidän toistamansa väitteet ovat peräisin. Silloin he turvautuvat kuulemaansa yksittäistapaukseen, jonka mukaan yhden tutun poika oli sairastunut kannabispsykoosiin ja siksi kannabista ei pidä laillistaa.

Huumeiden vastainen kulttuuri on suosinut ennakkoluuloista ajattelua ja nostanut opportunisteja. Mustavalkoinen nuorten huumekohu on helpompi uutisoida kuin uusliberaalin talouspolitiikan tai pankkitukien vaikutus nuorisotyöttömyyteen.

Kontrollipuheen likainen työ eli puhuminen suurelle yleisölle ja koululaisille on delegoitu hihhulipiireille kuten mm. scientologia kirkon huumepropagandaa jakaville Narconon yritykselle ja helluntailaisliikkeen IHRY:lle.

Jokaisessa kunnassa istuu joukko huumevirkamiehiä "korjaamassa nuorten vääristyneitä käsityksiä kannabiksesta" kontrollipuheella. Myöskään tämä toiminta ei kuulu minkään tulosvastuun piiriin. 

Eikä natsikorttia tarvitse tähän tuoda väkisin vaan senhän nosti esiin kannabisyhdistyksien rekisteröinnin asenteisiinsa vedoten kieltänyt yhdistysrekisterijohtaja Riitta Lae

Askin Krossa Knarket, murskaa huumeet, ja Nancy Reaganin Just Say No -kampanjat muistuttavat meitä huumesodan historiasta. Natsi-Saksan Rauschgiftbekampfung kääntyi Nixonin ja Reaganin hallintojen aikana kylmän sodan välineeksi The War on Drugs. Jokainen tietää sen, ettei näillä kampanjoilla mitään huumeita torjuta vaan tätä retorisesti korkealle nostettua nuorisoa. Koirien käyttäminen ihmisiä vastaan näyttää juuri siltä mitä se on: diktatuuria.

Jokainenhan meistä tarvitsee huumesotaa, vaikkapa vain kohentaakseen itsetuntoaan. Hölmö tarvitsee hörhöä tunteakseen olevansa parempi ihminen.

Hölmö voi olla oikeasti huolissaan nuorisosta mutta ei omaksumansa ideologian takia kykene erottamaan syitä ja seurauksia. Asiantuntijavallan kaapanneet sekoittavat näitä entisestään omia etuja ajaessaan.

Obaman haittavertailu järkytti virkamiehiä

Obaman 19.1 antama kommentti kannabiksen suhteellisesta haitattomuudesta nosti esille Suomen huumevirkamiesten asenteet. 

THL:n alkoholi- ja huumeasioista vastaava ylijohtaja Erkki Vartiaisen mukaan kannabiksen vapauttaminen johtaisi "vääjäämättä laajaan käyttöön."

”Kannabiksen vapauttaminen johtaisi vääjäämättömästi sen laajaan käyttöön ja lisäisi merkittävästi sosiaalisia ja kansanterveysongelmia sekä yhteiskunnallisia kustannuksia”, Vartiainen perustelee.

Vartiaisen mukaan uuden laillisen huumeen tuominen suomalaiseen kulttuurin toisi vain lisää ongelmia.

”Ei ole mitään järkeä lisätä alkoholin aiheuttamaan pitkään ongelmalistaan kannabiksen aiheuttamia ongelmia”, Vartiainen lisää.

Tämä ns. korvaavuusteorian kiistäminen on ideologista kontrollipuhetta eikä tieteellinen fakta. Kannabiksen lääkekäytön laillistaneissa osavaltioissa on havaittu suoria ja epäsuoria positiivisia vaikutuksia, joiden vuoksi Kalifornian vuoden 1996 lääkekannabislakia ei liittovaltion kovista yrityksistä ja lobbaajista huolimatta ole saatu lopetettua.

Lisäksi Vartiainen valtion virkamiehenä vähättelee ideologisesti kriminaalikontrollin sosiaalisia vaikutuksia Suomessa.

”Tärkeä syy kannabiksen laillistukseen eräissä USA:n osavaltioissa on, että liian suuri osa väestöstä ja erityisesti köyhästä ja ei-valkoisesta väestöstä on joutunut vankilaan tiukan politiikan seurauksena. Suomessa ei tällaista ongelmaa ole.”

Ilman mitään pitäviä tutkimusperusteita tarjoaa THL:n tutkimusprofessori Hannu Lauerma heiton kannabiksen väkivaltapotentiaalista:

"Rauhanpäihteitä ei ole. Kannabis lisää väkivaltariskiä, joskin eri tavoin kuin alkoholi."

Näihin arvioihin pääsee vain norsunluutornista asioita katsellen. Poliisin väärinkäytöksiä käsitellään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa asti. Lainsäädäntömme ei tunne salaisia kotietsintöjä mutta sellaisia on voitu tehdä pelkän hajun tai valon perusteella. Suomen poliisin harjoittama "profilointi" on samanlaista marginalisointia ja kriminalisointia kuin Yhdysvalloissakin.

Lauerma ja kumppanit eivät pysty käsitteellistämään kannabiksen käytön syitä, koska he eivät ehdollistumiensa takia hyväksymään niitä kannabiksen myönteisiä vaikutuksia, joiden takia ihmiset kannabista ylipäänsä käyttävät. 

Poliisitoimi kohdistuu pääasiassa yhteiskunnan sosiaalisessa asteikossa alapäähän, ja huumepoliisi mieltää korostetusti olevansa nuorisopoliisi. Leimaaminen, syrjäyttäminen ja kriminalisointi lisäävät yhteiskunnan väkivaltaa ja turvattomuutta mutta tämän pistäminen kannabiksen kemialliseksi vaikutukseksi osoittaa täydellistä asiantuntemattomuutta.

Kriminaalivalvonnan aiheuttamien haittavaikutusten sivuuttaminen osoittaa kontrollipuheen aseman suomalaisessa huumekeskustelussa. Asiantuntijuusvalta on siksi osa yhteiskunnan rakenteellista väkivaltaa.

Ehkäisevän päihdetyön EHYT ry:stä on tulossa vanhan liiton IHRY:n tilalle ns. valtakunnan huumevalistusjärjestöksi. Sen johtava erityisasiantuntija Tuomas Tenkanen uskoo myös viralliseen haittojen lisääntymisteoriaan:

"Mitä enemmän sitä saa, sitä enemmän sitä käytetään -logiikka toimii tässäkin tapauksessa, myös Suomessa, toteaa Tenkanen. Käytön kasvaessa haitatkin lisääntyvät Jos kannabiksen myynti tulisi meillä sallituksi, lisäisi se käyttöä ja toisi mukanaan myös uusia käyttäjiä. Tällöin myös haitat lisääntyisivät."

"Vaikka kannabiksen käyttö on Suomessa lisääntynyt, se ei ole syrjäyttänyt alkoholia. Laillinen kannabistuotteiden ostaminen todennäköisesti lisäisi alkoholin ja kannabiksen sekakäyttöä. Tämä taas vaatisi matalan kynnyksen päihdehuoltojärjestelmää, joka kykenee hoitamaan kasvavat asiakasmäärät."

Tenkanen kuitenkin tunnustaa myös kriminaalivalvonnan aiheuttamat haitat:

"Jos pikku määrä kannabista löytyy taskusta, niin rangaistukseksi voi saada sakkoja. Pitää kuitenkin muistaa, että yhdenkin kiinnioton jälkeen siitä jää viranomaisten papereihin merkintäjälkiä. Tästä voi olla jälkikäteen haittaa monissa asioissa kuten työpaikan hakemisessa", sanoo Tenkanen.

THL:n sisällä asia ei ole lukkoonlyöty vaan tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen kommentoi Obaman tekemää kannabiksen ja alkoholin vertailua:

"Tutkimuksen piirissä on pitkään ollut tämä näkemys, ja tämänsuuntaisiin johtopäätöksiin on yleensä päädytty. Fyysisiä vaikutuksia, riippuvuusvaikutuksia, kyllä niitä voidaan verrata, mutta kaikki vaikutukset riippuvat tietysti myös siitä, kuinka paljon mitäkin ainetta nauttii. Määrä tulee ratkaisevaan asemaan."

EHYT ry:ssä toimiva ja huumemarkkinoista väitellyt sosiologi Jussi Perälä pitää Obaman lausuntoa merkittävänä.

– USA on huumesodan ykkösmaa, joten jos se alkaa laillistaa marihuanan käyttöä, niin kyllä sillä on suuri vaikutus Eurooppaan, Perälä sanoi Yle Uutisille.

Perälä toivoo, että keskustelua käytäisiin myös Suomessa.

– Marihuanan laillistaminen Suomessa on utopiaa, mutta jossain vaiheessa asialle pitäisi tapahtua jotain. Suomessa saa ankaran rangaistuksen jo aikomuksesta käyttää huumausaineita.

Perälä pitäisi tärkeänä marihuanan käyttörikoksen poistamista tai lieventämistä:

– Parasta olisi, jos marihuanan käyttö poistettaisiin rikoslaista ja siitä saisi vaikka vain hallinnollisen seuraamuksen.

Pois pois poteroista

Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila kehottaa kannabiskeskustelun osapuolia tulemaan ulos poteroistaan. Kielikuva on hyvin harkittu. Yhden teorian mukaan Nixonin käyttämä huumesotaretoriikka oli vaalipropagandaa, joka vain lähti lapasista. Tarvitsemme avointa keskustelua tämän historiallisen virheen korjaamiseksi.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak pitää Obaman kannabis-lausuntoa alkusoittona USA:n huumeiden vastaisen sodan lopettamiselle.

"Yhdysvallat on käynyt pari vuosikymmentä sotaa niitä Latinalaisen Amerikan valtioita vastaan, joissa huumeita viljellään ja tuotetaan. Sotaan on käytetty miljardeja dollareja. Nyt Obama on päättänyt Irakin sodan ja Afganistanistakin ollaan vetäytymässä, ja tämä voi olla alkusoittoa sille, että Yhdysvallat voisi lopettaa myös huumeiden vastaisen metaforisen sodan."

Tämä tiivistää hyvin käydyn huumesodan luonteen: Nixonin huumesotaan tarttuivat ne yhteiskuntaryhmät, jotka näkivät sen tarjoavan heille etuja, kuten poliisi. Se oikeutti matalan asteen sodan omia kansalaisia kohtaan, mille asiantuntijat antoivat hyväksyntänsä, koska se antaa heille asiantuntijavaltaa. Se on suurelta osin symbolisten viestien lähettämistä yhteiskuntaan mutta se rankaisee satunnaisesti ja epäoikeudenmukaisesti.

Yhteiskunnassa vallitsee eri yhteiskuntaryhmien välillä jännitteitä, jotka pitää pystyä ratkaisemaan rauhanomaisesti. Yksi väylä huumeiden kriminaalivalvonnan aiheuttamien jännitteiden purkamiseen on tunnustaa se tosiseikka, että tämän järjestelmän on luonut ja sitä johtaa sotien jälkeen syntynyt ns. suuri ikäluokka, joka joutui sodissa traumatisoituneiden sotaveteraanien kasvattamaksi. Sieltä kumpuavat suomalaisen nykykulttuurin kovat arvot, uhkakuvat, militaristiset kielikuvat ja kurin korostaminen ongelmien ratkaisussa.

alt

Tämän saman mankelin ovat saaneet vuorollaan kokea kasvissyöjät, homot ja mamut. Kuinka monessa nyt niin ehdottoman oikeaoppisessa huumehaukassa löytyy miestä tunnustaa levittäneensä silkkaa propagandaa kuten Yhdysvalloissa tunnettu TV-lääkäri Sanjay Gupta?

Tämä katsaus huumesodan perusteluihin tai oikeammin niiden puutteisiin osoittaa, ettei kannabista pidä laillistaa näiden samojen tahojen valvontaan. Kannabiksen vapauttaminen ei ole itseisarvo vaan oire yleisemmästä menneisyyden painolasteista vapautumisesta. Siksi kannabis pitää vapauttaa samanlaisen valvonnan piiriin kuin esimerkiksi parsakaali.

Presidentti Urho Kekkonen otti kantaa asiaan ennen kuin huumesodan lobbarit korruptoivat yhteiskunnallisen keskustelun.

Joulukuussa 1967 Suomen Kuvalehti julkaisi nimikerkki Liimataisen kirjoituksen silloisesta rappioalkoholismiongelmasta. Kymmenen vuotta myöhemmin presidentti Urho Kekkonen julkaisi saman kirjoituksen uudelleen omalla nimellään kirjassaan Nimellä ja nimimerkillä:

"Jos nuorukainen myy 10 grammaa marijuanaa, joka ei tee kissankipeää sen polttajalle, hän saa sakkoa tai vankeutta. Se on tietenkin oikein, sillä marijuana on vaarallinen nautintoaine. Mutta ministeriö, jonka tulee vastata maan raittiusoloista, sallii naurettavaan hintaan myydä sellaista alkoholia, joka kuin rotanmyrkky tappaa sen vakituisen nauttijan.

Mikä oikeusvaltio tämä on?"

Oikeusvaltion ytimessä ovat toisen maailmansodan jälkeen korkeimmaksi arvoksi nostetut universaalit ihmisoikeudet. Omaan tajuntaan vaikuttaminen on rinnastettavissa mielipiteen vapauteen, ja vapaassa yhteiskunnassa ketään ei saa rangaista pelkän nautintoainevalinnan takia.


tiistai 21. tammikuuta 2014

Kansalaisaloite kannabiksen rangaistavuudesta luopumisesta

Kansalaialoite kannabiksen rangaistavuudesta luopumisesta on julkistettu 13.1.2014. Kansalaisaloitteen otsikko on Kannabiksen dekriminailisointi ja se löytyy osoitteesta 

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/703

Aloite on tehty lakiehdotuksen muotoon. Sen sisältö on kannabiksen käytön ja omaan käyttöön tapahtuvan hallussapidon sekä kasvatuksen rikosoikeudellisesta rangaistavuudesta luopuminen.

Aloitteessa ehdotetaan rikoslakia muutettavaksi siten, että kannabiksen käyttö ja omaan käyttöön tapahtuva hallussapito sekä kasvatus poistetaan rikoslain rangaistavuuden piiristä. Esityksen tavoitteena on vähentää kannabiksen käytöstä ja käytön torjunnasta aiheutuvia kokonaishaittoja. 

Ehdotuksen tärkeimmät vaikutukset ovat kannabiksen käyttäjien kiinniottamiseen ja rankaisemiseen liittyvien kustannusten pieneneminen sekä käyttäjiin ja välillisesti muihin sivullisiin kohdistuvien haitallisten seuraamusten väheneminen. 

Suomen kannabisyhdistys tukee aloitetta. Käykää tukemassa sitä!


Hyvät, pahat ja hyväntahtoiset hölmöt osa 1

Huumesota jakaa ihmisiä hyviin ja pahoihin, mikä aiheuttaa ihmisoikeusloukkauksia ja yhteiskuntien korruptoitumisen. Ruotsin oikeusministerin Beatrice Askin tapaus on esimerkki, kuinka huumesota on tekosyy valtioiden väkivaltakoneiston harjoittamalle omien kansalaisten urkinnalle.

altColoradon kannabiskauppojen aukaisemisen jälkeen pilalehti Daily Currant julkaisi perinteisen näköisen huumekohu-uutisen, jonka mukaan ensimmäisenä päivänä olisi kuollut jo 37 ihmistä kannabiksen yliannokseen. Ruotsin oikeusministeri Beatrice Ask kiirehti kommentoimaan sitä omassa Facebook-profiilissaan:

”Tyhmää ja surullista. Ensimmäinen tekemäni aloite puolueemme nuorisojärjestössä oli nimeltään ”Krossa knarket”, murskaa huumeet. Tässä asiassa käsitykseni ei ole muuttunut lainkaan”.

Tämä aiheutti Yhdysvalloissa suurta hilpeyttä. Suomessa mm. Iltalehti uutisoi aiheesta kiinnittäen huomiota ministerin täydelliseen tietämättömyyteen kannabiksen vaikutuksista. 

Yhdysvalloissa käytävä huumepoliittinen kamppailu ei kuitenkaan ensisijaisesti koske ihmisten halua polttaa pilveä vaan kyseessä on yritys saada Yhdysvaltojen valtavaksi paisunut vankipopulaatio vähenemään ja purettua viimeinen rotuerottelun jäänne. Tämä on presidentti Obaman asettama tavoite.

Askin tapauksen suurin vitsi onkin siinä, että hänen tapauksensa nostaa näkyville sen, kuinka huumesota on pelkkä savuverho valvonnan ja urkinnan lisäämiseksi demokraattisissa valtioissa. Tämä teoria on yleensä kuitattu salaliittoteoriana, mutta huumesota on jatkunut vuosikymmeniä ilman kestäviä perusteluja. Sitä on pidetty pystyssä pakkotoimenpiteillä, sensuurilla ja propagandalla. Kannabisyhdistyksien rekisteröimisen kielto Suomessa on vain esimerkki tästä.

Kansainvälinen huumeiden kriminaalivalvonta perustuu Yhdistyneiden Kansakuntien alaisuudessa laadituihin huumausainesopimuksiin. YK:n kuuluisa yhteisymmärrys huumesodan jatkamisesta perustuu pienimpään yhteiseen nimittäjään eli huumepolitiikan oikeuttamaan omien kansalaisten valvontaan niin diktatuureissa kuin demokratioissa. Tämä on huumesodan yhteiskuntia korruptoivan voiman perusta.

Järjestäytynyttä kansainvälistä huumerikollisuutta on käytetty valtioiden urkinnan ja uusien poliisivaltuuksien lisäämisen perusteluna. Kansainvälinen terrorismi nousi valtioiden harjoittaman urkinnan perusteluksi vasta 9/11 terrori-iskun jälkeen.

Ruotsissa kansalaisjärjestöt, kuten Toimittajat ilman rajoja, ovat arvostelleet Beatrice Askia siitä, miten hän on ministerikaudellaan ajanut länsimaiden laajinta urkintalakia maan poliisi- ja tiedusteluvoimille. Järjestön mukaan Ruotsi voidaan laskea Burman, Syyrian ja Iranin joukkoon omien kansalaisten urkinnan kattavuuden perusteella. 

Ruotsissa mm. sanomalehtien kustantajat ovat nousseet vastustamaan tätä totalitarismiin vievää lakia.

”Tiedotusvälineiden puoleen kääntyvien henkilöys voi heidän tahtomattaan paljastua viestitiedustelussa. Tämä on erittäin vakavaa."

"Käytännössä se vaikuttaa ihmisten alttiuteen lähestyä tiedotusvälineitä ja ääritapauksessa jää kertomatta asioita, joiden pitäisi tulla yleiseen tietoon”, kustantajien järjestö totesi parlamentaarikoille lähettämässään kirjeessä.

Suomen tietoliikenne ulkomaille kulkee Ruotsin kautta altistaen suomalaisten lähettämä ja vastaanottama tietoliikenne Ruotsin vakoiluviranomaisten urkinnalle. Nettiyksityisyys on kotirauhan tasoinen perustuslaillinen oikeus, jonka me olemme vapaaehtoisesti luovuttaneet vastineeksi huumesodan lupaukselle huumeettomasta utopiasta. 

Ruotsi vastustaa tupakkateollisuudelle langetettavia rajoituksia eikä se aio allekirjoittaa YK:n tupakkasopimusta. Ruotsissa tupakan käyttö on maailman alhaisimpia mutta Ruotsi toimii kansainvälisten tupakkayhtiöiden lobbarina. Keskeisenä henkilönä toimii huumeiden vastaisuudellaan profiloitunut sosiaaliministeri Maria Larsson.

Salaliittoteorian sijaan ratkaisevia ovat muutaman yhteiskuntaryhmän ajamat yhteiset edut, ja Askin tapaus nostaa esille kysymyksen kenen etuja huumepolitiikka ajaa?

Vankilateollinen kompleksi

Yhdysvalloissa vankimäärän kasvu liittyy saumattomasti huumesodan etenemiseen. Presidentti Ronald Reaganin kiihdyttämä huumepolitiikan militarisointi on luonut vankilateollisen kompleksin, johon kuuluvat kriminaalivalvonta-, vankila- ja huumetestiteollisuus. Sen voi rinnastaa suurempaan sotateolliseen kompleksiin ja osittain kyseessä ovatkin samat sijoittaja- ja vaikuttajatahot.

Huumesodasta hyötyvät yhteiskuntaryhmät voidaan ryhmitellä esimerkiksi seuraavasti:

1. Poliisi ja erityisesti huumepoliisiyksiköt. USA:ssa vuonna 2010 poliisiliittojen lobbarit koordinoivat kampanjan kannabiksen laillistamisaloitteita vastaan. Liittovaltion kannabiksen kitkemiseen tarkoitettuja rahoja on ohjattu tällaiseen poliittiseen kampanjointiin.

Suomessa huumepoliisi ja sen ympärille muodostunut ns. huumeiden vastaisten järjestöjen ryhmä kampanjoi korostetusti kannabista vastaan mm. järjestämällä vanhemmille suunnattuja valistustilaisuuksia, joissa opetetaan tunnistamaan ”huumeiden käyttäjiä”. Poliisi ei harrasta tällaista propagointia missään muussa rikoslajissa.

alt2. Vankilalaitos. Yhdysvalloissa vankimäärän kasvu ja vankilabisneksen perustaminen sattuivat samaan aikaan eikä kyseessä ollut sattuma vaan presidentti Reaganin kaudella alkanut huumesodan määrätietoinen militarisointi. Vankilayritykset käyttävät voitoistaan miljoonia dollareita poliitikojen lobbaamiseen ja ovat luoneet etujärjestöjä ajamaan huumelakien ankaroittamista.

3. Päihdeteollisuus. Päihdeyhtiöt käyttävät miljoonia dollareita lobbaamiseen pelätessään kannabiksen tuovan kilpailua päihdemarkkinoille. Kaliforniassa päihteiden jakelusta vastaavien yritysten liitto California Beer & Beverage Distributors rahoitti kannabiksen laillistamista vastustavan ryhmän.

4. Lääketeollisuus. Lääketeollisuus pelkää halpojen ja tehokkaiden kannabislääkkeiden tuloa markkinoille kilpailemaan heidän tuotteidensa kanssa aivan kuten päihdeteollisuuskin. Arvioiden mukaan lääketeollisuus on poliisiliittojen jälkeen Yhdysvaltain kongressin suurin lobbaaja estämässä laillistamishankkeita, koska kannabis korvaisi melkein kaikki lääketeollisuuden tuotteet aspiriinista opioidilääkkeisiin.

Huumetestiteollisuus on osa lääketeollisuutta. Huumehysterian synnyttämä massatestaaminen tuottaa helppoja voittoja lääkeyhtiöille ja yksityisille terveysfirmoille. Suomessa terveyskeskukset ohjaavat poliisin määräämät ajokorttiseulat yksityisklinikoille. Näin huumesota hyödyttää veroparatiiseihin voittojaan sijoittavia lääkäriyrityksiä. Huumetestaamisen grand old man Robert DuPont on yksi näkyvimpiä huumesodan ja -hysterian lietsojia.

5. Vanginvartijoiden liitot. Vanginvartijoiden etujärjestöillä on oma etu ajettavaan niiden halutessa pitää mahdollisimman paljon vankeja telkien takana. Kaliforniassa vanginvartijoiden liitto käytti vuonna 2008 miljoona dollaria yhden lakialoitteen torppaamiseen, joka olisi vähentänyt väkivallattomien huumerikollisten vankeus- ja ehdonalaisaikaa ja suunnannut resursseja huumehoitoon.

Vankilateollisen kompleksin edustajat propagoivat lapsen oikeuksilla mutta kieltolain synnyinmaassa Yhdysvalloissa on toistuvasti noussut esille tapauksia, joissa vankilayrityksen etu on ajanut lapsen oikeuksien edelle.

Ns. nuoria käteisellä skandaalissa vuonna 2011 kaksi tuomaria sai pitkät vankeusrangaistukset siitä, että he olivat tuominneet nuoria vankilaan aivan mitättömistä syistä ansaiten miljoonien lahjukset kahdelta vankilayritykseltä. Näiden nimet olivat PA Child Care ja sen tytäryritys Western Pennsylvania Child Care. Näiden yhtiöiden omistajat selvisivät vapaina maksamalla valtiovallalle 2.5 miljoonan dollarin julkiset lahjukset eli sakot!

DEA:n virkamies hermostuu

Kannabis on USA:n huumelain luokituksessa I-listalla, jolle asetettuja aineita huumepoliisi, DEA, pitää ”vaarallisimpina huumeina, joilla on korkea väärinkäyttöpotentiaali ja jotka aiheuttavat vahvaa psykologista ja/tai fyysistä riippuvuutta”. Heroiini, ekstaasi ja LSD ovat samalla listalla.

Tämä on estänyt kannabiksen lääkekäytön ja tutkimuksen. Oikeudet niihin on pitänyt hakea kansalaisaktivismin kautta kampanjoiden. Huumepoliisille on myönnetty heidän pätevyytensä ylittävät valtaoikeudet päättää ihmisten elämästä, ja laillistamisessa on kyse tämän vallan riistämisestä DEA:lta.

Yhdysvaltain kansalaisten enemmistö on siirtynyt kannabiksen laillistamisen ja huumepolitiikan reformin taakse. Tämä on saanut vankilateollisen kompleksin edustajat hermostumaan. Esimerkki tästä koettiin vuoden 2014 alussa Yhdysvaltain senaatin kuulemistilaisuudessa, missä DEA:n virkamies James L. Capra oli silminnähden hermostunut virastonsa tulevaisuuden näkymistä.

Capra luonnehtii laillistamiskokeilua vaaralliseksi täsmennettyään ensiksi olevansa kuuden lapsen isä.

"Minun täytyy kertoa teille, että tämä valittu laillistamispolitiikka tässä maassa on holtitonta ja vastuutonta. Puhun nyt laillistamisen aiheuttamista pitkäaikaisvaikutuksista Yhdysvalloille. Tämä pelottaa meitä", Capra vaahtosi viitaten meillä tietysti DEA:n virkamiehistöön.

Capra väittää laillistamisen epäonnistuneen kaikkialla, missä sitä on kokeiltu. Coloradoa ennen kannabista eikä muitakaan huumeita ei ole laillistettu missään vaan tällä hän viittaa huumesodan perustana oleviin ruotsalaisen Nils Bejerotin luomiin väitteisiin.

"Denverissä on enemmän kannabiskauppoja kuin Starbucks-kahviloita. Ajatus, että laillistaminen toisi jotakin hyvää meidän kansakunnalle ja että tästä olisi jotakin hyötyä seuraavalle sukupolvelle, on väärä. Tämä on paha asia ja tämän toimikunnan ovet tullaan kymmenen vuoden päästä murtamaan auki ja teiltä tullaan vaatimaan vastaus siihen, että kuinka me tähän jouduimme", Capra manaa jo täysin tunteidensa vallassa.

Capra kertoo olleensa kansainvälisessä huumeiden vastaisessa konferenssissa Moskovassa, missä ulkomaiden edustajat olivat kuumottaneet häntä siitä, miksi USA on purkamassa huumesotaansa. 

"Melkein kaikki osoittelivat meihin vaatien vastausta, että "miksi te teette näin, tehän olette pitäneet meitä huumeiden lähtömaina". Minulla ei ollut mitään vastausta heille, ei mitään vastausta", hän pusersi ulos hyvin harjoitellun liikutuksen vallassa.

Capran mielestä kannabiksen laillistaminen on "todella paha kokeilu", joka tulee aiheuttamaan Yhdysvalloille yhteiskunnallisia ja kriminologisia vahinkoja. Capra yritti vielä korjata virastonsa mainetta pikkurikollisten jahtaajana ja väittää heidän jahtaavan ainoastaan isoja salakuljettajia.

"En ole koskaan pidättänyt huumeriippuvaista", hän täsmensi pyytäen anteeksi "liikutustaan". Tällä näytellyllä liikutuksellaan hän väisti oleellisen kysymyksen huumesodan perusteluista ja tuloksista. Niiden puuttuminen kun sattuu olemaan laillistamisvaatimusten tärkein argumentti.

DEA:n virkamies James L. Capra saa hepulin laillistamisesta

Rosvot ja poliisit

Käsitettä syvä valtio käytetään kuvaamaan vallassa olevien yhteiskuntaryhmien vaikutuskanavia, jotka ovat demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella. Yleensä termiä on käytetty kuvaamaan vähemmän kehittyneiden valtioiden olosuhteita, mutta Independent lehden vastikään julkaisemat raportit valottavat brittiläisen syvän valtion luonnetta ja miten brittiläiset rikollissyndikaatit ovat päässeet vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon ja oikeuslaitokseen.

Tämä tapahtuu sellaisten suljettujen ryhmien kautta, joissa rikollissyndikaattien, virkamiesryhmien ja poliittisten puolueiden edustajat kohtaavat. Britanniassa hyväveliverkosto on syntynyt vapaamuurarijärjestöjen vaikuttajaverkostojen varaan. Vuonna 2003 laadittu ”Operation Tiberius” -muistio kuvaa, miten rikollissyndikaatit käyttivät vapaamuurareiden verkostoja ”korruptoituneiden poliisien värväämiseen”. Rikolliset olivat soluttautuneet tullilaitokseen, poliisivoimiin, syyttäjän toimistoon ja vankilaan. Lisäksi heillä oli käytössään lakimiehiä ja käräjäoikeuksien lautamiehiä.

Tämä on vuoden aikana jo toinen vuotanut poliisiraportti, jossa kerrotaan tästä samasta ongelmasta. Vuonna 2008 laadittu ”Project Riverside” -muistio nosti myös esille poliisien värväämisen vapaamuurareiden verkostojen kautta. Molempien muistioiden viesti oli se, että Britannian vahvimmat rikollissyndikaatit saattoivat soluttaa Lontoon poliisivoimat niin halutessaan.

Esimerkiksi vuonna 1998 tiedotusvälineissä hehkutettiin suuren mittakaavan kannabisrikollisen Tommy Adamsin saamaa ankaraa seitsemän vuoden vankeusrangaistusta poliisin suurena läpimurtona. Tiberius raportin mukaan syndikaatti antoi sen tapahtua, koska Adamsin veljet halusivat antaa Tommylle näpäytyksen rikoksista, joihin hänellä ei ollut valtuutuksia perheeltä eivätkä he siksi alkaneet lahjomaan ja uhkailemaan virkamiehiä.

Raportissa haastateltu poliisi kertoi, että ei edes murhatutkimusta pysty tekemään pelkäämättä, että siihenkin puututaan. Yhtäkään raportissa mainituista rikollissyndikaateista ei ole kyetty vuosien mittaan hajottamaan eikä heikentämään, mikä todistaa heidän verkostojensa tehokkuudesta.

”Säikytellyt todistajat, juonittelevat lautamiehet, lahjotut asianajajat, lahjotut poliisit ja lahjottu oikeuslaitos ovat kaikki osa samaa korruptiota, joka syö oikeudenmukaisuuden. Parannuskeinot ovat vähissä. Olisi paras aloittaa tunnustamalla, että potilas on sairas”, raportissa todetaan.

Britannia käyttää vuodessa 4 miljardia huumeiden kriminaalivalvontaan, minkä päälle tulevat oikeuslaitoksen, vankilalaitoksen jne. lisäkustannukset. Britanniassa eikä muissakaan huumesotaa käyvässä maassa ei tälle toiminnalle ole koskaan asetettu minkäänlaista tulosvastuullisuutta. 

EU:n appoavoimet rajat huumeille

Kansainvälisten huumesopimusten toteuttamisen pääpaino on valtion yli kuljetettavien huume-erien takavarikoinnissa.

BBC:n tutkiva toimittaja Stacey Dooley matkusti vuonna 2013 mantereen toiselle laidalle Ukrainaan ottamaan selvää, miten Euroopan itäisen raja-alueen valvonta on tehtävänsä tasalla. Mustan meren rannalla sijaitseva Odessan satama on yksi Euroopan suurimmista satamista, jonka kautta tuodaan rahtia myös EU-maihin. Rajavalvojilla ei ole mitään mahdollisuuksia tutkia kuin prosentin murto-osa kaikesta sataman kautta kulkevasta rahdista vaikka he olisivat rehellisiä.

Dokumentti paljastaa, ettei Ukrainan rajavalvojia kiinnosta edes yrittää. Puolan vastaisella raja-asemalla kaikki rajavalvojat todistavat, ettei sen aseman kautta koskaan salakuljeteta huumeita. Siksi he eivät ole niitä takavarikoineetkaan!

Dokumentissa haastateltu Odessan sataman tullimies selittää, että he takavarikoivat 5% huumeista. YK:n arvion mukaan laittoman kansainvälisen huumekaupan arvo on 300 miljardia dollaria vuodessa ja valtiot käyttävät 100 miljardia dollaria tämän tukahduttamiseen.

On puhdas illuusio, että valvontajärjestelmä nappaisi järjestäytyneen rikollisuuden 300 miljardin dollarin liikevaihdosta 5%. Eikä tuon 5%:n takavarikoimisella olisi mitään vaikutusta kansainväliseen laittomaan huumekauppaan. Sehän jo määritelmän johdosta kiertää verot ja muut yhteiskunnalliset vastuut.

5% on esimerkki virkamiesten kehittämästä ns. kontrollipuheesta, jolla luodaan mielikuvia huumesodan menestyksestä ja virkamiesten korvaamattomuudesta. Käytännössä monissa maissa huumesodan takia rosvojen ja poliisien roolit menevät sekaisin, koska huumesota tarjoaa yhteisiä etuja rikollisille ja kriminaalivalvonnalle kustantaen molempien osapuolien omakotitalot ja mersut. 

Rahdit pääsevät aina perille paitsi välillä joku banaanilaatikollinen kokaiinia eksyy K-kaupan rahtiin. Kansainvälinen huumekauppa ei olisi mahdollista ilman nykaikaisen pankkilaitoksen korruptiota ja veroparatiiseja. Kansainväliset pankit ovat selvinneet isoista rahanpesujutuista maksamalla sopimusmääräisiä sakkoja eikä yksikään johtaja ole joutunut vankilaan.

Rahanpesun ja talousrikollisuuden tutkiminen ei näytä olevan poliitikkojen suosiossa eikä poliisin erikoisalaa. Isot huumerahat ja talousrikollisuuden rankaisemattomuus demoralisoivat sen sijaan huumesodan virkamiehet. 

Lähde: Svenska Dagbladet 12.12.2011Dagens Nyheter 10.1.2014Independent 13.1.2014Independent 10.1.2014Republic ReportDemocracy Now 23.10.2013 

BBC:n dokumentti Euroopan likainen huumesalaisuus. Sisältää voimakkaita kohtauksia.

 


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Obama: ”Marihuana ei ole alkoholia haitallisempaa”

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama kertoi merkittävän viestin sanoessaan, ettei marihuana ole alkoholia haitallisempaa. Liittovaltion huumelain luokituksen mukaan kannabis on yhtä haitallista kuin heroiini tai kokaiini. Lausunto voi viitata laillistamiseen liittovaltion tasolla.

altSunnuntaina New Yorkerissa julkaistussa haastattelussa presidentti Obama kertoo, ettei kannabis ole kovin terveellistä, mutta se ei ole kuitenkaan niin haitallista kuin väitetään.

”Poltin nuorena pilveä, kuten on jo useissa yhteyksissä kerrottukin. Pidän sitä huonona tapana ja paheena kuten tupakkaa, jota poltin nuoruudesta saakka ison osan aikuista elämääni. Kannabis ei mielestäni ole alkoholia haitallisempaa”, Obama kertoi haastattelussa.

Obama luonnehti sen olevan haitattomampaa suhteessa alkoholiin ”siinä miten se vaikuttaa käyttäjäänsä”.

”En kuitenkaan kehota käyttämään sitä ja olen sanonut tyttärilleni sen käytön olevan huono ajatus, ajan tuhlausta eikä kovin terveellistä”, hän täsmensi.

Obama sanoi hänen huumepoliittisen reforminsa painon olevan vankeusrangaistuksien vähentäminen ja erityisesti rodullisen eriarvoisuuden lopettaminen huumeiden kriminaalivalvonnassa.

”Me emme saisi vangita nuoria tai yksittäisiä käyttäjiä, jos osa näiden lakien tekijöistäkin on tehnyt samoja rikoksia”, Obama kärjisti, hänhän ei ole ensimmäinen kannabista käyttänyt Yhdysvaltojen presidentti saatikka poliitikko.

Elokuussa Obaman hallinto ilmoitti sallivansa Coloradon ja Washingtonin laillistaa kannabiksen viihdekäyttö. Haastattelussa Obama luonnehti uusia lakeja tärkeiksi.

”On tärkeää mennä eteenpäin tässä asiassa, koska yhteiskunnalle ei ole hyväksi sellainen tilanne, jossa merkittävä osa ihmisistä on tehnyt jotakin, josta vain harvoja rangaistaan ja vielä valikoiden”, Obama tiivisti sanomansa.

Kannabis on USA:n huumelain luokituksessa I listalla, jolle asetettuja aineita huumepoliisi, DEA, pitää ”vaarallisimpina huumeina, joilla on korkea väärinkäyttöpotentiaali ja jotka aiheuttavat vahvaa psykologista ja/tai fyysistä riippuvuutta”. Heroiini, ekstaasi ja LSD ovat samalla listalla.

Tämä on estänyt kannabiksen lääkekäytön ja tutkimuksen. Oikeudet niihin on pitänyt hakea kansalaisaktivismin kautta kampanjoiden. USA:n kansalaisten enemmistön annettua tukensa laillistamiselle voisi liittovaltion tekemä luokittelun muutos laillistaa kannabiksen liittovaltion tasolla.

Lähde: Huffington Post 19.1.2014 


Torino vie kannabista kohti laillistamista

Torinon kaupunki Italiassa dekriminalisoi kannabiksen viihdekäytön ja laillistaa kannabiksen lääkekäytön. Torino on ensimmäinen merkittävä italialainen kaupunki, joka sallii kannabiksen lääkekäytön.

altTorinon kaupunginvaltuusto hyväksyi tiistaina 14.1. lakialoitteen, joka dekriminalisoi kannabiksen käytön. Kaupunginvaltuusto lähetti Italian parlamentille viestin, jossa lausutaan: ”Tämä laki merkitsee muutosta kieltolain rakenteista kohti politiikkaa, jonka puitteissa mietoja huumeita ja varsinkin kannabista voidaan tuottaa ja myydä laillisesti”.

Tämä ei vielä laillista kannabista mutta se tekee käytännöstä paljon suvaitsevamman. Päätös oli lopulta tiukka: 15 äänesti puolesta, 13 vastaan ja 6 pidättäytyi äänestämästä.

Demokraattisen sosialistipuolueen, SEL (vasemmisto, ekologia ja vapaus), edustaja Marco Grimaldi esitteli lakialoitteen valtuustolle.

”Haluamme lopettaa kieltolain, joka on antanut miljardeja dollareita rikollisille ja rikosrekisterin tuhansille tavallisille kansalaisille”, Grimaldi kertoi haastattelussaan. Hän sanoo Torinon olevan ensimmäinen suurkaupunki Italiassa, joka on alkanut puoltamaan laillistamista.

Lain ensimmäinen osa laillistaa kannabiksen lääkekäytön. Toinen osa kumoaa Italian liittovaltion vuonna 2006 säätämän lain, joka poisti erottelun huumeiden väliltä ja langetti kannabiksesta samanlaisen rangaistuksen kuin heroiinista tai kokaiinista.

Jos Italian parlamentti hyväksyy samanlaisen lain, loisi se väylän kannabiksen viihdekäytön laillistamiselle Italiassa. Kannabiksen lääkekäyttö on jo laillistettu joissakin maakunnissa kuten Liguriassa, Toskanassa ja Venetossa. 

Lähde: RT 15.1.2014 


keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Ajat ovat muuttuneet Yhdysvalloissa

CNN:n mielipidemittaus vahvistaa Yhdysvaltain kansalaisten selvän enemmistön siirtyneen kannabiksen laillistamisen taakse. Useissa osavaltioissa viritellään laillistamishankkeita. Ruotsalaisen oikeusministerin kannabisvastaisen sekoilun aiheuttama reaktio yhdysvaltalaisissa tiedotusvälineissä vahvistaa sen, minkä kansalaisten enemmistö jo tietää: keisarilla ei ole vaatteita.

altCNN:n saama tulos on jo toinen mielipidemittaus, joka todistaa aikojen muuttuneen Yhdysvalloissa. 55% mittaukseen osallistuneista kannatti laillistamista ja vain 44% vastusti laillistamista. Sama mittaus osoittaa enemmistön myös näkevän kannabiksen käytön moraalisesti hyväksyttävänä. Syksyllä Gallupin tekemä mittaus osoitti 58%:n kannatuksen laillistamiselle.

Suuntaus on ollut todella selkeä kun sitä tarkastelee 25 vuoden aika-akselilla CNN:n tekemien mielipidemittausten valossa. Vuonna 1987 eli Reaganin kaudella kannatus oli todella alhaalla eli 16%. Vuonna 1996 26%, 2002 34% ja 2012 43%.

Aihe kuitenkin jakaa vielä väestöä.

”Mielipidemittaus paljasti suuria eroja iän, asuinalueen, puolueuskollisuuden ja sukupuolen mukaan vanhempien, republikaanien ja eteläisten osavaltioiden asukkaiden ollessa merkittävimmät kannabiksen laillistamista vastustavat väestöryhmät”, CNN:n mielipidemittauksen johtaja Keating Holland.

18 - 34 vuotiaiden keskuudessa kannatus on jo 66%, 34 - 49 vuotiaiden keskuudessa 64%, 50 - 64 vuotiaiden keskuudessa 50% ja yli 65 vuotiaiden keskuudessa 39%. Demokraateista 62% kannattaa laillistamista, sitoutumattomista 59% mutta republikaaneista vain 36%. Miehistä 59% kannattaa laillistamista ja naisista 51%.

”Asenteet kannabiksen vaikutuksia kohtaan ja moraalinen asenne kannabiksen käyttöä kohtaan ovat muuttuneet dramaattisesti. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kannabiksen käyttöä ei enää pidetä niin isona juttuna”, Holland luonnehtii.

Vuosi sen jälkeen kun presidentti Richard Nixon julisti huumeet ”yhteiskunnan viholliseksi numero yksi”, piti 65% kannabiksen käyttöä hyvin vakavana uhkana Yhdysvalloille. Nyt tätä mieltä on enää 19%. Suurin muutos on tapahtunut siinä, pidetäänkö kannabiksen käyttöä moraalisesti vääränä. Vuonna 1987 70% piti sitä syntinä tehden siitä paheksutumman asian kuin abortti tai porno. Nyt enää 35% on tätä mieltä.

”Edelleen kannabista kohtaan on jonkin verran asenteellisuutta mutta alkuperäisen huumesodan laajalle levinnyttä pelkoa ei enää ole”, Holland täsmentää.

Tämä moraalisen kannan muutos on voinut olla se laillistamisliikkeen tärkein vipuvoima.

Onko Alaska seuraava laillistaja

Alaskassa kansalaisaktivistit ovat keränneet yli 45 000 allekirjoitusta kannabiksen laillistavan lakialoitteen saamiseksi äänestykseen tämän vuoden marraskuussa. 30 000 hyväksyttyä allekirjoitusta riittää. Lakialoite on samanlainen kuin Coloradossa hyväksytty sallien kannabiksen viihdekäytön yli 21 vuotiaille. Tuoreen mielipidemittauksen mukaan 54% alaskalaisista kannattaa sitä.

alt”Lakialoitteella on tarkoitus ottaa kannabiksen myynti pois laittomilta markkinoilta ja tehdä siitä kunnollinen veroja tuottava liiketoiminta. Kieltolain korvaaminen verotus- ja valvontajärjestelmällä kohentaa Alaskan taloutta luomalla työpaikkoja ja tuottamalla kassavirtaa osavaltiolle”, aloitteen yksi puuhamies Tim Hinterberger täsmentää.

Vuoden 2016 vaaleihin on näillä näkymin tulossa laillistamisaloitteita Arizonassa, Kaliforniassa, Mainessa, Massachusettsissa, Montanassa ja Nevadassa.

Delawaressa hyväksyttiin äskettäin kannabiksen lääkekäyttö mutta aktivistit odottavat osavaltion edustajainhuoneen laajentavan tätä lakia myös viihekäyttöön. Delawaren osavaltiossa ei ole käytössä kansalaisaloitetta.

Hawaijilla on toimiva lääkekannabisohjelma, jota juuri laajennettiin. Myös siellä odotetaan kansanedustajien laillistavan kannabis. 57% kansalaisista kannattaa sitä.

Marylandissa oli edellisellä istuntokaudella käsiteltävänä sekä dekriminalisointi- että laillistamislakialoite mutta ne eivät päässeet äänestykseen saakka. Osavaltiossa ei myöskään tunneta kansalaisaloitetta mutta mm. demokraattien kuvernööriehdokas seuraaviin vaaleihin on ilmoittanut kannattavansa laillistamista. Kansalaisten enemmistö kannattaa sitä.

New Yorkiakin on veikattu seuraavaksi laillistajaosavaltioksi. Osavaltiossa ei ole kansalaisaloitetta vaan laillistamisen täytyy tulla lainlaatijoilta. New Yorkissa dekriminalisoitiin juuri kannabiksen käyttö mutta lakiin jätettiin porsaanreikä, joka kieltää julkisen käytön tai edes kannabiksen julkisen näyttämisen ja sallii poliisin edelleen ratsata ihmisiä julkisilla paikoilla. Kuvernööri Andrew Cuomo kertoi äskettäin kannattavansa lakien lieventämistä ja hän antoi toimenpideohjeen, jonka mukaan vakavasti sairaat potilaat saavat käyttää kannabista lääkkeeksi. 82% New Yorkin asukkaista kannattaa kannabiksen lääkekäytön laillistamista mutta viihdekäytön kannatuksesta ei ole erillisiä tietoja.

Oregonissa laillistamista ajetaan sekä kansalaisaloitteella että lainsäätäjiä lobbaamalla. Vuoden 2012 aloite kaatui huonoon valmisteluun ja nyt aktivisteilla on uusi hanke nimeltään New Approach Oregon, jolle etsitään varakkaita tukijoita. Oregon on laillistanut kannabiksen lääkekäytön, dekriminalisoinut muun käytön ja laillistamisen kannatus on 57%.

Rhode Island voi myös laillistaa seuraavassa aallossa. Osavaltiossa ei ole kansalaisaloitetta mutta aktivistit uskovat lainlaatijoiden toteuttavan enemmistön eli 52%:n tahdon laillistaa viihdekäyttö.

Pääkaupunki Washington D.C. ei ole osavaltio mutta kannabiksen lääkekäyttö on laillista ja sen odotetaan dekriminalisoivan viihdekäyttö vielä tämän vuoden alussa. Kaupungin valtuustossa on käsitelty laillistamisaloitteita aiemminkin mutta niistä ei ole äänestetty. 63% asukkaista kannattaa laillistamista ja aktivistit ovat viemässä laillistamisaloitteen välivaaleihin myös tämän vuoden marraskuussa.

Asennemuutos näkyy uutisissa

Coloradon kauppojen aukaisemisen jälkeen pilalehti Daily Currant julkaisi perinteisen näköisen kohu-uutisen kannabiksesta, jonka mukaan ensimmäisenä päivänä olisi kuollut jo 37 ihmistä kannabiksen yliannokseen.

AskRuotsin oikeusministeri Beatrice Ask kiirehti kommentoimaan sitä omaan Facebook-profiiliinsa ”Tyhmää ja surullista. Ensimmäinen tekemäni aloite puolueemme nuorisojärjestössä oli nimeltään ”Krossa knarket”. Tässä asiassa käsitykseni ei ole muuttunut lainkaan”.  

Vielä pari vuotta sitten tiukka ja moralistinen ruotsalainen huumepolitiikka toimi esikuvana Yhdysvaltain tiukalle linjalle. Nyt kansa nauraa sen edustajalle. Mm. Huffington Post, Washington Post ja Britanniassa The Guardian liittyivät naurukuoroon. Tähän ei auttanut edes Askin lehdistösihteerin epätoivoinen yritys selittää ministerin tuominneen sarkami vakavalla asialla. Askin tapaus nosti julkisuuteen sen, minkä USA:n kansalaisten enemmistö jo hyvin tietää: kieltolaille ei ole järkeviä perusteita. 

CNN:n toimittaja Randi Kayen tutustumiskierroksesta Denverin kannabiskauppoihin on sen sijaan tullut hitti sosiaalisessa mediassa. Kayen lähtee mukaan limusiinilla tehtävälle turistikierrokselle, jonka aikana käydään neljässä kaupassa ja välillä mässyillä. Ruotsin oikeusministerin ja CNN:n toimittajan asennoituminen on aivan eri vuosituhansilta. Vuoden 2014 alku on selvä kulminaatiopiste kannabiksen laillistamisessa.

Lähde: CNN 7.1.2014CNN 9.1.2014The Huffington Post 8.1.2014Hemp News 8.1.2014

CNN:n toimittaja Randy Kayen kannabiskauppakierros


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...