Presidentti Nixonin julistama ja presidentti Reaganin aloittama huumesota pyrki olemaan patenttiratkaisu erilaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, jotka on niputettu huumeongelmaksi. Sen sijaan, että huumesota olisi ratkaissut "huumeongelman", ovat kaikki huumeiden käyttöön ja kauppaan liittyvät ongelmat vain lisääntyneet ja kärjistyneet.
Tästä vallitseva yksimielisyys on leviämässä ja saamassa tuekseen yhä vaikutusvaltaisempia piirejä. Viime vuonna Global Commission on Drug Policy eli Maailmanlaajuinen huumepoliittinen komissio vaati avointa keskustelua maailmanlaajuisesta huumesodasta. Tämän kehityksen viimeisin huipentuma oli 13.3. Googlen ja YouTuben yhdessä Intelligence2:n kanssa järjestämä Versus Debate -keskustelu, jonka otsikko kuului It's Time to End the War on Drugs, josta keskustelijat väittelivät ja katsojat saivat äänestää. Keskustelu on katsottavissa tämän artikkelin lopusta.
Kansalaisjärjestöt ja lukuisat merkkihenkilöt ovat vuosia ponnistelleet nostaakseen marginaalisen huumekeskustelun julkisuuteen. Tässä he ovat saavuttaneet odottamatonta suosiota ja saaneet aiheen maailmanlaajuisen huomion kohteeksi. Versus Debate -keskusteluun osallistui vaikuttava joukko maailman johtajia ja merkkihenkilöitä.
Keskustelun avasi Kolumbian presidentti Juan Manuel Santos, joka istuvana presidenttinä ja huumesodan keskeisen valtion johtajana oli oikea henkilö avaamaan ongelman käsittelyn. Hän sanoi alkupuheenvuorossaan: "On tullut aika käydä perusteellinen keskustelu tästä asiasta. Kaikkia vaihtoehtoja pitää käsitellä. Tarvitaan todisteisiin perustuvaa keskustelua eri vaihtoehtojen kustannuksista ja hyödyistä ja tähän tarvitaan tutkijoita ja asiantuntijoita."
Keskustelua seurannut yleisö ei tarvinnut paljoa suostuttelua sillä 92% kannatti huumesodan lopettamista jo keskustelun alussa. Tämä nousi aina 95%:iin keskustelun myötä. Richard Branson oli teettänyt ennen tilaisuutta mielipidemittauksen, jonka mukaan 91% osallistuneista kannatti huumesodan lopettamista. Tämä kiistaton tuki antaa selvän mandaatin tälle kansalaisliikkeelle vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.
Entinen Brasilian presidentti ja Maailmanlaajuisen huumepoliittisen komission puheenjohtaja Fernando Henrique Cardoso sanoi: "Tämän hetkisen lähestymistavan puutteista on jo selkeä kuva suuren yleisön silmissä. Me emme enää kestä väkivallan nykyistä tasoa Meksikossa, Brasiliassa, Keski-Amerikassa ja Länsi-Afrikassa, miljardien käyttämistä loputtomaan sotaan ja niitä vaikeuksia, mitä se aiheuttaa haittoja vähentävälle politiikalle. Nyt on aika YK:n ja virassa olevien poliitikkojen aloittaa rakentava keskustelu dekriminalisoinnista, säätelystä ja yhteiskunnan terveysohjelmista, joilla voidaan vähentää väkivaltaa samalla kun estetään ja lievitetään huumeiden käyttäjien kärsimyksiä."
Keskustelun huippukohtia
Santos: "Olemme menettäneet parhaat tuomarimme, parhaat toimittajamme, parhaat poliitikkomme, parhaat poliisimme ja parhaat sotilaamme mutta ongelma ei ole kadonnut."
Misha Glenny jatkoi tästä: "Huumeita on enemmän saatavilla kuin koskaan aiemmin ja ne ovat koko ajan vahvempia". Glenny kuvaili, kuinka Meksikon huumejengiläiset haluavat kieltolain jatkuvan pitäen yllä laittomia ja valvomattomia huumemarkkinoita, koska ne ovat niin tuottoisia. Glenny kertoi, kuinka YK:n arvioiden mukaan huumekaupan tekeminen kannattamattomaksi vaatisi 75% takavarikkolukuja, mutta arvio tämän hetken takavarikoinnista on, että enintään 20% - 30% huumeista saadaan takavarikoitua.
YK:n huumetoimiston, UNODC:n, entinen johtaja Antonio Maria Costa yritti antaa takaisin väittämällä laittomien markkinoiden olevan pienemmät kuin jos huumeet olisivat laillisia ja hän kuvaili pelkoaan siitä, kuinka lääkeyhtiöt alkaisivat rahastaa huumeilla jos ne laillistettaisiin.
Misha Glenny kumosi myöhemmin tämän argumentin: "Ennenkuin vastapuoli intoutuu vallan liikaa hyökkäämään lääketeollisuutta ja suuryrityksiä vastaan, kannattaa muistaa Plan Colombia, jolla Kolumbia USA:n antamalla miljardin dollarin vuosittaisella tuella yrittää saada kokaiinikauppaa kuriin. Tästä miljardin dollarin vuosittaisesta tuesta 750 miljoonaa ei ikinä lähde ulos USA:sta. Se annetaan sellaisille suuryrityksille kuten Lockhead Martin, jotka tahkoavat suuria voittoja huumesodasta."
Geoffrey Robertson siteerasi Costan tuottamaa YK:n raporttia, jonka mukaan "maailmassa 250 miljoonaa ihmistä käyttää huumeita ja alle 10%:lla on jonkinlaisia ongelmia, mikä tarkoittaa sitä, että 225 miljoonaa ihmistä käyttää huumeita huvikseen tai lievittääkseen kipuja ilman sen suurempia ongelmia tai hälyä".
Sir Richard Branson edusti Maailmanlaajuista huumepoliittista komissiota, johon kuuluu jo 15 Etelä-Amerikan entistä presidenttiä. Hän kertoi siitä, miten huumesota on ollut "täydellinen epäonnistuminen" ja Portugalissa "kymmenen vuotta sitten dekriminalisoitiin kaikkien huumeiden käyttö ja heroiinista riippuvien määrä on laskenut 50%, kuinka he ovat onnistuneet estämään lukemattomia ihmisiä saamasta rikosrekisteriä ja kuinka kaikkien huumeiden kohdalla alle 18-vuotiaiden käyttäjien määrä laskee."
Russell Brand kuvaili, miten huumeiden kriminalisointi vaikuttaa: "Te vain lisäätte ja kärjistätte ongelmaa. Olen riippuvuudesta eroon päässyt addikti ja tiedän, että huumeriippuvuus on tauti ja sairaus ja siksi kriminalisoimalla sen te kriminalisoitte ison osan väestöstä, te mustamaalaatte ja leimaatte heidät, aiheutatte lisää rikollisuutta, luotte rikollisen alakulttuurin, ja kärsijän puolesta voin sanoa, ettei se yksinkertaisesti auta."
Entinen Meksikon presidentti Vicente Fox, joka aikoinaan kutsui huumesotaa "kaikkien taisteluiden äidiksi", uskoo nyt olevan äärimmäisen tärkeää lopettaa huumesota, jossa on kuollut pelkästään Meksikossa jo 60 000 nuorta. Heidän joukossa on paljon viattomia sekä satoja poliiseja ja sotilaita. "Tämä on valtava menetys taloudellemme, turismille, ulkomaisille sijoituksille, talouskasvullemme. Ollessani presidentti taloutemme oli 25% suurempi kuin Brasilian talous, nyt Brasilian talous on 50% suurempi kuin Meksikon."
Geoffrey Robertson lisäsi tähän, kuinka "vuonna 2006 USA:n hallinto painosti Meksikoa olemaan dekriminalisoimatta pienten kannabis- tai kokaiinimäärien hallussapitoa".
Johann Hari: "Jos kriminalisoimme jonkun todella suositun tuotteen, se ei häviä vaan siten luovutamme valvonnan lääkäreiltä ja apteekkareilta aseistautuneille rikollisjoukkioille, jotka taatusti ovat huumesodan jatkamisen puolella." Hari kertoo kuinka yhden huumekartellin Mafia Cruenzan johtaja oli yhdessä salanauhoituksessa sanonut, että "tämä sota on totaalinen huijaus, mikä pitää meidät kaikki mukana bisneksessä". Hari kertoo, kuinka "kaikissa huumesotaa käyvissä maissa on nähty murhalukujen nousevan. USA:ssa alkoholin kieltolain loppumisen jälkeen murhat vähenivät 20% eivätkä nousseet takaisin samalle tasolle ennenkuin kieltolakia taas alettiin noudattamaan 1970-luvulla. Kiina pitää tällä hetkellä 500 000 huumeiden käyttäjää eristettyinä gulag-leirejä vastaavissa olosuhteissa, missä kidutus on yleistä. Tällaiset ovat huumesodan kasvot maapallon isoimmassa valtiossa. Venäjällä leviää HIV maailman nopeinta tahtia, koska heidän heroiinin käyttäjien vastaisen politiikan takia riippuvaiset piilottavat neulojaan, eivätkä heitä pois niitä, vaan jakavat niitä keskenään. Huumesota on HI-viruksen paras edistäjä maapallolla."
Entinen New Yorkin pormestari Elliot Spitzer puolustaa huumesotaa USA:n entisen huumetsaarin ja entisen kenraalin Barry McCaffreyn kanssa. Molemmat ovat huumesodan vaikuttajahahmoja, joiden ei ole aiemmin tarvinnut tulla julkisuuteen perustelemaan huumesotaansa. He väittävät vähentäneensä huumeiden käyttöä kolmanneksella kuluneen 30 vuoden aikana. Molemmat väittävät myös, etteivät he vangitse pelkän käytön takia, vaan ihmisiä laitetaan vankilaan käyttöön liittyvän väkivallan takia. Toisaalta he myöntävät USA:n häpeällisen korkeat vankiluvut: 2,1 miljoonaa ihmistä kaltereiden takana.
Misha Glenny syyttää myöhemmin Spitzeriä ja McCaffreytä valehtelemisesta ja kertoo vuonna 2009 USA:ssa vangitun 1,6 miljoonaa ihmistä väkivallattomista huumerikoksista.
Ed Vulliamy jatkaa Spitzerin hämmästyttävää kykyä sivuuttaa kaikki esille tuodut argumentit väittämällä, että "kaikki tämä kurjuus voitaisiin saada kuriin ottamalla huumevoitot haltuun pankkijärjestelmältä". Hän vetoaa yleisöön huutamalla, että "hän haluaa nähdä pankkiirit sellissä", mikä on selvää kaksinaamaisuutta ja etukäteen harjoiteltu kikka Spitzerin keskeyttäessä hänet niin, ettei hänen tarvitse yrittää selittää, miten hänen ajatuksensa voisi toimia reaalimaailmassa.
Entinen vankilalääkäri Theodore Dalrymple kiistää ajatuksen siitä, että huumeiden ja rikollisuuden välinen yhteys olisi niin yksinkertainen kuin on esitetty. Hän väittää, että Portugalissa rikollisuus on lisääntynyt. Dalrymple perustelee tämän myöhemmin vetoamalla Eurostatin tilastoihin. Eurostatissa todetaan, että samana ajanjaksona myös Italiassa ja Espanjassa rikollisuus kasvoi, mikä viittaa siihen, ettei yleinen rikollisuus ole suoraan yhteydessä huumeiden käyttöön.
UNODC:n varajohtaja Sandeep Chawla selittää, että vaikka rikosluvut laskevat, yhteiskunnan terveydenhoitokulut nousisivat. Chawla ei ole lainkaan seurannut keskustelua ja hän sivuuttaa oman kommenttinsa ristiriidan Dalrymplen juuri aikaisemmin esittämän väitteen kanssa ja väittää sokeasti vastaan kaikkia aikaisemmassa keskustelussa esille tuotuja faktoja terveydenhoitokuluista. Chawla tuo esille USA:n reseptilääkkeiden laajan väärinkäyttöepidemian, mutta hämmentää tämän asian väittämällä tupakoinnin lisääntyvän, mikä ei pidä paikkaansa. Chawla edustaa YK:n huumehallinnon byrokratian norsunluutornia kuten Costa.
Tässä vaiheessa konservatiivinen Mail on Sundayn kolumnisti Peter Hitchens osallistuu keskusteluun yleisöstä vuodattamalla sille omaa sappeaan, leimaamalla hurskastellen huumeiden käyttäjät "rikkaiksi itsekkäiksi länsimaisiksi kakaroiksi" ja kutsumalla Russel Brandia "hassuksi tyypiksi, jolla on hassu hattu". Hitchensin tivatessa Brandin vastuuta teoistaan heittää Brand takaisin, että kantaako Hitchens vastuun kirjoituksistaan sanomalehdissä!
Hitchensin argumentointi on Suomessakin tyypillistä vastapuolen epäinhimillistävää kontrollipuhetta, johon varsinkin poliisi sortuu jatkuvasti. Keskustelussa henkilökohtaisuuksiin alentuminen kertoo argumenttien loppumisesta: jos et kykene voittamaan vastapuolta argumentoimalla, lyttää vastapuoli. Kannabiksen käyttäjien epäinhimillistäminen on Suomessakin huumehaukkojen pääkeino, koska kieltolaille ei löydy järkeviä perusteita! Siihen ei kannata itse alentua.
UNODC:n entinen johtaja Antonio Maria Costa on huumesodan pääpuhujia ja toimii nykyään mm. yhtenä WFAD:n keulakuvista: "Lopetetaan kaikki huumesodat. Tänä vuonna juhlimme hirveää vuosipäivää: on kulunut 150 vuotta oopiumsotien loppumisesta. Silloin me länsimaat pakotimme Kiinan käyttämään oopiumia. Tuohon aikaan ahnas sijoittaja oli Itä-Intian kauppakomppania, joka kuten varmaan muistatte, halusi tehdä rahaa myrkyttämällä kiinalaiset oopiumilla. Kiina vastusti, meidän maamme voitti sodan ja pakotti kiinalaiset käyttämään oopiumia sata vuotta, kymmeniä miljoonia kiinalaisia kuoli riippuvuuteen, sotaan ja nälkään. Kiinalle pakottamamme huumeiden laillistamisen tragedia ylittää sen, mitä nyt tapahtuu Meksikossa, Guatemalassa, Kolumbiassa jne. Yhteenvetona sanon, että kun kuulen huumesijoittajien Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ehdottavan huumeiden laillistamista huumesodan lopettamisen varjolla, minä sanon, että lopettakaa kaikki huumesodat mutta sijoittajien ahneus voi olla yhtä vahingollista kuin mafian aseet. Huumeita tulee molemmista suunnista ja siksi pyydän teitä äänestämään huumesodan lopettavaa esitystä vastaan."
Costan vertaus ei tosin mennyt aivan nappiin, koska Itä-Intian kauppakomppania oli Iso-Britannian kuninkaan luvalla toimiva globaali liikeyritys ja Iso-Britannian valtion Aasiassa harjoittaman siirtomaavallan perustekijä.
Brasilian entinen presidentti ja Maailmanlaajuisen huumepoliittisen komission johtaja Fernando Henrique Cardoso: "Yllätyin kuullessani Costan puheenvuoron, koska täällä meillä Latinalaisessa Amerikassa ihmisiä tapetaan huumesodassa, sodan tarkoitus on kadotettu kokonaan, koska sillä piti saada kartellit kuriin - kuten Kolumbian presidentti kertoi aikaisemmin. Rikkaat kartellit ovat jo uhka meidän demokratialle. Meidän täytyy tutkia laillisia ja yhteiskunnallisia huumeiden valvontamalleja. Portugalissa on onnistuttu vähentämään huumeiden käyttäjien lukumäärää."
Entinen Ranskan ulko- ja terveysministeri sekä Lääkärit ilman rajoja organisaation perustaja lääkäri Bernard Kouchner: "Me olemme hävinneet huumesodan, huumeiden käyttäjiä on yhä enemmän ja kulutus kasvaa. Me taistelimme samoin tupakkaa ja alkoholia vastaan ja mikä oli tulos? Huumekaupan pitää olla valtion valvonnassa."
Tutkija David Eaglemen: "Yksi selvä syy huumesodan häviämiseen on sen keskittyminen pelkästään tarjontaan, koska se toimii kuin ilmapallo: kun painat yhdestä kohtaa, se paisuu toisesta. Meidän pitää kohdistaa huomio kysyntään, riippuvaisen aivoihin. Tällä hetkellä tiedämme paljon riippuvuuden farmakologiasta ja aivojen toiminnasta. Käytössä on jo monenlaisia menetelmiä niin, että voimme opettaa ihmisille, kuinka voi tulla toimeen oman halunsa kanssa. Me saisimme paljon aikaan sillä rahalla, mitä USA kulutti huumesotaan viime vuonna (40 miljardia dollaria)."
Ihmisoikeusjuristi Geoffrey Robertson lainasi aikaisempia oppositiojohtajia, joiden mielipide muuttui heti, kun he nousivat valtaan:
David Cameron: "Pyydän, ettei Labour puolue palaisi enää huumesotaan". (Britannian alahuone 5.12.2002)
Barack Obama: "Huumesota on täydellinen epäonnistuminen". Sitten hänestä tuli presidentti ja hän sijoittaa huumesotaan 40 miljardia vuodessa.
Wikileaksin Julian Assange: "Kaikissa selvissä epäonnistumisissa tarvitaan uusia kokeiluja ja tutkimuksia ja tällaisia on yritetty tehdä ympäri maailman, mutta voidaan havaita, että USA käyttää poliittisia muskeleitaan tällaisten kokeilujen lopettamiseksi ja ehkäisemiseksi."
"Meillä pitää olla selvät perusperiaatteet. Meillä on yksilöinä itsemääräämisoikeus, meillä on ajattelun vapaus ja meillä on puheenvapaus sillä varauksella, ettemme harjoita niillä väkivaltaa muita kohtaan; nämä ovat oikeutemme tehdä, mitä me haluamme omilla ajatuksillamme ja ruumiillamme ja tämä periaate on loukkaamaton. Valtio ei saa sekaantua näihin oikeuksiin. Ajattelun vapauden säilyttääksemme meillä on oikeus saada päättää mielentiloistamme. Jotkut ihmiset saavat huumeista lisää luovuutta ja tätä me tarvitsemme kautta maailman. Voisimme pitää kannabista esimerkkinä, se on yhtä paljon riippuvuutta aiheuttava huume kuin peruna. Silti se on pyyhkäisty mukaan tähän huumesotaan. Meidän pitää muistaa, että käymme oikeasti huumesotaa ja kaikkien sotien tapaan tämäkin on järjetöntä ja se on myös huijaus: on teollisuudenaloja ja yrittäjiä, jotka tappelevat ja lobbaavat huumesotaa pitääkseen taseensa pulleina."
Entinen Lontoon poliisipäällikkö Ian Blair ja Richard Branson keskustelivat tilaisuuden jälkeen 16.3 vielä The Guardian-lehden toimittajan kanssa. Keskustelussa tuli hyvin esille se, kuinka huumesodan puolustajat (Blair) puhuvat symbolisesti, mutta yhteiskunnan valvontaa kannattavat (Branson) turvautuvat faktoihin. Kuitenkin molemmat olivat keskustelun lopussa samaa mieltä siitä, että huumesotaa ei voida voittaa:
Richard Branson: Huumesota on epäonnistunut. Meidän mielestä valtioiden tulisi saada kokeilla uusia politiikan muotoja.
Ian Blair: On absoluuttisen totta, että huumesotaa ei ole voitettu ja mahdollisesti se ei ole voitettavissa, mutta se voidaan hävitä.
Lähteet: Huffington Post 16.3.2012 ja Neurobonkers 16.3.2012
Katso koko keskustelu tästä:
http://www.youtube.com/watch?v=gSrN2zIRwN8
Lähetä kommentteja (Atom)
0 comments:
Lähetä kommentti