Suomalainen huumepolitiikka perustuu todistamattomaan väitteeseen, jonka mukaan rankaiseminen kannattaa aina. Viimeksi sisäministeri Päivi Räsänen totesi TV:ssä vankilan olevan sitä oikeaa huumeongelman hoitamista, mikä herättää kysymyksen, että mitä lääkäri Räsänen oikein vetää? 
Huumeongelman käsittely perustuu etupäässä rankaisemiselle, vaikka mistään ei löydy sellaista tutkimusta, jossa tämä olisi perusteltu niin, että jokainen sen ymmärtäisi. Muutenhan Räsänen ja hänen hengenheimolaisensa esittelisivät sitä julkisesti nykyisten myyttien, uskomusten ja valheiden sijaan.
Tsekeissä sen sijaan päätettiin tutkia päätöksenteon perusteita aikoinaan maan siirryttyä väliaikaisesti rankaisevampaan huumepolitiikkaan.
Tsekin tasavallan huumepolitiikan historia on lyhykäisyydessään seuraava:
- 1993 hallituksen asettama huumekomitea laati maan ensimmäisen kansallisen huumestrategian, jonka mukaan huumeiden hallussapito henkilökohtaiseen käyttöön dekriminalisoitiin
- 1998 rikoslakia muutettiin niin, että hallussapito rekriminalisoitiin
- 1999 lainmuutoksen vaikutusta tutkiva projekti aloitettiin
- 2002 projekti osoitti muutoksella olevan negatiivisia vaikutuksia ja rikoslaissa huumeiden hallussapito dekriminalisoitiin uudelleen
Vapauduttuaan kommunistisesta hallinnosta Tsekin tasavalta sääti uuden lainsäädännön, joka koettiin paluuna demokraattisiin ja humanistisiin arvoihin: kuolemanrangaistus sekä laittoman huumeen hallussapidosta määrätty rangaistus poistettiin.
Vuonna 1997 kuitenkin Tsekin parlamentissa esitettiin hallussapidon rekriminalisointia. Hallitus vastasi tähän esittämällä oman hallussapidon rekriminalisoivan lain, joka kriminalisoi määrät, jotka olivat "isompia kuin pieni". Parlamentti hyväksyi lain vuonna 1998.
Tsekin tasavallan presidentti Vaclav Havel yritti veto-oikeudellaan estää rekriminalisaation vuonna 1998, mutta parlamentti äänesti presidentin vetoa vastaan ja laki tuli voimaan 1.1.1999. Kansallinen huumekomissio ehdotti tällöin hallitukselle uuden lainsäädännön vaikutuksien tutkimista.
Tutkijoita pyydettiin tutkimaan viittä hallituksen asettamaa hypoteesia: 1) laittomien huumeiden saatavuus laskee; 2) laittomien huumeiden käyttäjien määrä laskee; tai vähintään 3) uusien käyttäjien määrä laskee; 4) laittomien huumeiden aiheuttamat terveyshaitat eivät lisäänny; 5) yhteiskunnalliset kustannukset eivät lisäänny.
Vuonna 2001 valmistunut An Impact Analysis Project of the New Drug Legislation in the Czech Republic -raportti päätyi siihen johtopäätökseen, että laittoman huumeen henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetun määrän hallussapidon rankaiseminen ei saavuttanut yhtäkään tavoitteistaan ja oli taloudellisesti tappiollinen.
Vuonna 2002 Tsekin tasavallassa dekriminalisoitiin huumeiden hallussapito. Vuoden 2010 alusta astuivat voimaan uudet säädökset, jotka määrittelevät hallussapidettävän määrän ylärajan. Kannabiksen osalta määrät ovat 15 grammaa marihuanaa tai viisi kasvia ja viisi grammaa hasista. Suuremman määrän hallussapidosta voidaan määrätä korkeintaan yhden vuoden vankeustuomio kun se muiden huumeiden osalta on kaksi vuotta. Salakuljetuksesta ja myymisestä seuraa vielä ankarammat rangaistukset.
Tällainen yhteiskunnallisen tutkimuksen merkitystä ei voi ohittaa. Se osoittaa, että jos hallitus haluaa toimia todistusaineiston perusteella, silloin politiikan muutos voidaan suorittaa sen ohjaamana.
Vaikka tämä ei ole täydellinen vaikutusten arviointi (siinä ei arvioitu esimerkiksi täydellistä laillistamista vaihtoehtona) on tärkeää pitää mielessä, että tällainen on mahdollista ja jos se tehdään hyvin, sillä voi olla vaikutusta päätöksentekoon.
Vaikutuksen arviointia voidaan tehdä kaikilla hallinnon tasoilla kaupungista kansainväliselle tasolle. Haastamme politiikan tekijät kaikilla tasoilla takaamaan käytettyjen resurssien kustannustehokkuus ja osoittamaan se, että politiikan tavoitteet on saavutettu.
Lähde: Transform 12.12.2011
Lähetä kommentteja (Atom)
0 comments:
Lähetä kommentti