torstai 27. kesäkuuta 2013

Kannabisongelma ja sen ratkaisu

Euroopan huumeseurantakeskuksen, EMCDDA, vuosiraportin julkaisu synnytti jälleen huumeuutisten vyöryn. Raportissa asetetaan kannabisongelma oikeaan mittakaavaansa, mutta EMCDDA yllättää raportin lisäksi julkaistuilla Perspectives on Drugs -tietopaketeilla, joista kaksi käsittelee kannabista. Yhtenä teemana on kannabista runsaasti käyttävät ja toisena kriminaalipolitiikan vaihtoehtojen esittely kannabisklubeja myöten. Kannattaa muistaa, että EMCDDA on EU:n virallisena virastona aivan yhtä merkittävä taho kuin Amerikan valtioiden järjestö, OAS, jonka raportti ilmestyi vain viikkoa aikaisemmin.

HuumeraporttiKotimaan uutisoinnissa EMCDDA:n raporttia käsitellään kuin huumepoliisin näkökulmasta. Lehtiuutisissa tuotiin esille sitä, että joka neljäs eurooppalainen aikuinen, 85 miljoonaa, on ainakin kokeillut huumeita, joista 77 miljoonaa kannabista. Kannabiksen ongelmakäyttö sekä sen aiheuttama hoidon tarve ovat syy kieltolain jatkamiseen ja liian myönteisten asenteiden muuttamiseen. Esimerkkeinä YLE:n ja Kalevan uutisointi:

YLE 28.5.2013: "Kannabis on opiaattien jälkeen yleisin aine, jonka takia hoitoon hakeudutaan Euroopassa, mikä usein unohtuu, kun kannabismyönteiset tuulet puhaltavat maailmalla. Itse asiassa kannabiksen ongelmakäyttäjät olivat viime vuonna ensimmäistä kertaa isoin uusien asiakkaiden ryhmä huumehoidoissa."

Kalevan pääkirjoitus 28.5.2013: "Puheet siitä, että jotkin muut päihteet ovat jopa pahempia kuin huumeet ovat vastuuttomia. Huumeiden, kannabis mukaan lukien, säännöllisellä ja pitkäaikaisella käytöllä on todettu terveyttä vahingoittavia vaikutuksia, ja irtipääsy niistä on vaikeaa ja kallista."

Kannabisongelman mittakaava ja toimittajien sisälukutaito

Yksi kieltolakia pönkittävä teema on kannabiksen aiheuttaman hoidon tarpeen kasvu, josta EMCDDA:n erikoisraportti tarjoaa tarkempaa analyysia.

Cannabis Use In Europe

77 miljoonaa EU-maiden aikuisista kansalaisista on joskus käyttänyt kannabista, 20 miljoonaa on käyttänyt sitä kuluneen vuoden aikana, 3 miljoonaa on kannabiksen päivittäiskäyttäjiä, joista 25 - 50%:a eli 750 000 - 1,5 miljoonaa pidetään riippuvaisina riippuen käytetyistä kriteereistä. Tästä viimeisestä populaatiosta on osa ongelmaisia, eli heillä on mielenterveysongelmia sekä myös muiden aineiden käyttöä.

Tiedotusvälineissä kannabiksen ongelmakäyttö rinnastettiin heroiiniongelmaan siten, että kannabisongelmaisten määrä lähenee heroiiniongelmaisten määrää. EU:ssa on 1,4 miljoonaa ongelmaista heroiinin käyttäjää, mutta vertailu ontuu jo senkin takia, että kannabiksen ja heroiinin käyttäjämäärät ovat aivan eri kokoluokkaa.

Suomessa 15-64-vuotiaista aikuisista 18,3% on käyttänyt joskus kannabista, 4,6% kuluneen vuoden aikana ja 1,4% kuluneen kuukauden aikana. 15-34-vuotiaista aikuisista 11,2% on käyttänyt sitä kuluneen vuoden aikana ja 15-16-vuotiaista 11% on käyttänyt ainakin kerran.

Kaikkien muiden aineiden käyttö jää alle yhden prosentin. Silti Suomessa, samoin kuin muissa EU-maissa, muiden aineiden ja varsinkin opiaattien käyttäjät muodostavat noin 60% hoitoa tarvitsevista ihmisistä.

EMCDDA:n raportti on testi toimittajien sisälukutaidolle. Suomen maakohtaisissa tiedoissa on selkeä taulukko (1) hoitoa saavista vuosilta 2009, 2010 ja 2011.

Vuonna 2011 hoitoon päässeitä oli 1443, joista 62% oli opiaattien käyttäjiä ja 13,4% kannabiksen käyttäjiä. Ensikertalaisia oli 249, joista opiaattien käyttäjiä oli 43,8% ja kannabiksen 32,9% eli 82 henkilöä. Tämän suomalaisen kannabisongelman ytimessä oli siten vuonna 2011 275 henkilöä.

Raportti ei kerro sitä, onko hoidon tarve kannabiksen aiheuttama ongelma vai rikosoikeudellisen rangaistuksen vaihtoehto. Hoitoon päässeiden lukumäärä itse asiassa näyttäisi olevan vähenemässä ja raportti kertoo myös sen, että Suomessa ei ole kannabiksen käyttäjille suunnattuja erityisiä hoito-ohjelmia, mikä jäi päätoimittajilta täysin huomaamatta.

Kannabisongelman laatu

Tutkimusten perusteella voidaan vetää yleinen johtopäätös, että vaikka säännöllinen ja varsinkin päivittäinen kannabiksen käyttö on vahva selittävä tekijä kannabikseen liittyville ongelmille, kasautuvat nämä ongelmat nimenomaan riippuvaisille käyttäjille.

Hollantilaisista kannabiksen käyttäjistä tehdyn tutkimuksen mukaan kannabiksen säännöllisillä käyttäjillä (riippuvaisia tai ei) oli muita useammin erilaisia käytöshäiriöitä.

Yhteys oli vielä selvempi kannabisriippuvaisilla. Heillä on lisäksi muita runsaammin masennusta ja ahdistushäiriöitä. Lapsuuden vastoinkäymiset edeltävät yleensä näitä mielenterveysongelmia ja sellaiset tekijät kuten vanhempien menetys tai lapsuudessa tapahtunut hyväksikäyttö olivat suhteellisen yleisiä molemmissa ryhmissä ja paljon yleisempiä kuin väestössä keskimäärin.

Lapsuuden vastoinkäymiset eivät kuitenkaan selitä mielenterveydellisiä eroja riippuvaisten ja ei-riippuvaisten käyttäjien välillä. Tutkijoiden mukaan on muitakin persoonallisuuteen perustuvia, perinnöllisiä tai ympäristöstä johtuvia vaikuttavia tekijöitä. Todennäköisesti nämä tekijät selittävät osittain sekä mielenterveysongelmia että kannabisriippuvuutta.

Tätä EMCDDA:n esittämää tietoa tukee USA:ssa valmistunut tutkimus, joka esittää asian suoremmin: ongelmaisista nuorista kehittyy paljon todennäköisemmin kannabiksen ongelmakäyttäjiä kuin ongelmattomista nuorista. Jos vanhemmilla on ollut päihdeongelmia, voivat ne siirtyä lapselle huumeongelmaksi. Kannabiksen ongelmakäyttö ei siten ole suora syy, vaan oire muista ongelmista.

Rankaisu vai hoito

Hoitoon ensimmäistä kertaa hakeutuvat ilmoittivat useimmiten ensisijaiseksi huumeekseen kannabiksen. Euroopassa ensimmäistä kertaa hoitoon hakeutuvien kannabiksen käyttäjien määrä on noussut vuosien 2006–2011 aikana noin 45 000:sta 60 000:een.

BatonVaihtelua on kuitenkin huomattavasti: Bulgariassa neljä prosenttia kaikista huumehoitoasiakkaista ilmoitti hakeutuvansa hoitoon kannabiksen vuoksi, kun taas Unkarissa vastaava luku oli 69 prosenttia. Nämä erot selittyvät lähetekäytäntöjen, tarjolla olevien hoitotyyppien ja käytön yleisyyteen liittyvillä maakohtaisilla eroilla.

Mitä tarkoittaa erilaiset lähetekäytännöt? Rankaisemisen määrä on noussut hoitoon hakeutumisen ohella liberalisoinneista huolimatta aivan kuten Suomessa tapahtui ns. pikasakkokäytännön myötä: rankaisemisen helpottaminen lisäsi rankaisemista, eikä vähentänyt poliisityötä kuten väitettiin pikasakkoa lanseeratessa.

Useimmissa Euroopan maissa suurin osa raportoiduista huumausainerikoksista liittyy huumausaineen käyttöön tai sen hallussapitoon käyttöä varten. Euroopassa näitä rikoksia oli vuonna 2011 kaikkiaan yli miljoona. Tämä luku on kasvanut 15 prosenttia vuodesta 2006. Näistä rikoksista yli kolmessa neljäsosassa oli kyse kannabiksesta (kaavio 4.1).

EU-maissa yli 75% huumepolitiikan sanelemasta rankaisemisesta kohdistuu siten kannabiksen käyttäjiin. Suomessa poliisi takavarikoi vuonna 2012 18 000 kasvia, mikä tarkoittaa vähintään kymmentä kotiratsiaa joka päivä minkä lisäksi poliisi "merkkaa" kannabiksen käyttäjiä koiraratsioillaan kaduilla ja toreilla.

Lain täytäntöönpano tuottaa siten selkeästi enemmän syrjäytymistä kuin mitä huumeiden vastainen byrokratia "hoitaa" ongelmaisia. Karkeasti voidaan arvioida, että poliisitoimien syrjäyttämien määrä ylittää hoitoa saaneiden määrän vähintään suhteessa 10:1.

Virkamiesasenteet kannabista kohtaan ovat säilyneet ennallaan, mutta toimenpiteet ovat muuttuneet rankaisevasta "hoitavaksi". Mutta onko tämä rankaisemisen vaihtoehdoksi langetettava "hoito" pelkkä huumesodan byrokraattinen jäänne?

Raportti kertoo sivulla 65, että "Taloudellinen arviointi, jossa tarkastellaan vaihtoehtoisten toimintatapojen suhteellisia kuluja ja hyötyjä, voi olla tärkeä politiikan arviointiväline. Huumausaineisiin liittyvistä julkisista menoista Euroopassa on kuitenkin saatavilla vain vähän tietoa, ja tiedon laadussakin on puutteita. Tämä on kustannustehokkuusanalyysin kannalta merkittävä este."

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että symbolisen viestin lähettäminen koetaan ilman mitään perusteluja tai kustannustehokkuusanalyysia tärkeämmäksi kuin tuhansien nuorien syrjäytymistä yhteiskunnasta. Voidaanhan se mukavasti lykätä kannabiksen syyksi.

WHO:n vuonna 2012 julkaistun tutkimuksen mukaan vuonna 2004 EU-maissa alkoholiin kuoli 120 000 ihmistä ja lisäksi sen käytön arvioitiin aiheuttaneen 4 miljoonaa elinvuoden menetystä ennenaikaisen kuolleisuuden tai vammautumisen takia.

Heroiinia pitäisi verrata ennemminkin alkoholiin, eikä kannabikseen. Kannabikseen ei ole kuollut yhtä ainutta EU-kansalaista, eikä kannabista kokeilleiden 77 miljoonan eurokansalaisen aiheuttamaa psykoosiepidemiaa näy missään valtamedian lööpeistä huolimatta.

WHO:n raportin luvut eivät kelvanneet suomalaisille tiedotusvälineille, koska sauhuaminen kannabiksesta peittää mukavasti alleen tiedotusvälineiden riippuvuuden päihdeteollisuuden mainosrahoista.

Suomen huumepoliisi ilmoitti takavarikoineensa vuonna 2012 18 000 kannabiskasvia, mikä tarkoittaa käytännössä yli kymmenen ratsiaa joka päivä. Kiinniotettujen ja rangaistujen määrä ylittää hoidossa olleiden määrän vähintään kymmenkertaisesti, mikä kuvastaa hyvin huumepolitiikkamme rankaisukeskeisyyttä. Takavarikointien jatkuva lisääntyminen tarkoittaa käytännössä sitä, ettei rankaiseva huumepolitiikka toimi, eikä sitä voida perustella millään tutkimuksella. On säälittävää, että tämä on jäänyt toimittajilta kokonaan vaille huomiota.

Suomessa rangaistaan satunnaisesti kiinnijääneitä ja ongelmaiset jäävät vaille tarvitsemaansa hoitoa. Tästä umpikujasta pois pääsemiseksi EMCDDA:lla on myös tarjota tietoa. Siksi tämä laillistamista käsittelevä osio pitää kääntää suomalaisille lukijoille.

Dekriminalisointi, laillistaminen ja valvonta olemassaolevia vaihtoehtoja

YK:n kolme huumesopimusta muodostavat kansainvälisen huumevalvonnan perustan ja niillä rajoitetaan kannabiksen tarjonta ja käyttö vain lääkinnällisiin ja tieteellisiin tarkoitusperiin. Niistä huolimatta keskustelu huumeiden ja varsinkin kannabiksen dekriminalisoinnista ja jopa laillistamisesta vain kiihtyy. Tällaiset aloitteet herättävät huolta käytön ja haittojen lisääntymisestä sekä nostavat esille kysymyksen siitä, kuinka kannabiksen jakelu ei-lääkinnälliseen käyttöön voitaisiin järjestää näiden haittojen vähentämiseksi. EU-maista Hollannissa on 1970-luvulta saakka kehitetty rajoitetun jakelun järjestelmää, jota alettiin muuttamaan 2012.

Vuoden 2012 lopulla kahdessa USA:n osavaltiossa ja Uruguayssa käynnistettiin kannabiksen lailliseen valvontaan tähtääviä hankkeita. Uusia malleja tullaan seuraamaan tarkkaan niiden hyötyjen ja haittojen arvioimiseksi. Huumepoliittisessa keskustelussa on esille noussut myös cannabis social clubs -malli. Sen puolestapuhujat vetoavat siihen, että joissakin maissa harjoitettu käytön dekriminalisointi voitaisiin laajentaa koskemaan rekisteröityjä kansalaisryhmiä ja sallia ryhmän sisäinen ja keskinäinen kannabiksen kasvatus ja jakelu. Tällä hetkellä Euroopan valtioiden päättäjät ovat kieltäneet järjestelmän.

Hollannin kannabiskahvilat: vähittäismyyntiä ilman tuotantoa

Hollannissa kannabiksen kasvatus, myynti ja hallussapito ovat rikoksia, joista voidaan tuomita jopa vankeutta. Vuonna 1979 aloitettu paikallinen salliva käytäntö on kehittynyt nykyiseksi kannabiskahvilapolitiikaksi, jossa paikallishallinto myöntää lupia jälleenmyyntipisteen perustamiseksi. Hollannin kannabiskahviloiden lukumäärä on sittemmin tasaisesti laskenut vuoden 1999 846:sta vuoden 2011 651:een kannabiskahvilaan. Pienten kannabismäärien myynti yli 18-vuotiaille suvaitaan nuorten pitämiseksi erossa vaarallisemmista huumeista. Kannabiskahvila voidaan sulkea ja sen omistaja asettaa syytteeseen jos hän rikkoo syyttäjän asettamia ehtoja, joiden mukaan mainonta, häiriöt, myynti alaikäisille ja alkoholin tai huumeiden myynti ovat kiellettyjä.

Vuonna 2012 toukokuussa kolmessa eteläisessä maakunnassa alkoi kokeilu muuttaa kannabiskahvilat rekisteröidyille jäsenille tarkoitetuiksi yksityisklubeiksi. Uusi hallitus lopetti kokeilun puolen vuoden päästä, mutta se aloitti vuoden 2013 tammikuussa kokeilun, jonka mukaan ainoastaan hollantilaiset saavat käydä kannabiskahviloissa. Maakunnissa tätä noudatetaan kuitenkin vaihtelevasti.

Henkilölle saadaan myydä kerrallaan vain 5 grammaa ja kahvila saa pitää ainoastaan 500 grammaa kannabistuotteita varastossa. Kannabiksen kasvatus tukkumyyntiin ja jakelu on kuitenkin kielletty, mikä tunnetaan myös nimellä "takaoven ongelma", eli kannabista saa myydä etuovesta, mutta sitä ei saa tuoda myytäväksi takaovesta. Vaikka tästä ristiriidasta keskustellaan, ei sen ratkaisusta ole kuitenkaan päästy yksimielisyyteen. Kannabiskahvilajärjestelmän rinnalla pienten kannabismäärien kasvatuksesta ja hallussapidosta omaa käyttöä varten ei nosteta syytteitä.

Laillistaminen Amerikassa: tuotanto ja vähittäismyynti

Kannabiksen hallussapito ja myynti ovat USA:n liittovaltion lainsäädännön mukaan rikoksia. Vuoden 2012 presidentinvaalien yhteydessä Coloradossa, Oregonissa ja Washingtonissa äänestäjät saattoivat äänestää kannabiksen valvotun jakelun laillistamisesta ei-lääkinnälliseen käyttöön näissä osavaltioissa (joka on siis eri asia kuin lääkekannabisjärjestelmät 18 osavaltiossa).

1101 Marijuana California Full 380Laillistamisen julkilausutut tarkoitusperät ovat resurssien vapauttaminen väkivalta- ja omaisuusrikosten selvittämiseen, kaupan valvonta ja verotulojen saaminen kaupasta. Oregonissa äänestäjät hylkäsivät aloitteen, mutta Coloradossa (55%:n kannatus) ja Washingtonissa (56%) äänestäjät hyväksyivät aloitteet.

Hollannin tapaan niissä myönnetään lupia jälleenmyyntipisteille, asetetaan ikärajat, rajoitetaan mainontaa, rajoitetaan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettua määrää sekä julkista käyttöä.

Hollannista poiketen niissä luodaan lupajärjestelmä myös kannabiksen tuotannolle ja jalostamiselle jälleenmyyntipisteitä varten. Näiden järjestelmien oletetaan olevan toiminnassa vuoden 2013 loppuun mennessä. Ne ovat täysin ristiriidassa liittovaltion lain kanssa, mutta USA:n presidentti sanoi vuonna 2012 ABC-kanavan haastattelussa, etteivät liittovaltion viranomaiset pidä käyttäjiin puuttumista ensiarvoisena. Liittovaltion suhtautuminen tuotantojärjestelmään on kuitenkin vielä avoin asia. Muutamissa muissa osavaltioissa on vireillä samanlaisia aloitteita, jotka voivat tulla äänestykseen vuonna 2014.

Hollannin ja USA:n osavaltioiden mallit ovat jossakin määrin ristiriidassa kansallisen lain kanssa. Uruguayssa on kuitenkin valtiovalta laatinut lain, jonka mukaan valtio ottaisi valvontaansa kannabiksen tuotannon ja myynnin laittomien markkinoiden haittojen vähentämiseksi ja valistuksen sekä ehkäisyn tehostamiseksi. Järjestelmää hallinnoisi kansallinen kannabisinstituutti. Käyttäjät saisivat kasvattaa kuutta kasvia tai liittyä enintään 15 henkilön kannabisklubeiksi, pitää hallussaan korkeintaan 40 grammaa marihuanaa ja kaikkien kasvattajien täytyy rekistöityä kannabisinstituuttiin. Laittomasta kasvatuksesta ja myynnistä voidaan langettaa 20 kuukauden - 10 vuoden vankeustuomio.

Cannabis social clubs, kannabisklubit, toimivat sillä periaatteella, että jos henkilöä ei voida syyttää yhden kasvin kasvattamisesta henkilökohtaiseen käyttöön, niin tällöin 20 henkilöä ei voida syyttää 20 kasvin kasvattamisesta yhteisesti henkilöiden yksityiseen käyttöön. Tämä malli ei kuitenkaan ole ongelmaton. "Yhteisen" kasvatuksen aloittaminen on ongelmallista, eikä voida selvästi osoittaa, kuinka tällainen toiminta eroaa laittomasta tarjonnasta. EU-maiden kesken on vaihtelua siinä, kuinka huumetarjonnan rikos määritellään, mutta siihen luetaan yleensä huumeen luovutus henkilöltä toiselle ja lisäksi sovelletaan määrään perustuvia kriteerejä.

Vastineena tälle kannabisklubit ovat laatineet toimintaohjeita salakuljetus-, myynti- tai käytönyllyttämissyytteiden torjumiseksi. Vuonna 2011 kansalaisjärjestö ENCOD ehdotti, että klubien toiminnan tulee perustua yhteiseen sopimukseen, niiden pitää perustaa jäsenrekisteri ja arvioida talous perustuen jäsenten henkilökohtaiseen kulutukseen sekä välittömään käyttöön tuotettuun määrään.

Klubien pitää olla suljettuja ja uusien jäsenien pitää olla kannabista käyttäneitä, jotka pääsevät jäseniksi vain kutsuttuina. Vaikka aktivistit levittävät tätä mallia Belgiassa, Ranskassa, Espanjassa ja Saksassa, eivät yhdenkään maan viranomaiset ole sallineet sitä. Tämän takia kannabisklubit joutuvat syytteiden kohteeksi paljastuttuaan tai ne toimivat korkeintaan harmaalla vyöhykkeellä.

On vaikea arvioida kannabisklubien toiminnan laajuutta tällä hetkellä Euroopassa, mutta ne vaikuttavat olevan vielä harvinaisia. Utrechtin kaupunki Hollannissa ilmoitti aloittavansa tällaisen klubin kehittämisprojektin vuonna 2011, mutta sitä ei ole vielä aloitettu. Espanjassa toimii rajatusti joukko klubeja, joiden toiminta perustuu sille, että vaikka Espanjan lain mukaan kannabiksen tuotanto, tarjonta ja hallussapito ovat kiellettyjä julkisesti, ei yksityistä käyttöä ole kielletty. Yhteisen käytön laillinen asema on monimutkaisempi, mutta sitä kautta voitaisiin perustella, että jonkinasteinen yhteinen käyttö voitaisiin sallia lailla vakiintuneille käyttäjille. Ei tiedetä sitä, kuinka kannabisklubit täyttävät nämä kriteerit.

Tiekartta ongelmaisuudesta järkevään politiikkaan

Edellä oleva EMCDDA:n pohdinta kannabiksen käytön aiheuttamasta ongelmaisuudesta ja laillistamisesta on tärkeä askel huumeongelman ratkaisemiseksi poliittisella tasolla. OAS:n ja EMCDDA:n raporttien avaus laillistamiskeskustelussa kertoo siitä, kuinka kannabiksen laillistamisessa on saavutettu berliinin muurin kaatumisvaihe: kieltolain vaihtoehdoista keskusteleminen on legitiimiä jo valtiovallan korkeimmilla tasoilla.

Suomessakaan ei ole minkäänlaisia aikomuksia rajoittaa EU-kansalaisten alkoholin saantia sen aiheuttamien ongelmien takia. Periaatteena on se, ettei tavallisen kansalaisen vapauksia saa rajoittaa pienen ongelmaisen joukon takia.

Kotimaisen uutisoinnin perustana oleva oletus on, että kannabiksen käytön vapauttaminen loisi lisää ongelmia. Poliisin kannabiksen takavarikointilukujen kasvu kertoo suoraan siitä, ettei rankaiseva politiikka ole toiminut.

Ratkaiseva kysymys kuuluu, että kuinka hyvin kieltolaki on palvellut kansalaisen etua? Kannabisongelman varjolla on kaikkien kansalaisten vapauksia rajoitettu myöntämällä poliisille yhä lisää valtuuksia huume- eli käytännössä kannabisongelman takia. Siksi tavallisen kansalaisen pitäisi olla selvillä siitä, mikä se ongelma oikeasti on.

Jopa YK:n huumevalvontabyrokratiassa on alettu tiedostamaan se tosiseikka, että kriminaalipolitiikka aiheuttaa enemmän ongelmia kuin huumeiden ja varsinkin kannabiksen käyttö.

On täysin loogista alkaa kokeilut kolmella EMCDDA:n esittelemällä kieltolain vaihtoehdolla, koska niistä on käytännön esimerkkejä ja kaikki tulokset kertovat lahjomattomasti minkä tahansa näistä vaihtoehdoista olevan tehokkaampia kuin kieltolaki kansalaisten terveyden ja turvallisuuden suojelemisessa.

Nämä esitellyt kolme vaihtoehtoa suojelevat myös sitä arvoista tärkeintä, ihmisarvoa. On ihmisarvoa kunnioittavaa ja samalla pragmaattista politiikkaa sallia kannabiksen käyttäjien järjestäytyä kannabisklubeiksi, dekriminalisoida käyttö sekä pienimuotoinen kasvatus ja alkaa sen jälkeen pohtimaan julkisen valvonnan muotoja kasvatukselle ja kaupalle.

Lähde: EMCDDA:n raportti 28.5.2013EMCDDA 28.5.2013: Kannabista runsaasti käyttävät ja ongelmakäyttö ja Kannabiksen laillinen valvonta

Banner


sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Hollannin kannabiskahviloille korvauksia lainmuutoksesta

Hollannin hallitus joutuu oikeuden päätöksen mukaan maksamaan kannabiskahviloiden omistajille korvauksia aiheuttamistaan vahingoista. Haagin alioikeuden 5.6. antaman ratkaisun mukaan hallituksen päätös muuttaa kahvilat Zeelandin, Pohjois-Brabantin ja Limburgin maakunnissa ainoastaan jäseniä palveleviksi klubeiksi toukokuussa 2012 oli liian ankara.

VelingKorvauksen määrä on vielä määrittelemättä. Oikeuden mukaan kuitenkin muut toimenpiteet Hollantiin suuntautuvan "huumeturismin" ehkäisemiseksi olivat oikeutettuja.

Päätöstä voidaan pitää näpäytyksenä niille, jotka ovat suunnitelleet tiukentavansa Hollannin perinteisesti liberaalia politiikkaa mietoja huumeita kohtaan.

Kannabiksen jälleenmyyjien liiton puheenjohtaja Michael Veling kertoi kuitenkin olevansa tyytymätön oikeuden päätöksen muutamiin kohtiin ja liitto aikoo valittaa seuraavaan oikeusasteeseen.

Hollannin oikeusministeriön mukaan päätös "antaa selkeästi tukensa nykyiselle politiikalle". Ministeriö aikoo kuitenkin myös valittaa päätöksestä.

Hollannissa on tällä hetkellä 700 toimivaa kannabiskahvilaa, joista osa ei noudata hallituksen uutta linjaa.

Lähde: BBC 5.6.2013

Banner


perjantai 14. kesäkuuta 2013

Washingtonissa vielä viime hetken säätämistä

Washingtonin osavaltion kansalaisten vaaleissa esittämästä tahdosta laillistaa kannabis ehti kulumaan kahdeksan kuukautta, kun BOTEC-yhtiön laatima 46-sivuinen laki- ja toimenpide-ehdotus julkaistiin viime kuun lopulla.

Washington LogoEhdotuksessa käsitellään kaikkea mahdollista kannabiksen kasvatuspaikoista niiden henkilöiden rikosrekisterin tarkastamiseen, jotka hakevat kasvatus- ja myyntilupia. Kannabiksen myyntipakkauksiin tulee merkinnät "tuote saattaa aiheuttaa tottumusta", "tuote on laitonta osavaltion rajojen ulkopuolella" ja Washingtonin osavaltion virallinen kannabislogo.

Yli 21-vuotias henkilö saa pitää hallussaan unssin (28 grammaa) kannabista, 16 unssia kannabista sisältävää elintarviketta ja 72 unssia kannabista sisältävää juomaa, kuten teetä. Myynti alkaa vuoden 2014 alussa.

Esikuvana käytetyn Coloradon lääkekannabiksen "siemenestä kauppaan" -järjestelmän mukainen valvontamalli on suunniteltu estämään kannabiksen joutuminen laittomille markkinoille. Tämä velvoittaa kasvattajat, käsittelijät ja myyjät pitämään kirjaa jokaisesta marihuanaerästä.

Konsentraatin määrittely hiertää

Ehdotus herätti heti myös kritiikkiä. Kannabiksen kasvatus haluttaisiin rajoittaa ainoastaan sisätiloihin turvataloihin tai kasvihuoneisiin. Tämä on herättänyt keskustelua rajoituksen järkevyydestä. Toinen kiistanalainen ehdotus, eli hasiksen, kannabisöljyn ja muiden kannabiskonsentraattien kieltäminen - jollei niitä käytetä syötävien tuotteiden valmistuksessa - on herättänyt kiivastakin keskustelua.

"Uskon valmistamiemme tuotteiden saaneen huonon maineen termin BHO vuoksi, mikä tarkoittaa butaanilla uutettua hasisöljyä", kertoo XTracted-yrityksen edustaja Jim Andersen.

Butaania käytetään usein THC:n uuttamisessa, mutta Andersenin mukaan oikein tehtynä siitä ei jää mitään jäämiä lopputuotteeseen ja hän aikoo taistella uutteiden kieltoa vastaan.

"Uskoin lautakunnan aikovan sallia konsentraatit, mutta he saivat päinvastaisia neuvoja. Laki sallii "käyttökelpoisen" marihuanan käyttämisen ja sen mukaan marihuana tarkoittaa kannabiskasvin kukintoa, eikä uute täytä kukinnon kriteeriä", Washingtonin alkoholivalvontalautakuntaa edustava Brian Smith selittää.

AlisonholcombAlison Holcomb, I-502-laillistamiskampanjan johtaja, ei hänkään pidä tästä säännöstä.

"Tällä on laajempia seurauksia kuin pelkästään se, etteivät kaupat saisi myydä näitä tuotteita".

Holcomb arvelee, että jos marihuanauutteet ja -konsentraatit eivät sovi laillistamisen piiriin, silloin kuka tahansa hasista valmistava voisi joutua pidätetyksi ja syytetyksi, eikä se ollut aloitteen tarkoitus.

"Olen valmis väittämään, että 98% THC:tä ja 2% jotakin notkeuttavaa nestettä sisältävä kannabisöljy on kannabisuutetta sisältävä tuote".

Holcomb haluaakin osavaltion alkoholin valvontalautakunnan, joka siis valvoo myös kannabiskauppaa, määrittelevän tarkasti, mikä on marihuanauute. Hän arvelee, että tässä tarvitaan vielä lainsäätäjiäkin. Ehkä määritelmien olisi pitänyt olla mukana jo itse lakialoitteessa.

Kuvernööri haluaa rauhoitella liittovaltion oikeusministeriä

Washingtonin osavaltion kuvernööri Jay Inslee arvioi valvontalautakunnan olevan oikealla kurssilla.

"Heidän työnsä perusteellisuus ja syvällisyys on ollut vakuuttavaa ja odotan mielenkiinnolla, miten tästä edetään", Inslee sanoi haastattelussaan.

Kysyttäessä, että arveleeko hän tämän kaiken tyydyttävän liittovaltion oikeusministeri Eric Holderia, Inslee sanoi toivovansa niin.

"En usko voitavan rakentaa tämän tiukempaa järjestelmää tuotteen seuraamiseksi tuottajalta kuluttajalle. Tämä ehdotus on selkeä erilaisten valvontatoimenpiteiden järjestelmä".

Valvontalautakunnan pitäisi saada säännöt valmiiksi kesän aikana ja lupien hakemusprosessi alkaa syyskuussa.

Lähde: Washington Post 16.5.2013Oregon Public Broadcasting 17.5.2013 ja BOTEC-yhtiön ehdotus kannabiksen valvonnan säännöiksi Washingtonin osavaltiossa


perjantai 7. kesäkuuta 2013

Poikamies-Putin äreänä kannabiksen laillistajille

Tämä uutinen ei liene suuri yllätys: Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti vastustavansa eräiden maiden tekemiä aloitteita kannabiksen laillistamiseksi sekä kansainvälisten joukkojen vetäytymistä Afganistanista, maailman suurimmasta heroiinin tuottajasta puhuessaan kansainvälisessä huumelakien valvontakonferenssissa keskiviikkona.

Putin"Mielestämme on erittäin tärkeää taistella kaikkia huumeita vastaan. Olemme seuranneet huolestuneina huumelakien lieventämistä kohti ns. mietojen huumeiden laillistamista joissakin maissa", sanoi Putin puheessaan 5.6. alkaneelle IDEC:n konfrerenssille. Hän ei kuitenkaan täsmentänyt sitä, mitä maita hän tarkoitti.

Amerikan valtioiden järjestön tuoreessa raportissa vaaditaan vakavaa keskustelua kannabiksen laillistamisesta. Viime vuonna Guatemalan uusi presidentti Otto Perez Molina vaati kannabiksen kaupan valvontaanottamista. Kaksi USA:n osavaltiota laillisti kannabiksen viime vuonna ja sen lisäksi 17 osavaltiota on laillistanut sen lääkekäytön. YK:n huumevalvontalautakunta, INCB, kritisoi tätä kehitystä viime vuoden raportissa.

Putin toisti aikaisemman kannanottonsa kuvaten opiaattien salakuljetusta Afganistanista kansainväliseksi ongelmaksi, joka uhkaa EU:ta, USA:ta ja Kanadaa.

Venäjä on aikaisemmin arvostellut USA:n ja NATO:n huumeiden kitkemistoimia Afganistanissa. Venäjän viranomaiset ovat myös varoittaneet tilanteen huononemisesta kansainvälisten joukkojen jättäessä Afganistanin vuonna 2014.

"Tämän ratkaisun seuraukset tulevat olemaan surullisia, jollei suorastaan traagisia", Putin sanoi keskiviikkona. Hän lainasi YK:n tietoja, jotka osoittavat Afganistanin oopiumviljelyksien kasvaneen 154 000 hehtaariin edellisvuodesta, mikä merkitsee 18%:n lisäystä.

Venäjän huumevalvontaviranomaisten mukaan noin 8,5 miljoonaa venäläistä käyttää huumeita enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Suurin osa huumeista tulee Keski-Aasian valtioista.

Lähde: Ria Novosti 5.6.2013

Banner


Maailmanlaajuisella kannabismarssilla jo satojatuhansia osallistujia

Maailmanlaajuinen kannabismarssi, The Global Marijuana March, järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1999 New Yorkissa jippie-aktivisti Dana Bealin aloitteesta. Tapahtumasta on tullut yksi kannabiksen laillistamista vaativien päätapahtuma 20.4. pidettävän 420-tapahtuman rinnalle.

Gmm Slider 1Internetin siivittämänä tapahtuma on levinnyt ympäri maailman niin, että yli 800 kaupungissa ja 71 valtiossa on järjestetty mielenosoituksia kannabiksen laillistamiseksi toukokuun ensimmäisenä tai toisena lauantaina. Vuonna 2013 mielenosoituksia järjestettiin yli 218 kaupungissa 41 maassa.

Suomessa järjestettiin tänä vuonna kannabismielenosoitukset Turussa ja Helsingissä, joissa edellisessä marssiin osallistui noin 100 ihmistä ja jälkimmäisessä 200. Tänä vuonna teema oli "valvontaan ja verolle". Ihmisiä kehotettiin myös allekirjoittamaan uusin laillistamisaloite.

Tapahtuman perustaja vankilassa marihuanan kuskaamisesta

New Yorkissa noin 100 ihmistä otti osaa värikkääseen kulkueeseen. Mukana oli myös aktivistiveteraani Aron Kay, joka osallistui vuonna 1973 ensimmäiseen kannabismielenosoitukseen New Yorkissa, eikä ole sen jälkeen jättänyt yhtäkään mielenosoitusta väliin.

Samalla kun kannabis laillistuu kovaa vauhtia USA:ssa, on yksi laillistamisen pioneereista, Dana Beal, joutumassa vankilaan Nebraskassa. 65-vuotias Beal jäi vuonna 2009 kiinni 70 kilon marihuanaerästä, mistä hän sai 4 - 6 vuoden vankeusrangaistuksen.

DanabealBeal kertoi oikeudessa haluavansa jatkaa ibogainehoitojen tarjoamista, mutta olevansa jo liian vanha ja sairas jatkaakseen marihuanan kuskaamista mantereen poikki. Hän on käynyt läpi kaksi sydänleikkausta ollessaan vankilassa Wisconsinissa ja odottaa seuraavaa leikkausta. Todistajat kertoivat Bealin kuljettaneen 15 vuoden ajan maan halki edullista marihuanaa 1000 potilaan joukolle New Yorkissa. Jos Beal tuomitaan, niin silloin heidätkin pitää tuomita!

USA:ssa kannabisaktivismi on vuosikymmenien aikana muuttunut ammattimaiseksi vaikuttamiseksi parlamentaarisella tasolla, eikä kannabiksen käyttö ole enää radikalismin osoitus. New Yorkissa kannabis on vielä virallisesti laitonta ja poliisin stop and frisk -käytäntöä vastaan on noussut laaja kansalaisliike. Samoin lääkekäytön laillistaminen on ajankohtainen puheenaihe New Yorkin osavaltiossa. New Yorkin marssilla alkaakin olla nostalgista veteraanitunnelmaa.

Mielenosoituksen jälkeen pidetyssä tilaisuudessa puheen piti mm. pormestarikandidaatti Sal Albanese, joka kehui aina kannattaneensa kannabiksen laillistamista: "Mielestäni kannabis pitää laillistaa heti. Jos olette samaa mieltä niin tarvitsen siihen teidän apuanne."

Georgiassa ensimmäinen kannabismielenosoitus

Georgian eli entisen Neuvostoliiton osavaltion Gruusian pääkaupungissa Tbilisissä satoja mielenosoittajia kerääntyi sunnuntaina 2.6. maan parlamenttitalon edustalle vaatimaan kannabiksen laillistamista ensimmäistä kertaa. Suurin osa mielenosoittajista oli nuoria.

Moni kantoi vihreää paitaa sekä julisteita ja kylttejä, joissa vaadittiin viranomaisia lopettamaan kannabiksen polttelijoiden vangitseminen. Mielenosoittajat kertoivat, etteivät olleet mainostamassa marihuanaa, vaan vaatimassa sen käyttäjille vapautta.

Sosiaali- ja terveysministeri David Sergeyenko kertoi TV-haastattelussa vain viikkoa aikaisemmin, että hänen ministeriönsä neuvottelee oikeusministeriön kanssa mahdollisesta kannabiksen laillistamisesta.

GMM2013 iso tapahtuma Latinalaisessa Amerikassa

Latinalaisessa Amerikassa kannabiksen laillistaminen ja koko huumepolitiikan uudistaminen ovat saavuttaneet laajan kansanliikkeen mittasuhteet. Kansainväliseen Global Commission on Drug Policy -järjestöön kuuluu monta entistä presidenttiä alueelta ja vuonna 2009 perustettu valtiojohtajien Latin American Commission on Drugs and Democracy -järjestö nosti huumepoliittisen keskustelun ja tietoisuuden aivan uudelle tasolle maanosassa. Myös alueen mahtivaltion USA:n kahdessa osavaltiossa Coloradossa ja Washingtonissa hyväksytty kannabiksen viihdekäytön laillistaminen on antanut pontta vaatimuksille laillistaa kannabis myös Latinalaisessa Amerikassa.

BuenosairesBuenos Airesissa, Meksiko Cityssa, Quitossa Bogotassa, Rio de Janeirossa, Santiago de Chilessä, Limassa, Caracasissa ja Montevideossa voi havaita selvästi huumesodan aiheuttaman hävityksen nostattaman tietoisuuden tason, joka osataan tuoda näyttävästi esille mielenosoituksissa.

Buenos Airesissa Argentiinassa 100 000 ihmistä osallistui mielenosoitukseen - yli kaksi kertaa enemmän kuin viime vuonna. Chilen pääkaupungissa Santiagossa arviolta 50 000 ihmistä kerääntyi 18.5. järjestetylle kannabismarssille ja lisäksi 14:ssa muussa Chilen kaupungissa järjestettiin mielenosoituksia ja marsseja kannabiksen laillistamiseksi.

Kolumbiassa järjestettiin mielenosoituksia eri viikonloppuina: Medellinissä yli 70 000 ihmistä kokoontui marssille 12.5. Calissa oli mielenosoitus samana päivänä. Bogotassa ja Pereirassa järjestettiin mielenosoitukset 19.5. Myös Ibaguéssa, Bucaramangassa, Manizalesissa, Pastossa, Barranquillassa, La Pazissa ja Cartagenassa on järjestetty mielenosoituksia.

Brasiliassa takapakkia, Uruguayssa edistystä

Brasiliassa yli 2000 mielenosoittajaa marssi Rio de Janeirossa ja 37 kaupungissa aiotaan järjestää erilaisia tapahtumia kesäkuun aikana. Brasilian parlamentin suunnitelmat tiukentaa huumepolitiikkaa saivat osakseen eniten mielenosoittajien kritiikkiä. Lehdistötiedotteessa mielenosoittajat kertoivat huumepidätysten lisääntyneen 284% kuluneiden 10 vuoden aikana. Niiden kohteeksi joutuvat ensisijassa mustat, köyhät ja nuoret: maan vangeista 40% on tällä hetkellä nuoria.

Uruguayn pääkaupungissa Montevideossa marssittiin 8.5. maan hallituksen laillistamissuunnitelman puolesta. Sen toteutumisen toivottiin parantavan maan huumepolitiikkaa sallimalla ongelmaisten käyttäjien saada julkista terveydenhoitoa vankeuden sijaan. Erityisesti lakialoitteen salliman kotikasvatuksen laillistaminen sai laajaa suosiota.

Meksiko Cityssä mielenosoittajien määräksi arvioitiin 4000 - 12 000. Tapahtuma sai laajaa julkisuutta tiedotusvälineissä, joiden pääkirjoituksissa vaadittiin kannabista koskevan lainsäädännön uudistamista.

Latinalaisen Amerikan muutoksen tuulet eivät enää puhalla pelkästään kaduilla ja toreilla, vaan myös vallassa olevien presidenttien virkahuoneissa, joissa kieltolain paradigma on asetettu kyseenalaiseksi.

Kansalaisten vaatimukset Latinalaisessa Amerikassa ovat selvät: kannabiksen ei-kaupallisten kasvattajien välitön vapauttaminen ja pidätysten lopettaminen; kannabiksen tajonnan julkinen valvonta; kannabiksen teollisen- ja lääkekäytön tutkimus valtiovallan tehtäväksi ja valvottavaksi; kannabiksen käyttäjien ja kasvattajien yhdistysten virallinen hyväksyminen; huumeiden käytön aiheuttamien haittojen julkisen, ilmaisen ja kaikkien tavoitettavissa olevan hoidon säätäminen lailla; huumeidenkäyttäjien kriminalisoinnin lopettaminen ja heidän ihmisoikeuksien kunnioittaminen.

Lähde: HS 4.5.2013IDPC 30.5.2013HS:n video: mukana myös lapsiaGMM-sivustoThe Villager 9.5.2013Teletica 18.5.2013Growlandia 9.5.2013I love Chile 20.5.2013Radio Free Europe 3.6.2013

Mielenosoitus Tbilisissä: Helsinki: Turku: Buenos Aires: Frankfurt: Kööpenhamina: Vancouver: Praha: Cape Town:

Banner


sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Amerikan valtioiden järjestö: uudistakaa huumepolitiikka ja dekriminalisoikaa kannabis

Amerikan mantereiden valtioiden järjestö, OAS, julkaisi 17.5.2013 raporttinsa kansainvälisestä huumeongelmasta ja sen ratkaisumalleista. Raportissa kehotetaan kiirehtimään kannabiksen dekriminalisointia tai laillistamista, "koska ennemmin tai myöhemmin tässä asiassa on pakko tehdä ratkaisuja".

Featured Report Drugs C EnOAS:n pääsihteeri José Miguel Insulza piti alkupuheenvuoron raportin julkistamistilaisuudessa, jossa hän kertoi toivovansa raportin olevan alku pitkään kaivatulle keskustelulle.

Ensimmäinen keskustelu tullaan käymään OAS:n kokouksessa 4-6. kesäkuuta ja sitä varten raportti lähetetään kaikille järjestön 33 jäsenvaltiolle. Ensimmäisenä raportin sai luettavakseen Kolumbian presidentti Juan Manuel Santos.

"Tämä OAS:n raportti on tärkeä osa sitä yhteistä jälleenrakennusta, jolla me aiomme kohdata ongelman. Tätä raporttia ei pitäisi lukea ja tutkia vain tässä maailman kolkassa, vaan kautta maailman. Olemme todella tyytyväisiä raportin poikkeuksellisen korkeaan laatuun. Juuri tätä me olemme kaivanneet; tieteellistä todistusaineistoa, joka ei perustu ennakkoluuloihin. Nyt alkaa se todellinen työ eli keskustelu poliittisella tasolla. Tehtäköön nyt selväksi se, että kukaan ei tässä puolustele mitään tiettyä kantaa, ei laillistamista, ei säätelyä, eikä sotaa. Meidän tulee käyttää vakavissamme ja harkitusti näitä tutkimuksia, kuten tätä OAS:n tutkimusta, parempien ratkaisujen hakemiseen. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että meillä on sama tavoite, mutta olemme välillä eri mieltä siitä, kuinka sen saavuttaisimme. Tämä raportti auttaa meitä saavuttamaan yhteisymmärryksen, siitä tulee perusta liian pitkään lykätylle keskustelulle", Santos lausui julkistamistilaisuudessa.

Kannabiksen dekriminalisoinnilla on kiire

Raportissa siteerataan presidentti Richard Nixonin asettaman ns. Shaferin komitean vuonna 1972 julkaisemaa raporttia Marijuana, A Signal of Misunderstanding, jonka ohjeita hän ei kuitenkaan noudattanut, vaan aloitti juuri sen huumesodan, josta nyt pyritään eroon:

Leaf"Komitea uskoo siihen, että USA:n nykyinen huumeongelma on osittain syntynyt valtiovallan institutionaalisesta reaktiosta huumeiden käyttöön. Jollei nykyistä politiikkaa muuteta, me jatkamme samojen ongelmien kanssa, joudumme kestämään samoja yhteiskunnallisia kustannuksia ja havaitsemme olevamme aivan yhtä kaukana rationaalisesta ja sosiaalisesta lähestymistavasta kuin 1914."

Samoin kuin vuoden 1972 Shaferin raportti kehotti dekriminalisoimaan kannabiksen käytön ja hallussapidon, niin myös OAS:n raportissa vaaditaan suurempaa joustavuutta huumeongelman käsittelyssä.

"Tämä saattaa johtaa kotimaisen lainsäädännön tai kansainvälisten lakien muuttamiseen".

Raportti kehottaa "arvioimaan näkyviä signaaleja ja trendejä, jotka osoittavat kohti kannabiksen tuotannon, myymisen ja käytön dekriminalisointia ja laillistamista. Nämä ratkaisut pitää tehdä ennemmin tai myöhemmin."

Neljä ratkaisumallia

Arviolta 45% maailman kokaiinin kuluttajista, puolet heroiinin kuluttajista ja neljäsosa kannabiksen kuluttajista elää Amerikan mantereen valtioissa. Kokaiinipastan, crackin, liuottimien, amfetamiinien ja laillisten lääkkeiden väärinkäyttö on lisääntynyt. Yhteensä näiden aineiden vähittäiskauppa tuottaa 150 miljardia dollaria vuodessa. Tästä 65% jää vähittäiskauppiaille ja vain 1% maanviljelijöille.


Featured Report Drugs 00Huumeiden käyttö on 15. yleisin kuolinsyy OAS:n pohjoisissa valtioissa, mutta vasta 40. Andien valtioissa ja 52. Väli-Amerikassa. Tämä tosiasia puoltaa sitä argumenttia, että USA:n ja Kanadan tulisi kantaa suurempi vastuu laittomien huumeiden kysynnän vähentämisestä.

Raportti on kaksiosainen ja siinä on yhteensä 400 sivua. Ensimmäinen osa on analyyttinen raportti, jossa selitetään ne syyt, jotka ovat aiheuttaneet yhteiskunnissa huolta huumeiden käytöstä ja johtaneet yrityksiin valvoa huumeiden vaikutuksia ihmisten terveyteen. Toisessa osassa tutkitaan niitä kehitysmalleja, joita ongelman käsittely voi aiheuttaa maanosassa tulevina vuosina.

Toisessa osassa esitetään neljä erilaista kehitysmallia, joista kolme kuvailee erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja, joissa polttopisteenä on instituutioiden rakentaminen, kokeilu erilaisilla laillisilla vaihtoehdoilla ja yhteisön kyky vastata ongelmaan. Neljäs, malli varoittaa meitä siitä, mitä saattaa tapahtua, jos emme kykene nopeasti saavuttamaan yhteistä näkökulmaa, joka sallisi meidän yhdistää voimamme ongelman hoitamiseen samalla kun kunnioitamme lähestymistapojen moninaisuutta.

Huumeongelman tuomiin haasteisiin voidaan vastata monilla lähestymistavoilla, jotka eivät ole toisiaan poissulkevia malleja. Ensimmäisen skenaarion mukaan OAS:n jäsenvaltiot ymmärtävät huumeongelman olevan oire laajemmasta turvattomuusongelmasta. Valtiot alkavat yhdessä rakentaa ja uudistaa vahvempia instituutioita voidakseen "valvoa järjestäytynyttä rikollisuutta ja sen aiheuttamaa väkivaltaa ja korruptiota".

Vai huomaavatko valtiot nykyisen politiikkansa riittämättämyyden ja etsivätkö ne eri reittejä ongelmien hoitamiseksi? Toisen skenaarion mukaan OAS valtiot huomaavat kieltolain ja rikoslain sanktioiden aiheuttavan enemmän haittaa kuin hyötyä ja alkavat kokeilla vaihtoehtoisia valvontamalleja aloittaen kannabiksen dekriminalisoinnista ja siirtäen resursseja rikosvalvonnasta ongelmakäytön ehkäisyyn ja hoitoon.

Kolmantena skenaariona OAS:n valtiot näkevät huumeongelman sen alla olevien, väkivaltaa ja riippuvuutta aiheuttavien yhteiskunnallisten ja taloudellisten ongelmien ilmentymänä. Tällöin valtiot turvautuvat yhteisöihin perustuvaan lähestymistapaan, jossa huumeongelmaan pyritään tarttumaan vahvistamalla yhteisöjen vastustuskykyä parantamalla yleistä turvallisuutta, terveydenhoitoa, koulutusta ja työllistymistä ruohonjuuritasolta ponnistavilla ohjelmilla.

Neljänneksi on tärkeää ymmärtää ja tutkia sitä vaihtoehtoa, mikä syntyy kun tuottaja- ja läpikulkuvaltiot huomaavat kärsivänsä liikaa ja epäoikeudenmukaisesti huumesodan aiheuttamasta väkivallasta. Niinpä ne päättävät irtisanoutua yksipuolisesti maanosan yhteistyöstä hyläten "huumesodan" ja tavoitellen jopa yhteistyötä kartellien kanssa. Ne joutuvat tasapainoilemaan toisaalta väkivallan vähentämisen ja toisaalta omien instituutioidensa uskottavuuden ja kansainvälisen yhteistyön välillä.

Kansainväliset tiedotusvälineet innostuneita

USA:n vaikutusvaltaisimman huumepoliittista reformia ajavan järjestön Drug Policy Alliance´n johtaja Ethan Nadelmann arvioi "tämän olevan ensimmäinen kerta, kun monikansallinen järjestö tekee jotakin tällaista".

"Jo pelkästään se, että OAS oikeasti kokoaa yhteen 50 ihmistä, joista monet ovat liittolaisiamme ja ihmisiä, jotka ovat ajamassa huumepolitiikan uudistamista, aloittaa avoimen keskustelun ja tuottaa tämän pohjalta raportin, jota ei ole yritetty ohjata eikä sensuroida poliitikkojen toimesta, on todella ainutlaatuista."

Kansainväliset tiedotusvälineet ovat huomanneet saman ja lehdet brittiläisestä The Guardian´ista amerikkalaiseen Christian Science Monitor´iin ovat uutisoineet, kommentoineet ja käsitelleet sitä uutisissa ja pääkirjoituksissaan.

The Guardian julkaisi 18.5. Maailmanlaajuisen huumepoliittisen komission (Global Commission on Drug Policy) avoimen kirjeen Breaking the taboo about drugs, joka päättyy arvioon:

"Tämä raportti on vasta alku. Amerikan mantereen johtajien tulee ottaa tämä tutkimus vakavasti ja arvioida sitä, kuinka heidän omaa politiikkaa voidaan kehittää. Tällä tavalla he voivat murtaa väkivallan, korruption ja liikakansoitettujen vankiloiden noidankehän ja asettaa ihmisten terveys ja turvallisuus etusijalle".

Guardian-lehden päätoimittaja vaatii Euroopan johtajia osallistumaan tähän keskusteluun:

"Näkyvissä on selviä merkkejä siitä, että yksi tai useampi Latinalaisen Amerikan maista voi yksipuolisesti lopettaa huumeiden salakuljettajien viemisen oikeuteen. Euroopan ja USA:n johtajien on aika osallistua tähän keskusteluun, joka on saamassa taakseen yhä lisää voimaa. Jos he lykkäävät osallistumistaan, voi käydä niin ettei kukaan Latinalaisessa Amerikassa enää kuuntele heitä".

Lähde: OAS 17.5.2013, Raportin 1. ja 2. osa, Washington Post 17.5.2013Christian Science Monitor 17.5.2013Guardian 18.5.2013 uutinenavoin kirjepääkirjoitusReuters 17.5.2013 ja Internationalist 22.5.2013

Banner


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...