Kansainväliset huumehaukat luulivat saaneensa suuren voiton sodassa kannabista vastaan, kun suurisuinen kanadalainen kannabisaktivisti Marc Emery luovutettiin vuonna 2010 Yhdysvaltoihin tuomittavaksi hampun siementen myymisestä ympäri maailman. Marc Emery tuli tunnetuksi kannabiksen puolestapuhujana, jonka vaientamisesta tuli USA:n huumehaukoille niin suuri periaatekysymys, että oikeuden ja kohtuuden rajoja saatettiin venyttää pyhän tarkoituksen nimissä.
Marc Emery sai viiden vuoden vankeustuomion ja häntä on kohdeltu vankilassa kuin hän olisi merkittävän rikollisliigan johtaja. Hänen vaikutuksensa kuviteltiin kutistuvan enää vankilablogin pitämiseksi perustamansa Cannabis Culture -lehden nettisivuilla.
Mutta toisin kävi. Historia on osoittamassa huumehaukkojen politiikan olevan maailmanlaajuinen katastrofi vailla vertaa ja Kanadassa yhä useampi merkittävä poliitikko, virkamies ja tutkija on tullut hänen puolelleen mm. Stop The Violence -kansalaisliikkeen puitteissa.
Merkittävin huumesotureiden tappio oli Emeryn syyttäjän John McKayn loikkaaminen laillistajien leiriin. Entisen USA:n liittovaltion syyttäjän McKayn puolenvaihto laillistamisen kannattajaksi on saanut tiedotusvälineet kiinnostumaan uudestaan tästä värikkäästä kanadalaisesta kannabiksen laillistamisen veteraanista.
Marc Emeryn viiden vuoden tuomio alkaa olla puolivälissä ja kanadalaisen The Province -lehden toimittaja teki tutkimusretken syvälle USA:n Mississippin osavaltiossa Yazoon kaupungissa sijaitsevaan liittovaltion vankilaan, joka on Emeryn tämän hetkinen sijoituspaikka.
Emery - riesa vai profeetta?
Toimittaja kertoo artikkelinsa alussa pitäneensä Emeryä aiemmin moukkana, joka lähinnä aiheutti vastustusta niiden keskuudessa, jotka eivät jakaneet hänen mielipiteitään.
Haastattelussa Emery toi kuitenkin esille toisen puolensa, kohteliaisuuden yhdistettynä korkealentoiseen ajatteluun. Hän ei valittanut eikä rutissut vaikka joutui USA:n köyhään ja konservatiiviseen kolkkaan, joka on niin etäällä vauraasta ja liberaalista Brittiläisestä Kolumbiasta Kanadassa kuin voi olla.
Emery näyttää voivan paremmin kuin koskaan, mutta hän on tällä hetkellä todella kiitollinen kaikesta, mitä elämä on hänelle tarjonnut ja erityisesti vaimonsa Jodie Emeryn osoittamasta rakkaudesta.
Kyynikot luultavasti pitävät hänen kiitollisuuden osoituksiaan jälleen yhtenä näytöksenä tältä mieheltä, jota suuri draama vetää puoleensa kuin valo perhosia. Mutta kukaan ei ole profeetta omassa maassaan, kuten raamatussa sanotaan - ja Mississippissä tunnetaan raamatun opetukset. Ehkä Emery piti lähettää kaukaiseen maahan löytämään itsensä ja uudistamaan tuotemerkkinsä. Siltä ainakin näyttää.
Oliko Emeryn siemenkauppa huumepoliittista aktivismia vai muodikkaan asian käyttämistä miljoonien dollarien tekemiseksi? Ehkä totuus on jossakin puolivälissä, mutta historia tulee kohtelemaan Emeryä hellästi. Se tulee unohtamaan kannabisyrittäjän viat ja nostamaan esille hänen roolinsa värikkäänä toimijana muutoksessa, joka on odotuttanut itseään jo aivan liian pitkään.
Profeetat tuppaavat olemaan tällaisia: he voivat olla kiusallisia riesoja ihmisinä, mutta määritelmän mukaan he johtavat joukkoja.
Emery: kieltolaki on kumottavissa
Emery on vakuuttuneempi kuin aikoihin siitä, että kannabiksen kieltolaki on kumottavissa. Hän uskoo yli 30 vuotta käymänsä kannabiksen laillistamiskampanjan olevan ohi älyllisellä tasolla. Hyvinkin pian kannabis sekä muut nyt laittomat aineet ovat kaupoissa Kanadassa ja Yhdysvalloissa - ja niitä verotetaan ja valvotaan kuin alkoholia ja savukkeita.
"Kieltolain loppu on lähellä, viisi vuotta korkeintaan marihuanan osalta. Ja olen ollut siinä merkittävästi mukana", hän kertoi Provincen toimittajalle.
Toimittajan vierailu oli ensimmäinen Emeryn vankeusaikana Yhdysvalloissa, eikä sitä ollut helppoa järjestää. Toimittaja ei saanut ottaa tapaamiseen mitään tallennusvälinettä, ei edes kynää. Kuvaaminen ylipäänsä tiloissa oli kiellettyä.
Terveen näköinen vankilavaatteisiin puettu Emery kertoi liikuttuneensa John McKayn kääntymisestä, mitä hän vertasi Paavalin kääntymykseen Damaskoksen tiellä entisen liittovaltion syyttäjän propagoidessa nyt Washingtonin osavaltion laillistamisaloitetta USA:ssa.
Hän on myös innoissaan useiden merkittävien kanadalaisten siirtymisestä dekriminalisointia kannattavien joukkoon: "Siellä ei ole enää ketään, joka olisi kanssani eri mieltä".
54-vuotias aktivisti herätti aikoinaan USA:n ja Kanadan huumepoliiseissa kiukkua esitellessään julkisesti marihuanan käyttötapojaan. Nyt hän myöntää, ettei hänen tee enää mieli kannabista, jota hän alkoi polttamaan 22-vuotiaana vuonna 1980.
Tuo on se yleisin kysymys kirjeissä tai vankilakamuilta, mutta en ole ajatellut lainkaan marihuanaa kuluneen kahden vuoden aikana. En ole kaivannut sen polttamista. En ole edes ajatellut sitä."
Emery selittää tämän johtuvan siitä, ettei hän kaipaa oikeastaan mitään muuta kuin vaimoaan, Jodieta, joka pitää huolta hänen vuosina 1995 - 2005 15 miljoonaa dollaria tuottaneen hampunsiemenimperiuminsa rippeistä. Jodie johtaa nyt Cannabis Culture -yritystä ja lentää kerran tai kahdesti kuussa Vancouverista tapaamaan miestään.
"Ajattelen häntä joka tunti joka päivä", Emery sanoo. Hän kertoo harjoittelevansa paljon basson soittoa ja hiovansa kykyjään Yazoo-bändinsä johtajana. Yazoo on sen kaupungin nimi, missä vankila sijaitsee, ja se on tunnettu blues-muusikoistaan.
"En olisi osannut kuvitella, että tulen vankilasta ulos kokeneena muusikkona, bändin johtajana soittaen musiikkia, jota olen aina rakastanut, paljon itseäni kokeneempien ja taitavampien muusikkojen kanssa. Tästä ihmeestä olen todella kiitollinen."
Toimittaja halusi kysyä edelleen, etteikö vankila pakottanut hänet lopettamaan marihuanan polton kiinnijäämisen aiheuttaessa kaikenlaisia rangaistuksia, jopa eristämistä kolmen kuukauden ajaksi.
Emery selitti, että hänellä on vain huomattavasti vähemmän stressiä, laillisia ja rahallisia ongelmia kuin silloin, kun hän oli maailman suurimman kannabissiemenkaupan johtaja, jota uhkasi luovutus Yhdysvaltoihin.
Ulkonäöstä ja puheesta päätellen hän on sopeutunut hyvin ainoana kanadalaisena 1700:n enimmäkseen mustan vangin joukkoon, joista suurin osa on saanut hirvittävän pitkiä tuomioita crackista ja muista huumeista.
"Minulla on keskiluokkainen työtätekevän tausta, joten ehkä sen takia sopeutuminen ei ollut vaikeaa", hän arvioi. Itse asiassa hän sanoo pitävänsä Mississippin aurinkoisesta ja raikkaasta säästä verrattuna Vancouverin ankarampaan ilmastoon.
"Yksikään vanki ei ole puhunut minulle rumasti näiden kahden vuoden aikana. Mutta minulta kysytään neuvoja melkein päivittäin, koska minua pidetään hyödyllisenä henkilönä tietojeni takia."
Hän on jopa huomannut harmaantuvan ja harventuvan tukkansa saavan takaisin väriä ja tuuheutta.
Hän kertoo kypsyneensä ja oppineensa sovittelemaan: "Vankilassa ei saa mitään aiheuttamalla ristiriitoja".
Emeryn virallinen vapautumispäivä on 9.7.2014, mutta hän voi vapautua jo ensi vuonna jos Ottawa sallii hänen siirtonsa takaisin Kanadaan. Vapautuessaan hän aikoo pitää suuret paluujuhlat Vancouver Art Galleryn edessä, minkä jälkeen hän lähtee maailmankiertueelle vaimonsa Jodien kanssa.
Emery on viimeistelemässä elämänkertaansa ja aikoo tulevaisuudessa aloittaa radiojuontajan uran, mitä hän teki aikoinaan kotikaupungissaan Londonissa Ontariossa.
"Uskon pystyväni edelleen provosoimaan, mutta osaan toivottaa kaikki mielipiteet mukaan ajatusten vaihtoon."
Emerystä tullaan siis kuulemaan vielä lisää huumesodan osapuolien juoksuhaudoissa puhujana ja muusikkona.
Vancouverin kaupunginvaltuusto yksimielisesti Emeryn puolelle
Vancouverin kaupunginvaltuusto vaatii yksimielisellä kannanotollaan kannabiksen kieltolain lopettamista. Valtuusto päätti kannattaa Stop the Violence -kansalaisliikkeen kampanjaa, joka vaatii kansanterveyteen perustuvaa politiikkaa kannabiksen käsittelyssä.
Aloitteen kannanotoksi laati Vision Vancouver -puolueen edustaja Kerry Jang.
"Kanadan liittovaltion kannabislait aiheuttavat ongelmia Vancouverille samoin kuin ne aiheuttavat ongelmia koko Kanadalle. Meidän pitää tehdä enemmän kuin vain hokea, että kannabis on laitonta. Meidän pitää kehittää keinot sen valvontaan niin, että me saamme sen pois asuinalueidemme kaduilta."
Jangin mielestä kannabista pitää käsitellä kuten alkoholia ja tupakkaa niin, että sille on säädökset missä ja miten sitä myydään. Kaupungin pitää löytää keino "verottaa siitä helvetti irti", kuten aikaisempi Vancouverin pormestari Larry Campbell sanoi aikoinaan kuuluisaksi jääneessä lausunnossaan.
"Minulle oli täysi ylläty kävellessäni Vancouverin keskustassa, ettei siellä ole ainoastaan teini-ikäisiä pajauttelemassa, vaan näen jopa 9-10-vuotiaita. Ihmiset ovat kertoneet jopa neljävuotiaiden saavan hankittua sitä. Nykyään on helpompaa hankkia marihuanaa kuin tupakkaa."
Jang lisää, että tupakkaa säätelevät lait ovat auttaneet sen käytön vähentämisessä kautta maan, ja hänen mielestään samankaltaiset keinot voisivat johtaa marihuanaa käyttävien ihmisten määrän vähenemiseen.
Pormestari Gregor Robertson puhui valtuustolle ennen äänestystä: "Arvion mukaan rikollisjengien rahoituksesta kolmasosa tulee kannabiskaupasta".
"Olisi merkittävää edistystä, jos saisimme kaapattua haltuumme nämä rahat ja jos voimme parantaa niillä yhteistä hyvää huolehtimalla kaupungistamme ja erityisesti julkisesta terveydenhoidostamme ja koulutusjärjestelmästämme."
Lähde: The Province 29.4. (2), 19.4. ja News1130 1.5.2012
Lähetä kommentteja (Atom)
0 comments:
Lähetä kommentti