maanantai 27. lokakuuta 2014

Yhdysvallat viestittää kansainvälisen huumepolitiikan muutoksesta

Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman toinen kausi on puolivälissä ja hallintoa uudistetaan viimeistä kahden vuoden jaksoa varten. Oikeusministeri Eric Holder ja apulaisoikeusministeri James M. Cole ovat eroamassa jättäen jälkeensä maailman ensimmäiset lailliset kannabismarkkinat ja ihmisoikeusmyönteisen oikeusministeriön. Neuvotteleva korkea virkamies William R. Brownfield viestittää uudesta kansainvälisestä huumepolitiikasta. Kansainväliset sopimukset pitää muuttaa vastaamaan todellisuutta.

altObaman presidenttikaudella huumepolitiikan uudistaminen on henkilöitynyt oikeusministeri Eric Holderiin, joka ilmoitti syyskuussa eroavansa piakkoin. Vuonna 2013 hän lausui asianajajaliiton kokouksessa, että “liian moni amerikkalainen menee lain täytäntöönpanon kannalta huonoista syistä liian pitkiksi ajoiksi vankilaan, joita on liian paljon”.

Holder tulee ansioillaan jäämään Yhdysvaltain historiaan oikeusministerinä, joka aloitti edellisen sukupolven luoman epäonnistuneen kriminaalivalvontaan perustuvan huumepolitiikan ohjaamisen uudelle vuosituhannelle.

Holderin kauden saavutuksia:

- Hän vaati poliitikkoja ja virkamiehiä kaikilla tasoilla vähentämään vankien lukumäärää.

- Kannatti kongressin ja vankeuskomission ponnisteluja vankilatuomioiden vähentämiseksi.

- Kannatti uudistuksia, joilla lyhennettiin tuhansien vankien tuomioita ja tehtiin niistä oikeudenmukaisempia.

- Muutti oikeusministeriön käytäntöjä siten, että pakollisten minimituomioiden langettaminen väheni.

- Loi toimintaohjeet, jotka sallivat osavaltioiden laillistaa ja valvoa kannabista ilman liittovaltion sekaantumista.

- Loi ohjeet pankeille, jotta nämä pystyisivät toimimaan osavaltioiden laillistamien kannabisyritysten kanssa.

- Kannusti ponnisteluja saada vankilasta vapautuneet takaisin yhteiskuntaan.

- Ponnisteli “koulusta vankilaan -ketjun” lopettamiseksi, mihin lukeutuu kouluissa harjoitettavan “nollatoleranssipolitiikan” purkaminen yhteistyössä opetusministeriön kanssa.

- Suositteli vankilasta vapautuneiden äänioikeuden palauttamista.

- Kehotti valvontaviranomaisia kouluttamaan henkilökuntaa toimimaan opiaattien yliannostapauksissa ja käyttämään naloxone-lääkettä yliannoskuolemien välttämiseksi.

Tuoreessa CNN:n haastattelussa hän vastasi olevansa “varauksellisesti optimistinen” toimittajan kysyessä, miten hän kokee kahden osavaltion toteuttaman kannabiksen laillistamisen onnistuneen.

Hän jatkoi laatimansa kahdeksan kohdan prioriteettilistan osoittavan liittovaltion tämän hetkisen kannan ja että pelkistä hallussapitotapauksista ei olla kiinnostuneita sillä tasolla. Liittovaltion tärkeimmät prioriteetit ovat alaikäisille myynti, osavaltioiden välinen kauppa ja väkivalta.

Ihmisoikeudet keskiöön

altHolderin nimitys oikeusministeriön ihmisoikeusosaston uudeksi johtajaksi viestittää myös huumepolitiikan suunnan muutoksesta. Virkaan valittiin vaikutusvaltaisen ihmisoikeusjärjestön American Civil Liberties Unionin, ACLU, asianajaja Vanita Gupta.

Gupta otti jo vuonna 2011 kantaa huumesotaa vastaan:

“Huumesota on sotaa värillistä kansanosaa vastaan.”

Syyskuussa hän kirjoitti CNN:n julkaisemassa kirjoituksessa:

“Tämä maa on käyttänyt viimeiset 40 vuotta armottomaan ihmisten vangitsemiseen ja vankilassa vietetyn ajan pidentämiseen. Olemme hukanneet kymmeniä vuosia siihen, että kriminalisoimme huumeriippuvaisia, jaamme äärimmäisen kovia tuomioita ja käymme huumesotaa, joka ei ole vähentänyt huumeiden käyttöä.”

New York Times julkaisi viime vuonna Guptan artikkelin, jossa hän sanoi huumepolitiikan muuttamisen “aloittaen kannabiksen hallussapidon dekriminalisoimisesta” olevan tärkeä askel “luotaessa oikeudenmukainen oikeusjärjestelmä, jota rodullinen eriarvoisuus ei horjuta”.

Colen muistio jää historiaan

Myös oikeusministeriön kakkosmies, apulaisoikeusministeri James A. Cole, on vaihtumassa uuteen. Ns. Colen muistio, Cole memo, vuodelta 2013 tulee jäämään kannabiksen laillistamisen historiaan tärkeänä dokumenttina siitä, kuinka liittovaltion hallinto laittoi liian virkaintoisia liittovaltion syyttäjiä kuriin niissä osavaltioissa, joissa kansalaisten enemmistön tahtona kannabis on laillistettu lääkekäyttöön tai kokonaan. 

Nyt ennen lähtöään hän puolestaan paimensi Kalifornian osavaltiota tiukentamaan kannabiksen lääkekannabisjakelua.

“Jos ette halua meidän syyttävän kannabiksen käyttäjiä teidän osavaltiossa, tulee teidän kehittää valvontajärjestelmäänne”, Cole sanoi lehtihaastattelussa.

Hänen mielestään osavaltioilla pitää olla tiukat valvontajärjestelmät kannabiksen käytölle ja myynnille, mitkä hänen mielestään selvästi puuttuvat Kaliforniasta. Kaliforniassa vallitsee edelleen vuonna 1996 hyväksytyn lain mukainen henki. Laissa jätettiin kannabiksen käytöstä päättäminen potilaan ja lääkärin väliseksi asiaksi. Tämä on aiheuttanut kirjavan käytännön osavaltiossa paikallistasolla. DEA ratsaa edelleen mielestään laittomasti käyttäytyviä kannabiksen jakelupisteitä.

Colen lista kokoaa ne seikat kannabiksen valvonnassa, joita USA pitää tällä hetkellä tärkeinä nykyisten kansainvälisten huumesopimusten toteuttamisessa.

Uuteen kansainväliseen huumepolitiikkaan

Huumepoliittisesti merkittävimmän lausunnon antoi huomaamaton liittovaltion virkamies kansainvälisessä kokouksessa. Ulkoministeriön kansainvälisen huumepolitiikan apulaissihteeri on William Brownfield, joka johtaa kansainvälisen huumepolitiikan ja lain täytäntöönpanon virastoa, on käytännössä neuvotteleva virkamies kansainvälisen huumepolitiikan huipulla. Brownfield osallistui 9.10. New Yorkissa YK:n yleiskokouksia järjestävän talous- ja sosiaalineuvoston, ECOSOC, kokoukseen, jossa käsiteltiin YK:n huumepolitiikkaa tulevaa UNGASS2016 kokousta varten.

Holderin%20kausiPitämässään lehdistötilaisuudessa Brownfield lausui, että kansainvälisen huumesopimusjärjestelmän pitää “kestää valtioiden huumepolitiikan muotojen erilaisuus ja hyväksyä se tosiseikka, että jotkut valtiot tulevat laillistamaan kokonaisia huumeryhmiä”.

“Ajat ovat muuttuneet vuoden 1961 jälkeen. Meidän pitää olla joustavia pystyäksemme sisällyttämään nämä muutokset politiikkaamme. Meidän pitää sallia erilaisten kansallisten huumepolitiikan muotojen soveltaminen, hyväksyä se, että joissakin maissa on hyvin ankara tapa joidenkin maiden laillistaessa kokonaisia huumeluokkia. Kaikkien näiden maiden pitää pystyä toimimaan yhdessä kansainvälisessä yhteisössä. Meidän täytyy muodostaa yksimielisyys siitä, että mikä tahansa meidän oma lähestymistapamme on - laillistaminen, dekriminalisointi tai depenalisointi - olemme sopineet taistelevamme kansainvälisiä rikollisorganisaatioita vastaan.”

Sitten Brownfield yllättäen kertoo, etteivät huumesopimukset velvoitakaan huumesotaan eivätkä oikeastaan edes huumeiden kriminalisointiin:

“Meidän kaikkien tulee noudattaa näitä sopimuksia, jotka me olemme ratifioineet. Mutta nämä sopimukset eivät ole tiukkoja. Ne on laadittu yli 50 vuotta sitten. Ne sallivat meidän soveltaa niitä kunhan tulkintamme on yhdenmukainen yleismaailmallisen tahtomme kanssa vähentää haitallisten aineiden väärinkäyttöä koko maailmassa.”

Brownfield kertoi Yhdysvaltain hallituksen sopineen Uruguayn hallituksen kanssa tietojen vaihtamisesta siitä, miten kannabiksen laillistaminen vaikuttaa väkivaltaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Toimittajan esittämään kysymykseen siitä, kuinka pitkälle Yhdysvaltain uusi suvaitsevaisuus nyt sitten yltää, vastasi Brownfield, että “Kuinka minä Yhdysvaltain hallituksen edustajana voisin vastustaa sellaista hallintoa, joka sallii kannabiksen laillistamiskokeilun, jos kerran kaksi Yhdysvaltain viidestäkymmenestä osavaltiosta on jo päättänyt kokeilla sitä tietä?”

Kannabiksen uudelleenluokittelu UNGASS2016 agendalle

Näiden lausuntojen merkittävyyttä korostaa se, että Brownfield edustaa hallitusta, joka esimerkiksi vuonna 2006 Bushin hallinnon aikaan painosti Meksikon presidenttiä Vicente Foxia hylkäämään kannabiksen dekriminalisointihanke. Tämän sijaan julistettiin huumesota, jossa kuolleiden lukumäärää ei enää kukaan tiedä yhä uusien joukkohautojen paljastuessa ympäri maata. Tästä verenvuodatuksesta on syyllistetty etupäässä Meksikon korruptoitunutta hallintoa mutta tämä huumesota on seurausta kansainvälisen yhteisön epäonnistumisesta, joka käyttää huumeita, joka pesee huumekaupasta saadut rahat eikä ole pystynyt täyttämään lupausta ihmisoikeuksien kansainvälisestä kunnioittamisesta.

Arvovaltainen Brookings instituutti järjesti Washington D. C:ssä 17.10. korkean tason seminaarin siitä, miten kannabiksen laillistaminen kahdessa osavaltiossa Yhdysvalloissa vaikuttaa kansainväliseen huumevalvontajärjestelmään.

Brookings instituutti julkaisi näistä vaikutuksista raportin ‘Marijuana Legalization is an Opportunity to Modernize International Drug Treaties’, joka toimi seminaarin pohjana. Seminaarin yhteydessä pidettyä julkista keskustelutilaisuutta isännöi toinen raportin tekijöistä, Washington Office on Latin America -laitoksen edustaja John Walsh, toinen tekijä, Brookings instituutin tutkija Wells C. Bennett, Transnational Institute - laitoksen edustaja Martin Jelsma Transform kansalaisjärjestön ja México Unido Contra la Delincuencia -laitoksen edustaja Lisa Sanchez sekä entinen YK:n huume- ja rikostoimiston tutkimusosaston apulaisjohtaja Sandeep Chawla.

Kannabis sijoitettiin I ja IV huumauslistalle vuoden 1961 ns. Single Conventionissa. Kannabis oli noussut kansainvälisen valvontakoneiston puheenaiheeksi vuonna 1912 Kansainliiton aikaan Yhdysvaltain ja Italian nostettua pöydälle “intialaisen hampun ongelma”. Vuoden 1925 toisella oopiumsopimuksella alettiin valvomaan myös “intialaisen hampun”, sen hartsin ja muiden tuotteiden kansainvälistä kauppaa. Sopimus salli kansainvälisen kaupan tieteellisiä ja lääkinnällisiä tarkoituksia varten. Vuonna 1935 Kansainliiton terveyskomitea suositteli kannabisuutteiden eli -tinktuuroiden ottamista kansainvälisen valvonnan alaisuuteen.

Toisen maailmansodan jälkeen Maailman terveysjärjestö, WHO, otti hoitaakseen Kansainliiton terveystoimet. WHO:n riippuvuutta aiheuttavien aineiden asiantuntijakomitea, ECDD, julkisti vuosina 1955, 1960 ja 1965 kielteisen kantansa kannabiksen lääkekäytölle. Näissä raporteissa ei käsitelty lainkaan kannabiksen riippuvuuspotentiaalia, mikä on kuitenkin kieltämisen toinen perustelu.

Kannabiksen sisällyttäminen vuoden 1961 Single Convention sopimuksen vaarallisimpien huumausaineiden luokkaan perustui vain ja ainoastaan P.O. Wolffin vuonna 1955 laatimaan tarkoituksenmukaisesti valikoituun kirjallisuuskatsaukseen ‘The Physical and Mental Effect of Cannabis’. Tohtori P. O. Wolff oli WHO:n riippuvuutta aiheuttavien huumeiden osaston johtaja, joka toimi WHO:n riippuvuutta aiheuttavien aineiden asiantuntijakomitean sihteerinä. Wolff toi Harry Anslingerin 1930-luvulla luoman reefer madness hysterian kansainvälisen kannabiksen valvonnan perustaksi; hän mm. väitti, että kannabiksen käyttö johtaa heroiinin suonensisäiseen käyttöön.

WHO:n asiantuntijakomitean kesällä 2014 julkaiseman raportin “Cannabis and cannabis resin. Information document.” perusteella voidaan odottaa, että kannabiksen luokittelun uudelleen arviointi tullaan tekemään vuoden 2016 YK:n erikoisyleiskokousta varten.

Kannabiksen uudelleenluokitteluun tarvitaan kokouksen yksinkertainen enemmistö, ei konsensusta. Tämä uudelleenluokittelu avaa aivan uusia keinoja käytännön politiikan tasolla. Esimerkiksi lääkekäyttö voitaisiin vapauttaa byrokraattisesta reseptipakosta.

Kannabiksen laillistaminen on avannut myös muita mahdollisuuksia soveltaa sopimuksia pitäen kiinni kansainvälisistä perusvelvoitteista. Valtio voi vetäytyä sopimuksesta ja liittyä siihen uudelleen tehden varaumia kuten Bolivia teki laillistaessaan perinteisen kokapensaan lehden käytön. Joukko valtioita voi sopia keskenään sopimuksen soveltamisesta yhteisalueella kuten EU tai Etelä-Amerikan valtiot.

Hamppupensas ja sen vaikuttava aine, THC, kuuluvat eri sopimusten piiriin. THC:llä tunnustetaan olevan lääkinnällisiä vaikutuksia kun taas hamppupensaan kieltäminen vuoden 1961 perustuu sille, ettei sillä ole minkäänlaista lääkinnällistä käyttöä. Tämä on vain yksi esimerkki koko valvontajärjestelmän sisäisistä ristiriidoista.

YK:n huumevalvonnassa pitkään toiminut Sandeep Chawla nosti esille kansainvälisen huumevalvonnan pahimman kompastuskiven, joka on kannabiksen asettaminen samaan ryhmään heroiinin, kokaiinin ja metamfetamiinin kanssa. Tämä on perusteeton ristiriita ja tulee olemaan neuvottelujen keskiössä vuonna 2016.

Chawla nostaa myös esille, kuinka vuoden 1988 sopimukselle ei säädetty minkäänlaista valvontajärjestelmää. Tämä sopimus toi virallisesti kriminaalipolitiikan huumevalvonnan keskiöön mm. velvoittamalla kriminalisoimaan huumeiden käyttö.

Kysymys ei ole enää siitä, pitäisikö järjestelmää muuttaa vaan siitä, milloin ja miten se muutetaan. Kansainvälinen huumevalvonta voidaan palauttaa hoitamaan perustehtäväänsä eli huumausaineiksi luokiteltujen aineiden kansainvälisen kaupan valvontaa. Tämän valvontajärjestelmän arvovalta voidaan palauttaa vain lopettamalle sen käyttäminen näiden aineiden käyttäjien kriminalisointiin ja marginalisointiin, mikä on itse asiassa sopimusten hengen vastaista.

Tiekartta kieltolain jälkeiseen maailmaan

Sandeep Chawla pitää kannabiksen nykyistä valvontaa “koko huumevalvontajärjestelmän heikoimpana lenkkinä, mikä on ollut selvää jo 30 vuotta”.

Dallas%2018.10.14Suurin este järkevän uudistuksen toteuttamiselle on kansainväliselle ja kansallisille tasoille juurtuneet huumeiden valvontabyrokratiat. Näille huumeiden valvontajärjestelmien purkaminen merkitsee heidän olemassaolonsa kyseenalaistamista. 

“Jos luot byrokratian jonkin ongelman ratkaisemiseksi, tuon byrokratian työ loppuu ongelman ratkettua”, Chawla tiivisti huumevalvonnan perusongelman.

Näitä byrokratioita ovat Yhdysvalloissa huumepoliisi DEA, valkoisen talon huumetoimisto ONDCP ja huumeriippuvuuden kansallinen instituutti NIDA. Nämä ovat huumelain luomia instituutioita, joiden tehtäväksi on laissa määritelty kannabiksen kielteisten vaikutusten korostaminen. Jopa tieteellisenä tutkimuslaitoksena pidetyn NIDA:n agendalla on ollut vain kannabiksen haittavaikutusten tutkiminen. Obaman viimeisen kahden vuoden aikana nämä viimeiset esteet on toivottavasti saatu uudistettua toimimaan tutkitun tiedon perustalta.

Tulee kestämään kauan laatia kokonaan uusi sopimusjärjestelmä, jossa olisivat mukana kaikki psykoaktiiviset aineet. Sopimusjärjestelmä sallii jo nyt liberaalit kokeilut ja kannabiksen kaupan laillistamisen. Tämän takia Coloradon ja Washingtonin ratkaisua laillistaa kannabiskauppa tullaan seuraamaan suurennuslasin kanssa. 

Valvontajärjestelmää muutettaessa pitää alkaa harkitsemaan esimerkiksi sitä, miten kotimaisen kannabiksen tuotannon lisäksi Marokossa tuotettu hasis voidaan pitää mukana markkinoilla.

Yhdysvallat on asettumassa samaan rintamaan kansainvälisen huumepolitiikan reformoimiseksi kuin aiemmin Global Commission on Drug Policy, Amerikan valtioiden liitto, OAS, sekä WHO.

Lähde: Washington Post 15.10.2014LA Times 17.10.2014Trends in Global Drug Policy 9.10.2014Huffington Post 25.9.2014Politics 15.10.2014, Drug Policy Alliance 16.10.2014InSightCrime 13.10.2014Vox 14.10.2014Washington Post 17.10.2014CNN 21.10.2014

Brookings instituutin julkinen keskustelutilaisuus: International Impacts of the U.S. Trend toward Legal Marijuana


perjantai 24. lokakuuta 2014

Uruguayssa laillistamisen jatko ratkeaa äänestyskopissa

Uruguayssa pidetään presidentinvaalit sunnuntaina 26.10. Vaaleissa ratkeaa presidentti Jose Mujican alulle paneman kannabiksen laillistamisen jatko.

altUruguayn johtavan oppositiopuolueen, kansallisen keskustapuolueen, kandidaatti Luis Lacalle Pou, 41, kertoi haastattelussa, että hän aikoo voittaessaan peruuttaa uraa uurtavan kannabislain, joka laillistaisi kannabiksen tuotannon ja myynnin.

Etelä-Amerikkalainen Uruguay aikoo sallia maailman ensimmäisenä valtiona kannabiksen kasvatuksen ja jakelun. Kaksi kolmasosaa kansalaisista kuitenkin vastustaa tätä kokeilua, jolla pyritään ottamaan kannabiskauppa pois huumejengeiltä. Käyttöä ei ole koskaan kriminalisoitukaan liberaalissa Uruguayssa.

“Lupaan sallia käyttäjien kasvattaa omat kannabiksensa kotonaan sekä kannabisklubit mutta peruuttaa loput, varsinkin valtion toteuttaman kannabiksen kaupallistamisen”, Lacalle Pou kertoi haastattelussa.

Mielipidemittausten mukaan Pou on liki tasoissa vallassa olevan Frente Amplio -puolueen ehdokkaan Tabare Vazquezin, 74, kanssa, joka on luvannut jatkaa edeltäjänsä Jose Mujican hanketta. Jose Mujica on ollut presidenttinä vuodesta 2010 eikä Uruguayn perustulain mukaan saa jatkaa heti perään toista viiden vuoden kautta. Tabare Vazquez oli presidenttinä vuosina 2005 - 2010.

Kummallakaan ehdokkaalla ei mittausten mukaan ole selkeää 51%:n enemmistöä ensimmäisen kierroksen voittamiseen, joten ratkaisu voi tapahtua vasta toisella kierroksella 30. marraskuuta. Mielipidemittausten mukaan he olisivat tasoissa myös toisella kierroksella.

Oikeistolaisen Colorado -puolueen edustaja Pedro Bordaberry on julkisesti vastustanut laillistamista ja hän on ilmoittanut tukevansa opposition ehdokasta toisella kierroksella.

Kannabiksen laillistaminen ei ole ollut presidentinvaalien tärkein teema ja Lacalle Pou kertoi kantansa aivan viime hetkillä. Presidentti tarvitsee taakseen myös kongressin ja senaatin enemmistön.

Kannabiksen laillistava laki hyväksyttiin viime joulukuussa ja sen toteuttamista on seurattu hyvin tarkkaan naapurimaissa Brasiliassa ja Argentiinassa, jotka ovat paitsi mantereen suurimpia myös konservatiivisen katolisen kulttuurin leimaamia valtioita.

Lähde: Reuters 22.10.2014

Kannabis on Uruguayssa käytännössä jo niin laillista, ettei sitä voi enää rekriminalisoida


keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Yhdysvaltain välivaaleissa laillistamisaloitteita enemmän kuin koskaan

Yhdysvaltain kongressivaaleissa 4. marraskuuta äänestetään jälleen kannabisaloitteista. Kahdessa osavaltiossa sekä pääkaupungissa Washington D.C:ssä äänestetään kannabiksen laillistamisesta ja Floridassa sen lääkekäytön laillistamisesta. Tähän saakka kertyneet kokemukset osoittavat, että laillistaminen on nuorison kannalta turvallinen ratkaisu eikä sitä pidä valvoa liian tiukkapipoisesti.

altYhdysvalloissa vallitsee tällä hetkellä neljä erilaista kannabiksen valvontamallia: liittovaltio kieltää sen kokonaan ja kiistää sen käytön lääkkeenä, 17:ssä osavaltiossa sen käyttö on dekriminalisoitu, 23:ssa osavaltiossa ja Washington D.C:ssä on sallittu sen lääkekäyttö ja kahdessa osavaltiossa, Coloradossa ja Washingtonissa, se on laillistettu kokonaan.

Tämä viimeinen kategoria voi kasvaa merkittävästi marraskuun 4. päivänä pidettävissä kongressivaaleissa, joissa on huumepolitiikan uudistamista koskevia aloitteita on enemmän kuin koskaan. Näiden vaalien jälkeen kannabiksen laillistamisen ennustetaan kiihtyvän entisestään. 

Oregonissa äänestäjät saavat päättää tekeekö Measure 91 lakialoite osavaltiosta Yhdysvaltain kolmannen kannabiksen laillistaneen osavaltion. Aloitteen mukaan yli 21 vuotiaat saavat pitää hallussaan pieniä määriä kannabista ja Oregonin alkoholivalvontavirasto alkaisi valvomaan myös kannabiskauppaa. Verotus aiotaan pitää niin alhaisena, että laillisten myymälöiden hintataso voisi kilpailla katukaupan kanssa. Lakialoite sallii aikuisten kasvattaa neljä kasvia omaan käyttöön valvotuissa olosuhteissa. Kannabiksen lääkekäytön hyvin hoidettu valvonta tekee muutoksesta helpon.

Alaskassa Ballot Measure 2 lakialoite noudattaa Coloradon mallia. Ikärajaksi tulisi 21 vuotta, kannabiksen kauppaa valvomaan perustettaisiin valvontavirasto ja tukkukaupassa vero olisi 50$ unssilta. Alaska on ollut uranuurtaja kannabiksen käytön sallimisen suhteen ja siellä on saanut kasvattaa kannabista 1970-luvulta saakka omaan käyttöön. Alaskassa laillistettiin lääkekäyttö jo vuonna 1998. Alaska on republikaanien hallitsema mutta osavaltiota luonnehtii syvälle juurtunut henkilökohtaisten vapauksien kunnioittaminen. Kannabiksen laillistaminen Alaskassa lähettää selkeän symbolisen viestin muihin republikaanisiin osavaltioihin.

Yhdysvaltain pääkaupunki Washington D.C. dekriminalisoi kannabiksen käytön aiemmin tänä vuonna mutta Initiative 71 lakialoite menee vielä pitemmälle. Aloitteen mukaan yli 21 vuotiaat saavat laillisesti pitää hallussaan kannabista ja kasvattaa kuusi kasvia omaan käyttöön sekä antaa enintään unssin verran muiden käyttöön. D.C:n lainsäädäntö kieltää verotuksesta päättämisen kansanäänestyksellä mutta kaupunginhallitus suunnittelee jo lakia, joka valvoisi ja verottaisi kannabiksen myyntiä D.C:n alueella. Yhdysvaltain kannabiksen kieltolakia on toteutettu innokkaimmin ja sen toteutustapa on ollut rasistisinta sen pääkaupungissa. Siksi Initiative 71:n kampanjoinnissa on korostettu kieltolain tuhoisaa vaikutusta mustien asuinalueilla ja yhteisöissä. Työntekijäjärjestöt The Service Employees International Union, United Commercial Food Workers sekä D.C. Working Families ovat ottaneet kantaa laillistamisen puolesta.

Floridassa äänestäjät saavat päättää näiden vaalien ainoasta kannabiksen lääkekäytön laillistavasta lakialoitteesta Amendment 2. Lakialoitteen läpimeno olisi tärkeä edistysaskel eteläisissä osavaltioissa, missä suhtaudutaan kaikista ankarimmin kannabiksen käyttöön. Floridassa tarvitaan yli 60%:n kannatus lakialoitteen läpimenoon kansanäänestyksellä mutta mielipidemittaukset osoittavat sille 48%:n kannatusta vastustajien 44%:a vastaan. Vaikka mielipidemittaukset osoittavatkin selkeän enemmistön kannattavan lakialoitetta, ovat sen vastustajat saaneet taakseen merkittävän tuen mm. kasinomoguli Sheldon Adelsonin sijoittaessa miljoonia dollareita kannabiksen vastaiseen kampanjointiin. Floridassa onkin tällä hetkellä parhaiten organisoitu ja rahoitettu kannabiksen laillistamisen vastainen liike Yhdysvalloissa.

altKaliforniassa ei äänestetä tänä vuonna kannabiksesta vaan Yhdysvaltain ankarimman rikoslain uudistamisesta. Vuonna 2011 Kalifornian korkein oikeus langetti osavaltiolle tuomion siitä, että osavaltion vankiloiden olosuhteet rikkovat perustuslaissa säädettyä julman ja epätavallisen kohtelun kieltämistä. Korkein oikeus määräsi osavaltion vapauttamaan 30 000 vankia. Proposition 47 lakialoite tähtää yli miljardin dollarin säästöihin vuodessa lieventämällä pikkurikosten rankaisemista ja näiden rahojen suuntaamiseen koululaitokseen, rikosten uhrien hoitamiseen ja mielenterveyspalveluihin. Lakialoitteen vaikutuksia luonnehditaan syvällisiksi, ja läpimennessään se toimisi esikuvana muiden osavaltioiden rikoslakien uudistamiselle.

Arizonassa ei järjestetä kansanäänestystä kannabiksen laillistamisesta mutta republikaaninen kansanedustaja Ethan Orr aikoo esittää ensi vuonna lakialoitteen kannabiksen viihdekäytön laillistamiseksi. Osavaltion lainsäädännön mukaan kansalaisaloitteella säädetty laki on vaikeampi muuttaa kuin osavaltion kongressin säätämä laki. Edustaja Orr yrittää saada osavaltion muut kansanedustajat vakuuttuneiksi tämän järjestelmän eduista ennen kuin asia tulee kansanäänestykseen vuonna 2016.

Missourin osavaltiossa puolestaan etenee demokraattisen kansanedustajan Chris Kellyn lakialoite 1659, joka loisi osavaltioon laillisen kannabiksen viihdekäytön valvontajärjestelmän. Veroksi tulisi 25%, täysi-ikäinen osavaltion asukas saisi kasvattaa kahdeksan kasvia ja jokaisessa kunnassa saisi olla yksi vähittäismyyjä 2500 asukasta kohden. Tämä tarkoittaisi, että St. Louisin maakuntaan tulisi 400 kannabiksen vähittäiskauppaa ja itse kaupunkiin 127.

Delawaren osavaltiossa 56% kannattaa kannabiksen laillistamista vastustuksen ollessa vain 39%. Tänä vuonna osavaltion kongressissa käsitelty demokraattisen kansanedustajan Helene Keeleyn laillistamilakisaloite “kuoli" käsittelyprosessin aikana mutta hän aikoo laatia uuden heti ensi vuoden tammikuussa jos hänet valitaan uudelle kaudelle.

Guamilla äänestetään kannabiksen lääkekäytön laillistamisesta. Guamista voi siten tulla ensimmäinen Yhdysvaltain hallinnoima territorio, jossa lääkekäyttö olisi laillista. Guamin lainsäätäjät asettivat tämän lain kansan äänestettäväksi. Sen mukaan hallussapito ja kasvatus tulisivat laillisiksi aikuisille.

Coloradon osavaltiossa kannabis laillistettiin kansanäänestyksellä vuonna 2012 mutta tänä vuonna Lakewoodin kaupungissa ja useissa maakunnissa äänestetään kannabiskauppojen sallimisesta sekä kaupan paikallisesta verotuksesta.

Mainen osavaltiossa Portlandin kaupungissa dekriminalisoitiin alle unssin hallussapito vuonna 2103. Tänä vuonna ainakin Yorkin, South Portlandin ja Lewistonin asukkaat äänestävät samanlaisista aloitteista. Aloitteilla tuetaan myös kannabiksen laillistamista osavaltion tasolla.

Michiganin osavaltiossa seitsemässä kaupungissa asukkaat ovat jo päättäneet dekriminalisoida kannabiksen hallussapidon. Tänä vuonna ainakin 11:ssä kaupungissa äänestetään vastaavanlaisista aloitteista.

New Mexicon osavaltiossa Santa Fen kaupunki dekriminalisoi kannabiksen hallussapidon, ja nyt marraskuussa Bernalillon ja Santa Fen maalaiskunnissa äänestetään dekriminalisoinnista.

Philadelphian kaupungissa hyväksytty kannabiksen dekriminalisointilaki astuu voimaan 20.10.2014. Siitä alkaen alle unssin hallussapidosta voi saada 25$ sakot ja julkisella paikalla polttamisesta 100$:n sakot. Poliisi ei saa enää käyttää käsirautoja näistä teoista kiinni saatuihin eikä heitä saa enää laittaa selliin. Philadelphian dekriminalisointihanke sai tulta alleen, kun paljastui, että kannabiksen hallussapidosta pidätetyistä jopa yli 80% oli afroamerikkalaisia.

Massachusettsin osavaltiossa kahdeksassa maakunnassa äänestetään aloitteesta, joka kehottaa alueen kansanedustajia kannattamaan laillistamista osavaltion lainsäädäntöelimissä.

Laillistamisen ja dekriminalisoinnin seurausvaikutukset

altKieltolain kannattajat jeesustelevat väitteellä, että kannabiksen ja ylipäänsä huumausaineiden käytön dekriminalisointi ja laillistaminen merkitsevät “käsien nostamista” ongelmien edessä ja seurauksena olisi vain lisää käyttäjiä ja ongelmia. Nyt tähän väitteeseen löytyy vastinetta ja vieläpä sieltä kieltolain kotimaasta, Yhdysvalloista.

Kaliforniassa dekriminalisoitiin kannabiksen käyttö vuonna 2011. Tuore Center on Juvenile and Criminal Justice raportti dekriminalisoinnin seurauksista kertoo ongelmien vähenevän lukuisilla mittareilla arvioituna. 

“… kannabiksen dekriminalisoiminen Kaliforniassa ei ole aiheuttanut haitallisia seurausvaikutuksia teini-ikäisille kuten rikollisuuden lisääntymistä, yliannoksia, päihtyneenä ajamista eikä koulun keskeyttämistä. Itse asiassa nuorison tilanne on kohentunut Kaliforniassa kaikkien näiden riskien osalta dekriminalisoinnin jälkeen.”

Merkittävin havainto oli koulun keskeyttämisen väheneminen. Tutkimuksissa on nostettu esille runsaan kannabiksen käytön ja koulun keskeyttämisen välinen yhteys. Monet asiantuntijat kuitenkin kiistävät suoran syy-seuraus suhteen vaan tässäkin ongelmassa on useita muuttujia. Joka tapauksessa raportin luvut antavat ymmärtää, etteivät akateemiset saavutukset tule romahtamaan laillisen kannabiksen maailmassa.

Vaikka dekriminalisointia ei voitaisikaan osoittaa muutosten syyksi niin selvää on se, etteivät kauhuskenaariot ole toteutuneet. Tämä sama tarina toistuu muissakin aihetta selvitelleissä tutkimuksissa.

- Teini-ikäisten huumeiden ja alkoholin käyttö vähenee vaikka yhä useampi osavaltio on dekriminalisoinut kannabiksen käytön ja laillistanut lääkekäytön.

- Lääkekäytön laillistaneissa osavaltioissa nuorten kannabiksen käyttö ei poikkea muiden osavaltioiden luvuista.

- Lääkekäytön laillistaneissa osavaltioissa sen sijaan reseptilääkkeiden aiheuttamat yliannoskuolemat ovat vähentyneet.

- Alaskassa on kannabiksen henkilökohtainen käyttö ollut de facto laillista jo 40 vuotta ja silti osavaltio on taloudellisilla ja demografisilla mittareilla Yhdysvaltojen keskivertoa.

Näiden esimerkkien valossa kannabiksen laillistamiseen ei kannata suhtautua liian tiukkapipoisesti. Coloradon ja Washingtonin osavaltioissa saaduista opeista voidaan oppia seuraavien osavaltioiden järjestelmiä suunnitellessa.

altYksi oleellisista opetuksista on ollut se, että verotuottoihin kannattaa alussa suhtautua varovaisesti. On arvioitava myös sitä, miten kannabiksen lääkejakelu voi vaikuttaa viihdekannabiksen myyntiin.

Washingtonin osavaltiossa kasvatuslupien käsittely tukkeutui täytäntöönpanon ympärille luotuun raskaaseen byrokratiaan niin, etteivät kasvattajat saaneet satoa valmiiksi avajaispäivään. Suunnitelmat korkeista verotuotoista kariutuivat. Verotuksen luoma katukauppaa korkeampi hintataso myös pitää laittoman katukaupan vielä pitkään hengissä.

Tuoreen arvion mukaan kannabiksen laillisen kaupan arvo voi vuonna 2020 yltää jo 21 miljardiin dollariin. Jos kaikissa USA:n osavaltioissa ja D.C:ssä kannabista myytäisiin laillisten kanavien kautta vuonna 2020, voisivat lääke- ja viihdemyynti yltää yhteenlaskettuna 35 miljardiin dollariin. 

Ennen kannabiksen lääkekäytön sekä Coloradon ja Washingtonin osavaltioissa toteutettua kannabiksen kokonaan laillistamista USA:ssa arvioitiin tuotettavan 10 miljoonaa paunaa eli noin 5 miljoonaa kiloa kannabista vuodessa. Meksikosta salakuljetettiin 40 miljoonaa paunaa eli noin 20 miljoonaa kiloa. Meksikon ns. huumekartellit ovat monialaisia rikollisjärjestöjä, joiden tuloista kannabiskauppa on muodostanut 35 - 40%.

Kuluneiden viiden vuoden aikana kannabiksen tukkuhinta Meksikossa on romahtanut 100 dollarista per kilo alle 25 dollarin. Aikaisemmin laajamittaisesta kannabiksen kasvatuksesta tunnetussa Sinaloan osavaltiossa ei enää kannata viljellä kannabista vientiin. Jokainen laillisesta kannabiksen myynnistä saatu dollari on pois järjestäytyneeltä rikollisuudelta ja siksi verotuksen kanssa kannattaisi pitää pipo löysällä.

Seuraavan kerran kannabiksen laillistamisesta äänestetään vuonna 2016 presidentinvaalien yhteydessä ja osavaltiota on mukana yhä enemmän. Siihen mennessä loputkin liittovaltion asettamat esteet on saatu raivattua.

ABCNews This Week: ABC kanavan asiantuntijalääkäri Richard Besser, ABC kanavan toimittaja Pierre Thomas, Washingtonin osavaltion laillistamiskampanjan vetäjä Alison Holcomb ja Denver Post sanomalehden kannabistoimittaja Ricardo Baca keskustelevat laillistamisen vaikutuksista:¨

Afroman: Because I get high:

Lähde: MPPNew York Times 6.10.2014Huffington Post 18.9.2014, New York Times 6.10.2014, Washington Post 15.10.2014Vice News 9.5.2014


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...