Poliisin väärinkäytökset kannabiksen kriminaalivalvonnassa

Huumausainerikoksia kirjattiin vuonna 2010 19670, mikä on 7 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Huumausainerikoksista suurimman ryhmän muodostavat huumausaineen käyttörikokset, joita ilmeni 12087 (mistä oli kasvua edellisvuodesta 6-7%). Törkeiden huumausainerikosten määrä lisääntyi viidenneksen. Niitä tuli ilmi 1100.

Vuonna 2010 poliisin antamien tietojen mukaan poliisi suoritti kaikkiaan 17034 kotietsintää ja takavarikkoa, takavarikoi 15000 kannabiskasvia ja noin 80 kiloa "marihuanaa" sekä lisäksi ahdisteli ja retuutti tilastoimatonta määrää kannabiksen käyttäjiä. Poliisin antamiin tietoihin kannattaa suhtautua varauksella, koska jos poliisi tekee kotietsinnän ilman lupaa, ei sitä luultavasti tilastoida.

Kun poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tuli Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vuoden 2010 tammi-joulukuussa kaikkiaan 432000 rikosta, mikä on 8500 tapausta (2 prosenttia) vähemmän kuin vuotta aiemmin, merkitsee huumerikosten kasvu poliisin keskittäneen resurssejaan käyttörikosten ja kannabiksen kotikasvatuksen selvittämiseen. (Lähde 1)

TuSKY keräsi lukijoiltaan kyselykaavakkeella kokemuksia poliisin toiminnasta viime keväästä saakka. Kertomuksia kertyi 24 kappaletta, joista neljä tuli naisilta, 16 miehiltä ja neljässä kertomuksessa ei selviä kertojan sukupuoli sekä lisäksi yhdeksässä tapauksessa on mukana useampi henkilö. Suurin osa tapauksista on tuoreita kokemuksia, mutta mukana on myös pari kertomusta, jotka kertovat pitempiaikaisesta ahdistelusta eli suomalaisesta "profiloinnista".

Kertomuksissa esille nousevat teot jakautuvat seuraavasti:

• 17 kotietsintää
• 14 henkilöntarkastusta tai -katsastusta eli ratsaamista
• 5 pidätystä
• 12 ahdistelua / profilointia
• 4 huumepikatestiä eli tikutusta
• 8 takavarikointia
• 1 pikasakko

Kertomukset ovat hyvä otos huumevalvonnan tämän hetkisestä tilasta, koska ne kertovat huumepolitiikan käytännöstä mietintöjen ja juhlapuheiden takaa, huumesodan etulinjasta poliisin termein. Osa kertomuksista on voitu vahvistaa myös muista lähteistä saaduilla tiedoilla.

1. Poliisin esittäytyminen

Poliisin ottaessa kontaktia hänen pitää esittäytyä, mikä tapahtuu virkamerkkiä näyttämällä. Norjassa sattunut oikeistoterroristin isku toi esille ongelman poliisin tunnistamisesta, olihan kyseinen terroristi pukeutunut poliisiksi. Suomen poliisijohtaja Robin Lardot vahvisti poliisin tunnistamisohjeet teon jälkeen: poliisilla on oltava aina virkamerkki mukana, poliisilla on helposti tunnistettava virka-asu, liikkuu pääsääntöisesti pareittain ja ajaa merkityllä poliisiautolla. (Lähde 2)

Huumepoliisi liikkuu yleensä siviilivaatteissa, ajelee siviiliautolla, mutta kuitenkin vähintään pareittain. Tällöin virkamerkistä tunnistaminen on ainoa keino erottaa poliisit rikollisista tai huijareista.

Sangen tavallinen tapa ottaa kiinni huumerikollinen: "Musta maija tai siviiliauto, joskus kaksi tai kolme partiota saartavat ja joku huutaa auton ikkunasta "hei kaveri, pysähdy". "Onko henkilöllisyystodistusta, onko hakuja päällä, onko mitään päällä, katsotaan taskut".

Tietoomme tulleissa kertomuksissa poliisin tunnistaminen ei nouse esille. Usein poliisi turvautuu ns. profilointiin eli tutkii "vanhoja tuttujaan", jolloin molemmat osapuolet ovat oppineet tunnistamaan toisensa. Tämä vakiintunut käytäntö voi heikentää poliisin intoa esitellä virkamerkkiään.

2. Tarkastus, katsastus ja DNA

Suomessa pelkkä kannabiksen käyttö on kriminalisoitu ja siitä voidaan langettaa kuuden kuukauden vankeusrangaistus - mitä ei tosin koskaan ole langetettu. Käytön dekriminalisointi olisi huumausainepoliittisesti järkevä teko, mutta virkamiehet vastustavat sitä sen takia, että vankeusrangaistuksen säätämisellä on oikeutettu virkamiesten tunkeutuminen ihmisten yksityisyyteen: rangaistavuus oikeuttaa poliisin henkilöntarkastukset, kotietsinnät ja muut toimenpiteet.

Laki määrittelee sen, kuinka lähelle poliisi saa tulla kansalaisen fyysistä kehoa. Jos kannabiksen käyttö dekriminalisoitaisiin, menettäisi poliisi oikeuden tulla ihmisten taskuille ja laukuille mielivaltaisesti.

Poliisin oikeus rikkoa ihmisen koskemattomuus ja tunkeutua yksityisyyteen perustuu epäillyn rikoksen rangaistavuuteen. Lievin aste on henkilöntarkastus, eli poliisi voi tutkia taskut ja laukut pelkän käyttörikoksesta epäilyn perusteella. Käyttörikoksen laissa säädetty enimmäisrangaistus oikeuttaa tähän, vaikka ketään ei siis ole tuomittu vankilaan käytöstä. Henkilöntarkastus saadaan tehdä henkilölle, jota epäillään rikoksesta, josta voi enimmillään seurata vähintään kuusi kuukautta vankeutta.

Esimerkkejä siitä, miten oikeusvaltiossa ei saisi toimia pelkän poliisin intuition varassa:

"Olin ystäväni kanssa odottamassa linja-autoa pysäkillä Turun torilla, kun huomasin mustan maasturiauton tekevän u-käännöksen kohdallamme. Ulos astuivat 2 poliisia siviilivaatteissa ja nöyryyttävästi pistivät minut ja ystäväni seinää vasten n. 50 ihmisen tuijottaessa meitä tyyliin "vitun narkkarit" ! Kysyin pälvikaljuiselta poliisilta syytä ratsaamiseen ja vastaus oli vain naurua, että voimme tehdä näin." (9)

"Istuimme muutaman takkutukkaisen ystävän kanssa jokirannassa. Emme käyttäneet mitään päihteitä (alkoholia, tupakkaa tai hamppua). Siviilipoliisi auto pysähtyi taaksemme ja tuli saman tien meidät nähtyään tutkimaan taskumme ja reppumme. kyseltyämme syytä ratsiaan he vastasivat: "me nyt vaan käydään vähän tyyppejä läpi."" (10)

Henkilönkatsastus on ankarampi pakkokeino, jossa tullaan jo iholle. Tällöin epäillystä rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta. Poikkeuksena henkilönkatsastus voidaan suorittaa rattijuopumus- ja käyttörikosepäilyn yhteydessä.

Esimerkki täysin laittomasta henkilönkatsastuksesta: "Noh, kun asunnosta ei löytynyt mitään kiinnostavaa vaatteitten repimisen ja muutenkin kaikkien kaappien tyhjentämisen jälkee lattialle, nii he ajattelivat hieman nöyryyttää mua vielä ja päättivät että ehkäpä mun anuksessa on pajaa piilos, joten minut pyydettiin riisuutuun alasti kotonani keskellä olohuonetta ja näyttämään persereikäni." (19)

Poliisi ei saa tehdä henkilönkatsastusta, vaan ainoastaan samaa sukupuolta oleva terveydenhoitohenkilö, kuten lääkäri tai sairaanhoitaja.

Pakkokeinolaki mahdollistaa DNA-näytteen ottamisen henkilöltä, jos hän on epäilty rikoksesta, jonka maksimirangaistus on vähintään puoli vuotta vankeutta. Näytteitä otetaan etenkin henki- ja seksuaalirikoksia tutkittaessa. (Lähde 3)

Esimerkiksi nämä tapaukset ovat liioittelua henkilönkatsastuksessa: "Ensimmäinen käyttörikos annettiin kännykkävideosta jossa poltan jotai älyämpäristä. Kielsin sen olevan kannabista, mutta sain sakon kuitenkin. Tämän takia otettiin myös dna, sormenjäljet ja kuvat." (1)

"Kotietsinnässä löytyi viisi kasvia, poltteluvälineitä ja hieman lehteä. Tämän seurauksena minut ja veljeni vietiin poliisiasemalle putkaan, jossa vietimme kaksi yötä. Myönsimme syyllisyytemme heti kasvatukseen ja siitä huolimatta meitä kuulusteltiin jatkuvasti ja otettiin dna kokeet, sormenjäljet ja muut erityistuntomerkit. Viimein takaisin kotiin päästyämme koko huoneisto oli sekoitettu täysin." (17)

Poliisi ei saa suorittaa henkilöntarkastusta ilman, että poliisi on suorittamassa jotain tiettyä tehtävää, jolla tämä tarkastus voidaan perustella. Henkilön aiempi rikollinen tausta tai tietynlainen ulkonäkö eivät oikeuta henkilöntarkastukseen. Henkilöntarkastuksesta tulee pyytää henkilöntarkastuspöytäkirja.

3. Ahdistelu ja profilointi

Rikollisten profilointi on USA:n liittovaltion poliisin FBI:n kehittämä rikostutkinnan muoto, joka on saapunut Suomeen monien muiden amerikkalaisten rikostutkinnallisten innovaatioiden ohella. Profiloinnissa periaatteessa haetaan mahdollisia rikollisia todennäköisten tunnusmerkkien avulla, mutta sillä ei kuitenkaan ole sellaista tehoa, kuin TV-sarjoissa esitetään. (Lähde 4)

Suomessa huumepoliisi yrittää oikoa tutkinnallisia mutkia profiloimalla potentiaalisia huumeiden käyttäjiä, mikä tarkoittaa lähinnä hipinnäköisten ihmisten tehovalvontaa vaikka varsinkin kovien huumeiden käyttäjät voivat näyttää ennemmin urheilijanuorilta vasta varastetuissa urheiluvaatteissaan.

Apulaisoikeusmiehen antamissa huomautuksissa todetaan, ettei henkilön aikaisemmin saama tuomio saa vaikuttaa kotietsinnän suorittamiseen jollei mitään muuta perustetta löydy. Saamassamme aineistossa poliisin ahdistelu eli muutamien ihmisten ottaminen silmätikuksi näyttää tavalliselta taktiikalta tutkia kannabisrikoksia. Omaa työtään helpottaakseen poliisi seuraa "poliisin vanhoja tuttuja" ja joskus tietysti löytääkin jotain, mikä oikeuttaa jatkamaan tätä käytäntöä.

Poliisi ei saa suorittaa työtään tällä perusteella: "Kaikki tämä sen takia että olin noin vuotta aikaisemmin jäänyt kotikasvatuksesta kiinni ja ko. poliisit tunsivat minut ulkonäöltä. Ja tämän tapauksen jälkeen sama häiriintynyt kusipääpoliisi penkoo taskuni käytännössä joka kerta kun tulee vastaan. Että semmosta täällä hämeessä." (6)

"on ahdistelua ratsata minua jo n.15. kerran putkeen, kun ei minulta koskaan mitään ole löytynyt..." (20)

Profilointi muuttuu tällöin helposti häirinnäksi ja ahdisteluksi. Yhdessä tapauksessa erään kaupungin poliisi ilmoitti toisen kaupungin poliisille "huumehemmojen olevan tulossa", mikä aiheutti kotietsinnän aamulla, jonka tuloksena poliisi takavarikoi alle gramman verran lehteä. Tapaus kertoo siitä, millaisen resurssimäärän poliisikoneisto on panostanut yhden ainoan operaation taakse, josta seurauksena kirjoitetaan yksi sakko.

4. Tikutus eli huumepikatestin käyttö

EU-projektina toteutetussa tutkimuksessa huumepikatestit todettiin epäluotettaviksi erityisesti kannabiksen osalta ja sen mukaan niiden käyttöä tulisi rajoittaa, eikä niiden antamista tuloksista saisi tehdä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä ennen pikatestin tuloksen varmistavaa laboratoriotutkimusta (Lähde 5). Tietoomme tulleiden tapausten valossa tikutusta käytetään jopa tilanteissa, jossa henkilö ei ajanut autoa, vaan hänet otettiin kadulla kiinni pikatestiä varten. Kaiken lisäksi pikatestin tulosta ei näytetty pakkotoimen kohteelle, vaikka sen tulosta käytettiin syynä kotietsinnälle.

"Olin kävelemässä töistä kotiin ja poliisit ajoivat jalkakäytävälle perääni ja kehoittivat pysähtymään. Tiedustelin heidän asiaansa niin ilmoitettiin, että "haiset pilvelle kilometrin päähän". Poliisit tutkivat minut ja kun eivät mitään löytäneet niin ottivat huumepikatesterin esiin joka näytti heidän mukaansa positiivista. Outoa sinänsä, koska en ollut kyseisenä päivänä mitään polttanu. Tulosta minulle ei näytetty." (6)

"Tulin pyörällä kotiin auttamasta isääni töissä, poliisi ajoi kotipihaani, jäin ihmeissäni tuijottamaan että millä asialla he olivat, hetken heitä tuijotettuani poliisi astui ulos autosta, ja tuli väittämään että olen epäilyttävä henkilö, herranjestas kai sitä omassa kotipihassaan saa ihmetellä mitä poliisi tekee kun istuu vaan autossa ja vahtaa minua, ilmeisesti partani ja "hipihtävä" ulkonäköni aiheutti epäilyksen...

... Sitten poliisi halusi tehdä minulle liikenteenvalvontaan tarkoitetun sylkitestin! Ihmettelenkin mistä lähtien omassa kotipihassaan oleminen on epäilyttävää toimintaa, ja oikeuttaa liikenteenvaltontaan tarkotetun sylkitestin tekemisen vaan sillä perusteella että olen poliisin mielestä epäilyttävä, vaikka en ole tehnyt mitään ansaitakseni kyseiset epäilyt. Annoin tehdä sylkitestin koska halusin että syynäys loppuu ja pääsen rentoutumaan kotiini työpäivän jälkeen, sylkitesti näytti negatiivista jonka jälkeen poliisit poistuivat paikalta nopeasti, olen hyvin vakuuttunut että jos siitä olisi jotain löytynyt, olisin joutunut kotietsinnän kohteeksi, koska minulle on ennenkin tehty kotietsintä yhtäkkiä syyllä "ei se poliisi täällä huvikseen ovia kolkuttele" -vaikka eivät löytäneet asunnoltani mitään rankaisemisen arvosta." (16)

Huumepikatestin tulos ei oikeuta kotietsintään, vaan tulos pitää varmistaa laboratoriossa ja senkin antama positiivinen tulos yksistään on kyseenalainen kotietsinnän peruste.

5. Kotietsintä

Kotietsinnöistä tuli 17 kertomusta, jotka todistavat siitä, kuinka matalaksi kotietsinnän kynnys on Suomessa asetettu. Pelkkä kannabiksen käytöstä epäily oikeuttaa nykylain mukaan kotietsintään - koska siitä on säädetty 6 kk:n vankeusrangaistus, jota ei ole koskaan langetettu. Kuolleen lain kirjaimen perusteella virkavallalla on oikeus rikkoa ihmisen perusoikeutta, oikeutta yksityisyyteen.

Kotirauha ja oikeus yksityisyyteen on länsimaisen demokraattisen yhteiskunnan peruskivi ja se on yksi Suomen perustuslain keskeisistä pykälistä, jota monessa maassa kunnioitetaan aivan eri tavalla kuin Suomessa. Näin se toteutuu Suomessa:

"Poliisit hyppäsivät ulos autosta ja tulivat kyselemään onko hakuja päällä ja kertoi nähneensä tutun näköisen naaman. Tämän perusteella he päättivät että paitani haisee kannabikselle. Sitten he kysyivät koska olen viimeksi nauttinut kannabista ja erehdyksissä vastasin että joitakin aikoja sitten. Tämän jälkeen poliisi ilmoitti että tämä oikeuttaa kotietsintään ja siitä homma sitten taas lähti... neljäs kerta omassa tilastossa.. Vuosi sitten sama tapahtui poistuessani paikallisesta puutarhakaupasta. Kummallakaan kertaa minulla ei ollut mukana kannabista." (3)

"Kuusi poliisia ryntäsi koputtamatta oveen sisälle, eivät näyttäneet kirjallista kotietsintä määräystä tai selittäneet perusteita kotietsinnälle pyynnöistä huolimatta. Kolmannen kerran pyytäessäni perusteita, uhkailivat niskottelu - syytteellä. Tai siis virkavallan vastustamisesta.." (8)

"XXXXX XXX-XXXXXXX koplineen saapui ystäväni rauhallisille syntymäpäiväkutsuille koska rappukäytävässä oli haissut kannabis. Eräs tyttö avasi oven ja poliisit rynnivät sisään muitta mutkitta. kävivät kaikki henkilöt ja asunnon läpi." (11)

"Pyynnöstäni keskustella tutkinnanjohtajan kanssa huolimatta toinen poliiseista kävi alhaalla soittamassa tai sitten ei, tuli takaisin kertoen kotietsintäluvan olevan. Sitten tulivat sisälle ja katsastivat koko kämpän, lähtivät pois ja kertoivat paperien tulevan postissa. Poliisit valehtelivat ensin että paperit tulevat perässä, ja myöhemmin puhelimessa, kunnes lopulta sain ne vämmäämällä itse asemalla." (12)

"Kotietsinnästä ei ilmoitettu minulle muutoin kuin jättämällä kotiini A5-kokoinen ruutupaperi, jolle oli hyvin epäselvästi kirjoitettu suurinpiirtein "Poliisi kävi täällä. Ota yhteyttä [huumeyksikkö]. Ylil. XXXX XXXXX". Minulle tai kellekään edustajalleni ei siis tarjottu mahdollisuutta olla paikalla kotietsintää tehdessä." (15)

"heräsin klo 9.00 siihen että poliisi käskee minut ylös sängystä. luonani oli pari ystävää. meillä kellään ei ole mitään rikosrekisteriä. 4 poliisia tuli asuntooni omilla avaimillaan, ja sanoi että on kotietsintämääräys. heillä ei ollut esittää kotietsintämääräystä. he tutkivat asunnon ja löysivät 0,1 g kannabiksen lehteä sekä bongin." (22)

"He kävelivät paikalle jossa istuimme ja koira puraisi laukkuani jonka jälkeen alkoi haukkua toisia koiria. Poliisit ottivat tietomme ylös ja kysyi meiltä kysymyksiä polttamisesta. Sen jälkeen poliisit tekivät ratsauksen kaikille neljälle. Kun mitään ei löytynyt kysyivät poliisit onko meillä ollut aiempaa tekemistä heidän kanssa. Minulta ei ollu aiempaa historiaa poliisin kanssa, eikä mitään ongelmaa heidän kanssaan. XXX-XXXXXXX antoi ymmärtää että koska koira merkkasi ja minulla ei ollut aiempaa tekemistä poliisin kanssa täytyy minun mennä asemalle keskustelemaan asiasta. Ihmettelin asiaa mutta minulle vakuutettiin että tämä on käytäntö. Asemalla esitettiin kysymyksiä kannabiksen poltosta ja käytöstä. Tämän jälkeen kysyttiin kotiosoitetta. Seuraavaksi minut laitettiin putkaan ja kotiini suoritettiin kotietsintä." (23)

Huumekoiran merkkaaminen ei oikeuta kotietsintään eikä huumekoiralla saa loukata henkilön yksityisyyttä julkisella paikalla. Tästä on olemassa apulaisoikeuskanslerin lausunto vuodelta 2005, jossa todetaan, että huumekoira saa "haistella ilmavirtauksia", mutta huumekoiralla ei saa haistella tiettyjä poliisin epäilyttäviksi kokemia ihmisiä (Lähde 6). Tutkimuksissa koiran hajuaistin on todettu olevan altis mm. ohjaajansa vaikutuksille: jos ohjaaja haluaa jonkun henkilön kiinni, koira aistii ohjaajansa antamat vinkit. Tällöin koira vahvistaa poliisin ennakkoasenteita ja "profilointia".

Suomi on saanut kotirauhan rikkomisista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta tuomion, mikä muutti lakia mutta muuttaako se virkamiesten käytäntöä? Aineistossamme on kolme tapausta lainmuutoksen jälkeiseltä ajalta ja jo nyt yhdessä tapauksessa poliisi yritti suostutella henkilöä viemästä juttua käräjäoikeuteen, mikä on lain rikkomista sekin.

Kotietsinnästä säädetään pakkokeinolaissa. Esineen löytämiseksi kotietsinnän voi suorittaa, jos on aihetta epäillä rikosta, josta määräytyvä ankarin rangaistus on vähintään 6 kuukautta vankeutta. Esineen löytämiseksi suoritettavasta kotietsinnästä päättää vähintään komisarion arvoinen poliisiviranomainen, mutta kiinni otettavan, pidätettävän tai tuomioistuimeen tuotavan henkilön löytämiseksi järjestettävästä etsinnästä päättää yksittäinen poliisimies.

Myös kotietsinnän suorittaminen on säädelty laissa: poliisilla pitää olla kotietsintämääräys, poliisi ei saa sotkea paikkoja, asunnon haltijan tai hänen nimeämänsä todistaja pitää saada olla paikalla ja kotietsinnän saa tallentaa mahdollista oikeudenkäyntiä varten kameralla. Todistajan saa pyytää paikalle vaikka asunnon haltija olisi itse läsnä. Jos määräys on suullinen, silloin kotietsinnän syy pitää ilmoittaa etsinnän kohteena olevan asunnon omistajalle. Näin poliisi noudattaa pelisääntöjä:

"jos kerran on oikeus olla paikalla kun kotietsintä tehdään ni mites on asian laita kun en ollu kotona ja kämppä oli tyhjennetty käyttövälineistöstä. olimme samana päivänä tekemässä muuttoa pois (ja 15v serkku tyttö muutti vanhaan asuntooni)kun etsintä tapahtui.. serkkuni ja kummitätini olivat paikalla kun he tulivat uudestaan etsimään minua. kun sukulaiset eivät suostuneet antamaan numeroani niin poliist ottivat 15v tytöltä puhelimen pois ja etsivät sieltä minun numeroni.. onko tämä oikein?" (13)

"Sain käydä vessassa, mutta sitten minut siirrettiinkin välittömästi pihalla seisovan maijan takakonttiin kotietsinnän ajaksi. Olin puulla päähän lyöty ja jopa peloissani, minulle ei kerrottu mikä on homman nimi, maijaan vaan ja reilu kolmen vartin odotus takakontissa." (18)

Todistajan kutsuminen paikalle ja tapahtumien kuvaaminen on lain mukaista ja jopa suositeltavaa siltä varalta, että joudutaan oikeuteen. Kuvaamisen kieltäminen on lain vastaista. Yhdessä kertomuksessa asunnossa oli videokamera päällä poliisin tullessa asuntoon:

"Pyysimme lupaa saada kuvata videolle poliisin toimintaa huoneistossa, asunnossa asuvan henkilön videokameralla. Poliisit käskivät pistämään videokameran pois ja estivät kuvaamisen. Tallensin osan tilanteesta myös ääninauhurille josta selvästi kuuluu kun naispuolinen poiliisin edustaja käskee ystävääni laskemaan kuvauslaitteen pois." (11)

Kuvaaminen poliisin toimintatilanteissa on laillista - eihän sitä muuten esitettäisi TV:ssä! Sen sijaan poliisi ei saa kuvata ihmisiä tunnistettavasti omaan TV-ohjelmaansa. Poliisilla ei pitäisi olla mitään salattavaa toiminnassaan jos hän toimii oikein. Tästä on olemassa oikeuden päätös: syyttäjän syyttämättäjättämispäätöksen mukaan poliisi suoritti kuulusteluissa julkista tehtävää, eikä siten ollut yksityisyyden suojan piirissä. Hovioikeus oli aiemmin vapauttanut miehen poliisin kuvaamisesta nostetusta syytteestä. (Lähde 7)

Kotietsinnän tutkinnasta oikeusistuimessa tuli voimaan uusi laki 1.8. Lain mukaan laittomasta kotietsinnästä voi tehdä rikosilmoituksen, joka poliisin on kirjattava. Saman yksikön tutkinnanjohtaja tai kukaan muukaan poliisiviranomainen ei voi päättää, ettei asiasta suoriteta esitutkintaa, sillä kaikki poliisin tekemäksi epäillyt rikokset tutkii virallinen syyttäjä. (Lähde 8)

6. Takavarikointi

Kotikasvatettujen kannabiskasvien takavarikoinnit ovat olleet rikosvalvonnan hämärä alue, koska poliisi on vienyt oikeuteen omasta mielestään kelpo todisteet kasvatusprojektista mutta nämä todisteet saattoivat kaatua helposti syytetyn osoitettua niiden olleen pelkkää lehteä ja vartta. Oikeudenkäynneistä saattoi muodostua kasvitieteellisiä farsseja ja näiden kiemuroitten oikaisemiseksi syyttäjät saivat vuonna 2010 uudet ohjeet, joiden mukaan jokaisesta kannabiskasvista voidaan syyttää sen mukaan, että siitä voi kasvaa 25 grammaa kukkaa tuottava emikasvi.

"Poliisi takavarikoi asunnostani kymmeniä useiden vuosien ikäisiä kaktuksia sekä satoja vasta idätettyjä kaktuksia ja muita mehikasveja, joissa ei ollut mitään laitonta. Vaikka myöhemmin kuulustelujen yhteydessä sain ne takaisin, ehti niistä suurin osa - varsinkin kaikki sadat pikkutaimet - kuolla. Vanhemmista kaktuksista henkiin jäi alle puolet, nekin huomattavasti kärsineinä. Samalla toki poliisi tehokkaasti tuhosi vaivalla tehdyn kissaturvallisen kaktuspöydän ja sotki asunnon multaan ja vaarallisiin kaktusten piikkeihin." (15)

"Viimein takaisin kotiin päästyämme koko huoneisto oli sekoitettu täysin. Jopa kaappien ja hyllyjen sisällöt oli kaadettu röyhkeästi lattialle. Minulta oli myös takavarikoitu kannettava tietokone, kamera ja kaikki kasvatus/polttelu välineet." (17)

Syyttäjän uusi ohjeistus yllyttää mielivaltaan ja on suomalaisen oikeuskäytännön vastainen, koska tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvasta teosta ei voida tuomita - paitsi hamppupensaan osalta.

Tällainen käytäntö tekee oikeudenkäynneistä farsseja ja tragedioita: yhdessä Turussa tuomitussa tapauksessa henkilö sai ehdonalaista siitä, että hänellä oli 50 pistokasta ja tainta kotona. Syyttäjän uusien ohjeiden mukaan hänet tuomittiin 1250 gramman kannabiserän hallussapidosta - erän jota ei oikeasti ollut olemassakaan!

Poliisin pitää palauttaa takavarikoimansa laillinen omaisuus tai korvata aiheuttamansa vahingot.

7. Pidätys

Poliisi voi pidättää henkilön, jos häntä on syytä epäillä rikoksesta, josta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta. Toisinaan epäillyn säilöön ottaminen on erittäin tärkeää odotettavissa olevan lisäselvityksen vuoksi. Pidätyksen edellytyksenä ei tällöin tarvitse olla todennäköiset syyt. Riittää kun pidätettävää on syytä epäillä rikoksesta. Pidätettynä voidaan pitää enintään kolme päivää ilman oikeudenkäyntiä.

Pidätysoikeus on olemassa myös rikoksesta, josta lievin rangaistus on alle kaksi vuotta, mutta ankarin rangaistus vähintään vuosi. Rikoksesta epäilty voidaan tällöin pidättää, jos on syytä epäillä, että tämä lähtee pakoon taikka muuten karttaa esitutkintaa, oikeudenkäyntiä tai rangaistuksen täytäntöönpanoa. Pidätys voidaan samoin perustein tehdä, jos on vaara, että epäilty vaikeuttaa asian selvittämistä hävittämällä todistusaineistoa taikka vaikuttamalla todistajaan, asianomistajaan, asiantuntijaan tai rikoskumppaniinsa. Rikollista toimintaa todennäköisesti jatkava voidaan myös pidättää.

Yhdessä tapauksessa poliisi pidätti henkilön pelkän koiran merkkaamisen perusteella ja siksi, että henkilö oli ensikertalainen - vaikka häneltä ei tarkastuksessa löytynytkään mitään. Tällainen ei ole lainmukaista eikä poliisilla ollut tässä tapauksessa mitään sellaista ylimääräistä perustetta, jolla se olisi voinut perustella pidätystä.

"Kotietsinnässä löytyi viisi kasvia, poltteluvälineitä ja hieman lehteä. Tämän seurauksena minut ja veljeni vietiin poliisiasemalle putkaan, jossa vietimme kaksi yötä. Myönsimme syyllisyytemme heti kasvatukseen ja siitä huolimatta meitä kuulusteltiin jatkuvasti ja otettiin dna kokeet, sormenjäljet ja muut erityistuntomerkit." (17)

"poliisi suoritti aamulla 28.08.2011 kotietsinnän koiran kanssa olohuoneessa olevan bongin ja muutaman gramman kannabiksen takia (jotka he löysivät pidätyksen yhteydessä) ja löysivät seinävaatteella piilotetun makuuhuoneeni ja siellä olevat 3 kannabis kasvia. vietin yön putkassa ja poliisi syyttää minua nyt haitanteosta virkamiehelle, käyttörikoksesta ja huumausaine rikoksesta. poliisi uhkasi pitää minua 3 päivää tutkintavankeudessa heti kun aloin kuulusteluissa puhumaan syytteen nostamisesta. poliisi psyykkasi minua kirjalliseen menettelyyn ja suostuin siinä tilanteessa koska en halunnut viettää putkassa kolmea päivää." (24)

8. Rike- eli pikasakko

Alunperin lainlaatija ei olisi halunnut rangaista pelkästä huumausaineen käytöstä, koska tällainen on suomalaisen oikeuskäytännön vastaista: pelkästään itseään vahingoittavasta teosta ei pidä rangaista. Rankaiseva kanta voitti kolikon heitolla asiaa käsittelevässä valiokunnassa, mutta tämän vastapainoksi säädettiin pykälät syyttämättä ja tuomitsematta jättämisestä, joita ei kuitenkaan ole noudatettu. Suomeen muodostui ankara linja huumeen käyttörikoksen rankaisemisessa.

Koska oikeudenkäynneistä saattoi tulla kalliita farsseja ja tuomitut saattoivat valittaa edelleen hovioikeuteen, säädettiin vuonna 2001 ns. pikasakkolaki, jonka mukaan virkamies voi kirjoittaa maksumääräyksen pieneksi katsomastaan teosta. Tämän jälkeen pikasakko on korvannut lainlaatijan tarkoittaman syyttämättä- ja tuomitsemattajättämislinjan käyttörikoksissa. Sakotetulla on lain sallima oikeus valittaa sakoista ja viedä juttunsa oikeuteen.

Pikasakkotapauksia ei erikseen kysytty ja niitä tulikin vain yksi, jossa poliisi oli antanut sakot kaverin kännykkäkamerasta löydetyn videon perusteella:

"Ensimmäinen käyttörikos annettettiin kännykkävideosta jossa poltan jotai älyämpäristä. Kielsin sen olevan kannabista, mutta sain sakon kuitenkin." (1)

Pikasakkoja saaneet eivät yleensä valita rangaistuksestaan, vaikka siihen on täydet oikeudet ja usein hyvä syy. Pikasakkoja jaetaan niin mitättömistä teoista ja pienistä määristä, ettei syyttäjä lähde ajamaan syytettä eikä käräjäoikeus tuomitsemaan ja tapaus raukeaa.

Valitusmahdollisuudesta pitäisi kertoa pikasakkoa annettaessa, koska lähtökohta on tuomitsematta jättäminen mitättömien määrien kohdalla. Poliisi ei välttämättä halua muistuttaa asiasta.

Vuoden 2001 huumausainelain mukaan poliisi voi jättää sakon antamatta tai syyttäjä sakon vahvistamatta, jos henkilö hakeutuu hoitoon. Hoitoonohjaus on tärkeä tavoite myös poliisin omassa huumausaineiden vastaisessa strategiassa. Lain edellyttämä hoitoonohjaus on osoittautunut yhdeksi huumesodan farsseista. Poliisin keskuudessa on todettu vallitsevan ns. hoitopessimismi. On myös väärin jättää kriminaalivirkamiehen vastuulle kansalaisen terveydestä huolehtiminen. (Lähde 9)

Aikoinaan vähäpätöisistä teoista suositeltiin toimenpiteistä ja rankaisemisesta luopumista, jotta resursseja saataisiin suunnattua suurempien ongelmien ratkaisemiseen. Pikasakotus on kuitenkin lisännyt rankaisemisen määrää: nyt poliisi jakelee pikasakkoja teoista, joihin se ei välillä puuttunut lainkaan.

Pohdintaa: käytön rankaiseminen mielivallan oikeutuksena

Poliisin suorittamat kotietsinnät ovat nousseet uutisaiheeksi ja julkiseen keskusteluun sen jälkeen, kun aloimme kerätä aineistoa kannabiksen käyttäjien kokemuksista keväällä 2011. Kotietsinnöistä tulikin eniten palautetta, koska virkamiesten tunkeutuminen kotiin on traumaattinen kokemus demokratiaa ja ihmisarvoja toitottavassa valtiossa.

Kotirauhan rikkominen kansalaiselle kuuluvan perusoikeuden loukkauksena tulisi nostaa näkyvämmin esille, koska julkisuudessa puhutaan paljon turvallisuudesta. Sen vuoksi kansalaiset ovat olleet valmiita luopumaan perustuslaillisista oikeuksistaan ja sen varjolla käytetään paljon rahaa turvatekniikkaan. Todellisen turvallisuuden tunteen luo se, että saa olla omassa rauhassaan kotonaan. Kotirauha kuuluu myös vuokralaiselle, vaikka hänellä olisi takkutukka!

Jos arvioidaan keskimääräisen kotikasvatetun kannabiksen takavarikon olevan viisi kasvia, merkitsee 15 000 kasvin takavarikointi vähintään 3000 kotietsintää kannabiksen takia. Otsikoihin päässeet isot takavarikot kuittaantuvat sillä, että kertomuksien perusteella suuressa osassa kotietsintöjä paljastuu alle 5 kasvia tai niissä vedetään jopa vesiperä. Arvio 3000 kotietsinnästä vuodessa pelkästään kannabiksen kotikasvatuksen kitkemiseksi on alin arvio ja luku on luultavasti suurempi. (lähde 10)

Kotietsinnät oikeutetaan yleensä käytön rankaisemiseksi säädetyllä vankeusrangaistuksella. Käytön rankaisemisesta säädetty kuuden kuukauden vankeusrangaistus on kuollut eli nukkumaan jätetty laki, jolla oikeutetaan perustuslaillisten oikeuksien kuten kotirauhan rikkominen. (Lähde 11)

Käytöstä rangaistaan pikasakolla, jota moni kannabiksenkäyttäjä on alkanut pitää kannabisverona, jonka voi maksaa vaikka pari kertaa vuodessa. Se ei ole siis ennaltaehkäisevä toimenpide vaikka sitä mainostetaan sellaisena. Se sisältää mahdollisen pommin jos kaikki sakotetut alkavat vaatia oikeuskäsittelyä.

Laissa velvoitetaan ohjaamaan hoitoon rankaisun vaihtoehtona, mikä tarkoittaa sitä, että poliisi kysyy tarvitseeko pidätetty hoitoa ja poliisilaitoksilla on sosiaalityöntekijä hoitamassa asiaa eteenpäin.

Poliisin julkisissa lausunnoissa tulee esille poliisin kanta hoitoon ja käyttäjiin. Tässä esimerkki vuodelta 2005, missä Turun poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Martti Leppänen selittää paikallislehti Turkulaisen jutussa käyttörikostutkintaa poliisin näkökulmasta:

- Myös poliisitutkinnalla on tässä asiassa painoarvoa. Turussa huumausainerikoksia tutkivat poliisit eivät usko, että käyttäjä on aina ensikertalainen. Hänet laitetaan tunnustamaan myös aikaisemmat tekonsa. (Lähde 12)

Toisessa esimerkissä poliisi uskoo oman toimintansa "ennaltaehkäisevään luonteeseen" ja pitää sakotusta haitattomampana kuin huumeiden käyttöä:

Rinne: "Mä näen, että sillä on yleisestävä vaikutus, että se ei ole laillista. Ja tätä kautta mä ainakin toivon, että jokainen joka harkitsee ja miettii aineiden käyttöä, tietää, että sillä voi olla seurauksia. Sakko on kuitenkin kohtuullisen pieni seuraus siitä, mitä se voi aiheuttaa muuten, nää aineet." (Lähde 13)

Kertomuksissa tulee esille se, että poliisin toiminnan kohteeksi kertovat poliisin tehostaneen kotietsintöjä parin viime vuoden aikana. Tuoreen THL:n tutkimuksen mukaan tämän toiminnan ei-aiottu seuraus on ollut lainkuuliaisuuden heikentyminen eikä ennaltaehkäisy: lainvalvonnan kiristyessä kannabiksen käyttö ja suosio vain kasvavat.

Poliisin toteuttama huumevalvonta on johtanut ns. profilointiin ja tiettyjen ihmisryhmien ahdisteluun. Tämä syrjäyttää ihmisiä ja aiheuttaa pienemmiltä paikkakunnilta poismuuttoa suurempiin keskuksiin. Tämä on poliisin ja ns. suuren yleisön silmissä täysin mitätön asia, mihin ei ole kiinnitetty huomiota. Siksi pitäisi tutkia, kuinka paljon vuoden aikana jaetuista pikasakoista ja tehdyistä kotietsinnöistä on yhden väestönosan ahdistelua. Ahdistelu ja marginalisointi on merkittävä syrjäyttävä tekijä ja aina perustuslain vastaista: ihmisiä pitää kohdella tasavertaisina tai sitten poistaa eriarvoisuutta synnyttävä laki ja sen täytäntöönpano.

Tätä häirintää pitäisi tarkastella saatujen tulosten valossa: ovatko muutamat kannabisgrammat tai pensaat sen arvoisia, että ne oikeuttavat poliisin profiloinnin ja tietyn ihmisryhmän ahdistelun omien ennakkoluulojensa varassa ja rajallisten resurssiensa tuhlaamisen?

Turun poliisin tutkinnanjohtaja Harri Savolainen otti kantaa keskusteluun poliisin resursseista:

"Pikemminkin olisi syytä käydä keskustelua poliisin vähenevistä voimavaroista ja siitä, miten se vaikuttaa palvelukykyymme. Jo nyt joudumme myymään "ei oota", joka on todella ikävää ja rasittaa henkisesti meitä kaikkia."

"Esimerkiksi vuonna 1974 Naantalissa oli 20 poliisia ja kylällä asukkaita 6 000. Tunsimme melkein jokaisen ainakin kasvoilta ja palvelimme hyvin kansalaisia. Aikaa ja mahdollisuuksia oli etsiä vanhan mummelin karannutta koiraa ja paljon muuta. Nyt samassa kaupungissa on 18 000 asukasta, eikä yhtään poliisia sijoitettuna ihmisten lähelle. Tähän on tultu kaikkialla maassamme eikä tulevaisuus näytä yhtään paremmalta. Tästä me rivipoliisit olemme todella pahoillamme, sillä "etulinjassa" kohtaamme joka päivä reaalitodellisuuden ja riittämättömyyden tunteen!"

"Edelliseen viitaten näkisin yhteiskunnassamme olevan vakavampiakin ongelmia ratkottavana kuin parin euron alennus ruuasta tai ilmainen junamatka. Mutta mehän olemme juuri niin hyvä ja kansalaisia hyvin palveleva organisaatio kun yhteiskunta haluaa meidän olevan!" (Lähde 14)

Kannabiksen käyttäjät ja kasvattajat ovat tahtomattaan myös huumesodan "etulinjassa" poliisia vastassa ja onkin tarpeen arvioida sitä, mikä on nykyisen politiikan kustannus- ja hyötysuhde jos kerran poliisi joutuu "myymään ei-oota" väkivalta- ja talousrikollisuuden edessä? Väärästä politiikasta kärsii koko kansa.

Tässä aineistossa eivät nouse esille ne kriminaalipolitiikan oheiskustannukset, joita yhdistyksen tietoon tulee yksittäistapauksina. Pienikin rangaistus kuten pikasakko voi aiheuttaa työ- tai opiskelupaikan menetyksen. Yhdessä tapauksessa henkilö sai pelkän huomautuksen kannabiksen käyttörikoksesta ja jälkeenpäin hänelle selvisi, ettei hän saa koulutusta vastaavaa työpaikkaa viiden vuoden aikana rangaistuksesta. Tämä on tuskin ollut aikoinaan lainsäätäjän tarkoitus vaan kyseessä on byrokratian omalakinen kehitys, josta ei päätetä demokraattisen keskustelun kautta.

Yhdistykselle tulleissa tapauksissa poliisien toimintaa leimaa se, että he eivät noudata lakia ja luottavat siihen, etteivät kohteeksi joutuneet tunne lakia eivätkä myöskään valita asiassa eteenpäin. Poliisi myös luottaa valistumattomaan julkiseen keskusteluun huumeista ja huumepolitiikasta, jota on sensuroitu valtiovallan taholta mm. kieltämällä kannabisyhdistyksien rekisteröinti - mikä sekin on perustuslain vastaista.

Itseään vahingoittavasta teosta rankaiseminen on vastoin suomalaista oikeuskäytäntöä. Tämän mukaan pelkästään huumeiden käytöstä ei pitäisi rangaista. Rankaisemisen vastapainoksi säädetty hoitoonohjaus ei toimi lakia valvovan virkamiehen "hoitopessimismin" ja ennakkoasenteiden takia. Tämä on vastoin Suomen huumelainsäädännön perustana olevan vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa asetettua tavoitetta "ihmiskunnan terveyden ja hyvinvoinnin parantaminen". (Lähde 15)

Laissa säädetty kuuden kuukauden vankeusrangaistus on käytännössä kuollut lain kirjain, mutta sen perusteella poliisi loukkaa kansalaisoikeuksia niin, että Suomen valtio on saanut tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Huumeiden käytöstä rankaiseminen, kuten sitä tällä hetkellä Suomessa toteutetaan, on Suomen perustuslain vastaista.

---

Lähteet

Lähde 1:

Pakkokeinot 2010:

http://www.stat.fi/til/pkei/2010/pkei_2010_2011-06-01_fi.pdf

Poliisin tilastot:

http://www.poliisi.fi/poliisi/krp/home.nsf/PFBD/81275D0E497FFF0FC225784C002FD343?opendocument

Huumausainerikokset:

http://www.poliisi.fi/poliisi/krp/home.nsf/PFBD/81275D0E497FFF0FC225784C002FD343/$file/Huumausainerikokset+2010_tilastoliite.pdf?OpenElement

Pakkokeinot:

http://www.stat.fi/til/pkei/2010/pkei_2010_2011-06-01_tie_001_fi.html

Kiinniotot, pidätykset ja vangitsemiset:

http://www.stat.fi/til/pkei/2010/pkei_2010_2011-06-01_tau_002_fi.html

Poliisin tietoon tullut rikollisuus:

http://www.stat.fi/til/polrik/2010/04/polrik_2010_04_2011-01-17_tie_001_fi.html

Lähde 2:

Näin kärähtäisi valepoliisi Suomessa. Uusi Suomi 25.7.2011, http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/114173-nain-karahtaisi-valepoliisi-suomessa-–-4-vinkkia

Lähde 3:

http://www.laki24.fi/riri-kotietsintahenkilotutkinta-dnanaytednatutkimus.html

Lähde 4:

http://www.poliisi.fi/poliisi/poliisilehti/periodic.nsf/0/c974806de5427c96c225711600438c1c?OpenDocument&Click=

Lähde 5:

DRUID 2010, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S037907381000527X

Helsingin Sanomat 23.9.2011, http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Poliisia+varoitettu+pikatestin+epäluotettavuudesta/1135269540877

Lähde 6:

http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/foka/2005/20051020

Lähde 7:

Iltalehti 14.9.2011 http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011091414386797_uu.shtml

Lähde 8:

http://www.tusky.fi/uutisarkisto/179-perusteettomista-kotietsinnoeistae-saa-valittaa-oikeuteen

Lähde 9:

Aarne Kinnunen & Riikka Perälä & Tarja Tuttavainen-Levanoja: POLIISIN HUUMEVALVONTAPROJEKTI PÄÄKAUPUNKISEUDULLA (2005). Seurantatutkimus. ISBN 951-815-073-7

Lähde 10:

KRP:n mukaan korkeintaan 20 kasvia/takavarikko: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/54213-krp-arvioi-kannabista-viljellaan-tuhannessa-suomalaiskodissa

Kukkaa pukkaa – kannabiksen kotikasvatus Suomessa PEKKA HAKKARAINEN & JUSSI PERÄLÄ & LEENA METSO. YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 76 (2011):2 : http://www.stakes.fi/yp/2011/2/hakkarainen.pdf

Lähde 11:

Heini Kainulainen (2009)  HUUMEIDEN KÄYTTÄJIEN RIKOSOIKEUDELLINEN KONTROLLI. OPTL:n tutkimuksia 245, http://www.optula.om.fi/47575.htm

Lähde 12:

Turkulainen 26.2.2005

Lähde 13:

Aarne Kinnunen & Riikka Perälä & Tarja Tuttavainen-Levanoja: POLIISIN HUUMEVALVONTAPROJEKTI PÄÄKAUPUNKISEUDULLA (2005)Seurantatutkimus. ISBN 951-815-073-7. http://yle.fi/mot/rk070219/kasikirjoitus.htm

Lähde 14:

Poliisiko myy nahkansa?

Turun Sanomat 14.9.2011

http://www.ts.fi/online/mielipiteet/lukijoilta/256795.html

Lähde 15:

http://www.incb.org/incb/convention_1961.html

URL: http://www.tusky.fi/uutiset/192-poliisin-vaeaerinkaeytoekset-kannabiksen-kriminaalivalvonnassa